Suomen Migreeniyhdistys ry 2/2009

Transkriptio

1 Suomen Migreeniyhdistys ry 2/2009

2 Päänsärkyä? Mieti migreeniä GEN-09-FIN-1762-J Kanava migreenin hyvään hoitoon Kannattajajäsenemme: Yhteyshenkilöt alueilla Alavus: Seija Jokela Hankasalmi: Senja Härmä , Joensuu: Kouvola: Kuopio: Maila Immonen, Lapsiperheiden vertaistuki Anitta Tähti-Niemi, Saila Vepsäläinen, Lapsiperheiden vertaistuki Lahti: Riikka Vierumäki Lappeenranta/ Imatra: Riitta Nikulainen , Oulu: Marja-Leena Kinnunen Pori: Eija Lindroos , Rauma: Tuija Uusluoto Salo: Seinäjoki: Leena Kanerva , Marja Vainio, Turku: Hilkka Kettinen Vantaa: Rita Pöllänen , Varkaus: Sirpa Jyräs-Ikonen, ,

3 Toimisto: Sähköttäjänkatu 2 B, Helsinki Internet: Puhelin: Sähköposti: migreeni@migreeni.org Toimisto avoinna ma pe klo 10 14, heinäkuussa suljettu. Toiminnanjohtaja Matleena Helojoki , matleena.helojoki@migreeni.org Puhelinneuvonta Migreeniyhdistyksen neuvontapuhelin keskiviikkoisin 8 12 tai Tarkista päivystysaika vastaajasta. neuvonta@migreeni.org. Tukipuhelin sarjoittaista päänsärkyä (Hortonin neuralgia) sairastaville Myös sähköpostilla: hortontuki@migreeni.org. Tukipuhelin hemiplegistä migreeniä sairastaville Mirva Vähäsalo, p Hallitus Sirpa Asko-Seljavaara, puheenjohtaja, sirpa.asko-seljavaara@eduskunta.fi Jukka Arajärvi, Espoo Hanna Harno, Espoo Birgitta Huurre, Turku Hilkka Kettinen, Turku Marja-Leena Kinnunen, Oulu Riitta Nikulainen, Imatra, varapuheenjohtaja Rita Pöllänen, Vantaa Päivi Hölttä, Helsinki, varajäsen Anneli Kiljunen, Lappeenranta, varajäsen Jäsenmaksu Suomen Migreeniyhdistys ry Migränföreningen i Finland rf Vuoden 2009 jäsenmaksu on 19. Sisältö Päänsärky-lehti Yhteystiedot 4... Puheenjohtajan palsta 5... Uutisia meiltä ja muualta 6... Lasten migreeni 8... Päänsärkypotilas kuvantamistutkimuksissa Päänsärky ja botuliinihoito Päänsärkypotilas hammas lääkärin vastaanotolla Pessi, uusi Hortonin neuralgiaa sairastavien yhteyshenkilö Migreeniyhdistys pitää sinut ajan hermolla Herkuttelu kuriin näillä vinkeillä Poimintoja tiedemaailmasta Milloin kuvantamistutkimuksia trigeminaalista autonomista päänsärkyä (trigeminal autonomic cephalalgia, TAC) sairastavalle? Astronautteja vaivaava päänsärky Tonabersat uusi lääke mahdollisesti tulossa migreenin estoon Ubikinoni migreenin käypä hoito -suosituksessa Otsankohotus vähentää migreeniä Kirjoita oma tarinasi vertaistuesta! Euroopan Migreenijärjestöjen yhteinen kysely päänsärkyjen hoidosta Minun tarinani Päätoimittaja: Matleena Helojoki Taitto: Leena Kanerva Ky, Paino: Mynäprint Oy, ISSN: Kansikuva: Sirpa Värälä Tapahtumakalenteri Palveluhakemisto Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

4 Botoxia ja genetiikkaa Plastiikkakirurgina tunnen hyvin botoxin käytön indikaatiot kasvoryppyjen silottamiseksi. Botoxinjektio on vaaraton, mikäli sen antaa asiaan koulutettu lääkäri. Plastiikkakirurgian ohella botoxia on käytetty vaikeiden neurologisten spasmitilojen (lihaskouristustilojen) laukaisemiseksi. Botoxin vaikutus kasvojen lihaksistoon häviää noin puolen vuoden kuluessa, joten pysyvän halvauksen vaaraa ei ole. Miten botox-injektio kasvoihin voisi vaikuttaa migreeniä parantavasti? Migreenikohtaushan laukeaa määrätyistä triggereistä. Mahdollista on, että otsan rypistely tai muu murheellinen ilme voisi toimia triggerinä? Injektion antajan tulisi kuitenkin olla toimenpiteeseen perehtynyt lääkäri, mielellään neurologi. Hoito on kallista, joten kannattaa ensin neuvotella oman hoitavan lääkärinsä kanssa hoidon hyödyistä. FIMM:n (Institute for Molekular Medicine Finland) viime vuoden vuosikertomus ilmestyi. Siinä kerrottiin kahdesta migreenin genetiikkaa valottavasta tutkimuksesta. Kun tutkimus etenee, saattaa migreenin hoito tulla mahdolliseksi geeniterapiaa käyttäen? Hyvää syksyä ja paljon oireettomia päiviä teille rakkaat Migreeniyhdistyksen jäsenet toivottaen, Sirpa Asko-Seljavaara puheenjohtaja kansanedustaja sosiaali- ja terveysvaliokunnan vpj. Pääkirjoitus Kuva: Eduskunta 4 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

5 Uutisia meiltä ja muualta Sinulle on viesti! Oletko jo huomannut, että pääset lukemaan kaikki vanhat Päänsärky-lehdet netissä? Migreeniyhdistyksen jäsennumerollasi pääset kirjautumaan jäsensivuille. Siellä on sinulle viesti, joista 4. Euroopan Migreenipäivä Migreeniyhdistys Suomi24.fi:ssä Blogit ja chatit ovat monelle keski-ikäisellekin vielä kokeilemattomia verkkomaailman ihmeitä, joita sanotaan yhdessä sosiaaliseksi mediaksi, ihmisten itse tuottamaksi nettimaailmaksi. Blogeissa ihmiset kertovat omista ajatuksistaan ja tapahtumistaan ja toiset voivat osallistua niihin kommentoimalla. Chatissa taas keskustellaan jostakin aiheesta niin, että keskustelu päivittyy on-line eli heti kun kirjoittaja painaa lähetäkuvaketta. Yhteiseksi yläkäsitteeksi näille voi antaa kaikille tutun käsitteen vertaistuki. löydät tien sekä Päänsärky-lehtiin että vinkkipalstalle. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana vinkkipalstan kokoamisessa. Uusia vinkkejä otetaan vastaan! Euroopan Migreenipäivää vietetään virallisesti 12.9., joka tänä vuonna osuu lauantaipäivälle. Suomessa järjestetään viikon päätilaisuus 9.9. Oulussa. Tilaisuudessa puhuvat lääninlääkäri Hannele Havanka ja ylilääkäri Marja Repo-Outakoski. Tarkemmat tiedot löydät tämän lehden Tapahtumakalenterista. Netissä on useampia päänsärkyihin liittyviä keskustelupalstoja. Mm. suomi24.fi -palvelun Terveys-osassa on pitkään pyörinyt migreeni-keskustelu, jossa tätä kirjoitettaessa oli yli viestiä. Tähän palstaan liitetään syksyllä kahdeksi kuukaudeksi asiantuntijapalvelu, jossa Migreeniyhdistyksen edustaja kerran viikossa vastaa kysymyksiin. Lääkäreitä emme potilasyhdistyksessä ole, mutta monenlaiset päänsärkyihmisen arkeen liittyvät kysymykset ovat tuttuja. MSD Finland tukee palvelun toteutumista. Käy kanavalla! Uudet esitteet netissä Migreeniyhdistyksen nettisivuilla > esitteet on taas kaksi uutta esitettä: Neurologian erikoislääkäri Marja Repo-Outakosken kirjoittama Kolmoishermosärky ja dosentti Aki Hietaharjun ja Pessi Aro-Viidanojan Sarjoittaisen päänsäryn omahoitoopas. Syksyn aikana ilmestyy LT Hannan Harnon Hemipleginen migreeni. Painettuja esitteitä voi tilata internetin kautta, sähköpostilla tai puhelimella Useamman kappaleen lähettämisestä perimme posti- ja käsittelykulut. Esitteitä voi tulostaa myös mustetta säästävässä pdf-muodossa. Sähköpostit ja osoitteet kuntoon Yhdistyksen jäsenien joukossa on todennäköisesti vielä monta, joiden sähköpostiosoitetta ei ole jäsenrekisterissämme. Pidämme nykyisin yhteyttä myös sähköpostilla. Jos hankit uuden sähköpostin tai postiosoitteesi muuttuu, Kiitos kirjasta! muistathan päivittää sen myös Migreeniyhdistykseen. Helpointa se on -jäsensivuilla tai yhteydenottolomakkeella tai sähköpostilla Voit myös soittaa sinkin, Voit myöhästyä ja hermostua, tai vain myöhästyä, Jos joku heittää roskat ulos ikkunasta, siirry pois alta ja Luonnonmukainen tarkoittaa muutakin kuin ruokaa. Jonakin päivänä vielä ehdin lukea, mitä otsikoiden alle on kirjoitettu... MH Kilpailu Let s Slogo: Logo ja slogan Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuodelle Euroopan Komissio on antanut eurooppalaisille kansalaisjärjestöille tehtäväksi järjestää kilpailun virallisen logon ja sloganin valitsemiseksi tulevalle Euroo- Kiitos sille tuntemattomalle, joka ilman lähettäjän tietoja on postittanut Migreeniyhdistyksen toimistolle Charlotte Davis Kasl n Elämänilon kirjan (Karisto, 13. painos 2005). Jo väliotsikot tekevät hyvälle mielelle, minuun vetosivat mm. seuraavat: Käsitys on käsitys on käsitys... mutta asia voi olla toipan vapaaehtoistoiminnan teemavuodelle Eurooppalaiset vapaaehtoisjärjestöt järjestävät kansalaisille avoimen kilpailun, jotta vuodelle 2011 löydettäisiin mielenkiintoinen visuaalinen ilme. Kilpailu on avattu osoitteessa eu. Logo- ja sloganehdotukset on lähetettävä välisenä aikana. Lisätietoja Anitta Raitanen, , Kansalaisareena Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

