Toinen kirje Timoteukselle

Transkriptio

1 Hannu Väliaho Lyhennyksiä: Toinen kirje Timoteukselle VT Vanha testamentti UT Uusi testamentti LXX Septuaginta (VT:n kreikankielinen käännös) KR38 Kirkkoraamattu 1933/38 (vanha raamatunkäännös) KR92 Kirkkoraamattu 1992 (uusi raamatunkäännös) JKR Jumalan kansan Raamattu, Uusi Tie 1993 RK Uusi testamentti, Raamattu Kansalle ry Johdanto Paavali oli vankeudessa Roomassa v (Ap. t. 28:30). Sen jälkeen hän vapautui ja teki matkoja sekä lännessä että idässä (perimätieto). Tänä aikana hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Timoteukselle (Timoteus Efesossa) ja kirjeensä Tiitukselle (Tiitus Kreetalla). V. 64 alkoi keisari Neron vaino kristittyjä vastaan. (Kesällä 64 Rooma paloi. Palosta syytettiin keisaria. Vaientaakseen epäilyt hän syytti palon sytyttämisestä Rooman kristittyjä, ja näin vaino alkoi.) Monet kristityt kärsivät marttyyrikuoleman. Myös Paavali vangittiin (luultavasti v. 67). Häntä pidettiin vankeudessa Roomassa (1:17). Vankeudessa ollessaan hän kirjoitti toisen kirjeensä Timoteukselle. Se on hänen viimeinen säilynyt kirjeensä. Pian sen jälkeen hänet mestattiin (mahdollisesti vuoden 67 lopulla). Kun Paavali kirjoitti toisen kirjeensä Timoteukselle, ensimmäinen kuulustelu oli jo pidetty (4:16). Hän oli varma tulevasta kuolemantuomiosta (4:6). Lähestyvä marttyyrikuolema antaa leimansa kirjeelle. Toinen Timoteus-kirje on Paavalin säilyneistä kirjeistä henkilökohtaisin. Kirje on Paavalin testamentti Timoteukselle, joka pian jäisi yksin hoitamaan Vähän-Aasian seurakuntia. Paavali pyysi Timoteusta luokseen (4:9, 21). Kun Paavali kirjoitti toisen Timoteus-kirjeen, Timoteus oli Efesossa. Perusteluja: 1. Onesiforus (1:16 18) liittyy Efesoon, ja Paavali lähettää hänen perheelleen terveisiä (4:19). 2. Tykikuksen Paavali lähetti Efesoon (4:12), ja hän ilmeisesti vei kirjeen perille. 3. Paavali odottaa Timoteuksen tulevan Roomaan lyhintä reittiä Efesosta Trooaan kautta (4:13). 4. Timoteus oli hyvin selvillä siitä, mitä Vähässä-Aasiassa tapahtui (1:15, 18). Toisen Timoteus-kirjeen selitys Tervehdys (1:1-2) Tervehdys (1:1 2) on melkein samanlainen kuin 1. Tim. 1:1 2. 1:1 Apostoli. Paavali ei kirjoita vain hyvälle ystävälle, vaan hän antaa apostolin arvovallalla neuvoja Timoteukselle tämän palvelutyötä varten. Samalla Timoteuksen hoidossa olevat uskovat saivat tiedon siitä, että Timoteuksella oli takanaan Paavalin arvovalta. Paavali oli apostoli Jumalan tahdosta, Gal. 1:15 16 (vrt. Jumalan asettama 1. Tim. 1:1). Lähetetty julistamaan lupausta (KR92: sen lupauksen mukaisesti). Joko 1. Paavalin apostoliuden tarkoitus (julistaa lupausta elämästä). Lupauksen sisältönä on elämä, messiaaninen pelastus. Elämän lupaus: elämä on luvattu (1. Tim. 4:8), tämä elämä on Jeesuksessa Kristuksessa. Elämä tarkoittaa yliluonnollista elämää, jonka uskovat saavat taivaassa mutta josta he jo nyt ovat osallisia (Joh. 14:6; 17:3). Tai 1

2 2. Jumalan tahto, joka teki Paavalin apostoliksi, on Jumalan antaman elämän lupauksen mukainen. Tässä olisivat kyseessä VT:n lupaukset elämästä (Gal. 3:19; Aam. 5:4, 6; Hab. 2:4). 1:2 Rakkaalle pojalleni. Sydämellinen rakkaus yhdisti Paavalia ja Timoteusta, joka oli Paavalin poika sekä hengellinen lapsi että nuorempi työtoveri. Timoteus on Paavalin apostolinen edustaja Vähän-Aasian seurakunnissa. Kaikkien kirjeittensä alkutervehdyksissä Paavali toivottaa vastaanottajille armoa ja rauhaa, Timoteus-kirjeissä lisäksi laupeutta. Armo on Jumalan ansaitsematonta suosiota, jota hän osoittaa syntisille pelastaakseen heidät syyllisyydestä ja heidän ansaitsemastaan rangaistuksesta ja jota hän osoittaa syyllisyydestä vapautetuille pitääkseen heidät sellaisina ja antaakseen heille kaikki ne lahjat ja siunaukset, joita he tarvitsevat. Armo on Jumalan pelastavaa toimintaa, joka perustuu Jeesuksen lunastustyöhön. Armo liittyy syntien anteeksiantamiseen, mutta se myös kasvattaa, pyhittää ja tekee halukkaaksi ja kykeneväksi hyviin tekoihin (Tiit. 2:11 14, 1. Kor. 15:10; 2. Kor. 8:1 5). Laupeus kohdistuu kurjiin, kovaosaisiin, köyhiin, hätääkärsiviin ja puutteenalaisiin ja vapauttaa tästä kurjuudesta. Laupeuteen liittyy sääli, myötätunto (Matt. 9:36; 14:14; 15:32; 20:34; Mark. 1:41; Hebr. 14:16), mutta se ei ilmene vain tunteena vaan myös toimintana. Jumalan laupeuden saa liikkeelle synnin aiheuttama hätätila/ahdinko (Tiit. 3:3 5; Ef. 2:1 5). Lenski: Laupeus liittyy synnin seurauksiin (tuska, kurjuus, ahdistus); armo liittyy suoraan syntiin ja syyllisyyteen. Laupeus saa aikaan huojennusta; armo anteeksiantoa. Laupeus parantaa ja auttaa; armo puhdistaa ja palauttaa. Armo liittyy ihmisen asemaan Jumalan edessä, laupeus ihmisen tilaan (Luuk. 10:30 37). Rauha tarkoittaa tyyneyttä, sopusointua, tasapainoisuutta, hyvinvointia ja terveyttä (eheys). Rauhassa voimme erottaa eri puolia: 1. Rauha Jumalan kanssa. Se perustuu Jumalan armoon (Room. 5:1; Ef. 2:14). 2. Sisäinen, tunnettava rauha. Se voi järkkyä esim. kiusausten, sydämen pohjattoman pahuuden, entisten syntien muistojen, yliherkän omantunnon ja ihmisten syytösten takia. 3. Ihmisten välinen rauha. Kiitos (1:3 5) Melkein kaikkien kirjeittensä alussa Paavali kiittää Jumalaa hänen armostaan kirjeen vastaanottajan/vastaaottajien elämässä. Kiitos liittyy usein kirjeessä käsiteltäviin asioihin. 1:3 Paavali palveli Jumalaa puhtaalla omallatunnolla (Ap. t. 24:16). Hän siis pyrki elämään Jumalan vaatimusten mukaan. Esivanhempiin kuuluvat vanhemmat, isovanhemmat, esi-isät. Paavalin esi-isät olivat fariseuksia (Ap. t. 23:6). Ennen kääntymystään Paavali ei ollut vaeltanut huonolla omallatunnolla, vaan hän oli ollut kauhean tietämättömyyden ja epäuskon vallassa (Fil. 3:6; 1. Tim. 1:13; Joh. 16:2). Paavali muistaa lakkaamatta Timoteuksen rukouksissaan aina kun hän rukoilee (öin ja päivin). 1:4 (Sivuhyppy) Timoteuksen muistaminen jakeessa 3 palauttaa Paavalin mieleen hänen kyyneleensä heidän viimeksi erotessaan. Paavali muistaa Timoteuksen kyyneleet jatkuvasti rukouksissaan (j. 3 5 ovat alkukielessä yksi virke kaikki siinä liittyy rukoukseen) ja hänen mielensä täyttää halu tavata Timoteus jälleen. Tällöin hän täyttyisi ilolla. 1:5 Mieleeni muistuu (rukouksissani). Timoteuksen vilpittömän uskon muistaminen saa Paavalin kiittämään Jumalaa. Timoteuksen usko oli säilynyt horjumatta vainoissa ja kärsimyksissä (Fil. 2:22). Hän oli saanut kodistaan hengellisen perinnön: hänen isoäitinsä (äidin äiti) Loois ja äitinsä Eunike olivat uskovia (3:14 17; Ap. t. 16:1). 2

