1 ml oktreotidi-injektionestettä sisältää oktreotidiasetaattia vastaten 200 mg:aa oktreotidia.

Transkriptio

1 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Octreoflex 200 mikrog/ml injektioneste, liuos 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT 1 ml oktreotidi-injektionestettä sisältää oktreotidiasetaattia vastaten 200 mg:aa oktreotidia. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Injektioneste, liuos Kirkas, väritön liuos. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet a) Maha-suolikanavan ja haiman kasvaimet (GEP-kasvaimet): Maha-suolikanavan ja haiman kasvaimiin liittyvien oireiden hoito (esim. karsinoidikasvaimet, vipoomat ja glukagonoomat). Octreoflex ei ole antituumorinen hoito eikä siis paranna näitä potilaita. b) Akromegalia: Akromegalian oireiden hallintaan ja plasman kasvuhormonin (GH) ja insuliinin kaltaisen kasvutekijä 1:n (IGF-1) tasojen vähentämiseen potilaille, joita ei voida hoitaa leikkauksella tai sädehoidolla. Oktreotidia voidaan myös käyttää akromegaliapotilaille, joihin perinteinen hoito (aivolisäkeleikkaus, sädehoito, dopamiiniagonistihoito) ei ole tehonnut riittävästi, tai hoitojen välillä, kunnes sädehoito alkaa tehota. Oktreotidi on tarkoitettu akromegaliapotilaille, joille leikkaus ei sovi (esim. huonon fyysisen kunnon vuoksi). c) Haimaleikkauksen jälkeisten komplikaatioiden ehkäisy: 4.2 Annostus ja antotapa Tämä valmiste sisältää säilytysaineena fenolia ja sitä saa käyttää vain ihon alle. Kontaminaation estämiseksi suositellaan, että injektiopullon kumikorkki lävistetään enintään kymmenen kertaa. Kivun välttämiseksi oktreotidi-injektionesteen annetaan lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen injektion pistämistä. Vältä useita pistoksia samaan kohtaan lyhyin väliajoin. Oktreotidi-injektioneste pitää tarkistaa ennen käyttöä ja vain kirkasta liuosta, jossa ei ole hiukkasia, saa käyttää.

2 a) Maha-suolikanavan ja haiman kasvaimet (GEP): Suositeltava alkuannos on 50 mikrogrammaa kerran tai kaksi kertaa vuorokaudessa ihonalaisena injektiona. Riippuen kliinisestä vasteesta (oireiden lievityksestä, vaikutuksesta kasvainten erittämien aineiden pitoisuuksiin plasmassa ja karsinoidikasvaimissa 5-hydroksi-indolietikkahapon erittymisestä virtsaan) annosta voidaan asteittain suurentaa tasolle mikrog 3 kertaa vuorokaudessa. Poikkeuksellisissa oloissa suuremmat annokset voivat olla tarpeen. Ylläpitoannokset vaihtelevat. Suositeltava päivittäinen enimmäisannos on 600 mikrogrammaa. Jos karsinoidikasvaimiin kohdistuvaa hyödyllistä vaikutusta suurinta siedettyä annosta käytettäessä ei saavuteta viikon sisällä, hoito on lopetettava. b) Akromegalia: Alkuannos on mikrogrammaa kaksi tai kolme kertaa vuorokaudessa ihonalaisena injektiona. Useimmille potilaille optimaalinen vuorokausiannos on tavallisesti