LINUX. Ylläpito ja asennus. LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 1. by Juhani Merilinna

Transkriptio

1 LINUX Ylläpito ja asennus by Juhani Merilinna LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 1

2 Sisällysluettelo Linux asennuspaketit...6 Slackware... 6 RedHAT... 6 SuSE... 6 Debian... 7 Mandrake...7 Yleistä asennuspaketeista...7 Laitteistovaatimukset... 7 Asennus...9 Asennuksen vaiheet...9 Asennuspaketin valinta... 9 Asennustavat...9 Osiointi Tyyppi...11 Osion numero...12 Tyyppinumero...12 Osion alkukohta Osion loppukohta tai koko...12 Osiojako Tiedostojärjestelmän valinta Slackware Asennus käynnistämällä CD-levyltä...14 Osiointi...15 Setup Käynnistysmenetelmät...17 RedHAT Ytimen kääntäminen...19 Vaatimukset Lähdekoodin asentaminen Ytimen asetukset...20 Kääntäminen Moduulit Yleistä asetuksista...23 Käynnistys ja alasajo...24 init Käyttäjähallinta Uuden käyttäjän luonti Käyttäjän luontiin liittyviä tietoja...27 Käyttäjätunnus: UID: GID: kotihakemisto...27 salasana shell...28 asetustiedostot...28 Käyttäjän luonti käsin...29 Käyttäjän poistaminen Käyttäjätunnuksen esto...29 shadow passwd Käyttöoikeudet Hakemistojen oikeudet LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 2

3 Käyttöoikeusmaski Käyttöoikeuksien muuttaminen...32 Käyttöoikeuksien muuttaminen kirjaintunnuksilla...32 Oikeuksien muuttaminen numeroilla...32 Omistajan määräytyminen...33 Omistajan muuttaminen...33 SUID- ja SGID-oikeudet...33 PAM (Pluggable Autentication Module) Järjestelmätiedostot...36 Lokitiedostot...36 logrotate Systeemin asetustiedostoja...36 /etc/fstab (kts levyasemien käsittely ja NFS)...36 /etc/exports (kts. NFS) /etc/passwd( kts. käyttäjien hallinta)...37 /etc/group (kts käyttäjien hallinta) /etc/shadow /etc/host.conf (kts nimipalvelu) /etc/inetd.conf /etc/profile...39 /etc/resolv.conf...39 rc -tiedostot Rc-tiedostot Slackwaressa rc-tiedostot muissa jakelupaketeissa...40 Levyasemat...41 Tiedostojärjestelmän luonti...42 Tiedostojärjestelmän (levyaseman) eheyden tarkistus Levykeasemat RAID Raid-tasot Linux ja Raid...45 Varmuuskopiointi...46 Kopiointi nauhalle...46 Ohjelmien asennus rpm Ohjelmakirjastot Verkot...50 IP-osoitteista ja koneiden nimistä Osoitteet Verkkoasetukset...51 Nimet...52 verkkoajurit Verkkopalvelujen käynnistäminen...53 inetd...53 xinetd...54 Perusasetustiedostot /etc/rc.d/rc.inet /etc/rc.d/rc.inet /etc/inetd.conf /etc/services...55 /etc/protocols...56 Verkon apuohjelmat ifconfig...56 route netstat LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 3

4 ping traceroute nslookup...59 Nimipalvelu...60 Nimipalvelin tyypit...62 Primary nameserver(master)...62 Secondary nameserver(slave) caching only(hint) Slave...62 Nimipalvelimen asetukset...62 named.boot...62 named.conf...64 named.hosts...65 named.rev...66 named.cache...67 named.local Nimipalvelimen käyttö...68 NIS-palvelu Työaseman asetukset NIS-palvelimen asetukset bootp-palvelu...70 bootptab...71 RPC ( Remote Procedure Call ) NFS (Network File System)...72 NFS ja linkit...72 FTP Verkon tietoturva...73 Tulostus Kirjoitinportti Tulostuksen periaate lpd Päätepalvelut telnet...76 rlogin...77 Sähköposti Ohjelmat...80 sendmail...80 Säännöstöt...81 sendmail:n uudelleenkäynnistys: Reititin...85 Kaksi verkkokorttia Yksinkertainen reititin Suodattava reititin...85 NAT Dynaaminen reititys...87 Esimerkkejä...87 WWW-palvelin Palvelimen asentaminen RPM-pakettina Palvelimen kääntäminen httpd.conf Virtuaalipalvelimien luonti Www-proxy/cache...91 Squid Perusasetukset...93 Linux Windows-verkossa LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 4

