PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Transkriptio

1 Hallituksen esitys Eduskunnalle työttömyysturvalaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi työttömyysturvaa koskeva lainsäädäntö kokonaisuudessaan. Uuteen työttömyysturvalakiin koottaisiin eri laeissa olevat työttömyyden aikaista toimeentuloturvaa koskevat säännökset. Erillislait ja eri lakeihin sisältyvät työttömyysajan toimeentuloturvaa koskevat säännökset kumottaisiin. Esitys on osa lainsäädäntökokonaisuutta, jolla pyritään selkeyttämään toimeentuloturvaa koskevaa lainsäädäntöä. Työttömyysetuuksista ja niihin liittyvistä kansalaisten oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädettäisiin mahdollisuuksien mukaan yhtenäisesti yhdessä laissa. Lainsäädännön rakenne uudistettaisiin ja yksittäisten säännösten sanamuotoja täsmennettäisiin. Perustuslain asettamat vaatimukset säädöstasosta ja valtuussäännöksistä sekä soveltamista ja toimeenpanoa ohjaava vakiintunut tulkintakäytäntö otettaisiin huomioon säännöksiä täsmennettäessä. Toimeentuloetuudet erityisesti työmarkkinatuessa mutta myös muussa työttömyysturvassa ovat monin tavoin sidoksissa työhallinnon työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Esitykseen liittyy kiinteästi erikseen annettava hallituksen esitys julkista työvoimapalvelua koskevaksi laiksi, johon koottaisiin eri laeissa oleva työvoimapolitiikkaa koskeva sääntely. Kokonaisuudistusta koskeva esitys on edellä todetun mukaisesti luonteeltaan pääasiassa lainsäädäntötekninen. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin myös eräitä lähinnä ansioon suhteutettuun päivärahaan liittyviä muutoksia, jotka koskevat muun muassa päivärahan saamisedellytyksiä, tasoa sekä enimmäisaikaa, jolta etuutta maksetaan. Esityksen mukaan eroraha liitettäisiin osaksi työttömyysturvaa siten, että ansiopäiväraha maksettaisiin korotettuna 130 päivän ajalta henkilölle, joka on irtisanottu taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Edellytyksenä olisi vähintään 20 vuoden työhistoria ja 5 vuoden jäsenyys työttömyyskassassa. Erorahan aikuiskoulutuslisä korvattaisiin maksamalla työvoimakoulutuksen ansiotuki ja työttömien koulutuspäiväraha koulutuksen ajalta vastaavalla tavalla korotettuna. Työttömyyspäivärahan kestoa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että työnhakijalla olisi oikeus saada työttömyyspäivärahaa sen kuukauden loppuun, jolloin hän täyttää 65 vuotta (lisäpäiväoikeus), jos hänellä on työttömyyspäivärahaoikeuden 500 päivän enimmäisajan täyttyessä työhistoriaa vähintään 5 vuotta viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana ja hän on täyttänyt 59 vuotta. Lisäpäiviltä maksettavan päivärahan tasoa korotettaisiin siten, että ansio-osan yliteprosentti olisi 32,5, jos työnhakijalla on työhistoriaa vähintään 20 vuotta. Työhistoria laskettaisiin kuten aikuiskoulutustuessa. Huomioon otettaisiin siten työskentely myös alle 23-vuotiaana. Eläkejärjestelmissä rekisteröidyn työn lisäksi työntekoon rinnastettavana aikana otettaisiin osaksi huomioon muun muassa eräät perhepoliittiset vapaat. Päivärahaoikeuden uusimisen ehtona olevaa työssäoloehtoa ehdotetaan lyhennettäväksi kahdeksaan kuukauteen eli 34 viikkoon. Päivärahan saamisen ehtona olevan työssäoloehdon tarkastelujaksoa pidennettäisiin 28 kuukauteen. Soviteltua päivärahaa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kokoaikaisista työsuhteista sovittelun piirissä olisivat työsuhteet, jotka kestävät enintään kaksi viikkoa. Säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi myös sovittelujaksoa ja työtuloa koskevilta osilta sekä menettelytapojen osalta siten, että soviteltua päivärahaa voitaisiin hakijan ilmoituksen perus B

2 2 teella maksaa myös ennakkomaksuna ennen varsinaisen päätöksen antamista. Yrittäjien työttömyysturvaa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kassasta toiseen siirryttäessä työskentelyn työssäoloehtoon hyväksilukemista helpotetaan. Takautuvasti myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden perusteella tapahtuvasta työttömyysetuuksien takaisinperinnästä etuudensaajalta luovuttaisiin siltä osin kuin työttömyysetuus ylittää henkilön saaman eläke-etuuden määrän. Lomakorvauksen jaksotusta koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi työsuhteen pituutta ja jaksotettavaa palkkaa koskevilta osin. Työmarkkinatuen käyttöä ehdotetaan laajennettavaksi kolmivuotisena kokeiluna siten, että työmarkkinatukea maksettaisiin työnantajalle yhdistelmätukena ilman työllistämistukiosuutta vähintään 200 päivältä työmarkkinatukea saaneiden työttömien työllistämiseksi. Esityksessä ehdotetaan myös tarkistettavaksi tietojen saamista ja luovuttamista koskevia työttömyysturvalain ja työttömyyskassalain säännöksiä vastamaan perustuslain asettamia edellytyksiä. Työttömyysturvalakia koskevan kokonaisuudistuksen vuoksi ehdotetaan tehtäväksi muutoksia myös työttömyyskassalakiin, maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettuun lakiin, kuntouttavasta työtoiminnasta annettuun lakiin ja toimeentulotuesta annettuun lakiin. Esitys liittyy valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan 1 päivänä tammikuuta Lisäpäiväoikeutta koskevat muutokset ehdotetaan tulevaksi voimaan siten, että vuonna 1949 tai sitä ennen syntyneisiin henkilöihin sovellettaisiin nykyisiä säännöksiä.

3 3 SISÄLLYSLUETTELO ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1 SISÄLLYSLUETTELO...3 YLEISPERUSTELUT Johdanto Nykytila Lainsäädäntö ja käytäntö Yleistä Työttömyysturvan työvoimapoliittiset edellytykset...8 Työtön työnhakija...9 Työmarkkinoiden käytettävissä oleminen sekä opiskelun ja yritystoiminnan vaikutus...9 Omasyinen työttömyys Ansiopäiväraha ja peruspäiväraha...10 Palkansaajan työssäoloehto...10 Yrittäjän työssäoloehto...12 Päivärahan suuruus...12 Palkansaajan ansiopäivärahan suuruuden uudelleen määrittely...14 Päivärahakauden kesto Työmarkkinatuki...15 Työvoimapoliittiset toimenpiteet...16 Ylläpitokorvaus...16 Työnhakusuunnitelma...17 Työmarkkinatuen maksaminen työnantajalle...17 Matka-avustus...18 Työmarkkinatuen määrä Soviteltu työttömyysetuus...19 Soviteltuun työttömyysetuuteen oikeutetut henkilöt...19 Sovitellun työttömyyspäivärahan suuruus...20 Sovittelujakson pituus...21 Sovitellun työttömyysetuuden enimmäisaika Erorahajärjestelmä Työttömyyseläke Nykytilan arviointi Lainsäädäntö Työttömyyspäiväraha ja erorahajärjestelmä Yhdistelmätuki Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi...27

4 Lainsäädännön selkeyttäminen Ansiopäivärahajärjestelmän ja yhdistelmätuen kehittäminen Keskeiset ehdotukset Työttömyysturvalain uudistaminen luku. Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto luku. Työmarkkinatuen määrä ja kesto luku. Muutoksenhaku luku. Erinäisiä säännöksiä 15 luku. Voimaantulosäännökset Ansiopäivärahaa koskevat ehdotukset...29 Korotettu ansio-osa...29 Työssäoloehto...30 Soviteltu työttömyysetuus...30 Muut ehdotukset Yhdistelmätuen käyttömahdollisuuksien kehittäminen Esityksen vaikutukset Taloudelliset vaikutukset...31 Korotettu ansio-osa...31 Työssäoloehto...32 Soviteltu työttömyyspäiväraha...32 Lisäpäiväoikeus...32 Lomakorvausten ja työnantajalta saatujen taloudellisten etuuksien jaksotus...33 Takautuvasti myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden takaisinperinnästä luopuminen...33 Muut muutosehdotukset...33 Työttömyysturvan kokonaisvaikutukset...33 Vaikutukset asumistukeen ja toimeentulotukeen Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan...34 Korotettu ansio-osa...34 Työssäoloehto...34 Soviteltua työttömyyspäivärahaa koskevat muutokset...35 Lisäpäiväoikeus...35 Muut vaikutukset Asian valmistelu...36 Lainsäädännön tekninen uudistaminen...36 Ansiopäivärahaa koskevat ehdotukset Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja Riippuvuus muista esityksistä Työvoimapolitiikkaa koskevan lainsäädännön uudistaminen Muut sosiaaliturvaa koskevat muutosehdotukset...37 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT Lakiehdotusten perustelut Työttömyysturvalaki...39 I OSA...39 YHTEISET SÄÄNNÖKSET...39

5 5 1 luku. Yleiset säännökset luku. Etuuden saamisen työvoimapoliittiset edellytykset luku. Etuuden saamisen yleiset rajoitukset luku. Soviteltu ja vähennetty työttömyysetuus...54 II OSA...58 TYÖTTÖMYYSPÄIVÄRAHA luku. Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset luku. Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto...63 III OSA...67 TYÖMARKKINATUKI luku. Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset luku. Työmarkkinatuen erityiset työvoimapoliittiset rajoitukset luku. Työmarkkinatuen määrä ja kesto...73 IV OSA...74 KOULUTUSPÄIVÄRAHA luku. Koulutuspäivärahaa koskevat säännökset...74 V OSA...75 TOIMEENPANO JA MUUTOKSENHAKU luku. Toimeenpanoa koskevat säännökset luku. Muutoksenhaku...78 VI OSA...80 ERINÄISET SÄÄNNÖKSET luku. Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset luku. Erinäisiä säännöksiä luku. Voimaantulosäännökset Työttömyyskassalaki Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta Laki kuntouttavasta työtoiminnasta Laki toimeentulotuesta Tarkemmat säännökset Valtioneuvoston asetukset Ministeriön asetukset Voimaantulo Säätämisjärjestys...89 LAKIEHDOTUKSET...90 Työttömyysturvalaki...90 työttömyyskassalain muuttamisesta maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain muuttamisesta kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain muuttamisesta toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta LIITE...136

