VAIHTORAPORTTI Universidad Pontificia Bolivariana Medellín, Kolumbia

Transkriptio

1 2012 VAIHTORAPORTTI Universidad Pontificia Bolivariana Medellín, Kolumbia Kemian tekniikan tutkinto-ohjelma, Kemian tekniikan korkeakoulu, Aalto-yliopisto 02/08/2012

2 Suoritin yhden lukukauden mittaisen vaihto-opintoni Universidad Pontificia Bolivarianassa (UPB) Medellínissä, Kolumbiassa, keväällä UPB on yksityinen katolinen yliopisto, jonka pääkampuksella Medellínissä opiskelee noin opiskelijaa. Hain vaihtoon freemover-opiskelijana eli hankin vaihtopaikkani itse. Aaltoyliopistossa koulutusohjelmani on kemian tekniikka ja UPB:ssä opiskelin bioteknologian maisteriohjelmassa. Kaikki suorittamani kurssit eivät kuitenkaan olleet bioteknologian maisteriohjelmasta, vaan pystyin valitsemaan kursseja joustavasti myös muista insinööritieteiden korkeakoulun koulutusohjelmista. Insinööriopintojen lisäksi opiskelin yliopistolla espanjaa ulkomaalaisille suunnatussa ryhmäopetuksessa. UPB:ssä opetuskieli kursseillani oli pelkästään espanja Hain freemover-vaihtoon neljään eri yliopistoon Medellinissä. Olin aikaisemmin reissaillut Etelä-Amerikassa ja viettänyt aikaa erityisesti Ecuadorissa ja näiden fiilisten perusteella tiesin haluavani tehdä myös vaihto-opintoni Etelä-Amerikassa. Muutaman kaverini reissukertomuksien perusteella päätin hakea Kolumbiaan vaihtoon ja kaverieni suosituksesta nimenomaan Medelliniin. Itse en ollut reissanut Kolumbiassa ennen vaihto-aikaani. Kolumbiassa minua kiinnosti ylipäänsä lattarikulttuuri, maan kehuttu tanssikulttuuri ja monelta suunnaltu kuultu huhu kolumbialaisten uskomattomasta ystävällisyydestä. Vaihtohakuprosessi oli melko raskas, koska aloitustilanteessa en tiennyt edes mitä yliopistoja kaupungista löytyy. Aloitin hakuprosessini syyskuussa ja melkein kolme kuukautta meni hakukohteiden löytämiseen ja hakupapereiden täyttämiseen. Internetistä etsien löysin lopulta neljä itselleni sopivaa yliopistoa, joista kaksi oli julkisia ja kaksi yksityisiä. Kaikissa yliopistoissa oli erilaiset hakuprosessit ja tarvitsin paljon erilaisia dokumentteja Aalto-yliopistosta. Osaa dokumenteista oli vaikea saada, koska meidän järjestelmässämme kaikkia vaihtokohteissa tarvittavia dokumentteja ei vain ole. Kyselin paljon selventäviä kysymyksiä myös hakukohteista sähköpostitse. Hakuprosessi ja yhteydenpito yliopistoihin hoitui espanjaksi. Oma espanjankielen taitoni oli jo hakuvaiheessa melko hyvä. Aalto-yliopistossa olen suorittanut espanjan kielen kurssit 6B:n asti. Oman kokemukseni perusteella freemover-haku espanjankieliseen kohteeseen vaatii vähintään kohtalaista kielitaitoa. Lopulta molemmat yksityiset yliopistot hyväksyivät minut. Toisesta julkisesta yliopistosta sain kirjeen, että opiskelijalakkojen vuoksi he eivät ota ollenkaan uusia vaihto-opiskelijoita kyseiselle lukuvuodelle ja toisesta julkisesta yliopistosta en ole kuullut vastausta vielä tähän päivään mennessäkään. Hyväksymisen jälkeen valitsin kumpaan yliopistoon haluan mennä ja seuraavana oli vuorossa viisumin hankinta. Lähin Kolumbian suurlähetystö on Tukholmassa ja asiat tulee hoitaa tämän