RANTAVYÖHYKKEEN ÖLJYNTORJUNTAOPAS

Transkriptio

1 RANTAVYÖHYKKEEN ÖLJYNTORJUNTAOPAS Kalervo Jolma SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS Helsinki 2003 (muokattu Wordissa ) PDF-versio

2 2

3 SISÄLLYS 1. YLEISTÄ, OPPAAN TARKOITUS JA KÄYTTÖ 5 2. SUOJATTAVIEN KOHTEIDEN JA ALUEIDEN SEKÄ RANTOJEN KARTOITUS 5 3. ÖLJYN KULKEUTUMISEN RAJOITTAMINEN JA ERITYISKOHTEIDEN SUOJAUS 9 4. RANTOJEN PUHDISTUSTARPEEN KARTOITUS 9 Öljyisyyden arvioiminen 9 Puhdistustarvetta kuvaavan vertailuluvun määrittäminen 11 Puhdistustarpeen selvitystapoja PUHDISTUSTYÖN SUORITTAMINEN Puhdistuksen tarkoitus ja perusteellisuus Puhdistustyön päävaiheet ja - tavoitteet Puhdistusmenetelmien valinta VAHINKOJÄTEHUOLTO TORJUNTATÖIDEN JOHDON MUISTILISTA 15 LIITTEET RANTAVYÖHYKKEEN ÖLJYNTORJUNTATARKASTUKSEN RAPORTOINTILOMAKE 17 RANNAN ÖLJYTARKASTUKSEN RAPORTOINTILOMAKKEEN TÄYTTÖOHJE 18 RANTAVYÖHYKKEEN ÖLJYNTORJUNTATARKASTUKSEN RAPORTOINTILOMAKKEEN TÄYTTÖESIMERKKI 19 TOIMENPIDESUOSITUKSIA 20 MENETELMÄKORTIT 24 3

4 4

5 1. YLEISTÄ, OPPAAN TARKOITUS JA KÄYTTÖ Tämä opas on laadittu rantavyöhykkeellä tapahtuvaa öljyvahingontorjuntatyötä varten. Öljyvahingon torjuminen tähtää ennen vahinkoa vallinneen tilanteen palauttamiseen. Missä määrin ja kuinka nopeasti se on mahdollista riippuu likaantuneen rannan laadusta, määrästä ja likaantumisasteesta. Rannan alttius öljyn aiheuttamille vaurioille ja sen luontainen elpymiskyky riippuvat rannan tyypistä kuten maaperän laadusta ja kasvillisuudesta sekä veden syvyydestä ja vaihteluista rantavyöhykkeessä. Rannan luontaisten ominaisuuksien lisäksi on rannan käyttötarkoituksella ja rantarakenteilla merkitystä likaantumisen torjumisessa ja puhdistamisessa. Myös puhdistustoimet voivat vahingoittaa ympäristöä ja tulla kalliiksi. Tärkeää olisikin löytää erilaisissa olosuhteissa kuhunkin paikkaan sopivin puhdistustapa. Likaantuneen rannan määrä voi joskus olla niin suuri, että puhdistuskohteet on tarpeen asettaa kiireellisyys- ja tärkeysjärjestykseen. Opas on tarkoitettu auttamaan puhdistusmenetelmien valinnassa ja puhdistusjärjestyksen määrittelyssä. Torjuntatöiden johto arvioi puhdistustarpeen ja päättää tarvittavien toimenpiteiden laadusta ja puhdistuksen perusteellisuudesta. Se voi käyttää työssään avuksi asiantuntijoita ja soveltaa tässä oppaassa esitettyjä neuvoja. Päätösvastuu on torjuntatöiden johtajalla. Rantavyöhykkeen öljyntorjunnassa on erotettavissa muun muassa seuraavia vaiheita ja tehtäviä: - vahinkotilanteen arviointi ja kartoitus - vahinkoalueen rajoittaminen - puhdistustarpeen määrittely - työmenetelmien valinta - puhdistustyön järjestäminen - vahinkojätteiden käsittely - puhdistustyön päättäminen Oppaan liitteinä on rantatyyppikohtaisia toimenpidesuosituksia sekä työmenetelmäkuvauksia työn suunnittelua ja johtamista varten. 2. SUOJATTAVIEN KOHTEIDEN JA ALUEIDEN SEKÄ RANTOJEN KARTOITUS Öljyvahingon torjuntatyön suunnittelua ja johtamista varten tulisi vesistössä olevat erityistä suojausta tarvitsevat kohteet ja alueet merkitä kartalle. Hyötyä olisi myös rantojen laadun ja siitä riippuvan rantojen likaantumisalttiuden tuntemisesta. Näiden seikkojen kartoitus voidaan suorittaa jo ennakolta esimerkiksi kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmaa laadittaessa. Pääpiirteisen kartoituksen tekemisestä voi olla apua öljyvahingon jo tapahduttuakin. Vesistössä tapahtuneelta öljyvahingolta suojattavia erityiskohteita voivat olla muun muassa: - raakavedenottopaikat (yhdyskuntien vedenotto, prosessi- ja lauhdevesien otto) - luonnontieteelliset tutkimusasemat - luonnonsuojelukohteet (lintu- ja nisäkäsyhdyskunnat tms.) - vaikeasti puhdistettavissa olevat kosteikko-, vesijättö-, lieju- ym. rannat, joiden luonnonympäristö on altis vahingoille ja sinänsä arvokas - uimarannat ja leirintä- ja ulkoilualueiden rannat - asutut rannat ja matkailuyritysten rannat - kalankasvattamot - vene- ja kalastussatamat tms. 5

6 Erityistä suojaamista vaativien kohteiden ohella myös muiden rantojen likaantumisalttiudella on merkitystä öljyvahinkojen torjunnan kannalta. Seuraavassa taulukossa 1 on kuvattu kaavamaisesti rannan maaperän eli sen pääasiallisen rantamateriaalin likaantumisalttiutta jakamalla maa-aines neljään luokkaan. Taulukko 1. Erilaisten rantamateriaalien likaantumisalttiusluokitus PÄÄASIALLINEN RANTA- MATERIAALI (KESKIM. PARTIKKELIKOKO) kallio, lohkareet (>250 mm), kiinteät rakenteet kivikko, sora (2-250 mm) LIKAANTUMIS- ALTTIUS / VERTAILULUKU pieni / 1 keskinkertainen / 2 RANNAN TAVALLISIA MUITA OMINAISUUKSIA / RANTATYYPPEJÄ jyrkkäpiirteinen, usein syvä, huuhtoutuvuus hyvä, öljynpidätyskyky pieni mutta lohkareiden taakse tarttunut öljy jää suojaan, kasvillisuus ja eliöstö niukka / kallio-, kalliojyrkänne- tai louhikkoranta epätasainen, öljynpidätyskyky keskinkertainen / kivikko- tai soraranta hiekka (0,1-2 mm) siltti, savi, muta (< 0,1 mm) suuri / 3 erityisen suuri / 4 tasainen, öljynpidätyskyky suuri / hiekkaranta tasainen, usein matala, veden vaihtelualue leveä, huuhtoutuvuus vähäinen, öljynpidätyskyky suuri, kasvillisuus ja eliöstö runsas / vesijättö-, kosteikko-, suo-, savi- tai liejuranta mikä tahansa edellä mainittu erityisen suuri / 4 luonnonsuojelualue, uimaranta tai muu erityistä suojaa vaativa ranta Luonnon olosuhteet, kuten veden huuhtelu, auringon valo, biologinen ja kemiallinen hajoaminen, haihtuminen, jään ja hiekan aiheuttama kuluminen, jne. hävittävät aikaa myöten öljyhaitat. Rannan elpymiskyky riippuu enimmin siitä, kuinka paljon rantamateriaaliin on voinut aluksi tarttua öljyä, miten öljy säilyy rantamateriaalissa ja miten altis öljyinen ranta on veden huuhtelulle. Rannan elpymiskyky on sitä parempi, mitä enemmän vesi huuhtelee rantaa ja mitä vähemmän sen materiaali pystyy öljyä pidättämään. Rannan huuhtoutuvuus on epäsuorasti usein pääteltävissä rannan jyrkkyydestä ja syvyydestä, suojaisuudesta ja rantamateriaalin laadusta. Karkea rantamateriaali kuten kallio, lohkareikko, kivikko tai sora viittaavat tavallisesti rannan hyvään huuhtoutuvuuteen (hienoimmat maa-ainekset ovat kulkeutuneet pois), mikä merkitsee pientä öljynpidätyskykyä ja hyvää elpymiskykyä. Sellaisen rannan likaantumisalttius on verraten pieni ja ranta sietää hyvin myös eri puhdistusmenetelmiä. Rantamaan hienojakoisuus rantavyöhykkeessä viittaa vuorostaan heikkoon huuhtoutuvuuteen, suureen öljynpidätyskykyyn ja huonoon elpymiskykyyn. Tällaisten hietaa, silttiä, savea tai mutaa maaperältään olevien rantojen likaantumisalttius on siten verraten suuri. Sellainen ranta on vaikea puhdistaa ja puhdistus voi aiheuttaa rannan muuttumista. Rantatyyppien ja pääasiallisen rantamateriaalin välistä yhteyttä on kuvattu taulukossa 2. Elollisen luonnon kärsimät haitat riippuvat rannan biologisesta tuottavuudesta, lajirunsaudesta ja harvinaislaatuisuudesta. Biologinen tuottavuus on suuri kasvillisuudeltaan rehevillä 6

