(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Transkriptio

1 L 131/41 KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/778, annettu 2 päivänä helmikuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä niiden olosuhteiden ja edellytysten määrittelemiseksi, joiden täyttyessä ylimääräisen rahoitusosuuden suorittamista jälkikäteen voidaan lykätä kokonaan tai osittain, ja perusteista, joiden mukaisesti määritetään kriittisten toimintojen sisältämä toiminta, palvelut ja toiminnot sekä ydinliiketoiminta-alueisiin sisältyvät liiketoiminta-alueet ja niihin liittyvät palvelut (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU ( 1 ) ja erityisesti sen 2 artiklan 2 kohdan ja 104 artiklan 4 kohdan, sekä katsoo seuraavaa: (1) Kriisinratkaisuviranomaisen olisi myönnettävä direktiivin 2014/59/EU 104 artiklassa tarkoitettu ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia rahoitusosuuksia koskeva lykkäys laitoksen pyynnöstä voidakseen arvioida helpommin, täyttääkö kyseinen laitos direktiivin 2014/59/EU 104 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset lykkäyksen myöntämiselle. Kyseisen laitoksen olisi toimitettava kaikki tiedot, jotka kriisinratkaisuviranomainen katsoo tarvitsevansa kyseisen arvioinnin laatimiseksi. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi otettava huomioon kaikki kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevat tiedot ilmoitusvaatimuksissa olevien päällekkäisyyksien välttämiseksi. (2) Arvioidessaan ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien rahoitusosuuksien maksamisen vaikutusta laitoksen vakavaraisuuteen tai maksuvalmiuteen kriisinratkaisuviranomaisen olisi analysoitava maksamisen vaikutusta laitoksen pääomapositioon ja maksuvalmiusasemaan. Analyysissa olisi oletettava, että laitoksen taseeseen syntyy maksettavan määrän suuruinen tappio määrän erääntymisajankohtana, ja laadittava asianmukaisen ajanjakson kattava ennuste laitoksen vakavaraisuussuhteista tämän tappion syntymisen jälkeen. Lisäksi analyysissa olisi oletettava, että varoja siirtyy vakausmaksun erääntymisajankohtana pois laitoksesta maksettavan määrän verran, ja arvioitava maksuvalmiusriski. (3) Elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmissa edellytetään, että laitosten ja kriisinratkaisuviranomaisten on pystyttävä määrittämään laitosten tai konsernien kriittiset toiminnot ja varmistamaan niiden jatkuvuus. (4) Kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kriittisten toimintojen jatkuvuus on yksi kriisinratkaisun tärkeimmistä tavoitteista. Sen tavoitteena on turvata rahoitusvakaus ja reaalitalous, ja sen vuoksi sillä on keskeinen asema elvytyksen ja kriisinratkaisun suunnitteluprosessissa. Kriittisiin toimintoihin voivat kuulua talletusten ottaminen, luotonanto ja lainanhoito, maksu-, selvitys-, säilytys- ja toimituspalvelut, tukkurahoitusmarkkinatoiminnot sekä pääomamarkkina- ja sijoitustoiminnot. (5) Laitoksen tai konsernin kriittiset toiminnot määritetään sen elvytyssuunnitelmassa. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi arvioitava elvytyssuunnitelma, ja sitä olisi käytettävä kriisinratkaisusuunnitelman perustana. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi suoritettava oma arviointinsa kriittisistä toiminnoista laatiessaan kriisinratkaisusuunnitelmaa ja osoitettava, kuinka kriittiset toiminnot ja ydinliiketoiminta-alueet voitaisiin erotella oikeudellisesti ja taloudellisesti laitoksen muista toiminnoista niiden jatkuvuuden varmistamiseksi laitoksen kaaduttua. ( 1 ) EUVL L 173, , s. 190.

