KUNNIAVÄKIVALTA OIKEUDELLISESTA NÄKÖKULMASTA. VT Pia Holm

Transkriptio

1 KUNNIAVÄKIVALTA OIKEUDELLISESTA NÄKÖKULMASTA VT Pia Holm 134

2 Kunniaväkivalta on usein piilorikollisuutta, joka harvoin tulee poliisin tietoon. Suurin haaste viranomaisten toiminnassa on tunnistaa ajoissa kunniaan liittyvän väkivallan ja sen uhan merkit, jotta väkivallan uhria voitaisiin suojata ja näin estää vakavat väkivallanteot, kuten kunniamurhat. Kunniaväkivallan tehokkaassa estämisessä tarvitaan viranomaisten ja sidosryhmien yhteistyön lisäksi myös rakentavaa keskustelua sen yhteisön kanssa, jossa kunniaväkivaltaa esiintyy. KUNNIAVÄKIVALTA-KÄSITE Kunniaväkivaltaa on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Jo pelkkä sana kunniaväkivalta koostuu kahdesta eri käsitteestä, joiden kummankaan määritelmä itsessään ei ole yksiselitteinen. Kunnian määritelmä esimerkiksi sosiologisesta näkökulmasta on erilainen kuin juridisesta näkökulmasta, aivan samoin kuin väkivallan määritelmäkin. Kunniaväkivaltana pidetään yleensä sellaisia väkivallan tekoja, jotka kohdistuvat oman suvun naispuoliseen jäseneen, koska tämä on aiheuttanut tai tämän oletetaan aiheuttaneen häpeää suvulleen. Häpeän aiheuttaminen liittyy perheen tai yhteisön kunniasääntöjen rikkomiseen moraalittoman käytöksen vuoksi. Moraalittomana käyttäytymisenä voidaan pitää mm. kulttuurista poikkeavan vaatetuksen pitämistä, avioliiton ulkopuolisia suhteita ja jopa raiskauksen uhriksi joutumista. Väkivallalla tai sillä uhkaamalla perheenjäsen yritetään saada käyttäytymään yhteisön arvojen ja normien mukaisesti, jotta tämä ei häpäisisi perhettään. Väkivaltaisten tekojen motiivina on siis suvun kunnian suojaaminen tai palauttaminen. Tällaisia tekoja voivat olla mm. pahoinpitelyt, eristäminen muusta yhteisöstä, liikkumisen rajoittaminen, pakottaminen avioliittoon sekä tyttöjen ympärileikkaukset. Väkivallalla ja sillä uhkaamalla yritetään estää asioiden eteneminen niin pitkälle, että perheen kunnia tarvitsisi palauttaa kunniamurhalla. Kunniaväkivallaksi ei tulisi mielestäni määritellä sellaisia tekoja, jotka kohdistuvat nykyiseen tai entiseen puolisoon tai seurustelukumppaniin sen vuoksi, että väkivallantekijä tuntee itsensä loukatuksi. Näin määriteltäessä kunniaväkivallan piiriin tulisi 135

3 myös suuri osa perhe- ja läheisväkivallasta. Länsimaisessa kulttuurissa kunniakäsitys on niin ratkaisevalla tavalla erilainen kuin nyt puheena olevien kunniakulttuureissa, ettei kunniaväkivallan määritelmää tulisi käyttää näin laajana käsitteenä, väärinkäsitysten välttämiseksi. Vaikka kunniaväkivalta liitetään usein islamilaiseen yhteisöön, kunniaan liittyvä ajattelu ei välttämättä ole uskontosidonnaista. Kunniakulttuureissa elämä perustuu kunnianormeihin ja kunniasääntöihin. Sen takia viranomaisten tulisi tietää vähintään perusasioita erilaisista kulttuureista ja eri yhteisöjen tavoista, jotta kunniaan liittyvät väkivallan uhat ja teot eivät jäisi tunnistamatta. POLIISIN TEHTÄVÄSTÄ Kaiken julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin. Poliisin toimivallasta eri tilanteissa on säädetty useilla eri laeilla, esimerkiksi poliisilailla. Poliisi voi puuttua yksilön oikeuksiin vain silloin, kun se lain mukaan on mahdollista. Poliisilain mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen 1. Poliisille kuuluu huolehtiminen kansalaisten turvallisuudesta. Poliisin tehtäviin kuuluu rikosten tutkinnan ja selvittämisen ohella myös rikosten ennaltaehkäisy. Poliisin toimivalta perustuu pääasiassa poliisilakiin, kun kyseessä ovat järjestyksen ylläpitoon ja palauttamiseen liittyvät asiat. Rikosten tutkinnassa poliisin toimivalta taas perustuu lähinnä esitutkintalakiin ja pakkokeinolakiin. Rikoksen jo tapahduttua poliisilla on laajempi toimivalta eli enemmän mahdollisuuksia puuttua yksilön oikeuksiin kuin silloin, kun kyseessä on rikoksia ennalta ehkäisevä toiminta. KUNNIAVÄKIVALTAEPÄILYYN LIITTYVÄSTÄ KOTIHÄLYTYS- TEHTÄVÄSTÄ Poliisi saa usein tiedon kunniaväkivaltatapauksesta sattumalta. Esimerkiksi naapuri saattaa ilmoittaa poliisille asunnossa olevasta kovasta metelistä tai tappelun äänistä, jolloin poliisi menee selvittelemään asiaa. Asunnossa poliisi yleensä yrittää rauhoittaa tilannetta. Keskustelemalla asunnossa olijoiden kanssa poliisi yrittää saada selville, mitä on tapahtunut. Jokaista paikalla olijaa puhutetaan erikseen, jotta muiden kertomukset ja läsnäolo eivät vaikuttaisi toisten kertomuksiin. Varsinkin kunniakulttuureissa ei pidetä sopivana, että perheen nainen puhuu vieraan miehen kanssa eikä ainakaan kahden kesken. Ettei tapahtumien kulku jäisi vain perheen miesten kertomusten varaan, naispoliisin tulisi puhuttaa perheen naiset. Vaikka puhuttajana olisikin naispoliisi, naiset eivät tapahtumapaikalla välttämättä kuitenkaan uskalla kertoa asioista hänellekään. Naispuolisen poliisin läsnäolo on myös 136

