Kesäisen hupailun Tärinäteatterille kirjoittanut

Transkriptio

1 Kesäisen hupailun Tärinäteatterille kirjoittanut Jaana Leimio 1

2 Ensimmäinen näytös Vieras vintiltä Helteisessä juhannusaatossa on villiä taikaa, jota on turha yrittää järjellä selittää. Kahden naisen, Irjan ja Mirjan, hiljaisessa elämässä alkaa tapahtua. Nytkään ei kuulu muuta kuin vienoja kesäisiä ääniä ja kellon verkkaista tikitystä. Mirja on tänäänkin jalkeilla varhain. Ajankulukseen hän on ryhtynyt leipomaan. Jos joku sattuisi tulemaan, olisi tuoretta pullaa. Hän suunnittelee seuraavaa askaretta, kun hän on kuulevinaan rapinaa vintin portaista. Joku todellakin on tulossa alas portaita. Askeleet ovat keveät mutta määrätietoiset. Tulija pysähtyy viimeiselle askelmalle. todetakseen, että kaikki on niin kuin se on kuvitellutkin. Mikään ei ole muuttunut vuosikausiin. Tulija pitää huolen siitä, että seuraavan vuorokauden aikana tapahtuu jotakin ennen kokematonta ja unohtumatonta. 2

3 Yllätysvieras Mirjan kettustoolaa muistuttava kettu - seisoo Mirjan keittiön oven suussa. Se tillittää pelottomasti suoraan silmiin ja alkaa puhua: - Huomenta, Mirja, aina vaan aikaisemmin ahertamassa! Miksen minä haista kahvia? Piti lähteä vilvoittelemaan, kun tuli niin tukalan kuuma! Yks kaks se alkaa laulaa: sillä yksi oli liehuva liekin varsi ja toinen oli kuivaa puuta ja jatkaa suorasukaisesti: Näytät ihan puulla päähän lyödyltä! Saan kai tulla peremmälle? Tavarat putoilevat kilisten Mirjan käsistä. - Juu uh, hän onnistuu henkäisemään hädin tuskin kuuluvasti. - Oletko sinä kunnossa? Olet ihan kalpea. Istu tuohon ja laita pää polvien väliin. - En! tuoli - Ole siinä rauhassa, kun minä keitän kahvit. Sitten vähän jutellaan. Kuusi kuppia taitaa riittää näin kahdestaan? Kettu mittaa veden tottuneesti ja onnistuu kaatamaan sen säiliöön. Nuuhkien se alkaa penkoa kaappeja. 3

4 Autuaallinen ilme naamallaan se lopulta henkäisee syvään löydettyään kahvipaketin. Kahvia mitatessaan se rupattelee, - Olihan täällä Presidenttiäkin! Nyt ei keitelläkään mitään tarjoussaludoa! YKSI oli liehuva liekin varsi - KAKSi - pa poikaa Kurikasta KOLMATTA - linjaa takaisin Minun laskujeni mukaan on viides kesä, kun et tullut tuulettamaan ja laittamaan myrkkyä - NO, nyt minä sekosin! Oliko se nyt neljäs vai viides mitta! - Neljäs! kiekaisee Mirja puhekykynsä jälleen palattua. 4

5 - Ja ensimmäinen järjellinen sana tänä aamuna! kiittelee kettu. Kahvin valmistuessa poristen kettu kattaa pöydän. Se ei ole hetkeäkään hiljaa vaan hyräilee iskelmiä ja ottaa vaihtoaskelia. Äkkiä se vakavoituu ja palaa edelliseen aiheeseen, - Viisi pitkää vuotta! Ei ole ihme, että itikat iskivät kimppuun! Näiversivät niin, että lopulta oli pakko purra tai raapia. Heräsin henkiin. Etkö ihmetellyt, minne kaikki hiiret hävisivät? Luulitko niiden seuranneen Kaukoa? Kaukon mukanahan lähti melkein koko Nooan arkki: sika, pässi, aasi, pöllö, lammas, hiiri, virtahepo Ketulla on suu täynnä pullaa, mutta se vain jatkaa, - Aika hyvää kahvia, vaikka itse sanonkin. Niin ja kyllä pullakin on hyvää. Odotatkos vieraita? Ettei ihan sutta päästetä? - Juuu een, Mirjaa nolottaa tunnustaa. Entäs sitten, sehän on kettu!, hän miettii kiukkuisena itselleen! - Eipä yllätä! Tiedätkö, että näissä taloissa on hatarat välipohjat? Vintille kuulee kaiken ja oksanreikiä on sopivasti joka huoneeseen. Minä tiedän sinusta kaiken! - Mitä sinä haluat? - Sitä, mitä sinäkin! - En minä tarvitse enää mitään, huokaisee Mirja. 5

