3/2009 Lounais-Suomen Partiopiiri

Transkriptio

1 3/2009 Lounais-Suomen Partiopiiri

2 Nahkapöksyjä ja ryppyisiä partiopaitoja Syödäänkö Saksassa vain makkaraa ja kulautetaan olutta päälle? Käyttävätkö myös partiolaiset Schumacherin maassa nahkahousuja? Piikkiöstä kotoisin oleva Saara on päässyt kurkistamaan saksalaiseen partioelämään. Willkommen sivuille Rämpytystä vai sulosäveliä? Iltanuotio on monelle se tunnelmallisin hetki, jolloin kokoonnutaan yhteen laulamaan partiolauluja. Kaikkein hienointa on, jos nuotiolle on saatu kitaristi laulantaa säestämään. Maaliskuussa järjestetylle nuotiokitarakurssille kokoontui monta innokasta soittajaa. Kitaran äärelle pysähdymme sivuilla Toteemeja ja sauvoja Turussa sijaitsevasta Suomen Partiomuseosta löytyy jos jonkinlaisia partioon liittyviä esineitä. Uudessa juttusarjassa kurkistamme museon kokoelmiin. Sivulla 24 esittelyssä mm. leiritoteemi. Repostelu Kumpi on tärkeämpää partiossa, metsä vai läppäri? Pitäisikö partiokaveria myös tavata naamatusten vai riittäisikö sähköposti? Onko partio muuttunut paperiseksi, lue sivulta 25. Kansi Luoteis-Turun alueen partiolaiset leireilivät talvisissa tunnelmissa helmikuun lopussa. Hurja napakelkan kyyti kruunasi James Bond -aiheisen leirin. Tästä ja muutamasta muusta talven tapahtumasta lisää Reporteissa sivuilla 4 5. Kuva: Aleksi Mannerjoki, Jokikylän Pojat. Repolainen 3/2009 (3.) Lounais-Suomen Partiopiirin jäsen lehti ISSN Päätoimittaja Maija-Liisa Laukkanen Toimitussihteeri ja taittaja Olli Raimo Toimitus Petri Hakosalo Jaana Ketola Sari Mantere Saara Paatero Liisa Piironen Tuuli Seppälä Anna Tenkanen Minna Toriseva Niko Vähäsarja Painettu Forssan Kirjapainossa Toimituksen yhteystiedot Repolainen Lounais-Suomen Partiopiiri ry Läntinen Pitkäkatu Turku puh repolainen@partio.fi 2

3 Kirjoittaja on Repolaisen varapää toimittaja. Partioviikkoa ja paraatia odotellessa Sari Mantere, Karimo Alkuvuosi kertoo uuden piirin toiminnan olleen aktiivista. Tähän mennessä on ehditty jo mm. kisaamaan partiotaitokisoissa, leireilemään talvimaisemissa ja kouluttautumaan esimerkiksi kitaran ja ruuan parissa. Eri tapahtumissa ovat varmasti kohdanneet sellaiset lippukunnat ja partiolaiset, jotka eivät ehkä vanhojen piirien aikana olisi toisiaan tavanneetkaan. Tämä on tuonut uutta väriä toimintaan ja luonut uusia partioystävyyksiä. Teiltä Repolaisen lukijoilta on tullut kiitettävästi yhteydenottoja eri tapahtumista, joista voit lukea tästäkin lehdestä. Ottakaa yhteyttä meihin jatkossakin ja vihjatkaa oman alueenne tapahtumista. Repolainen Tämän lehden ilmestyessä käsillä on partio viikko. Toivottavasti rakas harrastuksemme näkyy koko piirin alueella niin huivein, partiopaidoin kuin partiomaisin tapahtuminkin. Toinen ulkopuolelle näkyvä partiotapahtuma on 3.5. oleva paraati, joka levittäytyy L-SP:n ensimmäisenä toimintavuotena Turun kaduille. Missä marssimme ensi vuonna, on vielä arvoitus. Merkkaa tuo toukokuun päivä kalenteriisi ja tule mukaan perinteikkääseen partiotapahtumaan. Tästä Repolaisesta voit lukea paraatin komentajan Timo Sirénin tervehdyksen. Vielä on hyvää aikaa valmistautua paraatiin esimerkiksi harjoittelemalla huutoja. Kaiva partiopaitasi kaapista, pue se ja iloinen hymy päällesi ja lähde näyttämään muulle maailmalle kuinka hauskaa meillä partiossa on! Palkaton partio? Kirjoittaja on piirihallituksen jäsen. Milka Nousiainen, Rauman Partiotytöt Taantuma, laskusuhdanne ja talouskriisi ovat sanoja, joista varmasti jonkin kuulee päivän uutisia katsoessaan. Vaikka kevätaurinko kuinka paistaisi sisään ikkunasta, ei se saa noita sanoja kuulostamaan yhtään paremmalta. Mutta voisiko tilanteessa olla jotain positiivisiakin puolia? Itse ainakin toivon niin. Laman viimeksi ravistellessa Suomea, oli yhteisöllisyys arvossa arvaamattomassa. Viimeaikoina taas on tuntunut, että yhteisöllisyys ja sen merkitys on kadonnut. Eräs kaverini jokin aikaa sitten kysyi minulta: Kun jatkuvasti olet mukana järjestämässä jotain partioleiriä ja vedät kokouksia sudenpennuille, niin maksetaanko siitä hyvääkin palkkaa? Kysymyksestä hämmentyneenä, en osannut perustella omia motiivejani ja saanut kaveriani näin ymmärtämään miksi tuhlaan vapaaaikaani partiossa. Alueen talvileiriä järjestäessämme taas yksi partiojohtajista kysyi minulta: Mitä se partiohauska on, mitä aina hehkutat? Itsekään en juuri tuona hetkenä, kun leirin suunnittelu oli vielä pahasti kesken ja miljoona asiaa hoitamatta, muistanut mitä se partiohauska oikeasti on ja vastasin jotain perinteistä liittyen jäyniin ja kavereihin. Leirin jälkeen sama partiojohtaja soitti minulle ja päivitteli, että leiri meni kyllä vähän liiankin hyvin, energiaa ja innostusta seuraaviin partioprojekteihin löytyisi taas roppakaupalla. Tämän keskustelun jälkeen tiesin, mitä seuraavalla kerralla vastaisin, kun joku ihmettelisi palkatonta partiota: palkaksi emme saa rahaa, vaan uusia hyviä ystäviä, hymyileviä kasvoja, uusia kokemuksia ja mikä tärkeintä onnistumisen tunteita ja hyvän mielen. Yhteisöllisyyttä siis edelleen löytyy ainakin siitä yhteiskunnan osasta, jota me partio laiset edustamme. 3