7 rannoilla, kuten kosteikko- ja vesijättöalueilla ja lieterannoilla. Niille on tyypillistä myös lajirunsaus. Jotkin alueella harvinaiset rantatyypit tarjoavat puolestaan elinympäristön sellaisille eläin-, lintu- ja kasvilajeille, joita alueella muuten on vähän. Vaikka monessa suhteessa elollisen luonnon haitta-alttius riippuu vuodenajasta (pesimä- ja muuttoajat, kasvukaudet jne.), luonnonsuojelukohteiden ja -alueiden likaantumisalttiutta on syytä aina pitää varmuuden vuoksi erityisen suurena (taulukossa vertailuluku on neljä) joistain edellä mainituista mahdollisista syistä. Rannan käyttö erityiseen tarkoitukseen, kuten vedenottoon, virkistyskäyttöön, uimarantana, matkailuun, tutkimukseen jne. lisää yleensä sen haitta-alttiutta. Rannan likaantumisalttiuden arvioinnissa tämä voidaan ottaa karkeasti huomioon merkitsemällä myös sellaiset kohteet likaantumisalttiudeltaan korkeimpaan luokkaan (erityisen suuri likaantumisalttius/4). Taulukko 2. Eri rantatyyppien pääasiallinen rantamateriaali PÄÄASIALLINEN RANTAMATERIAALI (KESKIM. PARTIKKELIKOKO) LIKAANTUMISALTTIUS / VERTAILULUKU RANTATYYPPEJÄ KALLIO, LOHKAREET (> 200 MM), KIINTEÄT RAKENTEET LIKAANTUMISALTTIUS: PIENI / 1 KALLIORANTA: Kallioiden muodostama ranta, jossa etenkin suojaisemmissa poukamissa ja lahdelmissa voi olla irtomaa-aineksen muodostamia rantatasanteita. Kallion halkeamissa ja ruhjeissa esiintyy louhikoita. KALLIOJYRKÄNNERANTA: Kalliorannan tyyppi, missä kallio viettää jyrkästi syvään veteen ilman vedenpinnan yläpuolelle jäävää rantatasannetta. LOUHIKKORANTA: Pääasiassa yli Ø 250 mm:n lohkareiden peittämä ranta. Kivien laatu voi vaihdella lohkareista vierinkiviin. RAPAKALLIORANTA: Rikkonaisesta rapautuvasta kalliosta muodostunut kallioranta, jossa rantatasanne on moroa. KIVIKKO, SORA (2-200 MM) LIKAANTUMISALTTIUS: KESKINKERTAINEN / 2 HIEKKA (0,1-2 MM) LIKAANTUMISALTTIUS: SUURI / 3 SILTTI, SAVI, MUTA (< 0,1 MM) LIKAANTUMISALTTIUS: ERITYISEN SUURI / 4 KIVIKKORANTA: Pääasiassa Ø mm kivistä tai karkeasta moreenista muodostunut ranta. SORARANTA: Ø 2 mm - 50 mm lajittuneesta sorasta muodostunut tasainen ranta tai soramoreenista muodostunut jyrkempi ranta HIEKKARANTA: Tasainen lajittuneesta hiekasta ja sorasta muodostunut ranta. HIETARANTA: Tasainen lajittuneesta hienosta hiekasta muodostunut ranta. LIETERANTA: Tasainen ja alava ranta, jonka maalajit ovat eloperäistä liejua tai vyöhykkeittäin lajittuneita savi- ja silttimuodostumia. VESIJÄTTÖRANTA: Tasainen alava ruohikkoalue, joka ajoittain peittyy veteen KOSTEIKKORANTA: Suojainen, soistunut, ruohikkoinen ja matala vesi- ja suoalue. Usein tärkeä lintualue. 7

8 8

9 3. ÖLJYN KULKEUTUMISEN RAJOITTAMINEN JA ERITYIS- KOHTEIDEN SUOJAUS Rantavyöhykkeen öljyvahinkojen torjunnan kiireellisin vaihe on öljyn kulkeutumisen rajoittaminen. Tärkeintä on siis pysäyttää öljyn eteneminen. Rantoja voidaan joutua puhdistamaan uudelleen ja likaantuneen alueen koko voi kasvaa, jos öljyn pysäyttämisen sijasta kiirehditään puhdistamaan ensimmäisiä jo likaantuneita rantoja. Avovesitorjunnan ulottumattomiin ajelehtinutta öljyä voi vielä ennen sen rantaan tuloa olla mahdollista puomittaa ja kerätä öljyntorjuntaveneitä, keräyslaitteita ja kevyttä puomikalustoa käyttäen. Öljyn ajelehtimishavaintojen ja mallilaskelmien pohjalta on mahdollista arvioida, mitä aluetta öljy uhkaa. Uhanalaisessa suunnassa olevia alueita ja paikkoja suojataan mahdollisuuksien mukaan eri tavoin ja kiinnittäen huomiota erityistä suojaamista tarvitseviin kohteisiin. Tällöin ei ehkä ole mahdollista rantaviivan suuren pituuden tai ajan puutteen vuoksi suojata kaikkia rantoja puomituksin muualla kuin erityiskohteissa ja tehtävät voidaan joudutaan asettamaan kiireellisyys- ja tärkeysjärjestykseen esimerkiksi seuraavasti. 1. Rajoitetaan uhanalaista aluetta ensiksi sulkemalla jo öljyyntyneeltä tai väistämättä öljyyntyvältä alueelta poisjohtavia tai sisemmälle saaristoon johtavia salmia ja toissijaisesti pienempiä lahtia ja muita kapeikkoja. 2. Suojataan erityiskohteita sekä rantoja, joiden likaantumisalttius on erityisen suuri ja jotka ovat vaikeasti puhdistettavia. 3. Estetään öljyn ajelehtimista rantaviivaa pitkin. 4. Kerätään talteen vedessä ajelehtiva lahdelmiin ja puomituksiin kertyvä öljy. Edellä kohdissa 2 ja 3 mainitut toimenpiteet voi olla tarkoituksenmukaisinta suorittaa rantaviivan poikkisuuntaisin puomituksin. Tällöin saadaan estettyä öljyn kulkeutumista rantaa pitkin, koottua sitä keräystä varten puomin aitaamiin taskuihin sekä haluttaessa ohjattua öljy jonkin suojattavan paikan ohi. Puomeja sijoitettaessa tulisi ottaa huomioon myös, miten öljy voidaan kerätä ja edelleen kuljettaa pois (tieyhteydet ja rannan kulkukelpoisuus). Kun vahingon laajeneminen on estettyä, varsinainen rantojen puhdistus voidaan suunnitella ja tehdä ottaen huomioon, että työhön on käytettävissä aikaa vuodenajasta riippuen viikkoja. 4. RANTOJEN PUHDISTUSTARPEEN KARTOITUS Tarkempien puhdistustyösuunnitelmien tekemistä varten tarvitaan rantojen puhdistustarpeen kartoitus. Puhdistustarve riippuu ensisijaisesti rannan öljyisyydestä. Jos likaantuneen rannan määrä on pieni, pelkkä rannan öljyisyyden määrittely riittää puhdistustarpeen arvioimiseen. Jos likaantunutta rantaa on paljon tai laajalla alueella, puhdistuksen järjestäminen vaatii enemmän suunnittelua ja puhdistustarpeen arvioinnissa on apua myös rantojen likaantumisalttiuden luokittelussa, jota on käsitelty edellä luvussa kaksi. Öljyisyyden arvioiminen Koska puhdistustarve enimmin riippuu rannan öljyisyydestä, on sen arvioimisessa käytettävä yhtenäisiä ja mahdollisimman yksiselitteisiä perusteita. Tietylle rannalle tulleen öljyn kokonaismäärän nopeaan ja luotettavaan mittaamiseen soveltuvaa menetelmää ei ole tiedossa. Toisaalta eri henkilöiden vapaat sanalliset kuvaukset samasta likaantumisesta voivat olla jopa vastakkaisia käsityksiä antavia. 9