6 LT Kati Ahonen Postitalon lääkäriasema, Helsinki Lasten migreeni yleinen sairaus, jota voidaan hoitaa tehokkaasti Toistuvat päänsäryt ovat lapsilla ja nuorilla hyvin yleisiä. Useammassa tutkimuksessa on todettu, että noin 50 %:lla lapsista esiintyy toistuvaa, häiritsevää päänsärkyä ja satunnaista päänsärkyä jopa tätä useammalla. Migreeniä sairastaa ikäryhmästä riippuen noin 10 % kouluikäisistä lapsista. Ennen murrosikää migreeni on yhtä yleinen tytöillä ja pojilla tai jopa hieman yleisempi pojilla, mutta murrosiässä ja sen jälkeen tavallisempi tytöillä. Pojilla migreeni alkaa usein nuorempana kuin tytöillä, ja kohtaukset saattavat jäädä pois iän myötä useammin kuin tytöillä. Varsin usein lapsena alkanut migreeni-oireilu säilyy kuitenkin läpi elämän. Tutkimusten valossa näyttää siltä, että migreeni on kaikissa ikäryhmissä yleistynyt viimeisten vuoden aikana. Migreeni vaikuttaa monelta osin lapsen elämään, aiheut taa lapsellekin huomattavaa toimintakyvyttömyyttä, poissaoloa koulusta ja harrastuksista sekä vaikuttaa kaverisuhteisiin. Sen vuoksi hyvä kohtausten ennaltaehkäisy säännöllisillä elämäntavoilla ja kohtausten hoito tehokkaalla lääkityksellä on tärkeää. Migreenin oireet lapsilla Migreenioireet lapsilla ja nuorilla ovat varsin samankaltaisia kuin aikuisillakin. Kohtausten aikana esiintyy kovaa, usein sykkivä päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, silmien valoherkkyyttä sekä ääniherkkyyttä. Lapsi hakeutuu mielellään makuulle pimeään, rauhallisen tilaan. Kohtauksen kesto on lapsella kuitenkin usein aikuista lyhyempi (1 72 h sisältäen jälkiunen). Kipu ei myöskään aina ole yhtä selvästi toispuoleinen kuin aikuisten migreeniin liittyen. Noin kolmasosalla lapsista päänsärkyä edeltää aura-oire, tavallisimmin näköhäiriö. Lähes puolella saattaa esiintyä mielialan muutoksia migreenikohtausta edeltävästi, esimerkiksi poikkeavaa väsymystä. Migreenikohtauksen tavallinen kesto ilman hoitoa on noin 4 12 tuntia. Nuoremmilla lapsilla kesto on usein lyhyempi ja myös oireet lievempiä verrattuna vanhempiin lapsiin. Tavallinen migreenikoh tausten esiintymistiheys on 1 2 kertaa kuukaudessa, mutta monella kohtaukset saattavat toistua parikin kertaa viikossa. Päivittäin esiintyvä päänsärky ei kuitenkaan koskaan ole yksinomaan migreeniä. Monilla migreenipotilailla esiintyy myös muunlaista, esim. jännitystyyppistä, päänsärkyä. Usein lapsikin oppii erottamaan erilaiset päänsärkytyypit toisistaan. Tunnistamisella on tärkeä merkitys päänsäryn oikean hoidon toteuttamisessa. Migreenin diagnostiikka Migreenin ajatellaan johtuvan aivojen hermosoluissa ja välittäjäaineissa tapahtuvista ohimenevistä sähköisistä ja kemiallisista muutoksista, jotka aiheuttavat kohtauksellisen päänsäryn. Migreenin diagnostiikkaa varten ei ole olemassa erityistä testiä, esim verikoetta, vaan diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin sekä muiden päänsärkyä aiheuttavien tilojen poissulkuun. Lääkärin tekemä huolellinen terveystarkastus riittää yleensä, eikä laboratoriokokeita tai pään kuvantamistutkimuksia tarvita. Lisätutkimuksia tehdään silloin, jos kliinisessä tutkimuksessa tulee esiin jotain poikkeavaa tai lapsen kasvu- ja kehitys ei etene johdonmukaisesti. Kuvantamistutkimuksia voidaan tarvita myös jos lapsella esiintyy päänsäryn lisäksi tajunnanhäiriöitä, kouristuksia, muutoksia luonteessa, muutos päänsäryn tyypissä tai vastikään alkaneita hyvin voimakkaita päänsärkyjä. Puolen vuoden seurantaaika on migreenin diagnostiikassa yleensä riittävä, jotta voidaan todeta lapsen yleisvoinnin olevan hyvän ja kehityksen jatkuvan normaalina. Kohtaustiheyteen vaikuttavat tekijät Migreeni on voimakkaasti periytyvä sairaus, joten yleensä kaikkia kohtauksia ei optimaalisilla elämäntavoillakaan saada kokonaan pois. Elämäntavoilla on kuitenkin huomattava merkitys siihen kuinka tiheästi kohtauksia esiintyy (taulukko 1). Elämäntapojen säännöllistämisellä saadaan yleensä merkittävästi vähennettyä kohtausten esiintymistä. Myös huolet lapsen elämässä tai stressi koulussa saattavat aiheuttaa lisääntyviä kohtauksia. Tavallisia kohtauksia aiheuttavia tekijöitä (ns. triggereitä) 6 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

7 Lasten mi Nestemäinen lääke imeytyy nopeammin kuin tabletti ja peräpuikko hitaammin kuin tabletti. ovat väsymys, kirkkaat tai vilkkuvat valot, aterian väliin jääminen ja muut verensokerin vaihtelut, stressi, jännitys tai sen laukeaminen, voimakkaat hajut ja kova meteli. Jos lapsi pystyy tunnistamaan jonkin toistuvasti kohtauksia aiheuttavan tekijän, kannatta sitä pyrkiä välttämään. Ruoka-aineet ovat varsin harvinaisia triggereitä lapsen migreenin taustalla. Tavallisimpia potentiaalisesti migreeniä aiheuttavia ruokaaineita lapsilla ovat suklaa, voimakkaat juustot ja sitrushdelmät. Lisäaineet kuten makeutusaine aspartaami ja lihajalosteiden nitriitit saattavat aiheuttaa päänsärkyä. Runsas kola- tai muiden kofeiinijuomien käyttö voi aiheuttaa tottumista ja päänsärkyä silloin, jos käyttöön tulee tauko. Myös jäätelö voi aiheuttaa päänsärkyä kylmän laukaiseman verisuonia supistavan vaikutuksen vuoksi. Lapsen ruokavalion rajoittamiseen migreenin tai muiden päänsärkyjen vuoksi kannattaa kuitenkin suhtautua hyvin varauksella, sillä monipuolinen ruokavalio on tärkeä normaalin kasvun ja kehityksen kannalta. Lasten migreenin hoito Migreenin hoito voidaan jakaa lääkkeettömään ja lääkkeelliseen hoitoon. Lääkkeettömään hoitoon kuuluvat kohtausten ennaltaehkäisy säännöllisillä elämäntavoilla ja välttämällä laukaisevia tekijöitä. Lisäksi voidaan käyttää erilaisia biopalaute- ja rentoutushoitoja sekä akupunktuuria, mutta näitä on Suomessa valitettavan huonosti saatavissa. Kohtauksen akuuttihoidossa le po rauhallisessa, pimeässä huoneessa on tärkeää. Levosta huolimatta migreenin lääkehoito on kuitenkin yleensä tarpeen. Lääke tulisi mielellään ottaa heti kohtauksen ensioireisiin, riittävän suurella annoksella ja hyvin imeytyvässä muodossa. Nestemäinen lääke imeytyy nopeammin kuin tabletti ja peräpuikko hitaammin kuin tabletti. Suomalaisten asiantuntijoiden tekemä Lasten päänsärkyjen Käypä hoito -suositus suosittaa lasten ja nuorten migreenikohtausten hoitoon parasetamolia (15 mg/kg; maksimi annos 60 mg/kg/vrk) tai ibuprofeenia (10 mg/kg; maksimi annos 40 mg/kg/vrk). Tulehduskipulääkkeistä myös naprokseenia käytetään paljon lasten migreenin hoidossa (alle 50 kg painaville 10 mg/kg/vrk). Tulehduskipulääkkeiden liian tiheää käyttöä kannattaa välttää. Kaksi kertaa viikossa toistuva käyttö voi jo itsessään aiheuttaa kroonistuvaa päänsärkyä. Migreenin täsmälääkkeet, ns. triptaanit, ovat jo pitkään tuoneet avun aikuisille migreenipotilaille. Lapsilla tutkimuksia erilaisten triptaanien vaikutuksista on vielä tehty varsin vähän. Sumatriptaani-nenäsumute on todettu tehokkaaksi lasten migreenin hoidossa ja sillä on myyntilupa Suomessa yli 12-vuotilaille (10 mg:n annos). Lääkärin harkinnan mukaan sitä voidaan käyttää myös nuoremmille lapsille. Muista triptaaneista on käyttökokemusta lapsilla vielä vähän. Olen omassa väitöskirjassani tutkinut sumatriptaani-nenäsumutteen lisäksi ritsariptaania yli 6-vuotiailla lapsilla. Tulokset olivat lupaavia eli ritsatriptaani oli tehokas ja turvallinen lääke tutkimukseen osallistuneilla lapsilla. Sillä ei ole myyntilupaa alle 18-vuotiaille, mutta harkinnan mukaan sitäkin voidaan kokeilla, jos muut lääkkeet eivät auta riittävästi. Jos lapsella on hankalia, elämää häiritseviä kohtauksia 2 3 kertaa kuukaudessa, voidaan harkita estolääkityksen aloittamista. Tällöin päivittäistä lääkitystä jatketaan usein noin 6 kk ajan, jos lääke tuntuu tehokkaalta. Estolääkityksen teho tulee esiin pikkuhiljaa ja sitä kannattaakin käyttää ainakin 6 12 viikkoa ennen kuin sen tehoa arvioidaan. Monia erilaisia lääkeaineryhmiä on kokeiltu migreenin estolääkkeeksi. Tavallisin Suomessa käytetty estolääke on beeta-salpaajiin kuuluva propranololi (0,5 2 mg/kg/ vrk). Viime aikoina lupaavia tuloksia maailmalla on saatu topi- ramaatista myös lasten migreenin estossa. Käyttökokemusta siitä on lapsilla kuitenkin vielä vähän, ja topiramaatilla on myös merkittäviä sivuvaikutuksia, joten käyttöön pitää suhtautua harkiten. Huolimatta siitä, että migreeni on usein hankalaoireinen ja elämää kuormittava sairaus, on myös lasten migreeniin tullut lisää hoitomahdollisuuksia. Useimmiten elämäntapojen säännöllistämisellä ja erilaisia hoitovaihtoehtoja kokeilemalla päästäänkin hyvään hoitotasapainoon. Lähdekirjallisuus: Lasten päänsärky Käypä hoito -suositus (Duodecim 2003). Kati Ahonen. Study of sleep and evaluation of sumatriptan and rizatriptan in the acute treatment of migraine in children and adolescents. Yliopistopaino Taulukko 1. Migreeniä sairastavan lapsen ja nuoren elämäntavat Säännöllinen ruokailu erityisesti aamiainen Riittävä juominen yli litra vrk:ssa Riittävä uni min. 8 tuntia yössä Päivittäinen ulkoilu Riittävä fyysinen aktiviteetti Tv:n katselua ja tietokonepelejä maltillisesti Altistavien tekijöiden välttäminen Silmien suojaus auringolta aurinkolasit Rentoutuminen ja stressin hallinta Niska- ja hartiaseudun lihasjännityksen välttäminen Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

