AUTOVEROTUSPROSESSIN KEHITTÄMINEN

Transkriptio

1 AUTOVEROTUSPROSESSIN KEHITTÄMINEN Työryhmämuistio 5/2012

2 VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 (Snellmaninkatu 1 A) VALTIONEUVOSTO Puhelin (vaihde) Internet: Taitto: Anitta Heiskanen / VM-julkaisutiimi Helsinki 2012

3 Sisällys 1 Hankkeen tausta ja tavoitteet Nykytilan kuvaus Autoverotus Yleistä Verotusarvo Veroprosentti Ajoneuvon maahantuonti ja käyttö ennen verotusta Veroilmoituksen tekeminen ja käsittely Verovapaat ja alennetun veron ajoneuvot Veronoikaisu ja muutoksenhaku Rekisteröinti Rekisteröintikatsastus ja yksittäishyväksyntä Rekisteröinti Nykytilan arviointia Ehdotus uudeksi autoverotusprosessiksi Rekisteröintikatsastuksesta alkava verotusmenettely Ajoneuvon käyttö ennen verotusta ja rekisteröintiä Rekisteröintikatsastus ja veroilmoitus Omistusoikeuden selvittäminen Ajoneuvon yksilöinti Hiilidioksidipäästö Ajoneuvon yksilölliset ominaisuudet ja ajokilometrit Tietojen tallentaminen ja siirtäminen Verotuspäätöksen tekeminen veroviranomaisessa Arvonmääritys Rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän hylkääminen Veroilmoituksen tekeminen jälkikäteen Asiakirjojen arkistointi Verovapaat ja alennetun veron ajoneuvot Verotuspäätöksen oikaiseminen ja muutoksenhaku Asiakasneuvonta Katsastusasemien ohjaus ja valvonta Kaupalliset toimijat Kaupalliset käteistoimijat Rekisteröidyt asiamiehet Erityiskysymyksiä Prosessimuutos Ahvenanmaalla Vientipalautus Pakkoverotukset...36

4 4 Prosessimuutoksen toteutus Toteutuksen vaiheet Prosessimuutokseen liittyvät riskit Prosessimuutos perustuslain kannalta Hallintotehtävän antaminen katsastusasemalle Tarkoituksenmukaisuus Oikeusturva ja hyvä hallinto Katsastustoimipaikan vastuu Prosessimuutoksen vaikutus autoveron kantokustannuksiin Yhteenveto ja johtopäätökset Liite 1 Säädösmuutokset autoverolakiin Liite 2 Alennetun veron ja verovapaat ajoneuvot Lyhenteet ATJ DIGI KATSA MAHTI MARVO MOVE SAS SIS Ajoneuvoliikenteen tietojärjestelmä ATJ:n osa, johon tallennetaan tiettyihin rekisteröinti- ja katsastustoimenpiteisiin liittyvät asiakirjat sähköisessä muodossa Katsastuksessa käytettävä järjestelmä, ATJ:n osa Moottoriajoneuvojen hintatietojärjestelmä (autoverotus) Tullihallituksen markkina-arvoryhmä Moottoriajoneuvojen verotusjärjestelmä (autoverotus) Tilastointijärjestelmä (Statistical Analysis System) Schengen Information System

5 7 1 Hankkeen tausta ja tavoitteet Autoverotus ja ajoneuvon rekisteröinti ovat nykyisin kaksi toisistaan erillistä toimenpidettä lukuun ottamatta sitä, että autoveron maksaminen on pääsääntöisesti ajoneuvon rekisteröinnin edellytys. Ajoneuvohallintokeskuksen (nykyisin Liikenteen turvallisuusvirasto), Tullin ja Verohallinnon verotustoimintoja selvittänyt VETO-työryhmä esitti tammikuussa 2010 antamassaan raportissa autoverotuksen vaihtoehtoisen veroilmoitusmenettelyn käyttöönottoa. Ehdotetussa menettelyssä käteisasiakkaiden autoverotus käynnistettäisiin katsastustoimipaikassa rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä. Ajoneuvon tiedot siirrettäisiin sähköisesti rekisteröintijärjestelmästä veroviranomaisen verotusjärjestelmään. VETO-työryhmän mukaan autoverotuksen verotusmenettelyn muuttaminen mahdollistaisi verotuksen nykyistä suuremman automatisoinnin ja vähentäisi manuaalikäsittelyn ja käsittelijöiden tarvetta arviolta noin henkilötyövuodella. Verotus voitaisiin myös tarvittaessa keskittää yhteen toimipaikkaan. Verotuksen käynnistyminen rekisteröintikatsastuksesta tai yksittäishyväksynnästä parantaisi verotuksessa käytettävien tietojen oikeellisuutta eikä käteisasiakkaita varten tarvitsisi rakentaa omaa sähköisen veroilmoittamisen järjestelmää. Verovelvollisen kannalta ajoneuvon rekisteröinti ja verottaminen helpottuisivat ja verovelvollinen joutuisi asioimaan autoverotuksesta vastaavan viranomaisen luona vain poikkeustapauksissa. VETO-työryhmän mukaan muutokset voitaisiin toteuttaa riippumatta siitä, missä viranomaisessa autoverotusta hoidetaan. Uudistukset edellyttäisivät muutoksia autoverolakiin ja rekisteröintiä koskeviin säännöksiin. Muutoksista aiheutuisi jonkin verran kertaluonteisia tietojärjestelmämuutoksia, ohjaustarvetta ja prosessimuutoksia. Valtiovarainministeriön vero-osastolla perustettiin vuoden 2011 alussa epävirallinen työryhmä pohtimaan autoverotuksen prosessin uudistamista VETO-työryhmän raportissa esitetyllä tavalla. Työryhmän tehtävänä oli selvittää rekisteröintikatsastuksesta tai yksittäishyväksynnästä alkavan verotusprosessin vaiheet käytännön tasolla, rekisteri- ja veroviranomaisen työnjako, tarvittavat lainsäädäntömuutokset sekä tietojärjestelmämuutokset yleisellä tasolla. Selvityksessä verotusprosessia tarkasteltiin verotuksen toimittavasta viranomaisesta ja käytettävistä verotustietojärjestelmistä riippumattomana. Selvitys koskee ensisijaisesti käteisasiakkaiden verotusprosessia ja rekisteröityjen asiamiesten verotusta on käsitelty vain yleisellä tasolla. Selvitys koskee vain ennen ajoneuvon ensirekisteröintiä tapahtuvaa verotusta, josta vastaa nykyisin Tulli. Työryhmään kuuluvat valtiovarainministeriöstä Hanne-Riikka Nalli (pj), Juha Kenraali, Heikki Kuitunen ja Merja Sandell, Tullihallituksesta Esa Lepola, Tapio Rouhiainen ja Netta Voutilainen sekä Liikenteen turvallisuusvirastosta Erik Asplund ja Janne Huhtamäki.

6 8

7 9 2 Nykytilan kuvaus 2.1 Autoverotus Yleistä Autovero kannetaan Suomessa kaikista täällä ensimmäistä kertaa käyttöön otettavista tai rekisteröitävistä henkilö- ja pakettiautoista sekä moottoripyöristä. Autovero kannetaan sekä uusista että käytettynä maahan tuotavista ajoneuvoista. Vuonna 2011 verotettiin noin henkilöautoa, pakettiautoa ja moottoripyörää. Taulukko 1: Vuonna 2011 verotetut henkilöautot, pakettiautot ja moottoripyörät Ajoneuvoluokka Uudet (kpl) Käytetyt (kpl) Henkilöauto Pakettiauto Moottoripyörä Autoverotuksen asiakkaat voidaan jakaa rekisteröityihin asiamiehiin ja käteisasiakkaisiin. Rekisteröidyt asiamiehet tekevät veroilmoitukset pääasiassa sähköisesti ja niiden on asetettava veroviranomaisen määräämä vakuus. Asiamiehet voivat rekisteröidä ajoneuvot ennen veroilmoituksen tekemistä ja veron maksamista. Rekisteröityjä asiamiehiä on nykyisin 83. Käteisasiakkaita ovat muut kuin rekisteröidyt asiamiehet, eli yksityishenkilöt ja sellaiset kaupalliset toimijat, jotka eivät ole hakeutuneet rekisteröidyiksi asiamiehiksi. Käteisasiakkaiden on tehtävä veroilmoitus ja maksettava vero ennen ajoneuvon rekisteröintiä. Ennen ajoneuvon ensirekisteröintiä toimitettavasta autoverotuksesta vastaa Tulli. Ensirekisteröinnin jälkeen toimitettavasta ajoneuvon rakenteen, käyttötarkoituksen tai omistuksen muutoksesta johtuvasta verotuksesta vastaa Liikenteen turvallisuusvirasto. Vuonna 2011 Tulli teki noin autoveropäätöstä ja Liikenteen turvallisuusvirasto noin päätöstä Verotusarvo Autoverotuksessa verotusarvona käytetään ajoneuvon yleistä vähittäismyyntiarvoa Suomen markkinoilla. Käytettyjen ja ei-kaupallisesti maahan tuotavien uusien ajoneuvojen verotusarvot määritetään Tullihallituksen markkina-arvoryhmässä tilastollisilla menetelmillä markkinoilta saatavien myynti-ilmoitusten hintatiedoista. Tulli hankkii markkinahintatietoja yksityisiltä yrityksiltä, jotka omassa liiketoiminnassaan keräävät myynti-ilmoitustietoja eri tarkoituksia varten. Ajoneuvojen hintatietoja toimittavat Netwheels Oy ja NettiX Oy, minkä lisäksi hintatietoja haetaan myös muista lähteistä.

8 10 Verotusarvoja määritetään markkinoilta saatavien hintatietojen perusteella sekä automaattisesti että manuaalisesti. Automaattisessa arvonmäärityksessä käytetään SAS-ohjelmistoa, jolla arvot määräytyvät tilastollisten menetelmien avulla. Tilastollinen mallinnus tehdään autoilla joka neljäs viikko ja moottoripyörillä noin joka kuudes viikko. Automaattisella arvonmäärityksellä saatavat yleiset vähittäismyyntiarvot siirtyvät moottoriajoneuvojen hintatietojärjestelmä MAHTIin. Automaattisen arvonmäärityksen avulla saaduilla hintatiedoilla verotetaan % käytetyistä henkilöautoista, % käytetyistä pakettiautoista ja % käytetyistä moottoripyöristä. Jos verotusarvoa ei saada automaattisen arvonmäärityksen avulla, arvo määritetään manuaalisesti. Manuaaliseen arvonmääritykseen päätyvät ajoneuvot, joiden kanssa samanlaisia ajoneuvoja on vain vähän markkinoilla, lähes uudet ajoneuvot sekä yli 25 vuotta vanhat ajoneuvot. Myös manuaalisessa arvonmäärityksessä lähtökohtana ovat markkinoilta saatavat hintatiedot, joiden avulla arvo määritetään tapauskohtaisesti käyttäen jotakin vaihtoehtoisista määritystavoista. Kaupallisesti maahan tuotavien, myytäväksi tarkoitettujen uusien ajoneuvojen verotusarvo määritetään toimijan Tullille ilmoittamien hintatietojen perusteella. Kaupallisten toimijoiden on ilmoitettava veroviranomaiselle myytävänä olevien uusien ajoneuvojen hinnat ja muut vaadittavat tiedot, joiden perusteella Tulli määrittää ajoneuvoille verotusarvot kaupallisen nimikkeen tarkkuudella Veroprosentti Henkilö- ja pakettiautojen autoveroprosentti määräytyy ensisijaisesti ajoneuvon hiilidioksidipäästön perusteella. Hiilidioksidipäästönä käytetään auton valmistajan EU-tyyppihyväksynnässä mitattua, yhdistettyä kaupunki- ja maantieajon polttoaineen ominaiskulutusta vastaavaa hiilidioksidipäästöä (grammaa kilometrillä). Jos päästöä ei ole mitattu tai se ei ole tiedossa, veroprosentti määräytyy toissijaisesti ajoneuvon kokonaismassan ja käyttövoiman perusteella. Toissijaista perustetta sovelletaan esimerkiksi, jos kyseessä on vanhempi auto, yksittäiskappaleena valmistettu uusi auto tai EU:n ulkopuolisia markkinoita varten valmistettu yksittäinen auto, jota eivät koske EU-tyyppihyväksyntämenettely ja unionin tason säännökset päästöjen mittaamisesta. Jos auton veroprosentti määräytyisi lain mukaan kokonaismassan ja käyttövoiman perusteella, verovelvollisella on tietyin edellytyksin mahdollisuus mittauttaa päästö laboratorio-olosuhteissa tai esittää päästöstä muuta virallista näyttöä. Moottoripyörien veroprosentti määräytyy moottorin iskutilavuuden mukaan Ajoneuvon maahantuonti ja käyttö ennen verotusta Ajoneuvon käyttö Suomessa edellyttää pääsääntöisesti autoveron suorittamista ja ajoneuvon rekisteröintiä. Maahan tuotua ajoneuvoa on kuitenkin yleensä tarve käyttää jo ennen verotusta ja rekisteröintiä. Käteisasiakkaalla ajoneuvon käyttö ennen verotusta edellyttää käyttöönottoilmoituksen tekeminen tullipiirille. Tulli vahvistaa käyttöönottoilmoituksen, minkä jälkeen ajoneuvoa voidaan käyttää Suomessa ennen verojen suorittamista. Jos ajoneuvolla ei ole toisessa ETA-valtiossa voimassa olevaa rekisteröintiä, ajoneuvon käyttö edellyttää myös siirtolupaa, jonka saa katsastus- ja tullitoimipaikoilta. Ajoneuvon käyttö siirtoluvalla edellyttää, että ajoneuvoon kiinnitetään sen tunnistamista varten siirtomerkit ja että ajoneuvolla on liikennevakuutus.

9 11 Kaupallisten toimijoiden tuomia, myytäväksi tarkoitettuja ajoneuvoja voidaan käyttää ennen verotusta esittelyajoneuvoja koskevan säännöksen perusteella. Esittelyajoneuvo on myytäväksi tarkoitettu ajoneuvo, jota voidaan käyttää väliaikaisesti veroa suorittamatta enintään yhdeksän kuukautta. Esittelyajoneuvoja käytetään ajoneuvomallin koeajoon ja esittelyyn. Niistä on tehtävä Tullille käyttöönottoilmoitus ja Tullin vahvistamaa ilmoitusta on pidettävä autossa mukana. Rekisteröidyt asiamiehet voivat vahvistaa käyttöönottoilmoituksen myös itse sen jälkeen, kun ajoneuvon käytöstä on ilmoitettu Tullille sähköpostitse. Lisäksi esittelyajoneuvolla on oltava siirtolupa tai toisessa ETA-jäsenvaltiossa voimassa oleva rekisteröinti Veroilmoituksen tekeminen ja käsittely Varsinaisesti autoverotus käynnistyy Tullille tehtävällä veroilmoituksella. Veroilmoitus tehdään paperilomakkeella ja siihen merkitään sekä ajoneuvon että verovelvollisen tiedot. Veroilmoitus voidaan toimittaa tullitoimipaikkaan myös postitse. Veroilmoituksen liitteeksi täytetään yksilöintilomake, jossa on tarkempia tietoja ajoneuvon teknisistä ominaisuuksista, varusteista ja kunnosta. Veroilmoitukseen on liitettävä myös ajoneuvon ulkomainen rekisteröintitodistus sekä selvitys ajoneuvon omistusoikeudesta, eli yleensä kauppakirja. Jos rekisteröintitodistuksessa ei ole mainittu ajoneuvon hiilidioksidipäästöä, veroilmoitukseen on liitettävä myös selvitys ajoneuvon päästöstä. Ajoneuvon omistusoikeus tutkitaan ennen verotuspäätöksen tekemistä, koska ajoneuvo voidaan verottaa vain sen nimissä, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi. Tullivirkailija ottaa veroilmoituksen vastaan ja tarkastaa siinä olevat tiedot. Lisäksi virkailija tarkastaa tarvittaessa ajoneuvon fyysisesti esimerkiksi ajoneuvon yksilöintiä tai sen kunnon arviointia varten. Vuonna 2011 verotuksen yhteydessä myönnettiin kunnon perusteella alennusta noin 700 ajoneuvolle. Kunnon perusteella myönnettävä alennus oli keskimäärin neljä prosenttia yleisestä vähittäismyyntiarvosta ja alennuksen vaikutus autoveron määrään keskimäärin noin sata euroa. Kuntoalennusten vuoksi saamatta jääneen veron määrä on alle euroa vuodessa. Veroilmoituksessa on ilmoitettava myös ajoneuvolla ajetut kilometrit, jotka vaikuttavat ajoneuvon verotusarvoon. Verotusta varten pyritään selvittämään ajoneuvon todellinen ajokilometrimäärä käytettävissä olevan selvityksen perusteella. Ajokilometrimäärää arvioitaessa otetaan huomioon mittarilukeman lisäksi ajoneuvon kunto ja muut yksilölliset ominaisuudet. Huomioon voidaan ottaa esimerkiksi ajoneuvon huoltokirjan merkinnät, tiedot entisistä omistajista sekä selvitys ajoneuvon mahdollisesta ammattimaisesta käytöstä. Ajokilometrien arvioinnissa käytetään apuna keskimääräisiä ajosuoritteita, jotka ovat henkilöautolla km, pakettiautolla km ja moottoripyörällä km vuodessa. Pääsääntöisesti verotuksessa käytetään joko mittarilukeman mukaisia tai keskimääräisten kilometrien mukaan määritettyjä ajokilometrejä. Ratkaisun verotuksessa sovellettavasta kilometrimäärästä tekee veroilmoituksen käsittelijä. Veroilmoituksen vastaanottamisen jälkeen tullivirkailija tallentaa veroilmoituksessa annetut tiedot moottoriajoneuvojen verotusjärjestelmä MOVEen. Virkailija tarkastaa ajoneuvon tietojen perusteella hintatietojärjestelmä MAHTIsta, onko ajoneuvolle saatavilla automaattisesti määritetty verotusarvo. Jos verotusarvo on valmiina, virkailija tekee verotuspäätöksen ja postittaa sen verovelvolliselle. Jos verotusarvoa ei saada MAHTIsta, virkailija tekee verotusjärjestelmällä markkina-arvokyselyn Tullin markkina-arvoryhmälle. Siellä arvonmäärittäjä määrittää ajoneuvolle yleisen vähittäismyyntiarvon ja laatii lausunnon. Lausunto toimitetaan sähköpostitse verotuksesta vastaavalle tullipiirille, jossa verovirkailija tallentaa ajoneuvon verotusarvotiedot verotusjärjestelmään ja tekee verotuspäätöksen.

10 12 Verotuspäätökseen liitetään verotuksessa sovelletun verotusarvon perustelut, joissa selostetaan arvonmäärityksessä käytetty menetelmä ja kuvataan hintalähteitä joko tilastollisella kaaviokuvalla tai luettelemalla sovelletut hintahavainnot. Jos verotusarvo on määritetty automaattisesti, perustelut tulostetaan tullipiirissä Tullin intranetistä. Jos verotusarvo on määritetty manuaalisesti, verotuspäätökseen liitetään markkina-arvoryhmän lausunto, joka sisältää tiedot sekä arvonmääritysmenetelmästä että sovelletuista hintahavainnoista. Verotusarvon perustelut liitetään arkistoon meneviin verotuspäätöksen asiakirjoihin, mutta verotusjärjestelmässä oleviin verotustapahtuman tietoihin niitä ei voida nykyisin tallentaa sähköisesti. Kuva 1. Veroilmoituksen käsittelyprosessi nykyisin Siirtolupa Käyttöönottoilmoitus Ajoneuvon fyysinen tarkastaminen Kunnon vaikutuksen arviointi Ajoneuvon maahantuonti tai valmistus Veroilmoitus Veroilmoituksen tarkastaminen Tietojen tallentaminen MOVEjärestelmään ja MAHTI-kysely Verotuspäätöksen tekeminen ja postitus Markkinaarvokysely Verotusarvon määrittäminen manuaalisesti Kuva 2. Verotusarvon määritysprosessi nykyisin MAHTI Hintatietojärjestelmä Verokäsittelijä MOVE Verotusjärjestelmä Verotuspäätös Marvo-SAS -palvelin Arvonmääritysjärjestelmä Arvonmäärittäjä

11 Verovapaat ja alennetun veron ajoneuvot Autoverolaissa pääsääntönä on ajoneuvojen verollisuus. Laissa säädetään kuitenkin useista alennettuun veroon tai verovapauteen oikeutetuista ajoneuvoista. Alennettuun veroon oikeutettuja ajoneuvoja ovat Suomeen muuton yhteydessä tuotavat ajoneuvot ja taksit. Myös invalidin käyttöön tulevan ajoneuvon autoverosta voi saada autoveron palautusta. Autoverosta vapaita ajoneuvoja ovat pelastusauto, sairasauto, invataksi, eläinlääkintäauto, kuormaauto, ruumisauto ja matkailuauto, jonka omamassa on vähintään kiloa. Verovapaita ovat myös tietyt L-luokan ajoneuvot, kuten mopot ja mopoautot, kemikaaliviraston ja Suomessa toimivien EU-toimielinten henkilöstön ajoneuvot sekä muiden valtioiden diplomaattien käyttöön tulevat ajoneuvot. Alennetun veron ja verovapauden saa laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Verovapaita ja alennetun veron ajoneuvoja verotettiin vuonna 2011 yhteensä noin 8 400, josta suurimmat ryhmät olivat taksit, muuttoajoneuvot ja matkailuautot. Vuonna 2011 verotettiin taksia, muuttoajoneuvoa, matkailuautoa, 268 invataksia, 143 pelastusautoa, 142 diplomaattiajoneuvoa, 102 sairasautoa, 89 eläinlääkintäautoa ja 47 ruumisautoa. Verovapaiden ja alennetun veron ajoneuvojen verotuksen yhteydessä on yleensä esitettävä normaaliverotuksesta poikkeavia selvityksiä sen varmistamiseksi, että laissa säädetyt verovapauden tai alennetun veron edellytykset täyttyvät. Veroilmoitusten käsittely poikkeaa tällöin edellä kuvatusta perusmallista. Verovapaiden ja alennetun veron ajoneuvojen verotusta käsitellään tarkemmin muistion liitteessä 2. Autoverosta vapaiden ajoneuvojen tekniset määritelmät on tarkoitus siirtää tieliikennelainsäädännöstä verolainsäädäntöön vuoden 2012 aikana. Siirrolla ei ole vaikutusta verotusmenettelyyn, mutta se voi joissain tapauksissa vaikuttaa vaadittavaan asiakirjaselvitykseen Veronoikaisu ja muutoksenhaku Autoverotuspäätöstä voidaan muuttaa laissa säädettyjen määräaikojen kuluessa. Verotus voi tulla oikaisukäsittelyyn joko veroviranomaisen tai verovelvollisen aloitteesta ja oikaisu voidaan tehdä niin veronsaajan kuin verovelvollisenkin hyväksi. Autoverotuksen muutoksenhaussa on käytössä oikaisuvaatimusmenettely, jolloin muutoksenhakuprosessi on kaksivaiheinen. Verotuspäätökseen on haettava ensin oikaisua päätöksen tehneeltä tullipiiriltä ja vasta oikaisupäätöksestä voi valittaa halutessaan hallinto-oikeuteen. Autoverotuksen oikaisukäsittely on toistaiseksi täysin manuaalista lukuun ottamatta rekisteröityjen asiamiesten asiakasaloitteista oikaisua, joka tulee vireille sanomamuodossa verotuksen tavoin. Rekisteröityjen asiamiesten verotuksia koskevaan oikaisuun on suunniteltu massaoikaisutoimintoa, jonka avulla sanomamuodossa tulleita oikaisuvaatimuksia pystytään käsittelemään Tullissa massamenettelyssä. Toiminto saadaan käyttöön aikaisintaan muutaman vuoden kuluttua. Oikaisuvaatimukset käsitellään verotusjärjestelmä MOVEssa. Oikaisuvaatimuksen johdosta laaditaan päätösesitys, joka lähetetään verovelvolliselle kuultavaksi. Jos verovelvollinen lähettää vastineen, käsittelijä arvioi, vaikuttaako vastine ratkaisuun, minkä jälkeen tehdään oikaisupäätös. Jos verovelvollinen ei ole tyytyväinen saamaansa oikaisupäätökseen, hän voi hakea siihen muutosta oman kotipaikkansa mukaan määräytyvältä hallinto-oikeudelta. Valitus toimitetaan tällöin oikaisupäätöksen antaneelle tullitoimipaikalle, joka laatii valituslausunnon ja toimittaa asiakirjat edelleen hallinto-oikeuteen.