6 - Valehtelet! Sinä odotat, että kaikki kannetaan eteesi kultatarjottimella. Mutta ei se niin mene. Alkajaisiksi me mennään tänään tansseihin! Vieläkö sieltä tulisi kupillinen? Kiitos! Annas eilinen lehti!, kettu pajattaa posket täynnä pullaa. - Mä lehden luin.., kettu hyräilee selaillessaan lehteä. Se alkaa lukea tanssi-ilmoituksia ääneen: : - Rantalavalla on Akentit, pääsyliput herranjumala, neljäkymppiä, se yskii väärään kurkkuun vetämäänsä pullaa. Yskä loppuu, kun löytyy sopiva paikka, - Hmm Koskipaviljongissa on kuule Koriseva! Sinne me mennään! - En minä, yksin ainakaan! - Eihän sinun tarvitse yksin mennä, MINÄHÄN olen tässä! Bilettämisen ammattilainen käytettävissäsi! Minä stailaankin. Onkos sinulla mitään leninkiä, joka sopisi karvaani? Kettu rientää vaatekaapille ja tyhjentää sen pian mallaten mekkoja hyräillen. Ei -kasa kasvaa lattialla. - aankkurinaappii sinun puserostas jäi! No, tämä menettelee. 6

7 Mirja tarkistaa kahteen kertaan, että kettu tosiaan häärii makuuhuoneessa ja hiipii soittamaan poliisille. Sananmukaisesti vanhaa kettua ei petetä. Kun se kuulee Mirjan soittavan poliisille, se hyppää Mirjan kaulaan ja puree itseään koivesta. Hampaidensa välistä se murisee: - Mitäs arvelet, kumman ne ottavat talteen? Ketun ääni muuttuu hetkeksi lempeäksi, kun se muistelee, - Oletko unohtanut, kuinka monta kertaa itkit vintillä? Otit minut laatikosta, paijasit. Lupasit, että vielä me mennään! Sitten se jatkaa kiihkeästi, - Kaukoko sinua esti menemästä? Vaan kuka lopulta meni? Kauko! Ja sinä jatkoit itkemistä, että sinut on jätetty! Minä en aio enää maata toukkien järsittävänä. Ota tai jätä! Paikkakunnalla uusi ja melko vastikään valmistunut poliisi (nuor. konst. Timo Repo) huokaa mielessään. Heti aamusta 7

8 alkaa tämä juhannuskavalkadi, jolloin kaikki hassahtaneet kömpivät esiin piiloistaan ja jotakin nähtyään soittavat poliisin. Tästä ne poliisikoulussa varoittivat. Mirja vahvistaa poliisin diagnoosin hullu, mikä hullu pyytämällä poliisia pidättämään stoolan. Kun Mirja yrittää koskea stoolaan, on poliisikin kuulevinaan murinaa. Onneksi juuri silloin poliisiradiosta tulee toinen tehtävä, - Valitettavasti minun on nyt mentävä. Rauhallista juhannusta! Liehuva liekinvarsi 8