5 Samba Modeemiyhteydet...98 PPP...98 ISDN PPP-asiakas...99 PPP-palvelin SQL-palvelin MySQL PostgreSQL X-Window Käynnistys Sessiot Fontit Ohjelmien asetukset Lisätietoja Uutisia Linux:sta Perusdokumentit Linux:n tietoturva Linux:n ydin Asennuspaketit Muut ohjelmat LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 5

6 Linux asennuspaketit Slackware RedHAT SuSE Peruspaketti, joka on parhaimmillaan palvelimien asentamisessa. Vaatii käyttäjältä paljon tietoa. Asennuspaketti sisältää suurimman osan nykyisistä muodissa olevista ohjelmista. Ohjelmien ja käyttöjärjestelmän asetukset jäävät puolitiehen. Käyttäjän on tehtävä itse loput asetukset, jotta esimerkiksi X-Window toimisi. Asetustiedostot vastaavat hyvin pitkälle yleisissä UNIX:n ylläpitooppaissa esitettyjä. Asetusten tekeminen perinteisesti muokkaamalla tiedostoja tekstieditorilla on helpompaa kuin muilla asennuspaketeilla. Suosituin asennuspaketti. Asennus on melko suoraviivaista. Peruskäyttäjäkin onnistuu tekemään toimivan asennuksen. Asetustiedostoissa käytetään toisenlaista järjestelmää kuin Slackwaressa. Tiedostojen muokkaaminen käsin on vaikeaa. Asetusten tekemiseen on suositeltavaa käyttää mukana tulevia ohjelmia. Useimpia asetuksia tehdään Linuxconf-ohjelmalla tai RedHatin omilla ohjelmilla. Ohjelmien asentamiseksi on RedHAT:a varten kehitetty oma RPMjärjestelmä. RPM helpottaa ohjelmien asentamista. Toisaalta ohjelmien asentaminen vaatii, että ohjelma on pakattu RPM-pakettiin. RPMjärjestelmän vaatimat ohjelmat on liitetty mukaan muiden asennuspakettien uusimpiin versioihin. RedHAT:sta on tehty myös suomenkielinen versio. Etu on kuitenkin melko pieni, koska alkuperäinenkin sisältä osittaisen tuen suomen kielelle. Lisäksi suomennettu versio ei ole yhtä uusi kuin englanninkielinen. Ehkä lähin kilpailija RedHAT:lle. Asennuspaketti on kehitetty Saksassa. Jotkin opastustiedostot asennetaan oletuksena saksankielisenä. Asennuskieleksi voi valita kuitenkin englannin ja näppäimistöksi suomalaisen. SuSE on saatavilla vain ostettuna pakettina, jolloin mukana tulee käsikirja ja tarvittavat CD-levyt tai verkkoasennuksena. Verkkoasennusta varten voi imuroida iso-image tiedoston, joka kirjoitetaan CD-levylle. Levy sisältää vain asennusohjelman. Asennusohjelma lukee tarvittavat tiedostot SuSE:n palvelimelta. LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 6

7 Debian Asiantuntijapiireissä suosittu. Valittu useissa äänestyksissä parhaaksi asennuspaketiksi. Ohjelmapakettien asennus ja päivitys tehdään apt-ohjelmalla, jota pidetään parhaana ohjelmana lajissaan. Mandrake Yleistä asennuspaketeista Mandrake perustuu alun perin RedHat:iin. Sen ulkoasu on useimpien mielestä miellyttävämpi ja mukana tulee paljon käyttöä ja asennusta helpottavia apuohjelmia. Mm. Mandrake Control Center:iin on koottu käyttöliittymän ja käyttöjärjestelmän tavallisimmat asetukset. Nykyisin kaikki asennuspaketit sisältävät suurin piirtein samat ohjelmat. Jos jostakin paketista puuttuu jokin ohjelma, sen saa Internetistä tai toisen asennuspaketin CD:ltä. Kaikki asennuspaketit ovat CD-levyllä. Joitakin voi myös imuroida Internetistä. pakettien koko on kuitenkin niin suuri, että imurointi ei yleensä ole kannattavaa. Periaatteessa ainakin Slackware on mahdollista laittaa myös levykkeille. Levykkeiden määrä on tällöin epäkäytännöllisen suuri. Suurin ero pakettien välillä on asennuksen helppoudessa ja tehdyissä asetuksissa. Lisäksi paketit sisältävät omia ohjelmiaan asetusten tekemiseen asennuksen jälkeen. Asennuspaketteja on satoja erilaisia. Kuitenkin viisi yleisintä ovat selvästi muita suositumpia. Asennuspaketteja voi ostaa valmiina. Tällöin yleensä saa mukana jonkinlaisen käsikirjan. Lisäksi käyttäjäksi rekisteröityminen usein vaatii ostetun asennuspaketin. Rekisteröityminen edelleen on tavallisesti vaatimuksena tuen saamiseksi. Asennuspaketin voi myös imuroida Internetistä. Valmistajan www-sivuilla voi olla mahdollisuus imurointiin. Yleisimmät asennuspaketit saa cdlevylle poltettavana iso-tiedostona osoitteesta Laitteistovaatimukset Periaatteessa PC, jossa on 386-prosessori ja 8MB keskusmuistia riittää Linuxin ajamiseen käytettäessä merkkipohjaista käyttöliittymää. Useimmat levityspakettien mukana tulevat ohjelmat ja Linuxin ydin on käännetty niin, että ne vaativat vähintään Pentium-prosessorin. LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 7