4 Reportit Agentteja Laitilassa Luoteis-Turun alueen partiolaiset kokoontuivat helmi-maaliskuun vaihteessa Laitilan Lehtoniemeen agenttiaiheiselle talvileirille. James Bond ja kultainen kompassi -nimeä kantaneelle leirille osallistui kaikkiaan 152 partiolaista sudenpennuista johtajiin. Sudenpennut vierailivat leirillä lauantain ajan, seikkailijat ja tarpojat koko viikonlopun. Leirin teema oli näyttävästi mukana ohjelmassa: leiriläiset mm. metsästivät kultaista kompassia koodikielen ja vihjeiden avulla. Lauantai-illan kruunasi James Bond -aiheinen gaala, jossa tarjottiin herkkuruokaa. Sunnuntaina ehdittiin vielä kokeilla hurjaa napakelkkakyytiä pakkaamisen ja siivoamisen lomassa. LuTu:n leirillä oli mukana väkeä viidestä eri lippukunnasta, eli Partio-Puhureista, Jokikylän Pojista, Turun Mikaelin Sinisistä, Mikaelin Sinikelloista ja Ahertajista. Uusien lippukunnanjohtajien ilta Teksti: Nana Luoma, Tornikotkat Lippukunta on Kingi. Jotta lippukunta toimii partiomaisesti, aktiivisesti ja hyvässä yhteishengessä, se tarvitsee ajan hermoilla olevan lippukunnanjohtajan. Uusien lippukunnanjohtajien iltaa vietettiin partiotoimistolla, niin Turussa kuin Porissakin, maaliskuun alussa. Ilta oli tarkoitettu vasta vähän aikaa toimineille ja tuleville lippukunnanjohtajille sekä lippukunnan apulaisjohtajille. Iltaa uusien lippukunnanjohtajien kanssa viettivät alueohjaajat ja aluetyöntekijät. Illan tarkoituksena oli tutustuttaa osallistujat piiriin, aluetoimintaan sekä siihen, mistä lippukunnanjohtaja voi saada tukea tehtävänsä hoitamiseen. Uuden lippukunnanjohtajan oli mahdollisuus myös tutustua itse toimistoon ja sen henkilökuntaan. Tämän lisäksi iltaan kuului myös vapaamuotoista keskustelua ja kokemusten vaihtoa. Illan päätteeksi mietimme myös pulmatilanteisiin ratkaisujen löytämistä tai tietoa siitä, mistä apua näihin tilanteihin voi saada. Uusi lippukunnanjohtaja sai mukaansa myös ihka uuden työvälineen, joka on varta vasten heille suunniteltu materiaalipaketti. Sen tarkoituksena on antaa vastauksia moniin kysymyksiin, tietoa omasta pestistä ja tehtävistä sekä muistuttaa lippukunnan johtajistoa heille kuuluvista tärkeistä päivämääristä ja tehtävistä unohtamatta sitä, miten tärkeä apu omasta aluetoiminnasta ja alueohjaajasta on lippukunnanjohtajalle. Tämä uusi materiaalipaketti on tehty jokaiselle lippukunnalle, jokaiselle lippukunnanjohtajalle. Näin ollen paketti lähtee jokaiseen lippukuntaan seuraavassa aluetapaamisessa avuksi, tueksi ja muistutuslistaksi. Tästä jokaisen lippukunnan on mahdollisuus tehdä oman näköisensä, tarpeellisen ja toimivan työvälineen itselleen. 4

5 Vaeltajavaltakunta Ensimmäinen vaeltajille suunnattu valtakunnallinen tapahtuma pidetään ensi kesänä pääkaupunkiseudulla. Tapahtuma on suunnattu vuotiaille (nuorimmat osallistujat ovat siis vuonna 1990 syntyneitä). Tapahtuman teemana on partiosta eväitä elämään. Viikonlopun aikana päästään vaikuttamaan mm. Kilkkeen vaeltajaohjelmaan ja kuullaan miten partio on vaikuttanut vierailevien puhujien elämässä. Luvassa on myös käytännön vinkkejä vaeltajaohjelman toteuttamiseen. Lauantai-ilta huipentuu hienoon juhlaan, jossa pidetään lupauksenanto, puolikurssijuhla ja vaeltajuuden päätösseremonia. Tapahtumaan voi osallistua yksin, vaeltajaryhmän kanssa tai vaikka koko lippukunnan vaeltajaikäisten voimin. Vaeltajavaltakunta on loistava tilaisuus verkostoitua ja saada hyviä käytänteitä ympäri Suomea. Ennen tapahtumaa vaeltajien olisi hyvä saada ohjelman toteuttaminen käyntiin, hankkia luotsi ja tehdä vaelluskarttaa. Ohjeita tapahtumaan valmistautumiseen ja ajankohtaisimman tiedon löydät tapahtuman nettisivuilta. Lisätietoja: vaeltajavaltakunta. Kettu nähtiin taas Ensimmäisessä Repolaisen numerossa alkoi lehden oma lukijakilpailu Ketunhäntä kainalossa. Kilpailussa etsitään jollakin lehden sivulla kuvassa pilkottavaa ketunhäntää ja vastataan tarkasti kulloinkin esitettyyn kysymykseen. Toisen numeron ketunhännän löysi ja arvonnan voitti 15-vuotias Roosa Juup Taivassalon Tupshaukoista. Roosa oli vastannut täsmällisesti, että ketunhäntä on sivulla 24. Paljon onnea voittajalle! Tämän Repolaisen lukijakilpailun ohjeen voit lukea ilmoitussivuilta lehden loppuosasta. Talviriehaa vietettiin Raumalla Raumalaislippukuntien, Karimojen ja Sinermojen, yhteistä talviriehaa vietettiin 7.3 Lähdepellon pulkkamäessa. Lumikinosten keskelle oli saapunut väkeä mukavasti molemmista lippukunnista. Pulkkamäen lisäksi ohjelmassa oli samoajien tekemä partioaiheinen rastirata maastossa sekä keskustelua ajankohtaisista aiheista. Paikalla oli myös mahdollisuus lämmitellä nuotiolla sekä paistaa makkaraa ja tikkupullaa. Partiolaisten lisäksi tapahtumaan oli kutsuttu vanhemmat, ideana koota lippukuntien yhteinen vanhempain vartio. Kiinnostuneita löytyikin mukavasti ja päästiin sopimaan vartion ensimmäisestä kokoontumisesta. Reportoi uutisista ja tapahtumista Reportit on ajankohtaisten tai alueellisten pikkuraporttien palsta. Lähetä omat partiouutisesi osoitteeseen 5

6 6

7 Partiolainen kunnanjohtajana Teksti: Sari Mantere, Karimo Kuvat: Niko Vähäsarja, Tornikotkat Pyhäranta sijaitsee rannikolla ja suurin piirtein puolivälissä Lounais-Suomen partiopiirin aluetta. Pieni kunta Rauman ja Uudenkaupungin välissä on ensi kesänä näyttämönä Reila-leirille. Pyhärannan kunnanjohtajana toimii itsekin partiolainen, Leena Hoikkala. Tapaamme Leena Hoikkalan kotona Vanhan Rauman kupeessa kauniina pakkaspäivänä. Vieraita vastaan kipittää kaksi iloista koiraa, Capu ja Japo, jotka ovat hoidossa kummitytön talviloman ajan. Konstailematon Leena on maanläheinen ihminen, joka ottaa partiovieraat lämpimästi vastaan. Me olemme Leenan kanssa tuttuja entuudestaan, sillä tulemme samasta lippukunnasta, Karimoista. Partiouransa Leena aloitti 1950-luvulla tontuissa ja ehti touhuta mukana aktiivisesti opiskeluaikoihin asti. Monta mukavaa muistoa on jäänyt mieleen: Viideltä aamulla lähdimme polkemaan Kulhasiin ja kukaan ei olisi voinut meitä pidätellä. Hyvä porukka meitä oli ja se oli hauskaa. Vieläkin näen aika ajoin näitä vanhoja partiotuttuja. Kun kysyn, mikä on paras asia partiossa, vastaa Leena empimättä yhdessä tekemisen. Partio on parasta mitä voi olla! Se on parasta nuorisotoimintaa. Leena ei ole ollut partiossa aktiivisesti mukana vuosikausiin, mutta toivoo että, voisi nykyään auttaa ja tukea hyvää toimintaa. Aikanaan hän oli mukana perustamassa Pyhärannan Korpiankkureita ja pitää partiotoimintaa tärkeänä pienelle kunnalle. Karimoissa ryhdyttiin keräämään kannatusjäsenmaksua muutamia vuosia sitten juuri Leenan ehdotuksesta. "Partio on parasta mitä voi olla! Se on parasta nuorisotoimintaa." minkä vuoksi Leena Hoikkala on viihtynyt Pyhärannan kunnalla töissä jo yli 30 vuoden ajan. Yhtenä päivänä kävelin ruokatunnilla meren rantaan ja ihailin sitä uskomatonta hiljaisuutta. Näin samalla kolme merikotkaa taivaalla. Pieni työyhteisö on kunnassa tiivis ja moni on viihtynyt työssään pitkään. Leena on toiminut kunnanjohtajana vuodesta 2004 ja sitä ennen kunnansihteerinä. Minun tapani toimia on olla maanläheinen. En olisi ollut töissä Pyhärannassa näin kauan, jos en olisi viihtynyt. Meillä on sitoutunut henkilökunta, jonka työpanokseen voi luottaa. Ilman heitä en olisi pystynyt toimimaan kunnanjohtajana. Luonto ja meri lähellä sydäntä Tärkein taito, joka partiosta tarttui Leenalle mukaan, on luonnon parissa toimiminen ja siellä liikkuminen. Leenalle luonto ja meri ovat edelleen tärkeitä elementtejä. Kesäisin käydään kalassa ja vietetään aikaa mökillä veden äärellä. Luonnonläheisyys on yksi syy, Leenan kaverina hoitokoira Capu. 7