toimiston kanssa. Viisuminhakuprosessi oli myös melko kallis, koska jouduin käännättämään useampia dokumentteja suomesta espanjaksi virallisella kääntäjällä (käännöskuluni olivat muistaakseni euroa). Lisäksi osaan dokumenteista tarvitsin apostilleleiman maistraatista, tämäkään palvelu ei ilmainen ole. Sain hyväksymispäätökseni yliopistolta vasta joulukuun alussa ja lähdin reissuun tammikuun 11. päivä. Tämän seurauksena viisumiprosessissa meinasi tulla hyvin kiire ja sain opiskelijaviisumilla leimatun passini Tukholmasta kotiin kaksi päivää ennen lähtöä. Kolumbiaan saavuttuani majoituin hostelliin, kävin ilmoittautumassa yliopistolla ja aloitin asunnon etsinnän. Yliopisto ei tarjoa mitään majoitusmahdollisuuksia. Etsin asuntoa koulun ilmoitustaululta ja nettisivulta jossa on ilmoituksia kimppakämpistä. Sivusto toimii tietämäni mukaan myös useissa muissa Etelä-Amerikan maissa. Kävin katsomassa muistaakseni 11 asuntoa, ennen kuin löysin mitä halusin. Kolumbiassa nuoret asuvat hyvin pitkään vanhemmillaan ja muuttavat pois kotoa yleensä vasta naimisiin mentyään ja ehkäpä tämän takia moni majoitusvaihtoehto oli asua jonkin perheen luona omassa huoneessaan. Olin asunut perhemajoituksessa jo Ecuadorin aikanani ja tällä kertaa halusin asua kimppakämpässä. Lopulta

3 löysin kimppakämpän kolumbialaisen ja saksalaisen kanssan loistavalla sijainnilla 5 minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. Kimppakämppien hintataso tuntui olevan noin COP (COP = kolumbian peso) per kuukausi sisältäen veden, sähkön, internetin ja muut vastaavat kulut. Lisäksi meillä kävi siivooja kaksi kertaa kuussa, josta maksoimme erikseen pesoa kerta. Oman tuntumani mukaan vaihto-opintokulttuuri ei vielä ole Etelä-Amerikassa kovin vahvaa. UPB:ssa oli kevätlukuvuonna yhteensä 17 vaihto-opiskelijaa, joista suurin osa Meksikosta ja Espanjasta. Orientaatiotilaisuudessa olinkin ainoa, jonka äidinkieli ei ollut espanja. Kahden orientaatiotilaisuuden lisäksi vaihto-opiskelijoille ei oikeastaan ollut mitään omaa ohjelmaa: kaikki aloittivat omat opintonsa eikä vaihtariporukasta tullut mitenkään kovin yhtenäistä. Kurssivalintani tein yhdessä tutkinto-ohjelmani (biotekniikka) vastuuprofessorin kanssa, joka toimi minulle tukihenkilönä koko vaihtojaksoni ajan. Opettajat ja koko muu henkilökunta yliopistolla olivat aivat uskomattoman ystävällisiä. Koko ajan kyseltiin miten menee, aina sai apua epäselvissä tilanteissa ja kurssivalintojen ja niiden muutoksien suhteen oltiin todella joustavia. Opiskelijoiden ja opettajien suhde on hyvin erilainen kuin Suomessa: tauolla mennään opettajan kanssa yhdessä kahville ja salsaamaankin oli tarkoitus yhdessä porukalla yksi ilta lähteä. Suoritin siis maisterivaihteen opintoja. Kolumbiassa maisteriopiskelijat ovat pääsääntöisesti jo työelämässä, joten opiskelut on rytmitetty heille sopiviksi. Kurssini olivat 3-5 viikon intensiivikursseja ja luentoja oli ainoastaan torstai- ja perjantai-iltaisin klo ja lauantaiaamuisin klo Poikkeuksena oli ulkomaalaisille tarkoitettu espanjan kurssi, jonka luennot olivat maanantaista perjantaihin klo Espanjaa luin lukukauden