Merkitty Creative Commons-lisenssillä: Nimeä-Epäkaupallinen 1.0 Suomi Lisenssi. Lisää lisenssistä

Transkriptio

1

2

3 Merkitty Creative Commons-lisenssillä: Nimeä-Epäkaupallinen 1.0 Suomi Lisenssi. Lisää lisenssistä Riku Siivonen ja Tanja Aitamurto, 2012 Tilaaja: Ossi Kuittinen, Sitra Ulkoasu: Kirmo Kivelä ja Inari Savola Paino: Waasa Graphics Oy, Vaasa 2012

4

5

6

7 minvoimin-raportti tekee näkyväksi suomalaisten moderneja talkoita. Talkoilla tarkoitamme pieniä ja suuria ponnistuksia, joissa usein yhden ihmisen ideasta lähtenyt liike tuottaa yhteistä hyvää. Kerromme esimerkkien kautta, mitä talkoilla ja kansalaisten aloitteellisuudella voi saada aikaan. Samalla yritämme löytää ne vipuvarret ja sudenkuopat, jotka ovat vauhdittaneet tai hidastaneet hyvien ideoiden toteutumista. Raportti on journalistinen yleiskatsaus yhdessä tekemisen kenttään, joka samalla on ja ei ole uusi. Taustalla on paitsi monisatavuotinen talkooperinteemme, myös teknologisen murroksen tuoma mahdollisuus luoda ja löytää ryhmiä nopeasti sekä kanavoida voimia tehokkaasti. Internet on mullistanut liiketoimintamallit monella alalla. Seuraavaksi samanlainen mullistus tapahtuu kansalaisyhteiskunnassa ja sen suhteessa hallintoon. Tämä kirja dokumentoi muutoksen vaiheita, ja kertoo suomalaisen talkootekemisen lähihistoriaa. Uskomme, että ihmiset haluavat tehdä töitä yhteisen hyvän eteen. Mutta aina heillä ei ole siihen parhaita mahdollisuuksia, koska emme tunnista uudenlaisia tekemisen ja osallistumisen tapoja. Enää ihmiset eivät vapaaehtoistoiminnassa halua osallistua aina saman järjestön kautta. Sen sijaan he haluavat tehdä silloin tällöin projektin, jopa hallinnon kanssa yhdessä. Tämä on ad hoc -toimintaa, mutta se ei ole huono asia: tässä yksilöllisessä halussa on voimaa. Se on tekemisen demokratiaa. Se pakottaa miettimään, millainen voisi olla nykyaikana julkisen sektorin työntekijöiden ja luodun

8 palveluinfrastuktuurin rooli ja luonne. Mitä tarkoittaa, että hallinto voisi olla alusta ihmisten yhteiselle tekemiselle? Emme väitä, että ihmisten pitäisi huolehtia itse itsestään. Päinvastoin uskomme, että yhdessä toteutetut, arjen tilanteista nousseet palvelut ja ideat ovat enemmän ihmisten näköisiä sellaisia kuin he itse haluavat ja tarvitsevat. Järjestelmä ei voi aina tietää ihmisen puolesta, mitä tämä tarvitsee. co-creation, co-production, jakamistalous, osallista va tuotanto, vertaistuotanto, osallistava demokratia, deliberatiivinen demokratia, neljäs sektori Kirjan on rahoittanut Sitra. Sen ovat kirjoittaneet tutkija, toimittaja Tanja Aitamurto sekä viestintäasiantuntija, demokratiaintoilija Riku Siivonen sekä talkoiden taloudellisesta kehyksestä kirjoittanut tutkija Iikka Lovio. Sisältö on syntynyt kuitenkin ennen kaikkea Ominvoimin-verkoston avulla. Verkostossa oli mukana kymmeniä kiinnostuneita ihmisiä, joista suuri osa oli mukana jossakin talkoohenkisessä hankkeessa. He tapasivat toisiaan ja ideoivat kirjan sisältöä kahdessa workshoptilaisuudessa sekä Ominvoimin.com-sivustolla, jonne työn edetessä laitoimme näkyviin case-haastatteluja sekä koosteita Ominvoimin-tilaisuuksista. Sivuilla on myös lista Ominvoimin-verkostosta. Apuna on ollut myös verkostokätilö Antti Poikolan kokoama Nettikansa-verkosto. ( Kirjaan valikoitui caseiksi yhdeksän tarinaa, jotka edustivat erityyppisiä hankkeita. Ominvoimin- ja Mahdollistasivuilla löytyy vielä roppakaupalla esimerkkejä yhtä hyvistä