8 Timo Kallio, Dosentti Neuroradiologian erikoislääkäri Terveystalo Turku Aninkaistenkatu Onneksi olkoon, rouva! Teillä ei ole päässä mitään! Päänsärkypotilas kuvantamistutkimuksissa Useimmiten päänsärkypotilas ei tarvitse mitään kuvantamismenetelmiä. Kuitenkin neuroradiologisia kuvantamismenetelmiä tarvitaan joskus muiden sairauksien poissulkemiseksi. Erityisesti silloin kun potilaalla esiintyy ns. vaaran merkkejä, pitää lääkärin arvioida jatkotutkimustarve viipymättä. Kuvatamismenetelmät Aivojen tietokonetomografia (TT) on vanhin leikekuvausmenetelmä. Siinä röntgensäteiden avulla muodostetaan viipalekuvia vierekkäisiltä tasoilta. Se on edelleen hyvä menetelmä pään sisäisten verenvuotojen, aivoselkäydinnesteen kiertohäiriöiden (hydrocephalus), infarktien ja yleisimpien pään kasvainten osoittamisessa. Se on yleisesti helposti saatavissa, se on melko halpa ja ennen kaikkea nopea suorittaa. Pään tutkimuksista magneettikuvaus (MRI) on paras menetelmä, silloin kun päänsärkypotilaan aivojen kuvantamista on päädytty pitämään tarpeellisena eikä tutkimuksella ole päivystyksellistä kiirettä. MRI-kuvauslaitteessa potilas joutuu makaaman suhteellisen ahtaassa tunnelissa, mikä joistakin potilaista voi tuntua epämielyttävältä. Joskus harvoin tutkimus ei onnistu ilman rauhoittavaa lääkettä. Kuvauslaitteet pitävät myös kohtalaisen voimakasta meteliä, jonka kestämistä kuulosuojaimien käyttö ja musiikin kuuntelu helpottavat. Magneettikuvauslaite synnyttää kuvaushuoneeseen voimakkaan magneettikentän, joka toimii magneetin tavoin vetäen puoleensa monia erilaisia metalleja. Lisäksi magneettikenttä vaikuttaa haitallisesti erilaisiin elektronisiin laitteisiin. Sen vuoksi MRI-kuvausta ei yleensä voida suorittaa potilaalle, jolla on sydämen tahdistin, sisäkorvaproteesi tai vaikkapa sirpaleita kehon herkillä alueilla, metallihiukkasia silmässä taikka tietyntyyppisiä proteeseja tai verisuoniklipsejä. Vaikka magneettikuvauksesta ei tiedetäkään olevan haittaa sikiölle, useimmiten kuvausta ei tehdä odottavalle äidille ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, jos se voidaan turvallisesti siirtää myöhemmäksi. MRI-tutkimuksessa kuvataan yleensä aina 3 6 erillista kuvasarjaa. Sarjat eroavat toisistaan leikesuunnan, leikkeen paksuuden ja kontrastiominaisuuksen suhteen. Jotkut sarjoista on herkistetty esimerkiksi verenvuodon jälkitilojen näyttämiseen, toiset taas iskeemisten aivovaurioiden osoittamiseen. Koska kukin sarja kestää 2 6 minuttia, niin kokonainen pään MRI-kuvaus kestää yleensä minuttia. Kuvauksen aikana tulee pää pitää ehdottoman tarkasti paikallaan. Aivojen ja kaulan verisuonten kuvaamiseen on useita eri menetelmiä. TT- ja MRI-kuvauksissa on omat sovelluksensa verisuonipuustoa varten. Ultraäänitutkimuksessa käytettävä Doppler-menetelmä on hyvä menetelmä seulomaan kaulavaltimoiden ahtautumia kun taas katetriangiografia voidaan yhdistää valtimonsisäisiin hoitotoimenpiteisiin verisuonten epämuodostumien tai aneurysmien kohdalla. Mitä kuvauksissa voidaan nähdä? Rutiinikuvaukset näyttävät aivojen rakenteen. Jos pään sisällä on tilaaottava sairaus, se painaa aivokudosta, siirtää rakenteita normaalipaikoistaan ja aivojen deformoituminen on helposti osoitettavissa. Tällaisia muutoksia voivat aiheuttaa erilaiset kasvaimet ja verenvuodot sekä aivoselkäydinnesteen kiertohäiriö. Joskus muutos on niin pieni, ettei se vielä siirrä ympäröiviä rakenteita. Silloinkin se voidaan nähdä poikkeavan signaalinsa takia. Esimerkiksi vanhan vuodon jälkitila tai pieni subarachnoidaalivuoto voivat tämän vuoksi tulla havaituiksi. Usein sairaus voi muuttaa ainoastaan aivojen koostumusta. Aivoihin voi kerääntyä vieraita aineita, solukalvojen rakenne voi muuttua ja normaalisolut voivat korvautua arpimuutoksilla. Nämä kaikki aiheuttavat poikkeavan signaalin johonkin kuvatuista kuvasarjoista. Esimerkiksi aivojen paikallisesti lisääntynyt vesipitoisuus tulee herkästi näkyviin, kuten tulehduksissa tai hapen puutteessa. Aivo-veriesteen vaurioituminen saadaan esille tehosteaineen poikkeavana leviämisenä. Aivojen kehityshäiriöt voivat näkyä ainoastaan vähäisenä paikallisena kuorikerroksen paksuuntumisena. Poikkeavat verisuonet havaitaan virtausilmiön aiheuttaman signaalikadon avulla. Mitä kuvauksissa ei voida nähdä? Jos sairaus ei aiheuta aivojen rakenteeseen tai koostumukseen muutoksia, sitä ei voida havaita tavanomaisessa MRIkuvauksessa. 8 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

9 Aivojen häiriytynyt toiminta voidaan havaita tiettyjen pitkälle kehittyneiden erikoissarjojen avulla, mutta silloinkin kuvaus täytyy tehdä juuri silloin kun toiminta on poikkeuksellista. Jos sairauden oireet johtuvat esimerkiksi siitä, että reagointiherkkyys tietyille ärsykkeille on muuttunut, sitä ei voida nähdä kuvauksessa. Toisaalta kohtausten välisenä aikana tehdyssä kuvauksessa ei voida saada tietoa siitä, jos kohtauksen aikana esimerkiksi verenvirtaus joillekin alueille muuttuu tai toiminnassa on ohimeneviä muutoksia. Niinpä primaareita päänsärkyä aiheuttavia sairauksia (esimerkiksi migreeni, tensiopäänsärky, sarjoittainen päänsärky) ei voida osoittaa (diagnosoida) MRI-kuvauksella. Syy MRI-kuvaukseen onkin yleensä aina muun päänsärkyä aiheuttavan sairauden poissulkeminen. Niinpä voidaankin kuvauksen jälkeen onnitella potilasta: Onneksi olkoon, rouva! Teillä ei ole päässä mitään!. Migreeniin liittyvät aivomuutokset Päänsärkypot Useimmiten päänsärkypotilas ei tarvitse mitään kuvantamismenetelmiä. Uusissa tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että migreenipotilailla esiintyy aivojen valkean aineen muutoksia jonkin verran tavallista useammin. Kuitenkin tällaisia pesäkkeitä esiintyy hyvin yleisesti kaikilla MRI-kuvatuilla henkilöillä oireesta riippumatta, samoin oireettomillakin, joten valkean aineen muutosten näkyminen tai puuttuminen MRI-kuvassa ei lisää tai vähennä migreenidiagnoosin todennäköisyyttä päänsärkypotilaalla. Migreeni-infarkti on erittäin harvinainen komplisoituneen migreenin muoto, jossa aivoinfarktin katsotaan syntyvän suoraan aurallisen migreenikohtauksen seurauksena. Tutkimuksen mukaan suurimmassa riskissä ovat auraoireisesta migreenistä kärsivät. On arvioitu, että viimeisen vuoden kuluessa sairastetut näköauralliset migreenikohtaukset lisäävät nuorten naisten pikkuaivojen infarktiriskin 7-kertaiseksi verrattuna migreeniä sairastamattomiin naisiin. Mikäli he käyttävät samaan aikaan e-tabletteja ja tupakoivat, riski voi nousta jo 10-kertaiseksi. Suurin osa näistä harvinaisista migreeniinfarkteista on subkliinisiä, eli ne eivät aiheuta oireita ja niiden löytyminen on yllätys (sattumalöydös). Milloin kuvaukseen? Useimmiten päänsärkypotilas ei tarvitse mitään kuvantamismenetelmiä. Päänsäryn diagnoosi perustuu lähes täysin anamnestisiin tietoihin, jolloin neuroradiologisia menetelmiä tarvitaan satunnaisesti joidenkin sairauksien poissulkemiseksi (erotusdiagnostiikassa). Joissakin päänsärkytyypeissä on kuitenkin yksi kuvantamistutkimus tarpeen, koska vastaavankaltaisia oirekuvia voi esiintyä monissa muissakin sairauksissa. Tällaisia päänsäryn muotoja ovat esimerkiksi sarjoittainen päänsärky ja trigeminusneuralgia. Erityisesti kroonisen ja toistuvan päänsäryn kuvantamisessa aivokudoksen muutoksia todetaan harvoin. Tavallisimmat syyt, jotka johtavat pitkään jatkuneista toistuvista kohtauksista kärsivän päänsärkypotilaan kuvauksiin, ovat oirekuvassa tapahtuneet muutokset. Epätyypilliset piirteet, voimakas auraoire tai muutoin poikkeavat kohtausoireet ja neurologiset löydökset ovat kuvantamistutkimusten aihe. Samoin potilaat, joilla kohtauksettaisen päänsäryn alkamisikä on epätyypillinen (yli 50 vuotta), päätyvät herkästi kuvantamislaitteeseen. Tavallisimmin magneettikuvauksessa on päänsärkypotilas, jolla on päänsäryn lisäksi muita neurologisia tai yleisoireita. Jatkotutkimukset ovat tarpeen myös silloin kun päänsärky ei reagoi asianmukaiseen lääkitykseen. Akuutin päänsäryn selvittelyssä on tärkeintä poissulkea henkeä uhkaavat tilat. Jos vaaran merkkejä todetaan esitiedoissa tai statuksessa, käynnistetään jatkoselvittelyt. Osa vaaran merkeitä on siinä määrin rajuja, ettei niiden määrittäminen ole ongelma. Voimakas, äkisti alkava päänsärky (elämän ensimmäinen ja pahin) on aina huolestuttavaa, samoin jos päänsärkyyn liittyy tajunnanmenetyksiä taikka toistuvaa tai jatkuvaa oksentelua. Toisaalta myös jatkuvasti paheneva särky pitää selvittää, vaikka muita löydöksiä ei olisikaan. Jos tutkimuksessa tai anamneesissa tulee esille lisääntynyt riski verenvuodoille, kasvaimille tai verisuonitukoksille, tulisi päänsärkypotilaan aivot kuvata. Tällaisia voivat olla tietyt perinnölliset tilat, päänalueen vamma, tiedossa oleva pahanlaatuinen kasvain, endokrinologinen häiriö ja hyytymishäiriöt. Usein kuvauksen syynä on myös päänsäryn paheneminen ponnistaessa, yskiessä tai asennonmuutoksissa. Vaikka päänsärkypotilaan kuvauslöydös on usein onneksi normaali, pitää pää kuitenkin epäröimättä kuvata silloin, kun muut syyt kuin primaarinen päänsärky on lääkärin mielestä poissuljettava. Kuvantamisen usein unohdettu lisähyöty on potilaan kokema helpotus siitä varmasta tiedosta, ettei pään sisällä ole kasvainta tai muuta aivosairautta. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

