2013 Jaakko Romu ja Aikamedia Oy ISBN (PDF), ISBN (Sid.)

Transkriptio

1

2

3

4 2013 Jaakko Romu ja Aikamedia Oy ISBN (PDF), ISBN (Sid.) Kaikki oikeudet pidätetään. Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuosina 1933/1938 käyttöön ottamaa suomennosta. Graafinen suunnittelu ja taitto Aikamedia Oy / Marko Soini Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2013 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty.

5 SISÄLTÖ Lukijalle...7 Johdanto: Katsaus Efesolaiskirjeeseen Vahvistukaa Herrassa Pukekaa koko sota-asu Kupeet totuuteen vyötettynä Vanhurskauden haarniska Kenkinä alttius Jumalan evankeliumille Kaikessa ottakaa uskon kilpi Ottakaa vastaan pelastuksen kypärä Hengen miekka eli Jumalan sana Miten Jumalan sota-asu vastaanotetaan?... 81

6

7 Lukijalle Kädessäsi on eräänlainen yhteenveto Efesolaiskirjeestä. Jo kauan sitten tätä tuttua Paavalin kirjettä lukiessani sain sydämelleni Jumalan koko sota-asua ja siihen pukeutumista käsittelevät jakeet kirjeen viimeisessä luvussa. Niiden ymmärtäminen ja omassa uskonelämässä todeksi kokeminen ovat nousseet aina vain voimakkaammin omaa sisintäni polttavaksi aiheeksi. Toivon ja rukoilen, että kirjassani Jumalan koko sota-asu esittämäni ajatukset voisivat olla jollekulle lukijalle avuksi tämän niin ajankohtaisen aiheen ymmärtämisessä. Raamattu, jota pääasiassa käytän tämän kirjani tekstilähteenä, on tätä nykyistä kirkkoraamattuamme edeltävä, vuoden 1933/1938 käännös, ellei toisin mainita. Muina tekstilähteinä olen käyttänyt kreikan kielestä suomeksi käännettyä Novumia sekä englanninkielistä laajennettua raamatunkäännöstä (The Amplified Bible). Toivon, että tässä esittämäni ajatukset voisivat johdattaa sinuakin syvemmälle Vapahtajasi tuntemisessa. Samalla toivon niiden rohkaisevan sinua määrätietoisempaan rukouselämään tuoreen Pyhän Hengen voitelun säilyttämiseksi tässä lopunajassa.

8 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. 2. Kor. 3: 5, 6 Seinäjoella kesän 2013 kynnyksellä Jaakko Romu 8

9 Johdanto: Katsaus Efesolaiskirjeeseen Apostoli Paavali kirjoitti Efesossa vaikuttaneelle seurakunnalle kirjeen, joka on yksi neljästä vankilakirjeeksi kutsutusta Paavalin kirjeestä. Suurella todennäköisyydellä hän kirjoitti kirjeet ollessaan vangittuna Roomassa (noin vuonna 60 tai 62 jkr.). Kolme muuta vankilakirjettä ovat kirje filippiläisille, kirje kolossalaisille ja Filemonin kirje. Kirje efesolaisille käsittelee erityisesti Kristuksen ruumiista eli seurakuntaa ja sitä tehtävää, jonka Jumala on uskonut seurakunnalleen täällä maan päällä. Kirjeen ensimmäinen luku osoittaa uskovien osan Kristuksessa ja Kristuksen aseman seurakunnassa. Paavali sanoo, että Jumala on siunannut uskovia kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa ja on jo ennen maailman perustamista valinnut meidät hänessä olemaan pyhiä ja nuhteettomia. Hänessä olemme saaneet perintöosan ja hänessä meihin on pantu Pyhän Hengen sinetti, joka on meidän perintömme vakuutena. Kristuksesta ja hänen asemastaan Paavali kirjoittaa, kuinka Jumala asetti hänet oikealle puolelleen taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös

10 tulevassa. Jumala on asettanut kaiken Kristuksen jalkojen alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä hänen, joka kaikki kaikissa täyttää. Kun Paavali kuuli efesolaisten elävästä ja todellisesta uskosta Herrassa Jeesuksessa ja heidän rakkaudestaan kaikkia Herran omia kohtaan, ei ihme, että hänen sydämensä tulvi kiitosta, jopa vankilan kosteassa sellissä. Hän muisteli Efesossa vaikuttavaa seurakuntaa ja anoi rukouksissaan, että Jumala antaisi heille viisauden ja ilmestyksen Hengen Jumalan tuntemisessa ja valaisisi heidän sydämensä silmät näkemään, mikä on se toivo johon heidät oli kutsuttu. Paavalin kiitos oli aitoa. Todellista oli myös hänen hätänsä ja huolensa uskoon tulleiden uskon varjeltumisesta. Toinen luku puolestaan kertoo siitä, miten olemme päässeet sisälle Jumalan seurakuntaan ja tulleet sen jäseniksi. Luku alkaa sanoilla: Jumala on tehnyt meidät eläviksi, meidät, jotka olimme kuolleet synteihimme ja rikoksiimme. Ennen elimme tämän maailman menon mukaan lihamme himoissa ja noudatimme lihan ja ajatusten mielitekoja ollen luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin ihmiset. Mutta sitten tapahtui ihme. Jumala teki meidät eläviksi Kristuksen kanssa ja meistä tuli armosta pelastettuja. Emme tulleet uskoon tekojemme kautta ja ansiosta, vaan puhtaasti Jumalan armosta ja siksi olemme nyt hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltä val- 10

11 mistanut, että me niissä vaeltaisimme. Toinen luku päättyy ihanaan toteamukseen: Emme siis enää ole vieraita emmekä muukalaisia, vaan olemme pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä mekin yhdessä muiden kanssa rakennumme Jumalan asumukseksi Hengessä. Kolmas luku kuvaa erityisesti kaikki uskovat yhdeksi suureksi perheeksi liittävää universaalia seurakuntaa. Paavali sanoo olevansa hyvin perehtynyt tähän Kristuksen salaisuuteen, joka Hengessä oli ilmoitettu hänelle ja muillekin apostoleille ja profeetoille. Sen mukaan pakanakansatkin olivat tulleet Kristuksen sovitustyön kautta osallisiksi pelastuksesta samalla tavalla kuin Jumalan omaisuuskansa eli juutalaiset. Ovi oli avattu samaan armoon kaikille kansoille evankeliumin kautta. Paavalin ilo tulee näkyviin hänen sanoistaan: Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo; julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta. Hän toivoi, että ne ahdistukset, jotka häntä olivat kohdanneet evankeliumin voittoisan etenemisen vuoksi, eivät lannistaisi ketään. Hän rukoili rukoilemalla, että uskovat vahvistuisivat sisäisen ihmisensä puolesta Herrassa ja oppisivat käsittämään, miten pohjaton ja syvä on sen elämän virta, joka heissä vaikuttaa saaden aikaan Kristuksen rakkauden tuntemista. Paavalin mukaan Kristuk- 11

12 sen rakkaus on kaikkea tietoa ylempänä ja täyttää uskovat kaikella Jumalan täyteydellä. Kirjeen neljäs luku paneutuu perheyhteyden rakentumiseen paikallisseurakunnassa ja sen merkitykseen seurakunnalle uskotussa työssä. Paavalin sanoista käy selville, että yhteyden säilyttäminen edellyttää uskovilta toinen toisensa kärsimistäkin jos niin vaaditaan. Rauhan yhdysside ei saa katketa ihmisten väliltä, ja se säilyy eheänä vain Hengen yhteyden säilyessä. On huomattava, että Hengen yhteys ei ole ihmistekoista yhteyttä. Kyse on Pyhän Hengen synnyttämästä yhteydestä, ja siksi tuo sana, Henki, on kirjoitettu alkukielessä suurella kirjaimella. Seurakunnan ykseys on sanoissa yksi ruumis ja yksi Henki. On mahdotonta ajatella, että ruumis voisi syntyä muutoin kuin syntymällä, ja kun se syntyy, siinä on vain yksi henki tai ei henkeä lainkaan. Juuri tästä syystä Paavali kuvaa seurakuntaruumista sanoilla yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Jokainen uudestisyntynyt ihminen on syntynyt tämän järjestyksen mukaan: yksi Herra, usko tähän yhteen Herraan ja yksi kaste sitä Herraa seuraten, joka itse kunkin meistä synnytti ja teki eläväksi. Kaste seuraa uskoa, jonka Pyhä Henki meissä synnytti. Seurakuntaruumiin jäseniksi kastettuina jatkamme elämää uusina luomuksina. Neljäs luku antaa lisävaloa myös siihen, miten seurakuntaruumis eri jäsentensä kautta suorittaa sille us- 12