12 Rekisteröinti Rekisteröintikatsastus ja yksittäishyväksyntä Ennen yksittäisen ajoneuvon rekisteröintiä Suomeen sille on tehtävä joko rekisteröintikatsastus tai yksittäishyväksyntä. Rekisteröintikatsastus on yksittäisen ajoneuvon tarkastus, jonka tarkoituksena on ajoneuvon luokittelu. Rekisteröintikatsastus tehdään ajoneuvolle ennen sen rekisteröintiä Suomessa. Siinä todetaan ajoneuvon tekniset tiedot ja säädöstenmukaisuus sekä tarkastetaan ajoneuvon kunto, rakenne ja varusteet. Rekisteröintikatsastuksessa katsastaja tarkastaa ajoneuvon vaatimustenmukaisuuden ajoneuvon asiakirjojen perusteella. Selvitykseksi ajoneuvon rakenteiden ja varusteiden vaatimuksenmukaisuudesta käyvät seuraavat asiakirjat: Ajoneuvon valmistajan antama vaatimuksenmukaisuus- eli CoC-todistus, joka on alkuperäinen, tyyppihyväksytyn ajoneuvon valmistusvaiheen tilanteen mukaisesti laadittu todistus. Valmistajan tai valmistajan edustajan antama selvitys siitä, mitkä vaatimukset ajoneuvo täytti valmistajan luovuttaessa ajoneuvon. Hyväksytyn tutkimuslaitoksen antama todistus. Ajoneuvon rekisteröintitodistuksessa olevat ajoneuvon vaatimuksenmukaisuutta koskevat merkinnät. Todistus viimeisestä ulkomaisesta rekisteröinnistä. Yksittäishyväksyntä on tyyppihyväksynnän kanssa rinnakkainen menettely, jossa jäsenvaltio varmistaa, että yksittäinen ajoneuvo täyttää sitä koskevat määräykset. Yksittäishyväksyntä koskee vain uusia tai enintään kuusi kuukautta käytössä olleita ajoneuvoja, joita ei ole tyyppihyväksytty valmiina tai valmistuneena. Yksittäishyväksyntä voidaan tehdä myös tyyppihyväksytylle ajoneuvolle, jos sitä on muutettu hyväksynnän jälkeen muuttamalla esimerkiksi tyyppihyväksytty henkilöauto pakettiautoksi. Suomessa tehdään vuosittain noin yksittäishyväksyntää. Yksittäishyväksyttävä ajoneuvo voi olla myös muu kuin ainoa kappale. Erona sarjatuotantoautojen tyyppihyväksyntään on se, että jokainen ajoneuvo tarkastetaan ja hyväksytään erikseen, minkä vuoksi muun muassa rikkovia testejä ei edellytetä. Yhtenäistetty yksittäishyväksyntämenettely on otettu käyttöön koko EU:ssa vuonna 2009 ja siihen sisältyy vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Yksittäishyväksynnästä vastaa Liikenteen turvallisuusvirasto. Nykyisin yksittäishyväksyntöjä tekevät ne katsastustoimipaikat, jotka tekevät myös rekisteröintikatsastuksia. Vuoden 2013 alussa yksittäishyväksynnät siirtyvät Liikenteen turvallisuusviraston sopimuskumppaneiden hoidettavaksi. Sopimuskumppanit tulevat olemaan osin samoja toimijoita kuin nykyiset rekisteröintikatsastusta ja yksittäishyväksyntää hoitavat katsastustoimipaikat. Rekisteröintikatsastus ja yksittäishyväksyntä tehdään pääasiassa ajoneuvon asiakirjojen perusteella, koska suurta osaa ajoneuvon ominaisuuksista ei voida todeta ilman erilaisten mittauslaitteiden ja muiden laitteiden käyttämistä. Ajoneuvo tarkastetaan kuitenkin fyysisesti sen varmistamiseksi, että asiakirjat koskevat nimenomaisesti hyväksyttävänä olevaa ajoneuvoa. Yksittäishyväksyttävistä ajoneuvoista otetaan kaksi kuvaa katsastustoimipaikkojen käytössä olevilla digikameroilla. Kuvat tallennetaan Liikenteen turvallisuusviraston ylläpitämään KATSA-järjestelmään. Rekisteröintikatsastuksessa ei nykyisin oteta ajoneuvosta kuvia, mutta valmiudet myös tähän ovat olemassa. Rekisteröintikatsastuksessa ja yksittäishyväksynnässä esitettävät asiakirjat digitoidaan ja tallennetaan DIGI-järjestelmään. Asiakirjat digitoidaan keskitetysti Liikenteen turvallisuusviraston alihankkijalla, joka on nykyisin Itella. Rekiste-

13 15 röintikatsastuksesta ja yksittäishyväksynnästä annetaan ajoneuvon katsastukseen esittäneelle todistus, eli rekisteröintikatsastustodistus tai yksittäishyväksyntätodistus. Uusilla ajoneuvoilla rekisteröintikatsastus ja yksittäishyväksyntä korvataan yleensä ennakkoilmoituksella. Ennakkoilmoituksia voivat antaa toimijat, jotka ovat tehneet Liikenteen turvallisuusviraston kanssa ennakkoilmoitussopimuksen. Ennakkoilmoittajien on oltava autoverotuksen rekisteröityjä asiamiehiä Rekisteröinti Ajoneuvojen rekisteröinnistä ja ajoneuvorekisterin ylläpidosta vastaa Liikenteen turvallisuusvirasto. Liikenteen turvallisuusvirasto on järjestänyt rekisteröintitoiminnan hankkimalla palveluja niiden tuottajilta eli sopimusrekisteröijiltä. Ajoneuvoja rekisteröidään katsastustoimipaikoilla, vakuutusyhtiöissä, autoliikkeissä ja rahoitusyhtiöissä. Palveluntuottajilla on noin toimipaikkaa. Liikenteen turvallisuusvirasto ei itse rekisteröi ajoneuvoja erityisrekisteröintejä, kuten vienti- ja diplomaattirekisteröintejä, lukuun ottamatta. Ajoneuvojen rekisteröinti on Suomessa ilmoituksenvaraista, eli ajoneuvon omistajalla tai haltijalla on velvollisuus ilmoittaa ajoneuvon rekisteröintitiedot ja niissä tapahtuvat muutoksen ajoneuvoliikennerekisteriin. Ilmoitus tehdään rekisteröintitodistuksen ilmoitusosalla ja ilmoittaminen edellyttää henkilökohtaista asiointia rekisteröintitoimipaikalla. Ajoneuvon ensirekisteröinnin yleiset edellytykset ovat: Ajoneuvo on hyväksytty rekisteröintikatsastuksessa tai siitä on annettu rekisteröintiin kelpaava ennakkoilmoitustodistus tai yksittäishyväksyntätodistus. Ajoneuvo täyttää Suomessa voimassa olevat vaatimukset. Ajoneuvosta ei ole annettu jätelain 18 l :ssä tarkoitettua romutustodistusta. Ajoneuvoon kohdistuvan veron tai maksun suorittamisesta sekä ajoneuvon omistusoikeudesta ja haltijasta esitetään asianmukainen selvitys. Liikennevakuutuksen ottamisesta esitetään selvitys. 2.3 Nykytilan arviointia Ajoneuvon käyttöönotto Suomessa edellyttää ajoneuvon verottamista, rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän tekemistä ja ajoneuvon rekisteröintiä. Veroilmoitus tehdään tullitoimipaikalla tai toimitetaan Tullille postitse. Rekisteröintikatsastus, yksittäishyväksyntä ja ajoneuvon rekisteröinti taas edellyttävät käyntiä katsastustoimipaikalla. Ajoneuvoista kerätään samoja teknisiä tietoja sekä verotusta että rekisteröintiä varten. Rekisteröintikatsastuksessa ja yksittäishyväksynnässä tekniset tiedot merkitsee rekisteriin ajoneuvotekniikan asiantuntija, kun autoverotuksessa veroilmoituksen vastaanottaa ja käsittelee verokäsittelijä, jolla ei yleensä ole erityistä ajoneuvoteknistä koulutusta. Kaikki rekisteröintikatsastettavat ja yksittäishyväksyttävät ajoneuvot tarkastetaan katsastustoimipaikalla. Verotettavaksi ilmoitettavista ajoneuvoista tarkastetaan vain osa, jolloin veroilmoituksissa olevat virheet ja puutteet voivat jäädä huomaamatta. Autoverotuksessa uusien ajoneuvojen verotukseen painottuva rekisteröityjen asiamiesten verotusprosessi on pitkälle automatisoitu. Pääasiassa käytettyihin ajoneuvoihin kohdistuva käteisasiakkaiden verotus toimitetaan sen sijaan manuaalisesti. Manuaalikäsittelyn vuoksi käytettyjen ajoneuvojen verotuksessa tarvitaan selvästi suurempi määrä resursseja kuin rekis-

14 16 teröityjen asiamiesten tuomien uusien ajoneuvojen verotuksessa, vaikka käytettyjä ajoneuvoja verotetaan huomattavasti vähemmän kuin uusia ajoneuvoja. Autoverotuksen prosessia voitaisiin automatisoida jonkin verran myös pelkästään veroviranomaisessa tapahtuvalla kehitystyöllä. Autoverotuksessa on harkittu esimerkiksi käteisasiakkaille tarkoitetun sähköisen veroilmoitusjärjestelmän käyttöönottoa. Tällainen sähköinen järjestelmä helpottaisi veroilmoitusten tekemistä ja vähentäisi jonkin verran veroviranomaisessa tapahtuvaa tallennustyötä. Koska veroilmoitus perustuisi vain verovelvollisen ilmoittamiin tietoihin, sähköinen ilmoitusjärjestelmä ei parantaisi kuitenkaan verotuksen oikeellisuutta. Sähköinen veroilmoittaminen ei myöskään poistaisi sitä, että samoja ajoneuvojen tietoja ilmoitettaisiin ja tallennettaisiin edelleen eri viranomaisissa. Tästä aiheutuu ylimääräistä työtä paitsi kaksinkertaisen tallennuksen, myös viranomaisten erilaisista tulkinnoista ja tallentamisessa tapahtuvista virheistä johtuvien selvitysten muodossa. Tämän vuoksi autoverotuksen kehittämisessä mittavampia hyötyjä saavutettaisiin lisäämällä katsastuksen, rekisteröinnin ja verotuksen välistä yhteistyötä, jolloin verotuksen toimittaminen tehostuisi, resurssitarve vähenisi ja verotuksen oikeellisuus parantuisi.

15 17 3 Ehdotus uudeksi autoverotusprosessiksi 3.1 Rekisteröintikatsastuksesta alkava verotusmenettely Tarkastelun kohteena olevassa uudessa mallissa ajoneuvojen autoverotus käynnistyisi rekisteröintikatsastuksessa. Muutos koskisi kaikkia autoverollisia ajoneuvoluokkia, eli henkilöautoja, pakettiautoja sekä moottoripyöriä ja tieliikenteeseen käytettäviä mönkijöitä. Veroilmoituksia voisivat ottaa vastaan katsastustoimipaikat, jotka olisivat tehneet sopimuksen veroviranomaisen kanssa. Veroilmoituksia vastaanottavien katsastustoimipaikkojen edellytyksistä säädettäisiin autoverolaissa. Tiedon veroilmoituksia vastaanottavista katsastustoimipaikoista saisi muun muassa veroviranomaisen Internet-sivuilta sekä puhelinneuvonnasta Ajoneuvon käyttö ennen verotusta ja rekisteröintiä Ajoneuvon käyttö ennen verotuksen toimittamista ja ajoneuvon rekisteröintiä tulisi olla mahdollista myös uudessa mallissa, joten käyttöönottoilmoitusta tai muuta vastaavaa menettelyä sovellettaisiin edelleen. Nykyisen manuaalisen ilmoitusmenettelyn sijasta käyttöönottoilmoitus annettaisiin kuitenkin sähköisesti. Lähtökohtana olisi, että käyttöönottoilmoituslomake täytettäisiin Internetissä ja lähetettäisiin sähköisesti veroviranomaiselle. Ilmoitus olisi tehtävä ennen kuin ajoneuvon käyttö Suomessa alkaa. Ilmoituksen tekijä saisi paluuviestinä esimerkiksi sähköpostiinsa veroviranomaisen vahvistuksen ilmoituksen vastaanottamisesta ja sen hyväksymisestä. Veroviranomaisen vahvistusviesti olisi tulostettava ja se olisi pidettävä ajoneuvossa mukana. Veroviranomaisen vahvistuksen voisi tilata myös matkapuhelimeen, jolloin vahvistusta ei tarvitsisi tulostaa, jos puhelin on mukana ajoneuvoa käytettäessä. Käyttöönottoilmoitus tulisi todennäköisesti voida tehdä myös muuten kuin sähköisesti, mutta ilmoituksia vahvistettaisiin vain tietyissä veroviranomaisen toimipaikoissa. Käyttöönottoilmoituksen edellytyksenä on nykyisin, että ajoneuvosta tehdään veroilmoitus viiden päivän kuluessa käyttöönottoilmoituksen tekemisestä. Rekisteröintikatsastus edellyttää yleensä ajanvarausta, jolloin viiden päivän aikaraja voi uudessa mallissa olla ainakin joissakin tilanteissa liian lyhyt. Tämän vuoksi veroilmoituksen tekemisen määräaikaa tulisi pidentää esimerkiksi kymmeneen päivän. Käyttöönottoilmoituksen lisäksi ajoneuvon käyttö edellyttäisi voimassa olevaa rekisteröintiä. Jos ajoneuvolla ei olisi toisessa EU- tai ETA-maassa voimassa olevaa rekisteröintiä, sille tulisi hankkia siirtolupa. Siirtolupia myöntävät nykyisin Tulli ja katsastustoimipaikat. Tulevaisuudessa Tullin mahdollisuudet siirtolupien myymiseen voivat vaikeutua sen supistaessa palveluita satamissa ja rajanylityspaikoilla. Koska siirtolupia tarvitaan jatkossakin maahan saapuviin ajoneuvoihin, siirtolupien myynti erityisesti satamissa voidaan joutua järjestämään uudella tavalla. Siirtolupakäytäntöihin voi lisäksi vaikuttaa EU:ssa tapahtuva kehitys. Vireillä on hanke siirtolupakäytäntöjen yhtenäistämisestä, jonka myötä siirtolupa voitaisiin esimerkiksi hankkia jo lähtömaasta. Hankkeen aikataulu ei ole selvillä. Siirtolupia koskevan lainsäädännön valmistelu kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan.

16 18 Verotusprosessin muutoksilla ei olisi vaikutusta kaupallista toimintaa koskeviin esittelyajoneuvosäännöksiin Rekisteröintikatsastus ja veroilmoitus Verotus käynnistyisi veroilmoituksella, jonka verovelvollinen antaisi rekisteröintikatsastuksen tekevälle katsastajalle. Varsinaisesti verotus tulisi vireille, kun veroilmoitus saapuisi veroviranomaiseen. Veroilmoituksia voisivat ottaa vastaan vain veroviranomaisen hyväksymät katsastustoimipaikat, joiden kanssa veroviranomainen olisi tehnyt sopimuksen. Jos katsastustoimintaa koskeva lainmuutos toteutuu aikaisemmin esitetyssä muodossa, veroilmoitusten vastaanotto-oikeus myönnettäisiin lähtökohtaisesti niille katsastustoimipaikoille, jotka voisivat tehdä rekisteröintikatsastuksia ja yksittäishyväksyntöjä. Lisäksi veroilmoituksia vastaanottavalta katsastustoimipaikalta vaadittaisiin luotettavuutta, asiantuntevuutta, vakavaraisuutta ja riippumattomuutta. Toimipaikan tulisi pystyä vastaanottamaan veroilmoitukset siten kuin veroviranomainen määrä sekä varmistamaan toiminnan riittävän korkea laatu, asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu ja asianmukainen tietosuoja. Katsastustoimipaikalle säädettävät edellytykset olisivat pitkälti samat kuin katsastustoimintaa koskevat edellytykset. Nykyisin veroilmoituslomakkeeseen sisältyy runsaasti ajoneuvoa koskevia teknisiä tietoja, joita ei uudessa mallissa tarvitsisi enää ilmoittaa erikseen, koska tekniset tiedot kirjataan rekisteröintijärjestelmään rekisteröintikatsastuksessa ajoneuvon asiakirjojen perusteella. Veroilmoituslomakkeessa ilmoitettaisiin verovelvollisen tiedot sekä sellaiset verotuksen kannalta olennaiset tiedot, joita ei kerätä rekisteröintikatsastuksessa. Lisäksi veroilmoituksessa ilmoitettaisiin esimerkiksi ajoneuvon kuntoa ja muita yksilöllisiä ominaisuuksia koskevat vaatimukset, joihin verovelvollinen haluisi vedota ajoneuvon verotuksessa. Veroilmoitus voitaisiin tehdä joko perinteisellä paperilomakkeella tai sähköisessä muodossa, jolloin se voitaisiin tallentaa suoraan järjestelmään. Jos veroilmoitus tehtäisiin paperilomakkeella, täytetty lomake digitoitaisiin muiden rekisteröintiasiakirjojen kanssa ja siirrettäisiin sähköisessä muodossa Liikenteen turvallisuusviraston ylläpitämään ajoneuvoliikenteen tietojärjestelmään (ATJ). Jos lomake olisi sähköinen, prosessin sujuvuuden varmistamiseksi tavoitteena tulisi olla, että lomake täytettäisiin ensisijaisesti ennen rekisteröintikatsastukseen menoa. Lomake lähetettäisiin järjestelmään, josta katsastaja tarkastaisi veroilmoituksen saapuneeksi rekisteröintikatsastuksen yhteydessä. Sähköisen lomakkeen voisi mahdollisesti täyttää myös katsastustoimipaikoille järjestettävillä asiakaspäätteillä. Tällöin olisi kuitenkin otettava huomioon, että katsastaja ei voisi antaa muuta kuin yleisen tason menettelyllistä neuvontaa lomaketta täyttävälle verovelvolliselle. Vastuu veroilmoituksessa annetuista tiedoista olisi aina verovelvollisella. Tämän vuoksi verovelvollisen tulisi tarkastaa katsastajan järjestelmään kirjaamat tiedot ennen veroilmoituksen lähettämistä veroviranomaiselle. Tietojen tarkastamista varten verovelvollinen saisi rekisteröintijärjestelmästä tulosteen, joka jäisi verovelvolliselle myös tositteeksi veroilmoituksen jättämisestä. Jos veroilmoituksessa olisi virhe, verovelvollinen vastaisi siitä aina veroviranomaiseen nähden. Verovelvollinen ei voisi vedota verotuksessa pätevästi siihen, että virheellisen merkinnän on tehnyt katsastaja. Verovelvollisen tulisi tarkastaa järjestelmään kirjattujen ajoneuvon teknisten tietojen lisäksi myös ajoneuvon kunnosta laadittu tarkastusraportti, jos kuntoon on vedottu ja ajoneuvo tarkastettu. Jos verovelvollinen olisi katsastajan kanssa eri mieltä jostakin ajoneuvon teknisestä ominaisuudesta tai kuntoon liittyvästä seikasta, hän voisi saattaa asian veroviranomaisen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi ilmoittamalla tästä katsastajalle rekisteröintikatsastuksen yhteydessä. Katsastaja tekisi tällöin asiasta merkinnän ajoneuvon tietoihin, jolloin veroilmoitus nousisi veroviranomaisessa manuaalitarkasteluun.

