Vastaus kirjalliseen kysymykseen Suomen varautumisesta maa- ja metsätalouden toimintaedellytysten heikkenemiseen

Transkriptio

1 Vastaus kirjalliseen kysymykseen Suomen varautumisesta maa- ja metsätalouden toimintaedellytysten heikkenemiseen Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Peter Östmanin /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 251/2018 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä maanviljelijöiden ahdingon helpottamiseksi niin tämänhetkisen tilanteen osalta kuin pidemmälläkin aikavälillä ml. ilmastonmuutokseen varautumisen edistäminen sekä maa- että metsätalouden aloilla. miten hallitus aikoo tukea huoltovarmuuden kannalta tärkeiden ruoantuotantotapojen monipuolistumista, esimerkiksi ravinnontuotantoon liittyvien innovaatioiden ja uusien teknologioiden kaupallistamista ja mitä hallitus aikoo vielä tällä hallituskaudella tehdä globaalin ruokaturvan varmistamiseksi ja tukemiseksi ekologisesti kestävällä tavalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hallitus kantaa huolta siitä, että maataloustuotantoon kohdistuu erilaisia kansallisia, alueellisia ja globaaleja uhkia. Hallitus toteuttaa valtioneuvoston antamaa periaatepäätöstä yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. Sen mukaan varautuminen toteutetaan kokonaisturvallisuuden toimintaperiaatteella, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Elintarvikehuollon turvaamisen perusta on se, että maataloudella on riittävät taloudelliset toimintaedellytykset. Keskeisenä tekijänä kannattavuuden säilyttämiselle ja kohentamiselle on Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan vaikuttaminen kansallisten toimien ohella siten, että riittävän laaja ja kannattava alkutuotanto sekä elintarvikkeiden jalostusteollisuus säilyvät Suomessa. Huoltovarmuutta turvataan lisäksi muun muassa huoltovarmuuskeskuksen koordinoiman varmuusvarastoinnin avulla. Maa- ja metsätalouden kuten muidenkin toimialojen on varauduttava nopeutuneeseen ilmastonmuutoksen ja tästä aiheutuviin riskeihin. Suomi laati kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumisstrategian jo vuonna 2005 ensimmäisten maiden joukossa. Strategia päivitettiin vuonna 2014 Kansallisella ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmalla. Tutkimus- ja kehittämistyöllä, viestinnällä ja koulutuksella on lisätty yhteiskunnan sopeutumiskykyä, kehitetty innovatiivisia ratkaisuja ja elinkeinonharjoittajien ymmärtämystä ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Sopeutumissuunnitelman väliarviointi on käynnissä ja toimeenpanoa vahvistetaan arviointitulosten pohjalta alkuvuodesta 2019.

2 Ilmastonmuutokseen varautumiseksi hallituksella on meneillään lukuisia toimenpiteitä, joita toteutetaan hallinnonalojen yhteistyönä. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on tarkoitus sisällyttää osaksi valmisteilla olevaa kansallista riskinarviointia ja edelleen alueellisen riskinhallintatyöhön. Sää- ja ilmastoriskeihin varautuminen on jo nyt alue- ja paikallistasolla osa varautumista, jota tehdään yhteiskunnan turvallisuudelle elintärkeissä tehtävissä, kuten elintarvike- ja vesihuollon turvaamisessa, tulvariskien hallinnassa, patoturvallisuudessa sekä vieraslajien torjunnassa. Maatalous on toimiala, jossa toimijat joutuvat jatkuvasti sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon. Maatalouden ilmastokestävyyttä voidaan parantaa lisäämällä