4 tarpeen, koska perheen naisten oleminen vieraiden miesten kanssa samassa huoneessa ilman perheen miespuolista jäsentä voitaisiin tulkita siveettömäksi käytökseksi. Tämä saattaisi lisätä perheen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, ja tilanne pahenisi. Eräänä käytännön ongelmana varsinkin kotihälytystehtävissä on poliisin ja etenkin vanhempien maahanmuuttajanaisten välisen yhteisen kielen puute. Tulkin saaminen paikalle nopeasti saattaa olla mahdotonta. Vanhempi ei välttämättä uskalla tai halua puhua asioista totuudenmukaisesti, jos perheen lapset joutuvat tulkkaamaan vanhempiensa puhetta. Kunniaan liittyvissä väkivallan teoissa perheessä saattaa olla useampia tekijöitä kuin vain yksi henkilö. Väkivallan tekijöiden ohella muut perheenjäsenet saattavat hiljaisesti hyväksyä teot. Alustavassa puhuttelussa uhrin näkökulma saattaa pahimmillaan jäädä kokonaan pimentoon, koska tämä ei uskalla tuoda asiaansa esille muiden perheenjäsenten puhuessa asiasta toisin. Tällöin kunniaväkivallan teot tai uhat jäävät tulematta poliisin tietoon. Tapahtumapaikalla poliisi yleensä opastaa ja neuvoo, minkälaisia toimenpiteitä asian johdosta voidaan tehdä ja miten toimia vastaisuudessa. Poliisi voi jo tässä vaiheessa antaa yhteystietoja myös muista auttavista tahoista, kuten sosiaaliviranomaisista tai rikosuhripäivystyksestä. Poliisi tekee yhteistyötä sosiaaliviranomaisten kanssa jatkuvasti. Joissain poliisilaitoksissa sosiaalityöntekijä on mahdollista saada poliisin mukaan jo tapahtumapaikalle. Sosiaalityöntekijä voi tällöin kertoa eri vaihtoehdoista kriisien ratkaisemiseksi tai miten sosiaaliviranomaiset voisivat muutoin auttaa. KUNNIAVÄKIVALLAN UHRIN SUOJAAMINEN Kunniaan liittyvää väkivallantekoa tai sen uhkaa epäiltäessä uhrin suojaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Uhri tulee saada pois tekijän vaikutuspiiristä. Perheväkivallasta poiketen kunniaväkivallassa tekijöitä saattaa olla useita. Vaikka poliisi ottaisi kiinni yhden tekijän, se ei välttämättä poista vaaraa joutua väkivallan kohteeksi. Joku muu tai jotkut muut suvusta saattavat kuitenkin jatkaa toimintaa perheen kunnian suojaamiseksi tai palauttamiseksi. Tämän takia lähestymiskiellon saaminen yhtä tai muutamaa uhkaajaa vastaankaan ei välttämättä auta. Väkivallan uhka ei poistu myöskään ajan kuluessa. Väkivalta voi kohdistua uhriin vielä useita vuosia myöhemminkin, koska häpeä ei poistu eikä perheen kunnia palaudu ilman väkivallantekoa. Viranomaisten välisen yhteistyön avulla uhri voidaan saada turvaan hetkellisesti, mutta valtiovalta ei absoluuttisesti pystyne takaamaan uhrin turvallisuutta tulevaisuudessa. Vaikka uusi osoite, henkilötiedot ja muut viranomaisten tiedostoissa olevat tiedot pysyisivätkin salaisina, Suomen kokoisessa maassa saa yllättävän helposti tietoonsa, missä henkilö mahdollisesti oleskelee. Alaikäisen uhrin suojaamisessa omalta perheeltään on vielä enemmän haastetta 137

