Parityö psalmista 139:13 24

Transkriptio

1 Luentosarja VT:n käännösteoriat ja metaforat (Raija Sollamo ja Maria Kela) Parityö psalmista 139:13 24 Kalle Peltokangas ja Siiri Toiviainen Ps. 139:13 24 (BHS) -, ( ) , : Luuni eivät olleet piilossa sinulta, kun minut luotiin salassa, muotoiltiin maan syvyyksissä. 16: Silmäsi näkivät minut jo, kun olin muodoton möhkäle. Ja kaikki on kirjoitettu kirjaasi. Päivät olivat valmiina, ennen kuin yksikään niistä oli tullut. 17: Ja kuinka arvokkaita sinun ajatuksesi minulle ovat, Jumala, kuinka mahtava on niiden määrä! 18: Jos yritän laskea niitä, niitä on enemmän kuin hiekanjyviä. Havahdun. Ja vielä olet kanssani. 19: Kunpa surmaisit, Jumala, jumalattomat! Ja murhamiehet, lähtekää luotani! 20: Sillä he puhuvat sinusta juonitellen ja lausuvat turhaan [nimesi]. He ovat vihollisiasi. 21: Enkö vihaisi sinua vihaavia, Herra, ja inhoaisi sinua vastustavia? 22: Äärimmäisellä vihalla vihaan heitä. He ovat minun vihollisiani. 23: Tutki minut, Jumala, ja tunne sydämeni. Koettele minua ja tunne huoleni. 24: Ja katso, josko minussa on väärä tie, ja ohjaa minut ikuiselle tielle. Käännös jakeista 139: : Sillä sinä olet luonut munuaiseni, kutonut minut äitini kohdussa. 14: Tiedän /sieluni tietää todella: Kiitän sinua, sillä olen suuri ihme. Ihmeelliset ovat tekosi. 1

2 Johdanto-oppi psalmiin 139 Psalmi on nimetty kuningas Daavidille. Psalmia on pidetty yleisesti rituaalisena ja meditatiivisena rukouksena kaikkitietävälle Herralle. Psalmissa runoilija hämmästelee myös Jahven luovaa voimaa ja valtaa maailmankaikkeuden suuruusluokasta aina ihmiselämän olemattomuuksiin. Terrien huomauttaa, että koska psalmin muoto ja kirjallinen tyyli on niin poikkeuksellinen, psalmista on hyvin suuri määrä erilaisia tulkintoja. 1 Terrien esittää yhden tulkinnan: Jumaluuden attribuutit tulee ymmärtää välineinä, ei merkityksinä, sillä kyseessä on erityislaatuinen runo, jonka kertojan mielikuvat kertovat erityisen läheisestä suhteesta Jahveen ja ne muistuttavat juutalaista, kristillistä ja islamilaista mystiikkaa. Psalmilla on yhtäläisyyksiä Jobin kirjaan sekä Jeremiaan ennustuksiin. Esimerkiksi sekä Jeremia että psalmisti käyttävät kuvaa kutomisesta tai punomisesta. Jahven kädet ovat muokanneet ja muovailleet heidät (Job 10:8; Ps 139:15). Lisäksi psalmin laulaja pyytää Jeremiaan tavoin Jahvea tuhoamaan hänen vihollisensa (Jer. 12:3; Ps. 139:19). Toisaalta kuten Job, psalmin kertoja on epävarma, onko Jumala sotkeutunut kosmiseen pahaan. Sitkeästi psalmin kertoja sekä ylistää Jahven suuruutta ja anoo Jahvea surmaamaan viholliset. Terrien pitää psalmia jopa kristologisena. Hänen mukaan runoilija on teologi tietämättään. Psalmin runoilija on perehtynyt aikansa viisausajatteluun ja yhdistää sen profeetalliseen realismiin. Tämän työn hän tekee tilanteessa, jossa temppeli on tuhoutunut. Hänen perimmäisenä pyyntönään on päästä tietämään ja tuntemaan tie, joka on ikuinen. Terrienin mukaan myös Jeremiaalla on sama päämärä (Ps. 139:24; Jer. 6:16). 2 Terrien ajoittaa psalmin Juudan valtakunnan viimeisille vuosille, tarkemmin ottaen vuosille ekr. Ajoitus on tärkeä psalmin ymmärtämiselle, koska psalmin tyylilaji on ainutlaatuinen psalmien kirjassa. Terrienin mukaan psalmi viittaa kansalliseen kuolinkamppailun tilanteeseen, johon Juuda joutui Karkemiksen taistelun jälkeen vuonna 605 ekr. Taistelun jälkeen Egyptin ylivalta Juudaa kohtaan vaihtui Babylonian hallintaan. Seuraavina vuosina kansa kamppaili sorron alla ja kuningas Sidkia nousi kapinaan sortovaltaa vastaan. Hänet kuitenkin vangittiin, hänen poikansa surmattiin kuninkaan silmien edessä, hänen omat silmänsä puhkaistiin ja hänet vietiin Babyloniaan kahleissa. 3 Koska Terrien ajoittaa psalmin Jerusalemin temppelin tuhon aikaan, vuoteen 587 ekr., psalmissa mainittavat viholliset ovat todennäköisesti joko babylonialaisia tyranneja, juudalaisia maanpettureita tai jopa Juudan patriootteja, jotka vastustivat voimakkaasti Jeremiaan rohkeaa saarnaa. Tässä 1 Terrien 2003, 874, Terrien 2003, Terrien 2003,