varautumista säävaihteluun ja ääriilmiöihin satovahinkovakuutusten avulla, hyödyntämällä viljelyssä alueellisiin oloihin sopeutuneita lajeja ja kestäviä lajikkeita sekä monimuotoistamalla viljelyjärjestelmiä ja -kiertoja sekä huolehtimalla maan kunnosta. Maataloudessa voidaan varautua ennakkoon sadannassa tapahtuviin muutoksiin vesitalouden hallintajärjestelmiä kehittämällä sekä parantamalla syyskylvöisten viljelykasvien viljelyn laajentamisedellytyksiä. Kasvintuhoojariskien kasvua voidaan rajoittaa esimerkiksi kehittämällä ennakointi ja torjuntamenetelmiä ja estämällä vieraslajien maahantuloa. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa on useita kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista edistäviä toimia ja kehittämishankkeita, joilla edistetään erityisesti hyvää maaperän hoitoa ja vesitalouden hallintaan. Ohjelman investointitukea voidaan myöntää säätösalaojituksen toteuttamiseen sekä lannan varastoinnin ja käsittelyn ja uusiutuvan energian ratkaisuihin. Lisäksi viljelijätukien ns. täydentävissä ehdoissa ja viherryttämistuessa on vaatimukset viljelyn monipuolistamisesta ja ekologisesta alasta sekä kesantojen pääasiallisesta kasvipeitteisyydestä. Hallituksen strateginen intressi on varmistaa markkinoiden toimivuuden edellyttämä pohjoisille ilmastoalueille soveltuvien kasvintuotantolajikkeiden jalostaminen ja jalostusaineiston omistuksen säilyttäminen ja tätä intressiä valtio enemmistöomistajana seuraa Boreal Kasvinjalostus Oy:n toiminnassa. Hallitus edistää myös riippumatonta kasvintuotannon tutkimusta muun muassa Maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) hankkeiden kautta. Uusia peltokasvilajikkeita testataan Luonnonvarakeskuksen järjestämissä virallisissa lajikekokeissa, joissa selvitetään lajikkeiden viljelyarvoa, viljelyvarmuutta, satoisuutta ja laatua. Lajikejalostuksessa ja ilmastonmuutokseen varautumisessa keskitytään viljelyvarmuuden osatekijöiden jalostukseen. Huoltovarmuuskeskus voi maksaa kasvinjalostusyritykselle korvausta tiettyjen taloudellisesti kannattamattomien peltokasvilajien jalostusohjelman ja kantasiementuotannon kustannusten kattamiseksi silloin, kun jalostustoiminnalla on merkitystä siemenhuollon turvaamiselle ja kansalliselle huoltovarmuudelle. Hallitus päätti vuoden 2018 ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessään eräistä toimenpiteistä maatalouden toimintaedellytysten parantamiseksi. Elintarvikevientiä edistetään sekä panostetaan eläintautien ehkäisyssä tarvittavien tietojärjestelmien kehittämiseen. Hallituksen tekemä päätös luonnonhaittakorvauksen tason pitämisestä vuonna 2019 vuoden 2018 tasolla tuo vakautta ja turvaa viljelijöille vaikeassa kannattavuustilanteessa. Tulevaisuuden kannalta on keskeistä, että uu-

3 den ohjelmakauden valmistelussa pystytään turvaamaan tukitasot. Kannattavuuden aito parantuminen edellyttää kuitenkin, että elintarvikemarkkinat toimivat reilulla tavalla. Reilumpia markkinoita edistävän elintarvikemarkkinalain on tarkoitus astua voimaan vuoden 2019 alusta. Maatalouden kannattavuuden parantamiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja. Ratkaisuja kartoitetaan selvitystehtävään kutsutun vuorineuvos Reijo Karhisen johdolla tämän vuoden kuluessa, kuitenkin ensimmäisten johtopäätösten odotetaan valmistuvan ennen hallituksen budjettiriihtä. Tavoitteena on laatia lista toimenpiteistä, joilla maatalouden