Leikkipaikkojen putoamisalustojen iskunvaimennus

Transkriptio

1 Leikkipaikkojen putoamisalustojen iskunvaimennus Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö Lepaa, rakennettu ympäristö Kevät, 2019 Milla Utriainen

2 TIIVISTELMÄ Rakennettu ympäristö Lepaa Tekijä Milla Utriainen Vuosi 2019 Työn nimi Työn ohjaaja Leikkipaikkojen putoamisalustojen iskunvaimennus Hannu Äystö TIIVISTELMÄ Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä turvallisuutta leikkipaikoilla. Tarkoitus on tarjota lisää tietoutta putoamisalustojen tärkeydestä ja ominaisuuksista rakennuttajille ja alueomistajille. Uudet standardin myötä alueomistajaa suositellaan testaamaan turvaalustojen iskunvaimennus. Kansallinen suositus koskee ensisijaisesti valettavien turva-alustojen käyttöönottotarkastuksen yhteydessä tehtävää HICmittausta, mutta mittaaminen on tärkeää myös alustan koko elinkaaren aikana. Olen itse työskennellyt leikkipaikkatarkastajana keväästä 2018 asti. Opinnäytetyössä kerrotaan yleisesti leikkikenttien turva-alustavaatimuksista ja käytetyistä materiaaleista. Työssä käsitellään myös leikkikentillä tapahtuvia onnettomuuksia. Tutkimuksessa käydään läpi, kuinka leikkikenttien iskunvaimennusta voidaan mitata HIC-laitteistolla. Mittauksilla kerätyn materiaalin avulla vertaillaan turva-alustojen iskunvaimennusta ja muita ominaisuuksia. Tuloksia on kerätty kolmelta vuodelta. HIC-mittauksien yleistyminen on nostanut valettavien turva-alustojen laatua. Yleisimmin käytetty turvasora antoi tutkimuksessa vaihtelevia tuloksia ja materiaalin laatu vaihteli huomattavasti tutkimuskohteiden välillä. Putoamisalustojen iskunvaimennus heikkenee kulutuksen myötä, joten niiden kunnostus ja ylläpito ovat tärkeitä. Turva-alustojen iskunvaimennusta tulisi seurata koko niiden elinkaaren ajan. Avainsanat Iskunvaimennus, turva-alusta, HIC-mittaus Sivut 25 sivua

3 ABSTRACT Degree Programme in Landscape Design and Construction Lepaa Author Milla Utriainen Year 2019 Subject Supervisor Playground area safety surfaces and shock absorption Hannu Äystö ABSTRACT The main goal of this thesis was to increase safety in the playground areas. The aim also was to offer more knowledge about the impact of safety surfaces and importance of shock absorption. The new European standard was released in 2018 with the requirement of HIC testing of pourable safety surfaces. The landowners are responsible for the testing. Usually the test is made after the installation but it is the important to test surface materials of all kind and all ages. In this thesis there is basic information about safety surface criteria and common materials. In the theory part accidents in playground areas are reported. The study shows how HIC measuring is used to test surface materials in playgrounds. With the measuring results that have been collected last three years we can compare the quality of shock absorption of different surface materials. The spread of HIC testing has increased the quality of pourable safety surfaces. The most in commonly used safe gravel gave a large variety of test results. Safety surfaces are losing their shock absorption feature because of wear and that is why the maintenance of surfaces is important task. It is also important to observe the materials during their whole life circle. Keywords Pages HIC testing, shock absorption, safety surface 25 pages

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO TURVA-ALUSTAT LEIKKIKENTÄLLÄ Putoamiskorkeus Putoamistila Putoamisalue Materiaalit Turvasora Valettavat turva-alustat Turvalaatat Turvahake Hiekkatekonurmi Materiaalien yhdistäminen ISKUNVAIMENNUS JA SEN HYÖDYT VASTUU JA VAATIMUKSET TUTKIMUSMENETELMÄT Laitteisto Turva-alustojen testaus kohteessa HIC-mittaus leikkikentällä Raportointi TULOKSET JA ANALYYSI POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Työryhmän pohdinta Johtopäätökset LÄHTEET... 26

5 1 1 JOHDANTO Leikkipaikkojen yleistä turvallisuutta alettiin kehittää 1970-luvulla, kun Englannissa huolestuttiin leikkikentillä lapsille tapahtuvista tapaturmista ja kuolemista. Todettiin, että suurin osa leikkipaikoilla tapahtuvista tapaturmista ja onnettomuuksista aiheutuu välineistä tippumisesta ja kaatumisista. (Henderson, 2014) Putoamiseen alettiin kiinnittää huomiota ja havaittiin, että alustalla, jolle välineestä tiputaan, on suuri merkitys. Aluksi tutkittiin betonin, nurmen ja hiekan eroja sekä niiden vaikutusta onnettomuuden vakavuuteen. Putoamisalustan iskunvaimennus ja jousto osoittautuivat tärkeimmiksi onnettomuuksia ehkäiseväksi ominaisuudeksi leikkikenttien putoamisalustoissa. Myöhemmin alettiin tutkia irtomateriaalien, hiekan ja puuhakkeen sekä kumisten alustojen kykyä ehkäistä vakavia onnettomuuksia leikkikentillä. (Mack, Sacks & Thompson, 2000) Iskunvaimennuksella todettiin olevan pienentävä vaikutus loukkaantumisten määrään leikkipaikoilla. (Huber, 2016) Ensimmäiset turva-alustaa koskevat standardit tulivat Euroopassa voimaan Suomessa vuonna 2018 tuli voimaan standardi, joka velvoittaa paikalla valettujen turva-alustojen iskunvaimennuskyvyn testaamisen alustan asentamisen jälkeen (Junttila, 2019). Viherympäristöliitto, VYL, kirjoitti tarkennuksen nettisivuilleen koskien standardia. Leikki- ja lähiliikuntapaikka turvallisuuslautakunnan suositusluonteinen tarkennus koskee perinteisiä valettavia ja muita paikalla sekoitettavia putoamisalustoja. (VYL, 2017) Erityisesti turva-alustojen iskunvaimennuskykyyn on kiinnitettävä enemmän huomiota, koska niiden puutteet suurentavat tapaturma riskiä ja onnettomuuksien vakavuutta. Walter J. Hendersonin (2014) mukaan turvaalustojen puutteet ovat olleet suurin tapaturmien aiheuttaja viimeiset 50 vuotta. Vaikka tarjolla on tarvittavaa teknologiaa ja aiheesta on määritelty standardeja, tapaturmien määrä ei silti vähene. Suomessa turva-alustojen iskunvaimennuskyvyn mittaaminen on aloitettu 2010-luvulla. Syy mittauksille saattaa löytyä valettujen turva-alustojen yleistymisestä, mutta ne eivät ole ainoita alustoja, joiden iskunvaimennuskykyä tulisi seurata. Materiaalit kestävät kulutusta eri tavoin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ja miksi turva-alustojen iskunvaimennuskykyä mitataan. Lisäksi opinnäytetyön kautta pyritään tarjoamaan tietoutta rakennuttajien edustajille ja sitä kautta lisäämään leikkipaikkojen turvallisuutta. Pohdin myös syitä, miksi turva-alustojen kenttäkokeiden määrä on alhainen. Opinnäytetyön tilaajana toimii perheyritys Lappset Group Oy, joka on perustettu Se on Suomen suurin leikki- ja liikuntapaikkavälinevalmistaja, jonka pääkonttori sijaitsee Rovaniemellä. Tehtaita sijaitsee Suomessa,

