2. Selvitä veden sulamis- ja kiehumispisteet. Mitä eri olomuotoja vedellä on? Voit käyttää apuna oppikirjaa ja Internettiä.

Transkriptio

1 Kemiaa vedestä! Työohjeet oppilaalle Työn tavoitteet Tämä projektityö antaa sinulle mahdollisuuden suunnitella ja toteuttaa oma kemiaan liittyvä luonnontieteellinen työ. Lisäksi opit laatimaan projektimaisen työn työohjeen ja raportoimaan saamistasi tuloksista. Työn kautta tutustut erilaisiin kemiallisiin ilmiöihin, jotka liittyvät luonnonvesiin. Opit havaitsemaan vesien ominaisuuksissa tapahtuvia muutoksia ja vertailemaan keskenään eri näytteenottopaikkoja. Virittäytymistehtäviä aiheeseen 1. Tutki oman lähiympäristösi vesiä, ja pohdi seuraavia asioita - Kuinka sameaa vesi on? Voisitko uida vedessä? - Onko vesi juomakelpoista? Saisiko vedestä juomakelpoista kotikonstein suodattamalla? - Millä tavoin saisit puhdistettua vettä? Mieti eteenkin keinoja, jotka voisit toteuttaa luonnossa! 2. Selvitä veden sulamis- ja kiehumispisteet. Mitä eri olomuotoja vedellä on? Voit käyttää apuna oppikirjaa ja Internettiä. 3. Mitä tarkoittaa aineen ph? Millä eri tavoilla ph-arvoja voidaan mitata? Mainitse ainakin kaksi tapaa. 4. Selvitä Internettiä apuna käyttäen eri vesistöjen (järvi, meri) normaalit ph-arvot. Mitkä asiat vaikuttavat ph:n vaihteluihin? Mainitse vähintään kaksi asiaa. 5. Mitä tarkoitetaan rehevöitymisellä?

2 Tarvittavat materiaalit Projektityön edellytyksenä on, että lähelläsi on meri, järvi, joki tai jokin muu luonnon vesistö. Tällöin voit kerätä vedestä näytteitä tietyin väliajoin. Vesinäytteiden kerääminen Vesinäytteiden keräämisessä on tärkeää käyttää puhtaita keräysastioita. Keräysastiaksi soveltuu hyvin tyhjennetty lähdevesipullo tai puhdas pakasterasia. Vesinäytteiden tutkiminen Vesinäytteiden tutkiminen tapahtuu pääasiassa koululla. Opettaja kertoo mitä ominaisuuksia koulussa on mahdollisuus luonnonvedestä tutkia ja millä tavoin. Kun teet itsellesi suunnitelman/työohjeen, niin listaa siihen tutkimuksissa käyttämäsi työvälineet. Työturvallisuus ja jätteiden hävittäminen Koska tässä työssä lähdetään luontoon veden äärelle, on erityisen tärkeää noudattaa varovaisuutta näytteiden keräämisessä. Kerää näytteet sellaisesta paikasta, jossa pääset helposti keräämään vettä, etkä joudu kurkottelemaan pitkälle. Koeta etsiä paikka, jossa maa on tasainen ja tiivis, varo upottavia kosteikkoja. Älä myöskään lähde keräämään näytteitä yksin, vaan kerää ne aina kaverin kanssa. Merkitse näytteisiin niiden keräyspaikka ja -päivämäärä myöhempää koontia varten! Mittauksia tehdessä on käytettävä suojatakkia ja -laseja. Vaikka käsittelemmekin ainoastaan vesinäytteitä, on itsensä suojattava roiskeilta. Älä myöskään juokse työtilassa tai muuten aiheuta vaaratilanteita. ÄLÄ KOSKAAN JUO LIUOKSIA äläkä syö tai juo mitään työtilassa. Vesinäytteet voi mittausten jälkeen kaataa viemäriin. Jos ph määritetään titraamalla, voi liuokset myös titraamiseen jälkeen kaataa viemäriin. Muut roskat, kuten ph-paperi voidaan hävittää sekajäätteen joukossa. Muista laittaa rikkoutuneet lasitavarat lasinkeräysastiaan, ei tavalliseen roskikseen.

