Omaishoitajien tukitoiminta Osastokirje 2/2015

Transkriptio

1 Omaishoitajien tukitoiminta Osastokirje 2/2015 Kuva: Heidi Mäkelä, Motions

2 Terveisiä keskustoimistosta! Kesäiset terveiset Helsingistä. Helteet antavat odottaa vielä itseään, mutta luonto on kauniin vihreä. Lastaan tai nuortaan hoitavien hyvinvointileirillä kesäkuun alussa Nynäsissä ihailtiin omenapuun kukkia ja upeaa vehreyttä. Rohkeimmat uskaltautuivat jopa järveen uimaan. Vapaaehtoisetkin pääsevät nauttimaan Nynäsin kauniista maisemista juuri ennen juhannusta Hyvä seura virkistää kiitos- ja koulutustilaisuuden merkeissä. Virkistystä on luvassa Heinolan kesäteatterissa komedian parissa ja asiantuntijapuheenvuoro mm. muistisairaan kohtaamisesta. Syyskuussa on vuorossa kaikille omaistaan tai läheistään hoitaville suunnattu hyvinvointileiri Nynäsissä. Vapaaehtoisten kutsuseminaarissa puolestaan palataan Satakuntaan, josta kyseinen perinne on saanut alkunsa vuonna Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Sokos hotelli Pori ja samaan aikaan kaupungissa on Pori-päivät, joten ohjelmaa varmasti riittää. Tässä osastokirjeessä aiheina on esimerkiksi omaisen katoaminen ja miten siihen voi varautua. Lisäksi voitte lukea mm. Kanssakulkija-vapaaehtoisten kesäkuulumisia ja uuden työntekijän Birgitta Vallin esittelyn. Aurinkoista ja rentouttavaa kesää! Siina Lepola Suunnittelija Omaishoitajien tukitoiminta Kuva: Clipart Panda 2

3 Kun omainen katoaa Teksti: Sari Häkkinen Kuva: Jarkko Mikkonen Asikkalalainen valmiuskouluttaja Pasi Murto havahtui reilu vuosi sitten siihen, että muistisairaita ihmisiä katosi vuosi vuodelta enemmän. Aktiivisena vapepalaisena hän tiesi, että osa katoamisista tulisi työllistämään myös Vapepaa. Vaikka vapaaehtoisia riittää nykyisiin tehtäviin, työmäärän lisääntyessä kaikkiin etsintöihin ei saataisi tarpeeksi väkeä. Yksi ryhmä hätäkeskuksen tilastoissa sisälsi ihmiset, jotka löytyvät kadulta harhailemasta. Heidän määränsä oli lisääntynyt suhteellisesti eniten. Se johtuu joko siitä, että ihmiset ilmoittavat herkemmin havainnoistaan tai siitä, että näitä eksyneitä on enemmän. Kehitys on joka tapauksessa huolestuttava, Murto toteaa. Ajattelin, että jos hätäpuhelut lisääntyvät tätä tahtia, viestiä täytyy lähteä viemään myös ennaltaehkäisevälle puolelle. Viimeisten kuukausien ajan Murto on kiertänyt eläkeläisyhdistysten ja omaishoitajien iltoja kertomassa siitä, miten oman läheisen katoamiseen voi varautua. Ikääntyvässä maassa riittää kysyntää tietoiskuille. Valokuvalla pääsee pitkälle Ainakin sellaisten ihmisten tulisi varautua katoamiseen, joiden omainen on muistisairas tai asuu yksin. Muistutan aina myös siitä, ettei tarvitse olla muistisairas kadotakseen. Tapaturma voi sattua kenelle tahansa, Murto huomauttaa. Varautumisen keinot ovat yksinkertaisia ja lähes kaikki ilmaisia. Kyse on rutiineista ja yhdessä sovituista toimintatavoista. On hyvä ottaa tavaksi kertoa, minne on matkalla ja mihin aikaan suunnittelee palaavansa. Kannattaa myös miettiä, miten etsijä tai vastaantulija tunnistaisi harhailevan ihmisen kaupungin vilinästä tai hämärästä metsästä. Murto vinkkaa, että omaisen eteisnaulakosta kannattaa napata kuva: siitä näkee yhdellä silmäyksellä, mitä ulkovaatteita ihminen normaalisti käyttää. Eksynyt myös jää helpommin vastaantulijan ja etsijän mieleen, jos hän kulkee kirkasvärisissä, heijastimilla varustetuissa vaatteissa. Tämä on naisille vaikea juttu, mutta pitäisi opetella käyttämään vain muutamia vaatteita ulos lähtiessä, Murto heittää lisähaasteeksi. Jos naulakossa on 50 eri ulkotakkia, on mahdoton sanoa, mikä niistä puuttuu. 3

