Kuvankäsittelyn aakkoset

Transkriptio

1 MikroPC 14/98 ja Markus Huhtinen (NCP): Kuvankäsittelyn aakkoset Valokuvasta web-sivulle, kartasta taustakuvaksi Kuvankäsittelyn aakkoset Halvat skannerit ja digikamerat houkuttelevat WWW-julkaisijoita käyttämään itse skannattuja tai napattuja digtaalisia kuvia internetsivuillaan. Myös esimerkiksi CAD- tai paikkatieto-ohjelmistoja käyttävät tarvitsevat skannattuja piirroksia ja karttoja sekä taustakuviksi, että lähdemateriaaliksi karttatuotantoon. Laadukkaisiin skannauksiin ei välttämättä tarvita puolen miljoonan rumpuskanneria ja alaan vihkiytynyttä ammattilaista. Tässä vinkkejä tavallisille skannerin käyttäjille, miten kuvista saa sekä laadukkaampia että tarvittaessa keveämpiä nettikäyttöön. file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/index.html (1 of 3) :18:34

2 Hyvälaatuisia bittikarttakuvia syntyy aivan tavallisella alle sadan euron pöytäskannerilla ja keskivertokotimikrolla. Huokeatkin digikamerat tekevät aivan riittävän hyvää jälkeä nettikäyttöön. Huonot esimerkit internetissä ja muualla johtuvat useimmiten joko tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta. Jotta kuvasta saataisiin käyttökelpoinen versio web-sivulle laitettavaksi, tarvitaan muutakin kuin onnistunut skannaus. Kuva pitää tallentaa sopivassa muodossa ja sen tiedostokoko pitää saada mahdollisimman pieneksi. Pahimpia päänsäryn aiheuttajia internetissä ovat mammuttimaiset kuvat, joiden latautuminen selaimelle kestää ikuisuuden. Pahimmillaan iso tiedosto näytetään WWW-sivulla pienenä kuvana, joka olisi voitu hoitaa murto-osalla käytetyistä kilotavuista. Kuva tietokoneessa Väritermit sekaisin Kuvasta ykkösiä ja nollia Puhtaus on puoli kuvaa Kuvan rajaus Isompi on kauniimpaa Työvaraa väreihin Toistokäyrät kuntoon Teroita pikselisi Kohtuus kaikessa Roskat pois file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/index.html (2 of 3) :18:34

3 Kutista, karsi ja pakkaa Lopussa kiitos... Muista tekijänoikeudet Kuvankäsittelijän kivitaulu Skannaajan työkalupakki Sanasto file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/index.html (3 of 3) :18:34

4 MikroPC 14/98, Markus Huhtinen 2003: Kuvankäsittelyn aakkoset Kuva tietokoneessa Kun otamme kuvan digitaalikameralla tai luemme sen skannerilla, muunnamme kaiken kuvainformaation ykkösiksi ja nolliksi l. digitalisoimme kuvan. Voidaan pelkistetysti sanoa, että mitä enemmän ykkösiä ja nollia käytetään, sen tarkemmin saamme kuvainformaation talteen. Terävät ja värikkäät kuvat vievät siis enemmän muistitilaa kuin karkeat vähillä väreillä toteutetut kuvat. Kuvan peruskoko mitataan pikseleinä l. kuvapisteinä. Kuvalla on joku kuvapistekoko aivan kuten tietokoneesi kuvaruudullakin. Esimerkiksi 1024*768 pisteen kokoinen kuva täyttää samalle resoluutiolle asetetun näytön kokonaan. Yksibittinen kuva Kuvapikselin saama informaatio muodostaa sen "värin". Yksibittisessä kuvassa kuvapiste voi saada ainoastaan arvot 1 ja 0. Tällöin kuvassa on ainoastaan mustia ja valkoisia pisteitä. Yhden kuvapisteen tallentaminen vie tilaa ainoastaan yhden bitin l kahdeksasosan tavua (1 tavu = 8 bittiä). Harmaan sävyjä voidaan jäljitellä tihentämällä mustien pisteiden osuutta, mutta lopputulos esimerkiksi valokuvia skannattaessa on kehno. Muistamme kaikki vanhanaikaisten analogisten kopiokoneiden huonon kuvatoiston. Yksibittinen kuva on sitä vastoin erittäin käyttökelpoinen tallennettaessa vaikkapa teknisiä piirustuksia tai karttapohjia. Koska muistitilaa ei kulu väri-informaatioon, voidaan skannaustarkkuus valita hyvin suureksi, ja tuottaa teknisesti korkealaatuisia kopioita piirroksista. Edellä mainittu 1024*768 pisteen kuva 1-bittisenä vaatii siis1024*768/8 = tavua eli n. 98 kilotavua tallennustilaa. Kahdeksanbittinen kuva Jos kuvaamme yhden kuva-alkion l. pikselin värisävyä yhdellä tavulla l. 8 bitillä, saamme käyttöömme 256 sävyä. Nämä sävyt voidaan jakaa mustavalkokuvan harmaasävyiksi tai 256 väriksi erillisen väripaletin l. indeksin mukaan. Indeksi voi olla ohjelmisto-, tulostin- tai käyttöjärjestelmäkohtainen 8-bittinen kuva on erityisen käyttökelpoinen esimerkiksi grafiikan esittämisessä. Grafiikassahan on harvoin kovin montaa värisävyä. Värisävyistä voidaan myös osa määritellä läpinäkyviksi tai file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/kuvatie.htm (1 of 2) :19:15

