8.1.3 Biologinen tarkkailu maa-alueilla päästöjen seurannassa

Transkriptio

1 8.1.2 Ilmanlaatu 132 Hankealueella tai sen läheisyydessä ei ole tehty ilmanlaadun mittauksia. Ilmanlaatua on tutkittu vuonna 2006 Rovaniemen asemakaava-alueella. Lähimmät Ilmatieteenlaitoksen ilmanlaadun tarkkailupisteet sijoittuvat etäälle, Oulun keskustaan ja Pyykösjärvelle noin 130 km sekä Kuusamon Oulankaan noin 140 km etäisyydelle hankealueesta. Hankealueen läheisyydessä ei ole suuria teollisia toimijoita tai tehtaita. (Erkki Lehtoniemi, Rovaniemen kaupungin Ympäristövalvonta, puhelinkeskustelu ) Suurteollisuus on keskittynyt Lapissa Kemin ja Tornion alueelle. Rovaniemen kaupungissa ja Ranuan kunnassa eniten päästöjä ilmaan aiheutuu teollisista toiminnoista ja liikenteestä (Lapin Ympäristökeskus, 2008). Hankealuetta lähin päästöjä aiheuttava toiminta on noin 2,5 km itään sijoittuva Turveruukki Oy:n Kilvenaapa turvetuotantoalue. Lisäksi hankealueesta noin 25 km säteellä on muita turvetuotannon alueita mm. Hirviojanaapa (Vapo Oy) ja Poikkimaanaapa (Turveruukki Oy) sekä noin 9 km itään toimintansa lopettanut kalankasvatuslaitos. Napapiiri Residuum Oy:n Kuusiselän kaatopaikka sijaitsee noin 25 km hankealueesta pohjoiseen (OIVA-palvelu, Ympäristöhallinto). Lähimmät kuntakeskukset ovat Ranua noin 30 km ja Rovaniemi noin 40 km päässä hankealueesta. Niiden suora vaikutus hankealueen ilmanlaatuun on vähäinen. Suhangon kaivosalueen ilmanlaatuun vaikuttavat merkittävimmin lähialueen liikenne ja turvetuotanto. Alueella syntyvät liikenteen päästöt ovat vähäisiä, koska lähimmän kantatien ja seututien liikennemäärät ovat pieniä. Lisäksi alueelle tulee kaukokulkeumaa Biologinen tarkkailu maa-alueilla päästöjen seurannassa Viime vuosina ympäristön tilan seurannassa on yhä useammin käytetty bioindikaattorimenetelmiä (Lodenius ym. 2002, Osmo 2005). Bioindikaattorien avulla voidaan havaita päästöjen, eli tässä tapauksessa ilman kautta tulevan laskeuman vaikutuksia kasveihin ja eläimiin. Parhaimmillaan bioindikaattorien avulla voidaan selvittää ilmansaasteiden todellisia vaikutuksia sekä saada tietoa aineiden leviämisestä ympäristöön (Jussila 2007). Metsäsammalet ja puiden rungoilla kasvavat jäkälät ovat herkkiä indikoimaan ilman kautta laskeutuvaa kuormitusta (Suomen standardisoimisliitto SFS 1990, Lodenius ym. 2002). Metsäsammalilla ei ole juuria ja ne imevät kasvuunsa tarvitseman veden sekä ravinteet ilmasta, joten ilman epäpuhtaudet kulkeutuvat suoraan niihin. Humuksen raskasmetallipitoisuuksien katsotaan puolestaan kuvaavan sekä ilman kautta leviävää kuormitusta että maaperästä peräisin olevien raskasmetallien määrää (Laita ym. 2008). Jäkälät ovat erityisen herkkiä rikkidioksidille ja fluoriyhdisteille, mutta voivat vaurioitua myös typpiyhdisteiden ja raskasmetallien vaikutuksesta. Myös jäkälät ottavat sammaleiden tapaan ravinteensa suoraan ilmasta (SFS 1990). Sammalnäytteitä voidaan käyttää lyhytaikaisen (1-3 vuotta) kertymisen kuvaamiseen, kun taas humusnäytteet kuvaavat tilannetta pitemmällä aikavälillä (5-10 vuotta). Suhangon suunnitellulle kaivosalueelle ja sen lähiympäristöön tehtiin bioindikaattoritutkimussuunnitelman mukainen jäkäläkartoitus sekä näytteenotto sammal-, humus-

2 ja muurahaisnäytteiden osalta. Tällä tutkimuksella saadaan perustietoa maaperän ja eliöstön tilanteesta rakentamista edeltävältä ajalta. Näytteet kerättiin kesäkuun alussa vuonna 2013 kuvassa (Kuva 8-4) esitetyiltä 40 koealalta, joista yksi on vertailualue. Koealojen sijoittelussa on otettu huomioon alueella vallitseva tuulen suunta lounaasta, minkä takia koealojen sijainti painottuu kaivoksen koillispuolelle (Kuva 8-2). Jäkäläkartoitus tehtiin standardin SFS 5670 mukaisesti. Kultakin havaintopisteeltä valittiin viisi standardin vaatimukset täyttävää mäntyä, joiden rungoilta jäkäläkartoitus tehtiin. Jäkäläkartoituksessa seurattiin jäkälien lajirunsautta, tehtiin jäkälien kuntoarvio silmämääräisesti sekä sormipaisukarpeesta erikseen että kaikista lajeista yleisesti. Sammalnäytteet otettiin standardin SFS 5671 mukaisesti. Näytelajina käytettiin seinäsammalta (Pleurozium schreberi), joka on maamme yleisimpiä metsäsammallajeja. Sammalnäytteet esikäsiteltiin ja lopullisiin näytteisiin otettiin sammalista kolme nuorinta vuosikasvainta eli sammalen vihreä osa. Humusnäyte koostuu 5 osanäytteestä, jotka on kerätty noin 50 x 50 m alueelta. Näytteet kerättiin humuksen pintakerroksesta, sisältäen ylimmät 3 cm. Näytteistä poistettiin elävä kasviaines, paksut juuret ja mineraaliaines. Muurahaisnäytteenotolla saadaan puolestaan tietoa raskasmetallien kertymisestä eliöihin. Kekomuurahaisten (Formica spp.) näytteitä kerättiin 10 koealalta. Koealueet pyrittiin perustamaan sammal-, humus- ja jäkäläalojen läheisyyteen. Jokaiselta näytealalta täytettiin maastokaavake, jossa kuvataan alueen topografia, puusto, aluskasvillisuus sekä maaperän laatu. Näytealat merkittiin GPS:llä ja alue valokuvattiin. Näytteet analysoitiin Suomen ympäristöpalvelu Oy:n laboratoriossa Oulussa. Humus-, sammal- ja muurahaisnäytteistä määritettiin ensimmäisellä näytteenottokerralla: arseenin (As), kadmiumin (Cd), kromin (Cr), lyijyn (Pb), vanadiinin (V), bariumin (Ba), molybdeenin (Mo), antimonin (Sb), berylliumin, raudan (Fe), magnesiumin (Mg), Titaanin (Ti), alumiinin (Al), boorin (B), kalsiumin (Ca), kaliumin (K), mangaanin (Mn), natriumin (Na), fosforin (P), rikin (S), tinan (Sn), seleenin (Se), nikkelin (Ni), kuparin (Cu), koboltin (Co) ja sinkin (Zn) pitoisuudet. Bioindikaattoritutkimuksen tulokset on esitetty raportissa liitteessä

3 134 Kuva 8-4. Suhangon alueen bioindikaattori näytteenottoalat 8.2 Arviointimenetelmät ja niihin liittyvät epävarmuudet Kaivostoiminnan päästöt ilmaan aiheutuvat louhinnan räjäytyksistä, malmin ja sivukiven kuljetuksista, malmin ja tarvekiven murskauksesta, rikastushiekan ja sivukiven läjittämisestä, rikastamisesta hydrometallurgisella Platsol-prosessilla, lämmöntuotannosta sekä liikenteestä ja työkoneista.

4 Ilmaan johdettavien päästöjen osalta pölypäästöt vaihtelevat toiminnan elinkaaren aikana hankkeen laajetessa ja siirtyessä uusille alueille. Muut päästöt ja niistä aiheutuvat vaikutukset pysyvät koko toiminnan ajan vuositasolla samoina ja hankkeen päävaihtoehdot VE1, VE2 ja VE2+ poikkeavat keskenään ainoastaan toiminnan ja päästöjen keston osalta. Vaihtoehto VE0+ huomioitiin voimassa olevassa luvassa ja vuoden 2003 YVA:ssa esitetyn arvion perusteella. Alavaihtoehtoista ilmaan kohdistuvien päästöjen arvioinnissa on tarkasteltu kaikkien päävaihtoehtojen (VE1, VE2 ja VE2+) malmin kuljetusta Suhanko-Pohjoinen louhoksesta (M1, M2 ja M3), vaahdotuksen rikastushiekan läjitystä (A ja B) sekä lämmöntuotannon polttoainevaihtoehtoja (PA1 ja PA2). Pölypäästö on huomattavin kaivostoiminnan päästö ilmaan ja siksi pölymäärän arviointiin panostettiin huolella. Pölypäästön määrä arvioitiin Minera-hankkeessa tuotettujen päästökertoimien mukaisesti kaikille kaivoksen osatoiminnoille erikseen sekä hankkeen eri toimintavaiheiden mukaisissa tarkastelutilanteissa. Minera-hanke (Metallikaivostoiminnan ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen) oli Geologian tutkimuskeskuksen (GTK), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä Itä-Suomen yliopiston (UEF) vuosina toteuttama hanke. Sen tavoitteena oli mm. kehittää ympäristöriskinarvioinnin menetelmiä kaivosympäristöjä varten sekä laatia kaivoskohteiden ympäristöriskinarviointiin käsitteellinen kokonaismalli. Tavoitteena oli helpottaa myös perustamisvaiheessa olevan kaivoksen riskinarviointia, jolloin tuloksia voidaan käyttää eri toteuttamisvaihtoehtojen vertailussa (Geologian tutkimuskeskus, 2013). Pölypäästöjen laskennassa huomioitiin Suhangon kaivokselle suunnitellun toiminnan laajuus ja kaivoksen koko elinkaari. Pölyn mineralogista koostumusta ja geokemiallista laatua arvioitiin Suhangon malmin, sivukiven, moreenin ja rikastushiekan analyysitulosten perusteella. Pölyn leviämistä arvioitiin kaasumaisten epäpuhtauksien ja leijailevan pölyn leviämisen mallintamiseen kehitetyllä Breezen AERMOD-tietokonemallilla. Malli soveltuu yksi- ja monipiippu- sekä viiva- ja pintalähteiden päästöjen mallintamiseen ja se ottaa huomioon sää- ja maasto-olosuhteet. Pölypäästöjen muodostumisen ja leviämisen arviointimenetelmät on kuvattu tarkemmin erillisraportissa 10. Kaivostoiminnassa muodostuva pöly ja sen leviäminen. Rikastusprosessin keskimääräiset päästömäärät ja päästöjen laatu arvioitiin vuoden 2011 pilot-kokeissa tehtyjen mittausten perusteella. Koska hanke ei edennyt vuoden aikana 2013 varsinaiseen kannattavuusselvitykseen, myöskään täyden mittakaavan pilot-kokeita ja niiden yhteydessä tehtäviä ilmaan johdettavien päästöjen mittauksia ole käytettävissä arvioinnin tukena. Arvioinnissa huomioitiin päästöjen vähentämiseen suunnitellut menetelmät, kuten kaasunpesurit. Arvio perustuu yhteen Pilot-kokeen mittaukseen ja soveltuu näin vain suuntaa-antavaksi arvioksi prosessista ilmaan johdettavien päästöjen laadusta. Räjähdyskaasujen määrää ja niistä aiheutuvia päästöjä arvioitiin käytettävän räjähdysaineen, räjähdystekniikan sekä käyttömäärien pohjalta huomioiden räjähdysaineen valmistajan määrittämät käytettävän tuotteen ominaisuudet. Lämmöntuotannon savukaasupäästöjä arvioitiin käytettävän polttoaineen ominaispäästöjen perusteella käyttäen lainsäädännössä (ns. pino-asetus 445/2010) määritettyjä päästöraja-arvoja hiukkasille, typen oksideilla ja rikkidioksidille. Polttoaineen osalta tarkasteltiin alavaihtoehtoina raskaan polttoöljyn ja turpeen käyttöä. Laskennallisia 135