10 Taulukossa 3 on esitetty nelijakoinen suhteellinen öljyisyysluokitus, joka perustuu siihen, kuinka suuren osan rantavyöhykkeestä eli veden vaikutusvyöhykkeestä öljy peittää. Luokitus on sen verran karkea, että öljyisyyden arviointi sen avulla on nopeaa. Taulukko 3. Rantavyöhykkeen öljyisyyden luokittelu. Ensisijainen arvioperuste on öljyn peitto % ja seuraavaksi sanallista määritettä vastaavuus (esim. pääosin öljyn peitossa). Tunnusmerkkien ja tunnuslukujen merkitys arvioinnissa on toissijainen. ÖLJYISYYS- LUKU/ JA -MÄÄRITE 0 / PUHDAS (KÄYTÄN- NÖLLISESTI KATSOEN) 1 / PIENIÄ LÄIKKIÄ (VÄHÄN LIKAANTU- NUT) 2 / SUURIA LÄIKKIÄ (SELVÄSTI LIKAAN- TUNUT) 3 / PÄÄOSIN ÖLJYN PEITOSSA (VOIMAK- KAASTI LIKAANTU- NUT) ÖLJYN PEITTO- OSUUS (%) RANTA- VYÖHYKKEESTÄ alle 2 % TUNNUSMERKKEJÄ JA -LUKUJA RANTATASANTEEN LIKAANTUMISESSA enintään pieniä tahroja laajalla alueella, ei öljypaakkuja 2-10 % ohuita erillisiä läikkiä, enintään Ø 10 cm laajuisia ja alle 1 cm paksuja öljypaakkuja 2-3 kpl/m % enintään 1-2 cm paksuja yhtenäisiä öljykerroksia, Ø cm laajuisia ja alle 3 cm paksuja öljypaakkuja -> 0,5 m 2 :n laajuisia alle 5 cm paksuja öljypaakkuja enintään 1 kpl/ m % yli 2 cm paksu lähes yhtenäinen öljykerros, yli 5 cm:n paksuudelta yhteen kertyneitä öljypaakkuja TUNNUSMERKKEJÄ JA -LUKUJA RANTAVEDEN LIKAANTUMISESSA enintään hajanaisia kalvoja, ei öljypaakkuja enintään ohut öljykerros suojaisissa paikoissa, enintään Ø 10 cm laajuisia ja alle 0,5 cm paksuja öljypaakkuja 2-3 kpl /m 2 rantaviivasta vähintään metrin etäisyydelle rantaviivasta laskien ohut öljykerros -> 1-2 cm paksu yhtenäinen öljykerros alle kahden metrin etäisyydelle rantaviivasta laskien, Ø cm laajuisia ja alle 1 cm paksuja öljypaakkuja -> 0,5 m 2 :n laajuisia 3-4 cm paksuja öljypaakkuja enintään 1 kpl/m 2 enintään metrin etäisyydelle rantaviivasta laskien yli 2 cm paksu yhtenäinen öljykerros vähintään kahden metrin etäisyydelle rantaviivasta laskien, tiheään pakkautuneita öljypaakkuja vähintään kahden metrin etäisyydelle rantaviivasta laskien Öljyisyyden arviointia varten rannan voi jakaa 3-5 kilometriä pitkiin rantajaksoihin. Kunkin rantajakson voi jakaa edelleen sopiviin 0,1-1 kilometriä pitkiin yhtenäisen öljyisyyden ja rantatyypin rantaosiin. Yhden rantaosan pinta-alana, josta öljyn peittämän alan osuus lasketaan, voi käyttää rantaosan pituuden ja keskileveyden (rantatasanteen tai veden vaihteluvyöhykkeen leveyden) tuloa. Puhdistustarvetta kuvaavan vertailuluvun määrittäminen Kullekin tarkastetulle rantaosalle voidaan määritellä sen öljyisyyden ja rantatyypin likaantumisalttiuden perusteella puhdistamisen tärkeysjärjestysluku (1.-10.), joka kuvaa karkeapuhdistuksen tarvetta ja myös kiireellisyyttä. Seuraavassa taulukossa 4 on esitetty miten sellaisen vertailuluvun voi antaa. 10

11 Taulukko 4. Öljyisten rantojen karkeapuhdistuksen suuntaa antava puhdistusjärjestys (eli puhdistamisen tärkeys- ja kiireellisyysjärjestysluku tai -määrite) Öljyisyysluku / ja -määrite 3 / pääosin öljyn peitossa, öljyn peitto % (voimakkaasti likaantunut) 2 / suuria läikkiä, öljyn peitto 10-50% (selvästi likaantunut) 1 / pieniä läikkiä, öljyn peitto 2-10% (vähän likaantunut) 0 / lähes puhdas, öljyn peitto alle 2% Siltti = Hs, Savi = Sa, Muta = Mt, Turve = Tv (< 0,1 mm) tai muu arka alue tai kohde / 4 Hiekka = Hk, (0,1-2 mm) / 3 Kivikko = Ki, Sora = Sr (2-200 mm) / karkeapuhdistustarve on pieni ei karkeapuhdistusta ei karkeapuhdistusta ei karkeapuhdistusta Kallio = Ka, Louhikko = Lo (> 200 mm) / 1 Pääasiallinen rantamateriaali / likaantumisalttius karkeapuhdistustarve on pieni ei karkeapuhdistusta Puhdistustarpeen selvitystapoja Rantojen puhdistustarpeen kartoitus on syytä tehdä yhtenäisin perustein ja järjestelmällisesti yhden tai laaja-alaisessa vahingossa useamman arviointiryhmän toimesta. Tarkastettavat rannat ja rantajaksot valitaan lento- tai muun alustavan tiedustelun perusteella. Tarkastuksen suoritustavasta riippumatta rannan öljyisyyden tarkastamisessa tulisi aina merkitä muistiin vähintään seuraavat seikat: - tarkastettujen rantojen, rantajaksojen ja rantaosien paikannus - rantaosien pääasiallinen rantamateriaali (taulukko 1:luokat 1-4, tai taulukko 4) - mahdolliset erityiskohteet - rantajakson öljyisyys (taulukko 3: vertailuluvut 0-3 tai taulukko 4) - muut havainnot ja huomautukset (lintu- yms. vahingot) - tarkastusaika ja tarkastaja - merkintä tietojen edelleen ilmoittamisesta Tarkastukset voidaan tehdä esimerkiksi käyttäen liitteen 1 mukaista raportointilomaketta. Tarkastuksen voi tällöin suorittaa seuraavasti: Tarkastettavan rantajakson ja rantaosien sijainti määritellään peruskartan avulla. Lomakkeelle kirjoitetaan karttalehden nimi ja numero ja rantajakson koordinaattiruudut (1 km x 1 km). Rantajakson yhtenäiset rantaosat määritellään merkitsemällä ne karttalehdelle tai sen osalle käyttäen sopivia tunnuksia, esim. rantaosa A, B, jne. Karttalehti tai sen osa, jolle rantaosat on selvästi merkitty, on liitettävä kuhunkin täytettyyn tarkastusraporttilomakkeeseen. 11

12 PERUSKARTTALEHDEN NIMI JA NUMERO RANTAJAKSON KOORDINAATTIRUUDUT RANTAJAKSON RANTA- OSIEN TUNNUKSET Esim. Tvärminne, Esim.6642/ /92 Esim. A, B, C, D, E jne. Kunkin rantaosan pääasiallinen rantamateriaali ja öljyisyys sekä niistä riippuva suuntaa antava puhdistustärkeysjärjestys määritellään edellä esitetyn Taulukko 4:n mukaisesti ( Öljyisten rantojen karkeapuhdistuksen suuntaa antava puhdistusjärjestys ). Taulukko on myös liitteen 1 kääntöpuolella olevassa lomakkeen käyttöohjeessa. Liitteessä 2 on raportin laatimisesimerkki, miten tarkastustulokset sekä rantaosien mitat, kiinteistön numero, tarkastusaika ja mahdolliset huomautukset voidaan merkitä lomakkeelle. Arviointiryhmät antavat tarkastusraporttinsa mahdollisimman pian torjuntatöiden johdolle, esimerkiksi tilannekartan pitäjälle, joka merkitsee karttaan rantaosuuksien öljyisyydet (esimerkiksi kolmella eri värillä) ja vertailuluvut sekä kokoaa raportit kansioon. Tarkastusraporttien perusteella laaditaan rantojen puhdistustarvearvio ja siihen perustuen päätetään eri kohteissa käytettävät puhdistusmenetelmät ja rantojen puhdistusjärjestys. 5. PUHDISTUSTYÖN SUORITTAMINEN 5.1 Puhdistuksen tarkoitus ja perusteellisuus Öljy aiheuttaa haittaa rantavyöhykkeen elolliselle luonnolle ja rannan käytölle. Rannan käyttö tai esimerkiksi vedenotto voi estyä joksikin aikaa kokonaan ja rannan arvo voi alentua. Puhdistustoimet voivat myös aiheuttaa haittaa elolliselle luonnolle ja myös muuttaa rantaa mekaanisesti. Vaikka aluksi erityistä huomiota saavatkin välittömät vahingot, kuten eläin- ja eliötuhot tai rannan tai veden käytön estyminen on syytä muistaa, että myöhemmin etusijalle tulevat pitkäaikaiset tai pysyvät haitat ja vauriot. Puhdistustoimien valinnassa ja suorittamisessa on siten merkitystä muun muassa seuraavilla seikoilla. - Luonnon ympäristön säilymisen ja elpymisen kannalta hyvä puhdistus jättää kasvistolle ja eläimistölle edellytykset toipua sekä öljyn että toimenpiteiden vaikutuksesta. Esimerkiksi puhdistuksen viimeistelyastetta harkittaessa on eri toimien tuomat haitat ja kustannukset suhteutettava niillä saavutettavissa olevaan puhdistumishyötyyn. Erityistä huomiota on kiinnitettävä suojeltuihin alueisiin, kohteisiin ja arvoihin. - Virkistyskäytön kannalta ranta tulisi puhdistaa niin pitkälle, ettei jäävä likaantuminen enää estä rannan käyttöä. Puhdistusta ei tietenkään saa suorittaa niin, että ranta turmeltuu virkistyskäyttöön muulla tavoin soveltumattomaksi. - Raakaveden oton, kalastuksen tai muun erityisen veden tai vesistön käytön vuoksi puhdistus tulisi suorittaa niin perusteellisesti, että toimintaa on mahdollista jatkaa. Jonkin elinkeinon, esimerkiksi matkailuyrityksen kannalta voi olla tärkeää, että sellainen alue puhdistetaan mahdollisimman tarkkaan. 12