6 6 RINNAKKAISTEKSTIT työttömyyskassalain muuttamisesta maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain muuttamisesta kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain muuttamisesta toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta...151

7 7 YLEISPERUSTELUT 1. Johdanto Työttömyysajan toimeentuloturvaa koskevaan lainsäädäntöön tehtiin 1990-luvulla useita perustavanlaatuisia muutoksia, joiden tavoitteena oli kannustavuuden lisääminen ja voimavarojen suuntaaminen aktiivisiin työmarkkinoille palaamisen edellytyksiä parantaviin toimenpiteisiin. Vakuutusperiaatetta eli ansioturvan ja sen rahoituksen välistä yhteyttä voimistettiin ja vastikkeellisuuden lisääntyminen työttömyysturvassa näkyi erityisesti työvoimapoliittisten säännösten muutoksissa. Järjestelmää myös laajennettiin palkkatyössä olevien ohella yrittäjiin. Perusoikeuksia koskevat säännökset heijastuivat työttömyysturvalainsäädännön kehittymiseen perustoimeentuloturvan takaamisen ohella etenkin säänneltävien asioiden ja säännösten yksityiskohtaisuuden lisääntymisenä. Myös kansainvälistymisellä oli omalta osaltaan vaikutuksensa lainsäädännön kehittymiseen. Edellä todetut lainsäädäntömuutokset on tehty eri vaiheissa osittaisuudistuksina. Pääperiaatteena uudistuksissa on ollut, että uudet perusoikeuksia turvaavat tai aktiivitoimenpiteisiin tähtäävät taikka järjestelmää laajentavat muutokset on tehty erillislakeina kuitenkin siten, että useissa keskeisissä asioissa on tukeuduttu ja viitattu työttömyysturvalakiin. Tällaisia uudistuksia ovat muun muassa työmarkkinatukea ja koulutuspäivärahaa koskevien järjestelmien kehittäminen. Työttömyysaikaiseen toimeentuloturvaan ja työvoimapolitiikkaan liittyviä järjestelmiä kehitettiin pitkään perusrakenteeltaan itsenäisinä, erillisinä kokonaisuuksina, mikä vaikeuttaa niitä koskevien lakien yhteistarkastelua. Järjestelmiä koskevassa säätelyssä on olennaisia rakenteellisia eroja, jotka monimutkaistavat kokonaistarkastelua. Toimeentuloturvaa ja aktiivitoimenpiteitä on laajemmin pyritty tietoisesti sovittamaan yhteen vasta 1990-luvun puolivälistä alkaen. Tällöin joukkotyöttömyyden aiheuttamassa toimintaympäristössä olivat työttömyysturvan ja työvoimapolitiikan, varsinkin työvoimapoliittisten toimenpiteiden, yhtymäkohdat korostuneet. Samanaikaisesti työmarkkinoilla sekä työvoimapolitiikan linjauksissa ja painopisteissä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Toimeentuloturvan kattavuutta, kannustavuutta ja omatoimisuuden tukemista korostavat linjaukset ovat viime vuosina korostuneet toimeentuloturvaan ja työvoimapolitiikkaan liittyvien järjestelmien yhteensovittamisessa. Erityisesti työmarkkinatuen soveltamisalaa on useilla muutoksilla laajennettu aktiivitoimenpiteiden aikaiseksi toimeentuloturvaksi sekä työllistymisen tueksi. Linjausten edellyttämät säädösmuutokset on tehty voimassa olleisiin lakikokonaisuuksiin, joiden toisistaan poikkeavaan rakenteeseen ja systematiikkaan muutokset ovat olleet vaikeasti sovitettavissa. Samanaikaisesti työvoimapolitiikan uudistuksen yhteydessä on voimakkaasti korostettu työnhakijan oikeuksia ja velvollisuuksia sekä niiden läpinäkyvyyttä. Käytännössä keskeiset työttömän työnhakijan velvollisuudet ja seuraamukset niiden laiminlyönnistä on määritelty toimeentuloturvaa koskevassa lainsäädännössä. Lainsäädäntökokonaisuus on edellä todetusta johtuen muodostunut monimutkaiseksi, vaikeasti hallittavaksi ja monissa kohdin myös tulkinnanvaraiseksi. Toimeentuloturvalainsäädännön yleensäkin ja myös työttömyysturvaa koskevan lainsäädännön selkeyttämiseen tähtääviä vaatimuksia onkin toistuvasti esitetty muun muassa eduskunnan, eduskunnan oikeusasiamiehen ja Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen taholta. Tarve selkeyttää toimeentuloturvaa koskevaa lainsäädäntöä on noussut yhä voimakkaammin esiin myös käytännön asiakaspalvelun näkökulmasta sekä asiakkaiden että toimeenpanijoiden kuten Kansaneläkelaitoksen toimistojen,

8 8 työttömyyskassojen ja työvoimatoimistojen taholta. 2. Nykytila 2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö Yleistä Nykytilaa koskevassa osassa kuvataan työttömyysajan toimeentuloturvaa koskevaa lainsäädäntöä ja käytäntöä yksityiskohtaisemmin niiden säännösten osalta, joihin ehdotetaan olennaisia sisällöllisiä muutoksia tai joiden selvittäminen on tarpeellista lainsäädännön rakenteeseen esitettyjen muutosten havainnollistamiseksi. Muilta osin voimassa olevan lainsäädännön sisältö esitetään yleisluonteisemmin ja tuodaan esille järjestelmän keskeiset piirteet. Lainsäädännön rakenne on lyhyesti kuvattu seuraavassa. Työttömyysaikaisen toimeentuloturvan peruslaki on vuonna 1985 annettu työttömyysturvalaki (602/1984), jota ansioturvan toimeenpanon osalta täydentää samana vuonna annettu työttömyyskassalaki (603/1984). Perusturvan toimeenpanoon liittyviä, Kansaneläkelaitosta koskevia säännöksiä on myös sairausvakuutuslaissa (364/1963). Työttömyysturvalaissa säädetään työttömyysetuuksien saamisen yleisistä edellytyksistä ja rajoituksista sekä työvoimapoliittisista edellytyksistä, peruspäivärahasta ja ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta, lainsäännön toimeenpanosta kuten etuuksien hakemisesta, myöntämisestä ja maksamisesta, muutoksenhausta ja muusta hallinnosta ja viranomaisista. Työttömyysturvalakia täydentää perustoimeentulon turvaamiseen tarkoitettu, vuonna 1993 annettu laki työmarkkinatuesta (1542/1993). Työmarkkinatuki on määritelty työttömän työnhaun ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden aikaisen toimeentulon turvaamiseksi tarkoitetuksi tueksi, jonka avulla edistetään ja parannetaan tuen saajan työmarkkinoille hakeutumisen tai palaamisen edellytyksiä. Työmarkkinatukilakiin kytkeytyy puolestaan joukko muita lakeja, joissa säädetään työmarkkinatuen maksamisesta eräissä erityistilanteissa. Tärkeimpiä niistä ovat laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (493/1999), jossa säädetään työmarkkinatuen maksamisesta kotoutumistukena sekä laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001), jossa säädetään työmarkkinatuen maksamisesta kuntouttavan työtoiminnan ajalta. Työttömän ammatillisesta koulutuksesta ja sen aikaisesta toimeentuloturvasta säädetään työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (763/1990) ja työttömän omaehtoisen opiskelun tukemisesta annetussa laissa (1402/1997). Työttömyysetuuksien rahoituksesta on vuonna 1998 annettu erillinen laki (555/1998), jota täydentävät työttömyysturvalain perusturvan rahoitusta ja työttömyyskassalain yrittäjäkassojen rahoitusta koskevat säännökset. Työttömyysaikaista toimeentuloturvaa täydentävät erorahajärjestelmä, josta säädetään Koulutus- ja erorahastossa annetussa laissa (537/1990) ja työttömyyseläkettä koskevat säännökset työeläke- ja kansaneläkelainsäädännössä Työttömyysturvan työvoimapoliittiset edellytykset Työttömyysturvan työvoimapoliittisista edellytyksistä säädetään nykyisen työttömyysturvalain 2 luvussa. Eräistä edellytyksistä säädetään lisäksi tarkemmin työttömyysturvan työvoimapoliittisista edellytyksistä annetussa asetuksessa (1368/1990). Työttömyysturvan työvoimapoliittisia edellytyksiä ovat työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset, jotka koskevat työnhakijaksi ilmoittautumista ja työhakemuksen voimassaoloa, työmarkkinoiden käytettävissä olemista, yritystoiminnan tai opiskelun vaikutusta tahi omasyistä työttömyyttä, kuten työstä tai koulutuksesta kieltäytymistä tai eroamista. Työmarkkinatuesta annetun lain 13 :n, 15 :n 4 momentin ja 20 :n mukaan vastaavia työvoimapoliittisia edellytyksiä sovelletaan oikeuteen saada työmarkkinatukea. Työvoimatoimisto tai -toimikunta antaa lausunnon Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle työvoimapoliittisten edellytysten täyttymisestä. Lausunto on etuuden maksajaa sitova.

