KAUPPISTEN SUKUSEURA RY:N TIEDOTUSLEHTI 1/2017

Transkriptio

1 KAUPPISTEN SUKUSEURA RY:N TIEDOTUSLEHTI 1/2017

2 Sisältö Pääkirjoitus...3 Hallituksen jäsenten esittely... 4 Sukuseuratoiminnassa Henkilökuvassa sukututkija Jarmo Ahlstrand...12 Geneettisestä sukututkimuksesta DNA-näytteen lähetysohjeet Sananen sukua tutkivalta...21 Elämä järjestykseen ja muistot talteen Tiedotettavaa Liity sukuseuran jäseneksi...27 Kauppis-tuotteita myynnissä KANSIKUVA: Suomalaisten miesten pääreitit Lähde: Ahti Kurrin DNA-kotisivut. TAITTO- JA PAINOPAIKKA: Offsetpaino L. Tuovinen Ky, Kuopio Kauppisten sukuseura ry HALLITUS Puheenjohtaja MARGIT VÄISÄNEN-VÄNSKÄ margitvaisanen@gmail.com Nikkiläntie 5, Hämeenlinna Sydänmaantie 283 A, Hankasalmi ( ) Varapuheenjohtaja OLLI KAUPPINEN olli.kauppinen8@gmail.com Uittokuja 1 as 1, Varkaus Sihteeri, rahastonhoitaja RAIJA OLLILA raija.ollila@dnainternet.net Suokatu 9 A 3, Kuopio Hallituksen jäsen MARJATTA TEITTINEN Itäkatu 24, Pieksämäki Hallituksen jäsen MARJA-LIISA AHLBERG maisa5@hotmail.com Rusthollinpolku 6 D 40, Helsinki Hallituksen jäsen ESA KAUPPINEN ekauppin49@gmail.com Rantapellonpolku 14 a 1, Jyväskylä Hallituksen jäsen, tuotemyynti JANNE KAUPPINEN janne.kauppinen@kymp.net Ututie 5 A 5, Kotka Sukututkimus, historiapalvelut PEKKA KAUPPINEN posti@historiapalvelut.fi Ahvenentie 8, Joensuu PERUSTIETOA SUKUSEURASTA KAUPPISTEN SUKUSEURA RY on perustettu vuonna 1955 Helsingissä. Sukuseuran tarkoituksena on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä. SUVUN TUNNUS on Yhtä puuta, joka tulee ilmi mm. kaikissa sukuseuran tuotteissa. Sukukokous ja sukutapaaminen pidetään kolmen vuoden välein. KAUPPISTEN SUKUUN kuuluu kaikkiaan noin 8000 henkilöä, joista 300 asuu nykyisin ulkomailla. Sukuseuran jäsenmäärä on noin 430 maksavaa jäsentä. Jäsenmaksu on perhekohtainen, joten sukuseuran koko henkilömäärä on hieman yli tuhat. KAUPPISVIESTI Sukuseuran lehden toimittamisesta vastaa sukuhallitus ja päätoimittajana on sukuseuran puheenjohtaja. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, touko-kesäkuun vaihteessa ja marras-joulukuun vaihteessa. Sukuseuran jäsenten toivotaan lähettävän aineistoa julkaistavaksi lehdessä. Lehteen tarkoitettu aineisto tulee lähettää päätoimittajalle. TUOTEMYYNTI Sukuseuralla on myynnissä sukututkimuksia ja muita tuotteita, joista on luettelo takakannessa. SUKUSEURAN JÄSENMAKSU Jäsenmaksu on 20. Jäsenmaksu on perhekohtainen. SUKUSEURAN JÄSENMAKSUTILI FI SUKUSEURAN LAHJOITUSTILI FI Lahjoitustilin varoja käytetään sukututkimukseen. 2 Kauppisviesti 1/2017

3 Sukututkimuksen ihmeellinen maailma TEKSTI JA KUVA: Margit Väisänen-Vänskä Suvun perinteiden vaaliminen ja yhteisöllisyyden luominen suvun jäsenten kesken lienee sukuseuran tärkeimpiä tehtäviä, mutta katsoisin, että sukututkimuksen edistäminen on avainasemassa motivoimaan ihmisiä sukuharrastuksen pariin. Niinpä päällimmäiseksi nousee mielestäni kaksi tärkeää asiaa: tutkimuksellisen uuden tiedon hankkiminen ja onnistunut viestintä ja tiedotus. Alkuvuoden suuri ponnistus olikin järjestää hallituksen maaliskuun kokouksen yhteyteen sukututkijatapaaminen. Sovittelemista ja järjestämistä olikin tavallisuudesta poikkeavasti. Tiedon kerääminen erilaisista tutkimusväylistä uuden hallituksen päätöksenteon pohjaksi sukututkimuksen jatkamiseksi tarvittiin. Tutkijatapaaminen onnistui hyvin, ja koko hallitus oli paikalla. Julkaistun Kauppis-tutkimuksen tekijä, ortodoksi-kauppisten tutkija sekä geneettisen tutkimuksen asiantuntija toivat näkemyksen Hallituksen järjestäytymiskokous Varkaudessa syyskuussa Puheenjohtajien vaihdos ja uudet jäsenet. Kuvannut Antero Kauppinen. sä asiaan. Kokouksen anti antaa mahdollisuuksia laatia tiekarttaa jatkosta lähitulevaisuudessa. Tähän lehteen olen koonnut henkilökuvia ja tutkimuksellista tietoa uusista näkökulmista. Sukututkijoiden puheenvuorot ovat lehtemme keskiössä. Sukututkimuksen ihmeellisestä maailmasta valitsin lehtemme kanteen kuvan suomalaisten miesten päähaploryhmistä, mikä kertoo heidän tuloreittinsä tänne Pohjolan perukoille. Reitit on selvitetty geneettisen sukututkimuksen avulla. Kuva on valittu sen informatiivisuuden vuoksi, ei kauneusarvojen. Suomalaisen kansan vaeltaminen Afrikasta on kestänyt vuotta, jolloin eläneestä yhteisestä biologisesta esi-isästämme, Aatamista, alkanut suora isälinja on elänyt tähän päivään asti. Kaikkien nykynaisten yhteinen esi äiti, biologinen Eeva, on elänyt jo vuotta sitten. Naissukukunta on siis vanhempi kuin miessukukunta. Geenimme sisältävät perimää koko tuolta matkalta. Elämme ainutlaatuista aikakautta. Geneettistä sukututkimusta voidaankin mielestäni hyvällä syyllä nimittää yhdeksi aikakautemme suurimmista rauhanhankkeista. Sehän vetää pohjan pois rasismilta ja rotuoppiin nojaavalta nationalismilta. Pol veudumme kaikki yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta. Asiasta on kattavasti tietoa osoitteessa: Ahti Kurrin DNAkotisivut. Ihmiskunnan auringonnoususta nykypäivään. Kannattaa käydä tutustumassa. Ehkä kannattaisi harkita historiallisen ja geneettisen sukututkimuksen tuomista yhteen? Toivottavasti routa sulaa ja pääsemme pian nauttimaan Suomen suvesta. Toivon miellyttäviä lukuhetkiä sukuseuramme hallituksen puolesta. kuva: Studio Danny & Lucy Kauppisviesti 1/2017 3

4 Esittelyssä hallituksen jäsenet Haastattelut on toteutettu sähköpostikyselynä kaikkien muiden osalta paitsi Marjatta Teittisen, joka on tehty puhelinhaastatteluna. Ahlstrandin sukututkimuksen mukaan Kauppiset jakaantuvat eri sukuhaaroihin perheet numeroituina seuraavasti vuoden 2004 sukutapaamisessa Heimarissa jaetun julkaisun mukaan. TEKSTI: Margit Väisänen-Vänskä Meillä näyttäisi olevan hallituksessa Ylä-Savon, Viitasaaren, Hankasalmen ja Rantasalmen haaran Kauppisia (=Joroisten Kauppiset tässä taulukossa). Viitasaari johtaa edustaen hallituksen jäsenistä jopa kolmea: Marja-Liisaa, Esaa ja Jannea. Ylä- Savon haarasta on kaksi: Raija ja Marjatta. Hankasalmen haaraa edustan minä, Margit, ja suurella todennäköisyydellä Olli edustaa Rantasalmen haaraa. Olli Kauppinen Sukuseuran varapuheenjohtaja Olli Kauppinen asuu Varkaudessa ja hän tuntee omat sukujuurensa 1700-luvun alkuun saakka Heinävedeltä. Mutta koska muuta tutkimustietoa ei ole saatavana kuin edellä olevassa kuvassa numeroidut perheet, Olli Kauppinen toivookin, että sukututkimuksella saataisiin lähitulevaisuudessa täysi varmuus, ovatko heinäveteläiset Kauppiset oikeita Kauppisia. Olli Kauppinen on liittynyt suku seuraan viikkoa ennen sukutapaamistamme Arthurissa Helsingissä viime kesänä ja hän tuli tuolloin valituksi sukuseuran hallitukseen. Sukuseuratoiminnasta hän kertoi kiinnostuneensa vasta viime vuoden alkupuolella, jolloin hänen ystävättärensä liittyi seuraan. Sen sijaan sukujuuristaan Olli Kauppinen on ollut kiinnostunut jo hyvin nuorena. Lapsuuden vierailut sukulaisten luona herättivät kiinnostuksen tutkia vanhempiensa sukuja niinkin syvällisesti, että hän jo 16-vuotiaana osallistui sukututkimuskurssille. Hänelle ei käynyt niinkuin monelle muulle, että kiin nostuksen herätessä ei ole enää vanhoja sukulaisia elossa. Olli ehti koota arvokasta tietoa haastattelemalla tietoja, joita ei tänä päivänä saisi enää mistään. Olli Kauppisen rooli hallituksen varapuheenjohtajana on vasta muotoutumassa, mikä on täysin luonnollista, kun uudessa hallituksessa on vaihtunut puheenjohtajasta lähtien miltei kaikki jäsenet. Edellisen varapuheenjohtajan tehtäväkenttää ei ole ollut mahdollista siirtää sen erityislaatuisuutensa vuoksi mm. englanninkielisen kotisivuston toimittaminen kaikkine käännös- ym toimintoineen. Mutta sukuseuran sääntöjen määrämät varapuheenjohtajan velvollisuudet puheenjohtajan ollessa estynyt luonnolli 4 Kauppisviesti 1/2017

5 sesti kuuluvat hänelle. Asialistalle on jo otettu seuraavan vuoden 2019 sukutapaamisen järjestelyt, jossa Ollilla on suunnittelijan rooli. Mikäli teillä on tiedossanne hyviä ehdokkaita sukutapaamisen paikaksi, niin ottanette Olliin yhteyttä. Sukututkimuksen osalta hän on viime aikoina keskittynyt vanhojen valokuvien etsimiseen ja Maakunta-arkistoissa käräjäoikeuksien pöytäkirjojen tutkimiseen. Olli on harrastanut myös numismatiikkaa, tosin nykyään hyvin satunnaisesti. Selvennettäköön, että numismatiikalla tarkoitetaan rahatiedettä, siis rahojen ja mitalien tutkimusta, mutta yleisesti harrastaja lienee rahojen kerääjä. Muista harrastuksista tärkeimpiä ovat SPR:n ystävänä, osaston hallituksen jäsenenä ja ensiapuryhmässä toimiminen. Hän on myös Ammattiosaston toimikunnan jäsen. Mieleistä harrastusta matkailua rajoittaa lyhyet lomat, mutta hänellä on mökki Heinävedellä ja mökkeily onkin yksi hänen rakkaimmista harrastuksistaan. Siellä hän pyrkii viettämään mahdollisimman paljon aikaa. Päätyönään Olli toimii StoraEnson palveluksessa puunjalostuksen parissa. Ollilla on kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Raija Ollila Sukuseuran sihteeri ja rahastonhoitaja Raija Ollila asuu Kuopiossa ja hänen Kauppis-sukujuurensa ovat Vieremältä. Raija oli ollut vierailulla äitinsä luona reilu vuosi sitten ja huomannut hänen pöydällään Ylä-Savon Kauppisten sukukirja 1:n. Raijan veli Markku oli jättänyt kirjan äidilleen tutustuttavaksi. Silloin Raija myös kiinnostui sukututkimuksesta toden teolla huomattuaan, että kirjasta alkoi löytymään tuttuja nimiä ja hän pääsi isälinjaa pitkin Leppävirralle Kauppilanmäelle. Olihan se aivan mahtava tunne ja löytämisen riemu, kun tämä tieto sai minut paremmin ymmärtämään, kuka olen ja mistä tulen. Tunsin sisimmässäni, miten menneisyys tuli lähemmäksi. Olen siis Juntin jälkeläinen! kirjoittaa Raija. Ja näin hän löydöstä innostuneena liittyi välittömästi sukuseuraan ja tilasi kaikki Ylä-Savon Kauppisia käsittelevät sukukirjat. Ja osallistui kesällä 2016 sukujuhlaan ja kokoukseen Helsingissä, jossa hänestä tuli hallituksen jäsen. Isänpuolen suvun vaiheista Raija kertoo olleensa jossain määrin aina kiinnostunut, vaikka tyttönimestään Kauppinen hän ei lapsena eikä vielä nuorena aikuisenakaan ollut järin ylpeä. Koko kouluajan sai kuulla itseään nimitettävän milloin Kaappiseksi, milloin Kuappiseksi ja saipa jopa matikankokeen takaisin opettajalta, joka kutsui Raijaa Komeroiseksi. Tämä nimittely lienee tuttua huumoriksi, ei niinkään pahanilkiseksi tarkoitettua yleisestikin Kauppisille, mutta Raija koki sen lähinnä huonona ja mauttomana vitsinä. Avioitumisen myötä nimenvaihdos ei siis Raijaa ollenkaan harmittanut, aivan päinvastoin. Lopultakin nimittely loppui. Mutta minun on ihan pakko lisätä pieni huumorinpilke silmäkulmassa, että onneksi koulusssa ei tiedetty, että on Juntin jälkipolvea! Viime syksynä Kauppisen Olli lähetti minulle lehtileikkeen, jossa leppävirtalaiset kotiseutupäivillään riemuitsivat siitä, että olivat ajaneet Juntin poikineen pois silloin 1500-luvun lopussa! Näin nykypäivän näkökulmasta katsottuna, nimenvaihto voi olla siis positiivinenkin asia eikä vain negatiivinen. Vaikka tosin meillä luterilaisessa Suomessa tyttöjen suku nimien vaihdot ovat vaikeuttaneet sukututkimusta ja jopa ystäviä on hävinnyt elämän varrelle, kun ei ole tietoa, minkä nimisiä ovat. Raijan tehtäviin hallituksessa kuuluu kokousten sihteerinä toimiminen sekä jäsenrekiste Kauppisviesti 1/2017 5