mikrogrammaa. Plasman kasvuhormonien (GH tai IGF-1) kuukausittaisten mittausten, kliinisen kuvan muutosten ja mahdollisten haittavaikutusten pohjalta arvioidaan, pitääkö annostusta muuttaa. Vuorokausiannos ei saa olla yli mikrogrammaa. Kun potilas saa vakaata oktreotidiannosta, kasvuhormonin pitoisuus on arvioitava 6 kuukauden välein. Jos näkyvää kasvuhormonipitoisuuksien laskua tai kliinisten oireiden paranemista ei ole saavutettu kolmen kuukauden kuluessa hoidon aloittamisesta, hoito on lopetettava. c) Haimaleikkauksen jälkeisten komplikaatioiden ehkäisy: Suositusannostus on 100 mikrogrammaa kolme kertaa vuorokaudessa seitsemänä peräkkäisenä päivänä aloittaen toimenpidepäivänä vähintään yksi tunti ennen laparotomiaa. Käyttö potilaille, joilla on huonontunut maksan toiminta Maksakirroosipotilailla oktreotidin puoliintumisaika voi pidentyä, mikä edellyttää ylläpitoannoksen muuttamista. Käyttö potilaille, joilla on huonontunut munuaisten toiminta Huonontunut munuaisten toiminta ei vaikuta ihonalaisena injektiona annetun oktreotidin kokonaisaltistukseen (AUC). Tämän takia oktreotidiannoksen muuttaminen ei ole tarpeen. Käyttö iäkkäille: Iäkkäillä potilailla, joita hoidetaan oktreotidilla, ei ole esiintynyt merkkejä huonommasta siedettävyydestä tai tarpeesta muuttaa annosta. Käyttö lapsille: Kokemukset oktreotidin käytöstä ovat vähäiset. 4.3 Vasta-aiheet Tunnettu yliherkkyys oktreotidille tai jollekin valmisteen apuaineelle (ks. kohta 6.1). 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Yleistä Koska kasvuhormonia erittävät aivolisäkkeen kasvaimet voivat joskus laajentua ja aiheuttaa vakavia komplikaatioita (esim. näköhäiriöitä), on tärkeää, että kaikkia potilaita seurataan tarkasti. Jos merkkejä kasvaimen laajenemisesta esiintyy, vaihtoehtoiset toimenpiteet voivat olla tarpeen. Kasvuhormonipitoisuuksien pieneneminen ja IGF-1-pitoisuuksien normalisoituminen saattavat palauttaa akromegaliaa sairastavan naisen hedelmällisyyden. Naispotilaita, jotka voivat saada lapsia, pitää kehottaa käyttämään riittävää ehkäisyä oktreotidihoidon aikana (ks. kohta 4.6).

3 Pitkäaikaisen oktreotidihoidon yhteydessä on seurattava potilaan kilpirauhastoimintaa. Maksan toimintaa pitää seurata oktreotidihoidon aikana. Sydän- ja verisuonitapahtumat Joitakin melko harvinaisia bradykardiatapauksia on raportoitu. Beetasalpaajien, kalsiuminestäjien tai nesteja elektrolyyttitasapainoa ohjaavien aineiden kaltaisten lääkkeiden annostuksen säätäminen saattaa olla tarpeen. Sappirakko ja siihen liittyvät tapahtumat Oktreotidihoidon yhteydessä sappikivien muodostumisen ilmaantuvuuden on arvioitu olevan %. Esiintyvyys väestössä yleensä on 5 20 %. Tämän vuoksi sappirakon ultraäänitutkimusta suositetaan tehtäväksi ennen oktreotidihoitoa sekä noin 6-12 kuukauden välein hoidon aikana. Oktreotidilla