Perheessä kaikki hyvin s. 8

Transkriptio

1 Väestöliitto 3/09 Vappu Taipale: Perhe tulisi nähdä voimavarana s. 4 Perheessä kaikki hyvin s. 8 Nuori, koulutettu ja työtön Miten tässä näin kävi? s. 20 Vinkit oman hyvinvoinnin hoitoon s. 22

2 päätoimittajalta PÄÄTOIMITTAJA Helena Hiila ToimitussihteeriT Jaana Syrjälä ja Anne Leinonen Ulkoasu ja taitto Innocorp Oy/Milla Toro Toimitusneuvosto Anne Leinonen Kirsikka Bonsdorff Ida Hakola Helena Hiila Elina Korhonen Päivi Seppälä Pirjo Somerkivi Jaana Syrjälä Heli Vaaranen Toimituksen osoite Kalevankatu 16 A PL 849, Helsinki Puh. (09) pari.perhe@vaestoliitto.fi Kansikuva Gorilla/Kristiina Kontoniemi Kustantaja Väestöliitto ry. Painopaikka Edita Prima Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Kaarina Rautelin, (09) kaarina.rautelin@vaestoliitto.fi ISSN X (Painettu) ISSN (Verkkolehti) Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Kolmas vuosikerta Aikakausilehtien Liiton jäsenlehti Seuraavassa numerossa keskitytään nuoriin. Huomisen hyvinvoinnista päätetään nyt Tässä lehdessä tarkastelemme hyvinvointia. Sitä, miten se toteutuu nuorten ja perheiden elämässä ja mitä haasteita hyvinvointiyhteiskuntaan tänä päivänä kohdistuu. Taloudellisten reunaehtojen kiristyessä on erityisen tärkeää pohtia oikeudenmukaisuutta ja hyvinvoinnin reunaehtoja. Me olemme hyvinvointivaltion kasvatteja ja uskomme sen paremmuuteen. Olemme ylpeitä siitä, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta vaan kaikilla on mahdollisuus koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Tässä tilanteessa meidän tulee entistä tarkemmin pitää kiinni tasaarvosta elämän oikeudenmukaisuuden yhtenä ulottuvuutena. Lama vaikuttaa perheisiin ja lapsiin montaa kautta. On selvää, että lomautukset, työttömyyden uhka ja itse työttömyys ahdistavat ja masentavat vanhempia. Tämä ahdistus heijastuu perheiden arkeen, parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Elämä ei itsessään ole oikeudenmukainen. Onkin tärkeää, että yhteiskunta ottaa kantaakseen ainakin osan elämän riskeistä ja luo tasaarvoiset mahdollisuudet toimeentuloon ja arvokkaaseen elämään myös niille, joiden lähtökohta on heikompi. Tässä on koko sosiaalipolitiikan ja hyvinvointivaltion ydin. Aivan tavalliset peruspalvelut ovat keskeisiä turvallisuuden tunteen kannalta. Perhepoliittiset tuet ovat sitä tärkeämpiä mitä vähemmän perhe voi nojata palkkatuloihin. Nuorten työllisyys on nopeasti vaikeutumassa. Nuorissa perheissä on myös paljon niitä erityisesti naispuolisia huoltajia, jotka ovat erilaisissa pätkätöissä. Jos työ ei jatku, niin perhe-etuuksilla ja palve- luilla on entistä enemmän merkitystä. Yksinhuoltajat ovat yhä haavoittuneemmassa asemassa, työn loppuminen voi suistaa perheen köyhyyteen. Yhtä täpärällä on yhden ansaitsijan varassa elävä suurperhe. Suomalaiset haluavat oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa ja kannattavat hyvinvointivaltiota. Kansalaiset vaativat, että köyhyyttä on vähennettävä, perusturvaa parannettava ja vaikeuksissa olevista ihmisistä on pidettävä huolta. Kiristyneessä taloustilanteessa useimmissa kunnissa joudutaan tekemään valintoja, mihin resursseja suunnataan ja mistä joudutaan luopumaan. Joissakin päädytään leikkaamaan palveluja, lomauttamaan väkeä ja päättämään määräaikaisen henkilöstön työsuhteita. Oikeudenmukaiset ratkaisut edellyttävät päättäjiltä rohkeutta ja viisautta ja kykyä ymmärtää päätösten seurausvaikutukset pitkälle tulevaisuuteen. Edellisen laman vaikutuksista on saatu runsaasti tutkimustietoa. Niiden valossa näyttää siltä, että peruspalveluista kannattaa pitää kiinni. Ne ovat yhdessä riittävän perusturvan kanssa se perusta, jonka varassa ihmisten toimintakyky säilyy ja lasten ja nuorten normaali arki jatkuu taantumasta huolimatta. l Helena Hiila 2 pari & perhe 3/2009

3 pari & perhe 3/ Tuukka Rantalan, Niina Kalliaisen ja Kerttu-tyttären hyvinvointi rakentuu perheestä. 10 Kävimme haastattelemassa sosiaalija terveysministeri Liisa Hyssälää 23 Fiskarsin ruukkialueen yhteisöllisyys rakentuu arkisten asioiden ympärille 4 Perhe voimavarana Vappu Taipaleen haastattelu 7 Nuorten hyvinvoinnin haasteet 8 Perheessä kaikki hyvin 10 Ministeri Liisa Hyssälä lupaa: perhe-etuuksia ei leikata 12 Uutispalsta 13 Nuortenromaaneissa nuoret voivat hyvin 15 Laman kahdet kasvot Asuminen perusoikeutena 16 Vamos auttaa syrjäytyneitä nuoria 17 Matti Rimpelä: Nuorten hyvinvointi on kiinni aikuisista 18 Vanhemmilta opitaan tapa kuluttaa 19 Kolumni: Salatut Elämät 20 Nuori, koulutettu ja työtön 22 Hyvinvointivinkit 23 Kadonnutta yhteisöllisyyttä etsimässä 26 Arki Haltuun hanke auttaa lapsiperheitä 28 Teemavuosi torjuu köyhyyttä Kysy lakimieheltä 30 Syksyn uutuudet Sarjakuva Perhearkea Hoida omaa hyvinvointiasi näiden vinkkien avulla s.22 pari & perhe 3/2009 3

4 Edellinen lama opetti sen, että pienten leikkausten politiikka on kaikkein vaarallisinta lapsiperheiden hyvinvoinnille. 4 pari & perhe 3/2009

5 Teksti Sirpa Kurvinen Kuva Antero Aaltonen Vappu Taipale: Lasten ja perheiden hyvinvoinnista ei pidä leikata Yksi suomalaisen hyvinvointijärjestelmän asiantuntijoista, ex-sosiaali- ja terveysministeri ja Stakesin entinen pääjohtaja Vappu Taipale toivoisi, että yhteiskunnassa nähtäisiin perhe voimavarana. Perheiden hyvinvointia pitäisi tukea eikä karsia. Suuri haaste on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen sekä psykososiaalisten palvelujen parempi saatavuus. Suomalainen hyvinvointijärjestelmä on kansainvälisesti vertailtuna huippuluokkaa. Kehuja Taipale antaa hyvälle ja terveelle järjestelmän perusrakenteelle sekä päivähoito-esikoulu-koulujärjestelmällemme. Huolta hänessä puolestaan herättää toimeentuloerojen kasvu erityisesti lapsiperheissä, tietynlainen vuorovaikutuksen vähäisyys sekä nykyisen tietoyhteiskunnan tuomat uudet haasteet perhe-elämälle ja jaksamiselle. Taipale kertoo, että suomalaisilta asiantuntijoilta pyydetään nyt neuvoja lapsiperheiden selviytymiselle, sillä meillä on näyttöä edellisestä lamasta selviämisestä. Häneltä on usein kysytty ulkomailla, millä keinoilla lapsiperheiden elämää voitaisiin pehmentää ja tasata. Muissa maissa ihannoidaan erityisesti Suomen tasa-arvoetuuksia ja koulutusta. Ihmetystä ja ihailua saa osakseen meidän päivähoito- ja koulujärjestelmämme. Kouluhan meillä kansainvälisesti mitattuna alkaa myöhään, mutta silti kirimme PI- SA-tuloksissa ja vastaavissa korkealle. Tällaista kokonaisuutta arvostetaan muualla tavattomasti. 90-luvun lamaleikkaukset pohjana nykyongelmille Edellinen lama opetti ainakin sen, että pienten leikkausten politiikka on kaikkein vaarallisinta lapsiperheiden hyvinvoinnille luvulta 90-luvulle meillä lapsiperheiden tuloerot pienenivät ja kehitys näytti hyvältä, kunnes sitten viime laman aikaan tilanne repesi. Tuloerot alkoivat kasvaa nopeasti ja köyhyys lapsiperheissä alkoi lisääntyä. Tämä on hyvin vaikeasti hyväksyttävää. Lamaa yritettiin suitsia vääristä kohteista, ja seuraukset näkyvät edelleen. Ajateltiin, että ei haittaa, jos vähennetään puolikas terveydenhoitajan virka, puolikas oppilashuoltovirka tai puolikas neuvolavirka. Lapsiperheiden ongelmien kasautuminen tänä päivänä on perua edellisestä lamasta: kun lapsista säästettiin niitä naurettavan pieniä summia, synnytettiin yleistä välinpitämättömyyttä lapsia ja lapsiperheitä kohtaan. He, jotka kokivat tämän 90-luvulla lapsina, ovat nyt vanhempia ja siirtävät saamansa kokemukset omiin lapsiinsa, jatkavat mahdollisesti samaa voimatonta tai välinpitämätöntä vanhemmuutta. Tämänhetkisen taantuman hoidossa ei pidä toistaa 90-luvun virheitä, Taipale sanoo. Päivähoito tuo turvaa lasten arkeen Taipale painottaa päivähoidon ja neuvolajärjestelmämme merkitystä hyvinvoinnin lisääjinä. Niistä ei missään tapauksessa saisi supistaa. Lapsiperheiden toimeentuloerot ovat kasvaneet ja köyhyys kasautuu osaan perheitä. Kun perheet joutuvat taloudellisesti ahtaalle, syntyy monisäikeinen, vaikeasti autettava ongelmavyyhti, jossa vanhempien ongelmat heijastuvat lasten hyvinvointiin. Siksi on erityisen tärkeää, että päivähoito toimii hyvin, ja lapsilla on mahdollisuus elää turvallista ja rutiineihin nojautuvaa elämää edes sitä kautta. Hän huokaa, että lasten välinen polarisaatio on myös lisääntynyt. Se tarkoittaa, että meillä on paljon lapsia, joita rakastetaan ja jotka ovat vanhempiensa ja isovanhempiensa silmäteriä, ja toisaalta on kasvava joukko niitä lapsia, jotka jäävät osattomiksi kaikesta rakkaudesta. Päivähoito on järjestelmä, joka pitää lapsia pystyssä kaikkein parhaiten. Jos vanhempien voimat uupuvat, lapsilla on kuitenkin edellytykset terveeseen toveruuteen, aikuisten huolenpitoon ja ammatilliseen suhtautumiseen. Siksi päivähoitoon puuttuminen olisi kaikkein mittavin vahinko, mitä lapsille tässä taloustilanteessa voidaan tehdä. Tarvitaan lisää vuorovaikutusta Taipale haluaisi nähdä myös painopisteen muutoksen terveydenhoito- ja neuvolapalveluissa enemmän vuorovaikutusta korostavaan suuntaan. Tietoyhteiskunta toimii mielen avulla. Siksi mahdollisuus keskusteluun ja ajatusten vaihtoon myös neuvolahenkilöstön kanssa on aiempaa tärkeämpää. Toistaiseksi tämä muutos vuorovaikutteiseen toimintaan ei ole meillä toteutunut, Taipale huomauttaa. Hän mainitsee tutkimuksen, jossa nuorilta kysyttiin, mikä heitä kiinnostaa koulun terveystiedossa. Ykkösiksi nousivat ihmissuhteet, mielenterveyden kysymykset ja ihmisten väliset asiat. Tässäkin nähdään, että vuorovaikutuksen ja sosiaalisuuden taitojen hallinta on ykkösenä ihmisten omissa toiveissa. Tähän pitäisi palvelujenkin vastata. pari & perhe 3/2009 5