9 9 Työtön työnhakija Työttömyyspäivärahaoikeuden syntymisen edellytyksenä on, että työtön on ilmoittautunut työvoimatoimistoon kokoaikatyön hakijaksi. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevalla on kuitenkin oikeus päivärahaan hakiessaan osa-aikatyötä. Työttömyyspäivärahaoikeuden säilymisen edellytyksenä on, että työnhakija pitää työnhakunsa voimassa työvoimatoimistossa. Työnhaku pidetään voimassa uusimalla se työvoimatoimiston määrällä tavalla. Työmarkkinoiden käytettävissä oleminen sekä opiskelun ja yritystoiminnan vaikutus Työttömyyspäivärahaoikeus edellyttää, että työtön työnhakija on työmarkkinoiden käytettävissä. Työmarkkinoiden käytettävissä ei ole henkilö, joka asettaa sellaisia rajoituksia, jotka ovat esteenä tarjotun työn tai koulutuksen vastaanottamiselle tai jotka ovat johtaneet työstä tai koulutuksesta eroamiseen. Mahdollisten esteiden poistamiseen, kuten lastenhoidon järjestämiseen, työnhakijalle on varattava kohtuullinen aika. Henkilö ei ole työmarkkinoiden käytettävissä sellaisena aikana, jona hän muun kuin satunnaisen ja lyhyen ulkomaanmatkan tai esimerkiksi asevelvollisuuden, vapausrangaistuksen taikka sairaalassa tapahtuvan hoidon tai muun tähän verrattavan laitoshoidon vuoksi on estynyt olemasta työmarkkinoilla. Päätoimisella opiskelijalla ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan. Päätoimisella opiskelijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuksiin myöskään opiskelun loma-ajalta. Työttömänä aloitettu korkeakoulututkintoon tähtäävä opiskelu, lukio-opiskelu, sekä ammatillisessa oppilaitoksessa tai kansanopistossa tapahtuva päiväopiskelu on aina päätoimista. Samoin muu opiskelu on aina päätoimista, mikäli koulutussuunnitelman mukainen työmäärä on keskimäärin vähintään 25 tuntia viikossa tai 3 opintoviikkoa kuukaudessa. Vastaavasti harrastusluonteinen opiskelu tai opiskelu aikuislukiossa ei lähtökohtaisesti ole päätoimista opiskelua. Työttömyysetuuteen ei ole oikeutta päätoimisella yrittäjällä. Työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea ei voida maksaa, mikäli työnhakija harjoittaa päätoimista yritystoimintaa tai sitä vastaavaa omaa työtä. Työttömyysturvajärjestelmässä yritystoimintaa harjoittavaksi katsotaan henkilö, joka on päätointaan varten velvollinen vakuuttamaan itsensä yrittäjien eläkelain (468/1969) (YEL) tai maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) (MYEL) mukaisesti sekä eräin edellytyksin yrittäjän perheenjäsen ja yrityksen osaomistaja, joka työskentelee yritystoiminnassaan edellyttäen, että toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Henkilö, joka on aikaisemmin toiminut päätoimisena yrittäjänä, katsotaan päätoimiseksi yrittäjäksi, kunnes yritystoiminta on todisteellisesti kokonaan lopetettu tai se on ollut keskeytyneenä yhdenjaksoisesti neljän kuukauden ajan. Rajoitusta ei sovelleta henkilöön, jonka yritystoiminta on ollut sivutoimista tai luonnonolosuhteista johtuen kausiluontoista, eikä henkilöön, jota on pidettävä palkansaajaan rinnastettavana yrittäjänä. Omasyinen työttömyys Työnhakijalla, joka on omalla menettelyllään aiheuttanut työttömyytensä tai myötävaikuttanut sen pitkittymiseen, ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan määräajalta. Korvaukseton määräaika edellyttää kuitenkin, ettei työnhakija voi esittää menettelylleen pätevää syytä. Määräaika on työnhakijan menettelystä ja tarjotun työn kestosta riippuen yksi, kaksi tai kolme kuukautta. Jos työnhakijan menettely on ollut toistuvaa ja osoittaa työhaluttomuutta tai haluttomuutta osallistua koulutukseen, hänellä on oikeus työttömyysetuuteen vasta oltuaan työssä tai koulutuksessa vähintään kolmen kuukauden ajan (työssäolovelvoite). Omasyisenä työttömyytenä pidetään työstä kieltäytymistä ja eroamista, koulutuksesta kieltäytymistä tai eroamista, työmarkkinoilta poissaoloa, työnhakusuunnitelman laatimisesta kieltäytymistä ja toistuvaa kieltäytymistä työnhakusuunnitelmaan sisältyvistä työllistymistä edistävistä toimenpiteistä sekä niiden keskeyttämistä. Kieltäytymiseen rinnastetaan työnhakijan oma menettely, jonka johdosta hän ei ole tullut työhön tai koulu-

10 10 tukseen valituksi, ja vastaavasti eroamiseen rinnastetaan työnhakijan omasta menettelystä johtunut erottaminen. Lisäksi työttömyyttä pidetään omasyisenä, jos työnhakija olennaisesti laiminlyö toteuttaa työnhakusuunnitelmaansa sen jälkeen kun hänen yhdenjaksoinen työttömyytensä on kestänyt vähintään viisi kuukautta Ansiopäiväraha ja peruspäiväraha Palkansaajan työssäoloehto Työssäoloehdon täyttäminen on työttömyyspäivärahan saamisen edellytys. Peruspäivärahan osalta työssäoloehdosta säädetään työttömyysturvalain 13 :ssä sekä palkansaajan että yrittäjän osalta. Ansioon suhteutetun päivärahan työssäoloehdosta säädetään palkansaajan osalta 16 :ssä ja yrittäjän osalta 16 a :ssä. Peruspäivärahan myöntämisen edellytyksenä työssäoloehto on ollut lukien. Työttömyyspäiväraha on luonteeltaan työttömyysvakuutuksen perusteella maksettava etuus. Työssäoloehdon tarkoituksena on osoittaa, että henkilö on ollut vakiintuneesti työmarkkinoilla ja on saanut toimeentulonsa työstä. Ansiopäivärahan myöntämisen edellytyksenä on työssäoloehdon täyttämisen lisäksi, että henkilö on ollut työttömyyskassan jäsen vähintään 10 edellisen kuukauden ajan. Palkansaajakassan jäseneksi pääsee työttömyyskassalain 3 :n 1 momentin mukaan Suomessa asuva palkkatyöntekijä, joka ei ole täyttänyt 65 vuotta ja joka työskentelee sellaisessa ammatissa tai työalalla, joka kuuluu kassan toiminnan piiriin. Jäsenyys alkaa työttömyyskassalain 3 :n 8 momentin mukaan siitä päivästä, josta alkaen henkilö on maksanut jäsenmaksunsa, aikaisintaan kuitenkin siitä päivästä, jona hän on kirjallisesti hakenut kassan jäsenyyttä. Peruspäivärahaa maksetaan työssäoloehdon täyttäneelle henkilölle, joka ei ole ollut työttömyyskassan jäsen vähintään 10 edellistä kuukautta. Palkansaajalta työttömyyspäivärahan myöntämiseksi edellytetyn työssäoloehdon pituus on 43 kalenteriviikkoa. Työssäoloehto karttuu vain työ-, toimi- tai virkasuhteessa tehdystä palkkatyöstä, jossa on työsuhteen tunnusmerkit. Siten esimerkiksi omaishoito tai perhehoito eivät ole työssäoloehtoon kelpaavaa työtä. Työstä tulee maksaa asianmukaiset verot sekä työttömyys- ja eläkevakuutus- sekä sosiaaliturvamaksut, joiden laiminlyönti työntekijän suostumuksella johtaa siihen, ettei työ kelpaa työssäoloehtoon. Näennäistä työssäoloa työssäoloehdon täyttämiseksi ei oteta huomioon. Yrittäjäasemassa tehtyä työtä ei mahdollisesta työsopimuksesta huolimatta oteta huomioon palkansaajan työssäoloehdossa. Työssäoloehdossa huomioon otettavan työn tulee täyttää työaikaa ja palkkaa koskevat minimiedellytykset. Työssäoloehto karttuu sellaisilta kalenteriviikoilta, joina henkilö on ollut työssä vähintään 18 tuntia. Jos henkilön työaika on määritelty periodeittain, tulee työajan olla tasoittumisjakson aikana keskimäärin 18 tuntia kalenteriviikossa. Muu työajan vaihtelu huomioon ottaen voidaan työssäoloehdossa ottaa huomioon henkilön pyynnöstä myös sellainen neljän peräkkäisen kalenteriviikon ajanjakso, jona työaika on yhteensä vähintään 80 tuntia. Edellytyksenä tällöin on lisäksi, että työaika on jakaantunut kullekin neljästä viikosta. Työssäoloehtoon luetaan myös sellainen palkallinen aika, jona henkilö ei tee tosiasiallisesti työtä sairaus-, äitiys- tai vuosiloman takia tai on kertausharjoituksissa tai irtisanomisajalla ilman työntekovelvoitetta. Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen muussa valtiossa täytetyt vakuutus- ja työskentelykaudet otetaan huomioon määrättäessä oikeudesta ansioon suhteutettuun päivärahaan. Tällaiset kaudet luetaan työssäoloehtoon, jos henkilö on työskennellyt Suomessa välittömästi ennen työttömyyttä vähintään neljä viikkoa. Kaudet otetaan huomioon myös silloin, jos työ on tarkoitettu kestämään neljä viikkoa, mutta se on päättynyt henkilöstä riippumattomasta syystä jo aiemmin. Työttömyysturvalain täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa (742/1984) on säädetty poikkeuksia työaikaa koskevasta edellytyksestä eräillä työaloilla. Asetuksen mukaan opetusalalla työssäoloehdossa huomioon otettavaksi viikoksi katsotaan jokainen sellainen viikko, jona henkilön viikoittainen työaika on ollut vähintään puolet kysymyksessä olevan opetusalan päätoimisen tun-