hoidettujen potilaiden sappikivet ovat suureksi osaksi oireettomia; oireelliset kivet on hoidettava joko liuotushoidolla sappihapoilla tai leikkauksella. Maha-suolikanavan ja haiman kasvaimet (GEP) Hoidettaessa maha-suolikanavan ja haiman endokriinisia kasvaimia oktreotidin vaikutus oireisiin saattaa joskus harvoin yhtäkkiä lakata, jolloin vaikeat oireet uusiutuvat nopeasti. Glukoosimetabolia Koska oktreotidi estää kasvuhormonin, glukagonin ja insuliinin vapautumista, se voi vaikuttaa glukoosin säätelyyn. Aterian jälkeinen glukoosin sietokyky voi vähentyä ja joissakin tapauksissa on raportoitu, että sen jatkuva käyttö voi aiheuttaa pysyvää hyperglykemiaa. Insulinoomapotilailla oktreotidi voi pahentaa hypoglykemiaa sekä pidentää sen kestoa. Tämä johtuu siitä, että oktreotidi estää kasvuhormonin ja glukagonin eritystä tehokkaammin kuin insuliinin eritystä sekä siitä, että insuliiniin kohdistuvan vaikutuksen kesto on lyhyt. Insulinoomapotilaiden tilaa onkin tarkoin valvottava hoitoa aloitettaessa sekä aina, kun annosta muutetaan. Veren glukoosipitoisuuksien vaihtelua voidaan mahdollisesti vähentää antamalla oktreotidia pienempinä annoksina useammin. Tyypin 1 diabetespotilailla oktreotidihoito saattaa vähentää insuliinin tarvetta. Potilailla, joilla ei ole diabetesta ja tyypin 2 diabetespotilailla, joilla on osaksi vahingoittumattomat insuliinivarastot, oktreotidihoito saattaa johtaa veren sokeripitoisuuden kohoamiseen ruokailun yhteydessä. Tämän vuoksi on suositeltavaa seurata glukoositoleranssia ja diabeteslääkitystä. Ruokatorven laskimolaajentumat Asianmukainen veren sokeripitoisuuden seuranta on välttämätöntä, koska ruokatorven laskimolaajentumien aiheuttamiin vuotoepisodeihin liittyy lisääntynyt insuliinihoitoa vaativa diabeteksen riski tai diabeteksessa insuliinitarpeen muutos. Oireet antopaikassa Pääasiallisesti urosrotilla tehdyssä 52 viikkoa kestäneessä toksisuustutkimuksessa havaittiin sarkoomia ihonalaisen injektion antokohdassa vain suurimmalla annoksella (noin 40 kertaa ihmisen enimmäisannos). Koirilla tehdyssä 52 viikkoa kestäneessä toksisuustutkimuksessa ei havaittu hyperplastisia eikä kasvainmuutoksia ihonalaisen injektion antokohdassa. Kasvainten muodostumisesta pistoskohtaan ei ole raportoitu vaikka potilaita on hoidettu oktreotidilla jopa 15 vuoden ajan. Kaikki tämänhetkinen tieto viittaa siihen, että rottalöydökset ovat lajispesifisiä eikä niillä ole merkitystä käyttöön ihmisellä. Ravinto Oktreotidi voi muuttaa ravinnosta saatavien rasvojen imeytymistä joillakin potilailla. Alentuneita B 12 - vitamiinitasoja ja epänormaaleja Schillingin kokeen tuloksia on havaittu joillakin oktreotidihoitoa saavilla potilailla. B 12 -vitamiinitasojen seurantaa suositetaan oktreotidihoidon aikana potilaille, joilla on ennen esiintynyt B 12 -vitamiinin puutetta.