10 Hanna Erjanti Neurologian erikoislääkäri Päänsärky ja botuliinihoito Botuliinipistoksia on käytetty jo yli 10 vuoden ajan erityyppisten päänsärkyjen hoidossa. Tietämys siitä, minkälaista päänsärkyä tulisi hoitaa botuliinilla, lisääntyy jatkuvasti eikä hoitotapa ole vieläkään löytänyt vakiintunutta muotoa. Päänsärkyä hoitavat neurologit ympäri maailman ovat yhteistyössä pyrkineet tunnistamaan botuliinihoidosta mahdollisesti hyötyvät potilaat. Tällä hetkellä alkaa olla selvää tutkimukseen perustuvaa näyttöä botuliinihoidon tehosta kroonisen migreenin hoidossa. Tällöin botuliinipistokset ensin lievittävät migreenikohtauksia ja vähitellen harventavat ja usein myös katkaisevat migreenikierteen. Hoitoja annetaan tällaisessa tilanteessa kolmen kuukauden välein 1 3 kertaa, jonka jälkeen hoitoa voidaan jatkaa tarvittaessa ylläpitohoitona. Lisäksi on löydettävissä selkeitä erityismuotoja, joissa botuliinin teho on kiistaton. Tällaisia ovat esimerkiksi migreenipotilaat, jotka kärsivät myös yöllisistä hampaiden narskuttamisesta. Tällöin purentalihasten rentouttaminen botuliinihoidolla, paitsi vähentää oleellisesti narskutusta, myös rauhoittaa huomattavasti migreeniä. Myös ns. silmiin liittyvä migreeni on uudelleen löytynyt, esimerkiksi päätetyössä jatkuva silmien siristäminen provosoi silmälihasten kiristymisen kautta migreeniä. Usein näillä potilailla löytyy myös otsalta pystyjuova merkkinä otsan jatkuvasta rypistämisestä. Tällöin silmien ympärillä ja otsassa olevien lihasten rentoutus botuliinilla helpottaa migreeniä. Hyvin monella migreenipotilaalla särkyoireet alkavat yläniskasta. Useimmiten tämä on migreenin ensioire, mutta joskus myös niskalihasten jännitysoireet aiheuttavat migreeniä. Jännitysniskassa eivät lihakset kuitenkaan yleensä ole krampissa, kuten usein arvioidaan, vaan kyseessä on enemmänkin tulehduksellinen ylirasitustilanne lihaksissa. Tutkimukset ovatkin osoittaneet selvästi, että botuliinihoidolla ei saavuteta tehoa tällaisessa tilanteessa, se saattaa jopa ärsyttää jo ennestään kivuliaita lihaksia. Toisaalta, jos niskassa voidaan todeta todellinen lihasten jännitystila ja rentouttamiskyvyn heikkeneminen, on botuliinihoidon teho erittäin hyvä. Usein tällöin on kyse ns. dystonisesta sairaudesta, jossa aivojen liikkeidensäätelykeskus virheellisesti säätää lihaksen perusjännitystilan liian voimakkaaksi. Tällöin lihaskiristys aiheuttaa päänsäryn lisäksi usein virheasentoja niskaan: niska saattaa pyrkiä esimerkiksi kiertymään toiselle sivulle tai pää vetäytyy herkästi taakse tai eteen tai hartia kohoaa lihaskiristyksen voimasta. Joskus potilas voi kokea hetkellisiä nykäyksiä niskan alueella tai hartioissa. Usein myös skolioosityyppinen selän virheasento liittyy tähän dystoniseen lihasjännityksen säätelyhäiriöön ja on siis myös hoidettavissa botuliinilla. Niskaoireiden lisäksi säätelyhäiriö saattaa ilmetä liiallisena silmien räpyttelynä, käden kramppaamistaipumuksena kirjoittaessa tai vaikka kasvojen nykinäoireena. Taipumus dystoniseen sairauteen kulkee usein suvussa. Jännitysniskaoireisto ja dystoninen lihasten rentouttamiskyvyn puutos voidaan usein erottaa lihassähkötutkimuksella, joka paljastaa, onko kyseessä todella jännittynyt lihas vai ylirasittunut lihas. Mikäli tutkimuksessa todetaan lihasten todellinen kiristyminen, voidaan samassa yhteydessä rentouttaa botuliinilla todetut lihaskiristykset ja siten hoitaa myös särkyoiretta. tuliinihoitoon löydettävissä selkeitä erityismuotoja, joissa botuliinin teho on kiistaton. 10 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

11 Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia järjesti maaliskuussa 2009 symposiumin, jonka teemana oli kipu. Hammaslääkärilehti 6/09 käsitteli aihetta kattavasti. Päänsärkypotilas hammaslääkärin vastaanotolla Hammaslääkäri kohtaa muutakin kuin hampaista johtuvaa kipua. Hän voi olla yksi tärkeä ammattilainen myös päänsärky- ja kasvokipupotilaan hoidossa. Pään alueen kipukirjosta hammaslääkäreiden hoitoon kuuluu vain pieni osa. Erotusdiagnostinen tietämys auttaa ohjaamaan kipupotilaita oikeaan hoitopaikkaan, kirjoittaa Apollonian tieteellinen toimittaja Päivi Hölttä Hammaslääkärilehdessä. Hän on haastatellut dosentti Markus Färkkilää, jonka mukaan migreeni on edelleen alihoidettu sairaus. Neljäsosalla on viikoittain kohtauksia, jotka haittaavat työ- ja toimintakykyä, sanoo Färkkilä haastattelussa. Yhtenä migreeniä laukaisevana tekijäryhmänä Färkkilä nostaa esille purenta- ja niskahartiaseudun ongelmat. Konkreettista hyötyä Kiitos hammaslääkärille! sanoo Hammaslääkärilehden haastattelema sairaanhoitaja Rita Pöllänen. Hänen vaikean migreenijaksonsa aikana kysymys purennasta nousi esille. Kipu oli jatkuvaa toispuoleisesti ohimolla ja korvan yläpuolella. Mietin, saako migreenikipu minut puremaan hampaita yhteen, vai teenkö niin muuten vain. Lapsena purentaa oli hoidettu, mutta lopputulos ei ollut tuntunut hyvältä: Aina on ollut sellainen tunne, että ylä- ja alahampaat ovat olleet eri paria. Oma hammaslääkäri lähetti Ritan purentaspesialistille ja hampaiden hionta sai särkyjakson katkeamaan. Ohimon ja korvanseudun kivut hävisivät ja ovat pysyneet pois. Hoidolla ja lihasjännityksen laukeamisella oli positiivinen vaikutus myös migreeniin. Haastattelussa Rita korostaa, että suhde hammaslääkäriin on luottamussuhde. Puhun sen puolesta, että pitäisi saada käydä samalla hammaslääkärillä, sillä kyse on luottamussuhteesta. Kun potilas tuntee hammaslääkärinsä ja päinvastoin, voi kaikista asioista luontevasti keskustella. Päänsärkypotilaana hammaslääkärillä Uusi potilas saa täytettäväkseen esitietolomakkeen, jossa kysytään sairauksia, myös päänsärkyjä, sekä lääkityksiä. Hammaslääkärillä on siis mahdollisuus huomata potilaansa päänsärky, jos potilas sen lomakkeessa kertoo. Hammaslääkäri voi myös erikseen kysellä päänsärystä, mutta käytännön kiireisessä terveyskeskustyössä se jää usein tekemättä. Ei päänsärkyä hoideta yhdellä käynnillä. Kun käyntien väli on pitkä ja hammaslääkäri vaihtuu, saattaa asia jäädä kokonaan huomiotta, sanoo Apollonian kipukoulutuksessa gallupiin vastannut hammaslääkäri. Pikkupaikkakunnilla, joilla potilaat tulevat tutuiksi, tilanne voi olla toinen. Erityisesti, jos potilas aktiivisesti ottaa päänsäryn esille ja kyselee siihen hammaslääketieteellistä syytä, asiaan kiinnitetään huomiota. Purentakiskoja tehdään hoidoksi, ja silloin tällöin kirjoitetaan lähete muualle hoidon saamiseksi. Kiskoja tekee myös gallupiin vastannut yksityishammaslääkäri. Hän on huomannut stressin ja purentaperäisten vaivojen liittyvän yhteen ja kertoo tekevänsä yhteistyötä erikoishammaslääkäreiden ja muidenkin ammattilaisten kanssa. Hän jopa antaa jumppaohjeita ja ohjaa potilaitaan fysioterapiaan. On tärkeää, että hammaslääkäri hahmottaa koko päänsärkyjen ja kasvokipujen kentän. Täytyy varoa sitä, että hammaslääkäri näkee vain hammasja purentaperäiset säryt ja uskoo, että koko päänsärkyongelma paranee, kunhan nämä asiat hoidetaan. Ne ovat vain osa kokonaiskivun ongelmaa, sanoo Markus Färkkilä Hammaslääkärilehden haastattelussa. Purentaongelmista johtuvan lihasjännityksen laukaiseman päänsäryn hoidossa hammaslääkärit ovat kuitenkin oleellinen lenkki päänsärkyä hoitavassa moniammatillisessa joukossa. Myötätuntoa myös lääkärille Hammaslääkärin kiireinen työ ei ole migreeniä sairastavalle helppoa. Tarkkuus, vastaanoton kirkkaat valot, vastuu potilaista ja omasta yritystoiminnasta voivat käydä voimille. Muiden hoitaminen on niin tärkeää, että itsensä lähes unohtaa. Nuoruudesta asti migreeniä sairastettuaan ja lähes puoli vuotta yhtäjaksoisesta päänsärystä kärsittyään hammaslääkäri Anna-Liisa Korhonen vasta mietti, onko hän tarpeeksi sairas mennäkseen lääkäriin. Potilaan roolissa hän on kokenut sekä oireiden aliarvostuksen ja hoidon etsimisen että lääkevieroituksen. Hän osaa arvostaa pysyvää lääkärisuhdetta ja sitä, että tilannetta seurataan ja vaikeimmissa tilanteissa on olemassa lääkäri, johon voi ottaa yhteyttä. Vastaanoton lomassa kymmenen minuutin tauko märkä pyyhe otsalla auttaa jatkamaan työpäivää. Sairauslomista ole ollut apua, sillä migreeni jatkuu kotonakin. Ammatin vaihtokaan ei ole tullut mieleen: Töissä ajatukset menevät sentään muuallekin. Ei minua työn tekeminen haittaa, sanoo Anna-Liisa Korhonen. Kipupotilas voi olla stressin aihe myös lääkärille, huomauttavat professorit Aki Hietaharju ja Eija Kalso Hammaslääkärilehdessä. Lääkäri voi tuntea voimattomuuden ja turhautumisen tunteita, kun ei onnistu auttamaan potilaita toivotulla tavalla. Luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde ja hyvä vuorovaikutus ovat keskeinen onnistumisen edellytys. Kunnollisen kivun analyysin lisäksi kannattaa panostaa myös vuorovaikutuksen suunnitteluun, toteaa Hietaharju. MH Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