8 Linux:n ydin voidaan kääntää useille eri prosessoreille. Mm. PowerPC:lle ja Intelin ja AMD:n 64-bittiset prosessoreille löytyy tuki. Jakelupaketteja ei kuitenkaan löydy kaikille ytimen tukemille prosessoreille, joten asentaminen on vaikeaa. Käytännön vähimmäisvaatimukset tällä hetkellä ovat: Pentium-prosessori, 32MB keskusmuistia ja 200MB kiintolevytilaa. Jos asennetaan X-Window, tarvitaan vähintään 500MB kiintolevytilaa. Käytettäessä lisäksi työpöytäohjelmaa kuten Gnome tai KDE, 64MB on käytännön minimi keskusmuistiksi. Laitetuki Nykyisin Linux:ssa on hyvin laaja laitetuki. Joiltakin harvinaisilta laitteilta saattaa tuki tosin puuttua. Joillekin oheislaitteille löytyy ajurit laitevalmistajan www-sivuilta. X-Window:n uusimmat versiot tukevat useimpia näytönohjaimia. Tosin ajurit eivät yleensä tue nopeiden kiihdytinkorttien kaikkia ominaisuuksia. Tästä on haittaa lähinnä peleissä. X-Window:n tukemista näytönohjaimista saa tietoa Xfree:n www-sivuilta ( Levytila Täysiasennus vaatii asennuspaketista riippuen MB. Toisaalta Linux on kokeilumielessä saatu mahtumaan jopa yhdelle levykkeelle. Käytännössä nykyisillä asennuspaketeilla työasema-asennus vaatii n. 1000MB levytilaa. Tämän lisäksi tarvitaan virtuaalimuistia varten n MB. Palvelimissa ei yleensä tarvita graafista käyttöliitäntää eikä useimpia sovellusohjelmia. Siksi palvelimella MB on usein riittävä tila itse käyttöjärjestelmälle. LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 8

9 Asennus Asennuksen vaiheet Asennuspaketin valinta Asennustavan valinta Asennuslevykkeiden teko tarvittaessa Kiintolevyn osiointi Käyttöjärjestelmän ja ohjelmien asennus Asetuksien muuttaminen Käynnistysmenetelmän valinta Asennuspaketin valinta Periaatteessa kaikilla asennuspaketeilla saa asennettua minkälaisen kokoonpanon tahansa. Lähes aina on kokoonpanoa muutettava melko paljon varsinaisen asennuksen jälkeen. Asennusohjelmat asentavat aina turhia ohjelmia ja käynnistävät turhia palveluja. Lisäksi ohjelmat ja asetukset ovat useimmille niin outoja, että ensimmäisillä asennuskerroilla tekee väkisinkin virhevalintoja. UNIX:n (ja siten Linux:n) alkuperäinen idea on, että kaikki on muutettavissa. Jopa käyttöjärjestelmän ydintä voi muuttaa. Siksi asetuksien muuttaminen on mahdollista koska tahansa. Suurin ongelma on asetuksien muuttamisessa tarvittava tiedon määrä. Tietoa on saatavissa, mutta se on tieto on hajallaan erilaisissa kirjoissa, tiedostoissa ja WWWsivuilla. Jos tarkoituksena on asentaa palvelin, jossa on vain yksi tai muutama palvelu, Slackwaren asennuspaketti on usein helpoin. Palvelimeen voi asentaa vain käyttöjärjestelmän perusosan ja verkko-ohjelmiston. Halutun palvelun, esim. WWW-palvelimen, voi hankkia erikseen tai asentaa Slackwaren levyltä. Slackwaren etuna on, että sen asetukset ovat hyvin samanlaiset kuin yleisissä UNIXn ylläpito-oppaissa esitetyt. Jos asennetaan työasema, Slackware:n asennus jättää suurimman osan asetuksista tekemättä. Työaseman saa huomattavasti helpommin pystytettyä RedHAT:n, SuSE:n tai Mandrake:n paketeista. Valinta näiden välillä on pitkälti makukysymys. Lisäksi uusia versioita tulee puolen vuoden välein, joten eroja on vaikea yksiselitteisesti määritellä. Asennustavat Asennus voidaan kaikilla paketeilla tehdä useilla eri tavoilla. Asennuksen käynnistys CD-asemalta LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 9

