Kansainvälinen energiaverovertailu. Selvitys sähkön, polttoaineiden, kaukolämmön ja liikenteen veroista Suomessa ja eräissä muissa maissa

Transkriptio

1 Kansainvälinen energiaverovertailu Selvitys sähkön, polttoaineiden, kaukolämmön ja liikenteen veroista Suomessa ja eräissä muissa maissa

2

3 Jukka-Pekka Rantakokko KANSAINVÄLINEN ENERGIAVEROVERTAILU Selvitys sähkön, polttoaineiden, kaukolämmön ja liikenteen veroista Suomessa ja eräissä muissa maissa Energiateollisuus ry Marraskuu 2010

4

5 SAATTEEKSI Nykyisin lähes kaikki teollistuneet maat verottavat energiaa. Liikennepolttoaineilla on jo pitkään ollut suhteellisen korkea fiskaalinen vero. Suomessa 1990-luvun alun lama johti nopeasti kasvavaan energiaverotukseen, jonka ensisijainen tavoite oli paikata valtiontalouden alijäämää. Samanaikaisesti myös muut Pohjoismaat nostivat energiaverojaan, mutta useimmissa maissa vielä tuolloin energiaverot olivat alhaisella tasolla tai energiaa ei verotettu lainkaan. Euroopan unioni pyrki yhtenäistämään energiaverokäytäntöjä jo 1990-luvun alkupuolella. Monien vaiheiden jälkeen energiaverotusta koskeva direktiivi hyväksyttiin vasta vuonna Siinä säädetään energiaverotuksen rakenne ja suhteellisen alhaiset minimiverotasot polttoaineille ja sähkölle. EU:n päästöjen vähentämistavoitteiden, uusiutuvan energian lisäämistavoitteiden ja energiatehokkuustavoitteiden ( ) saavuttamiseksi Euroopan komissio on uusimassa energiaverodirektiiviä. Uudistuksen tavoite on muuttaa energiaverotus hiilidioksidiperusteiseksi, kohdistaa se pääosin päästökaupan ulkopuolisille sektoreille ja olennaisesti nostaa minimiverotasoja. Komission odotetaan antavan esityksen vuoden 2011 kuluessa. Suomessa teollisuuden ja kaukolämmityksen polttoaineiden sekä sähköverot nousevat yli kaksinkertaisiksi vuoden 2011 alusta alkaen. Eri maiden verotuskäytännöt ja verotasot vaihtelevat huomattavasti toisistaan. Tämän vuoksi on välttämätöntä arvioida, kestävätkö korkeasti verottavien maiden kansantaloudet edelleen kohoavat energiaverot kiristyvillä globaaleilla markkinoilla. Toisaalta regressiiviset energiaverot leikkaavat merkittävästi kulutuskysyntää muilla kulutuksen sektoreilla ja rasittavat erityisesti pohjoisia kansantalouksia. Verottajalle kaikille välttämättömän energia on luonnollisesti herkullinen kohde. Vertailutietoa energiaveroista tarvitsevat niin päättäjät kuin verotusta valmistelevat virkamiehetkin. Myös energiainvestoinneista päätettäessä tieto energiaverotuksesta ja arviot sen kehittymisestä ovat välttämättömiä. Energiaverotuksen kasvavasta merkityksestä huolimatta tietoa energiaverotuksesta eri maissa on vain niukasti saatavilla. Erityisesti erilaiset poikkeukset ja helpotukset ovat hankalasti selvitettäviä. Energiateollisuus ry teki tämän selvityksen energiaverotusta koskevan päätöksenteon pohjaksi valtionhallinnossa ja teollisuudessa. Siinä tarkastellaan polttoaineiden, sähkön ja kaukolämmön verotuksen lisäksi myös liikenteen verotuskäytäntöjä EU-maissa ja eräissä muissa keskeisissä kilpailijamaissa. Selvityksen teki projektityönä valtiotiet. kand. Jukka- Pekka Rantakokko. ET:n asiantuntija Niina Honkasalo antoi myös merkittävän panoksen selvitykseen. Helsingissä Pertti Salminen

6 6 SISÄLTÖ SAATTEEKSI... 9 SISÄLTÖ... 6 KUVA- JA TAULUKKOLUETTELO... 8 LIITELUETTELO SELVITYKSESSÄ KÄYTETYT LYHENTEET Yhteenveto Suomen energiaverotus ja EU:n energiaverodirektiivi Energiaverotus Suomessa vuonna Energiaverotus Suomessa 2011 lähtien Euroopan unionin energiaverodirektiivi Energiaverotus tarkastelluissa maissa Ruotsi Norja Tanska Alankomaat Belgia Bulgaria Espanja Irlanti Iso-Britannia Italia Itävalta Japani Kreikka Latvia Liettua Malta Portugali Puola Ranska Romania Saksa Slovakia Slovenia Sveitsi Tšekki... 89

7 Unkari Viro Yhdysvallat Islanti Energian verotasojen kansainvälinen vertailu Sähkön verotus Polttoaineiden verotus Kaukolämpö Liikenne Suomen autoverotus Liikennepolttoaineiden vertailu Ympäristöperusteinen autoverotus Euroopassa Sähköautojen ostoa ja käyttöä koskevat verotuet ja rahalliset kannusteet Lähteet Liitteet

8 8 KUVA- JA TAULUKKOLUETTELO Kuvat Kuva 1 Primäärienergian kulutus Ruotsissa, 2008 (Eurostat) Kuva 2 Sähkön hankinta Ruotsissa, 2007 (Eurostat) Kuva 3 Primäärienergian kulutus Norjassa, 2008 (Eurostat) Kuva 4 Sähkön hankinta Norjassa, 2007 (Eurostat) Kuva 5 Primäärienergian kulutus Tanskassa, 2008 (Eurostat) Kuva 6 Sähkön hankinta Tanskassa, 2007 (Eurostat) Kuva 7 Primäärienergian kulutus Alankomaissa, 2008 (Eurostat) Kuva 8 Sähkön hankinta Alankomaissa, 2007 (Eurostat) Kuva 9 Primäärienergian kulutus Belgiassa, 2008 (Eurostat) Kuva 10 Sähkön hankinta Belgiassa, 2007 (Eurostat) Kuva 11 Primäärienergian kulutus Bulgariassa, 2008 (Eurostat) Kuva 12 Sähkön hankinta Bulgariassa, 2007 (Eurostat) Kuva 13 Primäärienergian kulutus Espanjassa, 2008 (Eurostat) Kuva 14 Sähkön hankinta Espanjassa, 2007 (Eurostat) Kuva 15 Primäärienergian kulutus Irlannissa, 2008 (Eurostat) Kuva 16 Sähkön hankinta Irlannissa, 2007 (Eurostat) Kuva 17 Primäärienergian kulutus Iso-Britanniassa, 2008 (Eurostat) Kuva 18 Sähkön hankinta Iso-Britanniassa, 2007 (Eurostat) Kuva 19 Primäärienergian kulutus Italiassa, 2008 (Eurostat) Kuva 20 Sähkön hankinta Italiassa, 2007 (Eurostat) Kuva 21 Primäärienergian kulutus Itävallassa, 2008 (Eurostat) Kuva 22 Sähkön hankinta Itävallassa, 2007 (Eurostat) Kuva 23 Primäärienergian kulutus Japanissa, 2008 (IEA) Kuva 24 Sähkön hankinta Japanissa, 2007 (IEA) Kuva 25 Primäärienergian kulutus Kreikassa, 2008 (Eurostat) Kuva 26 Sähkön hankinta Kreikassa, 2007 (Eurostat) Kuva 27 Primäärienergian kulutus Latviassa, 2008 (Eurostat) Kuva 28 Sähkön hankinta Latviassa, 2007 (Eurostat) Kuva 29 Primäärienergian kulutus Liettuassa, 2008 (Eurostat) Kuva 30 Sähkön hankinta Liettuassa, 2007 (Eurostat) Kuva 31 Primäärienergian kulutus Portugalissa, 2008 (Eurostat) Kuva 32 Sähkön hankinta Portugalissa, 2007 (Eurostat) Kuva 33 Primäärienergian kulutus Puolassa, 2008 (Eurostat) Kuva 34 Sähkön hankinta Puolassa, 2007 (Eurostat) Kuva 35 Primäärienergian kulutus Ranskassa, 2008 (Eurostat) Kuva 36 Sähkön hankinta Ranskassa, 2007 (Eurostat)... 76