6 Tietoyhteiskunta vaatii enemmän Vappu Taipale on tehnyt mittavan uran suomalaisen hyvinvointijärjestelmän parissa. Hän on nähnyt suomalaisen yhteiskunnan rakentuvan pala palalta sotien jälkeisestä köyhyydestä yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä valtioista. Nykyisen tietoyhteiskunnan vaatimukset hyvinvointipalveluilta ovat erilaiset kuin aiempina vuosikymmeninä. Työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen vaikuttaa perheiden hyvinvointiin. Työelämä toimii nykyisin ikään kuin ihmisillä ei olisi mitään muuta. Ruuhkavuodet ovat raskaita, ja erityisesti naiset usein syyllistetään klassisella pulmalla, ollako kotona vai töissä. Laskusuhdanteessa naisia velvoitetaan siirtymään kotiin, noususuhdanteessa töihin. Perhe on kuitenkin valtava voimavara työelämälle. Siksi toivoisin myös tälle saralle enemmän mahdollisuuksia. Työn ja perhe-elämän todellinen yhteensovittaminen vaatii vuoropuhelua niin työpaikoilla, kotona, ammattijärjestöissä kuin palvelujen tarjoamisena. Kuntapäättäjät paljon vartijana Nykyiset kuntarakenteen muutokset mietityttävät Taipaletta. Lainsäädäntömme tuo kunnille velvoitteita liittyä yhteen ja sen myötä syntyy helposti tilanteita, joissa sosiaalipalvelut ja perheiden palvelut jäävät muutospaineiden jalkoihin. Kun terveydenhuollossa erityinen osaaminen keskittyy sairaanhoitopiirien tehtäväksi selkeän järjestelmän mukaisesti, vastaavaa osaamisrakennetta ei ole ollut psykososiaalisten palvelujen kohdalla. Tässä näen nyt suuren, suuren remontin paikan. Meillä pitäisi olla erittäin hyvä psykososiaalisten ja mielenterveyspalvelujen palvelukokonaisuus, koska nykyinen tietoyhteiskunta ja tietopohjainen työnteko asettavat enemmän haasteita ihmisten mielenterveydelle ja henkiselle hyvinvoinnille. Kaikki osaaminen ja oppiminen ovat ihmisen mielessä. Vaaditaan luovuutta, joustavuutta, sosiaalista oppimista ja verkostoitumista. Se asettaa henkiselle hyvinvoinnille aivan uusia haasteita, painottaa Taipale, joka on keskeisesti mukana mielenterveystyössä; hän on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Vallin puheenjohtaja ja WHO:n mielenterveyskeskuksen neuvonantaja. Kuntien palvelurakennetta mietittäessä erityisen tärkeää olisi kehittää ennaltaehkäisevää toimintaa, kuten liikunta- ja kulttuuripalveluja, kerhoja ja kokoontumistiloja. Vaikutuskeinona päättäjiin päin Taipale näkee kansalaisaktiivisuuden. Ihmisten mielipiteiden tuominen esille on entistä tärkeämpää. Myös kolmannen sektorin järjestöjen tekemällä työllä on kasvava merkitys. Vastuu hyvinvoinnista meillä jokaisella Suomalaisen hyvinvoinnin kehitys on tarinana komea. Meillä on kattava koulutusjärjestelmä, pienten lasten hoitolainsäädäntö, äitiys- ja vanhempainetuudet ja paljon muuta. Mutta miltä näyttää tulevaisuus? Elementit hyvälle kehitykselle ovat olemassa. Jopa EU-tasolla on tehty sopimus mielenterveyskysymyksistä, joiden hoitoon on sitouduttu. Näitä ovat ikäihmisten, työikäisten sekä lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen sekä masennuksen ja itsemurhien ehkäisy. Lisäksi meillä on valtakunnallinen Mieli 2009-projekti, mutta vaatimuksena projektien käynnistymiselle ja eteenpäin viemiselle on kyllä se, että kaikki kunnat kykenisivät ryhdistäytymään tässä asiassa. Kuntapäättäjät ovat nyt avainasemassa. Hienoista puitteista huolimatta Taipale arvelee kuitenkin, että suurin haastaja hyvinvointimme säilymiselle olemme me itse. Hän sanoo pelkäävänsä, että jatkossa itse murennamme järjestelmää sen laidoilta. Tuntuu siltä, että emme osaa arvostaa hyvinvointiamme siten kuin pitäisi. On outoa, että kansalaiset kyllä ilmoittavat arvostavansa palveluja ja jopa maksavansa vaikka lisää veroja niiden saamiseksi, mutta kun kansalaisesta tulee päättäjä, arvostus häviää. l Yhä useampi lapsi elää pienituloisessa perheessä Lapsiperheiden hyvinvointi 2009 kirja kertoo, että yhä suurempi osa suomalaisista lapsista kuuluu pienituloisiin perheisiin. Vuonna 2007 pienituloisia lapsiperheitä oli , lähes kolme kertaa enemmän kuin vuonna Yksi selitys lapsiköyhyyden lisääntymiselle on perhepoliittisten tulonsiirtojen jääminen jälkeen hinta- ja ansiotulokehityksestä. Sosiaaliturva muodostaa oleellisen osan toimeentulosta varsinkin pikkulapsiperheissä, joissa äidit ovat usein perhevapailla. Lapsiperheiden köyhyysriski on kuitenkin kasvanut laman jälkeisellä nousukaudella vanhempien työssäkäynnistä huolimatta. Lapsiperheissä työssäkäynti on huomattavasti yleisempää kuin väestössä keskimäärin, mutta työ ei kuitenkaan aina suojaa köyhyydeltä. Asiaan vaikuttaa se, että lapsiperheissä tuloja on käyttämässä useampi perheenjäsen. Lapsen köyhyysriski on kuitenkin kaikkein korkein, jos ansiotyön osuus perheen tuloista on vähäinen. Pienituloisuus on myös todennäköisempää yksinhuoltajaperheissä. Vuonna 2007 yhden Ami Lindholm huoltajan lapsen köyhyysriski oli 2,5-kertainen verrattuna kahden huoltajan perheisiin. l Lähde: Salmi Minna, Sauli Hannele & Lammi-Taskula Johanna: Lapsiperheiden toimeentulo. Teoksessa Lammi-Taskula Johanna, Karvonen Sakari & Ahlstrom Salme (toim.): Lapsiperheiden hyvinvointi pari & perhe 3/2009

7 Teksti Anne Leinonen Tero Sivula/Rodeo Väestöliitto kysyi TERVE-SOS messujen osallistujilta, minkä asian he katsovat uhkaavan eniten nuorten hyvinvointia omalla paikkakunnalla. Kaikista 237 vastaajasta ehdottomasti suurin osa, 25 prosenttia, katsoi suurimman uhkatekijän olevan päihteet. Useat vastaajat olivat huolissaan myös työttömyydestä ja syrjäytymisestä. Työttömyyden nosti esiin kahdeksan prosenttia vastaajista, syrjäytymisen seitsemän prosenttia. Vastaajista kuusi prosenttia katsoi nuorten hyvinvointia paikkakunnallaan uhkaavan eniten kunnollisten nuorisotilojen tai nuorille tarkoitettujen kokoontumistilojen puute. Lasten syrjäytymiseen ei puututa konkreettisesti. Nuorisotilojen ja tapahtumien puute. Virikkeiden puute ei yhteisiä tiloja. Myös vanhempien tilanne huoletti vastaajia, vanhempien kiire ja vanhemmuuden puute nousivat esiin monissa vastauksissa. Yhteensä seitsemän prosenttia vastaajista koki vanhemmuuteen liittyvien asioiden olevan uhka nuorten hyvinvoinnille. Vastaajien mukaan myös muiden aikuisten läsnäolon puuttuminen uhkaa hyvinvointia. Aikuisten läsnäolon, tuen ja välittämisen puutteen nosti suurimmaksi uhkaksi viisi prosenttia vastaajista. Vanhemmilla ei ole tarpeeksi aikaa lapsille. Vanhempien välinpitämättömyys ja kadotettu auktoriteetti. Ei ole mahdollisuutta kohdata ymmärtäviä ja huolehtivia aikuisia. Lapsiperheille toivotaan lisää tukea Kyselyssä kysyttiin myös, onko lapsiperheiden tuki vastaajien mielestään riittävällä tasolla. Ehdoton enemmistö, 85 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, ettei tuki ole riittävä. Kuusi prosenttia vastasi tuen olevan riittävä. Päihteiden, työttömyyden ja syrjäytymisen katsotaan uhkaavan nuorten hyvinvointia Toivottavasti jatkossa ymmärretään lapsiperheiden tärkeys. Yksinhuoltajat ja pienipalkkaiset selviytymisrajalla. Köyhimmillä erittäin huono tilanne. Lisäksi kysyttiin, tuetaanko maahanmuuttajien kotoutumista tarpeeksi. Vastaajista yli puolet, 60 prosenttia, oli sitä mieltä, ettei kotoutumista tueta tarpeeksi. Tuen katsoi riittäväksi 14 prosenttia vastaajista. Suomen kielen opetus huonosti hoidettu. Vanhemmat jäävät yksin, varsinkin äidit. Suomen kielen ja kulttuurin oppimista lisää. Väestöliitto oli mukana TERVE-SOS -messuilla Helsingissä toukokuuta. Messuvierailta kysyttiin Onko lapsiperheiden tuki riittävällä tasolla? Tuetaanko maahanmuuttajien kotoutumista tarpeeksi? Mikä on suurin nuorten hyvinvointia uhkaava tekijä paikkakunnallasi? pari & perhe 3/2009 7

8 Teksti Kaisu Tervonen Kuva Antero Aaltonen Perheessä kaikki hyvin Hyvinvointi voi koostua monista asioista. Tuukan ja Niinan perheessä se koostuu ennen kaikkea itse perheestä. 8 pari & perhe 3/2009

9 Hyvinvoinnille voi löytää monta eri määritelmää. Useimpiin kuuluvat ainakin terveys, toimeentulo, perusturvallisuus ja sosiaaliset suhteet. Jokapäiväisen hyvinvoinnin aakkoset ovat kuitenkin yleensä vähemmän abstrakteja asioita. Joidenkin kohdalla hyvinvointia luo urheilu, toisille keskustelut ystävien kanssa ja kolmansille lemmikit. Kun kolmekymppisiltä Niina Kalliaiselta ja Tuukka Rantalalta kysyy, mikä on keskeisin asia heidän hyvinvoinnissaan, molemmat nyökkäävät pöydän päässä istuvan, vuosi ja seitsemän kuukautta vanhan Kertun suuntaan. Kerttuhan se kaikkein tärkein asia on aina. Paitsi, että pian tuolta on tulossa toinenkin henkilö, Tuukka sanoo ja hymyilee Niinalle. Niina ja Tuukka ovat tunteneet toisensa viisi vuotta. Yhdessä he asuvat nyt jo neljättä yhteistä kotia, uutta kerrostaloasuntoa Helsingin Tapanilassa. Vanhempien ja tyttären lisäksi tilan jakaa perheen saksanpaimenkoira Bardo. Toinen lapsi on tulossa vuoden lopussa. Molemmat vanhemmat ovat sitä mieltä, että onnen perusteet ovat muuttuneet sitten lapsettomien sinkkupäivien. Tilannehan on nyt paljon parempi sinänsä, että on jossain kiinni. Ennen kuin Kerttu syntyi, vaikka olimme jo parisuhteessa, niin sitä kuitenkin pohti sellaisia mitä musta tulee isona -juttuja. Se on koko ajan semmoista hakemista. Lapsen myötä tulee tietyt rajoitteet, ei vaan voi nostaa kytkintä, että nyt mä lähden toteuttamaan itseäni, Tuukka kertoo. On, totta kai, jotain muuttunut. Mutta en tiedä, muuttuuko semmoinen ihan perusonnellisuuden käsite mihinkään. Semmoinen tasapaino itsensä kanssa on kuitenkin aika perustava juttu, ne muutokset koskee lähinnä sellaisia arjen hyvinvoinnin kysymyksiä, Niina jatkaa. Haasteena vapaa-aika Tuukka on vakituisessa työssä graafikkona, Niina opiskelee iltaisin 3D-visualisointia. Molemmille perhe tulee ensimmäisenä, mutta paukkuja riittää työhönkin - tosin hyvin eri syistä. Vapaa-aika tai sen puute muodostaakin suurimman haasteen nuoren perheen hyvinvoinnille. Olen sillä lailla työorientoitunut, että työ on osa mun identiteettiä. Se on myös intohimo. Kun on vapaa-aikaa, luen jotain julkaisua alan uusimmista jutuista tai kaivan luonnoslehtiötä esiin, Tuukka kertoo ja Niina komppaa. Tuukka tekee työtään 24 tuntia vuorokaudessa. Niina itse oli menossa opiskelemaan kuvataiteilijaksi, mutta mietti valintaansa uusiksi Kertun synnyttyä. Löysin 3D-visualisointi-koulutuksen, joka alkoi juuri oikeaan aikaan ja oli vielä iltakoulu. Se oli ehkä sellainen kompromissi; koulutus on visuaalista mutta suhteessa kuvataiteilijan ammattiin taloudellisesti järkevämpää. Kun on itse kasvanut yksinhuoltajaäidin kanssa ja ollut taloudellisesti tiukilla, niin kyllä mä ajattelin, että ei sellaista jaksa lapsen kanssa. Niitä intohimojaan voi sitten toteuttaa vapaaajalla... jos sellaista olisi. Vapaa-aika - tai sen puute - muodostaakin suurimman haasteen nuoren perheen hyvinvoinnille. Tuukka menee aikaisin töihin, että pääsisi aikaisin pois hoitamaan Kerttua. Kun Tuukka tulee kotiin, on Niinan vuoro lähteä kouluun. Yhteistä aikaa pariskunnalle jää lähinnä iltaisin. Kummallakaan ei ole mahdollisuuksia tehdä mitään omaa, harrastuksia ei vaan ole. Viikonloppuna on ainoa yhteinen aika, mutta sinne keskittyy ne kotityöt, joita muuten jompi kumpi joutuu tekemään yksin samalla vahtien Kerttua, Niina kertoo. Varakkuuden välimaastossa Perheen muutto Alppilasta, Helsingin keskustan kupeesta, kymmenen kilometrin päähän Tapanilaan oli osin myös taloudellisista syistä tehty ratkaisu. Niina otti taloudelliset tekijät huomioon myös ammatinvalinnassaan. Kuinka tärkeää raha on perheen hyvinvoinnille? Tekisi mieli sanoa, ettei se ole ollenkaan tärkeätä, Tuukka sanoo. Kun itse on ollut sillä köyhälläkin puolella lapsena, niin ajattelee eri tavalla. Ei rahattomuus haitannut, kun oli yksin, opiskelijana ja nuorena, kun oli vastuussa vain itsestään. Mutta kun sai tietää, että ensimmäinen lapsi tulee, niin oli tärkeätä, että tulee toimeen, Niina pehmentää. Sitten kun päästään siihen tilanteeseen, ettei tarvitse miettiä, onko rahaa ruokaan, niin sitten rahalla ei enää olekaan niin paljon merkitystä, Tuukka summaa. Vaikka Tuukka ja Niina eivät ole mammonan perään, heidän elämäntyylinsä on muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana. Kun tähän mennessä on asuttu kaksiossa ja oltu ilman autoa ja suurempia mukavuuksia, niin kun saatiin kolmio saunalla ja parvekkeella ja sitten vielä hommattiin farmariauto, niin tuli hiukan kylmät väreet. Tässä menee viimeisetkin nuoruuden rippeet, Niina nauraa. Meistä tulikin lopulta porvareita. Tässä sitä nyt yhtäkkiä ollaan, osana järjestelmää, Tuukka virnuilee. Vaikka onhan järjestelmän osana olemisessa puolensa. Opiskelijana ja vanhempina Niina ja Tuukka ovat oikeutettuja tiettyihin etuuksiin ja tukiin. Kummallakaan ei varsinaisesti ole valitettavaa saamistaan tuista. Kertusta saan kotihoidon tuen, lapsilisän ja sitten vielä opintotuen. Se menee jo aika lähelle minimipalkkaa, Niina selittää. No, meillä on asiat hyvin, eikä ole ollut sillä lailla yllättävää tilannetta, joka taloudellisesti vetäisi meiltä maton alta. Mutta ei me Suomessa mitenkään taloudellisessa tasa-arvossa eletä. Köyhistä oloista on paljon kivisempi tie päästä vaikka unelma-ammattiin verrattuna siihen, jos sinua on pienestä pitäen rohkaistu ja sulle on maksettu kaikki valmiiksi. Siinä mielessä yhteiskunnan tehtävä on tasoittaa tietä, Tuukka jatkaa. Hyvinvointi on asenne Keskustelun jatkuessa Kerttu on juossut parvekkeelle lukemaan kirjaa yhdessä Seppo-papan, perheen tuttavan kanssa. Bardo torkkuu lattialla ja Tuukka ja Niina ovat ruokapöydän ympärillä, jossa he hetkeä aikaisemmin syöttivät tytärtään. Ulkopuolisin silmin perhe näyttää voivan hyvin. Mitä mieltä vanhemmat itse ovat? Kyllähän me aika etuoikeutettuja ollaan, Niina vastaa. Tosiaan välillä tulee sellainen olo, että on saanut paljon, Tuukka jatkaa. Molemmat naureskelevat, että asiat ovat lähes pelottavan hyvin. Hyvinvoinnin kääntöpuolena tulee fatalistinen ajatus, että joku asia menee varmasti pian pieleen. Mutta Niina karkottaa ajatuksen. Kai se korvien välissä on, että miten asiat ajattelee. Oli tilanne lähes mikä hyvänsä, niin se hyvinvointi on aika paljon omasta asenteesta kiinni. l pari & perhe 3/2009 9

10 Haastattelu Helena Hiila ja Jaana Syrjälä Kuva Timo Raunio Ministeri Liisa Hyssälä lupaa puolustaa perheitä Perhe-etuuksia ei leikata Leikkauksia perhe-etuuksiin ei taantumasta huolimatta tehdä tällä hallituskaudella, lupaa sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä. Sen sijaan perheiden tukea lisätään. Ensi vuonna isyysvapaata pidennetään kahdella viikolla ja osittaista hoitorahaa korotetaan 20 euroa. Ministeri ajaa myös lakia, joka velvoittaisi hallitusta arvioimaan perusturvan tasoa kerran hallituskaudessa. Haastetta ministeri löytää lasten ja nuorten syrjäytymisen estämisessä sekä perheiden kotiavun järjestämisessä. Pääministeri Vanhasen hallitusohjelmassa sitouduttiin vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymistä. Ministeri Hyssälä listaa, mitä hallitus on tehnyt: pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahat sekä minimisairauspäivärahat on nostettu työmarkkinatuen tasolle ja lapsilisän määrää korotettu perheen kolmannesta lapsesta lukien. Yksinhuoltajien asemaa on parannettu nostamalla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta ja kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea on korotettu. Ensi vuoden alussa isyysvapaata aiotaan pidentää kahdella viikolla. Pidennys lisätään ns. isäkuukauteen, jolloin vain isälle maksetaan tukea lapsen hoidosta. Osittaista hoitorahaa nostetaan puolestaan 20 eurolla. Samalla se laajennetaan koskemaan yrittäjiä. Merkittävä tuleva uudistus on ministeri Hyssälän mielestä se, kun tähän saakka indeksisuojan ulkopuolella olevat lapsiperheiden etuudet sidotaan kuluttajahintaindeksiin lähtien. Tätähän myös Väestöliitto on pitkään esittänyt. Näin perhe-etuudet alkavat seurata nykyistä paremmin kustannuskehitystä. Lapsilisät ja kotihoidon tuki sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat ovat lapsiperheiden perusturvaa. Nyt saamme vuosikausia toivotut indeksit näihin perheille tärkeisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Lapsista ja nuorista on pidettävä huolta eikä hyvinvointieroja saisi päästää kärjistymään ja kasautumaan. Leikkauksia ei tehdä Viime laman jälkimainingeissa perhepoliittisia tukia leikattiin ankaralla kädellä. Nyt julkisuudessa on väläytelty jälleen uhkakuvia toisaalta verojen korotuksista, toisaalta etuuksien leikkaamisista. Ministeri kiistää kuitenkin kaikki leikkaukset. Nyt on sovittu että leikkauksia ei tehdä, ja niitä ei ole suunnitteilla. Perhepoliittisiin etuuksiin ei kosketa kuten edellisen laman aikana tehtiin. Perhepolitiikassa oli melko syvä pysähtyneisyyden aika 1990-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Olemme viimeisten vuosien aikana saaneet käänteen aikaan. On tärkeää huolehtia, että viime laman jälkeistä tilannetta ei synny. Lapsista ja nuorista on pidettävä huolta eikä hyvinvointieroja saisi päästää kärjistymään ja kasautumaan. Kuntatalouden tila voi toki heijastua myös perheisiin. Ministeri Hyssälä odottaakin, että budjettiriihessä kuntatalous saa ruisketta. Elokuisilla sosiaaliturvan päivillä kaivattiin kuntataloudelle 1-2 miljardin lisätukea. Hyssälän mielestä tuo summa kuulostaa kovin suurelta. Tällä hetkellä kuntien välillä on suuria etuja, joku tuottaa saman palvelun ja laadun halvemmalla kuin toinen. Hänen mielestään kuntien pitäisikin kiinnittää nyt huomiota hyviin käytäntöihin, ottaa oppia toisilta. Perusturvan tasoa on säännöllisesti arvioitava Perusturva on jäänyt jälkeen yhteiskunnan muusta kehityksestä. Lapsiperheköy- 10 pari & perhe 3/2009

11 hyys jopa kasvoi edellistä lamaa seuranneella nousukaudella. Hyssälä vakuuttaa, että tilanteeseen saadaan korjausta. Nykyinen hallitus on tehnyt mittavan ohjelman perusturvan tasokorotusten toteuttamiseksi. Perusturvan vahvistaminen on myös yksi sosiaaliturvauudistusta pohtivan Sata-komitean tehtäviä. Perusturvan parantaminen vaatii kuitenkin aitoa poliittista tahtoa hallitukselta. Ministeri Hyssälä aikoo viedä eteenpäin Sata-komitean ehdotusta, jonka mukaan perusturvatasoa arvioidaan kerran hallituskaudella. Tämä arviointi on hänen mukaansa tehtävä lakisääteiseksi. Tällä tavalla vältetään tilanne, joka vallitsi pääministeri Lipposen hallituksien aikana, että perusturvaan ei vuosiin tullut parannuksia, vaan leikkauksia. Ministeri puolustaa myös julkisuudessa riepoteltua ruokaveron alennusta. Hänen mielestään se auttaa lapsiperheitä, joilla ruokamenojen osuus on suhteessa suurempi kuin muissa talouksissa. Nyt sovittu viiden prosentin alennus tuntuu monilapsisten perheiden ruokatalouksissa. Kaupat ovat luvanneet, että veroalennus siirretään täysimääräisesti hintoihin. Sata-komitean työ jatkuu vuoden loppuun ja työlistalla on vielä esimerkiksi asumistukijärjestelmä. Tavoitteena on muuttaa yleinen asumistukijärjestelmä nykyistä yksinkertaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi. Huomattava osa lapsiperheistä ja erityisesti yksinhuoltajista saa asumismenoihinsa tukea asumistuesta. Lapsiperheiden kannalta on oleellista, millä asumismenojen tasolla uudistus toteutetaan. Tämä edellyttää määrärahan kasvattamista, kustannusneutraalilla vaihtoehdolla ei tukea vielä paranneta. Perheille valinnanvapautta Ministeri Hyssälä peräänkuuluttaa nykyistä parempia vaihtoehtoja perheille valintojen tekemiseksi. Pidän hyvänä Sata-komitean esitystä, että alle puolitoistavuotiaasta lapsesta maksettavaa kotihoidon tukea korotetaan vähimmäispäivärahan tasolle. Komitea on esittänyt myös sisarkorotusten nostamista. Kotihoidon tuki on myös tarkoitus sitoa indeksiin, kuten myös muut indeksisuojan ulkopuolella olevat perusturvaetuudet. Vanhempien on voitava varata enemmän aikaa lapsille ja perheelle. Keskustelua työn ja perheen yhteensovittamisesta on käyty jo pitkään, mutta käytännön toimia tarvitaan lisää, jotta voimavaroja ja aikaa vanhemmuuteen jäisi nykyistä enemmän. Hallitus on sitoutunut selvittämään vanhempainvapaajärjestelmän uudistamista. Tätä varten sosiaali- ja terveysministeriö asettaa työryhmän, jonka tavoitteena on selvittää tämän järjestelmän laajemman uudistamisen mahdollisuudet. Vanhempien on voitava varata enemmän aikaa lapsille ja perheelle Lasten ja nuorten syrjäytyminen haasteena Listatessaan tulevaisuuden haasteita ministeri mainitsee lasten ja nuorten aseman ja ikääntymiskehityksen. Jatkossa suuri haaste ovat lapset ja nuoret ja syrjäytymisen estäminen. Budjettiriihessä pitäisikin saada tähän asiaan jotain uutta kokonaisotetta. Ensi vuoden budjetissa panostetaan erityisesti työllistymiseen. Erityisesti olen huolissani nuorten asemasta. Budjettiriihessä on syytä etsiä keinoja, joilla voidaan estää erityisesti nuorten joutuminen syrjäytymiskierteeseen. Nuorten mahdollisuuksia päästä töihin, vaikkakin väliaikaisesti tai olla koulutuksessa, on eri keinoin pyrittävä lisäämään. Ministeri puoltaa työurien pidentämistä. Julkisen talouden kestävyydelle väestön ikärakenteen muutos on suuri haaste. Työurien pidentäminen on ollut viime aikoina paljon esillä ja se on ratkaisu työvoima- ja eläkepolitiikan ongelmiin. Olen tyytyväinen siihen, että eläkkeelle siirtymisiän nostamisesta sovittiin viime talvena työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan yhteisymmärryspaperilla. Vuoden loppuun mennessä saamme arvioitavaksi työmarkkinajärjestöjen esitykset niistä keinoista, joilla työuria voidaan jatkaa kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. l pari & perhe 3/

12 Tietoa tuttipullon käyttäjille uudesta nettioppaasta naan liittyviä syyllisyyden tunteita ja kohentamaan vanhempien itseluottamusta. Pullonpyörittäjät saavat vinkkejä vauvan ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi. Jos imetys ei suju, siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Nauti itsestäsi äitinä ja hetkistäsi vauvan kanssa: katseista, lämmöstä ja läheisyydestä. Anna vauvallesi tunne, että hän on erityinen, ihana ja rakastettava. Sitä kautta hän saa tarvittavat eväät tasapainoiseen kehitykseen ja kasvuun. l DYSCERNE on uusi apu kehitysvammadiagnostiikkaan Kun kehitysvammaisuuteen liittyy rakenteellisia poikkeavuuksia kuten esimerkiksi synnynnäinen sydänvika tai erityisiä ulkoisen olemuksen piirteitä, on kyseessä oireyhtymä. Tavallisin ihmisellä esiintyvä oireyhtymä on Downin oireyhtymä. Downin oireyhtymän lisäksi ihmisellä on tunnistettu tuhansia erilaisia oireyhtymiä, joille on tyypillistä se, että ne ovat tavattoman harvinaisia. Myös oireyhtymien oireiden vaihteleva kirjo vaikeuttaa oikean diagnoosin löytymistä. Dyscerne ( on EU:n rahoituksella vuoden 2008 lopulla aloitettu hanke, joka parantaa oireyhtymädiagnostiikkaa. Se on verkon välityksellä toimiva asiantuntijayhteisö, jossa on osallisena useita kymmeniä kokeneita perinnöllisyyslääkäreitä. Väestöliiton perinnöllisyysklinikka on mukana Dyscerne-toiminnassa. Klinikallamme on Suomen toisena keskuksena oikeus lähettää potilastietoja perheen ja potilaan suostumuksella Dyscerne-asiantuntijoiden arvioitavaksi. Dyscerne-kon- sultaatiossa saadaan arvio diagnoosista ja jatkotutkimusehdotuksista 3-6 erityisasiantuntijalta. Toiminta on vastikään aloitettu Perinnöllisyysklinikalla, ja se johtaa yhä useamman kehitysvammaisen oireyhtymäpotilaan tarkkaan diagnoosin. Dyscerne-konsultaatio on perheelle maksuton. l Imetys on tunnelatautunut asia, johon liittyy iloa, suuria odotuksia ja pettymyksiä. Useimmat äidit toivovat voivansa imettää lastaan, mutta aina imetys ei syystä tai toisesta suju. Väestöliiton nettisivuilla julkaistu Pullonpyörittäjien opas tarjoaa luotettavaa ja ajantasaista tietoa pulloruokinnan käytännöistä. Helppolukuinen ja vapaasti tulostettava nettiopas sisältää tietoa hygieniasta, korvikkeiden sisällöstä ja terveysvaikutuksista sekä pulloruokinnan ja imetyksen yhdistämisestä osittaisimetyksen ja äidinmaidon lypsämisen avulla. Tunteita ei unohdeta vaan opas pyrkii lievittämään imettämättömyyteen toisi- Parisuhdekeskukselta palveluja ammattilaisille Väestöliiton Parisuhdekeskus kehittää palvelujaan psykoterapian ammattilaisille ja pareja työssään kohtaaville. Nettisivuilla esitellään kirjallisuutta parisuhteista, pariterapioista ja parien arkielämän selviytymiskeinoista. Tiedepalstalle kootaan tiivistä uutta tietoa parisuhdetutkimuksen ja pariterapiatutkimuksen kehittymisestä. Tulossa on myös tieteestä käytäntöön -sarja, jossa eri pariterapiasuuntauksia edustavat terapeutit kertovat menetelmistään sekä erityisesti tieteestä, joka heidän työssään on muuttunut käytännöksi ja parien auttamiseksi. Miten voisimme palvella lukijoita paremmin? Pyydämme sivuilla vierailijoita lähettämään ruusuja ja risuja osoitteeseen parisuhde@vaestoliitto.fi. l 12 pari & perhe 3/2009

