Johanneksen evankeliumin luku 13

Transkriptio

1 Johanneksen evankeliumin luku 13 Pirkko Valkama Kansanlähetysopisto Johannes kertoo evankeliumissaan hyvin tarkasti viimeisestä ateriasta, jonka Jeesus nautti opetuslastensa kanssa. Johanneksen evankeliumi käsittää 35 sivua ja siitä peräti seitsemän sivua on omistettu sille mitä Jeesus sanoi ja teki ollessaan ennen kuolemaansa yläsalissa opetuslastensa kanssa. Johannes kertoo tuosta illasta ilmeisesti kaiken sen mitä muut evankelistat eivät ole kertoneet. Joh.13:1: Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti. Jeesus tiesi, että hänen hetkensä oli tullut ja että hän palaisi Isän luo. Jopa näinä viimeisinä tunteina, Jeesus unohti itsensä ja omistauti opetuslapsilleen (auttoi heitä), täysin tietoisena tuon hetken (kuolemansa) läheisyydestä. Jeesus tiesi, että hänen opetuslapsensa tulisivat kaikki jättämään hänet yksin: Matt.26: 31:ssä kerrotaan miten Jeesus sanoi opetuslapsilleen tuona iltana: "Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: 'Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan. Mutta vaikka Jeesus tiesi tämän se ei vähentänyt hänen rakkauttaan opetuslapsia kohtaan. Hän huolehti heistä, auttoi heitä niin kuin hän oli tehnyt tähänkin asti. Johannes kertoo millä tavoin Jeesus muun muassa osoitti heille rakkauttaan: Joh.13:2-5: He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla. Juhlamenojen alkupuolella (alkurukouksen ja alkumaljan jälkeen) oli tapana, että isäntä nousi ja pesi kätensä. Juhla-aterialla isäntänä toimivan henkilön tuli siten pyhittäytyä, erottautua tehtävää varten. Ilmeisesti tuossa kohdassa Jeesus teki tämän: nousi, ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja. Miksi Jeesus teki näin? Emme tiedä varmuudella, mutta Luukas kertoo tuosta ateriahetkestä erään hyvin ikävän yksityiskohdan, joka saattaa liittyä siihen mitä Jeesus teki (Luuk.22:24-26): Opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä oli arvokkain, suurin. Olisiko kiistan aiheena ollut istumajärjestys tai se kenen heistä olisi pitänyt hoitaa jalkojen pesu, kun he tulivat sisään. Ulkona liikuttiin paljain jaloin tai sannikkain. Jalat pölyyntyivät ja likaantuivat, joten jalkojen pesu oli tarpeen sisään tultaessa. Yleensä jalkojen pesu oli halvimman palvelijan tehtävä, mutta kun ei palvelijoita ollut nyt paikalla! Voi olla, että kiistan kohteena olivat muun muassa nämä asiat. Se selittäisi hyvin, miksi Jeesus otti ja pesi opetuslasten jalat Saatanan toiminta ei voinut estää Jeesusta rakastamasta omiaan loppuun asti. Vaikka Juudas oli jo päättänyt pettää Jeesuksen, Jeesus ei jättänyt opetuslasten jalkojen pesua. Hän osoitti näin rakkautta myös Juudakselle! Jeesus pesi myös Juudaksen jalat. Jeesus pesi opetuslasten jalat täysin tietoisena siitä, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä. Täysin tietäen kuka hän on ja millaisen vallan hän omistaa, Jeesus toimi näin! Kaikki oli Jeesuksen käsissä (vallan alla) myös silloin kun nuo kädet pesivät opetuslasten jalat. Voimme hyvin kuvitella mielessämme tilanteen, kun Jeesus nousi pöydästä. Opetuslapset varmaan seurasivat häntä katseillaan nähdäkseen miten Jeesus rituaalisesti pesee kätensä, niin kuin oli tapana. Mutta sitten he hämmästyivät: Jeesus ei alkanutkaan pestä käsiään, vaan riisui viittansa. Jeesukselle