5 näkymättömiksi (GIF89A-formaatti), jolloin esimerkiksi logo istuu ilman taustaa vakkapa WWW-sivun päälle. Häviöttömästi pakkaavalla GIF-formaatilla pakattu 8-bittinen indeksoitu värikuva onkin yleisin tapa esittää grafiikkaa WWW-sivuilla ja multimediaesityksissä. Em. 1024*768-pisteinen kuva vie 256-värisenä tilaa siis 1024*768 = tavua l. n. 780 kilotavua. Esimerkkilogo on tallennettu GIF89A-formaatissa. Kuvan taustaväri on määrätty läpinäkymättömäksi, jolloin kuva voidaan laittaa monen väristen taustojen päälle. Kyseessä on vielä erikoistapaus, ns. animoitu GIFkuva, joka muodostuu useista vaihtuvista osakuvista. Kokeile! 24- tai 32-bittiset kuvat Näissä kuvatyypeissä kuva luetaan kolmeksi tai neljäksi erilliseksi kuvaksi kolmen eri aallonpituusalueita havainnoivan sensorin avulla. Yleisimmät kanavayhdistelmät ovat punainen, vihreä ja sininen (RGB) tai syaani, magenta, keltainen ja musta (CMYK). Jokainen osaväreistä tallennetaan yleensä omaksi 8-bittiseksi 256-sävyiseksi kuvakseen. Näin jokainen kuvapiste voi saada esim. RGB-kuvassa 256*256*256 = 16.7 miljoonaa mahdollista värisävyä. Jokainen kuvapiste vie siten myös 3 tavua tallennustilaa. Edellisten esimerkkien 1024 * 768 pisteen kuva vie siis tilaa 1024*768*3 = tavua l. 2.3 Mt. Täysvärikuva tallennetaan yleensä häviöllistä JPEG-pakkausta käyttäen. Kerran JPEG-pakattua kuvaa ei voi enää palauttaa ennalleen. Toisaalta useimmat digitaalikamerat tallentavat kuvat suoraan JPEG-muotoon. Pakkaus on tehokas, eikä sen vaikutusta huomaa yleensä kuin kuvaa suurennettaessa. Väritermit sekaisin Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/kuvatie.htm (2 of 2) :19:15

6 MikroPC 14/98, Markus Huhtinen 2003: Kuvankäsittelyn aakkoset Väritermit sekaisin Skannailua aloitteleva joutuu varsin pian vastakkain hämärältä tuntuvan käsiteviidakon kanssa. Silmille singahtelee jos jonkinlaisia bittilukuja yhdestä 64:ään, kryptisiä kirjainlyhenteitä rgb:stä cmyk:n kautta tiffiin ja jpegiin, ja puheet gamma-arvoista ryhtyvät elämään omaa elämäänsä säteilevissä väriavaruuksissa. Kuten jo edellisessä luvussa todettiin, kuvatiedostojen yhteydessä käytettävät bittiluvut kertovat kuvan värimäärän. Yksibittinen kuva sisältää vain mustaa ja valkoista, kahdeksanbittisessä on 256 väriä (2 8 ) ja 24-bittinen kuva sisältää periaatteessa täyden, luonnonmukaisen värikirjon, eli puhutaan täysvärikuvasta. Vastaavasti puhutaan yksi-, kahdeksan- ja 24-bittisistä väriavaruuksista. 48-bittiset kuvat ovat täysvärikuvia, joiden sävyasteikko on jaoteltu huomattavasti 24-bittistä pienempiin osiin. 24- ja 48-bittiset kuvat ovat rgb-kuvia. Niiden väritieto koostuu kolmesta osaväristä (punainen, vihreä ja sininen), kukin suuruudeltaan 8 tai 16 bittiä (3x8=24 ja 3x16=48). Siten kullakin osavärillä voi olla 256 (2 8 ) tai (2 16 ) sävyä. Näistä ynnäämällä muodostetaan kaikki 16,7 miljoonaa tai 281 biljoonaa värisävyä. Muun muassa tietokonenäytöt ja televisiot näyttävät kuvat rgb-väreillä. Rgb-kuvat muodostuvat kolmesta osaväristä, cmyk-kuvat puolestaan neljästä. 32- ja 64-bittiset kuvat puolestaan ovat nelivärikuvia eli cmyk-kuvia (syaani, magenta, keltainen ja musta). Niitä käytetään lähinnä painotarkoituksiin; värikuvat painetaan yleensä neljällä painovärillä. Cmyk-kuvien "värimatematiikka" toimii vastaavalla tavalla kuin rgb-kuvienkin. Kahdeksanbittisen (tai vähemmän) kuvan värivalikoima on niin kutsuttu indeksoitu väriavaruus. Siinä kuvan väritieto koostuu enintään 256 väristä. Värien tiedot on koottu väripalettiin, joka on tallentunut kuvatiedostoon. Jokaisella värillä on paletissa oma paikkansa ja järjestysnumero eli indeksi. Paletin sisältö voi vaihdella kuvan mukaan tai olla sidoksissa esimerkiksi käyttöjärjestelmän väripalettiin. file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/vpurk.htm (1 of 2) :19:28

7 Kuvasta ykkösiä ja nollia Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/vpurk.htm (2 of 2) :19:28

8 MikroPC 14/98, Markus Huhtinen 2003: Kuvankäsittelyn aakkoset Kuvasta ykkösiä ja nollia Alan lehdistö ja kirjallisuus ovat pullollaan erilaisia ohjeita siitä, miten valokuvien ja muiden vastaavien originaalien skannaus tietokoneelle pitäisi suorittaa. Jokaisella menettelytavalla on omat kannattajansa ja hyvät perustelunsa. Tässä esittämäni skannausmenettely on sellainen, jonka olen kokemusperäisesti havainnut toimivaksi pyrittäessä mahdollisimman siistiin lopputulokseen. Työnkulku ei ole mikään instantpikaprosessi, mutta yleensä pieni vaivannäkö kannattaa. Skannausohjelmissa on usein itsessään koko joukko erilaisia asetuksia. Useimmiten asetukset kannattaa jättää oletusarvoihinsa. Muutettavia kohtia ovat lähinnä skannaustarkkuus ja rasteroinnin poisto, mikäli skannaat valmiita painotuotteita. Mikäli valotussäädölle on automaattiasetus, käytä sitä. Värikorjausten automaattiasetus puolestaan kannattaa yleensä ottaa pois päältä, sillä toisinaan värit voivat "korjautua" huonommiksi kuin ilman asetusta file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/kuvasta10.htm (1 of 3) :19:35