13 Salla Simukan Takatalvi sai jatkoa elokuussa, kun Meno-paluu ilmestyi. Siinä on uusperhekuvioita, sillä tapahtumapaikkana on Berliini toisen päähenkilön isän uusperheen luona. Myös Terhi Rannelan Amsterdam, Anne F ja minä saa jatkoa näinä päivinä, kun Goa, Ganesha ja minä ilmestyy. Siinä seurataan Miran elämää ja lisäksi lukija pääsee osalliseksi ainakin kulttuurishokista. Nuortenromaaneissa nuoret voivat hyvin Terhi Rannelan kirja Amsterdam, Anne F. ja minä on kevyt siinä mielessä, että lukija pysyy koko lukemisen ajan hyvällä mielellä. Salla Simukka kirjoittaa nuorten tavallisesta elämästä Takatalvessa ja siinäkään ei ole sokeeraavia elementtejä. Suurin osa nuorista voi hyvin ja pienellä prosentilla heistä on isoja ongelmia. Haluan heijastaa realistisesti tätä jakoa. En halua välittää nuorille tunnetta, että elämässä pitää olla isoja asioita ollakseen kiinnostava. Mutta ongelmanuorista kertovat kirjat ovat paikallaan, sillä niiden avulla nuorten pahoinvointia voidaan ymmärtää paremmin, nuortenkirjailija ja suomentaja Simukka sanoo. Rannelan kirjassa päähenkilö Kertun luksusmutsi vie tyttärensä syyslomalle Amsterdamiin. Taakse jäävät niin äidin uusi miesystävä kuin Kertun rakkausmurheetkin. Minulle oli tärkeää kirjoittaa myönteinen kirja senkin tähden, kun edellinen kirjani kertoi erittäin pahoinvoivasta tytöstä. Halusin nyt eläytyä hyvinvoivan, vaikkakin hyvin ärsyttävän nuoren maailmaan. Haluan antaa ääneni monenlaisille ihmisille, kirjailija ja toimittaja Rannela puolestaan sanoo. Perheen hajoaminen on haaste niin nuorelle kuin aikuisillekin Salla Simukka kirjoittaa Takatalvessa Tapion äitien välien kiristymisestä ja Moonan perheessä eletään uusperheen arkea. Terhi Rannelan kirjassa äidin miesystävä on jo aika mones, mutta pyörinyt kuvioissa huolestuttavan pitkään. Kirjoitan uusperheellistymisestä enemmän jatko-osassa ja aihe on minusta mielenkiintoinen vaikka useammankin kirjan verran. Vanhempien avioero seurauksineen on tavanomaisena aika uusi asia nuorten elämässä, Rannela pohtii. Takatalvessa päähenkilö Tapion on rankkaa huomata omien vanhempiensa epävarmuus. Aikuiset eivät olekaan vain tasapainoisia, heidänkin tunteensa häilyvät. Olen kasvanut uusperheessä ilman kuvioon usein liittyviä suuria tragedioita, mutta silti meillä on ollut omat kiemuramme. Väkimäärä on aiheuttanut jännitteitä, pari & perhe 3/

14 vaikka kaikilla on periaatteessa ollut hyvä tahto toisiaan kohtaan, Simukka kertoo. Rannelan kirjassa äidin ihmissuhdesolmuihin viitataan Kertun mietteiden kautta. Tämä suhde kuitenkin vahvistuu yhteisen matkan aikana. Kun olen toimittajana haastatellut perheistä tietäviä asiantuntijoita, olen usein kuullut nuoren unohtuvan vanhemman keskittyessä uuteen kumppaniinsa. Ikään kuin vanhemmilla olisi pallo hukassa kasvatuskysymyksissä avioero- ja uusperheellistymistilanteissa. Nuoria pidetään lapsina ja heidän kanssaan ei vaivauduta keskustelemaan tilanteista, Rannela miettii. Takatalven Tapio pelkää vanhempiensa eroavan ja vanhemmat eivät huomaa hänen pelkoaan. Toinen päähenkilö Moona on ymmärtänyt, että isän uusi vaimo ei suhtaudu kovin lämpimästi isän entiseen elämään, josta Moonakin muistuttaa. Jos nuoria ei huomioida avioero- ja uusperheellistymistilanteissa, niin sillä saattaa olla ikäviä seurauksia. Johanna Thydell kirjassaan 101 syytä havainnollistaa hyvin, kuinka vanhemmat kuvittelevat lastensa olevan täysin tietämättömiä öisistä keskusteluistaan. Vanhemmat aliarvioivat lapsiaan, jotka aistivat ja tuntevat kodin tapahtumia, Simukka muistuttaa. Nuoret tarvitsevat aikuisia ja isosiskoja Terhi Rannelan Kerttua voi lahjoa merkkifarkuilla ja matkustaminen on hänelle aika tuttua. Salla Simukan Takatalvessa Moona rakastaa valokuvausta ja äidinkielen opettajasta tulee hänelle merkittävä. Nuorten hyvinvointi koostuu lopulta aika arkisista asioista, kuten arvostetuksi tulemisen kokemuksesta ja tunteesta olevansa hyvä jossakin. Olen omissa kirjoissani usein kuvannut koulumaailmaa ja myönteisenä tekijänä nuorten hyvinvoinnille. Opettajat voivat olla tärkeitä vaikuttajia nuorille, kun heiltä on monesti helpompi ottaa vastaan neuvoja kuin omilta vanhemmilta, Simukka pohtii. Rannelan Kerttu kuulee mielessään tuhannen ihmisen taputtavan, kun opettaja kehuu hänen lukupiiriajatuksiaan. Kertun äiti lohduttaa Kerttua sylissään, kun tämä herää yöllä painajaiseen. Äiti houkuttelee Kertun lukemaan Anne Frankin päiväkirjan, joka mullistaa Kertun maailman. Ihmissuhteet ovat tärkeitä nuorille ja jokaisella heistä tulisi olla edes yksi luotettava ja järjissään oleva aikuinen. Ja nuorisokirjailijana voin vakuuttaa kirjallisuuden olevan hyväksi nuorille!, Rannela naurahtaa, mutta vakavissaan. Rannelan kirjan innoittamana äitejä on matkustanut tyttärineen Amsterdamiin ja jotkut ovat tarttuneet seuraavaksi Anne Frankin päiväkirjaan. Kaikki eivät ole vielä valmiita matkustamaan jatko-osan Intiaan. Monet nuoret ovat olleet ihan ihmeissään, kun olen vastannut heidän palautteeseensa. Olla läsnä ihan lyhyen ajankin nuorten elämässä on heille tärkeää. Tosin olen välillä kaivannut psykologin koulutusta tähän ammattiin. Simukan kirjaa sekä sen aiempia osia on kiitelty niiden asioita pohdiskelevasta luonteesta ja palautteet ovat kauttaaltaan olleet myönteisiä. Simukka oli kirjeenvaihdossa yhden isosiskoa kaipaavan lukioon menevän lukijan kanssa puolisen vuotta, niin kauan kuin isosiskoa tarvittiin. Kun tuollaisessa murrosvaiheessa voi olla mukana auttamassa, niin se tuntuu hyvältä. Ei nuoriin kontaktin saaminen ole mielestäni mitenkään vaikeaa. l Lasten hyvinvoinnista ei tule säästää antero aaltonen Viime vuosikymmenen lama vaikeutti koulujen toimintaa juustohöyläleikkurien kautta. Jälleen lama on tuonut mukanaan kyseenalaisia säästötoimia tai ehdotuksia sellaisiksi, kuten opettajien lomautukset. Opettajien lomautukset sekä luokkien yhdistämiset vaikuttavat koululaisten arkipäivään paljon ja tilanteet ovat rankkoja myös opettajille. Jos työntekijät uupuvat ja väsyvät, niin vaikutukset ulottuvat lapsiinkin. Aikuisresurssien väheneminen lapsen kehitysympäristöstä ei ole hyväksi ja tällaisista supistuksista kuulee ympäri Suomen. Jos lama on tuonut vaikeuksia lapsen kotiin, niin lapsi reagoi niihin monella tavalla koulussakin. Tällöin kouluja pitäisi vahvistaa, jotta siellä kyettäisiin huomaamaan lasten tilanne ja siihen reagoimaan, lastenpsykiatri, tutkimusprofessori Tytti Solantaus painottaa. Solantaus on tutkinut aiemmin 1990-luvun laman vaikutuksia lapsiin ja nyt hän on ryhtynyt jatkamaan tutkimusta Suomen Akatemian tutkimusohjelmassa selvittäen, miten lama on vaikuttanut silloisten 12-vuotiaiden kehitykseen myöhemmin. Viime laman aikana ohjattu nuorten harrastustoiminta likimain lopetettiin. Nyt toimintaa tulisi päinvastoin vahvistaa sen leikkaamisen sijaan. Aikuisia edellyttävän ohjatun vapaaajan säilyttäminen on tärkeää. Jos murrosikäisillä on paljon tyhjää aikaa, niin he helposti vain hengailevat keskenään kadulla. Joskus siitä seuraa huonoa jälkeä, kun tyhmyys saattaa ryhmässä tiivistyä. Perheen vaikeuksista kärsivät nuori löytää ongelmitta päihteet, vaikkei niitä etsisikään. Tai sitten nuori voi vetäytyä viettämään aikaansa väkivaltaviihteen pariin, jossa ongelmia ratkaistaan aggressiivisin keinoin. Solantaus haluaisi vahvistaa myös kouluterveydenhuoltoa, sillä terveydenhoitaja on usein koululaisille tukihenkilö. Vanhempienkin on helppo ottaa terveydenhoitajaan yhteyttä. Koulujen käytäntöjä ja välituntitilanteita tulisi myös tukea niin, että tuki kohdistuisi koko luokka- ja kouluyhteisöön yksittäisen lapsen sijaan. l Teksti: Mia Hemming 14 pari & perhe 3/2009

15 Laman kahdet kasvot Yhdysvalloissa lama on vaikuttanut vahvasti ihmisten päätöksiin perheiden perustamisesta ja lasten hankkimisesta. Yhdysvaltalaiset mediat uutisoivat keväällä, että taloudellinen tilanne on nostanut maassa tehtävien aborttien ja vasektomioiden, miesten sterilisaatioiden, määrää. Esimerkiksi Associated Press kertoi 29. maaliskuuta laman vaikutuksista ihmisten päätöksiin lasten hankkimisesta. AP:n mukaan lääkärit ja klinikat eri puolilla maata kertovat, että moni nainen valitsee abortin ja moni mies vasektomian, koska heillä ei ole varaa lapseen. Suomessa lamasta on toisenlaisia kokemuksia, sillä 1990-luvun lama nosti syntyvyyttä. Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkija Anneli Miettinen kertoo, että syntyvyyden noususta huolimatta viime lama vaikutti Suomessa eri tavoin eri perheissä. Tutkija Anders Vikat tarkasteli suomalaisten lasten hankintaa 90-luvun laman aikana. Hänen tutkimuksensa perusteella näytti siltä, että ensimmäisen lapsen hankinta siirtyi, mutta sen sijaan toisen ja kolmannen lapsen hankinta lisääntyi laman aikana, Miettinen sanoo. Hyvä kotihoidontuki vaikutti lasten hankintaan Syynä viime laman tilanteeseen Suomessa saattoivat olla hyvä tukijärjestelmä. Vikat arvioi tutkimuksessaan, että toisten ja kolmansien lapsien hankintaan syynä saattoi olla tuolloin vielä runsas kotihoidontuki. Se tarjosi ainakin jossain määrin taloudellista turvallisuutta, kun tilanne työmarkkinoilla oli epävarma. Miettisen mukaan nykyisen taloudellisen tilanteen vaikutusta syntyvyyteen on vaikea arvioida. Sitä vaikeuttaa se, että Suomessa työttömyys- ja muu sosiaaliturva on eurooppalaisittain melko hyvällä tasolla. Lapsen hankinnasta ei meillä aiheudu samanlaisia taloudellisia riskejä kuin vaikkapa itäisen Euroopan maissa, joissa taloudellisen tilanteen epävarmuus on saanut monet perheet tyytymään yhteen lapseen, Miettinen sanoo. Yhdysvaltojen kaltainen tilanne tuntuu siis vieraalta Suomessa, mutta viime laman kaltaista syntyvyyden kasvuakaan Miettinen ei lähde ennustamaan. Tuskinpa tämä lama kovin merkittävästi heilauttaa syntyvyyttä suuntaan tai toiseen, Miettinen toteaa. l Teksti Anne Leinonen Asuminen perheen perusoikeutena Väestöliiton perustamisen jälkeen asuntokysymys nousi heti vahvasti esiin. Liitossa nähtiin, että asuntokysymys on yhteiskunnan tärkeimpiä ongelmia. Silloin todettiin, että monia perheen elintasoa kohottavia perusparannuksia on vaikea toteuttaa, ellei asuntoasiaa saada ensi tyydyttävään kuntoon. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi kärsi sekä asuntopulasta että heikosta asumistasosta. Asuntokanta oli vähentynyt sotatoimien seurauksena 14 prosentilla. Tämän lisäksi tarve sijoittaa vajaa puoli miljoonaa karjalaisevakkoa jo olemassa olevaan asuntokantaan. Sodan jälkeen syntyneet isot lapsiperheet tekivät asuntokysymyksestä sangen haastavan. Asuntoja oli riittämättömästi, ne olivat pieniä, ahtaita ja laadultaan varsin heikkoja. Väestöliitto ryhtyi toimiin erillisen elimen aikaansaamiskesi asuntokysymyksiä hoitamaan. Keväällä 1948 se teki yhdessä Vuokralaisten Keskusliiton kanssa valtioneuvostolle ehdotuksen, että maahan perustettaisiin erityinen asuntokysymyksiä hoitava valtionelin. Hallitus asetti elokuussa komitean, jonka tehtävänä oli laatia suunnitelma asuntotuotantoa ja sen rahoitusta hoitavan instanssin perustamiskesi. Näin syntyi asuntorakentamisvaltuuskunta eli ARAVA ja annettiin niin sanotut aravalait, jotka tulivat voimaan Asuntopolitiikka on ollut mukana Väestöliiton toiminnassa alkuvuosienkin jälkeen. Vuonna 2007 valmistuneessa Perhepoliittisessa ohjelmassa vaaditaan, että valtiovallan on otettava asuntopolitiikka tiukempaan ohjaukseen, jotta asumisen jatkuva kallistuminen voidaan pysäyttää. Lääkkeenä tähän esitetään, että valtio velvoittaa kuntia kaavoittamaan riittävästi asuntorakentamiseen soveltuvia alueita. Kuntien yhteistyötä pitää myös lisätä yhdyskunta- ja liikennesuunnittelun sekä asuntotuotannon saralla. Eräänä keinona nähdään myös varainsiirtoveron lieventäminen. Ohjelmassa esitetään myös asumistuen kehittämistä. Sen osalta tulojen ylärajoja pitää tarkistaa siten, että asumistuki koskisi selkeästi pienituloisia talouksia Väestöliiton asuntopolitiikka johti Tapiolan puutarhakaupungin rakentamiseen. Tapiolan peruskivi muurattiin sekä lapsiperheitä. Myös perheen koko täytyy ottaa paremmin huomioon. l Lähteet: Perheen puolesta. Väestöliitto (toim. Ritva Taskinen). Perhe kannattaa. Väestöliiton perhepoliittinen ohjelma pari & perhe 3/

16 VAMOS Teksti ja kuva Anne Leinonen Nuoret saavat Vamoksesta apua ja tukea muutokseen Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-projekti auttaa syrjäytyneitä nuoria löytämään uusia tapoja kouluttautua tai työllistyä. Valtaosa projektin nuorista on jäänyt peruskoulun jälkeen kotiin tai jättänyt ammatillisen koulutuksen kesken muutaman viikon jälkeen. Vamos-projektin projektipäällikkö Ulla Nord (oik.) ja projektityöntekijä Katja Ollilainen kertovat, että apua tarvitsevien vuorten määrä yllätti. Vuoden aikana toimintaan on tullut mukaan 190 nuorta. Tärkeintä tässä on työssä se, että me uskomme nuoriin. Jos me emme usko, kuka uskoo?, toteavat Vamos-projektin projektipäällikkö Ulla Nord ja projektityöntekijä Katja Ollilainen. Vaikka olisi tehnyt mitä, nuorilla on oikeus saada inhimillistä apua ja tukea. Tärkeää on myös, että nuorta kuullaan ja hän tulee kuulluksi. Opetusministeriön rahoittama Vamosprojekti on osa valtakunnallista hanketta, jota toteutetaan useilla paikkakunnilla. Projektin tavoitteena on katkaista nuorten syrjäytymisen kierre ja ohjata heidät koulutukseen tai työhön. Nuoria etsitään verkostojen avulla Ulla Nordin mukaan valtaosa projektissa mukana olevista on vuotiaita nuoria miehiä, jotka ovat käyneet ainoastaan peruskoulun. Nuoret kertovat, että heillä on ollut ongelmia jo yläasteella. Monet ovat sanoneet, että olisivat tarvinneet apua jo tuolloin, mutta eivät ole sitä saaneet, Nord sanoo. Vamos tekee työtä pääkaupunkiseudulla, useimmat nuorista ovat kotoisin Itä- Helsingistä. Suurin osa nuorista kuuluu valtaväestöön, maahanmuuttajia ja romaneja on noin 25 prosenttia nuorista. Syrjäytyneitä nuoria etsitään Vamosprojektissa ennen kaikkea verkostojen kautta. Yhteistyötä tehdään esimerkiksi sosiaaliviraston, työvoimatoimiston ja peruskoulujen kuraattoreiden kanssa. Nuorten kanssa työskentelee Vamoksessa neljä työntekijää, kahtena työparina. Työtä nuorten kanssa tehdään heille tutussa ympäristössä, ei toimistossa. Monet nuorista eivät mielellään tule toimistoihin, jotka ovat heille vierasta ympäristöä. Ensimmäinen tapaaminen nuoren kanssa sovitaan usein kahvilaan tai muualle nuoren lähiympäristöön. Se madaltaa kynnystä tulla tapaamiseen, Nord kertoo. Kodittomuus on uusi ilmiö Ensimmäiseksi nuoren perusasiat hoidetaan kuntoon. Monet nuorista ovat kodittomia, he saattavat asua kaduilla tai kavereiden nurkissa. Asunnon löytämiseksi Vamos-projekti tekee yhteistyötä Nuorisoasuntoliiton ja Nuorisosäätiön kanssa. Kodittomuutta on paljon, ja se on minusta uusi ilmiö. Se ei välttämättä näy myöskään tilastoissa, sillä nuoren virallinen osoite voi olla vaikka mummon luo, Nord sanoo. Myös mahdolliset päihde- ja mielenterveysongelmat pyritään hoitamaan. Lisäksi nuorten kanssa opetellaan elämän perustaitoja; monella päivärytmi on sekaisin ja ruokailutottumukset ovat huonoja. Useilla myös arvot, asenteet ja elämän hahmottaminen ovat vääristyneet. Esimerkiksi velan ottaminen ja pummil- 16 pari & perhe 3/2009

17 la matkustaminen otetaan hyvin kevyesti, Katja Ollilainen toteaa. Perusasioiden hoitamisen jälkeen mietitään nuorten tulevaisuutta. Nuoren kanssa keskustellaan hänen kiinnostuksen kohteistaan ja toiveistaan. Osa nuorista aloittaa esimerkiksi valmentavan koulutuksen, jossa on mahdollista harjoitella opiskelutaitoja sekä ajan- ja rahankäyttöä. Projektin työntekijät kulkevat nuorten rinnalla koko muutoksen ajan. He ovat nuorten mukana lääkärissä ja virastoissa, auttavat täyttämään papereita ja selvittelemään asioita. Nuori itse tekee kaiken, mutta me olemme koko ajan tukemassa, Ulla Nord toteaa. Toiminta on nuorelle täysin vapaaehtoista. Kontrollia on jonkin verran esimerkiksi asuntojen suhteen, mutta kaikki perustuu siihen, että nuori itse haluaa muutoksen elämässään. Apua tarvitsevien nuorten määrä suuri Vamos-projekti käynnistyi vuoden 2008 kesäkuussa. Apua tarvitsevien nuorten määrä yllätti projektin työntekijätkin; ensimmäisen vuoden aikana projektiin on tullut mukaan 190 nuorta. Vamos-projekti halutaan kuitenkin säilyttää palveluna, johon ei tarvita lähetettä. Ulla Nord painottaa ajoituksen tärkeyttä. Kun nuori haluaa muutokseen elämäänsä, hänen pitäisi päästä heti juttelemaan asiasta. Palvelujärjestelmää pitäisikin muokata niin, että nuorille olisi tarjolla paikkoja, joihin voisi tulla ilman ajanvarausta keskustelemaan ja hakemaan apua. Jos aika on monen kuukauden päästä, koko asia unohtuu nuorelta, Nord sanoo. Ensimmäisen vuoden aikana 90 Vamosprojektissa mukana ollutta nuorta on kiinnittynyt johonkin hoitoon, koulutukseen tai työhön. Pieni osa nuorista katoaa matkalla. He eivät ehkä olleet vielä valmiita muutokseen, Katja Ollilainen kertoo. Vamos-projektin suunniteltiin alun perin kolmivuotiseksi. Ensimmäinen vuosi on kuitenkin osoittanut, että tällaiselle työmuodolle on suuri tilaus. Ulla Nordin mukaan tavoitteena on vakinaistaa tämä toimintamuoto mahdollisimman nopeasti. Nyt on herätty siihen, etteivät vanhat tavat auttaa nuoria enää riitä. Uusia toimintatapoja on pakko miettiä ja toteuttaa, Nord sanoo. l Nuorten hyvinvointi on kiinni aikuisista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen professorin Matti Rimpelän mukaan nuorten hyvinvointiin vaikuttavat ennen kaikkea aikuiset; vanhemmat, ammattilaiset ja päättäjät. Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa Rimpelä toivoo varsinkin päättäjiltä järkeviä päätöksiä. Nuorten hyvinvoinnin tilanne ei voi muuttua, ennen kuin aikuiset muuttuvat, Rimpelä toteaa. Rimpelän mukaan talouden vaikea tilanne ei saa olla este nuoriin ja perheisiin panostamiselle kunnissa. Tilanteen pitäisi sen sijaan herättää päättäjät tekemään järkeviä päätöksiä. Nyt jos koskaan pitäisi panostaa perheisiin ja palkata lisää esimerkiksi perhetyöntekijöitä, Rimpelä sanoo. Taloudellinen tilanne heijastuu nuoriin aikuisten kautta. Heidän tilannettaan vaikeuttaa vanhempien pahoinvointi ja ammattilaisten kuormittuminen. Pahoinvoivien nuorten tilanne vaikeutunut Matti Rimpelä on työssään paneutunut varsinkin lasten ja nuorten terveyteen ja puhunut asiasta paljon julkisuudessa. Hän toimi Stakesin tutkimusprofessorina vuodesta 1994, ja jatkaa nyt työtään Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella. Rimpelän mukaan nuorten hyvinvoinnista ei voi luoda yhtenäistä kuvaa. Ei voi siis sanoa, että nuoret voisivat joko hyvin tai huonosti. Suurin osa nuorista voi hyvin. Kuitenkin ne nuoret, jotka voivat huonosti, ovat entistä vaikeammassa tilanteessa. Pahoinvoivien nuorten tilannetta on Rimpelän mukaan vaikeuttanut kilpailuhakuiseksi muuttunut yhteiskunta. Nuorten ongelmat eivät ole aikojen saatossa lisääntyneet, mutta niistä selviytymisen ennuste on heikentynyt. Nykyisin nuorten on ongelmien jälkeen vaikeampi saada elämästä uudelleen kiinni. Ennen sai mokata, ja pystyi silti palaamaan elämässään raiteilleen, Rimpelä sanoo. l Teksti: Anne Leinonen David Trood/Gorilla pari & perhe 3/

18 Teksti Anne Leinonen Kuva Mari Hohtari Tapa kuluttaa opitaan vanhemmilta Nykynuorilla on enemmän rahaa käytössään kuin aiemmilla sukupolvilla ja he myös kuluttavat enemmän. Vaikka kuluttamiseen saadaankin vaikutteita mainonnasta ja kavereilta, suurimmat vaikutteet nuoret imevät kotoa. Vanhemmat vaikuttavat yllättävän paljon nuorten kulutustottumuksiin. He ovat tärkein vaikuttaja, vasta sitten tulevat kaverit ja verkostot, kertoo nuorten kulutusta tutkinut professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta. Nuoret eivät siis vastoin yleistä luuloa sanele vanhemmilleen, mitä milloinkin ostetaan. Vanhemmiltaan nuoret oppivat myös tapoja kuluttaa ja kulutukseen liittyviä arvoja. Wilskan mukaan suomalaisissa kodeissa kasvatetaankin järkeviä kuluttajia. Brändit eivät ole kovin tärkeitä Nuorten kulutus on Wilskan mukaan heterogeenistä. Nuorilla ei ole yhtä tyyliä kuluttaa, vaan on olemassa erilaisia alakulttuureja ja ideologioita. Nuoret myös liikkuvat sujuvasti kulutustavasta toiseen. Aikuisista voi tuntua ristiriitaiselta esimerkiksi se, että toisaalta nuori voi olla hyvinkin ekologinen kuluttaja, toisaalta hän voi ostaa tiettyä kallista tuotemerkkiä. Mediassa nuorista on syntynyt kuva hyvin bränditietoisina kuluttajina, jotka ostavat tiettyjä, kalliitakin tuotemerkkejä. Wilskan mukaan tämä kuva ei ole aivan oikea, brändit eivät ole suomalaisille nuorille niin tärkeitä kuin kuvitellaan. Brändejä on nykyisin niin paljon. Nuorilla voi olla yksi tai kaksi brändiä, joista hän on kiinnostunut, mutta niin sanottuja pakollisia brändejä on vähemmän kuin 1980-luvulla. Pojat ovat selvästi tietoisempia brändeistä kuin tytöt, heille ovat tärkeitä esimerkiksi teknologia- ja urheilubrändit. Tytöille tyyli merkitsee enemmän. l Nuoriin käytetään paljon rahaa Nuorilla on nykyisin käytössä enemmän rahaa kuin aiemmilla sukupolvilla, koska heidän vanhempansa ovat vauraampia. Nuoriin myös panostetaan enemmän kuin aiemmin. Vanhemmat käyttävät nuoriin paljon rahaa, lapset ovat perheen keskipiste. Tämän näkee esimerkiksi siitä, että merkkipäivälahjat ovat suurentuneet, Wilska toteaa. Lapset myös vaikuttavat koko perheen kulutukseen, sillä heidän sananvaltansa perheessä on kasvanut. Nuoret pääsevät esittämään oman mielipiteensä esimerkiksi siitä, miten perhe viettää yhdessä aikaa tai siitä, missä he lomailevat. Tämän hetken taloudellinen tilanne tulee Wilskan mukaan vaikuttamaan myös nuorten kulutukseen. Jos perheen taloudellinen tilanne heikkenee, nuorenkin kulutus pienenee. Viime lama näytti kuitenkin, että lapset ovat viimeinen säästökohde. Varsinkin lasten harrastukset ovat sellaisia, että niistä säästetään aivan viimeiseksi. Aika ystävien kanssa on tärkeää Nuoret arvostavat ystävien ja perheen kanssa vietettyä aikaa, kertoo Aika vapaalla Nuorten vapaa-aikatutkimus Tutkimuksen mukaan nuorille on tärkeää erityisesti vapaa oleilu ystävien kanssa, organisoitua tekemistä he eivät kaipaa. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan ja Nuorisotutkimusverkoston toteuttaman tutkimuksen mukaan Internet ja puhelin ovat yleistyneet nuorten yhteydenpitovälineinä. Ne eivät kuitenkaan ole korvanneet ystävien tapaamista kasvokkain. Ne, jotka ovat ystäviinsä yhteydessä paljon puhelimen tai Internetin välityksellä, tapaavat myös paljon kasvokkain, kertoo Nuorisotutkimusverkoston tilastosuunnittelija Sami Myllyniemi. Tutkimus on jatkoa valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan vuosina 1998 ja 2001 tekemille järjestökiinnitteisyyskyselyille. Myllyniemen mukaan 2000-luvulla on tapahtunut huomattava lasku nuorten järjestöaktiivisuudessa. Myös nuorten asenteet järjestötoimintaa kohtaan ovat muuttuneet. Nuorimmat, alle 15-vuotiaat, ovat kaikkein kriittisimpiä. He ovat myös sitä mieltä, että järjestötoiminta on vanhanaikaista. Noin 45 prosenttia tutkimukseen osallistuneista nuorista on mukana tai kuuluu jäsenenä johonkin järjestöön. Myös osallistumisaktiivisuudessa on tapahtunut laskua, nyt hieman alle puolet järjestötoiminnassa mukana olevista nuorista osallistuu toimintaan viikoittain. Teksti: Anne Leinonen 18 pari & perhe 3/2009