6 Virossa, Ruotsissa ja Hollannissa. Jälleenmyyjiä on 50 eri maassa ja liikevaihto vuonna 2018 oli 63,5 M. Lappset Group Oy valmistaa ja myy leikkipaikoille monia eri turva-alustoja, joten tutkimukseni auttaa yritystä kehittämään palveluita ja tuotteita. Lisäksi Lappset Group Oy:n alaisuudessa toimii omana erillisenä yksikkönä PlayCare. Yksikkö tuottaa leikki- ja ulkoliikunta-alueiden elinkaaripalveluita. Aloitin työskentelyn yrityksessä toukokuussa 2018 ja työhöni kuuluu leikki- ja liikuntapaikkojen tarkastus sekä rutiinihuoltoon kuuluvat korjaukset. Syksyllä 2018 osallistuin leikkivälinetarkastajien koulutukseen. Kurssin jälkeen suoritin RPII-sertifiointikokeen ja sain joulukuussa sertifikaatin INS TURVA-ALUSTAT LEIKKIKENTÄLLÄ Aluesuunnittelijat joutuvat tasapainoilemaan leikkipaikkojen tekemisestä lapsille riittävän mielenkiintoisiksi ja samalla kuitenkin riittävän turvallisiksi. Leikkikenttien tarkoitus on tarjota lapselle paikka, jossa pääsee kehittämään elämän tärkeitä taitoja. Leikkipaikoilla voi kehittää monia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia. Kaikilta tapaturmilta emme voi lapsia suojella, mutta tehtävämme on tarjota mahdollisimman turvallinen ympäristö lapsen kasvulle. Liian turvallinen voi olla lapsen mielestä tylsä ja lapsi hakeutuu vaaroihin, joita suunnittelija ei ole ottanut huomioon. Turvallisesta voi tulla vaarallinen, kun ei osata varautua yllättäviin riskeihin. Leikkikenttien suunnittelussa tulee huomioida monia turvallisuuteen liittyviä seikkoja. Leikkipaikoilla tärkeintä on estää pysyvästi vammautuminen ja henkeä uhkaavat vahingot. Turva-alustan ei siis tarvitse estää nilkan nyrjähdystä tai edes luiden murtumista, kunhan vakavimmat vahingot, kuten päävammat pystytään estämään. Putoamiselta suojaaminen on standardeilla säädetty ja alustan iskunvaimennustarpeet määritellään välineiden putoamiskorkeuden mukaan. Iskunvaimennusta vaativat elementit, joiden putoamiskorkeus on yli 60 cm tai niissä on pakotettua liikettä (Junttila, 2017, s. 82). Pakotettua liikettä muodostuu välineissä; keinu, liukumäki, karuselli, 1, 5 ja 6 tyypin keinumisvälineet ja köysirata. 2.1 Putoamiskorkeus Välineen putoamiskorkeuden määrittäminen on tärkeää, sillä putoamiskorkeus määrittää turva-alueen laajuuden. putoamiskorkeus määrittää alustan iskunvaimennusvaatimukset. Putoamiskorkeuden määrittäminen auttaa suojaamaan lasta putoamisen ja liikkeen aikana tapahtuvilta loukkaantumisilta. Perinteisesti vapaa putoamiskorkeus mitataan pystysuoraan alla olevalle alustalle. Putoamiskorkeus määritetään seisomapinnasta, istumatasosta, kiipeilyotteesta tai

7 metri riipuntaotteen alapuolelta; lisäksi on runsaasti välinekohtaisiä vaatimuksia. Välinevalmistajat kertovat asennusohjeissa välineen putoamiskorkeuden (kuva 1), mutta asennusvirheistä ja turva-alustojen kulumisesta johtuen se täytyy tarkastaa aina paikan päällä. Putoamiskorkeus mitataan välineestä, vaikka putoamisen estämiseksi olisikin asennettu umpikaide tai muu rakenteellinen este. Leikkiväline, jonka vapaa putoamiskorkeus on 60 cm, ei vaadi iskua vaimentavaa alustamateriaalia. Hyvin hoidetun pintamaan ja nurmikon iskunvaimennus kyky riittää, kun putoamiskorkeus on 100 cm. Suurin sallittu putoamiskorkeus on 300 cm, jolloin putoamisalueen laajuus on 250 cm, ja iskunvaimennus vaaditaan koko alueelle. (Junttila s. 197) Yli 300 cm korkuisissa välineissä tulee olla putoamiselta estävät, suljetut seinät, niin että putoaminen on mahdotonta. 3 Kuva 1. Liukumäen asennusohjeeseen merkitty putoamiskorkeus 1470 mm (Lappset Group Oy, n.d.). Isommilla välineillä voi olla monia eri putoamiskorkeuksia, sillä niissä on monia eri toimintoja. Esimerkiksi kiipeilytelineeseen on voitu yhdistää liukumäki, jolloin putoamiskorkeus määritellään silloin komponentti kohtaisesti. Välineessä luikumäellä ja kiipeilyverkolla on oma putoamiskorkeus. Pakotettua liikettä muodostavien leikkivälineiden tai elementtien putoamiskorkeudeksi määritetään aina vähintään 100 cm. Pakotetulla liikkeellä tarkoitetaan liikettä, jota käyttäjä ei voi itse pysäyttää nopeasti. Liukumäessä syntyvä pakotettu liike muodostuu liukuosassa ja karusellin pyörivä liike synnyttää vauhdin, jota käyttäjä ei itse pysty hallitsemaan. Keinuessa syntyy pakotettua liikettä ja sen putoamiskorkeuden mittaaminen eroaa muista (kuva 2). Keinun putoamiskorkeus (D) lasketaan kannattimen (h2), eli ketjun pituus jaettuna kahdella ja lisätään istuimen korkeus lepoasennossa (h3). (SFS- EN /2017, s.15)

8 4 Kuva 2. Keinun putoamiskorkeuden määrittämiseen käytetään laskukaavaa (Masterfibre, n.d). 2.2 Putoamistila Kaikki välineet tarvitsevat ympärilleen putoamistilan. Turvallisuuden lisäämiseksi välineestä putoamiseen tulee varata riittävästi tilaa, jota kutsutaan myös turva-alueeksi. Välineiden putoamistilan laajuus on yleensä vähintään 150 cm, jonka sisällä ei saa olla kovia ja teräviä esteitä. Välineen vapaassa tilassa voidaan hyväksyä riskiarviointia käyttäen terävät tai kovat objektit, mutta jos esine turva-alueella on sekä kova että terävä se tulisi poistaa. Matalien välineiden, joiden putoamiskorkeus on 60 cm, vapaan tilan putoamisalustalla ei ole kriteereitä koskien iskunvaimennusta. (SFS-EN /2017, s.39) Putoamistilan ja iskunvaimennuksentarve kasvaa, mitä korkeammalle lapsi pääsee välineessä kiipeämään. Esimerkiksi hiekkalaatikon putoamisalusta ei tarvitse iskunvaimennusta, koska riskit saada vakavia vammoja reunukselta pudotessa ovat pienet. Putoamistilan vaatimukset koskevat myös tilaa välineen ympärillä, ei ainoastaan alustan pintaa. Turva-alueelta tulee poistaa oksat, aidat ja muut esteet, joihin lapsi voi pudotessaan osua. Muodostuu esteetöntä tilaa koko välineen ympärille. Välineen turva-alue voi leikata toisen välineen turva-alueen kanssa, kun välineessä ei ole pakotettua liikettä. (Junttila, 2017) Leikkipaikan pääkulkuväylät eivät saa ristetä pakotettuun liikkeeseen liittyvän vapaan tilan kanssa. Ymmärrettävän riskin vuoksi kulkuväylien ei tulisi ristetä keinun turva-alueen kanssa eikä muiden välineiden kanssa, joissa syntyy pakotettua liikettä.

9 5 2.3 Putoamisalue Putoamiskorkeuden avulla voidaan laskea alue, jolle lapsi todennäköisesti putoaa. Kaikkien välineiden, joiden putoamiskorkeus on alle 150 cm, putoamisalueen säde on 150 cm. Jos välineen putoamiskorkeus on yli 150 cm, putoamisalueen laajuus lasketaan 2/3 putoamiskorkeudesta + 50 cm. Putoamisalue mitataan säteenä kiinteästä rakenteesta, jonka päälle lapsi voi nousta. Putoamisalue tulee varustaa iskua vaimentavalla alustalla silloin, kun putoamiskorkeus on yli 60cm. Tutkimukset osoittavat, että hyvin hoidettu pintamaa, kivituhka tai nurmikko omaavat riittävän iskunvaimennus kyvyn 100 cm asti. (SFS-EN 1176, Taulukko 4) Poikkeuksia putoamisalueen määrittämiseen löytyy leikkivälineistä, joissa syntyy pakotettua liikettä. Pakotettu liike välineessä lisää kaatumisriskiä ja vaatii siksi suuremman putoamisalueen. Liukumäen poistumisosan edessä tulee olla 100 cm, 150 cm tai 200 cm, liukumäen poistumisosan pituudesta ja kallistuskulmasta riippuen. Huomioimalla poistumisosan kulma ja pituus selviää, jääkö lapsella jäännösvauhtia mäen laskun jälkeen ja tarvitseeko liu un edessä olla pidempi putoamisalue. Liu un edessä putoamiskorkeudeksi katsotaan 100 cm, vaikka todellisuudessa pudotusta ei olisikaan (kuva 3). Turva-alustaksi ei sovellu asfaltti, vaan liu un poistumisosan eteen tulisi asentaa vähintään kivituhkaa iskua vaimentamaan. Kuva 3. Liukumäen turva-alue, 4480 mm x 7480 mm. (Lappset Group Oy, n.d.) Keinulla on oma laskukaava (1) putoamisalueen määrittämiseen. Iskuvaimennetun putoamisalueen pituus saadaan kun 0,867 kerrotaan ketjunpituudella (L) ja lisätään 225 cm. X = 0,867 L + 225cm (1) Putoamisalueen pituus mitataan keinun orren alta kumpaankin keinumissuuntaan. Mikäli keinun turva-alustamateriaalina käytetään kiinteää ma-

10 teriaalia, kuten valettu kumirouhe, viimeinen 50 cm turva-alustan pituudesta ei vaadi iskunvaimennusta. Lisäksi sivuilla tulee olla istuimen keskiosasta mitattuna 87,5 cm putoamisaluetta. Keinutelineissä, joissa on linnunpesäkeinu tai muu yli 50 cm levyinen istuin, tilaa tulee olla enemmän. Esimerkiksi 100cm leveän keinuistuimen putoamisalue vaatimus sivulle kasvaa seuraavasti (2). 87,5cm + (100cm 50cm) 2 (2) Karusellissa pakotettu liike voi saada lapsen sinkoamaan pitkänkin matkan, ja siitä syystä putoamisalueeksi määritetään vähintään 200 cm. Alue ei saa ristetä muiden välineiden putoamisalueen tai turva-alueiden kanssa. (Junttila, 2017, s ) Materiaalit Jokaisella turva-alustamateriaalilla on omat hyvät ja huonot ominaisuudet. Kun alueen suunnittelija valitsee alustamateriaaleja, valintaan vaikuttavat monet tekijät, muun muassa huollettavuus, hinta, ulkonäkö ja ekologisuus. Irtomateriaalit, turvasora ja -hake ovat edullisimpia vaihtoehtoja ja niiden käyttö on yleistä. Turvalaattojen ja valetun alustan edut ovat ulkonäössä ja niiden esteettömyys. Materiaaleja voidaan käyttää leikkipuistoissa monipuolisesti ja välinekohtaisesti. Matalat välineet, joiden putoamiskorkeus on alle 60 cm, voidaan varustaa pelkällä valettavan alustan pintakerroksella ilman joustoa ja korkeiden kiipeilyvälineiden alle voidaan asentaa turvasoraa, jonka kerrosvahvuus on 40 cm. Leikkikentillä esteetön kulku tulisi huomioida muodostamalla ainakin yksi pintamateriaaliltaan muotoaan muuttamaton reitti, esimerkiksi turvalaatoista Turvasora Turvasora on selvästi yleisin turva-alustamateriaali leikkipaikoilla, sillä valmistajia on useita ja hinta on edullinen. Turvasora on hiekkaa mistä on tarvittaessa veden kanssa seulottu hienoaines pois. Turvasoran asentaminen on myös helppoa ja edullista välineiden asennuksen yhteydessä. Välineen turva-alueelle kaivetaan putoamisaluetta vastaava cm syvä allas, joka täytetään turvasoralla. Asennettavan turvahiekan kerroksen paksuus riippuu putoamiskorkeudesta: alle 200 cm:n pudotus vaatii 30 cm:n kerroksen turvahiekkaa, alle 300 cm:n putoamiskorkeudelle hiekan kerrosvahvuus tulee olla 40 cm. Junttilan (2017) mukaan, mikä tahansa jaoke välillä 0,25 8,00 mm on hyväksytty, kunhan sen raekoon jakauma on standardin EN mukaisella testillä tehtynä D60/D10< 3,0 (kuva 4). Turvasora kovettuu käytössä etenkin keinujen alla ja vaatii huoltoa. Kovettuminen johtuu siitä, kun hiekan jyvät hankautuvat keskenään ja syntyy

11 raekooltaan hienompaa hiekkaa. Kostea hiekka voi sotkea lasten vaatteet ja kulkeutua leikkien päätteeksi sisälle. 7 Kuva 4. Turvasora, raekoko 1-5 mm (Mullos, n.d.) Valettavat turva-alustat Kumirouheesta valettavat turva-alustat ovat yleistyneet visuaalisen monipuolisuutensa vuoksi. Kaksikerroksiset alustat koostuvat joustokerroksesta ja kulutuskerroksesta, johon voidaan käyttää eriväristä kumirouhetta ja tehdä alustaan kuviointia (kuva 5). Iskunvaimennuskyvyn määrittää joustokerroksen paksuus. Valetun turvaalustan valmistamisessa on monia seikkoja, jotka vaikuttavat alustan lopulliseen laatuun. Asennettaessa joustokerrosta tulee huomioida muun muassa maan sekä ilman lämpötila ja kosteus. Ensimmäinen kerros on iskun vaimennuksen kannalta tärkeämpi ja kulutuskerroksen tehtävä on suojata sitä. Valetun turva-alustan materiaali- ja asennuskustannukset ovat suuremmat, kun verrataan turva-alustoihin, jotka valmistetaan irtomateriaaleista. (Suominen, 2017, s.23) Tasaista turva-alustaa on helppo ylläpitää, siltä on helppo harjata pois roskat ja kulumiskerrokseen voidaan tehdä paikkauksia. Kumi voi kovettua iän myötä UV-säteilystä johtuen ja mikäli alustan pohjustuksia ei tehdä oikein voi kulutuskerros halkeilla. Valettava turva-alusta on erinomainen valinta silloin, kun suunnitellaan esteettömiä leikki- ja liikunta-alueita. (Junttila, 2017, s.63) Kuva 5. Valettavan turva-alustan kulutuskerroksen voi tehdä monen värisestä kumirouheesta (Lappset Group Oy, n.d.).