12 Erkki Säkö Erkki Säkö Suomen terveystalo, Turku, Neurologiasta vastaava. Minulla ei nukkuminen enää moneen vuoteen ole auttanut migreeniin eikä muuhunkaan päänsärkyyn. Kun otan migreenin täsmä- tai joskus tulehduskipulääkettä, niin minun on sen jälkeen valvottava monta tuntia, jotta lääke todella auttaisi. Jos otan klo 18 jälkeen lääkkeen ja menen normaaliin aikaan nukkumaan, niin särky alkaa uudestaan yöllä. Toinen tilanne: Jos otan yöllä todella kovaan migreeniin imigran injektion (muita ei edes kannata ottaa), särky helpottaa alle 0,5 tunnissa ja nukahdan. Kun herään, niin särky on alkanut taas. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä? En halua valvoa yöllä tuntikaupalla, koska se aiheuttaa oman migreeninsä. Lähetä kysymyksesi seuraavaan lehteen marraskuun 15. päivään mennessä. K Y S Yleensä kipuun herätessä ollut migreeni on ollut päällä jo jonkin tovin, ja sen vuoksi lääkevaste on heikompi. Imigran-injektiossa lääkemäärä on pieni, sen vuoksi on mahdollista, että särky uusii nopeammin. Kannattaa kokeilla tässä tilanteessa kunnollista annosta tulehduskipulääkettä yhdessä Imigran-injek tion kanssa, esim Voltaren peräpuikko tai 100 mg suun kautta, Miranaxia 1½ tai esim. ibuprofeenia 1200 mg. Tällöin vaste voi olla parempi. Migreenin loppuminen unen aikana on tavanomaista lapsilla, joilla nukkuminen usein lopettaa kohtauksen. Mitään hyvää fysiologista selitystä tälle ilmiölle ei ole, ei myöskään sen häviämiselle aikuisen iän myötä. Ehkä kysyjällä on tämän suhteen lapsuus nyt sitten jäänyt lopullisesti taakse. Yleensä täsmälääkkeen tehoon ei nukkumaan menemisen pitäisi vaikuttaa, sen sijaan valvominen yleensä pahentaa kohtausta. Ihmiset vain toisinaan ovat yksilöitä. Ehkä kannattaisi kokeilla tuota särkylääkkeen lisäämistä näissäkin tapauksissa, saattaa säästää muutaman tunnin pakkovalvomiselta. Yasiantuntijalta 12 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

13 Pessi, uusi Hortonin neuralgiaa sairastavien yhteyshenkilö Haluan toimia vapaaehtoistyöntekijänä ja olla mukana yhdistystyössä siksi, että toiset sarjoittaista päänsärkyä eli Horton neuralgiaa sairastavat eivät joutuisi kokemaan kaikkia niitä kuoppia matkallaan, mitä minä olen joutunut kokemaan, sanoo Pessi Aro-Viidanoja, joka on keväällä aloittanut Migreeniyhdistyksen Horton-tukipuhelimen ja -sähköpostin hoitamisen. Lääkärin neuvoja Pessi ei anna, mutta jokapäiväisen elämän kokemuksia potilaana selviytymisestä hänelle on kertynyt jo hieman yli kolmen erittäin rankan sairastamisvuoden ajalta. Kokemuksiaan ja hyviltä neurologeiltaan saamiaan neuvoja Pessi on koonnut myös Sarjoittaisen päänsäryn omahoito -oppaaseen, joka on ilmestynyt Migreeniyhdistyksen nettijulkaisusarjassa ( > julkaisut). Asiantuntija-apua oppaan kirjoittamisessa on antanut dos. Aki Hietaharju. Ennen sairastumista olin hyvin ulospäin suuntautuva, iloinen ja hyvässä kunnossa oleva nuorimies, kertoo Pessi. Jo kolmen vanhasta asti olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti. Rakkaita harrastuksia olivat salibandy, jääkiekko, laskettelu sekä beach volley. Siitä rakentui elämäntapa ja kaikki tekeminen liittyi jollain tapaa urheiluun. Kunnes kaikki muuttui 04/2006 eräänä yönä. Olin mennyt pitkän työpäivän jälkeen suoraan salibandy-harjoituksiin ja oman vuoron jälkeen naapurikentältä pyydettiin jäämään vielä toisiinkin peleihin. Olin mennyt jo kuuteen aamulla töihin ja palasin vasta illalla kahdeksan aikaan kotiin. Söin, kävin saunassa ja ajattelin mennä nukkumaan. Ennen kuin ehdin yöpuulle, tuli sellainen jomottava kipu kuin hammasta särkisi. Olin juuri upottanut monta sataa yksityiseen hammashoitolaan ja kaikkien hampaiden piti olla kunnossa. Nappasin varuiksi buranan ja menin nukkumaan. Olin nukkunut hieman reilun tunnin, kun täysin syvästä unesta heräsin hirvittävään kipuun. Pomppasin pystyyn kuin vieteriukko ja huusin suoraa huutoa. En pystynyt olemaan paikallani, enkä myöskään pystynyt puhumaan kunnolla. Juoksin ympäri asuntoa itseäni heijaillen. Kipu vei kaiken huomion enkä osannut sijoittaa sitä mihinkään paikkaan jonka olisin voinut ilmaista. Tunne oli niin voimakas ja ahdistus suuri. Liinun kanssa evästauolla. Mietin että nyt heräsi nuoruusvuosien migreeni. Mutta enkö kestä enää kipua? Selvisin migreenistä lääkkeillä suhteellisen helposti. Anoppi tarrasi minua käsivarsista kiinni ja kysyi: Mihin sinua sattuu?. Muistan kuinka levoton pakottava tarve liikkua sai minut melkein heittämään hänet seinälle. Huusin, että en minä saatana tiedä! Sitten lyyhistyin polvilleni kivusta sängyn päähän ja painoin päätäni patjaan käsillä. Tuli tunne että pää kiehuu. Olin hiestä märkä ja heijasin vartaloani, pää patjassa kiinni. Kunnes kuin nappia painamalla lähes kaikki kipu loppui ja jäi vain jomottava pieni särky takaraivoon. Aikaa oli mennyt n minuuttia. Kello oli noin kaksi yöllä ja Pessi ihmetteli mitä oli tapahtunut. Olin hyvin väsynyt ja raahauduin takaisin petiin. Otin toisen buranan taustalla jomottavaan kipuun. Ehdin nukahtaa juuri ja juuri kun sama tilanne toistui entistä pahempana. En suostunut ambulanssin soittamiseen, pääsin kuitenkin omaan autoon ja kiemurtelin etupenkillä. Mielessä kävi, että nyt tulee noutaja. Ajattelin, että varmaan on vähintäänkin verisuoni päästä poikki. Kipu sijoittui laajalle alueelle, silmän seutuun, kaulalle, silmän taakse, korvaan ja takaraivoon. Nenä valui suoranaan kirkasta nestettä ja silmä tuntui kuin sinne olisi paineilmalla puhallettu ilmaa. Matkalla kipu kuitenkin helpottui ja tilanne normalisoitui. Kaikki tapahtui taas kuin nappia olisi painettu. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

