Sukuseura Kanko ry. Sukuseuran yhteystiedot: c/o Karppinen, Venemestarintie 29 A, Helsinki puh sähköposti:

Transkriptio

1 Jäsenlehti 1/2007

2 Sukuseura Kanko ry Sukuseura on perustettu v ja rekisteröity v Sukuseurassa on 240 jäsentä. Jäsenmaksunsa maksaneet jäsenet saavat 1-2 jäsenlehteä vuodessa. Seuran sääntömääräinen kokous pidetään joka toinen vuosi. Muita sukutapaamisia pidetään sopimuksen mukaan. Sukuseuraan voivat liittyä kaikki Kankon sukuun kuuluvat henkilöt. Katsaus sukuun: Kanko on vanha sukutila Ikaalisten Kilvakkalan kylässä. Tila on ollut Kilvakkalan kylässä jo 1540-luvulla. Sukuyhteys on kuitenkin katkennut luvun alussa. Nykyisen suvun esi-isä on Jacob Johansson Kango, joka oli tilalla isäntänä v Jacobin lapsista vanhin, Johan jatkoi isäntänä Kankolla. Seuraava poika, Carl lähti Juonenhaaran torppariksi. Tytär Walborg avioitui Jyllin isännän kanssa. Seuraava poika Isaac meni naimisiin Ylipeijarin leskiemännän kanssa Jämijärveltä. Henric puolestaan avioitui Niinisalon talon tyttären kanssa. Nuorin veljeksistä Jacob avioitui Rajakosken tyttären kanssa Niinisalosta ja hänestä tuli Rajakosken, myöhemmin Ylikosken isäntä. Kankon isännän, Johanin pojista vanhin, Carl jatkoi tilalla isäntänä. Kolme sisarusta, Maria, Lisa ja Michael, jäivät asumaan tilalle. Maria synnytti yhden tyttären ja hänestä on suku jatkunut Kulmalana. Muut lapset lähtivät pois tilalta. Walborgista tuli Luomajärven torppari Jyllin kylään. Henric avioitui Kurkelan kylän Vähätiirikan tyttären kanssa ja hänestä tuli isäntä Vähätiirikan, nykyään Mattilan taloon. Jacob muutti hieman pidemmälle, Vahojärven Aittoniemeen, jossa hän oli isäntänä. Sukuseuran yhteystiedot: c/o Karppinen, Venemestarintie 29 A, Helsinki puh sähköposti: Sukuseuran internetsivut on päivitetty ja ne löytyvät osoitteesta: koti.welho.com/rkarppin/kanko/ Jäsenmaksu vuonna 2007 on 5 euroa/jäsen. Jäsenmaksu maksetaan Sukuseura Kanko ry:n tilille Ikaalisten Säästöpankkiin. Jäsenlehden toimitus: Sirpa ja Risto Karppinen Painopaikka: Multiprint Oy, espoo, puh

3 Puheenjohtajan tervehdys Talvi on ohitettu. Kesä ja sukujuhla lähestyy. Olethan laittanut kalenteriisi merkinnän heinäkuun viimeisen lauantain kohdalle. Toivotan Teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi yhteiseen sukujuhlaamme. Levittäkää tietoa sukujuhlasta myös niille, jotka eivät vielä kuulu sukuseuraan. Edellisestä kokoontumisesta on jo kaksi vuotta, joten varmaankin kaikilla riittää kerrottavaa toisilleen. Tietoa sukujuhlasta sekä ilmoittautumisohjeet ovat toisaalla tässä lehdessä. Sukuseuran hallitus on talven aikana miettinyt sukuseuran toimintaa. Nyt olemme tekemässä sukuseuralle standaaria. Olemme myös suunnitelleet sukupuun istuttamista Ikaalisten hautausmaalle ja siihen on seurakuntakin suhtautunut myönteisesti. Valokuvien arkistoinnista olemme keskustelleet useampaankin otteeseen. Toivomme edelleen jäsenistöltä ehdotuksia toimintatavoiksi. Tai oletko kiinnostunut itse toimimaan sukuseurassa? Otamme mielellämme vastaan kaikki ehdotukset, kunhan ne jotenkin liittyvät sukuun. Sukukirjan tekeminen on edelleen työn alla. Kirjan kokoaminen on hidasta, koska sitä tehdään harrastuspohjalta. Sukukirjan teossa on myös mietityttänyt henkilöiden tietojen julkaiseminen. Ensin pitää ilmeisesti saada kaikilta lupa. Ja tämä on hidasta, varsinkin kun kaikkien osoitteet eivät ole tiedossani. Tiedottakaa sukuun kuuluville ihmisille, jotka eivät vielä ole saaneet minulta minkäänlaista postia, että lähettäisivät yhteystietonsa (postiosoite tai sähköpostiosoite), niin voin sitten ottaa heihin yhteyttä. Anneli on jälleen kirjoittanut jäsenlehteemme Saksasta käsin pitkän muistelman Mansoniemestä. Ulla-Maija puolestaan on sukututkijana selvittänyt sukua. Kiitokset teille molemmille mukavista kirjoituksista! Muut sukuseuran jäsenet, ottakaa mallia ja tarttukaa kynään. Olisi mukava lukea, miten elettiin muissa kylissä. Kilvakkalassakin, kuten myös Riitialassa, Vahojärvellä, Kurkelassa, Jyllissä, Jämijärvellä muutamia mainitakseni, on varmaan tapahtunut paljon. Ja vaikkei olisi tapahtunutkaan, niin siitä normaalista elämästä voisitte kirjoittaa lyhyesti tai pidempään. Terveisin Sirpa 3