2 jäi todennäköisesti ylleen vain vaate, joka yleensä oli palvelijoilla, orjilla. Sen jälkeen Jeesus otti pitkän pellavakankaan, sitoi sen vyötärölleen, niin että hän kankaan toisella päällä saattoi kuivata opetuslasten jalat. Joh.13:6-11: Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" Jeesus vastasi: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät." Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani." Silloin Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää." Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas.* Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki." Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita. Pietari on ilmeisesti istunut alimmalla paikalla, vastapäätä Johannesta. Jos näin oli, niin on todennäköistä, että Jeesus tuli viimeiseksi Pietarin kohdalle - ellei hän sitten aloittanut jalkojen pesua Pietarista. Olisiko ollut niin, että kaikki muut opetuslapset olivat hämmentyneinä sallineet Jeesuksen pestä heidän jalkansa. Ja vasta kun Jeesus tuli Pietarin kohdalla, hän kohtasi protestin: "Herra, sinäkö peset minun jalkani? Sinäkö, joka olet Herra, pesisit minun jalkani. Ei ikinä! Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät". Jeesus sanoi Pietarille, että tämän protesti perustui tietämättömyyteen. Aikanaan Pietari kyllä ymmärtäisi miksi Jeesus toimi näin: Herrana, minä kyllä tiedän mitä teen, en tee erehdystä. Siihen sinun pitäisi opetuslapsenani tyytyä. Jeesus ei syyttänyt Pietaria siitä, että tämä ei ymmärtänyt mitä Jeesus teki, mutta hän halusi Pietarin ymmärtävän, että hän, Jeesus, tietää mitä hän tekee. Myöhemmin Pietarikin ymmärtäisi, nyt hänen täytyisi vain luottaa Jeesukseen. Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Ei tule kuuloonkaan, että saisit pestä jalkani. Sellaista aikaa ei tulekaan, että sallisin sen! Vaikka Pietari oli kutsunut Jeesusta Herraksi, hän toimi niin kuin hän itse olisi Herra ja Jeesus olisi hänen käskyjensä tottelija. Ja Pietari varmasti luuli olevansa aivan erityisen nöyrä sanoessaan näin. Tällaista meidän nöyryytemme usein on! Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani." Kun Pietari kielsi Jeesusta pesemästä jalkojaan, hän itse asiassa kieltäytyi vastaanottamasta Jeesusta sinä, mikä Jeesus on ja vaati, että Herran on oltava jotakin muuta. Pietari ei sallinut Jeesuksen pestä pölyisiä jalkojaan - mikä tahansa olikin pesemisen syy. Kun ajattelemme tätä Jeesuksen palvelua, se oli hyvin pieni palvelutyö verrattuna siihen työhön, joka vaati Jeesuksen ihmiseksi tulon, kuoleman. Aikoiko Pietari kieltäytyä siitäkin: osallisuudesta Jeesukseen pelastukseen. Pelästyneenä ajatuksesta ettei hänellä olisi osaa Jeesuksesta, ja edelleen käsittämättä mitä Jeesus teki, Pietari meni toiseen äärimmäisyyteen: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää." Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki." Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita. Ruumis on puhdas kylvyn jälkeen ja tarvitaan vain jalkojen pesu kun tullaan sisään taloon. Jeesuksen opetuslapset ovat puhtaita, kun Jeesus on pessyt heidät puhtaiksi synnistä ja syyllisyydestä. Tarvitsemme vain jalkojen pesun : puhdistuksen päivittäisessä vaelluksessa kertyneestä liasta. Jeesus ei sano kavaltajansa nimeä, mutta hän tuo esiin sen, että he kaikki eivät ole puhtaita Ja Johannes selittää miksi Jeesus sanoi näin: Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita. Joh.13:12-17: Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.