12 Turvalaatat Monipuoliset esivaletut turvalaatat on helppoja asentaa ja niitä saa eri iskunvaimennuksilla. Valmistajista riippuen turvalaatat ovat paksuudeltaan mm. Turvalaatan valinnassa tulee huomioida iskunvaimennuksen tarpeet. Yleisesti katsoen mitä paksumpi laatta, sitä suuremman pudotuskorkeuden se sallii. Laattoja on saatavilla jopa 300 cm pudotuskorkeuteen asti. Useimpien laattojen mitat ovat 50 cm x 50 cm (kuva 6). Turvalaattojen iskunvaimennuskyky testataan laboratorio-olosuhteissa, mutta kuluminen ja sääolosuhteet vaikuttavat iskunvaimennukseen, eikä tuloksia voi verrata kenttäkokeeseen. (Junttila, 2017, s.63) Valmistajasta riippuen laatoissa on voitu käyttää luonnonkumia kierrätysmateriaalina. Kierrätysmateriaalin lisäksi usein käytetään uutta EPDMkumia ja liimassa polyuretaania. Vettä läpäisevillä turvalaatoilla on hyvä liukkauden esto ja ne soveltuvat kulutussuojaksi esimerkiksi keinujen alle. Alustan asennus on kustannustehokasta ja helppoa. Hinta vaihtelee laatan paksuudesta ja iskunvaimennuksen määrästä riippuen. Laattoja on saatavilla erikokoisia ja värisiä malleja, joita on helppo yhdistellä. Kuva 6. Lappset Groupin markkinoima Softex turvalaattoja on monia värejä ja niitä voi yhdistää helposti (Lappset Group Oy, n.d.) Turvahake Hake jota turva-alustana käytetään, tulee olla läpimitaltaan 5-30 mm eikä siinä saa esiintyä tikkuja (kuva 7). Turvahake on puusta hakettimella valmistettu luonnollinen ja pölytön materiaali. Materiaalille ominaista on, että se maatuu ja sen vuoksi ekologinen valinta turva-alustaksi. Iskunvaimennus voi jopa parantua, kun sen alimmat kerrokset alkavat maatua ja muuttumaan mullaksi. Mikäli hakkeen alla oleva materiaali ei ole hyvin vettä läpäisevä, turva-alue tulisi salaojittaa. (Junttila 2017, 63.) Haketta voi lisätä tarvittaessa eikä vanhaa tarvitse poistaa. Turvahakkeen haittapuolia on sen vaikea puhdistus ja keveys. Se leviää helposti pois putoamisalueelta.

13 9 Kuva 7. Turvahakkeen ja soran tarvittavat kerrosvahvuudet ovat samat. Jos putoamiskorkeus on alle 200 cm, 30 cm paksuinen kerros haketta välineen putoamisalueella riittää. 40 cm turvahaketta vaaditaan, kun kriittinen putoamiskorkeus on yli 200 cm Hiekkatekonurmi Yksi uusimmista tuotteista leikkikenttien alustoina on hiekkatekonurmi. Sitä voidaan käyttää sekä peliareenoilla että iskua vaimentavana turvaalustana. Ero eri käyttötarkoitukseen asennetuilla alustoilla piilee pintakerroksen alla, joustokerroksessa. Tekonurmi ja alustassa täyteaineena käytettävä kvartsihiekka eivät itse vaimenna iskua merkitsevästi, vaan alle tulee asentaa joustokerros samaan tapaan kuin valettavan turva-alustan kohdalla. Joustokerroksena voidaan myös käyttää kierrätysmateriaalista valmistettavaa joustoalustaa (kuva 8). Mitä paksumpi jousto tekonurmen ja hiekan alla on, sitä parempi sen iskunvaimennuskyky on. Kuva 8. Joustoalustan tarkoitus on parantaa hiekkatekonurmen iskunvaimennuskykyä (Lappset Group Oy, n.d.). Hiekkatekonurmi on kestävä ja esteetön valinta. Kumirouhekenttien tapaan toimiva hiekkatekonurmi on ympäristöystävällisempi. Sen ylläpito

14 tarve on vähäinen, mutta elinkaaren aikana kvartsihiekkaa voidaan lisätä useita kertoja. Tekonurmen hiekan täyttösuositus on 25 kg/m² (Lappset Group Oy, 2019). Ilkivallalle altista tekonurmea on helppo korjata ja paikata tarpeen vaatiessa. Hiekkatekonurmi soveltuu parhaiten ulkoilu- ja urheilukenttien alustaksi, joissa iskua vaimentavaa ominaisuutta ei tarvitse olla. Tekonurmea on saatavilla erivärisiä ja eri mittaisella nukalla Materiaalien yhdistäminen Turva-alustoissa on mahdollisuus hyödyntää erilaisia yhdistelmiä turvallisuuden parantamiseksi. On yleistä yhdistää irtomateriaalit turvasora- ja hake niin että turvahiekka ei kovetu yhtä helposti suuren kulutuksen myötä. Turvahiekan kovettumista voidaan myös ehkäistä asettamalla keinujen alle kulutussuojaksi turvalaattoja (kuva 9). Luonnonmateriaalien kanssa yhdisteltävien tuotteiden testaus onnistuu ainoastaan paikan päällä tehtävän kokeen avulla. Yhdistettäessä kuminen suoja turvahiekan kanssa kriittinen putoamiskorkeus voi vaihdella sääolosuhteiden, kuten routimisen, ja kulumisen myötä. (SFS-EN 1177/2018 s.15) Kuva 9. Keinun alle on asennettu turvalaattoja kulutussuojaksi. Kuvassa näkyy myös HIC-laitteisto. (Utriainen, 2018) 3 ISKUNVAIMENNUS JA SEN HYÖDYT

15 Iskunvaimennettu alusta imee törmäyksen liike-energiaa niin, että alustaan iskeytyneen objektin kiihtyvyys pienenee iskuun kuluvan ajan pidentyessä. Turva-alustan iskunvaimennus pienentää loukkaantumisriskiä. Turva-alustojen iskunvaimennuskykyä mitataan HIC-1000-arvolla. Lyhenne HIC tulee englanninkielisistä sanoista Head Injury Criteria, joka suomeksi tarkoittaa päävammakriteeriä. Testissä mitataan iskuimpulssin maksimikiihtyvyys (ɡmax), joka tulee olla alle 200ɡ, sekä kiihtyvyyskäyrä a. Kiihtyvyyden voimakkuus ilmaistaan yksikössä ɡ (painovoima). Arvot ovat maailmanlaajuiset ja standardisoitu. Kun turva-alustan iskunvaimennukseen liittyvät arvot ovat edellä mainitun mukaiset, mahdollisuudet kallon murtumaan tai kuolemaan johtavaan päävammaan on supistettu kymmeneen prosenttiin. (Hubert, 2016) Yleisimmät tapaturmat leikkipaikoilla johtuvat kaatumisista ja putoamisista. Vakavat vahingot voidaan estää valitsemalla alueelle iskua vaimentava alusta. Vuosina Ruotsin ensiaputilastojen mukaan, suurin osa leikkipaikoilla ja koulujen pihoilla sattuneista tapaturmista johtui turva-alustojen puutteellisuudesta. Yleisin onnettomuus on korkealta putoaminen (Konsumenverket, 2008). Englannissa kaikista leikkipaikoilla välineistä johtuvista tapaturmista 80 % johtuu turva-alustasta. Alla oleva taulukko 1. osoittaa Amerikassa tehdyn tutkimuksen tulokset vuosilta (O Brien, 2019) 11 Taulukko 1. Putoaminen oli suurin tapaturmien syy. Vapaasti suomennettu. (Utriainen, 2019) Vaaratilanne Määrä Prosenttimäärä Putoaminen % Välineestä johtuva % Muu % Satunnainen % Törmäys % Loukkuun jääminen % Yhteensä % Leikki-ikäinen lapsi on kaikkein tapaturma-alttein, sillä heidän hahmotuskykynsä ja motoriikkansa kehittyvät vielä. Tapaturmat, jotka aiheutuvat ympäristön ja havainnoimiskyvyn puutteesta, ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. Siitä huolimatta putoamisista ja kaatumisista johtuvat, sairaalahoitoon johtaneet tapaturmat ovat edelleen alle 7-vuotiaiden keskuudessa yleisimpiä. Mitä korkeammalta lapsi putoaa, sitä enemmän vammoja syntyy. Korkealta pudonneella lapsella tyypillisimpinä löydöksinä ovat niskan ja pään