11 11 tiopettajan alimmasta viikoittaisesta työtuntimäärästä. Sellaisella opetusalalla, jolla ei ole päätoimisia tuntiopettajia, työssäoloehdon täyttymiseksi viikoittaisen työajan on tullut olla vähintään kahdeksan tuntia. Opetusalalla voidaan henkilön pyynnöstä ottaa huomioon myös sellainen neljän peräkkäisen viikon ajanjakso, jona työaika on yhteensä ollut vähintään 34 tuntia jakaantuneena kullekin viikolle. Työttömyysturvalain täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa on lisäksi säännelty kotityöntekijän työssäoloehdosta. Kotityöntekijällä tarkoitetaan asetuksessa työsuhteessa olevaa, kotonaan ulkopuoliselle työnantajalle työtä tekevää henkilöä. Kotityöntekijän osalta työssäoloehdossa voidaan ottaa huomioon jokainen sellainen viikko, jona palkka on ollut vähintään kolme neljäsosaa kysymyksessä olevan alan työehtosopimuksen mukaisesta täysi-ikäiselle, täysin työkykyiselle henkilölle maksettavasta vähimmäispalkasta. Ellei alalla ole työehtosopimusta, palkan on oltava vähintään kolme neljäsosaa peruspäivärahan 40-kertaisesta määrästä kuukaudessa. Työttömyysturvalain täytäntöönpanosta annetun asetuksen mukaan urheilutoiminta voidaan ottaa peruspäivärahan myöntämisen edellytyksenä olevassa työssäoloehdossa huomioon kaikkina sellaisina viikkoina, joina henkilön urheilemisesta saama verotettava tulo on ollut kuukauden tarkastelujakson aikana vähintään peruspäivärahan 40-kertainen määrä. Työssäoloehdossa huomioon otettavan työn palkan tulee olla työehtosopimuksen mukainen. Ellei alalla ole työehtosopimusta, tulee kokoaikatyön palkan vastata vähintään peruspäivärahan 40-kertaista määrää kuukaudessa. Siten esimerkiksi puolipäivätyötä tekevän henkilön palkan on työehtosopimuksettomalla alalla vastattava peruspäivärahan 20-kertaista määrää kuukaudessa työssäoloehdon karttumiseksi. Työssäoloehdon täyttymistä tarkastellaan enintään 24 kuukauden ajalta ennen aikaa, jolta päivärahaa haetaan. Tarkastelujaksoa pidennetään, jos henkilö ei muuten täytä työssäoloehtoa ja tämä on johtunut siitä, että hän on laissa mainituista hyväksyttävistä syistä johtuen ollut estynyt olemasta työmarkkinoilla. Tarkastelujakson pidennysperusteena laissa on mainittu sairaus, laitoshoito, asevelvollisuus, opinnot, lapsen syntymä, lapsen hoito tai muu näihin verrattava syy. Oikeuskäytännössä on katsottu, että muun muassa vuorotteluvapaata, ensimmäisen asteen työkyvyttömyyseläkepäätöksen odottamista, kansainvälisessä järjestössä työskentelyä ja au pair -työskentelyä ulkomailla voidaan yleensä pitää mainittuihin syihin verrattavana hyväksyttävänä syynä työmarkkinoilta poissaololle. Tarkastelujaksoa voidaan pidentää enintään seitsemän vuotta, joten henkilön työssäoloehdossa saattaa tulla huomioon otetuksi lähes yhdeksän vuotta ennen päivärahan hakemista tehty työ. Sama työssäolo voidaan lukea työssäoloehtoon vain kerran. Työssäoloehdon voimassaolo lakkaa, jos henkilö on ollut poissa työmarkkinoilta ennen työnhakijaksi ilmoittautumista viimeisen kuuden kuukauden ajan eikä hän esitä hyväksyttävää syytä työmarkkinoilta poissaololle. Ansiopäivärahan työssäoloehdon voimassaolo päättyy myös silloin, kun palkansaaja on toiminut päätoimisena yrittäjänä yli 18 kuukautta. Sivutoiminen yrittäjyys ei katkaise työssäoloehdon voimassaoloa. Työttömyyskassalain 4 :n 3 momentin mukaan yrittäjäksi siirtynyt palkansaajakassan jäsen voi säilyttää jäsenyytensä palkansaajakassassa korkeintaan puolentoista vuoden ajan yritystoiminnan aloittamisesta lukien. Pitempiaikaista yritystoimintaa harjoittavan henkilön tulisi myöhemmin ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa saadakseen liittyä yrittäjien työttömyyskassan jäseneksi. Hyväksyttävinä syinä olla poissa työmarkkinoilta pidetään henkilön sairautta, laitoshoitoa, asevelvollisuutta, opintoja, lapsen syntymää, lapsenhoitoa tai muuta näihin verrattavaa hyväksyttävää syytä. Näihin verrattavana hyväksyttävänä syynä voidaan pitää samoja olosuhteita, jotka pidentävät tarkastelujaksoa. Aiemman työssäoloehdon voimassaolon päätyttyä henkilön on päivärahaa saadakseen täytettävä uudelleen työssäoloehto. Tällöin huomioon otetaan vain työssäolo työmarkkinoilta poissaolon tai yritystoiminnan jälkeen. Henkilön saatua työttömyyspäivärahaa enimmäisajan edellytetään häneltä päivära-

12 12 han uudelleen saamiseksi työssäoloehdon täyttämistä uudelleen. Työttömyysturvalain 19 :n mukaisen sovitellun päivärahan 36 kuukauden enimmäisajan täytyttyä henkilö voi tulla uudelleen sovitellun päivärahan saajaksi muun muassa työssäoloehdon täyttämällä. Peruspäivärahaa ei makseta työttömyysturvalain 15 :n mukaan henkilölle siltä ajalta, jolta hänellä on oikeus saada ansioon suhteutettua päivärahaa. Jos työnhakija ei ole työssäoloehdon täyttymättä jäämisen perusteella työttömyyspäivärahaan oikeutettu, hän kuuluu työmarkkinatukijärjestelmän piiriin. Yrittäjän työssäoloehto Yritystoimintaa harjoittavalla henkilöllä on oikeus peruspäivärahaan tai ansioon suhteutettuun työttömyyspäivärahaan, jos hän täyttää työssäoloehdon ja muut päivärahan myöntämisen edellytykset. Yritystoimintaa harjoittava henkilö on määritelty työttömyysturvalain 1 a :ssä. Yrittäjillä on ollut vuodesta 1995 lähtien mahdollisuus vakuuttaa itsensä työttömyyttä varten yrittäjille tarkoitetuissa työttömyyskassoissa, joita Suomessa on kaksi. Yrittäjäkassan jäseneksi pääsee työttömyyskassalain 3 :n 1 momentin muukaan Suomessa asuva yrittäjä, joka ei ole täyttänyt 65 vuotta. Ansiopäivärahan myöntämisen edellytyksenä yrittäjälle on lisäksi, että hän on työttömyyskassan jäsen ja on ollut vakuutettuna työttömyyskassassa vähintään 24 edellistä kuukautta. Yrittäjän työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on harjoittanut laajuudeltaan olennaista yritystoimintaa 24 kuukautta. Yritystoiminnan olennaisuutta ei tarkastella henkilön tosiasiallisen työpanoksen perustella, koska siitä ei olisi yleensä riittävän luotettavaa selvitystä saatavissa. Yritystoiminnan olennaisuuden käsite onkin kytketty yrittäjän eläkevakuutuksen mukaiseen työtuloon. Työttömyysturvalain täytäntöönpanosta annetun asetuksen 4 a :n mukaan yritystoimintaa voidaan pitää olennaisena silloin, kun henkilöllä on ollut voimassa yrittäjien eläkelain mukainen vakuutus toiminnasta, josta määritetty työtulo on vähintään 710 euroa kuukaudessa. Työntekijäin eläkelain mukaisesti vakuutetun yrittäjän työtulon on vastattava mainittua summaa. Maatalousyrittäjien eläkelain mukaisesti vakuutetun henkilön yritystoiminnan työtulon tulee olla vähintään 400 euroa kuukaudessa, jotta toimintaa voitaisiin pitää työssäoloehtoa kerryttävässä määrin olennaisena. Yrittäjän työssäoloehdossa otetaan huomioon myös päivärahan hakemista lähinnä edeltävän 24 kuukauden aikana tehty palkansaajan työssäoloehdon täyttävä työ henkilön hakiessa peruspäivärahaa. Ansiopäivärahassa huomioon otetaan enintään kuusi kuukautta palkansaajakassan jäsenenä hankittua palkansaajan työssäolo- ja vakuutusehtoa, jos palkansaajakassan jäsen kuukauden kuluessa yrittäjäksi ryhtymisestä ja palkansaajakassasta eroamisesta liittyy yrittäjäkassaan. Päivärahan suuruus Täysimääräisen peruspäivärahan suuruus on lukien 22,75 euroa päivässä. Peruspäivärahan suuruutta tarkistetaan siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään. Ansiopäivärahan perusosa on täysimääräisen peruspäivärahan suuruinen. Sekä peruspäivärahaan että ansiopäivärahaan liitetään lapsen huoltajuuden perusteella lapsikorotus. Kansaneläkeindeksin mukaan tarkistettavan lapsikorotuksen suuruus on lukien 4,31 euroa yhdestä lapsesta, yhteensä 6,33 euroa kahdesta lapsesta ja yhteensä 8,16 euroa kolmesta tai useammasta lapsesta. Lapsikorotus maksetaan työttömyyspäivärahan saajalle, jolla on huollettavanaan 18 vuotta nuorempi lapsi. Palkansaajan ansioon suhteutetun päivärahan suuruudesta säädetään työttömyysturvalain 23 :ssä ja asetuksessa ansioon suhteutetun päivärahan perusteena olevan palkan määrittämisestä (1227/1996). Ansioon suhteutettu päiväraha muodostuu täyden peruspäivärahan suuruisesta perusosasta ja ansio-osasta. Ansio-osan suuruus on lukien 45 prosenttia henkilön vakiintuneen päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Siltä osin kun henkilön vakiintunut kuukausipalkka on suurempi kuin 90-kertainen perusosa, ansio-osa on 20 prosenttia palkasta. Ansioon suhteutettu päiväraha voi lapsikorotuksineen olla enintään 90 prosenttia henkilön vakiintuneesta päiväpalkasta. Tästä