5 kuin täysi-ikäisen uhrin suojaamisessa. Täysi-ikäinen uhri voi itse kertoa ja päättää, miten asiassa edetään. Alaikäisellä ei ole itsenäistä päätäntävaltaa asioistaan, vaan yleensä hänen vanhemmillaan on määräämisvalta. Tällöin uhrin suojaamiseksi tulevat kyseeseen lastenhuollolliset toimenpiteet, kuten huostaanotto. Erityisesti uhrin suojaamisessa on tärkeää kaikkien toimijoiden yhteistyö ja tiedonvaihto. Lainsäädäntömme antaa mahdollisuuden varsin kattavaan tiedonvaihtoon eri viranomaisten välillä varsinkin, jos kyseessä on jonkun henkeen tai terveyteen liittyvä uhka. RIKOSPROSESSISTA Esitutkintalain mukaan poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty 2. Kunniaväkivaltaepäily saattaa tulla poliisin tietoon esimerkiksi kotihälytysten yhteydessä. Ilmoitus poliisille on saattanut tulla myös sosiaaliviranomaisen tai koulun henkilökuntaan kuuluvan kautta. Yleensä kunniaväkivallan uhri itse ei uskalla tehdä ilmoitusta poliisille asiasta. Sillä, miten asia on tullut poliisin tietoon, ei ole merkitystä esitutkinnan aloittamisen kannalta. Jos on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen, poliisi aloittaa esitutkinnan. Esitutkinnassa poliisi kuulustelee teosta epäiltyä, asianomistajaa eli uhria sekä todistajia. Erityisen haastavaksi kunniaväkivaltaan liittyvissä asioissa tutkinnan tekee se, että tekijöinä saattaa olla useampi henkilö ja he ovat usein uhrin sukulaisia. Suoranaisen väkivaltateon on saattanut tehdä vain yksi henkilö, mutta muut ovat voineet osallistua tekoon jollakin muulla tavalla. Muiden osallisuutta käsitellään rikoslaissa olevien osallisuussäännösten mukaan. Joku voi olla tekoon yllyttäjä, tekijäkumppani tai avunantaja. Myös välillinen tekeminen voi tulla kyseeseen, esimerkiksi perheen alaikäinen poika tekee teon isänsä puolesta. Tällaisissa tapauksissa isän pyrkimyksenä on välttää rikosoikeudelliset seuraamukset, mikä mielestäni osoittaa jo varsin pitkälle vietyä teon suunnitelmallisuutta. Vaikka poika olisi suorittanut itse teon, mutta tekee sen isänsä käskystä ja puolesta, myös isää voidaan pitää teon tekijänä. Mikäli henkilön epäillään olevan osallisena tekoon jollakin tavalla, häntä kuulustellaan rikoksesta epäiltynä. Rikoksen uhria taas kuullaan asianomistajana. Asianomistajalla ei ole velvollisuutta kertoa mitään asiaan liittyvää. Suomen lainsäädännön mukaan asianomistajalla on ns. negatiivinen totuudessa pysymisvelvollisuus, mikä tarkoittaa, että kaikki mitä hän päättää kertoa, tulee olla totuudenmukaista. Todistajana kuultavan puolestaan on kerrottava totuudenmukaisesti kaikki, mitä hän tietää asiasta eikä hän saa salata mitään. Vaikka lain mukaan todistaja ei saa kieltäytyä todistamasta, lähimmät sukulaiset on rajattu todistamisvelvollisten ulkopuolelle. Esimerkiksi epäillyn puoliso, vanhemmat tai lapset eivät ole velvollisia todistamaan, mikäli he eivät itse 138

6 halua kertoa asioista. Todistajan vaitiolooikeus ja myös asianomistajan oikeus olla kertomatta asiasta tekevät näytön hankkimisen erityisen haasteelliseksi perhepiirissä tapahtuneiden rikosten esitutkinnassa. Poliisi saattaa törmätä kuulustelutilanteissa puhumattomuuden muuriin, koska kunniakulttuureissa perheen asioita ei haluta puhua perheen ulkopuolisille. Muut perheenjäsenet saattavat suojella teon tekijää joko lojaalisuudesta tai pelosta. Luottamuksen saavuttaminen kuulusteltavan ja kuulustelijan välillä on ensiarvoisen tärkeää. Mikäli joku perheenjäsenistä puhuu asioista avoimesti, hän saattaa joutua vaaraan muun suvun taholta. Samoin kuin uhrin suojeleminen, myös todistajan suojeleminen on tärkeää. Koska väkivallan uhka tulee tässäkin tapauksessa yleensä todistajan oman suvun puolelta, todistaja ei voi enää helposti palata perheensä pariin. Hänen suojaamiseensa on käytettävissä samoja keinoja kuin uhrin suojelemisessakin. Esitutkinnassa selvitetään mm. teko, sen olosuhteet ja tekijä. Mikäli tietyt kriteerit täyttyvät, esitutkinnan päätyttyä asiakirjat lähetetään syyttäjälle syyteharkintaa varten. Syyttäjä päättää, nostaako hän syytteen tekijää tai tekijöitä vastaan. Epäiltyä tekijää on kohdeltava syyttömänä siihen saakka, kunnes hänet todetaan syylliseksi laillisesti. Vasta tuomioistuin päättää, onko tekijä syyllistynyt epäiltyyn tekoon. Mikäli tuomioistuin katsoo tekijän syyllistyneen tekoon, se määrää hänelle rangaistuksen. Suomalaisen lainsäädännön tulkinnan mukaan rangaistuksen tulee olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen 3. Tämänkin takia poliisin tulee esitutkinnassa selvittää teon motiivi. Muutoinkin kunniaan liittyvissä rikoksissa motiivin selviäminen on tärkeää. Motiivin selviäminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saattaa myös auttaa uusien kunniaväkivaltatapausten ennalta estämisessä. Jos väkivallan motiivina on ollut perheen kunnian suojaaminen tai palauttaminen, perheessä saattaa olla vielä muitakin kunniaväkivallan uhreja tai nuorempia sisaruksia, joilla on vaara joutua kunniaväkivallan uhriksi tulevaisuudessa. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää selvittää tilannetta myös laajemmin kuin vain kyseessä olevan epäillyn rikoksen osalta. Erityisesti yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa on tärkeää, jotta perhe saadaan ohjattua sosiaaliviranomaisten avun ja tukitoimien piiriin. Koska tällöin on kyseessä lähinnä mahdollisten rikosten ennaltaehkäisy eikä rikosta ole vielä tapahtunut, poliisin toiminta voi perustua pääasiassa vain avuntarvitsijan suostumukseen. Mikäli kukaan perheenjäsenistä ei halua tai ei tunne tarvitsevansa apua, poliisilla ei välttämättä ole toimivaltaa asiassa eikä se näin ollen voi puuttua asiaan. TULKIN KÄYTÖSTÄ KUNNIAVÄKI- VALTAEPÄILYÄ SELVITETTÄESSÄ Asioiden selvittämistä voi siis vaikeuttaa yhteisen kielen puute poliisin ja asiakkaan välillä. Vaikka henkilö osaisikin vähän suomea tai ruotsia, väärinkäsitysten vaara on 139