14 Ei lainkaan kipua VAS-mittari Pahin mahdollinen kipu Olimme ajamassa vasten sääntöjä lähimpään sairaalaan. Meidän olisi kaupunki- ja kuntarajojen takia pitänyt mennä n. 40 minuutin matkan päähän, lähimpään sairaalaan on kuitenkin n minuutin matka. Sinne saavuttaessa lääkäri ei todennut mitään akuuttia hätää. Sain kaksi kipulääkettä ja ohjeet että jos kipu vielä uusiutuu, menette sitten sinne kauempana olevaan sairaalaan, koska säännöt on säännöt. Aamulla työterveyden päivystyksessä lääkäri oli sitä mieltä että nuoruusvuosien migreeni oli puhjennut uudelleen. Sain päivän sairaslomaa ja migreenilääkityksen tabletteina. Olin tyytyväinen saamaani diagnoosiin ja olo oli helpottunut koska kyse ei ollut mistään vakavasta. Seuraavana yönä kärsin kaksi samanlaista kovaa kipukohtausta. Lääkkeistä ei ollut minkäänlaista apua. Taas viesti töihin ja aamulla työterveyteen. Lääkäri oli ihmeissään, koska lääkkeet eivät vaikuttaneet ja kipu uusi niin rajuna. Vasta silloin ymmärsin kuvailla kipua hieman paremmin ja täsmällisemmin hänelle. Hän sanoi määräävänsä minulle yhden piikillä annosteltavan lääkkeen, jos vain suostun sitä kokeilemaan. Loppuviikon sain sairaslomaa. Seuraavana iltana kipukohtaus yllätti taas. Hieman arvellen latasin piikin, painoin sen käsivarteen ja laukaisin sen. Piikki pureutui lihakseen niin nopeasti, etten kerinnyt tuntemaan kuin pienen nipistyksen. Tunsin kuinka lääke kulki käsivarresta kaulavaltimoita pitkin päähäni. Rintaan ja kainaloon tuli hieman häiritsevä puristava tunne. Mutta jo muutaman minuutin kuluttua pystyin olemaan paljon rauhallisempi ja kivusta lähti häiritsevin kärki pois. Tilanne rauhoittui kylmällä ja lääkkeellä n. 20 minuutissa. Tämän jälkeen en kuitenkaan saanut nukuttua enää ja aiempien öiden valvominen alkoi rasittaa vahvasti. Olin todella väsynyt, veltto mutta onnellinen. Onnellinen, koska sain apua kipuuni. Seuraavalla viikolla työterveyslääkärin lähettämänä, ilman unta ja jokaöisten kohtauksien uuvuttamana Pessi pääsi neurologin juttusille. Hän antoi minulle ns. kartan jossa oli pystysuunnassa kuvailtuna kolme eri päänsärkysairautta ja pyysi minua lukemaan niistä keskimmäisen. Olin hämilläni kuinka tarkkaan kaikkia minun vaivojani ne kuvastivat. Neurologi sanoi tietävänsä lähes 100%:sesti mikä minua vaivaa. Sain tapahtumille nimen Sarjoittainen päänsärky, Horton neuralgia, Cluster headache ja selkäpiitä karmivin itsemurhapäänsärky. Hän kertoi sairauden olevan harvinainen ja vaikea, mutta sen ei pitäisi aiheuttaa elimellistä haittaa. Sain muutaman kuukauden sairasloman, luotin neurologin puheisiin etten pärjää kivun kanssa töissä ja se voi vain pahentua hoitamattomana. Sain asianmukaiset lääkitykset ja diagnoosin sairaudelle. Mielessä pyöri onnellinen ajatus, että nyt helpottaa kun tiedetään mistä on kyse ja on lääkitykset. En ollut enää huolissani. Tilanne ei lääkityksistä huolimatta vakiintunut vaan kivut olivat 24/7 jatkuvia ja kohtauksia alkoi ilmestyä myös päivisin. En saanut enää nukuttua ja valvominen, ahdistus ja pelko vain pahensivat tilaani. Jo ensimmäisten viikkojen aikana olin aivan loppu ja lähes valmis luovuttamaan. Tilanne kärjistyi kesän alussa niin että pääsin keskussairaalaan pikalähetteellä kallokuvauksiin. Pahimpina aikoina minulla on ollut viisi kohtausta päivässä ja ns. normaalina aikana 1 2 kohtausta per vuorokausi. Olen viettänyt ensiavussa tuskaisia tunteja, ollut neurolo gian vuodeosastolla useita lyhyitä ja vähän pidempiäkin jaksoja ja pääsin siirtymään TAYS:n kipupoliklinikan hoidettavaksi, ihan jo taloudellisistakin syistä. Lääkkeitä on käyty läpi lukematon sarja ja harvasta on ollut minulle minkäänlaista vastetta. Lääkkeitä tilattiin jopa muualta valmistettavaksi nimenomaan tätä tapausta varten. Hetken jo näytti, että kipuihin pureva lääke löytyi, kun sain kokeiltavaksi chilin polttavaa ainesosaa, kapsaisiinia sisältävää maitomaista litkua. Hyvin pieni ruskea pullo ja pohjalla muutama milli ainetta. Se hieraistiin nenäsuihkeella puudutettuun sieraimeen ja hetkellisen jumalattoman kivun sekä pistelyn jälkeen kipu muuttui miellyttäväksi. Kiputaso tippui melkein kivuttomaksi sinä päivänä. Seuraavana päivänä vaikutus ei kuitenkaan ollut enää niin voimakas. Ja sitä seuraavan päivänä sitä ei enää ollut juuri ollenkaan. Reilu vuosi sitten oltiin siinä tilanteessa, että oltiin käyty läpi kaikki mahdolliset miellyttävät lääkekokeilut ja vähemmän miellyttävät erikoisluvan vaatimat lääkkeet. Kaukaisimmat lääkkeet tulivat Jenkeistä kuukauden ja jouduin vielä lopettamaan kokeilun pahojen sivuoireiden vuoksi. Happihoitokin vain siirtää minulla kohtauksia eteenpäin ja on turvana kohtauslääkkeiden vuorokausirajan täyttymisen varalle. Oli siis hetki, että tilanne oli hyvin huolestuttava ja kunto erittäin huono. Ei ollut enää lääkkeitä mitä kokeiltaisiin. Suunniteltiin jo kallon sisäistä neurostimulaattoria ja Pessi kävikin tapaamassa operaatioita tekevää lääkäriä. Tulimme hänen kanssaan samaan tulokseen: olen sairastanut liian vähän aikaa ja olen vielä nuori. On toiveissa että sairaus vielä loppuu niin kuin se alkoikin. Operaatiosta saatu hyöty ei välttämättä auta kaikkiin kipuihin ja hyöty-/riskisuhde on liian suuri. Oli kuitenkin huojentavaa tietää että maailmassa on vielä jotain mitä asialle voi tehdä puolessa välissä neurologini alkoi puhua kallon ulkopuolelta okkipitaalihermoon sähköistä ärsytystä antavasta stimulaattorista, josta on hyvät tutkimustulokset ja näytöt Hortonin neuralgian hoidossa. Siinä laitettaisiin ns. airo, josta sähkö johtuu pään kipupuolelle kipua välittävään hermoon. Johdot kulkisivat ihon alla, paristoyksikkö olisi myös ihon alla vasemman rinnan yläosassa. Laitteen toimintaa säädeltäisiin kaukosäätimellä. En miettinyt sekuntiakaan päätöstä ja olin valmis siihen. Aika leikkaukselle yritettiin saada mahdollisimman pian. Sopiva rako löytyi marraskuussa. Leikkaus tehtiin nukutuksessa ja pystyin lähtemään kotiin jo samana päivänä, mikä saattoi olla hieman hätiköity päätös. Leikkauskipuja 14 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

15 Pessi, uusi Kello oli noin kaksi yöllä ja Pessi ihmetteli mitä oli tapahtunut. Olin hyvin väsynyt ja raahauduin takaisin petiin. minulla oli n. kaksi viikkoa. Laite on hyvin helppo käyttää ja siitä saatiinkin hyvät vasteet melkein heti alussa. Kohtaukset vähenivät ensin yhteen kohtaukseen päivässä, sitten hetkellisesti vielä harvempiin, kunnes kohtaukset taas alkoivat jokapäiväisinä. Näin kroonikon silmin stimulaattorista on kuitenkin ollut suurta apua elämänlaadun parantajana, sanoo Pessi. Välillä vain tuntuu että mikään ei auta Hortoniin, jos se itse niin päättää. Nytkin on takana hyvin pitkä erittäin paha jakso, johon olen tarvinnut sairaalahoitoa. Minulla suurin ongelma on 24/7 jatkuva taustakipu joka jyllää tasolla VAS 6 9*. Se on hyvin invalidisoivaa ja joudunkin suurimman osan ajastani lepäilemään ja hautomaan päätäni kylmällä. Pahimpina jaksoina joudun olemaan makuuhuoneen vankina useamman vuorokauden. Pystyn ns. normaaleihin arkiaskareisiin hyvin harvoin ja silloin nautin niistä sitäkin enemmän. Monesti viikon kohokohta on se, jos pääsee käymään marketissa ostoksilla lauantaina, kun vaimo on apuna ja tukena. Liikkuminen, ruokailut, kaikki matkat täytyy suunnitella vähintään kolmena eri versiona. Tyyliin jos... jos... ja jos...! Tämä on kasvattanut ja lähentänyt perhettäni sekä sukulaissuhteitani ja käytännön apuja tulee paljon. Tähän pisteeseen pääseminen on kuitenkin ollut rankka urakka ja vaatinut jopa lähes äärimmäistä sopeutumis- ja muuntautumiskykyä koko turvaverkostoltani. Vaikein asia on saada ihmiset ymmärtämään tilanteen vakavuus ja tarvittavat järjestelyt. Meni pitkä aika ennen kuin tähän oppi tai kasvoi, joka ikisestä montusta ja kolhusta matkalla on opittu ja viisastuttu. Kipu on yksilöllinen tila ja kaikki kokevat sen eri lailla. Sitä on vaikea käsitellä ymmärtämättä mistä se johtuu ja mihin se elimistössä johtaa. Eikä ole väärää tai oikeaa tapaa käsitellä kipua, paitsi satuttamalla itseään kipua ei saisi ikinä hoitaa. Kipua voi yrittää käsitellä esimerkiksi urheilusta tutuilla mielikuvaharjoitteilla. Siihen järjestetään kursseja ja paras opettaja on neuropsykologi. Alkoholi ja päihteet eivät kuulu kivun hallintaan. Ne tiettävästi heikentävät kipukestävyyttä entisestään ja aiheuttavat kohtauksia. Itse olen myös kirjoittanut kokemuksiani sairastamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä paperille. Pitää ensin hyväksyä kipu ja sitten opetella kertomaan siitä muille, heidän ymmärtämällään kielellä, vaikka sanat välillä maistuvat oudoilta suussa ja ovat hyvin erikoisesti tuntemusta kuvaavia. Jos kerrot niin kuin itse koet, sitä on vaikea toisen ymmärtää ja uskoa. Ehkä et ikinä saa ketään ns. ulkopuolista täysin ymmärtämään kokemaasi koska sitä ei voi kuvitella villeinkään mielikuvitus. Puhukaa asioista ja puhukaa niin kauan että joku teitä uskoo ja hyväksyy sekä ymmärtää tilanteen. Sitkeys palkitaan... Koska kipua on toisten vaikea uskoa, keskustelu saman kohtalon jakavan henkilön kanssa on hyvin tärkeää ja terapeuttista. Itse olen löytänyt vertaistukea netistä sarjoittaisen päänsäryn keskustelupalstalta, jossa voi jakaa kokemuksia ja kysyä neuvoja muilta. Keskustelu palstalla käy vilkkaana. Sieltä löysin myös muutaman kohtalotoverin joiden kanssa kivun salliessa olen yhteyksissä sähköpostitse ja puhelimitse. Lämmin kiitos heille sekä suuri kiitos Georg Dunkelille, jonka sarjoittaisen päänsäryn sivut toivon jokaisen sairastavan löytävän, sanoo Pessi. *Toimituksen huomautukset: 1. VAS-asteikko kivun voimakkuuden arviointiin: 0 ei kipua ollenkaan, 10 pahin mahdollinen kipu. Toimitus on kuullut monen neurologin sanovan Hortonkohtauksen kivun sijoittuvan skaalalle kohtaan Sarjoittaisen pääsäryn sivut löytyvät -> Linkit. Migreeniyhdistys pitää sinut ajan hermolla Yhdistyksestä saat tuoretta ja luotettavaa tietoa päänsärkysairauksista. Voit yksityisesti kysyä neuvoa tai saada ryhmässä tukea. Voit tehdä testejä, käyttää päiväkirjaa ja osallistua kyselyihin. Jäsenlehtesi kertoo uudet tiedeuutiset, taustoittaa ja kertoo, mitä muille päänsärkyjä sairastaville kuuluu. Jos et ole jo jäsen, liity yhdistykseen! Yhdistyksen löydät osoitteesta. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