alussa kolme viikkoa ja toiset kolme viikkoa lukukauden puolivälissä. Espanjan opiskelu oli melko kallista ( COP per viikko). Kielitaito kehittyi ainakin sanallollisesti rutkasti myös aineopintojen kursseilla. Alkulukuvuodesta minulla oli vähemman kursseja, joten kävin huvikseni myös joidenkin kandivaiheen kurssien luennoilla, lähinnä oppimassa espanjaa. Näistä kandivaiheen kursseista en kuitenkaan saanut opintopisteitä. Kaikilla aineopintojeni kursseilla ryhmäkoot olivat melko pieniä, opiskelijaa. Opiskelijat osallistuvat myös paljon enemmän kuin Suomessa ja kursseilla käydäänkin enemmän keskustelua. Suoritin kaikki aineopintojeni kurssit ryhmätöillä, kirjallisuustöillä, esitelmillä ja laskuharjoituksilla. Minulla ei siis ollut yhtäkään varsinaista koetta. Kirjallisuustöiden tai esitelmien pito espanjaksi oli vähintäänkin haastavaa, mutta auttoi myös paljon varsinkin kirjallisen kielitaidon kehittymisessä. Kurssit tuntuivat välillä melko työläiltä, mutta tähän voi vaikuttaa myös intensiivinen suoritustapa. Esimerkiksi projektien hallinta kurssi kesti neljä viikkoa, jona aikana teimme kattavan kaksi esitelmää sisältävän ryhmätyön esimerkkiprojektistamme. Lisäksi kurssin suoritukseen kuuluivat kolme paritehtävää ja kahdet pakolliset tietokoneharjoitukset. Luennoilta saa muistaakseni olla poissa 20%, mutta oletuksena on että kaikille luennoille osallistutaan. Poisjäännistä on hyvä mainita professorille etukäteen. Minusta opetuksen taso oli hyvä. Kursseja on vaikea verrata Aallon kursseihin, koska aihealueiltaan suurin osa kursseistani oli aika erilaisia kuin Suomessa. Kurssini UPB:ssa olivat ehkä enemmän painottuneita käytännön työelämässä tarvittaviin taitoihin kuin tieteellisiin yksityiskohtiin. Yliopiston kampuksella on erinomaiset terveys- ja liikuntapalvelut. Terveydenhoitomaksu yhdestä lukukaudesta oli muistaakseni noin COP. Itse sairastelin moneenkin otteeseen flunssaa ja mahatautia vuorotellen ja yliopiston lääkärille pääsi aina käymään, viimeistään seuraavana päivänä. Matkavakuutus kannattaa kuitenkin olla, sillä kaikki laboratorio yms. palvelut tulee hoitaa yksityisillä klinikoilla. Kampuksella on myös oma urheiluhalli, tenniskentät, futiskentät ja ulkouima-allas. Itse ostin kuukausikortin ( COP/kk) koulun kuntosalille ja lattaritanssitunnit vei taysin mukanaan. Kampuksella on lukuisia eri lounaskojuja, joiden valikoimissa on lähinnä pitsaa, hodareita, tacoja tai vastaavaa. Onneksi muutamasta paikasta saa myös

4 terveellisemmän, ns. normaalin lounaan, tietenkin ranskalaisilla höystettynä. Koululla voi myös lämmittää omia ruokia mikrossa tai käydä kampuksen ulkopuolella tai kotona syömässä. Hintatasoltaan Kolumbia on huomattavasti halvempi kuin Suomi, muttei kuitenkaan Etelä-Amerikan halvimpia maita. Esimerkkeinä lounas ulkona maksaa COP, bussi- tai metromatka 1500 COP ja taksimatka kaupungin sisällä COP. Medellinissä ja muissa isoissa kaupungeissa korteilla voi maksaa monissa paikoissa (itselläni oli mukana visa electron ja mastercard, eikä automaattien kanssa ollut ongelmia). Käteistä voi nostaa lukuisista eri pankkien automaateista. Ikävä