13 kottua tehtävää ja miten se on ylipäätään mahdollista. Ihana asia on havaita, että Jeesus varusti seurakuntansa eri tehtävillä, viroilla ja lahjoilla tehdäkseen sen täysin valmiiksi tähän palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Jokainen seurakunnan jäsen voi päästä yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa täyteen aikuisuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään. Kenenkään ei tarvitse jäädä alaikäiseksi, joka ajelehtii sinne tänne ja jota viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytyksen kavalissa juonissa. Kaikki voivat noudattaa totuutta rakkaudessa ja kasvaa häneen, joka on pää, Kristus. Tällainen seurakunta Kristusta tuntemattomien keskellä on paras todistus elävästä ja rakastavasta Jumalasta. Ettei tämä kuva seurakunnasta himmenisi, meidän tulisi alati uudistua mielemme hengeltä, oppia tuntemaan Kristusta aina vain syvemmin ja läheisemmin. Vanha kirkkoraamattu puhuu opetuksesta, jota saamme Kristuksessa, niin kuin totuus on Jeesuksessa. Tämän vanhan käännöksen mukaan Efesolaiskirjeessä Paavali käyttää muotoa hänessä, Jeesuksessa tai Jumalassa kaikkiaan 27 kertaa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kreikankielisessä käännöksessä ja englanninkielisessä Kuningas Jaakon vanhassa ja uudessa käännöksessä käytetään samaa sanamuotoa. Emme ole vain lähellä Jumalaa, olemme sisäpuolella, Kristuksen kautta Jumalassa. Tähän olotilaan päässyt uskova saa joka päivä pukea päälleen uuden luomuksen, joka Jumalan mukaan 13

14 on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Valhe on kerta kaikkiaan pantava pois, aurinko ei saa laskea vihamme yli eikä perkeleelle saa antaa sijaa missään asiassa. Varastamisen sijaan uskovia kehotetaan tekemään työtä. Meitä neuvotaan varomaan, ettei mikään rietas puhe tule suustamme ulos. Pyhää Henkeä ei saa murehduttaa. Kaiken katkeruuden ja kiivauden, vihan, huudon, herjauksen ja pahuuden on oltava kaukana meistä. Viides luku pysyttelee neljännen tapaan samoissa asioissa ja herättää meitä näkemään, että uskovina emme koskaan ole maailman silmiltä salassa vaan meitä tarkkaillaan. Luku alkaa sanoilla: Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä. Kaikkinainen synti ja moraalinen turmeltuneisuus rehotti seurakuntaa ympäröivässä yhteiskunnassa ihmisten keskellä, ja vaara sen tunkeutumisesta uskovienkin elämään oli mitä ilmeisin. Paavali halusi vetää selvän linjan maailman ja seurakunnan välille. Älkää siis olko niihin (tyhjiin puheisiin) osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina. - - Katsokaa siis tarkoin kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät vaan niin kuin viisaat. Paavalilla oli sana kaikille: vaimoille, miehille ja kuudennessa luvussa lapsille, isille ja palvelijoille. Uskollisuuden, rakkauden, puhtauden, pyhyyden, ilon, rauhan 14

15 ja toinen toisensa kunnioittamisen tuli näkyä ulospäin sekä seurakunnassa että kristityn perheen elämässä. Kaiken edellä mainitun toteutuminen sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ympärillä elävät ihmiset eivät Jumalaa tunteneet, oli todellinen haaste seurakunnalle ja sitä se on vielä tänäänkin. Sanan piti tulla lihaksi ja asua ihmisten keskellä. Se oli ainoa olemassa oleva mahdollisuus tulla suolaksi ja valoksi. Efesolaiskirjeen viimeinen luku vastaa kysymykseen, miten se on mahdollista. Iloitsen suuresti, että saan jakaa kanssasi kaiken sen, minkä uskon Herralta saaneeni, kun käymme tarkastelemaan Jumalan koko sota-asua ja siihen pukeutumista. 15

16

17 Luku 1 Vahvistukaa Herrassa Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Ef. 6: 10 KIRJEEN SANOMAN YMMÄRTÄMINEN on aina tärkeää sille, jolle se on osoitettu. Esimerkiksi sopii hyvin tapaus evankelista Filippuksen elämästä. Hän sai Herralta käskyn mennä Gassaan johtavalle autiolle tielle, missä hän näki yksinäiset vaunut, ja Herran Henki kehotti häntä pysyttelemään vaunujen lähellä. Vaunujen vierellä kulkiessaan hän kuuli hoviherran lukevan profeetta Jesajan kirjaa. Hetken kuunneltuaan Filippus kysyi häneltä, ymmärsikö hän lukemaansa. Hoviherra vastasi: Kuinka voisin ymmärtää, jos kukaan ei minulle selitä, kenestä profeetta puhuu. Muistamme kertomuksen onnellisen päätöksen: Filippus vastasi hoviherran kysymyksiin ja kastoi hänet, ja hoviherra jatkoi matkaansa iloiten. (Apt. 8: )

18 Myös Efesolaiskirjeen lukeminen edellyttää, että lukija ymmärtää sen sanoman. Jos luettu teksti jää epäselväksi, siitä ei ole lukijalleen hyötyä. Tämän vuoksi Paavali halusi kirjeensä lopuksi osoittaa selkokielellä, miten jokainen kirjeen lukenut voi omakohtaisesti kokea sen todeksi. Tämä loppusolmu Efesolaiskirjeen viimeisessä luvussa alkaa sanoilla: Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa! Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa vahvistuminen on avainsana. Ilman sen ymmärtämistä lukko ei avaudu. Siksi kysynkin, ymmärrätkö sinä mikä näiden sanojen merkitys on. Osaatko sanoa, miten Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa voi vahvistua? Jos Raamattusi on avoinna Efesolaiskirjeen kuudennen luvun kohdalta, vastaus on sinun silmiesi alla. Paavali sanoo jakeessa yksitoista: Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Yksinkertainen ja selvä vastaus, eikö? Jumalan sota-asussa uskova kykenee elämään Paavalin efesolaisille antamien ohjeiden mukaan, kohtaamaan erilaiset tilanteet ihmisten keskellä ja tässä maailmassa ja selviämään kaiken suoritettuaankin voittajana. Ilman hengellisiä taisteluvarusteita hän olisi avuton ja helppo saalis viholliselle. Vaikka uskova osaisi Raamatun ulkoa kannesta kanteen, se ei vielä riitä. Teorian pitää toteutua käytännössä. 18

19 Jo tässä vaiheessa haluan kiinnittää huomiota erityisesti kahteen asiaan, jotka kaikissa tilanteissa uskovan ihmisen ja seurakunnan kohdalla ovat enemmän kuin tärkeitä ja joista ei ole lupa tinkiä. Ne ovat Jumalan sana ja Pyhän Hengen vaikutus meissä uskovissa. Näitä kahta asiaa ei voi painottaa liikaa tässäkään yhteydessä, kun aiheena on pukeutuminen Jumalan sota-asuun. Pyhä Henki ei poikkea Jumalan sanasta eikä siinä ilmoitetusta asiajärjestyksestä. Jos maallisenkaan armeijan ohjesäännöistä ei ole lupa tinkiä, niin kuinka meillä Herran omilla voisi olla toisenlainen ajatus Jumalan sanaan nähden? Haluan huomauttaa, että nyt emme puhu Mooseksen laista, vaan edessämme on kokonaan toinen ja toisenlainen laki: Kristuksen laki (1. Kor. 9: 19 27). Pyhä Henki, jumaluuden kolmas Persoona, on sidottu Jumalan sanaan ja toimii sen mukaan meidän elämässämme: ei ohi sen, mikä kirjoitettu on! Paavalin antamat ohjeet ovat vielä tänäkin päivänä Pyhän Hengen antamia ohjeita ja siksi Jumalan sanaa meille, myös tässä efesolaisille kirjoitetussa kirjeessä. Jumalan sota-asuun pukeutuminen ja siihen kuuluvien taisteluvarusteiden omaksuminen voi tapahtua vain annettujen ohjeiden mukaan, omasta halustamme ja Pyhän Hengen vaikutuksesta. Se ei ole koskaan kenenkään kohdalla tapahtunut pelkästään sattuman kautta, vaan sitä on pitänyt haluta koko sydämestään. Siksi Paavali käskee meitä pukeutumaan Jumalan sota-asuun rukouksella ja ano- 19

20 misella, niin että rukoilemme joka aika Hengessä ja sitä varten valvomme kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa (Ef. 6: 18). Tähän asiaan palaamme vielä aivan kirjan loppuosassa. 20