7 kuitenkin olemassa. Viranomaisten kanssa asioidessaan henkilöllä on yleensä oikeus käyttää omaa äidinkieltään. Erityisesti kunniaväkivaltaan liittyvissä asioissa tulkin valinnassa on oltava erityisen tarkka. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla tulkki saattaa tulla samasta yhteisöstä. Yhteisöt ovat pieniä ja melkein kaikki tuntevat siellä toisensa. Tulkin käyttö saattaa siis äärimmäisessä tapauksessa pahentaa tilannetta kunniaväkivaltaan liittyvien asioiden selvittelyn alkuvaiheissa ja varsinkin kotihälytystilanteissa. Kun paikalle tulee tulkiksi saman yhteisön jäsen, perhe saattaa kokea tämän kasvojen menetyksenä, koska asia tulee samassa yhteisössä olevan tietoon. Tämä taas saattaa aiheuttaa kunniaväkivallan uhan lisääntymistä perheessä. Tästä syystä tulkin olisi hyvä olla yhteisön ulkopuolinen. Käytännössä poliisin on vaikea saada nopeasti selville, kuuluuko tulkki kyseiseen yhteisöön vai ei. Varsinkin joidenkin harvinaisimpien kielten tulkkeja on vain muutama, jolloin valinnanvaraa ei ole. Tulkiksi valittavan tulisi olla ammattitulkki, joka osaa ammattinsa vaatimukset ja myös ymmärtää ne. Jos taas tulkkina on joku muu, hän ei välttämättä osaa toimia vain tulkkina, vaan saattaa tuoda omat arvionsa ja ajatuksensa käännökseen. Ammattitulkki yleensä tulkkaa juuri sen, mitä keskustelijat sanovat eikä tuo omia ajatuksiaan käännöksiin. Tilanteeseen voi olla mahdotonta saada nopeasti ammattitulkkia paikalle. Silloin on tyydyttävä siihen, mitä saatavilla on. Perhe voi ehdottaa jotakin luottohenkilöään tulkiksi. Mikäli henkilö on nopeasti saatavilla paikalle, en näe estettä, miksei häntä voisi käyttää. Koska henkilö ei ole ammattitulkki ja todennäköisesti läheinen perheelle, hänen käännöksiinsä tulee kuitenkin suhtautua varauksella. Perheen lasten käyttämistä tulkkeina tulisi välttää, jotta heitä ei asetettaisi hankalaan välikäteen vanhempiaan ja muita sisaruksiaan kohtaan. Myös esitutkinnassa pätevät samat periaatteet puolueettoman ammattitulkin käyttämisestä. Vaikka kuulusteltava osaisikin hyvin suomea tai ruotsia, ammattitulkin tulisi vielä lukea kuulustelukertomus kuulusteltavalle tämän omalla äidinkielellä väärinkäsitysten välttämiseksi ja korjaamiseksi. Eri henkilöiden kuulusteluissa kertomat asiat eivät vahingossakaan tule toisten kuulusteltavien tietoon, mikäli on mahdollista käyttää eri tulkkeja eri henkilöiden kuulusteluissa. RIKOSLAINSÄÄDÄNNÖSTÄ SUHTEESSA KUNNIAAN LIITTYVÄÄN VÄKIVALTAAN Suomen lainsäädännössä ei mainita erikseen kunniaan liittyviä väkivallan tekoja. Niihin sovelletaan samaa lainsäädäntöä kuin muihinkin rikokseksi määriteltyihin väkivallan tekoihin. Mielestäni rikoslainsäädännöllistä ongelmaa kunniaväkivaltaan puuttumiselle ei ole, vaan voimassa oleva lainsäädäntö antaa riittävät mahdollisuudet saattaa kunniaväkivallan tekijä rikosoikeudelliseen vastuuseen. 140