4 Octreoflex-injektioneste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per ml liuosta (eli se on olennaisesti natriumiton). 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Siklosporiini: Oktreotidin on raportoitu vähentävän siklosporiinin imeytymistä suolistosta. Siklosporiinitasoja pitää seurata ja annosta lisätä tarvittaessa. Simetidiini: Oktreotidin on raportoitu hidastavan simetidiinin imeytymistä. Simetidiinin annostusta pitää ehkä muuttaa. Oktreotidin ja bromokriptiinin samanaikainen käyttö lisää bromokriptiinin hyötyosuutta. Vähäiset julkaistut tiedot viittaavat siihen, että somatostatiinin analogit saattavat vähentää sytokromi P450 - entsyymien välityksellä metaboloituvien aineiden metabolista puhdistumaa, mikä saattaa johtua kasvuhormonin suppressiosta. Koska oktreotidilla saattaa olla tällainen vaikutus, sellaisia lääkeaineita, jotka pääasiallisesti metaboloituvat CYP3A4:n välityksellä ja joilla on alhainen terapeuttinen indeksi (esim. kinidiini, terfenadiini, karbamatsepiini, digoksiini ja varfariini), on käytettävä varoen. Oktreotidin on osoitettu vähentävän maksan verenvirtausta noin 30 %. Sen vuoksi on otettava huomioon yhteisvaikutusten riskit aineiden kanssa, joiden metabolia riippuu maksan verenvirtauksesta. 4.6 Fertiliteetti, raskaus ja imetys Raskaus Raskaana olevilla naisilla ei ole tehty riittäviä ja hyvin kontrolloituja tutkimuksia. Valmisteen markkinoille tulon jälkeen on kuitenkin saatu tietoja rajallisesta määrästä akromegaliapotilaiden raskauksia, joiden yhteydessä nainen altistui oktreotidille. Yli puolessa tapauksista raskauden lopputulosta ei kuitenkaan tiedetä. Useimmissa tapauksissa oktreotidialtistus tapahtui ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, ja annoskoot olivat mikrog/vrk oktreotidia ihon alle tai mg Octreoflex-valmistetta kuukaudessa. Noin kahdessa kolmanneksessa tapauksista, joiden lopputulos tiedetään, naiset päättivät jatkaa oktreotidihoitoa raskauden aikana. Oktreotidin käytöstä johtuvia synnynnäisiä kehityshäiriöitä tai epämuodostumia ei ole ilmoitettu yhdessäkään tapauksessa, jossa raskauden lopputulos tiedetään. Eläinkokeissa on osoitettu, että jälkeläisten kasvu hidastuu ohimenevästi, mikä luultavasti johtuu testattujen lajien erityisistä endokriinisistä ominaisuuksista. Näyttöä sikiötoksisista, teratogeenisista tai muista reproduktiotoksisista vaikutuksista ei ole. Octreoflex-valmistetta saa määrätä raskaana oleville vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä (ks. kohta 4.4). Imetys Ei ole tiedossa, erittyykö oktreotidi rintamaitoon ihmisellä. Eläintutkimuksissa on havaittu oktreotidin erittyvän maitoon. Oktreotidi-hoidon aikana ei pidä imettää. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn Oktreotidin vaikutuksesta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ei ole tietoa. 4.8 Haittavaikutukset Tavallisimpia oktreotidihoidon aikana ilmoitettuja haittavaikutuksia ovat ruoansulatuselimistön häiriöt, hermoston häiriöt, maksa- ja sappivaivat, sekä aineenvaihdunnan ja ravitsemuksen häiriöt.

5 Oktreotidilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia olivat ripuli, vatsakipu, pahoinvointi, ilmavaivat, päänsärky, sappikivitauti, hyperglykemia ja ummetus. Muita yleisesti raportoituja haittavaikutuksia olivat huimaus, paikallinen kipu, sappisaostumat, kilpirauhasen toimintahäiriöt (esim. tyreotropiinin, kokonaistyroksiinin ja vapaan tyroksiinin pitoisuuksien pieneneminen), löysät ulosteet, heikentynyt glukoosinsieto, oksentelu, astenia ja hypoglykemia. Ruoansulatuselimistöön kohdistuvat haittavaikutukset saattavat harvinaisissa tapauksissa muistuttaa akuuttia suolitukosta, jonka oireita ovat paheneva vatsan turvotus, vaikea epigastrinen kipu sekä vatsan arkuus ja pingotus. Kipua tai pistelyn, kihelmöinnin tai