13 5.2 Puhdistustyön päävaiheet ja -tavoitteet Puhdistustyö voidaan jakaa karkeapuhdistusvaiheeseen ja viimeistelypuhdistusvaiheeseen tai viimemainitun sijasta hienopuhdistusvaiheeseen. Karkeapuhdistusvaiheella tarkoitetaan irrallisena olevan öljyn ja pinnoista helposti irtoavan öljyn sekä pääasiassa öljyä sisältävän imeytysaineen tai luonnon materiaalin poistamista rantavyöhykkeeltä. Karkeapuhdistuksen tavoitteena on poistaa se osa öljystä, joka voi vielä liikkua ja aiheuttaa ainakin paikallisesti lisälikaantumista tai olla vaarallista esimerkiksi vesilinnuille. Karkeapuhdistus on tarpeen kaikkialla, minne öljyä on joutunut huomattavasti. Hienopuhdistusvaihe käsittää pintojen ja maa-aineksen puhdistamista näkyvästä öljystä. Hienopuhdistus on tarpeen, milloin viimeistelypuhdistus ei riitä likaantumisen haittavaikutuksien torjumiseen. Hienopuhdistusta voidaan tarvita esimerkiksi virkistyskäytössä olevalla ranta-alueella. Hienopuhdistus on viimeinen toimenpide. Hienopuhdistuksen sijasta kaikille muille alueille suoritetaan viimeistelypuhdistus, joka, vaikka ei poistakaan kaikkia likaantumisen jälkiä, tähtää öljyn välittömien haittavaikutusten poistamiseen ja jättää lopun työstä luonnon tehtäväksi. Myös viimeistelypuhdistus on, kuten hienopuhdistus, viimeinen toimenpide. 5.3 Puhdistusmenetelmien valinta Torjuntatöiden johtaja päättää puhdistusmenetelmien valinnasta. Päätettyjen menetelmien soveltamisesta olosuhteiden ja mahdollisuuksien mukaan päättää puhdistusyksiköiden työnjohto. Torjuntatöiden johtaja ohjaa erikoiskalustoa ja laitteita suuritöisimpiin sellaisiin kohteisiin, joissa erikoismenetelmien käyttö on käsinpuhdistusta edullisempaa. Eri puhdistusmenetelmien yleistä soveltuvuutta rantavyöhykkeen karkeapuhdistukseen on esitetty taulukossa 5. Rannan viimeistelypuhdistuksen tai sen sijasta suoritettavan hienopuhdistuksen eri menetelmien yleistä soveltuvuutta on esitetty taulukossa 6. Puhdistusmenetelmien valinnasta rantatyypeittäin ja rannan öljyisyyden perusteella on suuntaa antavia suosituksia liitteessä 3. Erilaisista puhdistusmenetelmistä on pääpiirteiset menetelmäkuvaukset liitteessä 4. 13

14 Taulukko 5. Eri puhdistusmenetelmien yleinen soveltuvuus rantavyöhykkeen karkeaan puhdistukseen PÄÄASIALLINEN RANTA- MATERIAALI (KESKIM. PARTIKKELI- KOKO) KALLIO, LOHKAREET (>200 MM), KIINTEÄT RAKENTEET KIVIKKO, SORA (2-200 MM) HIEKKA (0,1-2 MM) PUMPPAUS / ALIPAINEIMU / SKIMMERIT MEKAANINEN KERÄYS / HARJAKAUHA KONEELLINEN KUORINTA KÄSITYÖ HUOMAUTUKSIA hyvä X) hyvä ei sovellu hyvä X) rannan vaikea pääsyisyys voi estää käytön hyvä hyvä huono hyvä hyvä mahdollinen mahdollinen hyvä raskas kalusto vain kantavalle rannalle SILTTI, SAVI, MUTA (< 0,1 MM) mahdollinen hyvä X) huono huono X) uiva kaivukone alustana Taulukko 6. Eri puhdistusmenetelmien yleinen soveltuvuus rantavyöhykkeen viimeistely- tai hienopuhdistukseen PÄÄASIALLINEN RANTA- MATERIAALI (KESKIM. PARTIKKELI- KOKO) KALLIO, LOHKA- REET (>200 MM), KIINTEÄT RAKENTEET KIVIKKO, SORA (2-200 MM) HIEKKA, HIETA (0,1-2 MM) SILTTI, SAVI, MUTA (< 0,1 MM) MATALA- PAINEPESU KORKEA- PAINE PESU, HIEKKA- PUHALLUS, HÖYRYPESU DISPERSANTIT (DISP) DETERGENTIT (DET) TURVE TMS. LUONNON ORG. IMEYTYS- AINE HUOMAUTUKSIA ei sovellu hyvä mahdollinen mahdollinen vältä kivipintojen vaurioittamista hyvä huono mahdollinen mahdollinen öljyisen kivimateriaalin pusku vesirajaan voi nopeuttaa puhdistumista hyvä huono hyvä ei sovellu kiinteä öljy voidaan kerätä hiekanpuhdistuskoneilla, luonnollista hajoamista voi nopeuttaa muokkauksella mahdollinen huono huono mahdollinen työskentely matalassa uivilta alustoilta käsin 14

15 6. VAHINKOJÄTEHUOLTO Öljyvahinkojätteistä huolehtiminen on pääsääntöisesti sen kunnan tehtävä, mistä jätteet on kerätty. Jätteiden käsittely ja sijoitus voi tapahtua kunnan alueen ulkopuolellakin. Useita kuntia koskevissa öljyvahingoissa vahinkojätehuolto voidaan hoitaa osittain keskitetysti torjuntatyön johtajan määräämällä tavalla, mutta tällöinkin mahdollisesti yhden alueen kunnan toimesta. Kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa on esitettävä, miten öljyvahingosta syntyvien jätteiden suhteen tavallisesti menetellään. Myös yhteistoiminta-alueen muiden kuntien, erityisesti keskuskunnan, sekä läänin muiden yhteistoiminta-alueiden öljyvahinkojätteiden käsittely- ja sijoitusmahdollisuuksia voidaan käyttää tarvittaessa hyväksi. Suurissa öljyvahingoissa tarvitaan lisäksi muita järjestelyjä, joita on esitetty alueellisessa alusöljyvahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmassa. Vahinkojätehuollon järjestämisessä tulee välttää monivaiheista käsittelyä, sekä suurten jätemäärien pitkiä kuljetusmatkoja. Tässä ohjeessa ei selosteta yksityiskohtaisesti öljyvahinkojätteiden käsittely- ja sijoitustapoja ja -menetelmiä muuten kuin rannalla käsittelyn osalta. Seuraavassa on lueteltu joitain vahinkojätehuollon eri vaiheissa huomioon otettavia seikkoja: - Vältä keräämästä suuria heikosti öljypitoisia jätemääriä (puhdistus muulla tavoin). - Pakkaa jäte käsittelyä kestäviin, suljettaviin säkkeihin tai astioihin, joita on voitava käsin helposti nostaa ja siirtää. - Älä täytä säkkejä tai astioita liian täyteen (säkit vain puolilleen). - Valitse sellaiset jätteiden koonti- ja välivarastointipaikat, joista lastaus ja siirto edelleen käy helpoimmin. - Erota mahdollisuuksien mukaan vettä vesi-öljyseoksesta ennen kuljetusta. - Vältä tarpeetonta välivarastointia. - Älä sekoita keskenään vahvasti ja heikosti öljypitoisia jäte-eriä ja vältä muutenkin toimenpiteitä, jotka vaikeuttavat edelleenkäsittelyä. - Sijoita ja suojaa välivarasto sateelta, tuulelta, aalloilta ja pintavesiltä. - Tarkista, ettei välivarastoalueelta johda pois ojia ja että varaston pohja on läpäisemätön. 7. TORJUNTATÖIDEN JOHDON MUISTILISTA Seuraavassa on lueteltu, mitä seikkoja rantavyöhykkeen torjuntatöiden johto muun muassa joutuu selvittämään ja määräämään tehtäviksi. Selvitä: - mille rannoille öljyä on tullut - mitkä likaantuvat todennäköisesti seuraavaksi - mitkä rannat ja paikat vaatisivat erityistä suojaamista niiden arvon, käytön, suuren likaantumisalttiuden tai puhdistuksen vaikeuden vuoksi - mikä henkilöstö ja kalusto on aluksi käytettävissä öljyntorjuntatyöhön - miten rajoitus- ja suojaustyö olisi järjestettävä - öljyn alkuperä Määrää yksiköiden tehtäväksi: - erityiskohteiden suojaustoimet - öljyn ajelehtimisen rajoitustoimet - vedessä rantavyöhykkeellä ja puomituksissa olevan öljyn keräystoimet - rantojen puhdistustarpeen arviointi ja kartoitus - öljynäytteiden otto (voi tapahtua esim. arviointiryhmien työn yhteydessä tai erikseen) 15

