Iloa isovanhemmuuteen Työkirja isovanhemmille ja vanhemmille. Leena Tiilikka Anna Suutarla Marjo Kankkonen

Transkriptio

1 Iloa isovanhemmuuteen Työkirja isovanhemmille ja vanhemmille Leena Tiilikka Anna Suutarla Marjo Kankkonen

2 Tämä työkirja on osa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tukea vanhemmille -aineistoa. Työkirjan on tuottanut MLL:n Joka kodin konstit -projekti, joka toteutettiin Rahaautomaattiyhdistyksen rahoituksella vuosina Käsikirjoitus: Psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti Leena Tiilikka TtM, terveydenhoitaja Anna Suutarla, MLL PsM, psykologi, YET-psykoterapeutti Marjo Kankkonen, MLL Muu työryhmä: Aila Haapala, mummi Ulkoasu ja kuvitus: Tarja Petrell, Studio Gemma Oy Tallenna työkirja omalle tietokoneellesi. Tämän jälkeen voit työskennellä sen kanssa, esim. lukea sitä näyttöruudulta ja kirjoittaa pohdintojasi ja vastauksiasi kysymyksiin tyhjille riveille. Et voi kuitenkaan tallentaa omia merkintöjäsi. Jos käytössäsi on maksullinen Adobe Acrobat Standard- tai Professional ohjelma, omien merkintöjenkin tallentaminen on mahdollista. Voit myös tulostaa työkirjan tulostimellasi ja käyttää sitä paperisena versiona. Voit tulostaa sen jo ennen kuin olet tehnyt omia merkintöjäsi ja kirjoittaa kaikki vastauksesi käsin. Tai sitten voit tulostaa sen siinä vaiheessa, kun olet tehnyt merkintäsi koneella. Näin vastauksesi säilyvät paperilla. Työkirjan tekstin, kuvien ja tehtävien kopioiminen, muuttaminen ja käyttäminen muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa ilman tekijöiden lupaa on kielletty. Kunnioita tekijänoikeuslakia. Päivitä itsellesi uusin versio Adobe Acrobat Reader -ohjelmasta.

3 Sisältö 1. Johdanto Keitä he ovat? Sukupuu Suhteista Uudet roolit Isovanhemmat Erilaisia isovanhempia Vanhemmat Lastenlasten perheet erilaisia Elävän suhteen luominen ja ylläpitäminen lapsenlapseen Näkemyksiäni isovanhemman roolista Suhde omiin isovanhempiini Vaikeita kysymyksiä Tarvitaanko pelisääntöjä? Lopuksi Kirjallisuutta Lastenkirjoja isovanhemmuudesta Sukupuu... 33

4 1. Johdanto Tämän työkirjan tarkoitus on olla virikkeenä ja apuna sekä vanhemmille että isovanhemmille. Molempien mieltä voivat askarruttaa kysymykset siitä, mitä lapsen kannalta merkitsee, että hänellä on isovanhemmat. Nämä kolmen polven ihmissuhteet voivat tuottaa paljon iloa, mutta ilo ei aina ole ristiriidatonta. Aikamme korostaa lähes kaikessa yksilöllisyyttä ja omin voimin pärjäämistä. Jos tämä työkirja auttaa ymmärtämään kolmen sukupolven ketjun merkitystä etenkin lapsen hyvinvoinnille, niin yksi tärkeä tavoite on jo toteutunut. Isovanhemmuus on viime vuosina noussut uuteen arvoon, ainakin siitä puhuminen on saanut uudenlaista huomiota. Aiheesta on kirjoitettu kirjoja, ja esim. seurakunnat ja kristilliset yhteisöt ovat järjestäneet yhteisiä leirejä isovanhemmille ja lastenlapsille. Monet tunnetut henkilöt ovat puhuneet omasta isovanhemmuudestaan. Myös MLL:n yksi keskeinen päämäärä on edistää sukupolvien ketjun rakentumista lapsuuden tueksi. Isovanhemmuus on osa elämän mittaista vanhemmuutta, joka tukee arjessa jaksamista ja yhteisöllisyyttä. Sukupolvien ketjussa auttaminen, välittäminen ja yhteisen vastuun kantaminen ovat vastavuoroista, elämän iloa luovaa rikkautta. MLL pyrkii omalla toiminnallaan tuomaan eri tavoin esiin tätä rikkautta ja sen merkitystä sekä luomaan sukupolvien välistä siltaa. Lapsen syntyessä syntyy myös uusia ihmissuhteita, iloisia ja ihmeellisiä. Suvun esikoisvauvan asema on erityisen merkittävä. Hänen myötään nuoren parin vanhemmista tulee isovanhempia, mummeja, mammoja, pappoja, vaareja, mitä nimityksiä heistä sitten käytetäänkään. Myös nuoret vanhemmat ovat sen tosiasian edessä, että heidän lapsensa eivät ole pelkästään heidän vaan usein myös koko suvun uusia kiinnostavia jäseniä. On monenlaisia odotuksia. Isovanhemmat ovat useissa lapsiperheissä tärkeä tuki, mutta on kokemuksia siitäkin, kuinka varsinkin mummot saattavat tunkeutua nuoren perheen elämään omine neuvoineen, jotka nuoresta äidistä tuntuvat aikansa eläneiltä. Vuosien mittaan tilanteet muuttuvat. Isovanhemmat ikääntyvät ja tarvitsevat nuoremman polven apua, keskimmäinen polvi aikuistuu, itsenäistyy entisestään, irtaantuu vanhemmistaan, mutta myös empatia vanhinta ikäpolvea kohtaan saattaa kasvaa tai vähetä. Syntyy uusia kolmannen polven edustajia. Lapset kasvavat. Millä tavalla isovanhemmat ovat mukana lastenlasten eri elämänvaiheissa? Haluavatko he olla? Halutaanko heidän olevan? Mikä kanssakäymisessä on palkitsevaa, mikä tekee sen vaikeaksi? Asuvatko isovanhemmat lähellä vai kaukana? Millä tavalla tämä vaikuttaa yhteydenpitoon? Eri perheissä kysymykset voivat olla kovinkin erilaisia. Kaikkia eri näkökulmia ei varmaankaan tässä työkirjassa kyetä ottamaan huomioon. Availemme kuitenkin joitakin kysymyksiä. Työkirjan tehtävänä on auttaa vanhempia yksin tai keskenään pohtimaan suhdetta lastensa isovanhempiin. Isovanhemmat voivat samoin yksin tai puolisonsa kanssa käydä eri aiheita läpi. Hedelmällistä on, jos vanhin ja keskimmäinen sukupolvi voisivat syventyä tehtäviin yhdessä. Ja mikä ettei mukana voisi olla nuorinkin sukupolvi. Pienetkin lapset osaavat ottaa kantaa moniin asioihin. Kun työkirjassa puhutaan vanhemmista ja vanhemmuudesta, tarkoitetaan pienten lasten vanhempia, ja kun puhutaan isovanhemmista ja isovanhemmuudesta, tarkoitetaan luonnollisesti näiden vanhempien äitejä, isiä ja appivanhempia. Kun puhutaan lapsista, tarkoitetaan kolmatta polvea eli isovanhempien lastenlapsia. Useimmiten tämä selviää tekstiyhteydestäkin. Vapauttavaa pohdiskelua työkirjan ääressä! 4