9 ja kiinnostavista hankkeista. Ja vielä enemmän on niitä hankkeita, joita ei ole esitelty näillä sivuilla. Kirja päätyy viiteen suositukseen. Nämä suositukset perustuvat hankehaastatteluista tehtyyn analyysiin ja Ominvoimin-verkoston ilmaisemiin tarpeisiin. Suositukset esitellään tarkemmin kirjan lopussa. Virkamiesten ja kansalaisten uusi liitto Esitämme, että sekä talkootoimijat että virkamiehet pyrkivät kohtaamaan toisiaan entistä tarmokkaammin. Tästä kansalaisen ja hallinnon liitosta syntyy uusi yhteisen toiminnan kulttuuri ja alue. Siinä perinteisen palvelutuotannon ja päätöksenteon ohella hallinto voi toimia yhä enemmän alustana, joka ottaa ihmiset mukaan suunnittelemaan ja päättämään sekä mahdollistaa heidän yhteistoimintaansa. Mikrorahoittamo Esitämme, että Suomeen perustetaan Ominvoimin-rahoittamo. Tämä mikrorahoittamo jakaa alkuvaiheen tukia Ominvoimin-hankkeille. Rahoitusta jaetaan uudenlaisin kriteerein ja mallein: kilpailuttamalla hakijoita julkisesti, mikrolahjoituksin ja matchaavin lahjoituksin eli lahjoituksin, joissa esimerkiksi julkinen taho sitoutuu lahjoittamaan tai sijoittamaan yhtä suuren summan kuin yksityinen taho. Säätiöt, yritykset ja valtio kokoavat rahoittamon alkupääoman. Talkoopankki Talkoopankki on Ominvoimin-hankkeissa tarvittavien resurssien jakopaikka. Se on toiminnallinen internet-sivusto, josta voi saada kaipaamansa kokeneen tekijän neuvoja tai sitten vaikka äänentoistolaitteiston.

10 Talkooenkelit Talkooenkelit ovat talkootoiminnan tai muun vastaavan Ominvoimin-toiminnan ammattilaisia, jotka tavoittaa Talkoopankista. He tietävät, miten puskea hankkeita eteenpäin. Kun heidät nimetään talkooenkeleiksi, he antavat asiantuntemuksensa Ominvoimin-noviisien käyttöön. He vinkkaavat talkootoimijaa eteenpäin verkostossaan. Enkelivaihdon kautta Talkooenkelit vaihtavat hanketta siivenräpäykseksi tai pidemmäksi aikaa. Uusi yhteiskunnallinen organisaatiomalli Esitämme, että Suomeen perustetaan uusi verotettava organisaatiomalli, joka tukee yhteiskunnallista yrittäjyttä ja muuta yhteiseen hyvään tähtäävää toimintaa. Yhdysvalloissa on otettu käyttöön uudenlainen organisaatiomali, joka toimii perinteisen voittoa tavoittelevan yritysmallin ja voittoa tavoittelemattoman järjestön välimaastossa. Tämän mallin ensisijainen tavoite ei ole tuottaa voittoa, vaan tärkein tavoite on saavuttaa yhteiskunnallinen tavoite, kuten maahanmuuttajien kotoutuminen tai perheväkivallan väheneminen.

11 ekniikan ja tieteen edistys on vienyt ihmiskuntaa eteenpäin. Vaurautta ei teollisista yhteiskunnista puutu, mutta silti niin maapallo ja sen asukkaat voivat huonosti. Kansalaisten on aika astua keskusteluun, ryhtyä rakentamaan uutta yhteiskuntaa ja siten ohjata tekniikan sekä yhteiskunnan kehitystä. Hallinnon rooli on tukea kansalaisia uuden luomisessa, ja tähän prosessiin tarvitaan uutta sopimusta hallinnon ja kansalaisten välille. Muutos parempaan on jo alkanut Suomessa. Talkookulttuuri on Suomessa uudessa nosteessa. Talkoohankkeet nostavat päätään eri puolilla Suomea, ja tässä raportissa esitellään joukko tällaisia uuden ajan talkoohankkeita. Vaikka työn tekemisen vallankumoukseen tarvitaan vielä paljon työtä ja uutta ymmärrystä, tässä raportissa esiteltäviä pioneerihankkeita ei tule vähätellä vain pienen ryhmän puuhasteluksi. Kansantaloudessa mitattuna esimerkit saatavat olla vielä pieniä, mutta ne ovat koostaan huolimatta suunnattoman energian ja innovaatioiden lähteitä. Siksi on tärkeää, että näistä projekteista saatu oppi, into ja ymmärrys leviää mahdollisimman laajalle. Voiko näistä yksittäisistä tapauksista hahmottaa suurempia totuuksia tai lainalaisuuksia, jotka voisivat viitoittaa tietä systemaattisempaan ymmärrykseen talkootaloudesta ja sen mahdollisuuksista?