16 Selvitä: - rantojen tarkoituksenmukainen puhdistusjärjestys (puhdistustarpeen perusteella, mutta myös hyvään järjestelmällisyyteen pyrkien) - eri rannoilla sovellettavat puhdistusmenetelmät (rantatyypin, kulkuolosuhteiden, öljyisyyden ja mahdollisuuksien perusteella) - jätteiden koonti- ja käsittelymenettely ja lopullisen sijoittamisen mahdollisuudet - puhdistustyöhön mahdollisesti soveltuvat yritykset - puhdistustyöhön tarvittavat kuntien ja viranomaisten omat yksiköt - vapaaehtoisen työvoiman työn järjestäminen - puuttuva materiaali ja kalusto ja sen saaminen - kalusto- ja materiaalihuollon järjestäminen - tarvittavan kuljetus- ym. huollon järjestäminen - palkat ja korvaukset ja maksatusjärjestelyt - alustava työsuunnitelma, tavoiteaikataulu ja kustannusarvio Määrää ja valvo: - suorittavat yksiköt ja niiden vastuualueet - puhdistettavat rannat ja puhdistusasteet (karkea- ja erityiskohteissa mahdollisesti hienopuhdistus) sekä puhdistusjärjestys - puhdistusmenetelmät - puhdistustoimet (yksiköiden vastuualueet) - jätteiden koonti- ja käsittelytavat, vastaanottoasemat ja lopulliset sijoituspaikat - jätteiden käsittelytoimet (torjuntayksiköiden tehtävät ja jätehuollon tehtävät) - kalusto- ja materiaalihuolto - kuljetus- ym. huoltotoiminta - puhdistustuloksien tarkastaminen - toimenpiteiden ja kustannusten dokumentointi ja taltiointi Selvitä: - tarvittavat jälkityöt (viimeistelypuhdistus ja työn jälkien korjaus) - kaluston ja varusteiden takaisinkeräys-, kunnostus- ja varastoihin palautusmenettelyt Määrää: - viimeistelytyöt (kohteet, suorittajat ja aika) - jälkitarkastuksen ajankohta - kaluston ja varusteiden keräys, kunnostus ja palautus - puhdistustyön päättäminen - torjuntakustannusten yhteenvetojen tekeminen ja korvausvaatimusten laatiminen Lopuksi laadi selostus torjuntatöistä sekä tarkasta, vahvista, esitä maksettavaksi ja valvo kustannusten korvausvaatimus. 16

17 LIITE 1 RANTAVYÖHYKKEEN ÖLJYNTORJUNTATARKASTUKSEN RAPORTOINTILOMAKE Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. PERUSKARTTALEHDEN NIMI JA NUMERO KOORDINAATTIRUUTU RANTAJAKSON RANTA- OSIEN TUNNUKSET Rantaosan tunnus/ rantaosan pituus (m) Rantaosan keskileveys (m) Rantamateriaali / Likaantumisalttius 1-4 Öljyisyys 0-3 Puhdistusjärjestys ei karkeapuhdistusta Kiinteistön rek.nro Tarkastusaika klo/pvm Huomautuksia Tarkastaja: Tiedot ilmoitettu TJ:lle klo/pvm: 17

18 RANNAN ÖLJYTARKASTUKSEN RAPORTOINTILOMAKKEEN TÄYTTÖ- OHJE Tarkastettavan rantajakson ja rantaosien sijainti määritellään peruskartan avulla. Lomakkeelle kirjoitetaan karttalehden nimi ja numero ja rantajakson sijaintiruutujen koordinaatit. Rantajakson yhtenäiset rantaosat määritellään merkitsemällä ne karttalehdelle tai sen osalle käyttäen sopivia tunnuksia, esim. rantaosa A, B, jne. Karttalehti tai sen osa, jolle rantaosat on selvästi merkitty on liitettävä kuhunkin täytettyyn tarkastusraporttilomakkeeseen. PERUSKARTTALEHDEN NIMI JA NUMERO RANTAJAKSON KOORDINAATTIRUUDUT RANTAJAKSON RANTAOSIEN TUNNUKSET Esim.Tvärminne, Esim. 6642/43-27 o -288/90 Esim. A, B, C, D, E jne. Kunkin rantaosan pääasiallinen rantamateriaali ja öljyisyys sekä niistä riippuva suuntaa antava puhdistustärkeysjärjestys luokitellaan alla olevan taulukon mukaisesti ja merkintöjä käyttäen. Pääasiallinen rantamateriaali / likaantumisalttius Hiekka = Hk, (0,1-2 mm) / 3 Kivikko = Ki, Sora = Sr (2-200 mm) / 2 Kallio = Ka, Louhikko = Lo (>200 mm) / 1 Öljyisyysluku / ja -määrite 3 / pääosin öljyn peitossa, öljyn peitto % (voimakkaasti likaantunut) 2 / suuria läikkiä, öljyn peitto 10-50% (selvästi likaantunut) 1 / pieniä läikkiä, öljyn peitto 2-10% (vähän likaantunut) Siltti = Hs, Savi = Sa, Muta = Mt, Turve = Tv (< 0,1 mm) tai muu arka alue tai kohde / Karkeapuhdistus tarve on pieni Karkeapuhdistustarve on pieni 0 / lähes puhdas, öljyn peitto alle 2% ei karkeapuhdistusta ei karkeapuhdistusta ei karkeapuhdistusta ei karkeapuhdistusta Edellä sanotut kunkin rantaosan tarkastustulokset sekä rantaosien mitat, kiinteistön numero ja tarkastusaika merkitään lomakkeen taulukkoon omalle rivilleen esimerkiksi seuraavasti. Rantaosan Rantaosan Ranta- Öljyisyyjärjestys 1.- rek.nro aika Puhdistus- Kiinteistön Tarkastus Huomautuksia tunnus/ keski- mate- riaali/ klo/ rantaosan leveys pituus (m) likaan- ei karkeapuhdistusta pvm (m) tumis- alttius 1-4 A/ Ki/Ka/ 4* ja3 15, / *suojainen ruohottunut lahti B/ Ka/ ,16 ja3 9 * 9.00/ *poukama C/ Ki/Ka/ D/ Ka Stenuddsklobben, kolme luotoa E/ Ht/Hs/ ,1 14 ja Kallvassen lahti F/ Ka/Ki/ Luonnonsuojelualue. Tutkimusasema 18

19 LIITE 2 RANTAVYÖHYKKEEN ÖLJYNTORJUNTATARKASTUKSEN RAPORTOINTI- LOMAKKEEN TÄYTTÖESIMERKKI PERUSKARTTALEHDEN NIMI JA NUMERO Tvärminne, KOORDINAATTIRUUTU RANTAJAKSON RANTAOSIEN TUNNUKSET A-O Rantaosan tunnus/ rantaosan pituus (m) Rantaosan keskileveys (m) Rantamateriaali/ Likaantumisalttius 1-4 Öljyisyys 0-3 Puhdistusjärjestys ei karkeapuhdistust a Kiinteistön rek.nro Tarkastusaika klo/ pvm Huomautuksia A/200 5 Ka/1 1 ei B/ Lo/ C/ Ki/ D/ Sr/ E/ Hk/ F/ Ht/ G/ Hs/4 0,00 ei H/ Sa/ I 30 Mt/ J 40 Tv/ K 20 Ht/ L 10 Ki/ M Lo/1 1 ei suojelualue K/1000 uimaranta L/50 tutkimusasema M/100 Ka/ Hk/ Ki/4 1 hotelli N/50 20 Sr/4 0,00 ei vedenotto O/50 50 Ka/ imuputki 10 metrin syvyydessä Tarkastaja Tiedot ilmoitettu TJ:lle klo/pvm: 19