9 Nykyaikainen skannausohjelma neuvoo käyttäjäänsä. Oletus on yleensä, että käyttäjä ei file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/kuvasta10.htm (2 of 3) :19:35

10 muuta säätöjä. Valotussäätö kannattaakin pitää automaattiasennossa. Värejä ohjelman sen sijaan ei pidä päästää korjailemaan itsekseen. Puhtaus on puoli kuvaa Puhdista skannerin lasi ja originaalit. On helpompaa tehdä pieni esisiivous kuin ruveta jälkikäteen etsimään ja prikkaamaan pölypisteitä ja sormenjälkiä valmiista kuvasta - vaikka se digitaalisesti tehdäänkin. Skannerin lasiin voit käyttää samoja puhdistusliinoja ja -aineita kuin näytöllesikin. Kuvien puhdistukseen sopivat parhaiten pehmeä sivellin ja paineilmapuhallin. Rajaus Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/kuvasta10.htm (3 of 3) :19:35

11 MikroPC 14/98, Markus Huhtinen 2003: Kuvankäsittelyn aakkoset Kuvan sommittelu Kuvan skannaaminen ja käsittely kuvankäsittelyohjelmalla antaa meille pimiötyöskentelystä tutun mahdollisuuden rajata kuviamme. Rajaamisella voimme tiivistää kuvia tai jopa muuntaa niiden tunnelmaa täysin toisenlaiseksi. Myös kuvien käyttö osana sivun taittoa helpottuu ratkaisevasti sopivan rajauksen avulla. Kuvien sommittelusta on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja, eikä tässä voida puuttua kuin muutamiin perussääntöihin: Kultainen leikkaus syntyy silloin, kun jana jaetaan kahteen osaan siten, että lyhyemmän osan suhde pidempään on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Lukuarvoina janojen suhteet ovat ja Kuvaa rajattaessa nämä ovat yleensä myös kuvan lyhyen ja pitkän sivun suhteet. Maisemakuvissa horisonttia ja esinettä, johon silmän halutaan kohdistuvan, ei kannata laittaa keskelle. Tällöin on hyvä käyttää ns. Jako kolmanneksiin -menetelmää, jolloin päästään lähelle kultaista jakoa. Sekä pystyettä vaakasuora jaetaan kolmeen samansuuruiseen osaan. Kuvakohde sijoitetaan pystysuoran ja vaakasuoran linjan yhtymäkohtaan. Kuvakohteen sijoittaminen keskelle toisi kuvan pysähtyneen ja tasapainottoman tunnelman. Ks. myös seuraava Kari Sihvolan maisemakuva Kultaisen kolmion lisäksi on hyvä muistaa joitain sommittelun perussääntöjä: Tiukasti rajatut kuvat ovat usein vaikuttavia Taustan mukaanotolla luodaan vaikutelma henkilöstä ympäristössään Henkilökuvissa kohde katsoo yleensä kuvan keskelle. file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/rajaus.htm (1 of 2) :19:50

12 Liike suuntautuu yleensä diagonaalisesti kuvan keskelle, liikkeen suuntaan jätetään enemmän tilaa. Valitettavasti mahdollisuudet muokata alun perin epäonnistunutta kuvaa ovat rajalliset. Juuri tämän takia ammattilaiset ottavat näennäisesti käsittämättömän paljon kuvia tarvitsemistaan kohteista. Isompi on kauniimpaa Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/rajaus.htm (2 of 2) :19:50

13 MikroPC 14/98, Markus Huhtinen 2003: Kuvankäsittelyn aakkoset Isompi on kauniimpaa Skannaa isommalla tarkkuudella kuin käytät lopputuloksessa. Mieti ensin, missä aiot käyttää kuviasi. Näyttökuvien lopputarkkuus on yleensä 72 pikseliä tuumalla. Ne soveltuvat parhaiten WWW:ssä tai multimediarompuilla esitettäviksi. Tulostettavien tai painettavien kuvien pikselitarkkuus on paljon suurempi. Mieti myös, joudutko suurentamaan tai pienentämään kuvaa käyttökohdetta varten, tai rajaamaan siitä mahdollisesti jonkun osasuurennoksen. Hyvä nyrkkisääntö skannaustarkkuuden määrittelyyn on kertoa lopputarkkuus suurennus- tai pienennyskertoimella ja sen jälkeen 1,5:llä tai 2:lla. Jos aiot muokata kuvaa paljon tai käyttää sitä jonkin muun kuvan rakennusosana, kannattaa käyttää reilua varmuuskerrointa - jopa suurempaa kuin kaksi. Älä kuitenkaan ylitä skannerisi optista eli todellista erottelukykyä, jos vain voit sen välttää. lnterpoloimalla eli laskennallisesti saadut suuret resoluutiot eivät nimittäin paranna kuvan laatua juuri lainkaan. Mikäli skannaat karttoja tai ilmakuvia, pyritään niissä yleensä likimain todellisia maastometrejä vastaavaan resoluutioon (1 pikseli = 1*1 m, 2*2 m, 10*10 m jne). Tällöin joudut laskemaan halutun skannausresoluution karttasi mittakaavan perusteella. Joissakin tapauksissa kuvasi alkuperäinen koko senttimetreinä tallentuu kuvatiedostosi otsaketietoihin (header). Tällöin tulostimesi yrittää tulostaa kuvan jälleen alkuperäisen kokoisena riippumatta sen koosta pikseleinä. Apu löytyy kuvankäsittelyohjelmasi tulostusasetuksista. Suuriresoluutioisen kuvan käsittely vaatii kyllä joko konevoimaa tai enkelin kärsivällisyyttä, mutta on lopputuloksen kannalta kuitenkin miellyttävämpää kuin harvaresoluutioisen, jossa ei enää ole kunnon "työvaroja". Työvaraa väreihin Käytä isompaa väriavaruutta. Jos skannerisi ja kuvankäsittelyohjelmasi tukevat 24-bittistä laajempaa väriavaruutta, käytä mieluummin sitä kuvia lukiessasi. Isompi (tarkempi) väriskaala kasvattaa kuvan kokoa, mutta antaa paremmat säätö- ja korjausvarat tummuus-, jyrkkyys- ja värikorjauksia tehtäessä vähentämällä toistokäyrien "reikiintymistä". Korjausten jälkeen voit pudottaa kuvan väriavaruuden 24-bittiseksi. Skannauksen jälkeen kuva on syytä välittömästi tallentaa siltä varalta, että tietokone sattuisi kompuroimaan. Käytä mieluimmin skannaus- tai kuvankäsittelyohjelmasi omaa sisäistä file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/isokau.htm (1 of 2) :20:09