kyllä käteisen nostaminen on melko kallista; oman pankkini taksa oli 2% + 2,5e per nosto ja suurin nostettava määrä suurimassa osassa automaateista on COP. Oman paikallisen tilin avaaminen kävi mielessä, mutta ei edennyt ajatusta pidemmälle. Rahoitin opintoni omilla säästöillä, stipendeillä, opinto- ja asumistuilla sekä opintolainalla. Alhaisemmasta hintatasosta huolimatta rahaa kyllä kului. Tähän tietysti vaikuttaa se, että vaihtoni aikana reissailin jonkin verran Kolumbiassa. Medellín on lähes 3 miljoonan asukkaan kaupunki, joka sijaitsee etelä-pohjoissuunnassa melko keskellä Kolumbiaa Andien vuoristossa noin 1500 metrin korkeudessa. Medelliniläiset eli paisat ovat hyvin ylpeitä kotikaupungistaan, jota pidetään yhtenä Kolumbian kehittyneimmistä ja organisoiduimmista. Sää on ympäri vuoden lämmin (20-30 C) ja vaihtelee lähinnä sateen määrässä. Medellin on latinalaisen amerikan mittapuussa melko moderni kaupunki arkkitehtuuriltaan sekä ilmapiiriltään. Medellín on Kolumbian ainut kaupunki, jossa on metro. Metron lisäksi julkinen liikenne toimii busseilla. Bussipysäkkejä (tai aikatauluja) ei ole juuri lainkaan ja kyytiin ja pois voi siis hypätä missä tahansa kadun kulmassa. Kun tähän tottuu, on tämä mainio keksintö. Bussin ja metron lisäksi takseja tulee käytettyä paljon. Katukuvassa vaikuttaa, että melkeinpä joka kolmas auto on keltainen taksi. Taksien käyttäminen on halpaa ja varsinkin iltaisin ja öisin turvallisin vaihtoehto. Medellinissä on myös erittäin hyvä iltaelämä jopa Kolumbian mittapuussa. Itse kävin paljon ulkona, koska meininki on mielestäni tosi rentoa ja lattarimusiikki vei täysin mennessään! Ulkona käymiseen kuuluu tanssiminen tosi luontevana piirteenä ja jos eurooppalaisena edes yrität tanssia kiitosta kolumbialaisilta tulee. Muuta vapaaajan ohjelmaa kaupungista löytyy esimerkiksi useiden ulkoilmaleffojen, teattereiden, futismatsien tai liikuntaja tanssimahdollisuuksien muodossa. Kolumbia on pinta-alaltaan noin kolme kertaa Suomen kokoinen ja asukkaita on noin 45 miljoonaa. Andit halkovat maan ja niiden takia matkustaminen on monesti todella hidasta. Esimerkiksi Manizalesista Bogotaan on matkaa noin 300 kilometriä, mutta bussilla matkanteko kestää lähemmäs 10 tuntia. Kolumbian biodiversiteetti on yksi maailman laajimmista. Maasta löytyy sademetsää ja huikeita kuivia vuoristomaisemia ja kaikki mitä siihen väliin mahtuu. Kolumbia on myös ainut Etelä-Amerikan maa, jolla on rantaviivaa sekä Tyynenmeren että Karibianmeren puolella. Kolumbia on mainettaan parempi maa, monin eri puolin. Turvallisuustilanne maassa on mielestäni verrattavissa muihin Etelä-Amerikan maihin. Maassa on silti edelleen alueita, joihin ei suositella matkustettavan. Tämä johtuu siitä, että maan hallitsevin vienituote on edelleen kokaiini ja osa alueista on paramilitaarien ja sissien hallinnassa. Tämä ei kuitenkaan haittaa yleisesti maassa elämistä tai matkustamista. Kolumbian matkailukampanjan slogan pätee ainakin omalla kohdallani: The only risk is wanting to stay. Tärkein vaihdossa oppimani asia on, että asiat järjestyvät aina. Saavuin Kolumbiaan yksin, enkä tuntenut ketään enkä mitään. Ensimmäiset kaksi viikkoa eivät todellakaan olleet elämäni onnellisinta aikaa, kun olin hukassa

