Uutiskirje. Rakkaat ystävät, Botswanan matka. Revot P.O.Box Klein Windhoek Namibia, Africa

Transkriptio

1 Revot P.O.Box Klein Windhoek Namibia, Africa Rakkaat ystävät, Lämpimät terveiset teille kesäisestä, eteläisestä, Afrikasta. Nyt olemme teidän kanssanne samassa kellonajassa, mikä on todella kätevää. Tässä joulukirjeessämme kerromme kuulumisiamme parin viime kuukauden ajalta. Olemme olleetkin aika paljon reissussa. Joko huomasit, että olemme perustaneet Suomen Lähetysseura eteläisessä Afrikassa FB-sivut? Saat kuulumisia Angolasta, Botswanasta, Etelä- Afrikasta, Namibiasta ja Zimbabwesta. Botswanan matka Saimme käydä lokakuulla Suomesta vierailevan kirkollisen koordinaattorin kanssa Botswanassa. Ajelimme pohjois-namibiasta, Kavangolta, joen suistoalueen reunaa kulkevaa tietä pitkin kohti aluetta, jossa aikoinaan Helmi Makkonen ja Toini Hihnala aloittivat työsarkaansa. Siitä siirryimme kohti itää Maunin kaupunkiin, josta olikin nyt 15 vuoden aikana kasvanut melkoinen pikkukaupunki suurine hotelleineen ja ostokeskuksineen. Maunhan on yksi Botswanan turistikeskuksia, koska se sijaitsee Choben luonnonpuiston ja Kavango-deltan läheisyydessä. Helmi Makkonen aikoinaan kulkiessaan vierailuilla maaseutuseurakunnissa ihmetteli vammaisten ihmisten poissaoloa. Oliko mahdollista, että näillä seuduilla ei olisi ollenkaan vammaisia ihmisiä. Pian hän huomasi kuitenkin, että heitä oli, mutta suku ja perheet kokivat vammaisuuden pahana ja piiloteltavana asiana. Niinpä Helmi päätti tehdä asialle jotakin ja näin perustettiin Thuson kuntoutuskeskus Mauniin. Kävimme lyhyellä vierailulla siellä. (SV 1:2) Lempaletse Molatlhegi on ollut aikoinaan Thuson vammaiskeskuksessa koululaisena ja nyt työntekijänä. Matkamme jatkui kohti itää, mutta välillä pysähdyimme yöpymään Elephant sands nimiseen paikkaan, joka on idealtaan sellainen, että ihmisten eläminen ja asuminen täytyy sopeuttaa elefanttien ja luonnon ehtoihin. Majapaikkamme ympäristössä ja telttamme vieressä käyskenteli erikokoisia fantteja. Välillä ne tutkailivat kärsällään telttamme seiniä. Meille kerrottiin, että lähistöllä on lähes tuhansien eläinten lauma! Aamulla aikaisin herättyämme saimme oppaan kanssa tutkia luonnon ihmeitä ja totesimme, että myös leopardi ja hyeena olivat kulkeneet lähistöllä.