4 Sukuseuran hallitus Sirpa Karppinen, puheenjohtaja Venemestarintie 29 A Helsinki puh sirpa.karppinen@welho.com Juhani Soukko, varapuheenjohtaja Kotiportinkuja 1, Espoo puh Pekka Nygård Viinikankuja 8, Alavus puh pekka.nygard@pp.inet.fi Hannu Kanko Anjalankatu 42, Heinola puh hannu.kanko@kolumbus.fi Juha Taipale Ruskeepäänkatu 6, Nokia puh juha.taipale@co.inet.fi Riitta Villanen Helsingintie 266, Laukkoski puh riitta.villanen@evira.fi Arvi Koskinen Alasenkatu 3 B 40, Tampere puh arvi.koskinen@kolumbus.fi Rahastonhoitaja: Leila Rajamäki Muorinpolku 8 A 3, Järvenpää puh , leila.rajamaki@elisanet.fi Sukuseuran sihteeri -asiaa Sukuseuralla ei ole tällä hetkellä sihteeriä. Jos tunnet sisimmässäsi vähänkään kiinnostusta sukuseuratoimintaa kohtaan, niin nyt sinulla on mahdollisuus päästä toimintaan mukaan. Sihteerin tehtävät sisältävät normaalit mm. pöytäkirjojen kirjoittamiset. Muut tehtävät voidaan sopia tehtävään valitun toiveiden ja harrastusten mukaan. Tehtäviin saa myös opastusta. Ilmoita kiinnostuksesi soittamalla Sirpalle numeroon tai sukuseuran sähköpostiin sskanko@welho.com. Voit myös ehdottaa muuta henkilöä, jonka tiedät olevan kiinnostunut tällaisesta luottamustehtävästä. 4

5 Sukujuhla 2007 Sukujuhla 2007 pidetään Ikaalisten kylpylässä heinäkuun viimeisenä lauantaina Ohjelmarunko on seuraava: Klo Klo Klo Ilmoittautuminen ja ruokalippujen jako kylpylän päärakennuksessa ravintolan puoleisessa tuloaulassa Ruokailu noutopöydästä, Ravintola Violetta Ohjelma alkaa Wanhassa Ravintolassa Aluksi sääntömääräinen vuosikokous ~ Klo Kahvi ja kahvileipä Ohjelma jatkuu ~ Klo Arpajaiset Ilta jatkuu vapaamuotoisen seurustelun merkeissä Wanhassa Ravintolassa ja/tai Ravintola Violetassa Osallistumismaksu Sukujuhlan osallistumismaksu on 17 euroa/henkilö ja 8 euroa/lapset 5-15 v, alle 5-vuotiaat ilmaiseksi. Hintaan sisältyy ohjelma, ruoka Violetan noutopöydästä sekä iltapäiväkahvi ja kahvileipä Wanhassa Ravintolassa. Ilmoittautuminen Sukujuhlaan voi ilmoittautua maksamalla osallistumismaksu Sukuseura Kanko ry:n tilille Ikaalisten Säästöpankkiin heinäkuun 10. päivään mennessä tai soittamalla Sirpalle numeroon Pankkimaksussa ilmoittakaa Tiedonantoja-kohdassa kaikkien osallistujien nimet. Muistakaa ilmoittaa myös erikoisruokavaliot. Yöpyminen kylpylässä Jos haluatte yöpyä kylpylässä, niin ottakaa itse yhteys kylpylään ja mainitkaa tulevanne Sukuseura Kanko ry:n sukujuhlaan. Majoitushinta on 50 /henkilö kahden hengen huoneessa ja 80 /henkilö yksin asuen. Perhehinta 100 /huone / 2 aikuista ja 1-2 lasta 5-14v. Hinnat ovat voimassa Hotelli Ikaaliassa tai sen täyttyessä Hotelli Termessä. Majoitushinta sisältää aamiaisen, iltapäivän ja aamun Vesitropiikin sekä ohjelmamaksun illalla ravintola Violettaan. Arpajaiset ja arpajaisvoitot Pidämme sukujuhlan yhteydessä perinteiset arpajaiset. Perinteiseen tapaan toivomme myös arpajaisvoittoja jäsenistöltä. Tuokaapa tullessanne arpajaisvoittoja, kukin omien resurssiensa mukaan! Käyttäkää tässä yhteydessä myös suhteitanne firmoihin. 5

6 Yhteisvalokuva Oletko kiinnostunut ison porukan valokuvaamisesta? Pyrimme ottamaan yhteisvalokuvan sukujuhlien osallistujista. Onko suvussamme taitavaa valokuvauksen harrastajaa, joka voisi hoitaa yhteisvalokuvan ottamisen kulukorvausta vastaan? Vesitropiikki Jos haluat mennä uimaan Vesitropiikkiin, niin hinnat sinne ovat seuraavat: aikuinen 12 euroa, lapsi 5-14 v. 7 euroa, perhe (2+3) 29 euroa. Oleskeluaika on 2 tuntia. Jatkot Siirrymme varsinaisen sukujuhlan jälkeen Ravintola Violettaan. Ilta on omakustanteinen. Ravintolaan on sisäänpääsymaksu, joka sukujuhlaan osallistujille on 10 euroa ja se maksetaan paikan päällä. Varatkaapas siis myös ilta vapaalle seurustelulle. Onnea! Sukumme mestaripelimanni Viljo Suojanen täytti tammikuussa 90 vuotta. Edelleen taitavat kädet saavat vuonna 1937 ostetun haitarin elämään. Hänen soittoaan olemme kuulleet myös monissa sukujuhlissamme. Viljo on soittanut haitaria yli 70 vuotta. Tähän mahtuu paljon erilaisia soittokeikkoja seuraintaloilla, tanssilavoilla, kirkoissa sekä maalaistaloissa, joissa vietettiin häitä. Viljo on kuulunut Ikaalisten Harmonikkamiehiin ja Viulupelimanneihin alusta lähtien. Viljo on tehnyt myös paljon sävellyksiä ja sanoituksia. Hänen kynästään on lähtenyt yli 30 kappaletta. 6

7 Jaakon ja Marian tie Vahojärven Aittoniemeen Kirjoittanut: Ulla-Maija Riihimäki Nuori mies, juuri 20 vuotta täyttänyt, pestautui Kurkelan Vähä-Tiirikkaan rengiksi. Saman kylän Mäkelässä oli piikana viisi vuotta nuorempi mukava tyttö. Tyttö ei kuitenkaan ollut täällä kauan, koska hänen äitinsä oli jäänyt toisen kerran leskeksi ja kotona tarvittiin asujia. Nuoret olivat tutustuneet ja niinpä nuori mies lähti kotivävyksi kauas Vahojärven rantamaille. Nuorta miestä ei kotona Kilvakkalassa tarvittu, koska vanhempi veli alkoi asua kotitaloa. Tässä lyhykäisyydessään Vahojärven Aittoniemen tulevan isäntäparin alkuvaiheet. Minua kiinnosti tietää, miksi tämän nuoren tytön äiti, Vähä- Eskelin Valpuri, oli tullut Aittoniemeen. Aikani tutkittuani löytyi monta syytä tai seurausta, jotka olivat luultavasti sukusidonnaisia syitä. Valpuri Antintytär Vähä-Eskeli avioitui ensimmäisen kerran Tuomas Juhonpoika Helteen kanssa. He saivat useita lapsia, mutta vain kaksi eli aikuisiksi; poika Mathias ja tytär Maria. Isä-Tuomas kuoli perheen asuessa Vähä-Eskelissä. Valpuri meni kahden lapsensa kanssa Isoröyhiön Heikkilän Särkijokeen ja muutti sieltä 1791 Vahojärven Aittoniemeen. Täällä hän avioitui Aittoniemen Erikin kanssa. Avioliitto ei kuitenkaan kestänyt kuin noin kaksi vuotta. Erik ja isänsä Erik kuolivat elokuussa 1793, molemmat samana päivänä, silloin riehuneeseen punatautiin. Nyt Aittoniemi oli ilman isäntää ja vävystä tuli seuraava isäntä. Aittoniemi oli Wahojärven talosta erotettu torppa niin kuin oli Hankalakin. Aittoniemessä oli ollut emäntänä Wahojärven tytär, Hankalassa taas isäntänä Wahojärven poika. Vahojärven Hankalassa oli Valpurin muuton aikana emäntänä Valpurin Anna-sisar. Joten ehkäpä tässä on syy siihen, miksi Valpuri Vahojärven Aittoniemeen meni. Tässä sitten Jaakon ja Marian perhe. Oma sukuhaarani on Kuirinlahden suvussa. Aittoniemi, Kanko, Jacob (Jaakko) Juhonpoika torppari, uudistilallinen, sotilastorpan haltija. metsänvartija, s Kilvakkalan Kanko, k Vahojärven Aittoniemi. Jaakko syntyi kaksosena, mutta hänen kaksoisveljensä kuoli noin puolivuotiaana. Hänellä oli paljon muitakin sisaruksia. Hän lähti kotoaan rengiksi Kurkelan Vähä-Tiirikkaan, josta lähti ensin vävyksi ja sitten 7