14 tallennusmuotoa. Näin varmistat, että kaikki kuvainformaatio tallentuu mahdollisimman tarkasti. Toistokäyrät kuntoon Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/isokau.htm (2 of 2) :20:09

15 MikroPC 14/98: Pikselinviilaajan vinkkilista Toistokäyrät kuntoon Skannattu kuva on harvoin sellaisenaan käyttökelpoinen. Yleensä siinä esiintyy jonkinasteisia värivirheitä, ja sen gamma-arvo on kaikkea muuta kuin ihanteellinen. Gamma-arvo säätää joko koko kuvan tai jonkin sen osavärin valoisuusasteikkoa. Jos ajatellaan, että valoisuusasteikko olisi harmaasävyliuku mustasta valkoiseen, niin gamma määrittää, mihin kohtaan liukua sijoitetaan 50 prosentin keskiharmaa. Sillä voi siis painottaa kuvan sävytoistoa joko tummempaan tai vaaleampaan suuntaan. Gamma=1 tarkoittaa, että keskiharmaa on keskellä liukua. Korjaa ensin ääriarvot siten, että musta on mustaa ja valkoinen valkoista. Muuta sen jälkeen gammaa niin, että ääripäiden väliltä löytyvät sävyt tuovat kaiken oleellisen kuvasta esiin. Hyvä valokuvaajien ohje on, että täysin mustia kohtia kuvassa saavat olla vain mustien esineiden umpivarjossa olevat sivut. Vastaavasti "paperivalkoiseen" saavat ajautua vain esimerkiksi kiiltävästä kromiputkesta näkyvät auringon heijastukset. Kirkkaus-kontrastisäädin on tähän tarkoitukseen huono, sillä sen säädöt vaikuttavat liian lavealla alueella eli myös niihin sävyihin, joihin ei ole tarpeen koskea. Sen sijaan varsin hyvä työkalu on esimerkiksi Photoshopin Tasot (Levels) -säädin. Siinä file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/toistokayr.htm (1 of 2) :20:14

16 voi mustan ja valkoisen tasot sekä gamma-arvon asettaa kunkin erikseen. Säätimessä on myös histogrammi-näyttö helpottamassa oikeiden asetusten löytymistä. Gammakorjausten jälkeen voitkin sitten siivota värivirheet. Useimmiten virheet johtuvat jonkin osavärin liiallisesta tai liian heikosta painotuksesta skannausvaiheessa. Virhe saattaa toki olla myös alkuperäisessä kuvassa - esimerkiksi päivänvalofilmille keinovalossa kuvattu kohde oranssinkeltaisine sävytyksineen. Värivirheet voit poistaa käyttämällä ohjelman väritasapainosäädintä tai, kuten esimerkiksi Photoshopissa, näpräämällä toistokäyräsäädintä (Curves). Toistokäyriä muokkaamalla sävyalueiden hienosäätö saa aivan toisenlaisia vapausasteita. Itse asiassa käyrien avulla voi tehdä pitkälti myös samat korjaukset kuin tasosäätimelläkin, mutta aivan eri tarkkuusluokassa. Myös eri värikorjausvaihtoehtojen vaikutukset näyttävä taulukko (Variations) on käyttökelpoinen apuväline. Teroita pikselisi Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/toistokayr.htm (2 of 2) :20:14

17 MikroPC 14/98, Markus Huhtinen 2003: Kuvankäsittelyn aakkoset Teroita pikselisi No niin, nyt sinulla on käsissäsi suuriresoluutioinen, mahdollisesti yli 24-bittinen kuva, joka värisävyiltään vastaa haluamaasi sekä on kirkas ja sävykäs. Tässä vaiheessa kuva kannattaa muuttaa 24-bittiseksi, sillä tärkeimmät väreihin ja sävyalueeseen kohdistuvat muutokset on jo tehty. Kuvatiedoston koko pienenee ja toisaalta monet työkalut suostuvat käsittelemään vain 24- bittisiä täysvärikuvia. Kaikki skannereista ja digitaalikameroista tulevat kuvat ovat enemmän tai vähemmän "pehmeitä". Jotta ne näyttäisivät teräviltä ja selkeiltä, ne pitää terävöidä. Terävöinnin perusidea on siinä, että lisätään yksityiskohtien ja reunaviivojen kontrastia, jolloin ne tulevat selvemmin esiin. Kaiva esiin valikoissa lymyilevä terävöintityökalu. Mikäli mahdollista, valitse "epäterävä"-suodin (Unsharp Mask), koska sen avulla pystyt itse vaikuttamaan kuvan terävöintiin. Ellei sellaista ole, muutkin käyvät. Seuraava koskee vain säädettävää terävöintiä. Terävöintityökalussa on yleensä kolme asetusta, joita voit säätää: intensiteetti, säde ja kontrastiero. Näistä säde on varsinainen terävöinnin voimakkuuden määrääjä. Mitä useamman pikselin alueelle terävöinti kohdistetaan, sitä voimakkaammin ja selkeämmin se näkyy kuvassa. Intensiteetti on hienosäätöä varten. Sillä määrätään kuinka jyrkiksi terävöitävät kohdat tehdään. Kontrasti- tai tasoerolla ohjaillaan terävöinnin kattavuutta eli sitä, kuinka suurille tai pienille sävyeroille terävöinti tehdään. Suuriresoluutioisille (vähintään 300 dpi) kuville voit käyttää kohtalaisen suurta sädearvoa, noin yhtä pikseliä tai joissakin tapauksissa jopa enemmän. Pieniresoluutioisille kuville, kuten 72 dpi:n näyttökuville, suositellaan alle yhden pikselin sädettä. Jos ohjelmassasi on mahdollista kytkeä päälle samanaikainen esikatselu, tee se. Terävöinnin säätäminen kohdalleen on paljon helpompaa, jos asetusten vaikutukset näkee oitis niitä muutettuaan. Alkuperäinen kuva (ei teravöintiä) Oikein terävöity Liikaa terävöity Korjausten jälkeen kuva pitää terävöidä, jotta sen yksityiskohdista saa paremmin selvän. Liiallinen terävöinti voi tuhota kuvan luonnollisuuden. Kohtuus kaikessa file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/terpix.htm (1 of 2) :20:28