12 Internetin, sosiaalisen median ja suomalaisten innostuksen ansiosta meillä on historiallinen mahdollisuus kytkeä ihmisjoukkoja yhteisten asioiden suunnitteluun, päättämiseen ja yhdessä toteuttamiseen. Nämä asiat voivat olla mikrotason yhteiskuntapolitiikkaa, kuten lastentarvikkeiden keräämistä Vauvakassiyhdistys Vaa an tapaan. Asiat voivat olla myös virallisemman tason politiikkaa, joka jalostuu laajemman yhteisön hyödyksi, kuten Hoksauttavan rakennusvalvonnan ja Aalto Entrepreneurship Societyn tapauksissa. Molemmissa tapauksissa rajoja rikkova aloitteellisuus on johtanut laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Nämä muutokset vaativat avointa, kokeilevaa kulttuuria, jossa mukana ovat niin kansalaiset kuin sankarivirkamiehetkin. Silloin tulokset ovat parempia kuin perinteinen science push tai ylhäältä-alas, päättäjiltä kansalaisille suunnattu politiikka. Yhdistämällä avoin innovaatio käyttäjälähtöisiin menetelmiin voidaan tuottaa ihmiskasvoisia ratkaisuja, jotka ovat kestäviä niin taloudellisesti kuin ympäristöäkin ajatellen. Mitä jos ajattelisimme valtion kompleksiseksi systeemiksi, joka muuttuu ja hakee muotoaan koko ajan? Tällaista järjestelmää on mahdotonta hallita hierarkkisesti. Voisiko valtio olla generatiivinen kuten internet tai Wikipedia? Millainen sen perustuslaki silloin olisi? Entäpä jos osana tätä uutta valtiota antaisimme itsenäisille kansalaisille mahdollisuuden sopia elämäänsä vaikuttavista asioista yhdessä muiden kanssa, yhteisen vision ja päämäärän ohjaamina. Voisiko talkootalous syrjäyttää markkinatalouden? Talkoovoimasta saatu kokemus on usein niin vahva, että kokemus työntää monen ongelman ylitse. Talkoovoima panee miettimään, miten paljon ketterämmin ja osallistuvammin ihmiset voitaisiin saada mukaan hoitamaan yhteisiä asioita. Voisiko olla niin, että talkootaloudesta puuttuisivat esimerkiksi työttömyys ja syrjäytyneisyys, kun matalan kynnyksen hankkeet osallistaisivat entistä suuremman joukon kansalaisia?

13 Mä kyllästyin siihen, ettei mitään tapahtunut. Ihmiset puhuivat, mutta homma ei mennyt eteenpäin. Mä päätin, että nyt aletaan tehdä eikä enää vain puhuta. äin kuvailee Kristo Ovaska tapahtumia Aalto Entrepreneurship Societyn alkutaipaleella. Ovaska on yksi tämän kirjan päähenkilöistä, ja AaltoES on yksi tässä kirjassa esitellyistä talkoohankkeista. Hankkeista, jotka ovat alkaneet yksilöiden ja pienten ryhmien halusta muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa. Näissä hankkeissa aloite ei ole lähtenyt viranomaisesta, kuntastrategiasta tai EU-linjauksesta, vaan yksilön tyytymättömyydestä siihen mitä on ja paineesta muuttaa asiantilaa. Tähän kirjaan kootut tarinat kertovat ihmisten ponnisteluista sitä kohti, että heidän Suomensa ja kaupunkinsa olisi parempi paikka elää. Tuloksia riittää: talkootyöllä on syntynyt Piilaaksoa ja Suomea yhdistävä Aalto Entrepreneurship Society, tavaroiden lainaamo Kuinoma, lähiruokaa tuottava Herttoniemen ruokaosuuskunta ja pyöräteiden ongelmakohtia kartoittava Fillarikanava. Muun muassa. Näitä projekteja yhdistää se, että ne on saatettu alkuun ja niitä on viety eteenpäin pitkälti talkoovoimin. Keissien takana ovat tarmokkaat tekijät, jotka puskevat eteenpäin vaikeuksista ja resurssien niukkuudesta huolimatta. Ne ovat syntyneet omin voimin. Esittelemämme hankkeet eivät solahda helposti yhden käsitteen alle. Siksi me puhumme Ominvoimin-hankkeista. Taustalla on monenlaisia teorioita

14 ja käsitteitä. Englanninkielinen termi co-creation tarkoittaa yhdessä luomista, ja usein sitä käytetään yhteyksissä, joissa eri lähtökohdista tulevat toimivat yhdessä, oli konteksti bisnestä, designin tekemistä tai ekosysteemien rakentamista. Laajemmassa viitekehyksessä voimme puhua ihmiskeskeisyydestä; siitä, kuinka rakenteet luodaan ihmistä varten. Ihminen on kehityksen keskiössä ja osallistumisellaan luo ympäristöään. Toiset puhuvat osallistuvasta tai osallistavasta tuotannosta. Osa Ominvoimin-hankkeista elleivät kaikki saavat aikaan sellaisia tuloksia, joita myös julkinen hallinto yrittää tuottaa. Sillä ei tarkoiteta sitä, että ulkoistettaisiin ideologisesti entisiä julkisen hallinnon tehtäviä kolmannelle sektorille. Pikemminkin ihmiset itse omalla toiminnallaan tukevat julkista sektoria yhteisissä tavoitteissa. Ja ideaalitilanteessa julkinen sektori kunta, kaupunki tai valtio tukee ihmistä tässä. Ominvoimin-hankkeet sijoittuvatkin oikeastaan neljännelle sektorille, eli yritysten, julkishallinnon ja ihmisten muodostamaan systeemiin. Siinä perinteisten kolmen sektorin rajat ovat alkaneet hämärtyä. Hankkeet voivat olla perinteistä vapaaehtoistoimintaa. Ne voivat olla uusia tapoja tuottaa kunnan palveluja sellaisia tapoja, joissa kansalaiset pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan asioihin, joista he tietävät. Ominvoimin-hankkeet voivat olla myös yritystoiminnan ituja esimerkiksi yhteiskunnallisen yrittämisen sellaisen, jossa mahdollinen voitto sijoitetaan takaisin yhteisöön, jolle palvelua tarjotaan. Tai sellaisen yritystoiminnan, joka perustuu vapaaehtoiseen jakamistoimintaan, kuten tavaroiden lainaamiseen tai lähiruokaviljelyyn osuuskuntaperiaattein. Mutta ei jäädä kiinni käsitteisiin. Esittelemämme maailma kertoo ihmisistä, jotka yrittävät tehdä tulevaisuuden haluamakseen. Se tapahtuu usein pienesti ja paikallisesti, mutta se ei tarkoita, etteikö hyviä pieniä ratkaisuja kaivattaisi muual-