6 rin ylläpito eli uusien jäsenten, osoitteenmuutosten ja eroilmoitusten kirjaaminen sekä jatkossa jäsenmaksujen laskuttaminen. Rahastonhoitajan tehtävät siirtyivät vuoden 2017 alusta Anterolta Raijalle lukuunottamatta kirjanpitoa eli käytännössä Raijalle kuuluu laskujen maksatus ja kuittien ja tiliotteiden toimittaminen kirjanpitoon. Toimi vaatii numerotarkkuutta ja täsmällisyyttä ja on näin ollen luonteenomaista Raijalle. Hän kokeekin haasteelliseksi vuodenvaihteeseen liittyvät monet pienet yksityiskohdat, että tulevat oikein ja ajallaan hoidetuiksi. Hallitustyöskentelyn Raija on kokenut antoisaksi, koska on saanut tilaisuuden tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin, joihin ei muutoin varmaan olisi törmännyt vaikka samaa puuta olemmekin. Ja toiminnan hän kokee palkitsevaksi, koska on voinut valita työtehtäviä omien mieltymysten ja taitojen perusteella. Halu oppia uutta ja kehittyä itse ja olla kehittämässä sukuseuran toimintaa on päällimmäinen tunne. Raija toivoo, että kaikki pääsukuhaarat tutkittaisiin ja dokumentoitaisiin kirjoiksi. Jossain elämän vaiheessa Raijasta on tuntunut, että en ole mistään kotoisin asuttuaan Suomessa useilla paikkakunnilla. Elämä toi kuitenkin jossain vaiheessa Kuopioon ja siellä hän on viihtynyt hyvin pian 20 vuotta. Nyt kun vielä selvisi isälinja Leppävirralle saakka, Raijasta alkoi tuntua, että juuret ovat syvällä savossa. Raija työskentelee kirjapainon toimistotyöntekijänä. Hänen vapaa-aikaansa kuuluu valkoinen villakoira Luna, vapaaehtoistoiminta ja luottamustoimet useissa yhdistyksissä, käsityöt ja mökillä puuhastelu. Suunnitelmissa on myös ajautua SPR:n toimintaan mukaan. Ihmisten auttamista ja tukena olemista Raija pitää sydämenasianaan, jos ei muuten, niin kuuntelijana. Raijan perheeseen kuuluu kaksi ihanaa aikuista poikaa, jotka eivät enää asu kotona. Esa Kauppinen Esa Kauppinen asuu Jyväskylässä ja on Yhdistysavain-asiantuntijana ja kouluttajana hallituksessa. Yhdistysavain tulee olemaan sukuseuramme kotisivujen alustana jatkossa. Sivujen käyttöönotto ja neuvonta ovat kuluvan kauden haasteita. Hän on liittynyt sukuseuraan vuonna 1994 tarkoituksenaan selvittää sukujuuriaan. Kiinnostus on tullut iän mukana niin kuin on hyvin yleistä. Esa kuuluu Viitasaaren sukuhaaraan. Sukuseuratoiminnan Esa katsoo merkittävällä tavalla vaikuttaneen hänen tietämykseensä Kauppisten historiallisista vaiheista ja levinneisyydestä. Tämän päivän avainkysymyksinä hän pitää sitä, että pystytään määrittelemään, mikä on suku. Onko se geneettinen vai ei-geneettinen? Tämä edellyttää sukuseuralta fokusoitumista olennaiseen ja päätösten tekemisessä järkevään harkintaan, mihin voimavarat ja vähäiset rahat käytetään. Laajan jäsenistön mahdollisimman hyvä palveleminen on tärkeää, että kiinnostus sukuseura- ja sukututkimusta kohtaan säilyy. Esa on eläkkeellä, mutta ei eläköitynyt. Harrastuksenaan hän opastaa tietotekniikkaa senioreille, toimii tukihenkilönä Jyväskylän Eläkkeensaajien kotisivuille, samoin Kauppisten suvun kotisivuille, joita olemme kehittämässä uuteen uskoon. Esa toimii myös vapaaehtoistyössä Seniori Surf ja Virtaa Verkosta opastajana. 6 Kauppisviesti 1/2017

7 Marja-Liisa Ahlberg Helsingissä asuva Marja-Liisa Ahlberg kuuluu Viitasaaren sukuhaaraaan. Hänen isoisänsä Matti Kauppisen vaari lähti aikoinaan Viitasaarelta Pihtiputaalle Metsäpellon tilan isännäksi. Marja-Liisa on hallituksessa jo kolmannella kaudella. Hän kuuluu sukuviestimme aktiivisiin sisällöntuottajiin ja on ollut organisoimassa sukutapaamisia. Hän on liittynyt sukuseuraan jo 1980 luvun alussa. Alunperin vanhempiensa mukana sukujuhlaan osallistunut ja sittemmin ollut ahkera kävijä. Marja-Liisa tuntee sukujuurensa melko hyvin, hän on opiskellut Ahlstrandin sukututkimusjulkaisuja ahkerasti ja käynyt sukututkimuskursseilla. Hän kirjoittaa tällä hetkellä omaa kirjaa isovanhempiensa ajalta, äitinsä suvusta. Ensiesittelyn hän piti sukutapaamisessa viime kesänä Hotelli Arthurissa. Sukuhallituksessa Marja Liisa kokee haasteelliseksi uusien jäsenien, etenkin nuorien innostamisen osallistumaan sukuseuran toimintaan. Sukuseura on yhtä kuin sen jäsenet! Ja omien juurien tunteminen on mahtavaa. Sukuseuratoiminta on ollut antoisaa, on saanut uusia ystäviä ja oppinut tuntemaan omia äitinsä puoleisia sukujuuria. Marja-Liisa katsoo, että ilman sukuseuraa se ei olisi ollut mahdollista. Hienoa, että suvun aktiiviset jäsenet perustivat aikoinaan sukuseuran. Sukututkimuksen näkökulmasta hän katsoo tärkeäksi, että jo olemassaolevaa aineistoa ja uutta tietoa voitaisiin koota yhteen ja saada aikaiseksi uusia sukujulkaisuja. Myös jäsenten omat tarinat, myös vähemmän tutkittujen äitilinjojen tutkimus olisi kiinnostavaa. Sukututkijoiden työn tukeminen entistä paremmin olisi toivottavaa, työtä on vielä paljon. Sukuseuran toiminnan jatkuminen elinvoimaisena olisi turvattava. Marja-Liisa on nyt eläkkeellä päiväkodin johtajan työstä. Hän huolehtii 90-vuotiaasta Kauppis-äidistään ja hänellä on kuusi lastenlasta. Sukututkimusharrastuksen ohella Marja-Liisa harrastaa liikuntaa, käy kulttuuririennoissa ja musiikki on lähellä sydäntä. Ja jo mainittu sukuromaanin kirjoittaminen äitinsä kotiseudulta Pihtiputaalta on työn alla. Marja-Liisa haluaa kannustaa kaikkia ottamaan selkoa omista sukujuuristaan, mitä tänä päivänä helpottaa monenlaiset tietolähteet. Janne Kauppinen tä sekä vastaa yhteyshenkilönä sukuseuran toimintaa koskeviin kyselyihin yhdessä puheenjohtajan kanssa. Janne kuuluu Viitasaaren sukuhaaraan ja tuntee sukujuurensa melkoisen hyvin. Sukuseuran jäseneksi hän oli liittynyt vuonna Sukututkimuksen Janne aloitti veljensä vanavedessä. Veli oli aloittanut suvun sukututkimuksen aikaisemmin ja sitten Janne oli itsekin kiinnostunut asiasta. Alku on ollut opettelua ja vaikka sukukirjasta löytyykin sukutietoa, niin selvitettävää Nuorin hallituksen jäsen on Kotkassa asuva Janne Kauppinen ja hän vastaa hallituksen jäsenenä Kauppis-tuotteiden myynnistuntuisi riittävän. Tämän tunteen jakaa varmaan aika moni sukunsa tutkija. Hallituksen jäsenyys on tuonut Jannelle paljon uutta tietoa sukuseurasta ja tutkimuksesta sekä päässyt tutustumaan muihin jäseniin. Mielenkiintoisena tutkimusväylänä Janne pitää DNA-näytteisiin perustuvaa geneettistä sukututkimusta, johon oli mukavaa päästä tutustumaan maaliskuun tutkijoiden tapaamisessa kokouksen yhteydessä. Monen muun hallituksen jä Kauppisviesti 1/2017 7

8 senen tapaan Janne toivoo, että Kauppisten suvun mahdolliset loput sukuhaarat saatais tutkittua ja selvitettyä ajan kanssa. Janne nuorena isänä liikkuu paljon ulkona lastensa kanssa. Kuopus, 2-vuotias tytär, yleensä vaunuissa, mutta 3-vuotias poika juoksee kyllä jo isänsä rinnalla. Lisäksi Janne pyöräilee miltei päivittäin. Marjatta Teittinen Marjatta asuu Pieksämäellä ja hän on Ylä-Savon Kauppisten sukuhaaraa. Hän on liittynyt sukuseuraan 90-luvun alkupuolella sukutapaamisessa Partaharjussa. Ristiinan kokouksessa kesällä 2004 hänestä tuli hallituksen jäsen. Marjatta oli saanut kipinän sukuseura-asioihin jo pienenä tyttönä, kun hänen isällään oli tapana kertoa sukuasioita. Ja vuonna 1955 ennen perheen muuttoa Sonkajärveltä Suonenjoelle, kierrettiin sukulaisia isän kanssa kokonaisen viikon verran. Se on jäänyt hänelle mieleen. Sukuhallitustoiminta on tuonut Marjatalle paljon uusia näkökulmia ja erityisesti hän mainitsee Hankasalmelta Hallan Martin ja edesmenneen Kinnusen Antin hyvästä ja kannustavasta hallituskaveruudesta. Heiltä hän kokee saaneensa paljon. Sukututkimuksen tilan Marjatta katsoo, että se on tällä hetkellä hajallaan, minkä mielipiteen jakaa moni muu hallituksen jäsen hänen kanssaan. Sukujuhlissa Marjatta on totuttu näkemään Kauppis-tuotteiden myyntipöydän takana. Juuri asiakaspalvelutehtävissä hän onkin toiminut ensin 14 vuotta hovimestarina Hotelli Savonsolmussa Pieksänjärven rannalla aivan Pieksämäen keskustassa ja sen jälkeen 20 vuotta kampaamoyrittäjänä. Haastavimmat vieraat hänen hovimestariajoiltaan oli Amerikan suurlähettilään Rosemary Richewayn vierailu. Punaiset matot levitettiin niin aulaan kuin uloskin ja Marjatta oli ovella häntä tervehtimässä. Samoin hän muistaa maaherran vierailuja olleen ainakin kolme, vierasjoukko hlöä kulloinkin. Muutoinkin Marjatta muistelee, kuinka erilainen ravintolakulttuuri oli tuohon aikaan. Iltaisin ihmiset tulivat iltapuvuissaan ja elävä musiikki soi. Mieltä ylentävä ilmapiiri kun vertaa nykyiseen tapakulttuuriin. Erityisosaamisesta voisi mainita sellaista, että hänen onnistuu palvella ruokailuasiakkaat suomeksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, italiaksi ja espanjaksi. Hän taitaa nimenomaan suullisen ammattikielen. Hän on käynyt Perhon ravintolakoulun ja opiskellut ravintolaopistossa johtamista ja markkinointia. Harrastuksistaan hän mainitsee tärkeimmiksi matkustamisen niin koti- kuin ulkomailla, kielet ja käsityöt. Vieraista kielistä hän pitää eniten ranskasta, jonka ammattiopinnoistakin hän suoriutui kiitettävin arvosanoin, vaikka tosin hän sai muistakin kielistä vähintään kiitettävän tai hyvän. Viime vuoden elokuun 20. päivänä Marjatta juhli 70-vuotispäiviään noin 40 hengen lähipiirin kanssa ruokailun ja yhdessäolon merkeissä ravintola HiiliWillessä Pieksämäellä Sarkaniemessä Maaveden rannalla. HiiliWille on tunnettu vanhoista perinteistään. Nimi viittaa Sarkaniemen Hiilitilan tuotantolaitokseen. Siellä on valmistettu hiiltä lehtipuusta vuodesta 2004 lähtien. Ja perinteet jatkuvat.(ks. Juhlan kohokohta oli ollut lopussa, kun paikalla oli ollut esiintymässä itse tilan isäntä, Sarkaniemen Elvis. Ja aivan Elvikseltä oli kuulostanut! 8 Kauppisviesti 1/2017