5 päästöjä verrattiin Valtioneuvosten päätökseen VNp 480/1996 mukaisiin ilmanlaadun ohjearvoihin sekä Valtioneuvoston asetuksen VNa 38/2011 mukaisiin ilmanlaadun rajaarvoihin. Lisäksi tarkasteltiin merkittävimmän päästökomponentin, rikkidioksidin, leviämistä mallinnuksella käyttäen Breezen AERMOD-tietokonemallia. Työkoneista aiheutuvat pakokaasupäästöt laskettiin VTT:n LIPASTO- laskentajärjestelmän TYKO työkoneiden päästömallin pohjalta. Liikenteen pakokaasupäästöt ja niiden arviointi on esitetty kohdassa 18 Liikenne. Ilmastovaikutuksia arvioitiin valtakunnallisella tasolla vertaamalla toiminnan laskennallisia kasvihuonekaasupäästöjä Suomen kasvihuonekaasupäästöihin. Kaivostoiminnasta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä louhinnan räjäytyksistä, kuljetusten ja liikenteen pakokaasupäästöistä, neutralointiprosessista ja energiantuotannosta. Kasvihuonekaasupäästöt ilmoitetaan yleisesti hiilidioksiditonneina, jolloin toiminnassa muodostuvat kasvihuonekaasumäärät muutetaan kertoimia käyttäen kasvihuonevaikutukseltaan vastaaviksi hiilidioksidimääriksi. Lämmityksestä aiheutuvat CO 2 -päästöt arvioitiin raskaan polttoöljyn vuosikulutuksen perusteella. Pölyn määrän ja laadun arvioinnissa on tehty oletuksia, joista aiheutuu arviointiin epävarmuuksia. Epävarmuuksien merkitystä arviointiin on pyritty kompensoimaan noudattamalla varovaisuusperiaatetta, jolloin muuttujat on mahdollisuuksien mukaan valittu ja reunaehdot asetettu siten, ettei päästö tule aliarvioiduksi. Arvioinnissa on tunnistettu seuraavia epävarmuutta aiheuttavia oletuksia ja tekijöitä: Louhintavaihe: - louheen rikotukselle ei ole päästöarviointimenetelmiä, eikä sitä ole siksi huomioitu laskentaan - arviointimenetelmä perustuu kerralla räjäytettävään vaakasuoraan pinta-alaan, joka arvioitu keskimääräisen kaivostoiminnan perusteella - kaivoksen syvenemisen on laskennassa arvioitu vaikuttavan pölyn leviämiseen siten, että 50 räjäytyksen jälkeen pölypäästö vähenisi puoleen ja 100 räjäytyksen jälkeen kaivoksen ulkopuolelle leviävän pölyn määrä on merkityksetön - porauksen pölypäästöjen arviointitapa ei huomioi reikien syvyyttä ja halkaisijaa tai kivilajia - Arvio ei miltään osin huomioi pölyvaikutusten vähentämiskeinoja Pintamaan poisto: - poistettavan pintamaakerroksen syvyys, paino (turpeen ja moreenin irtotilavuuspainon perusteella) sekä keskimääräinen kuljetusmatka (moreeni ja turve eri sijoitusalueille) ovat arvioita Murskaus: - arviointimenetelmä ei huomioi murskaimen tyyppiä ja materiaalin hienoainespitoisuutta - menetelmä antaa karkean arvion maksimipölypäästöstä Ajoneuvokuljetuksen pölypäästöt: - käytetty Mineran esittämää arviota tiemateriaalin hienoainespitoisuudeksi - lastattavan materiaalin kosteuspitoisuus arvioitu Hihnakuljetus: - Hihnakuljetuksen pölypäästöihin vaikuttavat raekoko ja materiaalin koostumus, kosteus, käsitelty materiaalimäärä, laitteisto ja niiden suojarakenteet, laitteiden 136

6 käyttötapa, maaston muodot sekä ilmastotekijät. Vaikuttavien tekijöiden suuren määrän vuoksi ei yksiselitteisiä päästökertoimia eri tekijöiden yhdistelmille pystytä antamaan. Rikastushiekka-alueiden pölypäästö: - tuulieroosiolle altis pinta-ala arvioitu olevan 3 % koko altaan pinta-alasta Sivukivialueiden pölypäästöt: - sivukivialueiden täytön ja peiton on oletettu tapahtuvan vaiheittain - arvioitu lumipeitteen olevan joulu-maaliskuussa Pintamaiden läjitysalueiden pölypäästöt: - Oletettu pölyämisen tapahtuvan pääasiassa kolmen ensimmäisen vuoden aikana, jonka jälkeen päästö arvioitu merkityksettömäksi kasvillisuuden estäessä tuulieroosiota Muodostuvan pölyn laatu: - pölyn laatu arvioitu malmin, sivukiven, rikastushiekan ja maa-ainesten laadun perusteella, vaikka pölyn laatu ei välttämättä ole suoraan verrannollinen niihin. Pölymäärä arvioinnin luotettavuus heijastuu suoraan pölyn leviämisen mallinnukseen ja aiheuttaa arvioon epävarmuutta. Lisäksi louhinnan ajankohdalla vuorokauden sisällä on suuri merkitys mallinnettuihin maksimipitoisuuksiin mahdollisesti johtuen havaintoaineistosta laskettujen ilmakehän stabiilisuuteen vaikuttavien tekijöiden kautta. Mallinnuksessa on pyritty valitsemaan laskentatilanteet siten, että maksimivaikutus tulee huomioiduksi. Tämä saattaa johtaa liian suuriin vaikutusarvioihin. Louhinta on kuitenkin vaihtoehtotilanteiden mallinnuksessa ajoitettu päiväsaikaan tapahtuvaksi. Tuulen aiheuttama pölyäminen on laskettu lumettomalle ajalle tuulen nopeudesta riippumattomana vakiosuuruisena päästönä perustuen arvioituihin vuotuisiin tuulieroosion irrottamiin pölymääriin. Vuotuisten määrien arvioinnissa on kuitenkin huomioitu mm. läjitysalueelle sijoitetun aineksen laatu (silttipitoisuus), sadanta ja tuuliolosuhteet. Arvio hydrometallurgisen prosessin kaasumaisten päästöjen muodostumisesta perustuu yhden pilot-mittakaavan rikastuskokeen mittauksiin ja on siten vain suuntaa antava. Vastaavasti räjäytysten kaasumaisten päästöjen, lämmöntuotannon ja työkoneiden pakokaasupäästöjen osalta päästömäärät on arvioitu esikannattavuustasoisen suunnitelman ja ko. toimintojen ominaispäästöjen perusteella. Päästömäärinä nämä ovat kuitenkin pölyä vähäisempiä ja pistemäisten päästöjen osalta mm. kaasunpesureilla paremmin hallittavissa, jolloin tämän tasoista arviota voidaan pitää riittävänä. Kasvihuonekaasupäästöjen arvioinnissa on hyödynnetty muissa arvioinneissa määritettyjä kasvihuonekaasu päästöjä, jolloin kaikki niihin liittyvät epävarmuudet vaikuttavat myös tähän arvioon. Lämmityksessä käytettävästä polttoaineesta ei ole varmuutta, joten laskelmat on tehty raskaan polttoöljyn päästöjen perusteella. Platsolprosessin neutraloinnin kaasujen puhdistamiseen käytetään hiilidioksidipesuria. Koska puhdistustehosta ei löytynyt tietoa, laskenta on tehty maksimipäästömäärällä. Ilmaan kohdistuvien vaikutusten merkittävyyttä pölyn osalta on arvioitu vertaamalla pölyn leviämismallinnuksen tuloksia valtioneuvoston päätöksessä VNp 480/1996 ilmanlaadun ohjearvoista esitettyihin riittävän hyvän ilmanlaadun tavoitearvoihin sekä 137

7 asetuksen VNa 38/2011 mukaisiin ilmanlaadun raja-arvoihin (Taulukko 8-9). Pölyn leviämisen merkittävyyttä on arvioitu kolmiportaisen luokittelun (Taulukko 8-1) mukaisesti. Vastaavaa luokittelua ja merkittävyyden määritysperusteita käytettiin lämmöntuotannon savukaasupäästöjen osalta. Prosessin ja räjäytysten kaasumaisten päästöjen sekä työkoneiden pakokaasupäästöjen osalta merkittävyyttä on arvioitu asiantuntijaarviona vertailupohjksi soveltuvan lainsäädännöllisen viitearvojen puuttuessa. Päästöt on määritetty tonneina vuodessa, kun taas ilman laadun ohje- ja raja-arvo perustuvat pitoisuuksiin (g/m 3 ). Merkittävyyden jaottelussa on hyödynnetty vastaavaa kolmiportaista luokittelua. Taulukko 8-1. Pölyn leviämisen vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa käytetyt kriteerit. Vähäinen Kohtalainen Huomattava 138 Vaikutukset rajautuvat kaivosalueen sisäpuolelle. Päätöksessä VNp 480/1996 ja asetuksessa Vna 38/2011 esitetyt ohjeja raja-arvot saattavat hetkellisesti ylittyä kaivosalueen ulkopuolella. Vaikutukset ulottuvat kaivosalueen ulkopuolelle ylittäen päätöksessä Vna 38/2011 p 480/1996 ja asetuksessa esitetyt ohje- ja rajaarvot. Vaikutuksia havaitaan myös asutuksen läheisyydessä. 8.3 Vaikutukset ja niiden merkittävyys Rakennusaikaiset vaikutukset Kaivoksen huomattavin rakennusvaihe kestää arviolta kaksi vuotta. Myös tämän jälkeen maanrakennustyöt jatkuvat, kun uusia louhoksia otetaan käyttöön ja niiden sivukivialueet, pintamaiden läjitysalueet ja marginaalimalmialueet suljetaan. Rakentamisvaiheen aikana pölypäästöjä syntyy lähinnä pintamaan poiston ja liikenteen seurauksena. Lisäksi rakennusaikana aiheutuu pölypäästöjä rakennusmassojen ja -materiaalien kuljetuksista kaivosalueen sisällä ja ulkopuolelta, kaivannaisjätealueiden pato- ja pohjarakenteiden tekemisestä sekä rakennusten ja muun infrastruktuurin rakentamisesta. Tarvekiven louhinta ja murskaus aiheuttaa sekin pölypäästöjä. Rakennusaikaiset pölypäästöistä merkittävin työvaihe on pintamaan poisto. Pintamaa poistetaan louhosten alueilta, rakennusten ja rakenteiden kohdilta, rikastushiekkaaltaan, hydrometallurgisen jäännössakka-altaan ja vesivarastoaltaan patorakenteiden kohdalta sekä tarvittaessa kaivannaisjätteiden varastointialueilta laajemminkin. Pintamaan poiston pölypäästö koostuu pintamaan kaivusta, lastauksesta kuljetettavaksi ja purkamista varastokasaan. Laajat maansiirtotyöt, joiden tarkoituksena on poistaa irtomaakerros louhittavan esiintymän päältä, tehdään kaivamalla ja kuljettamalla maamassat varastokasoihin tai suoraan hyötykäyttöön kuorma-autoilla. Tällaisessa tapauksessa rakentamisvaiheen pölypäästöjä voidaan arvioida yhdistämällä kauhakuormaajalastauksen, maamassojen kuorma-autolla tapahtuvan siirtämisen ja ainesten auton lavalta purkamisen aiheuttamat arvioidut päästöt. Pintamaan sijoitusalueet on sijoitettu louhosten välittömään läheisyyteen, jolloin kuljetusten aiheuttama pölypäästö jää mahdollisimman pieneksi. Pintamaan poistosta muodostuvat pölypäästöt on laskettu louhoksittain (Taulukko 8-2).