yrittäjätuloa parannetaan 500 miljoonalla eurolla. Hallitusohjelman yksi kärkihankkeista on Suomalaisen ruuantuotannon kannattavuuden ja kilpailukyvyn sekä kauppataseen parantaminen. Kärkihankevaroin mahdollistetaan vuosina maatilojen tuotantorakennetta parantavien, kustannuksia vähentävien, sekä uuden teknologian ja prosessien käyttöönottoa tukevien investointien rahoitus. Lisäksi panostetaan erityisesti ympäristön tilaa, eläinten hyvinvointia sekä uusiutuvan energian käyttöä edistävien investointien rahoitukseen. Kärkihankkeen toteutusta varten Makeraan osoitettiin 90,0 miljoonan lisärahoitus vuosille Maaseudun kehittämisohjelman valtakunnallisilla hankkeilla on edistetty ja edistetään maatilojen sopeutumista ilmastonmuutoksiin. Hankkeilla on edistetty osaamista, joka auttaa maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävää sopeutumiskyvyn tietotaito. Kesällä 2018 käynnistyvä valtakunnallinen koordinaatiohanke Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa välittää tietoa tutkimuksista ja hallinnon linjauksista toimijoiden käyttöön. Koordinaatio tukee sekä maatalouden ilmastoratkaisujen kehittämistä, että myös laajemmin maaseutua elinympäristönä, sen elinvoimaisuutta ja elinkeinoelämän kestävyyttä. Euroopan komission antamissa asetusehdotuksissa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamiseksi ilmastoon liittyvät asiat nousevat vahvasti esille. YMP:n strategiasuunnitelmiin liittyvä yksi erityistavoite on edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä kestävää energiantuotantoa. Metsätalouden kannalta ilmastonmuutoksella arvioidaan olevan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Metsien kasvu kiihtyy, mutta myös erilaiset metsätuhoriskit kasvavat. Muuttuva ilmasto mahdollistaa uusien tuholaisten esiintymisen lisäksi jo olemassa olevien tuhonaiheuttajien lisääntymisen. Metsätuhojen ehkäisy edellyttää metsien hyvää hoitoa sekä metsien terveydentilan seurantaa ja tuhojen tehokasta ja oikea-aikaista torjuntaa. Käynnissä olevan kansallisen metsästrategian päivityksen yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota ilmastonmuutokseen. Tuorein tutkimustieto viedään metsänhoitosuositusten päivittämisen ja viestinnän kautta maanomistajan päätöksentekoon. Metsätuhojen seurantaa ja ennakointijärjestelmää sekä aktiivisia, tuhoriskejä ja tuhoja vähentäviä toimenpiteitä kehitetään. Metsäpuiden geenivarojen suojelulla ja säilyttämisellä geenireservimetsissä ja geenivarakokoelmissa varmistetaan puulajien geneettinen monimuotoisuus, elinvoimaisuus ja sopeutumiskyvyn säilyminen riittävinä myös muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.

4 Metsänjalostus on yksi tärkeimmistä metsien kasvun lisäämisen keinoista. Jalostetun metsänviljelyaineiston käytöllä on mahdollista vaikuttaa positiivisesti metsävarojen kehittymiseen pitkällä aikajänteellä. Jalostuksen avulla voidaan parantaa puuston kasvua, laatua ja terveyttä. Lisäksi valintajalostuksen avulla voidaan nopeuttaa metsien ilmastonmuutokseen sopeutumista ja siten varmistaa niiden tuotoskyvyn säilyminen tulevaisuudessa. Keskeisin keino metsänjalostuksen edistämiseen on Luonnonvarakeskuksen Metsänjalostus ohjelman resurssien turvaaminen ja lisääminen sekä osaamisen ja infrastruktuurin ylläpito. Metsänjalostus viedään käytäntöön perustamalla siemenviljelyksiä maa- ja metsätalousministeriön tuella. Kehitteillä on useita uusia tapoja