8 Leenan koti sijaitsee Vanhan Rauman kupeessa. Idyllinen puukaupunginosa tarjoaa kauniita kävelyreittejä. sekä nettisivuilla. Maaliskuussa oli lisäksi info kunnan väelle kesän suurtapahtumasta. Näin iso leiri on erinomainen asia Pyhärannalle, se tuo näkyvyyttä kunnalle. Koko lounainen Suomi saa tietää missä Pyhäranta on ja mitä me voimme tarjota muulle ympäristölle. Kunnan puolesta haluan toivottaa partiolaiset lämpimästi tervetulleiksi Pyhärantaan!. Leena myös toivoo, että kuntalaiset voisivat omalta osaltaan auttaa leirin toteuttamisessa. Pyhärannassa kesämökkejä ja partioleirejä Leena on syntyjään raumalainen ja asuu nykyään vanhassa kotitalossaan kirkon lähellä. Aloittaessaan kunnansihteerinä 1970-luvun lopussa, Leena muutti Pyhärantaan ja ehti asua siellä 11 vuotta. Leena kertoo kunnan väkiluvun kasvaneen viime vuosina eikä vauhdille näy hidastumista. Tällä hetkellä Pyhärannassa asuu asukasta ja kesäisin määrä tuplaantuu mökkiläisten myötä. Pyhärannalla on 75 kilometriä merenrantaa ja 900 kesämökkiä. Leena on selvästi ylpeä tästä pienestä kunnasta ja on omien sanojensa mukaan valmis puhumaan Pyhärannasta vaikka koko illan. Kuntalaiset ovat ylpeitä rannoistaan ja merenläheisyydestään. Pyhärantalaiset ovat enemmän merellisiä kuin raumalaiset. Helppoa pienen kunnanjohtajalla ei aina ole, varsinkin kun ympärillä puuhataan innolla kuntaliitoksia. Kuntalaisille oma seurakunta, hyvin hoidettu hautausmaa ja kirkko ovat tärkeitä. Kuntaliitosta mietittäessä taisi yksi kynnyskysymys olla pelko seurakunnan hajottamisesta. Viime vuona Pyhäranta päätti hylätä kuntaliitosesitykset ja pysyä itsenäisenä kuntana. Ensi kesänä Lounais-Suomen Partiopiirin ensimmäinen iso leiri kohoaa Pyhärannan Reilaan, puolustusvoimien alueelle. Alueella on aikaisemminkin ollut leirejä, viimeksi Rauman seudun partiolaisten Liäkki-talvileiri helmikuussa. Hienoa että partioliike on saanut tällaisen yhteistyön. Kunnalle tämä yhteistyö puolustusvoimien kanssa on ollut vaikeampaa. Reila-leiristä on kerrottu kunnan tiedotuslehdessä 8 Kunnan puolesta haluan toivottaa partiolaiset lämpi mästi tervetulleiksi Pyhärantaan!" Eläkepäivillä harrastusten ja perheen parissa Perhe ja sukulaiset ovat tärkeitä Leenalle. Kotitalo on tulvillaan läheisten kuvia eri vuosikymmeniltä. Vapaa-aikanaan Leena vierailee paljon iäkkäiden sukulaistensa parissa. Parhaillaan Leena on koiravahtina ja usein loma-ajat menevätkin näiden samojen karvaturrien kanssa. Itsellekin se on lomaa ja voi rentoutua, kun touhuaa koirien kanssa. Partiolaisuuden peruja on varmasti myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen halu. Leena on ollut mukana sekä Rauman että Pyhärannan seurakuntien luottamustehtävissä. Olen aina ajatellut, että pitää olla valmiina jos apua tarvitaan. Helmikuussa Leena Hoikkala ilmoitti, että jää eläkkeelle kunnanjohtajan tehtävistään vuoden loppuun mennessä. Mitä tuleva eläkeläinen on suunnitellut tekevänsä, kun arkipäivät eivät enää täyty työstä: Olla vaan! Vaikka muut ovat sanoneet että ei se ole tämän päivän eläkeläiselle mahdollista, nauraa Leena. Ehkäpä aikaa jää sitten enemmän rakkaille harrastuksille, kuten keilaamiselle, lukemiselle ja Rauman Merihistoriallisen seuran köysitöille. Entäpä partio, tuleeko se taas mukaan vapaa-aikaan entistä enemmän? Toivottavasti! Ajattelin ainakin että Franciscus-killan toimintaan voisin osallistua enemmän. Lopuksi on pakko kysyä Leenalta mielipidettä siihen, miten tämän päivän nuoret pystyttäisiin pitämään paremmin tässä toiminnassa mukana: Nuorille pitäisi pystyä tarjoamaan toimintaa ja käsillä tekemistä, erityisesti luonnossa. Se, että itse pääsee kokeilemaan ja toteuttamaan, on tärkeää.

9 Sana partioviikolle Teksti: Satu Salla, Karimo Kuva: Riku Reinikainen, Partio-Puhurit Repolainen Mikä saa aikuisen partiolaisen pysymään partiossa? Mikä saa vuosi vuoden jälkeen itsensä sitoutumaan erilaisiin tehtäviin ja tapahtumien järjestämisiin. Mikä saa minut hinkumaan uudestaan suurille leireille, vaikka juuri edellisellä leirillä vietin viikon saappaat jalassa yltä päältä mudassa ja märkänä. Ja tähän kaikkeen suostuu vieläpä vapaaehtoisesti ja innoissaan. Vanhoja valokuvia partiomatkani varrelta katsoessani, muistan vastauksen kaikkiin näihin pohdintoihini. Partio on haastava, luovuuteen innostava, luonnonläheinen ja rakentava harrastus vielä aikuisenakin. Ja paras tunne partiosta on yhteenkuulumisen henki. Tämä on meidän juttu. Samat asiat ovat kantaneet partiota liikkeenä jo pitkän aikaa. Baden- Powellin viitoittamaa tietä kuljemme partiolaisina ympäri maailmaa. Paljon on muuttunut partioliikkeen alkuajoista, mutta perusasiat ovat säilyneet samoina: elämykset luonnossa, tasa-arvo ja vastuun antaminen nuorille. Pienenä sudenpentuna parasta partiota oli minusta oman lippukuntani kesäleirit. Silloin leiriohjelmaan kuului sunnuntaisin leirijumalanpalvelus kauniin kesäisen metsän keskellä. Siinä yhdistyivät kaksi itselleni tärkeää asiaa: partiolaisten luoma yhteys ja Jumalan läsnäolo ympärillämme. Juuri partiolaisina pääsemme usein nauttimaan näistä molemmista samaan aikaan. Muistan joskus kuulleeni tarinan lähetystyöntekijästä, joka teki työtään Afrikassa. Hän kulki kylästä kylään paikallisen oppaan kanssa ja kertoi asukkaille Jumalasta. Joka paikassa nämä asukkaat, samoin kuin opas, ihmettelivät, miten lähetystyöntekijä voi uskoa johonkin sellaiseen, jota ei voi nähdä. Näillä pitkillä matkoillaan lähetystyöntekijä yöpyi oppaansa kanssa teltassa. Eräänä aamuna lähetystyöntekijä heräsi oppaansa karmeaan huutoon, joka kuului teltan ulkopuolelta. Mentyään katsomaan, opas näytti maassa olevia suuria jälkiä ja kertoi, että he olivat viime yönä olleet suuressa vaarassa. Opas sanoi jälkien olevan leijonan jälkiä. Lähetystyöntekijä kysyi oppaalta, että oliko tämä nähnyt leijonan ja opas sanoi, ettei ollut nähnyt. Mistä tiedät, että leijona liikkui yöllä teltan luona, kysyi lähetystyöntekijä. Opas sanoi olevansa asiasta aivan varma, sillä sellaisia jälkiä ei ollut siinä vielä illalla. Lähetystyöntekijä sanoi oppaalle, että tämä ei nähnyt leijonaa vaan leijonan jäljet. Kuitenkin opas tietää ja uskoo, että leijona on olemassa ja kulki yöllä teltan vierestä. Lähetystyöntekijä jatkoi: Samalla tavalla minä uskon Jumalaan, vaikka en voi häntä nähdä. Näen kuitenkin Hänen jalanjälkensä kaikkialla maailmassa. Siitä tiedän, että Hän on olemassa. Tämä tarina muistuu aina mieleeni partioleireillä ja retkillä. Partiolaisena saamme olla usein luonnossa ihastelemassa Jumalan jalanjälkiä maailmassa. 9

10 Piiri marssii yhdessä Teksti: Timo Sirén, Tavastin Liljat, paraatinkomentaja Lounais-Suomen partiopiirin ensimmäinen partio paraati marssitaan Suomen Turussa sunnuntaina Paraatijuhla kokoaa tuhansia partiolaisia piirimme eri laidoilta ensimmäistä kertaa yhteen. Kun joukkomme kokoontuu kansallispyhättömme, Turun tuomiokirkon eteen ja marssii halki kaupungin, on jokaisella osallistujalla mahdollista kokea mieleenpainuva elämys. Samalla voimme näyttää partiolaisten perheille, ystäville ja muille katsojille partioliikkeen voimaa. Partioparaatin kaltaisten yhteisesiintymisten historia on pitkä. Jo sata vuotta sitten partiolaiset marssivat partiopuvuissaan ryhdikkäästi tahdissa kaupunkien ja maalaiskylien halki retkilleen. Säännöllisiksi paraatit vakiintuivat Suomessa 1920-luvulla. Lounaissuomalainen partioparaati rakentuukin kahden vanhan piirin Varsinais-Suomen ja Satakunnan pitkille ja ansiokkaille paraatiperinteille. Varsinaissuomalaiset ovat kokoontuneet kevätparaatiinsa Turun tuomiokirkolle jo vuodesta Välillä paraati on alkanut Mikaelinkirkon luota Mannerheimin puistosta ja päättynyt Tuomiokirkolle, mutta vuodesta 1963 lähtien kokoontumispaikkana on ollut Tuomiokirkko. 10 Turun paraati on pitkään ollut Suomen suurin vuosittainen partiotapahtuma kooten yhteen jopa partiolaista. Varsinaissuomalaiseen paraatiperinteeseen on kuulunut sotavuosista lähtien Mannerheimsoljen saajien kunniakäynti sankarihaudoilla. Vähintään yhtä perinteikäs on paraatin ryhtikilpailu. Kilpailussa lippukunnat on jaettu seitsemään sarjaan. Turkulaiset Lions Clubit ovat arvostelleet lippukunnan marssisuorituksen ja voittajat ovat saaneet himoitun kiertopalkinnon. Siksi marssiharjoitukset ennen paraatia ovat varsin tavallinen käytäntö lippukunnissa. Ryhtikilpailussa eniten pisteitä ansainnut lippukunta on saanut kunnian toimia piirin tilaisuuksissa lippuvartiona. Karelia-maljasta on kisattu vuodesta 1956 lähtien. Maljan ovat saaneet ne tyttö-, poika- ja yhteislippukunnat, joiden osallistumisprosentti suhteutettuna jäsenmäärään on ollut suurin. Paraati on jo pitkään päättynyt partiojohtajille tarkoitettuun paraatijuhlaan Turun VPK-talolla. Satakunnan partiolaisten kevätkatselmuksen historia ulottuu myös 1920-luvulle, jolloin piirin partiolaiset kokoontuivat ensimmäistä kertaa Raumalle. Katselmus on kiertänyt eri paikkakunnilla, tosin varsin usein Porin ja Rauman välillä. Satakuntalainen kevätkatselmus on alkanut paraatitilaisuudella, jossa ansiomerkit on jaettu kaikkien osallistujien edessä. Varsinaisen marssin kärjessä on kulkenut Mannerheim-soljen saajien oma marssirivistö. Paraatimarssin yhteydessä järjestettiin pitkään Lions Clubien tuomaroima ryhtikilpailu, joka korvattiin myöhemmin huutokilpailulla. Paraati on päättynyt sankarihaudoille Mannerheim-soljen saajien suorittamaan seppeleenlaskuun ja partiokirkkoon, joka paikkakunnasta riippuen on pidetty joko sisällä kirkossa tai ulkosalla. Yhteistä molemmille paraateille on ollut iloinen tunnelma ja suuren partiojuhlan tuntu. Tuhannet lapset, nuoret ja aikuiset, sekä marssijat, että yleisö ovat päässeet kohta vuosisadan ajan niistä osallisiksi. Näille perinteille rakentuu Lounais-Suomen partiopiirin paraati sisältäen jotain uutta, paljon vanhaa, vähän lainattua ja erityisen paljon sinistä (ja ruskeaa). Paraatin käytännön järjestelyistä saat lisätietoa tämän lehden seuraavasta jutusta, piirimme www-sivuilta sekä lippukuntiin lähetetystä paraatiohjeesta. Toivottavasti mahdollisimman moni lippukunta osallistuu paraatiin ja antaa jäsenilleen mahdollisuuden päästä osalliseksi yhteisestä partiojuhlastamme. Paraatipäivä on lippukunnille oiva tilaisuus järjestää yhteinen toimintapäivä Turussa. Paraatiohjeissa on vinkkejä siitä, mitä muuta Turku tarjoaa paraatipäivänä. Juuristaan tietoisena, mutta katse tiukasti eteenpäin suunnattuna marssii Lounais-Suomen Partiopiiri ensimmäistä kertaa yhdessä. Tervetuloa mukaan tekemään historiaa. Tuomiokirkolla tavataan!