3 suurta tuskaa merkinneessä tilanteessa psalmin runoilija tutkii itseään ja pyrkii löytämään lohtua toivottomaan kriisiin. Jahve ainoastaan voi tuoda hänelle valon elämään, jopa kuolemassa. Se on mahdollista psalmistille siksi, että hänelle Jahve on kaiken luoja ja siksi kaikkitietävä. Siksi hän ylistää Jahvea. Vaikka hän toivoo vihollisten kuolemaa, hän toivoo, että Jahve tutkisi häntä, että hän varmasti olisi oikealla tiellä. Koska Jumala on huomioinut hänet jo ennen hänen syntymää, niin hän huolehtii hänestä myös tulevaisuudessa, vaikka ympäröivä yhteiskunta siirtyy ja jumalanpalvelus lakkaa. 4 Terrienin tulkinta vaikuttaa varsin uskottavalta, mutta se on vain yksi monesta tulkinnasta. Hyvin toisenlaisen tulkinnan psalmista antaa Eaton. Hänen mukaansa psalmin on laatinut joku tuntematon kuningas, joka tuskailee vihollistensa uhan alla. Eatonin mukaan psalmin omituiset piirteet ja arameankieliset ilmaukset johtavat eksiilin jälkeiseen ajoitukseen. Näin ajattelee pääpiirteissään myös Dahood. Dahood tarkentaa, että psalmin synnyn takana on kuningas, jota syytetään epäjumalanpalveluksesta. Epäjumalanpalvelusteeman korostaminen johtaa Dahoodin toistuvasti epätyypillisiin käännösratkaisuihin. Psalmin ajoitus on riippuvainen Jobin kirjan ajoituksesta, joka Dahoodin mukaan ajoitetaan 600-luvulle ekr. Eaton yhtyy Terrienin kanssa siihen oletukseen, että kirjoittajalla on ollut yhteyksiä johonkin viisausyhteisöön. Kirjoittaja on ollut perillä myös muiden kansojen runoudesta ja on ollut avoin kielelliselle vaikutukselle, mitä ympäri Lähi-Idän aluetta on hänelle kulkeutunut. 5 Tekstikritiikki Psalmin hepreankielinen alkuteksti on varsin huonosti säilynyt. Onneksi Septuagintan avulla on pystytty tekemään tarvittavia korjauksia epäselvien käsikirjoitusten ongelmakohtiin. Tekstissä on kuitenkin edelleen kohtia, jotka ovat johtaneet hyvin erilaisiin käännöksiin. Esimerkiksi jae 20 on varsin epäselvä. Sana on esimerkiksi vuosien 1933 ja 1992 suomennoksissa ja muun muassa King James Versionissa käännetty vihollisesi. Septuaginta ja sitä seuraavat käännökset kääntävät sanan kuitenkin kaupunkisi (sanan monikko) ja tekevät siitä verbin objektin. Näiden käännösten mukaan jakeessa puhutaan ihmisistä, jotka ottavat kaupunkisi turhaan ( ). Olemme seuranneet ensimmäistä lukutapaa, koska se näyttää olevan yleisempi. Myös ilmauksen - merkityksestä on useita tulkintoja. Sanajuuri voi nimittäin tarkoittaa sekä vaivaa, tuskaa ja kipua että epäjumalankuvaa. Vokalisointitapoja on useita, ja eräitä niistä käytetään kummassakin merkityksessä. Septuagintassa sana on käännetty (laiton, lakia rikkova), Hieronymuksella doli (petollinen, kiero, pahantahtoinen), vuoden 1933 suomen- 4 Terrien 2003, Eaton 2003, ; Dahood 1970,