17 19 Kuva 3. Rekisteröintikatsastus ja veroilmoituksen vastaanottaminen uudessa mallissa Ajoneuvo rekisteröintikatsastukseen Asiakirjojen ja ajoneuvon tarkastaminen Ajoneuvon korjaus tai lisäselvityksen hankkiminen Rekisteröintikatsastus hylätään Rekisteröintikatsastus hyväksytään Veroilmoituksen tekeminen Kunnon tarkastaminen Katsastajan raportti kunnosta Verovelvollinen ei hyväksy Vetoaa kuntoon Verovelvollinen hyväksyy Ei vetoa kuntoon Merkintä järjestelmään Katsastaja kirjaa ajoneuvon tiedot järjestelmään ja tulostaa ne verovelvolliselle Verovelvollinen tarkastaa ajoneuvon tiedot Verovelvollinen hyväksyy Verovelvollinen ei hyväksy Tietojen korjaaminen tai merkintä järjestelmään Veroilmoitus valmis Omistusoikeuden selvittäminen Nykyisin verotuksen yhteydessä varmistetaan, että verovelvollinen on ajoneuvon omistaja. Autoverolaissa ei kuitenkaan suoranaisesti edellytetä omistusoikeuden selvittämistä ennen ajoneuvon verotusta. Omistusoikeusselvitys on sen sijaan ajoneuvon rekisteröinnin edellytys. Rekisteröintiasetuksen 9 :n 1 momentin b-kohdan mukaan ajoneuvon ensirekisteröinnin edellytyksenä on, että ajoneuvon omistusoikeudesta esitetään asianmukainen kirjallinen selvitys. Koska omistusoikeutta koskeva näyttö esitetään asiakirjoilla, uudessa mallissa omistusoikeuden selvittäminen verotuksen yhteydessä estäisi veroilmoitusten automaattisen käsittelyn veroviranomaisessa. Tämän vuoksi omistusoikeusselvitys tehtäisiin katsastusasemalla rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä, jolloin ajoneuvoon liittyviä asiakirjoja käsitellään muutoinkin. Veroilmoitus voitaisiin tehdä vasta omistusoikeuden selvittämisen jälkeen, koska veroilmoitus on tehtävä sen nimissä, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksi. Omistusoikeuden selvittäminen rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä olisi perusteltu myös sen vuoksi, että omistusoikeuden selvittäminen on laissa säädetty nimenomaisesti rekisteröinnin edellytykseksi. Autoverotuksessa edellytetään nykyisin omistusoikeusselvitystä pääasiassa viimeiseen ulkomaiseen rekisteriin merkittyyn omistajaan asti. Rekisteröinnissä omistusoikeusselvitys vaaditaan viimeiseen ulkomaiseen omistajaan saakka tai jos ajoneuvo on verotettu, verotuspäätökseen merkittyyn verovelvolliseen asti. Prosessimuutoksen yhteydessä olisi ratkaistava, millä tarkkuudella omistusoikeusselvitys on tehtävä verotuksen ja rekisteröinnin tarpeet huomioon ottaen. Rekisteröintikatsastuksen edellytyksenä on jo nykyisin ulkomaisen rekisteröintitodistuksen II-osan (niin sanottu ilmoitusosa) luovuttaminen katsastajalle. Prosessimuutoksen yhteydessä tulisi selvittää, voisiko rekisteröintitodistus yhdessä ajoneuvon hallinnan kanssa

18 20 olla jo riittävä osoitus haltijan omistusoikeudesta, kun kyseessä on irtain omaisuus. Osana omistusoikeusselvitystä tehtäisiin myös Eucaris-kysely, joka tullee Suomessa käyttöön lähivuosina. Eucaris-kysely voidaan tehdä sähköisesti ja sen avulla pystytään varmistamaan, että ajoneuvoa ei ole ilmoitettu järjestelmässä varastetuksi Ajoneuvon yksilöinti Autoverotuksessa ajoneuvo on yksilöitävä sen verotusarvon määrittämistä varten. Uudessa mallissa ajoneuvo olisi yksilöitävä riittävän tarkasti heti rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä. Tämän vuoksi rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä kirjattaisiin myös ne verotuksen toimittamisen kannalta olennaiset tiedot, jotka nykyisin merkitään rekisteriin vasta ajoneuvoa rekisteröitäessä. Suuri osa verotuksessa tarvittavista tiedoista kerätään jo nykyisin ajoneuvon rekisteröintikatsastuksen, yksittäishyväksynnän ja rekisteröinnin yhteydessä. Verotusta varten tarvitaan kuitenkin myös tietoja, joita ei kerätä rekisteröintikatsastuksessa tai ajoneuvoa rekisteröitäessä. Seuraavassa taulukossa luetellaan verotusta varten tarvittavat tekniset tiedot, jotka olisi kerättävä uudessa mallissa rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä nykyisin kerättävien tietojen lisäksi. Verotusta varten tarvittavien tietojen määrää arvioidaan tarkemmin jatkovalmistelun yhteydessä. Taulukko 2: Verotusta varten rekisteriin lisättävät teknisiä tietoja koskevat kentät. Tietokenttä Ajokilometrit Vaihteisto (automaatti/manuaali) ja vaihteiden lukumäärä Malli Mallintarkennin Mallivuosi ja mallisukupolvi Varustetaso ja yksittäiset verotusarvoon vaikuttavat varusteet Veropäivä eli veroperusteiden määräytymispäivä Verovelvollisen status Selite, eli vapaa tekstikenttä Pakettiauton penkkirivien lukumäärä Pakettiauton kori Erityisehdot Kerättävä tieto Ajoneuvon mittarilukema aletaan merkitä katsastuksen yhteydessä järjestelmään vuoden 2014 alusta lukien. Tiedot merkittävissä ATJ:ään jo nykyisin, mutta tietoa ei kerätä. Mallia ja mallintarkenninta koskevat tiedot ovat tärkeitä, jos verotus halutaan toimittaa mahdollisimman automaattisesti. Yhdenmukaisuuden vuoksi alasvetovalikot ovat parempia kuin vapaatekstikentät. Yhtenäisestä käytännöstä on sovittava. Kts. malli. Mallivuosi ja mallisukupolvi eivät ole käsitteinä täysin yksiselitteisiä eivätkä kaikki automerkit käytä mallivuotta tai -sukupolvea ajoneuvomallien yksilöinnissä. Tieto voidaan kerätä joko rekisteröintikatsastuksessa / yksittäishyväksynnässä tai verotusvaiheessa. Mallivuotta ja -sukupolvea voidaan selvittää ajoneuvon valmistenumeron, asiakirjojen ja verovelvollisen ilmoituksen avulla. Nykyisin tiedot perustuvat pääasiassa verovelvollisen omaan ilmoitukseen. Mallivuosi ilmoitetaan lähinnä silloin, kun ajoneuvo on niin sanottua vanhaa mallivuotta, jolloin ominaisuus voi alentaa verotusarvoa. Rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä tulisi todeta ajoneuvon varustetaso sekä se, onko ajoneuvossa verotuksen kannalta merkityksellisiä lisävarusteita. Nykyinen verotuksen kannalta merkityksellisten varusteiden lista olisi päivitettävä muutoksen yhteydessä. Lisäksi on pohdittava, minkä ikäisillä ajoneuvoilla varustelu ei enää vaikuta arvonmääritykseen, jolloin varusteita ei tarvitsisi merkitä verotusta varten annettaviin tietoihin. Rekisteröintijärjestelmässä olevan varustelistauksen tulisi olla helposti muutettavissa, koska merkityksellisten varusteiden lista muuttuu ja sitä on päivitettävä säännöllisesti muutaman vuoden välein. Normaalitapauksissa rekisteröintikatsastuksen tekopäivä, mutta voi olla myös joku muu, jos veroilmoitusta ei tehdä välittömästi rekisteröintikatsastuksen yhteydessä. Tieto siitä, onko verovelvollinen yksityishenkilö vai kaupallinen toimija. Pääteltävissä sen mukaan, ilmoitetaanko henkilötunnus vai y-tunnus. Vapaamuotoisia tapauskohtaisia tietoja varten. Voidaan tarvittaessa päätellä myös ajoneuvon istumapaikkojen ja kuljettajan vieressä olevien paikkojen lukumäärän perusteella, mutta selvyyden vuoksi lukumäärä tulisi merkitä rekisteritietoihin. Tieto siitä, onko kyseessä esimerkiksi avolava- tai kylmäkuljetusauto. Esimerkiksi oikeanpuoleinen ohjaus, rakennettu ajoneuvo tai vaihdettujen osien prosentuaalinen osuus.

19 Hiilidioksidipäästö Uudessa mallissa autoveron veroprosentti määräytyisi aina ajoneuvoliikennerekisteriin merkityn hiilidioksidipäästön perusteella. Rekisteriin merkitään ajoneuvolle EU:n lainsäädännön mukaan mitattu päästö. Ajoneuvon hiilidioksidipäästöt merkitään rekisteriin seuraavissa tapauksissa: M1-luokan auto, jonka kokonaismassa on enintään kilogrammaa, jos se on otettu ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2001 tai sen jälkeen. M1 luokan auto, jonka kokonaismassa on yli kilogrammaa, jos se on otettu ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2002 tai sen jälkeen. N1-luokan I alaluokan pakettiauto, jos on otettu ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2006 tai sen jälkeen. N1-luokan II ja III alaluokan pakettiauto, jos se on otettu ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2008 tai sen jälkeen. Päästötieto merkitään rekisteriin tavallisimmin vaatimuksenmukaisuustodistuksen, ulkomaisen rekisteröintitodistuksen taikka ajoneuvon valmistajan tai valmistajan edustajan antaman todistuksen perusteella. Vastaava selvitys hyväksytään nykyisin myös autoverotuksessa osoitukseksi ajoneuvon hiilidioksidipäästöstä. Päästöjen osalta autoverotus ja rekisteröinti eroavat siinä, että autoverotus voi nykyisin perustua päästöihin myös sellaisilla vuonna käyttöön otetuilla autoilla, joiden päästöjä ei merkitä rekisteriin. Tällöin verovelvollisen on vaadittava erikseen veroilmoituksessa todellisen päästön käyttämistä verotuksessa ja esitettävä päästöstä asianmukainen selvitys. Jotta verotus voitaisiin uudessa mallissa toimittaa mahdollisimman automaattisesti, autoverotuksessa tulisi käyttää ensisijaisesti vain rekisteriin merkittäviä hiilidioksidipäästötietoja. Tämä tarkoittaisi sitä, että ennen vuotta 2001 käyttöön otettujen henkilöautojen ja ennen vuotta 2008 käyttöön otettujen pakettiautojen vero määräytyisi aina kokonaismassan mukaan eikä selvitystä todellisesta päästöstä voisi enää esittää. Muutoksen vaikutus olisi käytännössä vähäinen, koska henkilöautoilla se koskisi prosessimuutoksen toteutuessa jo varsin vanhoja autoja, joita tuodaan Suomeen vähän. Myöskään pakettiautoilla muutos ei olisi kovin merkittävä, koska ennen vuotta 2008 käyttöön otetuille autoille on mitattu päästöjä vain harvoin Ajoneuvon yksilölliset ominaisuudet ja ajokilometrit Autoverotuksessa on arvioitava ajoneuvon yksilöllisten ominaisuuksien, kuten kunnon, vaikutus sen yleiseen vähittäismyyntiarvoon, jos verovelvollinen vetoaa niihin veroilmoituksessa. Ajoneuvon kunnon toteamiseksi se tarkastetaan nykyisin verotuksen yhteydessä tullitoimipaikalla. Verovelvollinen merkitsee ajoneuvon kunnon veroilmoituslomakkeeseen joko hyväksi, normaaliksi tai huonoksi. Tullivirkailija tarkastaa ajoneuvon ja kirjaa ylös ajoneuvon kunnossa havaittavat puutteet sekä arvioi, onko ajoneuvon verotusarvoa tarvetta alentaa kunnon vuoksi. Uudessa mallissa ajoneuvon fyysinen tarkastaminen kuuluisi rekisteröintikatsastuksesta tai yksittäishyväksynnästä vastaavalle katsastajalle. Perustuslaissa kielletään merkittävää julkisen vallan käyttämistä sisältävien tehtävien antaminen muille kuin viranomaisille. Tämän vuoksi katsastajan tehtävä olisi rajattava tarkasti. Lähtökohtana kunnon tarkastamisessa olisi, että verovelvollinen yksilöi ajoneuvon virheet ja puutteet. Pelkkä yleisluontoinen ilmoitus ajoneuvon huonosta kunnosta ei enää riittäisi. Kunto yksilöitäisiin lomakkeella. Lomakkeessa voisi

20 22 olla yksilöintiä varten myös kuva ajoneuvosta, johon verovelvollinen merkitsisi esimerkiksi ajoneuvon lommot ja muut pintavauriot. Katsastaja tarkastaisi ajoneuvon ja merkitsisi tarkastuslomakkeeseen, onko ajoneuvossa havaittavissa verovelvollisen ilmoittamat vauriot. Ilmoitetut vauriot myös kuvattaisiin. Katsastaja ei kuitenkaan ottaisi kantaa siihen, onko ajoneuvo esimerkiksi ikään ja ajokilometreihin nähden normaalikuntoinen. Verovelvollisen antama ajoneuvon kuntoa koskeva selvitys, katsastajan täyttämä tarkastuslomake tai -raportti sekä ajoneuvon kuvat toimitettaisiin veroviranomaiselle veroilmoituksen yhteydessä. Niiden perusteella veroviranomainen ratkaisisi sen, vaikuttaako ajoneuvon kunto yleiseen vähittäismyyntiarvoon ja minkä suuruinen alennus sen johdosta myönnettäisiin. Kuntoalennusta koskeva ratkaisuvalta olisi siten pelkästään veroviranomaisella. Lähtökohtana olisi, että veroviranomainen ei tarkastaisi ajoneuvoja fyysisesti. Jos jokin ajoneuvon kunnossa tai teknisissä ominaisuuksissa oleva seikka olisi jäänyt epäselväksi rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä, veroviranomaisella tulisi olla mahdollisuus hankkia uusi katsastustoimipaikan lausunto epäselviksi jääneistä seikoista. Tällöin veroviranomainen määräisi ajoneuvon vietäväksi uudelleen katsastustoimipaikalle, jossa ajoneuvo tarkastettaisiin veroviranomaisen kussakin yksittäistapauksessa antamien ohjeiden mukaisesti. Uuden tarkastuksen kustannuksista vastaisi veroviranomainen. Veroviranomaisen tulisi tarvittaessa voida määrätä myös katsastustoimipaikka, jossa uusi tarkastus tehdään. Tämä voisi olla tarpeen tilanteessa, jossa veroviranomainen epäilee rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä annetun lausunnon oikeellisuutta. Lisäksi veroviranomainen voisi määrätä tarkastuksen tehtäväksi katsastustoimipaikassa, joka on erikoistunut tietynlaisiin tarkastuksiin. Tällainen erikoistuminen voisi liittyä esimerkiksi verovapaiden tai alennettuun veroon oikeutettujen ajoneuvojen teknisten ominaisuuksien tarkastamiseen. Laissa tulisi lisäksi säätää, että veroviranomainen voisi halutessaan tarkastaa ajoneuvon myös itse. Tällainen tarkastus voisi yksittäistapauksessa olla tarpeen ajoneuvon kunnon arvioimiseksi tai ajoneuvon yksilöimiseksi. Veroviranomainen voisi tarkastaa ajoneuvon myös silloin, jos verovelvollinen sitä vaatisi ja veroviranomainen pitäisi tarkastamista tarpeellisena. Tarkastusten tekeminen olisi perusteltua keskittää veroviranomaisessa tietyille ajoneuvotekniikka tunteville virkailijoille, joten tarkastuksia ei tehtäisi jokaisessa veroviranomaisen toimipaikassa. Jos verovelvollinen vetoaisi ajoneuvon kuntoon, veroilmoitus käsiteltäisiin veroviranomaisessa manuaalisesti. Koska tavoitteena on, että mahdollisimman suuri osa verotuksista voitaisiin käsitellä automaattisesti, verotuksessa tulisi pyrkiä vähentämään rutiininomaista ajoneuvon kuntoon vetoamista. Ajoneuvojen kunnon arviointia koskeva ohjeistus on laadittu lähes kymmenen vuotta sitten ja prosessimuutoksen yhteydessä olisi perusteltua tarkastella kuntoa koskevia ohjeita uudelleen. Lähtökohdaksi tulisi ottaa, että vain merkittävillä ajoneuvon kunnossa olevilla puutteilla tai vioilla voisi olla vaikutusta verotusarvoon. Vähäiset vauriot, kuten yksittäiset naarmut ja lommot, eivät vaikuttaisi verotusarvoon, vaan ne tulevat huomioiduiksi verotusarvossa muiden arvoon vaikuttavien varmuusalennusten kautta. Ohjeistuksen tarkastamisen yhteydessä olisi myös arvioitava, tarvitseeko kuntoa koskevia autoverolain säännöksiä muuttaa. Perusteetonta ajoneuvon kuntoon vetoamista voitaisiin pyrkiä vähentämään verovelvollisten tiedottamisella. Veroilmoituslomakkeessa voisi esimerkiksi olla yleistä tietoa ajoneuvon kunnon vaikutuksesta verotusarvoon. Yleisesti voidaan myös olettaa, että jo vikojen yksilöintivelvollisuus ja veroilmoituksen tekeminen rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä vähentäisivät kuntoon vetoamista. Myös ajoneuvon mittarilukema tarkastettaisiin verotusta varten rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä. Katsastajan tehtävänä olisi tarkastaa mittarilukema ja merkitä se rekisteröintijärjestelmään. Katsastaja ei voisi arvioida verotusta varten mittarilukeman paik-

21 23 kaansapitävyyttä, mikä kuuluisi edelleen veroviranomaiselle. Mittarilukeman tarkastamisen lisäksi katsastaja voisi välittää veroviranomaiselle esimerkiksi ajoneuvon asiakirjoissa olevat aikaisemmat mittarilukemakirjaukset sekä tiedot mittarin vaihdoksista. Uudistuksen jälkeen mittarilukema tarkastettaisiin aina veroilmoituksen jättämisen yhteydessä ja se merkittäisiin myös ajoneuvon rekisteritietoihin. Tämän uskotaan vähentävän mittarilukemien manipulointia erityisesti kaupallisessa toiminnassa Tietojen tallentaminen ja siirtäminen Uudessa mallissa rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän suorittava katsastaja toimittaisi tarkastuksen normaalisti ja tallentaisi ajoneuvon tekniset tiedot nykyiseen tapaan rekisteriin. Jos ajoneuvosta tehtäisiin veroilmoitus, katsastaja tallentaisi rekisteröintijärjestelmään myös verotusta varten kerättävät tiedot. Tietojen tallentamisen jälkeen katsastaja tulostaisi ajoneuvon tiedot, jotka verovelvollinen tarkastaisi ja hyväksyisi. Tämän jälkeen veroilmoitus olisi valmis lähetettäväksi edelleen veroviranomaiselle. Paperiasiakirjat toimitettaisiin digitoitaviksi. Rekisteröintijärjestelmään tallennetut tiedot siirtyisivät veroviranomaisen verotusjärjestelmän sähköisesti ja automaattisesti. Ajoneuvoliikennerekisteristä siirtyy jo nykyisin ensirekisteritietoja Tullille verotuksen tarkastusta ja tilastointia varten. Tiedot siirtyvät Tullille kerran päivässä, mitä voidaan pitää riittävänä päivitysvälinä myös uudessa mallissa. Tullin ja Liikenteen turvallisuusviraston välillä tietojen siirtoon voitaisiin käyttää jo olemassa olevaa yhteyttä. Tietojärjestelmän välityksellä siirtyisivät vain ajoneuvoliikennerekisteriin tai verotusta varten rekisteröintijärjestelmään tallennettavat tiedot. Niiden lisäksi veroilmoitukseen voisi liittyä asiakirjoja, joiden sisältöä ei tallennettaisi järjestelmiin. Tällaisia asiakirjoja voisivat olla esimerkiksi verovelvollisen selvitykset ajoneuvon CO 2 -päästöstä, jos päästö poikkeaa katsastajan rekisteriin merkitsemästä päästöstä, sekä muuttoajoneuvoihin ja muihin alennetun veron tai verottomiin ajoneuvoihin liittyvät selvitykset. Verovelvollinen voisi esittää asiakirjaselvitystä myös ajoneuvon kunnosta ja verotusarvosta. Nämä selvitykset voitaisiin toimittaa veroviranomaiselle joko digitoimalla ja arkistoimalla ne Liikenteen turvallisuusviraston DIGI-järjestelmään muiden rekisteröintikatsastuksessa saatujen asiakirjojen kanssa tai postitse. Kolmas vaihtoehto olisi, että verovelvollinen toimittaisi asiakirjat sähköisesti veroviranomaiselle tarkoitusta varten laaditun ilmoituslomakkeen liitetiedostona. Ensisijaisesti tulisi pyrkiä asiakirjojen sähköiseen siirtämiseen. On myös huomattava, että osa selvityksistä olisi laadultaan sellaisia, että ne olisi toimitettava suoraan veroviranomaiselle, eikä niitä voitaisi sen vuoksi digitoida Liikenteen turvallisuusviraston järjestelmään. Tällaisia olisivat muun muassa muuttoajoneuvoihin liittyvät, yksityiselämää koskevia tietoja sisältävät selvitykset. Asiakirjojen hallinnointiin ja siirtämiseen liittyvät kysymykset edellyttävä tietoteknistä asiantuntemusta, minkä vuoksi niitä ei käsitellä muistiossa tarkemmin. Kysymyksiin tulee perehtyä yksityiskohtaisemmin prosessiuudistuksen jatkovaiheessa Verotuspäätöksen tekeminen veroviranomaisessa Veroilmoitus siirrettäisiin rekisteröintijärjestelmästä veroviranomaisen verotusjärjestelmään sähköisesti, minkä jälkeen verotusjärjestelmä päättelisi määritystensä mukaisesti ilmoituksen käsittelytavan. Verotuspäätös tehtäisiin täysin automaattisesti, jos ajoneuvon verotusarvo saataisiin automaattisen arvonmäärityksen avulla eikä veroilmoitussanomassa olisi tekijöitä, jotka nostaisivat ilmoituksen manuaalikäsittelyyn. Automaattisesti tehtävä verotuspäätös syntyisi tällöin ilman verokäsittelijän toimenpiteitä. Verokäsittelijä ei myöskään

