Matka Englantiin sod an oputtua pa sitä t'etä koti m aa an

Transkriptio

1 C- A p e «S k n ARKISTO. ^ffyhrarkivet SUOMEN SOSIALIDEM OKRAATTI Eino Nevalainen: Muurmannin suomalainen legioona (3): Matka Englantiin sod an oputtua pa sitä t'etä koti m aa an oudan siltavartiossa palvellessani sattui tällainenkin seikkailu. Pohjois-Venäjällä oli käytännössä om a raha, joka kuitenkin oli sam anarvoinen kun m uukin Venäjän raha. Täm ä rah a oli painettu huonolle paperille ja kului helposti rikki, joten seteitrrhnnuhih jn. ko nopeasti vaihdettaviksi uusiin. Meidän porukkam m e rahojen piti tulla K oudankylän postitoim istoon. M uualla olevat olivat jo saaneet rahansa, m u tta meidän rahojam m e ei vain kuulunut eikä n äk y n y t Aina kun tiedustelimm e saimm e vastaukseksi: ei ole tullut. M eidän suom alaisten päällikkönä oli juuri tuohon aikaan Aarne O rjatsalo, eli kuten englantilaisten hänelle an tam a nimi kuului: luutn. Arne. K irjoitin hänelle ja hän vastasi reippaasti, e ttä o ttak aa rahanne K oudan postista, sillähän se on selvä. K ä sitin kyllä, että eihän sitä nyt noin vain saa m ennä väkivalloin ottam aan. K un rahoja ei alkanut kuulua ja m eillä oli siirto tiedossa lähiaikoina, niin päätin vie- 1 kerran lähteä tiedustelem aan ralä kerran lähteä tiedustelem aan ram iehen m ukaani ja lähdimme m atkaan. K un m atk aa oli toistakym m entä kilom etriä salotaivalta, otimm e kiväärit m ukaan, ties vaikka karhu tulisi vastaan, joka sekin oli mahdollisuuiksien rajoissa. Menimme postitoimistoon ja esi. tin asian. Sain hyvin töykeän vastauksen, että ei ole tulleet ra hat, vieläpä alkoivat m eitä haukkua ja nim itellä jos m illäkin nimillä. On huom attava, että täällä samoin kun monilla paikoin m uuallakin oli vielä T saarin aikaista virkam iehistöä. S anat sakoi puolin ja toisin, ja eikös vaan tulkkini sanoa höm äytä, että meillä on oikeus o ttaa raham m e. Silloin pääpostim estari sanoi hyvin lipeällä äänellä, että hyvä on. Sit saas. Meni toiseen huonee- Lordi Acton ja englantilainen upseeristo Helsingin asemalla saattamassa kotiseuduilleen lähteviä legioonalaisia. seen, viipyi aikansa ja kun tuli, pisti jokaiselle virkailijalle pistoolin kouraan ja sanoi: o ttak aa nyt. M eiltä pääsi nauru ja ipojat sanoivat, että ei me kylläkän pelätä teidän tussareitanne, m u tta emme m yöskän aio k äy ttä väkivaltaa. Siinä kinastellessam m e ilm estyi siihen mies, joka ilmoitti olevansa poliisi ja kysyi, m itä täällä on tekeillä. Selitin hänelle asian ja hän sanoi, että postim estari on sähköttänyt K antalahteen ja sieltä tulee yöllä tutkijat, m u tta hänen on pidätettävä meidät siihen saakka. Jos annatte siksi aik aa aseenne ja panoksenne, niin m ennään tuonne kunnantalolle odottelemaan. Me luovutim m e aseem me ku ittia vastaan. K unnantalolla kävivät ihm iset m eitä töllistelem ässä ja jopa joku kerkesi kehästä, että m eidät aam unkoitossa am m utaan. Yöllä sitten tuli eräs englantilainen luutnantti Priim us-n ym annin kanssa ja he olivat kovasti ihmeissään. P ostiherra oli sähköt 3* p: 3 o 3 E tänyt, että tänne on tullut Koudan sillalta ups. Nevalainen ryöstäm ään valtakunnan panikkia. Asian kuultuaan alkoikin sellainen sanatulva, että postim estari kyllä kuuli kunniansa. J a uskok aa jos ta/hdotte, hän lankesi polvilleen ja syleillen jalkojani rukoili anteeksi m uka erehdystään. J a rahath an olivat siellä, hänellä oli tarkoitus pihistää ne itselleen. M utta ei asia vielä sillä ollut selvä. K esällä useita kuukausia jälkeenpäin tuli esikuntaan pyyntö, kittavaksi, m utta eversti B urton että m inut lähetettäisiin sinne tutvasasi, että ei sitä noin vaan m iestä lähetetän, tulkaa hakem aan jos uskallatte. Ei kuulunut. ihdoin koitti sekin hetki, että yleism aailm allinen sota loppui. Voi sitä riem ua m ikä syntyi kaikkienkin ja ennen kaikkea liittolaisten sotilaiden keskuudessa. Tiesihän se vapautusta arm eijan palveluksesta. J a kyllä sitä juh!.2-3 i r 5 a O 0): ' CD O ** S.S < = s " o 3 e. ^ <j P P 2. 3 S B x e 3 g a p s? 3 3 S ^ s e i i o S - s i i 3* COil o j I Ml W littiinkin. Suomalaisteen legioonalaisten kohtalosta käytiin ahke. rasti neuvotteluja, jotka lopulta johtivat siihen, että suurin osa hyvksyttiin palaam aan Suomeen, m u tta m eitä jäi vielä likemmäs sata miestä, joita ei sillä k ertaa hyväksytty. Me jäim m e kuin Jäm sän äijä taivaasta. P itk ä oli aika odotellessa ja ku.n lisäksi venäläiset alkoivat vihanjpitonsa, niin jännitystä ei suinkaan puuttunut. Sitten eräänä pjivänä saapui juna ja pikainen m atkalle lähtö oli edessä. Ei tosin tiedetty, minne m eitä vietiin, m u tta M uurmanniin päin se juna kuitenkin lähti. Päädyttiin Kuolan historialliseen kaupunkiin, jonne m ajoituttiin, ja taas alkoi odotus. Meille annettiin siviilivaatteet ja m inäkin sain kajcsi u u tta pukua, m eitä kun oli kaksi henkilöä ja naisten vaatteita el luonnollisestikaan ollut. J a sitten eräänä iltana tuli äkki/kom ennus M uurm annin satam aan. L ääkärintarkastus ja laivaan. Kelle 9 illalla laiva käänsi keulansa kohti Vienan m erta ja m atka alkoi. Laiva oli saksalaisilta takavarikoitu joukkojenkuljetusalus, nim eltään Cassel, kantavuus tonnia. Kuolanvuono on n. 3 pnk pitkä ja kun päästiin aavalle merelle, niin siellä oli vastassa aik a m yräkkä. Ihm ettelim me kun laivam iehet kunnostelivat pikkuhiljaa pelastusveneitä ja sitten kiintyi huomiomme siihen, että laiva m ielestäm m e kulki syvem ässä kuin lähtiessään. E hkä täm ä oli vain m ielikuvitusta. Kysäisin Aug. Vesleyltä, että onko jotain hullusti ja hän vastasi, että kääntyessään laiva sai pienen repeäm än, se kun oli vanha rottelo. H än kielsi levittäm ästä tietoa, ettei synny paniikkia. Merisairaita oli paljon ja m eitä suom alaisia säästyi taudilta vain v ii-, si m iestä ja allekirjoittaneen 3 3 S < P JS< 3 2 sr a S 3 j rt* O c ~ > s i ' ^ 2, M o» (I> h. = P P 3 W P» < py p fh c+ pj: - p g Pr* = GC P p: 3 toen o* o S 3 # cc -4 P -1 3 ^ CA ET p: E- << M H H O S s g» ^ ^ % p p: C 5T: g 2. S T 2 9* m <J 3 3 to: Mw 3 P 8 P ** * s* ** S 5* ** & q 2, 3 2 ^ c o S ^ p: <-* CO E.. 3 (Jatkuu siv. 5 ) Q) TT O» 2 Ak _ Cö! S * 3 3 ^ 2 «G «2. 3 W CO a «5-: *1 a r+ m. oj fdo 3 3 Q, _, ~ S O M pu: i o - 3 M g; 1 _: ^ - t/ 9 * % S a e K v*. ^ e Ä* a & ro s 3 S t r B 2.3 a S. P ^ c g: S s l i S i 3. - = S rt g 3 M3 n ^ o S-o 3 rr r*- = cv ; o E e o 3 S o: = o mo ^ 2.? ;H ^ P» 3.3 5'Wf» 2 3u. g 5 3 St P» 10 w rb p<2. p o o rp 3 ^ O a p