5 2. Keitä he ovat? Tehtäviä vanhemmille Kirjatkaa keitä ovat lastenne isovanhemmat. Äidin puolelta Äidin äiti Miten häntä kutsutaan? Äidin isä Miten häntä kutsutaan? Miten päädyttiin näihin nimityksiin? Missä he asuvat? Onko muita isovanhempia, mummopuolia, varavaareja? Miten heitä nimitetään? Onko elossa isoisovanhempia? Keitä? Isän puolelta Isän äiti Miten häntä kutsutaan? Isän isä Miten häntä kutsutaan? Miten päädyttiin näihin nimityksiin? Missä he asuvat? Onko muita isovanhempia, mummopuolia, varavaareja? Miten heitä nimitetään? 5

6 Onko elossa isoisovanhempia? Keitä? Missä he asuvat? Tehtäviä isovanhemmille Kirjatkaa tähän lapsenne, heidän puolisonsa ja lastenlapset. Keitä he ovat? Jos haluat luonnehtia esim. lastenlapsia, niin voit tehdä sen nimen ja syntymäajan jälkeen Puoliso Asuvat Heidän lapsensa Nimi synt.aika ikä Nimi synt.aika ikä Nimi synt.aika ikä Puoliso Asuvat Heidän lapsensa Nimi synt.aika ikä Nimi synt.aika ikä Nimi synt.aika ikä

7 Puoliso Asuvat Heidän lapsensa Nimi synt.aika ikä Nimi synt.aika ikä Nimi synt.aika ikä Puoliso Asuvat Heidän lapsensa Nimi synt.aika ikä Nimi synt.aika ikä Nimi synt.aika ikä jne. Lastenlasten ikähaarukka voi vaihdella suuresti. Lapset voivat olla kasvussaan ja kehityksessään kovin eri vaiheessa, mutta toisaalta serkukset voivat olla hyvinkin lähekkäin syntyneet. Lastenlapset ovat myös erilaisia luonteeltaan. Mahtavatko tällaiset seikat vaikuttaa siihen, miten suhtaudut heihin? Onko joku lapsista erityisen rakas, kenties suorastaan suosikki? Mikä tekee hänestä sellaisen? Jos lapsi on sairas tai vammainen, isovanhemmat ehkä haluavat huolehtia hänestä enemmän kuin muista. Monet muutkin syyt voivat johtaa siihen, että joku lapsista saa suurimman sijan mummojen ja pappojen sydämissä. Ehkä lapsi on luonteeltaan helppo, vetoava tai sukulaissielu. Vai asuuko lapsi vain lähempänä kuin toiset lastenlapset? Jos joku lapsista tuntuu läheisemmältä kuin muut, on syytä huolehtia siitä, että kaikki lastenlapset saavat kuitenkin esim. lahjoja ja muuta huomiota mahdollisimman tasapuolisesti. Eriarvoisuus voi johtaa kilpailuun, katkeruuteen ja jopa välien rikkoontumiseen. 7

8 Kuulostele itseäsi ja suhdettasi eri lastenlapsiin ja kirjaa muistiin havaintojasi siitä, millä tavalla he tuntuvat erilaisilta. Onko joku erityisen läheinen? Miksi? Onko joku toinen etäisempi? Mistä se mahtaa johtua? Eri aikoina samakin lapsenlapsi voi tuntua läheisemmältä tai etäisemmältä. Ovatko lastenlapset varttuessaan tuntuneet eri ikäkausina erilaisilta? Mieti omaa lapsuuttasi. Minkä ikäisenä sinulle tapahtui jotakin ihanaa tai ikävää? Mitä arvelet, voiko se vaikuttaa siihen, miten suhtaudut tietyn ikäiseen lapseen? Sekä vanhemmille että isovanhemmille Osa lastenlapsista asuu kauempana kuin toiset. Miten se vaikuttaa yhteydenpitoon? Millä tavalla teillä yhteyksiä hoidetaan? Toisinaan muukin kuin maantieteellinen välimatka voi vähentää yhteydenpitoa. Mitä haluat tästä kirjata? 8

9 On paljon uusperheitä. Lapsia voi olla yhden tai useamman kumppanin kanssa eli voi olla sekä minun lapset, sinun lapset että yhteiset lapset. Miten teillä asia koetaan? Miten isovanhempana koet tyttäresi tai poikasi mahdollisen uuden kumppanin ja tämän lapset edellisestä liitosta? Miten tyttärenä, poikana, miniänä tai vävynä olet havainnut isovanhempien suhtautuvan lapsiin? Jollekin mummulle kaikki lapset mahtuvat syliin, jostakin toisesta ukista tai mummista vain omat biologiset lapsenlapset tuntuvat oikeilta lastenlapsilta. Jos isovanhempana itse elät uudessa suhteessa ja puolisollasi on lapsenlapsia, onko olemassa jako sinun lastenlapsiisi ja minun lastenlapsiini? Mitä sitten? Tuleeko tällaisesta jaosta ongelmia vai hyväksyttekö sen ilman muuta? Alla on tilaa kirjata muistiin näitä pohdintoja ja keskusteluja. Jos lasten vanhemmat eroavat, olisi tärkeää, että yhteys isovanhempien ja lastenlasten välillä kuitenkin säilyisi. Lapsethan ovat syyttömiä vanhempiensa eroon. Lapset sekä kaipaavat että tarvitsevat tuttuja ja läheisiä ihmisiä. Lapset ovat herkkiä aistimaan jännitteitä ja huomaamaan ristiriitoja, joita uusissa ihmissuhteissa varsinkin alussa usein on. Aikuisten keskinäinen epäluottamus ja epäluuloisuus ovat lapselle rasittavaa kuultavaa. Hän yrittää totutella uuteen tilanteeseen ja tutustua uusiin ihmisiin ja tarvitsee siinä aikuisten tukea. Mieti, mitä tällaisissa tilanteissa voisi tehdä? 9

10 3. Sukupuu Suomessa on sanalle perhe keksitty yksinkertainen merkitys. Perhe koostuu niistä ihmisistä, joilla on yhteinen jääkaappi! Perhe-käsite tarkoittaa tavallisesti äidin, isän ja lasten muodostamaa ryhmää, ja yksinhuoltajaperheissä yleensä toista vanhempaa ja lapsia. Ns. uusperheissä lapsilla voi kullakin olla ihan erilainen käsitys siitä, ketkä kuuluvat perheeseen. Monissa muissa kulttuureissa perhe ymmärretään paljon laajemmaksi. Siihen kuuluvat isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut. Suhteet voivat olla todella kiinteät. Jos esim. vanhemmat kuolevat, isoäiti tai joku tädeistä astuu muitta mutkitta tilalle. Tai ehkä alusta asti on vallinnut olotila, että on asuttu yhdessä tai vieri vieressä ja lapsista on huolehtinut kuka vain on ollut paikalla. Meilläkin romaanikulttuurissa perhe tai suku on paljon laajempi mutta myös kiinteämpi kuin valtaväestön keskuudessa, samoin on maahanmuuttajien keskuudessa. Suhteet voivat olla läheiset tai etäiset, maantieteellisestä välimatkasta riippumatta. Joku pystyy päässään hahmottamaan laajan sukulaisjoukon. Joku toinen ei ole varma aina edes vanhempiensa sisaruksista, puhumattakaan isovanhemmistaan. Usein kun puhumme suvusta, ajattelemme kohtalaisen pientä läheisten ihmisten ryhmää. Pikkuserkut eli serkusten lapset eivät siihen ehkä kuulu, mutta isovanhemmat kyllä. Lapsi voi yllättyä, kun sukujuhlissa tapaa mummon ikäisen naisen, joka kertoo olevansa mummon sisko. Se tai jokin muu tilanne voi sysätä lapsen mielikuvituksen liikkeelle pohtimaan sellaista ilmiötä kuin suku. Iida, 8, ja Lotta, 4, istuvat mummin kanssa saunan lämmössä. Syntyy seuraavanlainen keskustelu, jonka Lotta aloittaa: Ensin mennään oikealle ja sitten mennään vasemmalle, taas mennään oikealle ja sitten käännytään vasemmalle. Sitten tullaan suureen metsään. Siellä on puu. Mummi kysyy: Millainen puu se on? Lotta selittää lisää: Se on suuri ja vaaleanpunainen. Mummi ryhtyy ohjailemaan: Voisiko se olla vaikka sukupuu. Joo, tytöt innostuvat. Mummi kertoo: Mummi on siinä puussa yksi iso oksa, ja mummin siskot muistatteko ketä heitä on, Lissu-täti ja ne toiset, ehkä on vaikea muistaa, kun olette tavanneet aika harvoin ne mummin siskot on kanssa isoja oksia. Onks Lissu sun sisko? kysyy Iida. On, ja mummin oksasta haarautuu isin oksa ja isin siskojen oksat. Te taas olette pieniä oksia isin oksassa, ja serkut, Veera ja Saana ja Saanan sisarukset, on pieniä oksia niiden äitien oksissa. Välillä heitetään vettä kiukaalle ja nautitaan lämmöstä. Tyttöjen aivot raksuttavat, niin että sen melkein kuulee kiukaan sihahtelun läpi. Sukuselvitys näyttää avaavan uusia näköaloja. Saunan lauteilla on mukava pohtia suuria asioita. Sitten tytöt alkavat vuorotellen miettiä, millä tavalla äidin oksa liittyy isän oksaan. Heidän on sijoitettava jonnekin myös äidin puolen serkut. Sitä pohditaan ankarasti kolmistaan. Lopuksi Lotta keksii ratkaisun äiti-ongelmaan: Siinä, missä äidin oksa liittyy isin oksaan, on sydän. 10

11 Sukupuun piirtämistä voidaan käyttää apuna, kun halutaan hahmottaa sukulaisten verkosto. Seuraavassa onkin malli, jonka mukaan voit hahmottaa omaa sukuasi. Tämä tehtävä olisi todella antoisa niin, että sen tekevät isovanhemmat yhdessä lastenlasten kanssa, mutta yhtä hauska se on vaikkapa kolmen polven yhteisenä palapelinä illanistujaisissa tai viikonlopun ajanvietteenä. Sukupuun rakentaminen voi tuoda uusia oivalluksia omasta ja toisen suvusta. Lapsille se voi hahmottaa, kuinka isän ja äidin suvut nivoutuvat toisiinsa. Sukupuu voi avata myös joitakin vaiettuja asioita ja salaisuuksia. Voi esim. löytyä uusia sukulaisia tai selvitä, että jokin sukusairaus on ollut monen sukulaisen kohtalo. Ennenaikaiset kuolemat, sairaudet ja erot muistuvat hyvin konkreettisina mieleen. Etukäteen voi miettiä, voidaanko näitä käsitellä ja kuinka. Vaikka lapset tarvitsevat rehellisiä vastauksia, heille ei tule turhaan tarjota liian järkyttäviä tietoja, joita on vielä vaikea ymmärtää ja käsitellä. Kun perheeseen on syntymässä uusi lapsi, sukupuusta on hauska etsiä nimivaihtoehtoja tulokkaalle: Saimi, Urho, Tyyne, August vaiko Serafiina isomummin mukaan? Katso sukupuu, sivulla Suhteista Vanhemmille Muuttuvassa maailmassa on tärkeää pitää yllä suhteita läheisiin ihmisiin. Mitä hyötyä siitä voisi olla lapselle ja mitä hyötyä lapsen vanhemmille, kun pidetään yllä suhteita isovanhempiin? Mikä merkitys sillä on isovanhemmille? Moni vanhemmista ymmärtää kyllä, että suhteiden ylläpitäminen on tärkeää, mutta se ei aina vain ole kovin helppoa. Isovanhemmuus toteutuu hyvin monella tavalla. Mielikuvat isovanhemmuudesta voivat olla monenlaisten toiveiden ja pelkojen sävyttämiä, todellisuus on kenties toisenlainen, mutkattomampi tai hankalampi. Minkälainen ihannekuva sinulla tai puolisollasi on hyvästä isovanhemmuudesta? Onko se kovin kaukana todellisuudesta? 11

12 Silloin kun odotukset ja toiveet eivät vastaa todellisuutta, läheiset suhteet voivat aiheuttaa pahaa mieltä, surua ja kipua. Tilanteen voi vähitellen hyväksyä tai kantaa mukanaan jatkuvaa pettymystä, surua ja katkeruutta vihaakin. Ennen kuin alkaa surra tilannetta ja sopeutua siihen, että ihannekuvat eivät vastanneetkaan todellisuutta, olisi rohkeata keskustella asiasta, soittaa tai kirjoittaa isovanhemmille tai tavata heitä ja pohtia yhdessä, mitä toiveita kumpaisellakin taholla on ja mihin rahkeet todellisuudessa riittävät. Tehtävä Onko sinulla ja puolisollasi kokemuksia siitä, mitä teidän ja isovanhempien suhteiden yllä pitäminen on eri osapuolille merkinnyt? Mikä on helpottanut ja mikä vaikeuttanut suhteita? Moni nuori perhe haluaa elää mahdollisimman itsenäistä elämää, ei halua vaivata vanhempaa polvea, vaikka apu olisi tarpeen. Ja onhan siitä vaivaa itsellekin, jos vaikka pyytää kotiinsa anopin tai apen, eikä oman äidin tai isänkään kanssa yhteistyö suju aina mutkitta. Tai jos lähettää lapset mummolaan, on siinäkin omat järjestelynsä ja neuvottelunsa. Mummu ja paappa voivat hekin arkailla, eivät tiedä aina milloin avun tarjoaminen on tuputtamista, milloin toivottavaa. On myös isovanhempia, jotka ajattelevat, että he ovat omat lapsensa kasvattaneet ja hoitaneet maailmalle, hoitakoon nuorempi polvi vuorostaan oman jälkikasvunsa. Ikäkin vaikuttaa. Mahtuuko nuorena mummoksi tai vaariksi tulleen elämään lapsenlapset, jos samanaikaisesti elää kiihkeää ja luovaa vaihetta urallaan ja harrastuksissaan? Isovanhemmat voivat asua kaukana. He eivät ole kaikkiin tarpeisiin heti käytettävissäkään. On myös olemassa isovanhempia, jotka matkustavat pitkänkin matkan takaa lastenlastensa perheisiin, silloin kun siellä apua tarvitaan, ja viipyvät ehkä viikon, kaksikin. Joku mummo kulkee harva se viikko satojen kilometrien päästä auttamaan. Kesällä lapsenlapset saattavat tulla viikoiksi isovanhempien hoiviin, kun vanhemmat ovat töissä ja kouluissa on loma tai päiväkoti kiinni. Jos lapset tapaavat harvoin isovan- 12

13 hempia tai suhde on muusta syystä jäänyt etäiseksi, vanhempien voi olla vaikeaa saada heitä lähtemään isovanhempien luokse kylään saati sitten viettämään lomaansa. Mitä tällaiset järjestelyt merkitsevät eri osapuolille? Mitä se merkitsee isovanhempien ja lastenlasten yhteydenpidolle? Entä jos mummi tai pappa sairastuu, onko mahdollista auttaa heitä vastavuoroisesti? Kuinka luontevalta ajatus tuntuu? Eri ikäpolvien välillä on myös näkemyseroja esim. kasvatuksesta, rajoista, ravinnosta, karkkipäivistä, vieläpä arvoista ja elämänkatsomuksellisista kysymyksistä. Miten tällaisia näkemyseroja ratkotaan? Eri vuosikymmenillä näkemys kurista ja hyvästä lasten kasvatuksesta on vaihdellut. Osa niistä isovanhemmista, jotka ovat olleet pienten lasten vanhempia1970-luvulla, on ehkä pyrkinyt ns. vapaaseen kasvatukseen, eroon oman lapsuutensa ajan tiukasta kurista ja rangaistuksista. Heidän lapsensa saattavat nyt peräänkuuluttaa omassa kodissaan tiukempia rajoja ja toivoa niitä isovanhemmiltakin rajoja ja rakkautta tämän ajan hengen mukaisesti. Joskus taas isovanhempien säännöt voivat tuntua kohtuuttoman tiukoilta. Vanhemmat saattavat haluta toteuttaa itse lempeämpää kasvatusta kuin saivat osakseen lapsuuden kodissaan. Minkälaisen kasvatuksen sinä sait? 13

14 Tietokin on lisääntynyt ja osa asenteista muuttunut. Moni luvuilla lapsuuttaan elänyt muistaa, kuinka automatkoilla loikoiltiin ja leikittiin takapenkillä ilman turvavöitä tai -istuimia. Nyt jo lakikin edellyttää takapenkkiläisten matkustavan turvavöissä. Tupakkaa tupruteltiin sisätiloissa eikä passiivisesta altistumisesta savulle ollut kuultu. Pari vuosikymmentä sitten vauvan tutti puhdistettiin surutta vanhemman suussa, nykyvanhemmat tietävät, että kariesta aiheuttavat bakteerit tarttuvat syljen mukana. Ei varmaan tahallaan vanhempi tai isovanhempi ole nipottaja tai turhan höveli. Kummankin asenteisiin on syynsä niitä on hyvä purkaa rakentavalla tavalla. Muistuuko mieleesi muita asioita, jotka olivat kovin toisin lapsuudessasi? Keskustele yhdessä puolisosi kanssa seuraavista kysymyksistä Mitä mielikuvia sanat anoppi ja appi herättävät sinussa? Missä asioissa toivoisit appivanhempiesi tai vanhempiesi toimivan toisin? Millä tavalla oma näkemyksesi elämästä on avartunut puolisosi vanhempien myötä? Minkälaiset asiat suhteessa toistenne vanhempiin aiheuttavat eniten ristiriitoja omassa parisuhteessanne?

15 Suhteet vanhemman ja nuoremman ikäpolven välillä kätkevät monenlaisia ristiriitojen aiheita. Miten ristiriidoista selvitään loukkaamatta ja loukkaantumatta? Miten päästään yli loukkauksista, joita väistämättä joskus tulee? Läheisissä ihmissuhteissa saadaan helposti näppylöitä, kun ollaan avoimia. Toisaalta taas, jos ei uskalleta puhua, yksi vetäytyy kuoreensa ja toinen saa siitä syyn loukkaantua. Nuori miniä voi esiintyä itsevarmasti ja sanoa paukauttaa, mitä sylki suuhun tuo. Anoppi vetäytyy kuoreensa ja valittaa kenties pojalleen asiasta ja poika kertoo vaimolleen, että äiti pahoitti mielensä. Riita puolisoiden välillä saattaa olla valmis. Vaimo syyttää miestään, että tämä on liikaa sidoksissa äitiinsä eikä välitä omasta perheestään. Yhtä hyvin anoppi saattaa vanhemman ihmisen varmuudessaan koulia nuorempaansa, antaa neuvoja ylhäältä päin, tietää paremmin, miten lapsia on kasvatettava. Tai appi ei sulata nuoren perheen tapoja, ehkä juuri miniäänsä tai vävyään tai lapsensa puolison valintaa. Silloin kun tytär saa lapsen, varsinkin ensimmäisen, äidin ja tyttären suhde herkistyy erityisellä tavalla. Äidin henkinen tuki on siinä vaiheessa tavattoman tärkeä. Se miten itse on ollut oman äitinsä lapsi, luo pohjaa nuoren naisen äitinä olemiselle. Näkymätön napanuora vahvistuu. Tuleva mummi muistaa juuri tämän tyttären syntymän ja samalla kertaa sitä, mitä muistoja on omasta isoäidistään. Jos äidin ja tyttären suhde on ollut ristiriitainen ja vaikea, tämä ristiriita saattaa syvetä ja vaikuttaa siihen, miten tytär jaksaa omassa äidinroolissaan. Silloin tyttären on joskus uskallettava olla vahva ja otettava etäisyyttä suhteesta. On löydettävä oma aikuisen identiteetti ja käsitykset äitinä ja naisena olemisesta. Sen jälkeen voi palata uudelleen sellaiseen yhteyteen äitinsä kanssa, jossa eivät enää jyllää menneet, voimakkaat tunneristiriidat. Toisinaan nuori isä on kovasti kiinni lapsuuden perheessään, kenties juuri äidissä, joskus isässä tai sisaruksissaan. Myös tässä tilanteessa aikuistuminen ja yksilöityminen voi olla vielä kesken ja mies tahtoo edelleen miellyttää vanhempiaan, olla kiltti ja kunnon poika. Mies ei uskalla silloin tehdä omia päätöksiä eikä asettua vaimonsa rinnalle. Nuorten vanhempien tulisi muistaa, että nuoripari on sitoutunut toisiinsa. Jo Raamatussa todetaan, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Raamatun sana Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis ole kaksi, he ovat yksi on ajatuksena yhä pätevä. Sama koskee vaimoa. Se ei tarkoita tietenkään välien katkaisemista vanhempiin kokonaan vaan sitä, että puolisoiden tulee tukea toisinaan ja uskaltaa olla myös eri mieltä vanhempiensa kanssa. Myös käytännön apu on synnytyksen jälkeen arvokasta. Isoäidit ja monet isoisätkin ovat valmiita mahdollisuuksien mukaan olemaan paikalla juuri näissä tilanteissa. Se vahvistaa läheisyyttä, elvyttää sen uudella tavalla. Lapsen syntymä, erityisesti esikoisen mutta myös seuraavien lasten on merkittävä taitekohta näissä ihmissuhteissa. Tytär tai poika, joka on päässyt oman itsenäisen elämänsä alkuun, lähestyy nyt vanhempiaan uudessa roolissa aikuisempana ja tasavertaisempana kuin ennen. 15

16 Tehtävä Mitä apua olette saaneet vanhemmiltanne esim. vauvan syntymän aikoihin? Entä myöhemmin lasten jo vartuttua? Minkälaista apua olisitte toivoneet? Vanhemmille ja isovanhemmille Rakentavia vuorovaikutustapoja tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa, myös vanhemman ja isovanhemman välillä. Aina ei ole helppoa ilmaista rehellisesti tunteitaan, pyytää jotain itselleen tai kieltäytyä tai olla eri mieltä jostakin. Jos jatkuvasti alistuu ja kieltää omat tunteensa ja tarpeensa, se aiheuttaa itselle pahaa mieltä. Jos hyökkää ja vaatii, aiheuttaa toisille tunnetta siitä, että on kävelty ylitse. Parasta on, jos vuorovaikutustilanteessa voi toimia jämäkästi, viestiä, että kunnioitan itseäni ja sinua. Puolin ja toisin on hyvä välttää kielteisten tulkintojen tekemistä toisen sanoista ja teoista. Kielteiset ajatukset herättävät kielteisiä tunteita ja johtavat helposti ei-rakentaviin toimintatapoihin. Kysy mieluummin suoraan, jos mieltäsi jää kaihertamaan jokin asia. On positiivista, jos väärinkäsityksiin ei jäädä jumiin, vaan erimielisyydenkin jälkeen voidaan palata yhteen. Tilanteita voi tulkita monella tavalla. Vanhempi saattaa potea huonoa omatuntoa, kun vaivaa isovanhempia lasten hoidolla. Isovanhempi taas voi jopa tuumia, että ovatpa vanhemmat reiluja, kun luottavat lapset heidän hoitoonsa. Niin vanhemmista, isovanhemmista kuin lapsista on mukava saada myönteistä palautetta. Huomaa hyvät hetket ja anna aiheesta kiitosta: Minusta tuntui tosi mukavalta, kun sinä ; Minusta sinä olet taitava ; Onnekkaita nämä lapset, kun sinä. Tuleeko sinulle mieleen jokin myönteinen asia, jonka haluaisit sanoa lapsen vanhemmalle tai isovanhemmalle?

17 5. Uudet roolit 5.1. Isovanhemmat 1. Mitä isovanhemmaksi tulo on sinulle merkinnyt? Isovanhemmaksi tulon voi kokea monella tavalla. Toisille se on odotettu ja iloinen tapahtuma, joku muu voi huomata vanhenneensa kerralla vuosia, jollekin se on yllätys, minkä sulattamiseen menee aikaa. Eräällä isovanhempien ja lastenlasten leirillä keskusteltiin siitä, miten itse kukin on kokenut tämän asian. Alla on leiriläisten kokemuksia laidasta laitaan. Voit valita niistä tutuimman tai kirjoittaa oman näköisesi kommentin, tehdä sen myös kumppanisi kanssa: Pitkään ja hartaasti odotettu asia. Iloa. Enkeli korvan takana. Rikkautta. Arkea, asutaan niin lähekkäin, hoidan paljon. Vastuuta. Kriisiä, elin itse kriisin keskellä. Lapsenlapsi oli pelastus uutta ajattelemista. Pelkoa, huolta. En ollut valmistautunut. Lapseni elämäntilanne ei ollut mielestäni vielä kypsä lapsen saamiseen. Olen yleensä kova huolehtimaan. Yllätys, myös positiivinen, kun ajatukseen tottui. Ajattelin, että lapsenlapsi sitoo minua. Olen vielä työelämässä enkä ehdi nauttia lapsenlapsestani niin kuin haluaisin, suren sitä. Muu, mikä? Mikä isovanhemmuudessa on ihaninta? Lapsi sinänsä. Uusi elämä. Lapsen luottamus ja rakkaus. Lapsenlapsessa näkee oman elämänsä jatkuvan. On joku jota rakastaa, tarjota tyhjäksi tullut syli, opettaa hänelle taitoja ja antaa tietoa. Lapsen kanssa nuortuu itsekin. Lapsi on peili. Joskus näen hänessä itseni, joskus oman herkän tai voimakastahtoisen lapseni. Muu, mikä? Mikä siinä on vaikeinta? Kun asutaan kaukana toisistaan eikä nähdä usein. Huoli ja suru lapsenlapsen perheen asioista (sairaus, alkoholi, väkivalta, taloudelliset huolet). Oma sairauteni. Haluaisin olla enemmän lapsenlapseni kanssa, mutta en jaksa. Erilaiset arvot lapsenlapseni vanhempien kanssa, esim. kasvatuskysymyksissä. Huonot välit lapsenlapseni vanhempien tai toisen vanhemman kanssa. 17

18 Lapsen vanhemmat tarvitsevat apuani mielestäni liian usein. En tahdo jaksaa. En osaa mennä lapsen lähelle, vaikka tahtoisin. Muu, mikä? Erilaisia isovanhempia Mummut ja taatat, isoäidit ja vaarit voivat elää hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Toiset ovat vielä työelämässä, mikä saattaa rajoittaa tapaamisia ja jaksamistakin. Joku mummo on itse ollut yksinhuoltaja ja elää ehkä edelleen yksin. Kenties tytärkin on yksinhuoltaja. Tällaisten äitien ja tyttärien suhde voi olla hyvin tiivis, ja lapsenlapset tapaavat mummoaan usein, mutta lastenlasten suhteet muihin isovanhempiin saattavat olla joko kokonaan poikki tai ainakin ohuet. Mummolla tai ukilla voi olla uusi kumppani. Miten uusi ukki tai mummipuoli itse suhtautuu kumppaninsa lastenlapsiin, ja miten lastenlapset ja heidän vanhempansa suhtautuvat? Entä koetaanko rikkaudeksi vai rasitteeksi, kun isovanhempia onkin neljän sijasta parhaimmillaan kahdeksan? Erään isoisän tarina: Matti ja Kaisa ovat molemmat jääneet leskeksi ja löytäneet toisensa varhaisen keski-iän ylitettyään. Molemmilla on lapsia ensimmäisestä liitostaan. Kaisan tytär Miia on menettänyt isänsä traagisella tavalla ja kokenut muitakin vaikeuksia elämässään. Hänestä on kasvanut herkkä, toiset huomioiva nuori nainen. Hän on äskettäin avioitunut ja odottaa esikoistaan. Kun läheiset ihmiset ovat koolla, hän kysyy kultakin erikseen, mikä tämä haluaisi olla tulevalle pienokaiselle. Matti kertoo silmät kostuen, kuinka Miia pysähtyy hänen kohdallaan ja kysyy: Tahtoisitko olla isoisä tälle vauvalle? Matin vastaus on ilman muuta myönteinen, sillä onhan hän Kaisan puoliso, eikä Miialla olekaan äitinsä puolelta muuta isoisää lapselleen. Erään isoäitipuolen tarina: Liisa on elellyt Jaakon avopuolisona viitisen vuotta, kun hän saa kuulla, että Jaakon aikuinen tytär odottaa vauvaa ja Jaakosta on tulossa isoisä. Liisalla ei ole omia lapsia eikä oikein kokemusta lapsista, tilanne hämmentää häntä. Hän tokaiseekin Jaakon tyttärelle, että Minua ei sitten miksikään mummiksi kutsuta, olen Liisa. Tytär ei näytä tunteitaan, mutta mielessään pahoittelee asiaa ja ottaa etäisyyttä Liisaan. Isovanhemmuus voi olla siis myös sopimuksenvarainen asia, biologinen side ei ole ainoa edellytys. Joku isovanhempi asuu hyvin lähellä lapsenlapsiaan, jopa samassa rapussa tai pihapiirissä. Lapsi juoksee helposti kotoa mummolaan tai mummo pistäytyy lapsenlapsensa kotona. Joku kokee tämän ihannetilana, joku toinen rasittavana. Varmasti asialla on molemmat puolet. Toisinaan isovanhemmat tai vastaavasti lastenlasten perheet asuvat satojen tai peräti tuhansien kilometrien päässä. Silloin tavataan kerran tai kaksi vuodessa tai ehkä vain parin vuoden välein ja viivytään viikkoja. Nykytekniikka auttaa pitämään yhteyttä. Puhelin on 18

19 hyvä keksintö, mutta uudempi sähköinen viestintä saa kuvankin siirrettyä maapallon toiselle puolelle. Moni mummi ja vaari on eläkkeellä ja ehtii olemaan paljon lastenlastensa kanssa. Vanhetessaan hekään eivät jaksa yhtä paljon. Lasten kanssa ollaan kokonaisvaltaisesti, se on ihanaa ja voimia koettelevaa. Entä kun isovanhemmat itse tarvitsevat apua? Onpa niitäkin isovanhempia, jotka katsovat, että he ovat aikanaan hoitaneet omat lapsensa, hoitakoot nämä nyt omansa. He asuvat ehkä edustuskodissa eivätkä kaipaa ainakaan liian usein tahmatassuja sotkemaan satiinipäällysteisiä sohviaan. Mutta on myös niitä, joiden kotiin hankitaan uusi jatkettava pöytä, jotta kasvava joukko lastenlapsia ja heidän perheitään mahtuisi syömään vaikka yhtä aikaa. Isovanhemmuus on aina joiltain osin myös arvovalinta ja tahtotila. Se voi vaatia ponnisteluja toteutuakseen niin isovanhemmilta kuin vanhemmilta. Isovanhempi joutuu tekemään valintoja tärkeiden asioiden välillä, vanhempi ehkä antamaan eri tavalla tilaa isovanhemmalle. Tiesitkö? Näin Suomessa: Matka mummolaan on keskimäärin kohtuullinen vuotiaiden lasten isän äiti asuu keskimäärin 67 km:n päässä ja äidin äiti 76 km:n päässä lapsenlapsestaan. Vain noin 7 % lapsista asuu yli 300 km:n päässä mummolasta. Lähes kahdella kolmasosalla lapsista asuu ainakin yksi isovanhempi 20 km:n säteellä kotoa. Syntyvien lasten vanhemmat ovat vuosi vuodelta vanhempia, se heijastuu myös isovanhempien ikään vuotiaiden lasten isovanhemmat ovat olleet keskimäärin alle 60-vuotiaita lapsenlapsen syntyessä. Pienimpien lasten isovanhemmat ovat lapsenlapsen syntyessä olleet keskimäärin vanhempia kuin nykyisten teini-ikäisten isovanhemmat. Lähes joka kolmannen lapsen mummi asuu kerrostalossa. Alle 3-vuotiaiden lasten mummeista noin kolmannes on edelleen työelämässä, mutta teini-ikäisten lastenlasten mummeista työssä käy enää harva. Lähes lapsen kotona asuu vähintään yksi isovanhempi. Lähde: Kartovaara & Sauli: Suomalainen lapsi, 2000, Tilastokeskus. 19

20 5.3. Vanhemmat 1. Mikä on ihaninta, että lapsillasi on isovanhempia? Rastita sopivimmat esimerkit ja jatka omilla kokemuksillasi. Lapsilla on muitakin sylejä kuin omien vanhempien. Saamme isovanhemmilta apua lastenhoidossa. Isovanhemmilla on aikaa ja kekseliäisyyttä ja usein rahaakin tehdä eri juttuja kuin kotona. He osaavat kertoa suvun historiasta, siitä millaista oli ennen vanhaan ja millaisia he itse olivat lapsina. Lapsista on hauska kuulla, millainen isä tai äiti oli pienenä ja mitä hassua tapahtui. Lapset oppivat isovanhempien kanssa sellaisia taitoja, mitä ei ehkä kotona opi, mm. lauluja, leikkejä, sienestystä ja marjastusta, työkalujen käsittelyä, kutomista. Lapset oppivat kunnioittamaan eri-ikäisiä ihmisiä, myös vanhoja. Mitä muuta? 2. Mikä on haastavinta, että suhde isovanhempiin pysyy elävänä? Miten arvelet sanojen anoppi ja appi tai miniä ja vävy kaikuvan lastenne isovanhempien mielessä? Toisinaan anopin ja miniän suhteet voivat olla hyvin lämpimät ja läheiset, toisinaan kovin mutkikkaat. Siinä on haastetta kyllikseen, kun kaksi eri tavoin ajattelevaa kenties voimakastahtoista naista rakastaa samaa miestä ja samoja lapsia ja yrittää tulla toimeen keskenään. Erilaiset ajattelutavat voivat hiertää muitakin vanhemman ja nuoremman ikäpolven suhteita. Miten tämän tapaisten ristiriitojen yli päästään? 20