3 Jeesus ei syytä opetuslapsiaan! Hän ei sano: koska kukaan teistä ei suostunut suorittamaan tätä tehtävää, niin minun oli pakko tehdä se! Jeesus haluaa esimerkillään tehdä opetuslapsista itsensä kaltaisia. Hän antoi esikuvan miten meidän tulisi suhtautua toinen toisiimme. Hän, joka oli heidän Herransa ja opettajansa, Hän, joka on meidän Herramme ja opettajamme, alensi itsensä orjan, palvelijan, asemaan. Ja hän haluaa, että me asennoituisimme toinen toisiimme, kuten hän teki. Tarkoittaako Jeesus, että meidän tulee pestä toistemme jalat? Kirkon historiassa on aina ollut ryhmiä, joissa on ollut käytössä jalkojenpesuseremonia. Nykyisin tällaista käytäntöä on esimerkiksi joissakin baptisti- ja adventistiryhmissä. Katolisessa kirkossa paavi kerran vuodessa suorittaa jalkojenpesuseremonian. Jeesus varmasti tarkoitti myös konkreettista jalkojen pesemistä, silloin kun se on tarpeen ja sillä voi auttaa ja palvella toista. Mutta teksti ei millään tavoin tue ajatusta, että Jeesus olisi halunnut tehdä jalkojenpesusta jonkinlaisen uskonnollisen rituaalin. Jeesus antoi meille mallin, miten meidän tulee suhtautua toinen toisiimme. Tästä suhtautumisesta sanotaan esimerkiksi Roomalaiskirjeessä (12:10): Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Katso myös Fil.2:3-5. Jeesus on antanut opetuslapsilleen esimerkin ja hän odottaa, että emme vain ihaile sitä, vaan että noudatamme hänen esimerkkiään. Jeesus tietää tarkasti mikä estää opetuslapsia toimimasta hänen esimerkkinsä mukaisesti. Mikä meitä estää toimimasta Jeesuksen esimerkin mukaisesti? Eikö se ole näkemys, että minä olen yhtä hyvä tai parempi kuin toinen? Siksi Jeesus käskee meitä vertaamaan itseämme vain häneen: Jos minä teidän Herranne tein tämän, olette tekin velvolliset... Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos joku opetuslapsi ajattelee olevansa liian tärkeä palvelemaan toisia, hän voi tehdä sen vain ajattelemalla, että hän on suurempi kuin Jeesus. Jeesus sanoi tämän apostoleille, jotka oli valittu perustamaan ja johtamaan kristillistä seurakuntaa! Ei edes tuo asema saanut estää heitä palvelemasta. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat : On eri asia tietää jokin asia ja toimia sen mukaisesti. Tieto ei vielä tuo siunausta. Joh.13:18-20: "Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: 'Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.' Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt." Jälleen Jeesus puhui kavaltajastaan. Heidän joukossaan oli yksi johon näitä sanoja autuaista - Jumalan siunaamana olemisesta - ei voinut soveltaa. Sitten Jeesus kertoo syyn miksi tuo yksi on otettu niiden kahdentoista joukkoon, vaikka hän todellisuudessa ei ole Jeesuksen oma: Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: 'Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan. Jeesus lainaa psalmia 41:9. Tuossa psalmin kohdassa Daavid puhuu Ahitofelista. Ahitofel oli yksi Daavidin lähimpiä neuvonantajia. Toisessa Samuelin kirjassa kerrotaan, että monet ihmiset (ja myös Daavid) pitivät Ahitofelin neuvoa kuin Jumalan sanana. Kun Daavidin poika, Absalom, yritti anastaa vallan isältään, Ahitofel jätti Daavidin ja siirtyi Absalomin puolelle. Ahitofel antoi Absalomille neuvon, miten tämä voisi tuhota Daavidin. Tosin Absalom ei kuunnellut tuota neuvoa ja pettyneenä, epäonnistuneena Ahitofel teki itsemurhan hirttäytymällä. Ahitofel on Vanhassa testamentissa voimakas esimerkki henkilöstä, joka pettää ystävänsä (2 Sam. 16:15,23; 17:1-14, 23). Kun Jeesus lainaa tuota psalmia, jossa Daavid puhuu ystävästään joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan@, Jeesus ilmaisee ajatuksen, että se mitä tapahtui Daavidille, tapahtuu myös Daavidin Pojalle.