9 9

10 Toinen näytös Kohtalokas kirjastoreissu Irjan aikomuksena on kokeilla juuri hankkimansa navigaattorin toimivuutta vaiherikkaaksi osoittautuvalla kirjastoreissulla. Laina-aika on mennyt ajat sitten ohi, mutta pettymyksekseen Irja ei ole jaksanut aukaista yhdenkään kantta. - Mikä hitto se on, etten enää saa luetuksi, vaikka se on ollut ainoa intohimoni. Eipä silti, en saa aikaiseksi mitään muutakaan. Kaikki on rempallaan. No, miksei tämä kenkäkään mene jalkaan, puhisee Irja itsekseen. Käytyään tarkistamassa, ettei mikään sähkölaite ole jäänyt päälle, Irja kaartaa pihasta kadulle. Jonkin matkaa kaikki sujuu normaalisti. Mutta kun Irja yrittää kääntyä keskustaan, auto kulkeekin päinvastaiseen suuntaan, väänsi Irja rattia miten hyvänsä. - No mutta, mikäs nyt on? Tämähän ei tottele minua tämä autokaan: EN MINÄ TÄHÄN SUUNTAAN OLE MENOSSA. PIRUJAKO MINÄ PORIIN PORHALLAN??? JA YLINOPEUTTAKIN, APUA! 10

11 Oli käynyt niin että Irjan hankkima navigaattori olikin hyvin omatoiminen ja otti ohjat omiin käsiinsä. Eikä siinä kaikki, se on myös melkoinen flirttailija, - Hei Irjaseni, eiköhän jätetä kirjaset mielestä ja vietetä kunnon juhannuksen tienoo! Olet nuori ja nätti. Tekis mieli vähän tuulettaa sua beibi! Irja puristaa rattia entistä tiukemmin. Hän ei ole kohteliaisuuksiin tottunut. Toisaalta tilanne ei ole muutenkaan otollinen hakkailulle. Irja tuntee yhtäkkiä itsensä todella yksinäiseksi. - Hullu laite, pilkkaatkin! Navigaattori näkee vain Irjan. Sen sijaan Irja huomaa liikettä pensaikossa, - Jarruta, jolppi! Etkö näe tuota kettua! 11

12 Hölmistynyt navigaattori hellittää otteensa autosta. Irjalta kestää hetken tajuta se. Hän jarruttaa äkisti. Auto heittelehtii, kunnes se kyntää piennarta. Irja kuulee ikävän tömähdyksen. Päästyään ulos hän voi vain todeta osuneensa kettuun, - Voi raasu, niin nätti! Miten sinä et ehtinyt alta pois? Yhtäkkiä Irja huomaa, että hänellä on tulenpalava hätä. Kenelläpä ei olisi kaiken tapahtuneen jälkeen. Pensaisiin siis. Linnunlaulu pensaikossa taukoaa vain hetkeksi. Irja ei pidä kiirettä, vaan jää kuuntelemaan lurituksia rauhoittuakseen hieman. Sinne ei kuulu lähestyvän poliisiauton ujellus. 12

13 Nuorempi konstaapeli Timo Repo ei näet aja pillit ulvoen paikalle. Hän haluaa saada viheliäisen rattijuopon käpälälautaan. Pientareelta löytyy kuitenkin vain siisti, vanha Eskortti. - Veikkaan ensimmäinen omistaja. Toinen veikkaus: jalkatilassa jallua tai votkaa!, hän profiloi asiakkaan. Yhtäkkiä hänen ihonsa nousee kananlihalle, vaikka aamu on ollut poikkeuksellisen kuuma. Taitaa tulla ukkonen. Hän kysyy kuuluvalla äänellä, - Onkos täällä-- mutta navigaattori keskeyttää hänet jatkaen lausetta. - kilttejä lapsia? 13