18 Jos kuvaan alkaa muodostua "hehkuvia" reunoja, "sädekehiä" tai se alkaa muuten näyttää roskaiselta tai karkealta, on säteen arvo säädetty liian suureksi. Tavoitteena on terävältä, mutta silti luonnolliselta näyttävä kuva. Intensiteettiarvona käytän itse useimmiten 120:n ja 150:n prosentin välillä olevia lukemia. Jälleen - esikatselusta on hyötyä. Mitä pienempi tarkkuus, sitä pienempi arvo. Huomaa, että mahdollisesti painettaville kuville riittää huomattavasti maltillisempi terävöinti. Kontrastierolla (Level tai Step) säädetään sitä, kuinka pienet sävyerot otetaan vielä mukaan kontrastin lisäykseen. Nollan suuruinen asetus tekee terävöinnin kauttaaltaan koko kuvalle pienimpiä sävyeroja myöten. Hyvä yleisasetus on jossakin kolmosen ja kuutosen välillä. Tällöin esimerkiksi muotokuvasta tulee terävä ilman, että kaikki pienimmätkin rypyt ihossa korostuvat luonnottomasti. Jos aiot käyttää kuvaa myöhemmin jossakin muualla, terävöinnin jälkeen on oikea hetki tallentaa siitä kopio varmaan talteen. Olettaen, että et aio muokata kuvaa pidemmälle tai käyttää sitä rakennuspalikkana, seuraava vaihe on skaalata kuva oikeaan kokoonsa. Koon muutoksen voit tehdä yhdessä tai kahdessa vaiheessa riippuen siitä, kuinka suuri skannauskoon ja lopullisen koon ero on. lsommalla erolla kuva kannattaa ensin pienentää johonkin sopivaan välikokoon ja -resoluutioon, terävöidä ja sen jälkeen pienentää lopulliseen kokoonsa. Pienentämisen jälkeen kuva on syytä vielä kerran terävöidä. Terävöinti eri vaiheissa on tärkeää, sillä pienentämisessä ja resoluutiomuutoksissa kuva menettää aina jonkin verran terävyydestään ja yksityiskohdistaan. Uudelleenterävöinti auttaa pitämään kuvan kasassa. Tehtävä: Saat originaalin näkyviin tästä. Kuva on suuri, mutta koko on tyypillinen esim. Kodakin PhotoCD-kuvalle. Tallenna kuva levyllesi, ja koeta tehdä sille edellisissä luvuissa esitetyt korjaukset. Vertaa tulosta tähän kuvaan! Vihje: Kuvalle on tehty ainakin seuraavat korjaukset: Kuva-alan kääntö Rajaus Gamma-arvon korjaus Värikorjaus variaatioilla Terävöitys (epäterävä maski) Pienennys puoleen Uusi terävöitys Muokattukin kuva on edelleen hieman liian suuri nettikäyttöön. Koeta pienentää sitä edelleen esimerkiksi noin 200 pikselin levyiseksi. Mikäli pyrit huippulaatuun, on syytä pitää kuva koko työskentelyn ajan formaatissa, joka ei hävitä kuvainformaatiota (esim. TIF). Vasta lopullinen kuva tallennetaan JPEG-formaattiin Roskat pois Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/terpix.htm (2 of 2) :20:28

19 MikroPC 14/98, Markus Huhtinen 2003: Kuvankäsittelyn aakkoset Roskat pois Viimeisenä vaiheena ennen lopullisen version tallennusta on kaikenlaisten roskien ja virheiden siivoaminen pois kuvasta. Vaikka skanneri ja kuva olisi puhdistettu miten hyvin tahansa, jää lopputulokseen aina jonkin verran pölypisteitä ynnä muita ylimääräisiä detaljeja. Ota kuva näytölle reilusti suurennettuna ja valitse työkalupakistasi kumileimasin tai kloonaustyökalu; millä nimellä ohjelmasi sitä kutsuukin. Käy kuvasi läpi neliösentti neliösentiltä ja kopioi lähiympäristön sävyt roskien ja virheiden päälle. Näin saat lopputuloksesta kaikkein luonnollisimman näköisen. Kloonausvälineen asetuksista kannattaa käyttää jotain pehmeäreunaista pensseliä, jolloin korjaukset sulautuvat kauniisti ympäristöönsä. Voit suorittaa tämän siivousvaiheen myös ennen lopullista pienennystä, jos tallennat kuvasta suuriresoluutioisen version myöhempää käyttöä varten. Lopuksi voit tallentaa viimeistellyn kuvasi levylle joko ohjelmasi omassa tallennusmuodossa tai jossakin häviötöntä pakkausta käyttävässä täysvärimuodossa. Tämä tiedosto toimii jatkossa kuvasi arkistokappaleena. Kutista, karsi ja pakkaa Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/roskp.htm :20:35