8 Äärimmäisenä esimerkkinä kunniaväkivallasta on perheelle häpeää aiheuttaneen tappaminen. Rikoslain mukaan henkilö syyllistyy surmaan, tappoon tai murhaan surmatessaan tahallaan toisen henkilön. R i k o s l a k i, 21. l u k u 1 Ta p p o Joka tappaa toisen, on tuomittava taposta vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksaksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 2 Mu r h a Jos tappo tehdään 1 vakaasti harkiten, 2 erityisen raa alla tai julmalla tavalla, 3 vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai 4 tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi. Yritys on rangaistava. 3 Su r m a Jos tappo, huomioon ottaen rikoksen poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava surmasta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Mielestäni henkirikos tulisi lähtökohtaisesti luokitella murhaksi, mikäli teon motiivina on kunnian palauttaminen. Yleensä kunniamurha tehdään vakaasta harkinnasta ja se on myös suunnitelmallista. Kuten esimerkit ulkomailta osoittavat, tehdyt kunniamurhat on yleensä myös toteutettu julmalla tai raa alla tavalla, joten tämäkin ankaroittamisperuste saattaa tulla kyseeseen. Murhan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää myös teon olevan kokonaisuutena arvioiden törkeä, mikä yleensä jo teon olosuhteiden perusteella kunniamurhissa täyttynee. Mielestäni kunnian takia tehdyn henkirikoksen ei voida katsoa olevan lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, vaikka se kuuluisikin teon tekijän kulttuuriin ja tekijä itse sekä muu yhteisö pitäisi tekoa oikeutettuna. Näin ollen Suomen lainsäädännön mukaan tekoa ei voisi koskaan tällä perusteella luokitella surmaksi. Muita kunniaan liittyviä väkivallan tekoja voivat olla pahoinpitelyrikokset. Pahoinpitelyrikokset on jaoteltu niiden vakavuuden mukaan kolmeen eri kategoriaan: Lievä pahoinpitely, pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely. R i k o s l a k i, 21. l u k u 5 Pahoinpitely Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava 141

9 pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 6 Tö r k e ä p a h o i n p i t e l y Jos pahoinpitelyssä 1 aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2 rikos tehdään erityisen raa alla tai julmalla tavalla tai 3 käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 7 Li e v ä p a h o i n p i t e l y Jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon. Pahoinpitelyä on esimerkiksi ruumiillisen väkivallan tekeminen toiselle. Pahoinpitelyn ei kuitenkaan tarvitse olla fyysistä pahoinpitelyä, vaan myös henkinen väkivalta voi täyttää pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön. Esimerkiksi jatkuva toisen henkilön alistaminen, halventava kohtelu ja pelottelu voivat olla pahoinpitelyä. Ongelmana on saada riittävä näyttö tekijää kohtaan henkisestä pahoinpitelystä. Fyysisestä pahoinpitelystä, kuten lyömisestä, kuristamisesta tai potkimisesta, jää usein silminnähtäviä jälkiä, joita voidaan käyttää näyttönä väkivallasta. Suomen lainsäädännössä ei ole katsottu tarpeelliseksi kriminalisoida erikseen tyttöjen ympärileikkausta, koska sen on katsottu täyttävän törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön jo sinällään. Tyttöjen ympärileikkausta ei voida myöskään oikeuttaa vetoamalla esimerkiksi uskonnonvapauteen 4. Tyttöjen ympärileikkauksen yhtenä tarkoituksena on mm. esiaviollisten suhteiden estäminen, mikä liittyy juuri perheen kunnian suojelemiseen ja naisen siveellisyyden korostamiseen. Näin ollen tyttöjen ympärileikkaus voidaan luokitella myös kunniaan liittyväksi väkivallaksi. Kunnian suojaamiseksi perheen miespuoliset jäsenet saattavat myös rajoittaa naisten liikkumista. Perheen isä voi kieltää tyttärensä kouluun menemisen, lukita tämän huoneeseensa tai asuntoon tai muutoin estää liikkumisen. Tällöin teko saattaa täyttää vapaudenriiston tai törkeän vapaudenriiston tunnusmerkistön. Laittomasta uhkauksesta puolestaan on kyse, mikäli henkilö uhkaa toista ja uhattavalla on syy olettaa uhkauksen olevan todellinen. Esimerkkinä laittomasta uhkauksesta on, että isä uhkaa tappaa tyttärensä, mikäli tämä pukeutuu kulttuurinsa vastaisesti ja kulkee ulkona miespuolisen kaverinsa kanssa. 142