14 - KETÄÄN? Konstaapeli Repo kiukustuu kuvitellessaan rattijuopon härnäävän häntä. Hän kiskaisee oven rajusti auki ja ällistelee ääneen metsään mennyttä päättelyään, - Oho, kirjoja: Westötä ja Linnankoskea. Kangaskin Maikkimekkoa ja navigaattori? - Serlokki, sentään huomasit! Mikä ihme navigaattori on! Minä voin todistaa, ettei neiti ole ottanut, minä olen kyllä join pari kaljaa. Ei sitä naiskuskin kanssa muuten juhannusliikenteessä kestä! Irja on pensaassa havahtunut poliisiauton tuloon. Konstaapeli Repo hätkähtää Irjaa, joka on päässyt hänen huomaamattaan autolle. Hän huomaa tunteidensa vellovan nolostumisesta hämmennykseen Irjan kauneudesta. Irjan posket ovatkin saaneet terveen punan ojassa kömpiessä ja silmät ovat vielä säikähdyksestä laajentuneet. - Miten surullista, että tähtisilmän mies makaa arvatenkin ympäri päissään takana jalkatilassa, veikkaa poliisi jälleen väärin. Irjalla ei näet ole ollut miestä. Näihin asti hänellä ei ole ollut aikaakaan ajatukselle. Hän on perheen nuorimpana perinyt vanhempien hoidon, sisarien epäilykset ja vanhan Eskortin. Mutta nyt hän tuntee helpotuksen ohella jotakin kutkuttavaa. - Olipas minulla onnea tai siis ei. Minä vaan väistin, Irja sekoilee sanoissaan, sillä ajatuksissaan hän voisi pyörtyä noille vahvoille käsivarsille. Navigaattorin puheet eivät ole sittenkään menneet hukkaan. - Sain ilmoituksen mahdollisesta rattijuoposta. Takana ajavassa autossa oli kiinnitetty huomiota ajotapaanne. 14

15 Otetaan tiedot ja puhalletaan tuolla maijassa!, sanoo konstaapeli melkein karskisti karkottaakseen niinikään lemmekkäät ajatuksensa. Irja hätääntyy selittämään, - Kettu juoksi -..yli järven, hoilaa navigaattori keskeyttäen mokoma tällä kertaa Irjan. Kukaan ei kuule, kun se hetkeä myöhemmin huutelee, - Nyt se kettu juoksee paraikaa karkuun! HEP HEP HEP, mitä minun silmäni näkevätkään, juhannustaikaako olet kultaturkki? Älä mene, kuuletko, lähdetään vaikka ajelulle. Höh sinne livahti kaunotar metsään! Irja osoittautuu vesiselväksi ja kaikin puolin nuhteettomaksi. Poliisilla on ilo auttaa asiakkaita, - Asia selvä. Katsotaan nyt, että pääsette sieltä tielle. Varovasti kytkimellä kun minä työnnän! - Että mitä! MINÄ neuvon täällä, ja työnnänkin jos niikseen tulee, herää navigaattori. - Noin, hyvinhän se meni! kannustaa konstaapeli, vaikka Irjalta sammuu auto peräti kahdesti ja kytkin rutisee ikävästi. - Kiitos ja rauhallista juhannusta! kiittelee Irja pettyneenä, että kaikki on ohi. - Onneksi ei tarvitse päivystää kuin kuuteen. Taidankohan minä sittenkään sopia tälle alalle? Pitää lopettaa scifin 15

16 lukeminen. Vai johtuuko tämä niistä eestiläisistä ravintolisistä?, jää poliisi miettimään. Nuorempi konstaapeli Timo Repo on ahkera kirjastossa kävijä. Punttisalille laskeutuu hiljaisuus aina hänen saapuessaan. Muita paikkoja ei pitäjässä olekaan kebab pitseriaa lukuun ottamatta. Häntä kyllä pidetään reiluna poliisina, mutta kaveriksi ei kukaan sinivuokolle rupea. Mutta kyllä täällä Santalahdella on helpompi olla yksin, kuin siellä länsirannikon kituvassa satama- ja teollisuuskaupungissa, josta hän lähti ensimmäisen tilaisuuden tullen....itse konstaapeli yrittää löytää ystävää... Jatkuu 16