3 Paavali rohkaisee Timoteusta (1:6-14) 1:6 Siitä syystä koska Timoteuksella on vilpitön usko. Virittää palavaksi (KR92: puhaltaa täyteen liekkiin), oikeastaan: sytyttää uudelleen (sammuva liekki). Paavali ei tarkoita, että Timoteuksen usko olisi ollut sammumassa vaan että hänen tuli puhaltaa täyteen liekkiin (ottaa täyteen käyttöön) Jumalalta saamansa armolahja. Tämä armolahja liittyi Timoteuksen palvelutyöhön (1. Tim. 4:14). Hän oli saanut erityisen voitelun/ varustuksen, joka teki hänet kykeneväksi siihen palvelutyöhön, johon hänet oli kutsuttu. Kätten päälle pano: nyt Paavali (hän oli ollut mukana siksi hän voi nyt rohkaista), toisaalla: vanhimmat (1. Tim. 4:14). 1:7 perustelee jaetta 6. Ongelma: onko kyseessä henki vai Henki (kaksi kertaa)? KR:t ja RK: henki ja henki; JKR: henki ja Henki. Pelkuruuden/arkuuden henki. Syyt pelkuruuden hengen vahingollisuudesta muistuttamiseen: (a) Timoteuksen arkuus, (b) Efeson vaikea tilanne. JKR: Jumala on antanut meille voiman ja rakkauden ja raittiuden Hengen (Pyhän Hengen). Jokainen uskova on saanut Pyhän Hengen tullessaan uskoon (Room. 8:9). Pyhä Henki ja armolahjat (j. 6) liittyvät yhteen (1. Kor. 12:4, 7). Pyhä Henki tuo voiman uskovien elämään (Ef. 3:16; Room. 15:18 19; Kol. 1:8) sekä synnyttää heissä rakkautta (Room. 5:5; Gal. 5:22) ja raittiutta (malttia, tervettä harkintaa, itsehillintää, tervejärkisyyttä). 1:8 Jakeen 7 pohjalta Paavali kehottaa Timoteusta, että hän ei häpeä (ei ole hämillään, kiusaantunut, vaivaantunut) todistusta Jeesuksesta, Herrastamme ja valtiaastamme. Timoteuksen ei pidä hävetä evankeliumin julistamista, vaikka hän joutuisit sen takia vainottavaksi. Timoteuksen ei pidä hävetä myöskään Paavalia, joka on vankina Jeesuksen palvelemisen tähden (2:9; Ef. 3:1; 4:1). Paavalin osakseen saama häpeä tuli automaattisesi myös hänen uskonystäviensä, erityisesti hänen apulaistensa, osaksi. Mitä Paavalin häpeäminen olisi merkinnyt käytännössä? Ks. 4:16; Matt. 24:19 ja vrt. Matt. 26: Kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa (KR92: Siihen saat voimaa Jumalalta), ks. j. 7. Jakeet 9 ja 10 ovat yhteenveto evankeliumista ( uskontunnustus ). 1:9 Jumala on meidät (kaikki uskovat) pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella. Kutsu (pelastuksen osallisuuteen) on vaikuttava se vastaanotettu, toteutunut. Kutsu on pyhä: (a) kutsu tulee Jumalalta, (b) kyseessä on kutsu pyhään elämään. Emme pelastu tekojemme mukaan (KR92: tekojemme perusteella) (Room. 3:20; Gal. 2:16; Ef. 2:9) vaan Jumalan oman aivoituksen (suunnitelman, tahdon, päätöksen) ja armon mukaan/perusteella. Armo on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja (KR92: ennen aikojen alkua). Jumala teki pelastussuunnitelman ennen maailman perustamista (1. Kor. 2:7; Ef. 1:4). 1:10 Armo on annettu ennen aikojen alkua, mutta nyt (Gal. 4:4) se on ilmisaatettu (KR92: tullut julki, oik. tehty näkyväksi) Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymisen kautta (Jeesuksen maanpäällisessä toiminnassa). Jeesus on Kristus, Messias (= Voideltu), Vapahtaja. Hän kukisti kuoleman. Kyseessä on hengellinen kuolema hengellisen elämän ja katoamattomuuden (Joh. 5:24) vastakohtana). Hän toi valoon (hengellisen, yliluonnollisen, iankaikkisen) elämän ja katoamattomuuden (elämä jatkuu kuoleman jälkeen). Uskovien ylösnousemuksessa myös ruumiillinen kuolema voitetaan (1. Kor. 15:26) sekin tapahtuu Jeesuksen pelastustyön perusteella (Hebr. 2:14). Jeesus on elämä (1:1; Joh. 11:25; Kol. 3:4), ja hän antaa sen muille (1. Kor. 15:22). Hän toi valoon elämän evankeliumin kautta. Evankeliumi = Jeesuksen pelastusteko (kuolema ja ylösnousemus, 1. Kor. 15:1 4). 1:11 Paavalin osuus evankeliumin levittämisessä (vrt. 1. Tim. 2:7). Minä olen asetettu = Jumala asetti minut. Jumala asetti Paavalin julistajaksi (airueksi), apostoliksi (Paavali puhui Kristuksen arvovallalla) ja opettajaksi. 3

4 1:12 Siitä syystä (KR92: Siksi): Koska Paavali toimi julistajana, apostolina ja opettajana (j. 11), hän kärsi näitä (kaikkea, mikä liittyi hänen vankeuteensa) tässä pahassa maailmanajassa kärsimys liittyy evankeliumiin (j. 8, 16; 3:12; Fil. 1:29). Paavali ei häpeä evankeliumia (j ; Room. 1:16) eikä vankeuttaan Kristuksen vankina. Siksi Timoteuksenkaan ei pidä hävetä joutuessaan kärsimään. Syy, miksi Paavali ei häpeä: Sillä minä tunnen hänet (Jumalan), johon uskon (ei: tiedän sen, mitä olen uskonut). Paavali on pannut luottamuksensa Jumalaan ja tekee näin edelleen. Paavali on varma/vakuuttunut siitä, että hän on voimallinen (RK92: kykenee) säilyttämään (po. varjelemaan, KR92) sen, mikä minulle (KR92: minun haltuuni) on uskottu. Kyseessä on omaisuus (aarre), joka on uskottu toisen haltuun. Kaksi käännösmahdollisuutta: Se, mitä Jumala on uskonut Paavalin haltuun, on joko (1) evankeliumi (tai palvelustehtävä) tai (2) Paavalin elämä tai Paavali itse (Jumala pitää huolen kärsivästä palvelijastaan lohdutus Timoteukselle, 4:8, 17 18). Se päivä on tuomiopäivä (1:18; 4:8) tai Kristuksen tulemisen päivä (Matt. 7:22; Luuk. 10:12; 21:34). 1:13 Terveelliset (KR92: terveet; oikeat, totuudelliset) sanat, jotka Timoteus on kuullut Paavalilta (1. Kor. 2:13), ovat oikea esikuva tai malli Timoteukselle (1. Tim. 6:3). Timoteuksen on säilytettävä tämä oikea opetus, pidettävä siitä kiinni sellaisena kuin hän sen sai (1. Kor. 15:2). Tämä voi tapahtua vain uskossa ja rakkaudessa, uskon ja rakkauden ilmapiirissä (1. Tim. 1:14; Ef. 4:15). Usko Jumalaan ja rakkaus toisiin saadaan vain Jeesuksessa Kristuksessa. Kirkkolain 1 : Raamattu on se ohje, jonka mukaan kaikkea opetusta ja kaikkia opettajia tulee arvostella. 1:14 Säilytä (po. varjele) katoamista ja hävittämistä/turmelemista vastaan (1. Tim. 6:20). Hyvä = ne terveet sanat (evankeliumin totuus), jotka hän on kuullut Paavalilta. Ne Timoteuksen tulee varjella erityisesti vääriä opettajia ja väärää opetusta silmällä pitäen (2:14 18; 3:1 9; 4:3 4, 15). Varjella Pyhän Hengen kautta (Pyhä Henki toimijana); Pyhä Henki asuu Timoteuksessa (j. 7) ja tekee hänet kykeneväksi palvelutyöhön. Varoittavia esimerkkejä. Onesiforus esikuvana (1:15 18) 1:15 Aasia tarkoittaa UT:ssa Vähän-Aasian länsiosaa (kartta!). Aasian pääkaupunki oli Efeso, jossa Timoteus tuolloin oli. Paavalilla on mielessään jokin tapaus, jossa kaikki aasialaiset olivat kääntyneet pois hänestä. Kyseessä ei kuitenkaan ole uskosta luopuminen. Tuohon aikaan Paavali ei ollut kiistaton auktoriteetti: hänen persoonastaan (Korintto!) ja vankeudestaan (Fil. 1:15 18) kiisteltiin. Kaikki on liioitteleva (4:22b!) tilanne oli kärjistynyt entisestään. Jokin ryhmä, jotkut johtajat tai työtoverit olivat kääntyneet pois Paavalista he olivat hävenneet häntä, vrt. j. 8. Paavalia syytettiin rikoksesta, ja jotkut ottivat etäisyyttä hänestä, rikollisesta, etteivät itse tulisi leimatuiksi rikostovereiksi (4:16). Fygelus ja Hermogenes olivat tämän ryhmän nokkamiehiä Paavali oli eniten pettynyt heihin. Varoittavia esimerkkejä! Timoteus, älä seuraa heitä! Kielteinen esimerkki valaisee Paavalin kehotusta j.8. Vainoissa monet ilmiantoivat uskonystäviään säästääkseen oman nahkansa päästäkseen vapaiksi tai saadakseen lievemmän kohtelun, Matt. 24:9 10; Mark. 13:12. Sellainen on ihminen, uskovakin! 1:16 Onesiforus (= hyötyä tuottava; myös 4:19) oli esikuva Timoteukselle (j. 8): Hän ei ollut hävennyt Paavalia. Jakeissa Paavali rukoilee laupeutta (1) Onesiforuksen perhekunnalle (j. 16) ja (2) Onesiforukselle (j. 18). Paavali rukoilee laupeutta Onesiforuksen perhekunnalle sen perusteella, että Onesiforus oli osoittanut laupeutta Paavalille. Laupeus tässä yhteydessä merkitsee sitä, että Onesiforuksen perhekunta saisi tarpeensa tyydytetyiksi (perhekunta oli todennäköisesti tehnyt Onesiforukselle Paavalin tarpeiden tyydyttämisen mahdolliseksi). Herra = Kristus, vrt. j. 2, 8. Onesiforus oli virvoittanut Paavalia tuomalla hänelle ruokaa ja vaatteita ja olemalla hänen luonaan. Tämä oli tapahtunut usein. Hän ei ollut hävennyt tulla Paavalin luo, vaikka tämä oli vankityrmässä kahleilla sidottuna (Matt. 25:36; Hebr. 13:3). Kahleet merkitsivät häpeää. Ne karkottivat monia, jotka eivät halunneet tulla häpeästä osallisiksi. (Vrt. Pietari hiilivalkealla.) 4