10 Usein kunniaan liittyviin väkivallantekoihin lasketaan myös avioliittoon pakottaminen. Suomen lainsäädännössä avioliittoon pakottamista ei ole erikseen kriminalisoitu. Kansainvälisten, Suomeakin velvoittavien ihmisoikeussopimusten ja Suomen avioliittolain mukaan henkilön tulee itse haluta avioliittoa eikä kukaan saa pakottaa häntä avioliittoon. Mikäli henkilö pakotetaan avioliittoon tahtonsa vastaisesti, esimerkiksi väkivallalla uhkaamalla tai muulla tavoin uhkaamalla, teko voisi täyttää laittoman uhkauksen ja pakottamisen tunnusmerkistön. Mikäli uhkaamiseen liittyy myös fyysistä väkivaltaa, teko täyttää pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön. Hyvin usein uhrit eivät uskalla ilmoittaa väkivallanteoista tai niiden uhista poliisille tai muillekaan viranomaisille. Siten on hyvin sattumanvaraista, että teot tulisivat poliisin tietoon. Pääsääntöisesti poliisi voi tutkia poliisin tietoon tulleita, rikoksiksi epäiltyjä tekoja oma-aloitteisesti asianomistajan vaatimuksista riippumatta. Poikkeuksena ovat ns. asianomistajarikokset, joita poliisi ei voi tutkia oma-aloitteisesti, vaikka ne jollain tavalla tulisivatkin poliisin tietoon. Jos uhri eli asianomistaja ei vaadi asiaa syytteeseen pantavaksi, syyttäjä ei voi nostaa syytettä eikä poliisi tutkia asiaa. Tällaisia asianomistajarikoksia ovat mm. lievä pahoinpitely, laiton uhkaus ja pakottaminen. Kun uhri kertoo väkivallanteoista, on erittäin tärkeää, että poliisi selittää asianomistajalle tarkasti, mitä poliisi voi tehdä ja mitä ei voi tehdä kyseisessä asiassa. Ymmärrettävästi uhrille on jo suuri kynnys kertoa tapahtumista perheen ulkopuoliselle. Saadakseen tekijän vastuuseen teoistaan asianomistajarikoksissa uhrin pitää vielä vaatia rangaistusta väkivallantekijälle, joka on samasta perheestä ja jo muutoinkin aiheuttanut hänelle vaaraa. Tämä saattaa aiheuttaa sen, ettei uhri uskalla ilmoittaa vaativansa rangaistusta tekijälle. Yleensä hän haluaa vain päästä eroon väkivallasta ja sen uhasta. Uhrin pitäisi kuitenkin kaikesta huolimatta pystyä kertomaan kaikesta tapahtuneesta ja vaatia tekijälle rangaistusta, jotta tekijä saataisiin rikosoikeudellisesti vastuuseen teoistaan myös asianomistajarikoksissa. Syyttäjä saa tietyin edellytyksin eräissä rikoslaissa erikseen mainituissa asianomistajarikoksissa nostaa syytteen, vaikka asianomistaja ei olekaan vaatinut rangaistusta tekijälle. Tällaisia asianomistajarikoksia ovat mm. laiton uhkaus ja pakottaminen. Syyttäjä voi nostaa syytteen, jos teossa on käytetty hengenvaarallista välinettä tai erittäin tärkeä yleinen etu muutoin vaatii syytteen nostamisen. Kunniaväkivaltaan liittyvissä laittomissa uhkauksissa ja pakottamisissa mielestäni erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamisen. Uhrin asema on erittäin haavoittuva, koska kyse on alistussuhteesta ja tekijä on yleensä samasta perheestä. Kunniakulttuuriyhteisön jäsenenä tekijä mieltää tekonsa olevan oikeutettu ja on todennäköisesti piittaamaton suomalaisesta lainsäädännöstä. Mikäli laittomassa uhkauksessa tai pakottamisessa motiivin epäillään olevan kunnian 143

11 suojaamiseen tai palauttamiseen liittyvä, mielestäni tällä perusteella poliisi voisi jatkaa tutkintaa asianomistajan vaatimuksista riippumatta. Varhaisella asioihin puuttumisella voitaneen estää asioiden eteneminen vakavammiksi väkivallanteoiksi. R i k o s l a k i, 25. l u k u 1 Va p a u d e n r i i s t o Joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä, on tuomittava vapaudenriistosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 2 Tö r k e ä v a p a u d e n r i i s t o Jos vapaudenriistossa vapaudenmenetystä jatketaan yli kolmen vuorokauden, 1 aiheutetaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai 2 käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa 3 ja vapaudenriisto on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vapaudenriistosta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. 7 La i t o n u h k a u s Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 8 Pa k o t t a m i n e n Joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 9 Sy y t e o i k e u s Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä tuottamuksellisesta vapaudenriistosta, laittomasta uhkauksesta eikä pakottamisesta, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi tai ellei laittoman uhkauksen tai pakottamisen tekemiseen ole käytetty hengenvaarallista välinettä taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. RANGAISTUKSEN MITTAAMISESTA Rikoslaissa on tyhjentävästi lueteltu rangaistuksen koventamisperusteet. Yhtenä koventamisperusteena on rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus. Hallituksen esityksen mukaan mm. väkivaltarikostapauksissa soveltamiskynnys olisi matalampi kuin sellaisissa teoissa, jotka jo itsessään edellyttävät 144