2 Matkamme jatkui Francistowniin, joka on kaivostoiminnan perustalle syntynyt Botswanan toiseksi suurin kaupunki. 80-luvun kuivuusvuosina maaseudun väestöstä suuri joukko siirtyi kaupunkiin etsien parempaa toimeentuloa. Niin kuin usein käy, kaupungin työmahdollisuudet eivät olleet hyvät ja he kokivat pettymyksen: Työtä ei ollutkaan. Laitamille syntyi köyhiä asuinalueita ns. slummeja. Pian monet sosiaaliset ongelmat alkoivat kärjistyä: alkoholismi, AIDS ja monet taudit lisääntyivät nopeasti. Kirkossa koettiin, että asialle oli tehtävä jotain. Niinpä perustettiin orvoille ja heikommassa asemassa oleville lapsille Toivon paikka-ohjelma, Tsholofelong. Saimme tutustua sen toimintaan, kävimme kotikäynneillä, näimme iloisia lapsia ja haastattelimme vähän vanhempia nuoria, jotka olivat ohjelman myötä päässeet eteenpäin. Ohjelma on auttanut monia lapsia vuosien aikana. Viime vuosina kaupunki on laajentunut, ja kaupunginjohto on halunnut rakentaa uusia alueita, joihin köyhimpiä on siirtynyt. Näin ollen Francistownin seurakunnan painopiste on vähitellen siirtymässä uusille asuinalueille. Tämä tulee vaikuttamaan myös seurakunnan suunnitelmiin ja toimintaan tulevaisuudessa. Seurakuntaa johtaa pappi Mbakiso, joka sanoo olevansa kolmannella lähetysmatkallaan. Pastori vei meidät Gerald Estateen väliaikaiseen kokoontumistilaan, peltikatokseen. Perhe on antanut tilan seurakunnan käyttöön ja nytkin sinne tuli hartauteen kolmisenkymmentä lasta ja nuorta. Tapasimme myös lähettitoverimme Marja Alastalon, joka on tehnyt pitkän uran Botswanassa ja toimii kirkollisen työn koordinaattorina. Hänen kanssaan kohta jumalanpalveluksen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Gaboronea. Lapsityöhön tutustuminen jatkui Khothatso Gabanen päiväkodin avulla. Kirkon keskustoimisto on Gaboronessa, jossa tapasimme piispa Lethlagen. Hienoa, miten tällä matkalla monet nimet, paikat ja henkilöt, alkoivat elämään, koska minä, Päivi, näin ne nyt ensimmäistä kertaa. Windhoekin saavuttuamme saimme tavata Marja Alastalo ja lapset Gerald Estaten kokoontumistilassa suomalaisryhmän ennen heidän lähtöään Suomeen. He osallistuivat Katuturassa Emmanuelin seurakunnan jumalanpalvelukseen ja toivat terveisiä Swakopmundin ja Oniipan kautta kuljettuaan. Matkalaiset vaikuttivat tyytyväisiltä kokemuksiinsa Namibiassa. Se oli kulttuuripainotteinen matka, jonka toteutti Tampereen hiippakunta ja Suomen Lähetysseura Päivi ja Sakari Löytyn johdolla. Tänne Namibiaan on muuten helppo matkustaa, tervetuloa vierailulle! Angolan 8. kirkolliskokous Shangalalassa Saimme kutsun osallistua kirkolliskokoukseen Angolassa. Muutaman jännityshetken (eli muutaman päivän ) jälkeen saimme vihdoin passimme, jossa oli Angolan viisumi ja pääsimme matkaan kohti Shangalalaa. Ilkka päätti ensimmäistä kertaa mennä namibialaisella autolla ja se tietysti loi muutaman jännitysmomentin, kun emme tienneet rajanylityskäytäntöjä rajalla sinne mennessämme. Ja niinpä niin, vastassamme oli uusi asia, jota emme tienneet. Autosta piti olla valokuvat edestä, sivusta ja takaa. Aamulla aikaisin, kun olimme portilla, ystävällinen tullimies neuvoi meitä palaamaan takaisin rajalle hakemaan kuvat Namibian puolelta. Valokuvat saimme otettua omalla kameralla, mutta missä tulostaisimme ne paperille... Etsimme tulostuspaikkaa useammastakin liikkeestä viimein onnistuen. Matka sujuikin leppoisasti tullimuodollisuuksista selvittyämme.

