valtioneuvoston asetus sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (608/2005) 3.

Transkriptio

1 Kunnallinen työmarkkinalaitos Työryhmämuistio 1 (14) Kiireellisten sosiaalipalvelujen järjestämisestä ja siihen liittyvistä palvelussuhde ym. kysymyksistä 1 Lainsäädäntötaustaa Sosiaalihuoltolain 13 :n mukaan kuntien sosiaalihuollon tehtäviin kuuluu mm. lain 17 :ssä lueteltujen sosiaalipalvelujen järjestäminen asukkaille kulloinkin tarkemmin säädetyn sisältöisinä ja laajuisina. Sosiaalipalveluja ovat mm. sosiaalityö 1, lasten ja nuorten huolto, kehitysvammaisten erityishuolto ja päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huolto. Sosiaalihuoltolain 10 :n 2 momentin mukaan tulee jokaisen kunnan käytettävissä asiakastyössä olla sosiaalityöntekijän ammatillisen kelpoisuuden 2 omaavan viranhaltijan palveluja. Kunnan harkinnassa on, mihin sosiaalityön asiakastyöntehtäviin ja missä tilanteissa em. pätevyyden omaavaa viranhaltijaa käytetään 3. Sosiaalihuoltolain 12 :n 2 momentin (037/99) mukaan voi kuitenkin tahdosta riippumatonta huoltoa koskevan päätöksen 4 tehdä vain virkavastuulla toimiva, sosiaalityöntekijän ammatillisen kelpoisuuden omaava henkilö eli käytännössä virkasuhteinen sosiaalityöntekijä. Säännöksellä pyritään parantamaan tahdosta riippumattomien toimenpiteiden kohteeksi joutuvien oikeusturvaa siten, että toimenpiteestä päättävällä on ammatillista kykyä arvioida toimenpiteen tarve. Tahdosta riippumattomalla huollolla tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka tehdään vastoin henkilön nimenomaista tahtoa tai siitä riippumatta tilanteissa, joissa hänen kantansa ei ole selvitettävissä. Tällaisia ovat esim. lastensuojelulain mukainen huostaanotto sekä kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa tarkoitettu huoltoon määrääminen ja päihdehuoltolaissa tarkoitettu hoitoon määrääminen 5. Sosiaalihuoltolain 12 :n muutosta koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa on lisäksi todettu, että tärkeitä sosiaalityöntekijän pätevyyden omaavan viranhaltijan palvelut ovat esimerkiksi myös lastensuojelulain 10 :n 3 momentissa tarkoitetuissa lapsen edun selvittämistä ja puhevaltaa koskevissa asioissa 1 Ks. sosiaalihuoltolain 18, sosiaalityöllä tarkoitetaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön suorittamaa ohjausta, neuvontaa ja sosiaalisten ongelmien selvittämistä sekä muita tukitoimia, jotka ylläpitävät ja edistävät yksilöiden ja perheiden turvallisuutta ja suoriutumista sekä yhteisöjen toimivuutta. 2 Ks. sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 3 ja 14 sekä valtioneuvoston asetus sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (608/2005) 3. 3 Ks. hallituksen esitys 137/1999 sosiaalihuoltolain muuttamisesta. 4 Ks. sosiaalihuoltolain 12 :n 2 mom., lain 10 :n 2 momentissa tarkoitetulla viranhaltijalla, jonka 6 :n 1 momentissa tarkoitettu monijäseninen toimielin on tehtävään määrännyt, on oikeus toimielimen vahvistamin perustein ja yleisten ohjeiden mukaisesti toimielimen puolesta päättää kiireellisissä tapauksissa tahdosta riippumattoman huollon antamisesta ja näissä tapauksissa käyttää toimielimen puhevaltaa itse tai asiamiehen välityksellä. 5 Ks. lastensuojelulain 18, jos lapsi on lain 16 :ssä mainitusta syystä välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen huostaanoton ja sijaishuollon tarpeessa voidaan hänet ottaa sosiaalilautakunnan huostaan alistamatta päätöstä lääninoikeuden (hallinto-oikeuden) vahvistettavaksi. Ks. myös tahdosta riippumattoman huollon/hoidon osalta kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 32, päihdehuoltolain 10 ja mielenterveyslain 8.