12 suunnitelmallisuutta 5. Teon suunnitelmallisuus voidaan ottaa huomioon myös ankaroittamis- eli kvalifiointiperusteissa, kuten rikoslaissa esimerkiksi henkirikoksen osalta. Tekoa pidetään murhana muun muassa silloin, jos se on tehty vakaasti harkiten ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Mikäli suunnitelmallisuus on otettu huomioon jo teon kvalifiointiperusteissa, koventamisperusteen soveltamiskynnys on korkeampi 6. Kunniaan liittyvissä väkivaltatapauksissa voidaan siis periaatteessa soveltaa tätä koventamisperustetta. Se ei kuitenkaan ole automaatio, vaan tuomioistuin harkitsee asian jokaisessa tapauksessa erikseen. Kuten aiemmin surmaa koskevan tunnusmerkistön kohdalla mainitsin, teon kuulumista kulttuuriin ei voida pitää lieventävänä asianhaarana. Mielestäni myöskään sen, että tekijä on pitänyt tekoaan oikeutettuna eikä ole ymmärtänyt sen olevan Suomen lainsäädännön vastaista, ei pitäisi poistaa eikä lieventää tekijän rangaistusta. Kunniaväkivallan tekijä rikkoo toisen henkilön ruumiillista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta ottamalla oikeuden kontrolloida ja rangaista toista oman ajatusmaailman mukaisesti. Tällaista oman käden oikeutta ei tule hyväksyä kulttuuriin kuuluvana, vaikka muutoin yhteiskunnan tulisikin tukea eri vähemmistöryhmien omien kulttuurien säilymistä. HENKILÖN KATOAMISEN TAI ITSEMURHAN SELVITTÄMISESTÄ Poliisin tehtäviin kuuluvat myös muun muassa henkilön katoamisen ja kuolemansyyn selvittäminen. Tällöin tutkintaa kutsutaan poliisitutkinnaksi, erotukseksi esitutkinnasta. Esitutkinta tehdään, kun on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen; poliisitutkintaa on lähinnä kaikki muihin säädöksiin perustuva, poliisille kuuluva tutkinta. Tällöin poliisin tehtävät määräytyvät lähinnä erikoislainsäädännön perusteella ja toimivalta on pääasiallisesti määritelty poliisilaissa. Välttämättä kunniaan liittyvät teot eivät tule heti poliisin tietoon rikollisina tekoina. Kun poliisille tulee ilmoitus kadonneesta nuoresta maahanmuuttajataustaisesta tytöstä, kyseessä voi olla kunniaväkivaltatapaus. Perheelleen häpeää tuottanut tyttö saatetaan lähettää vanhempiensa entiseen kotimaahan, jossa hänet voidaan pakottaa avioliittoon tai pahimmassa tapauksessa tappaa. Toisaalta tyttö on voinut kunniaväkivallan uhan takia kadota perheeltään omasta halustaan eikä halua perheensä löytävänkään häntä. Mikäli kadonnut löydetään, on ensiarvoisen tärkeää keskustella ensin hänen itsensä kanssa katoamiseen liittyvistä asioista, minkä jälkeen vasta voidaan kartoittaa poliisin tai muiden viranomaisten mahdolliset jatkotoimenpiteet. Poliisin on tehtävä kuolemansyyn tutkinta, jos kuoleman ei tiedetä johtuvan sairaudesta tai henkilö ei viimeisen sairautensa aikana ole ollut lääkärinhoidossa. Tutkinta 145

13 on myös tehtävä, kun kuoleman on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide tai kun on aihetta epäillä kuoleman johtuneen jostakin sellaisesta syystä tai kun kuolema muuten on tapahtunut yllättävästi. 7 Yleensä näissä tapauksissa vainajalle tehdään myös oikeustieteellinen ruumiinavaus. Suomessa perusteellisen kuolemansyyn selvityksen tutkinnassa paljastuvat yleensä myös ne henkirikokset, jotka on yritetty lavastaa onnettomuudeksi tai itsemurhaksi. Varsinkin nuorten maahanmuuttajataustaisten itsemurhien tutkinnassa on tärkeää, että poliisi yrittää selvittää itsemurhaan johtaneita syitä mahdollisimman laajasti. Jos nuori on tehnyt itsemurhan esimerkiksi kunniaväkivallan uhan takia, perheessä saattaa olla muitakin nuoria, jotka voivat joutua kunniaväkivallan uhriksi. KUNNIAVÄKIVALLAN ENNALTAEHKÄISY Jälkikäteinen puuttuminen kunniaväkivaltatekoihin ja tekijän tai tekijöiden saaminen rikosoikeudelliseen vastuuseen eivät välttämättä ehkäise laajemmalti kunniaväkivaltaa. Tekijän oma yhteisö voi pitää kunnian vuoksi perheenjäsenensä tappanutta jopa sankarina, joka tekijä itsekin saattaa mieltää olevansa. Sen tähden ankarimmankaan rangaistuksen pelko ei välttämättä estä väkivallantekijää toteuttamasta tekoaan. Parhaiten kunniaväkivaltaa voitaneen estää asenteiden muutoksella. Kunniaväkivallan ehkäisyssä yhteisön oma toiminta on ensiarvoisen tärkeää. Asenteiden, uskomusten ja käsitysten muuttuminen onnistuu parhaiten, kun siihen vaikutetaan oman yhteisön sisältä. Siksi viranomaisten tulee tehdä jatkuvaa yhteistyötä eri sidosryhmien ja yhteisöjen kanssa, jotta kunniaan liittyvää väkivaltaa voidaan ehkäistä. Varhaisella väkivaltaan puuttumisella estetään tilanteiden kärjistyminen ja näin voitaneen estää myös kunniamurhat. Edelleenkin maahanmuuttajien kotouttamiseen on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota. Kotouttamisen tukitoimet tulee yltää konkreettisesti myös perheen naispuolisiin jäseniin. Suomen lainsäädännöstä, yhteiskuntamme pelisäännöistä sekä jokaisen oikeuksista ja velvollisuuksista tulee antaa tietoa maahanmuuttajille. Suomen tai ruotsin kielen oppiminen ehkäisee syrjäytymistä valtaväestöstä, kun henkilö pystyy kommunikoimaan myös muun kuin oman yhteisön jäsenten kanssa. Jo kotoutuneita maahanmuuttajia voitaisiin käyttää tukihenkilöinä, jolloin henkilön saattaisi olla helppo ottaa yhteyttä omaa kieltään puhuvaan, oman yhteisönsä jäseneen. Samoin koulutuksessa ja valistustyössä olisi hyvä olla samasta kulttuurista tulevia henkilöitä kouluttamassa maahanmuuttajia yhdessä viranomaisten kanssa. Muista kulttuureista tulevat maahanmuuttajat saattavat suhtautua varauksellisesti viranomaisiin, etenkin poliisiin. Heillä saattaa olla hyvinkin huonoja kokemuksia oman maansa viranomaisista. Luottamuksen rakentaminen 146