16 vammat sekä raajojen murtumat. Vakavia vammoja aiheutuu suurella todennäköisyydellä, kun putoamiskorkeus on kaksi kertaa lapsen oma pituus. (Katajamaa, Peltola & Salminen, 2015) Vaikka pää edellä putoamisia leikkipaikoilla tapahtuukin vähän, niiden sattuessa vammat ovat usein vakavia. Jos käyttäjä tippuu leikkivälineestä alustalle, jonka HIC-arvo on yli 1000, todennäköisyys erittäin vakavalle aivovammalle on 18 %. Syy miksi päävammoista tulee olla huolissaan, on se, etteivät tapaturmassa vaurioituneet aivosolut uusiudu toisin kuin murtunut ranne. Iskunvaimennusta hyödynnetään myös muissa leikkikenttien elementeissä eikä ainoastaan turva-alustoissa. Esimerkiksi keinuistuimen etureuna tulee olla iskua vaimentava VASTUU JA VAATIMUKSET Tukesin sivuilla on ohjeistus, että turva-alustojen on oltava iskua vaimentavaa materiaalia, jotta voidaan vähentää putoamisesta aiheutuvia vammoja. Koska leikkikentällä leikkiminen on kuluttajille tarjottu palvelu, leikkipaikkojen turvallisuuden vastuita säätelee kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011). Jokaisesta leikkipaikasta vastuussa on alueen omistaja. Jos alueella tarkastuksen yhteydessä havaittuja vikoja ei korjata, vastuussa on palvelun tarjoaja eli alueen omistaja (Kuluttajaturvallisuuslaki, 920/ ). Lisäksi laissa on vaatimus turvallisuusasiakirjasta, jossa on palveluntarjoajan kirjallinen kuvaus alueen turvallisuudesta, riskeistä ja hätätilanteisiin varautumisesta (Tukes, 2019). Tarkastajat ja huoltohenkilökunta työskentelevät alueen turvallisuuden vuoksi ja hoitavat tarvittavia toimenpiteitä. Standardi velvoittaa onnettomuuksien ehkäisemiseksi omistajaa tai kentän ylläpitäjää laatimaan jokaiselle leikkikentälle tarkoituksenmukaisen tarkastussuunnitelma (SFS EN s ). Tarkastuksessa havaitut viat kirjataan raporttiin. Tarkastuksissa tulisi välineiden lisäksi tarkastaa myös turva-alustat, niiden puhtaus, kerrosvahvuus ja iskunvaimennuskyky. Vikoja korjataan raportin perusteella alueen omistajan päätösten mukaisesti. Tarkastuspöytäkirjat arkistoidaan, jotta niihin voi palata tarpeen vaatiessa. Kuluttajaturvallisuuslaissa ei suoraan määrätä, kuinka usein kunnan tai taloyhtiön leikkipaikan turvallisuus pitää tarkastaa. Leikkikenttävälineiden mukana tulee olla huolto- ja käyttöohjeet, joihin valmistaja on määritellyt, milloin välineelle pitää tehdä huoltoja ja tarkastuksia. Palvelun tarjoaja

17 pystyy tarkastusten avulla osoittamaan, että on huolehtinut leikkikenttiensä turvallisuudesta. Lain mukaan leikkikentistä ei saa aiheutua vaara kuluttajille. (Tukes.fi 2019) Tällä hetkellä ainoastaan Kanadan standardi, CSA, velvoittaa palveluntarjoajaa testaamaan turva-alustojen iskunvaimennuksen mittaamisen kenttäkokeilla, standardi on tullut voimaan vuonna Leikkivälinevalmistajan vastuulla on varmistaa, että välineestä putoaminen on estetty standardien mukaisesti. Umpikaiteet, kaideputket ja aukkojen sivulaidat suojaavat putoamiselta eri tavoin ja välineestä riippuen niitä voidaan käyttää monipuolisesti välineen eri osissa. Helppopääsyinen väline vaatii käyttäjältään ainoastaan perustaidot, jotta käyttäjä pääsee välineeseen. Helppopääsyisen välineen päällä tai sisällä käyttäjät pääsevät liikkumaan vapaasti ja nopeasti ilman että tarvitsee kiinnittää huomiota käsien tai jalkojen käyttöön (EN :2017 s.38-39). Tällaiset välineet ovat usein tarkoitettu lapsille, jotka harjoittelevat motoristen taitojen kehittämistä. Helppopääsyisessä välineessä tulee olla umpikaide, mikäli sen putoamiskorkeus ylittää 60 cm:ä (Junttila, 2017). Pienen lapsen huoltajan luonnollinen tehtävä on valvoa, ettei lapsi päädy vaaratilanteisiin. Huoltaja ei saisi nostaa lasta leikkivälineeseen, jonne hän ei omin avuin pääse. Vaikeapääsyiset välineet ovat myös eri tavalla suunniteltuja ja niissä putoamiselta suojaaminen on erilainen. Tilanteessa, jossa lapsi on nostettu välineeseen, syntyy riski, että lapsi etenee leikkiessään paikkaan, jonne huoltaja ei enää yletä tai pääse auttamaan tarpeen vaatiessa. Esimerkiksi leikkivälineessä voi olla palomiehentanko, johon johtaa vapaa aukko. Välineeseen nostettu lapsi, jonka hahmotuskyky ei ole vielä kylliksi kehittynyt, voi pudota helposti jopa parin-kolmen metrin korkeudelta, kun ei saa kunnon otetta tangosta. Käyttäjien vastuulla on myös ilmoittaa havaituista vioista alueen omistajalle TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimus on toteutettu kesällä 2018 ja lisäksi on hyödynnetty vanhempaa materiaalia ja HIC-mittauksia vuosilta Testauskohteet on valittu sattuman varaisesti eri puolelta pääkaupunkiseutua ja Varsinais-Suomesta. Tutkimukseen valittiin kohteita, jossa alustamateriaali oli turvahake, turvasora, valettu turva-alusta tai turvalaatat. Näiden lisäksi leikkipaikoilla käytetään muitakin materiaaleja tai niiden yhdistämistä, mutta tutkimukseen otettiin mukaan yleisimmät neljä. Tutkimuksessa oli mukana myös uusia kohteita, joiden käyttöönottotarkastus sisälsi HIC-mittauksen. Testattujen turva-alustojen asennus vuotta ei valitettavasti pystynyt selvittämään kaikista kohteista. Kenttätestit on