8 Taulukko 8-2. Louhosten pintamaan poistosta muodostuvat pölypäästöt. 139 TSP PM10 PM2.5 t/a t/a t/a Ahmavaara ,1 Konttijärvi ,9 Tuumasuo ,4 Suhanko-Pohjoinen ,3 Vaaralampi ,5 Pikku-Suhanko ,2 Tehdasalueelta ja patojen kohdalta poistettava ala on arviolta noin 200 ha. Työt ajoittuisivat kokonaan kaivoksen ensimmäiselle toimintavuodelle (Taulukko 8-3). Taulukko 8-3. Tehdasalueen ja patojen pintamaan poistosta muodostuvat pölypäästöt. TSP PM10 PM2.5 t/a t/a t/a ,2 Rakennusaikana pölypäästöjä aiheutuu myös kaivannaisjätealueiden pato- ja pohjarakenteiden tekemisestä sekä rakennusten ja muun infrastruktuurin rakentamisesta. Pintamaan poistotöihin verrattuna päästöjä voidaan kuitenkin pitää pieninä. Rakennusvaiheen pölyn leviämistä ei ole arvioitu, koska se on määrältään ja kestoltaan vähäisempää kuin toiminnassa muodostuva pöly. Laadultaan muodostuva pöly vastaa alueen turvetta ja moreenia. Prosessin kaasumaisia päästöjä muodostuu ainoastaan toiminnan aikana, joten rakennusvaiheessa prosessin päästöjä tai niiden vaikutuksia ei hankkeesta aiheudu. Rakennusvaiheessa alueella ei ole tarpeen toteuttaa räjäytystöitä, joten räjähdysaineperäisiä päästöjä ei tuolloin muodostu. Alueella on paksut maakerrokset, niukasti kalliopaljastumia, eikä rikastamon ja muiden rakenteiden tekeminen edellytä räjäytystöitä. Louhinnan alkuvaiheessa tehtävä kattopuolen sivukiven räjäytykset on arvioitu toiminnan aikaisten vaikutusten yhteydessä. Työkoneista muodostuu pakokaasupäästöjä myös rakennusaikaan. Rakennusaikaan alueella voi hetkellisesti olla työkoneita määrällisesti enemmän kuin toiminta-aikana, mutta työkonekanta on kaivostoiminassa käytettäviin laitteistoihin verrattuna pienempää. Pakokaasupäästöjä muodostuukin rakennusaikana ajoittain enemmäin kuin toiminta-aikaan, mutta ainoataan lyhyt aikaisesti kiivaimman rakentamisen aikana. Lämpökeskuksesta päästöjä muodostuu ainoastaan toiminnan aikana, joten rakennusvaiheen päästöjä tai niiden vaikutuksia ei näiltä osin aiheudu.

9 8.3.2 Toiminnan aikaiset vaikutukset Pöly ja sen leviäminen Koko kaivostoiminnan mittakaavassa merkittävimmät pölypäästöt aiheutuvat malmin ja sivukiven louhinnasta, kuljetuksesta, läjityksestä, malmin ja tarvekiven murskauksesta sekä rikastushiekan varastoinnista. Louhinnan aiheuttamat päästöt koostuvat louhintaräjäytysten aiheuttamista pölyvaikutuksista ja räjäytyskentän valmisteluun liittyvän kallion porauksen pölyvaikutuksista. Louhintatavasta riippuen syntyy pölyä myös louheen rikotuksesta. Erityisen suuri vaikutus pölypäästön suuruuteen on porauskaluston ja siihen liittyvän pölynvaimennustekniikan oikealla käytöllä, jolla porauksen pölypäästö voidaan saada hyvinkin pieneksi. Suhangon kaivoksella louhinta on suunniteltu toteutettavan kaikilta osin avolouhintana. Louhinnassa kiviaines rikotaan kuljetukseen ja murskaukseen soveltuvan kokoiseksi poraus- ja räjäytystekniikalla. Poraus suoritetaan pölykeräimin varustetulla uppoporatai poravasarakalustolla. Arviolta räjäytyksiä tehdään noin kymmenisen kertaa viikossa. Louhosten syventyessä räjäytyksissä muodostuva pöly jää louhoksen sisälle, pölypäästöjä syntyy siten käytännössä vain louhinnan alkuvaiheessa. Louhittu malmi murskataan, jotta se saadaan rikottua raekooltaan jatkokäsittelyyn sopivaksi. Suhangon kaivoksen suunnittelussa perusratkaisu kaikkien louhosten osalta on louhitun ja rikotun malmin kuljetus rikastamoalueelle sijoittuvaan murskaamoon. Murskaamo on katettu ja varustettu pölynestolaitteistoilla, joita ovat veden suihkutuslaitteistot, kuljettimien ja välivaraston kattaminen sekä pussisuodattimet. Suodattimien poistoilman hiukkaspitoisuus on enintään 10 mg/m 3 (n). Suihkutuslaitteistoilla pienennetään pölypäästöjä murskan syöttö- ja purkupäästä sekä louhekentältä ja murskevarastosta. Suodattimilla kerätty pöly syötetään takaisin prosessiin. Hihnakuljetinta käytettäessä (vaihtoehto M3 Suhanko-Pohjoinen louhokselle) louhoksessa muodostuu pölyä myös murskauksesta. Malmin kuljetuksesta aiheutuu mineraalipöly- ja pakokaasupäästöjä ympäristöön. Kaivosalueilla tiet ovat päällystämättömiä. Kuljetusten mukana päällystämättömästä tiestä irtoaa malmi- ja sivukiveä, joka jauhautuu hienojakoiseksi mineraalipölyksi raskaan liikenteen alla ja aiheuttaa pölypäästöjä alueelle. Myös malmilouheen purkamisesta rekan lavalta aiheutuu pölyämistä. Kiviautokuljetuksen vaihtoehdosta katetuista hihnakuljettimista aiheutuvat pölypäästöt ovat pieniä ja pölyn leviämistä hihnan vaihtokohdissa estetään pussisuodattimilla. Louhoksen sisältä lastauspöly ei pääse leviämään ympäristöön. Pölypäästöjä on siten arvioitu varastointialueelle johtavan hihnakuljetuslinjan lastaus- ja purkukohdista. Sivukivet läjitetään lohkareina ja suurina kivenmurikoina, minkä vuoksi sivukivikasojen pölyämistä ei usein pidetä merkittävänä. Lohkareiden pinnoilla voi kuitenkin olla louhinnassa hienoksi jauhautunutta herkästi pölyävää mineraaliainesta. Sivukiviaineksen mahdollinen rapautuminen pintakerroksen puuttumisen vuoksi sekä kasojen suuri korkeus lisäävät tuulieroosion riskiä ja mahdollisia pölyhaittoja. Laskennassa on oletettu sivukivialueiden täytön ja alueiden peiton tapahtuvan vaiheittain, niin ettei koko sivukivelle varattu alue ole yhtäaikaisesti alttiina tuulieroosiolle. Arvioinnissa on huomioitu myös talviaika, jolloin lumipeite estää pölyämistä. Sivukivialueet on Suhangossa sijoi-

10 tettu louhosten välittömään läheisyyteen. Näin kuljetusmatkat pysyvät lyhyinä, mikä puolestaan vähentää kuljetusten aiheuttamaa pölyämistä. Kuljetusmatkoissa ei louhosten välillä ole merkittäviä eroja, mutta malmin ja sivukiven suhde, ja siten vuositasolla muodostuvan sivukiven määrä, vaihtelee louhoksittain. Rikastushiekka-altaalta voi aiheutua ilmaan mineraalipölypäästöjä sekä kaasumaisia päästöjä, josta voi aiheutua hajuhaittoja. Rikastushiekka läjitetään rikastushiekkaaltaaseen prosessiveden kanssa lietteenä. Toiminnan aikana altaan keskiosat ovat usein vedellä kyllästyneitä, mutta patojen läheiset reunaosat voivat päästä kuivamaan. Kuivumisen seurauksena reunaosat altistuvat pölyämiselle. Varsinaisen rikastushiekan ohella myös patopenkoista voi aiheutua pölyämistä. Työkoneiden liikkuminen patovalleilla olevilla teillä lisää penkkojen pölyämistä. Pintamaan läjitys tapahtuu louhoksen rakennusvaiheessa noin kahden - kolmen vuoden aikana, kunnes alueen peittävä kasvillisuus estää tuulieroosion. Arvioinnissa on oletettu pölypäästöjä syntyvän kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Marginaalimalmin varastoalueiden pinta-ala vaihtelee tarkastelutilannekohtaisesti. Laskennassa on oletettu, että marginaalimalmia rikastetaan vasta toiminnan päättyessä ja marginaalimalmialueiden kokonaispinta-ala kasvaa toiminnan laajetessa. Liitteen 10 raportissa Kaivostoiminnassa muodostuva pöly ja sen leviäminen on esitetty toiminto- ja louhoskohtaisesti lasketut, vuositasolla muodostuvat pölymäärät. Kaivoksen toiminnan muodostuvan kokonaispölyn määrä tulee vaihtelemaan kaivostoiminnan aikana. Leviämismallinnusta varten kokonaispölymäärä on laskettu tilanteissa, joissa leviämiselle alttiin pölyn muodostuminen on suurimmillaan, eli louhosten käyttöönottovaiheessa, kun räjäytykset sijoittuvat lähelle maanpinnantasoa ja pintamaanläjitysalueille ei ole muodostunut kasvillisuutta ja ne ovat vielä eroosiolle alttiita. Taulukossa (Taulukko 8-4) on esitetty kaivoksen elinkaaren vaiheet, joiden osalta pölyn leviämistä on tarkasteltu mallinnuksella. Tarkastelutilanteiden numerointi vastaa pääpiirteittäin vesitaseen mukaista (Kappale 9.2.1, Taulukko 9-3) jakoa. Lasketut kokonaispölymäärät toiminnoittain valituissa tarkastelutilanteissa on esitetty Liitteen 10 raportissa Kaivostoiminnassa muodostuva pöly ja sen leviäminen. 141