13 13 huolimatta henkilöllä on oikeus vähintään mahdollisella lapsikorotuksella korotetun perusosan suuruiseen ansiopäivärahaan. Päiväraha määritellään vakiintuneen palkan tai vuositulon perusteella. Ansioon suhteutetun päivärahan perusteena oleva palkka määritetään pääsääntöisesti henkilön vakiintuneen palkan pohjalta siltä työttömyyttä välittömästi edeltäneeltä ajalta, jona hän on täyttänyt työssäoloehdon. Tulot voidaan ottaa huomioon pitemmältäkin ajalta kuin 43 työssäoloviikolta ennen työttömyyttä. Aika, jolta tulot arvioidaan, riippuu yleensä siitä, miltä ajalta hakijan työnantaja on palkkatodistuksen antanut. Vakiintunut palkka voidaan periaatteessa määrätä kokonaisen vuodenkin tuloista, mikä on pidettävä erillään varsinaisesta vuositulon määrityksestä. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan tai osa-aikaeläkettä saavan henkilön oikeus ansioon suhteutettuun päivärahaan määräytyy kuitenkin eläkkeen alkamishetkellä vallinneen tilanteen mukaisesti. Laskettaessa henkilön vakiintuneena pidettävää palkkaa ei huomioon oteta lomarahoja, lomakorvauksia eikä lomaltapaluurahoja. Tarkastelujakson kokonaispalkka jaetaan keskimääräiseksi päivä- ja kuukausipalkaksi siten, että kuukauteen katsotaan sisältyvän 21,5 päivää. Viikkoon katsotaan sisältyvän viisi päivää. Palkanmäärityksessä ei oteta huomioon aikaa, jota ei oteta työssäoloehdossa huomioon. Saadusta palkasta vähennetään ennen päivärahan määritystä työntekijän eläkemaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun huomioon ottamiseksi 4,8 prosenttia lukien. Vähennys perustuu määräaikaiseen lainsäädäntöön, viimeksi vuoden 2002 alusta voimaan tulleeseen yksivuotiseen lakiin (1286/2001) ja sen perusteella annettuun sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen työntekijän eläkemaksun ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun huomioon ottamisesta työttömyysturvalain perusteella maksettavissa päivärahoissa (1454/2001). Vakiintunutta palkkaa laskettaessa huomioon otetaan vain henkilön työhön perustuva ennakonpidätyksen alainen palkka tai muu vastike, joka perustuu työhön. Huomioon ei oteta pääomatuloja eikä tuloa, joka ei ole vakiintunutta. Jos henkilöllä on useita osa-aikaisia töitä, otetaan osa-aikatöiden palkka huomioon vakiintunutta palkkaa määrättäessä. Huomioon otetaan enintään palkka alan enimmäistyöaikaan, kuitenkin enintään 40 viikoittaiseen työtuntiin saakka. Vakiintunutta palkkaa määritettäessä noudatetaan niin sanottua ansaintaperiaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että vain palkan tarkastelujaksolla ansaittu palkka voidaan ottaa palkanmäärittelyssä huomioon. Tällainen palkka otetaan huomioon, vaikka se tosiasiallisesti maksettaisiin hakijalle joko ennen tarkasteltavaa aikaa tai vasta sen jälkeen. Vastaavasti palkkaa, joka on ansaittu ennen tarkasteltavaa työssäoloaikaa tai vasta sen jälkeen ei oteta palkanmäärittelyssä huomioon, vaikka se henkilölle tosiasiallisesti maksettaisiin tarkasteltavana aikana. Palkka määrätään poikkeuksellisesti henkilön vuositulon perusteella, jos henkilön työ tai siitä saatava palkkatulo on ollut kausiluonteista tai epäsäännöllistä. Työtä pidetään kausiluonteisena, jos sitä sääolosuhteiden tai muun vastaavan syyn johdosta voidaan tehdä vain tiettyyn aikaan vuodesta. Työ on epäsäännöllistä, jos työssäoloehtoon luettavaan aikaan sisältyy samassa työsuhteessa useita palkkaukseltaan olennaisesti vaihtelevia työjaksoja esimerkiksi työn sesonkiluonteisuudesta johtuen. Jos henkilön päivärahan perusteena oleva palkka lasketaan vuositulon perusteella, tuloina otetaan huomioon paitsi henkilön saamat palkat, myös joitain sosiaalietuuksia ja ansionmenetyskorvauksia. Tällaista vuosituloon perustuvassa päivärahan määrityksessä palkkaan rinnastettavaa henkilökohtaista tuloa ovat muun muassa työttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki, työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/1990) mukainen koulutustuki, vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain (1663/1995) mukainen vuorottelukorvaus sekä sairausvakuutuslain mukaiset päiväraha, äitiyspäiväraha, isyyspäiväraha ja vanhempainraha. Näiden ansioon suhteutetun päivärahan perusteena olevan palkan määrittämisestä annetussa asetuksessa tyhjentävästi lueteltujen sosiaalietuuksien ja ansionmenetyskorvausten huomioon ottamisen edellytyksenä vuositulossa on lisäksi, että ne ovat saajansa veronalaista tuloa.

14 14 Yritystoiminnan tuloa tai sivutuloa ei oteta palkansaajan päivärahan perusteena olevana palkkana huomioon. Palkansaajan ansiopäivärahan suuruuden uudelleen määrittely Jos henkilö työllistyy päivärahakauden alkamisen jälkeen siten, että on täyttänyt työssäoloehdon uudelleen tullessaan päivärahan hakijaksi, määritellään hänen päivärahan perusteena oleva palkkansa uudelleen. Työttömyysturvalain 26 :n 4 momentin mukaan päivärahan enimmäisaika alkaa tällöin alusta ja henkilölle määrätään omavastuuaika. Määriteltäessä uudelleen henkilön päivärahan perusteena olevaa palkkaa tapahtuu päivärahan määrittely pääsääntöisesti kuten muutoinkin. Jos henkilön palkka on alentunut huomattavasti aiempaan nähden, tulee niin sanottu 80-prosentin suojasäännös sovellettavaksi. Uusien tulotietojen perusteella määräytyvä työttömyyspäiväraha määritellään vähintään 80 prosentiksi siitä työttömyyspäivärahasta, jota henkilölle on edellisen kerran maksettu. Vertailu tehdään henkilön mahdollisesta soviteltuun päivärahaan oikeuttavasta tilanteesta huolimatta hänen kokonaan työttömänä saamaansa työttömyyspäivärahaan nähden eikä vertailussa oteta huomioon lapsikorotuksia. Suojasäännöstä sovellettaessa päivärahan perusteena oleva palkka määritellään normaaliin nähden käänteisessä järjestyksessä tulokseksi saadun päivärahan perusteella. Suojasäännöstä ei sovelleta, jos henkilö on saanut päivärahaa enimmäisajan ja täyttää uudelleen työssäoloehdon. Henkilö on tällöin vakuuttanut itsensä kokonaan uudelleen työttömyyden varalta. Eräissä tilanteissa henkilön päivärahan perusteena olevaa palkkaa ei lasketa uudelleen, vaikka hän onkin täyttänyt uudelleen työssäoloehdon. Tällaisia tilanteita ovat osatyökyvyttömyyseläkkeelle, osa-aikaeläkkeelle tai vuorotteluvapaalle jääminen. Samoin osa-aikalisää saavan henkilön osalta päiväraha määritetään ennen mainittua olosuhdetta saaduista tuloista. Ansiopäivärahajärjestelmässä ei ole päivärahan perusteena olevan palkan indeksitarkistusmenettelyä. Koska päivärahan perusteena oleva palkka määrätään siitä työstä, jolla henkilö on täyttänyt työssäoloehdon, saattaa päivärahan perusteena oleva palkka määräytyä hyväksyttävästä syystä työmarkkinoilta poissaolon takia hyvinkin vanhojen tulotietojen perusteella. Ansiopäivärahan perusteena oleva palkka on merkityksellinen monen muun etuuden suuruutta määritettäessä. Työttömien omaehtoisen opiskelun tukemisesta annetun lain (1402/1997) mukaisen koulutuspäivärahan, työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukainen koulutustuki ja vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain mukainen vuorottelukorvaus määräytyvät ansiopäivärahan suuruuden perusteella. Päivärahakauden kesto Työttömyyspäivärahaa maksetaan yhteensä enintään 500 työttömyyspäivältä. Työ-, omavastuu-, työttömyyspäiväraha- ja korvauspäivien lukumäärä kunakin kalenteriviikkona saa olla enintään viisi. Sovitellut päivärahat otetaan huomioon enimmäisajassa täysiksi työttömyyspäivärahapäiviksi muunnettuina. Enimmäisaika koskee sekä perusettä ansiopäivärahaa. Enimmäisaikaa laskettaessa huomioon otetaan myös sellaiset työttömyyspäivät, joilta henkilölle on maksettu työttömyysetuutta sellaisessa valtiossa, jonka kanssa Suomella on työttömyysturvaa koskeva sopimus. Työttömyyspäivärahan ja työttömien omaehtoisen opiskelun tukemisesta annetun lain mukaisen koulutuspäivärahan enimmäisaika on yhteensä 586 päivää. Työttömyyspäivärahaa voidaan tietyin edellytyksin maksaa 500 päivän enimmäisajan jälkeenkin. Lisäpäiviltä maksetaan työttömyyspäivärahaa henkilölle, joka on täyttänyt 57 vuotta ennen enimmäisajan täyttymistä. Tällaiselle henkilölle voidaan maksaa päivärahaa enimmäisajan täyttymisestä huolimatta enintään sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana hän täyttää 60 vuotta. Siten jo 55-vuotiaalla työttömäksi jääneellä henkilöllä on yleensä oikeus työttömyyspäivärahaan ja työttömyyseläkkeeseen vanhuuseläkkeelle jäämiseen saakka. Jos henkilö on täyttänyt 60 vuotta ennen enimmäisajan täyttymistä, päivärahaa maksetaan sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana 500 päivän enimmäisaika täyttyy. Jos hakija täyttää tä-