4 noksessa vaivaan vievä ja nykysuomennoksessa vieras, väärä. Esimerkiksi Brownin psalmianalyysissa sana on käännetty idolatrous (epäjumalia palvova). 6 Englanninkielisissä käännöksissä esiintyy myös muun muassa sana wicked (esimerkiksi KJV) ja evil (esimerkiksi CEV). Muissa paitsi suomenkielisissä käännöksissä näyttäisi olevan ajatus jonkinlaisesta intentionaalisesta pahuudesta. On kuitenkin vaikea sanoa, miten sana pitäisi kääntää. Olemme päätyneet varsin latteaan käännökseen väärä, jonka alle kaikki kielteistä aikomusta tai tilannetta merkitsevät ilmaukset sopivat. Kirjallisuus- ja redaktiokritiikki Briggs ja Allen tekevät voimakkaampia kirjallisuuskriittisiä ja redaktiokriittisiä väitteitä kuin esimerkiksi Terrien, Eaton ja Dahood, jotka pitävät psalmia pikemminkin yksittäisen runoilijan tuotoksena. Esimerkiksi, Briggs ajoittaa psalmin jakeet 7-12 niiden aramealaisten sanojen perusteella persialaisajalle Nehemiaan jälkeen. Psalmin muut osat ovat Briggsin mukaan myöhäisempiä. Jakeet 1-6 ja kuuluvat yhteen, lukuun ottamatta huudahduksia. Psalmin kaksi viimeistä jaetta, 23-24, kuuluvat myös mahdollisesti edellä mainittujen jakeiden yhteyteen. Briggsin mukaan jakeet ovat myöhempiä, todennäköisesti makkabealaisajalta. Huudahdukset jakeissa 14, 15c, 18, 19b ja 20a ovat vielä myöhempiä. 7 Allen kommentoi ajoituskysymystä kirjallisuuskriittisesti siten, että arameankielisten ilmauksiensa johdosta psalmi todennäköisesti sijoittuu eksiilin jälkeiseen aikaan, mutta toisena vaihtoehtona jakeiden 13 ja 16 varhaisten verbien perusteella psalmi olisi Juudan arkaaiselta ajalta. Voi olla, että psalmi on otettu psalmien kirjaan jostakin aikaisemmasta Daavidin aikaisesta kokoelmasta. Tällöin psalmi olisi syntynyt toimitustyön tuloksena. 8 Runomitta Psalmi 139 on runomitaltaan poikkeava. Psalmi koostuu neljästä pääjaksosta. Ensimmäinen jakso käsittää jakeet 1-6, jossa runoilija kuvaa sitä kuinka Jumala etsii ja tuntee hänet. Toinen jakso ( j. 7-12) tuo esille kysymyksen, voiko Jumalan läsnäoloa paeta minnekään. Kolmas jakso (j ), 6 Brown 2002, Briggs 1951, Allen 1983,

5 josta analyysimme alkaa, puolestaan käsittelee kertojan ihmeellistä luomista. Neljäs ja viimeinen jakso (j ) osoittaa Jumalan jatkuvan etsinnän, jota psalmin minä saa kokea. 9 Näiden neljän jakson symmetria viittaa kirjalliseen yhtenäisyyteen ja siihen, että psalmi on syntynyt yhden toimittajan kynästä. Runomitta vaihtelee huomattavasti psalmin alusta loppuun. Jakeissa 3-13, 16, 18, 20, 23 ja 24 se on 3+3. Jakeissa 1,2,14 ja 15 puolestaan runomitta on ja jakeissa 17,21 ja Jakeessa 19 sanoja on 4+4, mikä osoittaa kiastisen kaavan. Terrienin mukaan psalmin monimutkainen runomitta saattaa johtua runoilijan tunteiden vaihtelusta eikä välttämättä viittaa kirjoittajien suureen määrään. 10 Käännösteorian valinta ja haasteet Koska kirjallisuustieteen menetelmät ovat saaneet yhä laajempaa suosiota tämän päivän eksegetiikassa, kysymys käännösteoriasta on relevantti. Käännös voi saada oleellisesti erilaisen muodon ja jopa sisällön riippuen siitä, onko käytetty esimerkiksi formalistista, dynaamista, funktionaalista tai idiomaattista käännösperiaatetta. On myös esitetty periaatteellinen kysymys, onko kääntäminen ylipäänsä mahdollista. Mielestämme Raamattua on käännettävä alkutekstiuskollisesti, joten valitsimme käännöksemme perustaksi formalistisen käännösteorian, joka painottaa tekstin kirjaimellista kääntämistä. Formalistinen käännöstapa säilyttää seemiläisen kielenkäytön erityispiirteitä, esimerkiksi konkreettisuuden ja ruumiillisuuden, joka ilmenee psalmistin kielikuvissa. Lisäksi formalismi sopii metaforien kääntämiseen, sillä se säilyttää metaforat eikä pyri korvaamaan niitä selittävillä ilmauksilla kuten esimerkiksi nidalainen suuntaus. Black toteaa, että metaforan selittäminen johtaa aina kognitiivisen merkityksen menetykseen: selittävät ilmaukset kadottavat jännitteen, joka metaforassa syntyy kahden erilaisen käsitteen tai merkitystason välille. Siksi ihminen ei enää saa luovasti yhdistellä käsitteisiin liittyviä mielikuviaan ja merkitys jää ulkopuolelta sanelluksi ja yksiulotteiseksi. 