2 L 131/ (6) Arvioidessaan laitoksen purkamismahdollisuuksia kriisinratkaisuviranomaisten olisi otettava huomioon, voidaanko valitulla strategialla varmistaa kriittisten toimintojen jatkuvuus ja liittyykö kyseisiä mahdollisuuksia haittaavien esteiden purkamista tai poistamista koskeva valta kriittisiin toimintoihin. Vastaavasti velkakirjojen arvon alaskirjauksen skenaariossa velkoja voitaisiin rajata alaskirjauksen ulkopuolelle, jos niiden ulkopuolelle rajaaminen on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista kriittisten toimintojen jatkuvuuden varmistamiseksi. Kriittiset toiminnot ovat merkityksellisiä myös omaisuudenhoitoyhtiön käytön kannalta, koska omaisuudenhoitoyhtiön olisi pidettävä yllä kriittisiä toimintoja. (7) Kriittiset toiminnot olisi määritettävä kaksivaiheisessa menettelyssä. Ensimmäisessä vaiheessa laitokset suorittavat itsearvioinnin laatiessaan elvytyssuunnitelmia. Toisessa vaiheessa kriisinratkaisuviranomaiset tarkastelevat yksittäisten laitosten elvytyssuunnitelmia varmistaakseen, että pankkien käyttämät menetelmät ovat yhtenäisiä ja johdonmukaisia. Koska kriisinratkaisuviranomaisilla on yleiskäsitys siitä, mitkä toiminnot ovat olennaisia koko rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpidon kannalta, niiden olisi tehtävä lopullinen päätös kriittisten toimintojen määrityksestä kriisinratkaisun suunnittelussa ja toteutuksessa. (8) Kriittisten palvelujen olisi oltava yhdelle (erityispalvelut) tai useammalle (yhteispalvelut) konserniin kuuluvalle liiketoimintayksikölle tai oikeushenkilölle suoritettavia perustana olevia toimintoja, toimintaa ja palveluita, jotka ovat tarpeen yhden tai useamman kriittisen toiminnon tarjoamiseksi. Kriittisiä palveluja voi suorittaa yksi tai useampi konserniin kuuluva yhteisö (esimerkiksi erillinen oikeushenkilö tai sisäinen yksikkö) konsernin sisällä (sisäinen palvelu) tai ne voidaan ulkoistaa ulkopuoliselle tarjoajalle (ulkoinen palvelu). Palvelu olisi katsottava kriittiseksi, jos sen häiriintyminen voi muodostaa vakavan esteen kriittisten toimintojen suorittamiselle tai estää sen kokonaan, koska kyseinen palvelu liittyy kiinteästi kriittisiin toimintoihin, jotka laitos suorittaa kolmansille osapuolille. Niiden määrityksessä noudatetaan kriittisen toiminnon määritystapaa. (9) Laitosten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi määritettävä kriittiset palvelut myös elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmissa. Siltä osin kuin kriittisiä palveluita ulkoistetaan kolmansille osapuolille, kriisinratkaisuviranomaisen olisi voitava rajata arviointinsa siihen, mikä on tarpeen sen tarkistamiseksi, onko laitos ottanut käyttöön toiminnan jatkuvuutta koskevan asianmukaisen suunnitelman. (10) Palvelun määrittämisen kriittiseksi olisi annettava laitoksille mahdollisuus varmistaa kyseisten palvelujen jatkuva saatavuus tarjoamalla ne sellaisten yhteisöjen tai yksiköiden kautta, jotka kestävät hyvin kaatumista, tai ottamalla käyttöön asianmukaisia järjestelyitä, kun niiden tarjoaja on ulkopuolinen. (11) Suurin ero kriittisen toiminnon ja ydinliiketoiminta-alueen välillä on se, mikä on kyseisen toiminnan vaikutus. Kun kriittisiä toimintoja olisi arvioitava siltä kannalta, kuinka tärkeä asema niillä on reaalitalouden ja rahoitusmarkkinoiden toiminnassa sekä siten koko rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamisessa, ydinliiketoimintaalueita olisi arvioitava sen perusteella, kuinka tärkeitä ne ovat laitokselle itselleen, kuten suhteessa siihen, kuinka suuren osan laitoksen tuloista ja voitoista niistä kertyvät rahoitusosuudet muodostavat. (12) Siltä osin kuin elvytyssuunnitelmaan olisi sisällytettävä yksityiskohtainen kuvaus menettelyistä, joilla määritetään laitoksen