15 15 män jälkeen työssäoloehdon, myönnetään hänelle työttömyyspäivärahaa. Vaihtoehtoisesti henkilö voi halutessaan hakea työttömyyseläkettä, minkä saaminen muodostaa esteen työttömyysturvan maksamiselle. Yrittäjän työssäoloehdon tarkastelujakso on 48 kuukauden aika ennen päivärahan hakemista. Tarkastelujaksoa voidaan samoin kuin palkansaajan työssäoloehdon osalta vastaavasti pidentää, jos yrittäjä on hyväksyttävästä syystä ollut estynyt olemasta työmarkkinoilla. Hyväksyttävinä syinä työmarkkinoilta poissaololle pidetään samoja kuin palkansaajan osalta. Yrittäjän työssäoloehdon voimassaolo päättyy, jos hän on poissa työmarkkinoilta ilman hyväksyttävää syytä yli vuoden. Hyväksyttävinä syinä olla poissa työmarkkinoilta pidetään samoja kuin palkansaajankin osalta. Henkilön menetettyä työmarkkinoilta poissaolon perusteella työssäoloehtonsa hänen on täytettävä se uudelleen poissaolon jälkeen työttömyyspäivärahaa saadakseen Työmarkkinatuki Työmarkkinatuesta annettu laki on tullut voimaan vuoden 1994 alussa. Lain nojalla maksetaan työmarkkinatukea työnhakijalle, joka ei ole oikeutettu työttömyysturvalaissa tarkoitettuun työttömyyspäivärahaan. Työmarkkinatuesta annettu laki sisältää säännökset työmarkkinatuen maksamisesta työttömyysajalta ja sen lisäksi myös tuen maksamisesta työnhakijan osallistuessa työllistymistään edistäviin toimenpiteisiin. Työmarkkinatukea voidaan lain mukaan maksaa eräin edellytyksin myös työsuhteen ajalta. Työmarkkinatuen maksamisesta säädetään myös maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa Työmarkkinatukeen on oikeus työnhakijalla, joka tulee ensi kertaa työmarkkinoille täyttämättä työttömyyspäivärahan saamisedellytyksenä olevaa työssäoloehtoa ja joka on taloudellisen tuen tarpeessa. Työmarkkinatukea maksetaan myös työnhakijalle, jonka oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt joko päivärahan enimmäisajan 500 päivän tai lisäpäivien täytyttyä. Työmarkkinatukea maksetaan työttömän työnhakijan toimeentulon turvaamiseksi sinä aikana, jona hän hakee työtä tai osallistuu työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Työmarkkinatuella pyritään edistämään työmarkkinoille hakeutuvan tai pitkään työttömänä olleen henkilön työllistymisedellytyksiä aktiivisin toimenpitein. Työmarkkinatuki voidaan maksaa työnantajalle, joka työllistää enimmäismäärän työttömyyspäivärahaa tai 500 työttömyyspäivältä työmarkkinatukea saaneen työttömän työnhakijan. Työmarkkinatuki voidaan maksaa työn vastaanottamisesta aiheutuneiden kustannusten korvauksena henkilölle, joka ottaa vastaan työssäkäyntialueensa ulkopuolella sijaitsevan, vähintään kuusi kuukautta kestävän kokoaikatyön. Suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän yleisten periaatteiden mukaisesti työmarkkinatukea maksetaan henkilölle, joka asuu Suomessa. Vain tällainen henkilö voi käytännössä osallistua työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti ja hän jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä. Suomeen muuttavan henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa jo maahan tulosta lukien, jos hänen tarkoituksenaan on jäädä tänne vakinaisesti asumaan ja hänellä on lisäksi yhden vuoden oleskeluun oikeuttava oleskelulupa, jos sellainen lupa häneltä vaaditaan. Jos työmarkkinatukea koskevan asian yhteydessä tulee erikseen ratkaistavaksi, onko henkilöä pidettävä Suomessa asuvana, asia ratkaistaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) perusteella. Ammatillista koulutusta vailla oleville työmarkkinatuki on osittain vastikkeellista. Ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tulevalla ammatillista koulutusta vaille olevalla on oikeus työmarkkinatukeen vasta viiden kuukauden odotusajan jälkeen. Ammatillista koulutusta vailla olevalla nuorella on oikeus työmarkkinatukeen vain, jos hän aktiivisesti hakeutuu ammatilliseen koulutukseen eikä ole kieltäytynyt työstä, koulutuksesta tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä ilman päte-

16 16 vää syytä. Rajoituksia sovelletaan ainoastaan työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen. Työvoimapoliittiset toimenpiteet Työmarkkinatuen saajan työllistymisen edistämiseksi järjestettävistä työvoimapoliittisista toimenpiteistä säädetään työmarkkinatuestaannetunlain2luvussa.työmarkkinatuen avulla parannetaan työttömän työnhakijan työllistymisedellytyksiä aktiivisin työvoimapoliittisin toimenpitein. Työnhakijan yleisenä velvollisuutena on hakeutua aktiivisesti ja omatoimisesti työhön ja koulutukseen sekä osallistua työvoimaviranomaisen osoittamiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Työvoimaviranomainen voi tapauskohtaisesti harkita, minkä toimenpiteen käyttö on kussakin yksittäistapauksessa tarkoituksenmukaista. Valinnassa otetaan huomioon myös työttömän työnhakijan uratoiveet ja jo hankkimat valmiudet sekä muut henkilökohtaiset edellytykset. Käytettävissä olevia toimenpiteitä ovat työharjoittelu tai työelämävalmennus ilman työsuhdetta, työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, ammatinvalinnanohjaus- ja kuntoutustoimenpiteet sekä muut kohtuullisiksi katsottavat työllistymistä edistävät toimenpiteet. Ilman työsuhdetta toteutettavat työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat työharjoittelu ja työelämävalmennus. Työharjoittelu on rajattu koskemaan alle 25-vuotiaita ammatillista koulutusta vailla olevia nuoria. Työpaikalla tapahtuvan työharjoittelun keskeisenä tavoitteena on perehdyttää työelämään nuoria, joilla ei ole ammatillista koulutusta eikä useimmissa tapauksissa myöskään työkokemusta. Muilla työmarkkinatuen saajilla (25 vuotta täyttäneet ja ammatillisen koulutuksen saaneet nuoret) on käytössä työelämävalmennus työpaikalla. Työelämävalmennuksen keskeinen tavoite on tukea työelämään paluuta ja lisätä työttömän ammattitaitoa sekä työmarkkinavalmiuksia. Työelämävalmennus tukee paitsi työhönsijoittumista tai työelämään palaamista myös ammattitaidon ja työelämävalmiuksien parantamista. Tämän vuoksi työelämävalmennuksen ehtona on, että toimenpiteen järjestäjä sitoutuu osallistumaan yhdessä työvoimatoimiston kanssa työttömän ammattitaidon ja sen kehittymisen arviointiin. Tätä koskeva ehto on aina kirjattava työelämävalmennuksesta tehtävään sopimukseen. Työmarkkinatukea saavan henkilön osallistuessa työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen hänen toimeentulonsa turvataan työmarkkinatuella. Työmarkkinatukea saavan henkilön osallistuessa työvoimapalvelulaissa (1005/1993) sekä työvoimapalveluasetuksessa (1251/1993) tarkoitettuihin soveltuvuuden, koulutus- ja työkokeiluvaihtoehtojen selvittämiseksi tai työhön sijoituksen tukemiseksi järjestettäviin terveydellisiin tai muihin tutkimuksiin, työ- ja koulutuskokeiluihin, tutustumiskäynteihin ammatillisissa oppilaitoksissa, työkokeiluihin tai työvalmennukseen hänen toimeentulonsa turvataan työmarkkinatuella. Toimenpiteisiin osallistuvan matkakustannukset ja ylimääräiset työkokeilukustannukset korvataan siten, kuin työvoimapalvelulaissa säädetään. Ylläpitokorvaus Työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuvalle työmarkkinatuen saajalle maksetaan ylläpitokorvausta koulutusaikaisista matka- ja muista ylläpitokustannuksista siten, kuin työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 17 :ssä säädetään. Ylläpitokorvaus on 7 euroa päivältä. Työssäkäyntialueensa tai kotikuntansa ulkopuolella koulutukseen osallistuvalle maksetaan ylläpitokorvaus korotettuna. Korotettu ylläpitokorvaus on 14 euroa päivältä. Työssäkäyntialueensa ulkopuolella koulutukseen osallistuvan osalta ei edellytetä, että opiskelijalle syntyy majoituskustannuksia. Opiskelija voi siten joko majoittua tilapäisesti opiskelun johdosta tai matkustaa päivittäin vakituisesta asunnostaan koulutuspaikkaan. Työssäkäyntialueellaan mutta kotipaikkakuntansa ulkopuolella järjestettävään koulutukseen osallistuvalta opiskelijalta edellytetään korotetun ylläpitokorvauksen maksamiseksi luotettavaa selvitystä majoittumisesta aiheutuneista kustannuksista. Työelämävalmennukseen osallistuvalle henkilölle maksetaan työmarkkinatuesta