3 Työn toteutus Työ voidaan toteuttaa joko jakamalla oppilaat ryhmiin tai antamalla heille itsenäisesti tehtäväksi hakea vesinäytteitä. Työn kesto voi myös vaihdella. Ideaalitilanteessa työ kestää kokonaisen vuoden tai edes lukukauden ajan. Opettajat voivat itse valita luokalleen/ryhmälleen sopivan tavan tehdä työtä. Työn toteutuksessa on yksi esimerkki siitä, kuinka työ voidaan toteuttaa. Oppilaat saavat esimerkiksi vuoden ajan käydä noin kuukauden välein hakemassa seuraavalle tunnille vesinäytteitä valitsemastaan paikasta. Tämän paikan tulisi pysyä samana koko työn keston (tässä tapauksessa vuoden) ajan. Ennen työn aloittamista voidaan keskustella oppilaiden kanssa vesien hakupaikoista. Toivottavaa olisi, ettei samasta paikasta haeta useampia näytteitä. Näytteitä voidaan kuitenkin hakea meristä, järvistä, joista, kanavista tai lammista. Talvisin vesinäyte voidaan sulattaa jäästä. Oppilaita painotetaan hakemaan vesinäytteet puhtaisiin purkkeihin tai juomapulloihin. Näin itse työhön ei tule häiritseviä tekijöitä, vaan voidaan keskittyä pelkästään vesinäytteeseen. Veden määrällä ei varsinaisesti ole väliä, sillä tuloksen ei pitäisi vaihdella veden määrän mukaan. Vesinäytteiden tulee olla mahdollisimman tuoreita, jotta esimerkiksi klooripitoisuus ei pääse tasaantumaan. Veden keruun jälkeen seuraavalla tunnilla tutkitaan vesinäytteiden ph:ta, lämpötilaa, happipitoisuutta ja klooripitoisuutta tai muuta vastaavaa. Oppilaat saavat itse ennen työn aloittamista päättää, mitä he haluavat tutkia. Oppilaille voidaan antaa listassa mahdollisia tutkittavia aiheita tai sitten voidaan lähteä kokonaan oppilaskeskeisesti liikkeelle ja oppilaat saavat itse kehitellä, mitä he haluavat tutkia. 7-luokkalaiset keräämässä vesinäytteitä Koulun resurssien mukaan voidaan mittauksessa käyttää mittausautomaatiolaitteistoa tai esimerkiksi ph:n mittaamisessa ph-paperia. Jos käytössä on mittausautomaatiolaitteisto, voi opettaja ensimmäisellä kerralla näyttää, kuinka laite kootaan ja jatkossa oppilaat saavat tämänkin

4 tehdä itse. Toisaalta tämä voi viedä liian pitkän aikaa, jolloin saattaa olla helpompaa, että opettaja kokoaa laitteiston aina ennen tuntia. Oppilaille näytetään ensimmäisellä kerralla, miten mittaukset tehdään, mutta siitä eteenpäin oppilaat saavat suorittaa ne itse. Mittauksen jälkeen oppilaat ottavat tulokset ylös. Tämän jälkeen he voivat mennä tekemään esimerkiksi aiheeseen liittyviä tehtäviä opettajan tahdosta riippuen. Kun kaikki oppilaat ovat tehneet mittauksensa, käydään ne luokan kanssa yhdessä läpi ja pohditaan syitä mahdollisille eroille mittaustuloksissa ja käydään läpi virhemahdollisuudet. Purotkin ovat hyviä näytteenottopaikkoja Tulokset voidaan koota esimerkiksi liitutaululle tai piirtoheittimelle luokan koosta riippuen. Tuloksen viereen laitetaan paikan nimi, josta näyte on haettu. Tulokset voidaan luokitella esimerkiksi sen mukaan, mistä ne on haettu (meri, järvi, joki yms.). Kun kaikkien tulokset on saatu taululle, käydään opettajan kanssa läpi tuloksia ja pohditaan yhdessä, mistä arvojen eroavaisuudet johtuvat. Tärkeää tässä koonnissa on, että se voidaan käydä oppilaskeskeisesti läpi ja oppilaita motivoiden. Sama