9 9 Kuva 37 Primäärienergian kulutus Romaniassa, 2008 (Eurostat) Kuva 38 Sähkön hankinta Romaniassa, 2007 (Eurostat) Kuva 39 Primäärienergian kulutus Saksassa, 2008 (Eurostat) Kuva 40 Sähkön hankinta Saksassa, 2007 (Eurostat) Kuva 41 Primäärienergian kulutus Slovakiassa, 2008 (Eurostat) Kuva 42 Sähkön hankinta Slovakiassa, 2007 (Eurostat) Kuva 43 Primäärienergian kulutus Sloveniassa (Eurostat) Kuva 44 Sähkön hankinta Sloveniassa, 2007 (Eurostat) Kuva 45 Primäärienergian kulutus Sveitsissä, 2008 (Eurostat) Kuva 46 Sähkön hankinta Sveitsissä, 2007 (Eurostat) Kuva 47 Primäärienergian kulutus Tšekissä, 2008 (Eurostat) Kuva 48 Sähkön hankinta Tšekissä, 2007 (Eurostat) Kuva 49 Primäärienergian kulutus Unkarissa, 2008 (Eurostat) Kuva 50 Sähkön hankinta Unkarissa, 2007 (Eurostat) Kuva 51 Primäärienergian kulutus Virossa, 2008 (Eurostat) Kuva 52 Sähkön hankinta Virossa, 2007 (Eurostat) Kuva 53 Primäärienergian kulutus Yhdysvalloissa, 2008 (IEA) Kuva 54 Sähkön tuotanto Yhdysvalloissa, 2007 (IEA) Kuva 55 Primäärienergian kulutus Islannissa, 2008 (IEA) Kuva 56 Sähkön tuotanto Islannissa, 2007 (IEA) Taulukot Taulukko 1 Lämmitys- ja liikennepolttoaineiden verotasot Suomessa Taulukko 2 Sähkön ja polttoaineiden valmisteverotus Suomessa 2010 ja 2011 eteenpäin Taulukko 3 Sähkön ja lämmön yhteistuotannon polttoaineet Suomessa 2010 ja 2011 eteenpäin Taulukko 4 Arvio energiaverokertymistä Suomessa vuosina 2009, 2011 ja 2015 (miljoonaa euroa) Taulukko 5 Energiaverodirektiiviehdotuksen verotasot lämmityspolttoaineille Taulukko 6 Ruotsin energiaverokertymät vuonna 2009 (miljoonaa ) Taulukko 7 Energiavero sähkölle Ruotsissa (tammikuu 2010) Taulukko 8 Energia- ja hiilidioksidiverojen perustasot ilman vähennyksiä ja alv:a Taulukko 9 Teollisuuden polttoaineiden verotus ilman alv:a, Taulukko 10 Nestemäisten polttoaineiden rikkivero Ruotsissa Taulukko 11 Polttoaineiden verotus Norjassa vuonna 2010 ilman alv:a Taulukko 12 Rikkimaksu Norjassa, Taulukko 13 Tanskan energiaverokertymä, Taulukko 14 Sähköverot Tanskassa, Taulukko 15 Energia- ja hiilidioksidiverot polttoaineille Tanskassa,

10 10 Taulukko 16 Rikkiveroasteet biopolttoaineista Tanskassa 2010, /tonni Taulukko 17 Typpipitoisuuteen perustuvat typpiveroasteet Tanskassa, Taulukko 18 Sähköverot Alankomaissa ilman alv:a, Taulukko 19 Polttoaineiden verotus Alankomaissa ilman alv:a, Taulukko 20 Belgian sähköverot, Taulukko 21 Polttoaineiden verotus Belgiassa ilman alv:a, Taulukko 22 Polttoaineiden verotus Bulgariassa ilman alv:a Taulukko 23 Polttoaineiden verotus Espanjassa ilman alv:a Taulukko 24 Polttoaineiden valmisteverot Irlannissa vuonna 2010 ilman alv:a Taulukko 25 Polttoaineiden verotus Iso-Britanniassa ilman alv:a Taulukko 26 Iso-Britannian ilmastonmuutosmaksun maksuluokat Taulukko 27 Sähköntuotannon polttoaineiden verotus Italiassa Taulukko 28 Polttoaineiden verotus Italiassa ilman alv:a Taulukko 29 Kaukolämmön polttoaineiden verotus Italiassa Taulukko 30 Maakaasun verotus ilman alv:a Taulukko 31 Polttoaineiden verotus Itävallassa ilman alv:a Taulukko 32 Sähköntuotannon polttoaineiden verotus Japanissa Taulukko 33 Polttoaineiden verotus Japanissa ilman kulutusveroa Taulukko 34 Polttoaineiden verotus Kreikassa ilman alv:a, Taulukko 35 Polttoaineiden verotus Latviassa ilman alv:a Taulukko 36 Polttoaineiden verotus Liettuassa ilman alv:a Taulukko 37 Polttoaineiden verotus Maltalla ilman alv:a, Taulukko 38 Polttoaineiden verotus Portugalissa ilman alv:a Taulukko 39 Polttoaineiden verotus Puolassa ilman alv:a, Taulukko 40 Muuntajamaksun määrät Ranskassa Taulukko 41 Polttoaineiden verotus Ranskassa ilman alv:a Taulukko 42 Polttoaineiden verotus Romaniassa Taulukko 43 Polttoaineiden verotus Saksassa ilman alv:a ja eko-veroa Taulukko 44 Slovakian ydinvoimalavero Taulukko 45 Polttoaineiden verotus Slovakiassa ilman alv:a Taulukko 46 Slovenian polttoaineverotus (sis. valmisteveron ja hiilidioksidiveron) ilman alv:a Taulukko 47 Polttoaineiden verotus Sveitsissä ilman alv:a Taulukko 48 Polttoaineiden verotus Tšekissä ilman alv:a Taulukko 49 Polttoaineiden verotus Unkarissa ilman alv:a Taulukko 50 Ilman saastuttamisesta perittävät maksut Virossa Taulukko 51 Polttoaineiden verotus Virossa ilman alv:a Taulukko 52 Polttoaineiden verot Yhdysvalloissa ilman vähittäiskaupan veroa Taulukko 53 Suomen sähköverot 2010 ja

11 11 Taulukko 54 Raskaan polttoöljyn, maakaasun ja kivihiilen verotus sähköntuotannon polttoaineina Taulukko 55 Sähköntuotannon verotuet Taulukko 56 Päästökaupan piirissä ja sen ulkopuolella olevien yritysten valmisteverot polttoaineille Taulukko 57 Hiilidioksidiverot polttoaineittain ilman vapautuksia tai vähennyksiä Taulukko 58 Hiilidioksidivero, /päästetty hiilidioksiditonni Taulukko 59 Kaukolämmön polttoaineiden valmisteverot yhteistuotannossa Taulukko 60 Rekisteröintimaksun perusteet sekä ympäristöperusteinen verotus, verotuet ja suora rahallinen tuki Taulukko 61 Sähköautojen ostoa ja käyttöä koskevat verotuet ja suorat rahalliset tuet LIITELUETTELO Liite 1 Eri energiatuotteiden arvonlisäveroasteita , % Liite 2 Sähköverot yrityksissä, snt/kwh Liite 3 Bensiinin verotus, /litra Liite 4 Dieselin verotus, /litra Liite 5 Kevyen polttoöljyn verot kotitalouskäytössä, /1000 litraa Liite 6 Maakaasun verot kotitalouskäytössä, /MWh Liite 7 Selvitystyössä käytetyt valuuttakurssit Liite 8 Ruotsin energiaverotusjärjestelmä, tammikuu Liite 9 Kyselylomake sähköntuotannon polttoaineiden, sähkön, polttoaineiden ja sähköautojen verotuksesta Liite 10 Kyselylomake kaukolämmön verotuksesta

12 12 SELVITYKSESSÄ KÄYTETYT LYHENTEET alv arvonlisävero CHP lämmön ja sähkön yhteistuotanto CO 2 hiilidioksidi Efta European Free Trade Association, Euroopan vapaakauppajärjestö ETS Emissions trading scheme, päästökauppa EU Euroopan unioni GJ gigajoule IEA International Energy Agency, Kansainvälinen energiajärjestö kwh kilowattitunti m³ kuutiometri milj. miljoona Mtoe miljoona öljyekvivalenttitonnia MVA megavolttiampeeri Nm³ normaalikuutiometri NO 2 typpidioksidi POR raskas polttoöljy POK kevyt polttoöljy PSO Public Service Obligation snt sentti Sm³ standardikuutiometri SO 2 rikkidioksidi tco 2 hiilidioksiditonni Etuliitteet: k kilo (10³) M mega (10 6) G giga (10 9 ) T tera (10 12 )