20 TOIMENPIDESUOSITUKSIA LIITE 3.1 RANTATYYPIT: KALLIO, LOHKAREET (>200 MM), KIINTEÄT RAKENTEET LIKAANTUMISALTTIUS: PIENI/ 1 KALLIORANTA: Kallioiden muodostama ranta, jossa etenkin suojaisemmissa poukamissa ja lahdelmissa voi olla irtomaa-aineksen muodostamia rantatasanteita. Kallion halkeamissa ja ruhjeissa esiintyy louhikoita. KALLIOJYRKÄNNERANTA: Kalliorannan tyyppi, missä kallio viettää jyrkästi syvään veteen ilman vedenpinnan yläpuolelle jäävää rantatasannetta LOUHIKKORANTA: Pääasiassa yli Ø 250 mm:n lohkareiden peittämä ranta. Kivien laatu voi vaihdella lohkareista vierinkiviin. RAPAKALLIORANTA: Rikkonaisesta rapautuvasta kalliosta muodostunut kallioranta, jossa rantatasanne on moroa. KARKEAPUHDISTUS: ÖLJYISYYS Suhteellinen kiireellisyys asteikolla karkeapuhdistustarve pieni PIENIÄ LÄIKKIÄ, öljyn peitto 2-10% karkeapuhdistustarve pieni SUURIA LÄIKKIÄ, öljyn peitto 10-50% PÄÄOSIN ÖLJYN PEITOSSA, öljyn peitto % Ensisijainen menetelmä käsityö harjakauha harjakauha Toissijainen menetelmä imeytysaineiden käyttö alipaineimu, skimmerit alipaineimu, skimmerit, pumppaus Muita vaihtoehtoisia menetelmiä Yleistä Muita huomautuksia luontainen puhdistuminen käsityö käsityö ESTÄ ÖLJYN LEVIÄMINEN. PYRI ENSISIJAISESTI OTTAMAAN ÖLJY TALTEEN ÖLJYNÄ. SUORITA ÖLJYN IMU PAINANTEISTA TAI KAIVE- TUISTA KUOPISTA VEDEN JA KIINTEÄN AINEEN TULON VÄHENTÄ- MISEKSI. ÄLÄ SEKOITA TARPEETTOMASTI YHTEEN VOIMAKKAASTI ÖLJYPITOISIA JA HEIKOSTI ÖLJYPITOISIA MATERIAALEJA. VÄLTÄ SUUR- TEN HEIKOSTI ÖLJYPITOISTEN VESI- JA KIINTOAINESMÄÄRIEN TALTEENOTTOA. VÄLTÄ LIIKKUMISTA PUHTAILLA ALUEILLA. PYRI HYVÄÄN JÄRJESTELMÄLLISYYTEEN. Rannan vaikeakulkuisuus ja huono luokse päästävyys voi vaatia työskentelyä vesistöstä käsin. VIIMEISTELY- TAI HIENOPUHDISTUS: Hienopuhdistusmenetelmiä Muita vaihtoehtoisia tai täydentäviä menetelmiä Viimeistelypuhdistusmenetelmiä Yleistä Muita huomautuksia korkeapainepesu, hiekkapuhallus, höyrypesu dispersanttien käyttö turpeen tms. luonnon orgaanisen imeytysaineen käyttö ESTÄ IRTI HUUHDELTUJEN ÖLJYJEN EDELLEEN KULKEUTUMINEN ESIM. PUOMITUKSIN. VÄLTÄ KIVIPINTOJEN VAURIOITTAMISTA JA RANNAN ALKUPERÄISEN LUONTEEN MUUTTAMISTA KÄYTÄ IMEYTYSAINETTA VASTA, KUN SUURIN OSA ÖLJYSTÄ ON POIS- TETTU. TARTUTA IMEYTYSAINE HYVIN ÖLJYYN JA ESTÄ SEN POIS- KULKEUTUMISTA. HUOMIOI TYÖTURVALLISUUS JYRKÄNTEILLÄ JA LOUHIKOSSA LIIKUTTAESSA 20

21 LIITE 3.2 TOIMENPIDESUOSITUKSIA RANTATYYPIT: KIVIKKO, SORA (2-200 MM) LIKAANTUMISALTTIUS: KESKINKERTAINEN/ 2 KIVIKKORANTA: Pääasiassa Ø mm kivistä tai karkeasta moreenista muodostunut ranta. SORARANTA: Ø 2 mm-50 mm lajittuneesta sorasta muodostunut tasainen ranta tai soramoreenista muodostunut jyrkempi ranta KARKEAPUHDISTUS: ÖLJYISYYS Suhteellinen kiireellisyys asteikolla karkeapuhdistustarve pieni PIENIÄ LÄIKKIÄ, öljyn peitto 2-10% karkeapuhdistustarve pieni SUURIA LÄIKKIÄ, öljyn peitto 10-50% PÄÄOSIN ÖLJYN PEITOSSA, öljyn peitto % Ensisijainen menetelmä käsityö harjakauha harjakauha Toissijainen menetelmä imeytysaineiden käyttö alipaineimu, skimmerit alipaineimu, skimmerit, pumppaus Muita vaihtoehtoisia menetelmiä Yleistä Muita huomautuksia luontainen puhdistuminen maan kääntäminen, rantamateriaalin siirto veteen kasvillisuuden poisto, polttaminen ESTÄ ÖLJYN LEVIÄMINEN. PYRI ENSISIJAISESTI OTTAMAAN ÖLJY TALTEEN ÖLJYNÄ. SUORITA ÖLJYN IMU PAINANTEISTA TAI KAIVE- TUISTA KUOPISTA VEDEN JA KIINTEÄN AINEEN TULON VÄHENTÄMI- SEKSI. ÄLÄ SEKOITA TARPEETTOMASTI YHTEEN VOIMAKKAASTI ÖLJY- PITOISIA JA HEIKOSTI ÖLJYPITOISIA MATERIAALEJA. VÄLTÄ SUURTEN HEIKOSTI ÖLJYPITOISTEN VESI- JA KIINTOAINESMÄÄRIEN TALTEEN- OTTOA. VÄLTÄ LIIKKUMISTA PUHTAILLA ALUEILLA. PYRI HYVÄÄN JÄRJESTELMÄLLISYYTEEN. Rannan vaikeakulkuisuus ja huono luokse päästävyys voi vaatia työskentelyä vesistöstä käsin. VIIMEISTELY- TAI HIENOPUHDISTUS: Hienopuhdistusmenetelmiä matalapainepesu Muita vaihtoehtoisia tai täydentäviä menetelmiä dispersanttien käyttö Viimeistelypuhdistusmenetelmiä Yleistä Muita huomautuksia turpeen tms. luonnon orgaanisen imeytysaineen käyttö ESTÄ IRTI HUUHDELTUJEN ÖLJYJEN EDELLEEN KULKEUTUMINEN ESIM. PUOMITUKSIN. VÄLTÄ RANNAN ALKUPERÄISEN LUONTEEN MUUTTA- MISTA KÄYTÄ IMEYTYSAINETTA VASTA, KUN SUURIN OSA ÖLJYSTÄ ON POIS- TETTU. TARTUTA IMEYTYSAINE HYVIN ÖLJYYN JA ESTÄ SEN POIS- KULKEUTUMISTA. 21

22 LIITE 3.3 TOIMENPIDESUOSITUKSIA RANTATYYPIT: HIEKKA (0,1-2MM) LIKAANTUMISALTTIUS: SUURI / 3 HIEKKARANTA: Tasainen lajittuneesta hiekasta ja sorasta muodostunut ranta. HIETARANTA: Tasainen lajittunneesta hienosta hiekasta muodostunut ranta. KARKEAPUHDISTUS: ÖLJYISYYS Suhteellinen kiireellisyys asteikolla karkeapuhdistustarve pieni PIENIÄ LÄIKKIÄ, öljyn peitto 2-10% SUURIA LÄIKKIÄ, öljyn peitto 10-50% PÄÄOSIN ÖLJYN PEITOSSA, öljyn peitto % Ensisijainen menetelmä käsityö harjakauha harjakauha Toissijainen menetelmä imeytysaineiden käyttö alipaineimu, skimmerit koneellinen kuorinta tai alipaineimu, skimmerit, pumppaus Muita vaihtoehtoisia menetelmiä Yleistä Muita huomautuksia luontainen puhdistuminen maan kääntäminen, rantamateriaalin siirto veteen kasvillisuuden poisto, polttaminen ESTÄ ÖLJYN LEVIÄMINEN. PYRI ENSISIJAISESTI OTTAMAAN ÖLJY TALTEEN ÖLJYNÄ. SUORITA ÖLJYN IMU PAINANTEISTA TAI KAIVE- TUISTA KUOPISTA VEDEN JA KIINTEÄN AINEEN TULON VÄHENTÄ- MISEKSI. ÄLÄ SEKOITA TARPEETTOMASTI YHTEEN VOIMAKKAASTI ÖLJYPITOISIA JA HEIKOSTI ÖLJYPITOISIA MATERIAALEJA. VÄLTÄ SUURTEN HEIKOSTI ÖLJYPITOISTEN VESI- JA KIINTOAINESMÄÄRIEN TALTEENOTTOA. VÄLTÄ LIIKKUMISTA PUHTAILLA ALUEILLA. PYRI HYVÄÄN JÄRJESTELMÄLLISYYTEEN. Raskas kalusto vaatii kantavan rannan. Valitse sopiva työkone kuorittavan kerrospaksuuden, maamäärän ja lastauksen kannalta. VIIMEISTELY- TAI HIENOPUHDISTUS: Hienopuhdistusmenetelmiä matalapainepesu Muita vaihtoehtoisia tai täydentäviä menetelmiä dispersanttien käyttö Viimeistelypuhdistusmenetelmiä Yleistä kiinteä öljy voidaan kerätä hiekanpuhdistuskoneilla, luonnollista hajoamista voi nopeuttaa muokkauksella ESTÄ IRTI HUUHDELTUJEN ÖLJYJEN EDELLEEN KULKEUTUMINEN ESIM. PUOMITUKSIN. VÄLTÄ RANNAN ALKUPERÄISEN LUONTEEN MUUTTA- MISTA Muita huomautuksia 22