10 levykkeeltä kopioimalla ohjelmat kiintolevylle. Asennustiedostot voidaan lukea CD-asemalta levykkeiltä Levykkeitä tosin tarvitaan epäkäytännöllisen monta. kiintolevyltä verkosta. SMB, NFS-, FTP- tai HTTP-protokollalla. SMB-protokollaa käytetään luettaessa tiedostot Windows-palvelimelta. Käynnistys CD-levyltä Useimmissa tietokoneissa on mahdollista käyttää CD-levyä käynnistyslevynä. Tämä vaatii asetuksen muuttamisen BIOS:n Setup:ssa. Yleisimmät asetuspaketit ovat CD-levyllä, jota voi käyttää käynnistyslevynä. Tämä on helpoin tapa asentaa Linux, joten sitä kannattaa käyttää aina kun mahdollista. Asennuksen käynnistys MS-DOS:n avulla Ennen Linux:n asennusta on asennettava MS-DOS ja siihen CD-aseman vaatimat ajurit. Tätä asennustapaa kannattaa käyttää vain koneissa, joissa muutenkin on tarkoitus käyttää myös MS-DOS:a. Pelkkää Linux:n asennusta varten tarvittava erillinen DOS-osio ei ole järkevä vaihtoehto. Asennus-CD:llä on yleensä MS-DOS-ohjelma, jolla voi käynnistää asennuksen. Yleensä sen nimi on autoboot.bat. Asennuslevykkeiden käyttäminen Asennuspakettien mukana tulee yksi tai kaksi asennuslevykettä. Näistä toinen on käynnistyslevyke. Toisen levykkeen tarve riippuu asennuspaketista. Slackware:ssa on aina kaksi levykettä, RedHAT:ssä toinen levyke tarvitaan vain joissakin tapauksissa. Levykkeiden avulla saadaan käyntiin Linux:n miniversio, joka sisältää joitakin perustoimintoja ja asennusohjelman. Kone käynnistetään levykkeen avulla ja sen jälkeen asennusta jatketaan CD-levyltä, kiintolevyltä tai verkosta. Levykkeitä tarvitaan, jos tietokone ei pysty käyttämään CD-asemaa käynnistysasemana. Asennus verkosta Asennus on mahdollista tehdä myös verkosta. Tällöin verkossa tarvitaan palvelin, jossa on CD-levyn sisältämät tiedostot. Verkkoasennus on käytännöllinen ainakin silloin, kun samanaikaisesti asennetaan useisiin koneisiin. LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 10

11 Verkkoasennuksen edellytyksenä on, että koneessa on asennusohjelman tunnistama verkkokortti. Asennusohjelma tuntee yleisimmät verkkokortit, joten tämä ei normaalisti ole ongelma. NFS-protokolla on helpoin paikallisverkossa. FTP on luotettavin, jos palvelin on eri verkossa. HTTP-protokollaa voi periaatteessa käyttää FTP:n sijasta. HTTP ei kuitenkaan ole yhtä luotettava mm. lyhyemmän aikakatkaisun takia. Monet uudet asennuspaketit osaavat käyttää myös SMB-protokollaa, jolloin asennustiedostot voivat olla Windows-palvelimella. Asennus voi olla mahdollista myös asennuspaketin valmistajan palvelimelta. Tällöin saadaan käyttöön varmasti viimeisin versio. Toisaalta asennus voi kestää hyvin kauan. Käytettäviä protokollia ovat tällöin FTP tai HTTP. Osiointi Osiointi tarkoittaa kiintolevyn jakamista osiin. Osioita tarvitaan yleensä jokaista käyttöjärjestelmää varten. Usein osioita käytetään myös tiedostojen ryhmittelyyn. Esimerkiksi käyttöjärjestelmä laitetaan toiselle osiolle ja datatiedostot toiselle. Tarkkaan ottaen yhdellä osiolla voi olla useita käyttöjärjestelmiä, mutta käytännössä näin ei yleensä tehdä. Sen sijaan osiolla voi olla vain yksi tiedostojärjestelmä. Huomaa, että kiintolevyllä on aina vähintään yksi osio. Vaikka et haluaisi jakaa levyä osiin, yksi osio on aina luotava. Linuxissa osioita tarvitaan yleensä ainakin kaksi. Toinen on varsinainen asennusosio ja toista käytetään virtuaalimuistia varten. Virtuaalimuistiosion koko riippuu koneen käyttötarkoituksesta ja keskusmuistin määrästä. Työasemassa yleensä sopiva on 1-2 kertaa keskusmuistin määrä. Palvelimessa saatetaan tarvita suurempaa osiota. Virtuaalimuisti voidaan toteuttaa myös tiedoston avulla ilman erillistä osiota. Oma osio on kuitenkin suositeltavampi. Osioille määritellään: tyyppi: primary, extended, logical osion numero tyyppinumero, joka vastaa käytettävää tiedostojärjestelmää. osion alkukohta osion loppukohta tai koko Osiointi talletetaan kiintolevyn alussa olevaan osiointitaulukkoon. Taulukko on sama kaikille PC:ssä käytettäville käyttöjärjestelmille. Tyyppi Kiintolevyllä on oltava ainakin yksi primary-osio. Extended-osioita voi olla vain yksi. Primary ja extended -osiota voi olla yhteensä korkeintaan LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 11