11 Taulukko 8-4. Pölymäärälaskelmien tarkastelutilanteet. 142 VE0+ VE1 VE2 VE2+ Rikastamo yms. Konttijärven louhos Ahmavaaran louhos Suhanko-Pohjoisen louhos Vaaralammen louhos Tuumasuon louhos Pikku-Suhangon louhos TILANNE 1: VE1, VE2 ja VE2+ (Rikastushiekka-allas A) Vaihe: Toiminnan aloitus Toiminnassa olevat louhokset: Konttijärvi ja Ahmavaara louhinnan alkuvaiheessa Muut toiminta: Konttijärven ja Ahmavaaran pintamaan läjitys, sivukivialueet ja marginaalimalmialueet, rikastushiekka-allas A TILANNE 3: VE1, VE2 ja VE2+ (Rikastushiekka-allas A, malminkuljetus M1 ja M2) Vaihe: Toimintavuosi Toiminnassa olevat louhokset: Ahmavaara louhinnassa, Suhanko-Pohjoinen louhinnan alkuvaiheessa Muut toiminta: Ahmavaaran ja Suhanko-Pohjoisen sivukivialueet ja marginaalimalmialueet, Suhanko-Pohjoisen pintamaan läjitys, rikastushiekka-allas A TILANNE 4: VE2 ja VE2+ (Rikastushiekka-allas A, malminkuljetus M1 ja M2) Vaihe: Toimintavuosi Toiminnassa olevat louhokset: Suhanko-Pohjoinen louhinnan loppuvaiheessa, Vaaralammen louhos louhinnan alkuvaiheessa Muut toiminta: Suhanko-Pohjoisen ja Vaaralammen sivukivialueet ja marginaalimalmialueet, Vaaralammen pintamaan läjitys, rikastushiekka-allas A TILANNE 6: VE2 ja VE2+ (Rikastushiekka-allas A ja B, sivukiven läjitys VAA1, VAA2 ja VAA3) Vaihe: Toimintavuosi 28 Toiminnassa olevat louhokset: Tuumasuo louhinnassa ja Vaaralampi louhinnan alkuvaiheessa Muut toiminta: Tuumasuon ja Vaaralammen pintamaan läjitys, sivukivialueet ja marginaalimalmialueet, rikastushiekka-allas A ja B TILANNE 7: VE2+ (Rikastushiekka-allas A, sivukiven läjitys PIK1, PIK2 ja PIK3) Vaihe: Toimintavuosi Toiminnassa olevat louhokset: Pikku-Suhanko Muut toiminta: Pikku-Suhangon pintamaan läjitys, sivukivialue ja marginaalimalmialue, rikastushiekka-allas A

12 Muodostuvan pölyn laatu 143 Kaivostoiminnassa syntyvän pölyn laatu on verrannollinen louhittavan malmin, sivukiven ja alueen maa-ainesten laatuun. Rikastushiekasta irtoavan pölyn koostumus riippuu lisäksi prosesseissa käytetyistä kemikaaleista. Suhangossa edellä mainittujen ainesten laatua on tutkittu ja tulosten perusteella arvioitiin pölyn mukana leviäviä alkuainepäästöjä. Louhinnasta aiheutuvan pölyn laatu vastaa louhittavan malmin ja sivukiven laatua. Sivukiven louhintamäärä on louhoksesta ja louhintavaiheesta riippuen 3 7 -kertainen malmimäärään verrattuna, joten myös pölyn laatu on lähempänä sivukiven geokemiaa. Murskauksessa muodostuvan pölyn laatu ei ole suoraan verrannollinen malmin geokemiaan, koska eri mineraalit rikkoutuvat eri tavalla. Tässä yhteydessä pölyn laatu on kuitenkin arvioitu karkeasti malmin laadun perusteella. Kuljetuksissa aiheutuu ajoneuvokuljetusten osalta teiden pölyämistä. Pölyn laatu vastaa lähinnä sivukiveä. Hihnakuljetuksista syntyy murskepölyä, jonka laatua voidaan arvioida malmin geokemian perusteella. Rikastushiekan koostumus riippuu louhittavasta malmista sekä rikastusprosessista ja siinä käytetyistä rikastuskemikaaleista. Metallimalmikaivoksilla rikastushiekat sisältävät tyypillisesti rikastusprosessin tehokkuuden mukaan vaihtelevia määriä malmimineraaleja, jotka ovat ensisijaisia ympäristölle haitallisten metallien lähteitä mineraalipölyssä. Rikastushiekka-altaan pölyn laatu vastaa rikastushiekan laatua. Sivukivestä irtoava mineraalipöly vastaa koostumukseltaan pääasiassa hienoksi jauhautunutta sivukiveä ja voi sisältää terveydelle haitallisia metalleja, puolimetalleja tai rikin yhdisteitä. Marginaalimalmin pöly vastaa lähinnä malmia. Laatu ei ole täysin verrannollinen, koska mineraalit rapautuvat eriasteisesti, mutta suurien lohkareiden kyseessä ollessa ero ei liene kovin suuri. Pölyn mukana leviävien alkuaineiden määrät vaihtelevat hieman louhoksittain johtuen malmin ja sivukiven pitoisuusvaihteluista sekä muodostuvista pölymääristä. Myös yksittäisen louhoksen osalta alkuainepäästöt muuttuvat louhoksen elinkaaren aikana. Taulukoissa (Taulukko 8-5 ja Taulukko 8-6) on esitetty arvio Suhangon kaivoksen toiminnoissa muodostuvan pölyn mukana leviävistä alkuainepäästöistä Konttijärven ja Ahmavaaran louhoksille laskettuna. Rikastushiekan, malmin ja sivukiven ominaisuuksia on tutkittu pääasiassa Ahmavaaran ja Konttijärven louhoksilla, jonka vuoksi alkuainepäästöt on tässä laskettu näiden louhosten päästöillä ja ainesten pitoisuuksilla. Määrällisiä eroja alkuainepäästöissä eri louhosten välillä syntyy lähinnä kuljetusten sekä erikokoisten sivukiven ja marginaalimalmin sijoitusalueiden koon vuoksi. Sivukiven ja malmin tutkimustulosten perusteella analysoidut alkuainepitoisuudet ovat pääsääntöisesti pienimmät Suhanko-Pohjoisen louhoksella ja suurimmat Vaaralammen ja Tuumasuon louhoksilla. Pikku-Suhangon louhoksen osalta malmin ja sivukiven geokemiaa ei ole tutkittu, mutta sen oletetaan vastaavan Ahmavaaran kiviainesten laatua.

13 Tämän perusteella voidaan olettaa Tuumasuon ja Vaaralammen louhoksilta syntyvien alkuainepäästöjen olevan jonkin verran esitettyjä Konttijärven ja Ahmavaaran louhosten päästöjä suuremmat. Suhanko-Pohjoisen louhokselta päästöt puolestaan olisivat todennäköisesti samaa tasoa kuin Konttijärven ja Ahmavaaran louhoksilta. Jos Pikku- Suhangosta pölyn mukana leviäviä alkuainepäästöjä tarkastellaan viereisen Ahmavaaran malmin ja sivukiven geokemian perusteella, alkuaineidenpäästöt ovat arviolta suuremmat kuin muissa louhoksissa, johtuen sivukivialueen suuremmista pölypäästöistä. Suhanko-Pohjoisen louhoksen osalta on tarkasteltu malminkuljetusvaihtoehdoissa pölyn mukana kulkeutuvia alkuainepäästöjä (Taulukko 8-7). Kiviautokuljetuksen päästöt eivät arvion mukaan ole merkittävästi suuremmat kuin Konttijärven ja Ahmavaaran louhoksilta, vaikka kuljetusmatka Suhanko-Pohjoisesta rikastamolle on pidempi. Taulukko 8-5. Arvioidut alkuainepäästöt (kg/a) ilmaan Konttijärven louhoksella muodostuvilla pölypäästöillä. Alkuaine Louhinta Malmi- Hihna- Rikaste- ja Rikastus- Sivukivi- Marginaalikuljetukset kuljetus kemikaali- hiekka- alue malmin kiviautoilla kuljetukset allas sijoitusalue kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a koboltti 0,19 0,23 0,05 0,62 0,33 1,0 0,19 kromi 1,7 2,3 0,29 6,1 9,8 1,16 kupari 4,1 2,1 2,4 5,7 1,6 9,1 9,3 nikkeli 2,0 1,8 0,80 4,9 3,7 7,8 3,2 rikki 9,4 6,2 4, ,7 sinkki 0,37 0,41 0,11 1,1 0,58 1,7 0,45 lyijy 0,11 0,10 0,04 0,27 0,18 0,4 0,16 kadmium 0,004 0,01 0,001 0,01 0,001 0,02 0,004 arseeni 0,07 0,09 0,011 0,25 0,003 0,40 0,04 antimoni 0,06 0,08 0,010 0,21 0,001 0,34 0, Taulukko 8-6. Arvioidut alkuainepäästöt (kg/a) ilmaan Ahmavaaran louhoksella muodostuvilla pölypäästöillä Alkuaine Louhinta Malmi- Hihna- Rikaste- ja Rikastus- Sivukivi- Marginaalikuljetukset kuljetus kemikaali- hiekka- alue malmin kiviautoilla kuljetukset allas sijoitusalue kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a koboltti 0,28 0,41 0,10 0,76 0,42 0,65 0,63 kromi 1,4 2,7 0,23 5,0 4,3 1,5 kupari 5,4 3,6 3,3 6,8 0,82 5,8 21 nikkeli 2,6 2,8 1,2 5,3 3,8 4,5 8,1 rikki sinkki 0,41 0,67 0,12 1,3 0,49 1,1 0,78 lyijy 0,10 0,16 0,03 0,30 0,10 0,25 0,20 kadmium 0,003 0,01 0,001 0,01 0,001 0,01 0,005 arseeni 0,055 0,11 0,010 0,20 0,003 0,17 0,06 antimoni 0,059 0,12 0,011 0,22 0,001 0,18 0,07