työn toteutus käydään läpi taas kuukauden tai kahden päästä. Tarvittaessa vesinäytteiden keräämisen ajankohtia voidaan muuttaa. Esimerkiksi jos edellisenä yönä on ollut kova myrsky, voidaan yhdellä tunnilla lähteä yhdessä keräämään näytteitä tai sitten säätiedotuksia seuraamalla pyydetään oppilaita itsenäisesti keräämään näytteet mahdollisen myrskyn jälkeen. Sama pätee myös muihin sääilmiöihin. Tämä tuo tuloksiin todennäköisesti mukavaa vaihtelua ja työn lähemmäs oppilaita. Opiskelija työskentelemässä laboratoriossa

5 Työn koonti Kun olet suorittanut kaikki mittaukset, kerää saamasi tiedot esimerkiksi taulukkoon, johon olet merkinnyt vesien keräyspaikat ja -päivämäärät. Voit myös kerätä tiedot vapaamuotoiseksi tekstiksi. Kun olet koonnut kaikki tiedot yhteen, vastaa seuraaviin kysymyksiin ja tee tehtävät Mitä eroja huomasit vesinäytteissä eri näytteidenottopaikkojen välillä? Oliko keräyksien ajankohdilla vaikutusta tuloksiin? - Mitä asioita voit päätellä tuloksista ( esimerkiksi veden puhtaus, veden käyttökelpoisuus, rehevöityminen, eri näytteenottopaikkojen läheiset tehtaat ym.)? - Oliko vesien ph lähellä oletusarvoja ja jos ei ollut, mistä tämä voisi johtua? Tehtäviä: 1. Missä näytteessäsi ph oli lähinnä oletusarvoa? Entä missä kauimpana? 2. Millä tavoin luulet (tai kenties olet mitannut) veden olomuodon vaikuttavan näytteen laatuun? Eroaako jäästä sulatettu näyte sulasta vedestä otetusta näytteestä? 3. Seuraavassa on esitetty veden ph-arvoja eri lämpötiloissa: Lämpötila C ph-arvo 4,01 ph-arvo 6,87 ph-arvo 9, ,00 4,00 4,01 6,90 6,88 6,87 9,28 9,23 9,18 Lähde: Mitä huomaat taulukosta? Mitkä asiat voivat vaikuttaa ph-arvojen mittaustuloksiin?

6 Runko projektityön suunnitelmaa varten Tehtävänäsi on tehdä itsellesi projektityötä varten suunnitelma. Voit tehdä sen vapaamuotoisesti, mutta siihen on sisällytettävä seuraavat kohdat 1-4. Huolellisesti tehdyn suunnitelman avulla on sinun helpompi tehdä tutkimustasi. Suunnitelman tueksi voit myös tehdä itsellesi taulukon, johon sinun on helppo myöhemmin listata tutkimustuloksiasi. 1. Näytteenottopaikat Mieti mistä paikoista haluat ottaa vesinäytteesi. Mitä eroja näytteenottopaikoillasi on? Miksi valitsit nämä paikat? Onko väliä sillä otatko näytteen veden pinnalta vai syvemmältä? 2. Tutkittavat ominaisuudet Mieti mitä ominaisuuksia haluat näytteistäsi tutkia. Opettaja kertoo mitä on mahdollista koululla tutkia. Kysy rohkeasti jostain sinua kiinnostavasta veden ominaisuudesta, jos sitä ei tullut tunnilla esille. Mistä veden eri ominaisuudet johtuvat? Mihin ne vaikuttavat? Minkä tutkimasi ominaisuuden voisit ajatella vaikuttavan johonkin muuhun ominaisuuteen? 3. Tutkimusmenetelmät Kerro tässä millä tavalla (yhdellä tai useammalla) tutkit mitäkin valitsemaasi ominaisuutta. Listaa myös ylös kaikki tarvitsemasi välineet. Kysy neuvoa opettajalta! 4. Näytteenotto- ja tutkimuspäivät Tee suunnitelma siitä, kuinka usein ja minä päiviä aiot ottaa näytteitä. Huomioi tässä opettajan antamat vaihtoehdot koulussa tehtävien tutkimuksien päivämääriksi. Jos tutkit joitain parametreja (esim. lämpötila) itse näytteenottopaikalla, niin suunnittele myös näiden tutkimuksien ajankohdat.