12 neljä. Extended-osio sisältää edelleen 1-60 loogista osiota. Yhteensä osioita voi olla siis 63. Extended osio on periaatteessa 64:s, mutta sitä ei voi käyttää suoraan. Osion numero Osiot numeroidaan niin, että primary ja extended -osiot numeroidaan 1-4. Jos teet vain kaksi osiota laita niille numerot 1 ja 2. Loogiset osiot saavat automaattisesti numerot 5-63 luontijärjestyksessä. Tyyppinumero Tyyppinumero riippuu osion tiedostojärjestelmästä. Jos käytät Linux native eli ext2 -tiedostojärjestelmää oikea numero on 83. Swap-osion numero on oltava 82. Jos käytät jotakin muuta tiedostojärjestelmää, fdisk-ohjelma näyttää listan tuntemistaan tyypeistä ja vastaavista numeroista. Nykyisin käytetään hyvin usein ns. journaloivia tiedostojärjestelmiä, koska ne ovat jonkin verran luotettavampia kuin ext2. Osion alkukohta Osion alkukohta tarkoittaa kiintolevyn sylinteriä, josta osio alkaa. fdiskohjelma ehdottaa aina ensimmäistä vapaata sylinteriä. Kannattaa tehdä osiot järjestyksessä kiintolevyn alusta alkaen, jolloin voi aina hyväksyä ehdotetun arvon eikä tarvitse laskea alkukohtaa. Osio voi alkaa vain sylinterin alusta ja päättyä vain sylinterin loppuun. Osion loppukohta tai koko cfdisk-ohjelma kysyy vain osion kokoa. Oletusarvona on koko vapaa levytila. fdisk-ohjelmassa voi kertoa viimeisen sylinterin numeron tai osion koon. Koko kirjoitetaan laittamalla plusmerkki alkuun, esim M. Huomaa, että todellinen koko ei yleensä ole tarkasti sama kuin pyydetty koko. Tämä johtuu siitä, että osio voi sisältää vain täysiä sylintereitä. Jos kiintolevyn koko on 40GB ja sillä on 1000 sylinteriä, sylinterin koko on 40 MB eli osion koko on aina tämän kerrannainen. Osiojako Oikea osiojako on paljolti mielipidekysymys. Usein suositellaan Linuxin jakamista useisiin osioihin. Tällöin käyttäjien tiedostot ovat yhdessä osiossa, tilapäistiedosto toisessa, itse käyttöjärjestelmä kolmannessa jne. Asentamisen ja ylläpidon kannalta moniosioinen järjestelmä on yleensä kuitenkin hankala. Yleensähän käy niin, että vapaa tila on aina väärässä osiossa. Palvelimessa voi olla aiheellista käyttää eri osioita datalle ja käyttöjärjestelmälle. Muista, että Linux:ssa ei käytetä levyasematunnuksia vaan eri osiot näkyvät samassa hakemistopuussa hakemistoina. Eniten tilaa vie normaalisti /usr-hakemisto, koska se sisältää kaikki ohjelmat ja käyttöjärjestelmän mukana tulevat dokumentit. Joissakin tapauksissa, kuten tiedostopalvelimet, suuret tietokantapalvelimet ja multimediatyöasemat, datan määrä voi olla suurempi kuin ohjelmien. LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 12