8 isännäksi Vahojärven Aittoniemeen. R.n:o 3, p-ala 0,1722 mnt. Isäntänä ennen Jaakkoa oli ollut Johan Sigfridinpoika, s (sepän poika Parkanosta) ja vaimona Maria Jöranintytär Wahojärvi, s , k Isä: Kango, Juho Jaakonpoika, talollinen, s Ikaalinen, k Ikaalinen. Äiti: Kango, Hallia, Liisa Simontytär, s Ikaalinen, k Ikaalinen. Vihitty Ikaalinen Puoliso: Aittoniemi, Vähä-Eskeli, Maria Tuomaantytär, s Ikaalisten Sipsiö, k Vahojärven Aittoniemi. Vihkiaikaa ei löydy Ikaalisten vihityistä. Isä: Vähä-Eskeli, Helde, Tuomas Juhonpoika, tilallinen, s Ikaalinen, Helteen kylä, k Ikaalisten Sipsiö. Äiti: e. Helde, Aittoniemi, Vähä-Eskeli, Valborg Antintytär, s Ikaalinen, k Ikaalinen. Vihitty Ikaalinen Lapset: 1) Matias (Matti), talollinen, kuudennusmies, s Vahojärven Aittoniemi, k Vahojärven Aittoniemi. Puoliso: Aittoniemi, Salmentausta, Maja (Maria) Justina Henrikintytär, verometsästäjän tytär, s Ikaalinen, k Ikaalinen. Vihitty Ikaalinen 2) Jaakko, s Vahojärven Aittoniemi, k Vahojärven Aittoniemi. 3) Valborg, s Vahojärven Aittoniemi, k Parkano. Puoliso: Runsas, Jaakko Efraim, s Parkano, k Parkano. Vihitty Ikaalinen 4) Johan (Johannes, Juho), talollisen poika, vävy, torppari, s Vahojärven Aittoniemi, k Tevaniemen Myllymäki. 1. puoliso: Myllymäki, Caroliina (Karoliina) Juhontytär, torpan emäntä, s Hämeenkyrö, k Tevaniemen Myllymäki. Vihitty Ikaalinen 2. puoliso: Myllymäki, Musta, Caisa Erikintytär, s Ikaalinen, k Ikaalinen. Vihitty Ikaalinen 5) Maria, talollisen tytär, torpan emäntä, s Vahojärven Aittoniemi, k Kuru, Kuirinlahti. 1. puoliso: Kuirinlahti (Kuirinlax), David Esainpoika, 8

9 torpparinpoika, torppari, s Kuru, k Kuru. Vihitty Kuru, kirkossa morsiusasussa. Vihki Wilh. Pomoell 2. puoliso: Kaartinaho, Salomon Johaninpoika, kruunun torppari. s Kuru, k Kuru, Kaartinaho. Vihitty Kurun Myllärillä, vihki I. Salonius 6) Margareta (Greta), s Vahojärven Aittoniemi, k Ikaalinen. Puoliso: Orhanen, Jacola, Matti Jaakonpoika, s Hämeenkyrö, k Ikaalinen. Vihitty Ikaalinen 7) Justiina, talollisen tytär, talon emäntä, s Vahojärven Aittoniemi, k Ikaalinen. Puoliso: Niskala, Nikodemus (Teemu) Markuksenpoika, torppari, talollinen. s Ikaalinen, k Ikaalinen. Vihitty Ikaalinen 8) Saara, piika, s Vahojärven Aittoniemi. Puoliso: Saarijärvi, (Muurasniemi), Erik Johanpoika, renki, torppari, s Vahojärven Muurasniemi. Vihitty Ikaalinen Lähteet: Ikaalisten rippikirjat, syntyneiden ja vihittyjen luettelot Parkanon rippikirjat Osoitteenmuutokset Muistakaa ilmoittaa osoitteenmuutokset sukuseuralle. Joka postituksessa tulee vähintään yksi jäsenlehti takaisin vanhentuneen osoitteen vuoksi. Ilmoitelkaa myös sähköpostiosoitteenne sukuseuran sähköpostiin 9

10 Lapsuusmuistoja Mansoniemestä Kirjoittanut: Anneli Weisselberg Höyryveturin vetämä juna puuskutti Helsingistä kohti Tamperetta. Uudessa kesämekossa, tantussa, istuin Pekka veljeni, Eino enoni ja myös uuteen tanttuun puetun nukkeni kanssa junassa täynnä jännitystä ja Mansoniemen kesän odotusta. Heti Pasilan jylhien kallioleikkausten kohdalla rapistelimme eväsleipäpaketit esiin. Kanamunilla päällystettyjen ruisleipien tuoksu täytti junavaunun. Matkalaisille maistuivat eväät ja matkanteko. Uusi suvi oli koittanut. Espoon Leppävaaran maisemat vaihtuivat Mansoniemen kesälaitumiin vuosi toisensa jälkeen. Elimme 1950-luvun alkua. Tampereella juna vaihtui onnikkaan. Vanhaa Tampere-Vaasa soratietä pitkin onnikka taittoi matkaa leppoisasti kohti Mansoniemeä. Vatsanpohjassa kouraisi välillä mukavasti, kun onnikka mutkitteli mäkisellä, kurvikkaalla reitillä maitolavalta toiselle ainutkertaisten kauniitten maisemien halki. Pysäkkejä maaseudulla ei ollut. Onnikka pysähtyi matkamiesten tarpeitten mukaan. Me nousimme onnikasta pois Mamman pirtin kohdalla Mansoniemessä. Siellä meitä odotti isoäitimme Mamman lisäksi joukko läheisiämme, turvallisista, tuttua väkeä: Eetu-eno, Elli-täti, Aulis, äitini serkku, ja myöhemmin myös Auliksen sisar, Raija, kuului pirtin asukkaisiin. Iivari, töpöhäntäkissa, kuului myös Mamman pirtin vahvuuteen. Kesäaikana kolli kylläkin viihtyi monia aikoja omilla teillään. Lämpimälle lypsymaidolle Iivari muisti saapua, kun nälkä kollin kotiin ajoi. Mamman navetossa oli lehmiä, vasikoita, lampaita, sikoja ja tallissa Eetun Humina hevonen. Lehmien pääsy talven jälkeen kesälaitumille osui usein samaan aikaan meidän kesäasukkaiden tulon kanssa. Mikä vauhdikas teatterinäytös! Meidät lapset komennettiin seisomaan pirtin rappusille välttyäksemme riemusta kirmailevien lehmien jalkoihin joutumista. Lehmille kesälaitumille ulospääsy oli hulvatonta riemua. Ne painattivat häntä pystyssä vuoroin etu-, vuoroin takasorkat, taivaaseen kohotettuna. Kun navetto oli tyhjä elikoista, seurasi naveton pesu. Me lapset osallistuimme myös siivoukseen ja vähän isompina se jäikin meidän tehtäväksemme. Lehmät olivat laitumella usein yöt ja päivät. Ne kutsuttiin aamuja iltalypsylle tiettyyn paikkaan. Me lapset pidimme kärpäset ja paarmat loitolla huiskuttelemalla koivunoksilla. Lypsyyn käytetyt välineet ja maitotonkat pestiin varikeittiössä lämmitetyllä vedellä. Välineet säilytettiin ulkona naveton seinälle rakennetulla telineellä. Mamman kanssa yhtenä sain osallistua myös lehmien kuljetukseen astutettavaksi sonnien luo toisiin maalaistaloihin. Kuljimme maantien reunaa, Mamma talutti lehmää, minä kuljin koivunoksan kanssa perässä. 10

11 Rehustimme naveton takaa vesiheinää sioille syötäväksi. Lampaita laidunnettiin ulkona siirrettävissä karsinoissa. Olivat tosi käytännöllisiä. Kun yhdestä paikasta oli ruoho syöty, siirrettiin karsinan paikkaa useimmiten naisvoimin. Mamma keri lampaat naveton edustalla keritsemissaksilla. Lampaitten jalat sidottiin kiinni, jotta työskentely saksilla onnistui lammasta vahingoittamatta. Seurasimme toimitusta innolla. Oli jännittävää katsoa villakasan kasvua. Lampaille lopputulos oli täydellinen muodonmuutos. Talviturkki menetetty, iho paljaana, alastomana. Talviturkin heittäminen oli meille lapsille jokakesäinen tärkeä rituaali. Alasen ranta oli suosittu, mainio uimapaikka. Vanhan Mansoniemen sillan ylityksen jälkeen johti jyrkkä polku alas pengertä pitkin. Jo olimme Alasen rannassa. Siellä oli muutama pitkä tukkipuu, jonka päällä riisuuduttiin. Puupino toimi pukukoppina. Ihan uimarannan vieressä oli ahkerassa käytössä oleva uittopuitten, nippulastien, veteenlaskupaikka. Olisiko voinut olla kiehtovampaa uimapaikkaa. Jännää oli seurata isojen kuormaautojen ajoa täydessä lastissa aivan järven rantaan ja puunippujen kippaamista järveen. Alasen rannan äkkisyvä oli suuri koetinkivi meille vielä uimataidottomille porskuttelijoille, nippulautat suuri houkutus niin pienille kuin isoille. Lapsia oli Mansossa iso joukko, toisen maailmansodan melkeissä syntyneitä, puhumattakaan sodan jälkeen syntyneistä suurista ikäluokista: Rajalan Terttu, Alasen Liisa, Suojasen lapset, Yli-Paavolan lapset, Vaaramon Pekka, Salon Tapio, Manson Marjatta, Jussilan Antti, Anneli ja Anja, Tenkasen Pirkko, Mammalan Aulis ja Raija, Mäensivun pojat, Arolan Antti jne. Parasta kun kaikki tunsivat toisensa ellei sitten oltu sukua keskenämme pienessä kyläyhteisössä. Isot lapset viihtyivät omiensa seurassa ja minua nuoremmat olivat vielä kotilieden lämmössä. Älkää sitten hukkuko, kun sinne on niin moni jäännyt, varoituksella Mamma muisti joka kerta evästää meidät lapset uintireissullemme, monasti useita kertoja päivässä. Lapsena sanat tuntuivat jotenkin hokemiselta, vaikka lämmintä huolenpitoa oli. Todellinen merkitys jäi meiltä tajuamatta. Mamman huoli Anneli pienenä tyttönä 11

12 meidän selviytymisestä täytyi olla rajaton. Lapsia ei kukaan aikuinen siihen aikaan ehtinyt paimentamaan uimareissuillemme. Aikuisilla oli kädet täynnä työtä päivittäisen elämän eteenpäin viemiseksi. Isommille lapsille teroitettiin pienemmistä huolehtimisen vastuuta. Uinnin riemuissa taisi huolehtiminen unohtua. Isot uivat Kyrösjärven yli Yli-Paavolan puolelle tai hyppelivät nippulautoilta veteen. Nippulautoilta toiselle ja välillä järveen hyppelimme kaikin. Vaarallista leikkiä. Kerran vielä uimataidoton Manson Marjatta putosi nippulautalta järveen. Onneksi hän selvisi tapahtumasta säikähdyksellä niin kuin me muut mukana olijat. Se oli opettava tapahtuma. Uimataidon Alasen rannassa hankimme kaikki jotenkin polskien koiraa, sammakkoa, rinta- ja selkäuintia uiden, selällä kelluen. Uskalsimme taitojen karttuessa ylittää äkkisyvän. Iilimatoja vähän pelättiin, vaikken muista niitä edes koskaan edes nähneeni. Mamman pirtissä maistui ruoka erityisesti uintiretkien jälkeen. Pitkää piimää oli aina iso lasipurkillinen valmistettuna ja sen vatkaaminen kävi nopeasti. Talkkunajauhoa ja sokeria vain sekaan, niin jo oli ravitseva, kaikkille maistuva herkku valmis. Kun vanhempien silmä vältti, kisasimme, kuka saa venytettyä piimän pisimmäksi. Ruuat olivat suomalaista perusruokaa; pernaa ja kastiketta, perna- ja hernetkeittoa, ihania viljasta valmistettuja puuroja, erityisesti ohra- ja kaurapuuroa. Kalaa oli joskus tarjolla, myös silahkaa. Erityisenä herkkuna pidin Mamman tekemää suolasilakkaperunoita. Kokonaisia suolasilakoita ja puolitettuja perunoita kypsennettiin kattilassa. Muuta ei tarvittu herkkuun höysteeksi kuin ruisleipää, kyytipojaksi maitoa. Lihaa kypsennettiin isossa leivinuunissa erityisesti leivonnan yhteydessä. Leipominen olikin laji sinällänsä. Myös naapurista oli usein Joentaustan Lyyti paistamassa Mamman luona. Ennen leivinuunin lämmittämistä oli jonkun kivuttava katolle kastelemaan pärekatto, ettei kipinät sytyttäneet sitä kesäkuivalla palamaan. Leivinuuni lämmitettiin isoilla haloilla samanaikaisesti kun naiset alustivat kakko-, ruisleipä ja pullataikinansa. Mamman pirtti muuttui hetkessä leipomoksi. Kaikkialle laitettiin puulankkuja leivonnaisten nousualustaksi. Kun leivinuuni, pesä, oli lämminnyt, isolla uunitangolla pesän kekäleitä kohennettiin ja lopuksi tuhka poistettiin. Kuuman tuhkan käsittelyssä oli oltava tarkka palouhan vuoksi. Märällä uuniluudalla pesä luudittiin paistokuntoon. Suhinaa siinä kävi. Sitten vain leivät ja pullat paistumaan. Voi sitä herkullista tuoksua! Kun kystää pesästä tuli, leivonnaiset levitettiin puulankuille, peitettiin puhtaitten liinojen alle jäähtymään. Tuskin maltoimme odottaa ensimmäisiä lämpimiä rievänpaloja. Voi suli niitten päällä. Kielen meinasivat viedä mennessään tuoreen maidon kera vastaleivottua nauttiessamme. 12

13 13 Ruisleipää ripustettiin orsille kuivumaan, jos niitä niin pitkälle riitti, kun meitä nälkäisiä suita oli paljon ruokittavana. Joskus leipomispäivien välillä oli jäljellä vain kuivia ruisleipäpaloja, jotka pehmensimme maidossa nälkämme tyydyttämiseksi. Tosi rukiinen, herkullinen aromi välipalassa! Mammalla oli tapana viedä lämpimäisiä lähitaloihin. Kaksi kauppaa oli Mansoniemessä, Yli-Paavolan ja Osuuskaupan sekatavarakaupat. Niissä myytiin elintarvikkeiden lisäksi maataloudessa tarvittavia tuotteita. Kaupat tarjosivat asiakkaille tilaisuuden tapaamisiin kuulumisten vaihtamiseksi. Postikin taidettiin toimittaa kauppojen välityksellä. Koska jääkaappeja ei ollut, kaupat saivat tiettyjä elintarvikkeita määräpäivinä. Jääkaappit tulivat kyllä kauppoihin jossain vaiheessa. Erityisesti on painunut mieleen, kuinka jäätelö toimitettiin onnikoitten kyydissä hiilihappojäähän käärittynä. Harvinainen herkku teki heti kauppansa ja se oli nautittava välittömästi. Yli-Paavoloilla oli kioski Vaaramon kohdalla maantien varressa. Joskus sain Yli-Paavolan Helenan kanssa olla myymässä kioskissa. Pyynikin Helmi, punainen limonaadi ja pilsneri tekivät kauppansa, samoin Fazerin sininen suklaa. Kioski toimi kylänväen tapaamispaikkana viikonloppuisin, jolloin se oli auki. Onnikat oli nimetty sen mukaan, mihin ne kulkivat. Oli Vaasalainen, Seinäjokelainen, Kauhajokelainen, Luhalahtilainen, Parkanolainen. Onnikoiden kulkemisesta tiedettiin myös