23 LIITE 3.4 TOIMENPIDESUOSITUKSIA RANTATYYPIT: SILTTI, SAVI, MUTA (< 0,1 MM) LIKAANTUMISALTTIUS: ERITYISEN SUURI/ 4 LIETERANTA: Tasainen ja alava ranta, jonka maalajit ovat eloperäistä liejua tai vyöhykkeittäin lajittuneita savi- ja silttimuodostumia. VESIJÄTTÖRANTA: Tasainen alava ruohikkoalue, joka ajoittain peittyy veteen. KOSTEIKKORANTA: Suojainen, soistunut, ruohikkoinen ja matala vesi- ja suoalue. Usein tärkeä lintualue. KARKEAPUHDISTUS: ÖLJYISYYS Suhteellinen kiireellisyys asteikolla karkeapuhdistustarve pieni PIENIÄ LÄIKKIÄ, öljyn peitto 2-10% SUURIA LÄIKKIÄ, öljyn peitto 10-50% PÄÄOSIN ÖLJYN PETOSSA, öljyn peitto % Ensisijainen menetelmä käsityö harjakauha harjakauha Toissijainen menetelmä imeytysaineiden käyttö alipaineimu, skimmerit alipaineimu, skimmerit Muita vaihtoehtoisia menetelmiä Yleistä Muita huomautuksia luontainen puhdistuminen kasvillisuuden poisto, polttaminen ESTÄ ÖLJYN LEVIÄMINEN. PYRI ENSISIJAISESTI OTTAMAAN ÖLJY TALTEEN ÖLJYNÄ. SUORITA ÖLJYN IMU PAINANTEISTA TAI KAIVE- TUISTA KUOPISTA VEDEN JA KIINTEÄN AINEEN TULON VÄHEN- TÄMISEKSI. ÄLÄ SEKOITA TARPEETTOMASTI YHTEEN VOIMAKKAASTI ÖLJYPITOISIA JA HEIKOSTI ÖLJYPITOISIA MATERIAALEJA. VÄLTÄ SUUR- TEN HEIKOSTI ÖLJYPITOISTEN VESI- JA KIINTOAINESMÄÄRIEN TALTEENOTTOA. VÄLTÄ LIIKKUMISTA PUHTAILLA ALUEILLA. PYRI HYVÄÄN JÄRJESTELMÄLLISYYTEEN. työskentely matalassa uivilta alustoilta käsin esimerkiksi harjakauhan käyttö uiva kaivukone alustana. VIIMEISTELY- TAI HIENOPUHDISTUS: Hienopuhdistusmenetelmiä Muita vaihtoehtoisia tai täydentäviä menetelmiä Viimeistelypuhdistusmenetelmiä Yleistä matalapainepesu dispersanttien käyttö turpeen tms. luonnon orgaanisen imeytysaineen käyttö ESTÄ IRTI HUUHDELTUJEN ÖLJYJEN EDELLEEN KULKEUTUMINEN ESIM. PUOMITUKSIN. VÄLTÄ RANNAN ALKUPERÄISEN LUONTEEN MUUT- TAMISTA Muita huomautuksia 23

24 LIITE 4.1 MENETELMÄKORTTI KÄSITYÖ MENETELMÄN: Öljy irrotetaan maasta käsityökaluja käyttäen. Kerätty öljypitoinen aines kuljetetaan pois puhdistettavalta alueelta. KÄYTTÖALUE Lievästi likaantunut alue (pieniä öljyläikkiä, peitto 2-10 %). Likaisemmilla alueilla vain, jos tehokkaampia muita menetelmiä ei voi käyttää esim. maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi. Käytetään tavallisesti yhdessä muiden menetelmien kanssa. EDUT Aiheuttaa melko vähän vaurioita ympäristölle. Tarvittavat varusteet ja kuljetukset helposti saatavia, ei vaadi ammattitaitoa; puhdistustyö voidaan aloittaa nopeasti. Riippumaton öljylaadusta. Kerätyn öljyn öljypitoisuus tavallisesti suuri. HAITAT Työvoimavaltainen, työläs, hidas ja kallis puhdistusmenetelmä. Vaatii paljon työn johtoa sekä kuljetus- ja huoltojärjestelyjä. Henkilöstön työskentelymotivaatio heikkenee nopeasti. Tapaturmaaltis työmenetelmä. Likaantumatonkin maasto polkeutuu usein paljon. KÄYTTÖOHJEITA Puhdistustyön etenemissuunta on ylhäältä vesirajaa kohti. Mikäli öljy voi vielä kulkeutua vesirajaa pitkin, tämä on estettävä ennen muita toimenpiteitä. Puhdistuksen suorittamisessa on otettava huomioon vedenpinnan vaihtelut. Öljyjäte kerätään lujiin muovisäkkeihin. Säkkejä ei tulisi täyttää kuin puoliksi (n. 20 kg säkkiä kohden). Säkkiä täytettäessä se on käytännöllisintä pitää muoviastiassa, mikä helpottaa täyttöä ja säkin sulkemista ja vähentää repeytymisvaaraa. Kerätty jäte varastoidaan kuljetusta varten korkeimman vedenpinnan ja aaltojen vaikutusalueen yläpuolelle ja varmistutaan muutenkin, ettei siitä aiheudu uudelleen likaantumisvaaraa. HENKILÖSTÖTARVE HUOM. PUHDISTUSYKSIKÖIDEN TYÖTURVALLISUUDESTA, MM. PELASTUSKALUSTON, YHTEYDENPIDON JA SAIRAAN- KULJETUKSEN OSALTA ON HUOLEHDITTAVA! Henkilöstötarve on suuri. Henkilöstö jaetaan enintään 20 hengen työyksiköiksi, joilla on kullakin työnjohtaja. TARVIKKEET työkaluja: lapioita, talikoita, katuharjoja, muurauskauhoja, kumilastoja ym. käsityökaluja öljynkestäviä suojavarusteita: kahluusaappaita, suojavaatteita ja haalareita, käsineitä, keräysastioita: muovisäkkejä, muovisankoja, saaveja, tynnyreitä, narua (säkkien sulkemiseen) turva- ym. kalustoa: köyttä, pelastusliivejä, radiopuhelin (yksi/erillinen työkohde), ensiapulaukku, käsienpuhdistus-aineita 24

25 LIITE 4.2 MENETELMÄKORTTI MATALAPAINEHUUHTELU MENETELMÄN: Öljy huuhdotaan vesistön vedellä paikkoihin, joista se voidaan kerätä talteen. Keräys voi tapahtua painanteista, kaivetuista kuopista tai veden pinnalta (puomitus) alipaineimulla tms. menetelmällä. KÄYTTÖALUE Soveltuu öljyn irrottamiseen lievästi likaantuneesta maaperästä, rakenteista, laitteista ja kasvillisuudesta. Ei sovellu irtomaahan (siltti-sora) imeytyneen öljyn poistoon ja soveltuu heikosti liettyvien maalajien (siltti) pintapuhdistukseen. Huuhteleva vaikutus heikkenee öljyn juoksevuuden pienentyessä ajan myötä. EDUT HAITAT KÄYTTÖOHJEITA HENKILÖSTÖTARVE MATERIAALITARVE Ei aiheuta suuri vaurioita kasveille tai eliöstölle. Kalusto siirrettävissä pienveneillä. Aikaisessa vaiheessa suoritettuna kustannuksiltaan ja teholtaan edullinen menetelmä. Sitkeän ja liimautuvan öljyn huuhtoutuvuus on huono (jälkikäsittelyn tarve voi olla suuri). Voi aiheuttaa puhtaiden kohtien likaantumista työn aikana (valuva öljy). Tarvitsee täydennykseen keräyskalustoa, jonka kuljetettavuus on usein huonompi (alipaineimu). Jäljelle jäävät öljymäärät voivat vaatia jälkipuhdistuksen (korkeapainehuuhtelu, käsityö, imeytysaineiden käyttö). Kokeile menetelmän tehoa vahinkoöljytyyppiin ennen laajamittaisen puhdistustyön aloittamista. Tee keräyskuoppa, -ojat ja rajoituspuomit valmiiksi ennen huuhtelun aloittamista paikalla. Ota huomioon aaltojen ja vedenkorkeuden vaihteluiden vaikutusalue. Huuhtele ylhäältä alkaen maaston vieton suuntaan. Peitä tarvittaessa suojattavat kohdat muovikelmuilla. Peitä tarvittaessa keräyskuopan ja -ojien tai painanteiden pohja muovilla, mikäli öljy voi imeytyä niistä maahan. Mikäli öljymäärät ovat pieniä ja rannan itsepuhdistuvuus (aaltojen huuhtelu) on hyvä, voidaan öljy huuhdella rantaveteen luonnon hajotettavaksi. Tällöin saattaa tulla kysymykseen myös dispersioaineiden käyttö. Muutoin tulisi huuhdeltu öljy ottaa talteen mahdollisimman tarkkaan. Huuhtelu on parasta suorittaa matalan veden aikaan ja kerätä huuhdeltu öljy talteen ennen veden uudelleen nousua. Jälkipuhdistus suoritetaan tavallisesti käsityönä imeytysaineita käyttäen. huuhtelu: suojaus ja puomitus: keräys: 1 henk./ huuhtelupää ja 1-2 henk./ pumppu 2-3 henk./ huuhtelukohta 1 henk./ öljynkerääjä, 1-2 henk./ säiliöajoneuvo (loka-auto, lietelantavaunu tms.) vesipumppuja ja niiden letkuja ym. tarvikkeita tarpeen mukaan, rakennusyms. muovikelmua, pressuja, öljynkeräilijöitä, ( skimmereitä ), öljynerotin, öljypuomia, pressusäiliöitä ja altaita yms. välivarastointitilaa nesteille, loka- tai säiliöautoja tai traktorivetoisia säiliöperävaunuja (alipainelaitteisto), käsityökaluja, henkilökohtaiset suojavarusteet, imeytysainetta 25