13 13 1 Yhteenveto Tässä selvityksessä tarkastellaan Suomen ja 29 muun maan energiaverotusta. Muut tutkitut maat ovat Ruotsi, Norja, Tanska, Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Japani, Kreikka, Latvia, Liettua, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Sveitsi, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdysvallat. Selvityksen kohteena ovat sähkön kulutuksen ja tuotannon verotus, yritysten ja kotitalouksien polttoaineiden verotus, kaukolämmön tuotannon ja kulutuksen verotus sekä liikenteen verotus. Liikenteen osalta tarkastellaan liikennepolttoaineiden verotusta, ympäristöperusteista autoverotusta ja sähköautojen ostoa sekä kulutusta koskevia verotukia ja rahallisia kannusteita. Kaukolämmön verotusta tarkastellaan Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa, Puolassa, Itävallassa, Italiassa, Ranskassa ja Saksassa. Pääasiallisesti selvityksessä tarkastellaan valmisteverotusta, mutta myös arvonlisäverotusta ja muita veronluontaisia maksuja sivutaan. Verovähennykset ja -vapautukset on pyritty ottamaan huomioon niin laajalti kuin se on aineiston puolesta ollut mahdollista. Sähkön verotus Yritysten sähkön kulutuksen verotus vaihtelee useissa maissa yritysten toimialasta ja sähkön kulutuksen määrästä riippuen. Teollisuus- ja palveluyritysten sähkön verotus eroaa kuudessa maassa, jotka ovat Itävalta, Norja, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Tanska. Korkeimmat yritysten sähköverotasot ilman kevennyksiä esim. energiavaltaisille teollisuusyrityksille ovat Italiassa, Saksassa ja Alankomaissa. Palveluyritysten käyttämän sähkön verotus taas on selvästi tiukinta Tanskassa ja Ruotsissa. EU:n minimitasoja teollisuusyritysten sähköverotuksessa käyttävät seitsemän maata ja palveluyrityksen sähköverotuksessa neljä maata. Iso-Britanniassa, Portugalissa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa ei peritä sähköstä kulutusveroa yrityskäytössä lainkaan. Suomen sähköverot teollisuusyrityksille ovat vuonna 2010 kymmenenneksi korkeimmat, mutta vuonna 2011 jo viidenneksi korkeimmat. Palveluyrityksillä vuonna 2010 verotus on seitsemänneksi tiukinta, mutta vuonna 2011 Suomi nousee neljänneksi tiukimmin palveluyritysten sähköä verottavaksi maaksi. Energiavaltaiselle teollisuudelle myönnetään kevennyksiä sähköverosta Suomen lisäksi Alankomaissa, Belgiassa, Italiassa, Itävallassa, Liettuassa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Sähkön kulutusverot kotitalouksille ovat ylivoimaisesti korkeimmat tarkastelluista maista Tanskassa. EU:n minimiveroastetta sähkölle käyttävät viisi jäsenvaltiota. Yhdeksässä maassa ei ole ollenkaan käytössä sähköveroa kotitalouksille. Näistä seitsemän on EU:n jäsenvaltioita. Suomen sähkövero kotitalouksille nousee vuonna 2011 viidenneksi korkeimmaksi. Sähköntuotannon polttoaineista tarkastelussa ovat raskas polttoöljy, maakaasu, kivihiili, uusiutuvat polttoaineet ja ydinpolttoaine. Sähköntuotannon polttoaineita ei pääsääntöisesti veroteta EU-maissa. Tämä johtuu EU:n energiaverodirektiivistä, jossa määrätään, että jäsenvaltioiden on vapautettava verosta sähkön tuottamiseen käytettävät energiatuotteet ja sähkö. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ympäristöpoliittisista syistä määrätä näille tuotteille veroja. EU-maista Italia, Liettua ja Tšekki hyödyntävät tätä mahdollisuutta tiettyjen polttoaineiden kohdalla. Tarkastelussa olleista EU:n ulkopuolisista maista Japani ja Norja perivät sähköntuotannon polttoaineista veroja. Norjan kohdalla tulee ottaa huomioon, että lähes kaikki maan sähköstä tuotetaan vesivoimalla, jolloin maakaasun verolla ei ole vaikutusta sähköntuotannossa. Sähköntuotannon polttoaineina käytettävistä uusiutuvista polttoaineista ei peritä tarkastelluissa maissa valmisteveroja. Ainoat poikkeukset tähän ovat Ruotsi ja Tanska, joissa peritään kaikista sähköntuotannon polttoaineista rikki- ja typpiveroja, jolloin nämä kos-

14 14 kevat myös uusiutuvia polttoaineita. Ydinpolttoainetta ei veroteta yhdessäkään Euroopan maista. Japanissa ydinpolttoaineesta kerätään 13 %:n veroa. Suomen lisäksi vain Ruotsissa, Norjassa ja Espanjassa sähköntuotantolaitoksilla on yleisestä kiinteistöveroasteesta poikkeava verokohtelu. Erikseen voimalaitoksille määrättävä kiinteistövero on Suomessa korkein, mikäli kunta päättää käyttää sallittua kiinteistöveron ylärajaa (2,85 %). Muut sähköyhtiöille kohdentuvat verot ja veron luonteiset maksut voidaan tarkastelluissa maissa jakaa päästöjen verotukseen (mm. hiilidioksidi, rikki, typpi ja ilmansaasteet), alueittaisiin paikallisviranomaisten perimiin veroihin ja maksuihin, tiettyjen sähköntuotantomuotojen verotukseen ja muihin veroihin ja maksuihin (kuten huoltovarmuusmaksu). Rikki- ja typpiveroja tai veron luonteisia maksuja on käytössä tarkastelluista maista tiettävästi ainakin Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Espanjassa, Italiassa, Latviassa, Unkarissa ja Virossa. Yleensä rikkiä ja typpeä verotetaan päästöihin perustuen. Hiilidioksidiveroja sähköntuotannon polttoaineille on käytössä tiettävästi vain joillain Espanjan itsehallintoalueilla. Sähköyhtiöt maksavat paikallisviranomaisille useissa maissa kunta- ja maakuntatasolla erilaisia maksuja mm. toimiluvista, veden ja maa-alueiden käytöstä ja muuntajista. Sähköntuotantomuodoista erityisesti ydinvoimalle on asetettu muista sähköntuotantomuodoista poikkeavia veroja ja maksuja. Näitä ovat ydinjätteistä ja voimaloiden purkamisesta perittävät verot sekä mm. ydinreaktorin lämpötehoon ja ydinvoimalaitoksen suoja-alueelle rakennettuun kiinteistöalaan perustuvat verot. Suomessa varat ydinjätehuoltoon kerätään ydinjäterahastoon. Seitsemässä selvitykseen vastanneista maista uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu sähkö oli vapautettu sähköverosta. Kahdessa maassa sähkön ja lämmön yhteistuotannolla (CHP) tuotettu sähkö on vapautettu sähköverosta. Polttoaineiden verotus Selvityksessä Norjan, Ruotsin ja Tanskan osalta polttoaineiden verotasoissa on eroa yritysten kesken riippuen siitä, kuuluvatko yritykset EU:n päästökauppaan vai eivät. Raskaan polttoöljyn, maakaasun ja kivihiilen valmisteverojen osalta tässä tarkastellaan niitä EU:n ja Norjan valmisteveroja, joita peritään EU:n päästökaupan piirissä olevilta yrityksiltä. Kevyen polttoöljyn valmisteveroja tarkastellaan kotitalouksien ja päästökaupan ulkopuolisten yritysten osalta. Raskasta polttoöljyä verotetaan vuoden 2011 alusta eniten yrityskäytössä Suomessa. Seuraavaksi suurimmat verot ovat Iso-Britanniassa ja Norjassa. Muista Pohjoismaista Ruotsi verottaa raskasta polttoöljyä huomattavasti vähemmän kuin Suomi vuonna 2011 ja Tanska ei ollenkaan. Tanskassa teollisuuden kevyissä ja raskaissa prosesseissa käytettävät kaasu-, öljy- ja hiilituotteet ovat vapautettuja kokonaan energiaverosta ja EU:n päästökaupan piirissä ollessaan myös hiilidioksidiverosta. 10 EU:n jäsenmaista verottaa raskasta polttoöljyä EU:n minimin mukaan. Kevyen polttoöljyn verotuksessa yrityskäytössä Suomen valmistevero vuonna 2010 sijoittuu tarkasteltujen maiden keskivaiheille, mutta vuonna 2011 Suomen vero nousee korkeimpaan kolmannekseen. Pohjoismaista Norjan valmistevero kevyelle polttoöljylle on hieman korkeampi kuin Suomessa. Ruotsin ja Tanskan valmistevero on jo vuonna 2010 Suomea hieman alempi, mutta vuonna 2011 Suomen valmistevero tulee olemaan yli kaksinkertainen näihin maihin nähden. Raskain verotus kevyellä polttoöljyllä on Kreikassa, Italiassa ja Maltalla. Maakaasun käytön valmisteverotus yrityksille nousee Suomessa vuonna 2013 nyt tarkastelluista maista korkeimmaksi, mikäli muiden maiden verotasot pysyisivät ennallaan. Vuonna 2010 Suomen valmistevero on yhdenneksitoista korkein. Korkeimmin maakaasua verottavat vuonna 2010 Malta, Sveitsi ja Itävalta. 10 maata ei peri yritysten maakaasun käytöstä ollenkaan valmisteveroa.