15 lakin. Tarvitsemme ekosysteemin, josta kumpuaa paikallisia ratkaisuja ja joka tukee niiden leviämistä muualle. Mutta miksi näitä hankkeita tarvitaan? Miksi on tärkeää, että herttoniemeläiset puuhaavat ruokaosuuskunnan? Ja sadat ihmiset keräävät vauvatarvikkeita kasseihin ja lähettävät ne Sortavalaan? Ja helsinkiläiset merkitsevät kartalle, missä kohtaa pyörätiessä on kuoppa? Ja Aalto-yliopiston opiskelijat järjestävät toisilleen matkan Piilaaksoon kuulemaan, kuinka saada start up-yritys menestymään? Nämä teot luovat kansalaisten yhteiskuntaa. Talkoohankkeet sosiaalistavat kansalaisia yhteiskuntaan siten kuin he itse kokevat merkitykselliseksi. Ne osoittavat, että omalla aloitekyvyllä on väliä. Että asioihin kannattaa vaikuttaa. Että demokratiassa voi toimia yhteisen (ja oman) hyvän eteen muutenkin kuin äänestämällä neljän vuoden välein ja odottamalla, että aloitteet tulevat jostakin muualta hallinnolta, virkamiehiltä, poliitikoilta. Uskomme, että tekemisen demokratia on tulevaisuutta. Ihmiset myös hallinnoivat itseään luomalla talkoohankkeita ja osallistumalla niihin. Tekemällä Ominvoimin-hankkeita ihmiset vastaavat kysymykseen, jonka sosiologi Emile Durkheim aikoinaan esitti: Kuinka yhteiskunta voidaan järjestää niin, että yksilö säilyttää vapautensa samalla kun vallitsee yhteinen moraalinen järjestys, joka antaa pohjan elää samassa yhteiskunnassa? Ominvoimin-tekijät luovat tuotannon rakenteita, joita he ja heidän yhteisönsä tarvitsevat, joissa ihmiset voivat

16 toimia itselleen merkityksellisellä tavalla. Näistä rakenteista ei tule itse tarkoitus, kuten usein perinteisessä, jäykistyneessä hallinnossa, vaan nämä rakenteet ja normit vievät kohti tavoitetta, ovat puhtaan instrumentaalisia. Talkoohankkeet luovat sosiaalista pääomaa ja verkostoja, joissa opitaan uusia taitoja ja tehdään parempaa Suomea. Tästä syntyy sosiaalista luottamusta ja koheesiota, jotka hyvässä yhteiskunnassa tarvitaan. Kuten Saana Sandholm, yksi Vaaka ry:n perustajista, kuvailee Vauvakassitoimintaa: Se on hyvin tasa-arvoista, tosi keskustelevaa ja helposti lähestyttävää. Varsinkin aluksi oltiin samalla viivalla. Sitten on ystävystytty. Osalle se on tosi tärkeä sosiaalinen juttu. Tästä yhteenkuuluvuudesta tulee entistä korvaamattomampaa, kun Suomi kansainvälistyy ja monikulttuuristuu entisestään. Suomessa tarvitaan yhä enemmän siltoja, jotka yhdistävät ihmisiä yli kulttuurirajojen. Ominvoimin-projektit toimivat tällaisina kohtauspaikkoina. Eikä kyse ole pelkästään hallinnon ja kansalaisten suhteesta. Läheskään aina julkista puolta ei tarvita. Mutta jos ja kun Ominvoimin-hankkeissa syntyy jotain käyttökelpoista ideaa tai toimintatapaa, tämän vastaanottamiselle voisi olla hallinnossa herkkyyttä. Tekemisen demokratia ei ota kantaa julkisen sektorin kokoon, vaan se muuttaa debatin kulmaa: millainen hallinnon ja sen työntekijöiden rooli pitäisi nykyaikana olla? Suomeen on syntymässä talkoohankkeiden buumi osaltaan digitaalistumisen myötä. Sen laajuutta on vaikea arvioida. Netti ja sosiaalinen media tekevät järjestäytymisen helpommaksi, kun parilla klikkauksella Facebookissa tavoittaa suuren määrän ihmisiä. Digitaalisuus voi tuoda mukaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan osallistuisi kokouksiin, mutta joille riittää keskustelun kommentointi Facebookissa oman läppärinsä ääreltä. Talkoohankkeiden luonne on muuttunut perinteisistä suomalaisista kynnetään pelto yhdessä -hankkeista. Talkoo-