5 1:17 Onesiforus oli etsinyt Paavalia tarmokkaasti Roomassa ja oli onnistunut löytämään hänet. (Paavalin vankeus oli nyt paljon vaikeampi kuin ensimmäinen vankeus Roomassa, ks. Ap. t. 28:16, 23, ) Eivätkö Rooman kristityt tienneet, missä Paavali oli vankina? Rooman palon jälkeen (Neron vaino!) Rooman kristityt piileskelivät eivätkä olleet halukkaita ilmoittamaan vieraalle hänen olinpaikkaansa. Ehkä he eivät edes uskaltaneet tiedustella Paavalin olinpaikkaa ehkä he pelkäsivät, että se vain jouduttaisi hänen kuolemaansa ja tuottaisi heille itselleen suurta vahinkoa. Mutta Onesiforus etsi tarmokkaasti Paavalia ja löydettyään hänet hän kävi usein hänen luonaan. Paavali oli tästä liikuttunut (j. 18; Matt. 5:7). Kun Paavali kirjoitti kirjeensä, Onesiforus oli jo lähtenyt Roomasta. 1:18 Herra kaksi kertaa: Ensin Kristus ja sitten Jumala: Kristus tekee laupeuden löytämisen mahdolliseksi, Jumala antaa laupeuden. Sinä päivänä = tuomiopäivänä (vrt. j. 12). Onesiforus ei ole ansainnut pelastusta hän tarvitsee laupeutta. Hyvät teot todistavat uskosta ja rakkaudesta Jeesukseen (Matt. 25:31 46). Kärsiminen evankeliumin tähden (2:1 13) Usko evankeliumi luotettaville miehille! (2:1 2) 2:1 Siis viittaa ensimmäiseen lukuun, siellä oleviin kehotuksiin ja esimerkkeihin (erityisesti 1:8, 13 14, 16 18). Ne ovat pohjana, kun Paavali jatkossa esittää Timoteukselle kehotuksia kärsimiseen evankeliumin tähden. Vahvistu (ole vahvistettu vahvistaja on Jumala) hengellisesti jatkuvasti (Ef. 3:16; 6:10; 2. Kor. 4:16). Kyseessä on varustus hengellistä taistelua ja kärsimistä varten. Armo, joka on Kristuksessa ja yhteydessä hänen kanssaan, antaa voiman hyviin tekoihin ja kärsimiseen. 2:2 Timoteuksen tulee, paitsi säilyttää (1:14), myös välittää eteenpäin apostolinen sanoma eli evankeliumi, kaikki se, mitä hän oli Paavalilta kuullut (1:13) evankeliumiahan ei vielä ollut kirjoitetussa muodossa. Paavalin opetuksella oli arvovalta (1. Kor. 11:2;14:37; 1. Tess. 2:13; 2. Tess. 2:15). Monet ovat todistaneet, että Paavalin opetus on tervettä (KR92: monien todistajien läsnä ollessa). Timoteus ei saa opettaa eikä sallia toisten opettaa muita oppeja (Gal. 1:8; 1. Tim. 1:3). Usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita (JKR: kykeneviä) muitakin opettamaan. Oikea evankeliumin oppi siirtyy polvelta polvelle. Timoteuksen tulee varmistaa, että kirkko saa jatkossakin päteviä opettajia. Tässä on ensimmäinen viittaus teologiseen koulutukseen (nyt on kyseessä henkilökohtainen opetus). Pääpaino on kuitenkin apostolisen opin arvossa ja tärkeydessä. Miesten tulee olla luotettavia sekä opissa että elämässä. Luotettavuus on tärkeää, koska kyseessä on muille opettaminen (2:15). Jalo Kristuksen Jeesuksen sotilas (2:3 7) 2:3 Kärsi vaivaa (po. pahaa, vääryyttä) evankeliumin tähden (1:8; 4:5)! Paavali käyttää sotilaallista kieltä (j. 4; 2. Kor. 10:3 5; Ef. 6:10 17; 1. Tim. 1:18; Filem. 2). Paavali ei tässä mainitse vastassa olevia pahoja vihollisia, pahaa armeijaa (Ef. 6:12). Pääajatuksena jakeessamme on, että sotilaan on oltava valmis kärsimään kyseessä on taistelun kovuus ei valloitus, hakkaa päälle -mieliala. Kärsimysten välttäminen johtaa sanoman vääristymiseen. 2:4 Sotilas ei sekaannu elatuksen toimiin (KR92: jokapäiväisen elämän toimiin), asioihin, jotka estävät sotapalvelukseen keskittymistä (vrt. kännykkään puhuva autoilija!). Mikään ei saa estää Timoteusta miellyttämästä ja seuraamasta Kristusta, vaikka se johtaisi kärsimyksiin (j. 3). Sananpalvelija, älä sekaannu jokapäiväisen elämän toimiin niin, että kokosydäminen Kristuksen palveleminen kärsii (Ap. t. 6:2)! Yksi osa jokapäiväisen elämän toimista on elannon hankkiminen. Jeesus on säätänyt, että sananpalvelija saa palkkansa evankeliumista (Luuk. 10:7; 1. Kor. 9:7 14; Gal. 6:6; 1. Tim. 5:17 18, KR92). Paavali ei käyttänyt tätä oikeutta täysimääräisesti hyväkseen (1. Kor. 4:12; 9:15; 2. Kor. 11:7 9; Fil. 5