ydinliiketoiminta-alueiden, toimintojen ja omaisuuserien arvo ja markkinoitavuus, myös kriisinratkaisusuunnitelmassa olisi oltava kuvaus laitoksen kriittisistä operaatioista ja ydinliiketoiminta-alueista sekä selostus siitä, kuinka kriittiset toiminnot ja ydinliiketoiminta-alueet voitaisiin erotella oikeudellisesti ja taloudellisesti laitoksen muista toiminnoista niiden jatkuvuuden varmistamiseksi laitoksen kaaduttua. Kriisinratkaisutilanteessa kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden jatkuvuus voi oikeuttaa tiettyjen velkojen vapauttamisen velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisesta ja myös niiden siirtämisen omaisuudenhoitoyhtiölle. (13) Vaikka ydinliiketoiminta-alueet ovat usein kytköksissä siihen, kuinka suuri niiden osuus on laitoksen taloudellisista tuloksista, tällainen menetelmä ei välttämättä kata kaikkia ydinliiketoiminta-alueita, koska laitos voi tarjota palvelua, joka ei ole välittömästi kannattava (tai saattaa jopa aiheuttaa tappioita) mutta tuottaa merkittävää franchise-arvoa ja on sen vuoksi tärkeässä asemassa koko liiketoiminnan kannalta,

3 L 131/43 ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: I LUKU YHTEISET SÄÄNNÖKSET 1 artikla Kohde Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt seuraavista: a) olosuhteet ja edellytykset, joiden täyttyessä ylimääräisen rahoitusosuuden maksamista jälkikäteen voidaan lykätä kokonaan tai osittain direktiivin 2014/59/EU 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti; b) perusteista, joiden mukaisesti määritetään direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 35 alakohdassa tarkoitetut toiminta, palvelut ja toiminnot; c) perusteista, joiden mukaisesti määritetään direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 36 alakohdassa tarkoitetut liiketoiminta-alueet ja niihin liittyvät palvelut. Kyseisten sääntöjen soveltamisesta vastaa kriisinratkaisuviranomainen, jonka jäsenvaltio on nimennyt direktiivin 2014/59/EU 3 artiklan mukaisesti. 2 artikla Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan 1) lykkäysjaksolla enintään kuuden kuukauden jaksoa; 2) toiminnolla kokonaisuudeksi jäsenneltyä toimintaa, palveluja tai toimintoja, jotka laitos tai konserni tarjoaa kolmansille osapuolille laitoksen sisäisestä organisaatiosta riippumatta; 3) liiketoiminta-alueella kokonaisuudeksi jäsenneltyä toimintaa, menettelyitä tai toimintoja, jotka laitos tai konserni kehittää kolmansille osapuolille organisaation päämäärien saavuttamiseksi. II LUKU JÄLKIKÄTEEN SUORITETTAVIEN RAHOITUSOSUUKSIEN LYKKÄÄMINEN 3 artikla Jälkikäteen suoritettavien ylimääräisten rahoitusosuuksien lykkääminen 1. Kriisinratkaisuviranomainen voi myöntää laitoksen pyynnöstä direktiivin 2014/59/EU 104 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lykkäyksen jälkikäteen suoritettaville rahoitusosuuksille. Kyseisen laitoksen on toimitettava kaikki tiedot, jotka kriisinratkaisuviranomainen katsoo tarpeellisiksi laatiakseen arvioinnin ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien rahoitusosuuksien maksamisen vaikutuksesta sen rahoitusasemaan. Kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon kaikki kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevat tiedot selvittääkseen, täyttääkö kyseinen laitos 3 kohdassa tarkoitetun lykkäyksen edellytykset. 2. Määrittäessään, täyttääkö kyseinen laitos lykkäyksen edellytykset, kriisinratkaisuviranomaisen on arvioitava vaikutusta, joka ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien rahoitusosuuksien suorittamisella olisi kyseisen laitoksen vakavaraisuus- ja maksuvalmiusasemaan. Jos kyseinen laitos kuuluu konserniin, arvioinnissa on käsiteltävä myös vaikutusta koko konsernin vakavaraisuuteen ja maksuvalmiuteen.