4 Valokuva tarvitaan luonnollisesti myös omaisesta itsestään. Parasta on, jos omaisesta otettu kuva on tuore ja otettu niissä vaatteissa, jotka päällään omainen yleensä ulkona liikkuu. Vuosikymmeniä sitten sukujuhlissa napattu otos ei välttämättä auta löytämään verkkareissa kulkevaa vanhusta sienimetsästä. Teknologia avuksi Usein rollaattorin kanssa liikkuvia on löydetty pitkienkin taipaleiden päästä. Murto arvelee, että toisinaan syynä on omaisten ylihuolehtivaisuus. Kun matonreunastakin tehdään uhka, ikääntynyt alkaa varoa omaisensa seurassa pienimpiäkin riskejä jos ei muusta syystä, niin vähentääkseen läheisensä huolta. Yksin ollessa luottamus omaan liikuntakykyyn palaa. Pistetään rollaattori sivuun ja mennään pystypäin, Murto kuvaa. Liikkumiskykyä pitää seurata realistisesti. Erilaisia paikantavia ja hälyttäviä apuvälineitä kehitetäänkin jatkuvasti omaishoitajien ja palvelukotien avuksi. Murto suhtautuu laitteisiin varovaisen uteliaasti. Apuvälineet vaativat aina jonkun, joka valvoo välineen lähettämää tietoa. Joitakin laitteita pitää myös ladata usein, jopa kerran päivässä, hän huomauttaa. Murto vannookin ennemmin välittämisen ja perinteisen kylähengen nimiin. Naapuriapu on usein katoamisen hetkellä paras apu. Aina omaiselle ei kerrota kaikkea, mutta naapurille tai hyvälle kaverille kerrotaan. Kannattaakin olla terveellä tavalla kiinnostunut naapurinsa voinnista. Katoamisen hetkellä nopeus on valttia Jos läheinen katoaa, hätäkeskukseen kannattaa soittaa heti. Poliisille on hyvä valmistautua kertomaan katoamispaikan lisäksi myös kadonneen käyttämät kulkureitit, entiset asuin- ja työpaikat, sairaudet ja lääkitykset. On ollut tapauksia, että puoliso ei ole kertonut lapsille vaimon olevan kadoksissa. Sairauksia ei pidä vähätellä tai hävetä, vaan jos kyseessä on muistisairas ihminen, asia pitää tuoda julki. Etsintöjen aikana omaisen paikka on Murron mielestä ehdottomasti kotona. Omaisen paikka ei ole etsintäketjussa, vaan omainen on etsinnässä itsekin avun saaja. Parasta on olla kotona läheisten kanssa ja miettiä asioita, jotka voisivat edistää etsintää. Halutessaan ihminen voi saada henkisen tuen vapaaehtoisen tuekseen. 4

5 Varautumaan voi oppia jo lapsena Ikäihmisten tapaamisissa kiertänyt Murto korostaa, että oikea kohderyhmä tietoiskuille olisivat ikääntyvien ihmisten lapset. Kiireisiin työikäisiin on kuitenkin vaikeaa saada yhteyttä. Paras tapa saada tieto perille olisi Murron mielestä se, että muistisairaiden omaisille järjestettäviin infoiltoihin kutsuttaisiin paikalle myös poliisi tai kokenut vapepalainen. Tämä voisi kertoa lyhyesti siitä, mitä turvallisuusriskejä muistisairauksiin liittyy ja miten niitä voidaan vähentää. Jos Murto saisi päättää, turvallisiin toimintatapoihin kasvattaminen aloitettaisiin jo lapsena. Välittäminenkin on opettelukysymys. Jos jo lapsena opittaisiin kertomaan, minne menee ja milloin tulee takaisin, ehkä se jäisi mieleen silloinkin, kun kaikki muu unohtuu, Murto arvelee. 5

6 Kesäkakkua Kanssakulkijoiden kanssa Teksti: Maarit Mygrejiv Kuva: Sari Oittinen Kanssakulkijat kutsuivat toukokuussa kaksi omaishoitajaperhettä virkistäytymään Salomoninkadulle. Tunnelma oli aluksi hiukan odottava, mutta pian puheensorina täytti kokoustilan, kun ihasteltiin pöydänantimia. Riitta oli luonut jauhelihamuffinit, Tuula oli loihtinut komean mansikkakakun eikä kahvipöytä olisi ollut mitään ilman Annelin leipomia pullia. Kun kaikilla oli tarjottavat edessään, Anneli pääsi tarinoimaan Keski-Helsingin historiasta. Pääsimme hänen kanssaan kulkemaan keskiaikaisen Helsingin kaduille, jolloin elämä oli yhtäältä hyvin loisteliasta ja toisaalta äärimmäisen karua, jolloin ihmishengellä ei ollut hirveästi väliä. Anneli oli kysynyt ennen esitystään osallistujien kotipaikkakunnat, mikä helpotti omaishoitajien tutustumista toisiinsa. Kepeän kesätunnelman lomassa omaishoitajat puhuivat arjestaan ja tarpeestaan virkistäytymiseen. Omaishoitajaperheillä on suuri tarve lomille. Tällöin aluetyöntekijä Sari Oittinen muisti, että nyt on parhaillaan hakuaika käynnissä eräälle virkistyslomalle. Hän haki lomakkeet, jonka jälkeen keskusteltiin yleisesti eri lomapaikoista Suomessa. Omaishoitajia kiinnostivat erityisesti mahdollisuudet yhteiseen lomaan hoidettavan kanssa. Huoli toisesta on kova, esimerkiksi jos käy jossakin ja toinen on jätettävä muiden hoidettavaksi. Samalla tuli muistutus tärkeästä asiasta. Omaishoitajille on tarjolla esimerkiksi verkossa paljon tietoa eri virkistysmahdollisuuksista. Omaishoitaja ei kuitenkaan aina jaksa hakea informaatiota, koska arki vie täysin mukanaan. Tällaiset tapaamiset ovat tärkeitä, jotta omaishoitaja saa ajankohtaista tietoa. Kahvipöytäkeskustelussa sivuttiin myös uutta hallitusta, sillä omaishoitajien syvä huoli taloudellisesta tilanteesta jatkuu. Pitkään pohdittiin, tuleeko leikkauksia ja miten ne kohdistuvat omaishoitajaperheisiin. Tulevat leikkaukset eivät kuitenkaan latistaneet tunnelmaa. Sen sijaan maisteltiin vielä kerran kesäkakkua, jonka jälkeen omaishoitajaperheet lähtivät koteihinsa varsin tyytyväisen näköisinä. Ehkä näille kohtaamisille tulee vielä jatkoa, ja Anneli pääsee jälleen viemään porukan historian poluille. Kanssakulkijat toivottavat kaikille aurinkoista kesää! Maarit Mygrejiv Kanssakulkija-vapaaehtoinen 6