11 Tämä voidaan toki välttää myös idiomaattisessa käännöstavassa, jossa alkuperäinen metafora käännetään erilaisella, kohdekieleen sopivalla metaforalla. Formalistisen teorian seuraaminen on kuitenkin tässä tehtävässä turvallisempaa mielestämme myös siksi, ettemme tunne VT:n seemiläistä kulttuuritaustaa perusteellisesti. Emme tarkkaan tiedä, millaisia merkityksiä psalmin metaforat ovat saaneet seemiläisessä kulttuurikontekstissa ja mikä olisi tällä perusteella niiden luontevin idiomaattinen käännös. 9 Terrien 2003, Terrien 2003, Stienstra 1993, 25. 5

6 Seemiläisen kielen formalistinen kääntäminen suomen kielelle on melko haastavaa. Koska kielten lauseopit poikkeavat toisistaan paljon, lauserakenteet säilyttävä syntaktinen formalismi tuottaa käännöksiä, jotka pahimmillaan jäävät lähes käsittämättömiksi. Perusesimerkki syntaktisesta erilaisuudesta on heprealle ominainen nominaalilause, joka ei sisällä persoonamuotoista verbiä (esim. 139:18). Suomenkielisessä käännöksessä lauseeseen on lisättävä verbi (yleensä olla-verbi), jos siitä halutaan ymmärrettävä ja luonteva. Lisäksi esimerkiksi heprean verbien johdettujen vartaloiden morfeemeille on mahdotonta löytää yksiselitteisiä vastineita suomen kielestä. Koska puhtaaksi viljelty formalismi ei ole mahdollinen käännösteoreettinen ratkaisu psalmikäännöksessä, päädyimme omaksumaan formalismista lähinnä pyrkimyksen kirjaimelliseen kääntämiseen. Tapauksissa, joissa formalismi olisi johtanut epäselvään käännökseen, päätimme korostaa sanan merkitystä sen formaalin rakenteen kustannuksella. Tätä ongelmaa ei juuri ollut psalmin metaforien kääntämisessä, mutta se tuli esiin verbimuotojen ohella esimerkiksi jakeen 139:19 sanassa. Sana merkitsee kirjaimellisesti verien miehet. Veri-sanan monikolla on kuitenkin hepreassa merkitys veriteko. Verien/veriteon mies on VT:n hepreassa vakiintunut ilmaus, joka käytännössä tarkoittaa murhaajaa. Suomen kielessä ilmaus ei kuitenkaan ole vakiintunut vaan varsin erikoinen, eikä status constructus -rakenteen kääntäminen genetiivillä tässä tapauksessa synnytä luontevaa suomen kieltä (esim. englannin kielelle men of blood -tyyppinen rakenne on ominaisempi). Siksi olemme käännöksessä päätyneet sanaan murhamies, joka on vakiintunut ja kohdekielelle luontevampi sana. On mahdollista, että murhamies on runollisempi tai erikoisempi kuin alkukielen ilmaus. Nykysuomelle luontevin idiomaattinen käännös olisi murhaaja. Tässä tapauksessa päädyimme kuitenkin seuraamaan formalistista teoriaa ja säilyttämään sanan alkuperäisen kaksiosaisen muodon. Vaikka käännöksellämme on formalistinen perusta, emme kuitenkaan esitä, että tekstin kirjaimellinen kääntäminen säilyttäisi alkuperäisen merkityksen täysin muuttumattomana eikä sisältäisi tulkintaa. Esimerkiksi Tuggy toteaa, ettei käännös koskaan voi säilyttää alkuperäisen tekstin kaikkea tai ainoaa merkitystä. Merkitys ei nimittäin ole yksiselitteinen suhde kohteen ja sitä kuvaavan merkin välillä, vaan muodostuu monista osatekijöistä. Esimerkiksi kirja ei merkitse ainoastaan tietynlaista esinettä, vaan sen merkityskenttään kuuluvat myös käsitykset kirjaan käytetyistä materiaaleista, lukemisesta ja kirjoittamisesta, erilaisista kirjatyypeistä, kirjakaupoista jne. Tällaista merkityksen moniulotteisuutta Tuggy kutsuu ensyklopediseksi merkitykseksi. 12 Ensyklopedinen merkitys on aina sidottu kontekstiin ja kulttuurisiin käsityksiin. Siksi on epätodennäköistä, että kääntäjä onnistuisi löytämään kohdekielestä sanan, joka kattaisi täysin alkuperäisen sanan merkityksen. Kääntäjän on 12 Tuggy 2003,