7 Kemiaa vedestä! Anna Soini, Mari Saarinen, Janna Linnansaari Opettajan ohjeet Ops-kytkentä Työ liittyy keskeisesti veteen sekä muun muassa ph:n arvoihin eli happamuuteen ja emäksisyyteen, happi- ja klooripitoisuuteen, alkuaineisiin ja lämpötilaan. Työ ei vaadi kovinkaan laajaa kemiallista tietämystä. Kuitenkin peruskäsitteet on hyvä hallita ja hieman pystyä itse pohtimaan saatuja tuloksia. Näin ollen työ on todennäköisesti sopiva yläasteen tai lukion oppilaille. Ala-asteella käydään ensimmäisen kerran opetussuunnitelmien perusteiden mukaan vesi, palamisreaktion kautta lämpötila, happamuus ja emäksisyys sekä alkuaineet. Tämän perusteella työ sopii myös ala-asteelle. Kuitenkin tulosten tulkinta ja syy-seuraussuhteiden selitys saattaa olla turhan vaativaa näin nuorille. Tietenkin se riippuu koulusta ja oppilaista. Työ saattaa myös olla turhan pitkäkestoinen ja näin oppilaiden motivaatio ja kiinnostus eivät välttämättä kestä koko vuotta tai lukukautta. Näin ollen työ on sopiva yläasteella esimerkiksi 7-luokalle. Tällöin oppilailla on käsitys kemian perusilmiöistä ja oma pohtiminen on tehokkaampaa kuin ala-asteella. Tämä tietenkin riippuu oppilaista ja heidän edellisestä opetuksestaan. 7-luokan aihealueisiin kuuluvat happamuus ja emäksisyys, alkuaineet ja kemiallinen reaktio. Tämän takia opetussuunnitelman perusteiden mukaan työ sopii juuri 7-luokalle. Usein 7-luokalla on jollain tavalla jaettu fysiikan ja kemian kurssit kahtia. Joissain kouluissa ensimmäinen lukukausi opiskellaan toista ainetta ja niitä vaihdetaan vuodenvaihteen jälkeen. Toisissa kouluissa opetettavat aineet vaihtelevat jaksoittain. Kummassakin tapauksessa työn tekeminen onnistuu. Toisaalta opettaja voi itse liittää työn haluamaansa kohtaan opetussuunnitelmassa. Tähän vaikuttaa myös aikataulun joustaminen, sillä vesinäytteiden analysointi vie melko paljon aikaa.