9 Margit Väisänen-Vänskä Olen syntynyt Hankasalmella, mutta käynyt kansakoulun ja aloittanut oppikoulussa Lapinlahdella, Pieksämäellä ylioppilaaksi ja siitä Etelä-Suomeen asettunut. KauppisViestissä 2/2011 on tarinaa Kivi mäen tytöstä ja hankasalmelaisista sukujuurista numerossa 1/2012. Liityin sukuseuraan vuoden 2010 keväällä. Sukuseuran kotisivujen kautta laitoin kyselyä jäsenyydestä ja samalla laitoin ehdotuksen Facebook-ryhmän perustamisesta. Olin etsinyt sukuseuraa sieltä. Runnin sukukokouksessa lupauduin hallitukseen ja varapuheenjohtajaksi. Kauppisten vaiheisiin jouduinkin sitten perehtymään tavallista tarkemmin toimittaessani sukuseuran englanninkielisiä kotisivuja. Työelämäkokemukseni on hankittu ensin Helsingissä elinkeinoelämässä 15 v, josta yli 10 v viennin parissa. Olin aloittanut vuoden 1974 alussa Ilmarisessa Helsingin Ruoholahdessa lisä eläkevakuutettujen atkjärjestelmän parissa, siitä siirryin HSO-sihteerin tutkinnon kautta viennin pariin. Toimin sahatavaran vientiagentuurissa Koivu Trading Oy:ssä aivan pääkaupungin ydinkeskustassa 70-luvun lopulla toimeksiantajina yksityiset piensahat, sitten 80-luvulla Kol Hankkijan meijeri- ja juustolahankkeissa Libyaan, Kaukasukselle ja Siperiaan. Puolisoni tapasin työn merkeissä hänen toimiessaan saman konsernin toisessa liiketoimintayksikössä luvun lama toi Hämeeseen ja kuntapuolelle. Toimin kansainvälisten asioiden sihteerinä amk:n keskushallinnossa päätehtäväalueena henkilövaihdon kehittäminen ja siihen tarkoitukseen hallinnollisten tukitoimintojen perustaminen ja ylläpitäminen. Olin korkeakoulun kv-yhteyshenkilö OPM:n, CIMO:n, EU:n ja korkeakoulujen kv-koordinaattoreiden verkostossa sekä yhteistyöoppilaitoksiimme. Osalllistuin v verkko-opintojen kehittämishankkeeseen IntCultNet sekä kansainvälisen toiminnan itsearviointimallin kehittämistyöhön. Viehtymys kielen kautta kulttuuriosaamiseen näkyy siinä, että toimiessani NL:n vientihankkeissa, aloitin venäjän opinnot ja taas kun lähdettiin tekemään kiinalaisten yliopistojen kanssa yhteistyötä, aloitin kiinan kielen ja kulttuurin opinnot. Kiinnostus kansainvälisiin asioihin alkoi varhain, lukionkin kävin kielilinjalla ja ammattiopinnoissa suoritin kauppakirjeenvaihdon opinnot viidellä kielellä: suomi, ruotsi, englanti, saksa ja ranska. Toteutan elämässäni elinikäisen oppimisen filosofiaa: vielä yli viiskymppisenä suoritin Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa hallinto- ja kasvatustieteiden sekä kulttuurienvälisiä opintoja niin englanniksi kuin myös ranskan kielellä viipyen Liègen yliopistossa Belgiassa kokonaisen lukuvuoden. Fenomenografinen tutkimukseni rauhan kulttuurista liittyy UNESCON Culture of Peace -ohjelmaan ja kansalaiskasvatukseen. Yhdistystoimintaan olen tutustunut NNKY:ssä, UN Womenin ja Naisten Pankissa. Olen osakkaana ja hallituksen jäsenenä CTP Finenva Oy:ssä, vapaaajalla liikun luonnossa, nautin musiikista ja kirjallisuudesta, olen erityisesti kuorolaulun ystävä itsekin aikoinaan kuorossa laulaneena. Lunastin isäni jälkeen perikunnalta rantapalstan 80-luvulla lainarahalla ja sinne olen mieheni kanssa rakennuttanut vapaa-ajan asunnon, Hankasalmelle. Ja äidin jälkeen lunastin suvun metsäkiinteistöjä niinikään lainarahalla parisen vuotta sitten. Eli Saappaat on pidettävä jalassa mahdollisimman pitkään. Minulla on kaksi aikuista lasta. Poikani on kauppatieteiden maisteri ja kuoromiehiä, tyttäreni valmistuu musiikkikasvatuksen maisteriksi Sibelius Akatemiasta ja teatterimuusikoksi Tampereelta. Kauppisviesti 1/2017 9

10 Sihteeri-rahastonhoitajana sukukokousten 2004 ja 2016 välisenä aikana TEKSTI: Antero Kauppinen Minut valittiin sukuseuran hallitukseen Ristiinan sukukokouksessa vuonna Risteilyllä kokousta edeltävänä iltana kävi ilmi, että uudeksi puheenjohtajaksi ehdolla ollut Risto Kauppinen halusi minut nimenomaan sihteeri- rahastonhoitajan tehtäviin. Näin sitten kävi; Risto valittiin kokouksessa puheenjohtajaksi ja minusta tuli sihteeri- rahastonhoitaja. Valinnan jälkeisenä yönä nukuin huonosti, koska en ollut aiemmin pätevöitynyt kyseisissä tehtävissä. Tietokoneen ja toimisto-ohjelmiston käyttö olivat tuttuja minulle tietoteknisen työurani ansiosta, mikä helpotti sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävien haltuunottoa. Sukuhallituksen ensimmäinen kokous pidettiin Pieksämäellä Laadin kokouksen pöytäkirjan ja sen jälkeen kaikki seuraavat sukuhallituksen kokouspöytäkirjat toimintakaudellani. Ristolla oli selvä tahtotila, mihin hän halusi sukuseuran toimintaa viedä. Lehdellä tuli olemaan tärkeä rooli viestinnässä sukuseuran ja jäsenten välillä. Jäsenten nimi- ja osoitetietojen ylläpito oli melko huonossa jamassa palveluyrityksen rekisterissä, niinpä jäsenrekisteri haluttiin omiin käsiin. Tutkin erään senaikaisen yhdistyksille tarkoitettua ohjelmistoa, mutta päätyin kuitenkin Excelin käyttöön jäsentietojen ylläpidossa. Sain jäsentiedot paperimuodossa, joten tiedot piti siirtää näppäilemällä Exceliin. Siirron jälkeen rekisterissä oli noin 430 jäsentä, mutta vuoden 2005 jäsenmaksun maksoi kuitenkin alle 300 jäsentä (vuonna 2004 jäsenmaksun maksaneita oli noin 200 jäsentä). Ensimmäisen, Kauppis Viestiksi nimetyn, lehden piti ilmestyä ennen joulua 2004, mutta julkaiseminen siirtyi tammikuulle 2005 valitun taittajan ja paino talon jouluruuhkan vuoksi. Lehden postituksessa oli mahdollista testata luomani osoiterekisterin ajantasaisuus. Ensimmäisessä sukuhallituksen kokouksessa minut valtuutettiin sukuseuran käyttötilin haltijaksi ja hankkimaan verkkopankkitunnukset. Kauppisten sukuseuran ei ollut käyttä 10 Kauppisviesti 1/2017

11 nyt aikaisemmin verkkopankkia. Rahastonhoitajan tehtäviin on kuulunut maksutietojen syöttö verkkopankkiin laskujen saavuttua. Kuukauden vaihtuessa olen pitänyt tehtävänäni tulostaa tiliote sekä siirtää maksutiedot Exceliin sekä täsmäyttää saadut jäsenmaksut ja muut maksut. Muut kuin jäsenmaksut olen yleensä tiliöinyt kuukausittain. Jäsenlaskujen muodostamiseen keksin tavan käyttää MS Wordin joukkokirjeominaisuutta yhdistelemällä MS Word kirjepohjan ja Excel-taulukon. Ensimmäinen laskutus tuotti ongelmia, koska postinumeroiden etunollat eivät siirtyneet kirjeisiin. Kun laskut oli saatu lähetettyä, alkoi tulla tiedusteluja tilinumerosta. Osoittautuikin, että tilinumero oli virheellinen. Tilanteesta selvittiin ilman uusien laskujen lähettämistä, mutta saatujen maksujen määrään asialla saattoi olla vaikutusta. Älysin, että laskuja ei kannata itse tulostaa ja kuorittaa, joten heti alusta alkaen laskujen tulostamiseen, kuorittamiseen ja postittamiseen käytettiin palveluntuottajaa, josta oli jo saatu kokemusta vaimoni Mirjami Kauppisen johtaman yhdistyksen kautta. Vuoden 2004 tilinpäätöksen teko aiheutti päänvaivaa siitä huolimatta, että kirjanpitoasioihinkin pätevöitynyt sukututkija Jarmo Ahlstrand lupasi auttaa. Ei kulunut kuin korkeintaan kaksi tuntia, kun Jarmo oli saanut tuloslaskelman ja taseen muodostettua. Jarmolta saamani menetelmän muutin sitten itselleni sopivaksi tulevien tilikausien hoitamiseksi. Tuotevaraston arvon määrittämisen tuotti oikeastaan koko toimikauteni aikana ongelmia, koska yksittäisten myytävien tuotteiden määrät eivät aina olleet järkevissä puitteissa edelliseen tilikauteen verrattuna. Toimintakertomuksen laatimiseen löysin netistä pohjan, jota sovelsin sukuseuramme tarpeisiin. Puheenjohtaja osallistui myös toimintakertomuksen laadintaan lähinnä johdantokappaleen laadinnassa. Kauppisten sukuseura ei laatinut veroilmoitusta vuosilta , koska verottaja ei sitä vaatinut. Kun sukuseura sai vuonna 2010 lahjoituksena Halsualta kiinteistön, sukuseura tuli verottajan tietoon ja seuraus oli, että verottaja on pyytänyt vuosittain veroilmoitusta. Verottajalle pitää ilmoittaa vuosittain myös maksetuista apurahoista ja maksetuista kilometrikorvauksista. Kokousmatkoista maksettu kilometrikorvaukset vastaavat lähinnä julkisen liikenteen käytön kustannuksia, joten niistä ei ole aihetta ilmoittaa verottajalle. Ajanjaksolla ennen vuoden 2010 tilien tarkastamista, olisi varmaankin riittänyt tarkastuttaa tilit kolme tilikautta kerrallaan, kuten ennen toimintakauttani oli todennäköisesti menetelty. Päätyttiin kuitenkin käytäntöön, että tarkastus tapahtuu vuosittain. Tarkastus on ollut vuoden 2013 tilikaudesta alkaen toiminnantarkastus (ennen tilintarkastus). Yli kahden vuoden pohdiskelun jälkeen sukuseura sai nettisivut, joiden ensimmäinen versio valmistui vuoden 2006 lopussa. Vuosina 2011 ja 2012 toteutettiin sivuihin rakenteellinen uudistus, joka mahdollisti myös englanninkielisen sisällön esittämisen. Vuoden 2010 huhtikuussa perustin sukuseuralle Facebook- ryhmän, jossa on nyt lähes 300 jäsentä. Toimintakaudellani kokoonnuttiin neljä kertaa sukukokousten ja -tapaamisten merkeissä. Hankasalmella vuonna 2007 kokoonnuttiin 50-vuotisjuhlateeman merkeissä, julkistettiin Hankasalmen Kauppisten sukukirja II ja hyväksyttiin sukuseuralle uudet säännöt. Iisalmen Runnilla 2010 julkistettiin Ylä-Savon Kauppisten sukukirja II. Viitasaaren tapaamisessa 2013 julkistettiin Viitasaaren Halsuan sukukirja. Helsingissä pidettiin 60-vuotisjuhlakokous vuonna Asko Kauppisen puheenjohtajakaudella saatiin myyntiin myös sukuvaakuna, jota oli työstetty jo Matti Kauppisen puheenjohtajakaudella, ennen Ristiinan sukukokousta Sukukokouksessa Helsingissä heinäkuussa 2016 oli aikani luopua sukuhallituksen jäsenyydestä 12 vuoden jälkeen. Voinkin olla levollisella mielellä, sillä tehtävilläni on pätevä jatkaja; Raija Ollila. Valittu uusi hallitus uuden puheenjohtajansa, Margitin, johdolla on ottamassa käyttöön yhdistystoimintaa tukevaa ohjelmistoa, jolla voidaan helpottaa hallintorutiineita ja mm. jäsenrekisteri saatetaan tulevia kiristyviä vaatimuksia vastaavalle tasolle. Neljällä kolmivuotiskaudellani vuosina tehtiin paljon muutoksia aikaisempaan, mutta uskon nykyisen asiantuntevan sukuhallituksen kykenevän nostamaan toiminnan tason porrasta ylemmäksi. Kauppisviesti 1/

