TEEKUTSULIIKE JA PERUSSUOMALAISET KANSANLIIKKEINÄ

Transkriptio

1 065 perusteluja TEEKUTSULIIKE JA PERUSSUOMALAISET KANSANLIIKKEINÄ MIKSI TALOUSKRIISI KANAVOITUI OIKEISTOPOPULISMIN KASVUKSI? Suomen perussuomalaiset ja Yhdysvaltain konservatiivinen Teekutsuliike kasvattivat molemmat kannatustaan vuonna 2008 alkaneen talouskriisin vanavedessä. Miksi talouskriisi, uusliberalismin epäonnistuminen, on kanavoitunut oikeistopopulismin eikä vasemmiston kannatuksen kasvuna? Mitä Vasemmiston tulisi oppia oikeistopopulismin noususta? jiri nieminen

2 066 Peruste # teekutsuliike Yhdysvaltain Teekutsuliike syntyi marraskuussa 2009 Barack Obaman politiikan vastustuksen ympärille. Entinen talouskeinottelija ja toimittaja Rick Santelli kyseenalaisti Obaman hallinnon tuet yhdeksälle miljoonalle asuntovelkaiselle esiintyessään tv-haastattelussa ja kutsui kansalaiset valtionhallinnon vastaisille teekutsuille. Kutsua seurasi useiden erilaisten ruohonjuuritason poliittisten ryhmittymien muodostuminen ympäri Yhdysvaltoja. Myöhemmin Obaman hallinnon ajamasta terveydenhuoltolakiuudistuksesta tuli julkisuudessa Teekutsuliikkeen keskeinen maalitaulu. Teekutsut-nimitys oli viittaus Bostonin teekutsuihin vuonna Ne järjestettiin protestiksi Englannin siirtomaahallinnon verotusoikeutta kohtaan ja johtivat lopulta Yhdysvaltojen itsenäistymiseen. Erilaiset eturyhmät ja puolueet ovat pyrkineet hyödyntämään liikkeen saamaa julkisuutta. Ennen kaikkea republikaaninen puolue on tehnyt yhteistyötä Teekutsuliikkeen kanssa uudistaakseen puoluetta vuoden 2008 vaalitappion jälkeen. PERUSSUOMALAISTEN KANNATUS ALKOI NOUSTA LOPPUVUONNA 2008, KUN FINANSSIKRIISI LEVISI YHDYSVALLOISTA EUROOPPAAN. Vuonna 2010 Teekutsuliike sai jalansijaa Yhdysvaltojen poliittisessa järjestelmässä, kun republikaanien kongressiedustaja Michelle Bachmann perusti edustajainhuoneeseen Teekutsuliikkeen ryhmän. Enimmillään sillä on ollut kuusikymmentä jäsentä, nykyisellään 48. Vuoden 2012 presidentinvaaleihin mennessä Teekutsuliikkeestä oli tullut merkittävä voima republikaanisen puolueen sisäisessä valtakamppailussa. perussuomalaiset Perussuomalaiset perustettiin vuonna 1995 konkurssiin menneen Suomen Maaseudun Puolueen raunioille. Se etsi potentiaalista kannattajakuntaansa läpi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen. Vielä vuonna 2008 julkaistussa Maisterisjätkä-omaelämäkerrassaan puolueen puheenjohtaja Timo Soini puhutteli ennen kaikkea entisiä SMP:n kannattajia palaamaan takaisin juurilleen. Kansallismielisiksi ja kristillissosiaalisiksi itsensä määrittelevät perussuomalaiset ovat vaalitutkimusten mukaan ennen kaikkea keski-ikäisten ja nuorempien miesten puolue. Vuoden 2011 vaaleissa puolue oli suosituin niin alemman keskiluokan kuin työväestön keskuudessa. Kaksi kolmasosaa puolueen äänestäjistä oli miehiä. Puolue ei määrittele itseään sen enempää oikeistolaiseksi kuin vasemmistolaiseksikaan, minkä seurauksena se ajaa keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Perussuomalaisten kannatus alkoi nousta loppuvuonna 2008, kun finanssikriisi levisi Yhdysvalloista Eurooppaan ja ampaisi lentoon, kun keskustan ja kokoomuksen luotsaama hallitus päätti