8 Tarkemmat ohjeet materiaaleihin ja työturvallisuuteen liittyen Koska työ toteutetaan pääsääntöisesti luonnonvesillä, ei kemikaaleja juurikaan tarvita. Helpointa olisi suorittaa työ mittausautomaatiotekniikalla, jolloin kemikaaleja ei tarvitsisi käyttää. Mittausautomaatiolaitteiston etuna on se, että vedessä tapahtuneet muutokset näkyisivät selvemmin. Pieniä ph:n vaihteluja voi olla muutoin hankala havaita. Jos kuitenkin ph-arvot määritetään esimerkiksi titraamalla, tarvitaan työhön indikaattori. Koska kaikilla kouluilla ei ole mahdollisuutta käyttää mittausautomaatiolaittestoa, esimerkiksi titraus tai perinteinen ph-paperi ovat varsin sopivia, joskaan eivät yhtä tarkkoja keinoja ph-arvojen määrittämiseen. Muutenkin opettajalla on vapaat kädet muokata työstä omille oppilailleen sopiva. Mitattavat ominaisuudet voidaan valita käytettävissä olevien laitteiden mukaan. Rohkaise oppilaita myös itse kysymään joidenkin ominaisuuksien tutkimisen mahdollisuuksista. Koska tässä työssä lähdetään luontoon veden äärelle, on erityisen tärkeää noudattaa varovaisuutta näytteiden keräämisessä. Kerätkää näytteet sellaisesta paikasta, jossa oppilas pääsee helposti keräämään vettä, eikä joudu kurkottelemaan pitkälle. Koettakaa etsiä paikka, jossa maa on tasainen ja tiivis, varokaa upottavia kosteikkoja. Älä myöskään päästä oppilasta keräämään näytteitä yksin, vaan aina kaverin kanssa. Näin minimoidaan tapaturmariski. Muistuta oppilaita merkitsemään näytteisiin niiden keräyspaikka ja -päivämäärä myöhempää koontia varten! Mittauksia tehdessä on käytettävä suojatakkia ja -laseja. Vaikka työssä käsitelläänkin ainoastaan vesinäytteitä, on itsensä suojattava roiskeilta. Työtilassa ei saa juosta tai muuten aiheuttaa vaaratilanteita. Muistuta, etteivät oppilaat juo liuksia tai muutenkaan syö tai juo mitään työtilassa. Vesinäytteet voi mittausten jälkeen kaataa viemäriin. Jos ph määritetään titraamalla, voi liuokset titraamiseen jälkeen kaataa viemäriin. Muut roskat, kuten ph-paperi voidaan hävittää sekajäätteen joukossa. Muista laittaa rikkoutuneet lasitavarat lasinkeräysastiaan, ei tavalliseen roskikseen. Opettaja antaa omalla toiminnallaan arvokasta esimerkkiä oppilaille. Arvio työhön menevästä ajasta Työ voidaan suorittaa joko puolen vuoden tai mieluiten vuoden aikana, jolloin veden ominaisuuksissa voidaan olettaa havaittavan muutoksia. Hyvä väli näytteiden ottamiselle on yksi tai kaksi kuukautta ja mahdollisesti myös muina ajankohtina (esimerkiksi kovan myrskyn jälkeen).