17 Kaksi kohtaamista Kirjoittanut Jaana Leimio 17

18 Kolmas näytös Kaksi kohtaamista Navigaattorin näyttö punoittaa. Irja ristii kädet rinnalleen, kun poliisiauto häviää horisonttiin, ja antaa kuulua, - No, niin. Tuuletapa nyt lisää! - Käännymme oikealle 800 metrin päästä, ilmoittaa navigaattori sovittelevan asiallisesti. Opasteessa lukee Santalahti 8. Irjalle ei heti juolahda mieleen, miksi paikannimi tuntuu tutulta. Äkkiä Irja muistaa, miksi oli ollut monesti puheena käväistä Santalahdella, - Tunnetko tien Mirjan luo? - Sinnepä sinne on matka ollut koko ajan, kulti! Olemme perillä noin viiden minuutin kuluttua. Baby, ethän mökötä enää? - Minä en ole sinun kultisi enkä beibisi! - Laita nyt kädet rattiin, ettei ystäväsi säikähdä. Ajamme kohta pihaan. Mirja on juuri sopivasti ulkona leikkaamassa juhannusruusuja vaasiin, kun vieras auto ajaa varovasti pihaan. - Kukahan on taas eksynyt ja kysyy tietä Honkamon kartanoon, Mirjaa miettii happamana. Kuljettaja kuitenkin sammuttaa moottorin, astuu ulos ja tervehtii kuin vanha tuttu, - Hei Mirja! Minä olen Irja! Lähdin, taikka tulin lopulta! - Irja? 18

19 - Chatista, Irkku! Sinä näytät juuri sellaiselta, kuin kuvittelinkin! - Irkku, tietysti! Oletko yrittänyt soittaa? Minulla on ollut kaikenlaista, en ole kuullut puhelinta Tervetuloa! - Tämä oli yllätys! - Eikös vaan ollutkin, huutelee navigaattori naisten halatessa. - Sinä et tullutkaan yksin? Mirja ihmettelee. - Ihan yksin, se on pitkä juttu. Hetkinen, otan vaan tavarani. Irja avaa auton oven tajuten, että hänellä on vain kassillinen kirjaston kirjoja. Entistä kiukkuisempana hän sihisee, - Suu tukkoon! - Minä en halua jäädä taas yksin! Kartat pitäisi päivittää, anelee navigaattori oven pamahtaessa kiinni. Kahvit katetaan ulos ja ystävättäret kertovat viimeaikaisista kokemuksistaan. - En ole koskaan törmännyt eläimeen enkä poliisiinkaan. Itse asiassa en ole koskaan ennen nähnyt kettua ilmielävänä, päättää Irja kertomuksensa. - Enkä minä ole kuullut ketun puhuvan! Ajattelin, etten kerro kenellekään enää, kun näin sen poliisin pitävän minua tärähtäneenä. Kun olin leipomassa, aloittaa Mirja selontekonsa. - Mitä jos lähdettäisiin tansseihin, ehdottaa Irja tajuten ketun tarkoitusperät Mirjan tarinan päätteeksi. - Tukka pitäisi laittaa. Hetkinen, juhannussaunaan ainakin mennään! Tulethan sinä? 19

20 - Totta kai! En tajunnut tuoda saunakaljaa. Oikeastaan sekin on navigaattorin syytä. Kai täällä on vielä joku kauppa auki? Kaupassa on tungosta ja väkisinkin siellä törmää tuttuihin ja Irjalle vielä tuntemattomiin Väänäseen ja oikeaan kettutyttöön, joka kettujen puutteessa suojelee lähialueen kanoja. - Minä otan vissyä. Herttinen sentään, kun näitä on sen seitsemää sorttia, alkaa Mirja jarrutella. - Vissyä! Älä ainakaan sitruunanmakuista ota, Väänänen nappaa Mirjalta pullon ja nappaa myös Mirjan syliinsä laulaen miehekkäällä äänellään nuotilleen, - Vaan pyöritä, lennätä pellavapäätä sä kiiltävänappinen.. He ehtivät ottaa pari valssiaskelta, ennen kuin törmäävät tuttuun poliisiin. Tanssi loppuu siihen paikkaan. Väänänen koppaa ensimmäisen käteensä osuvan korin ja lähtee määrätietoisesti kassalle. 20