12 Henkilökuvassa sukututkija Jarmo Ahlstrand HAASTATTELIJANA Marja-Liisa Ahlberg matkalla sukuhallituksen kokoukseen Lahteen autossa Jarmon kyydissä. Palstatilaan ja teemaan sopivaksi artikkeliksi MUOKANNUT päätoimittaja. Sukutapaaminen Runnilla v Kuva Marja-Liisa Ahlberg. Haastatteluaineiston ensimmäisiltä riveiltä saatoin todeta, että Jarmo on syntynyt 60 vuotta sitten 9. huhtikuuta Helsingissä. Hän on siis yhtä vanha kuin Kauppisten sukuseura. Hänellä on kaksi lasta.tytär opiskelee kauppakorkeakoulussa ja poika valmistuu lääkäriksi. Jarmolla on vaimonsa kanssa nykyisin kaksi asuntoa, toinen on Helsingissä, ja töiden vuoksi myös Kankaanpäässä, Satakunnassa. Jarmo Ahlstrand on suorittanut ekonomin tutkinnon vuonna 1980 vanhan tutkintojärjestelmän mukaan, ja kauppatieteiden kandiksi hän valmistui vuonna Yli neljänkymmenen vuoden ajan hän on työskennellyt saman kansainvälisen konsernin palkkalistoilla. Sen suurin yritys on TMK eli Tori- ja markkinapaikan palveluskeskus Oy, jossa Jarmo toimii talous- ja lakiasioitten asiantuntijana kansainvälisen oikeuden parissa. Tähän työhön hänet kaapattiin aikoinaan kesken tutkijakoulutuksen, sillä hänet haluttiin mukaan suunnittelemaan Että kaikki menisi oikein. Tämä on varmasti ollut Jarmon johtotähtenä kaikessa tekemisessä, myös sukututkimuksessa. Jarmo kertoo kasvaneensa monikielisessä ympäristössä, mistä johtuen hän oppii uusia kieliä helposti ja on omaksunut laajan kielitaidon. Hän on laskenut käyttäneensä jopa neljäätoista kieltä elämänsä jossain vaiheessa. Jarmon isä oli ruotsinkielinen ja työskenteli monikansallisen sveitsiläisen yhtiön toimitusjohtajana. Lapsena Jarmo kuuli eri kieliä, kotona oli myös monenkielisiä kirjoja, norjankielisiäkin, jotka olivat isoisän perintöä. Jarmo kertoo, että Kemiön saaren vanha kieli muistuttaa norjan kieltä. Jarmon äidinäiti puhui amerikanenglantia. Työssään TMK: ssa hänellä on käyttöä monipuoliselle kielitaidolleen, sillä tällä hetkellä yrityksellä on työn alla sadan ulkomaan veroasiat. Tehtävänä on muun muassa kääntää Suomen valtion lähettämät suomenkieliset verolaput kunkin maan omalle kielelle. Suurena apuna sukututkimuksessa taas on ollut se, että Jarmo kykenee lukemaan myös 1500 luvun tekstiä. Sukututkimuksesta Jarmo kertoo innostuneensa jo lapsena kuunnellessaan isovanhempien kertomia tarinoita. Ne olivat niin huikeita, että myöhemmin hän alkoi kirjoittaa niitä ylös. Pian myötätuulta oli tiedossa toiseltakin taholta, sillä koulussa Jarmon historianopettajana oli Eero Kojonen, yksi Suomen johtavis 12 Kauppisviesti 1/2017

13 ta historian tutkijoista. Opettaja oli kiinnostunut sukututkimuksesta ja sattumoisin hän oli tehnyt sukututkimusta myös Jarmon omasta sukuhaarasta. Kojonen on tehnyt laajat selvitykset muun muassa Sursillien suvusta, joka on Suomen sukututkijoittenkin kovasti arvostama tutkimus, sekä tutkimuksia Alavuden historiasta ja Kuortaneen isäntäluetteloista Kyrönmaa-sarjassa. Sukuseuramme sukututkimuksen eräs alullepanijoista oli merikapteeni Paavo E. Kauppinen. Jarmo Ahlstrandin ura sukututkijana alkoi heinäkuussa 1976, samana päivänä, jolloin hän oli kauppakorkeakoulun pääsykokeissa. Mainittakoon, että päivä oli kaikin puolin onnekas, sillä hän sai toiseksi parhaat pisteet pääsykokeissa. Jarmo Ahlstrand on tutkinut sukuamme yli neljänkymmenen vuoden ajan, aluksi myös yhteistyössä Pirkko Huuskosen kanssa. Kolmeen neljään kertaan Kauppinen Jarmon isänäidin kaikki neljä isovanhempaa kuuluivat Kauppisten sukuun. He eivät onneksi olleet lähisukulaisia, sillä heidän yhteiset esivanhempansa löytyvät vasta 1500-luvulta ja 1600-luvun alusta. Jarmo kertoo olevansa Hankasalmen Kauppisia, kolmeen kertaan Kauppinen. Tai oikeammin neljäänkin, hän lisää, sillä yksi sukuhaara menee Viitasaaren Kauppisiin. Valkeamäeltä, talosta, josta Viitasaaren Kauppiset aikoinaan lähtivät, tuli eräs esi-isä vävyksi taloon. Tämä sivuheitto tapahtui 1500-luvulla, muut haarat käsittävät 1800-luvulla eläneitä Kauppis-esivanhempia. Jarmon äidin sukujuuret johtavat Kuortaneelle, Alavudelle. Siellä Etelä-Pohjanmaan kaakkoisosassa hänen esivanhempansa toimivat kauppiaina ja postimestareina joskus 1600-luvulla. Jarmon postimestari esi-isä Thomas Watson toimi Vaasassa kauppiaana, majatalon pitäjänä ja postimestarina. Hän oli syntyperältään skotti. Jarmo kertoo tutkineensa Kansallisarkistossa Kauppis-juuriaan paljon jo vuonna 1976, samaan aikaan, kun Pirkko Huuskonen tutki siellä oman äitinsä Kauppis-sukua. Jarmo kertoo todenneensa jo tuolloin, ettei noista Kauppisista saa selkoa muutoin kuin tekemällä kokonaistutkimusta kaikista Kauppisista. Kauppisten suvun tutkimuksista oleellinen apu syöpätutkimukseen Yhdistämällä sukututkimus ja perinnöllisten sairauksien tutkimus voidaan pelastaa ihmishenkiä, ja on jo pelastettukin. Kauppiset ovat näytelleet keskeistä osaa suomalaisiin kohdistuvassa perinnöllisten syöpäsairauksien tutkimuksessa, jonka perusteella on julkaistu uutta tieteellistä tutkimusnäyttöä. Oleellinen läpimurto leukemiaa tutkivalle tutkimusryhmälle oli, kun sukututkija Jarmo Ahlstrand pystyi paikallistamaan, milloin perinnöllistä paksusuolen syöpää aiheuttava geenimutaatio oli tapahtunut (de la Chapelle.) Geenivirheen tutkimus alkoi Suomessa 1982 ja jo vuonna 1993 tutkimusryhmä paikansi ensimmäisenä HNPCC-geenin. Tutkimuksen aikana Jarmoa konsultoitiin ahkerasti ja häntä pyydettiin korjaamaan ja täydentämään sukututkimuksen tietoja. Työmäärä oli ollut valtaisa! Tämä oli ensimmäinen tutkimus maailmassa, jolla todistettiin, että alttius syöpään voi periytyä geenivirheen kautta. Ja tutkimusryhmän johtajalle, professori Albert de la Chapelle Ohio State Universitystä on myönnetty Syöpäjärjestöjen Niilo Voipio palkinto tunnustuksena ansiokkaasta tutkimustyöstä. (tiedote Albert de la Chapelle: Geenitutkimus johtaa parantaviin syöpähoitoihin.) Kyseinen tutkimus on koskenut yli henkilöä (mm. Kauppiset). Suomi kuuluu edelleen maailman johtaviin maihin periytyvän paksusuolensyövän tutkimuksessa. Syöpää on esiintynyt myös Jarmon omassakin perheessä. Hänen veljellään oli noin 20- vuotiaana hyvänlaatuinen syöpä kielessä, joka saatiin leikkauksella hoidettua. Kerran Jarmolta löydettiin kasvain hampaan alta. Pari hammasta poistettiin ja hyvänlaatuinen kasvain sai kyytiä. Kertomalla näistä tapauksista Jarmo kannustaa ihmisiä seuraamaan omaa terveyttään. Syövän kehittyminen pahanlaatuiseksi vie yleensä 10 vuotta, joten on tärkeää saada hoito ajoissa. Syöpä ei katso ikää, Jarmonkin suvussa on menehtynyt kahdeksantoistavuotias nuorukainen siinä kuin vanhempikin sukulainen. Perimän kautta saamme hyviä ja huonoja asioita, näin se vain on. Historiallinen tutkimus Historiallinen tutkimus liittyy kiinteästi sukututkimukseen, sillä sukututkimusta tehdään menneessä ajassa ja historiallisissa paikoissa. Historiallisten tapahtumien vaikutus ihmisten kohtaloihin on ollut ilmeinen. Esimerkiksi Isovihan aika vuo Kauppisviesti 1/

14 sina , jolloin venäläiset veivät suomalaisia Venäjän kautta orjiksi Saudi-Arabiaan ja Iraniin, on vaikuttanut sukulinjojen leviämiseen. DNA-testien perusteella tiedetään, että samaa suomalaisten sukujen geeniperimää löytyy Iranista ja Saudi-Arabiasta. Jarmon mielestä Suomen sotainen historia on sekoittanut säätyrajoja. Kuten juuri tuolloin, kun venäläiset tappoivat tai veivät orjiksi puolet aikuisväestöstä, ja jäljelle jäi usein upseerien lapsia, joille piti löytää turvallinen aviopuoliso. Usein nämä aatelisneidot naitettiin talonpojille, tavoitteena oli taata neidoille turvallinen tulevaisuus. Täten vaikeat olosuhteet tuottivat järkeviä ratkaisuja. Jarmo puhuu myös vanhan arkkitehtuurin säilyttämisen puolesta. Hän kertoo, että Koljonvirran taistelupaikkojen lähistöllä sijainnut Kauppisten asuinrakennus on kuin kopio Vanha-Hallan talosta. Kauppiset ovat kautta aikojen rakentaneet samanlaisia taloja asuttamilleen seuduille. Tämäkin olisi Jarmon mielestä yksi mielenkiintoinen tutkimuskohde. Olisi myös tärkeää ymmärtää näiden rakennusten arkkitehtuurinen arvo, ennenkuin on liian myöhäistä. Esimerkkinä Jarmo kertoo Kauppistenkin asuttamassa Karttulassa (nykyisin Kuopiota) olevasta vanhasta asuinmiljööstä, joka on vielä toistaiseksi olemassa vanhoine maatalousesineineen. Karttulassa sijaitsee Riuttalan hieno ulkomuseo, joka on Tiitisten puolelta Jarmonkin sukulaisten rakentama tila. Kulttuurimatka Karttulaan voi viedä asiasta kiinnostuneet todelliselle aikamatkalle, näkemään elämänmenoa sadan vuoden taakse. Jarmo on noin neljä vuotta sitten käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan Tiitisten matkassa, sen loppupuolella näyttelee suurta roolia Tiitisten suvun asuinmiljöö, ikäänkuin Grande Finalena. Jarmo toteaa vielä, että 1890-luvulla syntyneet olivat uskomaton sukupolvi. Jarmo kannustaa kirjoittamaan ylös suvun tarinoita, siten saadaan omaan sukututkimukseen lihaa luitten päälle. Jokainen voi tallentaa oman sukunsa tarinoita, aluksi vaikka pöytälaatikkoon. Sukuun liittyviä tietoja voi tallentaa myös Maakunta-arkistoon, sinne häviää, jos haluat varmaan talteen, Jarmo naurahtaa. Vierailu Kansallisarkistossa Kuva Marja-Liisa Ahlberg. Tarinoita sukupuusta Jarmon isoäidin vanhemmat asustelivat Toulauella (Toulat), kylällä, joka sijaitsee Viitasaarella Keiteleen kunnan rajalla. He olivat kumpikin muuttaneet sinne muualta. Jarmon isoäidin isä Adam Janhunen oli tukkijätkien pomo eli kymppi. Hän haki Viitasaarelle puolisokseen työkaverinsa pikkuserkun tyttären Ester Maria Jämsenin. Nuori neitonen oli opiskelemassa kaukana Laatokan rannalla Kurkijoen maatalousoppilaitoksessa. Työkaveri, joka antoi neidosta tämän vinkin oli Urho Kekkosen Juho-isä eli Jussi. Jarmo on myös selvittänyt, että kyseisen esi-isän ensimmäinen vaimo oli kuollut ennenkuin perheeseen syntyi lapsia. Ester-neitosesta tuli sittemmin Jarmon isoäidin äiti. Näin syntyi sukulinja myös presidentti Urho Kekkoseen. Sukututkimus voi tuoda esiin yllättäviäkin sukuyhteyksiä. Mutta tarina jatkuu. Nuoren parin perheonni kukoisti, kunnes tämä Jarmon isoäidin isä kuoli paksunsuolen syöpään noin 49 vuoden iässä. Jarmon isoäiti ei ehtinyt syntyä ennenkuin hänen isänsä jo kuoli. Samainen tuleva isoäiti jäi sitten äidinkin kuoltua täysorvoksi 8-vuotiaana. Lasten tilanne näytti vaikealta, sillä yksi siskoista sairasti lapsihalvausta. Mutta kuinka ollakaan, eräs venäläinen kenraali otti tytön kasvatikseen, ja hyvässä hoidossa tyttö parani käveleväksi. Jarmon tuleva isoäiti pääsi Porvooseen rovastin leskelle kasvatiksi. Tarinalla on onnellinen loppu, ja tytöt saivat hyvän koulutuksen. Tämä tarina kuitenkin jatkuu vielä yllättävän lenkin kautta. Jossain vaiheessa Jörn Donner pyysi ystäväänsä Jarmoa te 14 Kauppisviesti 1/2017