11 Uusia ja vanhoja perinteitä paraatissa Kuva: Olli Raimo Teksti: Jyrki Tuominen, Turun Metsänkävijät Tämän kevään paraatissa 3.5. Mannerheim-soljen saajat marssivat omana osastonaan aivan paraatin kärjessä. Paraatimarssin yhteydessä järjestetään partiohuutokilpailu. Lippuvartiolippukuntana toimii sauvolainen Hakkistytöt ja partioparaatin komentaa piirihallituksen koulutusministeri Timo Sirén. Lue lisää paraati-netistä. Viime vuonna partioparaatissa Turussa marssi kaikkiaan partiolaista ja 85 lippukuntaa sekä lippulinnassa 66 Suomen lippua. Lippukuntien paraatimarssia tahditti yhteensä 271 rumpalia ja soittajaa. Nyt odotamme jokakeväisestä paraatistamme entistäkin suurempaa ja näyttävämpää. Mannerheim-soljet kärjessä Mannerheim-soljet luovutetaan saajille perinteiseen, juhlalliseen tapaan Tuomiokirkon portailla. Paraatimarssilla Mannerheim-soljen saajat marssivat omana osastonaan paraatin kärjessä heti sinivalkoisen lippulinnan perässä. Ohimarssin suoritettuaan soljensaajat lähtevät kunniakäynnille sankarihaudoille. Bussikuljetus lähtee Turun Kaupunginteatterin edestä (Neitsytpolun kulma) heti soljensaajien osaston ylitettyä Aurajoen Teatterisiltaa pitkin marssien. Soljensaajien marssiosasto ohjataan suoraan linja-autolle. Kunniakäynnin johtaa piirihallituksen jäsen Maria Lahtinen. Soittokunnan kunniakäynnille asettaa Turun Sinikotkat. Soljensaajat palaavat busseilla keskustaan ja VPK:n talolle suunnilleen samaan aikaan kuin viimeisten lippukuntien paraatimarssi päättyy kaupunginteatterille. Toivottavasti mahdollisimman moni Mannerheim-soljen saaja pystyy osallistumaan kunniakäynnille, vaikka esimerkiksi mahdolliset lippukunnanjohtajat ja mahdolliset lippukuntien rumpalit ovatkin paraatimarssin ajan tehtävissään. Partiohuutokilpailu Partioparaatin marssiosuuden alussa käydään lippukuntien välinen Partiohuutokilpailu. Partiohuuto on lippukunnan itsensä valitsema partiomainen huuto. Huudon tahti on lippukunnan oma marssitahti ja rummutus on myös huudon aikana sallittu. Partiohuutosuoritus huudetaan normaalissa marssivauhdissa 100 metrin päässä paraatimarssin lähtöpaikasta Åbo Akademin päärakennuksen edessä. Huutokohta merkitään HUUTO-kyltillä. Arvosteluperusteet ovat huutosuoritusten partiomaisuus, reippaus, rytmi, selkeys ja koko lippukun- 11

12 Paraatin aikataulu Lippukunnat kokoontuvat paraatipäivää varten kukin oman lippukunnanjohtajansa ilmoittamassa paikassa lippukunnanjohtajan ilmoittamaan aikaan. Nämä aika- ja paikkatiedot sekä osa muistakin paraatiohjeista vaihtelevat lippukunnasta toiseen. klo järjestyminen Tuomiokirkontorille alkaa klo kaikki lippukunnat valmiina Tuomiokirkontorilla klo kenttäjuhla Tuomiokirkontorilla alkaa klo paraatimarssi Tuomiokirkolta alkaa klo lippulinna suorittaa ohimarssin klo viimeinen lippukunta suorittaa ohimarssin klo partioparaatin marssiosuus päättynyt klo partiojohtajien paraatijuhlan kahvitus alkaa klo partiojohtajien paraatijuhla VPK:n talolla alkaa klo partiojohtajien paraatijuhla päättyy Paraatin marssireitti Tuomiokirkontori Brahenpuisto kiertäen Tuomiokirkkosilta Aninkaistenkatu Yliopistonkatu Kauppiaskatu Linnankatu (ohimarssipaikka Kaupungintalon puistikon kohdalla) Kristiinankatu. Lippukuntien bussit (ja muut kuljetukset) odottavat Turun Kaupunginteatterin ja Virastotalon ympäristössä. Kuva: Kai Koskinen nan osallisuus, mutta ei erikseen äänenvoimakkuus. Huutokilpailuun osallistuminen on vapaaehtoista. Arvostelutuomaristona toimii Satakunnan Partiosäätiö. Kiertopalkinto luovutetaan partiojohtajien paraatijuhlassa VPK:n talon juhlasalissa. Tarkemmat ohjeet Paraati-netissä. Karelia-Maljat Partioparaatissa palkitaan Karelia- Malja nimisellä kiertopalkinnolla se poikalippukunta, tyttölippukunta ja yhteislippukunta, joka saavuttaa korkeimman marssiprosentin. Tämä lasketaan suhteessa Polku-jäsenrekisterin viralliseen jäsentilanteeseen Ikuisesti kiertävän Karelia-Maljan mukana kukin voittajalippukunta saa vastaavan pienoismaljan, jonka se seuraavan vuoden äitienpäivänä luovuttaa lippukuntaa erityisesti auttaneelle partioäidille. Ryhtikilpailu Lähes puolen vuosisadan ikäisessä Ryhtikilpailussa arvostellaan marssivan lippukunnan tahtimarssi, kaarrot, ojennukset, yhtenäinen partioasu, ohimarssisuoritus ja muu marssikuri. Arvostelijat arvostavat iloista reippautta. Ryhtikilpailussa on seitsemän sarjaa. Arvostelutuomaristona toimii tänä vuonna Lions Club Paattinen. Partiopiirin lippuvartiolippukunta Partiopiirin lippuvartiolippukunnan kunniatehtävään kutsutaan kunkin paraatin jälkeen se lippukunta, joka paraatin ryhtikilpailussa o n saavuttanut korkeimman pistemäärän. Lippuvartiotehtävää seuraavien kahden vuoden aikana ei lippukunta kuitenkaan voi tulla nimitetyksi tehtävään. Tässä paraatissa lippuvartiolippukuntana toimii sauvolainen Hakkistytöt. Turkulaista oheisohjelmaa Paraati-netissä ja lippukuntiin postitetussa paraatiohjeessa on vinkkejä siitä, millaisia oheisohjelmamahdollisuuksia Turku paraatipäivänä lippukunnille partioparaatin lisäksi tarjoaa. Paraatia netissä Lue lisää partioparaatin nettisivuilta osoitteesta: < partioparaati>. Partiopiirin internet-etusivulta: Tapahtumat > Partioparaati. 12

13 HuHu lähestyy Teksti: Laura Rantanen, Rauman Partiotytöt Repolainen Maria, Taavi ja Teemu. Leirifiiliksen nostattamiseksi pyysimme HuHun alaleirinjohtajia Mariaa, Emmiä, Taavia ja Teemua esittelemään itsensä ja kertomaan tunnelmiaan lähestyvästä leiristä. L-SP:n ensimmäiseen samoajaleiriin HuHuun on aikaa enää vajaat kaksi kuukautta, ja leirivalmistelut kesän parhaita viittä päivää varten ovat täydessä käynnissä. Toivottavasti juuri sinä, vuotias partiolainen, olet varmistanut paikkasi tällä loistavalla leirillä. Moro! Mä oon Maria ja partiossa tottelen myös nimeä Kerttu. Lippukunnikseni tunnustan Mynämäen Maahiset sekä Kaarinan Sädetytöt. Ens kesänä oon siellä, missä toivottavasti myös säki. Eli vuoden parhaimmassa partiotapahtumassa, HuHu 09:llä. Siellä mä johdan alaleireistä kaikkein kauneinta ja suurinta, m/s Europaa. Paras syy lähteä HuHulle on se, et siellä näkee valtavasti samanikäisiä ja muualtatulleita partiolaisia joiden kanssa voi ystävystyä. Lisäks on mahtavaa toteuttaa just omaa partio-ohjelmaa ilman, että tarvitsee kantaa vastuuta nuoremmista. Toivottavasti saan bailata just sun kanssa Europan kannella 5, joka on kiistatta ens kesän kovin menomesta! Minä olen Taavi, Teidän alaleirinjohtajanne upealta Festival-alukselta! Toimin joidenkin onnekkaiden innostavana kapteenina HuHulla, joka purjehtii elämäänne Sauvon Ahtelassa. Puitteet risteilijälläni ovat mitä mahtavimmat. Kansi 5 tulee yllättämään Sinut toden teolla, kunhan ensin pääset vierailemaan siellä. HuHu-leiri on viimeiseen saakka hiottu kokonaisuus, jossa Festival ei ole vain raakatimantti vaan todellinen Afrikan tähti muiden alaleirien joukossa. Kapteeni, siis minä, olen kotoisin Porista, ja kokemusta seilaamisesta maapartiolaisena minulla ei juuri ole, mutta sitäkin vakaammalla ruorikädellä aion siivittää jokaisen alaleiriläiseni uskaliaasti läpi unohtumattoman leirielämyksen. Minä kapteenina myös lupaan, että aikaiset aamuherätykset ovat täysin unohtuneet aluksellani ja että jokaisella siis todella jokaisella maakravulla on tiedossa unohtumattomat leiripäivät Festivalilla. Rakkauden laivan käytävillä Päivää, Gudaa! Olen Teemu, alaleiri Amorellan kapteeni. Vaihdoin juuri kapteenintakkia, koska edellinen takki repesi jo pelkästä jännityksestä, jonka kesän spektaakkelimainen ykköstapahtuma HuHu tuottaa. Laivani hyteissä on tilaa kaikille niille, joita kiehtoo seikkailu seikkailun perään. M/s Amorellan mukana koet ikimuistoisia hetkiä ja tutustut parhaimpiin ihmisiin. Juhlat jatkuvat aina aamun pikkutunneille saakka, joten miksi et siis lähtisi mukaan elämäsi riehakkaimpaan meininkiin? Kannen 5 palvelut ovat mainitsemisen arvoisia, koska siellä jos missä bileet lähtevät käyntiin. Luotsaa laiva luoteeseen, vain valssi merellä soi... Heippa kaikki! Mua kutsutaan Emmiksi ja Rauman Partiotyttöjen aatelistoon kuulun. Ensi kesää olen odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä lähden upean, hohdokkaan ja kiiltävän risteilyalukseni kanssa HuHulle viihdyttämään teitä kaikkia parhaita ihmisiä, jotka tulette mukaan m/s Isabellalle. Laivani ovet aukenevat juuri sinulle ja kavereillesi parin kuukauden kuluttua. Muista myös ottaa kaikki ilo irti naapurihytin asukkaista. Toivotan kaikki mukaan vuoden kohokohtaan ja muistuttaisin vielä kannesta 5, siellä on parhaat bileet. Muista myös leirin nettisivut osoitteessa < partiopiiri.fi/huhu>. 13

14 Partiota auf Teksti ja kuvat: Saara Leino, Piikkiön Tammipartio Kahta en vaihda. Toinen on suora partio... Onko suomalaiselle pinttynyt kuva olutta kittaavasta vanhasta saksalais herrasta nahkahousut jalassa todenperäinen? Syödäänkö Saksassa muutakin kuin makkaraa? Ja mitä tärkeintä, mitä on partio saksalaisessa kaupungissa Kölnin vieressä, lippukunnassa nimeltä Stamm Widuking Refrath? Piikkiön Tammipartiosta kotoisin oleva Saara Leino on vaihto-oppilasvuotenaan päässyt mukaan saksalaiseen partiotoimintaan. Virallisesti Teoriassa lippukunta on katolinen, käytännössä ei partiolla ole mitään tekemistä uskonnon kanssa taikka partion niin kuin me sen tunnemme. Lippukunnallamme ei ole virallista johtajaa, vaan niin sanottu Leiter runde, johtajapiiri, joka hoitaa lippukuntamme asioita yhdessä. Widuking Refrath ei myöskään ole suuren suuri: yhteensä meitä on alle sata. Ikäryhmiä on viisi: Wichtel, Jungpfadfinder, Pfadfinder, Rover ja Leiter. Kukin ikäryhmä on hyvin ylpeä ryhmästään, ja lippukunnassa jokaisen ryhmän voi erottaa huivin väristä. Wichtel, suoraan käännettynä mm. vintiö, kääpiö, tonttu, menninkäinen tai henkilökohtaisesti oma suosikkini riiviö, ovat lippukunnan nuorimpia, iältään 6 10-vuotiaita, ja heidän huivinsa väri on kirkkaan keltainen. Jungpfadfinder tai yleisemmin Juffis, nuori partiolainen, on iältään vuotias, ja hänen huivinsa vä- 14 ri on sininen. Pfadfinder tai vain Pfadi, eli suoraan suomennettuna vain partiolainen, on iältään vuotias ja huivin värinä on vihreä. Rover, vaeltajat, eli siis minä ja ryhmäni, i iltään vuotiaat. Meidän huivivärimme on punainen, ja kuten muutkin ryhmät, myös meidän ryhmämme on hyvin ylpeä omasta roveriudestamme. Viimeinen ryhmä, Leiter, johtaja, on väriltään harmaa. Johtajaksi voi ryhtyä 18-vuotiaana, mutta jokainen ei tätä halua, ja pysyy siksi roverina niin kauan kuin se on mahdollista....mutta käytännössä Partio on ainakin minun ryhmässäni miesvoittoinen harrastus. Ryhmässämme on kutakuinkin 15 henkilöä, joista itseni lisäksi vain yksi toinen tyttö. Ryhmämme on muutenkin hieman erilainen kuin muut: meillä on kolme vaihto-oppilasta: Bryan Yhdysvalloista, Eduardo Meksikosta ja minä. Mikään ei ole parempaa kuin viikonloput partiolaisten seurassa, kun menemme kololle, teemme nuotion (grillihiiliä ja kaupasta ostettuja sytykkeitä tai paperia) ja grillaamme, ryhmämme kitaristi Micha on ottanut kitaran mukaan ja kenties keksinyt jatkoa viralliselle Rover-laulullemme, tanssimme hieman sambaa Eduardon kanssa ja tappelemme kieliopista Bryanin kanssa. Wir lieben, das Leben, die Liebe und die Lust, kuten kuuluisa karnevaalihitti sanoo. Ohjelmamme ei enää rover-vaiheessa ole niinkään kasvattava, vaan lähinnä suunnittelemme tulevia tapahtumia. Yleisesti tunnettuna tosiasiana pidetään, että partiolaisten järjestämät juhlat ovat aina parhaita, ja itse olen ehdottomasti tämän teorian kannattaja. Viimeisin suuri rovereiden järjestämä tapahtuma oli Rover rockt Refrath -niminen konsertti, joka on menes-

15 Grillaushetki oman ryhmän kesken. Nuotio on nuotio Saksassakin illan paras hetki.. Näin riehakasta ei välttämättä olisi nahkahousuissa. tys lukuun ottamatta muutamaa varkautta, kuten kymmenen litran tynnyri olutta sekä rahat. Mutta kaikilla oli luultavasti ainakin hauskaa. Ja opittiinhan ainakin katsomaan hieman tarkemmin tynnyreiden perään. Rover-ryhmäni täällä on kuin pieni mafia. Kaikki ovat yhtä perhettä, ja oman perheen puolta pidetään aina. Kuten silloin, kun jouduin luopumaan saksan kännykästäni liittymineen. Meni muutama päivä, kun Mark tuli tuomaan minulle uuden puhelinkortin, sillä hän ei pidä siitä, että minua ei enää voi niin helposti tavoittaa. Kiitin kohteliaasti mutta jouduin myös kysymään, miten puhelinkortin käyttö mahtaisi onnistua ilman puhelinta. Seuraavana aamuna oli Mark jälleen paikalla, ja ojensi minulle vähän käytetyn, vanhan Nokian, ja Roverrunde oli kolehtina kerännyt vielä rahaa kortilleni, että voin vastaisuudessakin soitella. Ystävyyttä yli rajojen. Saksalainen virallinen partio asu on ruskea, ja huivin väri vaihtelee ikäluokan mukaan. Virallista partiopaitaa käytetään todella harvoin, ja silloinkin ovat napit tavallisesti auki tai paita on muuten vain rutussa. Merkkien paikkaa, määrää tai laatua ei myöskään ole niin säädelty kuin suomalaisessa paidassa. Luulen, että syy on historiassa, ja siksi ei partiolaisiin haluta liittää mielikuvia sotilaallisuudesta tai järjestäytyneisyydestä. Oma mustikansininen partiopaitani baretteineen, vöineen päivineen herätti sekä ihmetystä että kateutta. Varsinkin vyöstä ja metallisesta louhisudesta esitettiin kysymyksiä, ja useimmat sanoivat puvun näyttävän sotilasunivormulta. Saksalaisen lippukuntani systeemi muistuttaa minua todella toisesta Suomen lippukunnastani, mutta eroaa huimasti tutusta Piikkiön Tammipartiosta. Partiolaiset kuitenkin ovat lähes samanlaisia joka puolella. Kenties se on partiohenki. Ja kuten Kölnissä sanotaan: Tschüss, mach es jut und gut Pfad! 15