17 hankkeet eivät välttämättä tuo rahaa, mutta ne luovat yhteistä sosiaalista pääomaa. Siksi niiden tukemiseen tarvitaan uudenlaisia keinoja ja menestyksen mittaamiseen uusia mittareita. Hanke voi olla tuottamatta itse suoranaisesti mitään, mutta siitä tulee tärkeä osa talkoohankkeiden ekosysteemiä. Toivomme, että tämä kirja antaa työkaluja talkoohankkeiden toteuttamiseen ja niihin liittyvien menestyksen itujen tunnistamiseen. Tässä kirjassa me paitsi kerromme hankkeiden tarinoita, jäsennämme Ominvoimin-projektien menestystekijöitä. Mikä pitää hankkeet liikkeellä, mikä niitä hidastaa? Valottamalla näitä tekijöitä toivomme valottavamme seikkoja, joita Ominvoimin-hankkeisiin tarvitaan. Tämä tieto auttaa Ominvoimin-tekijöitä ymmärtämään omaa toimintaansa paremmin. Toivottavasti se myös auttaa päättäjiä näkemään Ominvoimin-hankkeiden arvon ja luomaan tukimalleja, jotka tukevat talkoohankkeita, niitä pieniäkin ja alussa olevia. Ettei pyörää tarvitsisi jokaisen Ominvoimin-hankkeen kohdalla keksiä uudestaan, kuten yksi Ominvoimin-toimijoista, Nuppu Stenros Signmark Productionsista, sanoo: Olisi loistavaa, ettei kaikkien tarvitsisi yksin uurtaa ja puurtaa sitä samaa kehityspolkua vaan voisimme aidosti oppia toisiltamme ja niistä yhteisistä virheistä ja etenkin onnistumisista. Ja etenkin tsempata toisiamme. Tähän kirjaan on päätynyt vain pieni osa suomalaisista Ominvoimin-tarinoista, monet kotikaupungistamme Helsingistä. Täällä ja muualla on paljon muitakin onnistuneita tarinoita. Niitä löytyy esimerkiksi Nettikansa-verkostosta ( jossa yritetään luoda yhteistä kotipesää erityyppisten talkooihmisten toiminnalle. Paljon on myös niitä Ominvoimin-hankkeita, jotka eivät onnistu. Niitä, jotka jäävät puolitiehen. Ei ole kenties osaamista viedä hommaa eteenpäin, ei resursseja, osallistujat puuttuvat.

18 Ominvoimin-hankkeiden tekijät ovat uskoneet, että he pystyvät omin voimin rakentamaan parempaa toimintaa, sellaista, joka palvelee kansalaisten tarpeita paremmin. Ja näin on käynyt, kuten tämän kirjan esimerkkihankkeista käy ilmi. Nämä ovat tämän ajan sosiaalisia liikkeitä, uutta luova muutosvoima. Olemmeko ymmärtäneet Ominvoimin-hankkeiden arvon? Tekijöiden lannistamattomuuden, osallistujen korvaamattoman panoksen ja tämän vaikutuksen yhteiskunnan eduksi?

19 Kuinka muutama opiskelija pystyi sytyttämään tuhansissa suomalaisissa opiskelijoissa kipinän ryhtyä yrittäjäksi ja kuinka lopulta tämä kipinä tavoitti myös poliittiset päättäjät? Aalto Entrepreneurship Society teki sen, mitä moni on Suomessa yrittänyt: tehdä kasvuyrittäjyydestä houkuttelevaa ja trendikästä. AaltoES ei kuitenkaan ole vain opiskelijoiden yrityskoulu, vaan se on tämän ajan muutosliike liike, jossa nuoret luovat itselleen ja toisilleen parempaa tulevaisuutta. enkää ja tehkää jotakin, älkää vain puhuko, kuului kehotus Kristo Ovaskalle, kun hän etsi rahoitusta tutkimusmatkalleen Yhdysvaltoihin. Siitä alkoi AaltoES:n eli Aalto Entrepreneurship Societyn taival. Ovaska on AaltoES:n perustajajäseniä. Muutaman opiskelijan innostuksesta vuonna 2008 lähtenyt AaltoES on kasvanut järjestöksi tai paremminkin tuhansien ihmisten yhteisöksi, joka haluaa luoda Suomeen ja muualle Pohjois-Eurooppaan kasvuyrityksiä. Eikä millaisia kasvuyrityksiä tahansa, vaan sellaisia, jotka valloittavat maailman. AaltoES:n operoimissa yrityskouluissa ja ohjelmissa pyörii kymmeniä yrittäjiä ja sellaiseksi haluavia. Piilaaksoon virtaa suomalaisia, jotka menevät harjoittelijoiksi amerikkalaisiin yrityksiin AaltoES:n ohjelman kautta. Ohjelma on laajene-