4 L 131/ Kriisinratkaisuviranomainen voi lykätä ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien rahoitusosuuksien maksamista, jos se toteaa, että maksaminen aiheuttaa jonkin seuraavista: a) seuraavien kuuden kuukauden kuluessa syntyy todennäköisesti tilanne, jossa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 ( 1 ) 92 artiklassa asetetut laitoksen omia varoja koskevat vähimmäisvaatimukset jäävät täyttymättä; b) seuraavien kuuden kuukauden kuluessa syntyy todennäköisesti tilanne, jossa asetuksen (EU) N:o 575/ artiklan 1 kohdassa asetettu laitoksen maksuvalmiutta koskeva vähimmäisvaatimus, joka on täsmennetty komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 ( 2 ) 4 artiklassa, jää täyttymättä; c) seuraavien kuuden kuukauden kuluessa syntyy todennäköisesti tilanne, jossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU ( 3 ) 105 artiklassa asetettu laitoksen erityinen maksuvalmiusvaatimus jää täyttymättä. 4. Kriisinratkaisuviranomaisen on rajattava lykkäysaika ajanjaksoon, joka on tarpeen, jotta voidaan välttää laitoksen tai sen konsernin rahoitusasemaan kohdistuvat riskit. Kriisinratkaisuviranomaisen on seurattava säännöllisesti sitä, että 3 kohdassa tarkoitetut lykkäysedellytykset täyttyvät jatkuvasti koko lykkäysjakson ajan. 5. Kyseisen laitoksen pyynnöstä kriisinratkaisuviranomainen voi uusia lykkäysjakson, jos viranomainen katsoo, että 3 kohdassa tarkoitetut lykkäyksen edellytykset täyttyvät edelleen. Uusitun jakson kesto saa olla enintään kuusi kuukautta. 4 artikla Arviointi lykkäyksen vaikutuksesta vakavaraisuuteen 1. Kriisinratkaisuviranomaisen on arvioitava ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien maksuosuuksien vaikutusta laitoksen lakisääteiseen pääomapositioon. Kyseiseen arviointiin on sisällytettävä analyysi vaikutuksesta, joka jälkikäteen suoritettavien ylimääräisten rahoitusosuuksien maksamisella olisi siihen, kuinka laitos täyttää asetuksen (EU) N:o 575/ artiklassa asetetut omia varoja koskevat vähimmäisvaatimukset. 2. Jälkikäteen suoritettavien rahoitusosuuksien määrä on vähennettävä tässä arvioinnissa laitoksen omien varojen positiosta. 3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun analyysin on katettava vähintään ajanjakso, joka ulottuu komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 ( 4 ) 3 artiklan mukaiseen omien varojen vaatimusta koskevan raportoinnin seuraavaan ilmoituspäivämäärään. 5 artikla Arviointi lykkäyksen vaikutuksesta maksuvalmiuteen 1. Kriisinratkaisuviranomaisen on arvioitava ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien maksuosuuksien vaikutusta laitoksen maksuvalmiusasemaan. Kyseiseen arviointiin on sisällytettävä analyysi vaikutuksesta, joka jälkikäteen suoritettavien ylimääräisten rahoitusosuuksien maksamisella olisi siihen, kykeneekö laitos täyttämään asetuksen (EU) N:o 575/ artiklan 1 kohdassa asetetun laitoksen maksuvalmiutta koskevan vaatimuksen, joka on täsmennetty delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 4 artiklassa. ( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, , s. 1). ( 2 ) Komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta (EUVL L 11, , s. 1). ( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, , s. 338). ( 4 ) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 680/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 191, , s. 1).