2 MiM/UU *f # \ Torstaina marraskuun < i s I p II i S S i; 3 I 1 (I 8 1 :l 1 1 Komppanian päälliköistä viimeinen: Kaavonen! Kaavonen, haive poikha. Eversti Burton oli katsellut, miten Kalle Karvonen opasteli Muurmannin suomalaisen legioonan uutta komppaniaa legioonan komentajan eteen. Tapahtuma oli ilmeisesti englantilaisen mieleen, koskapa hän huusi Karvosen eteensä, ojensi kätensä tervehdykseksi ja siitä lähtien 19-vuotias työmies Kalle Karvonen oli Muurmannin suomalaisen legioonan 9. komppanian päällikkö. Montakohan meistä on vielä jäljellä? lainen ja tästä pojasta tuli sosiali Punakaartilaismonumentin demokraatti, niinkuin isoisäkin oli. paljastusjuhlassa Lahdessa kuljin legioonan Se Lassila oli sellainen kansatiejoukossa, merkki rinnassani ihmisten mutta kukaan ei minuun teilijä ja oli tutkimusmatkalla. Hän oli saanut jostakin oppaikseen ja kiinnittänyt huomiota. Legioonan soutajikseen suojeluskuntalaisia, joita päälliköistä ainakaan ei taida kukaan siellä joskus retkillään kävi. No, toinen enää elää. niitä suojeluskuntalaisia vastaan Kalle Karvonen, entinen näyttelijä ja teatterinjohtaja, punakaartilainen ja legioonan komppanianpäällikkö, puuveistosten tekijä, Kuusamon työväentalon rakentaja ynnä muuta, on vauhdikas mies. Häntä ei näytä vaiavattiin tietysti tuli ja taisivat kaikki kuoliakin, mutta se Lassila oli sen verran fiksu, että hyppäsi oitis veneestä järveen ja pelastui, jos kohta joutui legioonan vangiksi ja oli vankina loppuun saakka. Hänen kirjoit vaavan mikään, ei edes 78 vuoden ikä. Hän juttelee hauskasti kuuluvalla trumpettiäänellään. Poika oli ostanut jostakin Italiasta joukkokuvan. Mistä lie elokuvan lakkokohtauksesta otettu. Minä sanoin perkule, annas tänne! Saat takaisin, kun minä ensin olen veistänyt sen puulle. Siitä tulee Kallen testamentti ja sille tulee nimeksi Kansan nousu... Nimiluettelo Kalle Karvonen tuli käväisemään Helsingissä. Hän ei enää asu Kuusamossa, jossa hän vietti vuosikymmenet tätä ennen. Nythän on pirkkalalainen. Pääkaupunkiin piti laittautua erityisesti, kun oli sovittu, että hän luovuttaa Työväen Arkistolle täydellisen luettelon Muurmannin suomalaisen legioonan miehistä ikäänkuin legioonan 60-vuotismuistoksi. Työväen A rk isto ssa on M uurm annin legioonaan liittyvää asiakirjamateriaalia m elko runsaasti ja tässä Kalle Karvonen luovuttaa luettelonsa legioonan miehistä. A rkistossa on lisäksi legioonan merkkejä ja lippu. tamansa kirja meistä oli silti aika hillitty ja ehkä myönteinenkin. Niin ja kirjoittihan se meidän legioonamme päätulkki K. E. Primus- Nymankin jonkin kirjan siitä legioonasta. Tupakkareissu Sen Itkosen kanssa meille kumma tapaus sattui. Itkonen oli silloin tavallinen rivimies, niinkuin minäkin. Meillä olivat muonatupakat vähissä ja kun Knäsön, sen meidän legioonamme sijoituspaikan rantaan tuli venäläinen laiva, joka oli menossa Kantalahteen, pani porukka meidät Itkosen kanssa tupakan ostoon. Porukalta kärättiin rahaa ja meidän tehtäväksemme pantiin mennä ostamaan. Itkonen osasi venäjää ja me ostimme ensin kaikilta kannella olleilta kaiken tupakan, minkä he myivät. Olisimme ostaneet vielä lisää ja joku sanoi, että menkää alas hytteihin. Kyllä sielläkin jollakin on myytävää tupakkaa. Ja me menimme, mutta sitä ei olisi pitänyt tehdä. Eivät sen laivan päälliköt meitä huomanneet ja niinpä laiva kesken kaiken lähti kohti Kantalahtea ja me mukana. Laivalla ilmaantui puheillemme siviilipukuinen mies, joka esittäytyi Vilho Halmeeksi. Hän sanoi olleensa Arkangelissa kokouksessa, jossa olivat olleet Oskari T o k o i, Emil E l o ja Aarne O r j a t s a 1o. Siellä oli annettu julistus, että kaikkien Venäjällä silloin olleiden suomalaisten tulisi liittyä Muurmannin suomalaiseen legioonaan. Julistus tuli julki liian aikaisin. Me menimme pukseerilla takaisin Kantalahdestä Knäsöön ja Halme tuli mukanamme ja liittyi legioonaan. Hänestä tuli lääkintäosaston hieroja. Ja siitä julistuksesta oli seurauksena, että Tokoi sai kommunisteilta kuolemantuomion ja legioonaan alkoi virrata tavattomasti väkeä. O riatsalo Suom alaisen legioonan miehille myytiin 1919 merkkiä, jonka tuottamat varat luovutettiin kansalaissodan punaisille uhreille. Merkin hinta oli silloin 36 mk ja se oli pitkä penni. MUURMANNIN SUOMA LAINEN LEGIOONA syntyi kansalaissotamme aikana Vienan-Karjalassa. Siellä oli tuhatkunta suojnalaista saha- ja metsätöissä ja kun vallankumouksen vuoksi työt pysähtyivät ja valkoisten haltuun jääneestä Pohjois-Suomesta alkoi tulla pakolaisia, päätettiin perustaa rajantakainen punakaarti. Sen kokoajana toimi yleistä luottamusta nauttinut mutta sittemmin epäselvissä olosuhteissa surmattu Iivo Ahava. Samoihin aikoihin oleskeli Kantalahden seuduilla englantilainen joukko-osasto varmistamassa, ettei maan vihollinen Saksa päässyt Muurmannin radalle. Tämän englantilaisjoukon kanssa suomalaiset, joiden kaartilla oli erityisesti huoltovaikeuksia, soimi sopimuksen, jonka perusteella suomalaisista tuli Muurmannin englantilaisjoukkojen osa, kuitenkin niin, että se oli oma erillinen osasto omine päälliköineen. Legioona otti useita kertoja yhteen valkoisten Vienan retkikuntien kanssa. Kun kansalaissota ja maailmansota olivat ohi, luovuttivat englantilaiset legioonan Suomeen. 101 sen jäsenistä oli ns. mustalla listalla, josta osa joutui Tammisaaren vankileiriin, osa

3 En ole varma, onko tuollaista nimiluetteloa toisilla, Karvonen arvelee. Legioonan vaiheista on paljon kirjoitettu, mutta eivät ihmiset niistä silti varmaankaan paljon ole perillä, hän sanoo. Tokoi kirjoitti yhden kirjan, sitten O. V. Itkonen, legioonalaiskaverini, jonka hyvin tunsin. Hänen kirjansa kustansi Demarin kustannusyhtiö Kansanvalta. Sitten kirjoitti legioonasta myös sellainen maisteri Lassila, joka valkoisten mukana tuli Vienan-Karjalaan ja joutui legioonan vangiksi. Viimeisin sitten on Jukka Nevakiven kirjoittama legioonan historia. Sen pojan isoisä oli legioona- Kalle Karvonen katselee Työväen A rkisto ssa olevaa M u u r m annin suom alaisen legioonan lippua. M inä en ennen tiennytkään, että meillä oli m yös lippu, Karvonen päivittelee. Vuonna 1932 Kalle Karvonen veisti kolm en lehtemme te jän piirteet puulle. Vas. Reinhold Svento, Heikki Välisalm i ja Yrjö Räisänen. rsr Orjatsalo oli ansiokas näyttelijä. Ei hän legioonalaisena ihmeitä tehnyt. Hän oli yhden komppanian päällikkö, mutta kun hän oli sellainen temperamenttinen kaveri, niin hän tuppasi käymään miehiä rinnuksista kiinni ja se peli ei sotaväessä vetele. Hänet erotettiin siitä komppanianpäällikön tehtävästään ja pantiin englantilaisen joukko-osaston hiihdon opettajaksi. Olikohan se mies itse koskaan ollut suksien päällä? Sittemmin minä olin näyttelijänä vuonna 1929 Helsingin Työväen Teatterissa Aarne Orjatsalon johtaja-aikana. Siellä oli kaikenlaista. Teatterilakkokin syntyi. Sitten se Orjatsalo lähti Suomesta. Hän oli ensin legioonan jälkeen Englannissa, kun hän oli ns. mustalistalaisia, joita ei vastaanotettu Suomeen siinä vaiheessa, kun Englanti luovutti suomalaisen legioonansa. Nyt Orjatsalo meni Amerikkaan. Jumalan siunaus En minä näissä sotilashommissa vapautui ja osa, mm. Oskari Tokoi, meni maanpakoon. Legioonan paluun yhteydessä Englanti painosti Suomen valkoista hallitusta ja sai aikaan amnestian, jonka perusteella armahdettiin paitsi punakaartiin osallistuneita legioonalaisia, myös noin vankileireissä virunutta kotimaassa taistellutta punavankia. ole sittemminkään ylikessua korkeammalle ylennyt, Karvonen sanoo. Suomeen tulon jälkeen hän oli asevelvollisena ja kerran kertausharjoituksissa: Siitä kertausharjoituksesta minä muistan yhden iltahartauden. Sotilaitten hartaushommat tapahtuvat aina määrätyn kaavan mukaan ja niissä rukoillaan Korkeimman siunausta hallitukselle ja valtionpäämiehelle. Silloin sitä siunausta ei pyydetty maan hallitukselle. Silloin istui nimittäin Tannerin vähemmistöhallitus... ERKKI WIKSTEN Työväen Akatemian Toveriliitto järjesti jo Janne Hakulisen puheenjohtajakaudella vuosittaisten