17 17 annetun lain 11 a :n mukaan matka- ja muiden ylläpitokustannusten korvauksena ylläpitokorvausta. Alle 25-vuotiaalla, ammatillista koulutusta vailla olevalla on oikeus työharjoittelun ajalta ylläpitokorvaukseen vain, jos hän on saanut työttömyyspäivärahaa 500 päivän enimmäisajan tai saanut työmarkkinatukea työttömyyden perusteella vähintään 500 päivältä. Ylläpitokorvauksen suuruus, keskeiset saamisedellytykset ja menettelytavat määräytyvät työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisesti. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle työmarkkinatukea saavalle maksetaan kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 17 :n 2 momentin ylläpitokorvausta 5,05 euroa aktivointisuunnitelman mukaiselta osallistumispäivältä. Toimeentulotukea pääasiallisena tulonaan saavalle henkilölle, joka osallistuu kuntouttavaan työtoimintaan, maksetaan toimintarahaa siten kuin toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 10 a :ssä säädetään. Sanotun lainkohdan mukaan toimintaraha on myös 5,05 euroa osallistumispäivältä kuitenkin siten, että toimintarahan määrää tarkistetaan samassa suhteessa ja samasta ajankohdasta kuin työmarkkinatuen ylläpitokorvausta. Tämän säännöksen nojalla toimintaraha on maksettu vuoden 2002 alusta 7 euron suuruisena. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisesta aiheutuvat matkakustannukset korvataan molemmissa tapauksissa toimeentulotuesta annetun lain 10 a :ssä säädetyllä tavalla. Työnhakusuunnitelma Työvoimapalvelulain 2 a luvussa säädetään työttömän työnhaun tukemiseksi laadittavasta työnhakusuunnitelmasta. Työvoimatoimiston tulee yhteistyössä työmarkkinatuen saajan kanssa laatia työvoimapalvelulain 10 c :n 3 momentin mukainen suunnitelma tuen saajan työllistymisedellytysten selvittämiseksi ja niiden parantamisesta. Tämän työvoimapalvelulaissa tarkoitetun työnhakusuunnitelman laatiminen on työmarkkinatuesta annetun lain 12 :n mukaan edellytyksenä työnhakijan osoittamiselle työhön, jonka palkkauskustannuksiin työnantajalle myönnetään yhdistelmätukea. Jollei työnhakusuunnitelman laatiminen ole ilmeisen tarpeetonta, se on laadittava viimeistään silloin, kun työttömän työnhakijan yhdenjaksoinen työttömyys on kestänyt viisi kuukautta. Työnhakusuunnitelman tulee tällöin olla yksilöity. Uudistettu, yksilöity työnhakusuunnitelma on laadittava, jos työtön työnhakija on saanut työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalaissa säädetyn enimmäisajan, tai saanut työttömyytensä perusteella mainitun lain mukaista työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä ja on työmarkkinatukeen oikeutettu. Työnhakusuunnitelma sisältää työttömän työnhakijan osaamisen ja palvelutarpeen arvioinnin. Suunnitelmassa sovitaan työllistymistä edistävistä palveluista ja toimenpiteistä sekä tarvittaessa työmarkkinavalmiuksia ja toimintakykyä parantavista muista toimenpiteistä. Yksilöity työnhakusuunnitelma sisältää työttömän työnhakijan haettavaksi työ- tai koulutuspaikkoja, muita työllistymistä edistäviä toimenpiteitä taikka työkyvyn tai terveydentilan selvittämiseen liittyviä toimenpiteitä. Jos hänen palvelutarpeensa sitä edellyttää, yksilöity työnhakusuunnitelma voi myös koostua työvoimapalvelujen käytöstä. Työmarkkinatuen maksaminen työnantajalle Työmarkkinatuen maksamisesta työnantajalle säädetään työmarkkinatuesta annetun lain 2 a luvussa. Työvoimatoimisto voi määrätä työmarkkinatuen suoritettavaksi tukeen oikeutetulle henkilölle itselleen ja sen lisäksi myös sellaiselle työnantajalle, joka tekee pitkään työttömänä olleen, työmarkkinatukeen oikeutetun henkilön kanssa työ- tai oppisopimuksen. Työsuhde voi olla joko koko- tai osa-aikainen. Henkilöä pidetään työmarkkinatukeen oikeutettuna, vaikka hänelle ei olisi välittömästi ennen työsuhteen alkamista maksettu työmarkkinatukea korvauksettoman määräajan, omavastuuajan, työmarkkinatuen sovittelun tai tarveharkinnan johdosta taikka työmarkkinatukihakemuksen myöhästymisen johdosta. Työmarkkinatukea voidaan maksaa työnantajalle joko sellaisenaan tai yhdistettynä työllisyyslaissa (275/1987) ja työllisyysasetuksessa (1363/1997) tarkoitettuun työllistämistukeen. Työnantajalle myönnet-

18 18 tävään työmarkkinatukeen sovelletaan työllisyyslain ja -asetuksen säännöksiä, jos työmarkkinatuesta annetusta laista tai sen nojalla annetusta asetuksesta ei muuta johdu. Työllistäjänä voi olla kunta, kuntayhtymä ja muu yhteisö sekä yritys ja muu työnantaja, mutta ei valtion virasto tai laitos. Työnantajalle maksetaan täysimääräinen työmarkkinatuki. Työmarkkinatuella tai yhdistelmätuella voidaan tarvittaessa niin sanotulla kolmannella sektorilla kattaa kokoaikaisesta tai osa-aikatyöstä työnantajalle aiheutuvat palkkauskustannukset kokonaisuudessaan. Tukea ei makseta, jos palkkauskustannukset ovat pienemmät kuin täysimääräinen työmarkkinatuki. Jos työnantajalle aiheutuneet palkkauskustannukset alittavat yhdistelmätuen enimmäismäärän tai työnantajalle myönnetyn määrän, tuki myönnetään ja maksetaan vähennettynä. Työnantajalle voidaan maksaa työmarkkinatukea enintään 24 kuukaudelta henkilöä kohti. Ensimmäisten 12 kuukauden ajalta työmarkkinatukeen voidaan yhdistää työvoimatoimiston myöntämä työllistämistuki. Enimmäismäärän tultua maksetuksi työnantajalle, henkilön työmarkkinatuki voidaan maksaa uudelleen työnantajalle, kun kyseinen henkilö on täyttänyt työttömyysturvalaissa tarkoitetun työssäoloehdon, saanut työttömyyspäivärahaa enimmäisajan 500 päivää ja tullut tämän jälkeen uudelleen oikeutetuksi työmarkkinatukeen. Enimmäisajan laskenta aloitetaan uudelleen alusta myös henkilön saatua enimmäisajan täyttymisen jälkeiseltä ajalta työttömänä työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä. Matka-avustus Matka-avustuksesta säädetään työmarkkinatuesta annetun lain 2 b luvussa. Matka-avustus on harkinnanvarainen etuus, jonka myöntämisestä päättää työttömän työnhakijan tekemästä hakemuksesta työvoimatoimisto. Matka-avustus voidaan myöntää työmarkkinatuen saajalle tai työmarkkinatukeen oikeutetulle henkilölle. Matka-avustuksen myöntäminen edellyttää, että henkilö on tehnyt työ- tai oppisopimuksen taikka tullut nimitetyksi virkaan. Työn suorituspaikan tulee sijaita henkilön työssäkäyntialueen ulkopuolella, työn tulee olla kokoaikainen ja kestää vähintään kuusi kuukautta. Matka-avustuksessa työn kokoaikaisuuden määrittely vastaa sovitellussa työttömyyspäivärahassa ja työmarkkinatuessa noudatettuja periaatteita. Matka-avustusta ei myönnetä, jos henkilön palkkauskustannuksiin on myönnetty työllisyyslaissa ja -asetuksessa tarkoitettua työllistämistukea tai työmarkkinatuesta annetussalaissatarkoitettuayhdistelmätukeatai jos sen perusteena oleva työsuhde on alkanut ennen kuin avustuksen myöntämisestä on annettu työvoimapoliittinen lausunto. Matka-avustuksena maksetaan täysi työmarkkinatuki korotettuna lapsikorotuksella, joka määräytyy huollettavana olevien alle 18-vuotiaiden lasten lukumäärän perusteella. Työmarkkinatukea ei vähennetä henkilölle mahdollisesti maksettavien muiden sosiaalietuuksien tai tarveharkintatulojen johdosta, eikä henkilön palkka- tai muita työtuloja oteta huomioon. Matka-avustuksen maksaminen aloitetaan työsuhteen alkaessa ja työvoimatoimisto voi määrätä sitä maksettavaksi enintään kahden kuukauden ajan. Matka-avustus maksetaan viideltä päivältä viikossa. Jos työsuhde tukijakson aikana päättyy tai muutoin keskeytyy esimerkiksi lomautuksen johdosta taikka henkilö ei lainkaan aloita työtä, Kansaneläkelaitos lopettaa etuuden maksamisen. Sen sijaan tilapäinen keskeytys esimerkiksi sairauden johdosta ei vaikuta etuuden maksamiseen. Työmarkkinatuen määrä Täysimääräinen työmarkkinatuki on peruspäivärahan suuruinen. Työmarkkinatuen saajalle, jolla on huollettavanaan 18 vuotta nuorempi lapsi, maksetaan lapsikorotusta kuten työttömyyspäivärahan saajalle. Sosiaalietuudet, työnantajan järjestämät lisäeläkkeet ja lasten kotihoidon tuki vähennetään työmarkkinatuesta siten kuin työttömyysturvalain 27 ja 27 a :ssä säädetään. Työmarkkinatuki on tarveharkintainen etuus. Tuen myöntäminen ja maksaminen edellyttää pääsääntöisesti sitä, että tuen saaja on taloudellisen tuen tarpeessa. Tarveharkinnassa otetaan työmarkkinatuesta annetun lain 24 :n mukaan huomioon hakijan omat tulot