14 145 Taulukko 8-7. Arvioidut alkuainepäästöt (kg/a) ilmaan Suhanko-Pohjoinen louhoksen malminkuljetusvaihtoehdoilla. Alkuaine Malmi- Malmi- Malmikuljetukset kuljetukset kuljetukset kiviautoilla "kumipyöräjunilla" Hihnakuljettimilla kg/a kg/a kg/a koboltti 0,59 0,85 0,38 kromi 3,1 4,5 1,0 kupari 4,7 6,7 13 nikkeli 5,6 8,0 6,9 rikki sinkki 1,0 1,5 0,68 lyijy 0,18 0,26 0,10 kadmium 0,01 0,01 0,005 arseeni 0,08 0,11 0,021 antimoni 0,13 0,18 0,036 Pölyn leviäminen Kaivostoiminnasta syntyvän pölyn leviämistä arvioitiin kaasumaisten epäpuhtauksien ja leijailevan pölyn leviämisen mallintamiseen kehitetyllä Breezen AERMODtietokonemallilla. Mallinnuksen jakaumakuvat esittävät kussakin pisteessä havaittua maksimipitoisuutta (tunti- ja vuorokausikeskiarvo) laskentajaksona. Kussakin pisteessä maksimi voi esiintyä eri aikana. Myöskään samassa pisteessä havaittu maksimi tunti- ja vuorokausiarvo eivät välttämättä edusta samaa päivää. Kuvat eivät siten edusta mitään tiettynä ajankohtana vallitsevaa pitoisuuksien levinneisyyttä. Laskennat tehtiin TSP:lle. Osassa toimia päästömäärät PM 10 :lle ja PM 2.5 :lle on kertoimella laskettu TSP:n päästöistä, eli pienempien fraktioiden päästöt ovat suoraan verrannollisia TSP:n päästöihin. Mallin laskemat hiukkaspitoisuudet ovat puolestaan suoraan verrannollisia päästömäärään, joten PM 10 :n ja PM 2.5 :n pitoisuudet saadaan TSP:n pitoisuuksista suoraan samoilla kertoimilla. Esim. louhinnassa räjähdyksen synnyttämät PM 10 - ja PM 2.5 -määrät saadaan kertoimilla 0,52 (PM 10 ) ja 0,03 (PM 2.5 ), joten esim. PM 10 -pitoisuudet ovat 0,52-kertaiset verrattuna jakaumakuvissa esitettyihin. Kertoimet kokonaispäästömäärille (sisältäen prosessin sisältämät eri toimenpiteet, esim. kuljetus, poraus, purkaminen) on esitetty taulukossa (Taulukko 8-8). Taulukko 8-8. PM10 ja PM2.5 kertoimet kokonaispäästömääristä. TSP PM10 PM2.5 Louhinta 1 0,52 0,03 Tuulieroosio 1 0,5 0,2 Pintamaan poisto 1 0,37 0,037 Valtioneuvoston päätöksessä VNp 480/1996 ilmanlaadun ohjearvoista on esitetty riittävän hyvän ilmanlaadun tavoitearvot terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi. Ohje-

15 arvot eivät ole sitovia, mutta niitä sovelletaan mm. maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, rakentamisen muussa ohjauksessa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa ja lupakäsittelyssä. Valtioneuvoston antaman asetuksen VNa 38/2011 mukaiset ilmanlaadun raja-arvot määrittelevät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on annettu ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Raja-arvojen ylittyessä useammin kuin säädös sallii, kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen on ryhdyttävä ilmansuojelulain mukaisiin toimiin ilmanlaadun parantamiseksi ja raja-arvojen ylitysten rajoittamiseksi. Hiukkasten kokonaisleijuman (TSP) ja hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot on esitetty taulukossa (Taulukko 8-9). Taulukko 8-9. Ilmanlaadun ohjearvot (VNp 480/1996) ja raja-arvot (VNa 38/2011) hiukkasille. Epäpuhtaus Ohjearvo Raja-arvo Hiukkaset kokonaisleijuma (TSP) Hegitettävät hiukkaset (PM10) (20 C, 1 atm) 120 µg/m 3 vuoden vuorokausiarvojen 98.%-piste 70 µg/m3 kuukauden 2. suurin vuorokausiarvo (293 K, 101,1 Kpa) µg/m3 24 tuntia, 35 ylitystä 40 µg/m3 kalenterivuosi, ei ylityksiä 146 Keskiarvon laskenta-aika ja sallittujen ylitysten määrä vertailujaksolla Seuraavassa vaihtoehtotarkastelussa on jakaumakuvin esitetty ne tarkastelutilanteiden (Taulukko 8-4) kokonaistilanteet, joilla on laajimmat vaikutukset mm. alavaihtoehtoina tarkasteltujen sivukivialueiden osalta. Lisää kuvia pölyn leviämisestä eri tilanteissa on esitetty liitteen 10 raportissa Kaivostoiminnassa muodostuva pöly ja sen leviäminen. Vaihtoehto VE0+ Vaihtoehto VE0+ on voimassa olevan ympäristöluvan mukainen tilanne, jossa otetaan uutena käyttöön Konttijärven ja Ahmavaaran louhokset. Vaihtoehdossa VE0+ malmin louhinta vuositasolla on noin 10 Mt ja kokonaislouhintamääräksi on arvioitu enintään 50 Mt. Kaivoksen ja rikastamon arvioitu toiminta-aika on vuotta. Päästöt on arvioitu vuoden 2003 YVA-menettelyssä ja vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessa. Ympäristölupahakemuksessa kaivoksen kokonaispölypäästöksi on arvioitu enintään 250 t vuodessa, josta rikastushiekka-altaan pölypäästö on noin 70 t vuodessa ja murskaamon pölypäästö enintään 16 t vuodessa. Vuoden 2003 YVA-selostuksen mukaan pääosan pölyhiukkasista arvioidaan laskeutuvan noin 100 metrin säteelle päästölähteestä. Hienompijakoinen partikkelikooltaan µm:iin oleva pöly laskeutuu noin m etäisyydelle. Vähäinen osa partikkelikooltaan alle 10 µm:n pölystä voi epäedullisissa oloissa kulkeutua jopa m. Arvion mukaan ilman pölypitoisuus häiriintyvissä kohteissa alittaa Valtioneuvoston asetuksessa ilmanlaadusta ( /711) määrätyt raja-arvot leijuvalle pölylle. (Lapin Vesitutkimus Oy 2003d)

16 Vaihtoehto VE1 147 Vaihtoehdossa VE1 Konttijärven ja Ahmavaaran louhoksia laajennetaan ja Suhanko- Pohjoinen louhos otetaan uutena käyttöön. Kaivoksen ja rikastamon arvioitu toimintaaika on 25 vuotta. Ensimmäisenä tuotantoon otetaan Konttijärven louhos, seuraavaksi Ahmavaara. Louhokset sijaitsevat lähekkäin ja merkittävin pölypäästö kohdistuu vielä suhteellisen pienelle alueelle (Kuva 8-5). Kokonaisleijuman ohjearvo 120 µg/m 3 ja PM 10 -hiukkasten vuoden raja-arvo 40 µg/m 3 eivät ylity kaivosalueen ulkopuolella missään sääolosuhteissa. Suhanko-Pohjoinen louhos otetaan käyttöön myöhemmin, Konttijärven louhinnan päätyttyä. Se sijaitsee noin 6 km etäisyydellä rikastamosta koilliseen ja louhoksen käyttöönotto lisää selvästi pölyvaikutusten laajuutta. Malinnuksella lasketut vuorokausiarvot eivät ylitä TSP- ja PM 10 hiukkasten ohje- ja raja-arvoja, mutta hetkellisesti arvot voivat ylittyä Suhanko-Pohjoisen itä- tai länsipuolella (Kuva 8-6) aivan kaivosalueen rajan tuntumassa. Kuva 8-5. Tilanne 1A: Ahmavaaran ja Konttijärven louhokset ja läjitykset. Kokonaisleijuman (TSP) korkein tuntiarvo.

17 148 Kuva 8-6. Tilanne 3A, M1: Ahmavaaran ja Suhanko-Pohjoinen louhokset ja läjitykset. Malminkuljetus kaivosautoilla ja murkaus rikastamolla. Kokonaisleijuma (TSP) korkein tuntiarvo. Vaihtoehto VE2 Vaihtoehdossa VE2 toiminta jatkuu vaihtoehdon VE1 mukaisen toiminnan päätyttyä Vaaralammen ja Tuumasuon louhosten tuotantoon otolla. Kaivoksen ja rikastamon arvioitu toiminta-aika on 32 vuotta. Vaihtoehdossa VE2 Ahmavaaran louhinnan päätyttyä, mutta Suhanko-Pohjoisen vielä ollessa tuotannossa, aloitetaan louhinta Vaaralammen louhoksesta. Vaaralammen louhos sijaitsee Suhankojärven pohjois- ja itäpuolella, osin järven kohdalla. Louhos ja sen sijoitusalueet laajentaisivat pölypäästöjen vaikutusaluetta itäsuunnassa, etenkin Vaaralammen sivukiven läjitysalueella VAA3. Vaaralammen louhoksen pölypäästöt eivät aiheuta ilmanlaadun raja-arvojen ylityksiä kaivosalueen ulkopuolella (Kuva 8-7). Mikäli malmin murskaus sijoitettaisiin Suhanko-Pohjoinen louhokseen, kasvaisi muodostuvan pölyn määrä ja leviämisen laajuus merkittävästi louhinnan alkuvaiheessa, kun murskaamo on vielä lähellä maanpinnantasoa. Tässäkään tapauksessa mallinnuksella lasketut vuorokausiarvot eivät ylitä ilmanlaadulle asetettuja ohje- ja raja-arvoja kaivoksen toiminta-alueen ulkopuolella. Sen sijaan hetkelliset hiukkaspitoisuudet saattavat ylittää TSP:n ohjearvon 120 µg/m 3 tai PM 10 -hiukkasille asetetun raja-arvon 50 µg/m 3 myös kaivosalueen ulkopuolella länsisuunnassa Saari- ja Saapasaavalla ja idässä Saukkojärven läheisyydessä (Kuva 8-8).

18 16X WP2 149 Kuva 8-7. Tilanne 4A, M1, VAA3: Vaaralammen ja Suhanko-Pohjoinen louhokset ja läjitykset. Malmin kuljetus kiviautoilla Suhanko-Pohjoinen louhoksesta. Kokonaisleijuma (TSP) korkein tuntiarvo. Kuva 8-8. Tilanne 4A, M2, VAA3: Vaaralammen ja Suhanko-Pohjoinen louhokset ja läjitykset. Malmin murskaus Suhanko-Pohjoinen louhoksessa ja kuljetus hihnakuljettimella. Kokonaisleijuma (TSP) korkein tuntiarvo.

19 Jatkettaessa louhintaa vaihtoehdon VE2 mukaisesti otetaan viimeisenä louhoksena tuotantoon Tuumasuo. Tuumasuon louhos sijoittuu rikastamon ja Suhanko-Pohjoisen väliin. Tuumasuon läheisyydessä on Palovaaran Kilpamäessä ja Yli-Portimojärven rannalla asutusta, joka tosin kaivoksen toimiessa tulee sijoittumaan toisaalle kaivosyhtiön pyrkiessä hankkimaan alueen maat omistukseensa tai hallintaansa. Pölyn leviämien laajuus alkaa tässä vaiheessa rajoittua jo hivenen suppeammalle alueelle. Murskauksen tapahtuessa päiväsaikaan ei ohje- ja raja-arvojen ylityksiä mallinnuksen tulosten perusteella tapahdu vuorokausipitoisuuksien osalta. Hetkellisten ylitysten mahdollisuus on kuitenkin sekä TSP:n että PM 10 -hiukkasten osalta Tuumasuon pohjoispuolella aivan kaivosalueen rajan tuntumassa (Kuva 8-9). Mikäli Tuumasuon louhoksella räjäytyksiä tehtäisiin illalla, mallin mukaan myös vuorokausiarvot voisivat ylittää TSP:lle ja PM10:lle asetetut ohje- ja raja-arvot (Kuva 8-10). 150 Kuva 8-9. Tilanne 6A, VAA3: Vaaralammen ja Tuumasuon louhokset ja läjitykset. Kokonaisleijuma (TSP) korkein tuntiarvo.