13 Varsinaisen Linux-osion tyypiksi tulee automaattisesti Linux native. Jos tyyppi on joku muu, tyypiksi on vaihdettava Linux native. Linux native tarkoittaa, että osiossa käytetään ext2-tiedostojärjestelmää. Virtuaalimuistiosion tyypin on oltava Linux swap. Molemmilla osiointiohjelmilla voi tehdä myös muiden käyttöjärjestelmien osioita. Huomaa, että Windows NT:n osio näkyy tyyppinä OS/2 HPFS. OS/2 ja Windows NT käyttävät samaa osion tyyppinumeroa, vaikka tiedostojärjestelmät ovat erilaisia. Huomaa myös, että fdiskillä voit tehdä neljä primaariosiota. Jostakin syystä Microsoftin ohjelmilla voi tehdä vain yhden primaariosion. Kaikki käyttöjärjestelmät osaavat kuitenkin käyttää kaikkia neljää osiota. Kuvassa on yksinkertainen osiojako, jossa koko kiintolevy (20GB) on varattu Linuxille. Molemmat osiot ovat primary-tyyppisiä. Linux native (tyyppi 83) /dev/hda1 (primary) n. 20 GB Linux swap /dev/hda2 (primary) 260MB Yleensä kiintolevyn alkuosa toimii nopeammin kuin loppuosa. Siksi usein suositellaan swap-osion sijoittamista kiintolevyn alkuun. Tosin nykyisillä kiintolevyillä nopeuserot ovat pieniä. Käynnistysohjelmat eivät pysty käynnistämään käyttöjärjestelmää, jos käyttöjärjestelmä ei ole kiintolevyn ensimmäisten 1024 sylinterin alueella. Tämä johtuu BIOS:n rajoituksista ja sama ongelma on kaikilla käyttöjärjestelmillä. Jos käyttöjärjestelmä ei ole kiintolevyn alkuosalla, pitää tehdä erillinen käynnistysosio. Käynnistysosion liitoskohdaksi (mount point) määritellään /boot. Tiedostojärjestelmän valinta Yhdellä levyaseman osiolla voi olla vain yksi tiedostojärjestelmä. On mahdollista käyttää tiedostoa eräänlaisena virtuaalisena levynä, jolla on oma tiedostojärjestelmänsä. Tällöin tavallaan samalla osiolla on useita tiedostojärjestelmiä. Linux tuntee hyvin monia erilaisia tiedostojärjestelmiä. Suurin osa näistä on kuitenkin tarkoitettu vain siihen, että voidaan lukea muilla käyttöjärjestelmillä talletettuja tiedostoja. Varsinaisesti Linux:n käyttöjärjestelmälevyn tiedostojärjestelmäksi suositeltavia järjestelmiä on niitäkin useita. Linux:n voi periaatteessa asentaa jopa FAT (tai VFAT) osiolle, mutta tätä kannattaa käyttää vain, jos haluaa kokeilla Linux:a olemassa olevalla osiolla. LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 13

14 Slackware asennus Käytännössä asennusvaiheessa vaihtoehdot ovat ext2 tai jokin journaloiva tiedostojärjestelmä. Ext2 on Linux:n perustiedostojärjestelmä. Se sisältää kaikki perusominaisuudet, kuten pitkät tiedostonimet ja käyttöoikeusasetukset. Ext2 on ollut pitkään markkinoilla. Siksi sen lastentaudit on korjattu ja sitä voi niin ollen pitää luotettavana. Ext2 ei sisällä tiedostojärjestelmän automaattista korjausta. Siksi on suositeltavaa tarkistaa järjestelmä aika ajoin fs2chk-ohjelmalla. Yleensä tämä tehdään automaattisesti, kun tietokone on sammutettu ajamatta ensin käyttöjärjestelmää alas. Samoin tarkistus tehdään, kun käyttöjärjestelmän käynnistyskertojen määrä on saavuttanut tietyn määrän (30-40 kertaa). Vioittuneita tiedostoja ei yleensä voi palauttaa. Jos esimerkiksi sähkökatkos tapahtuu kesken tiedoston tallennuksen, koko tiedosto on yleensä menetetty. Jounaloivat tiedostojärjestelmät pitävät kirjaa levylle kirjoituksista. Tämän kirjanpidon avulla tiedostojen palautus virhetilanteen jälkeen on usein mahdollista. Siten journaloivat tiedostojärjestelmät ovat ainakin periaatteessa luotettavampia kuin ext2. Näitä järjestelmiä kehitetään jatkuvasti, joten on mahdollista, että niissä on virheitä. Jounaloivia tiedostojärjestelmiä on useita, ext3, ReiserFS, IBM:n jfs ja XFS. Ext3 on poikkeava siten, että se on yhteensopiva ext2-järjestelmän kanssa. Ext3 käyttää samaa rakennetta kuin ext2. Journalointi on toteutettu niin, että on mahdollista siirtyä ext2- ja ext3-järjestelmien välillä koska tahansa. Jos on asentanut Linux:n alun perin ext2-osiolle, voi siirtyä käyttämään ext3-järjestelmää menettämättä mitään tietoja. ReiserFS on ehkä eniten käytetty journaloiva järjestelmä. ReiserFS on ollut melko pitkään markkinoilla, joten sen pitäisi olla luotettava. Se ei ole yhteensopiva muiden järjestelmien kanssa. ReiserFS on nopeampi kuin ext3, koska sen kirjanpito on toteutettu tehokkaammalla tavalla. Asennus käynnistämällä CD-levyltä Laita 1. CD-levy koneeseen. Käynnistä kone uudelleen ja paina Del-näppäintä silloin, kun näytölle tulee ensimmäiset tekstit käynnistyksen jälkeen. BIOS:n SETUP-ohjelman pitäisi käynnistyä. Käynnistys voi olla erilainen. Kuvattu käynnistys toimii useimmissa koneissa, joissa on Awardin tai Amin BIOS. Etsi asetus Bootup sequence. Tämä löytyy yleensä valikon kohdan BIOS features alta. Muuta valintaa niin, että ensimmäisenä käynnistysasemana on CDROM. LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 14