20 massa Piilaakson lisäksi eri puolille maailmaa: muun muassa Lontooseen, New Yorkiin, Berliiniin ja Bostoniin. AaltoES:n ohjelman käyneet yritykset ovat alkaneet kerätä ulkopuolista rahoitusta, ja suomalaiset kasvuyrittäjät ovat ohjelmien tuloksena perustaneet konttoreita Piilaaksoon. AaltoES on enemmän kuin opiskelijoiden yrityskoulu. Se on tämän ajan yhteiskunnallinen muutosliike. Liike julistautuu epäpoliittiseksi, mutta samalla se on huikean poliittinen: toimintaan osallistuvat opiskelijat luovat itselleen työpaikkoja, opettavat itseään ja toisiaan. AaltoES järjesti Finlandia-talolla keväällä 2011 tapahtuman, Suomi hyvinvoinnin jälkeen, joka täyttyi nopeasti osallistujista. Yritysguruja Petteri Koposta, Jorma Ollilaa, Nalle Wahlroosia ja kumppaneita tuli kuuntelemaan tuhansia opiskelijoilta eri puolilta Suomea. AaltoES:n nousu osuu samaan aikaan kuin maahanmuuttovastainen Hommaforum on kerännyt suosiota Suomessa. Liikkeiden tavoitteet ovat päinvastaiset: Hommaforum haluaa sulkea Suomen pussiin, kun AaltoES haluaa avata ovet ulospäin, tuoda ihmisiä Suomeen ja viedä suomalaisia ulkomaille. Hommaforumilaiset keskittyvät olemassa olevien rakenteiden kritisoimiseen. AaltoES-läiset haluavat luoda uusia rakenteita, jotka tukevat heidän tavoitteitaan. Liikkeillä on kuitenkin myös yhteistä: Olemassaolevat puolueet eivät ole sopineet niiden kanavaksi. Järjestäytyminen ei ole alkanut ulkopuolisesta aloitteesta tai minkään instituution toimesta, vaan molemmat ovat alkaneet ihmisistä itsestään, heidän halustaan muuttaa asioita. Virtuaalinen kommunikointi on molemmille ryhmille tärkeää aatteen kannattajat löytyvät verkosta, ja sana leviää siellä.

21 AaltoES:läiset ovat onnistuneet siinä, missä moni esimerkiksi kokoomuspuolue on epäonnistunut: yrittäjyyden muuntamisesta houkuttelevaksi uraksi. Me halusimme tehdä yrittämisestä opiskelijoiden unelman, Kristo Ovaska sanoo. Ovaska kumppaneineen halusi tarjota opiskelijoille vaihtoehtoja perinteiselle Nokialle tai Soneralle töihin tulevaisuudensuunnitelmalle. Yrittäjyydessä oli perinteisesti ollut Suomessa huono kaiku, eikä koulutuskaan kannustanut yrittäjyyteen. Teekkareille ja kauppakorkeakoululaisille kyllä pidettiin yrittäjyyden kursseja, mutta opiskelijat eivät kokeneet, että niistä olisi ollut todellistä hyötyä heille. Yrittäminen etenkään teknologia-alalla ei ollut hyvässä huudossa sen jälkeen, kun internetkupla ja sen puhkeaminen nitisti mukavasti alkaneen internetbisnesmaailman. Vielä 2000-luvun lopullakin Suomen start-up-maisema oli nuutunut internet-kuplan puhkeamisen jälkeen. Suomi oli myös nokioittunut. Nokian hyvät vuodet olivat jatkuneet pitkään, ja yliopistot kouluttivat töihin Nokialle ja tekemään tutkimusta Nokialle. Että näistä malleista päästäisiin irti, me lähdettiin Suomesta muualle katsomaan, miten asiat voisi tehdä toisin. Mentiin itärannikolle MIT:hin ja Piilaaksoon, ja alettiin soveltaa oppeja Suomessa, Ovaska sanoo. Ovaska, Kauppinen ja muutama muu alkuvaiheen AaltoES:läinen lähtivät vuoden 2008 lopulla Yhdysvaltoihin etsimään inspiraatiota siihen, kuinka Suomeen saataisiin virkeämpää kasvuyritystoimintaa. Ajankohta AaltoES:n perustamiselle oli oivallinen. Suomi etsi ja etsii edelleen uutta taloudellista Sampoa Nokian ja metsäteollisuuden kuihtuessa, ja otollista maaperää riittää kasvuyrittäjyyden ja teknologian ilosanomalle.

22 AaltoES:n eperustaminen ajoittui hyvään saumaan sikäli, että se oli ensimmäisiä konkreettisia toimia Aalto-yliopistolle. Yliopiston toiminta ei vielä edes ollut alkanut, kun AaltoES perustettiin. Se oli myös ensimmäinen opiskelijoille tarkoitettu Aalto-yliopistoon liitttyvä toimenpide. Aalto-yliopiston synnyttämiseen liittyi paljon riitoja. Me tarjottiin vaihtoehto sille valittamiselle ja riitelemiselle: AaltoES:ään opiskelijat saivat tulla tekemään, sen sijaan että olisivat vain puhuneet tai valittaneet, Krista Kauppinen, yksi Aalto ES:n perustajajäsenistä sanoo. Yhteisö toimi alustana opiskelijoiden halulle toteuttaa uusia haluamiaan juttuja. Tiukkoja raameja ei ollut, oli vain mahdollisuuksia joita lisäsi vielä tieto siitä, ettei kukaan ollut tehnyt AaltoES:n kaltaista juttua Suomessa aikaisemmin. Suomalainen kulttuuri pitää muuttaa. Tajusimme, että saadaksemme sen aikaan meidän pitää olla esimerkkejä tästä uudenlaisesta kulttuurista, jota halusimme Suomeen tuoda, sanoo Krista Kauppinen. Tähän uuteen kulttuuriin kuuluu kansainvälisyys. Siksi yhteisön kieleksi otettiin alusta alkaen englanti, vaikka vastaansanojiakin oli. Uuteen kulttuuriin kuuluu myös epäonnistumisen sietokyky. AaltoES:n ihmiset imivät vaikutteita Piilaaksosta, jossa