20 151 Kuva Tilanne 6A, VAA3: Vaaralammen ja Tuumasuon louhokset ja läjitykset. Kokonaisleijuma (TSP) korkein tuntiarvo. Illalla tapahtuva louhinta Tuumasuolla (räjäytykset 1/vrk kello 18), louhos maanpinnan tasossa. Vaihtoehto VE2+ Vaihtoehdossa VE2+ toiminta jatkuu edelleen tuotannolla Pikku-Suhangon louhoksesta. Kaivoksen ja rikastamon arvioitu toiminta-aika on 33 vuotta. Pikku-Suhanko sijaitsee välittömästi Ahmavaaran itäpuolella ja Vaaralammen louhoksen länsipuolella, jolloin se ei merkittävästi lisää pölyn leviämisaluetta edellisestä vaihtoehdosta (Kuva 8-11). Pikku-Suhangossa sivukiven suhde louhittavaan malmiin on selvästi suurempi kuin muilla louhoksilla, jolloin toiminnasta aiheutuvat pölypäästöt ovat suhteessa suuremmat kuin muilla louhoksilla. Louhinta-aika on Pikku-Suhangossa kuitenkin vain noin puoli vuotta, jolloin pölyvaikutus jää lyhytaikaiseksi. PM10-hiukkasille (kertoimet TSP:stä (Taulukko 8-8) asetettu raja-arvo 50 µg/m3 saattaa hetkellisesti ylittyä kaivosalueen ulkopuolella louhoksen eteläpuolella. Tällä alueella ei kuitenkaan ole asutusta.

21 152 Kuva Tilanne 7A, PIK2: Vaaralammen ja Suhanko-Pohjoinen louhokset ja läjitykset. Malmin murkaus Suhanko-Pohjoinen louhoksessa ja kuljetus hihnakuljettimella. Kokonaisleijuma (TSP) korkein tuntiarvo Prosessin kaasumaiset päästöt Yhteenveto Platsol-prosessin eri osaprosesseissa muodostuvista kaasumaisista päästöistä on esitetty taulukossa (Taulukko 8-10). Prosessin päästöjä muodostuu vain toiminta-aikana. Taulukko Hydrometallurgisen laitoksen kaasumaisten päästöjen laatu ja määrä. OSAPROSESSI VIRTAUSNOPEUS m 3 /h Painehapetus (autoklaavit), poistokaasun pesurit KUORMITUS ILMAAN HCl: < 5 kg/h; O2: kg/h; Happamat aerosolit Painehapetus (höyrykattila) n Hiukkaset (PM10), SO 2, NO x Jalometallien talteenotto, poistokaasun pesuri Happamat aerosolit, CO 2 Kuparin elektrolyyttinen talteenotto; Poistokaasun rikkihappohöyryn pesuri Rikkihappohöyry Kuparikatodien pesu; poistokaasun pesuri Tarkennetaan myöhemmissä suunnitteluvaiheissa Liuoksen neutralointi CO 2 : kg/h Raffinaatin neutralointi CO 2 : kg/h Jäännöskuparin erottaminen; rikkivetypesuri H 2 S Painehapetuksesta (POX) muodostuvien kaasumaisten päästöjen laatua on selvitetty koelaitoksessa Lakefieldsissä Ontariossa, jossa päästöistä tehtiin mittauksia ja ana-

22 lyysejä elokuussa Painehapetuksessa muodostuvien kaasumaisten päästöjen laatu ennen puhdistukseen johtamista on esitetty taulukossa (Taulukko 8-11). Huomioitavaa kuitenkin on, että arvio perustuu yhteen Pilot-kokeen mittaukseen ja soveltuu näin vain suuntaa-antavaksi arvioksi prosessista ilmaan johdettavien päästöjen laadusta. Painehapetuksesta tulevat päästöt sisältävät hyvin pieniä määriä rikkiyhdisteitä sekä arseenia tai elohopeaa sisältäviä yhdisteitä. Pitoisuudet alittivat laboratorion käyttämien analyysimenetelmien määritysrajan. Myös typen oksidien pitoisuudet painehapetuksen poistokaasussa ovat pienet. Taulukko Painehapetus (POX) prosessista muodostuvien kaasumaisten päästöjen laatu ja määrä PÄÄSTÖ PITOISUUS Elohopea (Hg) < 0,66 µg/m 3 Arseeni (AsH 3 ) < 10 µg/m 3 Rikki (S) < 52,1 µg/m 3 Happi (O 2 ) Typpi (N 2 ) Hiilimonoksidi (CO) Rikkidioksidi (SO 2 ) Typpioksidi (NO X ) Typpidioksidi (NO 2 ) 92,3 %v/v 2,2 %v/v < 0,1 %v/v < 0,52 ppmv 0,10 ppmv 0,02 ppmv Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) 8940 µg/m 3 Vetyfluoridi (HF) < 17,7 µg/m 3 Suolahappo (HCl) < 23,7 µg/m 3 Kaikki prosessissa muodostuvat kaasumaiset päästöt tullaan puhdistamaan ennen johtamista ulkoilmaan. Poistokaasujen keräys- ja puhdistusjärjestelmät suunnitellaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) mukaisesti. Hydrometallurgisessa prosessissa eri vaiheista muodostuvien kaasumaisten kemikaalihöyryjen käsittely on seuraava: Autoklaavissa muodostuu suuri määrä lämpöä, koska rikin ja hapen reaktio painehapetuksessa on voimakkaan eksoterminen. Autoklaavin kuuma liete johdetaan jäähdytykseen ja poistokaasu tiivistetään. Tiivistymätön kaasuvirta johdetaan erilliseen kaasunpesujärjestelmään, jossa happamat aerosolit absorboidaan ja poistetaan ennen poistokaasun johtamista ilmakehään. Hiilidioksidipäästöjä (CO 2 ) muodostuu neutralointiprosesseissa, joissa happamia liuoksia neutraloidaan kalkkikiven avulla. CO 2 -päästö voi olla maksimissaan t/a. Kaikki hiilidioksidia sisältävät kaasut pestään ja johdetaan ilmakehään rakennusten ulkopuolella. Rikkidioksidia (SO 2 ) käytetään raudan pelkistykseen jalometallien talteenotossa. Kaikki rikkidioksidia sisältävät poistokaasut johdetaan erilliseen rikkidioksidin pesuriin ennen puhdistettujen poistokaasujen johtamista ilmakehään. Kuparisulfidin (CuS) saostusprosessista syntyy myrkyllistä rikkivetykaasua (H 2 S), joka kerätään ja johdetaan erilliseen monivaiheiseen kaasunpesujärjestelmään, jossa kaasuista absorboidaan rikkivety laimean lipeäliuoksen (NaOH 153

23 (aq)) avulla. Puhdistettu poistokaasu johdetaan ilmakehään. Pesunesteen kierto tapahtuu jatkuvana syöttövirtana takaisin prosessiin. Kuparin elektrolyyttisessä talteenotossa syntyy rikkihappohönkää, joka johdetaan erilliseen pesujärjestelmään. Pesurissa happamat pisarat poistuvat ennen kaasujen johtamista ilmakehään. Hapan pesuliuos kierrätetään takaisin prosessiin. Rikastamolla käytetään myös yhtä tai useampaa polttoöljykäyttöistä höyrykattilaa, joista muodostuu savukaasupäästöjä. Kattiloilla tuotetaan lämmityksen lisäksi autoklaavilla sekä jäännöskuparin poistossa tarvittavan höyryn tuottoon ja kuparikatodien pesuveden lämmitykseen tarvittava lämpöenergia. Koska prosessin kaasumaiset päästöt on helposti hallittavissa ja käsiteltävissä, ei niistä aiheudu merkittäviä vaikutuksia ilman laatuun. Hiilidioksidipäästöjen ilmastovaikutukset on huomioitu kohdassa Kasvihuonekaasupäästöt. Nykyisen luvan mukaisessa toiminnassa (VE0+) prosessista ei muodostu päästöjä ilmaan, koska alueelle on suunniteltu vain vaahdotusrikastus. Laajennusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE2+ prosessin päästöt ilmaan ovat kaikissa vuositasolla samat, mutta laajemmissa vaihtoehdoissa VE2 ja VE2+ kesto on ajallisesti pidempi Räjähdysaineperäiset päästöt Räjähdysaine muuttuu räjäytyksessä pääosin vesihöyryksi, hiilidioksidiksi, ja typeksi. Räjähdyksessä muodostuu normaali lämpötilassa ja paineessa (1 atm, 20 o C) arviolta litraa kaasua jokaista räjähdysainekiloa kohden. Räjäytysaineiden louhintateho perustuu paineen (kaasunpaine) kasvuun porareiässä. Kaasun suuri paine porareiässä antaa räjähdysaineelle suuren osan sen louhintatehosta. Räjähdyskaasuista osa, yleensä muutama prosentti luokitellaan haitallisiksi kaasuiksi, kuten häkä (CO), typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO 2 ). Louhinnassa käytettävien räjähdysaineiden ominaisuudet vaihtelevat räjähdysainetyypeittäin. Nykyisin käytössä olevat emulsioräjähteet (esim. Kemiitti) muodostavat räjähtäessään tavanomaista vähemmän haitallisia kaasupäästöjä, kuten häkää ja typen oksideja. Taulukossa (Taulukko 8-12) on esitetty erityyppisten räjäytysaineiden ominaisuuksia (lähde: Forcit Oy:n tuote-esite). Taulukko Räjähdysaineiden ominaisuuksia (lähde: Forcit Oy:n tuote-esite). Tuote Tiheys [g/cm 3 ] Energia MJ/kg Kaasutilavuus [dm 3 /kg] H 2 O [g/kg] N 2 [g/kg] CO 2 [g/kg] NO x [g/kg] NO 2 [g/kg] CO [g/kg] ANFO Aniitti Extra- Dynamiitti Kemiitti 510 Kemiitti 800 Kemix Kemix A 0,91 1,1 1,5 1,2 1,2 1,2 1,2 3,96 4,48 4,40 3,20 2,90 3,16 3, ,56 1,45 1,79 0,87 0,27 0,0009 0,0008 0,01 0,06 0,28 0,07 0, ,05 0,02 0,003 0,005 0,002 1,1 5,4 Suhangon kaivoshankkeessa käytetään räjähdysaineina emulsioräjähteitä (esim. Kemiitti 510), jotka valmistetaan kaivosalueella ja pumpataan porareikiin. Emulsioräjähdysaineet muodostavat räjähtäessään tavanomaista vähemmän haitallisia kaasuja (hii-