3 Teekutsuliike ja perussuomalaiset kansanliikkeinä 067 osallistua Kreikan ensimmäiseen tukipakettiin syksyllä Ensimmäisessä aallossa puolue söi keskustan kannatusta, myöhemmin sosiaalidemokraattien. Perussuomalaisten eduskuntavaalivoittoa vuonna on selitetty sillä, että puoluetta äänestäneet tunsivat epäluottamusta muita puolueita ja poliitikkoja kohtaan, kannattivat perinteisiä arvoja ja vastustivat Euroopan unionia sekä maahanmuuttoa (Grönlund & Westinen 2012). Eurooppalaisten populististen puolueiden kannatusta on selitetty yleisesti kurin ja järjestyksen kaipuulla, antifeminiinisyydellä sekä vahvan johtajan kaipuulla. Toisin kuin Teekutsuliikkeellä, Euroopassa oikeistopopulistisilla liikkeillä on poikkeuksetta ollut karismaattinen johtaja, joka 1) herättelee kansaa kertomalla sen elämäntavan olevan uhattuna, 2) tekee erottelun kansan ja eliitin välillä sekä 3) mobilisoi eliitinvastaisen kansanliikkeen (Niemi 2012, ). teekutsuliike kansanliikkeenä Theda Skocpol ja Vanessa Williamson piirtävät tutkimuksessaan kuvan tyypillisestä Teekutsuliikkeen aktiivista. Hän on jo työuransa tehnyt eläkeläinen, valkoinen, konservatiivinen ja kohtalaisesti toimeentuleva. Hänen lapsensa ovat muuttaneet pois kotoa ja hänen on vaikea hyväksyä muuttuvaa maailmaa. Naisia on aktiiveina lähes yhtä paljon kuin miehiä (emt ). Teekutsuliikkeen retoriikassa keskiössä on liittovaltion ja sen sosiaaliohjelmien vastustaminen ja veroasteen pie- EUROOPPALAISTEN POPULISTISTEN PUOLUEIDEN KANNATUSTA ON SELITETTY YLEISESTI KURIN JA JÄRJESTYKSEN KAIPUULLA, ANTIFEMINIINISYYDELLÄ SEKÄ VAHVAN JOHTAJAN KAIPUULLA. nentäminen. Teekutsuliikkeen aktiivit ovat sitä mieltä, että he itse ovat ansainneet eläkkeensä ja etuutensa, mutta toiset eivät syystä tai toisesta ole. Toiset ovat teekutsulaisten mielikuvissa paperittomia (latinalaisamerikkalaisia) siirtolaisia tai laiskottelijoita (afroamerikkalaisia tai valkoisia hulttionuoria). Skocpolin ja Williamsonin mukaan Teekutsuliikkeen kokouksissa kuitenkin vältetään avointa rasistista kielenkäyttöä (emt., 54 77). Beverly Skeggs (2014) voisi sanoa, että Teekutsuliikkeen ruohonjuuritapaamisissa pyritään luomaan keskiluokkaista kunnollisuutta, moraalista ylemmyyttä ja identiteettiä tekemällä ero kelvottomaksi kuviteltuun. Teekutsuliikkeen sisällä toimii myös nuorempia libertaareja, mutta he ovat selkeä vähemmistö liikkeen tapaamisissa. Heitä yhdistää (usein uskonnollisiin) konservatiiveihin lähinnä liittovaltion vastainen retoriikka (emt., 34 40). 1 Vuoden 2015 eduskuntavaaleista ei ole vielä julkaistu kokonaisvaltaista tutkimusta.