19 19 kokonaisuudessaan ja hänen avio- tai avopuolisonsa tulot 236 euron suojaosan ylittävältä osin kuukaudessa. Tuloiksi katsotaan kaikki puolisoiden yhteenlasketut tulot suojaosaa ja erikseen mainittuja sosiaalietuuksia lukuun ottamatta. Puolisona pidetään aviopuolisoa, avopuolisoa sekä rekisteröidyn parisuhteen osapuolta. Aviopuolisoita, jotka välien rikkoutumisen johdosta asuvat pysyvästi erillään, ei kuitenkaan pidetä puolisoina. Huoltovelvollisen henkilön täyteen työmarkkinatukeen oikeuttava tuloraja on 848 euroa kuukaudessa ja yksinäisellä henkilöllä 253 euroa kuukaudessa. Tätä tulorajaa korotetaan 106 eurolla jokaisen huollettavan alle 18-vuotiaan lapsen osalta. Huoltovelvolliselta henkilöltä vähennetään työmarkkinatuesta 50 prosenttia tulorajan ylittävien tulojen osalta ja yksinäisellä henkilöllä 75 prosenttia. Jos maan yleinen palkkataso olennaisesti muuttuu, pykälässä säädetyt rahamäärät tarkistetaan asetuksella palkkatason muutosta vastaavasti. Käytännössä rahamääriä on tarkistettu muuttamalla työmarkkinatuesta annettua lakia. Työmarkkinatuen tarveharkinnassa huomioon otettavat tulot vahvistetaan käyttäen hyväksi verotuksessa todettuja tuloja. Työmarkkinatuki määrätään kuitenkin tuen maksamisajankohdan tilannetta vastaavaksi joko arvioitujen tai muutoin todettavissa olevien tulojen nojalla. Tarveharkinnassa noudatettavat yleiset perusteet vahvistaa päätöksellään valtioneuvosto. Työmarkkinatukea maksetaan työmarkkinatuesta annetun lain 25 :n mukaan ilman tarveharkintaa 180 ensimmäiseltä työttömyyspäivältä sellaisille tuen saajille, joiden oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt 500 päivän enimmäisajan tultua täyteen. Mainitun 180 päivän ajan laskeminen aloitetaan alusta, kun henkilö työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisajan täytyttyä tulee uudelleen oikeutetuksi työmarkkinatukeen. Työmarkkinatuki maksetaan ilman tarveharkintaa myös sellaiselle 55 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka on työttömäksi joutuessaan täyttänyt työssäoloehdon. Kannustavuuden lisäämiseksi on perusteltua, että muutoin pelkästään henkilön perustoimeentulon turvaamiseksi sosiaalisin perustein suoritettava tuki maksetaan ilman tarveharkintaa siltä ajalta, jona asianomainen osallistuu hänen työmarkkinakelpoisuuttaan parantaviin toimenpiteisiin. Tämän takia työmarkkinatukea maksetaan ilman tarveharkintaa myös aikana, jona työtön työnhakija osallistuu työharjoitteluun, työelämävalmennukseen, työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen, työkokeiluun tai työhallinnon järjestämään kuntoutukseen. Ensimäistä kertaa työmarkkinoille tulevalle henkilölle, joka asuu vanhempiensa taloudessa, maksetaan työmarkkinatuki vähennettynä. Osittaisen työmarkkinatuen määrä on 60 prosenttia siitä työmarkkinatuesta, johon henkilö muutoin olisi oikeutettu Soviteltu työttömyysetuus Työttömyyspäivärahaa ja työmarkkinatukea voidaan tietyin edellytyksin maksaa myös henkilölle, jolla on voimassa oleva työsuhde tai joka harjoittaa yritystoimintaa. Edellytyksenä on, että henkilö on työsuhteestaan tai yritystoiminnastaan huolimatta osittain työtön. Työsuhteessa olevan henkilön osalta tämä merkitsee käytännössä esimerkiksi osa-aikatyön tekemistä ja yrittäjän osalta sivutoimista yritystoimintaa. Koska vain osittain työttömällä henkilöllä ei työansioistaan johtuen ole sellaisia taloudellisia työttömyydestä aiheutuneita menetyksiä kuin kokonaan työttömällä, ei hänelle makseta kokonaan työttömälle kuuluvia etuuksia. Osittain työttömälle henkilölle maksetaan soviteltua työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Soviteltuun työttömyysetuuteen oikeutetut henkilöt Soviteltuun työttömyysetuuteen oikeutetut henkilöt on lueteltu työttömyysturvalain 17 :n 1 momentissa. Työnhakijalla saattaa olla samaan aikaan useampia sovittelun piiriin oikeuttavia töitä ja sovittelussa huomioon otettavia tulolähteitä. Sovitellun etuuden myöntäminen edellyttää lisäksi, että henkilö täyttää muut etuuden myöntämisen edellytykset. Soviteltuun työttömyysetuuteen on oikeus ensinnäkin henkilöllä, jonka työaikaa on lyhennetty lomautuksen johdosta. Työajan lyhennys on voitu toteuttaa päivittäistä tai vii-

20 20 kottaista työaikaa lyhentämällä. Etuuden myöntämisen edellytyksenä lomautetulle henkilölle on lisäksi, että kyseessä on todellinen lomautus, joka täyttää työsopimuslaissa (55/2001) lomauttamiselle asetetut edellytykset. Soviteltuun työttömyysetuuteen on oikeus myös henkilöllä, joka on ollut kokoaikaisessa työsuhteessa, mutta hänen työsuhteensa on muutettu työsopimuslain mukaisesti osa-aikaiseksi. Osa-aikaistamisessa on noudatettava työsopimuslain mukaan irtisanomismenettelyä. Samoin valtion virkamieslain (750/1994) mukaisesti kokoaikaisesta osa-aikaiseen virkasuhteeseen siirretyllä henkilöllä on oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen. Soviteltuun työttömyysetuuteen on oikeus työttömänä osa-aikaisen työn vastaanottaneella henkilöllä. Työtä pidetään osa-aikaisena, jos se on sellaiseksi tarkoitettu, vaikka jollakin viikolla työssäolo olisikin kokoaikaista. Myös päätyön ohessa osa-aikaista työtä vastaanottaneella henkilöllä on oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen. Myös kokoaikatyötä vastaanottanut henkilö on tietyin edellytyksin sovitellun työttömyysetuuden piirissä, jos työssäolo kestää vähemmän kuin kuukauden. Soviteltua työttömyysetuutta maksetaan vain kokoaikaisen työn työpäiviltä, joina henkilö on työnhakijana työvoimatoimistossa. Jos työssäolo kestää yli kuukauden, soviteltua etuutta ei myönnetä. Sivutoimisen yritystoiminnan joko työttömänä tai jo päättyneen päätyön ohessa aloittaneella työnhakijalla on myös oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen. Toisten henkilöiden työtaistelutoimenpiteen takia työnteosta estyneet henkilöt ovat lukien olleet työttömyysetuuteen oikeutettuja, jos työtaistelutoimenpiteellä ei ole ollut riippuvuussuhdetta henkilön omiin työehtoihin tai työoloihin. Tällaisille henkilöille maksetaan työttömyysetuus soviteltuna keskeytysaikana tehdyn työn perusteella. Sovittelun piirissä olevalla henkilöllä ei ole työttömyysturvalain 17 :n 2 ja 3 momentin mukaan oikeutta työttömyyspäivärahaan, jos hänen työaikansa tilapäisesti tai pysyvästi ylittää 75 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta. Työaikaa tarkastellaan viikoittain lomautettujen ja sellaisten henkilöiden osalta, joiden työnteko on estynyt toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpiteen takia. Myös kokoaikaisen lomautuksen aikana samalle työnantajalle tilapäisesti tehtävän työn työaikaa tarkastellaan viikoittain. Sivutyön osalta työaikaa ei tarkastella. Muiden palkkatyössä olevien henkilöiden osalta työaikaa tarkastellaan neljän peräkkäisen kalenteriviikon tai kuukauden jaksoissa. Yrittäjien osalta varsinaista työaikaa ei ole säädetty tarkasteltavaksi, koska se ei yleensä ole luotettavin perustein mahdollista. Yritystoiminnan kuitenkin laajennuttua kokoaikaiseksi ei yrittäjällä ole oikeutta työttömyysetuuteen. Jos henkilöllä ei ole säännöllistä työaikaa siten, että hänen työaikansa on määritelty tasoittumisjaksoittain, työaikaa tarkastellaan työttömyysturvalain 17 :n 3 momentin mukaan käyttäen työajan tasoittumisjaksoa tarkastelujaksona. Provisiopalkkaiset työnhakijat eivät usein saa soviteltua työttömyysetuutta siksi, ettei työajan osa-aikaisuus ole riittävän luotettavasti osoitettavissa. Sovitellun työttömyyspäivärahan suuruus Sovitellun työttömyysetuuden suuruus laskettiin vuoden 1996 loppuun saakka siten, että päivärahaa vähentävänä työtulosta otettiin huomioon vain tulot 750 markkaa ylittävältä osalta kuukaudessa. Mainitun markkamäärän ylittävältä osalta saatu työtulo vähensi työttömyysetuutta 80 prosentilla. Sovitellun etuuden tuolloinen laskentatapa suosi muihin osittain työttömiin nähden niitä, joiden tulot jäivät vähäisiksi. Vuoden 1997 alusta lukien soviteltu työttömyysetuus on laskettu siten, että puolet sovittelujakson tulosta otetaan huomioon sitä etuutta vähentävänä, johon henkilöllä olisi muutoin ollut kokonaan työttömänä oikeus. Sovitellun etuuden laskentatavan muutoksella pyrittiin siihen, että kaikki tulot tulevat tasavertaisesti huomioon otetuksi työttömyysetuudessa. Lisäksi tavoitteena oli poistaa esteitä ja kynnyksiä lisätyöllistymiseltä. Ansiopäivärahan osalta sovitellun päivärahan määrityksessä sovelletaan niin sanottua 90 prosentin sääntöä. Ansiopäivärahaa mak-