23 epäonnistumista ei pelätä. Jos ei uskalla epäonnistua, ei uskalla ottaa riskejä ja silloin läpimurtomenestykset jäävät haaveeksi. Siksi yhteisöläiset ovat polkaisseet pystyyn kansallisen epäonnistumisen päivän, ja tekeillä on kirjakin epäonnistumisesta. AaltoES-läiset sovelsivat toiminnassaan myös avoimuutta suomalaisen sisäänpäinlämpiävyyden vastakohdaksi. Yhteisön järjestämät tilaisuudet olivat alusta alkaen avoimia kaikille ilman pääsymaksuja. Yhteisöläisiä koulutettiin kättelemään tulijat ja esittelemään ihmisiä toisilleen. Aktiivijäsenille teetettiin nopeasti käyntikortit, joita jaettiin tapahtumissa. Osallistujia rohkaistiin ottamaan yhteyttä AaltoES-porukoihin milloin vain, kun kysymyksiä herää. Yhteisöläiset myös frendasivat Facebookissa tapahtumissa kävijöitä, ja saivat siten sanaa leviämään. Ei tämä ehkä tyypillistä suomalaista käytöstä ole, tai ei ainakaan ollut vielä pari-kolme vuotta sitten, Krista Kauppinen sanoo. Mutta nyt on. Ainakin Otaniemessä, AaltoES:n kotipesässä, liikkuu kasvava joukko sujuvasti käyttäytyviä yrittäjyydestä innostuneita opiskelijoilta. Syksyn alussa puhuttiin jo Helsinki Springistä, yrittäjyyskulttuurin vallankumouksesta Suomessa, kun amerikkalaisen kasvuyrittäjyysgurun Steve Blankin vierailuluennot vetivät paikalle tuhansia ihmisiä. Amerikan-matkan jälkeen Ovaska kumppaneineen alkoi luoda ekosysteemiä. Piiri laajeni Facebookin, tapahtumien ja ahkeran verkostoitumisen avulla. Toiminnan ytimessä olivat alusta alkaen tapahtumat. Jo ensimmäiseen, parissa viikossa järjestettyyn tapahtumaan tuli 150 osallistujaa. Tapahtuman järjestäminen niin nopeasti tuntui aluksi

24 vaikealta. Mietittiin, saadankohan me ketään puhujaksi ja tuleeko sinne ketään. Päätettiin kuitenkin yrittää, Krista Kauppinen sanoo. Tapahtumat ovat AaltoES:n toiminnassa tärkeitä, koska niissä ihmiset verkostoituvat ja ideoita syntyy. Ideoita kehitetään eteenpäin keskusteluissa. Pelkästään vuoden 2011 aikana yhteisö tulee järjestäneeksi noin 100 tapahtumaa. Me kokoonnutaan yhteen, puhutaan kaikesta, mitä on meneillään ja iteroidaan juttuja eteenpäin. Sitten hajaannutaan taas maailmalle tekemään töitä. Onhan sitä start-up-kirjallisuutta ja blogeja, joista voi lukea ja oppia kasvuyrittäjyydestä, mutta ei niitä välttämättä löydä ennen kuin on saanut kipinän, Kauppinen sanoo. Ensimmäisen tapahtuman jälkeen Kauppinen ja muut ajattelivat, että tässähän voi olla ainesta johonkin isompaan. Halu muuttaa Suomea kasvoi, ja AaltoES:n vauhti vain kiihtyi. Alkuvaiheen tekijöillä, kuten Kauppisella ja Ovaskalla, oli takana järjestötoimintaa. Vaikka mukana oli tällaisia ammattilaisjärjestäjiä, toiminnan laajentamiseen tarvittiin neuvonantajia. Onneksi niitä oli, kuten Jussi Harvela ja Moaffak Ahmed, ja monia muitakin, Ovaska sanoo. He pitivät yhteisöläisille työpajoja ja auttoivat oikeiden ihmisten löytämisessä. Tarvittiin myös hyväksyvää ja innostavaa henkeä etenkin, kun myös löytyi sellaisia neuvonantajia, jotka kehottivat olemaan tekemättä mitään. Kannustusta löytyi Design Factorystä, samoin kuin tila. Tila oli aluksi tärkeämpää kuin raha. Rahaa ei aluksi ollut, ja kaikki järjestettiin minimibudjetilla. Sittemmin rahaa on alkanut tulla: Tekesiltä, Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiöltä, erilaisilta säätiöiltä ja yhteisöiltä. Suurin osa työstä tehdään edelleen vapaaehtoisvoimin. Yhteisöläiset kohtelivat yhdistystään kuin kasvuyritystä: sen pitää kasvaa ja mieluusti olla riippumaton yhdestä rahoituslähteestä.