2 KT Työryhmämuistio 2 (14) ja lastensuojeluasetuksen 3 :ssä tarkoitetuissa 6 lapsen huostaanoton valmistelua ja oikeudelle annettavia lausuntoja ym. koskevissa asioissa. Em. sosiaalihuoltolain 10 :n 2 momentissa ei edellytetä, että sosiaalityöntekijän kelpoisuuden omaavan henkilön palveluja olisi saatavana ympäri vuorokauden. Kunta on kuitenkin velvollinen huolehtimaan siitä, että kiireelliset tahdosta riippumattomat toimenpiteet (mm. kiireelliset huostaanotot) hoidetaan vuorokauden ajankohdasta tai viikonpäivästä riippumatta eli myös normaalin päiväajan toiminnan ulkopuolella. Minkälaisin järjestelyin palvelutarpeeseen vastataan, on kunnan päätettävissä. Sosiaalihuoltolain voimaan tulleella muutoksella täsmennettiin sosiaalipalvelujen järjestämistä kiireellisissä tapauksissa. Sosiaalihuoltolain 40 a :n mukaan kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelujen tarve on arvioitava viipymättä. Kunnat voivat luonnollisesti palvelujen kysynnän tarpeen ja voimavarojensa puitteissa järjestää muitakin kuin kiireellisiä sosiaalipalveluja normaalin päiväajan ulkopuolella. Näiden järjestämistä ei kuitenkaan käsitellä tässä muistossa. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa 2005:8 Kiireellinen sosiaalipalvelu, Sosiaalipäivystyksen järjestäminen, on esitelty kiireellisen sosiaalipalvelun järjestämiseen liittyvää lainsäädäntöä. 2 Kiireellisten sosiaalipalvelujen käsite tässä muistossa Kiireellisillä sosiaalipalveluilla tarkoitetaan tässä muistiossa ensisijaisesti tahdosta riippumattoman hoidon/huollon järjestämistä, jota sen luonteen vuoksi ei voida siirtää ilman, että siitä aiheutuisi merkittävää vaaraa ao. henkilön itsensä tai toisten terveydelle tai turvallisuudelle, ja johon siis pitää palvelutarpeen luonteen vuoksi välttämättä vastata myös normaalin päiväajan toiminnan ulkopuolella. Myös esim. lastensuojeluun ja lapsen edun valvontaan liittyvissä kysymyksissä, perheväkivaltatilanteiden yhteydessä ja päihde- ja mielenterveysongelmaisten asiakkaiden akuuttitilanteissa voi syntyä vastaavankaltaisia sosiaalihuollon välittömiä toimenpiteitä vaativia tilanteita. 6 Lastensuojeluasetuksen 3 :n mukaan lastensuojelun tehtävissä toimiva sosiaalityöntekijä valmistelee mm. lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevat asiat yhteistyössä lasten huoltoon perehtyneen toisen työntekijän kanssa. Jos asian kiireellisyys sitä edellyttää tai jos yhteistyö erityisestä syystä on ilmeisen tarpeetonta, sosiaalityöntekijä voi valmistella asian yksin.

3 KT Työryhmämuistio 3 (14) 3 Nykytilanne kunnissa Hätäkeskusten 7 perustaminen ja viranomaisyhteistyön lisääntyminen ovat saattaneet lisätä sosiaalihuollon palvelujen, erityisesti sosiaalityön, kysyntää muutoinkin esimerkiksi iltaisin ja viikonloppuisin. Tällöin ei ole kuitenkaan aina kysymys tässä muistossa tarkoitetuista kiireellisistä sosiaalipalveluista. Kiireellisten sosiaalipalvelujen järjestämisestä on käytetty esimerkiksi nimityksiä sosiaalipäivystys tai kriisipäivystys. Päivystys-sanan käyttöä tässä yhteydessä on kuitenkin pidettävä harhaanjohtavana, koska päivystyksellä tarkoitetaan vakiintuneen terminologian mukaan työaikalain mukaista varallaoloa. Sosiaalipalveluissa päivystys-nimitystä on käytetty kuitenkin nimenomaan normaalina päiväaikana annetuista kiireellisistä palveluista ja toisaalta päiväajan ulkopuolellakin annetut kiireelliset palvelut on usein järjestetty muutoin kuin henkilöstön varallaolona. Kriisipäivystys yms. sana taas on omaksuttu lähinnä suurten onnettomuuksien ym. varalta muodostettua, vapaaehtoistoimintaan perustuvaa tukitoimintaa varten. Em. syystä on muistiossa päädytty suosittelemaan, että edellä tämän kohdan ensimmäisessä kappaleessa tarkoitetuista sosiaalihuollon palveluista, jotka annetaan normaalin päiväajan ulkopuolella, käytettäisiin nimitystä kiireelliset sosiaalipalvelut. Kiireellisten sosiaalipalvelujen kysynnän lisääntyessä ovat kunnat alkaneet järjestää näitä ja muitakin sosiaalipalveluja myös normaalin päiväajan ulkopuolella iltaisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Säännöllisenä toimintamuotona tätä on järjestetty lähinnä suurissa kaupungeissa. Sosiaali- ja terveysministeriön syksyllä 2006 sosiaalipäivystyksen järjestämisestä tekemän selvityksen mukaan sosiaalipäivystys on asianmukaisesti järjestetty suurimmassa osassa Suomen kuntia. Sen mukaan kunnissa on selkeät järjestelyt siitä, miten sosiaaliviranomaisiin saa yhteyden normaalien aukioloaikojen ulkopuolella iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa 2006:64 Sosiaalipäivystyksen kehittäminen on kuvattu sosiaalipäivystyksen asiakasprosesseja ja toiminnan kehittämistä sekä annettu näkökulmia toiminnan organisoinnissa ilmeneviin pulmiin. 7 Hätäkeskuslakia (157/2000) sovelletaan pelastus-, poliisi-, sekä sosiaali- ja terveystoiminnan järjestämiseen ja hätäkeskuksiin sekä hätätilanteita koskeviin ilmoituksiin, jollei ilmoitusten käsittelystä muualla laissa toisin säädetä (eräin poikkeuksin). Hätäkeskuksen tehtävänä on mm. vastaanottaa hätäilmoituksia ja toimia pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen viestikeskuksena sekä tukea ja avustaa em. viranomaisten tehtäviä hoitavia yksiköitä. Lain perustelujen mukaan hätäkeskuksiin tulevat ilmoitukset koskisivat ensisijassa palokunnan apua edellyttäviä hätätilanteita kuten tulipaloja ja muita onnettomuuksia, poliisin toimenpiteitä edellyttäviä rikoksia ja muita kiireellisiä poliisitoimenpiteitä sekä sosiaali- ja terveystoimen kiireellisiä toimenpiteitä edellyttäviä tilanteita kuten tapaturmia ja sairauskohtauksia tai sosiaalihuollon päivystystapauksia. Hätäkeskuslaissa ei ole velvoitetta järjestää esim. ympärivuorokautista sosiaalipäivystystä kiireellisiä tapauksia varten.

4 KT Työryhmämuistio 4 (14) 4 Tapoja ja mahdollisuuksia järjestää kiireellisiä sosiaalipalveluja 4.1 Yleisiä lähtökohtia Se, miten kiireellisten sosiaalipalvelujen saatavuus varmistetaan vuorokauden eri aikoina ja viikon eri päivinä ja miten palvelut järjestetään, riippuu palvelutarpeesta eli kysynnän määrästä, säännönmukaisuudesta, toistuvuudesta ja luonteesta sekä käytettävissä olevasta henkilöstöstä. Kiireellisten sosiaalipalvelujen järjestämistä suunniteltaessa on huomattava, että näihin liittyy usein viranomaistehtäviä, joita voivat suorittaa vain viranhaltijat ja jotka lisäksi vaativat sosiaalityöntekijän ym. ammattihenkilön ammattipätevyyttä. Palvelujen tarjontaan liittyviä henkilöstön työaikajärjestelyjä suunniteltaessa tulee ottaa luonnollisesti huomioon mm. työaikalain säännökset ja voimassa olevan virka- ja työehtosopimuksen määräykset. Kiireellisten sosiaalipalvelujen saatavuuden asianmukainen turvaaminen edellyttää yleensä seudullista tai alueellista kuntien tai kuntien ja eri viranomaistahojen välistä yhteistyötä, koska yksittäisissä pienehköissä kuntayksiköissä on kiireellisten sosiaalipalvelujen tarve usein lähinnä satunnaista eikä käytettävissä oleva henkilömäärä huomioon ottaen toimivien työ- ja varallaolojärjestelmien luominen ole käytännössä mahdollista. Palvelutarpeen kehitystä on syytä seurata ja järjestellä palveluja tarpeen mukaan uudelleen. Myös mm. teknologian kehitystä on hyvä seurata, jotta sitä voidaan hyödyntää palveluja järjestettäessä. Normaalin päiväajan ulkopuolella voidaan kiireellisiä sosiaalipalveluja järjestää alueellisena yhteistyönä esim. seuraavasti: Kukin kunta sitoutuu vastaamaan vuorollaan kiireellisten sosiaalipalvelujen saatavuudesta koko alueella. Kuten edellä, mutta palvelut keskitetään osittain (esim. viikonloppuna ja/tai yöaikana) tai kokonaan yhteen "toimipisteeseen", josta vastuuvuorossa kulloinkin olevan kunnan viranhaltija on välittömästi tai välillisesti tavoitettavissa. Kyseeseen voi tulla esim. keskitetty puhelinnumero (esim. jokin ympärivuorokauden toiminnassa oleva hoitolaitos), josta pyynnöt ohjataan tai josta ne ohjautuvat automaattisesti esim. varallaolovuorossa olevalle sosiaalityöntekijälle ym. Jos palvelutarve on todella huomattavaa, voi kyseeseen tulla myös keskitetty fyysinen toimipiste, jossa on yövuorossa sosiaalityöntekijä. Yksi kunta sitoutuu järjestämään koko yhteistoiminta-alueen tarvitsemat kiireelliset sosiaalipalvelut osittain (esim. viikonloput) tai kokonaan ja muut kunnat ostavat tarvitsemansa palvelut tältä. Palvelu järjestetään osittain tai kokonaan hätäkeskusten välityksellä tai sen toimintana (esim. vastaavasti kuin edellä keskitetty palvelu). Kun palvelut järjestetään kuntien/kuntien ja muiden viranomaistahojen välisenä yhteistyönä tai ostopalveluina, on järjestelyistä tehtävä osapuolten vä-

5 KT Työryhmämuistio 5 (14) 4.2 Henkilöstön työaikajärjestelyjä 4.3 Henkilöstön varallaolojärjestelmä lillä selkeä sopimus, jotta mm. tehtäviä suorittavien viranhaltijoiden toimivalta toimia koko alueella on selvää 8. Yksityiseltä sektorilta ei kiireellisiä sosiaalipalveluja voida yleensä ostaa, koska em. palveluissa on yleensä myös kyse viranomaistehtävistä, joita voivat suorittaa vain viranhaltijat 9. Palvelut voidaan järjestää esimerkiksi porrastamalla henkilöstön säännöllisiä työaikoja työpäivän kuluessa tai järjestämällä työajat tarvittaessa useampaan vuoroon, joilla katetaan nykyistä suurempi osa vuorokaudesta tai tarvittaessa koko vuorokausi (esim. 2 vuoroa tai 3 vuoroa). Säännönmukaisen työvuoronsa aikana viranhaltijat/työntekijät ovat luonnollisesti velvollisia tekemään kaikkia muitakin virka-/työtehtäviään kuin vain em. kiireellisiä tehtäviä. Em. järjestelyt edellyttävät, että käytettävissä on useita tarvittavan pätevyyden omaavia henkilöitä (yleensä virkasuhteisia sosiaalityöntekijöitä ym.) joko kunnan omassa palveluksessa tai, että useampi kunta on tehnyt yhteistyösopimuksen kiireellisten sosiaalipalvelujen järjestämisestä alueellaan, jolloin koko alueen sosiaalityöntekijöiden ym. työvuorot suunnitellaan alueen palvelutarpeen edellyttämällä tavalla. Määrätyin edellytyksin voidaan em. työtä teettää myös lisä- ja ylityönä, myös työvuoroluetteloon etukäteen suunniteltuna lisä- ja ylityönä. Jos palvelutarve ei edellytä henkilöstön olemista työpaikalla säännönmukaisessa työvuorossa, mutta kokemusperäisesti tiedetään, että tarve kiireellisten sosiaalipalvelujen antamiselle määrättyinä aikoina myös normaalin päiväajan ulkopuolella on suhteellisen säännönmukaista ja toistuvaa, voidaan osa vuorokautta ja/tai viikonlopusta/arkipyhistä tai viikonloppu hoitaa vapaamuotoisella varallaololla (ks. viranhalijan/työntekijän varallaolosta säännöllisen työaikansa ulkopuolella tarkemmin kohta 5.6). Mahdollisuudet varallaolojärjestelmien luomiseen pienissä yksiköissä ovat kuitenkin rajalliset ja järjestely edellyttää yleensä useamman kunnan yhteistyötä esim. siten, että yhteistyöalueeseen kuuluvien kuntien sosiaalityöntekijät ym. ovat varalla kukin vuorollaan. 8 Ks. edellä alaviite 4. 9 Ks. kuntalain 1 luvun 2 :n 3 mom. ja 6 luvun 44, sosiaalihuoltolain 5 :n 2 mom. sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista annetun lain 4.