22 24 tarkastaisi millään tavalla lopullista päätöstä, koska päätöksen manuaalisella hyväksymisellä ei olisi tosiasiallista vaikutusta esimerkiksi päätöksen oikeellisuuteen. Päätöksessä ei olisi myöskään päätöksen tekijän nimeä, vaan ainoastaan veroviranomaisen yhteystiedot. Veroilmoitus nousisi manuaaliseen käsittelyyn tietyissä ennalta määritellyissä tilanteissa. Näin tapahtuisi ensinnäkin silloin, kun verotusarvoa ei saataisi automaattisen arvonmäärityksen avulla. Tällöin verotusarvo olisi määritettävä manuaalisesti arvonmääritystoiminnossa, mutta muilta osin verotuspäätös voitaisiin tehdä automaattisesti, jollei muita manuaalista käsittelyä edellyttäviä seikkoja olisi. Veroilmoitus olisi käsiteltävä manuaalisesti myös silloin, kun kyseessä olisi verovapaa tai alennetun veron ajoneuvo tai kun verovelvollinen olisi vedonnut veroilmoituksessa ajoneuvon yksilöllisiin ominaisuuksiin, kuten kuntoon. Manuaalikäsittelyä edellytettäisiin myös, kun verotusta olisi tarkasteltava erikseen verovalvonnallisista syistä. Jos verotuksessa tarvittaisiin ajoneuvon asiakirjoja, rekisteröintikatsastusta tai yksittäishyväksyntää varten annetut ja veroilmoituksen liitteenä olleet asiakirjat olisivat veroviranomaisen käytössä sähköisessä muodossa Liikenteen turvallisuusviraston järjestelmissä. Verotusta voitaisiin valvoa esimerkiksi ajoneuvojen teknisten ominaisuuksien tarkastamiseksi tehtävillä ristiinajoilla sekä poimimalla manuaalikäsittelyyn normaalista poikkeavat tapaukset, kuten veroilmoitukset, joissa ajoneuvon ajokilometrit olisivat sen ikään nähden poikkeuksellisen suuret tai pienet. Manuaalikäsittelyyn tulisi voida poimia tarpeen mukaan myös esimerkiksi tiettyjen kaupallisten toimijoiden veroilmoituksia. Verovalvonnan tehokkuuden kannalta olisi olennaista, että erityiskäsittelyyn nousevien veroilmoitusten kriteerejä pystyttäisiin muuttamaan helposti, jolloin kulloisenkin tilanteen mukaan määräytyvät tehostetut täsmävalvontatoimet olisivat mahdollisia. Tarkastusta varten poimintoja tulisi voida tehdä sekä veroilmoituksista että valmiista verotuspäätöksistä ennen niiden lähettämistä verovelvolliselle. Edellä mainittujen tilanteiden lisäksi veroilmoitus voisi nousta manuaalikäsittelyyn myös silloin, jos verovelvollinen ei olisi hyväksynyt jotakin katsastajan rekisteritietoihin merkitsemää ajoneuvon tietoa, kuten CO 2 -arvoa. Jos kyseessä ei olisi selvä näppäilyvirhe tai muu vastaava virhe, verovelvollisen tulisi ensisijaisesti hakea oikaisua rekisteröintikatsastuspäätökseen 30 päivän kuluessa katsastuspäätöksen tiedoksisaantipäivästä Liikenteen turvallisuusvirastolta, jossa oikaisuvaatimuksen käsittely kestää keskimäärin kaksi kuukautta. Jos ajoneuvosta tehtäisiin veroilmoitus oikaisuvaatimuksesta huolimatta, verotuspäätös tehtäisiin pääsääntöisesti rekisteriin merkityillä tiedoilla. Verotusta oikaistaisiin myöhemmin viranomaisaloitteisesti, jos rekisteröintikatsastuksessa rekisteriin merkittyjä tietoja muutettaisiin Liikenteen turvallisuusviraston päätöksen johdosta. Veroilmoitusta käsiteltäessä tehdään nykyisin myös niin sanottu SIS-kysely (Schengen Information System), jossa EU:n laajuisesta tietokannasta tarkastaan, että ajoneuvoa ei ole ilmoitettu varastetuksi jossakin EU-maassa. Kysely tehdään manuaalisesti. Uudessa mallissa kysely tulisi automatisoida tai siirtää tehtäväksi rekisteröintikatsastuksen yhteydessä, jotta verotuspäätös voitaisiin tehdä ilman manuaalisia käsittelyvaiheita. Jos kysely tehtäisiin rekisteröintikatsastuksen yhteydessä, se voitaisiin ulottaa myös autoverottomiin ajoneuvoihin, kuten kuorma-autoihin. Nykyinen SIS-kysely voidaan mahdollisesti korvata myös lähivuosina käyttöön otettavalla, automaattisesti tehtävällä Eucaris-kyselyllä. Veroilmoituksen käsittely saattaisi edellyttää myös lisätietojen pyytämistä verovelvolliselta. Nykyisin lisäselvityksiä pyydetään yleensä ajoneuvon päästöstä, ulkomaisista rekisteröintiasiakirjoista ja ajoneuvon omistusoikeudesta. Uudessa mallissa veroviranomaisen tarve pyytää lisäselvityksiä vähenisi merkittävästi, kun ajoneuvon päästötiedot ja muut tekniset tiedot selvitettäisiin jo rekisteröintikatsastuksessa. Kun myös omistusoikeusselvitys tehtäisiin rekisteröintikatsastuksen yhteydessä, verottajan ei tarvitsisi pyytää myöskään sitä koskevia lisäselvityksiä. Veroviranomainen voisi joutua pyytämään lisäselvitystä edelleen esimerkiksi muuttoajoneuvojen, taksien ja muiden alennetun veron tai verovapaiden ajoneuvojen vero-

23 25 tuksen yhteydessä. Muuttoajoneuvoja lukuun ottamatta käteisasiakkaat tuovat kuitenkin vain vähän alennetun veron tai verottomia ajoneuvoja. Verotuspäätös tehtäisiin edellä kuvatulla tavalla joko automaattisesti tai manuaalisesti. Verotuspäätökseen olisi liitettävä selvitys verotusarvon määrityksessä käytetyistä hintahavainnoista ja menetelmästä. Nykyisin selvitykset liitetään verotuspäätökseen manuaalisesti eikä niitä tallenneta sähköisessä muodossa verotuspäätöksen yhteyteen. Uudessa mallissa verotusarvon perustelujen tulisi siirtyä automaattisesti verotusjärjestelmään verotuspäätöksen liitteeksi. Tämä koskisi sekä automaattisella että manuaalisella arvonmäärityksellä määritettyjä arvoja. Kun verotusarvon taustatiedot olisivat verotuspäätöksen yhteydessä verotusjärjestelmässä, ne voitaisiin tulostaa automaattisesti verotuspäätöksen liitteeksi. Tämä mahdollistaisi verotuspäätöksen toimittamisen E-kirjeenä tai muuta vastaavaa postituspalvelua käyttäen. Lisäksi kaikki verotukseen liittyvät asiakirjat olisivat sähköisesti arkistoituna yhdessä paikassa ja inhimillisten virheiden riski vähenisi, kun tiedot liitettäisiin päätöksiin automaattisesti. Verovelvollinen maksaisi verotuspäätöksessä määrätyn autoveron nykyiseen tapaan joko tilisiirtona tai käteisellä. Kun veron maksu olisi kirjautunut veroviranomaisen järjestelmään, ajoneuvo voitaisiin rekisteröidä. Rekisteröintijärjestelmä tulisi rakentaa sellainen, että veronmaksutiedot ja muut tarvittavat tiedot siirtyisivät automaattisesti ja ilman viiveitä verotusjärjestelmästä rekisteröintijärjestelmään. Maksutietojen saavuttua rekisteröintijärjestelmään ajoneuvo rekisteröitäisiin, ja rekisterikilvet ja asiakirjat postitettaisiin ajoneuvon omistajalle pääasiassa automaattisesti. Kuva 4. Veroilmoituksen käsittely veroviranomaisessa uudessa mallissa Verotustoiminto Arvonmääritystoiminto Ajoneuvon tiedot tulevat verotusjärjestelmään Saadaanko verotusarvo suoraan arvon- - määritys- järjestelmästä? Ei Kyllä Arvonmäärittäjä Arvonmäärittäjä määrittää verotusarvon määrittää verotusarvon Verovirkailija Verovirkailija käsittelee käsittelee veroilmoituksen tarvittavilta osin Kyllä Ei Onko muita manuaalikäsittelyä edellyttäviä seikkoja? Arvo ja taustatiedot tallennetaan verotusjärjestelmään Verotuspäätös Automaattisen arvon- arvonmäärityksen sääntöjen muokkaaminen Päätöksen ja sen liitteiden toimittaminen verovelvollisellle Autoveron maksaminen Maksutiedon välittyminen rekisteröintijärjestelmään Ajoneuvon rekisteröinti Autoverotuspäätöksellä kannetaan nykyisin myös uuden kuljetusvälineen arvonlisävero. Ajoneuvoa pidetään arvonlisäverolaissa uutena kuljetusvälineenä, jos se on myyty enintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran otettiin käyttöön, tai jos sillä on

24 26 ajettu enintään kilometriä. Jatkovalmistelun yhteydessä ratkaistaan, miten uuden kuljetusvälineen arvonlisävero kannetaan uudessa prosessissa Arvonmääritys Verotusprosessin muutoksella ei olisi kovin merkittäviä vaikutuksia arvonmääritysmenettelyyn. Pyrkimyksenä olisi, että mahdollisimman suuri osa verotusarvoista saataisiin automaattisesta arvonmäärityksestä. On kuitenkin selvää, että kaikille ajoneuvoille ei voida määrittää arvoa automaattisesti. Arvo joudutaan määrittämään manuaalisesti esimerkiksi vanhemmille tai harvinaisille sekä lähes uusille ajoneuvoille. Kattava automaattinen arvonmääritys mahdollistaa sen, että suuri osa verotuspäätöksistä voitaisiin tehdä automatisoidusti ilman verokäsittelijän työpanosta, mikä on prosessimuutoksen yksi päätavoitteista. Jos verotusarvo joudutaan määrittämään manuaalisesti, verotuspäätöksen käsittely kestää pidempään ja on alttiimpi resursseissa tapahtuville muutoksille esimerkiksi loma-aikaan. Uudessa verotusprosessissa tulisi arvioida säännöllisesti manuaaliseen arvonmääritykseen tulevien tapausten käsittelyn yhteydessä, voitaisiinko vastaavat tapaukset saada automaattisen arvonmäärityksen piiriin sen määrityksiä muuttamalla. Arvonmäärittäjien tehtäväksi tulisi tällöin varsinaisen arvonmäärityksen lisäksi myös automaattisen arvonmäärityksen riskien hallintaa ja laadunvalvontaa. Arvonmääritys on kokonaisuus, jossa automaattiseen arvonmääritykseen tehtävillä muutoksilla voi olla vaikutusta manuaaliseen arvonmääritykseen, ja päinvastoin. Myös uudessa mallissa automaattisen ja manuaalisen arvonmäärityksen välinen jatkuva ja kiinteä yhteistyö olisi välttämätöntä verotuksen toimivuuden ja kehittämisen näkökulmasta. Automaattisesti ja manuaalisesti määritettyjen verotusarvojen on oltava johdonmukaisia toisiinsa nähden. Johdonmukaisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vanhempi auto ei saa olla samanlaista uudempaa kalliimpi tai vähemmän ajettu auto enemmän ajettua halvempi. Johdonmukaisuus on otettava huomioon myös arvonmääritysmenetelmiä kehitettäessä ja se voidaan saavuttaa vain yhtenäisillä toimintatavoilla ja arvonmääritysmenetelmillä. Myös kummankin prosessin erityispiirteet on otettava huomioon arvonmääritysjärjestelmää kehitettäessä. Tämän vuoksi automaattisen ja manuaalisen arvonmäärityksen eriyttäminen toisistaan ei ole perusteltua. Autoverotuksessa on kokemusta myös järjestelmästä, jossa automaattinen ja manuaalinen arvonmääritys ovat olleet nykyistä enemmän erillään. Ennen MAHTIn käyttöönottoa verotuksessa käytettiin ulkopuolisen toimijan ylläpitämää ja sen tuottamiin tietoihin perustuvaa AHTI-tietokantaa, jonka määrityksiin Tulli ei pystynyt vaikuttamaan. Arvonmääritystä ei voitu tällöin kehittää tarkoituksenmukaisella tavalla ja verotusarvoissa oli nykyistä enemmän epäjohdonmukaisuuksia. Ongelmat vähenivät merkittävästi arvonmäärityksen siirryttyä yksinomaan Tullissa tehtäväksi, kun automaattista ja manuaalista arvonmääritystä on voitu kehittää yhtenä kokonaisuutena. Prosessimuutoksen yhteydessä tulisi parantaa tietojen kulkua arvonmäärityksessä käytettävien järjestelmien ja verotusjärjestelmän välillä. Tietojen tulisi kulkea järjestelmästä toiseen automaattisesti toisin kuin nykyisin, jolloin verotusarvoja koskevat tiedot on siirrettävä verotusjärjestelmään manuaalisesti (katso kuva 2 sivulla 10). Uudessa mallissa verotusjärjestelmä kysyisi verotettavan ajoneuvon markkina-arvon arvonmääritysjärjestelmästä. Sekä automaattisesti että manuaalisesti määritetyt arvot siirtyisivät verotusjärjestelmään suoraan verotettavan ajoneuvon tietoihin, joiden perusteella verotuspäätös tehtäisiin joko automaattisesti tai verokäsittelijän toimesta. Nykyisen MAHTI-tietokannan tyyppistä hintatietojärjestelmää tarvittaisiin jatkossa vain julkista hintatietopalvelua varten. Tietoturvasyistä tällaista hintatietopalvelua ei tulisi ohjata suoraan arvonmääritysjärjestelmään, vaikka se teknisesti voisikin olla mahdollista.

25 27 Kuva 5. Verotusarvoa koskevien tietojen liikkuminen järjestelmässä uudessa mallissa Verotusjärjestelmä Arvonmääritysjärjestelmä Julkinen hintatietopalvelu Verotuspäätös Verovelvolliset Arvonmäärittäjä Arvonmäärityksen sisäisen yhteistyön lisäksi tärkeää olisi edelleen myös arvonmäärityksen ja autoverotuksen substanssiohjauksesta vastaavan toiminnon jatkuva yhteistyö ja sen kehittäminen. Arvonmäärityksessä on otettava huomioon autoverolain säännökset, yleiset hallinto-oikeudelliset ja EU-oikeuden periaatteet sekä tuomioistuinten ratkaisukäytäntö. Lisäksi autoverolain muutokset vaikuttavat monesti arvonmääritykseen ja voivat edellyttää sen sääntöjen muuttamista Rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän hylkääminen Uudessa mallissa veroilmoituksen tekemisen edellytyksenä olisi hyväksytty rekisteröintikatsastus tai yksittäishyväksyntä. Jos rekisteröintikatsastus tai yksittäishyväksyntä hylättäisiin, ajoneuvon verotus ei voisi tulla vireille. Nykyisen autoverolain 15 :n mukaan ajoneuvo voidaan verottaa, jos se on liikennekelpoinen. Periaate säilyisi myös uudessa mallissa, mutta autoverolaissa säädettäisiin nimenomaisesti, että verotus voi tulla vireille vain, kun ajoneuvo on hyväksytty rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä. Menettely vähentäisi autoverotuksen nykyisiä ongelmia, jotka aiheutuvat siitä, että ajoneuvon liikennekelvottomuutta ei havaita tai sitä ei pystytä arvioimaan veroilmoitusta käsiteltäessä. Kun jo verotettua ajoneuvoa ei voida myöhemmin rekisteröidä sen huonon kunnon vuoksi, verotus joudutaan peruuttamaan, mistä aiheutuu veroviranomaisessa ylimääräistä työtä. Rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä hylätyn ajoneuvon käyttö estyisi, koska verottoman käytön edellytyksenä olevaa veroilmoitusta ei voitaisi saattaa vireille. Katsastuksessa hylättyjä ajoneuvoja saatettaisiin tosin käyttää lainvastaisesti, mutta kyseessä ei ole uuteen malliin liittyvä tilanne, vaan vastaavat väärinkäytökset ovat mahdollisia myös nykyisin.

26 Veroilmoituksen tekeminen jälkikäteen Vaikka veroilmoitus pääsääntöisesti tehtäisiin rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä, joissakin tilanteissa voisi olla mahdollista, että veroilmoitus tehtäisiin eri ajankohtana kuin rekisteröintikatsastus tai yksittäishyväksyntä. Esimerkiksi myytäväksi tarkoitettu käytetty ajoneuvo saatetaan rekisteröintikatsastaa ajoneuvon rekisteröintikelpoisuuden osoittamiseksi ilman, että ajoneuvo ilmoitetaan verotettavaksi. Näissä tilanteissa veroilmoituksen tekijä voi olla myös eri kuin ajoneuvon rekisteröintikatsastukseen toimittanut henkilö. Jos ajoneuvo olisi rekisteröintikatsastettu tai yksittäishyväksytty ennen veroilmoituksen tekemistä, veroilmoitus tehtäisiin myöhemmin katsastusasemalla samalla tavoin kuin rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä. Tällöin ajoneuvoa ei tarvitsisi rekisteröintikatsastaa tai yksittäishyväksyä uudelleen, mutta jos verotuksessa vedottaisiin kuntoon, ajoneuvo olisi tuotava katsastustoimipaikalle verotukseen liittyvää tarkastusta varten. Rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän ja veroilmoituksen eriaikaisuus tulisi olla mahdollista myös siitä syystä, että autoverolain mukaan ajoneuvo on rekisteröitävä veroilmoituksessa ilmoitetun verovelvollisen nimiin Asiakirjojen arkistointi Verotusasiakirjojen arkistoinnissa lähtökohdaksi tulisi ottaa asiakirjojen sähköinen arkistointi, joka parantaisi asiakirjojen käytettävyyttä ja mahdollistaisi veroilmoitusten, muutoksenhakujen ja muiden hakemusten käsittelyn tarkoituksenmukaisimmalla tavalla paikasta riippumattomasti. Tällä hetkellä autoverotuksessa ei ole käytössä asiakirjojen sähköistä arkistointia. Veroviranomaisessa arkistoitavaksi tulisivat verotuspäätökseen ja veroilmoitukseen liittyvät asiakirjat sekä muihin veroviranomaisen tehtäviin liittyvät asiakirjat. Rekisteröintikatsastusta ja rekisteröintiä varten annettavat asiakirjat digitoidaan ja tallennetaan Liikenteen turvallisuusviraston DIGI-järjestelmään. Koska veroviranomaisella olisi käyttöyhteys DIGI-järjestelmään, siellä olevia asiakirjoja ei tarvitsisi välttämättä arkistoida erikseen veroviranomaisessa. Veroviranomainen vastaisi kuitenkin verotukseen liittyvien asiakirjojen arkistoinnista ja olisi vastuussa myös silloin, jos Liikenteen turvallisuusviraston järjestelmässä oleville asiakirjoille tapahtuisi jotain odottamatonta. Tämän vuoksi verotuksessa tarvittavat asiakirjat tulisi pyrkiä arkistoimaan sähköisesti myös veroviranomaisessa. Asiakirjojen arkistointiin olisi kiinnitettävä huomiota heti prosessimuutoksen käynnistämisen alkuvaiheessa, jotta se voidaan ottaa huomioon menettelyjä ja tietojärjestelmiä rakennettaessa. Arkistolaitos tarjoaa viranomaisille arkistointia koskevaa ohjausta, neuvontaa ja konsultointia, jota voidaan käyttää hyväksi verotusasiakirjojen arkistoinnin suunnittelussa Verovapaat ja alennetun veron ajoneuvot Verovapaiden ja alennetun veron ajoneuvojen verotus olisi tarkoituksenmukaista käynnistää normaalissa rekisteröintikatsastuksesta tai yksittäishyväksynnästä alkavassa menettelyssä. Menettelyyn liittyisi kuitenkin tiettyjä poikkeuksia, koska näiden ajoneuvojen verotuksessa on yleensä esitettävä normaalista poikkeavaa selvitystä verovapauden tai alennetun veron edellytysten täyttymisestä. Uudessa mallissa tiedot ajoneuvon teknisistä ominaisuuksista saataisiin suoraan rekisteröintijärjestelmästä, joten teknisiä tietoja koskevien selvitysten esittämisvelvollisuudesta voitaisiin luopua. Veroviranomaiselle ei siten tarvitsisi esittää enää esi-

27 merkiksi rekisteröintikatsastustodistusta, joka vaaditaan nykyisin useimpien verovapaiden ajoneuvojen verotuksen yhteydessä. Teknisten selvitysten lisäksi verovapailta ja alennetun veron ajoneuvoilta vaaditaan myös muita selvityksiä, jotka eivät liity rekisteröintiprosessiin ja joita ei ole tarkoituksenmukaista kerätä rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä. Lisäksi osa selvityksistä on luonteeltaan sellaisia, että niitä ei ole tarkoitettu muiden kuin veroviranomaisen nähtäväksi. Henkilön yksityiselämää koskevia tietoja ovat esimerkiksi selvitykset muuttoajoneuvon tuovan henkilön ulkomailla oleskelusta. Tällaiset tiedot olisi joka tapauksessa toimitettava suoraan veroviranomaiselle sen sijaan, että ne luovutettaisiin rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä katsastajalle. Uudessa mallissa verovapaiden ja alennetun veron ajoneuvojen verotus käynnistettäisiin normaalisti rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä tehtävällä veroilmoituksella. Verovapauden tai alennetun veron edellytyksiä koskevat selvitykset toimitettaisiin suoraan veroviranomaiselle. Asiakirjojen toimittaminen sähköisesti edellyttäisi salatun yhteyden käyttämistä, mikä voitaisiin järjestää esimerkiksi Internet-lomakkeella, johon olisi mahdollista liittää sähköisiä asiakirjoja. Vaihtoehtoisesti asiakirjat voitaisiin toimittaa veroviranomaiselle postitse, mitä varten verovelvolliselle annettaisiin veroviranomaisen yhteystiedoilla varustettu kirjekuori. Verovapaisiin ja alennetun veron ajoneuvoihin liittyvät erikseen toimitettavat selvitykset on lueteltu muistion liitteessä 2. Verovapaita ja alennetun veron ajoneuvoja koskevien veroilmoitusten käsittely edellyttää veronalennuksen edellytysten tutkimista, minkä vuoksi veroilmoitukset olisi käsiteltävä manuaalisesti veroviranomaisessa. Verotuspäätöksen tekemisen jälkeen tieto ajoneuvon verokohtelusta ja luovutusrajoituksesta siirtyisi rekisteriviranomaiselle automaattisesti lähetettävän rekisteröintiluvan yhteydessä. Muuton yhteydessä maahan tuotavan ajoneuvon muuttoajoneuvoasema on tutkittava sekä ajoneuvon rekisteröintikatsastusta että verotusta varten. Autoverotuksessa muuton yhteydessä tuodulle ajoneuvolle voidaan tiettyjen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä myöntää enintään euron alennus verosta. Edellytysten täyttyminen tutkitaan veroilmoituksen käsittelyn yhteydessä. Rekisteröintikatsastuksessa ajoneuvoon voidaan soveltaa normaalia lievempiä teknisiä vaatimuksia, jos kyseessä on muuttotavarana tuotu ajoneuvo ja siitä esitetään tarvittava selvitys. Muuttotavarana tuodun ajoneuvon vaatimuksenmukaisuudesta säädetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksessa 1248/2002. Muuttotavara-asema osoitetaan rekisteröintikatsastuksessa tavallisimmin muuttoajoneuvon verotuspäätöksellä, minkä vuoksi muuttoajoneuvo rekisteröintikatsastetaan nykyisin yleensä vasta verotuspäätöksen tekemisen jälkeen. Muuttoajoneuvon vaatimuksenmukaisuutta koskevia edellytyksiä ei ole kuitenkaan sidottu lainsäädännössä autoverolain muuttoajoneuvoa koskeviin säännöksiin, joten muuttotavara-asema voidaan osoittaa rekisteröintikatsastuksessa myös muilla tavoin. Uudessa mallissa myös muuttoajoneuvojen verotus olisi tarkoituksenmukaista hoitaa normaalissa rekisteröintikatsastuksesta alkavassa menettelyssä. Koska rekisteröintikatsastuksen tekoajankohtana ei olisi vielä tiedossa, verotetaanko ajoneuvo muuttoajoneuvona, rekisteröintikatsastus voitaisiin tehdä ajoneuvon omistajan ilmoituksen perusteella ehdollisena muuttoajoneuvoa koskevien teknisten määräysten mukaisesti. Ehdollinen rekisteröintikatsastus koskisi kuitenkin vain niitä ajoneuvoja, jotka eivät täytä yleisiä teknisiä määräyksiä. Jos ajoneuvo täyttäisi yleiset tekniset määräykset, eli se voitaisiin rekisteröidä sellaisenaan muuttoajoneuvoasemasta riippumatta, rekisteröintikatsastus tehtäisiin normaalisti. Muuttoajoneuvon veroilmoitus käsiteltäisiin manuaalisesti veroviranomaisessa. Päätöksen tekemisen ja mahdollisen veron maksun jälkeen verotusjärjestelmästä toimitettaisiin rekisteröintijärjestelmään rekisteröintilupa sekä tieto ajoneuvon verokohtelusta. Ehdollisesti rekisteröintikatsastettu ajoneuvo rekisteröitäisiin suoraan, jos ajoneuvo olisi verotettu muuttoajoneuvona. Jos muuttoajoneuvon verokohtelua ei olisi myönnetty, ajoneuvon muuttota- 29