4 068 Peruste # TEEKUTSULIIKKEEN POLIITTINEN TARKOITUSPERÄ ON OLLUT YHDISTÄÄ OIKEISTOLAINEN ELINKEINOELÄMÄN YLÄLUOKKA SEKÄ VALKOINEN TYÖVÄEN- JA KESKILUOKKA YHTEISTEN INTRESSIEN TAAKSE: TAKAAMAAN UUSLIBERALISTISEN PROJEKTIN JATKUVUUS TALOUSKRIISISTÄ HUOLIMATTA. oikeistopopulismi uusliberalismin ilmentymänä Matt Guardino ja Dean Snyder käsitteellistävät vuonna 2007 Yhdysvalloissa alkaneen ja vuonna 2008 maailmanlaajuiseksi levinneen talouskriisin nimenomaan uusliberalismin kriisinä. He ymmärtävät Teekutsuliikkeen uusliberalismin kriisin ilmentymänä poliittisessa ylärakenteessa. Guardinon ja Snyderin mukaan Teekutsuliikkeen poliittinen tarkoitusperä on ollut yhdistää oikeistolainen elinkeinoelämän yläluokka sekä valkoinen työväen- ja keskiluokka yhteisten intressien taakse: takaamaan uusliberalistisen projektin jatkuvuus talouskriisistä huolimatta. Guardinon ja Snyderin selitysmalli sille, miksi yhdysvaltalainen valkoinen keski- ja yläluokka on tukenut uusliberalistista politiikkaa, on perinteisen vulgaarimarxilainen: heidän mukaansa media on ollut keskeinen väline, kun taloudellinen ja poliittinen eliitti on suostutellut valkoista työväen- ja keskiluokkaa uusliberalismin taakse. On totta, että medialla, ennen kaikkea Fox Newsillä ja konservatiivisten radioäänien isännöimillä puheradioilla, on ollut merkittävä rooli Teekutsuliikkeen muodostumisessa. Median vaikutuksen liiallinen korostaminen on Skocpolin ja Williamsonin tutkimuksen mukaan kuitenkin vääristänyt kuvaa liikkeestä. Heidän mukaansa Teekutsuliike on tai ainakin oli aluksi aito ruohonjuuritason kansanliike, joka oli riippumaton niin Washingtonin poliitikoista kuin Wall Streetin talouselämän vaikuttajista. Teekutsuliikkeen aktiivit ovat jokseenkin kiusaantuneita siitä, että sekä elinkeinoelämän eliitti että republikaaninen puolue ovat yrittäneet käyttää liikettä omien intressiensä ajamiseen. Alkuvaiheessa huomattava osa liikkeen aktiiveista identifioi itsensä sitoutumattomiksi äänestäjiksi. liikkeiden vertailua Perussuomalaisia on kuvattu aatteeltaan hyvinvointisovinistiseksi (Pyrhönen 2015): puolueessa kannatetaan hyvinvointivaltiota, mutta sen hedelmät halutaan jakaa hyvin rajatulle ihmisryhmälle. Perussuomalaisten keskuudessa talouskuripolitiikka (esimerkiksi kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaus) nautti suosiota niin kauan, kun sen kuviteltiin koskevan toisia. Perussuomalaisten kannattajat vetivät tukensa Juha Sipilän

5 Teekutsuliike ja perussuomalaiset kansanliikkeinä 069 hallituksen talouskuripolitiikalta heti, kun sen leikkausesitykset kohdistuivat puolueen ydinkannattajakunnan etuihin, kuten sosiaalietuuksiin ja palkanlisiin. Ylen julkaiseman puolueiden kannatusmittauksen mukaan perussuomalaisten kannatus romahti viidestätoista prosentista alle kymmeneen loppusyksyllä 2015 sen jälkeen, kun hallitus oli esittänyt leikkauksia. Teekutsuliikkeen suhtautumisessa liittovaltion sosiaaliohjelmiin on samankaltaisia piirteitä. Skocpolin ja Williamsonin (2012, ) mukaan Teekutsuliikkeen ruohonjuuritason aktiivit kääntyivät vastustamaan leikkauksia, kun he huomasivat omien sosiaalietujensa olevan vaarassa. Republikaanit vetivät senaatissa tukensa radikaalilta budjettiesitykseltä, koska Teekutsuliikkeen aktiivit vastustivat sitä. Esitys olisi sisältänyt huomattavia leikkauksia eläkkeisiin ja sosiaalietuuksiin, muun muassa lakkauttanut Medicare-ohjelman, joka takaa terveydenhuollon kaikille yli 65-vuotiaille vakuutusmaksun maksaneille. Skocpolin ja Williamsonin tutkimuksen mukaan Teekutsuliikkeen aktiivien enemmistö perustelee uskonnolla poliittisia näkemyksiään, kuten sukupuolineutraalin avioliittolain ja abortin vastustamista sekä tieteellisen metodin ja ilmastonmuutoksen kyseenalaistamista. Myös perussuomalaisten kannattajakunta on keskimääräistä uskonnollisempaa ja Soini on perustellut poliittisia näkemyksiään katolisuudellaan. Perussuomalaisten EU-vastaisuutta voi puolestaan verrata Yhdysvalloissa etäiseksi ja tuhlailevaksi koetun liittovaltion vastustamiseen. Sekä Teekutsuliikkeen että perussuomalaisten suosio on antanut tukea niin sanotulle suuntateorialle. Sen mukaan äänestäjät haluavat olla varmoja siitä, että ehdokkailla on selkeä kanta heille tärkeissä asiakysymyksissä, jopa jyrkempi kuin äänestäjillä itsellään. Varsinkin perussuomalaisten niin sanotulle maahanmuuttokriittiselle siivelle on ominaista intensiivinen poliittinen tyyli. Vastakkainasettelu omien ja toisten näkemysten välillä on suorastaan uskonnollisen voimakas, ja tästä seuraa vastustajien demonisointia. mitä vasemmiston tulisi oppia oikeistopopulismin noususta? Niin Yhdysvaltain kuin Euroopan vasemmistossa on vaadittu uusliberalismin kritiikkiä ja populaarin demokraattisen liikkeen synnyttämistä (esim. Guardino & Snyder 2012, ). Vaatimukseen sisältyy oletus siitä, että oikeistopopulistiset liikkeet olisivat epäaidompia kansanliikkeitä kuin poliittinen vasemmisto. Teekutsuliikkeestä on annettu julkisuudessa hyvin yksipuolinen kuva rikkaiden oikeistolaisten kapinakerhona. Teekutsuliikkeessä toimii kuitenkin hyvin erilaista väkeä, ja ainakin aluksi se oli aito ruohonjuuritason liike. Samanlainen ylimielinen asenne kohdistuu Suomessa perussuomalaisiin. Jos suomalainen vasemmisto haluaa aidosti miettiä sitä, miksi talouskriisi on kanavoitunut poliittisessa ylärakenteessa oikeistopopulismin eikä vasemmiston kannatuksen kasvuna, sen tulisi analysoida perussuomalaisia kansanliikkeenä. Populististen liikkeiden kannatusta on marxilaisittain yritetty selittää taloudellisilla lamakausilla. Populistiset liikkeet niin Euroopassa kuin Yhdysval-

6 070 Peruste # loissa ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen. Yhdysvalloissa talous on hiljalleen elpynyt, talouskasvun arvioidaan ylittävän 3 prosenttia vuonna 2015, ja liittovaltion velkaantumisen tahti on hidastunut. Huono-osaisuuskaan ei selitä populististen liikkeiden kannatusta kuin pieniltä osin. Teekutsuliikkeen kannatus on keskittynyt Yhdysvalloissa suurten kaupunkien vauraisiin valkoisiin ympäristökuntiin ja vaalipiireihin. Myös Suomessa perussuomalaisten kannatus on vahvinta vauraalla Uudellamaalla. Suomalaisen vasemmiston heikon kannatuksen yksi syy voi olla siinä, että vasemmistopuolueiden puheet ja toiminta ovat näyttäytyneet vasemmistoliikkeen ulkopuolella oleville ristiriitaisina. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että vasemmistoliitto ja sosiaalidemokraatit olivat mukana vuosina kokoomusvetoisessa hallituksessa. Painoarvoa lienee myös sillä, että monet arvoliberaalin vasemmiston kannattamat poliittiset tavoitteet ovat edistyneet nimenomaan uusliberalismin aikakaudella, 1990-luvun alusta alkaen vaikkapa vapaa liikkuvuus tai seksuaalinen ja sukupuolinen moninaisuus. Konservatiivisten oikeistopopulistien on tällöin ollut helppo leimata vasemmisto valtaeliitiksi ja siten myös talouskriisin osasyylliseksi. Populistiset liikkeet muuttavat poliittista agendaansa tilanteen mukaan. Yhdysvalloissa Teekutsuliikkeen ehdokkaat ovat siirtäneet retoriikkansa painopistettä talouskurivaatimuksista enemmän maahanmuuttopolitiikkaan ja perhesuunnittelun vastustamiseen vuoden 2016 vaaleihin valmistautuessaan. Vasemmisto voi myös Suomessa varautua oikeistopopulistien retoriikan kovenemiseen, kun perussuomalaisten kannatus laskee. Kirjoittaja on tutkija journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksessa Tampereen yliopistossa. lähteet: Grönlund, Kimmo & Jussi Westinen (2012) Puoluevalinta. Teoksessa Muutosvaalit (Toim.) Sami Borg. Edita: Helsinki Guardino; Matt & Dean Snyder (2012) The Tea Party and the Crisis of Neoliberalism: Mainstreaming New Right Populism in the Corporate News Media. New Political Science 4:34, Niemi, Mari K. (2012) Timo Soini perussuomalaisen identiteetin isänä. Teoksessa Jytky: Eduskuntavaalien 2011 mediajulkisuus. (Toim.) Ville Pernaa & Erkka Railo. Kirja-Aurora, Turun yliopisto: Turku Pyrhönen; Niko (2015) The True Colors of Finnish Welfare Nationalism. Consolidation of Neo-Populist Advocacy as a Resonant Collective Identity through Mobilization of Exclusionary Narratives of Blue-and- White Solidarity. Helsingin yliopisto: Helsinki. Skeggs, Beverly (2014) Elävä luokka. Tampere: Vastapaino. (Alkuteos: Class, Self, Culture, 2004.) Skocpol, Theda & Vanessa Williamson (2012): The Teaparty and Remaking of Republican Conservatism. Oxford University Press: New York & Oxford.