5 monen asian suhteen. Kaikesta piti ottaa selvää itse ja kaikki hoitaa espanjaksi. Ensimmäisinä päivinä suunnistin yliopistolle rekisteröitymään ja tekemään kurssivalintoja. Yliopistolla oltiin kyllä todella ystävällisiä ja minusta tuntui, että eksoottisena pohjoismaalaisena vaihto-oppilaana sain lähes erikoiskohtelua, vaikka en sitten tiedä oliko tämäkin vain normaalia kolumbialaista ystävällisyyttä. Asunnon hankkimisessa ei auttanut kuin kysellä ja kysellä ja sopia asunnon omistajien kanssa tapaamisia. Ja sitten vaan suunnistamaan kartta kädessä aina seuraavaan osoitteeseen. Alkuhässäköiden rauhoituttua tuntuikin ihanalta aloittaa niin sanottu normaali elämä omassa kodissa ja alkaa rakentamaan kaveriverkostoa. Kavereidenkin hankinnassa kannattaa olla itse aktiivinen, eikä jäädä kotiin istumaan. Itse sain jonkin verran kavereita yliopistolta, mutta oikeastaan lähes tärkein verkosto oli varsinkin aluksi CouchSurfing ( Couchsurfingin ideana on tutustua missä päin milloinkin maailmaa paikallisiin ihmisiin. Itse asiassa parhaimmat kaverini tapasin CouchSurfingin kautta. Yhteenvetona voisin sanoa, että vaihdon aikana kaikkien mahtavien hetkien väliin mahtui myös niin monta haastavaa tilannetta, että nyt minusta tuntuu, että elämässä selviän kyllä mistä vaan. Vaihto antoi lisää luottamusta itseensä ja kykyyn hoitaa tilanne kuin tilanne itsenäisesti. Olen erittäin onnellinen, että seurasin unelmaani ja suoritin vaihto-opintoni Kolumbiassa, vaikkei se kaikkein helpoin ratkaisu ollutkaan. Insinööriopiskelijoiden rakennus

6 Kampuskirjasto Ruokala"

7 Palaute opiskelijapalveluista (ei julkaistavaksi) Luulen, että olin koko vaihtohakuprosessini- sekä vaihtoaikani aikana keskimääräistä vähemmän yhteydessä kvopiskelijapalveluihin. Tämä varmasti johtui siitä, että koska hain freemover-vaihtoon hakupaperini eivät koskaan menneet kv-palveluiden kautta. Kv-palveluita käytin lähinnä sen varmistamiseen, että vaihtoni on tosiaan sallittu. Kv-palveluista sain myös tietoa stipendihausta sekä apua tarvittavien dokumenttien hankkimiseen hakupapereihin. Kv-palveluissa olin eniten yhteydessä Kaisa Pulliaisen kanssa ja olen tyytyväinen yhteistyöhömme. Hän muun muassa hankki hakupapereihini tarvittavan todistuksen, jota Aallossa ei yleisesti edes tunnettu. Kv-palveluita enemmän olen ollut yhteydessä Aallossa professorin kanssa, joka hyväksyi minun Learning Agreementin. UPB on erittäin kiinnostunut mahdollisuudesta tehdä kahdenvälinen vaihtosopimus Aalto-yliopiston kanssa. UPB:stä oltiin jo keväällä yhteydessä Aallon kv-palveluihin ja silloin Aallon puolelta pyydettiin ottamaan yhteytta uudestaan syksyllä, koska ymmärtääkseni kv-asioiden linjaukset olivat vielä kesken. Elokuun lopulla tulen osallistumaan tätä asiaa käsittelevään kokoukseen UPB:n kansainvälisten suhteiden toimiston kanssa. Todennäköisesti alkusyksystä kv-palvelut tulee saamaan yhteydenoton tätä asiaa koskien. Raporttini, nimeni ja sahkopostiosoitteeni saa julkaista www-sivuilla.