15 15 Kivihiiltä verotetaan Suomessa vuonna 2011 eniten tarkastelluista maista. Vuonna 2010 korkeimpia veroja kivihiilestä perivät Sveitsi, Norja ja Suomi. Kotitalouskäytössä kevyttä polttoöljyä verotetaan eniten valmisteverolla Kreikassa, Italiassa ja Ruotsissa. Arvonlisävero mukaan laskettuna Suomi nousee vuonna 2011 tiukimmin verottavaan kolmannekseen tarkastelujoukon keskivaiheilta. Yhdysvalloissa ja Iso- Britanniassa arvonlisävero on ainoa perittävä vero kevyestä polttoöljystä kotitalouskäytössä. Valmisteveron ja arvonlisäveron yhteisverorasitus on korkein Ruotsissa, Kreikassa ja Tanskassa. Korkeimmat valmisteverot maakaasun kotitalouskäytölle ovat Tanskassa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Samat maat verottavat myös arvonlisävero mukaan laskettuna eniten maakaasua. Vuonna 2013 muiden maiden verojen pysyessä ennallaan Suomen valmistevero olisi viidenneksi korkein kun se vuonna 2010 on kahdenneksitoista korkein. Tarkastelluista maista Pohjoismaiden lisäksi Espanjassa, Irlannissa, Latviassa, Sloveniassa, Sveitsissä ja Virossa peritään lämmityksen ja liikenteen polttoaineista hiilidioksidiperusteista veroa. Voidaan havaita, että Ruotsin hiilidioksidiverotus on selkeästi korkeinta vertailluista maista, 110 /päästetty hiilidioksiditonni. Muiden maiden hiilidioksidiveroasteet vaihtelevat 2 50 /tco 2 Viron veron ollessa pienin ja Suomen vuonna 2011 perimän veron ollessa toiseksi suurin Ruotsin jälkeen. Ruotsin korkeaa hiilidioksidiveroa selittää Ruotsin energiaverotuksen rakenne, jossa hiilidioksidivero on fiskaalista energiaveroa huomattavasti suurempi elementti. Kuitenkin Ruotsin myöntämät vähennykset hiilidioksidiverosta teollisuudelle laskevat Ruotsin teollisuuden verotasot keskimäärin muiden tarkasteltujen maiden tasolle ja vuoden 2011 alusta myös Suomen veroasteiden alle. Hiilidioksidiverosta myönnetään Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Latviassa vapautuksia tai kevennyksiä EU:n päästökaupan piirissä oleville yrityksille. Kaukolämmön verotus Kaukolämmön polttoaineiden verotusta tarkastellaan selvityksessä erityisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon osalta. Polttoaineiden verotus yhteistuotannossa on ylivoimaisesti korkeinta Tanskassa. Vuonna 2011 Suomessa perityt verot kivihiilestä yhteistuotannossa ovat toiseksi ja maakaasun sekä raskaan polttoöljyn verot kolmanneksi kireimpiä. Kaukolämmön tuotantoon yhteistuotannolla kannustetaan verotuksellisesti Suomessa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa. Tarkastelluissa maissa kaukolämmön tuotannolle ei ollut kohdistettu muita veroja. Ainoastaan Islannissa kaukolämmön kulutukselle oli asetettu erityinen kulutusvero. Kyseessä on kahden prosentin suuruinen resurssivero (resource tax), jota peritään jälleenmyyntihinnasta. Islannissa, Norjassa, Italiassa ja Ranskassa kaukolämmön arvonlisäveroastetta on alennettu. Liikenteen verotus Myös liikenteen verotus on muuttumassa Suomessa vuoden 2011 alusta. Henkilöautojen käyttövoimaveroa alennetaan keskimäärin 18 % dieselin polttoaineveron kahdeksan sentin suuruisesta korotuksesta aiheutuvan käyttökustannusten nousun tasaamiseksi. Sähkökäyttöisten henkilöautojen käyttövoimavero alenee keskimäärin 77 %, ladattavan dieselhybridiauton 27 % ja ladattavan bensiinihybridiauton yli 90 %. Dieseliä verotetaan tarkastelluista maista eniten valmiste- ja arvonlisävero yhteenlaskettuna Iso-Britanniassa, Norjassa ja Sveitsissä. Suomen vuoden 2010 kokonaisverotus on vielä tarkasteltujen maiden keskitasoa, mutta vuonna 2012 verotus nousee korkeimpaan kolmannekseen dieselin verouudistuksen tullessa voimaan. Ylivoimaisesti pienimpiä veroja peritään Yhdysvalloissa. Korkein valmisteverotus dieselissä on Iso-Britanniassa ja Sveitsissä. Eniten bensiiniä verottavat valmiste- ja arvonlisäverot yhteenlaskettuna Norja, Alankomaat, Kreikka ja Iso-Britannia. Suomen bensiiniin kohdistuva kokonaisverotus on viiden-

16 16 neksi korkeinta em. maiden jälkeen. Pelkässä valmisteverotuksessa Suomen verokohtelu bensiinille on seitsemänneksi tiukinta. Selvityksessä tarkastellaan myös ympäristöperusteista autoverotusta. Yhdessätoista maassa auton rekisteröintimaksu käyttöön otettaessa (Suomessa autovero) perustuu hiilidioksidipäästöihin. Rekisteröintimaksu saattaa perustua myös moottoritilavuuteen, jolloin veroa muokataan hiilidioksidipäästöjen perusteella kuten Kyproksella tai hintaan ja polttoaineenkulutukseen kuten Itävallassa. Vähäpäästöisimmät autot ovat kokonaan vapautettuja rekisteröintimaksusta Alankomaissa ja Espanjassa. Bulgaria, Iso-Britannia, Luxemburg, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Tšekki ja Viro eivät peri ollenkaan rekisteröintimaksua. Kahdeksassa maassa taas vuosittain maksettava liikennevero (Suomessa ajoneuvovero) perustuu hiilidioksidipäästöihin. Joissain maissa, kuten Tanskassa, liikennevero perustuu polttoaineenkulutukseen. Vähäpäästöisimmät autot ovat kokonaan vapautettuja vuosittaisesta liikenneverosta Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Saksassa. Neljässä maassa (Espanja, Luxemburg, Portugali ja Ranska) uuden vähäpäästöisen auton ostajat saavat kannustepalkkion, jos he romuttavat samalla vanhan tai paljon ajetun auton. Palkkio vaihtelee 500 eurosta 2500 euroon. Vanhan auton rajana pidetään kaikissa em. maissa 10 vuoden ikää. Sähköautojen ostoa ja käyttöä tuetaan monissa maissa verotuksen keinoin. Seitsemässä maassa sähköautoille myönnetään vähennyksiä tai täysi vapautus rekisteröintimaksusta. Vuosittaisesta liikenneverosta myönnetään niin ikään vapautus seitsemässä tarkastelluista maista. Espanjassa, Iso-Britanniassa, Kyproksella ja Ranskassa myönnetään suoraa rahallista tukea sähköautojen tai uusien vähäpäästöisten autojen ostamiselle. Tukisumma vaihtelee 700 eurosta 6000 euroon. Muita sähköautojen ostajille myönnettäviä etuja ovat mm. Belgiassa oikeus vähentää 30 % auton hankintahinnasta tuloverotuksessa, Norjassa oikeus ajaa bussikaistoilla, parkkeerata ilmaiseksi julkisille parkkipaikoille, vapautus tietulleista ja autolauttamaksuista sekä Ruotsissa sähköautojen verotusarvon alentaminen yrityksille.