kirvelyn tunnetta ihon alle annetun injektion antokohdassa, sekä punoitusta ja turpoamista on raportoitu, mutta se kestää harvoin pidempään kuin 15 minuuttia. Paikallista epämukavaa tunnetta voidaan vähentää antamalla injektionesteen lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen injektion pistämistä tai antamalla injektiona pienempi tilavuus liuosta, jonka pitoisuus on suurempi. Vaikka rasvan erittyminen ulosteeseen saattaa lisääntyä, tähän mennessä ei ole saatu todisteita siitä, että pitkäaikainen oktreotidihoito olisi aiheuttanut malabsorbtiosta johtuvia ravitsemuspuutostiloja. Gastrointestinaalisia haittavaikutuksia voidaan vähentää välttämällä oktreotidin annostelua ihon alle aterioiden yhteydessä esim. antamalla se aterioiden välillä tai vuoteeseen mennessä. Hyvin harvinaisina tapauksina on raportoitu akuutteja haimatulehduksia, jotka on havaittu yleensä ihon alle annetun oktreotidihoidon aloittamisen jälkeisinä ensimmäisinä tunteina tai päivinä ja jotka häviävät lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Lisäksi sappikivitaudin aiheuttamaa pankreatiittia on raportoitu potilailla, jotka saavat oktreotidihoitoa pitkään. Sekä akromegalia- että karsinoidipotilailla on havaittu EKG-muutoksia, kuten QT-ajan pitenemistä, akselimuutoksia, varhaista repolarisaatiota, alhaista jännitettä, R/S-muutoksia, R-aallon varhaista korostumista ja epäspesifisiä ST-T-aaltomuutoksia. Näiden tapahtumien suhdetta oktreotidiasetaatin käyttöön ei ole osoitettu, sillä monilla näistä potilaista on jo ennestään sydänsairauksia (ks. kohta 4.4). Seuraavassa taulukossa luetellut haittavaikutukset on kerätty kliinisistä tutkimuksista ja myyntiin tulon jälkeisessä haittavaikutusseurannassa. Spontaanisti ilmoitetut haittavaikutukset myyntiin tulon jälkeisessä haittavaikutusseurannassa mainitaan kohdassa tuntematon. Seuraavassa mainitut haittavaikutukset on määritelty seuraavan esitystavan mukaisesti: hyvin yleinen ( 1/10), yleinen ( 1/100, < 1/10), melko harvinainen ( 1/1 000, < 1/100), harvinainen ( 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). MedDRAelinjärjestelmä Hyvin yleiset Yleiset Melko harvinaiset Harvinaiset Hyvin harvinai set Tuntematon Tutkimukset Kohonneet transaminaasiarvot Kohonneet AFOS-arvot, kohonneet GGT-arvot Sydän Bradykardia Takykardia Rytmihäiriöt Hermosto Päänsärky Huimaus Umpieritys Hypotyreoosi, kilpirauhastoiminnan häiriöt (esim. tyreotropiinin, kokonaistyroksiinin ja

6 Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Ruoansulatuselimistö Nokkosihottuma Iho ja ihonalainen kudos Aineenvaihdunta ja ravitsemus Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Immuunijärjestelmä Ripuli, vatsakipu, pahoinvointi, ummetus, ilmavaivat Hyperglykemia Paikallinen pistoskohdan kipu Maksa ja sappi Sappikivet vapaan tyroksiinin pitoisuuksien pieneneminen) Hengenahdistus Dyspepsia, oksentelu, vatsan turvotus, rasvaripuli, löysät ulosteet, ulosteiden värimuutokset Kutina, ihottuma, hiustenlähtö Hypoglykemia, heikentynyt glukoosinsieto aterian jälkeen, ruokahaluttomuus Kolekystiitti, mikroskooppiset sappisaostumat, hyperbilirubinemia Nestehukka Anafylaksi, allergia- /yliherkkyysreaktiot Akuutti haimatulehdus, akuutti maksatulehdus, johon ei liity kolestaasi, kolestaattinen hepatiitti. Kolestaasi, ikterus, kolestaattinen ikterus. 4.9 Yliannostus Oireet Lapsilla ja aikuisilla on ilmoitettu rajallinen määrä vahingossa tapahtuneita oktreotidin yliannostuksia. Aikuisilla annokset vaihtelivat välillä mikrog/vrk, ja ne annettiin joko jatkuvana infuusiona ( mikrog/h) tai ihon alle (1 500 mikrog x 3). Ilmoitettuja haittavaikutuksia olivat sydämen rytmihäiriöt, hypotonia, sydämenpysähdys, aivojen hypoksia, haimatulehdus, rasvamaksa, ripuli, heikkous, letargia, painon lasku, hepatomegalia ja maitohappoasidoosi.

7 Lapsilla annokset vaihtelivat välillä mikrog/vrk, ja ne annettiin joko jatkuvana infuusiona (2,1 500 mikrog/h) tai ihon alle ( mikrog). Ainoa ilmoitettu haittavaikutus oli lievä hyperglykemia. Syöpäpotilailla, jotka saivat mikrog/vrk oktreotidia ihon alle jaettuna pienempiin annoksiin, ei havaittu mitään odottamattomia haittavaikutuksia Hoito Yliannostuksen hoito on oireenmukaista. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Kasvua estävät hormonit, ATC-koodi: H01CB02 Oktreotidi on luonnollisen somatostatiinin synteettinen oktapeptidijohdannainen, jolla on samanlaiset farmakologiset vaikutukset, mutta pidempi vaikutusaika. Se estää kasvuhormonin (GH) patologisesti lisääntynyttä tuotantoa sekä peptidien että serotoniinin tuotantoa maha-suolikanavan ja haiman (GEP) endokriinisessä järjestelmässä (esimerkiksi gastriini, insuliini ja glukagoni). Oktreotidi lievittää maha-suolikanavan ja haiman (GEP) endokriinisen järjestelmän toiminnallisten kasvainten aiheuttamia oireita potilailla, joita muut hoidot kuten leikkaus, maksan valtimoiden embolisaatio tai sädehoito eivät ole auttaneet. Oktreotidin vaikutusta kasvaimen kokoon, kasvunopeuteen tai etäpesäkkeiden muodostumiseen ei ole yksiselitteisesti dokumentoitu. Terveillä vapaaehtoisilla oktreotidin on osoitettu estävän arginiinin stimuloimaa kasvuhormonin (GH) vapautumista, fyysisen rasituksen ja insuliinin aiheuttamaa hypoglykemiaa sekä tyrotropiinia vapauttavan hormonin (TRH) stimuloimaa kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) vapautumista. Toisin kuin somatostatiini oktreotidi estää kasvuhormonia (GH) ja glukagonia ennen insuliinia. Hoidon keskeyttäminen ei johda hormonien ylieritykseen. Karsinoidikasvaimista kärsivillä potilailla oktreotidi voi lievittää oireita, etenkin punoitusta ja ripulia. Usein tähän liittyy plasman serotoniinin väheneminen ja virtsan 5-hydroksi-indoliasetaattihapon (5-HIAA) erityksen väheneminen. VIPooma-potilaiden biokemiallinen ominaisuus on vasoaktiivisten suolistopeptidien (VIP) ylituotanto. Useimmissa tapauksissa oktreotidi lievittää tälle tilalle tyypillistä vaikeaa vetistä ripulia ja parantaa siten elämänlaatua. Myös elektrolyyttien epänormaaliudet kuten hypokalemia lieventyvät. Nesteiden ja elektrolyyttien antamistarve vähenee. Joillakin potilailla on tietokonetomografiassa havaittu kasvaimen kasvun hidastuneen tai loppuneen kokonaan tai kasvaimen jopa pienentyneen, etenkin maksan etäpesäkkeiden. Kliinisiin hyötyihin kuuluu usein myös plasman VIP-tasojen aleneminen jopa normaalitasoihin. Akromegaliapotilailla oktreotidi alentaa plasman GH- ja IGF-1-tasoja. GH-taso alenee vähintään 50 % yli 90 %:lla potilaista ja plasman GH-taso < 5 ng/ml saavutetaan noin puolessa tapauksista. Useimmilla potilailla oktreotidi vähentää kliinisiä oireita esim. päänsärkyä, ihon ja pehmytkudoksen turvotusta, liikahikoilua, artralgiaa ja parestesiaa. Potilailla, joilla on runsaasti aivolisäkkeen adenoomia, oktreotidi voi kutistaa kasvainmassaa.

8 Haimaleikkauspotilailla oktreotidin antaminen ennen ja jälkeen leikkauksen vähentää yleensä leikkauksen jälkeisiä tyypillisiä komplikaatioita (esim. haiman fisteli, paise ja sitä seuraava sepsis, leikkauksen jälkeinen akuutti haimatulehdus). Potilailla, joilla on maksakirroosista johtuvia vertavuotavia gastroesofageaalisia laskimolaajentumia, verenvuoto on saatu paremmin hallintaan eikä se uusiudu niin pian, kun oktreotidin antaminen on yhdistetty muuhun erikoishoitoon esim. skleroterapiaan. Verensiirtojen tarve väheni ja viiden päivän eloonjäämisennuste parani. Vaikka oktreotidin toimintamekanismia ei täysin tunneta, se näyttää vähentävän pernan verenvirtausta estämällä sellaisia vasoaktiivisia hormoneja kuin VIP ja glukagoni. 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen Oktreotidi imeytyy nopeasti ja täydellisesti ihonalaisen antamisen jälkeen. Plasman huippupitoisuus saavutetaan 30 minuutin kuluttua. Jakautuminen Jakautumistilavuus on 6 litraa, ja koko elimistön puhdistuma 160 ml/min. Sitoutuminen plasman proteiineihin on 65 %. Verisoluihin sitoutuvan oktreotidin määrä on merkityksetön. Eliminaatio Ihon alle annetun oktreotidin eliminaation puoliintumisaika on 100 min. Laskimoon annetun injektion jälkeen eliminaatio on kaksivaiheinen; puoliintumisajat ovat 10 min ja 90 min. Suurin osa annetusta annoksesta poistuu ulosteen mukana ja noin 32 % poistuu muuttumattomana virtsassa. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Sikiötoksisia tai teratogeenisia vaikutuksia ei ole todettu rotilla ja kaneilla tehdyissä tutkimuksissa. Oktreotidi ei vaikuta uros- tai naarasrottien hedelmällisyyteen. Sikiöillä todettiin annoksesta riippuvaista kasvun ja kehityksen viivästymistä. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Mannitoli Maitohappo Natriumvetykarbonaatti (ph-arvon säätöön) Fenoli Injektionesteisiin käytettävä vesi. 6.2 Yhteensopimattomuudet Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa. 6.3 Kestoaika 3 vuotta. Kestoaika ensimmäisen avaamisen jälkeen: 2 viikkoa alle 25 C:n lämpötilassa. 6.4 Säilytys Säilytä jääkaapissa (2 8 C). Ei saa jäätyä. Pidä injektiopullot alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

9 Avatun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Pakkaustyyppi ja pakkauskoko 5 ml liuosta kirkkaissa (tyypin I) lasia olevissa injektiopulloissa, joissa NG 13 kumisuljin (tyyppi I). Pakkaus sisältää 10 injektiopulloa. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Liuos on tarkistettava silmämääräisesti ennen antoa värimuutosten ja hiukkasten varalta. Kontaminaation estämiseksi suositellaan, että injektiopullon kumikorkki lävistetään enintään kymmenen kertaa. Octreoflex 200 mikrog/ml annetaan ihon alle. Käyttämätön liuos tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA NordicInfu Care AB Box Nacka Strand Ruotsi 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) <[täytetään kansallisesti]> 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