20 MikroPC 14/98, Markus Huhtinen 2003: Kuvankäsittelyn aakkoset Kutista, karsi ja pakkaa Yksi yleisimmistä syistä web-sivun hitaaseen latautumiseen on se, että sivulla on paljon tiedostokooltaan ylettömän suuria kuvia. Kannattaa siis välttää yliampuvan massiivisia kuvia ja koettaa pitää kuvamäärä kohtuullisena. Kuvatiedoston koko on aina kompromissi monien eri tekijöiden välillä. On siis syytä miettiä tarkkaan, mitkä seikat kuvassa ovat todella olennaisia. Keskeisimmät ominaisuudet, jotka vaikuttavat kuvatiedoston kokoon, ovat kuvan fyysiset mitat (montako pikseliä kuvassa on) ja sen värimäärä (montako bittiä jokaisessa pikselissä on). Kolmas vaikuttava tekijä on kuvan tallennusmuoto ja siihen liittyvä pakkaustapa. Pienennä kuvaa. Useimmiten kuva on riittävän suuri, jos sen vaaka- ja pystymitat puolitetaan aiotuista mitoista. Toisin sanoen alan harrastajilla on taipumus käyttää sivuillaan liian isoja kuvia. Pienennys ei tarkoita mittalukujen puolittamista html-editorissa, vaan kuvan todellista pienentämistä kuvankäsittely- tai piirto-ohjelmassa. Vaikka mittalukujen muuttaminen pienentääkin kuvaa selaimen näytöllä, itse tiedosto pysyy yhtä suurena kuin ennenkin. Mikäli kuvista tehdään jo valmiiksi lopullisen näyttökuvan kokoisia, pysyy laatu hyvänä. Vakiokokoisten kuvien asettelu sivulle on myös helppoa. Karsi värimäärää. Otsikkografiikoissa ja vastaavissa riittää yleensä melko pieni värimäärä.usein 3- tai 4-bittiset (8 tai 16 väriä) gif-grafiikat ovat varsin käyttökelpoisia, kunhan väripaletti valitaan oikein. Kuitenkin verrattuna täys- tai 256-värisiin kuviin (24- tai 8-bittiset) tiedostojen koot ovat vain murto-osa. Mieti ja kokeile, mikä on pienin värimäärä, jolla kuva toistuu käyttökohteen huomioiden hyväksyttävällä laadulla. Kun muutat kuvan väriavaruutta suppeammaksi, käytä adaptiivista palettia ja diffuusioditherointia. Näin syntyvästä väripaletista muodostuu luonnollisemman näköinen. Kuvat, joissa ei ole väriliukuja kestävät yleensä radikaalin värien vähentämisen. Käytä tehokasta pakkausta. Tallenna lopullinen kuva joko gif- tai jpeg-muodossa. Gif on sopiva tallennustapa kuville, joissa on enintään 256 väriä. Jpeg puolestaan on parhaimmillaan täysvärikuvien pakkaamisessa. Kokeile, millä tavalla saat kuvatiedoston koon puristettua pienimmäksi. Jpegiä käyttäessäsi kokeile eri pakkausasetuksilla - muista, että kyseessä on häviöllinen pakkausmenetelmä, jossa suurempi puristussuhde merkitsee usein heikompaa kuvanlaatua. Hyvin pienikokoisissa kuvissa 256-värinen gif saattaa joskus olla pienempi kuin täysväri-jpeg. file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/kkp.htm (1 of 3) :20:43

21 Isommissa kuvissa jpeg pakkautuu lähes poikkeuksetta tehokkaammin. 8-värinen gif, adaptiivinen paletti 16-värinen gif, adaptiivinen paletti 256-värinen gif, adaptiivinen paletti (271 x 180, 16 kt) (271*180, 9 kt) (271*180, 36kt) 24-bittinen jpeg, korkea pakkaus, 12 kt 24-bittinen jpeg, normaali pakkaus, 18 kt 24-bittinen jpeg, matala pakkaus, 24 kt (271 x 180, 12 kt) (271 x 180, 18 kt) (271 x 180), 24kt) file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/kkp.htm (2 of 3) :20:43

22 Värimäärällä ja pakkauksella voi suuresti vaikuttaa kuvatiedoston kokoon ja samalla latautumisnopeuteen web-sivulta. Esimerkin kuvat ovat kaikki rgb-kuvia. Vastaavan 24-bittisen 591 x 460 pakkaamattoman tiff-tiedoston koko olisi 152kt Parhaiten kuvien erot näkyvät, jos näytönohjain tukee vähintään tuhansia värejä. Kuvien tekijänoikeudet Kuvankäsittelijän kivitaulu Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/kkp.htm (3 of 3) :20:43

23 MikroPC 14/98: Pikselinviilaajan vinkkilista Muista tekijänoikeudet Vaikka nopeiden nettiyhteyksien aikakautena kuvien kopiointi ja muokkaus on helppoa, on syytä muistaa, että kuvan julkaisuoikeuksilla on aina omistaja. Kuvan käyttäminen omilla sivuilla muutettunakin vaatii aina omistajan luvan. Sama koskee tietysti kirjoista tai lehdistä skannattuja kuvia. Myös graafiset teokset, kuten kartat, graafit, logot, ym. ovat laatijansa tai julkaisijansa omaisuutta. Esimerkiksi peruskarttaotteen sijoittaminen WWW-sivulle vaatii aina Maanmittaushallituksen luvan. Luvattomasta käytöstä seuraa pahimmillaan rangaistus, mutta lievimmilläänkin ainakin ns. kaksinkertainen korvaus ohjeelliseen hinnoitteluun nähden. Näin on varmistettu se, että kuvan luvallinen käyttö on aina luvatonta halvempaa. Vaikka kuvien julkaisuoikeus olisi myyty esimerkiksi kustantajalle, on kuvaajalla aina ns. isyysoikeus kuvaansa. Kuvaa ei saa esimerkiksi väittää omakseen, ja hyvä tapa vaatii kuvaajan nimen julkaisemista, mikäli se on tiedossa. Maksuttomia kuvia voi löytää esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmien esimerkkiaineistoista, joiltain kaupallisilta WWW-sivustoilta tai yritysten promootiomateriaaleista. Käyttöoikeus on kuitenkin aina syytä tarkistaa. Maksullisia kuvia tarjoavat esimerkiksi kuva-arkistot. Niissä aineisto on useimmiten indeksoitu aiheen mukaan, joten kuva halutusta aiheesta löytyy nopeasti. Hinnat ovat yleensä korkeahkoja. Kuvankäsittelijän kivitaulu Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/tekijanoi.htm :21:00

24 MikroPC 14/98, Markus Huhtinen 2003: Kuvankäsittelyn aakkoset Kuvankäsittelijän kivitaulu I Puhtaus on puoli kuvaa. Puhdista skanneri ja kuvat ennen skannausta. II Älä turhaan ronki skannausohjelman asetuksia. Oletusarvot valotuksen automaattisäädöllä ilman värikorjauksia toimivat todennäköisesti riittävän hyvin. III Isompi resoluutio ja värisyvyys antaa enemmän korjaus- ja työskentelyvaraa. Resoluution kasvattaminen 1,5-2-kertaiseksi on hyvä käytäntö. Älä kuitenkaan ylitä skannerin optista erottelukykyä. IV Korjaa kuvan mustan ja valkoisen pisteet kohdalleen. Se antaa kuvalle voimaa. V Säädä kuvan gamma-arvo sellaiseksi, että kuva on selkeä ja kirkas. Ota kuitenkin kuvan tunnelma huomioon. VI Korjaa kuvan värisävyt oikeiksi tai sellaisiksi, että ne miellyttävät silmää. VII Tee kuvasta normaali täysvärikuva. Jos olet käyttänyt isompaa väriavaruutta, nyt on oikea hetki pudottaa se 24 bittiin. VIII Terävöi kuva. Kaikki kuvat ovat alunperin hieman pehmeitä, joten niiden selkeyttä file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/ktaulu.htm (1 of 2) :21:04

25 pitää vielä ehostaa. IX Skaalaa kuva oikeaan kokoon ja muuta sen resoluutio haluamaksesi. Käyttökuvaa on turha pitää liian suuriresoluutioisena tai -kokoisena. X Tallenna kuva oikeassa muodossa ja oikein pakattuna. Web-käyttöön parhaat muodot ovat toistaiseksi gif ja jpeg. Skannaajan työkalupakki Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/ktaulu.htm (2 of 2) :21:04

26 MikroPC 14/98: Pikselinviilaajan vinkkilista Skannaajan työkalupakki Skanneri Kuvien omatoiminen valmistelu tietokonemuotoon vaatii tiettyjä perustyökaluja. Vähimmäisvälineistö kohtuullisella näytöllä varustetun tietokoneen lisäksi sisältää skannerin skannausohjelmineen ja kuvankäsittelyohjelman. Kirjoittavien CD-asemien hinta on laskenut, ja niiden avulla kuvien arkistointi CDlevyille on vaivatonta ja varmaa. Suurten kuvien siirtäminen muulla kuin CDlevyllä on myös hankalaa ja hidasta touhua. Tarvitset joko tasoskannerin tai diaskannerin riippuen siitä, haluatko skannata pintaoriginaaleja, kuten valokuvien paperivedoksia, vai dioja tai negatiiveja. Hyvälaatuisen tasoskannerin saa kaupasta parilla tuhannella markalla. Kohtalainen diaskanneri maksaa pari kertaa enemmän. Tavallisella tasoskannerilla ei kannata ryhtyä lueskelemaan dioja eikä negatiiveja, vaikka se olisikin varustettu diakannella. Näiden laitteiden erottelukyky, valoteho ja sävyntoisto eivät kerta kaikkiaan riitä niin pienten originaalien skannaukseen. Diojen lukemiseen soveltuvat tasoskannerit maksavatkin kymmeniä tuhansia. Varsinainen diaskanneri soveltuu tehtävään paremmin. Huokeiden, noin neljästä viiteen tuhatta maksavien diaskannereiden rajoituksena saattaa olla puutteellinen kyky toistaa tummia sävyjä. Toisin sanoen runsaasti alasävyjä sisältävät kuvat voivat mennä tukkoon. Skannausohjelma Yleensä skannerin mukana toimitetaan jonkinlainen skannausohjelma tai kuvankäsittelyohjelman lisäpalikka. Ainakin tunnetuimmilla merkeillä ohjelmat ovat käyttökelpoisia tuotteita, joissa on riittävät säätö- ja korjailuasetukset. Kuvankäsittelyohjelma Kuvankäsittelyohjelmaksi soveltuu mikä tahansa riittävillä korjailutyökaluilla ja tallennusmuotovalikoimilla varustettu bittikarttaohjelma. Kannattaa ensin tutkia, mitä ohjelmia mahdollisesti jo omistat ja mitkä niiden ominaisuudet ovat. file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/tpakki.htm (1 of 3) :21:16