7 siis aina valittava, mitä käännettävän sanan aspektia hän haluaa painottaa. Tämä johtaa väistämättä merkityksen eräiden osatekijöiden korostumiseen ja toisten heikentymiseen. 13 Brownin mukaan erityisesti metaforat ovat ilmauksia, jotka synnyttävät laajoja assosiaatioverkkoja. Hän toteaa, että metaforat erottaa muista sanoista merkityksen täyteys, joka ylittää totutut semanttiset ja leksikaaliset rajat ja tuo yhteen erilaisia merkitystasoja. Metaforien synnyttämät assosiaatioketjut ovat usein yllättäviä ja jopa outoja. 14 Tuggya ja Brownia seuraten voisi siis esittää, että metaforien ensyklopedinen merkitys on poikkeuksellisen laaja, ja siksi niiden kattava kääntäminen on erityisen vaikeaa. Käännöstä tehdessämme huomasimme, että yhdelle hepreankieliselle sanalle saattoi olla useita varsin kirjallisia suomenkielisiä käännöksiä, joista saatoimme kuitenkin valita vain yhden. Jouduimme siis tekemään valintoja erilaisten painotusten välillä, vaikka noudatimme kirjaimellista käännöstapaa. Esimerkiksi aiemmin mainittu sana murhamies säilyttää alkuperäisen ilmauksen kaksiosaisen rakenteen, jonka osat ovat veritekoon liittyvä sana ja sana mies, ja on tässä mielessä varsin kirjaimellinen vastine. Kuitenkin jo sana mies sisältää erilaisen ensyklopedisen merkityksen kuin sana, sillä miehisyyden komponentit lienevät varsin erilaiset psalmistin seemiläisessä kulttuurissa ja suomalaisessa nykykulttuurissa. Lisäksi sana sisältää myös yleismerkityksen ihminen.(vrt. englannin man ), joka sen suomenkieliseltä vastineelta puuttuu lähes täysin (ilmenee lähinnä puhemies-tyyppisissä ammattinimikkeissä, jotka eivät välttämättä kerro henkilön sukupuolta). Suomenkielisessä ilmauksessa tappajien sukupuoli saattaa siksi ylikorostua. Tällaiset esimerkit osoittavat, ettei kirjaimellinen käännös merkitse täydellistä tai tulkinnoista vapaata käännöstä. Metaforat jakeissa Ps. 139:13 24 Psalmi 139 on usein tulkittu puolustukseksi epäjumalanpalvontasyytöksiä vastaan. Israelin kansalle epäjumaltenpalvonta merkitsi yleensä jumalankuvien tekemistä. Brown toteaa, että samalla kun psalmi vastustaa materiaalisia jumalankuvia, se piirtää voimakkaita uskonnollisia kuvia kielen avulla. Psalmin metaforat ovat kuin ikoneita, jotka sitovat yhteen kaksi merkitystasoa ja synnyttävät voimakkaita kuvia lukijan mielessä. Kuten ikonit, metaforat eivät kuitenkaan voi täysin kuvata kohdettaan. Sana ei voi pitää sisällään koko Jumalaa sen enempää kuin kuvakaan. 15 Kääntämästämme jaksosta jakeet sisältävät useita metaforia, mutta jakeissa metaforia ei ole juuri lainkaan. Analyysin ulkopuolelle jääneissä jakeissa metaforia on runsaasti. Esimer- 13 Tuggy 2003, , Brown 2002, Brown 2002, 8 10;

8 kiksi jakeessa kahdeksan psalmisti kuvaa, kuinka hän nousisi taivaaseen, tekisi vuoteen tuonelaan tai nousisi lentoon aamuruskon siivin. Pohdimme, että psalmin metaforinen rikkaus olisi ehkä tullut paremmin esiin, jos meille olisi annettu analysoitavaksi psalmin alkupuoli. Seuraavassa tarkastelemme kuitenkin jakson Ps. 139:13 24 keskeisimpiä metaforia: sinä olet luonut munuaiseni Heprean sana merkitsee kirjaimellisesti munuaisia, joten formalistisen käännösteorian hengessä päädyimme tähän käännökseen. Septuagintassa ilmaus on käännetty, eli kreikan munuaisia tarkoittavalla sanalla. Kirjaimellinen käännös on myös muun muassa englanninkielisessä King James Versionissa ja vuoden 1933 suomennoksessa ( minun munaskuuni ). Vuoden 1992 suomennoksessa ilmaus on käännetty sisintäni myöten. Tätä on ilmeisesti perusteltu sillä, että heprean kielen sana sallii