28 30 varaluonteesta olisi esitettävä muuta selvitystä tai ajoneuvo olisi rekisteröintikatsastettava uudelleen normaalien teknisten edellytysten mukaisesti. Muuttoajoneuvon rekisteröinti voisi edellyttää manuaalista työtä myös rekisteriviranomaisessa. 3.2 Verotuspäätöksen oikaiseminen ja muutoksenhaku Verotusprosessin muutos ei pääsääntöisesti vaikuttaisi muutoksenhakuun ja päätösten oikaisemiseen. Veroviranomainen käsittelisi oikaisupäätökset edelleen joko verovelvollisen oikaisuvaatimuksen johdosta tai viranomaisen havaittua itse päätöksessä oleva virhe. Uutena nykykäytäntöön verrattuna tulisivat kuitenkin ne tilanteet, joissa rekisteriviranomainen muuttaisi rekisteriin merkittyjä tietoja jälkikäteen niissä havaitun virheen vuoksi. Koska verotuspäätös perustuisi rekisteriin merkittyihin ajoneuvon tietoihin, korjauksesta tulisi siirtyä tieto myös veroviranomaisen järjestelmään mahdollista oikaisua varten. Teknisten tietojen muuttaminen voisi vaikuttaa esimerkiksi ajoneuvon verotusarvoon tai veroprosenttiin. Ilmoitus rekisterissä olevien tietojen muuttamisesta tulisi siirtyä verotusjärjestelmään automaattisesti. Kaikilla ajoneuvon tietojen muutoksilla ei olisi vaikutusta verotuspäätökseen, joten veroviranomaisen käsittelyyn nousevat tapaukset tulisi seuloa automaattisesti. Seulontaa varten veroviranomainen voisi määrittää, mitkä rekisteritietojen muutokset nousevat verotusjärjestelmään. Tämän lisäksi tai sijasta seulontaa voitaisiin tehdä myös vasta verotusjärjestelmässä, jolloin järjestelmä tarkastaisi automaattisesti, voiko rekisteritietojen muutoksella olla vaikutusta veron määrään. Näin karsittaisiin käsittelyyn päätyvistä tapauksista ne, joissa rekisteritietojen muutoksella ei ole vaikutusta verotuspäätökseen. Lisäksi verotusjärjestelmä voisi yksinkertaisemmissa tapauksissa tehdä myös oikaisupäätösluonnoksen valmiiksi, jolloin oikaisukäsittelijän tarvitsisi vain tarkastaa ja hyväksyä päätös. Jos rekisteritietojen muutos johtaisi kannettua pienempään veroon, verotuspäätöstä voitaisiin oikaista nykyisen autoverolain 68 :n perusteella (oikaisu verovelvollisen hyväksi). Oikaisu on tehtävä kolmen vuoden kuluessa veron tai sen palauttamisen määräämistä seuraavan kalenterivuoden alusta. Jos rekisteritietojen muutos johtaisi aikaisemmin kannettua suurempaan veroon, verotusta voidaan muuttaa veronsaajan hyväksi tapahtuvaa oikaisua tai jälkiverotusta koskevien säännösten perusteella. Oikaisusta veronsaajan hyväksi säädetään autoverolain 56 :ssä. Oikaisu veronsaajan hyväksi voidaan tehdä, jos autovero laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, että veroviranomainen ei ole asiaa joltakin osin tutkinut, on verovelvollisen sitä aiheuttamatta jäänyt kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on samanlaisesta syystä palautettu liikaa. Oikaisu veronsaajan hyväksi on tehtävä vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jona vero tai veronpalautus määrättiin tai olisi verovelvollisen ilmoituksen perusteella pitänyt määrätä. Jälkiverotuksesta säädetään autoverolain 57 :ssä. Jälkiverotus on mahdollinen tilanteessa, jossa vero on jäänyt osaksi tai kokonaan kantamatta siksi, että verovelvollinen on antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan. Jälkiverotus on toimitettava kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka kuluessa vero olisi pitänyt määrätä. Verotuspäätöstä voitaisiin muuttaa verovelvollisen vahingoksi virheellisten rekisteritietojen vuoksi jo nykyisten autoverolain säännösten perusteella. Koska nykyisten säännösten soveltuminen voisi kuitenkin olla jossain määrin tulkinnanvaraista, tulisi veronsaajan hyväksi tapahtuvaa oikaisua koskevaa säännöstä muuttaa. Säännökseen voitaisiin esimerkiksi lisätä veronkantolain 56 :n tavoin maininta siitä, että verotusta voidaan oikaista myös, jos verotus on perustunut sivullisilta saatuihin virheellisiin tai puutteellisiin tietoihin. Lisäksi tulisi harkita, pitäisikö määräaika pidentää nykyisestä vuodesta kahteen vuoteen veronkantolain tapaan.

29 31 Muutoksia voitaisiin pitää perusteltuina muun muassa sen vuoksi, että prosessimuutoksen myötä verotus automatisoituu, jolloin verotuksessa käytettävien tietojen virheitä ei enää voida havaita asiaa käsiteltäessä samalla tavoin kuin nykyisin. 3.3 Asiakasneuvonta Viranomaistoimintaa koskevien perustuslain säännösten vuoksi katsastustoimipaikoilla voitaisiin antaa vain menettelyllistä neuvontaa. Verovelvollinen voisi siten saada veroilmoitusta jättäessään katsastustoimipaikasta vain yleistasoista veroilmoituksen tekemiseen liittyvää neuvontaa. Muusta verotusta koskevasta neuvonnasta vastaisi edelleen veroviranomainen. Pyrkimyksenä olisi, että myös menettelyllisen neuvonnan tarve katsastusasemilla jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Tähän voitaisiin vaikuttaa toimivalla asiakasneuvonnalla sekä kehittämällä ja selkiyttämällä veroilmoituksen tekemistä, asiakasohjeistusta, Internet-sivuja ja lomakkeita. Verotusta koskeva neuvonta siirtyisi toimipaikoilla annettavasta neuvonnasta puhelin- ja sähköpostineuvontaan. Muutos lisäisi autoveroneuvonnan resurssitarvetta erityisesti heti uuden prosessin käyttöönoton jälkeen, mutta myös pysyvästi. Lähtökohtana olisi, että varsinaista kasvotusten tapahtuvaa neuvontaa ei enää annettaisi. Poikkeustilanteissa olisi kuitenkin mahdollista päästä keskustelemaan asiakasneuvojan tai verotusta hoitavan verovirkailijan kanssa. Tapaaminen edellyttäisi asiasta sopimista ja ajanvarausta. Autoverotuksen käynnistyminen rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä sitoisi verotuksen ja rekisteröinnin nykyistä kiinteämmin toisiinsa. Tämän seurauksena veroneuvonnasta saatettaisiin kysyä aikaisempaa enemmän rekisteröintiin ja katsastukseen liittyvistä asioista, ja päinvastoin. Koska asiakkaan näkökulmasta verotus ja rekisteröinti muodostavat yhden kokonaisuuden, neuvontapalveluja tulisi koordinoida jouhevan palvelun takaamiseksi asiakkaille. Vähimmäistasolla asiakkaalle tulisi antaa toisen viranomaisen neuvontapalvelun yhteystiedot, pidemmälle kehitetyssä mallissa puhelu voitaisiin yhdistää toisen viranomaisen neuvontapalveluun tai asiakkaalta voitaisiin ottaa soittopyyntö. 3.4 Katsastusasemien ohjaus ja valvonta Veroviranomainen vastaisi veroilmoitusten vastaanottoa koskevasta katsastustoimipaikkojen koulutuksesta, ohjauksesta ja neuvonnasta. Koulutusta olisi järjestettävä ennen uudistuksen voimaantuloa, mutta myös säännöllisesti sen jälkeen. Koulutusmateriaalin ja tilaisuuksien lisäksi veroviranomaisen olisi järjestettävä katsastustoimipaikoille tarkoitettu puhelinneuvontapalvelu, joka auttaisi toimipaikkoja käytännön tilanteita koskevissa kysymyksissä. Erityisesti alkuvaiheessa katsastustoimipaikkojen kysymyksiin olisi vastattava nopeasti, jotta veroilmoitusten vastaanotto ja tallentaminen eivät vaikeutuisi tai viivästyisi. Tämän vuoksi neuvonnassa tulisi olla riittävät resurssit ja neuvojien tulisi tuntea uusi menettely hyvin. Katsastuksen osalta katsastustoimipaikkojen toimintaa valvoo Liikenteen turvallisuusvirasto. Valvonnan kohteena ovat säännösten ja määräysten noudattaminen, katsastuspalveluiden laatu sekä asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Katsastustoimipaikkoja valvotaan valvonta- ja tarkastuskäynneillä sekä seuraamalla toimipaikkojen toimintaa tilastojen avulla. Veroilmoitusten vastaanottamisen osalta valvontavastuu olisi ensisijaisesti veroviranomaisella. Katsastustoimipaikkoja voitaisiin valvoa esimerkiksi veroilmoitusten yleisellä seurannalla, satunnaisesti valittujen veroilmoitusten tarkastuksilla sekä veroilmoituksia koskevien tilastojen avulla. Vaikka Liikenteen turvallisuusviraston ja veroviranomaisen vastuu olisi

30 32 jaettu, valvonnassa tulisi pyrkiä mahdollisimman joustavaan yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon virastojen välillä. 3.5 Kaupalliset toimijat Kaupalliset käteistoimijat Kaupallisia käteistoimijoita ovat ajoneuvoja kaupallisesti myyvät toimijat, jotka eivät ole hakeutuneet autoverotuksen rekisteröidyiksi asiamiehiksi. Kaupallisten käteistoimijoiden ajoneuvot verotettaisiin uudessa verotusprosessissa samalla tavoin kuin muiden käteistoimijoiden ajoneuvot. Kaupallisten käteistoimijoiden verotuksessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon eräitä toiminnan kaupallisuuteen liittyviä erityisvaatimuksia. Veroilmoituksessa olisi ilmoitettava ajoneuvon maahantuojan ja asiamiehen tiedot, jotka välitettäisiin veroviranomaiselle muiden tietojen kanssa. Maahantuojaa koskevat tiedot tarvitaan jätelaissa säädetyn tuottajavastuun valvonnassa, jota varten Tulli toimittaa nykyisin ELY-keskukselle tietoja ajoneuvojen maahantuojista. Asiamiehen tiedot olisi ilmoitettava, jotta verotusta koskevat mahdolliset lisäselvityspyynnöt sekä päätös maksuosoituksineen voitaisiin toimittaa asian hoitamisesta vastaavalle asiamiehelle. Maahantuojan ja asiamiehen tietoja voitaisiin käyttää myöhemmin myös esimerkiksi useita verolajeja koskevassa verovalvonnassa, jossa verrattaisiin keskenään eri verolajeista kertyneitä tietoja. Kaupallisten käteistoimijoiden veroilmoitukset käsitellään nykyisin yleensä nopeutetussa menettelyssä. Jos käytäntöä halutaan jatkaa, nopeutettuun käsittelyyn menevät veroilmoitukset voitaisiin uudessa prosessissa erottaa veroviranomaisessa asiamiehen y-tunnuksen avulla. Nopeutettuun menettelyyn pääsisivät ne ilmoitukset, joissa y-tunnus on ilmoitettu, eli joissa asiamiehenä on yritys. Ensisijaisesti kaupallisia toimijoita tulisi kuitenkin ohjata rekisteröidyiksi asiamiehiksi, jolloin ne voisivat rekisteröidä ajoneuvot ennen niiden verottamista. Rekisteröidyksi asiamieheksi siirtyminen voisi olla perusteltua myös sen vuoksi, että verotuksen automatisoituessa mahdollisuudet verotuspäätöksen noutamiseen veroviranomaisen toimipaikalta ja veron maksamiseen käteisellä vähenisivät E-laskun käyttöönoton ja asiakaspalvelun vähenemisen myötä, jolloin ajoneuvon saaminen rekisteriin voisi kestää kauemmin kuin se nykyisin nopeimmillaan kestää. Veroilmoituksen jättäminen ja verotuksen hoitaminen toisen henkilön puolesta edellyttää valtakirjaa. Valtakirja on esitettävä myös rekisteröitäessä ajoneuvoa toisen henkilön puolesta, joten katsastusasemilla on jo valmiiksi kokemusta valtakirjan vaatimisesta ja tarkastamisesta. Verotusta varten annettavan valtakirjan edellytyksistä tulisi kuitenkin antaa ohjeet prosessimuutoksen yhteydessä. Kaupallisilla käteistoimijoilla voi olla myös muita käteisasiakkaita enemmän tarvetta saada rekisteröintikatsastus toimitetuksi jo ennen veroilmoituksen tekemistä. Toimijoiden käytännöt vaihtelevat, mutta ainakin tietyillä toimijoilla on tapana rekisteröintikatsastaa ajoneuvo usein jo ennen verotusta ja rekisteröintiä. Pyrkimyksenä tulisi olla, että veroilmoitus voitaisiin toimittaa katsastusasemalle tällaisissa tilanteissa esimerkiksi sähköisesti, faksilla tai postitse Rekisteröidyt asiamiehet Tullihallitus voi autoverolaissa säädetyin edellytyksin hyväksyä säännöllistä liiketoimintaa harjoittavan ajoneuvojen maahantuojan tai Suomessa toimivan valmistajan rekisteröidyksi asiamieheksi. Rekisteröidyn asiamiehen on oltava luotettava ja asiantunteva, ja sen on voitava antaa veroilmoitus konekielisessä muodossa siten kuin Tullihallitus määrää. Rekisteröi-

31 dyn asiamiehen on asetettava Tullihallitukselle sen määräämä vakuus. Rekisteröidyt asiamiehet tekevät veroilmoituksen ja maksavat autoveron ajoneuvon rekisteröinnin ja käyttöönoton jälkeen. Vero maksetaan kymmenen päivän jaksoissa koontilaskulla. Rekisteröityjä asiamiehiä on tällä hetkellä 83. Rekisteröityihin asiamiehiin kuuluu sekä suuria uusien ajoneuvojen maahantuojia että pienempiä toimijoita, jotka tuovat uusia ja/tai käytettyjä ajoneuvoja. Kynnys rekisteröidyiksi asiamieheksi ryhtymiseen on madaltunut, koska veroilmoitusten tekemiseen tarvittavat sähköiset ilmoitusjärjestelmät ovat aikaisempaa helppokäyttöisempiä ja edullisempia. Rekisteröidyksi asiamieheksi ryhtyminen on yleensä kannattavaa, jos ajoneuvojen tuonti on säännöllistä. Rekisteröityjen asiamiesten verotusprosessi olisi mahdollista yhtenäistää käteisasiakkaiden prosessin mukaiseksi silloin, kun verotuksen kohteena on käytetty ajoneuvo. Rekisteröity asiamies voisi halutessaan tehdä veroilmoituksen käteisasiakkaiden tapaan katsastusasemalla. Rekisteröidyt asiamiehet tekisivät ilmoituksen kuitenkin rekisteröintikatsastuksen sijasta vasta ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä, jotta veroilmoitukseen pystytään ilmoittamaan oikea verovelvollinen eli ajoneuvon rekisteriin merkittävä omistaja. Katsastustoimipaikat joutuvat jo nykyisin selvittämään ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä, onko toimijalla oikeus rekisteröidä ajoneuvo ennen verotuspäätöksen tekemistä, ja vastaava selvitys tehtäisiin myös uudessa mallissa. Käytännössä toimijat itse vastaisivat siitä, että veroilmoitus tehdään oikein ja oikeaan aikaan, koska veroilmoituksen antaminen omissa nimissä johtaa arvonlisäveron kantamiseen myös autoveron määrästä. Muutoksen johdosta pelkästään käytettyjä ajoneuvoja tuovien rekisteröityjen asiamiesten ei tarvitsisi hankkia ja ylläpitää veroilmoitusten tekemiseen käytettävää sähköistä veroilmoitusjärjestelmää tai käyttöoikeutta tällaiseen järjestelmään. Myöskään erillisiä veroilmoituksia ei tarvitsisi tehdä ajoneuvon rekisteröinnin jälkeen. Veroilmoituksen tekeminen katsastusasemalla ei lisäisi asiamiehille aiheutuvaa työtä, koska käytetyt ajoneuvot on rekisteröintikatsastettava ja rekisteröitävä katsastusasemalla joka tapauksessa. Koska toimijoiden tarpeet vaihtelevat, rekisteröidyt asiamiehet voisivat edelleen valintansa mukaan tehdä veroilmoitukset myös erikseen sähköisellä veroilmoitusjärjestelmällä. Rekisteröityjen asiamiesten siirtyminen käteisasiakkaiden prosessiin siirtäisi kustannuksia rekisteröidyiltä asiamiehiltä veroviranomaiselle, koska prosessimuutoksen jälkeen veroviranomainen maksaisi veroilmoituskohtaisen korvauksen katsastusasemalle. Veroviranomaiselle aiheutuva kustannus olisi kuitenkin melko vähäinen. Vuonna 2011 rekisteröidyt asiamiehet verottivat noin käytettyjä ajoneuvoa. Jos veroilmoituskohtainen korvaus olisi esimerkiksi viisi euroa, rekisteröityjen asiamiesten veroilmoituksista aiheutuisi vuosittain euron lisäkustannus. Kymmenen euron korvauksella aiheutuisi euron lisäkustannus, joka vastaa noin puolen henkilötyövuoden kustannusta. Prosessimuutosten ulottaminen rekisteröityihin asiamiehiin voisi lisätä niiden määrää, koska sähköistä veroilmoitusjärjestelmää tai sen käyttöoikeuden hankkimista ei enää edellytettäisi käytettyjä ajoneuvoja tuovilta asiamiehiltä. Ilmoitusjärjestelmästä aiheutuvat kustannukset ovat toistaiseksi voineet estää pienimuotoista toimintaa harjoittavien toimijoiden hakeutumisen rekisteröidyksi asiamieheksi. Kaupallisten käteistoimijoiden siirtyminen rekisteröidyiksi asiamiehiksi parantaisi mahdollisuuksia verovalvontaan, koska rekisteröityjen asiamiesten verotusta voidaan valvoa keskitetymmin ja autoverotustietoja voidaan myös yhdistää muihin verotietoihin niiden vertailua varten. Menettelyuudistuksella varmistettaisiin, että verotusta varten annettavat tiedot olisivat yhdenmukaiset rekisteriin merkittyjen tietojen kanssa. Tällöin myös ajoneuvon kilometrit tarkastettaisiin aina ja tieto välittyisi veroviranomaiselle rekisterin kautta. Rekisteröidyille asiamiehille voitaisiin lisäksi sallia, että käytettyjen ajoneuvojen ohella myös uusista ajoneuvoista voitaisiin tehdä veroilmoitus katsastusasemalla silloin, kun kyseessä ei ole ennakkoilmoitettu ajoneuvo. Muut kuin ennakkoilmoitetut uudet ajoneuvot on yksit- 33