6 KT Työryhmämuistio 6 (14) 5 Henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin liittyviä kysymyksiä 5.1 Yhteistoimintamenettely Ennen kuin kunta suorittaa esim. sosiaalitoimessa henkilöstön asemaan olennaisesti vaikuttavia palvelutoiminnan muutoksia tai olennaisia muutoksia henkilöstön työtehtävissä, töiden ja työtilojen järjestelyissä, käydään toimenpiteiden perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista yhteistoimintamenettelystä tehdyn yleissopimuksen tai paikallisen yhteistoimintasopimuksen mukaiset neuvottelut. (ks. yleissopimuksen 3 ja 4 ) 10. Mm. kiireellisten sosiaalipalvelujen saatavuuden asianmukaiseksi turvaamiseksi rakennettava varallaolojärjestelmä on yhteistoimintamenettelyssä käsiteltävä asia. Yhteistoimintamenettely ei rajoita työnantajan oikeutta järjestää työt ja toiminnot palvelutarpeen edellyttämällä tavalla, vaikka neuvotteluissa ei saavutettaisikaan yhteisymmärrystä. 5.2 Työaikalain ja KVTES:n alaisuus ja työvuoroluettelon laatimisvelvollisuus Töiden ja työaikojen suunnittelu ja järjestäminen sekä työn tekemispaikka ym. ovat työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden piiriin kuuluvia työnantajan päätettäviä asioita. Työaikojen suunnittelussa työnantajan tulee luonnollisesti ottaa huomioon mm. työaikalain ja valtakunnallisten virka- ja työehtosopimusten määräykset. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät ovat pääsääntöisesti työaikalain (605/1996) alaisia ja näin ollen heihin tulee sovellettavaksi työaikalain ehdottomat säännökset kuten ylityön tekemisvelvoitetta ja ylityön enimmäismäärää koskevat säännökset (ks. KVTES:n työaikaluvun 2 ). Pääsääntöisesti sovellettavat työaikamääräykset löytyvät kuitenkin KVTES:sta. KVTES:n työaikaluvun 30 :n mukaan on työnantajan velvollisuutena laatia työaikalain alaisia töitä varten etukäteen työvuoroluettelo, josta ilmennee viranhaltijan/työntekijän säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä päivittäiset lepoajat. Myös mahdollinen varallaolo on syytä merkitä työvuoroluetteloon, koska näin pystytään seuraamaan mm. työhönsidonnaisuutta (esim. rasittavuustekijät, töiden tasapuolinen ja tarkoituksenmukainen jakautuminen) ja vapaapäivien antamista ja toteutumista. Jos säännöllinen työaika on järjestetty keskimääräiseksi, edellytetään myös työajan tasoittumisjärjestelmän laatimista (ovat usein sama asiakirja). Tasoittumisjärjestelmää ja työvuoroluetteloa koskevat tarkemmat määräykset näihin liittyvine kuulemismenettelyineen ovat KVTES:n työaikaluvun 29 ja 30 :ssä. Työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle jää lain 2 :n 1 kohdan perusteella sosiaalijohtaja tai vastaavassa asemassa oleva viranhaltija. Lisäksi voi työaikalain 2 :n 3 kohdan perusteella lain soveltamisen ulkopuolelle jäädä sel- 10 Uusi laki työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa tulee voimaan (Ks. KT:n yleiskirje 7/2007).