16 Muonituskurssi ei jätä kylmäksi Teksti ja kuvat: Läski Lauri Katiskoski, Maskun Hemmingin Tyttäret ja Pojat Jokainen on varmasti joskus partiouransa aikana syönyt pohjaan palanutta tillilihaa tai makkarakeittoa, jossa sattuma turhaan etsii toveriaan. Vaikka jälkeenpäin puutteellinen tarjoilu usein naurattaa, kukaan tuskin nauttii näläntunteesta talvipakkasessa. Onneksi on olemassa muonituskurssi. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin Uudessakaupungissa Lounais-Suomen Partiopiirin ensimmäinen muonituskurssi, Kokkikepponen Partiomuonitukseen keskittynyt kurssi ei ole uusi tulokas partiotapahtumien joukossa, sillä Varsinais-Suomessa samaisella kurssilla on jo pitkät perinteet. Huoltojaoston järjestämän kurssin keskeisimpänä päämääränä on lippukuntien muonitustietoisuuden lisääminen ja kehittäminen. Tarkoi- tuksena on opettaa uutta ja syventää aiemmin omassa lippukunnassa opittua. Aika alkaa nyt! Yksi muonituksen perusajatus on innovatiivisuus. Jokainen partiolainen on varmasti joskus syönyt legendaarista makaronijauhelihapataa pääkalloa. Aikansa kutakin, sillä todellinen muonittaja osaa uudistua ja kehittää ruokaa unohtamatta, että kyse on partiosta. Kurssilaisten luovuus päästettiin valloilleen heti perjantai-illalla, jolloin kurssivartiot kisailivat toisiaan vastaan kokkisodassa. Kokkisota onkin mitä tehokkain harjoitus luovuuden kehittämiseen ja ennen kaikkea se opettaa arvostamaan keittiön perusraaka-aineita, perunoita ja jauhoja. Useat ovat varmasti joutuneet tilanteeseen, jolloin retken muonitusbudjetti on jo käytetty, mutta ruokaa on pöytään saatava. Niin partiossa kuin siviilissäkin joskus on pakko pärjätä sillä, mitä kaapista löytyy. Rohkea kokeileminen ja usko omiin taitoihin tuottaakin usein kiitosta saaneita tuloksia. Pidempi kurssi, enemmän ruokaa! Piiriuudistuksen myötä myös muonituskurssi on uudistunut, ainakin metodeiltaan. Tänä vuonna kurssi rakentui ensimmäistä kertaa kahdesta osasta; kaupunki-illasta ja viikonloppuosasta. Näin saatu lisäaika mahdollisti ruuanvalmistuksen ottamisen keskeisemmäksi osaksi itse kurssia. Esimerkiksi erityisruokavaliokoulutus toteutettiin suurilta osin ruuanvalmistusharjoitusten avulla ja syntyneet ruuat luonnollisesti syötiin. Erityisesti erityisruokavalioiden kohdalla muonituskurssilla on tarkoitus myös vaikuttaa kokkaajien asenteisiin erityisruokavalioita kohtaan. Saatavilla olevien elintarvikkeiden tarjonnan monipuolistuessa myös partiomuonituksessa on entistä paremmat mahdollisuudet vastata lisääntyneeseen erikoisruokien kysyntään. Maukkaan perusruuan valmistaminen siten, että se sopii mahdollisimman monelle allergikolle, on nykyään huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Ice Queen and Hot Latinos on stage Koska lauantain lounaalla ja päiväkahvilla nautittiin verrattain terveellisiä erityisruokavalioita, nostettiin illan hämärtyessä kerma- 16 Kokkisodan tuotosten arviointi vaatii staabilta tiettyä kontrollia. Onneksi hygieniapassi on taskussa.

17 Paras partioruoka? Ari-Pekka Luoma, Salon Leiriveikot Ylimurea rosvopaisti, muttei lampaasta. Mari Lipponen, Naantalin Siniset Tietenkin Läski! No pääkallopata, helppo ja usein jopa hyvää. Aamun kevyt brunssi, pääkokki Jaakko Vainio esittelee. Miikka Vuorinen, Porin Tulitikut Tietenkin ranskikset ja härän grillipihvi. Rasvaa ja lihaa! purkki ja meijerivoi työpöydälle. Kurssilaiset oli jaettu iltaohjelmaa varten kahteen joukkueeseen, kuumiin ja kylmiin, joita luotsasivat jääkuningattaret ja kuumat latinomiehet. Tarkoituksena oli oman ryhmän kanssa valmistaa illan teemaan sopivia ruokalajeja. Itse illan suuri ohjelmanumero oli kuuman ja kylmän veret seisauttava kamppailu liukkaalla jääradalla. Illallisen ja iltaohjelman yhdistäminen havainnollisti kurssilaisille sitä, kuinka partiotapahtumassa ruoka voi olla osa ohjelmaa. Ns. teema muonittamisen tuominen osaksi muonituskurssia onkin monipuolistanut kurssin koulutusta ja antaa näin eväitä mm. johtajistoviikonloppujen suunnitteluun. Ei nimi miestä pahenna Partiolaiset ovat kuuluisia lisänimistään. Muonituskurssin legendaarisimmaksi ohjelmanumeroksi on kuluneina vuosina muodostunut ruoka-aiheisen lisänimen keksiminen. Tarkoituksena on keksiä raaka-aine, joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi. Mikä hienointa, useat nimistä ovat jääneet elämään niin partiossa kuin siviilissäkin. Esimerkkinä voi mainita Liha- Lindan, Herne-Hennan sekä Makkara-Markuksen. Emmi Verronen, Rauman Partiotytöt Pääkallo on tosi hyvää. Kaikki muukin menee. Miikka Sipilä, Piikkiön Tammipartio Sunnuntain hernekeitto. Perussettiä, ei voi kuin epäonnistua. Siihen ei ole tietenkään varaa ostaa lihaa. Sini Koskela, Käppärä partio No, itse asiassa parasta on se kun pääsee retken jälkeen kotiin ja saa oikeaa ruokaa. GN muonittaminenkin voi olla extremeä Vaikka ei kuuluisikaan partiomuonituksen luotsiin, huoltojaostoon, voi silti rohkeasti viedä muonitusta uusille ja huikeille urille. Tällä saralla kun ideat ja mahdollisuudet eivät kesken tule loppumaan. Mystistä mainetta keränneet Gourmet-Näädät ovatkin kuuluisia viiden tähden muonituksistaan. Ruuanlaittajista koostuva ryhmä toteuttaa tilauksesta lähes kaiken, mitä uskaltaa pyytää. Katso myös Tiia-Maija Ojamaa, Rauman Partiotytöt Pääkallopata, helppoa ja hyvää. Jenna Ruusunen, Nousiaisten Henrikin Lippukunta Makaronimössö on parasta. Se uppoaa aina, ihan sama miltä maistuu. 17