5 L 131/45 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa analyysissa kriisinratkaisuviranomaisen on lisättävä delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 20 artiklan 1 kohdan mukaiseen likviditeetin nettoulosvirtauksia koskevaan laskelmaan likviditeetin ulosvirtaus, joka on 100 prosenttia sinä ajankohtana maksettavasta määrästä, jolloin ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet erääntyvät maksettaviksi. 3. Kriisinratkaisuviranomaisen on myös arvioitava 2 kohdassa tarkoitetun ulosvirtauksen vaikutus direktiivin 2013/36/EU 105 artiklassa asetettuihin erityisiin maksuvalmiusvaatimuksiin. 4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun analyysin on katettava vähintään ajanjakso, joka ulottuu täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/ artiklan mukaiseen maksuvalmiusvaatimusta koskevan raportoinnin seuraavaan ilmoituspäivämäärään. III LUKU KRIITTISTEN TOIMINTOJEN JA YDINLIIKETOIMINTA-ALUEIDEN MÄÄRITYKSEEN LIITTYVÄT PERUSTEET 6 artikla Kriittisten toimintojen määritykseen liittyvät perusteet 1. Toiminto on katsottava kriittiseksi, jos se täyttää molemmat seuraavista vaatimuksista: a) laitos tarjoaa toiminnon sellaisille kolmansille osapuolille, jotka eivät kuulu kyseiseen laitokseen tai konserniin; sekä b) kyseisen toiminnon äkillisellä häiriintymisellä olisi todennäköisesti huomattavan kielteinen vaikutus kolmansiin osapuoliin tai se aiheuttaisi todennäköisesti häiriöiden leviämisen tai heikentäisi markkinatoimijoiden yleistä luottamusta, koska kyse on kolmansille osapuolille järjestelmän kannalta merkittävästä toiminnosta sekä järjestelmän kannalta merkittävästä toiminnon tarjoavasta laitoksesta tai konsernista. 2. Arvioidessaan huomattavan kielteistä vaikutusta kolmansiin osapuoliin, toiminnon merkitystä kolmansille osapuolille järjestelmän kannalta sekä toiminnon tarjoavan laitoksen tai konsernin merkitystä järjestelmän kannalta laitoksen ja kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon laitoksen tai konsernin koko, markkinaosuus, ulkoiset ja sisäiset sidokset, monitahoisuus ja rajojen yli harjoitettava toiminta. Kolmansiin osapuoliin kohdistuvan vaikutuksen arviointiperusteisiin kuuluvat ainakin seuraavat osatekijät: a) toiminnan luonne ja laajuus, maailmanlaajuinen, kansallinen tai alueellinen ulottuvuus sekä transaktioiden volyymi ja lukumäärä; asiakkaiden ja vastapuolten lukumäärä; niiden asiakkaiden lukumäärä, joille laitos on ainoa tai pääasiallinen pankkikumppani; b) laitoksen merkitys paikallisella, alueellisella, kansallisella tai Euroopan tasolla asianomaisista markkinoista riippuen. Laitoksen merkitystä voidaan arvioida markkinaosuuden, sidosten, monitahoisuuden ja valtioiden rajat ylittävän toiminnan perusteella; c) niiden asiakkaiden ja sidosryhmien luonne, joihin toiminto vaikuttaa, kuten muun muassa vähittäisasiakkaat, yritysasiakkaat, pankkien väliset asiakkaat, keskusvastapuoliyhteisöt ja julkisyhteisöt; d) toiminnon mahdollisesti aiheuttama häiriö markkinoilla, infrastruktuureissa, asiakkaiden keskuudessa ja julkisissa palveluissa. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon erityisesti vaikutus kyseisten markkinoiden likvidiyteen, asiakasyrityksissä aiheutuneen häiriön vaikutus ja laajuus sekä lyhyen aikavälin likviditeettitarpeet; merkityksellisyys vastapuolten, asiakkaiden ja yleisön kannalta; asiakkaiden reagointikyky ja -nopeus; merkitys muiden markkinoiden toiminnan kannalta; vaikutus muiden markkinoiden likvidiyteen, toimintoihin ja rakenteeseen; vaikutus tärkeimpiin asiakkaisiin sidossuhteessa oleviin muihin vastapuoliin ja toiminnon vuorovaikutus muiden palveluiden kanssa. 3. Reaalitalouden ja finanssimarkkinoiden kannalta olennainen toiminto on katsottava korvattavissa olevaksi, jos se voidaan korvata hyväksyttävällä tavalla ja kohtuullisessa ajassa samalla, kun vältetään järjestelmätason ongelmat reaalitaloudessa ja finanssimarkkinoilla.