tällaisen idiomaattisen tulkinnan. Tällöin munuaisilla on niin kutsuttu. pars pro toto -merkitys, jossa osa edustaa kokonaisuutta. Samanlaisia mahdollisesti koko ihmishahmoon tai sisimpään viittaavia metaforia ovat myös luut ja sydän (139:15, 24). Idiomaattista käännöstä voisi puoltaa se, etteivät munuaiset ole suomen kielessä kovin kaunis runollinen elementti eikä niillä ole kielessämme koko ihmisen sisimpään viittaavaa merkitystä. [olet] kutonut minut äitini kohdussa; [minut] muotoiltiin maan syvyyksissä Brownin mukaan kohtu jatkaa samaa tematiikkaa kuin jakeen 8 tuonela ja jakeen 11 pimeys. Tuonelan pimeys vaihtuu kohdun elämää antavaksi pimeydeksi. Toisaalta jakeen 13 kohdun ja jakeen 15 maan syvyyksien välillä vallitsee selvä rinnakkaisuus. Jumala tekee luomistyötään sekä kohdussa että maan syvyyksissä. Kuten useissa antiikin kulttuureissa, myös VT:n seemiläisessä kulttuuripiirissä ajateltiin, että maa oli elämän antaja. Maa miellettiin usein feminiiniseksi: se oli uuden siemenen kasvualusta ja äidillinen huolehtija. Kohdun ja maan välillä on siis selvä ajatuksellinen yhteys. Lisäksi jakeessa 8 mainitun tuonelan, Sheolin, ajateltiin sijaitsevan maan alla. 16 Jakeissa 8 15 on siis maahan, naiseuteen, elämään ja kuolemaan liittyvä merkitysverkko, jonka metaforiset ulottuvuudet tuskin täysin avautuvat modernin länsimaisen kulttuurin edustajalle. Brown toteaa, että kutominen luomista kuvaavana metaforana on yllättävä: tekstiilituotanto miellettiin antiikissa naisten työksi, kun taas aktiivinen uuden elämän luominen oli miehinen teko. Metafora on siis ollut omassa kulttuurikontekstissaan tuore ja kyseenalaistanut totuttuja käsityksiä. Lisäksi se on tuonut psalmin jumalakuvaan feminiinisiä puolia ja tasapainottanut maskuliinisia luonnehdintoja (tuomari, kirjuri, vihollisten kukistaja). 17 silmäsi näkivät minut Ilmaus antaa Jumalalle antropomorfisia ominaisuuksia. Näkemiseen ja kuulemiseen liittyvät antropomorfiset ilmaukset ovat Stienstran mukaan yleisiä VT:ssa. Hän toteaa, 16 Brown 2002, ; Eaton 2003, 460; Terrien 2003, Brown 2002,

9 että VT:ssa esiintyy sekä kirjaimellista että metaforista antropomorfisuutta. 18 Mikäli kyseessä on kirjaimellinen antropomorfismi, psalmisti ajattelee, että Jumalalla on silmät kuten ihmiselläkin. Toisaalta ilmaus voidaan hyvin ymmärtää metaforisesti, sillä psalmissa on muutenkin paljon viittauksia siihen, että Jumala näkee kaiken. kaikki on kirjoitettu kirjaasi Jakeessa 139:16 Jumalalle annetaan kirjurin rooli. Kirjuri kirjoittaa muistiin kaikki ihmisen päivät; Jumala siis tietää jo ennalta ihmiselämän kulun. 19 Kirja on juuri se esimerkki, jota Tuggy käyttää havainnollistaessaan sanojen ensyklopedista merkitystä. 20 On selvää, että kirjaan liittyvät mielleyhtymät olivat erilaisia VT:n seemiläisessä kulttuurissa kuin suomalaisessa nykykulttuurissa: kirjat olivat muodoltaan kirjakääröjä, ne kirjoitettiin käsin, niiden määrä oli pieni ja saatavuus heikko, ja lukutaito oli vain harvojen etuoikeus. Esimerkiksi Brownin psalmianalyysissa sana on käännetty scroll, joka merkitsee kirjakääröä. 21 Hänen käännöksessään korostuu se, millainen esine kirja oli VT:n kulttuurissa. Toisaalta suomalaisessa nykykäännöksessä kirjakäärö olisi ehkä turhan eksoottinen ja romantisoiva sana. Jos yritän laskea [ajatuksia], niitä on enemmän kuin hiekanjyviä. Käännöksemme on monikkomuotoinen, vaikka heprean sana on yksikössä, joten emme ole noudattaneet tiukkaa formalismia. Kuitenkin suomen kielessä hiekanjyvät ovat hiekan yksilöitävä ja laskettava muoto, mikä puoltaa käännösehdotustamme. Kyseessä on tyypillinen metafora, jossa kaksi eri merkityskenttiin kuuluvaa sanaa (ajatukset hiekanjyvät) liitetään yhteen. 