14 ja ennakkoluulojen poistaminen puolin ja toisin ovat avainasioita, jotta yhteistyö saadaan toimimaan. LOPUKSI Poliisin tietoon ei ole tullut yhtään Suomessa tapahtunutta kunniamurhaa, vaikka media onkin uutisoinut joidenkin henkirikosten olleen kunniamurhia. Esitutkinnassa on kuitenkin selvinnyt, että teon motiiveina ovat olleet lähinnä miehen oma kunnia tai häiriintynyt mielentila, ei perheen tai suvun kunnian palauttaminen. 8 Ei ole olemassa tilastoja siitä, kuinka paljon poliisin tietoon tulee vuosittain kunniaväkivaltatapauksia. Poliisi ei tilastoi minkään rikoksen kirjaamisen yhteydessä tekijän motiiveja poliisiasiain käsittelyjärjestelmään paitsi tapauksissa, joissa tekijällä epäillään olleen rasistinen motiivi. Vaikka kunniaväkivalta liittyy Suomessa lähinnä maahanmuuttajien erilaisiin kulttuureihin, meidän on hyvä muistaa, että Suomessakin moraalikäsitykset ja naisten asema ovat muuttuneet hyvin erilaisiksi siitä, mitä ne olivat vielä muutama vuosikymmen sitten. Esimerkiksi naisen alisteinen asema mieheen nähden avioliitossa poistettiin lainsäädännöllä vuonna Aviovaimon raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta vuonna Asenteet muuttuvat hitaasti aikojen kuluessa. Kunniaan liittyvää väkivaltaa, kuten muutakaan väkivaltaa ei tule hyväksyä. Asiaa ei kuitenkaan tule yleistää niin, että jokainen miespuolinen maahanmuuttaja olisi väkivallantekijä tai että jokainen maahanmuuttajan väkivallanteko olisi kunniaväkivaltaa. Viranomainen ei saa kunniaväkivaltaa epäillessään jättää puuttumatta asiaan peläten leimautuvansa rasistiksi. Asioihin täytyy puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yhteiskunnan tulee osoittaa, ettei väkivalta ole missään olosuhteissa hyväksyttävää eikä väkivallan tekoja voida oikeuttaa kulttuurisilla, uskonnollisilla tai sosiaalisilla syillä. 147

15 Lähteet Esitutkintalaki /449 HE 309/1993vp.: Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. HE 44/2002vp.: Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. H e i n o n e n Ol a v i, Ko s k i n e n Pe k k a, Lap p i - S e p p ä l ä Ta p i o, Maj a n e n Ma r t t i, Nuo t i o K i m m o, Nuu t i l a A r i -Ma t t i, Rau t i o Il k k a (2002) Rikosoikeus. Oikeuden perusteokset. Helsinki: Werner Söderström Lakitieto Oy. 2. painos. K a r a l a h t i, A r t o (2008) Kunniaväkivalta Kunniamurha kunniaväkivallan muotona, Tutkielma, Oikeussosiologia ja kriminologia, Oikeustieteellinen tiedekunta. Turku: Turun Yliopisto Laki kuolemansyyn selvittämisestä /459. N i e m i -Kiesiläinen Jo h a n n a (2004) Rikosprosessi ja parisuhdeväkivalta. Helsinki: WSOY. Poliisilaki / Poliisilaki 1 1. mom. Esitutkintalaki 2. N i e m i -Kiesiläinen 2004, s. 99; H e i n o n e n, Ko s k i n e n ym. 2002, s. 109, HE 309/1993, s. 56. HE 44/2002, s HE 44/2002, s Laki kuolemansyyn selvittämisestä 3. luku, 7. K a r a l a h t i : Kunniaväkivalta kunniamurha kunniaväkivallan muotona, s

16