JUMALAN KOLMINAISUUS UUDESSA TESTAMENTISSA 1

Transkriptio

1 1/11 JUMALAN KOLMINAISUUS UUDESSA TESTAMENTISSA 1 1. Kolminaisuusopin perusteet UT:ssa Kolminaisuusoppi ei esiinny sanana Raamatussa, mutta sitä pidetään kuitenkin tärkeimpänä oppina kristinuskossa. Mutta mistä se oikein Raamatusta löytyy ja miksi se on niin tärkeä? 1.1 Johdanto Käsitys kolminaisuusopin tärkeydestä ja sisällöstä voi olla vähintäänkin epämääräinen. Seuraavat lainaukset Kotimaa24.fi sivustolta puhuvat karua kieltä. Perimmäinen ongelma on se, että kristinusko jo lähtökohtaisesti väittää jotain maailmasta, Jumalasta ja ihmisestä. Nämä ovat oppeja. Jos me poistamme vaikkapa käsityksen ihmisen syntisyydestä, kolminaisuusopin tai Kristuksen ristinkuoleman sovittavan merkityksen, voimmeko edes enää puhua kristinuskosta? Mielestäni emme, ainakaan jos sitoudumme siihen käsitykseen kirkosta ja totuudesta, joka on pari tuhatta vuotta kirkossa vallinnut. hm :28:02, 1 Nimimerkille 'hm' kiitokset hyvistä näkemyksistä relativismin ja kristinuskon suhteesta toisiinsa. Kaikkea näkemystäsi en kuitenkaan allekirjoita, esim. kolminaisuusoppi ei ole mikään kristinuskon tunnusmerkki. Ihmisen syntisyys ja Jeesuksen sovituskuolema ja ylösnousemus ovat kristinuskon ydintä, mutta kolminaisuusoppi on myöhäisempää hellenististä filosofiaa, jota ilmankin ihminen pelastuu viimeisellä tuomiolla. Tapio Ukkola :01:10, 2 Ennen kuin etsitään kolminaisuusopin juuria Raamatusta, niin pohdi seuraavaa kuvaa: puu, jonka juuret uppoutuvat syvään maahan. Tässä kuvassa kolminaisuusoppi sijoittuu puun juuriin tai ehkä jopa maaperään, josta puu hakee ravintoa. On erittäin tärkeää, että juuret toimivat ja että puu on istutettu oikeanlaiseen maaperään. Kolminaisuusoppi ei esiinny auki kirjoitettuna Raamatussa. Se on myöhemmin kehittynyt tapa jäsentää Raamatun ilmoitusta Jumalan olemuksesta, eikä sen kaikkia hienouksia tarvitse tuntea ollakseen kristitty. Samoin puusta voi ottaa hedelmän ja nauttia sen, ilman että tuntee fotosynteesin yksityiskohtia. Jos uskomme perustassa on jotain pielessä, niin sitä voi kuvata myös puun kautta: puu voi näyttää hyvältä ja terveeltä, mutta hedelmissä voi olla outo sivumaku tai ne voivat olla jopa myrkyllisiä. Puu tunnetaan hedelmistään. Lopulta siis hedelmien laatu ratkaisee, ei puun ulkomuoto. Hyvässä maaperässä oleva kituliaalta näyttävä kasvi voi tuottaa hyvää hedelmää. Ja taas huonossa maaperässä oleva kasvi voi näyttää ulkoisesti hyvältä, mutta hedelmät voivat olla syömäkelvottomia. 3 Tärkeintä kolminaisuusopissa uskomme kannalta on sovitus ja lunastus. Sen verran siihen tulisi perehtyä. Se on kolminaisuusopin hedelmä, jota meidän tulee nauttia ja josta meidän tulee elää. 2 Jeesuksen jumaluus Ovatko uskomme juuret VT maaperässä vai jossain aivan vieraassa? Kautta kirkon historian on ollut erilaisia juurtenkatkaisuyrityksiä tai maaperää on pyrittää pilaamaan (VT vs. sekulaari humanismi, valistus jne. Kreikkalainen filosofia.) Esimerkiksi Markion pyrki luomaan oman kaanonin, jossa VT jätettiin pois sekä osia nykyisesti UT:n kaanonista. VT on UT:n juuret. Mikäli tämä yhteys katkeaa, niin puu kuolee ennen pitkään pystyy. Kyllä se saattaa seisoa vielä pitkään pystyssä, mutta rajumassa myrkyssä kuollut ja kuiva puu kaatuu maahan.