15 kemään tutkimusta Helsingin käräjäoikeuden pöytäkirjoista. Näistä dokumenteista löytyy Jarmon mukaan tosi paljon erityislaatuista tietoa ja hyvää ajankuvaa. Tutkiessaan pöytäkirjoja Jarmo löysi lukuisia merkintöjä siitä, kuinka tuon ajan merkittävät kauppiaat olivat myyneet pilaantunutta tavaraa. Sitten kuvaan olivat astuneet uudet kauppiaat, Jarmon isovanhemmat, jotka olivat perustaneet K-kaupan Munkkisaaren ja Eiran rajalle Helsinkiin. Kaupan sijainti oli loistava, sillä sen vieressä olivat myös Suomi-filmin studiot. Pian myös näyttelijät ja ohjaajat löysivät tiensä Jarmon isovanhempien kauppaan. Kaupankäynti kukoisti. Sitten Jarmon isoisää pyydettiin mannekiiniksi Keskon mainokseen. On se outoa, kun elokuvissa näkyy ensiksi faija, näin kertoi Jarmo isänsä ja setänsä aikoinaan todenneen, kun elokuvateattereissa alkoi pyöriä Keskon mainoksia. Varsinainen menestystarina tämäkin, ja myöhemmin Jarmo peri vanhemmiltaan yhdessä sisarustensa ja serkkujensa kanssa upean talon Kaivopuistosta. Eräs Jarmon esi-isistä oli joskus 1500-luvulla sotimassa ratsuväen mukana Viron Saarenmaalla Ruotsin taistellessa Puolaa vastaan. Suomenruotsalaisten saapuessa erääseen kylään oli miehiä vastassa lohduton näky. Puolalaiset olivat tuhonneet kaiken ja tappaneet väestön. Vain yksi nelivuotias pikkutyttö nimeltään Anna von Möller istui itkemässä hävityksen keskellä. Suomalaiset sotilaat ottivat tytön mukaansa ja toivat tullessaan Suomeen. Tyttö adoptoitiin ja aikanaan hänestä tuli miniä sukuun. Tämä tyttönen on yksi Jarmon esi-isoäideistä. Toinen tarina kertoo Jarmon Hallituksen syyskokous LomaTriolla v Kuva Margit V-V:n albumista. esiäidistä, joka syntyi vuonna Tytön isä oli hakkapeliitta, eli ratsuväen sotilas Ruotsin armeijassa. Perhe omisti maatilan Turun saaristossa, toisella puolen Träskofjärdeniä, taisteluja käytiin tuolloin ulkomerellä Hangon suuntaan. Tämän esiäidin nimi oli Brita Mattsdotter Wijk ja myöhemmin hän avioitui vuonna 1687 syntyneen Benjamin Richardsonin kanssa. Richardson oli englantilainen suurkauppias, mahtimies, jonka eno oli muun muassa Englannin keskuspankin (pää)johtaja. Nuorukainen oli myös englantilainen aatelispoika, maalaisloordi, jonka isä omisti kartanoita. Hän jäi Rilaxissa (Riilahdessa) kovien taistelujen tuoksinassa ainoana henkiin. Taistelujen jälkeen venäläiset tuhosivat koko kauppalaivaston. Elettiin Isovihan aikaa eli suuren Pohjan sodan aikakautta, jolloin venäläiset miehittivät maata. Pian Rilaxin meritaistelun päätyttyä nuori pari avioitui. Tarinaan liittyy myös avulias kirkkoherra, joka venäläisten koston pelossa hävitti jäljet nuorukaisen syntyperästä ja vihki nuoren parin. Koska Richardsonin nimi muistutti ruotsinkielisiä nimiä, meni se täydestä kuin väärä raha. Heti vihkimisen jälkeen nuorten piti paeta Ruotsiin, sillä venäläiset tappoivat ja kaappasivat orjiksi teini-ikäisiä ja terveitä aikuisia. Rauhan tultua v he pääsivät palaamaan takaisin ja Benjamin Richardsonista tuli isäntä taloon. Tarina on Jarmolle mieluinen, sillä hän omistaa Träskofjärdenin rannalla sijaitsevan suvun tilan ostettuaan sen isänsä kuolinpesästä silloin aikoinaan, kun he jakoivat sisarosuuksia. Jarmo kertoo, että hänellä on löytänyt sukupuustaan myös juutalaiset esivanhemmat, mikä löytö sai hänet liittymään maailmanlaajuiseen juutalaisia juuria tutkivaan yhteisöön Avotaynu. Yhteisöllä on kotisivut (Jewish Genealogy Research) ja siellä voi liittyä postituslistalle tai jäseneksi ja tutkia omia juutalaisia juuriaan. Mikäli löytää sukupuustaan juutalaisuuteen viittavan nimen tms kannattaa tutkia asiaa. Nimittäin sukututkimukselle on suuri apu juutalainen traditio, että jokaiselle lapselle kirjoitetaan sukujohdot heti syntyessään. Näin sukujuuria on voitu päästä tutkimaan todella kauaksi historiaan. (kappale on toimittajan tulkinta haastattelusta). Kauppisviesti 1/

16 Ohjeita sukututkijoille Sukututkimuksen tekijöille Jarmo haluaa painottaa oikeaa lähteiden käyttöä. Yksikin virheellinen kirjaus voi johtaa täysin väärille jäljille. Esimerkiksi samannimisiä on paljon ja useassa sukupolvessa ja samalla paikkakunnalla. Jopa vaimojen nimet saattavat olla samoja. Kirkonkirjoissakin on virheellistä tietoa. Pappi on saattanut kirjoittaa tietoja omasta muistista tai kirjoittaa kuolinpäiviä ja syitäkin kuulemansa mukaan. Tiedot tuleekin tarkistaa useista eri lähteistä. Erinomaista tietoa voi saada oikeuden pöytäkirjoista, perunkirjoista ja maanmittaushallituksen arkistoista saa tietoja sukutiloista, verotuksesta, kruununtiloista ja perinnöksiostoasiakirjoista, eikä pidä unohtaa katselmuspöytäkirjoja. Niissä käydään läpi koko suvun historiaa. Maanmittaushallituksen arkisto löytyy nykyisin Kansallisarkistosta, mikä on Jarmon mielestä loistava asia. Aloitteleva tutkija ei usein mene tarpeeksi syvälle ja pitkälle, vaan huitaisee pintaa vaikkapa 1700-luvulta. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tutkia uudestaan, mutta lähdeaineiston tarkistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Omaa sukuaan tutkivalle Jarmo antaa hyvän neuvon, hän kehottaa tutkimaan kaikenlaista poikkeavuutta. Tavanomaista latua kulkevat sukutarinat eivät Jarmon mielestä ole niin kiinnostavia, sen sijaan onnettomien kohtaloitten ja vaiettujen salaisuuksien takaa voi löytyä uusia johtolankoja ja uskomattomia tarinoita. DNA-testeihin perustuvasta sukututkimuksesta Jarmo tähdentää, että erottaa lääketieteelliset, eli niin kutsutut laajat geenitestit ja sukututkimukseen liittyvät testit. Eli ennen tutkimukseen ryhtymistään on syytä miettiä, mihin tietoa tarvitsee. Jarmo kuvaa testien eroa niin, että On kuin valtameri kohtaisi vesipisaran. DNA-tutkimus voi johtaa myös yllättäviin tuloksiin. Jarmo kertoo esimerkin omasta suvustaan. Jarmon Cooley- ja Hutchinson- nimisiä esivanhempia asui siis Irlannissa ja Englannissa. Jarmo on tutkinut Cooley- suvun DNA-tuloksia isiltä periytyvien geenien osalta. Kun joillekin tähän sukuun kuuluville tehtiin DNA-tutkimus, sen tulokset olivat hyvin sekavia. Ilmeni, että sukulaiset kuuluivatkin ihan eri porukoihin kuin oli luultu. Lisäksi ympäri Eurooppaa, kuten Belgiasta, Ranskasta ja Italiasta löytyi yllättäen sukulaisia. Eräs selitys on se, että joku tai jotkin suvun jäsenet ovat tehneet runsaasti aviottomia lapsia liikkuessaan Euroopassa. Toinen esimerkki löytyi Skotlannista, jossa eleli eräs esi-isä kolmen poikansa kanssa. Sittemmin DNA-tutkimuksesta ilmeni, että yksi pojista olikin adoptiopoika. Lähteet: Ahlberg, Marja-Liisa haastattelu Jarmo Ahlstrand -aineisto Kauppinen Risto. Sukuseuran hakemus yleishyödylliseksi yhdistykseksi verottajalle Juutalaisuuden tutkimus, Jewish Genealogy Research: Kauppisten sukuseuran hallitus toivottaa jäsenilleen kaunista ja vähälumista kesää! 16 Kauppisviesti 1/2017

17 Geneettisen suku tutkimuksen tuomat mahdollisuudet sukututkimuksessa TEKSTI: Ari Kolehmainen, FM, sukututkija Ahti Kurrin luento Kuulutko sukuuni -tapahtumassa Kuvaaja: Margit Väisänen-Vänskä DNA-avusteinen eli geneettinen sukututkimus tuo uuden ulottuvuuden perinteiseen sukututkimukseen. Se on sukututkimuksen apuväline, kysymys on siis kokonaan eri asiasta kuin lääketieteellisessä genetiikassa. Tuhannet suomalaiset yksityishenkilöt ja lukuisat sukuseurat ovat ottaneet DNA:n avuksi kun on selvitettävä sukunsa tai sukujensa geneettistä taustaa ja sukuhaarojen välisiä suhteita. Monet vanhoihin tutkimuksiin perustuvat teoriat sukujen alkuperästä ja sukuhaarojen keskinäisistä suhteista ovat DNA:n avulla saaneet tarkennuksia ja myös hyvin paljon muutoksia. Ihminen voi erehtyä asiakirjojen tulkinnoissa, kirjurit ja papit ovat voineet tehdä virheitä ja aina ei biologinen isäkään ole se kuka asiakirjoihin on merkitty DNA kertoo kuitenkin aina lahjomattoman totuuden. Isälinjaiset Y-kromosomin DNA-testit ovat viime vuosina tulleet merkittäväksi apuvälineeksi sukututkimuksessa. DNA-tutkimuksen merkitys sukututkimuksen apuna tulee esille erityisesti asiakirjoista löydettyjen sukulinjojen varmistamisessa ja suvun alkuvaiheiden ja asutushistorian selvittämisessä. Teorioita voidaan vahvistaa tai kumota. Savossa ja Karjalassa sukunimet yleensä periytyivät isältä pojalle ja eivät ole olleet niin vahvasti taloihin sidottuja kuten läntisen sukunimikäytännön alueella. Poikkeuksia tietenkin aina on, myös tässä asiassa: nimet ovat tulleet joskus äidinpuolelta, kuten aviottomien lasten tapauksissa ja silloin tällöin, myös Savossa, on kotivävy voinut ottaa appensa nimen. Sukuja tutkiessani olen havainnut myös tapauksia joissa Savossakin autiotalon haltuun ottanut uusi isäntä on omaksunut uudeksi sukunimekseen talonnimen. Ensimmäisenä DNA:ta sukututkimuksen apuna alkoivat käyttää tuntemattoman isälinjan etsijät. Jos sukututkimus isälinjan osalta päättyy aviottomaan poikaan joka on äitinsä nimellä, niin silloin isälinjan suvun selvittäminen on mahdollista jos on testattavissa suoran mieslinjan jälkeläinen. Tarvitaan luonnollisesti sopivia verrokkeja muista suvuista, että oikea suku löytyy. Y-kromosomin tutkimuksen vaatimuksena on luonnollisesti se, että testattavan on oltava mies sillä vain miehillä on Y-kromosomi. Naisen sukupuolikromosomithan ovat XX, kun miehellä ne ovat XY. Y-kromosomissa tapahtuu sopivasti mutaatioita sukupolvien aikana. Jokainen mutaatio on tapahtunut aina jossain sukupolvessa isän ja pojan välissä. DNA:ta voi käyttää myös äitilinjan (mitokondrion DNA) tutkimuksessa sekä autosomaalisen DNA:n ns. serkkutestissä. Isälinjaiset DNA-testit ovat ainoa käyttökelpoinen testi saman sukunimen kantajien sukulinjojen selvityksessä. Testattavien on oltava suoraa mieslinjaa. Jos sukupolviketjussa on välissä yksikin nainen, niin isälinjan suku Kauppisviesti 1/