25 Rahaa ja tilaa tärkeämpiä ovat kuitenkin ihmiset. Kaikki muu järjestyy kyllä, kun saa ihmisiä mukaan. Siis sellaisia ihmisiä, jotka haluavat myös tehdä muutosta, Ovaska sanoo. 1. Kun talkootekemistä kohtelee kuin startup-yritystä, syntyy visio, jota kohti kulkea. Kuten kasvuyrityksen, talkootekemisen tavoite on kasvaa, tulla itsenäiseksi ja taloudellisesti kannattavaksi. Muuten kasvuyrittäjyyden periaatteet istuvat talkoisiin: tarvitaan karismaattinen johtohahmo, intohimoa ja ilmaisia työtunteja. 2. Avoimet tapahtumat tekevät toiminnasta näkyvää. Sopiva määrä kiinnostavaa ohjelmaa takaa sen, että ihmiset ehtivät myös verkostoitua ja tärkeälle ajatustenvaihdolle jää aikaa. 3. Neuvonantajat pitävät pyörää liikkeellä ja näkevät sellaista, mitä päivittäistoiminnassa kiinni olevat eivät. 4. Myönteisyys toimii. AaltoES tarjosi positiviseen vaihtoehdon Aalto-yliopiston vastustamisdiskurssille ja opiskelijoille areenan toimia paremman yliopiston puolesta. 5. Ole itse muutos, jonka haluat nähdä ympärilläsi. Aalto- ES:läiset halusivat Suomeen piilaaksolaista yrityskulttuuria, ja siksi he toimivat itse kuten piilaaksolaiset: avoimesti ja kansainvälisesti.

26 Porkkanamafia osoittaa, kuinka tärkeää on hyvin dokumentoitu tekemisen malli, jotta uudet talkooideat ja -tavat leviävät. Toisekseen se selittää, miksi talkoohankkeista on konkreettista isoa hyötyä koko yhteiskunnalle. Porkkanamafian toiminnan ansiosta yritykset säästävät energiaa. Ilmastonmuutos taittuu ehkä vähän. Se on myös hallituksen tavoite, jota harva vastustaa. Porkkanamafia onnistui kanavoimaan muutoshalun toiminnaksi. lmastoystävälliseen kuluttamiseen kannustava Porkkanamafia levisi Suomessa nopeasti vuosina Sen ansiosta yritykset ovat sijoittaneet kymmeniä tuhansia euroja mm. energiatehokkaampiin laitteisiin. Tämä ei olisi tapahtunut valtion julistekampanjoilla tai ministeriön kehotuksilla. Vastaavasti esimerkiksi ajatushautomo Demos Helsingin ja yhteistyökumppanien Pelotonhankkeen (jossa etsitään hiilipäästöjen vähentämisen kannalta tärkeitä portinvartijoita) myötä saatiin muun muassa Fazerin Amica-lounasruokaketju painottamaan ilmastoystävällistä ruokaa valikoimassaan. Tämä vaikuttaa parin sadan tuhannen ihmisen ruokavalintoihin joka päivä. Molemmissa valtiosta riippumattomat tahot vaikuttavat yhteisen edun kannalta positiivisella tavalla yritysten omistajiin. Porkkanamafia on esimerkki nopeasti levinneestä tal-

27 kootekemisen tavasta. Se on oikeastaan vähän outoa, sillä Porkkanamafian idea ei ole yksinkertainen. Pohjimmiltaan tavoite on edistää yhteiskuntaa, joka ei tuota niin paljon hiilidioksidia. Siihen pyritään vapaaehtoisten järjestämillä käänteisillä boikoteilla eli ostoryntäyksillä johonkin kaupalliseen liikkeeseen. Aluksi kilpailutetaan oman kaupungin yhtä toimialaa: kuka lupaa sijoittaa eniten ostoryntäyksen tuomasta lisävoitosta oman liikkeensä energiatehokkuuden parantamiseen? Suurimman prosentin tarjonnut yritys voittaa, ja sinne Porkkanamafia lupaa tuoda tiettynä päivänä ison joukon asiakkaita sekä konsultoida energiatehokkuuskysymyksissä. Lisäasiakkaat tavoitetaan nopeasti esimerkiksi Facebookin avulla. Ensimmäisenä asialla oli Brent Schulkin San Franciscosta. Tämä kolmikymppinen mies mietti, miten hän voisi vaikuttaa siihen, että ruokakaupat toimisivat entistä ympäristöystävällisemmällä tavalla. Vuonna 2008 Schulkin kilpailutti oman naapurustonsa kulmakaupat ja sai sadat ihmiset ostoksille. Hän teki tapahtumasta hauskan videon, jonka taas näki Demos Helsingin tutkija Roope Mokka. Mokka innostui, ja laittoi ilmoituksen muun muassa Lifesaver-levykaupan keskustelufoorumille. Muitakin innostuneita alkoi löytyä Helsingistä. Siihen aikaan internetissä oli enemmän eri harrastusten ympärille kehittyneitä foorumeita eikä kaveripiirejä niin kuin nykyään Facebookissa. Foorumit mahdollistivat sen, että Porkkanamafiassa yhdistyivät ihmiset, jotka eivät jo olleet samaa skeneä, mutta joilla oli halu toimia. Joillekin motiivi oli se, että ollut mukana muissakin Kaliforniasta tulleista siisteissä jutuissa. Toiset olivat kyberpunkkareita, joita innosti käyttää joukkovoimaa verkon avustamana. Plus sitten ekologistit ja yleiskansalaisaktivistit, Mokka kuvailee. Video sai aikaan joukkoinspiroitumisen, vaikka ihmiset eivät olleet samassa tilassa. Se oli selvästi teknologian ansiota.