18 suoritettu käyttäen SFS EN 1177:2018 mukaista standardia. Menetelmä 2 on tullut voimaan vuonna 2018 ja sen tarkoituksena on varmistaa alustan soveltuvuus tuotteen elinkaaren eri aikoina. Tutkimuksessa vertailtiin 61 eri HIC-mittausta, joista 26 tehtiin valetuille turva-alustoille, 22 turvasoralle, 8 turvahakkeelle ja 5 turvalaatoille mittauksia oli 13, mittausta ja vuonna 2018 mittauksia tehtiin yhteensä 22. Mittaukset on suoritettu yhdessä sertifioitujen leikkipaikkatarkastajien kanssa Laitteisto Tutkimuksessa käytettiin HIC laitteistoa, jonka on luonut saksalainen Helmut Eggert. Koska työ tapahtuu kentällä ja kohteita on päivän aikana useita, laitteisto täytyy olla helposti liikutettavissa. Mittauslaitteeseen liitetään kannettava tietokone, johon on ladattu HICLab -professional ohjelma. Laitteistoon kuuluu mittapää, joka on puolipallon muotoinen ja painaa 4,6 kg. Mittapään sisällä on anturi, joka mittaa pudotuskorkeuden ja alustan iskunvaimennyskyvyn. Jotta mittapää saadaan nostettua oikealle pudotuskorkeudelle voidaan käyttää nostojalkaa, jolla mittapää nousee jopa 350 cm:n korkeuteen (kuva 10). Nostojalassa on koukku ja liipaisinnaru, jota vetämällä mittapää vapautuu ja putoaa pystysuorassa turva-alustalle. Nostojalan avulla anturi tippuu suorassa turva-alustalle. Valettujen alustojen mittaamisessa kannattaa ottaa huomioon alustan kimmoisuus. Mittapää on otettava kiinni ensimmäisen iskun jälkeen, jotta sen johtoliitäntä ei vaurioituisi vieriessä tai pudotessaan huonosti toisen pompun jälkeen. Pudotuskohdat merkataan kynän avulla valmiiseen pohjapiirrustukseen. Kuva piirretään puhtaaksi myöhemmin tietokoneella ja liitetään HIC-raporttiin. 5.2 Turva-alustojen testaus kohteessa Kenttäkokeissa testattiin olemassa olevia ja paikan päällä valmistettuja alustoja. Silmämääräinen tarkastus tapahtuu heti koepaikalle saapuessa. Huomioidaan turva-alustan materiaali, siisteys, turva-alueen laajuus ja testattava leikkiväline. Välineestä mitataan putoamiskorkeus ja määritetään iskunvaimennusta vaativa putoamisalue. Turvasoran ja -hakkeen kerrospaksuus mitataan mittatikulla ja kirjataan ylös, sillä jos HIC-1000-arvo ylittyy, syy usein johtuu siitä, ettei irtomateriaalia ole tarpeeksi. HIC-mittauksella voidaan määrittää alustalle maksimi putoamiskorkeus. Näiden arvojen perusteella voidaan todeta alustan iskua vaimentava kyky. Iskunvoimakkuuden mittaus suoritetaan pudottamalla mittapää välineen

19 putoamisalueelle välineen putoamiskorkeudelta. Mittapään sisällä sijaitseva anturi mittaa tulokset tietokoneohjelmaan. Korkeus, jolta voi tippua, niin ettei siitä aiheudu vakavia vammoja on HIC-arvoltaan 1000 ja kiihtyvyyskäyrän arvo 200 ɡmax. Jotta tulos on hyväksytty ja standardien mukainen tulee molempien raja-arvojen olla yhtä suuri tai alittua. Mitatessa alustan korkeinta mahdollista putoamiskoreutta anturia voidaan nostaa yli välineen putoamiskorkeuden, niin kauan, kunnes HIC-1000 ylittyy. 15 Kuva 10. Korkean välineen mittauksessa käytetään apuna nostojalkaa, jolla mittapää voidaan nostaa yli kolmen metrin korkeuteen (Utriainen, 2018). 5.3 HIC-mittaus leikkikentällä Leikkipaikalla kartoitetaan alueet ja välineet, jotka tarvitsevat iskua vaimentavan alustan. Kun leikkivälineen putoamiskorkeus ja putoamisalue on saatu selville, kootaan mittauslaitteisto. Ohjelmaan kirjataan kohde, alustamateriaali, materiaalin kerrosvahvuus, lämpötila, ilmankosteus ja välineen putoamiskorkeus. Nämä tiedot tallentuvat raporttiin ja niitä voidaan muokata tarvittaessa raportin kirjoittamisen yhteydessä. Kiinteät turva-alustat harjataan hiekasta ja muusta roskasta puhtaiksi ennen testauksen alkua. Mittapään pudotuskohdat, testausvyöhykkeet, määritellään leikkivälineen mukaan ja hyödyntäen riskiarviota. Tarkastaja

20 määrittää alueen, jolle lapsi todennäköisesti voi välineestä pudotessa osua. Testikohtien määrä on yksi testi jokaista 10 m 2 kohden, jos alue on yli 100 m 2 riittää, että mitataan yksi testi jokaista 20 m 2 pinta-alaa kohti (SFS-EN 1177/2018, s.17). Mittapää tiputetaan eripuolille putoamisaluetta ja tulokset tallentuvat tietokoneohjelmaan. Tuloksia pystyy heti tarkastelemaan (Kuva 11). Tilanteessa, jossa joko HIC-arvo 1000 ylittyy tai kiihtyvyyskäyrän arvo on suurempi kuin 200 ɡmax, otetaan samalta alueelta tarkastus mittaus. Kahden testikohdan välinen etäisyys tulee olla yli 25 cm, sillä alustamateriaali tiivistyy jokaisen mittauksen jälkeen ja tämä vaikuttaa tuloksiin. (SFS-EN 1177/2018, s.13) 16 Kuva ). HIC-laitteistoon liitetään kannettava tietokone (Utriainen, 5.4 Raportointi Mitattu aineisto tallentuu HICLab -ohjelmaan ja tulokset analysoidaan toimistolla (Kuva 12). Kun alustan testaus on tehty vallitsevissa olosuhteissa, mittaustulosten lisäksi raportista tulee käydä ilmi, että testi on tehty leikkikentällä eikä tule olettaa, että muissa olosuhteissa saataisiin samat tulokset. (SFS-EN 1177/2018, s.19) Tämä johtuu siitä, että alustan iskunvaimennuksen laatuun vaikuttaa sää- ja ympäristöolosuhteet.

21 17 Raporttiin kirjataan myös paikan sijainti, osoite ja postinumero alustamateriaali testatun tuotteen kuvaus irtomateriaalin kerrospaksuus, esim. kuinka paljon turvasoraa on sääolosuhteet ja muut tekijät, jotka voivat vaikuttaa mittaustuloksiin testikohtien sijainnit välineen pohjapiirustuksessa kuinka korkealta mittapää on tiputettu testikohtaan jokaisen testipudotuksen HIC-arvo ja ɡmax-arvo aika/kiihtyvyyskäyrä yhdestä testikohdassa tehdystä pudotuksesta Euroopan standardin tunnus ja menetelmä, jolla testi on toteutettu maininta: Iskua vaimentavan alustan HIC-arvon on oltava yhtä suuri tai alle 1000 ja ɡmax -arvo saa olla korkeintaan 200 ɡ, kun pudotus tehdään välineen vapaalta putoamiskorkeudelta. Tätä raporttia voidaan käyttää vahvistamaan alustan suoritustaso määritellyssä testaustilanteessa.

22 18 Kuva 12. HICLab ohjelmaan siirretyt mittaustulokset. Vihreällä pohjalla oleva mitta, 0,8 m kertoo alustan kriittisen putoamiskorkeuden. (Utriainen, 2019)

23 Testikohteessa ohjemaan kirjatut muistiinpanot siirtyvät raportin test data -taulukkoon ja niitä muokataan toimistolla. Valmiin raportin tiedoissa lukee tarkat tiedot testausajankohdasta ja -paikasta. Lisäksi on liitetty kuvat pudotuskohdista ja välineestä (Kuva 13). Raportissa on myös kohta, jossa alueenomistajaa voidaan kehottaa toimenpiteisiin. Mahdollisia korjaus ehdotuksia on esimerkiksi turvahiekan lisääminen, valetun turva-alustan kulutuskerroksen paikkaaminen tai maininta alustan likaisuudesta. Jotta raporttia on helppo lukea, alustan testauskohtien HIC- ja ɡmax -arvot on taulukoitu. Lopullisessa raportissa ei ole mainintaa kriittisestä putoamiskorkeudesta, mikäli sitä ei ole mitattu. Kiihtyvyyskäyrä kertoo putoamiskiihtyvyyden suhteutettuna aikaan. Mittapää mittaa putoamisen aikana siihen kohdistuneen maksimi kiihtyvyyden iskun aikana. Kiihtyvyyskäyrän avulla lasketaan, hidastuuko objektin kiihtyvyys riittävästi alustaan osuessa. 19

24 20 Kuva 13. Valmiiseen raporttiin liitetään kuva mittapään pudotuskohdista ja valokuva välineestä, jonka alusta mitattiin (Utriainen, 2018). 6 TULOKSET JA ANALYYSI Kolmen vuoden aikana kerätty aineisto osoittaa, että vuosina testatuimmat alustamateriaalit olivat kumirouheesta valmistetut valetut turva-alustat (Kuva 14). Mittauksien määrä on lisääntynyt, mutta vuonna 2018 hylättyjä tuloksia 22 kohteessa oli vain neljä.

25 21 Yhteenlaskettuna mittausvuosien aikana valetuista turva-alustoista 42 % sai hylätyn tuloksen ja turvasora ei läpäissyt testiä 45 % testikohteessa. Eniten hylättyjä tuloksia mittauksien määrään verrattuna saatiin 2016, jolloin 13 mittauksesta 8 ei läpäissyt HIC-testiä. Tuolloin mitattavana oli ainoastaan turvasorasta valmistettuja sekä valettuja turva-alustoja. (kuva 16) Tutkimuksessa ei käy ilmi, mitkä turva-alustamateriaaleista säilyttävät iskunvaimennuskykynsä parhaiten. Voidaan kuitenkin todeta, että turvahake vaimensi parhaiten objektin liike-energiaa (Kuva 15). Turvalaattoja käytetään vähän turva-alustoina niin, että ne kattaisivat koko putoamisalueen. Tutkimuksessa ei ole huomioitu turvalaattoja, jotka on asennettu keinujen alle kulumissuojaksi. Kuva 14. Testattujen alustojen jakautuminen määrän mukaan. (Utriainen, 2018) Kuva 15. Testitulokset materiaaleittain (Utriainen, 2018).

26 Kuvan 16. taulukot osoittavat, että hylättyjä tuloksia saatiin usein kohteissa, jossa leikkivälineen putoamiskorkeudeksi oli mitattu 130 cm tai enemmän. 22 Kuva ). Kuvan taulukossa mittaustulokset vuosittain (Utriainen, Analyysi Yleisimmin mitataan valettuja turva-alustoja, sillä HIC-mittaus on ainoa keino todeta niiden riittävä iskunvaimennuskyky. Valettujen alustojen mittaus on yleistynyt myös siksi, että standardi siihen velvoittaa.

27 Usein turvahakkeen sekaan oli sekoittunut tai sekoitetaan tarkoituksella turvahiekkaa, se voi joissain tapauksissa parantaa hakkeen iskunvaimennuksen säilymistä. Hakkeen käyttö on lisääntynyt viimeisen 5 vuoden aikana, ainakin pääkaupunkiseudulla. Turvalaattojen ikääntyminen aiheuttaa kosmeettisia haittoja, kun laatat alkavat erkanemaan ja saumat repsottavat. Turvalaattojen iskunvaimennuskyky on todistettu laboratoriotuloksilla. Uusissa kohteissa asennetaan laattoja vähemmän, kun valettujen alustojen määrä lisääntyy. Turvahiekka on edelleen yleisimmin käytetty turva-alustamateriaali, mutta sen laatu vaihtelee suuresti. Turvahiekan kerrosvahvuus ei täyttynyt kaikissa kohteissa. Joissain kohteissa osa turvahiekasta oli kovettunut ja hiekkaan oli muodostunut kerrostumia, niin että raekokovaatimukset eivät enää täytyneet. Tiedossa ei ole, onko turvahiekka ollut alkujaan standardin mukainen. Kohteissa, joissa turvasora sai hylätyn tuloksen, materiaalia ei myöskään ole ylläpidetty puhdistamalla tai pehmentämällä. Hylättyjä tuloksia on tullut eniten kohteissa, joissa putoamiskorkeus on suuri. Niissä kohteissa, joissa putoamiskorkeuden takia turva-alustan iskunvaimennus olisi erityisen tärkeää, mittaustulokset ylittivät suositus arvot POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 7.1 Työryhmän pohdinta Työryhmään kuuluu lisäkseni kaksi muuta sertifioitua tarkastajaa. Toinen mukaan saatu tarkastaja on toiminut välineiden asentajana aikaisemmin. Pohdimme yhdessä tuloksia ja mikä tuloksiin on mahdollisesti vaikuttanut. Lisäksi kehittelimme ideoita, joilla turva-alustojen iskunvaimennuskykyä voitaisiin ylläpitää ja seurata paremmin. Hake saa päiväkotien pihoilla palautetta sotkuisuudesta, se leviää ja likaantuu. Joissain kohteissa on havaittu sienien kasvavan turvahakkeessa. Hakkeen ylläpito koetaan vaikeana. Vaikka turvahake sai tutkimuksessa hyvät tulokset, työryhmä huomauttaa, että kokemus puuttuu. Tarvittaisiin ohjeistukset siihen, kuinka haketta tulisi ylläpitää, kun se maatuu ja mitkä muut ylläpidon työt vaikuttavat sen elinkaaren pidentämiseen. Leikkivälineen putoamiskorkeudella ei työryhmän mielestä ollut vaikutusta turva-alustan iskunvaimennuskyvyn heikkenemiseen. Sen sijaan aluesuunnittelulla voi vaikuttaa leikkialueilla iskunvaimennuksen säilymiseen. Leikkialueen suunnittelussa on huomioitava, kannattaako hiekkalaatikko sijoittaa valetulle turva-alustalle, jolloin hienoa hiekkaa voi kulkeutua putoamisalustalle.