32 34 täishyväksyttävä ja rekisteröitävä katsastusasemalla. Uuden ajoneuvon veroilmoitus poikkeaa käytetyn ajoneuvon veroilmoituksesta lähinnä siinä, että kaupallisesti tuodusta uudesta ajoneuvosta on ilmoitettava kaupallinen nimike. Kaupallinen nimike ilmoitetaan ajoneuvotunnisteella, joka on ajoneuvomallin yksilöivä numerosarja. Lisäksi uudesta ajoneuvosta on toimitettava valmistajan antama lista ajoneuvon varusteista. Kuva 6. Rekisteröidyn asiamiehen verotusprosessi uudessa mallissa Uusi ajoneuvo tuodaan maahan Käytetty ajoneuvo tuodaan maahan Ennakkoilmoitus Yksittäishyväksyntä Sopimusrekisteröinti Rekisteröintikatsastus Rekisteröinti Sähköinen veroilmoitus Veroilmoitus katsastusasemalla Jaksolasku ja veron maksu Edellä kuvatut uudistukset voitaisiin toteuttaa ilman tietojärjestelmiin tehtäviä lisämuutoksia käteisasiakkaiden prosessiuudistuksen yhteydessä. Rekisteröityjen asiamiesten verotusprosessiin on mahdollista tehdä myös kattavampia muutoksia, jotka tulisi kuitenkin toteuttaa erillisenä kokonaisuutena käteisasiakkaiden prosessimuutoksen jälkeen. Tässä uudistuksessa kaikkien rekisteröityjen asiamiesten verotus muutettaisiin käynnistymään ajoneuvon rekisteröinnistä ja veroilmoitus tehtäisiin rekisteröintijärjestelmän kautta. Muutoksen jälkeen erillistä veroilmoitusta ei enää tehtäisi eikä veroilmoitusjärjestelmiä tarvittaisi. Verotuksen käynnistyminen rekisteröinnistä parantaisi veroviranomaisen mahdollisuuksia valvoa, että ajoneuvo tosiasiallisesti rekisteröidään varsinaisen verovelvollisen nimiin. Nykyisin mahdollisuuksia sen tehokkaaseen valvontaan ei ole eikä arvonlisäverolain säännösten kiertämiseen pystytä puuttumaan riittävästi. Laajempi rekisteröityjen asiamiesten verotusprosessin muutos voitaisiin toteuttaa melko helposti verotus- ja rekisteröintijärjestelmiin, koska tarkoitukseen sopiva tiedonsiirtojärjestelmä olisi jo rakennettu käteisasiakkaiden verotusta varten. Muutos vähentäisi todennäköisesti rekisteröidyille asiamiehille aiheutuvia kustannuksia pidemmällä aikavälillä, kun erillisistä veroilmoitusjärjestelmistä voitaisiin luopua eikä rekisteröityjen ajoneuvojen vero-

33 35 seurantaa enää tarvittaisi. Asiamiehille aiheutuisi kuitenkin muutoksesta kertaluonteisia kustannuksia. Rekisteröityjen asiamiesten prosessiuudistuksesta ei todennäköisesti aiheutuisi veroviranomaiselle merkittäviä lisäkustannuksia kertaluonteisten tietojärjestelmien muuttamisesta aiheutuvien kustannusten lisäksi. Viimeistään laajemman rekisteröityjä asiamiehiä koskevan uudistuksen yhteydessä tulisi myös selvittää, onko rekisteröityjen asiamiesten verotukseen mahdollista liittää limiittijärjestelmä. Järjestelmässä kertynyttä verovelkaa verrattaisiin veroviranomaiselle annettuun vakuuteen. Jos verovelka kasvaisi vakuutta suuremmaksi tai saavuttaisi ennalta sovitun turvarajan, järjestelmä ilmoittaisi asiasta veroviranomaiselle. Limiittijärjestelmän käyttöönotto edellyttäisi vakuuksien oikeaa mitoittamista, minkä vuoksi vakuuksien määrät olisi arvioitava uudelleen toimijakohtaisesti. Limiittijärjestelmän tavoitteena olisi turvata nykyistä paremmin verojen maksaminen, mutta se ei kuitenkaan saisi estää tai vaikeuttaa tarpeettomasti normaalia liiketoimintaa. 3.6 Erityiskysymyksiä Prosessimuutos Ahvenanmaalla Autoverotuksessa sovelletaan Ahvenanmaalla samoja menettelyjä ja käytetään samoja verotusjärjestelmiä kuin muuallakin Suomessa. Mannersuomesta poiketen Ahvenanmaalla ajoneuvojen rekisteröinnistä vastaa Motorfordonsbyrå, jolla on käytössä oma ajoneuvorekisteri ja rekisteröintijärjestelmä. Ahvenanmaalla verotetaan vuosittain käytettyä ajoneuvoa, joita prosessimuutos koskisi. Verotusprosessin muutos olisi mahdollista toteuttaa myös Ahvenanmaalla. Koska vuosittain verotettavien ja rekisteröitävien ajoneuvojen määrä on pieni, muutos voitaisiin tarvittaessa tehdä kevennettynä siten, että merkittäviä tietojärjestelmämuutoksia ei tehtäisi. Tällöin verotus käynnistyisi rekisteröintikatsastuksesta, jossa ajoneuvo yksilöitäisiin ja tarkastettaisiin. Muualla Suomessa sovellettavasta menettelystä poiketen veroilmoitus voitaisiin kuitenkin siirtää haluttaessa myös manuaalisesti veroviranomaiselle, jolloin tietojen sähköistä siirtoa rekisteröinti- ja verotusjärjestelmän välillä ei tarvitsisi järjestää Vientipalautus Vientipalautuksessa maasta vietävän ajoneuvon arvossa jäljellä oleva autoveron osuus voidaan palauttaa laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Prosessiuudistuksen jälkeen myös vientipalautusta koskeva ilmoitus tehtäisiin katsastustoimipaikassa ja menettely olisi pitkälti samanlainen kuin veroilmoitusta tehtäessä. Katsastustoimipaikalla kirjattaisiin vientipalautusilmoituksen tiedot järjestelmään, josta ne siirtyisivät sähköisesti veroviranomaiselle. Vientipalautukseen ilmoitettava ajoneuvo tarkastettaisiin sen liikennekelpoisuuden varmistamiseksi. Vientipalautusta varten tehtävä tarkastus voisi olla kevyempi kuin verotettavaksi ilmoitettavan ajoneuvon tarkastus ja veroviranomainen antaisi katsastustoimipaikoille ohjeet vientipalautukseen ilmoitettavan ajoneuvon tarkastamisesta. Veroviranomainen käsittelisi sähköisesti saapuvan vientipalautusilmoituksen nykyiseen tapaan. Vientipalautuksen edellytyksenä olevat asiakirjat toimitettaisiin asian vireilletulon jälkeen suoraan veroviranomaiselle, joka tekisi asiassa päätöksen tarvittavien selvitysten saapumisen jälkeen.

34 Pakkoverotukset Pakkoverotuksilla tarkoitetaan verotuspäätöksiä, jotka tehdään ilman verovelvollisen antamaa veroilmoitusta. Pakkoverotukset liittyvä tilanteisiin, joissa ajoneuvoa on käytetty Suomessa veroja suorittamatta ilman verottomaan käyttöön oikeuttavaa perustetta. Pakkoverotus tulee vireille esimerkiksi poliisivalvonnassa tehtyjen havaintojen perusteella. Uudessa mallissa pakkoverotusasia käsiteltäisiin nykyiseen tapaan kokonaisuudessaan veroviranomaisessa, joka tekisi verotuspäätöksen ajoneuvon käytöstä saadun selvityksen ja verotusta varten hankittujen tietojen perusteella. Veron maksamisen jälkeen rekisteröintijärjestelmään lähetettäisiin normaalisti rekisteröintilupa, jonka perusteella ajoneuvo voitaisiin rekisteröidä.

35 37 4 Prosessimuutoksen toteutus 4.1 Toteutuksen vaiheet Prosessimuutos toteutettaisiin veroviranomaisen ja Liikenteen turvallisuusviraston yhteisenä hankkeena, jota johtaisi valtiovarainministeriö. Hanke voisi jakautua tarvittaviin projekteihin. Hankkeeseen osallistuisi tarvittava määrä henkilöitä kaikista organisaatioista. Muutoksen toteutusvaiheet olisivat seuraavat: 1. Hankkeen asettaminen ja hankesuunnitelma Prosessimuutos käynnistettäisiin asettamalla hanke ja laatimalla hankesuunnitelma aikatauluineen. Tässä vaiheessa päätettäisiin myös hankeryhmän kokoonpanosta ja mahdollisista alaprojekteista sekä laadittaisiin tarkemmat työsuunnitelmat. Sisäinen viestintä aloitettaisiin heti hankkeen alkaessa, jotta asiaan liittyvillä tahoilla ja henkilöstöllä olisi ajantasaista ja oikeaa tietoa hankkeen tavoitteista ja etenemisaikataulusta. Sisäiseen viestintään olisi kiinnitettävä erityistä huomiota koko hankkeen ajan sen varmistamiseksi, että asiantuntevat verokäsittelijät olisivat käytettävissä myös uudessa verotusprosessissa ja että epävarmuudesta johtuvia tehtävänvaihdoksia ei tapahtuisi. 2. Lainsäädäntömuutokset Prosessimuutoksen edellyttämät lainmuutokset tulisi tehdä ennen kuin varsinaisiin muutoksen toteuttamista koskeviin toimenpiteisiin ryhdyttäisiin. Tällöin muutoksiin ryhdyttäessä olisi selvillä, millaisena prosessimuutosta koskeva lainsäädäntö on hyväksytty. Erityisen tärkeää tämä olisi muutokseen liittyvissä perustuslain tulkintaa koskevissa kysymyksissä. Ennen lainmuutosten hyväksymistä voitaisiin kuitenkin jo suunnitella muutosta ja tehdä tietojärjestelmämuutosten määrittelyjä. 3. Toteutuksen tarkennettu suunnittelu - Muistiossa mainittujen kysymysten jatkoselvitys. Ajoneuvon kuntoa koskevien ohjeiden muutostarpeet Verotusta varten tarvittavat tekniset tiedot ja varusteiden merkitys verotuksessa Omistusoikeusselvityksen taso Rekisteröityjen asiamiesten limiittijärjestelmä Oikaisua varten verotusjärjestelmään siirtyvät rekisteritietojen muutokset Verotuspäätöksen tekeminen ilman käsittelijää Rekisteröimätön mutta käytössä ollut ajoneuvo

36 38 Ajoneuvon myynti veroilmoituksen tekemisen ja rekisteröinnin välillä E-kirje Sähköinen arkistointi. Uuden kuljetusvälineen arvonlisävero - Palvelut: asiakaspalvelu, sähköiset palvelut - Verotusorganisaation muutokset, verokäsittelijöiden toimenkuvien määrittely - Tietojärjestelmämuutosten määrittelyt (veroviranomainen, Liikenteen turvallisuusvirasto) - Henkilöstön perehdytyksen ja koulutuksen suunnittelu - Viestinnän suunnittelu - Ohjeistuksen muutokset: sisäinen ja ulkoinen ohjeistus - Asiakkaiden tiedottaminen - Mahdollisen yhteistoimintamenettelyn aloittaminen. 4. Toteutuksen valmistelu - Tietojärjestelmämuutosten toteutus - Tarvikkeiden tilaus - Esiviestintä - Ohjeistuksen muutokset - Sopimuskumppaneiksi sopivien/haluavien katsastusasemien kartoittaminen ja sopimusneuvottelut 5 Toteutus - Tietojärjestelmämuutosten koodaus ja testaus - Työtehtävien uudelleenjärjestely - Käyttöoikeuksien myöntäminen - Henkilöstön ja katsastusasemien perehdytys - Sisäinen viestintä - Sidosryhmäviestintä - Sopimusten tekeminen 6. Uuden toimintamallin käyttöönotto 7. Toiminnan vakiinnuttaminen Verotusprosessin muutos kestäisi hankkeen suunnittelun aloittamisesta toiminnan vakiinnuttamiseen noin kolme vuotta. Eri toimintoja voitaisiin ottaa käyttöön jo hankkeen edetessä erikseen suunnitellussa aikataulussa. Arviot toteutuksen kestosta ovat kuitenkin vain suuntaa antavia. Prosessimuutoksen toteutuksen aikataulua voidaan arvioida tarkemmin vasta, kun tiedetään esimerkiksi, toteutetaanko muutos Tullissa vai mahdollisen verotustoimintojen siirron yhteydessä Verohallinnossa. Aikatauluun vaikuttavat paljon myös käytettävissä olevat resurssit ja tietojärjestelmämuutoksiin mahdollisesti liittyvät kilpailutukset. Jos muutos pystytään toteuttamaan ilman viivytyksiä, uudistettu prosessi voitaisiin ottaa käyttöön mahdollisesti vuoden 2015 alussa tai sen aikana.

37 Prosessimuutokseen liittyvät riskit Verotusprosessin muutos koskisi ensisijaisesti veroilmoituksen vastaanottamista, eli autoverotusprosessin alkuvaihetta. Koska prosessimuutoksen yhteydessä olisi tarkoitus automatisoida myös veroilmoitusten käsittelyä veroviranomaisessa, muutos vaikuttaisi verotusprosessiin laajemminkin. Muutos sisältäisi monia riskejä, joiden poistamiseen tai toteutumisen todennäköisyyden vähentämiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Riskit vältettäisiin muutoksen huolellisella suunnittelulla sekä oikeanlaisella ja oikea-aikaisella sisäisellä ja ulkoisella viestinnällä. Muutosta suunniteltaessa olisi otettava huomioon myös, että sen toteuttamiseen osallistuisi kaksi eri ministeriöiden alaista organisaatiota sekä yksityisiä toimijoita, jolloin pelkästään toimintakulttuurien erot voivat vaikuttaa projektin toteuttamiseen. Prosessimuutoksen toteutuksessa merkittävimpiä riskejä olisivat aikatauluihin ja resursseihin liittyvät riskit. Suurimmat aikataulua koskevat riskit liittyisivät tietojärjestelmämuutosten toteuttamiseen. Tietojärjestelmämuutosten tarve olisi kartoitettava huolellisesti ennen muutokseen ryhtymistä. Siitä huolimatta toteutusvaiheessa voisi vielä tulla eteen tilanteita, joita ei ole osattu ennustaa, koska pienilläkin muutoksilla voi olla odotettua laajempaa vaikutusta esimerkiksi järjestelmän kanssa kommunikoiviin muihin tietojärjestelmiin. Tietojärjestelmämuutoksiin olisi siten varattava riittävästi aikaa ja aikataulutuksessa olisi varauduttava myös odottamattomiin viivytyksiin. Resursseihin liittyvät riskit koskisivat sekä muutoksen toteutukseen osallistuvia henkilöitä että muutoksen jälkeen verotusta toimittavia henkilöitä. Muutoksen toteuttaminen edellyttäisi riittävää resursointia niin veroviranomaisessa kuin Liikenteen turvallisuusvirastossa. Erityisesti Tullihallituksen autoverohenkilöstön vähäisyys voisi aiheuttaa merkittävän riskin, jos käytettävissä ei olisi riittävästi henkilöitä prosessimuutoksen toteuttamiseen ja muuhun normaaliin verotuksen ohjaustoimintaan. Lisäksi prosessimuutokseen liittyvä autoverotustoiminnon uudelleenjärjestely voisi aiheuttaa verokäsittelijöissä epävarmuutta, joka saattaisi johtaa käsittelijöiden siirtymiseen muihin tehtäviin. Tähän voitaisiin kuitenkin vaikuttaa varhaisessa vaiheessa aloitettavalla sisäisellä viestinnällä, joka sisältäisi alustavia tietoja toiminnan uudelleen järjestämisestä ja tulevista muutoksista. Oikea-aikaisen ja oikean tiedon välittäminen vähentäisi epätietoisuutta ja ehkäisisi käsittelijöiden siirtymistä muihin tehtäviin. Liikenteen turvallisuusvirastossa tietojärjestelmämuutosresurssit on sidottu muihin projekteihin vuoden 2013 loppupuolelle asti, joten autoverotuksen prosessimuutoksen edellyttämien muutosten toteuttaminen Liikenteen turvallisuusviraston järjestelmiin voitaisiin aloittaa aikaisintaan vuoden 2013 lopulla. Suunnittelu voitaisiin kuitenkin aloittaa prosessimuutospäätöksen tekemisen jälkeen asteittain lainsäädäntömuutosten yhteydessä. Prosessimuutoksen toteutukseen vaikuttaisi olennaisesti myös verotustoimintojen järjestämistä koskeva niin sanottu VETO-päätös, jolla ratkaistaan se, mikä viranomainen kantaa autoveron jatkossa. Jos autoverotus siirtyy Verohallintoon, prosessiuudistus tehtäisiin osana suurempaa kokonaisuutta ja siihen liittyy todennäköisesti myös koko verotustietojärjestelmän uusiminen. Jos autoverotuksesta vastaa jatkossakin Tulli, prosessimuutos toteutettaisiin omana projektinaan ja oman aikataulunsa mukaisesti. VETO-päätöksen lisäksi prosessimuutoksen toteuttamiseen voisi vaikuttaa myös Tullissa aloitettu organisaatiouudistus. Prosessimuutoksen toteuttamiseen liittyviä riskejä voisivat olla myös muut verotuksen ulkopuoliset toimet ja päätökset, kuten katsastuslainsäädännön uudistamista koskevan esityksen eteneminen. Katsastuslainsäädäntö vaikuttaa esimerkiksi veroilmoituksia vastaanottavien katsastustoimipaikkojen määrittelyyn. Lisäksi riskinä voisi olla autoverotuksen toimittamiseen liittyvien kustannusten nousu, jos katsastustoimipaikoille maksettava veroilmoituskohtainen korvaus jouduttaisiin asettamaan odotettua korkeammaksi.

38 Prosessimuutos perustuslain kannalta Hallintotehtävän antaminen katsastusasemalle Perustuslain 124 :n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Pykälässä säädetään lisäksi, että merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Lain esitöiden mukaan julkisia hallintotehtäviä ovat esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyvät tehtävät. Edellytyksenä julkisten hallintotehtävien siirtämiselle ovat hallinnon periaatteiden toteutuminen ja asiakkaiden oikeusturva. Säännös korostaa julkisia hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden koulutuksen ja asiantuntemuksen merkitystä sekä sitä, että näiden henkilöiden julkisen valvonnan on oltava asianmukaista. Merkittävänä julkisen vallan käyttämisenä pidetään esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. Myös hallinnollisten seuraamusten määrääminen on katsottu merkittäväksi julkisen vallan käyttämiseksi. (PeVL 57/2010 vp). Perustuslakivaliokunta on katsonut perustuslain 124 :ää koskevassa tulkintakäytännössään, että verotus on merkittävää julkisen vallan käyttämistä. Verotusta toimitettaessa käytetään merkittävää julkista valtaa, eikä tehtävää voi siten antaa muulle kuin viranomaiselle. Verotukseen liittyviä avustavia tehtäviä voidaan kuitenkin siirtää muiden kuin viranomaisten hoidettavaksi. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä PeVL 11/2006 vp oli kysymys ajoneuvoverotusta koskevan puhelinneuvonnan ulkoistamisesta, jonka katsottiin olevan sopusoinnussa perustuslain 124 :n kanssa. Lennonvarmistustehtäviä koskevassa mietinnössä PeVL 47/2005 vp perustuslakivaliokunta on katsonut, että lennonvarmistuksessa on kyse operatiivisista tehtävistä. Lausunnossa on annettu merkitystä sääntelyn kohteena olevan toiminnan korostetun tekniselle luonteelle. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä 16/2002 vp oli kyse rautateiden EU-vaatimuksenmukaisuuden arvioimisesta ja vaatimuksenmukaisuustodistusten antamisesta, joka ehdotettiin annettavaksi yksityisen laitoksen tehtäväksi. Valiokunta katsoi, että teknisluonteisten tarkastusten toimittaminen ja niihin perustuvien todistusten antaminen muille kuin viranomaisille on hyväksyttävää. Muuttoilmoituksen vastaanottamisesta muun kuin viranomaisen toimesta säädetään kotikuntalain (201/1994) 7 c :ssä. Lain mukaan ilmoitusten vastaanottamisen siirtäminen muulle kuin viranomaiselle edellyttää, että ilmoituksia vastaanottavalla yhteisöllä on riittävät voimavarat ja ilmoituksia vastaanottavilla henkilöillä riittävä asiantuntemus ja pätevyys tehtävän hoitamiseen. Muutto- ja maastamuuttoilmoituksia vastaanottava henkilö toimii tässä tehtävässä virkavastuulla. Eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain (238/2010) 7 :n mukaan elintarviketurvallisuusvirasto voi antaa yksityiselle rekisteritietojen päivittämiseen ja eläinten tunnistamiseen liittyvän avustustehtävän. Lain esitöiden (HE 188/2009) mukaan avustavina tehtävinä voivat olla esimerkiksi hakemusten vastaanotto ja käsittely.

39 41 Katsastusasemat vastaavat jo nykyisin ajoneuvojen teknisten tietojen kirjaamisesta rekisteriin. Autoverotuksen menettelyuudistuksen jälkeen katsastusasemien tehtävänä olisi myös veroilmoituksen vastaanottaminen, tietojen tallentaminen järjestelmään, ajoneuvon fyysinen tarkastaminen ja tarkastushavaintojen kirjaaminen. Katsastajan tehtäviin ei sisältyisi verotusta koskevaa päätöksentekovallan käyttämistä eikä kyse olisi tällöin julkisen vallan käyttämisestä. Veroilmoituksen vastaanottamisessa olisi kuitenkin kyse tehtävän avustusluonteisuudesta huolimatta julkisen hallintotehtävän hoitamisesta, joten siirrosta olisi säädettävä lailla Tarkoituksenmukaisuus Perustuslain 124 :n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Lain perustelujen mukaan tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulisi hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden lisäksi kiinnittää erityistä huomiota yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin. Myös hallintotehtävän luonne on otettava huomioon. Perustelujen mukaan tarkoituksenmukaisuusvaatimus voi palveluiden tuottamiseen liittyvien tehtävien kohdalla täyttyä helpommin kuin esimerkiksi yksilön tai yhteisön keskeisiä oikeuksia koskevan päätöksenteon kohdalla. Autoverotuksen menettelyuudistus tehostaisi autoverotuksen toimittamista ja parantaisi verotuksen oikeellisuutta. Uudistuksen myötä eri viranomaisissa tehtävä päällekkäinen työ vähenisi, kun ajoneuvojen teknisiä tietoja ei kirjattaisi enää erikseen verotusta ja rekisteröintiä varten eikä ajoneuvoa tarkastettaisi fyysisesti kahteen kertaan. Myös verotuksessa käytettävien tietojen oikeellisuus paranisi, kun tekniset tiedot saataisiin suoraan rekisteristä. Uudistus olisi tarkoituksenmukainen myös verovelvollisten kannalta, koska se vähentäisi tarvetta asioida useassa viranomaisessa ja nopeuttaisi veroilmoitusten käsittelyä. Myös kustannusnäkökulmasta uudistusta voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Verotuksen käynnistyminen rekisteröintikatsastuksesta tai yksittäishyväksynnästä mahdollistaisi veroilmoitusten aikaisempaa automaattisemman käsittelyn. Resursseja vapautuisi myös veroilmoitusten vastaanottamisesta ja ajoneuvojen tarkastamisesta. Toisaalta katsastusasemille maksettavat korvaukset veroilmoitusten vastaanottamisesta lisäisivät veroviranomaiselle aiheutuvia kustannuksia. Kokonaisuutena arvioiden uudistus kuitenkin alentaisi autoveron kantokustannuksia ainakin pidemmällä aikavälillä. Muutoksesta ei aiheutuisi lisäkustannuksia verovelvollisille. Rekisteröidyillä asiamiehillä muutos voisi jopa alentaa verotuksesta johtuvia kustannuksia, jos prosessimuutos ulotettaisiin myös osaan rekisteröidyistä asiamiehistä. Prosessimuutoksen vaikutuksia autoveron kantokustannuksiin on käsitelty tarkemmin jaksossa 4.4. Prosessiuudistuksen toteutuessa veroilmoituksia vastaanottavien toimipaikkojen määrä lisääntyisi. Nykyisin autoverotusta toimitetaan 7 toimipaikalla. Lisäksi autoveroilmoitus voidaan jättää mille tahansa muulle 48 tullitoimipaikasta, joista ei kuitenkaan saa autoverotusta koskevaa neuvontaa. Uudistuksen jälkeen veroilmoituksia vastaanottavia katsastustoimipaikkoja voisi olla arvioiden mukaan jopa noin 200, mikä lisäisi palvelun kattavuutta kaikissa osissa maata. Veroviranomainen pystyisi myös nykyistä paremmin vaikuttamaan palveluiden alueelliseen kattavuuteen. Katsastustoimipaikkojen aukioloajat ovat yleensä pidemmät kuin tullitoimipaikkojen aukioloajat, mikä myös lisäisi palvelujen saatavuutta nykytilanteeseen verrattuna. Näin ollen prosessimuutosta voitaisiin pitää tarkoituksenmukaisena niin hallinnollisen tehokkuuden, kustannusten kuin palvelutasonkin perusteella.

40 Oikeusturva ja hyvä hallinto Perustuslain 124 :n mukaan julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Lain perustelujen mukaan säännös korostaa julkisia hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden koulutuksen ja asiantuntemuksen merkitystä sekä sitä, että näiden henkilöiden julkisen valvonnan on oltava asianmukaista. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä on katsottu, että oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen edellyttää, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla. Lakiin ei ole välttämätöntä sisällyttää viittausta hallinnon yleislakeihin, mutta jos sellaista pidetään tarpeellisena sääntelyn selkeyden vuoksi, viittauksen on oltava vastakohtaispäätelmän vuoksi kattava. Perusoikeuksien toteutumista voidaan tarkastella esimerkiksi perustuslain 10 :n mukaisen yksityiselämän ja henkilötietojen suojan sekä perustuslain 12 :n mukaisen julkisuusperiaatteen näkökulmasta. Yksityiselämän suoja otettaisiin uudessa menettelyssä huomioon esimerkiksi siten, että verotusta varten annettavat verovelvollisen yksityiselämään liittyvät selvitykset toimitettaisiin suoraan veroviranomaiselle. Tällaisia selvityksiä olisivat esimerkiksi muuttoajoneuvon veroilmoituksen liitteet. Katsastustoimipaikan henkilöstöllä ei olisi myöskään pääsyä verotustietoihin tai järjestelmiin. Ehdotetussa uudistuksessa verotusta koskeva ratkaisuvalta säilyisi veroviranomaisella. Ajoneuvon teknistä yksilöintiä ja ominaisuuksia koskevat tehtävät siirrettäisiin katsastustoimipaikoille, jotka vastaavat jo nykyisin ajoneuvojen rekisteröintikatsastuksesta ja yksittäishyväksynnästä. Katsastajat ovat ajoneuvotekniikan ammattilaisia ja ajoneuvotekninen asiantuntemus on katsastustoimipaikoilla merkittävästi parempaa kuin veroviranomaisessa. Prosessiuudistuksen toteuttaminen edellyttäisi katsastusasemien kouluttamista veroilmoitusten vastaanottoon liittyvissä tehtävissä. Verotusta koskevasta koulutuksesta vastaisi veroviranomainen. Veroilmoitusten vastaanoton siirtäminen katsastustoimipaikoille edellyttäisi toiminnan jatkuvaa valvontaa. Liikenteen turvallisuusvirasto valvoo jo nykyisin katsastusasemien katsastus- ja rekisteröintitoimintaa. Prosessiuudistuksen jälkeen myös veroviranomainen valvoisi ilmoituksia vastaanottavia katsastusasemia yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. Verovelvollisten oikeusturvaan ei tulisi muutoksia prosessiuudistuksen myötä. Verotuspäätökseen olisi mahdollista hakea veroviranomaiselta muutosta normaalisti oikaisuvaatimuksella ja oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen valittamalla hallinto-oikeuteen. Lisäksi verovelvollinen voisi saattaa jo ennen verotuspäätöksen tekemistä veroviranomaisen tietoon ajoneuvon tekniseen ominaisuuteen liittyvän seikan, josta verovelvollinen on eri mieltä rekisteröintikatsastuksen suorittaneen katsastajan kanssa. Perustuslain 124 :ssä säädettyjen edellytysten voidaan katsoa täyttyvän myös autoverotuksen uudessa prosessissa. Katsastustoimipaikoille siirrettäisiin tehtäviä, joiden hoitamiseen katsastajilla on hyvä ammattitaito ja koulutus. Katsastajat toimisivat virkavastuulla, minkä lisäksi uudistuksen suunnittelussa on kiinnitetty huomiota myös muun muassa yksityisyyden suojaa ja muutoksenhakua koskeviin kysymyksiin Katsastustoimipaikan vastuu Katsastusasemat toimisivat veroilmoituksen vastaanottoon liittyvissä tehtävissä virkavastuulla ja niiden olisi noudatettava hallintolakia. Katsastustoimipaikat hoitavat jo nykyisin katsastukseen ja rekisteröintiin liittyviä tehtäviä virkavastuulla. Virkavastuu tarkoittaa, että

41 43 viranomaisen ja yksityisen välisestä sopimuksesta huolimatta julkista hallintotehtävää hoitava henkilö on virkavastuun alainen. Tällöin esimerkiksi tehtävien laiminlyöminen voi täyttää virkavelvollisuuksien rikkomisen tunnusmerkistön riippumatta siitä, mitä sopimuksessa määrätään vastuista. Uudessa mallissa katsastaja ei olisi vastuussa veroviranomaiseen nähden esimerkiksi järjestelmään merkittyjen tietojen oikeellisuudesta. Järjestelmään merkittävät tiedot perustuisivat verovelvollisen antamaan veroilmoitukseen. Verovelvollisella olisi velvollisuus tarkastaa rekisteriin tallennetut tiedot ennen veroilmoituksen lähettämistä. Tarkastusta varten verovelvolliselle annettaisiin tuloste rekisteröintijärjestelmän tiedoista. Verovelvollisen vastuuta voidaan verrata henkilöverotukseen, jossa tulo- ja menotietoja kerätään eri rekistereistä esitäytettyyn veroilmoitukseen, jonka verovelvollinen tarkastaa ja hyväksyy. Jos veroilmoituksessa on virheitä tai puutteita, verovelvollinen ei voi vedota rekisterinpitäjään, vaan on itse vastuussa veroilmoituksen tietojen oikeellisuudesta. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 :n mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Lain 3 luvun 1 :n 3 momentin mukaan viranomainen on velvollinen korvaamaan vahingon, joka aiheutuu, kun viranomaisen määräämää taho tekee virheen tai laiminlyönnin sille määrättyä tehtävää suorittaessaan. Vahingonkorvauslaki 3:1,3 : Jos se, joka viranomaisen määräyksestä, luottamustoimeen valittuna tai toisen pyynnöstä suorittaa laissa määrättyä tai työsuhteeseen verrattavissa olosuhteissa tiettyä tehtävää olematta itsenäinen yrittäjä, tehtävää suorittaessaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa vahinkoa, on se, jonka lukuun tehtävä suoritetaan, velvollinen korvaamaan vahingon. Jos oppilaitoksen oppilas aiheuttaa virheellään tai laiminlyönnillään vahinkoa opetukseen liittyvässä työssä tai hoitolaitoksessa hoidettavana oleva vastaavasti hoitoon liittyvässä työssä, on niin ikään se, jonka lukuun työ suoritetaan, velvollinen korvaamaan vahingon. Vahingonkorvausoikeuden näkökulmasta veroviranomainen vastaisi siten myös sellaisesta vahingosta, joka olisi syntynyt katsastajan virheestä tai laiminlyönnistä. Esimerkiksi ajoneuvoveron puhelinneuvontaa koskevassa säännöksessä (ajoneuvoverolain 56 :n 3 momentti) säädetään, että veronkantoviranomainen vastaa avustavasta puhelinpalvelusta siten kuin vahingonkorvauslain 3 luvun 1 :n 3 momentissa säädetään. Vastaava viittaus veronkantoviranomaisen vastuuseen tulisi ottaa myös autoverolakiin tulevaan veroilmoitusten vastaanoton siirtämistä koskevaan säännökseen. 4.4 Prosessimuutoksen vaikutus autoveron kantokustannuksiin Ehdotetussa mallissa autoveroilmoituksen vastaanottoon liittyvät avustavat tehtävät siirrettäisiin hoidettaviksi katsastustoimipaikoilla. Katsastustoimipaikat ovat yksityisiä toimijoita, jotka ottavat tehtävän hoidettavakseen vain asianmukaista korvausta vastaan. Koska veroilmoituksen vastaanottamisesta ja tietojen kirjaamisesta aiheutuvaa maksua ei voida kantaa suoraan verovelvolliselta itseltään, kustannuksista vastaisi katsastustoimipaikan ja veroviranomaisen välisen sopimuksen perusteella veroviranomainen. Veroilmoituksen vastaanottamisesta maksettaisiin katsastustoimipaikalle veroilmoituskohtainen korvaus. Pääosa ajoneuvon teknisistä tiedoista kerätään rekisteröintikatsastuksessa, jonka kustannuksista vastaa ajoneuvon haltija. Veroilmoituksen vastaanottamisesta maksettava korvaus kattaisi työn, joka aiheutuisi veroilmoituksen vastaanottamisesta, ilmoituksessa olevien tie-

42 44 tojen tallentamisesta rekisteröintijärjestelmään sekä ajoneuvon kunnon tarkastamisesta ja tarkastuksen tulosten kirjaamisesta. Myös ajoneuvon kuvaaminen ja kuvien tallentaminen tietojärjestelmään olisi verotukseen liittyvä toimenpide silloin, kun kuvia otettaisiin ajoneuvon kunnon arvioimista varten. Alustavasti voidaan arvioida, että veroilmoituksen vastaanottamiseen liittyviin toimenpiteisiin kuluisi rekisteröintikatsastuksen yhteydessä keskimäärin noin viisi minuuttia. Rekisteröintikatsastus kestää nykyisin noin puoli tuntia, mutta aika vaihtelee ajoneuvosta ja katsastustoimipaikasta riippuen. Prosessimuutoksen vaikutuksia autoverotuksen kokonaiskustannuksiin voidaan tässä vaiheessa arvioida vain yleisellä tasolla, koska kustannuksiin vaikuttavat katsastustoimipaikoille maksettavat korvaukset, verotettavaksi ilmoitettavien ajoneuvojen määrä sekä veroviranomaisessa verotuksen toimittamiseen tarvittava henkilötyövuosimäärä. Katsastustoimipaikoille maksettavien korvausten määrä voidaan vahvistaa vasta tehtävien selvittyä. Jos veroilmoituksen vastaanotosta maksettava korvaus olisi esimerkiksi viisi euroa jokaiselta veroilmoitukselta, korvauksista aiheutuisi vuosittain noin euron kustannukset, jos verotettavaksi ilmoitettaisiin vuoden 2011 tavoin noin käytettyä ajoneuvoa. Jos korvaus olisi kymmenen euroa, vuotuinen kustannus olisi noin euroa. Vuonna 2011 autoverotuksen ensiverotustehtäviin oli budjetoitu 55 henkilötyövuotta. Prosessimuutoksen myötä osa käytettyjen ajoneuvojen verotuspäätöksistä tehtäisiin täysin automaattisesti. Lisäksi myös manuaaliset käsittelyvaiheet nopeutuisivat, koska esimerkiksi verovelvollisen ja ajoneuvon tietoja ei enää tallennettaisi veroviranomaisessa. Myös asiakkaiden henkilökohtaisesta palvelusta luopuminen toisi resurssisäästöjä. Nykyisiin työtehtäviin verrattuna lisää resursseja jouduttaisiin ohjaamaan esimerkiksi puhelin- ja sähköpostineuvontaan sekä katsastusasemien kanssa tehtyjen sopimusten hallinnointiin, palvelukorvausten maksamiseen ja katsastusasemien neuvontaan ja valvontaan. VETO-työryhmä arvio loppuraportissaan, että autoverotuksen prosessimuutoksella voitaisiin vähentää autoverotuksessa tarvittavia resursseja henkilötyövuoden verran. Arvio on tehty vuoden 2008 henkilötyövuosi- ja päätösmäärätietojen perusteella ja lähtien siitä, että manuaalikäsittelyä edellyttäisi alennetun veron ja verovapaiden ajoneuvojen lisäksi prosenttia niin sanotuista normaaliverotuksista. Vuonna 2008 ensiverotukseen käytettiin 62 henkilötyövuotta, eli hieman enemmän kuin vuonna Tästä huolimatta VETO-työryhmän arviota henkilötyövuosisäästöstä voidaan pitää oikeansuuntaisena. Yhden henkilötyövuoden kustannus autoverotuksessa on keskimäärin euroa, jolloin 25 henkilötyövuoden vähentyminen tarkoittaisi noin miljoonan euron henkilöstökustannussäästöjä vuodessa. Kun tästä vähennetään katsastusasemille suoritettavat palkkiot, kokonaissäästöksi jäisi noin euroa. Suorien veroviranomaiselle aiheutuvien kustannusten lisäksi tarkemmin määrittelemättömiä kustannussäästöjä syntyisi myös verovelvollisille, kun asiointitarve viranomaisten kanssa vähenisi ja verotuspäätösten tekeminen nopeutuisi.

43 45 5 Yhteenveto ja johtopäätökset Autoverotuksen prosessimuutoksen tavoitteena olisi käteisasiakkaiden verotusmenettelyn yksinkertaistaminen, verotusprosessin nykyistä pidemmälle menevä automatisointi sekä autoverotuksen hallinnollisen taakan vähentäminen. Muutos koskisi ensisijaisesti käteisasiakkaita, mutta sillä voisi olla vaikutusta myös pienimuotoisempaa toimintaa harjoittavien rekisteröityjen asiamiesten verotusmenettelyyn. Muutos mahdollistaisi käytettyjen ajoneuvojen verotusprosessin automatisoinnin siten, että ainakin osa nykyisistä työvaiheista korvattaisiin automaattisella prosessilla ja monissa tapauksissa koko verotuspäätös voitaisiin tehdä ilman manuaalisia käsittelyvaiheita. Muutoksella pystyttäisiin vähentämään autoverotuksessa tarvittavia resursseja pitkällä aikavälillä. Alkuvaiheessa prosessimuutos tulisi kuitenkin näkymään ensisijaisesti autoverokäsittelijöiden tehtävien muutoksina, kun resursseja vapautuisi veroilmoitusten vastaanotosta ja manuaalisesta käsittelystä esimerkiksi autoverotusta koskevaan puhelinpalveluun (asiakasneuvonta ja katsastusasemien tuki) sekä veroilmoitusten käsittelyn yhteydessä tehtävään valvontaan ja riskianalyysiin. Prosessimuutoksen jälkeen verotuksessa olisi enemmän nykyistä vaativampia tehtäviä, mikä parantaisi verokäsittelijöiden kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia. Muutos tehostaisi verotuksen toimittamista ja parantaisi verotuspäätösten oikeellisuutta, kun ajoneuvojen tekniset tiedot saataisiin suoraan rekisteristä. Uudessa mallissa kaikki verotettavaksi ilmoitettavat ajoneuvot tarkastettaisiin, jolloin verotettavaksi ei voitaisi ilmoittaa liikennekelvottomia ajoneuvoja. Samalla tarkastettaisiin myös ajoneuvon kunto sekä mittarilukema, minkä uskotaan vähentävän ennen verotusta ja sen jälkeen tapahtuvaa mittarilukeman muuntelua. Verotuksen oikeellisuutta parantaisi myös se, että veroilmoitusten käsittelystä vapautuvia resursseja voitaisiin siirtää esimerkiksi riskianalyysiin perustuvaan verovalvontaan ja pakkoverotuksiin. Prosessimuutos vähentäisi myös autoverotuksen kustannuksia pitkällä aikavälillä. Muutos lisäisi jonkin verran Liikenteen turvallisuusviraston tehtäviä. Rekisteröintijärjestelmän muutokset olisivat kertaluonteisia, minkä lisäksi järjestelmää voisi joutua päivittämään verotuksen tarpeiden vuoksi myös uudistetun verotusmenettelyn käyttöönoton jälkeen. Vaikka veroviranomainen vastaisi veroilmoitusten vastaanottoon liittyvästä koulutuksesta, neuvonnasta ja valvonnasta, prosessimuutos edellyttäisi kuitenkin Liikenteen turvallisuusviraston ja veroviranomaisen nykyistä kiinteämpää yhteistyötä. Verovelvollisten kannalta rekisteröintikatsastuksesta alkava verotusprosessi olisi nykyistä yksinkertaisempi. Verovelvollisten ei tarvitsisi enää asioida veroviranomaisessa, kun veroilmoitus tehtäisiin muutoinkin pakollisen rekisteröintikatsastuksen tai yksittäishyväksynnän yhteydessä. Lisäksi veroilmoituksen tekeminen yksinkertaistuisi, kun veroilmoitukseen ei tarvitsisi enää merkitä suurta osaa ajoneuvon teknisistä tiedoista. Verotuksen automatisointi nopeuttaisi myös veroilmoitusten käsittelyä, jolloin verovelvolliset saisivat verotuspäätökset nykyistä nopeammin. Kaupallisten käteistoimijoiden mahdollisuudet nopeutettuun veroilmoituksen käsittelyyn saattaisivat vähentyä automatisoinnin myötä, jos päätösten noutaminen veroviranomaisesta sekä käteismaksu ei olisi enää mahdollista. Tästä aiheutuvat haitat voitaisiin kuitenkin poistaa siirtymällä rekisteröidyiksi asiamiehiksi, mikä helpottuisi uudistuksen myötä.

44 46 Prosessiuudistuksessa olisi otettava huomioon perustuslain säännös julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Perustuslain rajoitukset on otettu huomioon ehdotettavassa järjestelmässä siten, että siirto koskisi vain avustavia tehtäviä, joihin ei liity itsenäistä harkintavaltaa. Verotusta koskevat ratkaisut tehtäisiin aina veroviranomaisessa ja katsastustoimipaikan tehtävät rajoittuisivat ajoneuvon yksilöintiin sekä ajoneuvon ominaisuuksien havainnointiin ja raportointiin. Yksityiselämän suoja puolestaan otettaisiin huomioon siten, että sen piiriin kuuluvat selvitykset toimitettaisiin suoraan veroviranomaiselle. Johtopäätöksenään työryhmä toteaa, että käytettyjen ajoneuvojen verotusta koskevalla prosessiuudistuksella pystyttäisiin tehostamaan merkittävästi autoverotuksen toimittamista ja vähentämään veron kantamiseen käytettäviä kustannuksia. Samanaikaisesti pystyttäisiin parantamaan verotuksen oikeellisuutta ja kohdistamaan resursseja nykyistä enemmän esimerkiksi verovalvontaan, minkä lisäksi uudistus hyödyttäisi myös verovelvollisia. Selvityksen yhteydessä ei myöskään tullut ilmi sellaisia tekijöitä, jotka estäisivät prosessiuudistuksen toteuttamisen. Tämän johdosta työryhmä katsoo, että uudistuksen valmistelu tulisi aloittaa mahdollisimman pian.

45 47 Liite 1 Säädösmuutokset autoverolakiin 3 luku. Veron määrä Nykyinen Uusi 6 1 mom. Henkilöautosta ja pakettiautosta suoritettava vero on liitteen verotaulukon 1 mukainen prosenttimäärä auton verotusarvosta, jollei 8 :ssä toisin säädetä. Veroprosentti määräytyy henkilöauton tai vuoden 2008 alun jälkeen ensi kertaa käyttöönotetun pakettiauton yhdistettyä kulutusta vastaavan hiilidioksidipäästön perusteella, joka on merkitty tai pitäisi merkitä rekisteriin auton tek-nisiin tietoihin. 6 2 mom. Edellä 2 momentissa tarkoitetun las-kennallisen hiilidioksidipäästön sijasta veroprosentti määräytyy verotettavana olevan auton yhdistettyä kulutusta vastaavan hiilidioksidipäästön perusteella, jos verovelvollinen tai rekisteröity asiamies ensiverotuksen yhteydessä esittää siitä selvityksen ja jos se on: 1) henkilöauton osalta vahvistettu EY-tyyppihyväksynnän yhteydessä määriteltynä moottoriajoneuvojen polttoaineen kulutuksesta annetun neuvoston direktiivin 80/1268/ETY mukauttami-sesta tekniikan kehitykseen annetussa komission direktiivissä 93/116/ EY tai sitä korvaavassa yhteisön lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti ja pakettiauton osalta määritelty neuvoston direktiivien 70/156/ETY ja 80/1268/ETY muuttamisesta N1-luokan ajoneuvon hiilidioksidipäästö-jen ja polttoaineen kulutuksen mittaamisen osalta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/3/EY tai sitä korvaavassa yhteisön lainsäädännössä säädettyjen vaati-musten mukaisesti; taikka 2) määritelty verotusajankohtana voimassa olevassa yhteisön lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Henkilöautosta ja pakettiautosta suoritettava vero on liitteen verotaulukon 1 mukainen prosenttimäärä auton verotusarvosta, jollei 8 :ssä toisin säädetä. Veroprosentti määräytyy henkilöauton tai vuoden 2008 alun jälkeen ensi kertaa käyttöönotetun pakettiauton yhdistettyä kulutusta vastaavan hiilidioksidipäästön perusteella, joka on merkitty (poist) rekisteriin auton teknisiin tietoihin. Edellä 2 momentissa tarkoitetun laskennallisen hiilidioksidipäästön sijasta veroprosentti määräytyy verotettavana olevan auton yhdistettyä kulutusta vastaavan hiilidioksidipäästön perusteella, jos verovelvollinen tai rekisteröity asiamies ensiverotuksen yhteydessä esittää siitä selvityksen ja jos se on määritelty verotusajankohtana voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti. 4 luku. Verotusarvo Nykyinen Uusi 15 1 mom. Ajoneuvon verotusarvoa määrättäessä ajoneuvoon katsotaan kuuluvan toimintakuntoisina vähintään ne varusteet, jotka siinä, sen mukaan kuin erikseen on säädetty, tulee olla, jotta se voitaisiin hyväksyä liikenteeseen, sekä sellaiset muut varusteet, jotka tyyppihyväksynnän tai ajoneuvon valmistusmaassa julkaistun selvityksen mukaan kuuluvat ajoneuvon vakiovarusteisiin, sekä autossa lisäksi lämmityslaite. Verotusarvoa ei alenneta tällaisen varusteen puuttumisen tai epäkuntoisuuden takia. Ajoneuvon verotusarvoa määrättäessä ajoneuvoon katsotaan kuuluvan toimintakuntoisina vähintään ne varusteet, jotka siinä, sen mukaan kuin erikseen on säädetty, tulee olla, jotta se voitaisiin hyväksyä liikenteeseen, sekä sellaiset muut varusteet, jotka tyyppihyväksynnän tai ajoneuvon valmistusmaassa julkaistun selvityksen mukaan kuuluvat ajoneuvon vakiovarusteisiin (poist.). Verotusarvoa ei alenneta tällaisen varusteen puuttumisen tai epäkuntoisuuden takia. 6 luku. Väliaikainen veroton käyttö Nykyinen Uusi 35 a 2 mom. Ajoneuvon 1 momentissa tarkoitettu käyttöoikeus päättyy, jos ajoneuvosta ei anneta autoveroilmoitusta viiden päivän kuluessa käyttöönottoilmoituksen tekemisestä. Veroton käyttöoikeus päättyy myös autoveron eräpäivänä ja päivänä, jona verotus peruutetaan siten kuin 43 :ssä säädetään. Ajoneuvon 1 momentissa tarkoitettu käyttöoikeus päättyy, jos ajoneuvosta ei anneta autoveroilmoitusta kymmenen päivän kuluessa käyttöönottoilmoituksen tekemisestä. Veroton käyttöoikeus päättyy myös autoveron eräpäivänä ja päivänä, jona verotus peruutetaan siten kuin 43 :ssä säädetään. 7 luku. Veroilmoitus ja ajoneuvon rekisteröinti Nykyinen Uusi 37 2 mom. Uusi Ajoneuvo voidaan ilmoittaa verotettavaksi ja verotus voidaan toimittaa, kun ajoneuvo on hyväksytty rekisteröintikatsastuksessa tai yksittäishyväksynnässä taikka kun siitä on tehty ennakkoilmoitus mom. Uusi Verotus tulee vireille, kun veroviranomainen on vastaanottanut veroilmoituksen. 37 a Uusi Autoveroilmoitus tehdään veroviranomaisen hyväksymällä katsastusasemalla mom. Uusi Sen estämättä, mitä 37 a :ssä säädetään, rekisteröity asiamies voi tehdä veroilmoituksen myös sähköisellä järjestelmällä siten kuin veroviranomainen määrää. 10 luku. Menettely ja viranomaiset Nykyinen Uusi

46 48 54 a 1 mom. Uusi Veroviranomainen voi hyväksyä veroilmoi-tusten vastaanottajaksi katsastustoiminnan harjoittajan, joka täyttää seuraavat edellytykset: 1) toimijalle on myönnetty ajoneuvojen katsastusluvista annetussa laissa (1099/1998) tarkoitettu toimilupa; 2) toimijalla on lupa tehdä yksittäishyväksyntöjä ja rekisteröintikatsastuksia; 3) toimija on luotettava, asiantunteva, vaka-varainen ja riippumaton; 4) toimija pystyy vastaanottamaan veroilmoi-tukset siten kuin veroviranomainen määrää; sekä 5) toimija kykenee varmistamaan veroilmoitusten vastaanoton riittävän korkean laadun ja asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun sekä huolehtimaan asianmukaisesta tietosuojasta. 54 a 2 mom. Uusi Jos katsastustoiminnan harjoittajan ei voida katsoa täyttävän 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, veroviranomainen voi peruuttaa veroilmoitusten vastaanottamista koskevan luvan. Jos katsastustoiminnan harjoittaja on laiminlyönyt toistuvasti velvoitteensa tai laiminlyönti on vakava, veroviranomainen voi peruuttaa luvan tilapäisesti toimijaa kuulematta enintään 30 päivän ajaksi. 54 a 3 mom. Uusi Veroilmoituksen vastaanottava katsastusasema toimii tässä tehtävässä virkavastuulla. Tehtävän hoidossa on noudatettava, mitä hallintolaissa (434/2003), kielilaissa (423/2003) sekä autoveroa koskevien tietojen julkisuudesta ja tietojen antamisesta tässä laissa ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään. Katsastusasema ei hoida tehtäviä, joihin kuuluu verotusta koskevan päätöksentekovallan käyttöä. Sopimus veroilmoitusten vastaanotosta ei vaikuta veronkantoviranomaiselle kuuluviin tehtäviin tai viranomaisen velvollisuuksiin. Veronkantoviranomainen vastaa veroilmoitusten vastaanottoon liittyvästä toiminnasta siten kuin vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 1 :n 3 momentissa säädetään. 56 Jos autovero laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, että veroviranomainen ei ole asiaa joltakin osin tutkinut, on verovelvollisen sitä aiheuttamatta jäänyt kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on samanlaisesta syystä palautettu liikaa, veroviranomaisen on, jollei asia muutoin ole vireillä tai valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu, oikaistava antamaansa päätöstä (oikaisu veronsaajan hyväksi). Oikaisu on tehtävä vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jona vero tai veronpalautus määrättiin tai olisi verovelvollisen ilmoituksen perusteella pitänyt määrätä. 80 Veroviranomaisella on oikeus tarkastaa ajoneuvo tai määrätä ajoneuvo esitettäväksi tarkastusta varten ajoneuvon katsastuksen hoitajalle, jonka tulee tällöin antaa pyydetty tieto veroviranomaisille. Veroviranomaisilla on myös oikeus tarkastaa tiloja, joissa pidetään hallussa tai käsitellään ajoneuvoja. Veroviranomaisella on oikeus pysäyttää ajoneuvo tarkastusta varten mom. Autoverotusta varten annetut tai esitetyt tiedot ja asiakirjat on pidettävä salassa. Niitä ei saa pöytäkirjassa tai päätöksessä selostaa laajemmin kuin se on välttämätöntä. Tietoja saa käyttää tässä laissa tarkoitettuihin veroviranomaisen tilastollisiin selvityksiin, joiden yhteenvedot ovat julkisia. Yleisen vähittäismyyntiarvon perusteella verotettuja ajoneuvoja koskevat verotuspäätökset ovat julkisia, lukuun ottamatta 50 ja 51 :ssä tarkoitettuihin asi-oihin liittyviä asiakirjoja sekä tietoa henkilötunnuksesta ja luonnollisen henkilön osoitteesta. Tieto viranomaisen henkilörekisteriin sisältyvistä julkisista asiakirjoista voidaan antaa kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 :n 3 momentin säännösten estämättä. Veroviranomaisen hallussa olevat käytetyn ajoneuvon arvoa koskevat tiedot ovat julkisia ainoastaan, jos tietoa on käytetty ajoneuvon verotuksessa. Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin määräytyy viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 :n mukaisesti mom. Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saa-daan tiedot ja asiakirjat kuitenkin antaa veroviran-omaisille ja näiden kutsumille asiantuntijoille sekä verotuksen valvontaa, veron perintää, verotuksesta tehdyn valituksen tutkimista ja syytteeseen saatta-mista tai ulosottoa varten asianomaisille viran-omaisille ja näiden edustajille. Pakkokeinolain (806/2011) 8 luvun 2 :ssä säädetyin edellytyksin verotusasiakirjat tai niistä ilmenevät tiedot on an-nettava pidättämiseen oikeutetun virkamiehen käy-tettäväksi muunkin rikoksen kuin verorikoksen selvittämistä varten. Jos autovero kirjoitusvirheen, laskuvirheen tai siihen verrattavan erehdyksen vuoksi taikka sen johdosta, että veroviranomainen ei ole asiaa joltakin osin tutkinut tai verotus on perustunut sivullisilta saatuihin virheellisiin tai puutteellisiin tietoihin, on verovelvollisen sitä aiheuttamatta jäänyt kokonaan tai osaksi määräämättä tai sitä on samanlaisesta syystä palautettu liikaa, veroviranomaisen on, jollei asia muutoin ole vireillä tai valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu, oikaistava antamaansa päätöstä (oikaisu veronsaajan hyväksi). Oikaisu on tehtävä kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan kalenterivuoden alusta, jona vero tai veronpalautus määrättiin tai olisi verovelvollisen ilmoituksen perusteella pitänyt määrätä. Veroviranomaisella on oikeus tarkastaa ajo-neuvo tai määrätä ajoneuvo esitettäväksi tarkastusta varten ajoneuvon katsastuksen hoita-jalle, jonka tulee tällöin antaa pyydetty tieto veroviranomaisille. Veroviranomainen voi määrätä katsastuksen hoitajan, jolle ajoneu-vo on esitettävä. Veroviranomaisilla on myös oikeus tarkastaa tiloja, joissa pidetään hallussa tai käsitellään ajoneuvoja. Veroviranomaisella on oikeus pysäyttää ajoneuvo tarkastusta varten Autoverotusta koskevien tietojen julkisuus ja tietojen antaminen. Autoverotusta koskevien verotusasiakirjojen ja tietojen julkisuuteen ja luovuttamiseen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä. Autoverolain 50 ja 51 :ssä tarkoitetut veronhuojennusta ja invalidille maksettavaa autoveron palautusta koskevat asiakirjat ovat kuitenkin salassa pidettäviä. Salassa pidettäviä ovat myös tiedot luonnollisen henkilön osoitteesta ja henkilötunnuksesta. Tieto viranomaisen henkilörekisteriin sisältyvistä julkisista asiakirjoista voidaan antaa kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 :n 3 momentissa säädetään. Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saadaan tiedot ja asiakirjat kuitenkin antaa veroviranomaisille ja näiden kutsumille asi-antuntijoille sekä verotuksen valvontaa, ve-ron perintää ja syytteeseen saattamista tai ulosottoa varten asianomaisille viranomaisille ja näiden edustajille. Valtiovarainministeriöl-lä on oikeus saada verolainsäädännön val-mistelua ja kehittämistä, valtion talousarvion laadintaa tai muuta valtiovarainministeriölle lain mukaan kuuluvaa tehtävää varten tar-peelliset verotustiedot.

47 mom. Tullihallitus, Verohallinto tai Liikenteen turvalli-suusvirasto voi myös määrätä asiakirjat annettavik-si tilastollisia tai tieteellisiä tutkimuksia varten täl-laista tutkimusta suorittavan henkilön tai viran-omaisen käytettäväksi. Niin ikään voidaan läänin-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätök-set julkaista sanamuodon mukaisina tai lyhennet-tyinä, asianomaisten nimiä kuitenkaan mainitse-matta. Tietoja ei saa luovuttaa edelleen eikä käyttää ilman veroviranomaisen lupaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu, ellei toisin säädetä. Veroviranomainen voi salassapitovelvolli-suuden estämättä antaa omasta aloitteestaan syyttäjä- ja esitutkintaviranomaisille verori-koksen ja kirjanpitorikoksen esitutkintaa, syytteeseenpanoa ja tuomioistuinkäsittelyä varten tarvittavat verotustiedot. Pakkokeino-lain (806/2011) 8 luvun 2 :ssä säädetyin edellytyksin verotusasiakirjat tai niistä ilme-nevät tiedot on annettava pidättämiseen oi-keutetun virkamiehen käytettäväksi muunkin rikoksen kuin verorikoksen selvittämistä var-ten mom. Uusi Tullihallitus, Verohallinto tai Liikenteen tur-vallisuusvirasto voi määrätä asiakirjat annet-taviksi tilastollisia tai tieteellisiä tutkimuksia varten tällaista tutkimusta suorittavan henki-lön tai viranomaisen käytettäväksi. Hallinto-oikeuden ja korkeimman hallintooikeuden päätökset saadaan julkaista sanamuodon mukaisina tai lyhennettyinä, asianomaisten nimiä kuitenkaan mainitsematta. Tietoja ei saa luovuttaa edelleen eikä käyttää ilman veroviranomaisen lupaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu, ellei toisin säädetä. Muihin lakeihin tarvittavat muutokset selvitetään jatkovalmistelun yhteydessä.

48 50

49 Liite 2 51 Alennetun veron ja verovapaat ajoneuvot Seuraavassa esitellään alennetun veron ja verovapaiden ajoneuvojen veronalennuksen tai verottomuuden edellytyksiä sekä verotuksen yhteydessä vaadittava asiakirjaselvitys. Asiakirjoista on merkitty sulkuihin ne asiakirjat, joita ei uudistetussa verotusprosessissa tarvitsisi enää esittää verotusta varten. Muuttoajoneuvolla tarkoitetaan Suomeen muuttavan henkilön muuton yhteydessä maahan tuomaa ajoneuvoa, jolle voidaan tietyin edellytyksin myöntää enintään euron autoveron alennus. Muuttoajoneuvot ilmoitetaan nykyisin verotettavaksi samalla tavoin kuin muutkin käteisasiakkaiden tuomat ajoneuvot. Normaalin asiakirjaselvityksen lisäksi veroilmoituksen yhteydessä on esitettävä lisäselvityksenä veronalennuksen edellytysten täyttymisestä seuraavat asiakirjat: Vakuutus muuttotavarana maahantuodun ajoneuvon autoveronalennuksen edellytyksistä lomake, jossa ilmoitetaan ulkomaille ja Suomeen muuton ajankohdat sekä ulkomailla oleskelun aikana Suomessa vietettyjen päivien lukumäärä. Lomakkeessa ilmoitetaan myös ajoneuvon hankinta-ajankohtaa, rekisteröintiä ja liikennevakuuttamista koskevat tiedot. Selvitys oleskelusta ulkomailla, esimerkiksi työnantajan todistus, vuokrasopimus tai muu vastaava asiakirja. Selvitys ajoneuvon käytöstä ulkomailla, yleensä kauppalasku, rekisteröintitodistus ja todistus liikennevakuutuksesta, sekä kopio ajokortista. Selvitys Suomeen saapumisesta sekä ajoneuvon tuonnista Suomeen. Muuttotavarana tuotuun ajoneuvoon sovelletaan rekisteröintikatsastuksessa normaalia lievempiä teknisiä vaatimuksia ja muuttotavara-asema osoitetaan yleensä muuttoajoneuvon verotuspäätöksellä, minkä vuoksi muuttoajoneuvot rekisteröintikatsastetaan pääasiassa vasta verotuksen toimittamisen jälkeen. Muuttoajoneuvon vaatimuksenmukaisuutta koskevia edellytyksiä ei ole kuitenkaan sidottu lainsäädännössä autoverolain muuttoajoneuvoa koskeviin säännöksiin. Ajoneuvo voidaan teknisten edellytysten kannalta katsoa muuttotavarana tuoduksi, vaikka sitä ei verotettaisi muuttoajoneuvona. Jos muuttotavara-asemaa ei voida näyttää verotuspäätöksellä, selvitys ajoneuvon muuttotavara-asemasta voidaan esittää Liikenteen turvallisuusvirastolle, joka ratkaisee, voidaanko ajoneuvoon soveltaa muuttotavaraa koskevia lievempiä teknisiä määräyksiä. Pelastusauton verovapauden edellytyksistä säädetään ajoneuvolain 20 :ssä. Verovapauden edellytykset koskevat ajoneuvon haltijuutta/omistajuutta ja ajoneuvon teknisiä ominaisuuksia. Pelastusautoa verotettaessa on esitettävä normaalin selvityksen lisäksi seuraavat asiakirjat: (Rekisteröintikatsastustodistus) Selvitys ajoneuvon omistajasta/haltijasta Jäljennös kunnan kanssa tehdystä sopimuksesta, jos ajoneuvon omistaja/haltija on vapaapalokunta, laitos- tai teollisuuspalokunta tai muu vastaava palokunta.

50 52 Sairasauton verovapauden edellytyksistä säädetään ajoneuvolain 21 :ssä Verovapauden edellytykset koskevat ajoneuvon käyttötarkoitusta, ajoneuvoluokkaa ja varustelua. Sairasautoa verotettaessa on esitettävä normaalin selvityksen lisäksi seuraavat asiakirjat: (Rekisteröintikatsastustodistus) Sairaankuljetuslupa, jos sairasauto on muun kuin valtion, kunnan, kuntayhtymän tai sairaalan hallinnassa. Terveyskeskuksen lausunto siitä, että ajoneuvo on hyväksytty sairaankuljetukseen. Invataksin verovapauden edellytyksistä säädetään ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen (1256/1992, myöhemmin rakenneasetus) 13 :ssä. Verovapauden edellytykset koskevat ajoneuvon käyttötarkoitusta, ajoneuvoluokkaa ja varustelua. Invataksia verotettaessa on esitettävä normaalin selityksen lisäksi seuraavat asiakirjat: (Rekisteröintikatsastustodistus) Jäljennös liikenneluvasta Eläinlääkintäauton verovapauden edellytyksistä säädetään rakenneasetuksen 16 :ssä. Verovapauden edellytykset koskevat ajoneuvon käyttötarkoitusta, omistajuutta sekä teknisiä mittoja. Eläinlääkintäautoa verotettaessa on esitettävä normaalin selvityksen lisäksi seuraavat asiakirjat: (Rekisteröintikatsastustodistus) Selvitys omistajuudesta, eli yleensä kauppalasku Todistus siitä, että ajoneuvon omistaja on eläinlääkäri Selvitys ammatin harjoittamisesta. Ruumisauton verovapauden edellytyksistä säädetään rakenneasetuksen 18 :ssä. Verovapauden edellytykset koskevat ajoneuvon käyttötarkoitusta, omistajuutta, ajoneuvoluokkaa, mittoja ja varustelua. Ruumisautoa verotettaessa on esitettävä normaalin selvityksen lisäksi seuraavat asiakirjat: (Rekisteröintikatsastustodistus) Selvitys hautaustoimen harjoittamisesta. Selvitys omistajuudesta, esimerkiksi tilaus- tai kauppasopimus Kuorma-autoksi luokiteltavista ajoneuvoista ei tehdä lainkaan autoverotuspäätöksiä. Verovapaista matkailuautoista tehdään niin sanottu nollaveropäätös, jos ajoneuvo on todettu rekisteröintikatsastuksessa verovapaaksi matkailuautoksi. Kemikaaliviraston henkilöstöllä ja Suomessa sijaitsevan EU:n toimielimen palveluksessa olevalla henkilöstöllä on tietyin edellytyksin oikeus verovapaaseen ajoneuvoon. Verotettaessa tällaista ajoneuvoa on esitettävä normaalin selvityksen lisäksi seuraavat asiakirjat: Työsopimus tai muu työnantajan todistus palvelussuhteesta Kemikaalivirastoon tai EUtoimielimeen. Selvitys ajoneuvon omistajasta ja haltijasta. Selvitys ajoneuvon hankinta-ajankohdasta, esimerkiksi kauppakirja. Selvitys asumisajasta ulkomailla, jos hakija on aikaisemmin asunut Suomessa Ajokortti

51 53 Suomessa toimivilla muiden valtioiden diplomaateilla on oikeus verovapaaseen ajoneuvoon. Diplomaattiajoneuvon verokohtelun edellytyksenä on normaalien veroilmoitusasiakirjojen lisäksi niin sanotun ranskalaisen paperin esittäminen. Diplomaattiajoneuvot rekisteröidään erityiseen diplomaattirekisteriin. Taksiautoille voidaan myöntää enintään euron veronalennus, jos ajoneuvo merkitään ensimmäisessä Suomessa tapahtuvassa rekisteröinnissä käytettäväksi luvanvaraisessa liikenteessä. Alennus on enintään euroa, jos taksi on esteetön tai se on varustettu koulukuljetuskäyttöön hyväksytyillä lisäturvavöillä ja siinä on kuljettajan istuimen lisäksi vähintään seitsemän istuinpaikkaa. Verotettaessa taksiautoa verovelvollisen on esitettävä normaalin selvityksen lisäksi seuraavat asiakirjat: Jäljennös liikenneluvasta (Rekisteröintikatsastustodistus) Taksiliiton paikallisyhdistyksen tai poliisiviranomaisen antama tai muu luotettava selvitys siitä, että auton omistaja käyttää kyseistä autoa pääasiallisesti henkilötilausliikenteeseen. Selvitys omistajuudesta, esimerkiksi ajoneuvon kauppakirja. Invalidin käyttöön tulevalle ajoneuvolle voidaan myöntää invalidipalautusta autoverolain 51 :n nojalla enintään euroa. Palautuksen saamiseen vaikuttaa invaliditeetin haitta-aste ja ajoneuvon käyttötarkoitus. Palautusta koskevat hakemukset ratkaistaan nykyisin tapauskohtaisesti Hangon tullissa. Invalidipalautushakemus toimitetaan Tullille postitse. Palautusta voi hakea joko ennen ajoneuvon verottamista tai sen jälkeen. Palautus maksetaan kuitenkin vasta, kun ajoneuvo on verotettu ja rekisteröity invalidin nimiin ja tieto palautuksesta on merkitty ajoneuvon teknisiin tietoihin rekisteriin. Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat: Lääkärintodistus Jäljennös hakijan ajokortista tai kuljettajana toimivan henkilön ajonkortista, jos hakija ei itse vammansa vuoksi voi ajaa autoa. Selvitys ajoneuvon käyttötarpeesta ja tarvittaessa työnantajan tai opiskelupaikan todistus. Invalidipalautus ja ajoneuvon verotus ovat toisistaan erillisiä toimenpiteitä, eikä invalidipalautuksen myöntäminen ajoneuvolle vaikuta sen rekisteröinti- ja verotusprosessiin lukuun ottamatta sitä, että rekisteritietojen Erikoisehdot ja huomautukset kohtaan merkitään tieto autoveronpalautuksesta ajoneuvoa rekisteröitäessä. Pääministeri Kataisen hallitusohjelmaan sisältyy maininta ajoneuvon hankinnan tuen selvittämisestä muun vammaislainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Selvitystyön seurauksena on mahdollista, että nykyinen autoveron palautus invalideille korvataan suorana tukena tulevaisuudessa.

52