3 Juhlallisuuksia Shangalalassa Perillä meitä odotti Kuku Johannan 80-vuotissyntymäpäivät. Tämä rautarouva onkin erikoinen tapaus, hänellä on kymmeniä kasvattilapsia, joita hän on kouluttanut. Koti oli laitettu juhlakuntoon täkäläiseen tapaan, täällä osataan kyllä järjestää juhlia!! Sunnuntaina alkoikin sitten kirkolliskokous. IELA:lla on 59 seurakuntaa ja noin jäsentä. Äänioikeutettuja oli yhteensä 108. Kokous avattiin jumalanpalveluksella, jonka yhteydessä oli kahdeksan raamattukoululla opiskelleen diakonin vihkimys. Siinä neljä naista ja miestä vihittiin virkaansa. Kulkue lähti kirkolle ilakoivan nuorisojoukon, kuoron, johdattamana, sitten seurasivat diakonit, heidän puolisonsa, papit ja lähetystyöntekijät sekä lopuksi piispa Tomas Ndawanapo. Entisiä ja nykyisiä lähettejä oli koolla runsaasti: Halmeet, Rantasuomelat, Tuula Pelkonen ja Helena Åström, sekä Revot. Diakonien vihkiminen noudatti käsikirjan kaavaa ja raamatunkohdat olivat sieltä ja ne luettiin järjestyksessä. (Matt. 9:35-38, Mark.10:42-45, 1 Kor.12:4-6 Luuk.6:36-38, Joh.13:15-17, 1 Joh.4:20-21,1 Piet.4:10-11). Piispa saarnasi ja puhui, että Jumala ei tuomitse ihmistä vaan tuomitsee synnin. Yhdistetty kuoro, Pandureni, Namibiasta ja Angolasta, lauloi. Ondjivan kunnanjohtaja piti puheen, jossa hän sanoi diakoneille: Te diakonit olette varsinaisia pappeja ja teidän työkalunne on Raamattu. Lopuksi esiteltiin vieraat, jotka olivat tulleet osallistumaan kirkolliskokoukseen. Piispa Tomas Ndawanapo kertoi, että synodi siirrettiin alkuperäisestä ajankohdastaan, koska taloudelliset seikat eivät sallineet pitoa aiemmin. Hän kertoi haasteista, joita kirkolla on. Kaksi hiippakuntaa on suunnitteilla ja se tarkoittaa, että tarvittaisiin viisi uutta työntekijää. Maanantain raamattutunnin piti Mario Passala Velho, yksi piispakandidaateista. Aiheena oli kirkon lähetys ja siinä mainittiin lopuksi ELCINin (Namibian luterilaisen kirkon) lähetystyöntekijät Tiitus Namuyekwa ja Noa Ndeutapo ja suomalaiset lähetit, jotka ovat olleet maassa ja työskennelleet vaativissakin olosuhteissa. Ovatpa jotkut olleet jopa vankilassa, kuten namibialainen Noa Ndeutapo. Kuultiin eteläisen Afrikan aluepäällikön, Ilkka Revon tuoma tervehdys Felmiltä, sekä tervehdykset ELCINiltä ja ELCSAlta ( Amerikan luterilainen kirkko), samoin LWF:lta( Luterilainen maailmanliitto). Koolla oli 108 äänioikeutettua kirkon työntekijää. ELCINin tervehdyksen toi pääsihteeri pastori Alpo Enkono yhdessä pastori Iyambon kanssa. Kokouksessa käytettävät kielet olivat oshikwanjama ja portugali. Kaisa Halme ja Eeva-Liisa Rantasuomela tulkkasivat meille. Lounaan jälkeen aloitettiin kirkon toimintakertomuksen esittely 5-vuotiskaudelta sekä kirkkohallituksen nostamat asiat: Piispanvalinta, hiippakuntarajojen vetäminen ja pääsihteerikysymys.

4 Tiistain ohjelma, kuten jokainen kokouspäivä, alkoi raamattutunnilla, jonka piti pastori Sandra Ndamononghenda. Sen aiheena oli kirkon sisäinen rauha. Sitten oli vuorossa kirkkolain käsittelyä ja sen muutoksia Tobias Kanguman pitämänä. Ohjelmassa seuraavaksi oli hiippakuntien luominen ja mahdollinen jako. Ensin äänestettiin, jaetaanko alue kahtia vai säilytetäänkö nykyinen, vain viisi oli vastaan jakoa. Valituksi tuleva piispa Antonio Barros johtaa laulua ääntenlaskennan aikana Piispa toi esille huolensa lapsi-ja nuorisotyöstä. Kaikissa seurakunnissa sitä ei ole tehty. Vain näiden työmuotojen avulla voitaisiin kasvattaa tulevia seurakuntalaisia ja vastuunkantajia kirkkoon. Keskiviikon saldoksi saatiin: Piispa toimii virassaan eläkkeeseen asti Johtavan piispan pesti kestää neljä vuotta kerrallaan ja synodissa tarkistetaan tilanne uudelleen Hiippakunnat ovat Itäinen ja Läntinen Kirkon työntekijä voi sivutöinään toimia vain opettajana tai sairaanhoitajana Talouspäällikkö Ester Lipithuan esittelemä talousraportti hyväksyttiin.. Seurakunnat maksavat sovitun summan kirkon keskustoimistolle, jolla avustetaan seurakuntia työntekijöiden palkkojen maksussa Piispa Tomas Ndawanapo valmistautuu kulkueeseen Isabelvaimonsa kanssa. Torstain kokouksessa piispaksi valittiin lääninrovasti Antonio Barros 87 äänen voimin, muille jäi 18 ja 3 ääntä. Piispa Tomas Ndawanapo valittiin johtavaksi piispaksi. Antonio Barroksen piispantoimisto, läntinen hiippakunta, tulee olemaan Luandassa. Tomas Ndawanapon itäinen Ondjivassa. Lubangossa toimii edelleen keskustoimisto. Vuonna 2018 budjettiin laitetaan työntekijöiden palkat, siihen asti toimitaan olemassa olevien resurssien turvin. Shangalalassa saimme nauttia Eeva-Liisa ja Rauno Rantasuomelan vieraanvaraisuudesta ja samalla saimme tutustua heidän molempien monipuoliseen ja kokonaisvaltaiseen työhönsä, juhlaan sekä arkeen.

5 Joulusta Windhoekissa lauletaan Suomen lähetysseuran maailman eteläisimmät joululaulut ja tilaisuuteen kutsutaan kaikki suomea puhuvat ja suomalaiset laulamaan joululauluja. Tilaisuus pidetään tunnelmallisessa saksalaisessa Kristuskirchessä. Windhoekissa jouluaika näkyy samalla tavoin kuin useimmissa kaupungeissa, jouluvaloja on kaduilla ja kauppakeskuksissa ja joululaulut kuuluvat kaupoissa. Mutta joulu on myös aikaa, jolloin halutaan tavata sukulaisia ja ystäviä. Siksi suuri osa pohjoisesta maaseudulta muuttaneista matkustaa jouluksi pohjoiseen kotiin viettämään maaseudun joulua. Joulunaikaan ELCINin seurakunnat ovat hiljaisia pääkaupungissa. Tänä jouluna mekin olemme suunnitelleet viettävämme joulun Oniipassa, pohjoisessa. Tavoitteenamme on mennä aamulla aikaisin joulukirkkoon, onhan meille luvassa mieluisia jouluvieraitakin. Oniipassa ja muuallakin maaseudulla joulukirkko on hyvin tunnelmallinen, se alkaa varhain aamulla, kun on vielä pimeää. Kansa alkaa kerääntyä kirkkoa kohti jo hyvissä ajoin, koska joulujumalanpalvelus on usein hyvin täynnä. Sen vuoksi kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Rakkaita terveisiä teille kaikille hyvät ystävät. Joulu on meille tärkeä juhla. Silloin syntyi Vapahtajamme. Saamme iloita suuresta juhlasta, te siellä Pohjolassa ja me täällä eteläisessä Afrikassa. Kauneimpia joululauluja lauletaan teillä ja mekin kokoonnumme niitä täällä yhteen laulamaan. Autetaanhan yhdessä unohdettuja lapsia kaikkialla maailmassa? Siunattua ja rauhallista joulua! t. Revot Ilkka Repo Eteläisen Afrikan aluepäällikkö. Vastuulla SLS:n työ Angolassa, Botswanassa, Etelä-Afrikassa, Namibiassa ja Zimbabwessa Päivi Repo Eteläisen Afrikan alueellinen tiedottaja Kirkon lapsityö Rukousaiheet: Angolan kirkko uuden edessä Botswanan kirkon haasteet Uusien työntekijäpyyntöjen konkretisoituminen Lähetysrakkauden säilyminen suomalaisten sydämissä Toivo. Yhteistyö. Muutos. Kristillinen sanoma toivosta, uskosta ja lähimmäisenrakkaudesta on ollut työmme lähtökohta jo lähes 160 vuotta. Tule mukaan rakentamaan oikeudenmukaista ja inhimillistä maailmaa. Tue työtämme: IBAN: FI BIC: DABAFIHH, viestiksi työntekijän nimi.