7 KT Työryhmämuistio 7 (14) 5.3 Sosiaalityöntekijöiden säännöllinen työaika lainen olennaisessa määrin kenttätyötä tekevä sosiaalityöntekijä, joka päättää itsenäisesti kenttätyön järjestelyistä. KVTES:n työaikaluvun 4 :n 1 momentin mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Näin ollen esim. sosiaalityöntekijää ei voida velvoittaa suorittamaan varallaoloa työpaikallaan tai työpaikaksi katsottavassa muussa työpisteessä, vaan tällöin kyseessä on kokonaan työajaksi luettava työvuoro eikä varallaolo (ks. myös jäljempänä kohta 5.6). Kunnan sosiaalilautakunnan alaisten sosiaalityöntekijöiden ja heidän esimiestensä (lukuun ottamatta sairaaloita, terveyskeskuksia, mielenterveystoimistoja sekä hoito- ja huoltolaitoksia) säännöllinen työaika määräytyy KVTES:n työaikaluvun 8 :n toimistotyöaikajärjestelmän mukaan. Säännöllinen työaika on enintään 9 tuntia vuorokaudessa ja enintään 36,25 tuntia viikossa. Säännöllinen viikkotyöaika voidaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin 36,25 tuntia enintään 6 viikon ajanjaksossa. Muiden sosiaalityöntekijöiden säännöllinen työaika on KVTES:n työaikaluvun 10 :ssä määrätty 37 tuntia viikossa tai keskimäärin em. viikkotyöaika enintään kuuden viikon ajanjaksossa. Näiden sosiaalityöntekijöiden kohdalla myös KVTES:n työaikaluvun 9 :ssä määrätty jaksotyö on mahdollinen sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja huoltolaitoksissa. Sovelletaanko sosiaalityöntekijään em. toimintayksikössä jaksotyöaikaa vai 37 tunnin työaikaa, päättää työnantaja. Sikäli kun työnantajalla on KVTES:n ja työaikalain perusteella valittavana useampia työaikajärjestelmiä (esim. jaksotyö- tai yleistyöaika), päättää työnantaja toiminnan ja virka-/työtehtävien suorittamisen kannalta tarkoituksenmukaisimman työaikajärjestelmän. Valittua työaikajärjestelmää sovelletaan sellaisenaan. Jaksotyöaikaa koskevia määräyksiä voidaan soveltaa vain työaikalain 7 :ssä mainituissa töissä ja toimintayksiköissä eli mm. sairaaloissa, hoito- ja huoltolaitoksissa ja terveyskeskuksissa. Jaksotyössä säännöllinen työaika on 3 viikon pituisena työaikajaksona 114,25 tuntia tai 2 viikon työaikajaksossa 76,5 tuntia. Säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on kahden peräkkäisen 2 tai 3 viikon tai kolmen peräkkäisen 2 viikon työaikajakson aikana keskimäärin edellä mainittu. Jaksotyössä ei ole määrätty vuorokautista eikä viikoittaista säännöllistä työaikaa, vaan yksinomaan jakson säännöllinen työaika (ks. kuitenkin esim. työvuorojen enimmäispituuksista jäljempänä kohta 5.8.1). Edellä todetusta poiketen on päihdehuollon ym. tehtävissä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden säännöllinen työaika KVTES:n työaikaluvun 7 :ssä määrätty yleistyöaika tai, kun kyseessä on em. hoito- tai huoltolaitos, voi-

8 KT Työryhmämuistio 8 (14) 5.4 Lisä- ja ylityön tekemisvelvollisuus daan noudattaa jaksotyöaikaa. Yleistyöajassa säännöllinen työaika on enintään 9 tuntia vuorokaudessa ja enintään 38,25 tuntia viikossa. Säännöllinen viikkotyöaika voidaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin 38,25 tuntia enintään 6 viikon ajanjaksossa Ylityö Työt suunnitellaan lähtökohtaisesti siten, että ne voidaan tehdä säännöllisenä työaikana ja ylityön tarve on lähinnä poikkeuksellista. Ylityön teettäminen työaikalain alaisella viranhaltijalla/työntekijällä edellyttää työaikalain 18 :n mukaan viranhaltijan/työntekijän erillistä suostumusta (voidaan antaa kertaluontoisesti tai lyhyehköksi ajanjaksoksi määrätehtävää varten). Lain mukaan viranhaltija ei voi kuitenkaan kieltäytyä ylityöstä, joka on välttämätöntä työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi. Kiireellisissä sosiaalipalveluissa on yleensä kyse tällaisesta työstä. Työntekijöiden kohdalla ei vastaavaa poikkeussäännöstä ole, joten ylityön tekemiseen vaaditaan aina työntekijän suostumus. Ylityön enimmäismääriä koskeva ehdoton säännös on työaikalain 19 :ssä. Laissa säädettyyn enimmäismäärään lasketaan mukaan vain laissa tarkoitettu ylityö (keskim. yli 40 tuntia/vko tehty työ), vaikka valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan ylityökorvauksia maksettaisiinkin jo em. alemmasta työajasta Lisätyö Myös lisätyön teettäminen edellyttää työaikalain 18 :n mukaan viranhaltijan/ työntekijän suostumusta. Lisätyöhön suostumus voidaan antaa etukäteen esimerkiksi työsopimuksella tai viranhaltijan kyseessä ollessa erillisellä lomakkeella (esim. virkasuhteen alkamisilmoitus tai virkamääräys), jonka myös viranhaltija allekirjoituksellaan hyväksyy (pysyvä suostumus, vrt. ero ylityöhön). Kuten edellä ylityön kyseessä ollessa, viranhaltija ei voi kieltäytyä lisätyöstä, joka on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä. Vaikka viranhaltija/työntekijä olisikin jo virka-/työsuhteensa alkaessa sitoutunut lisätyön tekemiseen, hän voi perustellusta henkilökohtaisesta syystä kieltäytyä lisätyöstä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinään. Epäselvyyksien välttämiseksi on uutta henkilöstä palkattaessa syytä tuoda selvästi esille mahdollinen lisätyön tekemisvelvollisuus ja ottaa siitä asianmukaiset kirjalliset sitoumukset Hätätyö KVTES:n työaikaluvun 18 :ssä on myös määräys työaikalain 21 :ssä säädetystä hätätyöstä. Sitä voidaan teettää mm. tilanteissa, jolloin ennalta arvaamaton syy uhkaa johtaa hengen ja terveyden vaarantumiseen eikä työtä voida siirtää tehtäväksi myöhemmin. Hätätyöstä ei ole kyse, kun työtä teetetään säännöllisenä työaikana, vaikka hätätyön edellytykset muutoin täyttyisivätkin. Hätätyötä ei lueta työaikalain 19 :ssä säädettyyn ylityön enimmäismäärään eikä viranhaltija/työntekijä voi kieltäytyä hätätyön tekemisestä.