tuottaa ravintoa kaupungeissa pääosin suljetussa tilassa. Uudet tekniikat voivat perustua esimerkiksi keinovaloilla tapahtuvaan vesiviljelyyn, hyönteistalouteen tai biotekniseen ruoantuotantoon. Osa näistä perustuu kasvihuonetuotannon tapaisiin kerroksellisiin viljelyratkaisuihin kuten vertikaaliviljely, jolla voidaan tehostaa erityisesti lehtivihannesten ja yrttien tuotantoa. Näiden tuotantotapojen puutteina ovat muun muassa korkeat perustamiskustannukset sekä mahdollisuus tuottaa vain rajattua kasvivalikoimaa, mitkä molemmat vaikuttavat vielä niiden kannattavuuteen. Yksisoluproteiinien tuottaminen antaa mahdollisuuden tuottaa proteiineja laboratorio-olosuhteissa. Bioreaktoreissa voidaan hyödyntää leviä, sieniä ja bakteereja tuotto-organismeina. Näin tehtyjä tuotteita on jo kaupallistettu maailmalla. Tällä hetkellä useimmat uudet viljelytekniikat kuluttavat tuotantoonsa nähden paljon energiaa tai ovat tuotantomääriltään pieniä, niin ettei niillä voi korvata peltoviljelyn perustuotantoa tai turvata maan ruokahuoltoa. Hallitus suhtautuu positiivisesti uusien innovaatioiden kehittämisen ja näkee niissä myös tekniikan vientimahdollisuuksia. Tällaisiin ratkaisuihin ovat toistaiseksi eniten kiinnostusta Aasiassa tiheän asukasluvun kaupungeissa, joissa puhtaasta viljelymaasta on puutetta. Maaseudun kehittämisohjelman uutena välineenä on kuluvalla ohjelmakaudella rahoitettu ns. innovaatioryhmien hankkeita (EIP-hankkeet). Maaseudun innovaatioryhmät parantavat maatalouden ja muun alkutuotannon tuottavuutta, tehokkuutta ja kestävyyttä. Suomen hallituksen Kehitysyhteistyöpolitiikan selonteko 2016 määrittää ruokaturvan kehittämisen yhdeksi prioriteettialueeksi. Suomi edistää ihmisten mahdollisuuksia tuottaa ja hankkia ruokaa erilaisten kehitysyhteistyöohjelmien ja instrumenttien avulla. Maatalouden ja ruokaturvan kehittämisellä voidaan vaikuttaa myös inklusiiviseen talouskasvuun, muuttoliikkeen vähentämiseen maalta kaupunkiin ja konfliktien vähentämiseen. Globaalia ruokaturvaa tuetaan Suomen kahdenvälisissä hankkeissa sekä kansainvälisten toimijoiden, yksityissektorin instrumenttien ja kansalaisjärjestöjen kautta. Lisäksi Suomi tukee tutkimuslaitosten ruokaturvaan liittyviä hankkeita. Suomen ulkomaan edustustoilla on käytössään paikallisen yhteistyön määrärahaa, jota voidaan paikallisesti kanavoida ruokaturvaa edistäviin hankkeisiin. Suomi parantaa kansainvälisissä hankkeissa pienviljelijöiden mahdollisuuksia kestävään ja ilmastoystävälliseen tuotantoon. Ruokaturvahankkeet yhdistävät ilmastonmuutokseen varautumisen ja

5 sopeutumisen ruokaturvan vahvistamiseen esimerkiksi ilmastoälykkään maatalouden kautta. Ilmastoälykäs maatalous parantaa kestävästi maatalouden tuottavuutta ja tuloja, lisää viljelyjärjestelmän kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen ja äärimmäisiin sääilmiöihin sekä vähentää maatalouden nettokasvihuonepäästöjä tuotettua yksikköä kohden. Lisäksi ruokaturvaan liittyy läheisesti metsä-, vesi- ja energia-alan yhteistyö. Suomi kohentaa ruokaturvaa myös osallistumalla globaalien ruokaturva-asioiden kansainväliseen vaikuttamiseen. Suomi on vaikuttanut aktiivisesti köyhimpien ihmisten ruokaturvan kohentamiseen, nälän poistamiseen ja maaseutukehitykseen monenkeskisten hankkeiden kautta sekä WFP:n, FAO:n ja IFAD:n hallintoelimien työskentelyyn osallistumalla. Helsingissä Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä