PJ:n tuutista. Kevättä odotellen, Jari Vanhakylä

Transkriptio

1 诲 眼 着 睂 睂

2 PJ:n tuutista Jälleen on se aika vuodesta, kun avovesikausi alkaa olla lopuillaan ja tuokiot kalajuttujen kerronnalle ajankohtaisia. Voin rehellisesti todeta, että kulunut vuosi on ollut erittäin antoisa niin seuran toiminnan, kuin henkilökohtaisten kalasaaliidenkin osalta. Muutamia ennätyksiä tuli tehtyä ja pari itselleni uutta lajiakin kiskottua kuiville. Allekirjoittaneelle kevätkausi alkoi meritaimenen kalastuksella Kustavissa. Niitä tosin ei saatu, mutta suuria kutuhaukia riitti. Kesällä Nautelankoski antoi perinteisiä antejaan, mutta elokuun Näätämöreissu oli jälleen fantastinen. Nyt on pakko hieman rehvastella ja täräyttää lista maininnan arvoisista kaloista: 2x harjus 53 cm, harjus 50 cm, harjus 46 cm, lohi 51 cm ja taimen 51 cm. Myös muut retkelle osallistuneet kiskoivat koskesta harvinaisen paljon suuria kaloja. Sen verran rajua meininki tosin oli, että yhdellä vavalla ei reissusta selvitty. Kokemusrikas vuosi jatkui syksyn ensimmäisten räntäsateiden höystämänä Kustavissa, jälleen meritaimenjahdissa. Jo muutamia viikkoja aiemmin olimme käyneet samoilla paikoilla, mutta nyt meressä virtasi kuin suuressa koskessa ja taimenia näytti olevan rannoilla kuin haukea kaislikossa. Elämäni ensimmäinen meritaimen nappasi kivikkopohjaiselta rannalta melko matalasta ja pituutta sillä oli jopa hieman runsaat 40 senttiä. Seuran toiminta sujui perinteiseen tahtiin erilaisten kalastusaiheisten käsitöiden parissa ja tietenkin kalastamisen merkeissä. Vuoden varrella olemme rakentaneet huippuluokkaiset perhovavat sekä itsemme näköiset haavit. Olemme sitoneet perhoja ja myös pitkästä aikaa tehneet vaappuja. Olemme olleet mukana erilaisissa tapahtumissa, kuten Meri Kutsuu messuilla sekä perhonsidonnan SMkisoissa. Loisan Tapanin muistoksi järjestetyssä kalastuskilpailussa Teijon Matildanjärvellä niitimme mainetta ja kunniaa kahden veneen voimin. Yhteensä saaliiksi kertyi ruhtinaalliset yksi kirjolohi, joten emme olleet huonoimpia, sillä eräät jäivät kilpailussa kokonaan kalatta. Seuran järjestämät kalaretket onnistuivat pääsäntöisesti hyvin ja osallistujille jäi mukavia kokemuksia ja muistoja. Syksyn alussa järjestimme valokuvaillan, jossa palasimme menneen kesän parhaisiin hetkiin. Tapahtuma sai paljon positiivista palautetta ja osoittautui varsin toimivaksi ohjelmanumeroksi kerhoiltaan. Näitä tulemme ehdottomasti järjestämään myös tulevina vuosina. Kevättä odotellen, Jari Vanhakylä

3 AUK:n hallitus 2007: Puheenjohtaja Sihteeri Rahastonhoitaja Muut jäsenet Jari Vanhakylä Seppo Heikinmaa Jyrki Kovanen Valto Peltonen Juho Mattila Erkka Kuusisto Sami Gustafsson Valtteri Raudaskoski Jäsenmaksut vuodelle 2008: Aikuiset yli 18v. 25 Nuoret alle 18v. 15 Liittymismaksu 0 Jäsenmaksu maksetaan tilille: Viestiksi Jäsenmaksu AUK Oma nimi- Uutta netissä! Nettisivumme kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Vuoden aikana galleria on täydentynyt ja muutamia perhoreseptejä havainnollisilla kuvilla ja sidontaohjeilla on lisätty. Halisten Ukot lehti on myös luettavissa nettisivuillamme numerosta I/07 alkaen värillisenä PDF-dokumenttina. Kenties merkittävin lisäys sivuille on kuitenkin kaiken kansan keskustelupalsta. Palstalle voi kuka tahansa rekisteröityä ilmaiseksi ja ottaa osaa kalastusaiheisiin keskusteluihin. Lisäksi AUK:n jäsenille on yksityinen keskustelualue yhdistyksen sisäisten asioiden julkaisemiseksi.

4 Valtion lupamaksut 2007 Kalastuksenhoitomaksu maksetaan tilille Nordea Merkitse saajaksi maa- ja metsätalousministeriö. Hinnat ovat 20 Euroa/vuosi tai 6 Euroa/ 7 vrk Läänikohtaiset viehekalastusmaksut 27 Euroa/vuosi tai 6 Euroa/ 7 vrk ja ne maksetaan oman läänin mukaan: - Etelä-Suomen lääni: Länsi-Suomen lääni: Itä-Suomen lääni: Oulun lääni: Lapin lääni: Tapahtumia AUK:n syyskokous Syksyn viimeinen kerhoilta Kevään ensimmäinen kerhoilta Kerhoillat Tällä hetkellä kerhossa puuhastellaan vaappujen parissa. Ehdotuksia tai toiveita kevään toiminnan suhteen otetaan vastaan. Leikkimielinen pilkkikisa Jos innostusta riittää, järjestetään talven aikana leikkimielinen pilkkikisa lähivesille. Keväällä saaristoon Jäiden lähdettyä hauki -ja taimenjahti kutsuu. Paikkana alustavasti Brändö huhtikuun lopulla. Mökit pitää varata jo aikaisessa vaiheessa, joten kiinnostuneiden tulee ilmoittaa osallistumisestaan hyvissä ajoin. Kevään perhokalastusretki Päivän mittainen retki jollekin lähiseudun koskista, kuten Merikarvialle tai Karkkilaan. Kesän kalareissu lappiin (elokuun alkuviikko) Kesän kalaretkien pääkohde sijoittunee jälleen kerran hyväksi havaittuun Suomen lappiin. Suunnitelmissa on tällä kertaa perinteisen Näätämöjoen lisäksi esitetty myös jotain käsivarren kalastuskohdetta. Lopullinen ratkaisu tapahtuu kevään aikana osanottajien mielenkiinnon mukaan.

5 Menneestä kaudesta Mennyttä toimikautta leimasi hyvää tulosta tuottanut askartelu kerhoilloissa ja erittäin onnistunut Näätämöreissu. Mukavaa oli Merikarviallakin ja urheat poikamme tuulisella merellä Kustavin Anavaisissa pärjäsivät hienosti. Hienoa oli myös " ulkopaikkakuntalaisten ", eli Osmon ja Tonin osallistuminen seuran retkiin. Seuran toimintaa ovat rikastuttaneet ja kiinteyttäneet puheenjohtajamme Jarpan luomat upeat nettisivut. Keskustelupalsta on toiminut ideoitten alkuunpanijana, välittänyt mielipiteitä ja kokemuksia, huumoria ja iloa, pettymystäkin kun se " iso " on päässyt irti. PERHOVAPOJA rakennettiin kerhoilloissa aikaisemmin rakentaneiden Sepen ja Valton opastuksella. Varaslähdön ottaneen Juhon kokemusta hyödynnettiin ja kyllä netistäkin vähän luntattiin. Laadukkaat ja edulliset Loopin rakennussarjat ( 10 kpl ) hankittiin Pyyntivälineen Saulin välityksellä. Tarkkaa ja hyvää jälkeä syntyi ensikertalaisten vavanrakentajien käsissä. Mitään isompia ongelmia ei hommassa vastaan tullut, vain kertasiveltävää 2-komponentti lakkaa ei pitkän pyörittelyajan takia voitu kerhoillan puitteissa käyttää. Hyvin kestivät kepit Näätämöllä yli 50-senttisten harjusten ryntäilyt. HAAVINTEOSSA Juho teki mainion esityön piirtämällä passelin mallin ja rakentamalla sen pohjalta muotin. Hän myös otti selvää materiaaleista ja rakensi haavin valmiiksi asti - malliksi muille. Hyvän näköisiä kalansieppaajia syntyi, eniten vanhaa silmää miellytti Erkan visakoivukahvainen versio. Töiden laatu testattiin pohjoisen isomuksilla. NÄÄTÄMÖREISSUSTA tuli erittäin onnistunut kaikin puolin. Kulkupelien hankinta kyllä Jyväskylän MM-rallikisojen takia vähän takkuili, mutta onneksi meillä oli apuna 2 Seppoa, saatiin hyvä ajopeli ja kuomullinen peräkärry rinkoille. MONET kiitokset heille! Lähtevän porukan kokoonpanon selvittyä tuli jo etukäteen vahva tunne retken onnistumisesta. Eikä tarvinnut pettyä sillä leirielämä sujui moitteettomasti, kaikki hoitivat omat- ja yhteiset hommansa, yhteishenki oli hyvä ja soppakaverin kanssa synkkasi. Joki oli kovasti antelias kalojen suhteen, Valtoa lukuunottamatta jokainen paranteli ennätyksiään. Ilmojen haltia oli suosiollinen ja kotkakin lenteli taas taivaalla. Rattoisaa oli vanhan tutun männyn alla iltaisin rupatella nuotion äärellä. Kalat kuumalla kivellä tiristen. Parasta Näätämö-tunnelmaa... Autiotuvalla paistettujen lettujen määrän voisi varmaan ilmoittaa Guinnessin Ennätysten kirjaan! Kiitokset hienosta reissusta mukaville matkatovereille! Valto

6 Vähän vähemmän noviisi Näätämöllä 2007 Saimme yhden välivuoden jälkeen kunnon ryhmän koottua ja suuntasimme jälleen Näätämöjoelle harjusjahtiin. Tänä vuonna porukka oli vähän uudistunut viimekerrasta, ja joukkoomme oli liittynyt kolme ensikertalaista. Menomatkamme sujui loistavasti. Seura oli ensiluokkaista, eikä autokaan taistellut suuremmin vastaan. Jos miinuksia välttämättä haluaa hakea, niin mainittakoon pieni ydinlaskeuman pelko, joka johtui venäjällä räjähtäneestä sukellusveneestä. Ensimmäinen todellinen haasteemme ilmeni vasta Inarissa, Siidassa, josta lunastimme kalastuslupamme. Siellä meitä palveli mukava, rajallisella suomenkielentaidolla varustettu, saksalaisnainen, jolle meidän täytyi selvittää henkilötietomme. Uskokaa tai älkää, mutta tämä ei ollut helppo tehtävä (luojankiitos sukunimeni ei ole Gustafsson). Saavuimme hyvissä ajoin poronerotuspaikalle, josta aloitimme vaelluksemme kohti kala-apajia. Ensimmäisen päivän aikana kävelimme autiotuvalle, jossa latailimme akkuja yön yli. Aamulla, ennen matkan jatkamista, kävin Jussin kanssa ottamassa jo hieman tuntumaa joella. Muutaman heiton jälkeen sainkin

7 pelin avattua pienellä harjuksella, joka erehtyi iskemään kuulapäänymfiin. Ei huono aloitus päivälle. Vähän ennen puolta päivää lähdimme Juhon, Samin, Valtterin, Jussin ja Jarin kanssa jatkamaan matkaa kohti perinteistä leiripaikkaa yläjuoksulla, sillä aikaa kun Valto ja Osmo jäivät vielä lepäilemään autiotuvalle. Tämäkin vaellus onnistui varsin kivuttomasti, vaikka mukaan mahtuikin muutama maisemareitti. Saattaa tietysti olla, että tässä vaiheessa aika on hieman jo kullannut muistoja, mutta joka tapauksessa selvisimme hengissä leiripaikalle. Hetken levättyäni leirillä, laitoin vavan kasaan ja aloin tosissani hätyytellä paikallista kalakantaa. Aloitin kalastuksen eräältä koskenniskalta hieman leiripaikkamme yläpuolella, pienellä kuulapäällä, joka oli toiminut aamullakin. Siinä hetken aikaa heiteltyäni huomasin reilun kokoisen pintakäynnin noin 15 metrin päässä ja päätin vaihtaa siiman päähän, perinteisesti hyvin toimineen, mustan klinkhamerin. Ensimmäinen heittoni onnistui täydellisesti. Perho laskeutui kauniisti, hieman näkemäni tuikin eteen, ja lähti valumaan alaspäin. Silloin tärähti. Nostin vavan nopeasti pystyyn ja samaan aikaan näin suuren, värikkään selkäevän välähtävän tummassa joessa. Se oli menoa, jota en varmasti ihan heti unohda.

8 Kala yritti rynnätä suoraan koskea alas, kuin ihmeen kaupalla sain kuitenkin keploteltua sen pois päävirrasta minun rantapuoliskolleni. Ikävä kyllä ranta oli vaarallisen kivikkoinen ja minulla oli täysi työ estää siimaa hankautumasta teräviin rantakiviin. Välillä vavassani tuntuikin pelottava tärinä kun siima hankautui kiveen. Onneksi paikalle tullut Jussi uhrautuvasti hyppeli kiveltä kivelle, ketterästi kuin kaivinkone, estäen kalaa pääsemästä pahimpiin rakoihin. Kovan väännön jälkeen sain ujutettua kalan Jussin kannattelemaan haaviin. Siinä se nyt lepäsi, ennätys harjukseni. Parempaa alkua reissulle en olisi edes voinut kuvitella. Virallisessa mittauksessa kala sai pituudekseen 48 senttiä, eikä makutuomareillakaan ollut suurempaa valittamista. Hyvästä alustani huolimatta tämän matkan todellinen maestro oli Jari, joka toisella aivan kalastusalueen lopulle sijoittuneella päiväreissulla nosti kaksi komeaa yli 50 sentin harjusta lähes peräjälkeen. Eikä pidä unohtaa, että sama mies nosti reissumme ainoan lohen, sekä yli 50 sentin taimenen. Ei ole mies turhaan puheenjohtajamme. Vaikka kalaa tuli runsaasti ja ennätyksiä rikottiin, niin silti reissun parasta antia olivat äärimmäisen kehittävät keskustelut iltanuotion ääressä, nauttien päivällä saadusta saaliista, sekä reissun hittituotteista: grillatuista sienistä. Nämä sienet saattoivat hyvinkin olla osasyinä nuotiolla vallinneeseen hilpeään tunnelmaan. 48 senttiä harria 51 senttiä luonnon taimenta

9 Paluumatkalla kävimme vielä valloittamassa Opukasvaaran. Täytyy sanoa, että huipulta avautuneet näkymät lapin erämaahan todella kruunasivat matkan. Samana iltana söimme vielä perinteiset retkiletut komeassa auringonlaskussa ja seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti etelää. Erkka Kuusisto