18 vaihtuu. Sukupolvien kuluessa kasvaa luonnollisesti myös riski siitä että joku isälinjaan kirjattu ei olekaan poikansa biologinen isä. Esimerkkinä kuinka DNA-testistä voi olla apua sukututkimuksessa, on Pieksämäen Sarkaniemen kylältä lähtöisin olevan Roposen suvun tapaus. Roposen nimi ilmestyy asiakirjoihin 1570-luvun loppupuolella Häkkisten omistamaan arviokuntaan, samalla kun Häkkisen nimi katoaa luetteloista. Antti Pekanpoika Häkkistä seuraa isäntänä Antti Roponen. Myöhemmin Antti Roposen poika Matti kulkee Roposena kymmenisen vuotta, ja häntä seuraa isäntänä taas Matti Häkkinen. Matti Häkkisen pojat ja pojanpojat taas alkavat 1600-luvun loppupuolella käyttää uudestaan Roposen nimeä. Asiakirjojen perusteella vaikutti siltä että Matti Roponen ja Matti Häkkinen olivat yksi ja sama mies, kuten myös aiemmat Antti Häkkinen ja Antti Roponen. Lisäksi myös papinveroluetteloissa 1550-luvulla Antti Häkkisen isästä Pekka Pekanpoika Häkkisestä käytettiin etunimen sijasta kutsumanimeä Ropo Häkkinen. Y-kromosomin DNA-testejä oli pohjalla jo monista isälinjaisista Häkkisistä, joten tarvittiin varmistus suoran isälinjan Roposten näytteellä. Testitulos vahvisti tutkimushypoteesini: Roposet ovat alkujaan Häkkisistä. Kolehmaisia tutkiessani taas oli tullut asiakirjalähtöisessä sukututkimuksessa vastaan useita sukunimen vaihtumisia ja 1600-luvuilla. Sukulinjat näyttivät selviltä, mutta ainoastaan DNA:lla pystyi saamaan varmistuksen nimenvaihdokseen ja suoraan polveutumisketjuun. Leppävirran Sarkamäen kylän Kolehmaiset käyttivät lisänimenä Könöstä 1550-luvulta lähtien, ja vasta 1650-luvulla uusi nimi syrjäytti kokonaan vanhan. Suonenjoella taas toisen Kolehmaisten sukuhaaran uudeksi nimeksi vaihtui vaiheittain Markkanen (nimenmuutosprosessina Utanmark-Uttermark-Markkanen) 1590-luvulta lähtien. Pihtiputaalla taas Kolehmaiset taas muuttuivat Kanasiksi 1600-luvun loppupuoliskolla. Paltamon Kivesjärvellä Kolehmaiset tulivat Kovasten vävyksi ja sukunimeksi vakiintui 1680-luvulla Kovalainen. Juvalla Kolehmaisten nimeksi muuttui Teivainen 1600-luvun alkupuoliskon aikana. Kaikki edellä mainitut tutkimushypoteesit vahvistuivat oikeiksi isälinjaisilla Y-kromosomin testeillä. DNA-tutkimuksen perusteita Jokainen mies kantaa Y-kromosomissaan kaikkea sitä tietoa mitä sukututkimusta varten tehtävissä DNA-testeissä tarvitaan. Tulosten hyödyllisyys perustuu siihen löytyykö sopivaa vertailupohjaa. Testit yleistyvät jatkuvasti ja siten kaikkien tulosten hyötykin kasvaa aikaa myöten. Isälinjaisia DNA-testejä on kahta tyyppiä: markkeripohjaiset STR-testit (Short Tandem Repeat) ja SNP-testit. DNA-tutkimus perustuu STR-markkereiden osalta mutaatioiden tarkasteluun. Mutaatiota voi kutsua ns. ko piointivirheeksi kun geeni kopioituu vanhemmalta lapselle. Toiset isälinjan testit ovat SNP-testejä (SNP = Singular Nucleotide Polymorphism) perusteella. Nämä ovat yksittäisten emästen muutoksia joiden avulla määritellään haploryhmä ja sen alaryhmät. Suomalaiset ovat pääasiassa kolmea isälinjaista haploryhmää: N:ää, I:tä (I1) ja R:ää (R1a ja R1b). Yli 60 prosenttia suomalaisista kuuluu idästä tulleeseen N-haploon. Itäsuomalaisten keskuudessa prosenttiosuus on yli 70. Suomalaisiin N-haplon alaryhmiin kuuluu myös monia muita alahaaroja joiden yhteinen kantaisä on jopa lähes 5000 vuoden päässä. Luonnollisesti isälinjoja on tullut nykyisen Suomen alueelle monissa eri aalloissa ja eri suunnista. DNA-tutkimukset tulevat auttamaan myös Suomen asutushistorian selvittämisessä. I1-haploryhmän osuus koko Suomen väestössä on n. 30 %:n luokkaa. Se on levinnyt Skandinaviasta Suomeen ja on yleinen erityisesti Länsi-Suomessa. Myös Savon alueella ja Karjalassa on vanhoja I-haploryhmään kuuluvia sukuja. R1a ja R1b ovat yleisiä laajalti Euroopassa ja Suomessa näiden kahden, toisilleen varsin kaukaisen, ryhmän osuus on 10 %:n tietämillä. Muut isälinjaiset haploryhmät ovat Suomessa suhteellisen marginaalisia, joskin niitäkin on. Pelkkä isälinja antaa tietenkin suvusta ja perimästämme varsin Isälinjan DNA-tulos näkyy tällaisena luettelona jossa on markkereiden arvot. Tuloksen analysointi perustuu markkeriarvojen vertailuun. Kuvassa on alkurimpsu allekirjoittaneen tuloksesta. 18 Kauppisviesti 1/2017

19 suppean kuvan, kun esivanhempiemme määrä kaksinkertaistuu joka sukupolvessa. On kuitenkin muistettava että samat haploryhmät voivat toistua lukuisia kertoja eri sukulinjoissamme. Toisaalta myös esivanhempainkatoa alkaa tulla sitä enemmän mitä kauemmas sukupolvissa mennään. Näin samat perintöainekset voivat toistuakin. Silti on syytä muistaa: kovin paljoa nykymiehillä ei ole Y-krosomin lisäksi enää 1500-luvun suoran isälinjan esiisän perimää. Isälinjan osuus koko perimästä on häviävän pieni kun mennään vaikkapa 15 sukupolven päähän. Sieltä sukunimi silti usein periytyy ja sukunimi määrittää monesti myös vahvasti identiteettiä. DNA:n tuoma hyöty sukututkimuksessa Isälinjaisilla DNA-testeillä voidaan selvittää onko saman sukunimen omaavilla kaukaisilla sukuhaaroilla yhteinen kantaisä suorassa isälinjassa. Monien vanhojen, samaakin sukunimeä kantavien, sukuhaarojen sukulaisuus menee asiakirjojen ulottumattomiin eli 1500-luvun alkuun, 1400-luvulle tai jopa kauemmas, riippuen sukunimen kantajien määrästä vuonna Sukunimen kantajien määrän ja levinneisyyden perusteella voi luoda hypoteeseja kuinka kaukana yhteinen kantaisä voisi olla. DNA:lla oletuksia voidaan todeta tosiksi tai virheellisiksi. Jos testi osoittaa että sukulinjat ovat eri isälinjaa, on kuitenkin olemassa mahdollisuus että sukunimi on tullut varhain äidinpuolelta. Luonnollisesti myös monet sukunimet ovat syntyneet eri paikoissa ja samaa nimeä kantavat eivät ole kaikki samaa alkuperää. Omien tutkimuksieni kohdalla DNA on vahvistanut monia teorioita joita olin tehnyt ennen testejä. Toisaalta asiakirjojen puutteellisuuden vuoksi kaikkea ei voi koskaan tietää varmaksi pelkän perinteisen sukututkimuksen avulla. Yllätys tuli vastaan vaikkapa oman isälinjani kohdalla: asiakirjojen perusteella näytti selkeälle että isälinjani on alkuperäistä Kolehmaisen sukua ja sukujuonto menee vanhimpaan maakirjaan. Kolehmaisten sukuseuran laajan DNA-projektin ansiosta, jossa oli käytössä paljon verrokkitestejä eri sukuhaaroista, selvisi kuitenkin että isälinja katkeaa 1500-luvun aikana ja oma isälinjani ei ole Kolehmaisten suvussa. DNA-tutkimus apuna Kauppisten varhaisvaiheiden selvittämisessä Kauppisia on Savon vanhimmassa maakirjassa (v. 1541) 18 isäntää. Sukunimen kantajia on useissa eri pitäjissä ja koska sukunimi perustuu etunimeen Kauppi, ovat isälinjaiset DNA-testit erittäin tarpeellisia sen selvittämiseksi ovatko kaikki varhaiset Kauppiset samaa alkuperää, siis saman Kauppi-nimisen kantaisän jälkeläisiä. Koska asiakirjat alkavat vasta 1540-luvulta, ei voida sanoa mitään varmaa tätä edeltävästä ajasta ilman DNA:n tuomaa vahvistusta. DNA-testejä tarvitaan vanhoista kantasukuhaaroista, jos yhteinen esi-isä on tiedossa jo kirkonkirjojen perusteella, ei tällaisista sukuhaaroista yleensä tarvita useita testejä. Yksikään testi ei silti ole turha: ne varmistavat aina sukujuonnon. Sukututkimuksen kannalta tärkeintä on saada testejä niistä sukuhaaroista joiden keskinäinen mahdollinen sukulaisuus menee kirkonkirjojen taakse tai jopa asiakirjojen taakse. Suuri apu DNA:sta on erityisesti suvun kantaseuduilta muualle, kuten Keski-Suomeen, Kainuuseen, Pohjanmaalle ja Pohjois-Karjalaan, muuttaneiden sukuhaarojen yhdistämisessä. Koska vanhoissa veroluetteloissa ei suuremmin muuttotietoja ollut, perustuvat muutot olettamuksiin: kun samanniminen mies katoaa toisaalta ja ilmestyy toisaalle, ei silti voida olla täysin varmoja onko kyseessä sama henkilö. Kauppisiakin levisi savolaisen asutusliikkeen myötä Savosta muihin maakuntiin. DNA-testien avulla, kunhan Kauppisista saadaan laaja vertailupohja, on mahdollista löytää paikat sukukartalla niillekin sukuhaaroille joita ei asiakirjojen perusteella voi yhdistää. On myös mahdollista että jotkut sukuhaarat osoittautuvat olevan eri alkuperää kuin suvun päälinja. Tätä ei pidä suinkaan pitää erottavana tekijänä, sukuseurojen jäseniksi kuuluvat kyseisen sukunimien kantajat, eikä voida puhua ns. oikeista ja vääristä nimenkantajista. Jotkut sukuhaarat ovat voineet kantaa nimeä pidempään kuin toiset, mutta samalla tavoin identiteetti voi olla kietoutunut suvun ja sukunimen ympärille silläkin sukuhaaralla joka ei ehkä olekaan ns. alkuperäisempää sukulinjaa. Kauppisista on toistaiseksi yksi valmis isälinjainen DNA-tulos. Testi edustaa Ylä-Savon Kauppisia ja kuuluu itäisen N-haploryhmän savolaishaaraan (N-Z5892), joskin varhaisemmat juuret menevät Karjalaan. Tällä hetkellä testatuista suvuista muista Heikkiset ovat lähimpänä Ylä-Savon Kauppisviesti 1/

20 Kauppisia. Testejä tarvitaan kaikista Kauppisten sukuhaaroista jotta voidaan luoda DNA:n avulla vahvistettu Kauppisten sukupuu. DNA-testit kannattaa maksaa lähisuvun kesken kimpassa. Yksi testi hyödyttää koko sukupiiriä, joten kulujen jakaminen on paras keino saada laaja DNA-projekti toteutettua. Laajin vetämistäni DNA-projekteista on ollut Kolehmaisten sukuseuran DNA-testaus jossa suvun jäsenet rahoittivat itse reilut 50 testiä eri sukuhaaroista. Sukujuuristaan kiinnostuneita löytyi erittäin hyvin ja projektin tulokset olivat merkittäviä. Kaikki sukuhaarat pystyttiin sijoittamaan sukukartalle ja monien sukuhaarojen ennakko-oletukset myös muuttuivat. Paikat sukukartalla vaihtuivat eri sukuhaaraan ja osa sukuhaaroista osoittautui olevan kokonaan eri isälinjaa kuin ns. pääsuku. Geneettinen sukututkimus on tullut jäädäkseen ja se on myös Kauppisilla seuraava askel ja myös ainoa keino viedä sukututkimusta eteenpäin. DNA-testin tilaaminen TEKSTI JA KUVA: Ari Kolehmainen, FM, sukututkija DNA-testit tilataan amerikkalaisen Family Tree DNA-nimisen firman kautta. Testien hyödyllisyys perustuu vertailuun ja FTDNA:n kautta jo yli 8000 suomalaista on tilannut testin. Testejä on kolmenlaisia: isälinjan, äitilinjan ja ns. serkkutestit. Kauppisten sukuhaarojen tutkimisen kannalta tarvitaan isälinjan testejä, joista suositeltavin on 67 markkerin testi (Y-DNA67). Suomalaisten kannattaa tilata testit Suomi DNA-projektin kautta, sitä kautta on voimassa myös pysyvä alennus. Isälinjan testi voidaan ottaa vain miehestä, mutta naiset voivat testata isälinjan jonkin läheisen miespuolisen isälinjaisen sukulaisen avulla. Testihenkilönä voi siis olla oma veli, isä, setä tai kuka tahansa joka jakaa yhteisen isälinjan. Valitse testi Y-DNA67 ja klikkaa Order Now keltaisesta painikkeesta kyseisen testin kohdalla. Seuraavaksi valitset sukupuolen eli Male. Tämän jälkeen klikkaat vihreästä palkista Proceed to checkout. Seuraavaksi täytetään nimi-, osoite ja pankki/luottokorttitiedot. Kun tilaus on hyväksytty, ruutuun ilmestyy tilausvahvistus. Kit-numero kannattaa ottaa talteen jo tässä vaiheessa. Tilaamiseen jälkeen sähköpostiin tulee kuusinumeroinen kit-numero ja salasana, joiden avulla pääsee kirjautumaan omille sivuille. Sieltä voi seurata milloin tulos valmistuu ja voi aikanaan nähdä valmiit tulokset. Odotusaika on kaikkiaan muutamia kuukausia, vaihteluväli on noin kolmesta kuukaudesta pisimmällään puoleen vuoteen. Testipaketti tulee noin parin viikon kuluessa kotiin ja mukana on kaikki tarvittava näytteenot Testipaketissa on mukana kaikki tarvittava DNA-testin näytteenottoa varten. toon. Molemmista sisäposkista kaaputetaan sylkinäyte. Ennen näytteenottoa on syytä olla syömättä, juomatta ja hampaita pesemättä vähintään tunnin ajan. Poski kerrallaan kaaputetaan mukana tulleilla näytepuikoilla minuutin verran posken sisäpinnasta sylkeä ja tämän jälkeen puikon päässä oleva harja pudotetaan puikon yläpäästä nappia painamalla koeputkeen. Mukana olevaan lappuun merkitään omien vanhempien alkuperämaa ja allekirjoitetaan paperi. Näin testitulosta voi verrata muihin näytteisiin. Putkilot laitetaan mukana tulleeseen Minigrip-pussiin ja kaikki laitetaan palautuskuoreen, jossa on osoite valmiina. Paketin voi lähettää tavallisena kirjeenä, vaikka FTDNA (Family Tree DNA) suosittelee pakettina lähettämistä. Postista on hyvä pyytää mukaan tullin tarra. Allekirjoittaneelta saa tarvittaessa lisäohjeita DNA-testejä varten. 20 Kauppisviesti 1/2017