15 Talleta asetukset ja poistu SETUP-ohjelmasta. Koneen pitäisi nyt käynnistyä uudelleen ja käynnistää asennuksessa tarvittava versio Linuxista automaattisesti CD-levyltä. Näytölle tulee Tervetuloa-toivotus ja lyhyt ohje. Näytön ala reunassa pitäisi olla boot: Joissakin erikoistapauksissa tässä vaiheessa on annettava lisäasetuksia. Normaalisti kuitenkin painetaan vain Enter-näppäintä. Uusin Slackware-versio kysyy tässä vaiheessa asennuksen aikana käytettävää näppäimistöasetusta. Oikea valinta on fi-latin1. Slackware ei käynnistä automaattisesti asennusohjelmaa vaan näytölle tulee lopuksi kehote login: Tähän vastataan käyttäjätunnuksella. Tässä vaiheessa ainoa käyttäjätunnus on root, joten kirjoita root ja <enter>. Nyt käynnissä on Linux:n miniversio. Huomaa, että Unix:n tyyliin isot ja pienet kirjaimet ovat eri asia. Osiointi Seuraava tehtävä on levyn osiointi. Kiintolevy on saatettu osioida valmiiksi jollakin muulla käyttöjärjestelmällä. Tällöinkin Linuxin osio on muutettava oikean tyyppiseksi. Osiointityökaluja on kaksi: fdisk ja cfdisk. fdisk on käyttöliittymältään yksinkertainen, mutta tehokas. cfdiskin käyttöliittymä on visuaalisempi. Molemmilla voi tehdä samat toiminnat. fdisk:n käynnistyksessä on kerrottava levyasema, jota osioidaan. fdisk /dev/hda /dev/hda tarkoittaa ensimmäistä IDE-kiintolevyä. Seuraavat IDE-levyt ovat /dev/hdb, /dev/hdc jne. (Huomaa, että käytössä voi tässä vaiheessa olla amerikkalainen näppäimistö. Kauttaviiva löytyy suomalaisen näppäimistön tavuviivan paikalta.) Setup Varsinainen ohjelmien asennus alkaa komennolla setup. Slackwaren setup on valikkopohjainen asennusohjelma. Ensimmäisenä näytölle tulee päävalikko. Kun asennus aloitetaan, ohjelma käy automaattisesti läpi kaikki päävalikon kohdat. Päävalikkoon palataan vain asennuksen lopussa tai käyttäjän keskeyttäessä asennuksen. LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 15

16 Näppäimistö Ensimmäisenä kannattaa valita kohta Keymaps. Valitse listasta fi-latin1. Sen jälkeen asennusohjelma pyytää kokeilemaan näppäimistöä. Huomaa, että ä ja ö eivät tässä vaiheessa toimi, vaikka näppäimistöasetus olisi oikein. Kirjoittamalla testikenttään 1 ja painamalla <enter> hyväksytään näppäimistöasetus. Tämän jälkeen näppäimistöasetus on suomalainen, joten näppäimistön käyttö jatkossa helpottuu. Virtuaalimuisti (swap) Ohjelma siirtyy seuraavaksi virtuaalimuistin asetuksiin. Levyasemalla on oltava Linux swap -tyyppinen osio, jotta virtuaalimuistin asennus on mahdollinen. Asennusohjelma ehdottaa mkswap-ohjelman ajamista. Tämä on tehtävä ainakin asennettaessa ensimmäisen kerran. mkswap "formatoi" osion. Seuraava ehdotus on swapon-ohjelman ajaminen. swapon ottaa virtuaalimuistin käyttöön. Tästä on hyötyä asennuksessa, jos muistia on vähän. Kohde (target) Seuraava vaihe on määritellä osio, johon asennus suoritetaan. Näytölle tulee lista kaikista löytyneistä Linux native -tyyppisistä osioista. Vähintään yksi osio on valittava tässä vaiheessa. Ensimmäisenä valittuun osioon asennetaan varsinainen käyttöjärjestelmä. Seuraavaksi valituille osioille valitaan hakemisto, jona ne näkyvät järjestelmässä. Ensimmäisenä valittu osio näkyy aina päähakemistona ( mount point on / ). Valittu osio voidaan formatoida. Formatointi on suoritettava ensimmäisellä kerralla. Jos asennus on keskeytynyt aikaisemmin ja keskeytynyttä asennusta jatketaan, formatointi voidaan ohittaa. Muussa tapauksessa formatointi on syytä suorittaa. Formatointi tyhjentää osion. Jos epäilee levyaseman toimivuutta tai haluaa toimia varman päälle, formatoinnin yhteydessä voi suorittaa osion tarkistuksen. Tarkistus kestää melko kauan, joten mukavuussyistä tarkistus yleensä ohitetaan. Lähde Kohdelevyn jälkeen määritellään lähde, josta Linux asennetaan. Jos asennus on alun perin käynnistetty CD-levyltä, on luonnollista, että lähde on myös CD-asema. Muita vaihtoehtoja on: hakemisto asennustiedostot on etukäteen kopioitu jonnekin muualle kuin Linuxin osiolle. Yleensä tämä tarkoittaa, että kiintolevyllä on MS-DOS-osio, jossa asennustiedostot ovat. NFS tarkoittaa verkkoasennusta. Verkossa on oltava palvelin, jossa on jaettuna asennustiedostot sisältävä hakemisto. Käytännössä palvelin on toinen Linux tai Unix-kone. Palvelimella on oltava käyttöoikeudet määritelty niin, että asennus on mahdollista. Levyke Jos tarkoitus on asentaa vain peruskäyttöjärjestelmä, myös levykeasennus on mahdollista. Täysi asennus levykkeiltä on epärealistista suuren levykemäärän takia. Paketit Slackware jakaa asennustiedostot ryhmiin. Asennuksen seuraavassa vaiheessa kysytään asennettavat ryhmät. Sen jälkeen asennusohjelma LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 16