26 LIITE 4.3 MENETELMÄKORTTI KORKEAPAINEHUUHTELU MENETELMÄN: KÄYTTÖALUE EDUT HAITAT KÄYTTÖOHJEITA HENKILÖSTÖTARVE MATERIAALITARVE Paloruiskulla tai painepesurilla vesistön vettä käyttäen öljy huuhdotaan paikkoihin, joista se voidaan kerätä talteen. Huuhtelun suorittajien tulee olla laitteiden käyttöön perehtyneitä, esim. palomiehiä. Soveltuu öljy irrottamiseen louhikko- ja kalliorannoilta, rakenteista tai laitteista. Käyttö tulee kysymykseen erityiskohteissa, esim. huvilarannoilla, ja paikoissa, joiden maaperän, kasvillisuuden tai eliöstön laatu ei kärsi korkeapaineisesta veden suihkutuksesta. Nopea ja tehokas menetelmä kovien ja lujien pintojen puhdistukseen. Kalusto siirrettävissä pienveneillä (ei koske ajoneuvoon sidottuja laitteita). Irrottaa ja vaurioittaa voimakkaasti kasvillisuutta ja eliöstöä. Aiheuttaa irtomaalajien eroosiota. Voi aiheuttaa puhtaiden kohtien likaantumista työn aikana (valuva öljy). Tarvitsee täydennykseksi keräyskalustoa. Jäljelle jäävät öljymäärät voivat vaatia jälkipuhdistuksen (käsityö, imeytysaineiden käyttö). Kokeile tarvittaessa menetelmän soveltuvuutta rantatyyppiin ja öljyyn ennen työn aloittamista. Tee keräyskuoppa, -ojat ja rajoituspuomit valmiiksi ennen huuhtelun aloittamista paikalla. Ota huomioon aaltojen ja vedenkorkeuden vaihteluiden vaikutusalue. Huuhtele ylhäältä alkaen maaston vieton suuntaan. Suojaa tarvittaessa erityiset kohdat valuvalta öljyltä esim. muovikelmulla. Peitä keräyskuopan ja -ojien tai painanteiden pohja muovilla, mikäli öljy voi imeytyä niistä maahan. Mikäli öljymäärät ovat pieniä ja rannan (aaltojen huuhtelu) on hyvä, voidaan öljy huuhdella rantaveteen luonnon hajoitettavaksi. Tällöin saattaa tulla kysymykseen myös dispersioaineiden käyttö. Muutoin tulisi huuhdeltu öljy ottaa talteen mahdollisimman tarkkaan. Huuhtelu on parasta suorittaa matalan veden aikaan ja kerätä huuhdeltu öljy talteen ennen veden uudelleen nousua. Jälkipuhdistus suoritetaan tavallisesti käsityönä imeytysaineita käyttäen. HUOM. PAINESUIHKU AIHEUTTAA TAPATURMAVAARAA! huuhtelu: suojaus ja puomitus: keräys: 1 henk./ painepesuri tai 1 henk./ huuhtelu-letku + 1 henk./ pumppu 2-3 henk./ huuhtelukohta 1 henk./ öljynkerääjä, 1-2 henk./ säiliöajoneuvo (loka-auto, lietelantavaunu tms.) painepesureita, moottoriruiskuja ja niiden letkuja ym. tarvikkeita tarpeen mukaan, rakennus- ym. muovikelmua, pressuja, öljynkeräilijöitä ( skimmereitä ), öljynerotin, öljypuomia ja imeytyspuomia, pressusäiliöitä ja -altaita ym. välivarastointitilaa nesteille, loka- tai säiliöautoja tai traktorivetoisia säiliöperävaunuja (alipainelaitteisto), käsityökaluja, henkilökohtaiset suojavarusteet, imeytysaineita 26

27 LIITE 4.4 MENETELMÄKORTTI HÖYRYPUHALLUS MENETELMÄN: KÄYTTÖALUE EDUT HAITAT KÄYTTÖOHJEITA HENKILÖSTÖTARVE MATERIAALITARVE Höyrykehittimien tuottamalla kuumalla, korkeapaineisella vesihöyryllä öljy huuhdotaan paikkoihin, joista se voidaan kerätä talteen. Laitteisto käyttää makeaa vettä. Höyrypuhalluksen suorittajien tulee olla laitteen käyttöön perehtyneitä. Höyrykehitin on paineastia, jollaista koskevat määräykset tulee ottaa huomioon. Soveltuu öljyn irrottamiseen louhikko- ja kalliorannoilta, rakenteista tai laitteista. Käyttö tulee kysymykseen erityiskohteissa, esim. huvilarannoilla ja paikoissa, joiden maaperän, kasvillisuuden tai eliöstön laatu ei mainittavasti kärsi kuuman, korkeapaineisen vesihöyryn suihkutuksesta. Tehoaa myös sellaiseen öljyyn, joka on muuttunut ympäristön lämpötilassa kiinteäksi tai sitkeäksi. Soveltuu käyttöön myös jäätymisolosuhteissa. Nopea ja tehokas menetelmä kovien ja lujien pintojen puhdistukseen. Puhdistustulos melko hyvä, tarvittava jälkipuhdistus lähinnä imeytysaineiden käyttöä. Vahingoittaa kasvillisuutta ja eliöstöä voimakkaasti. Voi aiheuttaa kivipintojen rapautumista, lämmennen öljyn valumista ja imeytymistä maaperään ja puhtaiden kohtien likaantumista työn aikana (valuva öljy). Vaatii suolatonta vettä käyttöaineeksi. Tarvitsee täydennykseksi keräyskalustoa, joka vaatii kulkukelpoisen maaston. Kokeile tarvittaessa menetelmän soveltuvuutta rantatyyppiin ja vahinkoöljyyn ennen työn aloittamista. Tee keräyskuoppa, -ojat ja rajoituspuomit valmiiksi ennen pesun aloittamista paikalla. Ota huomioon aaltojen ja vedenkorkeuden vaihteluiden vaikutusalue. Huuhtele ylhäältä alkaen maaston vieton suuntaan. Peitä tarvittaessa suojattavat kohdat muovikelmulla tms. suojakankaalla. Peitä keräyskuopan ja -ojien tai painanteiden pohja muovilla, mikäli öljy voi imeytyä niistä maahan. Mikäli öljymäärät ovat pieniä ja rannan (aaltojen huuhtelu) on hyvä, voidaan öljy huuhdella rantaveteen luonnon hajotettavaksi. Tällöin saattaa tulla kysymykseen myös dispersioaineiden käyttö. Muutoin tulisi huuhdeltu öljy ottaa talteen mahdollisimman tarkkaan. Huuhtelu on parasta suorittaa matalan veden aikaan ja kerätä huuhdeltu öljy talteen ennen veden uudelleen nousua. Jälkipuhdistus suoritetaan tavallisesti käsityönä imeytysaineita käyttäen. höyrypuhallus: suojaus ja puomitus: keräys: 2-3 henk./ höyrytyslaite 2 henk./ huuhtelukohta 1 henk./öljynkerääjä, 1-2 henk./säiliöajoneuvo (loka-auto, lietelantavaunu tms.) höyrypuhalluslaitteistoja, makeavesisäiliö, syöttöpumppu, laitteet ja ajoneuvo veden kuljetukseen, rakennus- yms. muovikelmua, pressuja, öljynkeräilijöitä ( skimmereitä ), öljynerotin, öljypuomia ja imeytyspuomia, pressusäiliöitä ja -altaita yms. välivarastointi-tilaa nesteille, loka- tai säiliöautoja tai traktorivetoisia säiliöperävaunuja (alipainelaitteisto), käsityökaluja, henkilökohtaiset suoja-varusteet, imeytysaineita 27