10 Taimenjahdissa Pienten vastoinkäymisten takia majoitusasioissa päätimme suunnata perinteisen syysreissun Kustaviin, jossa oltiin Vartsalan pohjoispuolella kahden venekunnan voimin pommittamassa matalia, kivikkoisia taimenrantoja. Paikan päälle saavuttin perjantai-iltana ja viriteltiin kaikki välineet valmiiksi eväkkäiden päänmenoksi, vertailtiin pakkien sisältöä, vaihdettiin kuulumisia ja tietysti kalajuttuja. Launtaina sitten lähdettiin pelipaikoille heti aamun valjettua, hieman sateisessa ja tuulisessa kelissä. Molemmilla veneillä lähdimme koluamaan rantakivikkoja ja parin tunnin heittelyn ja Jarin sattumahauen väsyttelyn jälkeen allekirjoittaneella tärähti kala kiinni matalasta niemenkärjestä aivan Kihdin reunasta. Kala pulahti samantien pintaan. Tummanruskeasta selästä päättelin, että haukihan siellä ja aloin kelailla kalaa venettä kohti. Ensimmäisenä huomasin, että neonkeltainen Trutta roikkui suupielessä ja helpotuin, ettei tarvitsisi pelätä siiman katkeamista hampaisiin. Kala syöksähti poispäin veneestä ja seuraavan kerran kalan nähtyäni, huomasimme molemmat sen olevan taimen. Tässä kohtaa pulssi hyppäsi lähemmäs pariasataa ja kala jatkoi syöksähtelyä, veneen alle ja poispäin vuorotellen. Jarin neuvosta tajusin löysätä jarrua ja pian kala väsähtikin Jarin haaviessa sen onnistuneesti. Melkoisen tuulettamisen jälkeen punnitsin hopeisen kalan ja näytölle ilmestyi lukema 2.7 kg. Sitten pakolliset poseeraukset ja pikainen soittokierros. Hiukan rauhoituttuani starttasin veneen ja jatkoimme matkaa pohjoiseen päin. Kihdin reunan saarenrantoja heittäessämme näimme kaksi taimenen hyppyä aivan rannan tuntumassa, mutta näille eväkkäille ei meidän vieheemme kelvanneet. Tuulen yltyessä iltaa kohti, siirryimme hieman sisemmälle saariston suojaan etsimään haukia. Kopaisimme muutaman vakiohaukipaikkaani läpi vain huomataksemme ne täysin tyhjiksi. Tämän jälkeen siirtyminen mökille, pois pimeän alta. Mökillä kuulimme Sepen venekunnan kalastaneen tyhjiä taimenpaikkoja ja tuloksena oli muutama sattumahauki. Illalla olikin sitten vuorossa kalojen perkuun jälkeen syömiset ja saunomiset. Osmo ja Toni kokkailivat päivän saaliista viherpippurihaukea muiden tyytyessä valmiisiin ruokiin. Saunomisen ja makkaroiden grillaamisen jälkeen alkoivat silmäluomet painaa itse kullakin ja painuimme pehkuihin. Sunnutaiaamu valkeni melko synkkänä ja tuulisena. Tästä huolimatta otimme suunnan kohti lauantain taimenrantoja. Saarien suojasta tullessamme aukon reunaan, oli merenkäynti melkoisen kovaa ja meidän M-Busteri hyppi aika villisti, joten totesimme kalastamisen olevan vähän turhan extreme-touhua noissa oloissa. Sepe kuitenkin jäi Tonin ja Osmon kanssa uhmaamaan navakkaa etelätuulta meidän siirtyeessä Jarin kanssa haukijahtiin. Haukia lopulta löytyikin ihan mukavasti, parikymmentä luupäätä kävi veneessä, isoimman ollessa kolmisen kiloa. Jarilla oli myös hieman tukevampi kala kiiini, muttei sitä tietysti

11 saatu ylös. Toisella venekunnalla oli hieman hiljaisempaa, pari haukea ja yksi epävarma karkuutus taimenpaikalla. Reissu oli varsin onnistunut, maisemat ja kalapaikat hienoja ja kaikki saivat kalaa paikoitellen hieman haastavistakin oloista huolimatta. Kiitoksia osallistuneille mukavasta reissuseurasta! Juho Mattila