18 Partiomuseolla poseerattiin juhlallisen palkintoseremonian jälkeen. Kakkua, diplomeja ja iloisia kasvoja Teksti ja kuvat: Heli Reponen, Piikkiön Tammipartio Jeeeee! Jokainen V-SP:n adventtikalenterikampanjan huippumyyjien palkintotilaisuudessa palkituista myi viime syksynä vähintään 30 kalenteria yksin tai yhdessä kaverinsa kanssa. Heidän lisäkseen palkittiin kolme viime vuodesta eniten myyntiään parantanutta lippukuntaa. 18 Adventtikalenterikampanja on partiolaisten tärkein varainhankintakeino. Jo yli kuudenkymmenen vuoden ajan toteutettu kampanja on muodostunut tärkeäksi perinteeksi sekä taloudellisesti että mielikuvallisesti. Monelle ei-partiolaiselle se saattaa olla ainoa omakohtainen kosketus partiotoimintaan. Siksi on tärkeää muistaa partiohuivi, kohteliaat sanat ja iloinen hymy. Jokainen yksittäinen kalenterimyyjä on koko partion käyntikortti. Partiomaista varainhankintaa on sellainen, joka tarjoaa niin pienelle kuin vähän isommallekin partiolaiselle tilaisuuden oppia uutta ja kokea onnistumisen elämyksiä. Mikä on sinun myyntitaktiikkasi? Sisarukset Noora Orvasto (Tornipääskyt) ja Markus Orvasto (Tornikotkat) ovat jo varsinaisia kalenterikonkareita. Myyntitykkien metodit ovat käytännöllisiä ja suunnitelmallisia. He keräävät ennakkotilauksia lähipiiristä, tilauslista laitetaan jääkaapin oveen ja toimitetaan sen mukaan. Keskinäistä kilpailuakin on.

19 Kakku ja muut juhlatarjoilut maistuivat palkituille Ensi keväänä palkittavia koko L-SP:n alueelta Nämä saavutukset tehtiin vielä V-SP:n aikana. Ensi vuonna palkintotilaisuus koskee koko uutta Lounais-Suomen Partiopiiriä ja huippumyyjiä saapuu entistä laajemmalta alueelta. Viime vuoden kampanja meni Satakunnassa hienosti. Myynti-intoa nostatti osaltaan suuren suosion saanut hihamerkki (kuvassa alla). Uudessa piirissä on nyt loistava tilaisuus yhdistää parhaat ideat ja kehittää myös ihan uusia. Marie Helen Jansson Littoisten Pirtapiioista esittelee diplomiaan. Akseli Gröndahl Turun Metsänkävijöistä nautti hymyssä suin hyvin ansaitusta täytekakusta. Voidaan mennä johonkin kerrostaloon ja sitten katsotaan kierroksen jälkeen kumpi sai enemmän myytyä. Samuel Larjama Turun Eränkävijöistä osaa hyödyntää useita myyntikanavia. Perheen vieraillessa Keski-Suomessa hän otti kalenterit mukaan ja kauppa kävi vieraallakin paikkakunnalla. Tällä kotipuolessa on isoäiti antanut pientä vetoapua tulemalla Samuelin mukaan taloihin, joissa asuu isoäidin tuttuja. Mutta myyntipuheen ja kaupanteon hoidan aina ihan itse, painottaa Samuel. Marie Helen Janssonilla (Littoisten Pirtapiiat) kalentereiden myynti sujuu jo useamman vuoden kokemuksella ja vakioasiakkaitakin on jo ehtinyt karttua. Kalentereita aletaan kysellä häneltä jo hyvissä ajoin. Pyhän Laurin Ritareihin kuuluva Max Pohjonen Perniöstä otti kalenterimyyntimenestyksen tyynen rauhallisesti. Palkitun myyntisaldon hän oli saanut aikaan pääasiassa omalta lähialueelta Perniön keskustan tuntumasta. Kiitos kaikille kalenterimyyjille, lippukunnille ja asiamiehille! Syksyn kampanjaa muuten valmistellaan jo 19

20 Liäkki loimusi, roihusi ja hehkui Teksti ja kuvat: Laura Ala-Äijälä, Narvin Tytöt Liäkki 2009 kokosi Pyhärannan Reilaan 120 innokasta partiolaista Rauman seudun lippukunnista. Viikonlopun kestäneellä talvileirillä teemana olivat tuli ja talviset kädentaidot. Helmi-maaliskuun vaihteessa, , Rauman seudun lippukunnat kävivät testaamassa ensi kesän piirileirin aluetta Reilassa. Talvisessa säässä temmeltäneet partiolaiset tulivat seudun kahdeksasta lippukunnasta: Rauman Partiotytöistä, Myrskypojista, Tasalam Bojista, Karimosta, Rauman Sinermoista, Narvin Tytöistä, Kopardeista ja Jokilaakson Ravuista. Liäkki-leiriä voidaan pitää Rauman seudulla perinteenä: Liäkki-nuotio on palanut Pyhärannassa jo vuosina 2002 ja Leiriläiset oli jaettu kolmeen alaleiriin: Loimuun, Roihuun ja Hehkuun. Nuorimmat leiriläiset olivat iältään 10-vuotiaita. Myös Helmiina Rautiainen Narvin Tytöistä oli ensimmäistä kertaa talvileirillä ja pääsi kokeilemaan talviteltassa nukkumista. Yöllä oli ollut hieman kylmä, mutta kipinämikkona olemisesta Helmiina oli tykännyt. Iltaohjelmassa isoveli B-P:n antamat viikkotehtävät olivat naurattaneet, mutta parasta oli kuitenkin ollut vuolukivisen leirimerkin teko. Ennaltaehkäisyä ja jälkihoitoa Lauantaipäivä koostui kuudesta ohjelmapisteestä. Yhdellä ohjelmapisteellä nikkaroitiin jäänaskalit. Myös Karimo-tytöt Aino Asumalahti, Iida Aalto, Niina Alén ja Lotta Jyräkoski olivat olleet veistelemässä, porailemassa ja ruuvailemassa omia naskaleitaan. Tyttö- jen varpaat olivat ehtineet leirillä jo hieman kylmettyä, mutta onneksi lämmin mehu ja kaakao olivat maistuneet. Tytöt olivat ehtineet kiertää jo melkein kaikki ohjelmapisteet ja mieleen olivat jääneet ensiapurastin pelottavat kuvat palovammoista. Rastilla oli kerrottu myös hypotermiasta ja onnettomuuspaikalla toimimisesta. Sammutusrastilla oli harjoiteltu sammutuspeitteen käyttöä ja se oli ollut tyttöjen mielestä paras rasti. Leirin tunnelmasta pääsi lauantaina nauttimaan myös kahdeksan Karimon sisupartiolaista johtajineen. Sisuille ei mikä tahansa kyyti riittänytkään he nimittäin saapuivat leirille tyylikkäästi limusiinilla. Sisut tutustuivat leirialueeseen ja ohjelmapisteisiin, sekä pääsivät tekemään oman vuolukivisen leirimerkin. He myös opettivat omia leikkejään leiriläisille samalla kun vartion- ja venekunnanjohtajat testasivat uuden samoajaohjelman lodjaus-aktiviteettia. Lodjuja piilottivat ja etsivät päivän mittaan myös työtehtävissä olleet johtajat. Illan hämärtyessä kokeiltiin erilaisia nuotioita, kuten rakovalkeaa. Sunnuntaina päästiin tositoimiin Sään tarjoamat puitteet olivat upeat, ruoka maistui nälkäisille leiriläisille mukisematta ja leirin ohjelma 20 Palapelin kokoaminen onnistuu Myrskypojilta hyvällä yhteistyöllä.