17 kysyy tarkemmin ensimmäisen ryhmän asennettavat ohjelmat ja asentaa ne. Asennusohjelma käy samalla tavalla läpi kaikki valitut ryhmät. A Sisältää peruskäyttöjärjestelmän ja joitakin sovellusohjelmia. A- ryhmä on pakollinen valinta. AP E N T X XAP Sisältää merkkipohjaisia sovellusohjelmia kuten tekstieditorit ym. Sisältää emacs-tekstieditorin. Emacs on laaja kokonaisuus, joka sisältää tekstieditorin lisäksi sähköpostin, www-selaimen ym. Sisältää myös X-window -version, joka on kuitenkin vain merkkipohjainen emacs omassa ikkunassa. Sisältää verkon protokolla-ajurit ja verkko-ohjelmat. Sisältää tex-järjestelmään perustuvia tekstinkäsittelysovelluksia Sisältää X-window ajurit, ikkunan hallintaohjelmat ja joitakin perusohjelmia. Sisältää X-window sovellusohjelmia. Asetukset Kun kaikki ohjelmat on asennettu, asennusohjelma kysyy joitakin perusasetuksia. Näillä asetuksilla käyttöjärjestelmä käynnistyy ja verkko toimii. Kuitenkin esim. X-window vaatii erilliset asetukset. Vaikein asetus on usein käynnistysohjelman valinta. Usein on syytä varmuuden vuoksi tehdä käynnistyslevyke. Uudelleenkäynnistys Tähän asti on käytetty asennuslevykkeellä olevaa käyttöjärjestelmän miniversiota. Kone on käynnistettävä uudelleen kiintolevyltä, jotta saataisiin käynnistettyä asennettu käyttöjärjestelmän versio. Jos olet asentanut CD-levyltä, muista muuttaa BIOS:n asetukset takaisin. Muuten kone käynnistyy uudelleen CD-asemalta. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen voi tehdä viimeiset asetukset. Käynnistysmenetelmät Asennuksen yhteydessä on tehtävä päätös menetelmästä, jolla käyttöjärjestelmä jatkossa halutaan käynnistää. Menetelmiä on kolme. LILO Lilo on perinteinen käynnistysohjelma. Kiintolevyn MBR-sektoriin kirjoitetaan ohjelma, jolla voi valita käynnistettävä käyttöjärjestelmä. Lilo on käytön kannalta helpoin. Sillä on kuitenkin joitakin puutteita. Lilo käyttää BIOS:a kiintolevyn käsittelyyn. Siksi lilo ei pysty käynnistämään käyttöjärjestelmää, joka sijaitsee suuren kiintolevyn lopussa. Jos samalla kiintolevyllä on muita käyttöjärjestelmiä, ne eivät ehkä hyväksy, että lilo korvaa MBR:n alkuperäisen ohjelman. Jotkin ohjelmat kuvittelevat, että levyllä on virus. Lilo voidaan asentaa MBR-sektoriin tai Linux-osion käynnistyssektoriin. Jos käytetään MBR-sektoria, Lilo on ensimmäinen ohjelma, joka LINUX asennus ja ylläpito Juhani Merilinna 17