17 17 2 Suomen energiaverotus ja EU:n energiaverodirektiivi 2.1 Energiaverotus Suomessa vuonna 2010 Suomessa energiaveroja peritään sähkön kulutuksesta ja polttoaineilta. Lisäksi näiltä peritään vähäistä huoltovarmuusmaksua, jota ei ole tässä tekstissä käsitelty. Sähkö Sähkön kulutusverot Sähkön kulutuksesta peritään Suomessa veroa, jonka suuruus riippuu käyttökohteesta. Veroluokassa I sähkön valmistevero on 0,87 snt/kwh, ja veroluokan II valmistevero on 0,25 snt/kwh. Veroluokan II veroa suoritetaan sähköstä, joka käytetään teollisuudessa ja tai ammattimaisessa kasvihuoneviljelyssä. Veroluokkaan I kuuluu kaikki muu sähkönkäyttö. Verotonta on voimalaitoksen omakäyttösähkö. Sen sijaan kaukolämmöntuotannossa kulutettavasta sähköstä peritään veroa luokan I mukaisesti. Teollisuudessa toimivat yritykset voivat saada veronpalautusta maksamistaan energiaveroista. Veronpalautuksen edellytyksenä on, että yrityksen tilikautena itse maksamat sekä hankittujen tuotteiden hintaan sisältyneet valmisteverot ovat enemmän kuin 3,7 % yrityksen jalostusarvosta. Tuotteita, jotka palautuksessa huomioidaan, ovat sähkö, kivihiili, polttoturve, maakaasu, mäntyöljy sekä kevyt ja raskas polttoöljy. Yritykset voivat hakea 3,7 % ylimenevältä osalta takaisin 85 % tuotteista maksettujen tai niiden hankintahintaan sisältyneiden valmisteverojen määrästä. Näin lasketusta veronpalautuksesta maksetaan vain euroa ylittävä osuus. Laskettaessa maksettujen valmisteverojen määrää yritys voi ottaa huomioon hankkimaansa kaukolämpöön ja prosessihöyryyn sisältyneet valmisteverot. Sähköntuotannon polttoaineet Sähköntuotannon polttoaineita ei veroteta. Muut sähköntuotannon verot ja poikkeukset Kunnat voivat Suomessa asettaa voimalaitoksille suuremman kiinteistöveron, kuin muille kiinteistöille. Vero perustuu kiinteistön arvoon, ja se suoritetaan kunnalle. Kuntien tulee määrätä yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi vähintään 0,60 ja enintään 1,35. Voimalaitoksille ja ydinpolttoaineiden loppusijoituslaitoksille kiinteistöveroprosentiksi voidaan kuitenkin määrätä enintään 2,85. Tästä poikkeuksena ovat vesi- ja tuulivoimalaitokset, joiden nimellisteho on enintään 10 MVA. Niille sovelletaan yleistä kiinteistöveroprosenttia. Sähköntuotannon verotuet Suomessa myönnetään verotukea uusiutuvilla energialähteillä tuotetulle sähkölle. Tuen suuruus vesivoimalla (enintään 1 MVA) ja biokaasulla tuotetulle sähkölle on 0,42 snt/kwh, tuulivoimalla ja metsähakkeella tuotetulle sähkölle 0,69 snt/kwh ja kierrätyspolttoaineilla tuotetulla sähköllä 0,25 snt/kwh. Tuet on eriytetty verotasoista jo Suomessa otetaan käyttöön vuoden 2011 alusta syöttötariffit tuulivoimalle, biokaasulle ja metsähakkeelle. Edellä mainitut tukitasot jäävät kuitenkin pääosin voimaan tuotannolle, joka ei ole syöttötariffin piirissä. Jatkossa nämä tuet eivät kuitenkaan ole verotukia vaan suoraa tukea tuotannolle.

18 18 Polttoaineiden verotus Lämmityspolttoaineista maakaasusta, kivihiilestä ja raskaasta polttoöljystä peritään hiilidioksidiperusteista lisäveroa ja kevyestä polttoöljystä peritään sekä lisä- että fiskaalista perusveroa. Maakaasulla lisäveron suuruus on puolitettu johtuen maakaasun muista ominaisuuksista. Liikenteen polttoaineista peritään sekä lisäveroa että perusveroa. Liikenteen polttoaineiden perusvero on energiaperusteinen. Biokaasu, biomassa ja turve ovat verottomia polttoaineita. Taulukko 1. Lämmitys- ja liikennepolttoaineiden verotasot Suomessa 2010 yksikkö Perusvero Lisävero Huoltovarmuusmaksu Yhteensä POR snt/kg 6,42 0,28 6,7 POK snt/litra 2,94 5,41 0,35 8,7 Maakaasu /MWh - 2,016 0,084 2,1 Kivihiili /tonni - 49,32 1,18 50,5 Diesel snt/litra 30,67 5,38 0,35 36,4 Bensiini snt/litra 57,24 4,78 0,68 62,7 Kaukolämmön verotus Kaukolämmön kulutuksesta ei peritä Suomessa veroa. Kaukolämmön polttoaineille sovelletaan taulukossa 1 esitettyjä verotasoja. Yhdistetylle sähkön ja lämmöntuotannolle on kehitetty erikseen menettely, jolla määritetään, mikä osuus polttoaineista lasketaan kuluvaksi kaukolämmön tuotannossa. Verotettava polttoainemäärää saadaan kertomalla kulutukseen luovutettu lämpö kertoimella 0,9. Kaukolämmöntuotannon omakäyttölämmön polttoaineita ei veroteta, mutta lämmöntuotannossa kuluvaa sähköä verotetaan. 2.2 Energiaverotus Suomessa 2011 lähtien Vuoden 2011 alusta energiaverotus muuttuu olennaisesti. Muutos koskee sähkön valmisteveroa sekä tehdaspolttoaineiden, lämmityspolttoaineiden ja liikennepolttoaineiden verotusta. Tämän lisäksi muutoksia tulee myös ajoneuvoja koskevaan verotukseen. Sähkön valmistevero nousee. Rakenteeltaan vero säilyisi jatkossa samanlaisena. Kaukolämmön ja teollisuuden polttoaineiden verotusta korotetaan rajusti. Veronkorotuksilla pyritään ensisijaisesti paikkaamaan 830 miljoonan euron aukkoa, jonka kelamaksujen poisto aiheutti valtion budjettiin. Kun otetaan huomioon laman jälkeinen polttoaineiden ja sähkön käytön kasvu, tuottaa korotus valtiolle vuonna 2011 nettomääräisesti noin 780 miljoonaa euroa verrattuna vuoden 2009 tason ja lisätuotto kasvaa yli 1050 miljoonaan euroon vuonna Liikenteen osalta uudistuksella tavoitellaan verotuksen kehittämistä, eikä kokonaistasoa nosteta. Muutoksilla tavoitellaan teknologianeutraalia ratkaisua, joka huomioi myös liikenteen lähipäästöt. Polttoaineiden valmistevero jaetaan energia- ja hiilidioksidikomponentteihin. Vastaavasti nykyiset perus- ja lisäverot poistuisivat. Polttoaineiden osalta hiilidioksidikomponentin suuruus perustuu kustannukseen, jonka 30 päästöoikeuden hinnasta seuraisi. Sähkön

19 19 ja lämmön yhteistuotannossa tuotetun lämmön polttoaineille sovelletaan 50- prosenttisesti hiilidioksidikomponenttia (ks. veroasteet taulukosta 3). Liikenteen osalta on käytetty 50 :n päästöoikeuden hintaa hiilidioksidikomponentin tason määrittämisessä. Energiaverokomponentin suuruus on määritetty siten, että nykyisestä bensiinin verotasosta on vähennetty hiilidioksidikomponentti. Ehdotettu ratkaisu johtaa dieselin kohdalla veron korotukseen, jota kompensoidaan alentamalla vastaavasti käyttövoimaveroa. Hallitus esittää turpeelle kokonaan uutta veroa, joka ei kuitenkaan perustuisi energia- ja hiilidioksidikomponenttiin, kuten muut polttoaineverot. Maakaasulle aiemmin sovellettu vähennys hiilidioksidiperusteisesta verosta aiotaan poistaa. Turpeen ja maakaasun verot nousevat asteittain 2011, 2013 ja Maakaasun veronkorotukset tehdään energiakomponenttiin. Vuodesta 2011 eteenpäin voimassa olevat veroasteet ovat taulukossa 2. Taulukkoon 3 on kerätty sähkön ja lämmön yhteistuotannon polttoaineiden valmisteverot. Taulukossa 4 on esitetty arvio energiaverokertymistä vuosina 2009, 2011 ja Kertymissä on otettu huomioon arviot sähkön ja polttoaineiden käytön kehityksestä. Liikennepolttoaineiden käyttöön ei oleteta muutoksia.