2 Ensiksi paneudumme Jeesuksen jumaluuteen. Kun luemme Raamattua, niin ilman kulttuurillisia taustatietoja emme näe aina Jeesuksen jumaluutta kovin helposti. Yksi hyvä esimerkki tästä on Laupias samarialainen -vertaus, jossa on myös sisäänrakennettuna ajatus uhrista. 2.1 Kolminaisuus ja uhri Jumalan kolminaisuuteen on sisäänrakennettuna uhri ja sitä kautta sovitus ja lunastus. Jumala on ilmoittanut itsensä historiassa tietyn kulttuurin kautta. Siksi meidän täytyy lähteä Lähi-idän kulttuurin kautta tutkimusretkelle kolminaisuusopin juurille Laupias Samarialainen -vertaus Luukas 10:25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" 26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" 27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." 29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" 30 Jeesus vastasi hänelle näin: "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. 33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" 37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin." [KR-92] Lainopettaja kysyy Jeesukselta koetellakseen häntä, miten iankaikkinen elämä omistetaan. Jeesus vastaa, että pitämällä käskyt. Hän antaa myös esimerkin siitä, miten käskyt tulee pitää. Ei riitä, että on hyvä ainoastaan ystäville, vaan lähimmäisyys käsittää myös vihamiehet. Jeesus maalaa kuvan ryöstetystä miehestä, joka on kuolemassa vammoihinsa. Paikalle tulee pappi, mutta hän ei jää auttamaan miestä, koska on vaarana että hän joutuu myös ryöstön uhriksi. Hän on palaamassa Jerikoon oltuaan palvelemassa temppelissä kahden viikon jakson. Jos hän olisi koskenut veriruhjeilla olevaan mieheen, niin hän olisi saastunut ja joutunut palaamaan Jerusalemiin ja suorittamaan viikon kestävät puhdistautumismenot. Samoin tekee leeviläinen. He väistävät luultavasti säädetyn neljän kyynärän matkan päästä, etteivät vahingossa saastu. Näiden jälkeen kuulijat odottavat, että paikalle tulee vielä maallikko, joka on ollut myös avustamassa temppelissä. Sen sijaan tuleekin juutalaisille viholliseen saastaiseen sekakansaan kuuluva samarialainen, joka ei voikaan ohittaa uhria. Kreikankielessä tuo sääli -sana esiintyy 12 kertaa, joista yhdeksän kertaa se kuvaa suoraan Jeesuksen tunnetta. Kolme muuta ovat Jeesuksen vertauksissa esittämiä hahmoja, jotka tuntevat syvää sääliä, tässä tapauksessa samarialainen, tuhlaajapoikavertauksen isä ja isäntä vertauksessa, jossa palvelija tulee pyytämään suunnatonta velkaa anteeksi. Kaikissa tapauksissa siis puhutaan lopulta Jumalan tunteesta meitä kohtaan. Kysymys ei ole mistä tahansa inhimillisestä säälin tunteesta. Tällä Jeesus vihjaa samarialaisen kuvaavan häntä. Samarialainen auttaa uhria ja vie hänet majataloon. Hän joutuu viemään miehen juutalaiseen kaupunkiin. Tämä altistaa samarialaisen suunnattomaan hengenvaaraan, koska Lähi-idän verikostomentaliteetin vuoksi ryöstetyn miehen pahoinpitely tullaan kostamaan hänelle lähes varmasti. Ei nimittäin ollut väliä, että kenelle kostettiin oman heimon jäsenelle tapahtunut vahinko, riitti että koston kohteeksi joutui lähin vierasheimolainen. Kosto oli oleellisin asia, ei välttämättä sen kohde. Tämä mentaliteetti on voimissaan vielä nykyään ja sen huomaa helposti seuraamalla uutisia Lähi-idästä. Vertaus loppuu kesken ja loppu jää kuulijoiden pääteltäväksi, mitä tapahtuu kun ympäröivät ihmiset tajuavat tilanteen. 2/11

3 Jeesus maalaa vertauksen avulla asetelman, johon hän on itse tullut. Hän on tullut vihamielisen heimon keskuuteen auttamaan. Me ihmiset olemme syntiinlankeemuksen vuoksi Jumalan vihollisia. Vaikka Jeesus haluaa auttaa ihmisiä, niin häneen suhtaudutaan silti vihamielisesti. Lopulta tämä kaikki johtaa Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Vertauksessa ei ole lopulta kyse siitä, miten hyviä lähimmäisiä me olemme olleet. Emme pysty samanlaiseen sääliin ja auttamisenhaluun, kuin Jeesus. Sen sijaan hän kääntää asetelman täysin nurin niskoin: kysymys on siitä, että suostummeko tuon ryöstetyn miehen asemaan? Onko synti runnellut ja pahoinpidellyt meidät elinkelvottomiksi? Vasta kun Jeesus on tuonut meidät majataloon ja maksanut verellään ylläpidon, niin meistä voi kasvaa oikeita lähimmäisiä, jotka voivat Jumalan silmin katsoa lähimmäisiä ja kokea sääliä, joka saa meidät toimimaan. 3/ Teologia Laupias samarialainen -vertauksessa Vertauksessa esiintyy kaksiluonto-oppi. Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala, joka kuolee ihmiskunnan syntien tähden ristillä. Pelkkänä perisynnin alaisena ihmisenä Jeesuksen uhri ei olisi ollut riittävä, koska Jumalalle kelpaa ainoastaan virheetön uhri. Pelkkänä Jumalana Jeesus ei olisi ollut meidän edustajamme, ihmissuvun jäsen. Mutta kun hän on yhtä aikaa sekä ihminen, että Jumala, niin uhri on kelvollinen ja uhriin kohdistuva rangaistus kohdistuu myös rikkojaa kohtaan eli ihmissukuun. Syntien sovituksessa Kolminaisuus on dialogissa itsensä kanssa: Hepr. 10: Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen-kirjakääröön on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala'." 8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, 9 sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. 10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. [KR38] Aivan kuten kolminaisuusoppi, niin myös kaksiluonto-oppi on välttämätön sovitukselle ja lunastukselle. Nämä opit ovat muodostuneet tämän ytimen ympärille, ikään kuin varjelemaan sitä. Kolminaisuusopin hedelmä ei ole sen enempää ja vähempää kuin syntien sovitus ja iankaikkinen pelastus. 2.2 Jeesus on VT:n JHWH Jeesuksen toiminnan vaikutuksesta syntynyt varhainen kristillisyys ymmärsi Jeesuksen olevan Jumala. Apostoli Paavali käyttää säännöllisesti hänestä ilmausta, jonka mukaan Jeesus oli VT:n Jahve. Tuo sana on kurios - Herra. Se esiintyy esimerkiksi Room. 10:10 13 ja sitä kautta VT:n Jumalan nimi JHWH kytketään Jeesukseen Kristukseen. Room. 10: Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. 11 Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." 12 Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. 13 Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." [KR-92] Paavali lainaa näissä jakeissa psalmia 25 ja Joelin kirjan profetiaa Pyhän Hengen vuodatuksesta. Joelin kirjassa 3:5 sanotaan, että Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. VT:ssa luonnollisesti Herralla tarkoitettiin JHWH:ta ja häntä huudetaan avuksi. VT:n kreikannos eli Septuaginta käyttää JHWH eli tetragrammin tilalla sanaa kurios eli Herra. Nyt Room. 10:12 - jakeessa Paavali yhdistää nämä tekstit koskemaan Jeesusta Varhaiskristillinen uskontunnustus Tämän kohdan perusteella ei anneta vastausta "Miten tulen uskoon?" -kysymykseen. Sanojen hokeminen ei riitä, vaan Jumalan sanan on vaikutettava ensiksi usko, joka synnyttää tämän uskontunnustuksen. Tämä lause Raamatussa kertoo meille ennen kaikkea siitä, että uskoon tullut tunnustaa uskonsa seurakunnan jumalanpalveluksessa. Tuo tunnustus saattoi olla ainoastaan "Jeesus on Herra" -lause, mutta se on voinut olla pidempikin. Juutalaisilla oli oma uskontunnustuksensa, Shema. Se tulee 5. Moos. 6:4 jakeesta: "Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin."