4 Jeesus sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka minä olen. Alkutekstissä: että Minä Olen. Jeesus käytti itsestään jälleen sitä nimeä, jolla Jumala ilmoitti itsensä Vanhassa Ehjeh (Ani hu) / Jahve. Jeesus tiesi, että Juudaksen petos voisi vahingoittaa toisten opetuslasten uskoa: he saattoivat ajatella, että Jeesus oli mennyt Juudaksen ansaan, että Juudas onnistui pettämään Jeesuksen. Jeesus osoitti heille, että hän on se joka sallii kaiken tapahtua, joka tietää kaiken. Kun opetuslapset näkevät, että kaikki tapahtuu, niin kuin Jeesus oli sanonut, he voivat uskoa, että hän on Minä Olen, Vanhassa testamentissa itsensä ilmoittanut Jumala, luoja. Jumala tietää kaiken etukäteen. Hän on kaikkitietävä. Jumala tietää senkin mitä sinä ja minä tulemme elämässämme tekemään. Mikään ei ole häneltä salassa. Jo ennen maailman perustamista hän tiesi, mitä Juudas tulee tekemään. Jumala valmisti pelastuksen myös Juudasta varten. Hän olisi halunnut pelastaa myös Juudaksen, mutta jo ennalta hän tiesi, että Juudas ei suostu pelastettavaksi. Jumala tiesi mitä Juudas sydämensä kovuudessa tekee. Kuten hän nytkin tietää mitä ihmiset sydämensä pahuudessa tekevät ja tulevat tekemään ja ennaltatietämisensä ja siihen perustuvan ennaltamääräämisensä kautta, hän on esimerkiksi Ilmestyskirjassa kuvannut meille mitä tapahtuu tämän maailman ajan lopulla: Milloin ja miten Ihmisen Poika tulee takaisin, millaisessa maailman tilanteessa. Jumala ei määrännyt Juudasta kavaltamaan Jeesusta. Jumala ei myöskään määrännyt Suurta Neuvostoa tuomitsemaan Jeesusta. Mutta Jumala tiesi jo ennen maailman perustamista, mitä he pahuudessaan tulevat tekemään ja valmisti ennaltatietämisensä perusteella pelastuksen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt." Miksi Jeesus sanoi tämän heti sen jälkeen, kun hän oli puhunut siitä, että yksi opetuslapsista kääntyy häntä vastaan? Ilmeisesti Jeesus halusi vakuuttaa opetuslapsilleen, että tämä ei muuta heidän asemaansa: pelastus, Jumalan yhteyteen pääseminen, on sataprosenttinen jokaiselle, joka vastaanottaa Jeesuksen. Jeesus vakuutti opetuslapsilleen, että jokainen joka ottaa Jeesuksen lähettämän Pyhän Hengen vastaan, ottaa Jeesuksen vastaan. Ja koska Jeesus on Minä Olen, hän ja Isä ovat yhtä, niin jokainen joka ottaa Jeesuksen vastaan ottaa vastaan Isän. Joh.13:21-22: Näin Jeesus puhui. Järkyttyneenä hän sanoi heille: "Totisesti, totisesti: yksi teistä kavaltaa minut." Opetuslapset katsoivat toisiaan ymmällään, tietämättä, ketä hän tarkoitti. Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään. Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti. Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: "Herra, kuka se on?" Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan." Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!" Kukaan aterialla olevista ei ymmärtänyt, miksi Jeesus sanoi hänelle näin. Koska Juudaksella oli hallussaan yhteinen kukkaro, jotkut luulivat, että Jeesus oli käskenyt hänen ostaa jotakin juhlaa varten tai antaa almuja köyhille. Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö. tuli järkytetyksi hengessään@ - alkukielessä voimakas sanonta. Tuo järkytys on ilmeisesti näkynyt Jeesuksen äänessä, olemuksessa. Miten hirveästi Jeesus onkaan kärsinyt tuskaa siitä mitä Juudas totisesti; yksi teistä kavaltaa minut@: Yksi teistä kahdestatoista, jotka olen valinnut. Muista evankeliumeista tiedämme, että tämä herätti kysymysten tulvan opetuslasten joukossa: Ketä Jeesus en kai se ole minä?@ (esim. Matt.26: 21s.) Olettiko Pietari, että Johannes tiesi kenestä Jeesus puhuu, vai oliko tämä pyyntö Johannekselle, että tämä kysyisi Jeesukselta. Pietari ilmeisesti istui Johannesta vastapäätä ja he saattoivat käydä tämän keskustelun ilman että muut kiinnittivät siihen huomiota.

5 Johannes, joka lepäsi Jeesuksen oikealla puolella, nojautui Jeesuksen rintaa vasten ja kysyi kenestä Jeesus puhui. Ilmeisesti Juudas on istunut Jeesuksen vasemmalla puolella. Jos Juudas istui Jeesuksen vasemmalla puolella, Jeesus ilman muuta antoi ensimmäisen kastamansa palan Juudakselle. Siten on hyvin ymmärrettävää, etteivät toiset kiinnittäneet tapahtumaan mitään huomiota. Ja sillä myös selittyisi se, että Juudas saattoi jopa kysyä Jeesukselta: "Rabbi, en kai minä ole se?", johon Jeesus vastasi "Sinäpä sen sanoit." (Matt.26: 25). Vaikka Juudas eli Jeesuksen seurassa, hän ei vaeltanut valkeudessa: hän varasti yhteisistä rahoista. Johannes kertoo siitä luvussa 12. Juudaksen sydämen on täytynyt paatua paatumistaan; tulla kovemmaksi ja kovemmaksi! Varmasti oli monia tilanteita, joissa Jeesus on pyrkinyt vetämään häntä valkeuteen, totuuteen. Mutta Juudas ei ole suostunut tulemaan valkeuteen, etteivät hänen tekonsa tulisi ilmi. Juudas antoi aina enemmän ja enemmän pahalle valtaa, kovetti sydäntään, kunnes lopulta Saatana saattoi mennä häneen. Enää ei päättänyt Juudas vaan Saatana hänen kauttaan. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!" Jeesus osoitti Juudakselle, että hän jopa tiesi miten pitkälle suunnitelma oli edennyt. Juudas ajatteli, että Jeesus oli hänen käsissään. Jeesus osoitti, että asia on päinvastoin: Jeesus käski Juudasta toimimaan silloin kun Jeesus haluaa sen tapahtuvan, eikä milloin Juudas näkee hyväksi toimia. Juudas totteli Jeesusta tahtomattaan ja hän totteli Saatanaa, koska tahtoi totella Saatanaa. Johannes kirjoitti tämän kymmeniä vuosia myöhemmin. Lukijat, jotka tietävät tapahtumista toisten evankeliumeiden pohjalta, saattavat ajatella, että nuo yksitoista ymmärsivät, mitä Jeesuksen käsky merkitsi, mutta kukaan heistä ei ymmärtänyt! Ehkei kukaan heistä pystynyt kuvittelemaan Juudasta sellaista. Juudas on usein kuvissa esitetty kieron ja synkän, kavalan näköiseksi, mutta saattaa olla, että hän oli luonteeltaan kohteliain, ystävällisin ja miellyttävin koko opetuslapsiporukasta. Opetuslapsijoukko ilmeisesti piti häntä viisaana ja luotettavana, koska yhteiset rahat oli uskottu hänen haltuunsa. Kuka heistä olisi voinut kuvitella, että pettäminen tapahtuisi muutaman tunnin sisällä? Kuka olisi voinut kuvitella, että Jeesus kehotti Juudasta toimimaan nopeasti Jeesuksen kavaltamisessa? Koska Jeesus tiesi pettämisestä, eikö hän toimisi niin, että petturin aikeet eivät onnistuisi? Myöhemmin opetuslapset olivat varmasti moneen kertaan kerranneet illan tapahtumat, ja jokainen oli kertonut mitä he olettivat Jeesuksen tarkoittaneen. Kaikki he olivat kyllä kuulleet Jeesuksen sanat, mutta kukaan heistä ei ollut ymmärtänyt niiden merkitystä. Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö. Juudas lähti välittömästi. Eikö hän enää kestänyt olla muiden seurassa. Aterian loppupuolella Jeesus asetti ehtoollisen. Juudas ei ilmeisesti enää silloin ollut paikalla. Joh.13:31-32: Kun Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian. Kontrasti on valtava. Juudas lähti kavaltaakseen Jeesuksen. Sen kautta mitä Juudas tekee, Jeesus näki itsensä ja Isän kirkastettuna. Isän kirkkaus (Jumalan olemus: Jumalan kunnia, valta, pyhyys, rakkaus) tuli jatkuvasti joka tilanteessa, Jeesuksen elämässä näkyviin, koska Jeesus eli kaikessa Isän tahdon mukaisesti. Mutta aivan erityisellä tavalla Jumala tuli kirkastettua Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Sanomalla teet tee se Jeesus taas osoitti valmiutensa kulkea Isän tahdon tien loppuun asti. Jeesus osoitti valmiutensa kirkastaa Isä, Jumala kaikessa. Jeesuksen työn kautta Jumala tuli kirkastetuksi: Jumalan kunnia, valta kirkkaus hänen olemuksensa tuli näkyviin. Niin kuin Jumala on kirkastettu Jeesuksessa niin Jumala kirkastaa Jeesuksen. Kun Jeesus oli kuollut ja ylösnoussut, valmistanut pelastuksen, hän palasi ihmisenä, Ihmisen Poikana, siihen kirkkauteen, siihen valtaan ja kunniaan, jonka hän jätti syntyessään ihmiseksi. Jumalana Jeesuksella oli ikuisesti kirkkaus, mutta hän jätti sen tullakseen ihmiseksi, valmistaakseen meille tien Jumalan yhteyteen, Jumalan kirkkauteen Ja Ihmisen Poikana, Jeesus kerran palaa kirkkaudessa, kunniassa ja asettaa meidät omansa kirkkauteensa: (Kol.3:4) Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen

6 kanssaan kirkkaudessa. Tämä on meidän odotuksemme. Ja syy miksi teemme lähetystyötä on se, että mahdollisimman moni voisi kerran olla tuossa kirkkaudessa. Joh.13:33-38: Lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse. Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." "Herra, minne sinä menet?" kysyi Simon Pietari. Jeesus vastasi: "Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet." Pietari sanoi: "Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi." Jeesus sanoi hänelle: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut." Jeesus käytti tässä hellyyttä ilmaisevaa sanaa lapset, lapsukaiset (teknia). Tämä on ainoa kerta, kun Jeesus käytti opetuslapsia puhutellessaan tällaista sanaa. Johannes puhuttelee kirjeissään seurakuntalaisia usein tällä hellyyttä ilmaisevalla sanalla lapsukaiset. Käyttämällä sanaa lapset, Jeesus ilmeisesti halusi ilmaista sen, että vaikka hän on tuonkin aterian aikana joutunut nuhtelemaan opetuslapsiaan, he ovat hänelle hyvin rakkaita. Lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne : Muutaman tunnin kuluttua katkeaisi se yhteys, joka heillä oli ollut Jeesuksen kanssa - eikä tuo yhteys enää milloinkaan muodostuisi samanlaiseksi. Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse. Noin kuusi kuukautta aikaisemmin, lehtimajajuhlan aikana, Jeesus oli sanonut tämän saman asian kahteen otteeseen juutalaisille: niille, jotka vastustivat häntä (Joh.7:33-34; Joh.8:21). Mutta näissä kahdessa sanomisessa, siinä, mitä Jeesus sanoi vastustajilleen ja mitä hän sanoi opetuslapsilleen, on selvä ero. Vastustajilleen Jeesus sanoi, että vaikka he etsivät Jeesusta, he eivät löydä häntä minä menen sinne te ette voi kuolette synteihinne@. Opetuslapsilleen Jeesus selitti heti tämän jälkeen, että hän puhuu tästä hetkestä: nyt juuri he eivät voi tulla sinne minne hän menee. Opetuslapsille Jeesus ei sano, että he eivät tule löytämään häntä, eikä myöskään etteivät he voi koskaan tulla sinne minne hän menee. Jatkossa Jeesus nimenomaan korostaa, että he tulevat myöhemmin olemaan siellä missä hän on. Esimerkiksi jakeessa 36 Jeesus, vastatessaan Pietarin kysymykseen: "Herra, minne sinä menet?", Jeesus sanoo: "Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet." Ja seuraavan luvun alussa on Jeesuksen sanat (14: 1-3): Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. 2. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. 3. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Opetuslapset olivat levottomia, murheellisia siitä, että Jeesus puhui kuolemastaan ja poismenostaan. Jeesus selitti miksi heidän ei tarvitse olla Jumalaan ja uskokaa minuun@: Kun kaikki näyttää käsittämättömältä ja pimeältä, heidän tulee luottaa Jumalaan ja Jeesukseen. Luottaa siihen, että nämä toimivat oikein -opetuslasten hyväksi. Kaikki se mikä nyt tapahtuu, tapahtuu sen tähden, että te pääsette asumaan Isäni kodissa. Minun Isäni kodissa on monta huonetta : Asunnot ovat jo olemassa. Jeesus ei sano: siellä tulee ehkä joskus olemaan asuntoja. enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan: Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille..? Valehtelisinko minä teille? Jos Jeesus ei olisi mennyt valmistamaan sijaa, kuolemallaan, ylösnousemuksellaan, taivaaseen astumisellaan, yksikään opetuslapsi ei olisi päässyt Isän kotiin. Jeesus selitti opetuslapsille, että koska tämä on hänen poismenonsa syy, heillä ei ole syytä levottomuuteen. Heidän tulee vain luottaa Isään ja Jeesukseen: Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen@ (14:3).

7 Myöhemmin, samassa puheessa, Jeesus myös selitti, miten hän tulee takaisin heidän luokseen: Joh.14:16-23: Jeesus lupaa että hän ei jätä omiaan orvoiksi, vaan Hän tulee heidän luokseen. Miten Jeesus tulee heidän luokseen? Pyhän Hengen kautta. Kun Pyhä Henki asuu meissä Jeesus asuu meissä ja Isä asuu meissä, koska Jumala on yksi: (20) Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen (23) Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." Kun Jeesuksen näkyvä läsnäolo on otettu heiltä, heillä on edelleen toinen toisensa. Jeesuksen opetuslapseus, suhde Jeesukseen, asettaa heidät aivan uuteen keskinäiseen suhteeseen. Miksi Jeesus antoi uuden käskyn? Miksi näin tärkeää käskyä ei ole annettu aikaisemmin Jumalan sanassa? Vanhassa testamentissa on kyllä käsky rakastaa lähimmäistä, mutta Jeesus sanoi, että opetuslasten tulee rakastaa kuin Jeesus rakasti Vastaus siihen, miksi Jeesus antoi tämän uuden käskyn, löytyy muun muassa Roomalaiskirjeen viidennestä luvusta, jossa sanotaan, rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille Vain siten, että Jeesuksen Henki, Pyhä Henki, asuu meissä, tuon käskyn täyttäminen on mahdollista. Pyhän Hengen kautta Jumalan rakkaus asuu meissä. Galatalaiskirjeessä sanotaan, että Hengen hedelmä, hedelmä, jota Pyhä Henki meissä tuottaa, on muun muassa rakkaus. Tämän tähden Raamatussa kehotetaan usein kristittyjä, että antaisimme Hengen hallita meitä, että emme vaeltaisi lihan mukaan.