6 4:12 18). Eikö Paavalin lähetystyö kärsinyt tästä? Ei, hänelle teltanteko oli osa lähetystyötä: (1) Hän ei halunnut rasittaa ihmisiä (2. Kor. 11:9; 1. Tess. 2:9), (2) hän antoi esimerkin suhtautumisesta työntekoon (Ap. t. 20:33 35; 2.Tess.3:7 12). 2:5 Paavali ottaa vertailukohteen urheilusta. Seppele oli palkinto kilpailusta (4:8; 1. Kor. 9:25). Kukaan ei voi saada seppelettä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti. Sama pätee sananjulistajan kohdalla. Eräs kristillisen elämän sääntö on valmius kärsimiseen Kristuksen tähden (3:12). Risti ensin, kruunu sitten (2. Kor. 4:17). 2:6 Maanviljelijän tulee saada kovasta työstään palkka, osansa hedelmistä (KR92: sadosta). Maanviljelijän työ palkitaan niin varmasti, että voidaan sanoa hänen saavan osansa ennen muita (KR92: ensimmäisenä). Sananpalvelijan kova työ (1. Kor. 4:12 viitt.; 2. Kor. 1:8) tuottaa hedelmää. Hän itsekin pääsee työnsä tuloksista osalliseksi siten, että hänellä on oikeus saada siitä elantonsa, ks. jakeen 4 selitys edellä. 2:7 Mieti (KR92), ajattele sanojani, ts. kolmea edellä ollutta vertausta (sotilas, kilpailija, maanviljelijä) niihin on puristettu paljon, niiden tarvitsee avautua. Herra (= Jumala, Ef. 3:2 4) on antava sinulle ymmärrystä (Jaak. 1:5). Tutki Sanaa, ja Jumala antaa sinulle ymmärrystä (Ps. 119:105)! Ymmärryksen saamisessa auttaa myös Jumalan johdatus: kokemus, opettajat, Jumala auttaa löytämään oikeita kirjoja, Jumala auttaa muistamaan. Ymmärrystä kaikkeen: kaikkeen, mitä edellä oleviin vertauksiin (j. 4 6) sisältyy emme voi ymmärtää kaikkia asioita. Joissain kristillisissä piireissä aliarvioidaan järjen käyttämistä hengellisissä asioissa ( Pane järki syrjään ja anna mennä! ), mutta UT:ssä kehotetaan toistuvasti ymmärryksen käyttämiseen (esim. Room. 12:2; 1. Kor. 2:15; 14:20; Ef. 5:10, 15 17; 1. Tess. 5:21; Jaak. 1:5; 3:13). Ns. sisäinen sana on hyvin epäluotettavaa, eivätkä kaikki profetiat ole Jumalasta (1. Kor. 13:9; 14:29). On hyvä tietää, että monenlaisia harhaopettajia ja huijareita on liikkeellä (Matt. 7:21 23; 24:23 26; Gal. 2:4 5). 2:3 7 Timoteus, kärsi vaivaa (pahaa, vääryyttä)! Sotilas, kilpailija ja maanviljelijä puhuvat tarmokkaasta, määrätietoisesta ja jakamattomasta palvelusta, joka palkitaan (1. Kor. 15:58). Palkka (j ) on eskatologinen (vrt. 4:6 8). Pääajatus on kärsiminen, vaivannäkö, ei palkka (j. 5 6). Jumala antaa voiman (j. 1; Kol. 1:29) pahan kärsimiseen (j. 3), sääntöjen mukaan kilpailemiseen (j. 5) ja vaivannäköön (j. 6). Kolme perustetta kestävyyteen kärsimisessä (2:8 13) Paavali esittää Timoteukselle kolme perustetta kestävyyteen kärsimisessä: (1) Jeesus (j. 8), (2) Paavali (j. 9 10), (3) Kaikki uskovat joutuvat kärsimään Kristuksen tähden (j ). 2:8 Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty (KR92: Muista, että Jeesus Kristus on kuolleista herätetty) ei vain kaukaisena historian henkilönä (esim. Lenin, Luther), vaan Jeesuksena, joka elää tänään, antaa tänään syntejä anteeksi ja antaa voimaa ja toivoa elämään. Kyseessä on tuore kokemus, jatkuva yhteys häneen (Hebr. 13:8). Jeesuksen mainitseminen ennen Kristusta korostaa Jeesuksen ihmisyyttä. Jeesus on herätetty: (1) Jumala herätti, (2) pysyvä tila (Jeesus nousi kerran kuolleista ja pysyy herätettynä), (3) kuolleista herättäminen sisältää kärsimyksen, kuoleman ja sovituksen (vain kärsimällä hän sai aikaan pelastuksen ja voitti), (4) maininta ennakoi jaetta 12. Jeesuksen voitto rohkaisee Timoteusta, kun hän ajattelee kärsimistä Jeesuksen tähden. Jeesus on Daavidin siementä (KR92: Daavidin jälkeläinen), ks. 2. Sam. 7:12 16; Matt. 9:27; 22: Kärsimyksen kautta hän nousi kunniaan ja valtaan (Luuk. 24:26; Hebr. 2:10). Jos Jeesus ei olisi ollut Daavidin jälkeläinen, hän ei olisi voinut olla Messias. Minun evankeliumini = evankeliumi, jota Paavali julistaa (hän antaa yhteenvedon siitä jakeissa 11 13). 2:9 Evankeliumin julistamisen takia Paavali kärsii vaivaa (po. pahaa, vääryyttä) vankeuteen asti niinkuin pahantekijä (KR92: rikollinen) niin kuin suuriin, mitä häpeällisimpiin rikoksiin syyllistynyt roisto, joka odottaa mestaamista. Mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu (ei ole ollut eikä ole 6

7 nytkään). Paavalin kärsimys ja vankeus eivät estä evankeliumin leviämistä muut vievät sitä eteenpäin. 2:10 Siitä syystä valittujen pelastumisen tähden (tai: koska Jumalan sana ei ole kahlehdittu) minä kärsin (po. kestän, KR92) kaiken. Paavali kestää kärsimyksissäkin (Kol. 1:24). Valitut (Jumalan valitsemat) = uskovat, jotka Jumala on valinnut Kristuksessa (Kol. 3:12; 2. Tess. 2:13; 1. Piet. 2:9). Jumalan tahdon toteuttaminen on tullut Paavalin elämän tarkoitukseksi (vrt. Joh. 4:34). Hän on valmis kestämään kaiken, jos se vain edistää tätä tarkoitusta, joka sisältää hänen ja monien muiden pelastuksen (Ap. t. 20:24). Kyseessä on iankaikkinen pelastus (4:8; 1. Piet. 1:5, 9). Mutta lankeaminenkin on mahdollista. Tulevasta kirkkaudesta ks. Room. 5:2; 1. Joh. 3:2. 2:11 Kuolleet hänen kanssaan tapahtunut tosiasia. Tässä ei tarkoiteta marttyyrikuolemaa, vaan yhteyttä Kristuksen kanssa hänen kuolemassaan (Room. 6:8). Kuoleminen Kristuksen kanssa merkitsee kuolemista synnille (Room. 6:10 11), vanhan ihmisen ristiinnaulitsemista, synnin ruumiin kukistamista ja vapautumista synnin orjuudesta (Room. 6:5 6). Tätä kuolemaa Kristuksen kanssa seuraa elämä (Gal. 2:20), jo tässä ajassa (vrt. Room. 6:11, 13). 2:12a Jos kärsimme yhdessä, po. jos kestämme lujina (KR92) jos pysymme uskollisina Kristukselle vaikeuksissa, ahdistuksissa, kiusauksissa, kärsimyksissä, vainoissa, jopa marttyyriudessa (Matt. 10:22; 24:13; Hebr. 10:32; Jaak. 1:12; 1. Piet. 2:20). Tässä on kyseessä uskovien risti. Kestäminen on mahdollista vain Jeesuksessa. Saamme hänen kanssaan hallita olla kuninkaana (1. Kor. 4: 8; Room. 5:17; Ilm. 2:26; 3:21). Kyse on tulevasta hallinnasta. Täällä meitä tallataan, täyttymyksessä me hallitsemme. 2:12b Paavali esittää tässä ankaran varoituksen. On mahdollista, että tunnustava kristitty kieltää Kristuksen (esim. kiusauksissa tai koetuksissa välttääkseen pilkkaa). Jos näin käy, Kristus kieltää hänet (Matt. 10:33). Jeesuksen tunnustamisessa on kyse elämästä ja kuolemasta. Jeesuksen kieltäminen merkitsee kristillisen uskon hylkäämistä. Kieltäminen voi tapahtua myös moraalisella alueella (1. Tim. 5:8; Tiit. 1:16). 2:13a Jos (po. vaikka) me olemme uskottomat tilapäinen uskottomuus tai luottamuksen puute, ei jatkuva epäusko. Kristuksen uskollisuus on sitä, että hän pitää lupauksensa (ne liittyvät ihmisten pelastamiseen, 1. Kor. 1:9). Kristus on jatkuvasti uskollinen uskoville. Pietarin uskottomuus (Matt. 26:69 75) oli ollut tilapäistä, Kristus oli kuitenkin ollut hänelle uskollinen. Edellä kolme kohtaa (j. 11, 12a, 12b): Jumalan käytös on seurausta ihmisen käytöksestä; nyt se on ihmisen käytöksen vastakohta. 2:13b Kristus on uskollinen meille (tai paremminkin: lupauksilleen) oman luontonsa takia hän ei voi kieltää itseään (Room. 3:3; 2. Tess.3:3). J. 13 ei ole meille lupa synnin tekemiseen, vaan se on lohdutus tilapäisesti uskottoman kristityn pelästyneelle omalletunnolle. Harhaoppien torjuminen (2:14 26) Varoitus harhaopeista (2:14 19) 2:14 KR92: Muistuta tästä (= jakeista 1 13) kaikkia ja varoita heitä (efesolaisia) vakavasti Jumalan nimessä (KR38: Jumalan edessä, oik. Jumalan läsnä ollessa tai nähdessä). Tässä Jumala esiintyy todistajana: vanno(tta)minen (4:1; Room. 1:9; 2. Kor. 1:23; Gal. 1:20; Fil. 1:8; 1. Tess. 2:5, 10). Ne, joita varotetaan, kutsutaan tekemään tili Jumalalle (ei Timoteukselle). Kiistellä sanoista: hiustenhalkominen (1. Tim. 1:4, 6; 6:4, 20b). Sivuasiat tulevat keskeisiksi. Harhaopettajat väittelevät sanoista, uskollisen opettajan ei pidä tehdä niin. Väittelyt eivät ole hyödyksi, päinvastoin sellainen koituu kuulijoiden turmioksi (KR92). 7