toveripäivien yhteyteen hyvät esitelmäsarjat. Alustajat olivat huippunimiä ja keskustelut vilkkaita. Joskus muutkin kuin puheenjohtaja ehtivät käyttää puheenvuoroja. Ja kun Janne puhui, ääntä riitti ja voimasanoja tuppasi olemaan ryyteinä runsaanlaisesti. R. H. Oittinen ei pitänyt yleensä turhasta voimasanailusta. Ja jos Janne intoutui oikein saatanoimaan ja perkelöimään, saattoi käydä vaikkapa näin: JANNE: Minä olen sitä mieltä, että on saatanan huonoa pol i... R. H.: No, mutta Janne! JANNE:... että se on vähän helvetin huonoa politiik... R. H.: Noh-noh! JANNE:... että se tavattoman kehnoa politiikkaa... R. H.: Hyvä Janne, hyvä Janne!... Oittinen, kääntyy penkillään kuulijoihin päin ja julistaa: Sanokaapa vielä, ettei aikuiskasvatuksella olisi myös aivan välittömiäkin seurauksia! * * * Erään työväenyhdistyksen naisjäsenellä ja tietenkin hänen miehellään oli kymmenen lasta. Koska perhe muussakin suhteessa nautti yleistä arvostusta, päättivät yhdistyksen naisjaoston jäsenet esittää vaimolle myönnetj #. * V F«tavaa äitienpäivänä jaettavaa Väestöliiton ansiomerkkiä. emliitosta tuli tarkastaja ei niinkään tarkistaakseen ilmoituksen todenperäisyyttä vaan saadakseen myös muita tietoja. Koti oli kiiltävän siisti ja puhdas. Lapset käyttäytyivät esimerkillisesti. Haastattelija pitäjän ruustinna katseli mielikseen taloa ja sen elämää ja jutteli perheen äidille: Kyllä teillä on tässä ollut kiirettä. Siinäpä tuo mennyt. Toinen hoitaa toistansa. Niin, montakos lasta teillä onkaan? Kymmenen. Vanhin on 12- vuotias. Kuinka kauan te olette olleet aviossa? Mitähän tuo olisi 13 ja puoli vuotta. No on siinä teille puuhaa riittänyt. Kotikin näin siisti. Te ette ole joutanut kädet ristissä istuskelemaan? Enkä polovet yhessä makkoamaan! * * * Vihdissä keskusteltiin Työväen Akatemian mahdollisuuksista kasvattaa ja opettaa. Että oppiiko siellä mitään! Veikko H e I - 1e oli juuri palannut 7 kuukauden talvikurssilta ja hänenkin kohdallaan piti pohdittaman, minkä verran ja mitä mies talven aikana oppii. Totta kai asiaa täytyi pohtia joka puolelta. Ja muuan, työväen näyttämötoiminnassa paljon ja pitkään ollut vihtiläinen havaitsi: On se! On se Veikko siellä oppinut. Ennen Kauniaisiin menoa se väitti, että Hamletin on kirjoittanut joku Vilijami Sakespeare, mutta ne olivat siellä kertoneet sille, että kirjoittaja onkin joku Uilliääm Seikspiö. * * * Tornion ja Haaparannan kaupungit rakensivat yhteisen vedenpuhdistuslaitoksen Ruotsin puolelle rajaa ja vesiväylää. Järkevä homma, koska kaupungit ovat pieniä ja kummallekin erikseen laitos olisi maksanut miltei saman kuin se nyt maksoi molemmille. Menetelmä toimi hyvin ja kaupungit olivat tyytyväisiä. Seuraavana kesänä järjestettiin jokin huomattava juhla valtakuntien väliseo rajajoen ja kulttuurin merkeissä. Oli erinomainen juhla ohjelmineen. Koska se pidettiin Suomen puolella, tunnelma oli virallinen, kuiva ja jäykkä, joskin kaikissa esityksissä korostettiin valtakunnan rajan ylittäviä, yhteisiä kulttuuririentoja. Kuivat puheet jatkuivat vielä juhlaillallisillakin. Sitten nousee puhumaan Haaparannan korkea kaupungin virkamies, hyvin suomenkieltä ja nimenomaan torniojokista suomenkieltä haastava. Hän toteaa kulttuurin arvon. Mutta jatkaa: Kyllä sitä met harrastamina yhteistä, ihan käytännöllistäkin rajojen ylitte yltävää toimintaa. Esimerkiksi kummankin kaupungin paskat valuvat samban putkhen! Sem mie piän hyvänä yhteistyönä. KASSU HAAPANEN *v j

4 SUOMEN SOSIAE IDEMOKRAATTI Eino Nevalainen: Muurmannin suomalainen legioona (2): Rahja punakaartin tilinmaksajana Suomalainen egioona muodostetaa lkoi tulla keliriikko ja kun m uonasta oli alituinen puute ja jääm inen tiettöm ien taipaleiden taakse olisi tiennyt jopa varm aa tuhoa, oli jälleen ruvettava peräytym ään radan varteen. Niin tehtiin ja leiriydyttiin radanvarteen, josta oli otettu hiekkaa, ja siten sai leirimme Santam äen leirin nimen. Se sijaitsi noin 2 3 km Knäsöin kylästä. Alueen halki virtasi pieni puro ja täm än kahden puolen rinteille rakennettiin m ajantapaisia. Tehtiinpä oikein hirsinen mökkikin, niin kuin esikunnan tapaiseksi ja "herroille asunnoksi. Ruokapula oli an k ara ja sen vuoksi jouduttiin mm. teurastam aan aina huonoin hevonen joukosta. Siitä tehtiin keittoa, johon ei ollut suurusta, perunoista puhum attakaan, eikä aina suolaakaan. Jos olisi ollut edes rahaa, niin kylästä olisi saanut ainakin joskus silakoita tai niin kuin siellä Vienan m eren silakoita sanottiin: seitiä eli haileita. Eipä ihme, että keripukki, punatauti ym. rupesivat kaatam aan m iehiä tautivuoteelle. Sairaalan tapainen oli tosin Knäsöissä, m utta aivan primitiivinen ja vailla kunnollista lääkäriä. Moni joukostamme löysikin siellä m ääränpäänsä. Meille oli moneen kertaan vakuutettu, että punakaarti m aksaa meille palkat, m utta niitä ei kuulunut. Sitten eräänä päivänä saapui leiriimme joitakin englantilaisia upseereita ja f suomalaisia, ja he alkoivat neuvotella siitä, voisimmeko kenties liittyä englantilaisiin. Liittolaisethan olivat valloittaneet Pohjois-Venäjän tarkoituksella estää saksalaisten ja suomalaisten pääsy Jäämerelle. Kun m eitä suomalaisia oli milteipä m aan joka puolelta, olisi meidän paikallistuntemuksemme suureksi avuksi saksalaisten pois karkoittam isessa Suomesta. Kun ei ollut ruokaa eikä rahaa, työstä puhum attakaan, ja kun meille luvattiin koulutus, muonitus, vaatetus ja vielä palkkaakin, katsoimme että tässä on meidän pelastuksemme. Lisäksi sovittiin että Venäjällä emme taistele. Kun jou- ; kossa oli myös joitakin kommunisteja, niin he eivät luvanneet liittyä legioonaan. Asiasta pantiin toimeen äänestys, joka tapahtui siten, että ne jotka halusivat liittyä astuivat ojan toiselle puolen Oskari Tokoi asuntovaununsa edustalla Knäsössä. puolelle. M onta ei niitä ollut, jotka eivät olisi liittyneet m u kaan. N- ± \ iin alkoi kylään muutto, ja ne jotka eivät, jäivät toiselle Siellä oli useita parakkeja, jotka : j. t olivat olleet rautatien käytössä, m utta olivat nyt autioina. M utta voi sitä siivoa, m ikä niissä niin sisällä kuin ulkopuolellakin vallitsi. Vei oman aikansa ennen kuin niihin voitiin m ajoittua. R aivaus ja siivoustyöt teetettiin etupäässä vangeilla, sillä tottahan meillä sellaisiakin oli. Kun majoitusolot oli s^atu kuntoon alkoivat harjoitukset. Muonaa annettiin meille aluksi niin kuin viisasta olikin hyvin vähän kerrallaan, sillä lopen nälkiintyneinä emme tietenkään olisi kestäneet voimakasta, runsasta ravintoa sairastum atta. M utta harjoitukset alettiin tiiviissä tahdissa. M utta palatkaam m e vielä siihen punakaartin tiliasiaan. Kun tilejä ei siis saatu, päätettiin lähettää mies Pietariin tiedustelemaan. Täm än kirjoittaja varustettiin m atkalle. Saatiin haalittua evästäkin ja venäjän kielen taitoinen nuorimies oli omassa porukassa tulkiksi. M atkalle lähdimme K antalahden asem alta. Minulle oli annettu m ääräys m ennä aina M oskovaan saakka elleivät asiat Pietarissa selviä. M utta eipä tarvinnut m ennä edes Pietariin, sillä Ptruskoilla Petroskoissa tuli itse Eino R ahja korkeassa persoonassaan loistojunalla vastaan juuri tilejä m aksam aan. Sain siis kääntyä takaisin. Knäsöihin päästyäm m e alkoi tilinmaksu, m utta jonkun aiikaa m aksettuaan R ahja sanoi, että hän ei tällä kertaa ehdi m aksaa kaikille, vaan hänen on jouduttava K antalahteen. Miehet vaativat palkkojaan, m utta herrapa sanoi vaan kylm ästi kuljettajalle, että antaa junan mennä. J a juna lähti, m utta sen meno loppui lyhyeen. Miehet tem pasivat läheisen sairaalaparakin eteisestä Maximin, konekiväärin, ja eipä tarvinnut am pua kuin m uutam a sarja niin juna pysähtyi ja tilinm aksu jatkui. K un harjoituksia oli pidetty joitakin viikkoja, niin päivänä m uutam ana ilmestyi taas suuria sotaherroja seuraam aan harjoituksia, ja hetken seurattuaan ottivat selville jokaisen siviiliammatin. koulutiedot ja käsialanäytteen, mimkä jälkeen meistä käskettiin 60 m iestä ulos rivistä ja heistä alettiin leipoa päälliköitä. Sota^-ajan pikakoulutustahan se oli ja sitten m inutkin eräänä päivänä -käskettiin esikuntaan ja sanottiin, että saan valita IS mieleistäni miestä, niin että on englannin kielen ja yksi venäjän (Jatkuu sir. 12)

5 3-2 7 /)Å o W.PORS = ^ < = 2 / SUOMEN SOSIAL IDEMOKRAATTI Eino Nevalainen: Muurmannin suomalainen legioona (1): Pakka nen na9 Ikä ahdisteli rajan su ksill paenneita suomalaisia Entinen Muurmannin suomalaisen legioonan jäsen Eino Nevalainen muistelee tässä kirjoitussarjassa tavallisen rivimiehen näkökulmasta kokemuksiaan Muurmannin suomalaisessa legioonassa. Karjalaisella välittömyydellä hän kertoo mm, suomalaisten työmiesten lähdöstä pieneltä Itä-Suomen tehdas seudulta valkoisten järjestämää kutsuntaa pakoon, hiihtomatkasta Muurmannille9 partiokahakoista, suomalaisen legioonan synnystä ja elämästä legioonan leivissä sekä lopuksi englantilaisten suojeluksessa tapahtuneesta kotiinpaluusta. Nämä muistelmat valottavat osaltaan sangen kiintoisalla tavalla silloisia, Muurmannin suomalaisen legioonan syntyyn vaikuttaneita olosuhteita. Oli syttynyt sota julma, jossa kirjaimellisesti taisteli isä poikaansa ja poika isäänsä vastaan. Sota riehui jo Etelä-Suomessa täyttä päätä, m utta itäisen rajam me läheisyydessä sijaitsevan teollisuuslaitoksen tienoilla elettiin vielä rauhanom aisessa hiljaiselossa. Työskentelin m ainitulla tehtaalla. E räänä päivänä kutsui tehtaan silloinen toim itusjohtaja meitä m uutam ia am m attiosaston silm äntekeviä puhutteluun ja sanoi : Eikö sovita niin että me pysyttelemme erillään koko jupakasta ja teemme töitä kaikessa rauhassa. Tapelkoot toiset. No, m ikäpä m eistä sen mieluisampaa. M utta ei se niin käynytkään. Ilm estyipähän vaan kuulutus, jossa sanottiin: m aanantaina m aali sk. 4 päivänä on jokaisen miehen oltava syynissä klo 8 aam ulla. Siinäpä se. Jokainen m eistä arvasi, että syynin jälkeen on edessä rintam alle lähtö sen suurem m itta harjoituksitta. Tuntui järkyttävältä ajatuskin joutua työläisenä am pum aan toisia työläisiä, omia kansalaisia. Näin sitäkin suurem m alla syyllä, koska sota oli outoa jokaiselle, sillä eihän koko m eidän sukupolvemme ollut joutunut sotaa käym ään. Alkoi järkeilem inen m itä tehdä. Lopuksi päätettiin, että vapaaehtoisesti ei m ennä kutsuntaan, hakekoot jos hakevat. Oli lauantai-ilta, läksin vaimoni kanssa kotimökille viikonloppua viettäm ään ja saunomaan. Olimme yötä ja sunnuntaiaam una palasimme asunnollemme tehtaalle. Päästyäm m e sinne sanoivat naapurien vaim ot ihmeissään: hyvä isä, täälläkö sinä vielä olet? T äältä on viime yönä m ennyt jokainen pois joka suinkin on kynnelle kyennyt. No m inne ne ovat m enneet? Suksille nousivat ja rajan ta a painuivat. Sepä oli uutinen. Lähdimm e ta kaisin kotimökille tuum im aan asiaa. Sinne oli kokoontunut joukko naapurin m iehiä pohtim aan sam aa asiaa, että m itä tehdä? E ikä siinä m uuhun tulokseen voinut tulla, kuin että viisainta on meidänkin yrittää sam aa konstia kuin toisetkin. Ajattelimme, että eihän se m etakka kauan kestä, olo il emme rajantakaisissa kylissä niin kauan kun se on ohi ja sillä siisti. M utta lyhytnäköisestipä ajattelimme kuten seuraavasta selviää. Eipä siis m uuta kun evästä reppuun m itä sattui olemaan, eik ä sitä paljoa ollut. Ei ollut edes paistettua leipää tarpeeksi, kun m eitä sentään oli kahdeksan mie- Iivo Ahava, pohjoisen ^retkikunnan perustaja ja rintamapäällikkö. Suomalaisen legioonan varsinainen perustaja. hen porukka. Joillakin oli jauhoja ja niitä lyötiin pussiin, m uutam alla lihaa ja kenellä m itäkin, ja oletimme saavam m e m atkalla f Iisaa. Sunnuntai-iltana 3 pnä m aaliskuuta suuntasim m e me suksenk ärjet kohti suurta Venäjän m aata. M atkan varrella tuikkivat mökeissä valot, vaikka oli myöhäinen yö, kas siellä pohdittiin sam aa pulmaa. Kerroimme, että olemme menossa kutsuntaa pakoon ja että mm. tehtaalta ja kirkolta on m ennyt paljonkin miehiä samoille retkille. Useat liittyivät m ukaan. M aaliskuun 4 pnä olimme rajalla. Päivä paistoi läm pim ästi ja panim m e tupak at palam aan ja tunsim m e olevamme turvassa, m u tta väärinpä taaskin arvioimme tilanteen. Siirryimme Lusm an kylään, jossa oli jo pakolaisia paljon. Paistatim m e talossa em ännällä jauhot leiviksi. Sattui vielä niinkin, että kylässä oli tanssit lienee järjestetty vieraiden kunniaksi. Ajattelimme kuitenkin, että voisi olla kaiken varalta viisaam paa siirtyä vähän kauem m as rajanpinnasta. Kun joukossamme oli yksi, joka oli ollut savotassa Repolassa, niin hän esitti, että lähdettäisiin sinne päin. Toiset kaikki lähtivät Kipon suunnalle, ainoastaan meidän porukkam m e suunnisti Repolaa kohden. Repolaan saavuttuam m e sattui niin onnellisesti, että talo johon menimme olikin tuttavan miehen talo. Isäntä ihastui kovin kun sai tu ttu ja vieraita ja laitatti heti ruoan pöytään ja sanoi, että talossa on oltava yötäkin. M utta siinä syödessämme isäntä sattui vilkaisem aan akkunasta ja sanoi: sieltä hiihtää mies ja sillä onkin kiire, varm aan joku viestintuoja. J a niin se olikin. P äästyään sisälle hän hengästyksensä lom asta sai sanottua: N yt kum m ia kuuluu. Suojeluskuntalaiset ovat tulleet rajan yli ja saavuttaneet Kipossa suomalaisia ja tappaneet ne. M uuta suksen voidetta me emme kaivanneetkaan, m ars vaan yönselkään m atkaa jatkam aan. Hiihdimme monen kylän ohi, ja vielä piti sattua sellainenkin viivytys, että yhdeltä kaverilta katkesi suksi eräässä m äessä ja hän joutui yhdellä suksella rentustam aan. E räästä talosta saimme sitten ostaa hänelle toisen suksen. Kylissä väliin lepäilimme, m utta pelko ajoi edelleen. Viimein saavuttuam m e R ukajärven kylään, päätim m e odotella tilanteen kehitystä. E väät olivat jo vähissä, m utta tänne oli jo järjestetty jonkinlainen pakolaishuolto, josta tosin emme saaneet m uuta kuin leipää ja kovin nurjam ielisesti sitä antoi eräs isäntä, joka kaikesta päätellen lukeutui valkoisiin. Täällä olisi jo ollut töitäkin taloissa, sillä m aailm ansota raivosi parhaillaan ja kaikki kykenevät (Jatkuu siv. 5 )

6 I II I Heiain&i, Muurmanin punainen legiona. Tuon tuostakin on julkisuudessa kerrottu, että Englannin puolelta on tehty Suomen hallitukselle eh d o tu s siä, jotka ovat tarkoittaneet tilaisuuden valm istam ista kotäiu palaamiseen n. s. Muurmanin punaiselle 1 egionalle. Tähän «asti hallitukser^me on voinut torjua täm än a jätöksen. Nyt ilmoitetaan itse ulkoministeriöstä, että neuvottelut asiasta jat«kuvat Suomen hallituksen ja Englannin välillä, jos kohta sopimusta ei vielä ole tehty. Kuten tunnettu, on M uurmanin punaisen legionan kanta-aineksena isompi joukko Suomen kapinallisia, jotka m aaliskuulla 1918 täältä pakenivat KantaLahteen. Joukkoa jo&ti alkujaan itse punakaartilaispäällikikö Eero Haapalainen ja sen tarkoitus oli parantaa Suomen kapinallisten ja Venäjän bolshevikkien yhteistä asiaa täällä hyökkääm ällä valkoisen rin tamamme selkään. Tämä jalo hanke kävi kuitenkin mahdottomaksi ja joukko hajaantui. Sen jäsenet ta r josivat silloin palveluksiaan englantilaisille Mmirmanissa. 'Kun nämä tähän aikaan ottivat dukmm saksalaisen hyökkäyksen mahdollisuuden Suomen kautta, ottivat.he vastaan tuon tarjoulksen, kiinnittäm ättä huomiota tarjokkaiden laatuun. Muurmanin punainen legiona, jota lienee noin 1,300 miestä, sai sitten englantilaisen valmistuksen ja päällystön; sen useimmat upseerit ovat kuitenkin suomalaisia entisiä punakaartilaisia. Joukon sivilipäällikkönä ja»sieluna» on ouut itse Tokoi, korotettuna englantilaisen kapteenin arvoon, vaikkei hän nyt enää liene siellä, tötx** Kokoonpanonsa johdosta legiona tietysti on kovin epäluotettava. Se ei tahtonutkaan, kuten kai Englannin tarkoitus olisi vaatinut, taistella boli i 1 t. dhevismia vastaan, ryhtyipä päinvastoin suhteisiin neuvostojoukkojen kanssa, valm istaen Jkapinaa imuurnaan illa olevaa länsivaltain armeijaa vastaan. Tämä hanke paljastui kuitenkin ajoissa ja tuli siten estetyksi. Mutta on selvää, että englantilaisissa syntyi halu päästä tälläisistä apulaisista. Tästä ne ehdotukset Suomen hallitukselle, joihin alussa viitattiin. Edellisestä näkyy, että kysymyksessä on joukko suomalaisia, jotka täällä ovat tehneet itsensä syypääksi kapinaan maamme laillista valtiojärjestystä vastaan. Niin ym m ärrettävää 'kuin onikin, että Englanti tahtoo heistä vapautua, niin luonnollista on toiselta puolen, että meidän maamme ei voi jättää huomioon ottamatta sitä raskasta rikosta, joka lepää heidän niskoillaan. Me emme ehkä voi vastustaa näiden punakaartilaisten pätoyä tänne ta&aisin. Mutta on päivän Selvää, että me toiselta puolen voimme suostua ottamaan heidät vastaan ainoastaan säilyttäm ällä oikeutemme ja velvollisuutemme m e n e t e l l ä h e i d ä n k a n s s a a n l a i n m u k a a n. Pidämme itsestään selvänä, että Suomen hallitus ei tule tässä kohti vähintäkään tinkimään. Muurmanin punaisten täytyy, jos heille annetaan oikeus palata Suomeen, antautua laillisille viranomaisiltamme ilman ehtoja. Kapinallisina ja maankavaltajina on heidät tutkittava ja tuomittava lain mukaan. Toinen asia on, että vähemmän syylliset sitten voivat saada saman armon kufn muut punaiset. Mutta johtajain ja varsinaisten pahantekijäin tulee kestää ansaittu rangaistuksensa. Se seikka, että he ovat olleet Englannin palveluksessa, ei voi eikä saa aiheuttaa tässä ifcqhti mitään lievennystä. Bolshevismin hirviö jäytää (joka päivä yhä edelleen yhteiskuntamme ja valtiomme perusteita. Me emme voi ottaa tänne vastaan sen kätyrejä suojelematta itseämme, heiltä.

7 .H / v;!.jr * i- r : aétafin: entältben, että mc antie mennä! wxw&ti! omittte fmråtu taistelenukm incnäläifiä STuItiwrmme paroftfle iefoöhm-me tolderi'itomnie toa taan. tomereillc icwfu&tdiini 33urttmjm Sfiatrton feliiti: i ote ollut tar^ fauåfn ia dimait toiuerut ovtttwooiiio feffo&tuffcemme. nwaix töifrin (Jnffiiättaen Wirt,! W ntio ei meillä toictäfään ollut a ifa M K ttää. fän. Gttefö te fii tdbbo etfobä mi Saimme nim ittäin rmttto tni^rfrr Inö^fnbQiriD^IuéitXl, HXtif twrrman tiehän, että enalantilaifrf fa muna olen Ditäntit teigtä tiuclta, d ta w t (t>äättäncot fctittää meitä ettei teittä m itään tmuttuifi, ia on M altaan ttwfinxilkwi: m uutam ia m inim UitänWt fei'foa h iu k k a ia twmaita ia to Wet riniua aifeista! t t V ^ ,, tutéfuåfa teibän JntotfeSltanne. Sfrina d e n mbité M ut enfimäiifenä feaio * * ** Iin a n fmamaixaifia toalfoifia to a ^ to n ia nt)t te mfiofiemmin leaiomakm liiti ' * /ik/vaf/i mo hrtnir Xämänfitt ebeefä me Danimme infoin ufyfaa toaätaan. JVIafibuttaman ftpfimielinen oli miehistön fcrnta, että afeita ei luotauteta n>aan t a i * t e i l l ä ä n niin farnan htin Dffifin mielä j)n Dfcjétttéfä. 2&a)ru teluia trfm - * * ^ ii alatte Tiliä tcomilla renaaimaan SfttStafm tätnin: SERiitä tulee hwibtoenwttiin: ali töitiin h>ientim m ainittuun jxtiffaiain, öifin Waxa&to&ta i on ie to W iion emaimtwnä fitä ra* iatnasia fitoääteiä m a r m a a n iaa, m ifä on m äärättn fiinä iofcimitlf. bim aatam ita ia..., fema» iofa on tefitti Ieniouaa t>eru = talteen- SarfPi.tnaioéia oiärot tettsaesfa. Suutta, tx>ai i>i<uvu tvtvv». rtr+r+t* i.-.. lyhteenfä t»li n muuuuii, un i«*/, fanfa mainitfitte-1 lera futotomddania 500 m ieltä, Daitfi ttiffiffomwxmiaa feuiatffenacmfin toimrrntaa hohtautf i.n-ix IC U tiki^kran. liniäluuji* Äx yu- mhkvv* itä tullee ftxtéta mie&tä, olitrait neliä t lähinnä, feu- - tastacluffeen, nisn ien m iddläm m e raataaa hmtotofautta anna tmstelu* teemme ia ie on: t a i s t e l u uo> tödlmiina*. Äitien io mainittiin, ei m e n t e a l f o i f i a t o a t a a n! tnffifommxtnia. 4 ttiffiä, ollut ta&ta < ^ t A V (I f fätoenryme io^a fiiben io M ia olifi. Gitäiixtitfi 'TrniuH-oiTilfoain. ^ u t t a Ill^ lv tv I V w. tébtätpan olette meille fa monia ] fiåtofomwxrnian Centaa llirtixrmieet^ n " Damfffett otoat iääneet täyttämättä. ti ^ u n ^To o K täimän Täärnftäntyt ^ r, miten rmrutten lie Täänitäntytlfiin, fiöä täm än fe^fugt^inn adfatna fäänfi hän faiffi niin nttyfi^ten, fuim fiattoiauf* f en faamrt ufbo itiin irötkrn modti offioixwitään ta famri: feöfa raioiuettit, fihä ienfin aminmia* taxti>eiti>ata to&ta tpoitoat toifet mäa= rätä enemmän fuin Sbe. ^ a enatarttkrifot eitpät tulleet mieitä afeiäta riifinmsanl Xäimä ei itjfetunui m iltään benitcmielifatjbeä-- tä. maan tffnfitextaifeéti Rita, että enctlaniilaifitla ei fittoin odut riittää Itnä hjoimia < w m alaisten Seqioncra tdaé-taan alfaa johtaa xintaiman tafa= na. SiH ä f e olifi faa?ttanut itklleen encrfantilaifitte Fiitrbä fauiifli, ainalfm freibän fitnniaflteen. Sen lii aan ena^ farttitaisten ia Icaionalaiötien n>ä)lien t)heäfa fireinrmillää-n iirrhkiittuitoaa e n alant i toi f et fa toi tte f u rö in. 6 itö-ti* fuim 5 pnä 1919 nim ittäin tehtiin ffnälcthiara»fa firiällinen fo^imitä riitaiiuuffien lejtoittöjmiieffi. Xä»fä fctrinurffesta hfli toiétamifeen fe)i^ h?äéti timnuétetuffi ie f-anta, että meitä ci toiebä rintamalle öoiffyeida f s fera maataan. 2Weemmc faimme mtiööfin Di tää. Täm än ilhäffi fifölfi (otnmug ne Deru&teet ioittcrx noiaha fittemmm sm toimitettu niitten leaio* n alaisten luom een fiitrtäimiiien, ioilfai flnne on ilmoitettu inrtålaan o^etta= Iran ia ioifa onxrt firortimeet meaie^ m ään ^idalfoifecn Suomeen".?9ouffo meitä Ieaixmalaifia iäi f a - tjitmiffi^ta ia txrraqrafeiäta &uoii3 m atta ebeöeen S^uurmannille, toi= mi maan r mataman f eilf ödiioitehia. S iin ä näimme idmnmmrrdc feflbä talbeluffen tdörmen mactaruhuniouif-' fece. ÖJhiirrmarrnilla maaili^fultria S S e t n e r Pettäne n. SJhifana olleena tobie-tan, että *behä on tat>auffd: fercottu txifein.?&tirflfa ia aifa htin t>uä.?l 2C. ä i n o I ä ^ n ä f ö é f ä oleir^ait r/eti>o fcmtv*x eni, DäätliffS.

8 3 1 } ( t f U W j ' M M - f V jäsenmaksujen kantoluettelo 4. f * t * f Helmi kuu kuu Heinä kuu Syys kuu Loka kuu Tammikuu Maaliskuu Toukokuu Kesäkuu Elokuu Marraskuu Joulu kuu JoMdistoi io (01 d * riita, fy // SofoUoUtrn U. % fertoo, «ttä S iä^arjalas fa (m fuomalaiftin fyliin lemitettg feu* raamanfifältöifiä julistuffia: C p? - / / - uomalaifille f o i! f i a i I a. (Suomalaisten järtj estyminen* *ng* lantilaisten annilla faffalqiswafjtari» ipaflan farfolttamifeffi uornesta. h u o m e n oftalibemofratifen UI- Fomaifen järjestön ftesfusfomitea" on HttoSfottmSfa julaisfut julistuffeu, tosfa fuomalaifia toaroitetaan liittymästä (Fnglannin armeijaan ja meltooitctaan jo liittyneitä miipymättä' eroamaan fritä, fillä fomitea leimaa mainittuun arm eijaan astunitfen imperialististen rtjöstöpyyteiben tufemifefft fa työmäen tdallanfumouffen: pettämifeffi. 9Jieibän mierestämmie on määrin, että fomitea, jonfa tafana on tusfin yf)täfään fuomalaista fofialisttiärjes* töä, miela mäfjtiranin uomen of.- bent. *?hioiue, efiintyy jnlistuffineen Suomen of.-betu. puolueen niniesfä, ia tdöärin on nitnifään leimata n«työläifet, iotfa jo omat (ärjestäytyneet ttxipauttantaan maanfa englantilaisten atoulla faffalais^fuomalaisten lautanen trirmumcllasta, menälaifis bjöläistomereita toastaan taistelemif- f t Otettuamme felfoa fucwnalaisten färjcstätjtqmife^iä erityififft ofastoiffi Englannin armeiian yhteyteen, moimme mafuuttaa, etteimat fje ole aifoneet eimätfä ole melmollifiafaan tnisfäätt muobosja ottamaan ofaa SSenäjäit fanfalaisfotiin, maan on fycibän te*)- tämänfä yfftnomaan toaltoittaa uo«mi tafaifin faffalais-fuomalaifilta lälläreiltä, jotta Fibuttamat tufjanfia tomcreitamme fuolettamisfa manfi* loisfa. ellaifcen taisteluun malmistau* tuminen ei moi olla rifos Fanfainma» lista työmäenliifettä Fofytaan eifa ntyösfään moi toa Ringoitta a SSenäjän tobellifen työmäestön etuja. Suutta ri* FoS Suonien fofialibenrofratiaa ja huomen työtätefemää luoffaa. mieläpä SBenäjänfin työmäfeä fobiaan, 01» foettaa faaba S enäjän oloja ja maar» fieltä täyfln tuntemattomia fuomalaifia fefaantumaan enäjän fefamiin fanfalaisfotiin* joisfa eri t^d-i fäisryljrnät ja talonjrnifaismäestöfin, taistelemat mastaffain ia joisfa fuomalaifeifin faattamat tietämättömyybesfään joutua taistelemaan, ei ainoastaan fuomalainen työmies toista fuomalaista työmiestä, toaan menäläistäfin työläistä, «I)fäJ)ä omaa J>uoluetomeriaan, toastaan. 2D?e emme taljbo, että ptfaraafaan fuomalaista työläisimecta enää tmio* batetaan V enäjän fanfalaisfobisfa, maan että faiffi fuomalaifet FumouFfellifet motmat Täytetään uomesfa apua obottamien tomeriemme mapauttamifeen. iinä tetjtämäsfä näfee fuomalainenfin trjömies fclmimantn fan* fainmälifen tgdmäenliiffeen Janelle antaman melmonifuuben. Suomalaifet fatffialla! 5BaTmiS* tautufaa farfoittamaan faffalaifet ja muut fanfamme fortajat! OSfari Xofoi emii (FIo, Äalle i $ ä m ä : I ä i n e n, Ittarne O r j a t f a l o, SBilfjo a I nt e. g)f)bt)mme ^Iläoletpaan julistuffeen ja fuomalaifen fiegionan olot, afeman ja f-en {uuteen liittolaifrin tarfoin tuntien toafuutamme, että trrotoofatoortfet ljufmt olfoot ne fenenfä letoittänviä ta^anfa otoat filffaa»aietta, mifäli ne fertomat liittolaisten meibät pettäneen ja palfcmneen impe^ rialismin palmeluffeen. uomalainen fcegiona on muobostettu niiötö fu* mouffellifista moimista, ioilla toielä on fifua ja moimaa taisteha faffalatéfuomalaifia laf)tareja ttxistaan. uo* malainen fiegiona torjuu faffalaifenfin im^riallsmin ^i>8ffäi)ffet, tapa6* tufeot ne misfa mnobosfa ta^anfa, fiinäfin tapauffesfa, että faffaloifen imperialismin onnistuifi ^oufutella ritt>cif>infö joitafin t^oläisrtj&miäfin, jota emnne fuitenfaan toitooifi. ftntjajga uba (1?näSö), St ^JrimuS ^ t j m a n. ^luguft e f l e tf. Shtten QlläoIetoaSta näftjt), foettaa mielä ferran 'iofoi fumppaneineen qu r^ttää fuomalaifia ttjöläifiä taiheluun englantilaisten jouffojen ritoeisfa. ÖnHetuffen laatijat näfijmät oleman mielafin fen lapfellifen usfon mallas» fa, että fye englantilaisten amulla f)anffimat jonfiniaifen mapautuffnt uomen hjomäenluofalle. Söieläpa mafuuttamah että englantilaiset eimät ole öeitä pettäneet maiffa fiitä ei oi* futnfaan fauman fuin Englannin hallitus micallifesti felitti, ettei te ofe tel)nt)t mainittujen feiffailijain fansfa minfäänlaifia fopimuffia. SoStafin merfitgffestä faattamat mainitut julistuffet olla main fifali mifäli ne paljastamat SBenäjälle paenneitten enti?ten puoluennme löytäjien fesfinätftä fiistoja. uomalainen työläinen,, jofa mafamasti ajattelee nt)fof>etfen fuuria maatimuffia, jättää ne ilman muuta fyuomioonotta- Irjatta. mmm T

9 1» \ Ä i r j e S J h t u r m a n t f t a. t SOiuurmcm r / 7 / <1 3ä5meren rannalla cl ole tai*» a d la fanottamasti enfinfään päi» nsää. ^äiträft fo^balla muoro* faubesfa on main f)ämörää, f)a* märää jofa lentää ariitfoja, fuu- faufia. ajat omat faufaifesfa pol)= lolasfa ifdupiä, ilottomia, Silloin Ijuofuu faiffialla main fglmggs, Ijämärggs ja pimeys. SKemontul* ten loimu on oinastaan taufai» {en pohjolan ainoa aieljätgs taiteella... TOutta folmän ja pimeän maltafaan ei pofjjolasja ole ifuinen. 3 a maiffa palfanen tatstelec5in fauan fe'xaan moimia osastaan, moittaa fuitenlin jo aifaifemmin aion coim a pimegben moiman... Sattuupa toifinaan, etta tammifuun lopulla jo nalee toila^buljcn auringon tralostc. ^elmifuu tuopi fuaenfin jo tullessaan runfaammat termetjbgtfet aion mailta... Silloin clfaa objjolasja ta p o in a mäfyiitaista, Uljaista peräämistä. Silloin alfa* 4. I mat mgös poljjolasfa olemten tömisten mielisfä toitota uubet, ma- Ioifammat mietteet... Suo pat» ma päimältä lifääntgmä roalo, J2 maituttaa niin fummalliiesti ja marfinfin fe ccaifuttaa fummallt* feoti faufana pof)jo!asfa... Sftutta tar?otu!feni ei de ngt täsfa luoba fotoon mitään ru* nollista firjoitusta revontulten mailta. (St. $3aan tarfoiiuffeni oli oifeasiaan Igtjgesfä muobos^a efittaä fitä, mitä Suomesta tänne rajan taa ja 3 äameren rannalle joutuneet fanfalaifemme tuntemat Suutta niistöjin aiheista tägtgg minun tinfiä, iägigg tobeöafin, maiffa en tafytoififaan. ( i tefin fitfi, ett'ei ain eisto runfaampilin oliji, mutta fentäfyben, eitä faifen fertomifelle en ole fatjonut mielä ajan tulleen. Sänne rajan taa, SBenäjän puolelle on jo aifaifemmin futfe* nut uomaiaifia ja jotfut jääneet tänne afumaanfin. Sftutta marjin* fin jo!u muofi fitten, ^oufutteli tänne paljon fuomalaifia tgöläi fiä SRuurmanin rautatien rafen nustgöt. monet tunne filloin Saapuneista tnöläifistä omat tääl- falastusta, turfiseläinten pggntiä ja ftitä faaffa tgönanfiolla lulfeneetfin. DJtonet fuomalaifet taas omat aifoifemmin taiffa mtjö^mmfn pgfäfytgneet afumaan 35ämeren muonojen rannoille, harjoittaen j. n. e. 3 b fucmalainen, josfin fjgmm fyarma afutus on tänne leminngt, jopa niillefin feubnille misfä ajustaa ftolton lappalaifia. Sftutta toista touotta fitten, taiffa oifeammin: marras* ja foulucuun aifana 1918, läfjti Suomesta {a toärfinfin pofjjoifis* ta ja lähellä SBenöjän rajaa olemista pitäjistä paljon tgöläifiä tgonl)a!uun SöenäjäHe, Suomcsfa fun oliroat tgöanfiot niinä aifoc* na glipäänfä fotoin ljuonot. 3 oubuttiin fitien mgös fiifjen ajanfoi)taan, jolloin puf)fefi mal* lartfumous Suomesfa. 3 ^ fcfo pof)jois*suomt fof)ta toal» lan?umouffen alusfa joutui fofo* nnan toakolsten fjaltuun ja fun oli fggtä pelätä paffo-ottoa, fatfoi filloin moni toifin ajattelema ainoaffi. pelastumien mal)bolli* fuubeffi päästä patenemaan ijli rajan V enäjän puolelle. \ v \

10 9Jlqof)cmmtn muobcstui tonne pohjoifeen myös rintama ja niin fofoontui tänne fuomalaifia, ei ainoastaan po^joifteta pitäjistä, maan myösfin Suom en Icstt*» itä» ja etelciofista. Suutta fitten femäallä, fun Suo*» mesfa taistelleet mallanfumouss Joufot joutuiroat förfimaän tap* pion, o!i moos täällä paffo las* fea puna faartilaisjoufot pajalle Se aifa oli faifille, tääoä punaifeen taattiin fuuluneille, marfin maifea, rasfas ja fynffä aifa. Se aifa oli fotoin rasfas mielä fen* fin täfyben, fun työnsaanti tuntui olleen filloin SBenäjän puolella hymin tjuono. (Slintarpeci olimat myös faiffi Ijutmaaspasti nous feet falliilji ja mä^ät roaatteet olimat faartisfa oloaifana kuroen* neet monelta melfetn olemaito* miin. SRiinä aifoina fyntgi tänne myös tuo niin futfuttu Suoma* lainen legioona". Sam asta le* gioonasta on näfgnyt Suomesta josfus tänne effyneisfä lefjbtsfä olleen hajanaifia tietoja. Sam an frrjoittaja, jofa ei fuulu ifiegioonaan'', ei fcalua tämän firjoituffen yfyteybesfä ryhtyä tar* femmin felostamaan mainitun fiegioonan fyntymistä, enempi fun fen myöhempiäfään maineita toaan jätän fen ieljtömän tuon» nemmafjt. ftaiffi fuiienfin taatta olemat fuomalaifet, jotfa omat myös ma? pautenfa puolesta taisteluun läh* teneet, fefä fen faamuttamifeffi elämänfä ja faiffenfa alttiifft pan» neet, omat joutuneet näiben monien fuufaufien aifana f)t}min fofemaan, mitä on maanpafolais* ten elämä. (St ole färfimysten mitta juuri täälläfään majaaffi jäänet. SHöni funnon tornsri on näillä faruilla pohjan perufoiöa itfelleen miimei tn lepopaifan löytänyt. Äuitenfin, myös täällä rajan tafana, faufana farusfa ja iyl mästä pohjolasfa olemien fuoma» laisten fybämet fyffimät ebelleen föyljälistöri Juurelle mapauspyrfi* myffelle... SJiutta ie fuuri ja fatfera pqör* jremyrsfy, niihin pienen Suomen j työmäfi on joutunut ja misfä fen parhaimmista mocmtsta on paljon pirstoutunut, fe [ama pyörre* myrsfg on myös ns^ttöntjt paljon färfeneen fefä mufanaan mien«en fitä oifeaa ymmärtämystä ja ta* pafjtumain afiallista, maltitliste armostelua, mitä ennenfaiffea nyt niin firpaleiffi färjetty ja finne tänne ^eitetgt Suomen tyomäen» luofan ofat, taas yhbeffi fofonat«fuubetfi Iiitlyesfään, niin fuurestr tarmitfimat.,. Suutta me pafolaifef, emme fos< taan alennu fuitenfaan mitään armoa itfellemmc rufoilemaan. Sellainen ei fuulu milloinfaarv mallanfumousmiesfcu menettely* tapoihin. (SUei meitä tu h o ta fellaifina ymmärtää ja faqia meibän fynnyinmaahamme tafaifin tuloa, tulemme olemaan cbeueem fin pafolaifxna, fefä työsfentele* mään muisfa maisfa työmaenliif* feen ^^tdälfx fiifyen faaffa, fun fuuret maailman tapahtumat tule» mat meillelin Suomen fanfalaisoifeubet tafaifin luomuttamaan. «n O. Simonen.

11 / C t s K / SRilitrmamBa olelua juotualflineu Icgtoiut ^ri^^ta 2)?uuvmaniKa afumaa haastateltu. Gifcn oli ebustajallammc tifaifuus legionaan 1,3C0 mieltä, jotfa faif/i h a a s t e l l a eräiiä Ocn.ilöä, jofa fol- omat faanect englanti'aiien fotilaölntimuo-tijen SBicnan SlarjalaSia ole - Iifen foulutuf;en. egionan upfeerit Felunja jälkeen on mitutamiffi päimiffi omat fuitrimmaffi ojaffi fuomalaifia. faapunut Suom een, olesfellcn ngfg- Segionan fi:iu ia Faif'fi faifesfa" on jään elfingisfä. SEofoi, jonfa Iegionan englantilakien paa^stateltamaltammc pppfimme plipäälliffö, emersti SBurton on nimittänet tietoja 9ftuurmaniIIa olesfelemasta Iegionan fttutili^äähifötfi annet fuonta'aifesta legicnasta, jds-ta faiffi tuaan hänelle faunalla Englannin artähänastifet ti-ebot omat chcet eneni* meijan fapteenin armon. Segionan ntän tai rräfjemmän epä;e'.miä ja epä*!marfinainen foment a ia on Tampereen tariloja. paastateltu Janot tunteman- fapinanaifuinen biftaattori Söerneri [a M uurm anin fuomalaisten olet pt^ Sehtimäfi, jolla ntpösfin en englanti- rin polijin ja rintamania niiltä mieli- jlatfen upfeerin armo. Ceaionalaifet hpmähä tietoja, fosfa rte ehf:i josfafin jfäpttämät englantilaisntaiiifta ttni- määrin moimat m uuttaa täällä plei- k orm uja ja englantilakia fotilasmerf. festi mailatta olemaa FdfityStä n. f. fcjä. Sofoi fuitenfin fäp fimiilipumusjuomaiai;e3ta legkmasta. * f<*. Segionan alfurraiheista mainitfi Segionan päacfifunia on fiioitcttn fjaa^laie'tu feuraatra-a: ^naii5ön, jo ja Faifft fen jol>tomi^ljct oigs Fstcttxi t Ccgtonala^tctt alfutcaifjcct. ^aa tateftatrvimme Fertoi legiona* Segbno'lai teti Fantfljouffo, Sito«laisten elinemofen S^iturmonilla mebta paennec-t jmnafaartilaifet, faa- oleman mitä parl>aat. ^ o 'ffaa o-n micpuitr-at 2J?uurntQniIle n>iime muobcn hi^töhä 2G0 ruplaa FuitV-a, up^eereil- maali^fuun 19pnä, jolloin t)e a;ettui* Ia 400 ruplaa. S itä pa-itft on FaifiHa mat kantalahteen, tä llö in oli täm än mapaa ruofa, ahtnto p. m. S^uofa on (uomalaifen puna*aartiia*. joufon mi- erinom-ai^t, eifä FpHä tt)tä pffitoiffoirauifena niniittjf^enä ^Suonten punau fuub?ua, ia fitä annetaan niin ritn- fen Faartin pohjoinen reififunta" ja faa^ti, etteivät lemonalat'et aina moi oli fen ölfuper;:ifcnä tarfoitufiena fitä FaifFea Fätjttäa. Suom en maitoisten felfäpuölellc SSe«nojan rajan pii tel)tcn>ä ^öffä^g. fiegionan eri «IncTfcf.,,^3 oi) joi fen retfifunnan", jonfa fielu- SticbuSteDeSfoinme haasta-terfatoal- na oli^ ero a<*pafoinen. efifunta- liamme, otratfo faifli legionaloifet ipäähif:önä toimi alufft erä S ie n e n - S ito m e ^ ta Faipinan aitana ja Ien jrim m inen punafaartilainen ja fen rin-feen SB:näialIe paenneita pitnalaar- iamap>äälli!fönä entinen rotoanieme-tifaifia, fa;mme masiöurfeffi, ettei Iäinen rää-täli Suorita, ^uheenaolema näin ole a f io n laita. cw t a tel te ma retfifunta joutui Fuitenfin ennen p it-huomautti, että miläli ljän on iaa- Fää fuuriin maiteufiiin, ja m arfinfinnut afioil)in tutustua marfin huo> olimat jen raha-ajiat perin po-hiin rap. mattama o ia legionolaifista on aiman Jriolla. ^iib?n parantamifefii lähetet-funnon trafrä, tfun nimittäin p'0t> ä in ^ a fté n lähettinä Pietariin ja fif-jäinen retfifunta" faapui SKtirrmafi aifaa, johoin tämä oli matfalla, pi-nihe. PaFotti_fe_rim-erMn-fä liittmuään. bätettiin Simonen panttimangiffi Faiffi M uurm anin raban ratennus- 5lnäfö0iä, jonne hän fittemmin on Fo-, töihin. SBenäjäUe fiirt^neet fuomalai fonaan jäänpt ftjrjäan FailiSta tapa-h- fet tqöiäijct, jotfa fuurimmaffi ofaffi lum ista. S^etfifunnan maifeufria ei olimat Fotoifiu ^uolajärmeltä, Sluufa* fuitenfaan faatu autetuffi, maan fä- mosta p. m. rajapaiffafunnhta ja jot toi m ät ne phä fietämättömämmiffi, ja fa eimät millään tamalla ole olleet fcm retfifuntalaiifet mihboinfin pääfi- ofallifia fapinaan. -^äm ä t^öläifet toat felmihe fiitä, ettei heibän ouut muobostamat noin 40 prosenttia FoFo tjriitämistäfään hpölätä Suom een, legionasta ja fuhtatftutoai he aiman hajofi FoFo retfifunta, fun fen enfin p-asiiimiiesti legionaan ja ppfamät pahimmasta fefaforrcsta oli pelasta fiinä main toisten pafotuffe ia. nut p itna Faa rtil ai S pää Hifiä Slhama. Simo S^oöSfin fuitluu legionaan jouffo h?nfilöitä,' m. m. ylioppilaita, jotfa clineljbot. ^ u n SKuurmaniHe paenne: be n fuo- joinafin pieninä fimiilimirfarniehinä punaisien miliifi- p. m. laitoffisfa. M yösfin näitä piti haa3tate-itcmammalaisten johtomiehet hamaitfimat me merialeit maaratli?mina, fiflä l;c* sm...r.ei c y *r op r». omat ottaneet ojaa fapinaan main ^nglrttitilatltcn ö ry palhjeluffcsfa.! L oleton mar f. tn p:enes;a P... maann... toimimalla,.. ^ m fuomalntucu legiona ja fen fuunnitelman Suom een hyöffäämifes- fin omat legiorasfa main toisten pata fäpueen mahbottomaffi, tarjofimat fotuffjsia. fioput, huomattama mähe palmeluffiäan SWuurinantHe faa- hcmntistö, on tobctlifia rosmoja \u punkille englantilaifille fotajonfoillc/ murhamiehiä jotfa ul:fauffia ja pctf» joiben pääknstö hötoöfftj-ilin tarjouffen. S^tyfpiäRn fuitluu fuomalaifeen fofeinoja löpttämänä totiitfctrat toifia, maltiffifeinpia ainclfia. 2)2. m. on näiben roistcjen joufosja Kittilän haastateltamauemme mani, Fruunitnmoubin Sanattom in utur» nl?^että legbnasia on liiaffi boffr\ haaja SSerneri SSeltanen. aik^fia* Stfe hän $n nu\ järjestetyn phteisfunnau faunalla. 5larne Drjatfalo 4 _,. Soiot mat*ahtanut Suomeen, et Fuulu fu-omaiai;een legionaan,. w.. r al, tl ^ #. maan on hän fen fansfa joutunut-pu- ««1 1 J1 )a,ö^atej.tu ofoti öoiöiu riitoihin, «&, toimii m m $Wu,Knwm" *<W»wiYi englantilaifena upfeerina tulffina, rtu(svvafl rr. o..,.- englantilaisten joulfo-u efuunntfia' 0^ Sa*l'e K josia hän failiri tamoin yrittää huonontaa Iegionan afemaa. panen rou- {clcmaan Suom en l)ah'tuleen manfa on ntpösfin Sftuurmanilla. \ m i i r ö SEBappuna, jolloin hän minneiinc na päiminä hänen nimittäin oli niä^. rä meritie lähteä Suom een neumoi- legionnlaiste.t Fai* in paluu M a. fansfa Salaliitto englantilaifta toaftaan. falla feuraanxit Inxntä lähetpstöu 90? at Suom alaijeit Iegionan englantilai- ylioppilas SieSmäfi, toimittaja S ä liä mastaan tcfemästä falaliitosta, mäläinen fefä legionolaifet h a lin e n josta pört tietoa jo on julfais-tu fano- j a SWetfäpnro, jofa miimerf?mainittu fertojantme fanojen m utaan en fuuri roisto. S itä paitfi feuraa Sofoita faf- malehbis]^ Fertoi hoo^ieteltu feuraa ioaa: puolimatta! fiitä, että f uomalainen legiona fuuluu bolihcmiffeja ttastaan taistelemaan englantilaiseen armeijaan, omat fuomalaifet fofo ntanilla olonia ajan oleet Sfluur- falaisten lähettien Fautta ^hte^be&jä bolfhemif- fien fansfa. SCÖ^iimcffimainittujen rph- bpttyä fuunnittclemaan fuurta hpön fäystä Suom en fautta Sfanbina- miaan, yhtpimöt Ijanf'cefecn englantilaisten feiän tafana nn)ös!in iuo- malaifen Iegionan huonot aineffet, jotfa famaha prittimät taim:;itöa hanffeen puolelle lamoin englantilaisten paitreiufje ;a olemat farjalaifet, mitfä mucbastamat 7,000 miehen fituruifen karjalaifen Iegionan". Soijina eimät fuilci.faan olleet hanffec* feen fuomumaifia. Söi ime fuun 13 p:nä (m. I.) faimat englantitaifet fuunnitelmas ta mihiä, ja kantalahteen faapui pansiarijunalla englantilainen fenraali 2)?apnarb ottamaan afioisia felfra. ^ u fo n a a n hän toi ^näföstä Scfoin, i^ta fitten fuulus- lelliin. Sofot fai fuitenfin afian järjestetpffi, jotert Iegicna p;äfi jutusta pahemmitta feurauffitta. panffcen johtemiehistä englantilatvet mangir» limat ftimo 5lf*aman, jofa n^fpjcc-n lienee ferfcialaisten iouffoien hallus» K ficgtoitan tchtämasta A ei haastate.tamamme fanonut oifein oiem4(f a jelmiliä, SaiM elurintamalle fitä ei ole feriaafaon lähetetty. SKaa- lisfuun 5 p:nä oli'englantilaisten efi* f uni a ppt/tänpt SoFotn fuostunmsta fiihen, että fucntalaincn legiona faataifiin lähettää, rinta n k. H; marti-opa-lmeluffeen, mutta Sofoi ei ouut tähän- fuostunut., r haastateltu Fertoi hiljattain Sofo-ilta ti-ebu^tegeenja, mirä Iegionan tarfoitufiena oiiein oli. Sähän Frjfpnn;f- ;een ei Sofoi ouut ofamuit fuoraart maslata, maan eli ainoastaan [juo- m auttanut fitä tarmittaman mastai^- ta. marten". poloin mielipiteet omat ainafin nä'cnnäifesti fuuresti muuttuneet f apinan ja.feen. p ä n on fi englantilasta upjeeria. Segionalaijia Fertoi haaltaleltum- me piiämän foos'a luulo, em Iti laismahat tunnustam at Suom en it1^ näifnyben main ft a ehbolla, että le- gionalle myönnetään esteetön pääip Suomeen. S äm än luulon efipttämin^ he nt>t omat lähettäneet Sofoin ^c, finfitn. Aertoja-mme mainitfi, että ettglar tilaifiha ei oli[i mitään fitä mastaa.i, että he pääfifiroät erocn legionasta, jofa main t l:omaa f:*eille paljon maif maa. S äm än muoffi lieuoe Sofoii m ufana mainitut englantilaifet upfee- rit. 23oIfheh)if!cja mn^tnan tai^telctoat joiifot V omat fertojamme mufaan n-yfpjään marfin fuurilufuifet. Niinipä faapui noin fuufaufi fitten SWuurmaniCi' 40,000 miesiä fä fit tämä Iijä jouffo euglantifaifia mapaa-ehtoifia ja amt- riftalaifia. S itä paitfi omat englantilaisten palmelufies;a ;lläntaintf. 7,000«michinen ^arjalaincn Iegiot^ fefä 4,030 ferbiulaisla. Sotatoim^k omat li it m'iinte atfotna fehittpneet p f ^ enemmän bolihemileille epäebuhifeerr fuun taan. hiinpä omat englantilaifot o mallanneet Sttuurmanin raba marrella oletran kontiomaaran, jo! -iiiaitfee ^etpus-järmen pohjoispää ia. 9 t CiittolaiSioufoiSfa mahitfema miel. ala on t ipiin Iuotettama joten ei oic milään p>erää huh-isic, jotfa fertotrvi^ e itg la n t i la i S-ani e rif falai fi Sfa jou FoiS] f a 11 u 11 e i S t a f a p i n a li a n f f e i S ta. Suom nlai^tcu?lunttffcn*rctfccn olimat er.»vantilailet fangen fppt$ mäifiä faabemaan fiitä cnfimmäifi fähföjanomia. Grittäinfin herätti tmh tpmäiippttä fäl)föfancira, jefa FcrtV» Sotinanpcflon fillan rä ä bpttomi'cct i, FeS^a tämän toimenpiteen faut» la armekiin trliöcmifficn ^rätjtpmi^i ti^u Fa-tFemjerrv ^