16 VAHVA Q10 Hyväksytty käypä hoito -suositukseen Ubikinoni on nyt hyväksytty käypä hoito -suositukseen. Se myös suojaa sydäntä ja antaa energiaa. Ubikinoni on tehokas antioksidantti ja solujen suoja-aine. Se tuottaa 90 % solujen energiasta ja antaa elinvoimaa koko ihmiselle. Tri Tolosen Ubikinon 50 mg 60 ja 180 kapselin pakkaukset ja Ubikinon 100 mg 60 kapselin pakkaus. Lisätietoja puh. (09) Tohtori Tolosen tuotteita saa terveyskaupoista ja hyvin varustetuilta luontaistuoteosastoilta sekä apteekeista. Herkuttelu kuriin näillä vinkeillä Kun makeahammasta kolottaa ja vatsaa kurnii, on helpompi turvautua suklaapatukkaan kuin muuttaa teorioita käytännöksi. Herkuttelun ja mielihalujen voittaminen vaatii päättäväisyyttä, mutta myös ruokailutottumuksiin on kiinnitettävä huomiota. Tässä everydayhealth.com:lta kootut kahdeksan vinkkiä, joita noudattamalla saat herkuttelun ja mielihalut kuriin: 1Syö vain nälkääsi! Opi erottamaan nälkä muista syömistä ohjaavista tunnetiloista, kuten mielihalusta, masennuksesta, ilosta ja väsymyksestä. Palkitse hyvä saavutuksesi ennemmin elokuvaillalla tai uudella vaatteella kuin herkuilla. 2Säännöllisyys! Säännöllinen ateriarytmi vaatii opettelua, mutta on ehdottoman tärkeää jo pelkästään siksi, että nälkäisenä mielihaluja on vaikeampi hallita. 3Kohtuus kaikessa. Mitä useampaa lajia ruokaa on tarjolla, sitä enemmän me syömme. Tämä ei tarkoita sitä, että terveellisen ruoan monipuolisuudesta pitäisi nipistää, vaan esimerkiksi käyvät buffetpöydät ja notkuvat irtokarkkihyllyt. Kohtuus siis kaikessa, ehkä ravintolailtana à la carte on buffetia viisaampi valinta ja herkuttelupäivänä pienen kioskin valikoimistakin voi löytyä sopivaa purtavaa. 4Vaihda pienempään! Mitä isompia annoksia on tarjolla, sitä enemmän me syömme. Annostele ruokasi siis pienemmälle lautaselle, sillä isolle lautaselle tulee usein annosteltua ruokaa enemmän. 5Ruokaile keittiössä. Pyri keskittämään ruokailusi samaan paikkaan, ruokapöydän ääreen, sillä televisiota katsellessa napostelu karkaa usein käsistä. 6Pidä ruokapäiväkirjaa. Ruokapäiväkirjan pitäminen selkeyttää omia ruokailutottumuksia ja on hyvä väline matkalla tavoitteisiin. MedicalNewsToday:n verkkosivuilla julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan ruokapäiväkirjan pitämisen havaittiin jopa tuplaavan painon pudotuksen. Tutkijoiden mukaan syömisistään kirjoittaminen rohkaisee kuluttamaan vähemmän kaloreita. 7Nauti! Nauti ruokasi hitaasti, sillä kylläisyyden tunne kehittyy noin parinkymmenen minuutin kuluttua syömisestä, jolloin viesti vatsasta ehtii kulkeutua aivoihin. Älä siis santsaa uutta annosta ennen kuin odottelen tovin! 8Mielihaluja voi kouluttaa. Muista, että mielihalu kestää keskimäärin 20 minuuttia. Jos mielihaluun vastataan aina syömällä, mielihalu voimistuu entisestään. Jos mielihaluun taas vastaa odottamalla, mielihalut vähitellen heikkenevät. 16 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

17 Milloin kuvantamistutkimuksia trigeminaalista autonomista päänsärkyä (trigeminal autonomic cephalalgia, TAC) sairastavalle? Trigeminaaliset autonomiset päänsäryt (TACs) ovat primaaristen päänsärkyjen ryhmä, johon kuuluu sarjottainen päänsärky, paroxysmaalinen hemicrania ja SUNCT (short-lasting unilateral neuralgiform headache with conjunctival injection and tearing). Niiden patofysiologia on suurelta osin tuntematon. Päänsärkyjä luonnehtivat usein toistuvat, toispuoleiset, lyhytkestoiset, voimakkaat päänsärkykohtaukset, joihin liittyy särynpuoleisen (ipsilateraalinen) kasvojen autonomisen hermoston toimintahäiriöitä. Toisinaan tyypillisen TACsin taustalta löytyy jokin hoidettava (sekundaarinen) syy, mikä on herättänyt kysymyksen, tulisiko kaikki TACsia sairastavat tutkia neurokuvantamisella. Tässä katsausartikkelissa tutkijat kävivät läpi kaikki vuoden 2006 jälkeen julkaistut sekundaariset TACsit (N = 56). Sekundaariset TACsit saattoivat olla aivan tyypillisten primaarien TACsien kaltaisia lääkevastetta myöten. Vaskulaarisia (verisuoniperäisiä) syitä (N=22) olivat esim. carotisdissekaatiot (kaulavaltimon repeämiset) (N=5), intracranielli tromboosi (kallonsisäinen veritulppa) (N=4) tai arteriovenöösi malformaatio (valtimon ja laskimon epämuodostuma) (N=4). Kasvaimet olivat yleisin syy (N=27), niistä aivolisäkekasvaimet yleisimmät (N=14). Muista syistä yleisin oli aivojen myeliinikato (N=7). Kaikkiaan mitään selvää suositusta neurokuvantamisesta ei pystytty antamaan, mutta sen harkitsemista jokaisen TAC-potilaan kohdalla suositeltiin. Mitä epätyypillisempi TAC-tapaus, sitä helpompi on kuvantamispäätös tehdä. Yleensä magneettikuvaus (MRI) on ensisijainen valinta, täydennettynä tarvittaessa magneettiangiografialla (MRA). Hanna Harno, LT, neurologian erkoislääkäri Wilbrink LA ym., Curr Opin Neurol 2009, 22: Astronautteja vaivaava päänsärky Avaruuslennoilla päänsärky on yleinen vaiva liittyen yleensä matkapahoinvointiin. Hollantilaiset tutkijat käyttivät kyselykaavaketta arvioimaan 17 astronautin mahdollisia päänsärkyoireita avaruuslennon aikana. Astronauteista 16 oli miehiä ja yksi nainen. Heistä 12:lla (71 %) oli ainakin yksi päänsärkyjakso avaruuslennolla, vaikka mitään päänsärkyoireita ei maanpinnalla ollessa ollut koskaan. Kahdella astronauteista päänsärky täytti migreenin, kolmella jännityspäänsäryn kriteerit. Peräti 70 %:lla (12:lla) päänsärky oli epäspesifiä, useimmilla räjähtävä tai paineentunne päässä. Suurin osa päänsäryistä ei myöskään näyttänyt liittyvän matkapahoinvointiin. Avaruuslento saattaa siis aiheuttaa päänsärkyvaivoja aiemmin varsin terveillä henkilöillä. Mikropainovoiman muutoksien on todettu aiheuttavan hemodynaamisia muutoksia sekä hypoksiaa (hapen puutetta) kudoksiin, mitkä syyt voivat ehkä olla taustalla myös astronauttien päänsäryissä. Hanna Harno, LT, neurologian erkoislääkäri Vein AA ym., Cephalalgia, 2009, 29, Tonabersat uusi lääke mahdollisesti tulossa migreenin estoon Tonabersatilla on uudentyyppinen vaikutus migreenin estoa ajatellen: eläintutkimuksissa se on estänyt kokeellisesti aiheutettua etenevää hermosolulamaa (cortical spreading depression, CSD). Mekanismi on typpioksidin syntetaasin esto. Migreeniaura on todennäköisimmin CSD:n ilmentymä. Tonabersat voi estää trigeminovaskulaarisia vaikutuksia kuten triptaanit. Vapaaehtoisilla koehenkilöillä tehtyyn tutkimukseen otettiin mukaan sekä auratonta että aurallista migreeniä sairastavia (N=160), jotka pitivät kuukauden päänsärkypäiväkirjaa ennen tutkimuksen alkua. Migreenikohtauksia tuli olla kahdesta kuuteen kertaa kuukaudessa (neljästä neljääntoista migreenipäivää kuukaudessa). Kaikkiaan 124 potilasta sijoitettiin satunnaisesti joko tonabersat-ryhmään (N=59) tai lumelääkeryhmään (N=65). Tonabersatia potilaat saivat ensin 20 mg päivässä kahden viikon ajan, sitten 40 mg päivässä seuraavat 10 viikkoa. Ensisijaisesti verrattiin kuukausittaisten päänsärkypäivien vähenemistä 3 kk kohdalla lähtötilanteeseen verrattuna. Tämä tulos jäi negatiiviseksi (p=0.14): päänsärkypäivät vähenivät tonabersa- Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

18 tilla -4.4±0.5 ja lumelääkkeellä -3.7±0.6. Samalla tutkittiin myös kymmentä muuta muuttujaa, joista kaksi oli tilastollisesti merkitseviä kohtauslääkkeiden kulutus väheni ja vaste estolääkitykseen (50 % väheneminen migreenikohtauksissa) oli parempi tonabersatryhmässä (62 %, lumeryhmä 45 %, p < 0,05). Tonabersat oli hyvin siedetty, vain kaksi koehenkilöä keskeytti sivuvaikutusten vuoksi (tavallisimmat sivuvaikutukset olivat pahoinvointi, ylähengitystieinfektioit, huimaus). Tutkijat ehdottivat laajempaa kontrolloitua jatkotutkimusta tonabersatilla, hyvän siedettävyyden vuoksi korkeammilla annoksilla. Hanna Harno, LT, neurologian erkoislääkäri Goadsby PJ ym., Cephalalgia, 2009, 29, Ubikinoni migreenin käypä hoito -suosituksessa Suomalainen lääkäriseura Duodecim ja Neurologiyhdistys päivittivät migreenin hoitosuosituksen Ubikinonista sanotaan näin: Koentsyymi Q10 [eli ubikinoni] on osoittautunut tehokkaaksi migreenin estäjäksi sekä lumekontrolloidussa tutkimuksessa suurella annoksella 100 mg x 3 (Neurology 2005;64:713-5) että avoimessa tutkimuksessa annoksella 150 mg päivässä (Cephalalgia 2002;22:137-41). On myös esitetty, että osalla lapsia ja nuoria, joilla on migreeni, olisi tämän aineen puutos (Headache 2007;47:73-80). Etuliite ubi tarkoittaa kaikkialla. Ubikinonia on elimistön lipoproteiineissa ja kaikkien solujen kalvoilla sekä pienoisvoimalaitoksissa, mitokondrioissa, joissa sitä tarvitaan energian (adenosiinitrifosfaatin, ATP:n) tuottamiseen ravinnon hiilihydraateista ja rasvahapoista) sekä hapesta. Ubikinoni on vitamiinien kaltainen fysiologinen yhdiste, monipuolinen rasvaliukoinen antioksidantti. Ubikinoni tuottaa energiaa muun muassa sydänja aivosoluille, joita se suojaa sairastumiselta ja rappeutumiselta. Ubikinoni on siis kardio- ja neuroprotektantti. Ubikinonia suositellaan migreeniin myös mm. seuraavissa uusissa artikkeleissa: Clinical Journal of Pain (2009;25(5):446-52) ja Current Treatment Options in Neurology (2008;10(1):20-9). Matti Tolonen, LKT, dosentti Otsankohotus vähentää migreeniä Tavallinen plastiikkakirurginen toimenpide, kuten otsankohotus tai silmäkulman ryppyjen poisto, voi parantaa myös migreenistä, kertoo WebMD. Case Western Reserve -tutkimusyliopiston plastiikkakirurgi Bahman Guyuron sanoo, että näin usein käy. Guyuron on hoitanut yli 400 migreenipotilasta leikkauksella, joka on hieman muokattu versio normaalista otsankohotusleikkauksesta. Valtaosalla potilaista migreenin oireet vähenivät huomattavasti. Todistaakseen väitteensä Guyu ron kollegoineen teki kokeen. Ryhmä valikoi 75 potilasta, joilta löytyi vain yksi migreenin laukaisualue, ja joko teki todellisen tai lumekirurgisen operaa tion. Oikeassa leikkauksessa katkaistiin hermoja, jotka kulkivat migreeniä laukaisevalle alueelle. Hermot olivat samoja, joita katkaistaan joko ryppyjenpoistossa tai otsankohotuksessa. Potilaista 49 leikattiin oikeasti ja 26 näennäisesti. Vuoden päästä 83 prosenttia oikeasti leikatuksi joutuneista kertoi, että migreenin oireet olivat vähintään puolittuneet. Lumeryhmässä vastaava luku oli 57 prosenttia. Vielä hämmästyttävämpää oli, että oikeasti leikatuista 57 prosenttia kertoi migreenin kokonaan hävinneen, kun lumeryhmässä luku oli vain 4 prosenttia. Ei sovi kaikille Plastiikkakirurginen migreenileikkaus ei sovi kaikille. Potilaat, joilla on epäsäännöllinen migreeni tai jotka saavat apua ennaltaehkäisevästä lääkityksestä eivät leikkauksesta hyödy. Migreenipotilaista noin prosenttia voi saada apua leikkauksesta, Guyuron sanoo. Leikkaus on lopullinen toimenpide. Siksi sitä kohtaan esitetään myös varauksia. Leikkauksen ongelma on, että päänsäryt tulevat ja menevät. Ne voivat loppua vaihdevuosiin tai johonkin muuhun elämänvaiheeseen. Leikkaus on lopullinen toimenpide vaivaan, joka harvoin on lopullinen, sanoo New York Headache Centerin johtaja Alexander Mauskop. Guyuronin ja kumppaneiden tutkimus julkaistaan elokuun Plastic and Reconstructive Surgery -lehdessä. Harri Junttila Mediuutisten verkkokirjeessä iedemaailma 18 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