20 20 Taulukko 2. Sähkön ja polttoaineiden valmisteverotus Suomessa 2010 ja 2011 eteenpäin Energiatuote yksikkö Yht. Energiasisältövero Hiilidioksidivero Huoltovarmuusmaksu Yht. Sähkö, veroluokka 1 snt/kwh 0,883 1,69-0,013 1,703 Sähkö, veroluokka 2 snt/kwh 0,263 0,69-0,013 0,703 POR snt/kg 6,7 8,79 9,72 0,28 18,79 POK snt/litra 8,7 7,7 8 0,35 16,05 Maakaasu /MWh 2, ,94 0,084 9, ,5 5,94 0,084 11, ,7 5,94 0,084 13,724 Kivihiili /tonni 50,5 54,54 72,37 1,18 128,09 Polttoturve /MWh /MWh 1,9-0 1, /MWh 2,9-0 2, /MWh 3,9-0 3,9 Diesel snt/litra 36,4 30,7 13,25 0,35 44,3 Moottoribensiini snt/litra 62,7 50,36 11,66 0,68 62,7

21 21 Taulukko 3. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon polttoaineet Suomessa 2010 ja 2011 eteenpäin yksikkö Yhteensä Energiasisältövero Hiilidioksidivero Huoltovarmuusmaksu Yhteensä POR snt/kg 6,7 8,79 4,86 0,28 13,93 POK snt/litra 8,7 7,7 4 0,35 12,05 Maakaasu /MWh 2, ,97 0,084 6, ,5 2,97 0,084 8, ,7 2,97 0,084 10,754 Kivihiili /tonni 50,5 54,54 36,185 1,18 91,905 Polttoturve /MWh /MWh 1, , /MWh 2, , /MWh 3, ,9 Taulukko 4. Arvio energiaverokertymistä Suomessa vuosina 2009, 2011 ja 2015 (miljoonaa euroa) POK POR Kivihiili Maakaasu Turve Bensiini Diesel Sähkö teollisuus muut Veroleikkuri YHTEENSÄ

22 Euroopan unionin energiaverodirektiivi Euroopan komissio antoi ensimmäisen direktiiviehdotuksen energiaverotuksen harmonisoinnista vuonna 1992 ja toisen vuonna Euroopan neuvosto hyväksyi direktiivin lopullisesti (Direktiivi energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 2003/96/EY) useiden käsittelyiden jälkeen. Syynä päätöksen venymiseen oli, että veropäätökset on EU:ssa hyväksyttävä yksimielisesti. Direktiivin edellyttämä lainsäädäntö on ollut voimassa alkaen. Kuitenkin kaikissa jäsenmaissa listattiin joukko vapautuksia ja siirtymäaikoja siten, että direktiivi tuli jäsenmaiden lainsäädännössä voimaan viimeistään , ja eräiltä osin vasta vuonna Soveltamisala Direktiiviä sovelletaan polttoaineisiin (sekä direktiivissä mainittuihin että vastaaviin tuotteisiin) ja sähköön. Direktiiviä ei sovelleta: lämmön verottamiseen polttopuuhun ja puuhiileen turpeeseen energiatuotteisiin muussa käytössä kuin moottori- tai lämmityspolttoaineena energiatuotteiden käyttöön kaksoiskäyttötuotteina, ml. kemiallinen pelkistys sekä elektrolyyttiset ja metallurgiset prosessit sähkön käyttöön kemiallisessa pelkistyksessä sekä elektrolyyttisissä ja metallurgisissa prosesseissa sähköön, jos se muodostaa yli 50 % tuotantokustannuksista tai mineralogisiin prosesseihin Eriytetyt verokannat Direktiivi sallii jäsenmaiden asettavan energiatuotteille eriytetyt verokannat, kunhan direktiivissä asetetut verojen vähimmäistasot ylittyvät. Eriytettyjä verokantoja voi olla energiatuotteiden ja sähkön yrityskäytön ja muun käytön välillä, laatuun tai käytön määrään perustuen tai tietyissä erityisissä kohteissa (mm. jätteiden keruu, paikallisliikenne ja asevoimat). Sähkön tuotannon verotus Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta energiatuotteet ja sähkö, joita käytetään sähkön tuottamiseen, sekä sähkö, jota käytetään sähkön tuotantokyvyn säilyttämiseen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ympäristöpoliittisista syistä määrätä näille tuotteille veroja. Verovapautukset tai alennukset Osittaisia tai täydellisiä vapautuksia voidaan soveltaa mm. kokeiluhankkeisiin, jotka tähtäävät ympäristötavoitteisiin sähköön, joka tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä tai polttokennoilla polttoaineisiin ja sähköön, joita käytetään lämmön ja sähkön yhteistuotantoon lämmön ja sähkön yhteistuotannosta saatavaan sähköön edellyttäen, että kyseiset yhteistuotantolaitokset ovat ympäristöystävällisiä maakaasuun, jos sen osuus oli alle 15 % jäsenmaan energian loppukulutuksesta vuonna 2000 lukuisiin erityisiin energiatuotteisiin

23 23 Energiaintensiivisten yritysten tuki Jos yrityksen energiatuotteiden ja sähkön ostot ovat yhteensä vähintään 3 % tuotantoarvosta (= noin liikevaihto) tai kannettava vero on vähintään 0,5 % jalostusarvosta, jäsenvaltiot voivat soveltaa verohuojennuksia. Energiatuotteen tai sähkön verotaso voi olla jopa nolla, kunhan yritys keskimäärin noudattaa säädettyjä vähimmäisverotasoja. Päästökauppa ja energiaverotus Päästökaupan veroluonteisuuden huomioon ottaminen on mahdollista. Kun yritysten tai yritysten yhteenliittymien kanssa tehdään sopimuksia tai kun sovelletaan kaupan olevien lupien järjestelmiä tai vastaavia järjestelyjä, jos niiden tarkoituksena on ympäristönsuojelutavoitteiden saavuttaminen tai energiatehokkuuden parantaminen, jäsenvaltiot voivat soveltaa verohuojennuksia, tai jopa nollaverokantaa (artikla 17 kohta b). Direktiivin uudistaminen Energiaverodirektiiviä on pyritty uudistamaan 2000-luvulla, mutta edistystä asiassa ei ole erityisemmin tapahtunut. Vuonna 2009 julkisuuteen tuli komission luonnos uudesta direktiivistä. Luonnoksen esitys korottaisi energiaverojen minimitasoja huomattavasti verrattuna voimassa olevaan direktiiviin. Korotuksilla pyritään luomaan eri energian lähteille tasapuolinen kilpailuympäristö: nykyinen direktiivi antaa erityisesti kivihiilelle kilpailuetua. Luonnoksessa esitetään otettavaksi käyttöön EU:n päästökaupan ulkopuolisille sektoreille hiilidioksidiperusteinen vero, joka olisi liikennepolttoaineille 0,03 /kg CO 2 ja lämmityspolttoaineille 10 /tco 2. Polttoaineita esitetään verotettavaksi niiden energiasisällön mukaan gigajouleissa. Nykyisessä direktiivissä useimpia polttoaineita verotetaan määrän perusteella, mikä jättää huomiotta polttoaineiden erilaiset energiasisällöt. Tämä johtaa erityisesti uusiutuvien polttoaineiden suhteellisesti korkeampaan verotukseen näiden polttoaineiden alhaisemman energiasisällön takia. Euroopan komission odotetaan antavan direktiiviesityksen vuoden 2011 kuluessa.

24 24 Taulukko 5. Energiaverodirektiiviehdotuksen minimiverotasot polttoaineille (luonnos 2009). CO 2 -vero ( /GJ) Yleinen kulutusvero ( /GJ) Yhteensä ( /GJ) energia- vuonna Suomen verotasot 2011 Yhteensä (kauppayksikössä) Yrityskäyttö POR 0,79 0,15 0,94 38,6 /tonni 188 /tonni POK 0,74 0,15 0,89 32,1 /1000 litraa 16,1 /1000 litraa Maakaasu 0,55 0,15 0,70 2,52 /MWh 9,02 /MWh Kivihiili 0,95 0,15 1,10 27,0 /tonni 128 /tonni Muu käyttö POR 0,79 0,3 1,09 44,7 /tonni 188 /tonni POK 0,74 0,3 1,04 37,6 /1000 litraa 16,1 /1000 litraa Maakaasu 0,55 0,3 0,85 3,06 /MWh 9,02 /MWh Kivihiili 0,95 0,3 1,25 30,7 /tonni 128 /tonni Lähde: Euroopan komissio

25 25 3 Energiaverotus tarkastelluissa maissa Tässä kappaleessa esitellään 28 maan energiaverotusta. Alun perin tarkoituksena oli tarkastella kaikkien EU:n jäsenmaiden sekä Norjan, Sveitsin, Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian energiaverotusta. Tarvittavia tietoja ei kuitenkaan saatu Intiasta, Kiinasta, Kyprokselta, ja Luxemburgista, joten nämä maat on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Islannista tarkastelussa on vain kaukolämpö. Kaikkiin tarkasteltuihin maihin lähetettiin kyselylomake (liite 9), johon saatiin vastauksia 24 maasta. Vastaajat olivat pääasiassa valmisteverotuksesta vastaavia viranomaisia. Loput vastauksista saatiin eri energia-alan järjestöiltä ja teollisuusliitoilta. Kaukolämmön osalta lähetettiin kyselylomake (liite 10) kymmeneen maahan, joista kuudesta saatiin vastauksia. Lisäksi selvitykseen on kerätty tietoja Euroopan komission, Eurostatin, IEA:n ja Euroheat & Powerin tilastoista ja julkaisuista sekä Suomen suurlähetystöjen avulla. Jokaisen maan osalta on esitetty aluksi maan primäärienergian kulutus vuonna 2008 ja sähkönhankinta tuotantomuodoittain vuonna Tämän jälkeen on tarkasteltu sähköntuotannon ja -kulutuksen verotusta, polttoaineiden valmisteverotusta ja yhdeksän maan osalta lyhyesti kaukolämmön verotusta. Kaukolämmön verotusta tarkastellaan tarkemmin luvussa 4.3. Mikäli tarkasteltavissa maissa energiatuotteiden arvonlisäveroaste on yleisestä arvonlisäveroasteesta poikkeava, on tämä mainittu tekstissä. Tarkasteltavien maiden yleiset arvonlisäveroasteet ja energiatuotteiden arvonlisäveroasteet ovat liitteessä 1.

26 Ruotsi Ruotsissa käytettiin 50 Mtoe primäärienergiaa vuonna Primäärienergian suurimmat lähteet olivat ydinvoima, uusiutuva energia sekä raakaöljy ja öljytuotteet kukin melkein kolmasosan osuudella. Ruotsin sähkönhankinnasta noin puolet koostuu uusiutuvasta energiasta, josta noin 90 % on vesivoimaa. Vähän alle toisen puolen muodostaa ydinvoima, jolloin hiilen, öljyn, maakaasun ja muiden tuotantomenetelmien osuudet jäävät kullakin noin prosentin tienoille. Sähkön kokonaishankinta oli vuonna ,8 TWh. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa tuotetun sähkön osuus oli 9,3 % Ruotsin vuoden 2008 tuotannosta. Kivihiili 5 % Uusiutuva energia 32 % Raakaöljy ja öljytuotteet 29 % Maakaasu 2 % Ydinvoima 32 % Kuva 1. Primäärienergian kulutus Ruotsissa, 2008 (Eurostat) Kivihiili 0,5 % Muut 0,3 % Öljy 1 % Maakaasu 1 % Uusiutuvat 53 % Ydinvoima 45 % Kuva 2. Sähkön hankinta Ruotsissa, 2007 (Eurostat)

27 27 Ruotsin energiaverojärjestelmä koostuu hiilidioksidiverosta energiaverosta rikkiverosta ja typpimaksusta. Energiaverojärjestelmästä on havainnollistava kuva liitteenä 8. Ruotsin energiaverokertymät vuodelta 2009 ovat taulukossa 6. Ruotsin bruttokansantuote oli vuonna 2009 noin 320 miljardia euroa. Näin ollen energiaverokertymän osuus bkt:sta oli noin 2,3 %. Taulukko 6. Ruotsin energiaverokertymät vuonna 2009 (miljoonaa ) Energiavero CO 2 - vero Rikkivero Ydinvoimavero Yhteensä Bensiini Muut öljytuotteet Kotitalousjäte (fossiilinen osuus) 0,954 39, ,8 Hiili, nestekaasu ja maakaasu 8,06 97, Polttoaineiden rikki 0 0 4,14 0 4,14 Sähkö Yhteensä , Sähkö Sähköntuotannon polttoaineet Sähköntuotannon polttoaineet ovat vapautettuja energia- ja hiilidioksidiveroista, mutta eivät rikkiverosta eivätkä typpimaksusta. Fossiilisia polttoaineita käyttävissä lauhdevoimaloissa 5 prosentista polttoaineita peritään kuitenkin vero, sillä 5 prosenttia tuotetusta sähköstä katsotaan menevän lauhdevoimalan omaan käyttöön verottomana. Typpimaksua peritään 5,3 /kg typenoksideja käytettäessä kattiloita ja kaasuturbiineja, joiden energian nettotuotanto ylittää 25 GWh. Valtaosa maksusta maksetaan takaisin maksuvelvollisille heidän käyttämänsä energian suhteessa. Rikkiveron määräytymisestä on lisää kohdassa Polttoaineiden verotus. Muut sähköntuotannon verot ja poikkeukset Vesivoimaloiden kiinteistövero on tällä hetkellä Ruotsissa 2,2 % kiinteistön verotusarvosta (kiinteistö + maa). Luku sisältää vuosien 2009 ja 2010 tilapäisen 0,5 prosentin korotuksen. Hallituksen budjettiesityksessä esitetään veroa nostettavaksi 2,8 prosenttiin vesivoimaloille. Tuulivoimaloiden kiinteistövero on 0,2 %. Muun sähköntuotannon kiinteistövero on 0,5 %. Ydinsähkön tuotannolle on asetettu lisävero, joka perustuu ydinreaktorin lämpöteholle. Veroaste on 1340 /megawatti/kuukausi. Vero on siis riippumaton sähkön tuotantomääristä.