22 Lukijalle käy ilmeiseksi, kuinka mahdoton tehtävä Jumalan ajatusten laskeminen on. Seemiläiselle ihmiselle maininta hiekasta on todennäköisesti synnyttänyt mielikuvia laajoista autiomaista, mikä on osaltaan vahvistanut vaikutelmaa Jumalan ajatusten valtavasta määrästä. Vapaamuotoinen Contemporary English Version kääntää metaforan they outnumber the grains of sand on the beach. Ilmeisesti rannat ovat paikkoja, joissa länsimainen lukija useimmin kohtaa hiekkaa, mutta voidaan kysyä, onko tämä tekstin alkuperäinen merkitys. Toisaalta vapaamuotoinenkin käännös säilyttää mahdottoman ajatuksen hiekanjyvien laskemisesta. Ero on lähinnä hiekka-sanan ensyklopedisessa merkityksessä: sana synnyttää erilaisia assosiaatioita eri kulttuureissa. Ja katso, josko minussa on väärä tie, ja ohjaa minut ikuiselle tielle. Heprean tie-sana sisältää myös merkityksen (elämän)tapa (vrt. englannin way ), joka suomenkieliseltä vastineelta puuttuu. Siksi formalistinen kirjaimellinen käännös saattaa luoda aivan liian konkreettisen vaikutelman suoraviivaisesta etenemisestä. on vuoden 1933 suomennoksessa käännetty ian- 18 Stienstra 1993, 54 56, Brown 2002, Tuggy 2003, Brown 2002, Stienstra 1993, 33. 9

10 kaikkinen tie. Iankaikkinen on suomen kielessä yksinomaan kristilliseen kielenkäyttöön vakiintunut sana, ja se liittyy yleensä iankaikkiseen elämään eli kristilliseen ylösnousemususkoon ja kuolemattomuuden toivoon. Briggsin mukaan ei kuitenkaan tässä jakeessa tai VT:ssa ylipäätään viittaa iankaikkiseen elämään. 23 Siksi on käännöksessämme suomennettu sanalla ikuinen, johon ei liity yhtä vahvoja kristillisiä konnotaatioita. Psalmi 139 ja ruumiilliset metaforat Kääntämässämme jaksossa huomiota herättää erityisesti ihmisruumiiseen liittyvien metaforien runsaus. Jumala on luonut psalmirunoilijan munuaiset, kutonut tämän kohdussa, näkee luut ja katsoo sydämeen. Kittayn ja Lehrerin terminologian avulla voidaan todeta, että nämä metaforat tuovat yhteen kaksi semanttista kenttää: ihmisen anatomian ja Jumalan ja ihmisen suhteen. Ihmisen anatomia on lahjoittava kenttä (donor field), jonka käsitteistön avulla luodaan mielikuvia vastaanottavasta kentästä (recipient field), jumalasuhteesta. 24 Psalmistin mukaan Jumala on niin lähellä, että hän tuntee ihmisen sisäelimetkin. Vaihtoehtoisena vastaanottavana kenttänä tai jumalasuhde-kentän osaalueena voidaan nähdä Jumalan kaikkitietävyys ja -näkevyys, joka on yksi psalmin keskeisistä teemoista. Sisäelimet ovat piilossa ihmisruumiin sisällä, mutta Jumalan katse ja toiminta läpäisevät koko ruumiin ja ulottuvat myös niihin: Jumala on luonut sisäelimet ja tehnyt luomistyötään piilossa äidin kohdussa. Hän on nähnyt ihmisen, kun tämä oli vain muodoton möhkäle (sikiö), ja voi katsoa suoraan ihmissydämeen. Sisäelinmetaforat liittyvät siis samaan tematiikkaan kuin psalmistin muut kuvaukset Jumalasta, joka tietää ja näkee kaiken ja on läsnä kaikkialla. Ruumiillisuudesta kumpuavat metaforat voivat tuntua vierailta suomalaisesta, jonka käsitys jumalasuhteesta on pitkälti kreikkalaisen ajattelun perillinen. Esimerkiksi platonismissa jumalasuhteen agentti oli aineeton sielu, ei aineellinen ruumis. Tämä käsitys ilmenee myös kristinuskon valtavirrassa. Toisaalta ruumiillisuus on kaikkia ihmisiä yhdistävä universaali kokemus, joten suomalaisen lukijan on mahdollista ymmärtää, kuinka lähellä Jumala on ihmistä, jos hän on luonut munuaisetkin. Formalistinen käännös luo siis metaforan, jota ei esiinny suomalaisessa kielenkäytössä mutta joka on kuitenkin ymmärrettävissä universaalin inhimillisen kokemuksen kautta. 25 Siksi alkukielen munuaiset-sanaa ei välttämättä tarvitse kääntää nykyisen raamatunsuomennoksen mukaan sanalla sisin, joka jo selvästi etääntyy alkukielen ruumiillisuudesta ja konkreettisuudesta. Contemporary English Version on luopunut kokonaan jopa ihmisen sisimpään liittyvästä viittauksesta ja toteaa 23 Briggs 1951, Stienstra 1993, Stienstra 1993,