24 limonoksidia ja typpioksideja). Eräiden mittausten mukaan patrunoidusta pumpattavasta emulsioräjähdysaineesta muodostuu hiilimonoksidia noin 10 dm 3 /kg ja typen oksideja enintään noin 2 dm 3 /kg. Pumpattavan emulsion räjähdyskaasujen NO x -määrä on puolet patrunoidun emulsion vastaavasta määrästä. Arvioitu räjäytysainemäärä avolouhinnassa on noin 1,3 kg/t eli 10 Mt vuosilouhinnalla noin t/a. Käytettävä räjähdysainemäärä pysyy muuttumattomana kaikissa hankevaihtoehdoissa, koska vuositason louhintamäärissä ei tapahdu muutoksia. Taulukossa (Taulukko 8-13) on esitetty arvio ilmaan tulevista räjäytyskaasujen päästöistä kahdella vaihtoehtoisella emulsioräjäytysaineella. Taulukko Räjäytyksistä aiheutuvat kaasujen päästöt ilmaan kahdelle vaihtoehtoiselle emulsioräjähteelle. Räjäytysaine Kemiitti 510 Kemiitti 800 Käyttömäärä [t/a] Päästöt ilmaan N 2 [t/a] CO 2 [t/a] NO x [t/a] 11,3 3,51 NO 2 [t/a] 0,91 0, CO [t/a] 0,07 0,03 Louhintaräjäytyksistä vapautuvat kaasuja laimenevat ilmakehään jouduttuaan hyvin nopeasti, eivätkä yleensä aiheuta muita haittoja kuin mahdollisesti hyvin lyhytaikaista hajuhaittaa louhoksen välittömässä läheisyydessä. Hiilimonoksidi kerääntyy ilmaa raskaampana räjäytystyömaan syvänteisiin, mikä lisää tuuletuksen tarvetta louhinnan edetessä alemmille louhintatasoille. Avolouhinnassa räjäytyskaasut kuitenkin tuulettuvat tehokkaasti, eikä räjäytyskaasuista tiedetä aiheutuneen terveyshaittaa tai työturvallisuusriskiä suomalaisilla kaivoksilla. Räjäytyksistä syntyvä typpioksidipäästö on laajimmissakin hankevaihtoehdoissa suuruusluokaltaan enintään muutamia tonneja vuodessa, eli selvästi vähemmän kuin lämpökeskuksesta ja maantieliikenteestä tai työkoneista aiheutuvat päästöt. Nykyisen luvan mukaisessa toiminnassa (VE0+) tarvittavaksi räjäytysainemääräksi on arvioitu t/a (78 % nyt arvioidusta määrästä) ja käytettäviksi räjäytysaineiksi vastaavat kuin hankkeen laajennuksessa (Kemiitti 510 tai Kemiitti 800). Räjähdysperäiset päästöt ilmaan olisivat komponentista riippuen % nyt arvioiduista päästöistä. Laajennusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE2+ räjäytysten kaasumaiset päästöt ilmaan ovat kaikissa vuositasolla samat louhinnan pysyessä vakiotasolla, mutta laajemmissa vaihtoehdoissa VE2 ja VE2+ kesto on ajallisesti pidempi Työkoneiden pakokaasupäästöt ja niiden vaikutukset Pakokaasupäästöjä tulee kaivoksen työkoneista ja alueelle suuntautuvasta liikenteestä. Liikenteen pakokaasupäästöt on arvioitu kohdassa 18. Työkoneissa käytettävän kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus on energiaverouudistuksen (HE147/2010) johdosta jatkossa vastaava kuin dieselöljyssä, eli < 0,001 %. Myös mui-

25 den dieselmoottorien päästöjen suhteen uusissa käyttöön otettavissa työkoneissa on aiempaa ympäristöystävälliset moottorit, mm. typen oksidien ja hiukkaspäästöjen osalta. Vuoden 2012 jälkeen käyttöön otettavissa raskaissa työkoneissa (mm. kaivoskalusto) on pääsääntöisesti käytössä ns. EPA:n Tier3- ja EU:n vaiheen III -päästövaatimukset täyttävät moottorit. Em. asetusten mukaiset ominaispäästöt ovat: HC 0,19 g/kwh, CO 3,5 g/kwh, NOx 2,0g/kWh ja hiukkaset 0,025 g/kwh. Vuoden 2014 jälkeen käyttöönotettavissa työkoneissa on vielä puhtaammat ns. vaiheen 4- moottorit, joissa typenoksidipäästöjä on edelleen vähennetty. Työkoneiden moottorien polttotekniikan kehittymisen ja polttoaineen laadun parantumisen myötä työkoneiden pakokaasupäästöt voivat olla toimintaa aloitettaessa tässä esitettyä arviota pienemmät. Päästölaskennassa on käytetty asetuksen mukaisia päästökertoimia ja niiden puuttuessa viimeisimpiä Suomen työkoneiden päästötietoa (VTT 2000) Työkoneiden pakokaasupäästöt on arvioitu huomioimalla koneiden moottoritehot ja olettamalla koneiden toimivan vuoden ympäri täydellä teholla. Koneiden lukumääränä on käytetty koko kaivoksen toiminta-aikana käytettävää kalustoa. Laskennassa ovat mukana dumpperit sekä poraus- ja avustava kalusto. Keskimääräinen moottoriteho laskettiin dumpperin, pyöräkuormaajan sekä tela-alustaisen kaivinkoneen tiedoista. Saadulla yhteenlasketulla kwh-arvolla on edelleen kerrottu ominaispäästöt ja tuloksena saadaan päästö (t/a). Voimassa olevan luvan mukaiselle toiminnalle vaihtoehdolle VE0+ päästöjen laskennassa on käytetty pääasiassa selvästi suurempia ominaispäästöjä, jotka perustuivat Valtioneuvoston päätökseen N:o 408/1998 liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden pakokaasu- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta. Päätöksen mukaan isojen työkoneiden moottorien päästörajat siirtymäajalla vuosina olivat: hiilimonoksidi 3,5 g/kwh, hiilivedyt 1 g/kwh, typen oksidit 6 g/kwh ja hiukkaset 0,2 g/kwh. Niiltä osin kuin raja-arvoja ei ollut käytettävissä, arvioitiin päästöjen kokonaismäärää viimeisimmän Suomen työkoneiden päästöistä käytettävissä oleva tiedon (2002) perusteella (VTT 2000). Konetehoksi on vuositasolla arvioitu MWh. (Lapin Vesitutkimus Oy, 2003d) Taulukossa (Taulukko 8-14) on esitetty alueen toiminnoissa käytettävien työkoneiden päästöt toiminnan laajentuessa (VE1, VE2 ja VE2+) vuositasolla. Voimassa olevan luvan mukaiset päästöt on kirjattu vuoden 2003 YVA-menettelyssä määritetyn mukaan. 156

26 Taulukko Työkoneiden pakokaasupäästöt. 157 PÄÄSTÖ TYÖKONEET t/a VE1, VE2 ja VE2+ TYÖKONEET t/a VE0+ Typen oksidit (NO x ) Hiilivedyt (HC) Dityppioksidi (N 2 O) 2, Rikkidioksidi (SO 2 ) <0, Häkä (CO) Hiilidioksidi (CO 2 ) Metaani (CH 4 ) 1,76 3,7-7,4 Hiukkaset Laajemmasta toiminnasta ja suuremmista työkonemääristä huolimatta päästöt ovat pääasiassa aikaisempaa arviota matalampia johtuen konekannan kehityksestä ja ominaispäästöjen pienenemisestä. Koska koneiden vuosittaiset käyttöasteet ja lukumäärät on selvästi yliarvioitu, voidaan muiden pienempien koneiden pakokaasupäästöjen katsoa sisältyvän arvioon. Kaikissa vaihtoehdoissa työkoneiden pakokaasupäästöt olisivat selvästi suurempia kuin maantieliikenteen vastaavat päästöt (kappale 18) Lämpökeskus Kiinteistöjen lämmitystä varten rikastamolle tulee kattilalaitos, jossa energian lähteenä käytetään raskasta polttoöljyä tai kiinteää polttoainetta, kuten hake, pelletti ja turve. Raskaan polttoöljyn ja kiinteän polttoaineen poltossa muodostuu päästöinä mm. rikkidioksidia, typen oksideja ja hiukkaspäästöjä (PM 10 ). Polttoöljyn kulutus on arviolta m 3 vuodessa talvien sääolosuhteista riippuen. Vuosittainen toiminta-aika tulee olemaan noin tuntia. Kiinteän polttoaineen osalta päästöt on laskettu päästöiltään merkittävimmälle, eli turpeelle, jonka käyttömäärä on arvioitu polttoöljyn kulutuksesta lasketun lämpöarvon mukaan. Taulukossa (Taulukko 8-15) on esitetty päästöraja-arvot (Vna 445/2010) ja niiden perusteella arvioidut vuotuiset maksimipäästöt rikkidioksidille, typenoksideille ja hiukkasille käytettäessä polttoaineena turvetta tai raskasta polttoöljyä. Arvioidut päästöt ovat suoraan piipusta ja pienenevät levitessään ympäristöön.

27 Taulukko Lämpökeskuksen päästöraja-arvot (Vna 445/2010) ja niiden perusteella arvioidut vuotuiset maksimipäästöt. 158 Raja-arvo mg/m 3 Hiukkaset Typen oksidit Rikkidioksidi SO 2 Vuotuinen päästömäärä t/a Typen oksidit Hiukkaset Rikkidioksidi SO 2 NO x PM 10 Turve ,1 20,6 20,6 Raskas polttoöljy ,7 22,0 23,4 Valtioneuvoston päätöksessä VNp 480/1996 ilmanlaadun ohjearvoista on esitetty riittävän hyvän ilmanlaadun tavoitearvot terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi (Taulukko 8-16). Ohjearvot eivät ole sitovia, mutta niitä sovelletaan mm. maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, rakentamisen muussa ohjauksessa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa ja lupakäsittelyssä. Valtioneuvoston antaman asetuksen VNa 38/2011 mukaiset ilmanlaadun raja-arvot määrittelevät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on annettu ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Raja-arvojen ylittyessä useammin kuin säädös sallii, kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen on ryhdyttävä ilmansuojelulain mukaisiin toimiin ilmanlaadun parantamiseksi ja raja-arvojen ylitysten rajoittamiseksi. Lämpökeskusten piipunmitoituksiin tehtyjen mallinnusten tuloksille on tyypillistä, että mallinnetut pitoisuudet maanpinnassa laskevat lämpökeskuksesta edettäessä varsin nopeasti. Mallinnetut maksimiarvot puoliutuvat jo vajaan kilometrin etäisyydellä ja laskevat noin kymmenesosaan muutaman kilometrin etäisyydellä. Tarkat arvot luonnollisesti riippuvat esimerkiksi maaston korkeussuhteista ja tyypistä sekä piipun korkeudesta. Määrääväksi ja suurimmat pitoisuudet aiheuttavaksi tekijäksi on pääosassa tehtyjä mallinnuksia osoittautunut SO 2. Taulukkoon (Taulukko 8-15) verrattuna noin nelikertaisilla SO 2 -päästöillä on nk. PINO-asetuksen täyttäväksi piipunkorkeudeksi osoittautunut tyypillisesti metriä. Lasketut korkeimmat pitoisuudet ovat tällöin alittaneet vuorokausitasolla (2. korkein vuorokausiarvo) raja-arvona toimivan pitoisuuden 16 μg/m 3 (20 % vuorokausiohjearvosta). Typen oksideille mallinnetut pitoisuudet ovat eri piipun korkeuksille olleet luokkaa <5 μg/m 3 ja hengitettäville hiukkasille (PM10) luokkaa 1 2 μg/m 3. NO x

28 Epäpuhtaus 16X WP2 159 Taulukko Ilmanlaadun ohjearvot (VNp 480/1996) ja raja-arvot (Vna 38/2011) SO2, NO2 ja PM10. Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo (293 K, 101,3 kpa) Terveyshaittojen ehkäisemiseksi annetut ilmanlaadun raja-arvot (Vna 38/2011) Sallittujen ylitysten määrä kalenterivuodessa (vertailujakso) Hengitettävät hiukkaset (PM 10 ) 24 tuntia 50 µg/m 3 35 kalenterivuosi 40 µg/m 3 - Typpidioksidi (NO 2 ) 1 tunti 200 µg/m 3 18 kalenterivuosi 40 µg/m 3 - Rikkidioksidi (SO 2 ) 1 tunti 350 µg/m tuntia 125 µg/m 3 3 Kasvillisuuden suojelemiseksi annetut ilmanlaadun raja-arvot (Vna 38/2011) Typen oksidit (NO x ) kalenterivuosi 30 µg/m 3 - Rikkidioksidi (SO 2 ) kalenterivuosi ja talvikausi 20 µg/m 3 - Terveyshaittojen ehkäisemiseksi annetut ilmanlaadun ohjearvot (Vnp 480/1996) Hengitettävät hiukkaset (PM 10 ) kuukauden 2.suurin vuorokausiarvo Typpidioksidi (NO 2 ) kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste kuukauden 2.suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2 ) kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste kuukauden 2.suurin vuorokausiarvo 70 µg/m µg/m 3-70 µg/m µg/m 3-80 µg/m 3 - Suuruusluokka-arvioinnin tueksi tehtiin alueelle SO 2 -mallinnus päästömäärälle 23,4 tn/a (raskas polttoöljy) olettaen lämpökeskuksen sijoittuvan tehdasalueelle ja piipun korkeuden ollessa 25 metriä. Lämpökeskuksen oletettiin toimivan täydellä teholla marras-maaliskuun välisen ajan ja puolella teholla huhti- ja lokakuussa. Laitoksen muut parametrit valittiin siten, että ne johtavat mahdollisimman suuriin pitoisuuksiin eli savukaasun lämpötila pidettiin alhaisena (60 C) ja sen ulostulonopeutena piipusta pieniltä laitoksilta vaadittu miniminopeus 5 m/s. Mallinnettu toiseksi korkein tuntiarvo (Kuva 8-12), noin 31 μg/m 3, esiintyy lämpökeskuksesta noin 1,5 kilometriä pohjoiseen Kuorinkikivalon etelärinteellä. Toiseksi korkein vuorokausiarvo (Kuva 8-13) on noin 6,5 μg/m 3 ja se esiintyy lämpölaitoksen välittömässä läheisyydessä.

29 16X WP2 160 Kuva Raskaan polttoöljyn polton SO2-päästön leviäminen, korkein tuntiarvo, 25 m korkella piipulla. Kuva Raskaan polttoöljyn polton SO2-päästön leviäminen, 2. korkein vuorokausiarvo, 25 m korkella piipulla.

30 Tämän mallinnuksen perusteella ja edellä esitetyillä lämpökeskuksen ominaisuuksilla SO 2 - pitoisuus alittaisi PINO-asetuksen ehdon, jonka mukaan energiantuotantoyksikkö ei yksinään aiheuta yli 20 % ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (480/1996) määritellystä ilmanlaadun vuorokausittaisesta ohjearvosta jo 25 m korkealla piipulla. Myös ilman laadun ohje- ja rajaarvot alittuisivat selvästi. Nykyisessä luvassa vaihtoehdossa VE0+ alueelle ei ole suunniteltu lämpökeskusta Kasvihuonekaasupäästöt Kaivostoiminnasta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä ilmaan louhinnan räjäytyksistä, kuljetusten ja liikenteen pakokaasupäästöistä ja energiantuotannosta. Kasvihuonekaasupäästöt ilmoitetaan yleisesti hiilidioksiditonneina, jolloin toiminnassa muodostuvat kasvihuonekaasumäärät muutetaan kertoimia käyttäen kasvihuonevaikutukseltaan vastaaviksi hiilidioksidimääriksi. Hiilijalanjäljen yksikkönä toimii massayksikkö hiilidioksidiekvivalenttia. Suomelle Kioton ilmastosopimuksen mukaan asetettu päästökatto on 71 Mt/a CO 2. Tilastokeskus on Suomen virallinen kasvihuonekaasupäästöjen tilastoija luvulla päästöt hiilidioksiditonneina määritettynä ovat olleet keskimäärin 76,6 Mt/a. Koko Kioto-kaudella vuodesta 1990 lähtien päästöt ovat olleet keskimäärin hieman alhaisempia, noin 74 milj. t/a. Teollisuuden päästöt 2000-luvulla ovat olleet keskimäärin 11,5 milj. t/a ja Kioto-kaudella keskimäärin noin 12 milj. t/a. Liikenteen päästöt ovat olleet likimain samaa suuruusluokkaa. Lämmityksestä aiheutuvat CO 2 -päästöt on arvioitu raskaan poltto-öljyn vuosikulutuksen perusteella. Mikäli laitoksen lämmitykseen käytettäisiin yksinomaan raskasta polttoöljyä, sitä kuluisi noin t/a. Hiilidioksidipäästö voidaan laskea kaavalla M c = 0,04 Q M a Missä: M c = vuotuinen CO 2 -päästö (t/a) Q = hiilidioksidin ominaispäästö (kevyt polttoöljy 74,1 g/mj, raskas polttoöljy 78,8 g/mj, turve 105,9 g/mj) M a = vuotuinen polttoaineen kulutus (t/a) Edellä mainituilla ominaispäästökertoimilla lämmityksestä aiheutuu CO 2 -päästöjä noin t/a. Lisäksi aiheutuu CO 2 -päästöjä louhintaräjäytyksistä käytettävästä räjähdysaineesta riippuen noin t/a (Taulukko 8-13), neutralointiprosessissa enimmillään t/a (Taulukko 8-10), kaivoksen sisäisestä liikenteestä noin t/a (Taulukko 8-14) ja maantieliikenteestä t/a (Taulukko 18-7) hankevaihtoehdosta riippuen. Toiminnan suora hiilijalanjälki on siten karkeasti arvioiden enimmillään noin t CO 2ekv /a. Tämän lisäksi aiheutuu vielä epäsuoria CO 2 -päästöjä toisaalla (mm. sähköntuotanto).

31 Suhangon kaivostoiminnan osuus Suomen teollisuuden kasvihuonekaasupäästöistä (2012) olisi maksimipäästöillä arvioituna noin 0,3 % Toiminnan jälkeiset vaikutukset Suhangon kaivoshankkeessa sulkemistyöt aloitetaan ensimmäisten louhosten osalta jo siinä vaiheessa, kun seuraavat louhokset ovat tuotannossa ja viimeisiä louhoksia vasta otetaan käyttöön. Aktiivinen sulkemisvaihe vastaa työnä pitkälti rakennusvaihetta ja myös pölypäästöt ovat pitkälti samantyyppisiä ja samaa suuruusluokkaa kuin rakennusvaiheessa. Aktiivinen sulkemisvaihe on kaivoksen toiminta-aikaan verrattuna lyhyt ja merkitykseltään siksi vähäisempi. Jätealueiden peittokerrosten tekemiseen liittyvät maarakennustyöt voivat aiheuttaa pölyn muodostumista. Vastaavasti alueiden tasauksessa ja siistimisessä muodostuu pölyä. Rakennusten ja rakenteiden purkamisessa muodostuu pölyä, jonka koostumus osin poikkeaa maarakennustyössä muodostuvasta, koska rakenteissa on betonia, puuta ja metallia. Varsinainen rakennusten purku kestää kuitenkin lyhyen aikaa, mikä vähentää muodostuvien pölypäästöjen merkitystä. Prosessin kaasumaisia päästöjä ja lämpökeskuksen savukaasupäästöjä muodostuu ainoastaan toiminnan aikana, joten sulkemisvaiheessa niistä ei aiheudu vaikutuksia. Myös purkuvaiheessa syntyy työkoneista ja kuljetuksista pöly- ja pakokaasupäästöjä, joiden määrä vastaa rakennusaikaisia päästömääriä. Asianmukaisesti suljetun kaivoksen päästöt ilmaan ovat merkityksettömiä. Alkuvaiheessa, kun kasvillisuus on vielä niukkaa, saattaa tuulieroosio irrottaa ja kuljettaa hienoainesta. Pölyn muodostuminen vähenee ajan myötä kasvillisuuden levitessä alueelle. Suljetulta kaivosalueelta ei muodostu kaasumaisia päästöjä ilmaan Yhteenveto Pölypäästöjä aiheutuu: - louhinnan räjäytyksistä - malmin ja sivukiven kuljetuksista - malmin ja tarvekiven murskauksesta - rikastushiekan ja sivukiven läjittämisestä - rikastamisesta hydrometallurgisella Platsol-prosessilla - lämmöntuotannosta - liikenteestä ja työkoneista. Tehtyjen mallinnusten perusteella ilmanlaadun raja- ja ohjearvojen ylityksiä saattaa hetkellisesti tapahtua kaivosalueen ulkopuolella alueen rajan tuntumassa. Vuorokausipitoisuuksin perustuvien ohje- tai raja-arvojen ylityksiä ei tapahdu missään kaivosalueen ulkopuolella, ei myöskään lähiseudun asutuksen alueilla. Ainoastaan siinä tapauksessa, että louhintaräjäytyksiä tehtäisiin Tuumasuon louhoksessa iltaisin, saattaisivat ilmanlaadun raja- ja ohjearvot mallinnuksen perusteella ylittyä myös vuorokausiarvojen osalta. Sijoitettaessa esimurskaus Suhanko-Pohjoinen louhokseen, voisi se hetkittäin iltaisin kohottaa pölyn vuorokausipitoisuuksia Saukkojärven alueella louhinnan al-

32 kuvaiheessa murskaus aseman ollessa lähellä maanpintaa (Kuva 8-14). Vaikutusalueen voidaan muiden toimintojen aiheuttamien pölypäästöjen osalta arvioida rajautuvan kaikissa tilanteissa kaivosalueelle. Kaivosyhtiö pyrkii hankkimaan kaivoksen toimintaalueen ja välittömän lähiympäristön maat omistukseensa tai hallintaansa, jolloin kaivosalueen lähiasutus tulisi kaivoksen toimiessa sijoittumaan toisaalle. Päävaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE2+ välillä pölypäästöissä ei ole suuria eroja, koska louhittava malmin määrä vuositasolla on sama. Louhoksien välillä pölypäästöissä on eroja erikokoisten sijoitusalueiden ja sivukiven suhteellisen osuuden vuoksi. Toiminnan laajeneminen vaihtoehdosta VE1 laajempiin vaihtoehtoihin VE2 ja VE2+ lisää pölypäästöjen vaikutusaikaa ja kokonaisaluetta. Lisäksi Tuumasuon louhinta illalla saattaa nostaa pölypitoisuuksia sen pohjoispuolisella Palovaaran alueella. Kokonaisuudessaan laajemmalle ulottuva ja ajallisesti pitempään kestävä toiminta on pölyvaikutuksiltaan merkittävämpää. Sivukivialueiden sijaintivaihtoehdot etenkin Vaaralammen osalta vaikuttavat pölyn muodostumispaikkaan, siten että itäisin sijoituspaikka (VAA3) aiheuttaa laajimmat pölyvaikutukset, mutta vain koska sijoittuu etäämmäksi muusta kaivostoiminnasta. Sivukiven läjityksessä pöly ei leviä läjitysalueelta laajalle. Nykyisen luvan mukaisessa toiminnassa vaihtoehdossa VE0+ pölyn on arvioitu laskeutuvat ilmasta nopeasti alle 100 m päähän päästökohteesta. Hienompijakoinen partikkelikooltaan μm oleva pöly laskeutuu noin m etäisyydelle. Vähäinen osa partikkelikooltaan alle 10 μm pölystä voi epäedullisissa oloissa kulkeutua jopa m. Vaihtoehdossa VE0+ pöly ei ole arvioitu leviävän raja-arvot ylittävinä pitoisuuksina häiriintyviin kohteisiin. 163 Kuva Pölyn leviämisen osalta pahin tilanne: Malmin murskaus Suhanko-Pohjoinen louhoksessa ja kuljetus hihnakuljettimella. Kokonaisleijuma (TSP) korkein tuntiarvo.