28 28 Sähkön kulutusverot Sähkön kulutuksesta peritään Ruotsissa energiaperusteista veroa. Sähkön verotus eroaa käyttökohteen mukaan ja sähkön maantieteellisen kulutuspaikan mukaan. Energiaintensiivinen teollisuus ja pitkän aikavälin energiatehokkuussopimuksiin sitoutuneet teollisuusyritykset ovat vapautettuja maksamasta energiaveroa käyttämästään sähköstä. Valmistava teollisuus, maanviljelys ml. kaupallinen kasvihuoneviljely, metsänhoito ja kalanviljely maksavat huomattavasti halvempaa kulutusveroa sähköstään kuin muut sähkön käyttäjät. Palvelusektori maksaa sähköstään täyden sähköveron. Pohjois-Ruotsissa muut sähkönkuluttajat kuin em. halvemman veron parissa olevat alat maksavat sähköstään noin. kolmasosan vähemmän veroa kuin Etelä-Ruotsissa. Taulukko 7. Energiavero sähkölle Ruotsissa (tammikuu 2010) Kulutustyyppi Energiaintensiivinen teollisuus ja energiatehokkuuteen sitoutuneet yritykset Energiavero snt/kwh 0 Valmistava teollisuus, maanviljelys, metsänhoito ja kalanviljely 0,053 Muu sähkönkäyttö Pohjois-Ruotsissa 1,96 Muu sähkönkäyttö Etelä-Ruotsissa 2,97 Lisäksi sähkönkäyttäjät maksavat maksuja sähköturvallisuudesta, verkkovalvonnasta ja valmiudesta vastaavien viranomaisten toiminnan rahoittamiseksi. Korkeajänniteasiakkailta maksut ovat yhteensä 379 /vuosi ja matalajänniteasiakkailta 5,73 /vuosi vuonna Yhteensä em. maksut tuottivat vuonna 2008 noin 28 miljoonaa euroa. Polttoaineiden verotus Ruotsissa peritään kolmea erilaista valmisteveroa polttoaineista: energiaveroa, hiilidioksidiveroa ja rikkiveroa. Lisäksi typpipäästöistä maksetaan typpimaksua. Perusperiaate on, että valmisteveroja maksetaan vain moottoripolttoaineista tai lämmityspolttoaineista. Tietyissä tarkoituksissa myös näitä polttoaineita voidaan käyttää verottomina. Valmistava teollisuus maksaa käytännössä vain noin viidennekseen alennettua hiilidioksidiveroa. Kaikkia kolmea valmisteveroa maksetaan bensiinistä, dieselistä, kevyestä ja raskaasta polttoöljystä, kerosiinista, nestekaasusta, maakaasusta ja kivihiilestä. Rikkiveroa peritään myös turpeesta. Raa asta mäntyöljystä peritään energiaveroa, mutta ei hiilidioksidiveroa. Näiden polttoaineiden lisäksi valmisteveroja maksetaan myös tietyistä muista polttoaineista, kun niitä käytetään moottoripolttoaineina tai lämmityspolttoaineina. Näitä ovat mm. kaikki kivennäisöljyt sekä eläin- ja kasvirasvat. Veronalaisia ovat myös kaikki tuotteet, joita käytetään moottoripolttoaineena ja kaikki hiilivedyt, joita myydään tai käytetään lämmitystarkoituksessa. Valmisteveroja ei kuitenkaan peritä kaupallisessa toiminnassa käytettävistä lentopolttoaineista.

29 29 Hiilidioksidi- ja energiaverot Taulukkoon 8 on kerätty energia- ja hiilidioksidiverojen perustasot vuonna 2010 ilman erilaisia vähennyksiä, joihin mm. valmistava tai energiaintensiivinen teollisuus ovat oikeutettuja. Taulukon tasot koskevat siis käytännössä lähinnä vain kotitalouksia ja palvelusektoria. Taulukko 8. Energia- ja hiilidioksidiverojen perustasot ilman vähennyksiä ja alv:a yksikkö Energiavero Hiilidioksidivero Yhteensä POR /tonni 86, POK /1000 l 83, Maakaasu moottoriajoneuvojen, alusten tai lentokoneiden käyttöön /MWh 0 14,3 14,3 Maakaasu muihin tarkoituksiin /MWh 2,7 23,9 26,6 Kivihiili teollisuudelle /tonni 35,6 278,1 314 Diesel liikennekäyttöön /litra 0,14 0,32 0,46 Bensiini 95 E lyijytön /litra 0,32 0,26 0,58 alkylaattiperusteinen 0,15 0,26 0,40 Alempia valmisteveroasteita peritään valmistusteollisuudessa, maataloudessa, kaupallisessa puutarhaviljelyssä ja kalanviljelyssä lämmitystarkoituksiin ja maamoottoreihin käytettävistä energiatuotteista. Näiltä sektoreilta peritään em. käytöstä vain 21 % hiilidioksidiveroa eikä ollenkaan energiaveroa, kuten taulukosta 9 voi havaita. Mikäli em. alat ovat EU:n päästökaupan piirissä, sovelletaan laitosten käyttämälle polttoaineelle alhaisempaa hiilidioksidiveroastetta. Nämä laitokset maksavat 15 % hiilidioksidiverosta päästökaupan ulkopuolisten laitosten veroasteen ollessa 21 % hiilidioksidiverosta. Taulukko 9. Teollisuuden polttoaineiden verotus ilman alv:a, 2010 Ei mukana EU:n päästökaupassa Mukana EU:n päästökaupassa yksikkö Energiavero CO 2 -vero Yhteensä Energiavero CO 2 -vero Yhteensä POR /tonni 0,00 68,82 68,82 0,00 49,16 49,16 POK /1000 l 0,00 67,10 67,10 0,00 47,93 47,93 Maakaasu /MWh 0,00 5,02 5,02 0,00 3,59 3,59 Kivihiili /tonni 0,00 58,39 58,39 0,00 41,71 41,71 Muussa teollisuudessa alennetut veroasteet ovat käytössä vain valmistusprosessin lämmöntuotannossa, eivätkä kata esim. toimistorakennusten lämmitystä. Maa-, metsä- ja kalataloudessa käytettävissä traktoreissa, maanviljelyskoneissa jne. käytettävällä dieselillä on myös alennettu hiilidioksidiveroaste, 21 % normaalin hiilidioksidiveron määrästä. Energiavero maksetaan kokonaan.

30 30 Hiilidioksidiveron veroaste on tällä hetkellä noin 0,11 päästettyä hiilidioksidikiloa kohden. Energia- ja hiilidioksidiverot ovat Ruotsissa sidottuja indeksiin. Energiaintensiiviselle teollisuudelle voidaan antaa hiilidioksidiverosta lisävähennyksiä. Jäljelle jäävän hiilidioksidiveron tulee vastata vähintään 0,5 % valmistettujen tuotteiden arvonlisäyksestä. Jos maksettu hiilidioksidivero ylittää 0,8 % yrityksen myymien tuotteiden myyntiarvosta, on yrityksen mahdollista hakea lisävähennystä valmisteverojensa määrästä niin, että vain 24 % tästä määrästä lankeaa maksettavaksi. Veroasteiden, joita jäljelle jäävän verosumma vastaa, tulee keskimäärin olla EU:n polttoaineille asettamien minimiveroasteiden mukaisia. Käytännössä tätä säännöstä käytetään valtaosin nykyään vain ammattimaisessa kasvihuoneviljelyssä ja kourallisessa pieniä teollisuusyrityksiä. Kaikki lämmityksessä käytettävät biopolttoaineet ovat vapautettuja energiaverosta ja hiilidioksidiverosta. Biomassa on vapautettua myös rikkiverosta lukuun ottamatta turvetta. Ruotsissa voidaan myöntää poikkeuksia tai vähennyksiä polttoaineveroista polttoaineille, joita käytetään ympäristöystävällisiä tuotteita kehittävissä pilottiprojekteissa. Erityisesti tämä koskee uusiutuvia energianlähteitä. Tällä perusteella mm. etanoli ja rapsiöljy moottoripolttoaineina käytettäessä ovat vapautettuja täysin valmisteveroista. Rikkivero Turvetta, kivihiiltä, petrolikoksia ja muita kiinteitä tai kaasumaisia tuotteita poltettaessa peritään rikkiveroa 3,18 /päästetty rikkikilo. Biomassa on vapautettua rikkiverosta. Nestemäisten polttoaineiden rikkivero on seuraavassa taulukossa. Öljytuotteet, joiden rikkipitoisuus on enintään 0,05 %, ovat vapautettuja verosta. Rikkipitoisuuden ollessa 0,05 0,2 % peritään veroa 0,2 prosentin rikkipitoisuuden mukaan. Veroa peritään rikkipitoisuuden ylittäessä 0,2 prosenttia jokaista promillea kohden 2,86 /m³ lisää. Taulukko 10. Nestemäisten polttoaineiden rikkivero Ruotsissa Rikkipitoisuus Vero ( /m³) 0,05 % 0 0,05 0,2 % 5,73 > 0,2 % 8,59 > 0,3 % 11,5 Jne. Kalkin, kiven ja sementin valmistuksessa sekä paperi- ja selluteollisuudessa käytetyt polttoaineet ovat vapautettuja rikkiverosta. Kuljetuksissa, raitiovaunuissa ja junissa käytettävä diesel ja lämmitysöljyt sekä lentopolttoaineet ovat myös vapautettuja rikkiverosta. Typpimaksu Kuten sähköntuotannon polttoaineiden kohdalla mainittiin, typpimaksua peritään 5,3 /kg typenoksideja kaikesta kattiloiden ja kaasuturbiinien käytöstä, joiden energian nettotuotanto ylittää 25 GWh. Maksua maksetaan sähköntuotannon lisäksi kaukolämmöntuotannosta ja teollisista boilereista. Maksu maksetaan takaisin maksuvelvollisille heidän käyttämänsä energian suhteessa, jolloin suhteessa suurimmat typenoksidien päästäjät ovat nettomaksajia ja vähäpäästöisemmät laitokset nettosaajia.