4 4/11 Näin lauseella on hyvin syvä sisältö: seurakunta tunnusti sen avulla yhdessä Jeesuksen olevan VT:n Jahve. Tunnustuksella myös erottauduttiin myös yhteiskunnassa vallinneesta Rooman keisarikultista tunnustamalla jonkin muun kuin keisarin olevan Herra. Kristityillä ei ollut muuta Herraa kuin Jeesus Uskontunnustus kastetilanteessa Jeesus on Herra -tunnustus lausuttiin ääneen kastetilanteessa. Siten ilmaistiin kehen kastettu liittyi ja ketä hän piti Herranaan ja Jumalalaan. Herra Jeesus Kristus tunnustettiin VT:n lupaamaksi Messiaaksi ja Jahveksi. Kun Paavali mainitsee varhaisen uskontunnustuksen "Jeesus on Herra", niin hän palauttaa kirjeen saajien mieleen seurakunnan jumalanpalveluksen ja heidän kastehetkensä. Paavali viittaa kasteeseen myös ilmauksella "juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa". Tuo ilmaus oli osa varhaista kasteliturgiaa. Se esiintyy kokonaisemmassa muodossa esim. Gal 3:28 ja 1. Kor. 12:13. Se tarkoittaa sitä, että juutalaiset ajattelivat syntyperänsä kautta olevan lähempänä Jumalaa ja paremmassa asemassa kuin kreikkalaiset, joka oli siis yleisnimitys pakanoista. Kun kasteen kautta kaikki seurakuntalaiset olivat liittyneet Messiaaseen, VT:n Jahveen, niin he olivat kaikki tasa-arvoisessa asemassa riippumatta etnisestä taustansa Hengen vuodatus yhdistää eri kansat Paavalin lainaa kohdassa Room. 10:13 Joelin kirjan 2:32 jaetta. Joelin kirjaan viitataan muualla UT:ssa Hengen vuodatuksen yhteydessä, siksi voidaan olettaa, että Paavalilla on samantyyppinen käsitys Roomalaiskirjeen 10. luvussa ja hän tukee siinä olevaa argumentaatiotaan yleisellä käsityksellä kasteen yhteydellä Joelin kirjan profetiaan. Varhaisessa kristillisyydessä ymmärrettiin kasteessa toteutuvan Joelin kirjan profetia Hengen vuodatuksesta. Se tarkoitti, että kasteen kautta pakanat pääsivät Jumalan kansan jäsenyyteen ja juutalaiset uudistettiin liitossa. Tämä oli Paavalille lopunajallinen tapahtuma, joka liittyi Messiaan tuloon. Paavali käyttää Roomalaiskirjeen 10. luvun jakeessa 12. juutalainen ja kreikkalainen -vastakohtaparia. Hän viittaa tällä varhaiskristillisen kastetradition opetukseen suppeammassa muodossa. Muissa yhteyksissä Paavali mainitsee kaksi muutakin vastakohtaparia mies ja nainen sekä orja ja vapaa. Mikäli Rooman seurakunnassa oli kyse ainoastaan juutalaiskristittyjen ja pakanuudesta kääntyneiden välisestä jännitteestä, niin se selittää miksi Paavali ei sisällytä argumentaatioonsa muita vastakohtapareja ja säilyttää huomion ainoastaan juutalaisissa ja kreikkalaisissa. Paavali argumentoi sekä juutalaisten että pakanoiden tarvitsevan kastetta liittyäkseen uuteen lopunaikojen Jumalan kansaan. Hän hyödyntää tässä samalla tavalla Joelin kirjan profetiaa, kuin Pietari tekee Apostolien teoissa. 3. Pyhän Hengen työ Varhaiskristillinen seurakunta ymmärsi tulevansa yhteyteen Jumalan kanssa kasteen kautta. Miten kolminaisuus toimii kristillisessä kasteessa? Jumalan kolmiykseys, kolminaisuusoppi ilmenee UT:ssä Jeesuksen kasteen yhteydessä kaikkien eri kolminaisuuden persoonien toimintana. Pyhän Hengen työ on tuoda ihminen takaisin yhteyteen Kolminaisuuden kanssa. 3.1 Jeesuksen kaste Jeesuksen kaste on välttämätön, jotta syntiin langenneet ihmiset voivat saada Pyhän Hengen Johanneksen kasteen merkitys Johanneksen harjoittama kaste on varhaiskristillisen kasteen esikuva. Kastamalla juutalaisia Johannes rinnasti heidät pakanoihin, koska pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyneet kastettiin (proselyyttikaste). Myös kastepaikalla on oma symboliikkansa, sillä Israelin kansan historiassa Jordanin kautta oli kuljettu luvattuun maahan. Johannes kastaa nyt

5 israelilaisia samassa paikassa ja viittaa sillä uuteen syntymään, jota kautta liitytään Jumalan kansaan. Tuo kansa kokoontuu nyt Jumalan voidellun, Messiaan ympärille. Jordanissa tapahtuvassa kasteessa on ylimenon paikka, jossa siirrytään vanhasta uuteen. Jeesus kastettiin Johanneksen kasteessa Pyhällä Hengellä ja tulella ja hän otti kasteen vastaan messiaanisen tehtävänsä vuoksi. Se oli tärkeä kristologinen tapahtuma, koska siinä tunnustettiin Jeesuksen asema Jumalan poikana. Samassa yhteydessä Pyhän Hengen saaminen on toiminut esikuvana kristilliselle kasteelle, tosin vähäisemmässä merkityksessä. Jeesus kastettiin ja hänelle välitettiin Pyhä Henki, koska syntisille ihmisille sen välittävä kaste olisi ollut tuhoava ei pelastava tapahtuma. Kristillisessä kasteessa liitytään Messiaaseen, joka on jo kastettu Pyhällä Hengellä ja hän voi siten toimia sen välittäjänä. Messias itse ei tarvinnut Pyhään Henkeä, vaan hän otti kasteen syntiin langenneiden ihmisten puolesta. 5/ Isä Jeesuksen kasteessa Evankelista Markuksen mukaan (Mk 1:11) Jumala puhuu Jeesuksen kastehetkessä seuraavalla tavalla: Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." Israel oli epäonnistunut Jumalan lapsen asemassa. Nyt Jumala sanoo ääneen Jeesuksen olevan hänen poika. Jeesus elää, kuten Jumalan lapsen tulee Poika kasteessa Jeesuksen läsnäolo kastehetkessä on melko ilmeinen asia, mutta miksi Jeesus ottaa kasteen vastaan ei ole yhtä ilmeinen. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste, jossa ihmiset tunnustivat syntisyytensä. Juutalaiset kastoivat muihin kansoihin kuuluneita, jos he tahtoivat liittyä Jumalan kanssaan. Kastetoiminnallaan Johannes vertaa juutalaisia pakanoihin mikä oli äärimmäisen loukkaavaa. Synnitön Jeesus kuitenkin haluaa saada tämän kasteen. Evankelistat kuvaavat, miten Johannes vastustaa ajatusta aluksi. Jeesus sanoo kuitenkin että se on tehtävä, jotta Jumalan vanhurskaus tahto toteutuisi. Evankelista Matteus kuvaa tilanteen seuraavasti: Matt 3:13 Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. 14 Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!" 15 Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. 16 Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. 17 Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." Pyhä Henki Jeesuksen kasteessa Kasteessa Pyhä Henki laskeutuu Jeesuksen päälle. Mutta miksi ainoastaan Jeesus saa Johanneksen kasteessa Pyhää Hengen? Jos Pyhä Henki olisi annettu syntisille ihmisille, niin se olisi ollut heille tuomioksi, mutta Jeesus pystyi synnittömänä ottamaan vastaan Pyhän Hengen. Tavallisten syntisten ihmisten päälle Pyhä Henki lähetettiin vasta, kun Jeesus oli tehnyt ihmiskunnan valmiiksi vastaanottamaan Pyhän Hengen omalla ristinkuolemallaan ja kärsimyksellään. 3.2 Pyhän Hengen välittäminen uuden liiton seurakunnalle Kasteessa liitytään Kristukseen, joka on jo ottanut Pyhän Hengen vastaan ihmisenä ollessaan. Hän toimii meidän edustajanamme ja välittäjänä. Ilman Kristusta emme voi saada Pyhää Henkeä, vaan kasteen kautta meidän on tultava Kristuksen yhteyteen. Joelin kirjan profetia kertoo tästä Messiaan kautta tulevasta Pyhän Hengen vuodatuksesta. Tässä on uuden- ja vanhan liiton ero. Johannes kastaja kertoo asian seuraavasti: Matt 3:11-12 "Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja

6 6/11 tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu." [KR-92] Johannes torjuu oman messiaanisuutensa sillä, että hän kieltää kastavansa Pyhällä Hengellä. VT:ssä oli ennustettu Messiaan toiminta. Pyhällä Hengellä ja tulella kastaminen tarkoittaa Messiaan pelastavaa, mutta myös tuomitsevaa toimintaa. Ne jotka eivät liity häneen, tullaan kastamaan tulella viimeisellä tuomiolla. Ilman Jeesusta Pyhä Henki on tuomion tuli. Jeesukseen liitytään kasteen kautta, ja niin Pyhä Henki otetaan vastaan pelastavalla tavalla. Pyhä Henkeä ei voi saada irrallaan tai erikseen Kristuksesta. Ilman uskoa tämä lahja jää saamatta. Uudessa testamentissa kuvataan tapahtumaa seuraavalla tavalla: Ap.t. 2: Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla. 34 Ei Daavid itse noussut taivaisiin. Hänhän sanoo: -- Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. 35 Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle. [KR-92] Pietari kytkee Psalmin 110 profetian Messiaasta istumassa Herran oikealla puolella. Ristinkuoleman jälkeen ylösnousemuksessa Jeesus on korotettu tuohon asemaan. Sitä käsin Jeesus vuodattaa Pyhän Hengen lahjan kaikille ihmisille, jotka häneen kastetaan. Kyseessä on yleinen varhaiskristillinen opetus. Paavali viittaa siihen Kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa: Kol 3:1 1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. [KR-38] 3.3 Päätelmät Kolminaisuus on välttämätön ihmisen pelastuksen kannalta. Pyhä Henki esiintyy suhteessa Poikaan ja Hän tulee ymmärretyksi oikein vain suhteessa Poikaan. Esimerkiksi Jeesus kutsuu Pyhää Henkeä puolustajaksi, joka on toinen, samankaltainen kuin hän. Pyhä Henki ei ole alisteinen Pojalle, vaan kyse on olemisesta suhteessa. Tämä juontaa juurensa pohjimmiltaan kolminaisuuden sisäisistä suhteista. Mikäli Poikaa ei ymmärretä Jumalaksi, niin Pyhän Hengen Jumaluus jää myös epäselväksi.

7 7/11 4 Kolminaisuuden merkitys hengelliselle elämälle Miksi kolminaisuus on luovuttamaton asia kristinuskossa, koska Jumala ilmoittaa itsensä meille kolmiyhteisenä Raamatussa. Isän ominaisuutena pidetään luomista, Pojan lunastusta ja Pyhän Hengen tehtävänä pyhitystä. Nämä eri tehtävät eivät kavennu vain tietyn Jumalan persoonan toimeksi. Kaikki kolminaisuuden persoonat osallistuvat luomiseen, lunastukseen ja pyhitykseen. 4.1 Jumalan nimi ja kaste Kaste on yksilön kannalta tärkein hetki, jossa kolminaisuus ilmenee selkeästi. Ei ole sattumaa, että kristillinen kaste toimitetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aivan kuten ehtoollisella, niin myös kasteella on asetussanat. Alkuseurakunnassa kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Jeesuksen nimen kautta kasteella on selkeä osoite. Siinä kastetaan Jeesukseen, tullaan Jeesuksen omiksi ja osalliseksi Jeesuksen sovitus- ja lunastustyöstä. Ap.t. 2:38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [KR-92] Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. [KR-38] Pietari vastasi heille: "Kääntykää, ja tulkoon itse kukin teistä kastetuksi Jeesuksen Kristuksen nimeen, syntinne anteeksi saamiseen, ja niin te tulette saamaan Pyhän Hengen lahjan. [oma] Alkukielessä tulee vahvemmin esille ajatus, että kristillisessä kasteessa tullaan sisälle syntien anteeksiantamukseen. Myös linkitys Pyhän Hengen lahjan saamiseen kasteessa tulee vahvemmin esille, koska se on futuurimuodossa ja siten Pietari viittaa tulevaan kastehetkeen, jossa Pyhä Henki saadaan. Ilman Jeesusta meillä ei ole yhteyttä Jumalaan. Kasteen kautta yhteys kolmiyhteiseen Jumalaan tulee todelliseksi. Samalla kaste velvoittaa meitä tutkimaan itseämme, että olemmeko eläneet Jumalan tahdon mukaisesti. Jos emme, niin Jumala kutsuu meitä tunnustamaan syntimme ja palaamaan kasteen armoon. 4.2 Kolminaisuuden sisäiset suhteet Sanat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ohjaavat meitä uskomaan kolmiyhteiseen Jumalaan ja kertovat missä suhteessa eri persoonat ovat toisiinsa nähden. Sukupuolineutraali kastekaavan väännös Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän nimeen ei kerro noista suhteista mitään, joten se ei kuvaa oikein Jumalan olemusta. Se vain kertoo mitä Jumala tekee. Jumalaa ei voi kutsua nimellä Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä, koska se ei ole trinitaarinen ja siten se hämärtää eron Kolminaisuuden eri persoonien välillä. Ongelma käytettäessä sanoja Luoja ja Lunastaja ei ole siinä että ne eivät identifioisi Jumalaa mieheksi, vaan siinä että ne vääristävät uskon Kolminaisuuteen. Sanat eivät ilmaise suhdetta kolmen eri persoonan välillä. Esimerkiksi: Jumala on iankaikkisesti Isä ainoalle Pojalleen, joka taas ei ole iankaikkisesti Poika muuten kuin suhteessa Isään. Sanat sen sijaan kuvaavat Jumalan toimintaa. Jokaisella Kolminaisuuden persoonalla on oma tehtävänsä luomisessa, lunastuksessa ja pyhityksessä. Luominen ei ole vain Isä Jumalan toimintaa, lunastus ainoastaan Pojan ja pyhitys ainoastaan Pyhän Hengen toimintaa. Esimerkiksi luomisen kohdalla tämä näkyy siinä, kun UT:ssa puhutaan monin paikoin siitä, miten maailma on luotu Pojan kautta. VT kertoo, että luomisessa Pyhä Henki liikkui vetten päällä. Samoin sovituksessa ja lunastuksessa näkyy koko Kolminaisuuden toiminta: Poika toteuttaa Isän tahdon ja Pyhä Henki opettaa meille tästä kirjoituksissa, jotka hän on vaikuttanut eli Raamatussa. Lisäksi Pyhä Henki antaa meille uskon, jolla voimme ottaa pelastuksen vastaan. Pyhityksessä nähdään myös kaikkien

8 kolminaisuuden eri persoonien työ seuraavalla tavalla: Isällä Jumalalla on tahto, jonka mukaan tulisi elää. Emme ole pystyneet tähän, mutta sen sijaan Poika on elänyt Isän tahdon mukaisen elämän Pyhän Hengen johdatuksessa. Samoin Pyhä Henki on meille apuna pyhityksessä. Jeesuksen ainutlaatuisen uhrin vuoksi me olemme pyhiä, jotka emme itsessämme voi olla pyhiä. 4.3 Uskonkappaleiden suhde Kolme uskonkappaletta on esitetty järjestyksessä niin, että ensimmäisenä esitellään sovitus ja lunastus. Tämä siksi, koska ihmisen hengellisen elämän kannalta vinoumat siinä näkyvät 1. ja 3. uskonkappaleessa Uskonkappale: Jeesus, sovitus ja lunastus Sovituksessa ja lunastuksessa ei toimi ainoastaan Poika. Jeesuksen sovitustyö alkaa Johanneksen kasteesta. Jeesus ottaa kasteessaan päälleen maailman synnit. Tästä Isä Jumala sanoo, että tämä on minun raskas Poikani. Pyhä Henki laskeutuu tuossa hetkessä Jeesuksen päälle. Sovituksessa Jeesus eli täyden ihmisen elämää ja Pyhä Henki ohjasi ja antoi voiman siihen. Lunastuksessa taas Poika lunasti ristinkuolemassa ihmissuvun ja se oli Isän tahto. Sanotaan, ettei toista uskonkappaletta voida korostaa liikaa. Ihmisen pelastuksen kannalta se on tärkein. Ilman Kristuksen työtä koko ihmiskunta olisi kadotettu iankaikkisesti. Toista uskonkappaletta voidaan kuitenkin käyttää tekosyynä muiden elämän osa-alueiden väheksymiseen. Sovitus ja lunastus on tapahtunut meidän ulkopuolella ja ilman meidän osuutta. Sen vuoksi myös hengellisen elämän ongelmat esiintyvät 1. ja 3. uskonkappaleen alueella, sillä sovituksen ja lunastuksen kanssa vikaan meneminen ilmenee hengellisen elämän painottumisena väärin joko 1. tai 3. uskonkappaleen tai molempien alueella. Sovellus Mikäli ihminen on katuva syntinen, lain alla tai epävarma pelastuksestaan, niin silloin evankeliumia tulee julistaa hänelle, jotta hän saa varmuuden pelastuksestaan. Taas katumattomalle syntiselle ei evankeliumin julistaminen auta, vaan tulee julistaa lakia Uskonkappale: Isä Jumala, luominen mitä on mennyt rikki? Luomisessa eri persoonien vaikutus näkyy seuraavasti: Isä on luonut maailman Pojan kautta. Raamatun ensimmäinen sana alussa tarkoittaa hepreankielessä myös esikoisessa. Lisäksi luomiskertomuksen alussa sanotaan, että Henki liikkui vetten päällä. Näin myös Pyhä Henki on mukana luomisessa. Luominen on erityisesti Isän lahja. Luomiskertomuksen alusta saamme lukea, että Jumala loi kaiken ja näki, että se oli hyvää. Jumalan luomistyö ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan hän vaikuttaa edelleen niin, että hänen luova sanansa ylläpitää koko maailmankaikkeutta. Eri persoonilla on myös omat tehtävänsä luomisessa myös koskien meitä ihmisiä. Jumala on luonut meidät poikansa kautta. Kasteen kautta Pyhä Henki on luonut meidät uudeksi ja herättänyt hengellisen kuoleman tilasta. Olemme saaneet iankaikkisen elämän Kristuksen ansion tähden. Sovellus Jos luominen korostuu liikaa, niin sen seuraus on että kristillisestä elämästä tulee vain tekemistä ja auttamista. Pyritään elämään moraalisesti ja eettisesti oikein. Yhteiskunnan arvomaailma nostetaan yli Raamatun auktoriteetiksi. Raamattua tulkitaan ympäröivän arvomaailman kautta, eikä päinvastoin. Seurauksena on se, että uskosta tulee tämänpuoleinen asia. Kristinuskosta tulee vain elämäntapa muiden joukossa. Kun luomisen suhde muihin uskonkappaleisiin ymmärretään oikein, niin nähdään, että Jumalan toiminta luonnossa ja luomistyönsä kautta ei ole hengellisesti arvottomampaa, kuin ihmeiden kautta toimiminen. 8/11

9 Esimerkiksi jos ihminen paranee lääketieteen avulla, niin kiitos kuuluu Jumalalle yhtä lailla kuin jos rukous on vaikuttanut paranemiseen. Kun torjutaan Jumalan tarjoama apu oman luomistyönsä kautta (esim. sairaanhoito), niin ihminen ohjataan hengellisyyteen, jossa hänen on pärjättävä omin voimin luotua todellisuutta vastaan. Ylihengellisyydessä, jossa väheksytään luomista, ei osata arvostaa Jumalan luomistyötä ja sen osa-alueita saatetaan jopa synnillistää. Näin Jeesuksen inhimillisyyttä väheksytään. Esimerkiksi vapaaajanviettotavoista viihdettä ja taidetta pidetään vähempiarvoisempi kuin hengellisiä tilaisuuksia. Normaalien harrastusten harjoittamiselle tulee olla aina hengellinen sisältö, jotta ne olisivat hyväksyttäviä. Luomisesta nauttimiselle on ikään kuin pakko löytää hengellinen motiivi. Seurakunnassa vinoutuminen johtaa siihen, että julistamisesta, puhumisesta ja todistamisesta tulee ainoastaan hyväksyttävin palvelutehtävä, eikä ole tilaa taiteelle, viihteelle ja kädentaidoille. Jumalan koko luomistyötä ei nähdä kentäksi, jossa voi palvella ihmisiä ja Jumalaa. Hengellistä työtä korostetaan suhteessa maalliseen kutsumukseen. Ajatellaan, että on olemassa vain hengellistä kutsumustyötä Uskonkappale: Pyhä Henki, pyhitys miten eletään ja uudistutaan? Entä pyhitys? Kristityn velvoite olla pyhä perustuu siihen, että Jumala on pyhä. Pietari vetoaa (1. Piet 1:16) VT:n kohtaan, jossa Jumala käskee Mooseksen sanoa Israelin kansalle: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä. (3. Moos. 19:2). Pietari soveltaa tuota nyt myös uuden liiton seurakuntaan. Pyhyyden vaatimus tulee Jumalalta. Koska me emme ole pyhiä, niin Jumala tuli itse ihmiseksi elämään tuon pyhän ja täydellisen elämän. Me olemme ja voimme olla ainoastaan Kristuksessa pyhiä. Ilman häntä olemme syntisiä ja Jumalan vihan alaisia. Pyhitys on luomisen palauttamista lunastuksen perusteella. Pyhityksen kautta uskoa eletään todeksi elämässä, eikä se jää vain teoriaksi tai ideaksi. Ihmisessä tapahtuva pyhitys ei ole täydellistä, koska ihmisen tahto on siinä mukana. Sitä vastoin Jeesuksen vaellus oli täydellistä ja lunastuksen ja sovituksen kautta saamme omistaa suhteessa Jumalaan Kristuksen täyden pyhän elämän. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen. Sovellus Pyhän Hengen tärkein tehtävä on kirkastaa Kristusta ja hänen sovitustyötään eli viitata lunastukseen. Lunastuksen perusteella Henki jakaa seurakunnalle armolahjoja. Ehkä tyypillisin vinoutuma tällä alueella on keskittyä enemmän hedelmiin, kuin puuhun, josta niitä saadaan. Tämä voi johtua siitä, että armolahjat ovat selkeämmin näkyvissä seurakunnan toiminnassa kuin Jumalan sana. Armolahjojen näkyvästä toiminnasta tehdään mittari hengellisyydelle. Luterilaisuudessa ehkä tyypillisin puute on se, ettei uskalleta puhua hyvistä teoista ja pyhityksestä, koska pelätään lain alle joutumista. Kuitenkin kaste velvoittaa ihmistä elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Yksilön hengellinen elämä voi muodostua vain armolahjojen tavoitteluun ja hengellisiin kokemuksiin keskittyväksi. Suhteessa ilmoitettuun sanaan käy niin, että ajatellaan Pyhän Hengen toimivan ohi kirjoitetun Raamatun sanan. Teologiaa muodostettaessa suuri paino on hengellisillä kokemuksilla ja teologiaa tehdään niistä käsin. Lopputuloksena Pyhä Henki siirtyy hengellisen elämän keskiöön ja Jeesus jää taka-alalle, vaikka Pyhän Hengen tärkein tehtävä on kirkastaa Kristusta, avata Raamattua ja antaa ihmiselle varmuus syntien anteeksiantamuksesta. Pyhä Henki ei kuitenkaan alistu tällaiseen, koska hän on persoona eikä väline ihmisen hengellisiin kokemuksiin. Lopulta jää jäljelle vain ihmisen sielullisuus ja oma toiminta. 4.4 Päätelmät Kun kohtaamme hengellistä vinoutumista, niin taustalla on poikkeuksetta uskonkappaleiden (1. luominen, 2. 9/11

10 10/11 lunastus ja 3. pyhitys) vinoutunut suhde. Siitä seuraa henkistä ja hengellistä pahaa oloa, koska ihminen toimii Luojansa tarkoitusta ja suunnitelmaa vastaan. Korjausliikkeissä auttaa se, opettelemme hahmottamaan paremmin minkä uskonkappaleen alueella toimitaan ja miten siinä toimitaan. 1. Luominen: Jos esimerkiksi väsyttää, niin ei pelkästään rukoilla, vaan korjataan elämäntapoja harrastamalla säännöllisesti liikuntaa, muuttamalla ruokavalioita, mennään ajoissa nukkumaan, ja jos nämä eivät auta, niin mennään lääkäriin. Samoin henkisesti tai fyysisesti sairas ihminen ohjataan terapiaan tai lääkäriin, eikä vain rukoilla hänen puolestaan. Radikaali virhe on lähteä ajamaan ulos pahoja henkiä kristitystä, jolla on mielenterveysongelmia. 2. Lunastus: Pelastuksestaan epävarmalle tai sielunhädässä olevalle ihmiselle julistetaan evankeliumia. Jos ihminen on jo murtunut lain alla, niin oikea lääke on evankeliumi. Näin Pyhä Henki kirkastaa Kristusta. Evankeliumi ei ole kuitenkaan ainoa Jumalan sanan julistuksen muoto. Lisäksi on katumattomat syntiset, jotka luulevat pelastuvansa omien ansioidensa perusteella. Myös julkisynnissä elävälle ja katumattomalle julistetaan lakia. 3. Pyhitys: Evankeliumin voimasta pyrimme elämään moraalisesti oikein Jumalan tahdon mukaista elämää. Kristityn selkeä ja moitteeton vaellus on todistus vääriä ja pahoja puheita vastaan. Näin kutsumme uskosta osattomia seurakuntayhteyteen. Käytämme Hengen antamia armolahjoja kaikkiin näihin tehtäviin, painopisteenä on muiden palveleminen eikä lahjoihin keskittyminen itsekkäällä tavalla. Pyhityksessään epäonnistunut voi palata kasteen armoon ja yrittää uudelleen. Hän ei ole langennut pois pelastuksesta, vaan epäonnistunut kilvoituksessa. 5 Jumalakuvan vaikutus yhteiskuntaan ja kulttuuriin Ihmisen maailmankatsomus ei ole irrallinen asia, vaan se vaikuttaa tiedostamatta tai tiedostetusti arkipäiväiseen toimintaan. Kaikkien uskontojen peruskäsitteisiin kuuluu jumalakuva. Vertailen seuraavaksi kristinuskon jumalakuvaa muihin suuriin maailmanuskontoihin. Kristinuskossa kolminaisuus on perustavanlaatuinen käsite hahmotettaessa jumalakuvaa. Jumala on ilmoittanut itsensä kolmiyhteisenä. Kolminaisuus mahdollistaa pelastuksen. Se mahdollistaa sen, että Jumala on suhteessa ihmiseen ja ihminen Jumalaan. Molemmat ovat persoonia, jotka ovat vuorovaikutuksessa. Ennen syntiinlankeemusta ihminen oli yhteydessä Jumalaan ja hän keskusteli Jumalan kanssa. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen pakeni Jumalaa, mutta Jumala teki aloitteen ja etsi ihmisen paratiisista, uhrasi eläimen ja vaatetti ihmisen. Raamatun pelastushistoriallisissa tapahtumissa Jumala tekee aloitteen suhteessa ihmiseen. Aivan kuten Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, jotta ihmisen synnit tulevat sovitetuksi. 5.1 Jumalan kuvan ero Islamissa ja kristinuskossa Ihmisen ja Jumalan suhde Kristinuskon Jumalan ykseyden sisällä oleva suhteet mahdollistavat monenlaisen dialogin, koska sille on suhteiden kautta olemassa voimakas teoreettinen malli. Islamin Allah on taas yksin ilman mitään suhdetta mihinkään. Islamissa Allah on niin tavoittamaton, ettei ihminen voi sanoa mitään hänestä. Allahin ominaisuuksia ei voida päätellä ihmisen ominaisuuksista, kuten kristillisessä teologiassa voimme päätellä Jumalan kuvaksi luodusta ihmisestä jotain Jumalasta. Karjan Suura. 6:100. Ovatpa he tehneet dzinneistä Jumalan vertaisia, vaikka Hän on ne luonut; samoin ovat he tietämättömyydessään keksineet Hänelle poikia ja tyttäriä. Hänelle yksin kaikki kunnia! Onhan Hän suunnattomasti yläpuolella sen, mitä he Hänestä väittävät Kuinka voisikaan taivaitten ja maan Luojalla olla lapsi, kun Hänellä ei

11 11/11 ole puolisoa? Onhan Hän luonut kaiken, ja Hänen tietonsa tunkee kaiken lävitse Tällainen on Jumala, teidän Herranne; ei ole muuta Jumalaa kuin Hän, kaiken Luoja. Palvelkaa siis Häntä, Hän on kaiken olevaisen kaitsija Katseet eivät Häntä saavuta, mutta Hän tavoittaa kaikki katseet; Hän on kaikista tarkkanäköisin, kaikkitietävä. Islamissa jumala ei lähesty ihmistä, vaan ihminen jumalaa. Islamissa ihminen on orjan asemassa suhteessa Allahiin ja hänen tulee alistua kaikin tavoin Allahin tahtoon. Näin periaatteessa myös kristinuskossa, mutta tämä tapahtuu dialogin ja rakkauden kautta, ei pakon. Kulttuuri Islamin yksiulotteinen monoteismi heijastuu myös kulttuuriin ja se vaikuttaa myös siinä yksiulotteisuutena ja ehdottomuutena. Kuvataiteessa esittävä taide on kielletty, vaan ainoastaan ornamentteja. Koraani kieltää kuvapatsaat, mutta naturalistiset kuvaesitykset ovat kiellettyjä eri tulkintojen mukaan. Ornamenttien lähtökohtana on ympyrä, koska se symboloi Allahia. Se on abstraktien kuvien lähtökohta. Suhde muihin uskontoihin Islam ei harrasta uskontodialogia. Kristinuskon itseymmärrykseen kuuluu myös se, että se on ainoa oikea ilmoitus, mutta keskustelukyky on yleisesti ottaen parempi. Yhteiskunta Islamilaiset valtiot ovat yleensä teokratioita, joissa ei ole suhdetta uskonnon ja valtion välillä vaan molemmat ovat yhtä ja samaa. Valtio on valjastettu toteuttamaan Jumalan lakia. Muhammadissa yhdistyi poliittinen ja uskonnollinen valta, ja hän hallitsi maataan Jumalalta saamiensa ilmoitusten ja ilmestysten mukaisesti. Kristinuskossa maallinen ja uskonnollinen valta pyritään erottamaan. Jeesus antoi tästä esimerkin, koska hän ei ryhtynyt rakentamaan maallista valtakuntaa. Esivallalle kuuliaisuuteen kehottavat myös UT:n kirjeet. Uskonnonvapaus On vapaus kääntyä Islamiin, muttei siitä pois. Islamista luopuneen rangaistus on äärimmillään kuolema yhteiskunnallisten lakien mukaan, missä shariaa voidaan toteuttaa. Kristinuskossa luopuneita kutsutaan takaisin. 5.2 Sukupuolineutraalius yhteiskunnassa Islamin ihmiskuvassa miehen ja naisen suhde on epätasapainossa verrattuna kristinuskoon, koska esimerkiksi moniavioisuuden kautta mies ja nainen asetetaan epätasa-arvoiseen asemaan. Kristinuskossa mies ja nainen ovat samanarvoisia, mutta erilaisia ja siten toisiaan täydentäviä ja siten vasta miehessä ja naisessa Jumalan kuva täydellistyy. Tätä vastoin sukupuolineutraalit määritelmät purkavat Jumalan kuvaa käsitteellisellä tasolla. Seta ajaa ideologiaa, jossa häivytetään eri sukupuolten eroja. Siinä purkautuu ajatus erilaisuudesta ja sen suvaitsemisesta, koska ei ole enää mallia kahdesta erilaisesta, mutta samanarvoisesta sukupuolesta. Tämä juontaa juurensa kolminaisuusopin hukkaamisesta. 5.3 Päätelmät Länsimaalainen kulttuuri on rakentunut kolminaisuuden varaan. Jos käsitykseen Jumalasta ei ole sisäänrakennettuna ajatusta suhteista, niin sen puute näkyy yhteiskunnan ja kulttuurin rakenteissa, koska jumalakuva vaikuttaa perustavalla tavalla yksilön elämään ja maailmankuvaan. Ateismin nousun myötä Tämä tausta on alkanut unohtua ja siten perustavanlaatuiset rakenteet alkavat purkautua länsimaalaisessa kulttuurissa, joka on alun perin rakentunut kolminaisuuden varaan.