21 Väänänen on arvonsa tunteva yleisyrittäjä, entinen taksi. Univormussaan hän oli Mirjan mielestä komea. Pientä vispiläkauppaakin heillä oli ajat sitten, kun molemmat olivat vielä naimisissa. Sitten Väänänen oli koulukyytinä ajanut ojaan talviliukkailla ja lopetti ajamisen siihen paikkaan. Huhut perättömät alkoivat kiertää ja Väänänen on elättänyt itsensä sen jälkeen kaikilla hanttihommilla. Yrittäjänä hän on saanut kaikki viranomaiset peräänsä. Nytkin on haaste käräjille vetämässä hänen ammatistaan. Väänänen ei hae avustuksia sun muita ja siksi soisi viranomaisten osoittavan vastavuoroisuutta. - Täällähän on tuttuja! Päivää taas, tervehtii konstaapeli Repo muka yllättyneenä Irjaa ja yllättyy oikeasti huomatessaan Mirjan olevan tämän seurassa, - Kas toinenkin asiakas, päivää vaan! - Minäpä otan Sandelsia, tinanapit ovat alkaneet kiinnostaa, yllättää Irja itsensäkin keimailemasta. 21

22 - Kai neiti muistaa, että jos et ota, et aja, opastaa poliisimies. Hahaaa tuota en ole kuullutkaan, nauraa Irja hermostuneesti. Konstaapeli Repo tuntee punan nousevan poskilleen. Hän nappaa sitruunanmakuisen vissypullon ja paljastaa, ettei törmännyt Irjaan sattumalta. - Teiltä oli jäänyt radio auki. Kettu ei kun akku voi tyhjentyä. Hän ei ole ollenkaan tyytyväinen suoritukseensa. Hän huomasi tutun auton marketin pihassa ja ajatteli tilaisuutensa tulleen. Navigaattori järjesti oikeaa asiaakin laulamalla uhittelevalla äänellä: - Nainen, poliisi ja taksi, ei niitä koskaan tarvitessa nää. Mutta törmääminen aamuiseen kettutanttaan sekoitti hänen sanansa ja suunnitelmansa. Hän ei joka päivä pyytänyt asiakkaita treffeille, eikä yleisö auttanut ollenkaan. Yleisöä oli itse asiassa enemmänkin. Juomakorien välissä on koko ajan piileskellyt ruuhka-apulainen, joka oli pantu väijymään Väänästä. Kassalle ei goottitytön meikeillä ollut asiaa. Loukattu mieli ja tilaisuus on tekemässä hänestä varkaan, kun Irja säikyttää tytön kuiskaamalla, - Jos et ota, en käräytä sua. Paluumatkalla Irja ei malta olla kysymättä, - Kukas se hurmuri oli? Ja osti korillisen Muumia! Varmaan liudalle lastenlapsia. - Väänäsellä ei ole lastenlapsia. Mitähän metsien miehet sanoo, kun kaljan sijasta Väänäsellä onkin Muumilimua, tokaisee Mirja kiusaantuneesti eikä Irja kysele enempiä. 22

23 Irja, joka tietää kaiken yrteistä kiitos lukuharrastuksensa - loihtii saunaan tuoksuja ja ruumiin sekä mielen kirkastavia suoloja pihapiiristä. Vilvoitellessaan naiset kuulevat navigaattorin laulavan Urjalan taikayötä. Suunnitelmat uhkaavat kaatua ikivanhaan ongelmaan: ei ole mitään päälle pantavaa. Kettu oli ehtinyt kelpuuttaa aamulla kaksi asua, jotka se oli levittänyt sängylle Ystävättäret käyvät lattialla olevan ei-kasan läpi päätään pudistellen. Naisten on pakko myöntää, että ketulla on silmää, vaikka koltut ovatkin yöpaitoja. Kun eteisen vaatepuussa roikkuva kettustoola näyttää iskevän silmää, Mirja päättää ottaa senkin mukaan. Niinpä Navigaattori saa lopulta seurakseen kaksi tai kolme - hehkeää kesäyön kuningatarta autoon, jossa se on mekastanut ja hoilottanut kaikki ruokottomatkin laulut yksin ollessaan. 23