6 L 131/ Arvioitaessa toiminnon korvattavuutta on otettava huomioon seuraavat perusteet: a) kyseisen toiminnon markkinoiden rakenne ja korvaavien tarjoajien saatavilla olo; b) muiden tarjoajien kapasiteettivalmiudet, toiminnon suorittamista koskevat vaatimukset ja mahdolliset markkinoille pääsyn tai toiminnan laajentamisen esteet; c) muiden tarjoajien kannustimet alkaa harjoittaa kyseistä toimintaa; d) aika, jonka palvelun käyttäjät tarvitsevat siirtyäkseen uuteen palveluntarjoajaan, ja siirrosta aiheutuvat kustannukset, aika, jonka muut kilpailijat tarvitsevat alkaakseen hoitaa toimintoja, ja se, onko kyseinen aika riittävän pitkä merkittävien häiriöiden ehkäisemiseksi riippuen palvelun tyypistä. 4. Palvelu katsotaan kriittiseksi, jos siinä ilmenevä häiriö voi muodostaa vakavan haitan yhden tai useamman kriittisen toiminnon suorittamiselle tai estää sen suorittamisen. Palvelua ei katsota kriittiseksi, jos toinen tarjoaja voi tarjota sen kohtuullisessa ajassa vastaavassa laajuudessa palvelun tavoitteen, laadun ja kustannusten kannalta. 5. Kyse on toiminnoissa tai palveluissa ilmenevästä häiriöstä, kun toimintoja ja palveluita ei enää tarjota vastaavassa laajuudessa, vastaavin edellytyksin ja vastaavan laatuisina, jollei kyseisen toiminnon tai palvelun tarjoamisen muutos tapahdu hallitusti. 7 artikla Ydinliiketoiminta-alueiden määritykseen liittyvät perusteet 1. Ydinliiketoiminta-alueiksi katsotaan sellaiset liiketoiminta-alueet ja niihin liittyvät palvelut, jotka edustavat olennaisia tulon, voiton tai franchise-arvon lähteitä laitokselle tai konsernille, johon laitos kuuluu. 2. Ydinliiketoiminta-alueet on määritettävä laitoksen sisäisen organisaation ja sen yritysstrategian perusteella sekä sen perusteella, kuinka suuri näiden ydinliiketoiminta-alueiden osuus on laitoksen taloudellisista tuloksista. Ydinliiketoiminta-alueiden indikaattoreita ovat muun muassa seuraavat: a) ydinliiketoiminnosta kertyvän tulon prosentuaalinen osuus kokonaistuloista; b) ydinliiketoiminnosta kertyvän voiton prosentuaalinen osuus kokonaisvoitosta; c) pääoman tai kokonaispääoman tuotto; d) varat, tulot ja tuotot yhteensä; e) asiakaskunta, maantieteellinen läsnäolo, tuotemerkki ja toiminnalliset synergiat muiden samaan konserniin kuuluvien yritysten kanssa; f) ydinliiketoiminnan lakkauttamisen vaikutus kustannuksiin ja tuottoihin, jos se on rahoituksen tai likviditeetin lähde; g) ydinliiketoiminnon kasvunäkymät; h) liiketoiminnan houkuttelevuus mahdollisena hankintakohteena kilpailijoille; i) markkinapotentiaali ja franchise-arvo. Tulevaisuudessa odotettavissa olevat tulot, kasvunäkymät ja franchise-arvo voidaan ottaa huomioon ydinliiketoimintaalueen määrityksessä, jos niiden tueksi esitetään uskottavia, tositteilla tuettuja ennusteita, joissa esitellään niiden perustana olevat olettamukset. 3. Ydinliiketoiminta-alueet voivat tukeutua toimintaan, joka ei tuota sinänsä suoraa voittoa laitokselle mutta joka tukee laitoksen ydinliiketoiminta-alueita ja myötävaikuttaa siten välillisesti laitoksen voittoihin.

7 L 131/47 IV LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET 8 artikla Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä 2 päivänä helmikuuta Komission puolesta Puheenjohtaja Jean-Claude JUNCKER