14 kellonajat. Yrjö-enoni työskenteli myös onnikan kuljettajana samoin kuin Jussilan Reino. Reino ajoi linjoja, jotka kulkivat Mansoniemen kautta. Jussilan Emmi laittoi Reinolle eväät, jotka Annelin kanssa usein kävimme eteenpäin toimittamassa. Istuimme maitolavalla onnikkaa odotellen. Reino pysäytti onnikan vaihtaen tyhjän evässalkun täyteen ja jatkoi sitten matkaa. Maitolavoilla tapahtui. Joentaustan Kalle, mukava mies, toi aamuvarhain maitotonkkansa Mamman maitolavalle ja iltapäivällä kävi hakemassa meijeriauton palauttamat tyhjät tonkat. Kalle pruukasi joka kerta poiketa Mammalassa. Usein meijeri toimitti elikoille tonkissa pluttanaa, rasvatonta maitoa, sekä voita tai muita tuotteita tilausten mukaan. Meijerikirja seurasi maitotonkkia. Maitolavat tarjosivat oivan leikkipaikan. Myös Rajalan Tertun, jonka kotona usein yövyin, kanssa viihdyimme maitolavoilla. Milloin katselimme autojen kulkua, milloin muuta menoa. Liikennettä siihen aikaan oli vähän. Joskus sotilaat marssivat maantieltä pitkin ja sekös oli meistä katsomisen veroista. Mustalaisia kulki hevoskuormineen maanteillä. Mustalaisia pelkäsimme. He poikkesivat myös taloihin ja vaativat kahvinkeittoa ja mitä milloinkin. Joihinkin taloin he asettuivat yöksi. Muitakin kulkijoita piisasi. Ainutlaatuisin oli Pikku-Aili, jonka elämäntapana oli kulkea jalan, majoittua taloihin joksikin aikaa ja taas jatkaa jalan kulkuaan. Hän jäi mieleeni kovin puheliaana ja iloisena ihmisenä. Nimensä veroisesti hän oli hyvin pienikokoinen. Mammalassakin Aili vietti monet ajat. Mamman pirtti tarjosi hänelle niin kuin monelle muullekin kulkijalle yösijan. Matkat Mansossa taitoimme useimmiten jalan tai hevosen kyydissä. Polkupyöriä oli myös, mutta ne taisivat olla poikien ja miesten käytössä. «Ketterästi kulkee vaari, vaarilla on Jaguaari», kuului hokema samanmerkkisestä polkupyörästä. Mahtoikohan Laharen (Lahden) Eemeli painatella Jaguaarilla, en tiedä. Eemeli oli sitkeä, iäkäs, pienikokoinen mies, jolta matkat taittuivat polkupyörällä. Aikoinaan Eemeli teki ainakin lehmäkauppoja. Mamma kertoi nuoruudessaan vieneensä lehmiä Eemelin kanssa jalkaisin Mansoniemestä Tampereelle asti teurastamoon. Mamman följyssä kuljin usein. Mammalla oli klompsuvat kumisaappaat, jotka säestivät matkan tekoa. Monet matkat muistan, kun tienpientareella yhtenä kuljimme. Kokoiseni mesiangervot koristivat pientareet tuoksuen ihanasti. Loppukesästä iltojen ollessa jo pimeät, tekivät Myllykartun suoraa ajavien autojen kaukaa paistavat valot suuren vaikutuksen. Ne valaisivat kulkuamme. Katuvaloista emme osanneet silloin edes haaveillakkaan. Loput Annelin jutusta voimme lukea syksyn jäsenlehdestä. 14

15

16 Kutsu vuosikokoukseen Sukuseura Kanko ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään lauantaina klo 14 sukujuhlan yhteydessä Ikaalisten kylpylän Wanhassa Ravintolassa. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat (puheenjohtajan ja hallituksen valinta, tilinpäätökset, toimintasuunnitelma, jäsenmaksu) sekä muut asiat: sukuseuran sihteerin valinta, sukuseuran standaari, sukupuun istuttaminen, toimihenkilöiden matkakulujen korvaaminen, seuraava kokoontuminen ja juhlatoimikunnan valinta. Seuraava jäsenlehti Seuraava jäsenlehti ilmestyy syksyllä ja siinä kerromme, mitä sukujuhlassa tapahtui. Ehkä saamme siihen jo tietoa myös seuraavasta sukujuhlasta. Ehkä saamme siihen myös mielenkiintoisia tarinoita suvusta ja sukuun liittyvistä tapahtumista. Nyt kaikki kirjoittamaan! Muistakaa myös syntymäpäiväsankarit ja heidän onnittelunsa. Vauvauutiset ovat myös tervetulleita. Sukuseuran puolesta emme pysty seuraamaan kaikkia perhetapahtumia, joten tietojen sekä lehteen laitettavan jutun ja kuvan tulee tulla valmiina jäsenistöltä. Lähettäkää juttunne Sirpalle elokuun loppuun mennessä. Lähettäjä: Sukuseura Kanko ry, c/o Karppinen Venemestarintie 29 a Helsinki