8 2:15 Jumalan mielen mukainen sananpalvelija. Pyri (KR92: Pyri kaikin voimin) osoittautumaan. Koetuksen kestävä (KR92: luotettava): Jumalan testaama ja hyväksymä, Jumalan testissä hyväksytty. Vrt. kullan koetteleminen (1. Piet. 1:7; 1. Kor. 3:11 13; virsi 363:1): tulessa koetellaan, onko metalli kultaa vai jotain muuta. Tulisessa uunissa oljet palavat, mutta kulta puhdistuu (Augustinus). Tuli polttaa kaiken kuonan. Myös auton katsastus, eurosetelien testaus kaupan kassoilla. Työntekijäksi, joka ei häpeä työtään, po. jonka ei tarvitse hävetä työtään (RK) Jumalan edessä ei nyt eikä tuomiolla (Fil. 1:20; 1. Joh. 2:28). Paavali kehottaa siis Timoteusta tekemään työnsä moitteettomasti. (Kahdenlaista häpeää: 1. Kor. 3:15 ja 1. Joh. 2:28.) Työntekijän suhtautumisesta ihmisten arvioon ks. Gal. 1:10. Totuuden sanan oikea jakaminen. Työmies leikkaa materiaaliaan oikein ( suoraan ) eli käsittelee sitä oikein. Nyt: totuuden sanaa, evankeliumia (Ef. 1:13, Kol. 1:5). Totuuden sanoma (totuus = kristinuskon ehdoton totuussisältö), kaiken harhaopin vastakohta (1:13; 2. Kor. 2:17). Sananpalvelijan tulee välittää evankeliumin merkitys oikein. 2:16 Pysy erilläsi epäpyhistä (maailmallisista, jumalattomista) ja tyhjistä puheista. Tällaisista asioista ei kannata keskustella eikä väitellä, niiden kumoamiseksi ei kannata esittää perusteluja. Vältä, pysy erilläsi, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa (ajatukset, sanat, teot). 2:17 Heidän puheensa jäytää (kalvaa) ympäristöään kuin syöpä (KR92: leviää kuin syöpä) (kielikuva). Tauti leviää ja tuhoaa. Syöpä: kyseessä on kuolio, leviävä haavautuma (tauti syö elävän kudoksen ja tekee terveet solut sairaiksi). Harhaopettajien opetus jäytää seurakunnan elämää elämä hiipuu, hengellinen kuolema leviää. Väärä oppi johtaa väärään elämään. Seuraus: riidat, luopumus, rakkaudettomuus, seurakunnan kiinteys vähenee ( Hebr. 10:25), sanakiistat, harhaopit. Harhaoppi: Jumala alennetaan ihmisten itsensätoteuttamisen välineeksi. Harhaopettajat ovat parantumattomia mitä enemmän heitä yritetään tervehdyttää keskustelemalla, sitä enemmän heidän tautinsa leviää. Valaisevia esimerkkejä olivat Hymeneus ja Filetus. Hymeneus (1. Tim. 1:20) oli edelleen tuhotöissä, seurakuntakuri ei ollut auttanut. Joko hän oli edelleen seurakunnassa tai hän vaikutti seurakuntaan sen ulkopuolelta. 2:18 Hymeneus ja Filetus ovat totuudesta (evankeliumista) eksyneet (Gal. 1:8): He opettavat, että ylösnousemus on jo tapahtunut. He siis väittävät, että kuolleitten ylösnousemusta ei tapahdu tulevaisuudessa (1. Kor. 15:12, 13) eikä siis myöskään tuomiota. Ylösnousemus liittyi heidän mielestään ilmeisesti vain sisäiseen hengelliseen elämään (he ymmärsivät väärin Ef. 2:6; Kol. 2:12; 3:1). Tämä liittyi ehkä väärään asketismiin ja luomakunnan (aineellisen maailman), erityisesti ihmisruumiin väheksymiseen (1. Tim. 4:1 3). Tulevan maailman olosuhteet vedettiin tähän aikaan, vaikka elämme turmeluksen alaisina. Olemme ylösnousseita, niin kuin enkelit taivaassa, syntiä ei enää ole. Eräs gnostikko opetti, että hänen antamansa kaste merkitsee ylösnousemusta, sen jälkeen ihminen on kuolematon eikä vanhennu lainkaan. Tässä harhaopissa on kaksi mahdollisuutta: 1. Ruumista halveksitaan sielun vankilana (kreikkalaiset) (ruumis on ylösnousemususkon henkistämisen este). 2. Ruumista jumaloidaan ja käytetään väärin (1. Kor. 6:12 13, 15b; 15:32b; Fil. 3:18 19). Efeson harhaoppi, jota Paavali tässä käsittelee, muistuttaa jossain määrin Korinton harhaoppia (1. Kor. 15:12 20). Sielläkin jotkut kielsivät ylösnousemuksen. Paavali: Jos kuolleiden ylösnousemusta ei ole, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista, mutta silloin korinttolaisten usko on turha. Näin Efeson harhaoppi hyökkäsi kristillisen uskon ydintä vastaan, se oli vaarallinen eksytys. Niinpä se oli turmellut monien (KR92: joidenkin) uskon. (Myös toivo perustuu tulevaan ylösnousemukseen, 4:8). 2:19 Väärän opin tunkeutuminen seurakuntaan saattoi masentaa Timoteusta ja Efeson kristittyjä (oliko suuri luopumus tulossa?). Siksi Paavali muistuttaa heitä Jumalan työn pysyvyydestä: 8

9 1. Jumala tuntee omansa. 2. Todelliset uskovat karttavat vääryyttä (JKR). Paavali viittaa 4. Moos. 16:een (Koorahin kapina). Jakeessamme vahva perustus on seurakunta (eikä esim. evankeliumi): 1. Tim. 3:15; vrt. j (suuri talo). Seurakunta on talo, jota Jumala rakentaa. Perustus on Jumalan: Jumala on talon (seurakunnan) rakentaja ja omistaja. Seurakunta seisoo lujana: sitä ei voi hävittää (Matt. 16:18). Sinetti, oik. sinetillä tehty jälki (vrt. omistuskirjoitus). Sinettiä käytettiin mm. omistajan ilmaisemiseen (Pyhän Hengen sinetti, Ef. 1:13), jonkin asian vahvistamiseen (Joh. 3:33) ja osoittamaan vahingoittamattomuus (hätäjarru junassa; oven lukitus; Jeesuksen hauta, Matt. 27:66; Ilm. 5:1 2). Jakeemme ja 4. Moos. 16:n vertailua: Moos. 16:5: Herra (siellä Jumala, nyt Kristus) tuntee omansa. Koorahin vaarallinen kapina ei voinut hävittää Israelia. Jumala kyllä erottaa oikeat ja väärät uskovat toisistaan. Seurakunta kestää! (Virsi 179) Moos. 16:26: Jumala kutsuu omansa pois Koorahin ja hänen seuraajiensa luota. Uskovan kuuluu luopua vääryydestä. Herran nimen mainitseminen on ilmaus uskosta. Oppi ja elämä kuuluvat yhteen (2. Tess.2:13 14). Vääryys: Moraalittomuus ja harhaoppi, joka johtaa moraalittomuuteen. Uskovan tulee kääntyä pois harhaopettajien vääristä opetuksista ja tavoista, jotta hän ei hukkuisi heidän mukanaan (Koorahin tapaus!). Astia arvokkaaseen käyttöön (2:20 21) Nämä jakeet selittävät jakeen 19 jälkimmäistä osaa (vääryyden karttamisen välttämättömyyttä). 2:20 Paavali puhuu tässä kahdenlaisista astioista, arvokkaista, oikeastaan kunniaa varten (kulta ja hopea) ja arvottomista, oikeastaan häpeää varten (puu ja savi) (vrt. 1. Kor. 3:12). Arvokkaita astioita kunnioitetaan, niitä ei heitetä pois. Arvottomia astioita halveksitaan, ja ne voidaan heittää pois. Arvokas astia viittaa totuutta noudattavaan uskovaan, arvoton astia taas harhaopettajaan tai hänen seuraajaansa. Suurella talolla tarkoitetaan seurakuntaa laajassa merkityksessä, siis näkyvää paikallisseurakuntaa, johon voi kuulua myös epäuskoisia jäseniä, vrt. Israel Koorahin aikana (Room. 9:6 8). Seurakunnassa voi olla mukana harhaopettajiakin, mutta heitä halveksitaan. 2:21 Jos joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista (KR92:kaikesta tuollaisesta) eli harhaopeista ja harhaopettajista (häpeän astioista, j. 20). Uskovan tulee puhdistaa itsensä täysin (j. 19b) siitä saastutuksesta, joka johtuu yhteydestä harhaopettajiin, ja heidän opetuksensa ja tekojensa vaikutuksista (1. Kor. 5:11, 13; 2. Kor. 6:14 7:1). Näin hänestä tulee kunnian astia, pyhitetty eli erotettu Jumalalle ja hänen palvelukseensa, hyödyllinen talon isännälle (Jumalalle). Hän on valmis kaikkiin hyviin tekoihin. Jumala voi käyttää vain arvokkaita astioita muille ei ole mitään käyttöä. Erilaiset astiat erotellaan tuomiolla (Matt. 7:22 23; 13:24 30; 25:34 45). Oikea Herran palvelija (2:22 26) Timoteuksen tulee olla esimerkkinä Herran palvelijoille. 2:22 Pakene nuoruuden himoja, harrasta (KR92: Karta nuoruuden kiihkoa ja pyri ), ks. 1. Kor. 6:18; 1. Tim. 6:10 12). Mitä nuoruuden himot olivat? Paavali ei määrittele niitä. Mahdollisuuksia ovat esim. aistillisuus ja tuomiomieli. Johtavalle työntekijälle himot voivat olla erittäin vahingollisia. Jotkut väittävät tämän kohdan perusteella, että Timoteuksella oli taipumus pahaan. Tämä on kuitenkin aivan aiheetonta. Todellinen pyhitys on pahan (harhaopettajien) karttamista ja hyveiden harrastamista. Paavali mainitsee tässä neljä hyvettä: 9