21 Sananen sukua tutkivalta TEKSTI: Pekka Kauppinen Jos sukututkimus olisi helppoa, sitä ei välttämättä ryhtyisi tekemään. Sopivan kokoiset arvoitukset ovat työn suola ja kasvattavat vain sitä palkintoa, jota sukututkimuksen eteneminen tarjoaa tutkijan mielelle. Uskon, että jokainen sukututkimusta pidemmälle harrastanut on silti törmännyt asiaan, johon ei kerta kaikkiaan tunnu löytyvän tyydyttävää ratkaisua. Silloin on viisasta jättää asia muhimaan ja odottaa uutta tilaisuutta. Itse olen nyt sellaisessa tilanteessa. Edellisessä KauppisViestissä (2/2016) kuvaamani arvoitus Kauppinen-nimen ilmaantumisesta soanlahtelaisille ortodokseille 1840-luvun henkikirjoihin odottaa vielä ratkaisua. Tähänastiset yritykseni löytää riittävä selitys tapahtuneelle eivät ole tuottaneet tulosta, jos kohta myönnän, että vieläkin ahkerammin asiaa voisi selvittää. Valitettavasti vuorokauden tehollisille työtunneille on vain monia ottajia Miksi henkikirjoittaja liitti Kauppinen-nimen muutamaan soan lahtelaiseen ortodoksiin paljon ennen kuin ortodoksien oma seurakunta niin teki, sille löytynee selitys puhtaasti käytännön tarpeista. Henkikirjoittajan toimialueena oli koko väestö, ortodoksisella seurakunnalla vain omat jäsenensä. Tarve tunnistaa yksilöt ja perheet oli jo tästä syystä henkikirjoittajalla paljon suurempi kuin ortodoksien papistolla. On myös muistettava, että vaikka henkikirjoitusta oli toteuttamassa paikallisen tason luotettuja henkilöitä, henkikirjoittaja itse oli etäinen virkamies. Ortodoksisen seurakunnan papisto oli useammin läsnä seurakunnan jäsenistön arjessa toimittaen jumalanpalveluksia ja muita kirkollisia palveluja. Miksi papiston siis olisi pitänyt väkisin antaa sukunimi entuudestaan tuntemilleen ihmisille? Mistä sitten nimi Kauppinen keksittiin antaa sellaisille ihmisille, joiden yhteydessä sitä ei ennen ollut käytetty? Ainakin omat vastaukseni tähän kysymykseen ovat vielä arvauksia. Jos nimi olisi henkikirjoituksen yhteydessä keksitty, niin mistä idea siihen olisi saatu? Monet sukunimet nojaavat luonnonolosuhteisiin ja -muodostelmiin, mutta käsittääkseni Kauppinen ei ole sellainen nimi. Sen sijaan Kauppi on kyllä vanhastaan tunnettu etunimenä, joten olisiko vastaus siellä suunnalla? Entä olisiko sukunimi voinut säilyä piilevänä? Olisiko Kauppisiksi nimetyillä ortodoksiperheillä kulkenut suullisena perimätietona yhteys Kauppisten sukuun? On hyvin luultavaa, kuten Jarmo Ahlstrand on myös arvellut, että Kauppilanmäeltä on ponnistettu myös Karjalan suuntaan. Ruotsin vallan edetessä itään, asukkaiksi houkuteltiin väkeä muualta Suomesta. Kun valtakunnanraja liikkui 1700-luvulla takaisin länteen päin, moni Karjalaan juurtunut perhe tai suku jäi paikoilleen uuden isännän alamaisuuteen. Tuollaisessa tilanteessa kirkkokunnan vaihtaminen olisi ollut heille eduksi. Tämän mahdollisesti piilossa olleen kauppislaisuuden selvittäminen perinteisen sukututkimuksen keinoin on ilmeisen vaikeaa, ehkä ylivoimaista. Sen sijaan uudet menetelmät voisivat olla avuksi, sillä ihmisen perimä ei paljoa valehtele. Tässä KauppisViestissä onkin tutkija Ari Kolehmaisen artikkeli mahdollisuuksista, joita geneettinen sukututkimus voisi tarjota tällaisessa tilanteessa. Löytyi sitten geneettinen yhteys Karjalan ortodoksi Kauppisten ja vaikkapa Ylä Savon Kauppisten kesken tai ei, tieto olisi kummassakin tapauksessa arvokas. Kauppisviesti 1/

22 Elämä järjestykseen ja muistot talteen TEKSTI JA KUVA: Marja-Liisa Ahlberg Edessä remontti tai muutto, tai peräti perikunnan siivoustalkoot. Kuulostaako tutulta? Olemme yhä useammin tilanteessa, jossa joudumme yllättäen tavarakaaoksen keskelle. Toisin oli ennen. Sotia edeltävinä aikoina ja pitkälle viisikymmentäluvulle asti oli Suomessa vielä tavarapula, kaikki laitettiin talteen pahan päivän varalle. Kyllä aika tavaran perii, niin vakuutti omakin mummoni aikoinaan. Nyt eletään toisenlaisia aikoja, tavaraa vyöryy ovista ja ikkunoista. - Käynkö nyt ostamassa kirjakaupasta Konmarin oppaan, jossa neuvotaan miten oman elämänsä saa järjestykseen raivaamalla turhat tavarat pois? Päätän kuitenkin selvitä omin avuin, - osaanhan minä nyt itsekin tavarani järjestää. Miten paljon tavaraa mahtuukaan yhteen komeroon, muistoja vaan! - Mihinkä minä joudun näitten tavaroitten kanssa? Istun tavaravuoren keskellä ja muistelen. Siinä tyttären juhlakolttu, tuossa pojan koulussa ompelema huopanalle ja entä sitten tämä lasten piirustuksia sisältävä laatikko? Mitä ihmettä teen näille tavaroille, sillä asianomaiset eivät niitä huoli. Mieleen nousee lause: Muistoja saa vain tekemällä. Tässä niitä muistoja nyt on. Ainahan voisin tehdä kullekin lapselle Ifolor-kirjan, valokuvaan nämä tavarat siihen kuviksi ja asia on hoidettu. Sen jälkeen vien tavarat Uffiin tai Pelastusarmeijaan, ja loput roskikseen, miten helppoa. Entäpä se mummolta peritty kahvikalusto, joka on ollut keittiön yläkomeron hyllyllä pölyyntymässä iät ja ajat. Koskaan en ole muistanut vetää sitä esiin, en edes juhlahetkiin. Vie kierrätyskeskukseen, ajatus iskee mieleeni. On paljon ihmisiä, jotka haluavat juuri tuon vihreäraitaisen kahvikaluston. Ehkäpä siitä jopa kilpaillaan? Tartun taas kameraan ja kuvaan koko komeuden, ennenkuin teen rohkean luopumisreissun. Jääpähän edes muisto. Sitten tulee eteen kirjahyllyn perkaus. Näistä en ainakaan luovu. Lasten kirjat olen jo laittanut eteenpäin jälkipolville, joitakin on vielä jäljellä. Antaisinko maahan muuttaneille pakolaisille, niistä olisi aikuistenkin hyvä oppia suomen kieltä. Mitähän naapuriin muuttanut Assad tuumisi, jos vien hänelle nipun Teemu-kirjoja? Hylkään 22 Kauppisviesti 1/2017

23 ajatuksen, mutta kuvaan kirjat ja siirrän poiskuljetettavien pinoon. Hyvinhän tämä sujuu. Siirryn työpapereihin. Laatikon sisältö saa ahdistumaan, - Nämä ainakin lentää suoraan roskikseen! Jos kuitenkin jotain säilytettävää löytyisi? Alan käydä arkistoja läpi. Samalla tulee elettyä uudestaan omaa työhistoriaa. Iloisia ja vähemmän iloisia muistoja, olisiko jo aika haudata nämä muistot? Onneksi kaikkia muistoja ei tarvitse säilyttää. En edes kuvaa niitä! Eikä tähän mitään Konmaria tarvita. Nyt eletään kummallisia aikoja. Ennen säilytettiin, nyt hävitetään. Kaikkialla siivotaan ja raivataan. Iso luuta lakaisee maailmalla ja kotimaassakin, siitä todistavat vaikkapa Trumpin toimet valtameren takana, jossa Obaman saavutukset joutaisivat uudessa komennossa heti romukoppaan. Suomessa taas halutaan Soten avulla järjestää sosiaali- ja terveysasiat uuteen uskoon. Mutta onko lopputulos aina vanhaa parempi? Voisiko jotain sentään säästää? Miten se menikään, että Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Siirryn suvun valokuva-albumeihin, vanhoja, ummehtuneelta tuoksahtavia pahvialbumeita on edessäni vino pino. Mitä teen näiden kanssa? Mahtaako Konmari antaa neuvon tällaiseen materiaaliin? Päätän kuitenkin selvitä taas omin avuin. Kaivan kamerani esiin ja alan kuvata niitä henkilöitä, jotka tunnistan kuvista. Tässäkö materiaalia uuteen Ifolor-kirjaan, sukuni vuosikymmenet? Entä sotakuvat ja niissä esiintyvät tuntemattomat henkilöt. Ottaisiko Kotiseutumuseo, Lotta Svärd-järjestö tai Sota-arkisto ne? Päätän tarjota kuvia sinne. Eräs ystäväni kertoi, että hän repi äidiltään saamistaan valokuva-albumeista kuvat kenkälaatikkoon, mahtuvat siten pienempään tilaan. Ihan tuohon en ryhdy! Tiedän kuitenkin, että tämä on nyt minun tehtäväni, en halua jättää lapsille tällaista taakkaa. Jokaisen sukupolven on hoidettava omat tavaransa, Siivoa jälkesi, olkoon se mottoni tässä elämänvaiheessa. Nyt puhaltavat uudet, raikkaat tuulet! Pian elän uutta unelmaani tyhjennetyssä kodissani. Tämä tarina päättyi lasteni ihmettelyyn: Oletko äiti todella raaskinut heittää tavaroita pois? Saan osakseni, ainakin omasta mielestäni, ansaittua kunnioitusta, vaikka lopputulos ei olekaan täydellinen. Mutta onko sillä väliäkään, loppujen lopuksi. Jotain muistoja haluan säilyttää ympärilläni, oikeastaan inhoan steriilin valkoista ympäristöä. Ehkäpä me ihmiset olemme erilaisia, toisen ilo on toisen suru. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, Kohtuus kaikessa, Hullu työtä tekee, laiska pääsee helpommalla, kyllä tälle säilyttämisilmiölle selityksiä löytyy! Eiköhän kuitenkin näytetä oikein porukalla japanilaisille, että kyllä Suomessakin osataan siivota ja järjestää! MUISTOT TALTEEN, YHTEINEN HAASTE KAUPPISILLE Vielä lopuksi, ei ole huono neuvo sekään, että raivausurakan edessä kysyy ensin itseltään Tuoko tämä tavara minulle iloa? Jos ei, voi miettiä, tuoko se iloa jollekin toiselle? Samalla tulee käytyä läpi suku, ystävät, tutut ja naapurit, vihamiehiähän meillä ei ole. Ja oman suvun valokuvia voi lähettää vaikkapa Kauppisten sukuseuran ikiomaan lehteen KauppisViestiin. Mukaan voi laittaa pienen tarinankin, muistoja voi näinkin kierrättää, yhteisöllisesti. Suomi täyttää tänä vuonna 100-vuotta! Sen kunniaksi haastan nyt kaikki Kauppiset miettimään sitä, millaisen muiston haluaisi säilyttää omasta perheestään tai suvustaan? Onko se jokin hauska sattumus ja miksei epäonnistuminenkin, vai jokin jalo teko, joka on tehty isänmaan hyväksi? Näitä tarinoita voitte lähettää kuvien kera seuraavaan KauppisViestiin, - ja nyt kaikki siivoamaan! Auringon paistetta, linnun laulua ja lempeitä kesätuulia jokaiselle Kauppiselle, toivoo Marja-Liisa Ahlberg Kauppisviesti 1/

24 Hallitus tiedottaa SUKUSEURAN KOTISIVUJEN YHTEYDEN- OTTOSIVUILLA on ilmennyt teknisiä ongelmia, joten ottanette yhteyttä suoraan ko. toimitsijoihin: Jäsenasiat: sukuseuran sihteeri Raija Ollila puh Muistanette ilmoittaa myös osoitteenmuutokset Raijalle. Vuoden vaihteessa tuli ilmi, että kaikki jäsenet eivät olleet saaneet lehteä koko edellisenä vuonna ja syynä oli ollut vanhentunut osoite. Asia tuli ilmi vasta laskutuksen yhteydessä. Sukuseuralle ei tule mitään tietoa siitä, että lehti ei olisi mennyt perille, koska posti ei sitä palauta lähettäjälle eikä myöskään toimita väärään osoitteeseen. Jäsenrekisteri on uudistettu. Tässä yhteydessä on havaittu, että rekisterin tiedot eivät välttämättä ole ajan tasalla. Erityisesti tiedoista puuttuu mahdollinen sähköposti. Mikäli sellainen on, olisi hyvä saada jäsenrekisteritietoihin. Lisäksi olemme päättäneet täydentää rekisteritietoja siten, että siellä on tieto, mihin Kauppisten sukuhaaraan jäsen kuuluu. Tällä uudistuksella toivomme voivamme jatkossa kohdistaa informaatiota paremmin jäsenillemme. Pyydämmekin, että sukuseuran jäsenet ilmoittavat ajan tasalla olevat tietonsa nimen, postiosoitteen ja sähköpostiosoitteen ja sukuhaaran, mikäli se on tiedossa sukuseuran sihteerille. Kauppis-tuotteet: Janne Kauppinen puh Sukututkimukseen liittyen: pj Margit Väisänen-Vänskä puh sekä tuotevastaavaan Janne Kauppiseen, ks. ed. SUKUTAPAAMISEN JÄRJESTÄMINEN kesällä Tarkoitukseen sopiva pitopaikka on hakusalla. Tähän mennessä on ehdotettu, että tapahtuma järjestettäisiin Etelä-Savon maisemissa, esimerkiksi Varkauden ympäristössä. Juhlahan on pidetty Ylä-Savossa, Keski-Suomessa ja Etelä Suomessa aivan viime vuosina, joten alueellisesti ehdotus on ihan hyvä. Toinen ehdolle mainittu on Oulun ympäristö. Myös Pohjois-Karjalaa on väläytetty. Ennakkoarvion mukaan paikan tulee olla sellainen, että sinne mahtuu noin osallistujaa. Mikäli teillä, arvoisat Kauppisten sukuseuran jäsenet, on tiedossa tilanteeseen sopivia paikkoja, niin ottanette yhteyttä varapuheenjohtaja Olli Kauppiseen; SEURAAVA KAUPPISVIESTI, NRO 2/2017, ilmestyy jouluksi. Toimitus ottaa vastaan mielellään sukutarinoita ja juttuja julkaistavaksi. Aineiston pitäisi olla päätoimittajalla mennessä: Kun lähetätte kirjoituksianne, niin huomioinette, että tarinoihin liittyvät kuvat tulisi lähettää erillisinä, alkuperäisinä ja muokkaamattomina kuvatiedostoina (jpg). Kuvatekstit voi lisätä esimerkiksi jutun loppuun tai lähettää erillisenä tekstitiedostona. Toivomuksia lehden sisällöstä voi myös lähettää samaan osoitteeseen. Samalla hallitus tiedottaa, että KauppisViesti siirretään luettavaksi perustettavalle jäsensivustolle eikä sisältöön näin ollen ole enää suurella yleisöllä pääsyä. Tämän on tarkoituksena parantaa jäsenistön etuja ja tietosuojaa. Myös julkaisemisen kynnys madaltuu. Muissa kuin em. asioissa voitte ottaa yhteyttä joko hallituksen puheenjohtajaan Margit Väisänen-Vänskään tai varapuheenjohtajaan Olli Kauppiseen, Hallituksen muiden jäsenten yhteystiedot on ilmoitettu KauppisViestissä sekä kotisivujen sukuseura-linkissä. Facebook-ryhmässä on sukuhaaraa koskeva kysely. Käykääpä klikkaamassa itsenne oikeaan haaraan. 24 Kauppisviesti 1/2017

25 Kauppis-Heikki 155 v. KAUPPIS-HEIKIN SEURAN TUOTEMYYNNISSÄ: Kotikyliltä kirjasarjaa: Muistoseminaarin 2000 satoa Juhlavuoden 2002 satoa Kirjeenvaihtoa Kirjeet Juhani Aholle Pakinoita Draamatuotantoa Postimerkkejä KOTOMAAN LAULU Isien maa on rakkahin mulle, Mieleni valtaa sen jalo tunne, Tää kaikista mulle rakkahin on, Miss` lasna alkuni sain elohon. Muit en huoli jos kauniitkin oisi, Jos vaikka he aina vihannoisi. Rakkahin mulle on kotomaani, Syntymä Suomeni armahaani. Kauppis-Heikki YHTEYSTIEDOT Kauppis-Heikin seura ry pj. Asko Kauppinen, puh siht.pirkko Savolainen, puh Vuokko Kauppinen on poissa Kauppisten sukuseuran vanhin jäsen Vuokko Kauppinen on kuollut 101- vuotiaana Keravalla Vuokko olisi täyttänyt ensi kuussa 102 vuotta. Vuokon mukana poistuu muistojen joukkoon myös paljon sukuseuramme historiaa. Vuokko Kauppinen oli sisarusparven vanhin. Muita olivat Unto, Eine ja Ilmi. Unto kaatui tiedustelumatkalla jatko sodan aattona. Graafikko Einen käsialaa on Kauppisten sukuseuran tunnus Yhä puuta. Askarteluohjaaja Ilmi puolestaan oli useaan otteeseen Kauppisten sukuseuran hallituksessa ja jonkin aikaa myös puheenjohtajana. Sisarusten isä rakennusmestari Risto Kauppinen oli lähtöisin Iisalmen Peltosalmelta. KauppisViestin 2/2005 haastattelussa Vuokko kertoo, että isä ja kaikki kolme tytärtä olivat mukana perustamassa Kauppisten sukuseuraa 1955 NMKY:n juhlasalissa Helsingissä. Vuokko ei koskaan avioitunut, mutta siitä huolimatta tai sen vuoksi vietti monipuolisen ja rikkaan elämän. Jatkosodan aikana hän toimi lottana mm. Rukajärvellä ja Aunuksessa. Sodan jälkeen Vuokko työskenteli lyhyitä jaksoja mm. Sveitsissä ja Espanjassa. Suomessa oli tarkoitus kouluttautua hotellialan johtotehtäviin. Vuokko toimi mm. hotelli Palacen emännöitsijänä ja toimi Hankoon perustettavan hotellin johtajana alusta pitäen. Kun rakennus sisustuksineen ja toimintoineen oli valmis, Vuokko kuitenkin irtisanottiin ilman mitään syytä. Tämä oli Vuokolle sellainen kokemus, että hän vaihtoi alaa toimien Sveitsissä ulkomaan kirjeenvaihtajana ja sihteerinä. Viimeinen monivuotinen työpaikka oli maanmittausta opettava kansainvälinen koulu Sveitsissä. Vuokko hallitsi kuutta kieltä. Vuokko Kauppinen osallistui viimeksi Runnilla pidettyyn sukujuhlaan 2010 ja nautti kovasti juhlista ja lapsuutensa maisemista. Sukujuhlan innoittamana hän kirjoitti muistojaan KauppisViestiin 2/2010. Viimeisinä aikoina Vuokkoa hoitanut Raija Rautala Kotipalvelu Tupastuttu Oy:stä kertoi, että Vuokko oli loppuun asti suhteellisen hyväkuntoinen. Muisti petti aika ajoin, välillä oli kuitenkin hyvinkin kirkkaita hetkiä ja muistoja. Raija Rautala hoiti aikoinaan myös Vuokon siskoa Ilmiä kahden vuoden ajan. Jäämme kaipauksella muistelemaan Vuokkoa. Risto Kauppinen Kauppisviesti 1/

26 Kirjallisuusseminaari KYRÖNNIEMEN PAPPILASSA VIEREMÄLLÄ LA KLO OHJELMA Musiikkiesitys Topi Huttunen Seminaarin avaus Kotiseutuneuvos Asko Kauppinen Vieremän kunnan tervehdys Kunnanjohtaja Mika Suomalainen Kauppis-Heikki Järnefeltien koulussa Tarja Lappalainen FM, kirjailija, tekee väitöskirjaa Kauppis-Heikistä Jyväskylän yliopistoon Haaveena kansankirjallisuus kirjallisen kentän esteitä ja esikuvia Kati Mikkola Uskontotieteilijä ja Helsingin yliopiston folkloristiikan dosentti, työskentelee tutkijana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusosastolla Kahvitarjoilu Kauppis-Heikin Ihanin muistelmani ja muita kertomuksia lukuhalun synnystä Ilkka Mäkinen Kirjastohistorian dosentti Tampereen yliopisto Keskustelua Päätössanat Kirjastonjohtaja Seija Sirkka TERVETULOA KAUPPIS-HEIKIN TEOKSIA: Äidin kuoltua...valvoja 1884 Tarinoita...WSOY 1886 Mäkijärveläiset...WSOY 1887 Viija...WSOY 1889 Kirottua työtä...wsoy 1891 Laara...WSOY 1893 Aliina...WSOY 1896 Tarinoita ja tapahtumia...wsoy 1897 Varosen jouluharmit ym. tarinoita...wsoy 1897 Tarinoita 3 kokoelma...wsoy 1890 Uran aukaisijat...wsoy 1904 Kuvaelmia...Pyrkijä 1905 Tarinoita 4 kokoelma...wsoy 1906 Anaski (laaj.laitos)...wsoy 1923 Savolaisia tarinoita...wsoy 1912 Patahurjat...WSOY 1913 Savolainen soittaja...wsoy 1915 Kootut teokset WSOY 1920 Paimen ja lampaat...wsoy 1920 Valikoima tarinoita...wsoy 1930 Valitut teokset / Johdanto kirj. Vilho Suomi...WSOY 1953 Valitut teokset Viija, Laara, Aliina, Savolainen soittaja / Esipuhe Ilpo Tiitinen...Karisto 1983 Seminaariin vapaapääsy Ilmainen bussikuljetus klo 9.15 Iisalmen kulttuurikeskukselta, paluu tilaisuuden jälkeen KAUPPIS-HEIKIN SEURA RY -kirjailijan nimikkoseura Perustettu , kotipaikka Vieremä 26 Kauppisviesti 1/2017

27 Tule mukaan sukuseuran toimintaan! Liity sukuseuran jäseneksi Tervetuloa mukaan Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi. Varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka isän tai äidin puolelta on sukuun kuuluva tai joka on avioliiton kautta siihen liittynyt. Uusien v hyväksyttyjen sääntöjen mukaan jäseneksi voidaan hyväksyä myös muu sellainen henkilö, joka on kiinnostunut sukuseuratoiminnasta. Sukuseuran jäsenet hyväksyy hallitus. Sukuseuran jäsenmaksu on 20 /vuosi koskien koko perhettä. Sukuseuran jäsen saa postitse kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän KauppisViestin. Osoitteenmuutokset voit tehdä sihteerille kirjeitse tai sähköpostitse. KauppisViestin aikaisemmin ilmestyneitä numeroita voi tilata myöhemminkin niin kauan kuin lehtiä riittää. Irtonumeroiden hinnat ovat seuraavat (hintoihin sisältyy postimaksu): 1 kpl 5 2 kpl 8 3 kpl 10 4 kpl tai enemmän 3 /kpl Lehden tilausosoite: Raija Ollila Suokatu 9 A 3, Kuopio puh raija.ollila@dnainternet.net Sukuseuran kotisivut: Hyödyllisiä linkkejä sukuharrastajille Suomen sukututkimusseura hiski.genealogia.fi/historia/ SSHY Suomen sukuhistoriallinen yhdistys Maanmittaushallituksen maakirjat ja kruununmaaluettelot kansallisarkisto/aineistot-jakokoelmat/ Kansallisarkiston digitaaliarkisto digi.narc.fi/digi selvitykset/tilaa-kantakortti Useimmilla em. yhdistyksillä on myös omat Facebook-ryhmänsä. KYLLÄ, haluan liittyä Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi Nimi: Osoite: Puhelin: Sähköpostiosoite: Postita osoitteella: Kauppisten sukuseura ry, sihteeri Raija Ollila, Suokatu 9 A 3, Kuopio tai ilmoita tiedot sähköpostilla: raija.ollila@dnainternet.net

28 MONIPUOLISIA KAUPPIS-TUOTTEITA TARJOLLA Sukuseuralla on myynnissä sukututkimuksia ja muita Kauppis-tuotteita. KIRJA- JA TUOTETILAUKSET Janne Kauppinen Ututie 5 A Kotka puh janne.kauppinen@kymp.net Tilaukset voi tehdä myös internetin kautta osoitteessa: Kotisivun yläreunassa on otsikko Kauppis-tuotteet. Tilaukset toimitetaan postiennakolla ja tuotteen hintaan lisätään postituskulut. SUKUTUTKIMUKSET Kauppisten suvun vaiheita I koko A4, 168 sivua, 1984, 20 Hankasalmen Kauppisten sukukirja koko A4, 222 sivua, 2004, 20 Hankasalmen Kauppisten sukukirja II koko A4, 58 sivua, 2007, 5 Kannonkosken/Viitasaaren ja Halsuan Kauppisten sukupuu kaaviona, vihko, 1995, 15 Viitasaaren ja Halsuan Kauppisten sukukirja koko A4, 173 sivua, 2013, 25 Ylä-Savon Kauppisten sukukirja I koko A4, 306 sivua, 1988, 30 Ylä-Savon Kauppisten sukukirja II koko A4, 62 sivua, 2010, 5 Ylä-Savon Kauppisten sukupuu kaaviona, vihko, 1990, 15 MYYNNISSÄ OLEVAT TUOTTEET 1. Kaulariipus, hopeinen ankkuriketju 45 cm tai 50 cm Rintamerkki, hopeaa Solmioneula, hopeaa Pöytästandardi, pöytästandardissa suvun tunnus, Sukuvaakuna, kipsivalu Yhtä puuta Isännän/sukuseuran viiri lipputankoon iso koko (450 cm x 50 cm) 50 pieni koko (300 cm x 50 cm)