11 ainoastaan: You are the one who put me together. CEV tuntuu ylipäätään vierastavan ruumiillisia metaforia, sillä siinä ei myöskään mainita luita ja kohtua. Yksinkertainen ja neutraali kieli on ollut kääntäjille keskeisempää kuin alkuperäisten metaforien ilmaisuvoima. Ehkä kääntäjät ovat pelänneet, että seemiläiset ruumismetaforat ovat nykyamerikkalaisille liian omituisia. Toisaalta juuri omituisuidessa piilee usein metaforan myönteinen voima: metaforan tehtävä on yhdistää toisiinsa yllättäviä käsitteitä ja synnyttää epätavallisia assosiaatioita. 26 Länsimaalainen, henkistyneeseen jumalapuheeseen tottunut lukija saattaa kokea psalmin ruumismetaforat hämmentäviksi ja oudoiksi. Kuitenkin nimenomaan niiden epätavallisuus voi johtaa moniin uusiin ja hedelmällisiin assosiaatioketjuihin, jotka menetetään, jos seemiläiset kielikuvat käännetään kohdekielen vakiintuneilla idiomeilla tai selittävillä ilmauksilla. 26 Brown 2002, 8. 11

12 Kirjallisuusluettelo Allen, Leslie C Psalms Word Biblical Commentary, Volume 21. Ed. David A. Hubbard & Glenn W Barker & John D.W. Watts & Ralph P. Martin. Waco, TX: Word Books. Briggs, Charles Augustus ja Emilie Grace 1951 A Commentary on the Book of Psalms. Vol 2. The International Critical Commentary. Ed. S.R. Driver & A. Plummer & C.A. Briggs. Edinburgh: T&T Clark. Brown, William P Seeing the Psalms. A Theology of Metaphor. Louisville, KY: Westminster John Knox Press. Dahood, Mitchell 1970 Psalms The Anchor Bible. New York: Doubleday & Company. Eaton, John 2003 The Psalms. London: T&T Clark International. Stienstra, Nelly 1993 YHWH Is the Husband of His People. Analysis of a Biblical Metaphor with Special Reference to Translation. Kampen: Kok Pharos Publishing House. Terrien, Samuel 2003 The Psalms. Strophic Structure and Theological Commentary. : Eerdmans Critical Commentaty. Ed. David Noel Freedman. Cambridge: Eerdmans. Tuggy, David 2003 The Literal-Idiomatic Bible Translation Debate from the Perspective of Cognitive Grammar. The Bible through Metaphor and Translation. A Cognitive Semantic Perspective. Bern: Peter Lang. Lähteet ja apuneuvot Gyllenberg, Rafael 1939 Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja. Helsinki: Otava. Koehler, Ludwig & Baumgartner, Walter 1994 The Hebrew and Aramaic Lexicon of the Old Testament. Vol. 1. Leiden: Brill. Liljeqvist, Matti 2004 Heprea suomi, aramea suomi. Vanhan testamentin sanakirja. Keuruu: Aikamedia. 12

13 Pietersma, Albert 2007 The Psalms. A New English Translation of the Septuagint and Other Greek Translations Traditionally Included under That Title. Oxford: Oxford University Press. Raamattu Biblia Hebraica Stuttgartensia (BHS) Stuttgart: Deutsche Bibelstiftung. Contemporary English Version (CEV) The American Bible Society. (katsottu ). King James Version (KJV) Public Domain. (katsottu ). Septuaginta (LXX). Id est Vetus Testamentum graece iuxta LXX interpretes Stuttgart: Deutsche Bibelstiftung. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Helsinki: Suomen pipliaseura. Vanha testamentti. Yhdennentoista, vuonna 1933 pidetyn yleisen kirkolliskokouksen käytäntöön ottama suomennos. Pieksämäki: Suomen kirkon Sisälähetysseura. 13