24 - Nyt sinä pidät navigaattori suusi kiinni. Alapa miettiä mitä noille kirjaston kirjoille tehdään, on sinun syysi että ne edelleen ovat palauttamatta. - Kaikenlaisia vempeleitä niitä onkin, mutta kyllä olen iloinen kun tämä Navigaattorisi toi sinut minun luo. Yksin olisin muuten istunut juhannusaattoiltaa, säälii Mirja navigaattoria. - No niin olisin minäkin mököttänyt kämpässäni ja tuskaillut kun kukaan ei ole chatissa. Isänkin poismenosta on jo viisi kuukautta - eikö se riitä suruajaksi, myöntää Irjakin ja kerää rohkeutta sanomalla, - Nyt pidetään hauskaa korkojen kanssa! Navigaattori ei malta olla hiljaa nytkään, - HAA, just,just - kuulin ensimmäistä kertaa asiaa daamien suusta! Usvaa putkeen Irkku ja keula kohti tanssilavaa! - "Rantalava, juhannus, hanurista valitus, kaikuu järven pintaa illan kuulaus" Juhannustanssit 24

25 Neljäs näytös Viimein valssi 25

26 Lavatansseissa on koko pikku kylä. Kansassa käy kohahdus, kun koulun kanslistikin on tullut tansseihin yöpaidassa ja kettustoolassa. Irjalla riittää tanssittajia mm. nuor. konstaapeli Repo. Jäätyään yksin seinäkukkaseksi Mirjan rohkeus pettää. Lisäksi Irjan säikyttämä kojoottityttö katsoo häntä tai pikemminkin hänen häntäänsä murhaavasti. Mirja lähtee vilvoittelemaan. Tyttö seuraa, mutta porhaltaakin Mirjan ohi kohti Väänäsen putiikkia. Yksi jos toinen hakee rohkaisua Väänäsen putiikista. Isä Väänänen pitää tarjoiluillaan huolen, että poika Väänäsellä, joka peri taksiluvan, riittää kuskattavaa. Mirja tuntee moraalista närkästystä ja jää pensaikkoon kuuntelemaan, mitä tapahtuu aikomuksenaan tehdä rikosilmoitus viinan myynnistä alaikäiselle. Eniten Mirjaa kaivelee, että tuon ryökäleen katse pehmitti hänen polvensa kaupassa. Mutta nyt hyväkäs istuu näreikössä kännikalojen kanssa. Mirjaa ei näin nöyryytetä! 26

27 Hän huomaa aamuisen konstaapelin ja Irjan ja vinkkaa heidät mukaansa todistajiksi. Salakuuntelijoille valkenee isä Väänäsen olevan kärsivällinen kuuntelija. Puhtaalla maalaisjärjellä ja vajaan 60 vuoden kokemuksella, tämä tietämättään harjoittaa ratkaisukeskeistä terapiaa. Kuunneltuaan erästä isäntää, Väänänen kiertää korkin kiinni, - Nyt menet heti pyytämään Eevalta anteeksi. Ja saat olla tyytyväinen, jos tuo sua vielä kattelee! Goottitytölle hän tarjoaa toisesta pullosta ja sanoo aikansa kuunneltuaan tytön puhumattomuutta, - Annas mullekin suunvuoro. Leikki leikkinä. Niin se on Susanna, että jokaisen on itse keksittävä, mitä haluaa. Et sinä voi kädet ristissä tai nyrkissä - odotella, että sua tultaisiin kotoa hakemaan. Ei täällä kuule ole helppoa olla, voin sanoa kokemuksesta! Pyrit johonkin kouluun. Sitten, kun sulla on ammatti, minä tarjoan siitä pullosta, jossa on prosentteja! - Samat sanat tälle rouvalle! Täällä pensaassa! Ja minä tarjoan, 27

28 kettu huudahtaa samalla kun loikkaa Mirjan kaulasta. Hännän heilautuksella kivelle ilmestyy jokaiselle kuplivaa juomaa hienoissa jalkalaseissa. - Jumaliste, minä taidan seota. Nyt olisi kulaus tarpeen ja ehkä pieni juttelutuokio Väänäsen kanssa, miettii konstaapeli epäuskoisena. - Pohjanmaan kautta! Rohkaisuryypyt! Jos nyt joku muukin teistä, kuin Väänänen keksii toivoa jotakin, toive toteutuu, lupaa kettu maljapuheessaan. - Minä juovun jo Mirja-rouvan läheisyydestä, virnuilee Väänänen. - Oli ihan unohtua, että lasit pitää viskata olan yli, lisää kettu vielä. Huomattuaan Susannan katseen se vakuuttaa, - Luota minuun, ei jää jälkiä luontoon! Mitä lie juomaa kettu tarjoili, se samalla juovutti sekä selvitti ajatukset. Naiset empivät heittää lasejaan olan yli, mutta uskaltautuvat sitten, kun kilinää ei kuulukaan. Lasit katoavat niin kuin ilmestyivätkin. - Eiköhän ole aika sulkea putiikki. Tuli tuosta ketusta ylivoimainen kilpailija. Mitäs Mirjalla on mielessä, kyselee Väänänen ensimmäisenä puhekyvyn saaneena. - Sinä, sinä senkin. Mitä sinä itse toivoit?, kursailee Mirja. - En kerro, mutta nähdä sinut yöpaidassa, oli enemmän kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa, toteaa Väänänen rehellisesti. Irja sitä vastoin menee suoraan asiaan ja kuiskaa Timolle, (He ovat heti ensimmäisen tanssin aikana tehneet sinunkaupat.) - Minä en kerro mitään, vaikka laittaisit rautoihin - Lain nimessä, olet pidätetty, kuuluu käheä vastaus. 28

29 Väänänen koppaa yksintein Mirjan kainaloonsa. Kun Mirja kallistaa päänsä miehen olkapäälle, kettu vinkkaa kojoottitytölle: - Mission impossible suoritettu. Minua ei enää tarvita täällä. Ehostuksestasi sanoisin, että sinulla on hieman liikaa aloittelijan innostusta. - Älä lähde, minulla olisi yksi pyyntö, yllättää Susanna ketunkin. Kettu kuuntelee ja nyökkäilee, lipoo huuliaan. Se lupaa järjestää asian, kun aika on kypsä. Sitten se lähtee jolkottelemaan tiehensä. Parkkipaikalla se kuulee itkunsekaista jollotusta. Ääni on tutun kaverin. - Yksin täytyy maate mennä, yksin täytyy nukuu, itkee navigaattori. - Johan on täystyöllistetty juhannus, miettii kettu ja vastaa, - Mua lemmitkö vielä, oi Kustaa? Onko rakkautes ruastumaton, vastaa kettu. - Niin sanoi se kettu ja minä olin valloitettu, huokaisee navigaattori. Kettu huomaa kirjakassin ja alkaa kertoa Yöttömän yön tarinoita, jotka Navi nauhoittaa. Ensimmäinen tarina on Laulu tulipunaisesta hännästä. 29

30 Navigattoria ja kettua ei sovi häiritä, vaan seuraamme onnensa löytäneitä päähenkilöitämme. Kojoottityttö tarjoaa seurueelle venekyydin ja aukaisee jo toisen kerran suunsa, - Ette nyt naura mulle, mutta tätä mä rakastan. Tätä järvee, noita mettiä. Tätä hiljaisuutta. Täällä mä tykkään olla. Kuin vastaukseksi kuuluu juuri silloi veden yli Maailma on kaunis (IRWIN, V.SALMI), johon tarina päättyy. 30

31 Jatkuu 31