19 Pekka Lehtosaari on vastannut käsikirjoituksista elokuviin Pahat Pojat, Vares, Dark Floors ja Röllin Sydän, jonka hän myös ohjasi. Pekka on myös ollut mukana kirjoittamassa useita tv-sarjoja, kuten Kylmäverisesti Sinun ja Alamaailma. Hän on toiminut dubbausohjaajana yli viidessäkymmenessä kokoillanpiirretyssä (mm. Disneyn G-Force ja Hayo Miyazakin Ponyo). Tällä hetkellä Pekka luennoi mediakasvatuksesta. Salatut Elämät Saippuasarja Salatut Elämät on herättänyt laajaa keskustelua vanhempien keskuudessa ja siihen on ottanut kantaa sekä Helsingin Sanomat että viestintäministeri. Useat tahot ovat kokeneet tarpeelliseksi asettua moraalisesti Salattujen Elämien yläpuolelle. Saippuasarjat ovat urbaanin yhteiskunnan tuote. Kun kyläyhteisössä juoruaminen oli tiedonvälitystä ja yhteisöllisyyden ylläpitämistä, koetaan se tiiviissä kaupunkilaisasumisessa negatiivisena ilmiönä. Kaupunkilaiset haluavat suojata yksityisyyttään. Siksi televisio tuottaa meille yhteisiä simuloituja tuttavia, joista keskustelemalla saamme kokea saman yhteisöllisen juoruamisen tarpeen ketään loukkaamatta. Monet nuoret seuraavat mielellään Salattuja Elämiä. Heidän maailmassaan on toisista selän takana puhuminen hyvin totista valtapeliä eritoten tytöillä. Siksi he tarvitsevat näitä simuloituja juorujen aiheita meitä aikuisia enemmän. Samalla Salatut Elämät ovat myös kurkistus aikuisten maailmaan. Pitääkseen massiiviset katsojalukunsa on Salattujen Elämien käsikirjoittajien jatkuvasti tuotava eteemme päivän polttavia puheenaiheita. Sarjan teemoja ovat olleet mitä moninaisimmat parisuhteiden ja perheiden ongelmat esim. perheväkivalta, alkoholismi, homoseksuaalisuus ja nuorisorikollisuus. Monia vanhempia suututtaa kun televisio ottaa esille aiheita, joilta he mieluummin sulkisivat silmänsä. Me olemme eläneet sinä aikana kun kierrättäminen oli hippien hommaa, kun ketä tahansa sai nimitellä neekeriksi ja kun homosuhteet olivat rangaistavia. Meidän on vaikea tunnustaa itsellemme, että maailmamme arvot ovat olleet joskus pahasti vääristyneitä. Että me olemme joskus olleet väärässä. Että maailma muuttuu. Me vanhemmat mieluummin kiellämme lapsia katsomasta kiusallisia aiheita sisältäviä ohjelmia kun käsittelemme näitä aiheita heidän kanssaan. Valitettavasti sukupuolitaudit, pedofiilit ja kouluampumiset eivät katoa yhteiskunnasta sillä, että panemme pään peiton alle ja teeskentelemme ettei niitä ole olemassa. On totta että lasten tulee saada olla lapsia, eikä kaikkia maailman ikäviä asioita tarvitse heille tuputtaa. Mutta jos lapsi itse valitsee katsottavakseen jonkin näitä aiheita käsittelevän ohjelman ja jaksaa seurata sitä viikosta toiseen, tiedämme että nämä teemat askarruttavat häntä. Sen sijaan, että valitamme television tarjonnasta yleisönosastolle tai pahimmillaan selitämme omille lapsillemme, että kaikki heidän kiinnostuksensa kohteet ovat roskaa, voisimme käyttää heidän mielenkiintoaan keskustelun pohjustuksena. Yllättävä aihevalinta pakottaa aikuisemmankin ihmisen ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. Olisi sangen outoa ryhtyä ruokapöydässä keskustelemaan lasten kanssa homoseksuaalisuudesta tai rasismista. Mutta jos vanhemmat katsovat ohjelmia lastensa kanssa olisi televisiosarjan jälkeen sen nostamista aiheista puhuminen helppoa ja luontevaa. Keskustelun voi aloittaa vaikka tiedustelemalla jälkikasvulta ymmärsivätkö he miksi määrätty henkilö teki sarjassa jotakin valintoja ja miltä näiden valintojen seuraaminen oikein tuntui. Vanhemmilla on luontainen halu suojella jälkikasvuaan kaikelta siltä, minkä me itse miellämme ikäväksi ja pahaksi. Mutta meidän tehtävämme on myös valmistaa nuoriamme siihen maailmaan, jota he tulevat rakentamaan. Eikä se ole ihan sama kuin maailma jossa me kasvoimme. Vaikka kuinka haluaisimme, me emme voi ikuisesti pitää lapsiltamme elämää salattuna. l Pekka Lehtosaari pari & perhe 3/

20 Teksti ja kuva Ida Hakola Nuori, koulutet Miten Sanassa työtön on ikävä kaiku. Epäonnistunut ja kykenemätön ovat kuitenkin adjektiiveja, jotka ovat hyvin kaukana pöydän toisella puolella istuvasta pirtsakasta Maija Linkosalmesta. Vuosi sitten metsätieteen maisteriksi valmistunut Linkosalmi on joutunut todistamaan metsäalan kasvoille kohdistunutta taantuman avokämmeniskua. Olin valmistuttuani Parkanossa töissä seitsemän kuukautta eräässä metsäntutkimusprojektissa määräaikaisella sopimuksella. Sitten valtionrahoitus loppui ja samalla työt. Olen hakenut sen jälkeen töitä, mutta mikään ei vain osunut. Työllistymisvaikeuksien syyksi Linkosalmi epäilee vallitsevaa taloustilannetta sekä työpaikkojen vähyyttä. Nyt ei ole paljon oman alan töitä tarjolla. Ja liikkeellä on paljon kokeneita hakijoita. Nyt ei ole paljon oman alan töitä tarjolla. Ja liikkeellä on paljon kokeneita hakijoita Huono ihminen -olo Linkosalmi opiskeli itsensä metsätieteiden maisteriksi viidessä vuodessa tehden välillä omaan alaan liittyviä tutkimusprojekteja ja assistentin töitä. Nuori nainen toteaa työllistymisvaikeuksien tullen yllätyksenä, sillä aikaisemmin kesätyöt ja muihin projekteihin rekrytoiminen ovat hoituneet ongelmitta. Minun on aina ollut helppo saada töitä. Melkein aina on saanut sen paikan, mitä on hakenut. Tuli shokkina, että 20 pari & perhe 3/2009

21 tu ja työtön tässä näin kävi? Gaudeamus Igiturin kaikuessa vielä korvissa ei nuori opiskelemaan lähtijä voi kuvitellakaan, että valmistuisi vaivalla hankkimastaan opiskelupaikasta työttömäksi. 26-vuotias helsinkiläinen Maija Linkosalmi kertoo valmistumisensa jälkeen kohtaamistaan työllistymisvaikeuksista. työnhaku oli valmistumisen jälkeen niin hankalaa. Linkosalmi otti paperit ulos uuden tutkintouudistuksen puristuksessa sen kummemmin pohtimatta oman alan työllistymistilannetta. Taantuman nopea heijastuminen metsäalan työpaikkoihin tuli täytenä yllätyksenä. Olihan se aika kamalaa. Työttömyydestä tuli masentunut ja huono ihminen olo. Silloin alkaa automaattisesti pohtimaan, että mikä minussa on vikana. Epätietoisuus työttömyystilanteen jatkuvuudesta nakertaa työnhakijaa oli hakija sitten koulutettu tahi ei. Kun lähettää hakemuksia, ei saa mitään palautetta siitä, miksi ei tullut valituksia tai miten lähelle pääsi kärkeä. Syntyy tosi epävarma olo omista kyvyistä. Erityisesti tänä aikana kun liikkeellä on paljon kokeneita hakijoita. En yhtään ihmettele, että ihmiset jäävät työttömyyskierteeseen. Kasvattava kokemus Tilanteeseen kyllästynyt Linkosalmi päätti, että on aika tehdä jotain muutakin kuin hakea töitä. Nainen aloittaakin syksyllä uudet maisteriopinnot TKK:lla. Hain kouluun papereilla ja sain tietää keväällä, että pääsen energiatekniikan maisteriohjelmaan. Näin voin yhdistää opinnot myös olemassa oleviin metsäopintoihini, Linkosalmi toteaa. Tämäkin on ollut kokemus, joka on varmasti tehnyt hyvää ja kasvattanut. On pitänyt todella miettiä mitä haluaa elämältä. Ajoittaisista masennuksen tuntemuksista huolimatta Linkosalmi näkee vaiheessa jotain positiivistakin. Tämäkin on ollut kokemus, joka on varmasti tehnyt hyvää ja kasvattanut. On pitänyt todella miettiä mitä haluaa elämältä. Hakurupeamasta huolimatta Linkosalmi ei vaikuta toivottomalta tai skeptiseltä oman työllistymisensä suhteen. Omaa unelmatyökin on vielä pohdinnan alla. Kun tietäisikin. En osaa sanoa tarkasti. Metsäalan asiantuntijatehtävät kiinnostaisivat, että voisi selvitellä asioita ja neuvoa ihmisiä. Työn pitäisi olla vaihtelevaa. Nyt keskityn kuitenkin kouluun, mutta pidän kyllä silmät avoinna työpaikkojenkin suhteen. l Työttömien nuorten määrä kasvaa Taloudellinen tilanne lisää myös nuorten työttömyyttä. Työ- ja elinkeinoministeriön kesäkuun työllisyyskatsauksen mukaan kesäkuussa oli työttömänä alle 25-vuotiasta nuorta. Työttömien nuorten määrä kasvoi viime vuodesta lähes 64 prosentilla; työttömänä oli nyt nuorta enemmän kuin vuosi sitten kesäkuussa. Alle 20-vuotiaita työttömiä oli kesäkuussa Työttömyys koskettaa erityisesti nuoria miehiä. Työllisyyskatsauksen mukaan kesäkuussa alle 25-vuotiaiden miesten työttömyysaste oli 25,9 prosenttia, samanikäisten naisten työttömyysaste oli 19,1 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriön Nuoret miehet työelämään työryhmän mukaan yksi syy tähän on se, että työtilanne on muuttunut huonoksi perinteisillä miesten aloilla; rakennus-, kone-, metalli- ja teollisuustyössä. Sosiaali- ja terveysala ovat edelleen työllistäneet naisia. Opiskelijoiden harjoittelupaikat vähentyneet Taloudellinen tilanne ja työttömyyden nousu on vaikuttanut myös nuorten kesätöiden sekä opinnoissa vaadittavan harjoittelupaikan saamista. Projektipäällikkö Olli Pekkanen Metropolia Ammattikorkeakoulusta kertoo, että harjoittelupaikkojen saanti on ollut vaikeinta rakennusalalla sekä konetekniikan, sähkötekniikan ja autotekniikan opiskelijoilla. Sosiaali- ja terveysalalla muutosta harjoittelupaikkojen suhteen ei ole Pekkasen mukaan tapahtunut. Myös Turun Ammattikorkeakoulussa opiskelijoiden on ollut vaikeampi saada harjoittelupaikkaa kuin aiempina vuosina, varsinkin niillä aloilla, joihin taantuma on eniten vaikuttanut. Ura- ja rekrytointipalvelujen Mikko Siitonen kertoo, että myös kaikkien ammattikorkeakoulujen yhteisessä työnvälityspalvelussa julkaistujen työpaikkailmoitusten määrässä on tapahtunut selkeä lasku, jos verrataan kevään 2009 työpaikkailmoitusten määrä edellisen kevään määriin.l pari & perhe 3/

22 Hoida omaa hyvinvointiasi näiden vinkkien avulla! 1. Hemmottele itseäsi hävyttömästi sekä lomilla että sopivasti arkena. Hemmottelu voi olla hiljaisuudessa juotu aamukahvi tai pieni ylimääräinen loma. 2. Usko, että sinä olet arvokas ja kun sinä voit hyvin, muutkin voivat hyvin. 3. Ota vastaan uusia haasteita tai mene pyytämään niitä esimieheltäsi. Työ, joka on raskasta mutta ei anna haasteita, on turhauttavaa. Se rasittaa sinua enemmän kuin työ, joka kehittää sinua. 5. Jos mieli on välillä maassa, mieti missä kaikessa olet onnistunut. Olet onnistunut elämässä hyvin, jos olet esimerkiksi hyvä ystävä ja työtoveri. 9. Harrasta harrastamisen vuoksi. Shakki, golf, maastopyöräily Voitat itsesi aina kun kehityt harrastuksessasi. 10. Hyväksy se, että jokainen elämänvaihe vie aikansa. Jos olet nyt kovin kiinni lastenhoidossa, opettele nauttimaan siitä täysin siemauksin. Sinun aikasi tulee vielä. Silloin kaipaat lapsiasi. 11. Suomalainen luonto ja metsä ovat sinun. Marjametsä ja sienimetsä suttaavat sormenpäät mutta puhdistavat sielun! 4. Vastuun ottaminen tekee onnelliseksi. Kenties siksi, että vastuun kantaminen ei ole helppoa. Sanonta kuuluu; saat vastuuta silloin, kun olet valmis ottamaan myös syyt niskoillesi. 6. Tutkimukset kertovat, että epäitsekäs auttamistyö tekee onnelliseksi. Vinkit on muokattu Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen professorin Timo Renforsin aineistosta Itsetuntoa lapsille ja aikuisille kahdeksan oppituntia Ihminen on sosiaalinen olento, mutta juuri sosiaalisuus tekee hänestä materialistisen. Alamme vertailla, mitä toisilla on, mutta itsellä ei. Lopeta vertailu, tai vertaile vain omaa kehittymistäsi vuosien varrella. 8. Ole rehellinen. Ihminen voi todella huonosti salailusta tai siitä, ettei uskalla sanoa tai tehdä sitä, minkä tietää oikeasti. Mieti, mikä on pahinta mitä voi sattua, jos sanot totuuden. 22 pari & perhe 3/2009

23 Teksti ja kuvat Ida Hakola Fiskars Kadonnutta yhteisöllisyyttä etsimässä Kouluampumiset, välinpitämättömyys naapureita kohtaan ja vanhusten yksinäisyys; modernin yhteiskunnan ilmiöt todella luovat syyn puhua kadonneesta yhteisöllisyyden tunteesta. Vieläkö suomalaiset pikkukylät palauttavat uskomme elämän perusasioihin? Vierailimme Fiskarsin ruukkialueella. On sateinen iltapäivä Fiskarsissa. Vettä tihuttaa taivaalta ja ilman viileys houkuttelee puhaltamaan kohmeisia sormia lämpimäksi. Viileydestä huolimatta ilma on raikas ja joka puolella on vehreän vihreää. Olen kuullut etukäteen, että Fiskarsin ruukkialueella asuu ja työskentelee vahva taiteilija- ja käsityöläisyhteisö, joka voisi palauttaa mieleen näkymiä kiireettömästä elämästä ja yksinkertaisista perusasioista. Yhteiset kyläjuhlat, saunavuorot ja paikallisen kyläseuran toiminta vahvistavat pienen paikkakunnan vanhan kunnon ajan -henkistä yhteisöllisyyttä, jossa naapuritkin tuntevat toisensa nimeltä. Ruukilla, eli metalliteollisuuden ympärille rakentuneella kylällä, ei ole varsinaista keskustaa. Torin asemaa ajaa ennemminkin kylänraitti, tien pätkä, jonka varrelle kaikki käsityöpajat, pikkuputiikit ja kahvilat sijoittuvat. Tien alkupäässä sijaitsee kioski, jossa tapaan ruukin monitoiminaisen, kylätalkkari Sini Hirvosen. Sepän koulutuksen Talvisin Helsingissä opiskeleva Ilmo Paukkunen on kesätöissä kioskilla, joka on ruukin ainoita kokoontumispaikkoja. pari & perhe 3/

24 saanut Hirvonen on asunut Fiskarsissa nyt kaksi vuotta. Työharjoittelun perässä pikkukylälle muuttanut Hirvonen ei tuntenut alueelle muuttaessaan ainoatakaan ihmistä. Tulin silloin tekemään harjoittelua sepän tutkintoani varten ja sitten vaan jäin. Aluksi en juuri tutustunutkaan kehenkään, tein vain töitä. Hiljalleen olen tutustunut todella moniin ihmisiin. Minua ei kyllä missään nimessä enää kiinnosta muuttaa kaupunkiin. Täällä tuntee ihmiset ja kokee, että voi todella vaikuttaa omaan elämään liittyviin asioihin, Hirvonen toteaa. Yksi kauppa, koulu ja kyläseura Fiskarsin ruukki perustettiin vuonna 1649 hollantilaisen Peter Thorwösten saadessa oikeuden rakentaa joen varrelle kemiallisen reaktorin eli masuunin sekä kankirautavasaran. Ruukki kehittyi nykymuotoonsa pääosin 1800-luvulla, jolloin kylällä syvennyttiin erityisesti raudan valmistukseen. Hiljalleen ruukin ympärille rakentui aktiivinen, joskin lähinnä vain kesäisin paikkaa asuttava käsityöläisten joukko. Kymmenen vuotta sitten ruukkialueesta pyrittiin tekemään tietoisesti ympärivuotinen asuin- ja työntekopaikka taiteilijoille ja käsityöläisille. Nykyään paikkakunnalla on noin 600 asukasta. Hirvosen talkkarin virkaan kuuluu kyläseuran asioiden hoito ja yhteisten asioiden ympärillä touhuaminen. Kyläseura on aktiivinen ruukkilaisten asioita ajava yhdistys. Eräs viime aikoina vireillä ollut tärkeä asia on ollut Fiskarsin ala-asteen säilyttäminen lakkautusuhan edessä. Toivottavasti ala-aste jää. Muuten koululaisten pitää mennä Pohjaan saakka kouluun, jonne on kuitenkin neljä kilometriä matkaa, Hirvonen toteaa. Kioskilla on leppoisa ilmapiiri ja pipoon sonnustautunut Ilmo Paukkunen asettelee limupulloja paikoilleen jääkaappiin. Talvisin Helsingissä viestintää opiskeleva Paukkunen on töissä tapahtumien keskipisteessä, sillä kioski on ruukin ainoita kokoontumispaikkoja. Äiti muutti tänne noin kymmenen vuotta sitten. Siten on tullut itsekin käytyä täällä ja pidän tästä kyllä tosi paljon. Olen nyt toista kesää kioskilla töissä. Minulla on myös muutamia omia projekteja täällä, Paukkunen kertoo. Kioskille saapuu pian lisää paikallisia kun kaksi pikkutyttöä tulee karkkiostoksille. Molemmat kurottavat osoittamaan haluamaansa karkkilaatua ja nojaavat tiskiin. Mutta missä loput paikalliset ovat ja missä kaikki asuvat? Olen nähnyt tähän mennessä suurimmaksi osaksi pari bussilastillista saksalaisia turisteja ja turistiputiikeissa käsitöitään kaupittelevia ihmisiä. Kaikki tuntuvat tulevan jostain muualta. Suurin osa ihmisistä asuu taloissa vähän tästä keskustasta ulommas. Ruokaostokset tehdään kylän ainoassa kaupassa, tuossa pikku-siwassa. Pankkiautomaattia täällä ei edes ole. Jos haluaa nostaa rahaa, niin pitää mennä Pohjan kirkonkylälle, Hirvonen kertoo Fiskarsin palveluista. Hiljalleen tulee vähän kylmä. Onneksi on aika lähteä lämmittämään saunaa. Kiireettömiä löylyjä Puolentoista kilometrin päässä sijaitsevan kyläsaunan lämmitys on jo iltapäivällä kovassa vauhdissa. Kertalämmitteistä löylypesää lämmitetään kerralla seitsemi- Pertti Lemettinen ja Sini Hirvonen kyläsaunalla, jossa kyläläisten saunavuoroja on järjestety jo 13 vuoden ajan. 24 pari & perhe 3/2009

25 Seppä Upi Anttila oli ensimmäisiä ruukkialueelle muuttaneita käsityöläisiä. Vaikuttaakin siltä, että ruukkialueen kyläyhteisön toiminta perustuu hyvin arkisten asioiden ympärille: työhön, rauhalliseen eloon ja oloon, saunomiseen ja satunnaisiin tapahtumiin. Ihmiset vaihtavat mielellään pari sanaa tuttujen kasvojen kanssa, mutta erikoisempia sosiaalisia karkeloita tai ompeluseuroja ei tässä kylässä juuri harrasteta. Ihmiset tekevät kesällä paljon töitä, kun turistikausi on käynnissä. Sitten syksymmällä onkin jo aika ihanaa, kun turistit katoavat ja meno rauhoittuu. Samaten pitkän talven jälkeen on taas todella piristävää, kun kuhinaa taas alkaa, Hirvonen pohtii fiskarsilaisten vuosirytmiä. Ovella käy väkeä. Ihmiset hipelöivät taottuja rautaesineitä tai vaan katselevat ympärillään seppien takomista. Tämä on modernia kulkukauppaa. Sen sijaan, että kauppias kulkisi ovelta ovelle, kulkevat potentiaaliset asiakkaat pajalla, Anttila lausahtaa ja nojailee pöydän kulmaan. On aika jättää käsityöläisidylli taakse. Ensi vuonna pitää vielä tarkastaa ruukin jokavuotiset kesäjuhlat ja taskussa on kutsu myös saunanlauteille. l Sini Hirvonen toimii Fiskarsissa kylätalkkarina. Tehtäviin kuuluu muun muassa kyläseuran asioiden hoito. sen tuntia, jonka jälkeen löylyjä riittää hyvällä lykyllä seuraavaan päivään saakka. Ruukin bed and breakfast -paikan pitäjä, Pertti Pepe Lemettinen lausuu heti aluksi lyhyen ylistyspuheen saunanrakentajan puolesta. Kaikki kunnia Tapani Hietalahdelle, tämän saunan suunnittelijalle ja rakentajalle. Tämä on paras sauna missä olen ollut, vahvistaa kylätalkkari Hirvonen. Ja komea järven ja metsän reunustama sauna onkin. Kyläläisten kollektiiviset saunavuorot ovat olleet nyt käynnissä 13 vuoden ajan. Kyläsauna on kesäisin lämpimänä vähintään joka toinen viikko. Lämmitysajoista ja sauna-aikatauluista kerrotaan kyläläisten yhteisellä sähköpostilistalla sekä Fiskarsin kyläseuran jäsenlehdessä, Pesutuvassa. Ison saunan lämmitykseen kuluu helposti koko päivä. Eikä itse saunomisprosessikaan ole lyhyimmästä päästä. Vähintään kaksi tuntia ja väliajat päälle, Lemettinen toteaa. Saunominen onkin yksi keskeinen elämän rytmittäjä kylän aktiivijäsenille. Metsän siimeksessä ei myöskään näy Fiskarsin ulkopuolista väkeä, vaikkakin saunanlauteille hakeutuu aina välillä Fiskarsissa viihtyviä ulkomaalaisia käsityöläisiä ja taiteilijoita. Välillä täällä on hyvinkin monikansallista saunomista, Lemettinen lausahtaa. Saunan lämmitys jatkuu vielä muutaman tunnin, sinä aikana on hyvä istua alas ja katsoa suomalaista järvimaisemaa tai vaikka käydä sepän pajalla. Kopinaa rautapajasta Oviaukolle saakka kuuluu nostalgisen kaiun omaavaa metallin kolinaa. Kylän ja koko Suomen harvoihin mestariseppiin kuuluva Upi Anttila oli ensimmäisiä ruukkialueelle muuttaneita käsityöläisiä. Ruukkialueesta haluttiin rakentaa ympäri vuoden toimiva käsityöläisalue, ja sattumien summan kautta päädyin tänne perustamaan silloin omaa pajaa, Anttila muistelee muuttoaan Fiskarsiin. pari & perhe 3/

26 Teksti Pirjo Korvela ja Antero Kupiainen Arki Haltuun -hanke auttaa lapsiperheitä arjen haasteissa Kun lapsiperheen arjesta puuttuu säännöllinen rakenne, perhe ajautuu ennakoimattomasti tilanteesta toiseen. Perheen arki kelluu. Väestöliiton Arki Haltuun hankkeen tavoitteena on auttaa perheitä saavuttamaan säännöllinen ja lapselle turvallinen arki. Lapsiperheen arjessa tulisi olla rakenne, joka huomioi lapsen unen ja ravinnon tarpeen. Siivoaminen, kaupassa käyminen, ruoan laitto, syöminen, rahan käytön hallinta, lastenhoito, vaatehuolto, ulkoilu ja muut perheen arkeen kuuluvat asiat ovat toimintoja, joiden tulisi riittävällä tavalla olla vanhempien hallinnassa. Näin ei kuitenkaan aina ole. Väestöliitto käynnisti keväällä 2007 Raha-automaattiyhdistyksen tuella Arki Haltuun -hankkeen. Hankkeella on kaksi tavoitetta; uuden perhetyön välineen kehittäminen ja perheiden auttaminen. Työskentely on tapahtunut yhteistyössä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Tuusulan lastensuojelun sekä Helsingin Läntisen perheneuvolan kanssa. Hankkeen taustalla on Väestöliiton lastenhoitotoiminnassa tehty havainto, että joskus perhetyötä tehdään pitkään ilman näkyvää muutosta parempaan. Havaittiin, että joidenkin perheiden kanssa työskentelyyn ei ollut sopivaa välinettä. Tarkastelun keskiössä aika Arki Haltuun -perhetyössä tarkastelunäkökulma on poikkeuksellinen; tarkastelun fokuksessa on aika. Kotikäynnit tehdään parityönä, 2 7 tunnin jaksoissa. Perheen ja työntekijöiden huomio keskittyy perheen ajankäyttöön. Jokaisen perheen ja usein myös kaikkien perheenjäsenten kanssa tehdään niin sanottu sekvensikartta, jossa jokainen päivä pilkotaan jaksoihin, sekvensseihin. Laminoitu kartta, joka räätälöidään kunkin perheen tarpeisiin, toimii kalenterin tapaan. Työntekijät osallistuvat aktiivisesti arjen toimintaan ja sen rytmiin sekä niiden rakentamiseen yhdessä perheen kanssa. Sekvenssikartan avulla ja siihen merkittynä lapsen perustarpeiden ja -turvan vaateet tulevat näkyviksi ja työskentelyn Sekvenssikartta toimii kalenterin tavoin; sen avulla suunnitellaan perheiden arkea. 26 pari & perhe 3/2009

27 kohteeksi; puheeksiottaminen helpottuu. Kun kotikäynnillä tarkastellaan esimerkiksi edellisiltaa, vanhempi saattaa todeta, että perhe vietti koko illan yhdessä. Lapsen näkökulmasta asia saattaa olla toisin; vanhempi on paikalla, mutta ei läsnä eikä suuntaa huomiota lapsen tarpeisiin. Vanhemmuutta tarkastellaan lapsen näkökulmasta. Tavoitteena on säännöllinen, toiminnallinen ja lapselle ennustettavissa oleva - turvallinen - arki. Työskentelyn fokuksessa eivät ole yksittäisten perheenjäsenten mahdolliset ongelmat; toiminta-ajatuksena on, että arjen perusrakenteen tulisi olla riittävän toimiva, ennen kuin lähdetään ratkomaan muita elämänhallinnallisia ongelmia. Esimerkiksi lapsen terapian onnistumisen yksi edellytys on riittävän vakaat ja ennustettavat rutiinit kotona. Yhteistyössä sosiaalityöntekijöiden ja muiden toimijoiden kanssa Työskentely alkaa aina aloitusneuvottelulla, jossa läsnä ovat esimerkiksi sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja, perhe, sekä Arki Haltuun -tiimistä projektikoordinaattori ja perhetyöntekijä. Aloitusneuvottelussa sosiaalityöntekijä (tai perheneuvolan lääkäri, psykologi tai sosiaalityöntekijä) kertoo, miksi kyseiselle asiakasperheelle on toivottu Arki Haltuun -perhetyötä. Perhe ja sosiaalityöntekijä kertovat toiveistaan työskentelyn ja tavoitteiden suhteen ja Arki Haltuun -projektikoordinaattori projektin työskentelytavasta. Työskentely räätälöidään kunkin perheen kohdalla heille sopiviksi aamu-, päivä-, tai iltakäynneiksi. Käyntien pituus on yleensä 2-3 tunnista koko päivään, ja työskentelyn kokonaispituutta arvioidaan välineuvottelussa. Perheiden arkea dokumentoidaan muun muassa valo- ja videokuvaamalla. Perheiden haastattelut menetelmän sopivuudesta äänitetään. Työskentelyyn kuuluvat väli- ja lopetusneuvottelu, joissa arvioidaan työskentelyä ja tavoitteiden toteutumista. Yksi intensiivisen työskentelyn eduista on se, että siinä tulee näkyviin paljon perheeseen ja heidän arkeensa liittyviä asioita - myös ne positiiviset seikat - mitkä esimerkiksi lastensuojelun perhetyössä saattavat jäädä taka-alalle. Työskentelyn lähtökohdan on, että perheet ovat omalla panoksellaan mukana kehittämässä sekvenssimenetelmää. Projekti on työskennellyt tähän mennessä 27 perheessä. Maahanmuuttajataustaisia perheitä on ollut mukana yhdeksän. Rutiinit toivat huojennuksen Yksi asiakasperheistä oli maahanmuuttajaisä ja 5-vuotias poika. Poika oli ollut äitinsä kanssa aiemmin kesällä päihdehuoltolaitoksessa perheosastolla, mistä heidät kuitenkin uloskirjoitettiin äidin retkahduksen vuoksi. Aloitusneuvottelussa isä kertoi eronneensa pojan äidistä muutama vuosi sitten. Hän ei ollut koskaan ollut yksin vastuussa pojan hoitamisesta. Isä totesi, että hän ei edes tiedä, minkälaista ruokaa pojalle pitäisi laittaa tai kuinka monta tuntia pojan pitäisi nukkua. Projektin näkökulmasta tällainen asiakkuus sopi erittäin hyvin; arjen rakenteiden luominen lapsen tarpeiden näkökulmasta, sekvenssikartan avulla. Tilanne oli uusi niin isälle kuin pojallekin. Arjen rutiineita ja ennustettavuutta alettiin rakentaa sekvenssikartan avulla. Aamu, päivä ja ilta pilkottiin pieniin osiin tavoitteena toiminnallinen vanhemmuus. Ruokaympyrän ja -kolmion avulla suunniteltiin päivän ateriat aamusta iltaan. Iltasekvenssiä tarkasteltiin myös tekemisen kautta; mietittiin, millaisia asioita isä voi tehdä yhdessä poikansa kanssa. Viikkotasolla suunniteltiin ulkoilut jokaiselle päivälle. Poika testasi rajoja voimakkaasti. Isä antoi aluksi periksi pojan kiukuttelukohtauksissa pojan halutessa kaupoissa erilaisia asioita. Isä kuitenkin vahvistui projektin aikana huomattavasti rajojen asettajana. Työntekijät auttavat perheitä saamaan arjen haltuun sen kaikilla osa-alueilla. Luodut rutiinit ja rakenteet eivät tuoneet ainoastaan ennustettavaa ja turvallista arkea pojalle, vaan myös isälle helpotuksen siitä, että kaikista asioista ei tarvitse neuvotella erikseen. Näin ei ole perheissä, joista rutiinit puuttuvat. Perheen sosiaalityöntekijä arvioi loppuneuvottelussa Arki Haltuun -työskentelyn onnistuneen tässä perheessä erinomaisesti. Kaoottinen arki oli muuttunut sujuvaksi. Projektin koordinaattori Antero Kupiainen siirsi kunnian tästä isälle todeten, että hän on tehnyt ison työn, perhetyö on ollut vain apuna. l Arki Haltuun hanke palkittiin Arki Haltuun hankkeen saaman palkinnon vastaanottivat projektikoordinaattori Antero Kupiainen ja osastopäällikkö Mona Jonsson. Väestöliiton Arki Haltuun hanke palkittiin toukokuussa vuoden 2009 TERVE- SOS palkinnolla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos myönsi palkinnon ansiokkaasta kehittämistyöstä. Arki Haltuun -hanke tukee perheitä rakentamaan toimivaa ja lasten hyvinvointia painottavaa arkea. Hankkeen avulla pyritään myös auttamaan syrjäytymisuhan alla olevia perheitä jo varhaisessa vaiheessa. TERVE-SOS palkinto on tunnustus poikkeuksellisen onnistuneelle, esimerkilliselle tai valtakunnallisesti merkittävälle innovatiiviselle sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus-, kehittämis- tai kokeiluhankkeelle. Arki Haltuun hankkeen lisäksi tänä vuonna palkittiin Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi hanke ja Kainuun LiikuntaVasu hanke. Innovaatiopalkinnon sai Helsingin kaupungin sosiaaliviraston asiakaspalautejärjestelmä. Palkinnot jaettiin TERVE-SOS-messuilla Helsingissä. l Anne Leinonen pari & perhe 3/

28 Teemavuosi torjuu köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä Ensi vuonna vietetään Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuotta. Euroopan Unionin jäsenmaissa toteutettavan teemavuoden tavoitteena on tunnustaa köyhyydessä elävien ja syrjäytyneiden oikeus ihmisarvoiseen elämään ja osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan. Lisäksi teemavuosi haluaa korostaa kaikkien vastuuta köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa, edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa eri viranomaisten sitoutumista sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta on yksi Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeisistä tavoitteista. Merkittävä osa unionin kansalaista elää köyhyydessä tai voi käyttää palveluja vain rajoitetusti. Myös syrjäytyneisyys on ongelma. Sosiaalinen syrjäytyminen heikentää kansalaisten hyvinvointia ja estää heitä ilmaisemasta itseään ja osallistumasta yhteiskuntaan. Jokainen EU-maa toteuttaa teemavuoden ohjelmalla, joka toteutetaan maan tilanteen ja tarpeiden mukaan. Suomessa teemavuoden pääaiheeksi on valittu osallisuus ja yhteenkuuluvuus. Teemavuoden tapahtumilla ja hankkeilla halutaan edistää sosiaalisuutta ja sen ymmärtämistä, edistää tasavertaisuutta ja resurssien oikeudenmukaista jakoa sekä poistaa osallisuuden sosiaalisia ja kulttuurisia esteitä. Teemavuoden aikana puheenvuoro annetaan köyhille ja syrjäytyneille sekä heidän kanssaan työskenteleville vapaaehtoistyöntekijöille, järjestöille ja sosiaalityöntekijöille. l Ostimme entisen avomieheni kanssa yhteisen talon. Erosimme kuitenkin pian tämän jälkeen ja nyt talo on myynnissä. Se ei ole kuitenkaan mennyt kaupaksi. En haluaisi olla kiinni talossa enää yhtään kauempaa. Olisinkin kysynyt, onko minulla mitään mahdollisuuksia päästä talosta irti? Avoliiton aikana yhdessä ostettu omaisuus muodostaa niin sanotun yhteisomistussuhteen, joka voidaan milloin tahansa jommankumman osapuolen vaatimuksesta purkaa. Vaihtoehtoina ovat tuolloin joko se, että toinen osapuoli lunastaa toisen osapuolen osuuden tai se, että omaisuus myydään. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan voi velvoittaa toista osapuolta lunastukseen vastoin tämän tahtoa. l 28 pari & perhe 3/2009

29 Raisa Cacciatore: KAPINAKIRJA Aggressiokasvattajan käsikirja koululaisesta aikuiseksi. Kapinakirja on aggressiokasvattajan käsikirja koululaisten ja nuorten vanhemmille. Kirja auttaa vanhempia kestämään ikätasoon kuuluvan kapinan ja asettamaan tarpeelliset rajat. Kirja tarjoaa arkeen sopivia eväitä lapsen ja nuorten tunteiden kohtaamiseen. Se antaa vanhemmille keinoja hallita myös omat tunteensa. Kirjassa tuetaan vanhempia kohtaamaan kapina myönteisenä ja kehitykselle välttämättömänä voimavarana, joka auttaa nuorta itsenäistymään ja pitämään puoliaan. Myönteisellä tavalla itsenäistynyt nuori kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Kapinakirja on jatkoa Kiukkukirjalle, joka keskittyi alle kouluikäisten lasten aggressiokasvatukseen. Aggression hallinnan teoriat ja ohjeet ovat näissä kirjoissa suunnilleen yhtenevät. Kapinakirja. Aggressiokasvattajan käsikirja koululaisesta aikuiseksi, 159 s Hinta 27 + toimituskulut. pari & perhe 3/

30 uutuudet Heidi Ruohio: Kansainvälisesti adoptoituna Suomessa. Ulkomailta adoptoitujen nuorten kokemuksia suomalaisuudesta ja erilaisuudesta. Hei, mitä mulle tapahtuu? Edessä muutosten murrosikä Hei, mitä mulle tapahtuu? on seksuaalikasvatusvihkonen vuotiaille. Se on tarkoitettu ala-asteen 4-6-luokkaisille tietopaketiksi ja oman kasvun tueksi. Vihkonen käsittelee kehon kasvua ja fyysisiä muutoksia, mutta tuo esiin myös tunteiden merkitystä ja niiden muuttumista, ystävyyttä ja turvallista käyttäytymistä netissä. Ohut vihkonen sopii hyvin koulussa jaettavaksi. Syksyllä ilmestyy myös seksuaalikasvatusvihkonen yläasteikäisille, vuotiaille nuorille. Hei mitä mulle tapahtuu? Edessä muutosten murrosikä, 28 sivua. Hinta 0,75 euroa + toimituskulut. Kansainvälistä adoptiota ja kansainvälisesti adoptoituja on tutkittu Suomessa vielä varsin vähän. Mitä suomalaisuus ja synnyinmaa merkitsevät kansainvälisesti adoptoidulle? Miten ympäristö suhtautuu ulkomailta adoptoituihin? Voiko valtaväestöstä poikkeavan näköinen säästyä Suomessa rasismilta ja tulla hyväksytyksi suomalaisena? Tässä kirjassa valotetaan sitä, millaista on elää ulkomailta adoptoituna nuorena ja nuorena aikuisena Suomessa. Kirja sopii luettavaksi kansainvälisesti adoptoiduille itselleen, heidän vanhemmilleen, adoptiohakijoille ja heille, jotka tekevät työtä adoption tai adoptoitujen kanssa. Kansainvälisesti adoptoituna Suomessa. Ulkomailta adoptoitujen nuorten kokemuksia suomalaisuudesta ja erilaisuudesta. Väestöntutkimuslaitos Katsauksia E 37/ s. Hinta 15 euroa + toimituskulut. PERHEARKEA 30 pari & perhe 3/2009

31 koulutusta & kursseja Tahdolla ja taidolla ohjaajakoulutus Parisuhde muutoksissa luentosarja 2009 Tiesitkö, että parisuhdetaitoja voi opiskella? Halutatko parisuhdetaito-ohjelman vetäjäksi kunnassasi? Koulutus perustu uuteen suomalaiseen parisuhdeteoriaan ja malliin, joissa on hyödynnetty tuoreimpia kansainvälisiä tutkimuksia. Koulutus koostuu kolmesta kahden päivän seminaarista ja kahdesta yksittäisestä työnohjauspäivästä sekä omassa kunnassa järjestetystä ja vedetystä parisuhderyhmästä syksyllä 2009 ja keväällä Hinta 600 euroa. Hakemusten tulee olla perillä mennessä. Lisätietoja Kari Lankinen, puh , sekä Väestöliiton Parisuhdekeskus kouluttaa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia sekä kansalaisten etujärjestöjä ennaltaehkäisevään parisuhde- ja perhetyöhön. Kouluttajina ovat Parisuhdekeskuksen asiantuntijat. Pe Senioriparisuhteen tukeminen. Yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Pe Toimivan parisuhteen perusteet monikulttuurisessa suhteessa. Pe Otetta ja asennetta -Parisuhteen puheeksi ottaminen ja parisuhdeongelmien ennaltaehkäisy asiakastyössä. Ilmoittautuminen viimeistään kaksi viikkoa ennen luentoa osoitteeseen tai puh Osallistumismaksu 100 euoa /päivä. Katso lisätietoja Tilaa Pari & perhe -lehti Pari & perhe ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tilaan Pari & perhe -lehden alkaen 2009 Tilauksen maksaja/vanha osoite Sukunimi Tilaushinta 30 euroa/vuosikerta. Itselleni Lahjaksi Irtisanon tilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun. Etunimi Lahjatilauksen saaja/uusi osoite Sukunimi Käytä palvelukorttia, kun -- tilaat lehden -- ilmoitat osoitteentai nimenmuutoksen -- peruutat tai irtisanot tilauksesi Etunimi 2009 alkaen Vastaanottaja maksaa postimaksun Väestöliitto ry Tunnus VASTAUSLÄHETYS Jakeluosoite Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Päiväys ja allekirjoitus pari & perhe 3/

32 Kodin viikko 2009 Hyvää arkea rakentamassa Tapahtuu Helsingissä Nuorten tapahtuma Mun valinta perjantai klo 13 19, Kampin kauppakeskuksen katutaso Tutustu seksuaalioikeuksiin, omiin rajoihisi ja turvataitoihin. Tee oma rintanappisi, jätä viesti tynnyriin, lainaa lööppi ja seuraa katuteatteria. Parien ja perheiden päivä lauantai klo 10 15, Väestöliitto, Kalevankatu 16 Kehitä parisuhteen ja kodin taitoja hauskalla tavalla. Aikuisille tarjolla tietoiskuja ja teemapajoja. Väestöliiton lastenhoitajat leikittävät lapsia. Olen isä ja ylpeä siitä! tiistai klo 18 20, Gloria, Pieni Roobertinkatu Tule katsomaan kaksi lyhytelokuvaa ja keskustelemaan isyydestä. Isäntänä elokuvaohjaaja Pekka Lehtosaari. Tapahtumat ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Tule mukaan!