7 Aluetyöntekijän tervehdys Olen Birgitta Valli ja aloitin huhtikuun alussa Satakunnan piirin omaishoitajien tukitoiminnan aluetyöntekijänä. Työpisteeni sijaitsee Satakunnan piiritoimistossa Porissa ja toimialueenani on tällä hetkellä kymmenen osastoa piirimme alueella. Koulutukseltani olen lähihoitaja ja geronomi (AMK) ja ennen Punaiseen Ristiin tuloa työskentelin Porin kaupungin perusturvan vanhuspalvelussa. Olen kotoisin Parkanosta ja elämäni varrella olen asunut Tampereella, Mouhijärvellä ja Ikaalisissa. Viimeiset viisi vuotta olen asunut perheeni kanssa Porissa. Työkokemusta on kertynyt erityislasten avustajan, kotihoidon, virikevastaavan ja ikäihmisten liikuntahankkeen työntekijän rooleissa. Omaishoitajuus on näkynyt työskennellessäni kotihoidossa, vertaistukiryhmän ohjaajana toimiessani sekä viimeisimmässä palveluohjaajan työnkuvassa omaishoidon alueella. Punaisen Ristin toiminta on minulle uutta, mutta olen uppoutunut innolla monipuoliseen työkenttääni. Uudessa työnkuvassani olen päässyt mukavasti alkuun tutustumalla alueeni osastojen toimintaan sekä kuntien viranomaisiin. Tällä hetkellä suunnittelun alla on joka kesäinen virkistysleiri, mikä järjestetään Satakunnan piirin alueen omaishoitajille merellisessä maisemassa Koivuniemen leirikeskuksessamme. Lisäksi valtakunnallinen kutsuseminaari omaishoitajien tukitoiminnan vapaaehtoisille järjestetään tänä syksynä Porissa, minkä suunnittelu on myös hyvässä vauhdissa. Tervetuloa kaikki vapaaehtoiset mukaan koulutus- ja kiitostilaisuuteemme! Aurinkoisin kesäterveisin Birgitta Valli Omaishoitajien tukitoiminta Aluetyöntekijä Satakunnan piiri Kuva: Paula Hellgren 7

8 Joogaa omaishoitajille Turussa SPR:n Turun osasto aloitti omaishoitajien tukitoiminnan vuosi sitten. Toiminnan runkona on ollut kerran kuussa kokoontuva Omaishoitajien kohtauspaikka. Kohtauspaikan keskusteluissa tuli keväällä esiin omaishoitajien kiinnostus joogaa kohtaan. Jooga on monen mielestä lempeä liikuntamuoto, joka sekä pitää yllä fyysistä kuntoa että auttaa henkisesti. Joogaryhmä päätettiinkin aloittaa syksyllä. Turun osasto tarjoaa tilat ja joogaohjaajan palkkaan saadaan piirin kautta avustusta RAY:ltä. Ryhmää tulee vetämään kokenut joogaopettaja, jonka vetämät tunnit ovat rauhallisia ja sopivat myös senioreille. Tähän mennessä mukaan on jo ilmoittautunut 12 omaishoitajaa. Anneli Suominen Turun osasto! Ajankohtaista - Kaikille omaistaan tai läheistään hoitaville suunnattu hyvinvointileiri Nynäsissä, Heinolassa Hakulomakkeet ja ohjelma: - Omaishoitajien tukitoiminnan kutsuseminaari Porissa. Ilmoittautumiset ja lisätiedot omalta aluetyöntekijältäsi. - Omaishoitajien Juttuluuri päivystää koko kesän ajan joka torstai kello numerossa Suomen Omaishoidon verkosto järjestää Katse tulevaan seminaari Helsingissä Lisätietoa ja ohjelma toimitetaan elokuussa. 8