28 24 Valettujen alustojen kunnossapidossa tärkeää olisi säännöllinen harjaus, jotta pöly ja kiviaines eivät pääse tiivistämään huokoista turva-alustaa. Irtomateriaalien iskunvaimennuskyvyn säilyttämiseksi tärkeänä toimenpiteenä mainittiin materiaalin pehmentäminen ja peseminen. Tätäkin tulisi toteuttaa säännöllisesti. Esimerkiksi Saksassa turvahiekan puhdistusta tarjotaan osana leikkikentän vuosittaista huoltoa. Irtomateriaalien kerrospaksuuksia tulisi seurata, sillä kohteissa, joissa turvahiekka ei ole tarpeeksi iskua vaimentavaa, materiaalia on usein liian vähän. Jos turvasora on standardien mukaista ja sitä on oikea määrä välineen putoamisalueella, HIC-arvot alittuvat reilusti. Jos laitteisto olisi helppo käyttöisempi ja sitä voitaisiin helposti kuljettaa mukana ja käyttää vuosittaisten tarkastusten yhteydessä, mittausten määrää saataisiin lisättyä. Riittäisi, että mittaus tulos olisi hyväksytty / hylätty ja tarpeen vaatiessa voitaisiin suositella asiakkaalle tarkempaa mittausta. Näin voitaisiin sisällyttää perustarkastuksen hintaan kaikkien alustojen HIC mittaus. Nykyään tarkastuksissa tarkastetaan putoamisalustan laajuus ja irtomateriaalien kerrosvahvuus, jonka perustella todetaan alustan iskunvaimennus. Työryhmän mielestä HIC-mittaukset ovat hyödyllisiä ja tietoisuus alustojen iskunvaimennuksesta on lisääntynyt. Myös mittauksia tehdään enemmän. Laitteisto yleistyy Suomessa ja vuonna 2019 kaksi muutakin yritys on aloittamassa HIC-mittaukset. Turva-alustojen valmistajat testaavat tuotteitaan laboratorio-oloissa, mutta kulutuksen myötä niiden iskunvaimennuskyky heikkenee. Iskunvaiennustestien tekemistä kartetaan mahdollisesti kulujen takia. Jos putoamisalusta ei läpäise HIC-mittausta ja arvot ylittyvät, turva-alustan uusiminen voi tulla kalliiksi. 7.2 Johtopäätökset Tutkimuksen avulla voidaan vakuuttaa alueomistajia lisäämään turva-alustojen mittaamista ja huoltoa. Emme kuitenkaan saa valmiita vastuksia sille, mikä turva-alusta on iskunvaimennuksen kannalta paras. Koska turva-alustojen mittaaminen on yleistynyt, myös laatu on parantunut, sillä asentajat ovat tarkempia. Sama on koettu Ranskassa. Ranska oli ensimmäinen maa, joka vaati HIC-mittauksia valettujen alustojen käyttöönottotarkastuksen yhteydessä. Tämän vaatimuksen myötä valettujen turva-alustojen laatu on parantunut. (Junttila, 2018) Tämä on tilaajan näkökulmasta tärkeä havainto.

29 Alueomistajat tulisi vakuuttaa, että alustojen säännöllinen huolto ja laadun tarkkailu ovat tärkeitä tehtäviä. Turva-alustan iskunvaimennuskyky tulisi mitata sen elinkaaren eri ajankohtina. Ei riitä, että käyttöönottotarkastuksen yhteydessä mitattu tulos mielletään riittäväksi. Tutkimuksessa käy ilmi, että emme voi tietää kuinka ja miten turva-alustat käytössä kuluvat, joten iskunvaimennuskyvyn seuraaminen on tärkeä osa tarkastuksia. Aiheesta tulisi tehdä materiaalikohtaisia tutkimuksia. Vaikka turva-alustamateriaalien iskunvaimennuskykyä on testattu laboratorio-olosuhteissa, emme voi luottaa tuloksiin sokeasti. Iskunvaimennukseen vaikuttavia tekijöitä on niin valtavasti, että seurantaa tulisi harjoittaa enemmän. Vaikka juuri asennettu turva-alusta on papereiden mukaan kunnossa, inhimilliset asennusvirheet, sääolosuhteet ja kuluminen voivat heikentää tuotteen laatua. Iskunvaimennus on tärkeä ominaisuus turva-alustoissa. Sillä estetään pahimmat tapaturmat leikkipaikoilla. Vaikka turva-alustojen iskunvaimennusta on tutkittu jo yli 50 vuotta, Suomessa turva-alustojen iskunvaimennuskyvyn mittaaminen kentällä on aloitettu vasta 2010-luvulla. Suurin osa leikkipaikoilla tapahtuvista tapaturmista aiheutuu kaatumisista tai välineistä tippumisesta, siksi erityisesti turva-alustojen iskunvaimennuskykyyn on kiinnitettävä enemmän huomiota niitä asentaessa ja koko elinkaaren ajan. 25

30 26 LÄHTEET Henderson, W. (2014). Evolution Of Playgrounf Surfaceing. Haettu osoitteesta Hubert, R. (2016). Surface Impact Attenuation Pre-Test. Haettu osoitteesta O Brian, C. (2009). Injuries and investigated deaths associated with playground equipment, U.S Consumer Product Safety Commission. Junttila, E. (2017) Safe to Play, Kaikki leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuudesta. Rovaniemi, Safe To Play Oy. Junttila, E. (2018) Asiantuntija Esa Junttila, Safe To Play koulutus, Vantaa. Junttila, E. (2019) Opinnäytetyön teoria. Sähköpostiviesti tekijälle Konsumenverket (2008). Publikationer. Haettu osoitteesta Katajamaa, Peltola, Salminen (2015) Leikki-ikäinen lapsi traumapotilaana. Opinnäytetyö. Ensihoidon koulutusohjelma. Turun ammattikorkeakoulu. Haettu osoitteesta Kuluttajaturvallisuuslaki 920/2011. Haettu osoitteesta Lappset.fi (2019) Softex tekonurmi, kirkkaanpunainen. Haettu osoitteesta Lappset Group Oy, (n.d.) Liukumäen asennusohjeeseen merkitty putoamiskorkeus 1470 mm. Haettu osoitteesta Lappset Group Oy, (n.d.) Liukumäen turva-alue, 4480 mm x 7480 mm. Haettu osoitteesta

31 Lappset Group Oy, (n.d.) Valettavan turva-alustan kulutuskerroksen voi tehdä monen värisestä kumirouheesta. Haettu osoitteesta Lappset Group Oy, (n.d.) Lappset Groupin markkinoima Softex turvalaattoja on monia värejä ja niitä voi yhdistää helposti. Haettu osoitteesta TURVALAATTA-100,-MUSTA/ Lappset Group Oy, (n.d.) Joustoalustan tarkoitus on parantaa hiekkatekonurmen iskunvaimennuskykyä. haettu osoitteesta Mack, M., Sacks, J., & Thompson, D. (2000) Testing the impact attenuation of loose-fill playground surfaces. BMJ Journals. Haettu osoitteesta Masterfibre, (n.d.) Keinun putoamiskorkeuden määrittämiseen käytetään laskukaavaa. Haettu osoitteesta Mullos, (n.d) Turvasora, raekoko 1-5 mm. Haettu osoitteesta SFS-EN (2017). Leikkivälineet ja turva-alustat. Osa 1: Yleiset turvallisuusvaatimukset ja testimenetelmät. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS ry. SFS-EN (2017). Leikkivälineet ja turva-alustat. Osa 2: Keinut. Lisäturvallisuusvaatimukset ja testimenetelmät. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS ry. SFS-EN (2017). Leikkivälineet ja turva-alustat. Osa 7: Ohjeita asennuksesta, tarkastuksesta, huollosta ja ylläpidosta. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS ry. SFS-EN 1177 (2017). Leikkikenttien iskua vaimentavat alustat. Kriittisen putoamiskorkeuden määritysmenetelmä. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS ry. SFS-EN 1177 (2018). Leikkikenttien iskua vaimentavat alustat. Kriittisen putoamiskorkeuden määritysmenetelmä. Helsinki: Suomen standardisoimisliitto SFS ry. Suomalainen J. (2017) Valetut turva-alustat. Opinnäytetyö. Maisemasuunnittelu. HAMK. Haettu osoitteesta 27

32 28 _jussi_suominen.pdf Tukes, (n.d.). Turvallisuusasiakirjan laatiminen ja hyödyntäminen. Haettu osoitteesta Tukes, (n.d.). Leikkikentät. Haettu osoitteesta VYL, (2017) Viherympäristöliitto, Suositukset, HIC-testiä Suositellaan leikkipaikkojen putoamisalustojen testaukseen. Haettu osoitteesta