9 Opettaja voisi ilmoittaa oppilaille jo projektityön suunnitteluvaiheessa ne oppitunnit, jolloin näytteitä on mahdollista tutkia. Tarkoitus olisi, että oppilas ottaisi samana päivänä näytteet useammasta paikasta, jolloin niitä voidaan tutkia yhdellä kertaa koululla. Jos projektityötä voidaan tehdä koko lukuvuoden ajan, niin vesinäytteiden tutkimiseen voitaisiin käyttää 1-2 oppituntia kahden kuukauden aikana. Kemiallisen ilmiön selitys Vesi on vedyn ja hapen kemiallinen yhdiste, jonka kemiallinen kaava on H 2 O. Vesi tunnetaan myös nimillä divetymonoksidi ja oksidaani. Vedellä on lineaarinen rakenne ja se on dipolinen. Dipolisuus johtuu molekyylin happiatomin suuremmasta elektronegatiivisuudesta vetyatomiin verrattuna. Vesi on muodostanut vetysidoksia muiden yhdisteiden kanssa. Nämä vetysidokset aiheuttavat pintajännityksen, jota puut käyttävät ravinteiden saamiseen. Vedessä olevat hiukkaset tekevät veden sähköä johtavaksi, minkä takia märillä käsillä ei kannata koskea pistorasiaan. Vesi on luonnon yleisin ja tärkein aine, joka puhtaana on kirkas, väritön, hajuton ja mauton neste. Vedellä on keskeinen merkitys kasvien ja eläinten ravinnetaloudelle ja se peittää n. 80 % maapallon pinta-alasta, josta pääosa on suolaista merivettä ja loput makeaa vettä. Vaikka suolaista merivettä on pinta-alasta enemmän kuin makeaa, on makea vesi elämälle välttämätön. Suomi on poikkeusmaa, sillä täällä on paljon järviä. Veden jäätymispiste on 0 C ja kiehumispiste 100 C. Vesi esiintyy jäänä, vetenä ja vesihöyrynä (kiinteä, neste, kaasu). Vedeltä löytyy kolmoispiste. Aineen tai yhdisteen happamuuden ilmaisemiseen käytetään ph-arvoa. Happamuutta kuvaa H + - ionien konsentraatio. Aine on neutraali, kun sen ph on seitsemän, hapan kun sen ph on alle seitsemän ja emäs, kun ph on yli seitsemän. Erilaisia indikaattoreita voidaan käyttää määrittämään ph:n arvoja. Indikaattori on aine, joka vaihtaa väriään aineen happamuuden mukaan. Aineen ph:ta voidaan myös mitata ioniselektiivisellä elektrodilla tai ph-mittarilla. Meriveden ph on välillä 7,5-8,4. Merivesi on näin ollen lievästi emäksistä. Merivesi koostuu pääasiassa vesimolekyyleistä ja siinä on useita erilaisia ioneja. Meriveden ph on kuitenkin nykyään laskussa ja muuttuu hitaasti happamammaksi. Tämä johtuu hiilihapon lisääntymisestä merivedessä. Tämän takia työssä on mielenkiintoista seurata eri merivesinäytteiden tuloksia. Hiilihappoa

10 muodostuu meriveteen, kun kaasumainen hiilidioksidi ja muut ilmakehän kaasut liukenevat veteen. Meriveden happamoituminen on haitaksi meriveden eliöille. Happamuus ilmaistaan logaritmisella ph-asteikolla. Esimerkiksi aineessa olevien oksonium - ionien konsentraatio merkitään: ph = -log [H 3 O + ]. Mikäli vedessä on enemmän hydroksidi ioneja kuin oksoniumioneja, on vesi emäksistä. Tällöin ph voidaan merkitä: ph = -log [OH - ], josta saadaan ph = 14 poh. Kloori on väriltään vihreän keltainen ja ominaisuuksiltaan valkaiseva, hapettava ja desinfioiva aine. Kloorin kemiallinen merkki on Cl, mutta se esiintyy luonnossa vain kloridi ioneina Cl 2. Kloori on suoloja muodostava halogeeni ja yhdistyy helposti alkuaineiden kanssa. Luonnossa se esiintyy natrium- tai kaliumkloridina. Kloori muodostuu kahdesta isotoopista ja sitä käytetään muun muassa lääkkeiden valmistuksessa. Kloori voidaan erottaa kloridi-ioneista hapettamalla tai elektrolysoimalla. Meriveden massasta 1,9 % on kloridi ioneja. Kloori on erittäin myrkyllinen aine. Se ärsyttää hengityselimiä, polttaa ihoa joutuessaan kosketukseen ja ärsyttää limakalvoja. Kloori on myös tukehduttavan hajuinen. Happi kuuluu jaksollisen järjestelmän 16. pääryhmään, ja sen kemiallinen merkki on O. Hapen järjestysluku on kahdeksan. Happi on maanpinnan yleisin alkuaine ja sitä esiintyy myös vedessä. Se on välttämätöntä kaikelle elolliselle luonnolle, myös anaerobisille pieneliöille. Happea käytetään muun muassa metallurgiassa ja lasinpuhalluksessa. Opettaja voi laajentaa kemiallista näkemystä eri aiheisiin liittyen. Yläpuolelle on koottu vain ph:n, kloorin ja hapen kemialliset näkökulmat. Jos halutaan tehdä tiivistetty versio teoriasta, voidaan siinä apuna käyttää joko oppikirjoja tai sitten Internetistä löytyviä lähteitä kuten Wikipediaa. Pedagogisia vinkkejä työn toteutukseen Ennen työohjeen antamista oppilaille, voitaisiin luokassa keskustella luonnonvesistöistä ja siitä millaisia ominaisuuksia niillä on. Opettaja voisi kertoa oppilaille järvien ja merien normaaleista happi- ja klooripitoisuuksista sekä happamuuksista. Oppilaat saisivat pohtia, mitkä seikat vaikuttavat näihin arvoihin ja voisivatko nämä arvot muuttua esimerkiksi vuoden aikojen mukaan.