9 KT Työryhmämuistio 9 (14) Myös esimerkiksi viikoittaisen vapaan antamista ja yötyön tekemistä koskevista säännöksistä voidaan poiketa. 5.5 Epämukavan työajan korvaukset sekä lisä-, ylityö- ja hätätyön korvaukset 5.6 Varallaolo Varallaolon määritelmä Ns. epämukavana työaikana tehdyltä työajalta, oli kyseessä sitten säännöllinen työaika taikka lisä- tai ylityö, suoritetaan KVTES:n työaikaluvun :ssä määrätyt työaikakorvaukset. Lisä- ja ylityötä koskevat korvausmääräykset ovat KVTES:n työaikaluvun :ssä ja hätätyön korvausmääräys 18 :ssä. Johtavassa tai itsenäisessä asemassa olevien viranhaltijoiden työaikakorvauksia koskevat poikkeusmääräykset ovat KVTES:n työaikaluvun :ssä. Arvioitaessa sitä, onko viranhaltija/työntekijä johtavassa asemassa, kiinnitetään erityisesti huomiota henkilön asemaan organisaatiossa. Itsenäisessä asemassa voidaan viranhaltijan/työntekijän katsoa olevan, mikäli hänen tehtäviensä luonne on sellainen, ettei työajan käyttöä voida riittävän tarkasti valvoa tai työajan käytön tarkka valvonta ei ole tarkoituksenmukaista. Näitä ovat yleensä esimiesasemassa olevat sekä sellaiset henkilöt, jotka tekevät esimerkiksi osittain työtä virastossa ja osittain sen ulkopuolella (kenttätyössä). Mikäli johtavassa tai itsenäisessä asemassa olevat viranhaltija/ työntekijä on työaikalain alainen, sovelletaan myös häneen KVTES:n työaikaluvun 2 :n 1 momentissa lueteltuja työaikalain säännöksiä (eli lainsäännökset, joista ei ole erillistä määräystä KVTES:ssa). KVTES:n työaikaluvun 5 :n mukaan varallaololla tarkoitetaan viranhaltijan/työntekijän velvollisuutta olla tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaolo on syytä merkitä etukäteen työvuoroluetteloon, vaikka varallaolo voi perustua myös esimiehen erilliseen kirjalliseen määräykseen.

10 KT Työryhmämuistio 10 (14) Varallaolovelvollisuus Varallaolon muoto ja sidonnaisuus Jos viranhaltija/työntekijä on määrätty olemaan työpaikalla tai työpaikaksi katsottavaksi muussa työpisteessä (esim. toisen kunnan sosiaalivirastossa tai poliisilaitoksella), ei kyse ole varallaolosta vaan normaalista säännölliseen työaikaan luettavasta työvuorosta 11. Työaikalain 5 :n mukaan varallaolosta sovitaan työnantajan ja viranhaltijan/työntekijän välillä. Kuten lisä- ja ylityönkin kohdalla, viranhaltija ei saa kuitenkaan kieltäytyä työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vaatimasta varallaolosta. Työntekijöiden kohdalla varallaolo perustuu yleensä jo työsopimukseen otettuun määräykseen, jossa työntekijä sitoutuu olemaan varalla. Viranhaltijoiden varallaolovelvollisuus taas perustuu joko sopimukseen tai, jos kyseessä on varallaolo, josta viranhaltija ei lain mukaan saa kieltäytyä, myös työnantajan yksipuoliseen määräykseen. Virantoimitusvelvollisuuteen eli virkatehtäviin kuuluva varallaolo on voitu todeta myös esim. jo viranhakuilmoituksessa ja virkamääräyksessä. Tällöinkin on syytä varmistaa, että viranhaltija on viran vastaan ottaessaan ymmärtänyt virantoimitusvelvollisuuteensa liittyvän varallaolovelvollisuuden ja hyväksyy sen. Varallaolosta voidaan luonnollisesti aina sopia erikseen viranhaltijan/työntekijän kanssa esim. kertaluontoisesti tai määrättyä ajanjaksoa/tilannetta varten. Uutta henkilöstöä palkattaessa on epäselvyyksien välttämiseksi syytä tuoda selvästi esille virkaan/työhön liittyvä varallaolovelvollisuus ja ottaa siitä asianmukaiset kirjalliset sitoumukset (ks. kohta Lisätyö). Työnantaja päättää noudatettavan varallaolon muodon, siihen liittyvän sidonnaisuuden laadun, yhteydensaantitavan ja työpaikalle saapumisen enimmäisajat palvelutarpeen ja toimintojen vaatimusten mukaan ottaen huomioon myös käytettävissä oleva työvoima. Varallaolon sidonnaisuutta vuosittain paikallisesti määriteltäessä on syytä seurata viestintälaitteiden ja teknologian kulloistakin kehitystä. Erilaisten 11 Huomaa kuitenkin, että mikäli työnantaja on antanut viranhaltijalle/työntekijälle mahdollisuuden suorittaa vapaamuotoista varallaoloa hänestä itsestään johtuvasta syystä valintansa mukaan olemalla työpaikalla tai työnantajan osoittamassa muussa tilassa taikka muualla ja viranhaltija/työntekijä oleskelee hänelle määrätyn vapaamuotoisen varallaolon aikana työpaikalla, kyseessä on edelleen vapaamuotoinen varallaolo eikä kokonaan työajaksi luettava aika. Tällainen tilanne voi syntyä esim. silloin, kun viranhaltija/työntekijä asuu niin kaukana työskentelypisteestä, ettei varallaolo tosiasiassa hänen kohdallaan olisi muutoin mahdollista. Vaikka työnantaja ei pääsääntöisesti voikaan määrätä viranhaltijan/työntekijän asuinpaikkaa, ei asuinpaikka kuitenkaan ratkaise toimintojen edellyttämää varallaoloa tai sen muotoa ym., vaan viranhaltijan/työntekijän on asuinpaikastaan huolimatta pystyttävä hoitamaan virka-/työtehtävänsä kuten mahdollisen varallaolon, johon hän on sitoutunut tai johon hänellä lain mukaan on velvollisuus.

11 KT Työryhmämuistio 11 (14) Varallaolosta suoritettavat korvaukset viestintä- ja hälytysjärjestelmien kehitys mahdollistaa oleskelun varallaoloaikana eri paikoissa, kunhan viranhaltija/työntekijä pystyy riittävän nopeasti aloittamaan työskentelyn. Nykyinen teknologia ja kiireellistenkin sosiaalipalvelujen luonne huomioon ottaen esim. asuntovarallaolo on tarpeettoman sidonnainen varallaolon muoto. Henkilöstön varallaoloa järjestettäessä tulee ottaa huomioon mm. työaikalain 5 :n säännös, jonka mukaan varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti työntekijän/viranhaltijan vapaa-ajan käyttöä. Lisäksi tulee pyrkiä huolehtimaan siitä, että viikoittainen vapaa turvataan (ks. kohta 5.8.2) Varallaolon suunnittelun lähtökohtana yleensä onkin, että varallaolo pyritään jakamaan mahdollisimman tasaisesti kyseeseen tulevien viranhaltijoiden/ työntekijöiden välillä. Kun uutta toimintaa, esim. kiireellisten sosiaalipalvelujen järjestämiseen liittyvää varallaoloa suunnitellaan eikä henkilöstön tehtäviin ole aiemmin kuulunut varallaoloa, on perusteltua erilaisten toiminnallisten vaihtoehtojen ohella kartoittaa myös henkilöstön valmiuksia varallaoloon (ks. myös kohta 5.1 yhteistoimintamenettelystä). Varallaolo pyritään järjestämään ensisijassa järjestelmän piiriin ilmoittautuneiden henkilöiden avulla, mikäli näin saavutetaan vaadittava varallaolovalmius ottaen huomioon mm. varallaoloa suorittavalta henkilöstöltä edellytetty koulutus ja muu osaaminen 12 sekä se, ettei varallaoloon osallistuvan henkilöstön työhönsidonnaisuus muodostu kohtuuttomaksi. Muussa tapauksessa työnantajan tulee määrätä tarvittava määrä ao. koulutuksen omaavia viranhaltijoita lakisääteiseen varallaoloon. Vapaamuotoisen varallaolon korvauksen suuruuteen vaikuttaa mm. viranhaltijalle/työntekijälle määrätty sidonnaisuus- ja valmiusaste (ks. KVTES:n työaikaluvun 5 3 mom. ja 23 1 mom.). Varallaoloaikaa ei lueta työajaksi. Varallaoloaika päättyy, kun viranhaltija/työntekijä kutsun saatuaan ryhtyy työskentelemään, ja jatkuu, kun työskentely päättyy, mikäli määrättyä varallaoloaikaa on vielä jäljellä. Varallaolokorvaus maksetaan myös työaikaluvun 23 :ssä tarkoitetulle johtavassa tai itsenäisessä asemassa olevalle, joka on määrätty kiireellisen sosiaalipalvelun järjestämistä koskevaan varallaoloon. Varallaolosta työpaikalle ja takaisin matkustamiseen kuluvaa aikaa ei lueta työajaksi 13. Työpaikalle saapumisesta tai sieltä poistumisesta aiheutuvat matkakustannukset korvataan. 12 Ennen varallaolon alkamista on perusteltua kartoittaa henkilöstön valmiudet uusiin tehtäviin ja varmistaa se, että heillä on kiireellisten sosiaalipalvelujen varallaolon usein yllättävissä ja akuuteissa asiakkaan kriisitilanteissa edellytetty osaaminen. Sosiaalialan substanssin hallinnan lisäksi osaaminen em. tilanteissa vaatii mm. kykyä nopeaan ja selkeään itsenäiseen päätöksentekoon ja sovellettavien toimintatapojen valintaan sekä hyviä arviointitaitoja ja tilannetajua. Osaaminen on kykyä soveltaa koulutuksessa ja työelämässä opittuja tietoja ja taitoja käytännön työn eri tilanteissa sekä muodostaa näistä kokemuksista uutta, sovellettavaa tietoa. 13 Ks. matka-ajoista ja niiden lukemisesta työajaksi eräissä tapauksissa KVTES:n työaikaluvun 4 :n 2 mom.

12 KT Työryhmämuistio 12 (14) 5.7 Hälytysluontoinen työ Varallaolon aikana työntekoon käytetty aika luetaan työajaksi eikä tältä ajalta suoriteta varallaolokorvausta. Koska varallaolo suunnitellaan yleensä säännöllisen työajan lisäksi, muodostuu varallaolon aikana tehty työ yleensä lisä-/ ylityöksi, josta suoritetaan KVTES:n mukaiset korvaukset. Lisäksi työssäolon ajalta voi tulla suoritettavaksi ns. epämukavan työajan korvauksia. Varallaolon aikana mahdollisesti syntyvään lisä- ja ylityöhön ei tarvita viranhaltijan/ työntekijän erillistä suostumusta. Mikäli työnantaja kutsuu viranhaltijan/työntekijän työhön viranhaltijan/työntekijän vapaa-aikana eikä viranhaltijaa/työntekijää ole määrätty olemaan varalla tai hänelle ei ole etukäteen yli 5 tuntia aiemmin ilmoitettu tällaisesta työstä, on viranhaltijalla/työntekijällä KVTES:n työaikaluvun 24 :ssä määritellyin edellytyksin oikeus hälytysrahaan KVTES:n mukaisten muiden työaikakorvausten lisäksi. Myös hälytysluonteisen työn edellyttämät matkakulut korvataan. 5.8 Työaikojen suunnitteluun vaikuttavia eräitä kysymyksiä Vuorokausilepo ja yhtäjaksoisen työvuoron enimmäispituus Viikoittainen vapaa Työaikalain 29 :n 1 momentin mukaan viranhaltijalle/työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin (laissa tarkoitetussa jaksotyössä 9 tunnin) pituinen vuorokausilepo. Vuorokausilepo siis rajoittaa yhtäjaksoisen työvuoron enimmäispituuden käytännössä 13 tuntiin (jaksotyössä 15 h, ks. lisäksi KVTES:n työaikaluvun 12 :n 2 mom. jaksotyön työvuoron pituudesta). Vuorokausilevon antamista koskevista säännöksistä voidaan poiketa lain 29 :ssä sanotuin edellytyksin. Vuorokausileposäännöstä ei sovelleta varallaolon aikana tehtyyn työhön (varallaolo ei ole työvuoro). KVTES:n työaikaluvun 26 :n mukaan työaika on järjestettävä niin, että viranhaltija/työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan, joka sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan sunnuntain yhteyteen. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää myös keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa. Varallaolo viranhaltijan/työntekijän viikoittaisen vapaan aikana edellyttää KVTES:n työaikaluvun 5 :n 2 momentin mukaan hänen suostumustaan. Jotta viikoittaisen vapaan antaminen voitaisiin turvata, tulee välttää yhden ja saman viranhaltijan/työntekijän määräämistä varallaoloon esim. koko viikonlopuksi.

13 KT Työryhmämuistio 13 (14) Mikäli työaikalain alainen viranhaltija/työntekijä joutuu viikoittaisen vapaansa aikana työhön KVTES:n 26 :n 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, suoritetaan KVTES:n 26 :ssä sanottu viikoittaisen vapaan menettämiskorvaus siltä osin kuin vapaa on menetetty (esim. suunniteltu 24 tunnin vapaa, jonka aikana tehnyt työtä 3 tuntia, korvaus suoritetaan 3 tunnilta). Ks. lisäksi mahdollisuudesta poiketa viikoittaisesta vapaasta KVTES:n 26 ja TAL:n Viikoittaisesta vapaasta ja sen korvaamisesta voidaan myös paikallisesti sopia toisin Yötyön tekemismahdollisuus 5.9 Työaikamääräyksistä poikkeaminen Työaikalain 26 :n 1 momentin mukaan yötyöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään kello 23:n ja 06:n välisenä aikana. Yötyötä saadaan teettää työaikalain 26 :n 1 momentin mukaan TAL:n 9 :ssä (KVTES:n 7 :ssä) säädetyssä jaksotyössä sekä työssä, joka on järjestetty kolmeen vuoroon. Lisäksi yötyö on mahdollista klo 01:een asti työssä, joka on järjestetty kahteen vuoroon KVTES:n 7 :n mukaisessa yleistyöaikajärjestelmässä. Jaksotyössä voi perättäisten yötyövuorojen lukumäärä olla enintään seitsemän (TAL 27 :n 3 mom.). Jaksotyö tulee kysymykseen käytännössä lähinnä sosiaalihuollon laitoksissa ym. Kaksi- tai kolmivuorotyön tekeminen taas vaatii suuria yksiköitä. Noudatettavasta työaikajärjestelmästä riippumatta voidaan yötyötä kuitenkin teettää KVTES:n työaikaluvun 31 :n mukaan työssä, joka on tarpeen tehdä kello 23:n ja 6:n välisenä aikana lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi kiireelliset sosiaalipalvelut. Muissa kuin em. tapauksissa (työaikajärjestelmänä esim. toimistotyö tai yleistyöaika eikä kyse ole em. lakisääteisistä tehtävistä) voidaan yötyön tekemiseen pyytää poikkeuslupaa työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaostolta. Yötyökorvauksia koskevat määräykset ovat KVTES:n työaikaluvun 20 :ssä. Yötyökorvaus maksetaan myös KVTES:n työaikaluvun 23 :ssä tarkoitetulle johtavassa tai itsenäisessä asemassa olevalle, joka kiireellisen sosiaalipalvelun järjestämistä koskevan varallaolon aikana tekee sopimuksessa tarkoitettua yötyötä. Kunnallisen pääsopimuksen 13 :n mukaan voidaan paikallisesti sopia poikettavaksi kulloinkin voimassa olevan valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä, jos siihen on olemassa paikallisista erityisolosuhteista aiheutuva perusteltu syy. Kun kysymys on työajoista, työaikajärjestelyistä ja -korvauksista, voidaan käytännössä sopia kaikesta muusta toisin paitsi

14 KT Työryhmämuistio 14 (14) KVTES:ssa määrätystä säännöllisen työajan keskimääräisestä pituudesta vuositasolla (ks. KVTES:n yleisen osan 4 ). Lisäksi voivat työnantaja ja viranhaltija/työntekijä sopia KVTES:n työaikaluvun 3 :n mukaan keskenään säännöllisen työajan järjestämisestä KVTES:ssa määrätyistä yleisistä työajoista poikkeavasti. Jos poikkeava järjestely koskee vähintään viittä viranhaltijaa/työntekijää, tulee työnantajan sopia asiasta ao. luottamusmiehen tai sopijajärjestön kanssa. Edellä mainitulla tavalla voidaan sopia esimerkiksi KVTES:ssa määrättyä pidemmän työajan tasoittumisjakson käyttämisestä, vuorokautisesta säännöllisestä työajasta tai yhtäjaksoisen työvuoron pituudesta.