Miten jaksaa innostua vuosien jälkeen aina uudestaan?

Transkriptio

1 Pienryhmäkeskustelut, Kahvila Villi Kriikuna, Lohja MUISTIO 1. Oman opettajuuden reflektointi ja työssä jaksaminen Yhteisesti todettiin työn olevan haastavaa ja palkitsevaa. Pitkään opettaneelta itse opettaminen sujuu, kyky ennakoida kehittyy vuosien varrella ja ongelmatilanteet vähenevät. Hyvät rutiinit takaavat toimivat käytännöt ja luovat turvallisuudentunnetta ryhmälle. Työ tuntuu merkitykselliseltä. Kuvataidekoulussa opettaminen on haastavaa ja monipuolista. Kun huomaa saavansa lapset innostumaan, saa itse voimavaroja jaksamiseen. Työ on intensiivistä ja sinällään eteenpäin vievä voima. Rehellisen rakentavan palautteen antaminen oppilaalle on tärkeää. Hyvä tilannetaju on suureksi avuksi opettajalle. Jokaisella oli useampia asioita, joita työssään joutuu pohtimaan ja joiden parissa väsyy. Yritimme tarjota toisillemme joitakin ratkaisuja, hyviksi koettuja keinoja ja vertaistukea. Todettiin, että avoin keskustelu kollegoiden kanssa auttaa ja virheistä oppii. Miten jaksaa innostua vuosien jälkeen aina uudestaan? Oma taiteellinen työ on monelle keino pitää intoa yllä ja väline jaksamiselle. Työn kuvan muuttaminen aika ajoin esim. erityyppiset ryhmät, pareittain opettaminen voisivat olla hyviä keinoja. Kunnon tauko, intensiivinen työ vaatii latautumista. Kiire. Työt kasaantuvat, kun tulee lähdettyä mukaan kaikkiin projekteihin. Paperit eivät pysy hallinnassa ja työ tuntuu sirpaleiselta. Lisäksi työn määrä tuntuu lisääntyvän jatkuvasti. Jopa tietotekniikka, jonka pitäisi helpottaa ja nopeuttaa työtä, toimii ajoittain päinvastaisella tavalla. Työyhteisössä olisi syytä myös kirjata kullekin työaika koko ajan ei tarvitse olla tavattavissa. Kuvataidekoulujen toimintakulttuurissa on erilaisia käytäntöjä, työnkuvaa täytyy selkiyttää. Vastuu myös omasta hyvinvoinnista määrittele rajasi. Epävarmuus on kuluttavaa. Työnkuva muuttuu, vaatimustaso nousee, on kehityttävä jatkuvasti seikalla on kaksi puolta palkitsevaa, mutta myös väsyttävää. Melun sietokyky on koetuksella, oppilaat ovat tottuneet kovaan äänenkäyttöön koulussa ja pienessä kuvisryhmässä totuttu äänenkäyttö jatkuu. Suurissa ryhmissä ajankäytön jakaminen on haastavaa. Miten jakaa huomio tasapuolisesti kaikille oppilaille?

2 Opettaja voi edetä kunkin luona keskustelemassa ja kommentoimassa työtä vuoronperään, muut keskittyvät hiljaa omaan työhönsä - kuten monesti esim. telineillä työskenneltäessä tuleekin tehtyä. Negatiivisten tunteiden hallinta. Miten toimia, jos ei enää jaksa olla ärsyyntymättä tuntitilanteessa? Oppilaille pitää voida antaa myös negatiivista palautetta, tietysti rakentavasti. Yhdessä todettiin, että opettajan roolin vetäminen on raskasta, omana itsenään oleminen omine reaktioineen toimii paremmin. Tuntiopettajan epävarmuus työn jatkumisesta ja tuntien riittämisestä luo paineita. Vaikka tekee työnsä hyvin tunnollisesti, kokee silti riittämättömyyttä. Pienten lasten mielenkiinnon ylläpito on välillä vaikeaa. Erityisoppilaat aiheuttavat varmasti kaikille huolta ja hankaluuksia. Hyväksi koettu keino on erityislapsen vanhemman mukaan pyytäminen tunnille, lapsi käyttäytyy vanhemman läsnä ollessa kenties hillitymmin... Parin kerran tauko kuviksesta voisi myös auttaa - tuolloin muu ryhmä ehtii tasaantua ja pääsee takaisin oikeille raiteille. Jos mahdollista, toisen aikuisen läsnäolo (esim. harjoittelija) helpottaa. On tärkeää ettei päästä tilannetta pitkittymään ja kanna taakkaa yksin, puhu ajoissa. Puheenjohtaja Satu Kallio / Sihteeri Nasu Raittinen 2. Fyysinen koskemattomuus / kosketus/ opettajan sanankäyttö Opettajan sukupuolella on merkitystä siihen, miten varhaiskasvatusikäisten lasten fyysinen lähestyminen koetaan. Naisopettajan on helpompi kohdata lapsi, joka kaipaa fyysistä läheisyyttä. Osassa miesopettajia vastaava tilanne herättää ristiriitaisia ajatuksia. Miehillä ilmenee herkemmin pedofiliasyytösten pelko, huoli siitä mitä seurauksia voi tulla, jos lapsi hakee läheisyyttä. Väärinkäsitysten pelossa lapsen pyrkimys fyysiseen läheisyyteen mieluummin torjutaan. Onko halaaminen ok? Saako koskea, jos lapsi itse tulee halaamaan tai haluaa syliin? Kultapieni, saako niin sanoa? Saako ottaa olkapäästä kiinni, kun kumartuu katsomaan työtä ja kehuu lasta? Kriminalisoinnin pelko voi varjostaa luontevia tilanteita.

3 Nujuaminen, telmiminen, vaaratilanteet ja haverit. Riehuvan lapsen kiinni pitäminen tai tilanteeseen puuttuminen, kun lapset juoksevat. Voiko opettaja estää juoksentelun käsivarsillaan? Kynnys ottaa kiinni on toisilla suuri. Tai esim. 5 6-vuotiaat pojat, jotka ottavat agressiivisesti kontaktia toisiinsa. Jos opettajan pitää erottaa lapset toisistaan, voi hän joutua käyttämään fyysistä otetta. Tämän seurauksena syytös opettajan käsiksikäymisestä voi olla mahdollinen. Edellä mainituissa tilanteissa opettajan tulisi voida jännittymisen sijaan luottaa kokemuksen tuomaan tilannetajuun ja toimia sen mukaisesti. Toinen tapa, ns. myönteinen kontakti voisi olla oppilaan ottaminen kainaloon hetkeksi ja rauhoittaminen. Riemukas halaus lähdön hetkellä, iloisen hetken jakaminen, keskinäinen luottamus. Kun tilanne on oppilaasta lähtöisin, miksi opettajan pitäisi torjua oppilaan halaus? Usein vanhempi on hakemassa lasta eikä tilanteessa ole mitään salamyhkäistä. Lapsi on sekä vanhemman että opettajan hyväksymä ja hänestä välitetään. Myönteinen kosketus luo myönteisen kehokuvan lapselle. Torjutuksi tuleminen sen sijaan luo epävarmuutta ja eristää ihmisiä toisistaan. Myös aikuisilla on oma kehollinen käyttäytymisensä, toiset halaavat mieluusti, toiset eivät. On olemassa lapsia ja aikuisia, jotka eivät halua, että heihin kosketetaan. Fyysiseen kosketukseen pitää aina olla lupa. Yleensä lapsi ja aikuinen kyllä vaistoavat voiko toista koskea vai ei ja missä tilanteessa kosketus on kannustavaa, rauhoittavaa ja välittämistä. Missään nimessä ketään ei voi pakottaa. Luottamus on edellytys. Fyysisyys koetaan eri tavoin. Osa opettajista on hyvinkin sinut fyysisen kosketuksen käytössä. Moni tilanne on hauskempi tai ratkeaa helpommin kehollisella puuttumisella. Kosketus myös rauhoittaa monessa tilanteessa. Yhteiskunnallinen keskustelu koskemattomuudesta on tärkeää, mutta tärkeää olisi myös miettiä, miksi kulttuurissamme kosketus on koettu lähinnä kielteisenä? Ammattiliiton ohje kuuluu opettajan ei kannata millään tavalla koskea oppilaaseen. Ohje on annettu juridisesta näkökulmasta ja on hyvin äärimmäinen tulkinta. Monen mielestä ohje tuntuu järjettömältä ja etäiseltä. Tilanteissa tulee käyttää maalaisjärkeä ja tunneherkkyyttä. Esimerkiksi tilanne, jossa lapsi on satuttanut itseään, on luonnollista osoittaa empatiaa ja lohduttaa lasta. Miksi fyysisyyttä pitäisi tarkastella vain pelon kautta? Mediassa huomiota saaneet konfliktit kouluissa ruokkivat huolta mahdollisista itseen kohdistuvista syytöksistä. Millainen on opettajan oikeusturva, jos syytetään valheellisesti tai tilanne nähdään vinoutuneesti? Rehtorit luottavat opettajiin. Turvallisuus on tärkeää, mutta liika varovaisuus voi pilata luontevan ja iloisen ilmapiirin. Kosketus myös luo turvallisuutta pienelle lapselle. Voiko se, mikä päiväkodissa on sallittua, toimia ohjenuorana myös kuvataidekouluissa? Tilanne, jossa pieni lapsi pyytää vessaan pyyhkimään, on opettajalle joko luonnollinen tai hankala riippuen siitä, miten hän siihen asennoituu. Asioiden konteksti tärkeä, asioita ei pidä irrottaa kokonaisuudesta. Monesta asiasta ja tilanteesta voi tulla ahdistavaa, jos siitä ei puhuta. Avoimuus, hyvä keskusteluyhteys vanhempiin sekä koulun pedagogisessa kahvilassa opettajien ja rehtoreiden välillä antaa tukea arjessa toimimiseen ja pulmatilanteisiin. Esimerkkitapaus: Mitä tehdä, jos uusi oppilas valehtelee ja manipuloi, että opettaja lyö ja satuttaa? Keskustelu huoltajan kanssa ja keskustelu rehtorin kanssa. Huoltajan piti tulla paikalle seuraavalla kerralla, mutta ei tullut. Tämän seurauksena uusi yhteydenotto kotiin. Huoltaja ei ottanut aktiivista roolia, mutta oli sitä mieltä, että lapsi on valehdellut aiemminkin ja uskoi opettajaa. Pelko: entä, jos huoltaja ei olisi uskonut opettajaa? Ehdotus: opettajakollega voisi tulla opettajan tueksi ryhmään, jottei opettaja ole yksin opetustilanteissa.

4 Epäilykset on aina selvitettävä perusteellisesti. Avoimuus, läpinäkyvyys ja tiedonkulku ovat tärkeitä. Myös opetustilojen suunnittelussa voidaan pyrkiä siihen, että opetustiloista on suora näköyhteys viereisiin tiloihin. Tällöin kukaan ei ole yksin ja tilanteet pysyvät avoimina. Uuden ajan kouluarkkitehtuuri luo toimivia tiloja yhteistyölle. Olemme yhdessä kasvattamassa lapsia, opettajat ja vanhemmat. Vastakkainasettelusta on ikäviä esimerkkejä julkisuudessa. Sanallinen, henkinen väkivalta ja sen vaikutukset aiheuttavat myös vakavia seurauksia. Välillä tuntuu, että fyysinen puoli on saanut liikaa huomiota. Huumori viisaasti käytettynä vapauttaa ja luo hyvää ilmapiiriä myös opetustilanteissa. Väärin käytettynä se voi kuitenkin olla ikävää ja syrjivää. On muistettava sukupuolisensitiivisyys! Esim. vitsailu siitä, että opettaja halaa, jos et nyt ole kunnolla. Itku pitkästä ilosta? On huomioitava uhkailun ja kielellisen pelaamisen ero. On oltava yhteiset säännöt ja rajat myös suullisen ilmaisun ja kontaktin suhteen. Lopuksi todettiin vielä, että keskustelussa oli ikään kuin useampi aihepiiri, jotka ovat aivan eri asiat tai näkökulmat. Kosketus ihmisyyden ilmaisuna - vuorovaikutuksessa, joka luo ihmisten välille siltaa, lämpöä, iloa, välittämistä sekä edesauttaa oppimista ja turvallista oloa ryhmässä. Ja toisaalta fyysisyyden käyttö tai sen torjuminen tavoilla, jotka luovat epävarmuutta, erillisyyttä, ahdistusta, väkivaltaa, valhetta, riehumista, pelkoa ja vaaratilanteita. Puheenjohtajat Antti Hämäläinen ja Mervi Suomalainen / Sihteeri Virve Kallio 3. Oppilaslähtöisyys Opettajan oma päteminen Opettajalla on itsellä oma, vahva visio/toive oppilaan töille, jonka hän haluaa toteuttaa. Tällöin töistä tulee vanhempien ihailemia upeita töitä, ja ongelmia saattaa tulla, kun oppilas esim. vaihtaa ryhmää, eikä teekään enää niin upeita töitä. Missä menee raja, jolloin oppilaan työstä tulee opettajan työ. Lapsen viivan pitäisi olla pyhä.

5 Miten tehdä vanhemmille tiettäväksi tehtävän kokonaisuus? Vanhemmat herkästi arvostavat lopputulosta, vaikka tehtävässä usein tärkeintä on matka, millä lopputulokseen on päästy. Pienten oppilaiden vanhempien kanssa on helppo keskustella tuntien loputtua, mutta miten saada isompien oppilaiden vanhemmat kiinnostumaan kokonaisuudesta. Voisiko vanhemmat tullakin välillä oppilaiden sijaan kuvistunneille työskentelemään. Miten kommunikoida oppilaan kanssa? Yleensä tehtävän alku on opettajalta oppilaalle. Sen jälkeen työskentelyn pitäisi olla dialogia, jossa hyväksytään, että idea voi muuttua. Missä menee raja kuuntelemiselle? Opettajan pitää muistaa tasapuolisuus, oppilaan kunnioitus sekä aito kohtaaminen. Opettajan on ymmärrettävä, että pienikin vääränlainen kommentti voi saada pahaa aikaiseksi oppilaan itsetunnolle. Anna leikkiä /olla yhdessä, pidä kuitenkin tuntosarvet korkealla ja tarkkaile. Epäonnistuminen ei saa olla rangaistavaa vaan ennemminkin toivottavaa. Olisi hienoa, jos kuvataidekoulussakin voisi olla pienryhmiä, jossa oppilaan omat tarpeet olisi helpompi kohdata ja huomioida (tässä ikävä kyllä raha tulee vastaan). Puheenjohtaja Leena Stolzmann / Sihteeri Teija Lauronen 4. Miten dialogisuus ja lapsilähtöisyys voi toteutua pienten lasten ryhmässä? Opintokerroilla opetellaan koko ajan ryhmässä toimimista. Erilaiset persoonat ja tilanottajat on huomioitava ryhmässä - hiljaiset lapset jäävät helposti sivuun. Jokaisella lapsella on oma rooli ryhmässä; kun joku puuttuu, koko ryhmän synergia muuttuu. Pitäisi olla aikaa keskustelulle ja tarinoiden kuulemiselle! Tulla kuulluksi, tuntea itsensä tärkeäksi:

6 Kuvat auttavat keskustelun aikaansaamisessa lapsi nauttii omien kuviensa näkemisestä, myös hänestä otettujen valokuvien heijastamisesta isoon kokoon seinälle. Oman työn esittely rohkaisee lasta. Kuunteleminen kommentointi lapset oppivat dialogin rytmiä opettajalta. Perustelu tekemiselle miksi tehdään? Lapsi pääsee näin sisälle tehtävään. Rytmittäminen, tunnin jakaminen esim. alussa pohditaan tekemistä, lopussa jutellaan käymällä uudelleen asioita läpi, kertaaminen (mitä tänään opittiin?). Sitominen/niveltäminen edelliseen kertaan, punainen lanka toiminnalle. Se voi olla tarina, jota yhdessä kehitellään kerta toisensa jälkeen. Samalla kun tehdään, voi kertoa lapsille mitä opitaan tänään harjoitellaan, tänään opitte Tarttuminen lasten puheisiin kysy ideoita, yhdistele niitä, mahdollisesti toteutetaan myöhemmin. Lapsilta voi saada ideoita työhönsä! Lasten kanssa käytyjen keskustelujen hyödyntäminen edellyttää muistiin merkitsemistä, nauhoittaminen voi auttaa. Toiminnallisuus voi toimia tekemisen johdattajana, mielikuvitus ja leikki aktivoivat lapsia, sadut ja tarinat ovat lapsille luontevia. Flow-tilaan ja toimivaan projektiin voidaan päästä niinkin, että ideat ja sisällöt toimintaan tulevat lapsilta, opettaja jalostaa ja muokkaa ne opetuksen sisällöiksi. Vaikka opettaja keksisi tehtävät (aiheet), lapset ovat itse kuitenkin äänessä; heillä on lupa ja vapaus soveltaa, arvioida ja muuttaa tehtävänantoa. Kun tehtävässä on riittävästi jotain tuttua (samaistumiskohteita) ja samalla jotain mielenkiintoista pohdittavaa (esim. ongelma ratkaistavaksi), se innostaa työskentelemään. Puheenjohtaja Elisse Heinimaa / Sihteeri Kikka Jelisejeff Kuvat: Marketta Urpo-Koskinen