10 1. (Elämän)vanhurskaus eli Jumalan tahtoa noudattavan ihmisen oikea käytös. Sen saa aikaan Kristuksen muuttava työ Pyhän Hengen välityksellä (3:16 17). Sen normina on Jumalan sana. 2. Usko eli luottamus Jumalaan. 3. Rakkaus (tässä lähinnä ihmisiä kohtaan). 4. Rauha (tyyneys, sopusointu, tasapainoisuus). Jumalan rauha tekee kykeneväksi elämään rauhassa ihmisten kanssa ja tavoittelemaan sitä, mikä edistää rauhaa ihmisten kesken (Matt. 5:9; Room. 12:18). Jotka huutavat avuksensa Herraa (Kristusta, 1. Kor. 1:2) puhtaasta sydämestä (Jooel 3:5; Ap. t. 2:21; Room. 10:13). Puhdas sydän (koko sisäinen persoonallisuus), synnistä puhdistettu uskovalla on tällainen. 2:23 Vältä väittelyjä älä ole missään tekemisissä niiden kanssa! Ne ovat tyhmiä, siis synnillisiä ja taitamattomia (vrt. 1. Tim. 4:7). Väittelyt synnyttävät riitoja. Ne eivät rakenna seurakuntaa, vaan päinvastoin hajottavat sitä. Jakeessa 16 Paavali kehotti Timoteusta vetäytymään epäpyhistä ja tyhjistä puheista, jotta hän itse ei saastuisi. Nyt (kuten myös jakeessa 14) näkökulmana on seurakunnan varjeleminen. 2:24 26 Sananpalvelijoiden suhtautuminen muihin, erityisesti harhaopettajiin ja heidän seuraajiinsa. 2:24 Herran (Kristuksen) palvelijan ei sovi riidellä. Herran palvelija tarkoittaa seurakunnan johtajaa, sananpalvelijaa. Palvelija = doulos = orja. Orja palvelee alamaisesti, vastuullisesti, tilivelvollisena isännälleen. Hänellä ei ole omaa tahtoa, vaan hän noudattaa kaikessa isäntänsä tahtoa. Riitelemisen sijasta Herran palvelijan tulee 1. Olla lempeä (KR92: ystävällinen) kaikkia (ulkopuolisiakin) kohtaan, vaikkakaan ei välttämättä rauhassa kaikkien kanssa (Room. 12:18). 2. Kyetä opettamaan (myöskin vastustajia). 3. Kyetä kärsimään pahaa (RK: vääryyttä) sietää pahaa suuttumatta ja loukkaantumatta. 2:25 Miten sananpalvelijan tulee suhtautua vastustelijoihin (harhaopettajiin ja heidän seuraajiinsa)? Sävyisästi, (KR92: lempeästi): nöyrästi, kohteliaasti, ystävällisesti, hienotunteisesti, ei karkeasti, töykeästi, vihaisesti. Ojentaa: nuhdella tai opettaa (Gal. 6:1). Vastustelijat tulee yrittää palauttaa oikealle tielle (Jaak. 5:19 20). Herran palvelija ei ole nahjus, vaan tarvittaessa rohkea. Lempeä käytöksessään, mutta määrätietoinen tarkoituksessaan (Ef. 4:15). Ojentamisen tavoite: Ehkäpä Jumala antaa heille (vaikuttaa heissä) mielenmuutoksen, niin että he tulevat tuntemaan totuuden. Korostus on Jumalan toiminnassa: Jumala antaa mielenmuutoksen (Ap. t. 5:31; 11:18; 1. Kor. 3:6): synnintunnon, katumisen, kääntymisen pois synnistä. Jumala vastaa antamalla synnit anteeksi. Ehkäpä: tulos ei ole ojentajan vallassa. Ajatus ei ole se, että Jumala kieltäytyisi antamasta parannusta, vaan se, että ihmiset usein kieltäytyvät vastaanottamasta sitä. Totuudella tarkoitetaan kristinuskon sisältöä ehdottomana totuutena. Harhan hylkääminen ja totuuden tuntemiseen tuleminen tapahtuvat samanaikaisesti. 2:26 Vastustelijat ovat vangittuina Perkeleen (virittämässä) ansassa. Heidät tarvitsee vapauttaa sieltä. Pahan ote irtoaa, kun vastustajat selviävät hengellisesti tuon paulan päihdyttävästä vaikutuksesta ja tulevat järkiinsä (haihduta humalasi!). Paula on tässä vertauskuva älyllisen harhan houkutuksesta (huijaus, vrt. ansan syötti!). Ihmiskunnan tila lopun aikana (3:1 9) 3:1 Viimeisillä päivillä tarkoitetaan aikaa Messiaan päivistä Kristuksen paluuseen (Ap. t. 2:17; Hebr. 1:2). Kuinka kaukana Paavalin tarkoittamat ajat olivat silloin, kun hän kirjoitti toisen Timo- 10

11 teuskirjeen? Kyseessä on tulevaisuus, josta Timoteus on jo osallinen (2. Tim. on käytännöllinen kirje!). Tiedä (j. 1), karta (j. 5) ja väärien opettajien toiminta (j. 6 8) viittaavat tuohon aikaan, ks. myös 1. Joh. 5:19. Paavali: Ajat ovat jo vaikeat ja ne tulevat yhä vaikeammiksi lopun ajan edistyessä. Vastustaminen (2:25) ei ollut tilapäistä tai yllättävää (3:12; 1. Piet. 3:14 17; 4:12 16). 2. Tim. 3:ssa Paavali asettaa Efeson tapahtumat (2:23 26) eskatologisiin puitteisiin (eskatologia = oppi viimeisistä ajoista). Paavali tiesi tulevan kehityksen, koska hän oli profeetta (1. Tim. 4:1 3). Jaksossamme Paavali valmistaa ja varustaa Timoteusta tulevia päiviä varten (Matt. 24:25; vrt. myrskyvaroitukset säätiedotuksissa!). 3:2 4 Ajat ovat vaikeita, koska ihmisten pahuus tekee niistä sellaisia (myös luonnonvoimat: Matt. 24:29; Mark. 13:8). Jotkut tekevät parannuksen (2:25 26), mutta yleisesti ottaen aika on paha. Näitä pahoja ihmisiä on sekä seurakunnassa (j. 5 9) että sen ulkopuolella. Paavali syyttää samalla harhaopettajia: heissä esiintyy useita näistä paheista ja he suosivat niitä. Erilaisia paheita: hillittömyys (J. 2 4; 18 ominaisuutta!); askeettisuus (1. Tim. 4:1 5: selibaatti, ruokasäännöt); pakanallisen yhteiskunnan paheet (Room. 1:29 32). Paheluettelo: 1. Itserakkaita: väärin suuntautunut rakkaus (myös ominaisuudet 2 ja 18). Vrt. Matt. 22: Rahanahneita (KR92: rakastavat rahaa). Raha epäjumalana (Luuk. 16:13 14; 1. Tim. 6:5 10). 3. Kerskailijoita: ylpeys, toisten halveksinta (1. Tim. 6:4). 4. Ylpeitä (RK: ylimielisiä). 5. Herjaajia (RK: pilkkaajia), ts. solvaajia, pahanpuhujia. He haluavat korottaa itseään alentamalla toisia. 6. Vanhemmilleen tottelemattomia (Room. 1:30). Luonnollisen järjestyksen rikkominen, kapinallisuus. Tämä voi johtaa myöhemmin rikollisuuteen ja siihen, että auktoriteetteja ei kunnioiteta. 7. Kiittämättömiä etenkin vanhemmilleen heidän antamasta hoidosta, kiittämättömiä Jumalalle (Room. 1:21). 8. Epähurskaita (KR92: jumalattomia): eivät kunnioita ihmisiä eivätkä mitään, mikä on pyhää. 9. Rakkaudettomia (esim. vanhempiaan kohtaan), sydämettömiä, tunteettomia. 10. Epäsopuisia (KR92: leppymättömiä): eivät anna anteeksi eivätkä unohda, eivät tunnusta mitään sidettä, ystävyyttä, sopimusta. Ominaisuudet 6 10: perhesuhteiden hajoaminen 11. Panettelijoita: levittävät ja keksivät pahoja puheita. Vääriä syyttäjiä kuten Saatana (Ilm. 12:10). 12. Hillittömiä (KR92: väkivaltaisia) ei itsehillintää, kohtuuttomia sallituissakin asioissa. Hillittömyys sisältää myös seksuaalisynnit (Room. 1:18 32). 13. Raakoja (kesyttämättömiä, brutaaleja, kiivaita) kuten villieläimet 14. Hyvän vihamiehiä (KR92: kaiken hyvän vihollisia; alkukieli: eivät rakasta hyvää). 15. Pettureita (KR92: petollisia). Petollisuus särkee ihmissuhteet. 16. Väkivaltaisia (KR92: häikäilemättömiä, RK: yltiöpäisiä): toimivat hätäisesti intohimon paineessa tavoitellen vääriä asioita, eivät kaihda mitään keinoja päämääriensä saavuttamiseksi. 17. Pöyhkeitä (KR92: järjettömiä, RK: omahyväisiä): luulevat tietävänsä kaiken, pitävät itseään tärkeinä, eivät epäile itseään (1. Tim. 6:3 4). 18. Hekumaa (KR92: nautintoja) enemmän kuin Jumalaa rakastavia. Po. rakastavat nautintoja Jumalan sijasta (Fil. 3:19). Tuloksena on kaaos omassa elämässä ja yhteiskunnassa. 3:5 Jakeissa 1 4 mainitut paheet vaikuttavat myös seurakunnassa (esim. harhaopettajat ja heidän seuraajansa). Heissä on jumalisuuden ulkokuori (KR92: he ovat ulkonaisesti hurskaita). He ovat muotojumalisia, nimikristittyjä (Ilm. 3:1). He kieltävät sen (jumalisuuden) voiman (KR92: uskon voiman). Monet (mm. harhaopettajat ja heidän seuraajansa) tunnustautuvat kristityiksi tuntematta kristinuskon todellisuutta (Luuk. 18:8). 11

12 Voima = Jumalan voima, joka ilmenee evankeliumissa (Room. 1:16). He eivät ole ottaneet vastaan Jumalaa, voiman lähdettä vaan etsivät nautintoja (ominaisuus 18 edellä) ja luottavat niihin. Senkaltaisia karta (inhoten)! Käänny pois, pakene, älä ole yhteydessä heihin (kuitenkin 2:25)! 3:6 9 Se, mitä Paavalin kirjoittaa jakeissa 1 5, ei koske vain kaukaista tulevaisuutta. Jakeissa 6 9 hän kertoo siitä, mitä jo tuolloin tapahtui. 3:6 Jotkut edellä mainituista muotojumalisista tungettelevat (KR92: tunkeutuvat; luikertelevat, pujahtavat) taloihin (KR92: koteihin). He kietovat pauloihinsa (KR92: valtaansa), oik. vangitsevat (sotilaskieli). He johtavat harhaan, pettävät. Ehkä he tarjoavat apua (esim. sielunhoitoa), mutta taustalla on uhrien käyttäminen hyödyksi. Naisparkoja, alkukieli: pieniä, lapsellisia, typeriä naisia, naikkosia (halventava). He ovat kypsymättömiä, vakiintumattomia, puolustuskyvyttömiä, alttiita harhaopettajien vaikutukselle. He ovat syntien rasittamia, oik. syntien vallassa. Himojen heiteltäviä (KR92: monenlaisten oikkujensa riepottelemia): avuttomuus niiden alaisina. Entiset synnit rasittavat näiden naisparkojen omaatuntoa, ja himot ohjaavat heidän elämäänsä. Tästä johtuen he ovat heikkoja ja alttiita harhaopettajien vaikutukselle nämä vangitsevat heidät helposti seuraajikseen. Nämä naiset eivät ole uskovia; he kokevat olonsa vaivaantuneeksi seurakunnassa, jossa saarnataan parannusta synnistä. 3:7 Nämä naiset ottavat jatkuvasti oppia harhaopettajilta. Siksi he eivät koskaan tule tuntemaan totuutta (niin kuin odottaisi sellaisilta, jotka opiskelevat jatkuvasti). Tulla tuntemaan totuus = tunnustaa ja omaksua evankeliumi ja kääntyä (katumus, usko, pelastus, jumalinen vaellus). 3:8 Paavali vertaa harhaopettajia Jannekseen ja Jambrekseen, jotka vastustivat Moosesta (2. Moos. 7:11 12, 22:ssa mainitut egyptiläiset noidat, jotka vastustivat Moosesta faaraon edessä, olivat juutalaisen perimätiedon mukaan nimeltään Jannes ja Jambres). Harhaopettajat vastustivat totuutta (eksyttämällä naisia), koska heidän mielensä oli turmeltunut. Noidat olivat vastustaneet Moosesta oikeastaan Mooseksen edustamaa totuutta nyt harhaopettajat vastustivat evankeliumin totuutta. Harhaoppi ja taikausko tulevat lähelle toisiaan: joka ei usko totuutta, uskoo valheen. Eivät uskonkoetuksissa kestä (KR92: heidän uskonsa on kelvotonta): harhaopettajat eivät ole selvinneet uskoa koskevassa testissä (usko = uskovan suhde Jumalaan), vrt. 2:15. 3:9 Harhaopettajien toimilla on samanlainen seuraus kuin noitien toimilla Mooseksen aikana. Heidän vaikutuksensa ei jatku kovin pitkälle, koska heidän opetuksensa mielettömyys tulee ilmeiseksi kaikille (hedelmistä puu tunnetaan!). Kaikille: heidän vaikutuksensa alaisina olleille, seurakunnalle (Ilm. 2:2) ja yleisemminkin. Niin Egyptin noitienkin mielettömyys tuli ilmeiseksi. He eivät pystyneet tekemään kaikkia samoja ihmeitä kuin Mooses. He yrittivät tätä väheksyen Mooseksen sanomaa (2. Moos. 8:18 19; 9:11). Harhaopettajat eivät pitemmälle edisty. Mielettömyys viittaa harhaopettajien opetukseen (vrt. 1. Tim. 1:7). Pidä kiinni Jumalan sanasta! (3:10 17) 3:10 11 Mutta sinä voimakas vastakohta harhaopettajiin (j. 2 9). Nämä ovat vastustaneet Paavalia ja hänen opetustaan, Timoteus taas on seurannut Paavalin esimerkkiä. Seurata: (a) olla mukana (konkreettisesti: vainoissa ja kärsimyksissä), (b) omaksua opetus ja noudattaa sitä (1. Tim. 4:6). Yhdeksän eri asiaa ( minun ): 1. Opetus (vs. harhaopit). Opetus on perusta kaikelle; se ei ole erillään elämästä, vaelluksesta. 2. Vaellus (KR92: elämäntapa). Opin ja elämän/vaelluksen suhde: Matt. 23:2 3; Jaak. 2: Aivoitus (KR92: pyrkimys): tarkoitus, tavoitteenasettelu tai kokonaissuunnitelma palvelutyötä varten, työnäky. 4. Usko = luottamus Jumalaan, ehdoton riippuvuus Jumalasta. 12

13 5. Pitkämielisyys (KR92: kärsivällisyys) toisia ihmisiä kohtaan. Sitä tarvitaan evankelioimisessa, seurakunnan hoidossa ja lähetystyössä. Kärsivällisyys ja toivo liittyvät yhteen (1. Tess. 1:3). 6. Rakkaus ihmisiin 7. Kärsivällisyys (KR92: kestävyys) vaikeuksissa (vainoissa, kärsimyksissä) 8. Vainoissa (Kristuksen tähden) 9. Kärsimyksissä (vainojen seurauksena) Harhaopit ja vainot ovat tunnusomaisia viimeisille ajoille. Vainoja, jotka olivat kohdistuneet Paavaliin ensimmäisellä lähetysmatkalla: Ap. t. 13:45, 50; 14:1 5, 19 (Antiokia, Ikonion, Lystra). Timoteus tiesi näistä liittyessään Paavaliin (Ap. t. 16:1 3), ehkäpä oli ollut kivityksen silminnäkijänäkin. Niistä huolimatta hän oli liittynyt Paavalin seuraan. Samanlaisia vainoja seurasi myöhemmin lisää, ja niissä Timoteuskin oli ollut mukana. Jumala ei säästänyt Paavalia vainoilta, mutta pelasti hänet niistä (2. Kor. 4:9, vrt. Room. 8:35 39). Tästä Paavali on iloinen ja kiittää Jumalaa. Herra = Kristus (vrt. 2:24). Viimeinen vaino, johon Paavali vielä joutui: 4:18. Siitäkin Herra pelastaa hänet taivaalliseen valtakuntaansa. Korostus jakeissa 10 11: (1) vainot, (2) Herra pelastaa niistä. Viittaamalla menneeseen Paavali uudistaa Timoteukselle kehotuksen olla edelleen uskollinen ja kestää vainoa. 3:12 Juuri niin kuin Paavali on kärsinyt vainoa Kristuksen tähden, samoin kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Kyseessä eivät ole vain jotkut korkeampaan hengellisyyteen pyrkivät valiokristityt, vaan kaikki uskovat. Jumalan armo saa aikaan pelastetussa ihmisessä tahdon elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalinen elämä on Kristuksessa Jeesuksessa, elävässä suhteessa häneen (1:1). Kristittyjä vainotaan: Ap. t. 14:22; 1. Tess. 3:3 4; Matt. 10:22 23; Luuk. 21:12; Joh. 15:20. Syynä on kristinuskon ehdottomuus. Usein vainoojina ovat uskonnolliset ihmiset (Joh. 16:2; Ap. t. 26:9) tai ateistinen valtio (NL, Pohjois-Korea, Kiina ym.). 3:13 Synkkä tausta! Pahat ihmiset (j. 2 9; Matt. 17:17). Petturit (KR92: petkuttajat), huijarit (vrt. j. 4 6) houkuttelevat vääryyteen (vääriin, jumalattomiin tekoihin) hurskaalta kuulostavin sanoin (Room. 16:18). He menevät yhä pitemmälle pahuudessa: heidän menettelytavat ja tekonsa tulevat yhä röyhkeämmiksi. Eksyen: Perkele eksyttää heitä (2:26; 1. Tim. 4:1 2). Perkele ja hänen enkelinsä pettävät heitä, niin että he uskovat omaan harhaoppiinsa (Room. 1:25). Kaksi eri näkökulmaa: J. 13: Pahan valta lisääntyy ajan myötä (paha tulee yhä pahemmaksi). J. 9: Harhaoppi ei välttämättä saa valtoihinsa laajoja joukkoja voimistuessaan. Siksi se ei leviä enemmän tullessaan yhä pahemmaksi. 3:14a Mutta voimakas vastakohtaisuus harhaopettajien pahenevan harhan kanssa. Pysy (KR92: pidä kiinni) jatka siinä, minkä olet oppinut (Jumalan sanassa, j. 15). Varma: Timoteus on vakuuttunut siitä, että Jumalan sana on luotettava. Ei pelkkä pään tieto, muualta opittu, ulkokohtainen, vaan sisäinen vakuuttuminen (Joh. 7:17; Hebr. 4:2; 1. Kun. 10:6 7). 3:14a 15 Paavali mainitsee kaksi perustetta, miksi Timoteuksen tulee pysyä edellä mainitussa opetuksessa: 1. Timoteuksen opettajat (j. 14a). 2. Lähde (pyhät kirjoitukset), josta hän oli saanut tämän opetuksen (j. 15). Edellinen peruste: Opettajina olivat olleet Loois ja Eunike (j. 15, 1:5) ja myös Paavali (j ). Toista perustetta Paavali käsittelee jakeessa 15. Timoteus on tuntenut pyhät kirjoitukset (VT:n) ja saanut opetusta niistä jo lapsuudesta saakka (5. Moos. 6:6 9). Juutalainen lapsi oli sopiva opiskelemaan kirjoituksia viidennestä ikävuodesta alkaen. Kirjoituksia opiskeltiin ulkoa. Pyhät kirjoitukset 13

14 todistavat Jeesuksesta ja hänessä saatavasta pelastuksesta (Luuk. 24:25 27, 44 47; Joh. 5:39, 46). Ne voivat tehdä ihmisen (myös Timoteuksen) viisaaksi, niin että hän pelastuu synnin vallasta (nyt ja ikuisuudessa). Pelastuksen tuo Kristus. Kirjoitusten opetus ei itsestään saa aikaan pelastusta vaan osoittaa sitä kohti tai johtaa ihmisiä sitä kohti (Ap. t. 8:26 40). Pelastus saadaan uskon kautta Kristukseen Jeesukseen (KR92 hyvin: uskomalla Kristukseen Jeesukseen), ks. JKR:n alaviitta. 3:16 KR38: Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen. JKR: Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on hyödyllinen. Siis KR38:n käännös eroaa JKR:n käännöksestä. KR38:n mukaan kaikki Raamatun kirjoitukset eivät välttämättä ole Jumalan Hengestä syntyneitä. JKR: Koko Raamattu (= jokainen kirjoitus) on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta (Joh. 17:17; Ps. 119:160). Jumalan Hengen vaikutuksesta, alkukieli: Jumalan henkäisemä, ulos hengittämä, puhaltama, (vrt. 1. Moos. 2:7). Siis kirjoitukset ovat Jumalan innoittamia, inspiroimia (Raamatun inspiraatio). Koko Raamattu on Jumalan sanaa: Raamattu sanoo = Jumala sanoo (1. Kor. 2:12 13; Hebr. 3:7; Ap. t. 1:16; 2. Piet. 1:21; 1. Tess. 2:13). Pyhät kirjoitukset (j. 15) tarkoittaa VT:ia. Mutta sisältääkö koko Raamattu myös UT:n? (2. Tim. on Uuden testamentin nuorimpia kirjoja useimmat UT:n kirjat olivat jo olemassa, kun se kirjoitettiin.) 1. Tim. 5:18 saattaa viitata Luuk. 10:7:ään. Pietari lukee Paavalin kirjeet kirjoituksiksi (2. Piet. 3:15 16), ne ovat siis samalla tasolla VT:n kanssa. On mahdollista, että koko Raamattu sisältää olemassa olleet UT:n osat. Timoteus, säilytä ja kerro eteenpäin evankeliumia ja sen apostolista ymmärtämistä ja soveltamista! Meille sekä VT että UT ovat Jumalan henkäyttämiä. Koska koko Raamattu on Jumalan henkäyttämä, se on hyödyllinen (vielä tänäänkin) 1. Opetukseksi, opastukseksi (Room. 15:4). Jeesus ja apostolit viittasivat puheissaan ja kirjoituksissaan paljon VT:iin. 2. Nuhteeksi. Raamattu tuo esille totuuden ja todistaa syntiset syyllisiksi (Room. 3:19; Tiit. 1:9, 13; Joh. 16:8 11; Hebr. 4:12 13). Tuloksena on häpeää, katumusta, synnin tunnustamista, anteeksisaamista (2. Sam. 12:1 13; Ps. 51). Raamattu myös kumoaa harhoja. 3. Ojennukseksi (käytökseen liittyen). Ojentajan tulee olla lempeä, tarvittaessa päättäväinen, jopa ankara, mutta ei kovasydäminen (Gal. 6:1). Tarkoituksena on tuoda syntinen takaisin oikealle tielle, vrt. Joh. 21:15 19; Ap. t. 7:51 60 (Stefanus). 4. Kasvatukseksi vanhurskaudessa (KR92: Jumalan tahdon mukaiseen elämään). Kasvatus perustuu uskonvanhurskauteen ja tähtää elämän vanhurskauteen. 3:17 Opetuksen, nuhteen, ojennuksen ja kasvatuksen tähtäyspisteenä on, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut (2:21; Tiit. 2:11 14; 3:1). Täydellinen = kykenevä (täyttämään kaikki vaatimukset), ks. Kol. 1:28. Jumalan ihminen (1. Tim. 6:11)= (kuka tahansa) uskova. Raamattu tekee kaikki uskovat (ei vain papit ja muut työntekijät) valmiiksi kaikkiin hyviin tekoihin. Valmistunut: täysin valmistettu, varustettu. Kaikkiin hyviin tekoihin kaikenlaisiin uskovan elämässä eteen tuleviin tehtäviin. Sana opastaa uskovia, niin että he periaatteessa tietävät, mitä hyvät teot ovat (mitä Jumala heiltä odottaa). Sana antaa myös varustuksen ja kyvyn jokaista tilannetta varten. Kehotuksia Timoteukselle. Paavalin todistus. (4:1 8) Kehotuksia Timoteukselle (Toimita virkasi täydellisesti) (4:1 5) 4:1 Vannotan vakavasti (RK: kehotan vakavasti), vrt. 1. Tim. 5:21. Paavali kehottaa Timoteusta apostolisella auktoriteetilla Jumalan ja Kristuksen edessä (läsnä ollessa) viitaten Kristuksen paluuseen, hänen valtakuntaansa ja tulevaan tuomioon. Jumala ja Kristus ovat antaneet jakeessa 2 maini- 14