11 Aiheeseen virittäytymisen jälkeen oppilaille annettaisiin projektityön työohje. Oppilaille kerrottaisiin työn aikataulu väljästi, eli koska työ aloitetaan ja koska sen on oltava valmis. Tarkoitus on saada oppilaat innostumaan projektityön suunnittelusta ja toteuttamisesta. He ymmärtäisivät, että kyseessä on laaja kemian kokeellinen työ, joka vaatii heidän omaa panostustaan. Oppilaiden ensimmäinen tehtävä on tehdä itsellensä suunnitelma, joka toimii projektityön työohjeena. Tunnilla olisi hyvä käydä yhdessä läpi suunnitelman tekemistä. Oppilaat saavat rungon, joka helpottaa työn suunnittelemista. Suunnitelman tekemisen voisi antaa oppilaille esimerkiksi kotitehtäväksi ja seuraavalla tunnilla heillä olisi vielä mahdollisuus esittää suunnitelmaan liittyviä kysymyksiä. Opettaja arviosi jokaisen suunnitelman antamalla siitä kommentteja ja mahdollisesti kertoa mitä asioita siinä pitäisi vielä korjata tai tarkentaa. Kun oppilaan suunnitelma on hyvällä mallilla, voisi hän aloittaa työn tekemisen. Työ jatkuisi oppilaan näytteiden keräämisellä ja tutkimusten tekemisellä koulussa. Opettajan tarkoitus on neuvoa tarvittaessa oppilaita, mutta antaa heidän kuitenkin tehdä rauhassa tutkimustyötään. Arviointi Projektityötä arvioitaessa olisi hyvä kiinnittää huomiota erityisesti oppilaan aktiivisuuteen ja panostukseen työtänsä kohtaan. Työssä on mahdollista arvioida erikseen oppilaan suunnitelma työstä (oppilaan itselleen tekemä työohje) ja lopullinen raportti. Näiden arvosteluun sopisi parhaiten sanallinen arviointi. Opettaja voi myös arvioida oppilaan työskentelyä luokassa, kun hän tutkii vesinäytteitään. Projektityön aiheesta voisi myös mahdollisesti laittaa koekysymyksen johonkin opintojakson kemian kokeista. Vaikka projektityö olisi pakollinen osa kemian opintojakson suorittamista, niin sen vaikutus oppilaan saamaan kemian kokonaisarvosanaan ei tulisi olla kovin suuri. Projektityöllä voisi kuitenkin olla arvosanaa nostava vaikutus, mikä toimisi oppilaalle kannustimena. Oppilaalle on kerrottava projektityön alussa arviointiin vaikuttavat tekijät. Erityisesti on kerrottava kuinka arviointi vaikuttaa kemian arvosanaan. Mikäli projektityön avulla on mahdollista nostaa arvosanaa, niin oppilaan on tiedettävä mitä siihen vaaditaan.