27 Jos joudut hankkimaan kuvankäsittelyohjelmiston, hyviä ehdokkaita ovat ainakin edullinen, mutta kyvykäs PaintShop Pro, Corel-paketin mukana tuleva PhotoPaint ja tietenkin ammattilaisten suosima, painonsa verran kultaa maksava Adoben Photoshop. Puhdistusvälineet Kaiken muun lisäksi tarvitset valikoiman erilaisia puhdistusvälineitä skannerin ja kuvien esisiivousta varten. Näitä ovat purkillinen paineilmaa pölyjen puhaltamiseksi kuvista ja skannerista, pehmeä sivellin sitkeämpien pölyhiukkasten lakaisemiseksi, rulla talouspaperia sekä puhdistusliinoja ja -vaahtoa skannerin lasin puhdistamiseen sormenjäljistä ja muista rasvatahroista. Näytön puhdistukseen tarkoitetut tarvikkeet käyvät mainiosti. Kolmesta kahdeksaan kertaan suurentavasta luupista saat lisäksi mainion apuvälineen kuvien valintaa ja arviointia varten. Nukkaamattomat, valkoiset puuvillasormikkaat eivät maksa paljon, mutta tekevät esimerkiksi diojen ja negatiivien käsittelyn reilusti huolettomammaksi. Sellaiset saat todennäköisesti lähiapteekistasi. Skannaajan siivousvälineet. Puhdistuspyyhkeitä, puhdistusvaahtoa, pehmeä sivellin ja paineilmaa. Luupista on hyötyä kuvien tutkimisessa. Sanasto Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/tpakki.htm (2 of 3) :21:16

28 file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/tpakki.htm (3 of 3) :21:16

29 MikroPC 14/98: Pikselinviilaajan vinkkilista Sanasto Cmyk (Cyan-Magenta-Yellow-blacK) Syaanista, magentasta, keltaisesta ja mustasta osaväristä koostuva nelivärijärjestelmä. Lehtien paperille painetut värikuvat ovat yleensä cmyk-kuvia. Ditherointi Menetelmä, jolla rasterikuvan sisältämää värimäärää pienennetään esimerkiksi täysvärikuvasta 256-väriseksi siten, että silmälle näkyvä vaikutelma värimäärästä säilyy alkuperäisen kaltaisena. Ditheroinnissa kuvan väripaletti optimoidaan vastaamaan lähtökuvan sävyasteikkoa. Välisävyt rakennetaan vierekkäin sijoitetuista erivärisistä pikseleistä (vrt. rasterointi). Gamma Lukuarvo, joka kertoo 50 prosentin "harmaan" sijaintipisteen kuvan valoisuusasteikolla. Mitä suurempi gamma-arvo, sitä vaaleampi kuva, ja päin vastoin. Gamma ei vaikuta mustan ja valkoisen arvoihin. Gif (graphics interchange format) Compuserven omistama kuvien tallennusmuoto, joka tukee enintään 256-värisiä kuvia. Gif-kuvissa voi olla läpinäkyvä tausta ja ne voivat olla vaiheittain latautuvia. Kuvat käyttävät lzw-pakkausta. Histogrammi Tässä yhteydessä käyrä, joka kertoo kunkin sävyasteen esiintymismäärän kuvassa. Indeksoitu väriavaruus Yleensä 8-bittinen tai pienempi väriavaruus, jossa jokaiselle värille on määritelty oma paikkansa ja järjestysnumeronsa väripaletissa. Jpeg (joint photographic experts group) Tehokkaasti pakkautuva kuvatiedostoformaatti. Jpeg: n pakkautuvuus perustuu siihen, että osa kuvan sisältämästä informaatiosta poistuu. 24-bittisissä täysvärikuvissa tämä ei yleensä haittaa ruudulta katseltaessa. Tietyissä tilanteissa menetelmä kuitenkin aiheuttaa ylimääräisten "roskien" (ns. jpeg-artifaktit) ilmestymistä kuvaan sekä yleistä laadun heikkenemistä. Tukee useampia värisyvyyksiä. Lzw (Lempel-Ziv & Welch) Unisysin patentoima häviötön pakkausmenetelmä, jota käytetään muun muassa gif- ja tiff-kuvien pakkauksessa. Paletti Kuvassa (tai näytönohjaimessa) käytetty värivalikoima. Yleensä käytössä muilla kuin täysvärikuvilla. Kulloisenkin paletin väriskaala on riippuvainen paitsi värisyvyydestä (kuvan "bittisyydestä") myös käyttäjän tai ohjelman valinnoista. Tyypillisimpiä paletteja ovat "systeemipaletti" (käyttöjärjestelmän 256-värinen perusvärivalikoima), web-paletti (selaimien tuntema 216-värinen skaala) ja adaptiivinen paletti, file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/sanasto.htm (1 of 2) :21:36

30 jolla pyritään esittämään alkuperäisen täysvärikuvan väri-informaatio mahdollisimman uskollisesti käytettävissä olevassa värisyvyydessä (esim. 256 tai 16 värillä) painottamalla värivalikoimaa lähtökuvan sävyskaalan mukaisesti. Rasterointi Menetelmä, jolla esimerkiksi vektorigrafiikkakuva muunnetaan bittikarttakuvaksi (rasterikuvaksi). Kuva pilkotaan pisteiksi (pikseleiksi), joille kullekin annetaan pisteen sijaintipaikkaa vastaava väriarvo (vrt. ditherointi). Rasteroidun kuvan terävyys riippuu muun muassa rasteroinnissa käytetystä erottelutarkkuudesta eli resoluutiosta. Rgb (Red-Green-Blue) Punaisesta, vihreästä ja sinisestä osaväristä koostuva kolmivärijärjestelmä. Näytöt esittävät kuvat rgb-tekniikalla. Tiff (tag image file format) Kenties yleisin korkealaatuisten täysvärikuvien tallennusmuoto. Tiff on muodostunut käytännön standardiksi ammattipuolella ja on kohtalaisen hyvin yhteensopiva eri järjestelmäympäristöjen välillä. Mikäli kuvan haluaa pakata, pakkaustavan voi valita esimerkiksi ccitt-menetelmän eri versioiden tai lzw-pakkauksen välillä. Useimmat yhteensopivuuspulmat liittyvät siihen, että kohdeympäristö ei tunnista käytettyä pakkausmenetelmää. Täysvärikuva 24- tai 48-bittinen kuva, joka toistaa periaatteessa koko olemassa olevan väriskaalan. Alkuun file:///j /PaikkatietoWWW/kuvankas/sanasto.htm (2 of 2) :21:36