19 Sinä neurologisen vammaisjärjestön jäsen, Kirjoita oma tarinasi vertaistuesta! Olen kasvatustieteen opiskelija Oulun yliopistosta ja teen tutkimusta vertaistuesta. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat neurologisesti sairaat/ vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa. Pyydän Sinua kirjoittamaan minulle oman tarinasi (n. 1 2 sivua) vertaistuesta. Voit tuoda tarinassasi esille esim. asioita, jotka olet kokenut tärkeäksi vertaistukitoiminnassa asioita, jotka ovat Sinua vertaistukitoiminnassa ihastuttaneet tai vihastuttaneet voit myös kirjoittaa tarinan yhdestä, Sinulle merkityksellisestä tapahtumasta vertaistoiminnassa Tärkeintä on, että kirjoitat tarinan omalla äänelläsi: tuot esille ajatuksiasi ja henkilökohtaisia kokemuksiasi vertaistuesta. Voit kirjoittaa tarinan joko tietokoneella tai perinteisesti käsin. Alla löytyvät yhteystiedot, joihin voit tarinasi lähettää. Tutkimusaineisto käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti, eikä kenenkään yksittäisen kertojan tarinaa voida tutkimusraportissa tunnistaa. Pyydän, että kirjaat tarinasi alkuun tunnistetiedoiksi: ikäsi sukupuolesi oletko sairastava/vammainen henkilö vai omainen Mikäli olet valmis osallistumaan tarvittaessa haastatteluun tai halukas lukemaan ja kommentoimaan tutkimusraporttia sen valmistuessa, voit lisätä tarinaan yhteystietosi (nimi, osoite, sähköposti, puhelinnumero). Kiitokset, että mahdollistat tämän tärkeän aiheen tutkimisen! Lisätietoja ja valmiit tarinat lokakuun loppuun mennessä: Sari Toppila Satulavyöntie 6 E Oulu sari.toppila@dnainternet.net p Euroopan 4. Migreenipäivä Euroopan Migreenijärjestöjen yhteinen kysely päänsärkyjen hoidosta Suomessa hoito kansainvälistä tasoa, tyytyväisyys tuloksiin parempi Suomalaiset päänsärkypotilaat turvautuvat useammin lääkäriin ja useampi syö lääkkeitä kuin Euroopassa keskimäärin, mutta ovat myös tyytyväisempiä hoitoon. Suurin syy tyytymättömyyteen on kaikkialla se, että sopivaa lääkettä ei ole löytynyt. Muualla toinen tyytymättömyyden syy on se, että asiantuntijaa ei löydy. Suomalaiset hakevat tarvitessaan erikoisosaamista pääasiassa yksityisiltä neurologeilta. Suomessa on hyvät edellytykset lisätä hoitotyytyväisyyttä entisestään. Internetissä toimiva interaktiivinen päänsärkypäiväkirja auttaa päänsärkyjä sairastavia ja heitä hoitavia lääkäreitä kohtausten yksilöllisessä profiloimisessa ja siten myös teholtaan sopivimpien hoitojen valinnassa. Vastaavanlaisia menetelmiä on muualla vasta kehitteillä. 363 suomalaista päänsäryistä kärsivää ihmistä vastasi työikäisen länsi-eurooppalaisen joukossa keväällä kyselyyn, jossa kartoitettiin tyytyväisyyttä hoitoon ja hoidon käytännön järjestelyjä. Kysely toteutettiin kahdeksassa maassa. Suurin vastaajaryhmä olivat migreeniä sairastavat, suomalaisessa aineistossa 85 %. Toiseksi suurin vastaajaryhmä olivat sarjoittaista päänsärkyä sairastavat, seuraava tensiopäänsärkyä sairastavat. Kyselyyn vastaajat olivat kansallisten päänsärkyjärjestöjen jäseniä, joita voidaan pitää paremmin informoituina kuin väestöä keskimäärin. MH Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

20 Periytyykö minun migreenini lapsilleni? Olen lapsesta asti sairastanut migreeniä, miehelläni ei sitä ole. Nyt meillä on neljä lasta. Olen jännityksellä ja pelolla odottanut jokaisen murrosikää: perivätkö lapseni migreenin minulta? Perivätkö he sen samanlaisena, lamauttavana sairautena, jonka ajan makaan sängyn pohjalla poissa pelistä? Vanhin poikamme sairastui auralliseen migreeniin 14-vuotiaana. Tiesin heti, että tämä on migreeniä, sanoi poika. Tunsin syyllisyyttä, vaikka tiesin, että asialle ei voi mitään. Nuorempi pojista sairastui 13-vuotiaana. Hänen migreeninsä on aivan samanlainen kuin minun, yhtä raju ja nopeasti tuleva kohtaus vie vauhdilla sängyn pohjalle. Kalmankalpea ja hikinen poika makaa tuskissaan enkä pysty auttamaan häntä. Me näemme jopa samanlaiset aurat! Molemmilla on tyhjiä palloja näkökentässä, jotka liikkuvat ja karkaavat, kun niitä yrittää saada kiinni katseellaan. Minusta tämä on hyvin mielenkiintoista. Hänen kärsimyksensä nähdessäni tunnen syvää avuttomuutta. Perheen vanhempi tytär on murrosiässä ja nuorin tulossa murrosikään. Jännitettävää riittää, voin vain toivoa, että tytöt ovat perineet isänsä geenit. Perheessämme on migreenistä puhuttu aina avoimesti. Lapset ovat voineet kohtaukseni aikana turvautua isäänsä. Lapset ovat migreenin ohella voineet periä minulta myös avoimen suhtautumisen sairauteen ja hyvän hoitamisen mallin. Säännöllinen elämä, monipuolinen ruokavalio, lepo ja intohimo liikuntaan ovat elämäni perusasioita, niiden toivon siirtyvän myös osaksi lasteni arkipäivää. Nykyään migreenin hoitokeinot ovat monipuoliset ja lääkkeet kehittyneet, lapsillani on aivan toisenlaiset mahdollisuudet hoitaa itseään verrattuna omaan lapsuuteeni. Sairauden kanssa oppii elämään, kun ei taistele sitä vastaan vaan hyväksyy sen osana itseään. Tämän viisauden toivon voivani antaa lapsilleni elämänohjeeksi. Siihen ei aspiriini auta Varsinainen migreenitarinani alkoi vuonna 1964, kun ensimmäisen kerran sain päänsärylleni nimen, migreeni. Siihen ei aspiriini auta. Lääkkeenä oli pahanmakuinen suussa sulava tabletti, jonka nimeä en muista. Sitten tuli Cafergot, mutta se teki jalat kipeiksi ja tulin siitä riippuvaiseksi. Ei muuta kuin vieroitukseen. Migreenipäivinä eivät työt ottaneet sujuakseen ja kirjanpitokirjoista oli debet- tai kreditpuoli kadoksissa, en nähnyt niitä, vaikka ne hetken päästä ilmestyivät näkyviin kuin taikaiskusta. Kaikenlaisia särkylääkkeitä kokeiltiin. Punaviini ja suklaa olivat omasta mielestäni pannaan julistettava. Myöhemmin myös hajusteet ja tupakansavu olivat kiusallisia ja aiheuttivat migreenikohtauksen. Lähes 30 vuotta meni aina pahenevien ja pitkittyvien toispuoleisten särkyjen kanssa näköhäiriöineen. Työni oli tosi mielenkiintoista ja haastavaa. Jotkut työtoverit olivat empaattisia ja auttavaisia. Esimiehistä ei voi sanoa samaa. Sairas ei saanut olla tai ei ainakaan näyttää sitä eikä kertoa ääneen. 20 vuotta minua hoitanut työpaikkalääkäri ihmetteli, että olen niin vaikean sairauden kanssa pärjännyt työelämässä 30 vuotta. Hän ehdotti, että hän voisi kirjoittaa pitkän sairasloman. Siinä vaiheessa olin jo hyvin väsynyt ja loppuun palanut, kun en osannut nukkua. Sairaslomaa seurasi määräaikainen eläke, mutta siihen ei riittänyt migreeni ja loppuunpalaminen vaan piti hankkia lisäksi masennusdiagnoosi. Kyllä migreeni masentaa meitä kaikkia; jää usein paljosta hauskanpidosta paitsi, kun migreeni iskee juuri kriittisellä hetkellä. Sairaslomalla etsin kaikenlaista tietoa asiasta ja yritin rentoutusmenetelmiä, musiikkia, kirjoja, käsitöitä eli kivun hallintaa. Myös kipukynnystä kohottavia lääkkeitä kokeiltiin, mutta tuloksetta. Päänsärky-yhdistys herätettiin henkiin uudelleen 1990-luvulla Migreeniyhdistyksen nimellä. Lisäksi tulivat uudet lääkkeet, ns triptaanit. tvertaistukiryhmiä perustettiinja sain huomata miten paljon meitä oli, jotkut erittäin vaikeissa elämäntilanteissa. Triptaanit ovat olleet monelle pelastus. Minulla ne auttoivat 24 tuntia kerrallaan ja sitten taas uusi kohtaus. Migreenin katkaiseminen on nykyisin ongelma. Mitä vanhemmaksi tulen sen pidemmäksi kohtaus venyy. Kortisonipistos auttaa tässä pulmassa. Olen viimeiset 20 vuotta kärsinyt kovasta aamuöisestä migreenistä. Mieheni tönii minua hereille, kun en hänen mielestään hengitä öisin. Itsestäni tuntui kuin tukehtuisin ja seurauksena oli kova päänsärky. Sain neurologiltani lähetteen uniklinikalle Hyksiin. Siellä tutkimus antoi tuloksen lievä uniapnea 7 11 hengityskat- 20 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti