Ohje viranomaisille 7/ (10)

Transkriptio

1 Ohje viranomaisille 7/ (10) Jakelussa mainituille Tietojenantovelvollisuutta ja toiminnan aloittamista koskevien säännösten rikkominen sosiaali- ja terveydenhuollon lupa-, ilmoitus- ja valvonta-asioissa Ohjeen tarkoitus Sosiaali- ja terveyspalvelujen laadun, asiakkaiden ja potilaiden oikeuksien sekä oikeusturvan takaamiseksi on välttämätöntä, että viranomaisten tekemät lupapäätökset sekä toiminnan ohjaus ja valvonta perustuvat paikkansapitäviin tietoihin. Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaan lainsäädäntöön sisältyy useita säännöksiä, jotka määrittävät luvanhakijan, ilmoituksen tekijän, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajan ja valvonnan kohteen velvollisuutta antaa lupaja valvontaviranomaisille tietoja toiminnastaan oma-aloitteisesti tai viranomaisen pyynnöstä ja vastaavasti viranomaisten oikeutta saada tietoja ja selvityksiä. Lakisääteistä velvollisuutta antaa viranomaisille tietoja ja selvitystä lupa-, ilmoitus- tai jälkivalvonnallisten asioiden yhteydessä kuvataan tässä ohjeessa käsitteellä tietojenantovelvollisuus. Käsitteellä lupaviranomainen viitataan Valviraan ja aluehallintovirastoihin riippumatta siitä, toimivatko ne lupa- vai valvontaviranomaisen roolissa. Lupa- ja valvontakäytännössä on tullut esiin tapauksia, joissa luvanhakija, ilmoituksen tekijä, tai palvelujen tuottaja on laiminlyönyt tietojenantovelvollisuutensa joko kokonaan tai antamalla lupaviranomaisille virheellisiä tai puutteellisia tietoja hakemansa luvan perusteista tai toiminnastaan. Harhaanjohtavia tietoja on voitu antaa lupahakemuksessa, toiminnan aloittamista koskevassa ilmoituksessa, tarkastuksen yhteydessä tai esimerkiksi toimintakertomuksessa. Lisäksi on esiintynyt tapauksia, joissa harhaanjohtavia tietoja on annettu kantelu- tai muiden valvonta-asioiden selvittämisen yhteydessä tai valvontaohjelmiin liittyvissä tiedonkeruissa. Viranomaisten tietoon on myös tullut tapauksia, joissa luvanvarainen toiminta on aloitettu ennen luvan myöntämistä ja joissa kunnat ovat sijoittaneet asiakkaita sosiaalihuollon yksikköön, joka ei ole vielä saanut lupaa toimintaan. Vastaavasti on esiintynyt tapauksia, joissa ilmoituksenvarainen toiminta on aloitettu ennen ilmoituksen tekemistä. Tämän ohjeen tarkoituksena on yhtenäistää sosiaali- ja terveydenhuollon lupaviranomaisten käytäntöjä niiden tilanteiden varalta, joissa luvan hakija, ilmoituksen tekijä, tai palvelujen tarjoaja on antanut viranomaisille puutteellisia tai virheellisiä tietoja tai ei ole antanut tietoja lainkaan, ja siten toiminut tiedonantovelvollisuutensa vastaisesti lupahakemuksen, toimintaansa koskevan ilmoituksen tai jälkivalvonnan yhteydessä. Tämän lisäksi ohjeen tarkoituksena on yhtenäistää lupaviranomaisten käytäntöjä tilanteissa, joissa luvan- tai ilmoituksenvarainen toiminta on aloitettu ennen luvan saamista tai ilmoituksen tekemistä. Ohje ei koske ammattioikeuksiin liittyviä lupa-asioita eikä ammattihenkilöiden jälkivalvontaa.

2 Ohje viranomaisille 7/ (10) Asiaa on käsitelty Valviran ja aluehallintovirastojen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöryhmien yhteiskokouksessa ja koordinaatioryhmässä Viranomaisen harhauttaminen lupa- ja ilmoitusasioissa Yksityiset sosiaalipalvelut Yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa (922/2011) tarkoitetut palvelut ovat joko luvan- tai ilmoituksenvaraisia. Jatkuvasti ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja tuottavan palvelujen tuottajan on saatava lupaviranomaiselta lupa toiminnalleen ennen sen aloittamista ja olennaista muuttamista (7 ). Lupaa haetaan siltä aluehallintovirastolta, jonka alueella palveluja tuotetaan. Jos palveluja tuotetaan useamman aluehallintoviraston alueella, haetaan lupaa Valviralta. Muista kuin ympärivuorokautisista sosiaalipalveluista tulee tehdä ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista kirjallinen ilmoitus sen kunnan toimielimelle, jossa palveluja tuotetaan (11 ). Lain 4 :ssä säädetään yksityisten sosiaalipalvelujen tuottamisen toimintaedellytyksistä. Sosiaalipalveluja tuottavassa toimintayksikössä tulee mm. olla riittävät ja asianmukaiset toimitilat ja varusteet sekä toiminnan edellyttämä henkilöstö. Toimitilojen tulee olla terveydellisiltä ja muilta olosuhteilta siellä annettavalla hoidolle, kasvatukselle ja muulle huolenpidolle sopivat. Henkilöstön lukumäärän tulee olla riittävä palvelujen tarpeeseen ja asiakkaiden lukumäärään nähden. Luvan saannin ja toiminnan aloittamisen edellytyksenä on, että palveluntuottajan toiminta täyttää kaikilta osin laissa säädetyt edellytykset. Lupa- ja ilmoitusmenettelyjen tarkoituksena on, että viranomaiset voivat varmistua tästä ennen toiminnan aloittamista. Tämän vuoksi on tärkeää, että luvanhakijan tai ilmoituksen tekijän lupahakemuksessaan tai toimintaansa koskevassa ilmoituksessa antamat tiedot ovat paikkansapitäviä ja riittävän yksityiskohtaisia. Sama pätee hakijalta esim. toimintayksikön ja toimitilojen tarkastuksen yhteydessä saatuihin tietoihin. Luvan myöntäminen tai toiminnan merkitseminen rekisteriin virheellisten tietojen perustella voi vakavimmassa tapauksessa johtaa asiakasturvallisuuden vaarantumiseen. Jos käy ilmi, että palvelujen tuottaja on antanut lupahakemuksessaan tai toimintansa aloittamista koskevassa ilmoituksessa tai muutoin selvästi puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja, on lupaviranomaisilla mahdollisuus käyttää yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaisia seuraamuksia. Lain 19 :ssä säädetään huomion kiinnittämisestä ja huomautuksesta. Jos palvelujen tuottajan todetaan menetelleen virheellisesti laissa tarkoitettua toimintaa järjestäessään tai toteuttaessaan tai jättäneen velvollisuutensa täyttämättä eikä asia anna aihetta muihin toimenpiteisiin, voi lupaviranomainen kiinnittää huomiota toiminnan asianmukaiseen järjestämiseen ja hyvän hallintotavan noudattamiseen tai antaa palvelujen tuottajalle tai vastuuhenkilölle huomautuksen vastaisen varalle. Huomion kiinnittäminen on riittävä seuraamus tilanteissa, joissa on kiistatta toimittu virheellisesti, mutta asiaan liittyy esimerkiksi lieventäviä asianhaaroja. Huomautus on vakavinta hallinnollisena ohjauksena annettavaa arvostelua, jota valvottavalle voidaan antaa sosiaalihuollossa. Sitä käytetään selvästi lainvastaisesta tai

3 Ohje viranomaisille 7/ (10) muuten virheellisestä menettelystä ja esimerkiksi tilanteissa, joissa valvottavaa on jo aikaisemmin ohjattu lievemmällä tavalla vastaavan menettelyn seurauksena. Jos harhaanjohtava tieto koskee toiminnan edellytysten ja asiakasturvallisuuden kannalta olennaista seikkaa, voi kyseeseen tulla yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 20 :n nojalla annettava määräys puutteiden korjaamiseksi, tässä tapauksessa oikean tiedon antamiseksi tai tosiasiallisen tilanteen saattamiseksi annettua tietoa vastaavaksi. Lupaviranomainen voi velvoittaa palvelujen tuottajan noudattamaan määräystä sakon uhalla tai uhalla, että toiminta keskeytetään taikka että toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö kielletään (21 ). Lisäksi tällaisessa tapauksessa ryhdytään selvittämään myös itse toiminnan asianmukaisuutta. Jos lupaviranomaiselle annetut virheelliset tai puutteelliset tiedot ovat niin olennaisia, että niillä olisi ollut vaikutusta luvan myöntämiseen siten, että lupaa ei olisi myönnetty lainkaan tai se olisi myönnetty eri sisältöisenä, voivat tulla sovellettaviksi myös hallintolain (434/2003) 50 :n asiavirheen korjaamista koskevat säännökset. Niiden mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen muun muassa jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää lähtökohtaisesti asianosainen suostumusta. Sitä ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Asiavirheen korjaaminen edellyttää hallintolain 52 :n 2 momentin mukaan, että asia käsitellään uudelleen ja siinä annetaan uusi päätös. Korjaamisasia voidaan ottaa käsiteltäväksi viranomaisen omasta aloitteesta. Menettely on mahdollinen viiden vuoden ajan päätöksen tekemisestä. Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 23 :ssä säädetään luvan peruuttamisesta. Lupaviranomainen voi peruuttaa sosiaalipalvelujen tuottamiseen myöntämänsä luvan osittain tai kokonaan, jos toiminnassa on olennaisesti rikottu yksityisistä sosiaalipalveluista annettua lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Luvan peruuttamisen edellytyksenä on lisäksi se, että lupaviranomaisen aikaisemmat huomautukset ja määräykset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen tai epäkohtien poistamiseen. Jos lupapäätös on tehty hakijan ilmoittamien olennaisesti virheellisten tai puutteellisten tietojen perusteella eikä hallintolaissa tarkoitettu asiavirheen korjaaminen tule kyseeseen esimerkiksi siksi, että päätöksen tekemisestä on kulunut enemmän kuin viisi vuotta, voidaan lupa siis perua, jollei palvelujen tuottaja lupaviranomaisen huomautuksista tai määräyksistä huolimatta saata toimintaansa asianmukaiseksi. Mainitut hallinnolliset seuraamukset voivat soveltuvin osin (viimeksi mainittua seuraamusta luonnollisesti lukuun ottamatta) tulla kyseeseen myös, jos ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittaja on antanut virheellisiä tietoja toimintaansa koskevassa kirjallisessa ilmoituksessa. Yksityiset terveyspalvelut Yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettujen terveydenhuollon palvelujen tuottajalla on oltava lupaviranomaisen antama lupa toimintaansa (4 ). Luvasta tulee ilmetä palvelujen tuottajan pal-

4 Ohje viranomaisille 7/ (10) veluala ja siihen voidaan liittää potilasturvallisuuden varmistamiseksi välttämättömiä ehtoja mm. palvelujen määrästä, henkilöstöstä, tiloista ja toimintatavoista. Lain 3 :ssä säädetään yksityisen terveydenhuollon järjestämisen toimintaedellytyksistä. Terveydenhuollon palveluja annettaessa on oltava asianmukaiset tilat ja laitteet. Lisäksi palvelujen tuottajalla tulee olla toiminnan edellyttämä, asianmukaisen koulutuksen saanut henkilökunta ja toiminnan on oltava lääketieteellisesti asianmukaista ja siinä tulee ottaa huomioon potilasturvallisuus. Luvan saannin edellytyksenä on, että luvanhakijan toiminta täyttää nämä edellytykset. Ennen kuin itsenäinen ammatinharjoittaja antaa yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettuja terveyden- ja sairaanhoidon palveluja, hänen tulee lain 9a :n mukaan tehdä kirjallinen ilmoitus toiminnastaan aluehallintovirastolle siten, että ilmoitus sisältää edellä mainitussa pykälässä säädetyt tiedot. Lupa- ja ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on, että lupaviranomainen voi varmistua toiminnan lainmukaisuudesta ennen sen aloittamista. Tämän vuoksi on tärkeää, että lupahakemuksessa ja ilmoituksessa annetut tiedot ovat paikkansapitäviä ja riittävän yksityiskohtaisia. Sama pätee hakijalta lupa-asiaan liittyvällä tarkastuksella saatuihin tietoihin. Luvan myöntäminen virheellisten tietojen perustella voi vakavimmassa tapauksessa johtaa potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Jos käy ilmi, että palvelujen antaja on antanut lupahakemuksessaan tai ilmoituksessaan taikka lupahakemukseen liittyvällä tarkastuksella virheellisiä tietoja, on lupaviranomaisella mahdollisuus käyttää yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain mukaisia valvontakeinoja. Laissa säädetyt seuraamusvaihtoehdot puutteellisen tai harhaanjohtavan tiedon antamistilanteessa ovat vastaavat kuin mitä edellä on todettu yksityisen sosiaalihuollon osalta (ks. L yksityisestä terveydenhuollosta 22 a [huomion kiinnittäminen ja huomautus], 20 [määräykset ja pakkokeinot] ja 22 [luvan peruuttaminen] sekä hallintolain 50 ja 52 ). Tämän lisäksi yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 24 :ssä säädetään rangaistus lakiin perustuvan tietojenantovelvollisuuden rikkomisesta. Säännöksen mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tässä laissa tarkoitetun tietojenantovelvollisuuden on tuomittava, jollei siitä muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta, yksityisestä terveydenhuollosta annettujen säännösten rikkomisesta sakkoon. Jos luvan hakija tai ilmoituksen tekijä antaa lupahakemuksessa tai ilmoituksessa olennaisesti virheellisiä tai puutteellisia tietoja, saattaa kyseeseen tulla teon arviointi lain 24 :n kriminalisoinnin perusteella. Yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien omaehtoinen tiedonantovelvollisuus Yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa tarkoitettujen palvelujen tuottajan on tehtävä kirjallinen ilmoitus vastuuhenkilön vaihtumisesta ja toiminnan lopettamisesta luvan myöntäneelle tai ilmoituksen vastaanottaneelle viranomaiselle (12 ). Lisäksi luvan saaneen palvelujen tuottajan tulee antaa vuosittain toiminnastaan kertomus lupaviranomaiselle. Toimintakertomuksessa on ilmoitettava henkilöstössä, toimitiloissa ja toiminnassa

5 Ohje viranomaisille 7/ (10) tapahtuneet muutokset (16 ). On kuitenkin huomattava, että toiminnan olennainen muuttaminen edellyttää uuden luvan hakemista. Myös yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettujen palvelujen tuottaja on velvollinen tekemään kirjallisen ilmoituksen lupaviranomaiselle, jos se muuttaa terveydenhuollon palveluja olennaisesti tai lopettaa niiden antamisen. Olennaista muutosta koskevan ilmoituksen johdosta lupaviranomainen voi erityisestä syystä velvoittaa palvelujen tuottajan hakemaan toiminnalleen uutta lupaa (9 ). Lisäksi palvelujen tuottaja on velvollinen antamaan lupaviranomaiselle vuosittain toimintakertomuksen toiminnastaan. Toimintakertomuksessa on ilmoitettava terveyden- ja sairaanhoidon palveluja koskevat toimintatiedot sekä henkilökunnan, toimitilojen ja toiminnan muutokset (10 ). Toiminnan muutoksia koskevalla ilmoituksella ja toimintakertomuksella on merkitystä toiminnan valvonnassa. Toimintakertomusten perusteella voidaan arvioida, onko toiminta sitä koskevan sääntelyn ja ohjeistuksen sekä lupapäätöksen mukaista. Jos toiminnassa havaitaan puutteita, palveluntarjoajalta pyydetään selvitys ja tarvittaessa käynnistetään valvonta. Valvonnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden kannalta on siis tärkeää, että toiminnan muutoksia koskeva ilmoitus tehdään asianmukaisesti ja toimintakertomus annetaan säännöllisesti, ja että niissä annetut tiedot ovat kaikilta osin riittävän täsmällisiä ja paikkansapitäviä. Jos palvelujen tuottaja laiminlyö tietojenantovelvollisuutensa siten, että hän ei tee toimintansa muuttumista koskevaa ilmoitusta tai anna toimintakertomusta lainkaan tai jos niissä havaitaan harhaanjohtavia tietoja tai olennaisia puutteita, on lupaviranomaisella mahdollisuus käyttää yksityisistä sosiaalipalveluista tai yksityisestä terveydenhuollosta annettujen lakien mukaisia seuraamuksia. Seuraamukset ovat samat kuin mitä yllä on todettu lupahakemuksessa annettujen virheellisten tai puutteellisten tietojen osalta. Lisäksi tällaisessa tilanteessa ryhdytään selvittämään itse toiminnan asianmukaisuutta. Tietojenantovelvollisuus jälkivalvonnallisissa asioissa Viranomaisten oikeudesta saada valvonnan kohteilta tietoa ja selvitystä kantelu- ja muissa valvonta-asioissa säädetään useassa eri laissa. Valvonta-asioihin liittyvä viranomaisten tietojensaantioikeus ja valvonnan kohteen tietojenantovelvollisuus koskee sekä julkista että yksityistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 39 :n mukaan lupaviranomaisilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada sosiaalipalvelujen tuottajalta ja toisiltaan tehtäviensä suorittamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset maksutta. Yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 16 :ssä säädetään vastaavasti, että lupaviranomaisilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä ja maksutta saada lakisääteisten tehtäviensä suorittamista varten tarpeelliset tiedot ja selvitykset palvelujen tuottajilta ja itsenäisiltä ammatinharjoittajilta. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 20 :ssä säädetään muiden ohella valtion ja kunnan viranomaisen sekä muun julkisoikeudellisen yhteisön, koulutuksen järjestäjän,

6 Ohje viranomaisille 7/ (10) sosiaalipalvelun tuottajan, terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittavan yhteisön ja toimintayksikön sekä terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuudesta antaa sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset. Lain 27 :n 1 momentin mukaan vastaava tietojenantovelvollisuus vallitsee myös suhteessa sosiaalihuollon ohjauksesta ja valvonnasta vastaaviin viranomaisiin niiden hoitaessa yksittäistä henkilöä koskevia ja valvontaan liittyviä tehtäviään. Kunnat ja kuntayhtymät ovat kansanterveyslain (66/1971) 44 :n 4 momentin perusteella velvollisia antamaan niiden toimintaa valvoville viranomaisille valvontatehtävien toteuttamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymät ovat vastaavasti erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 58 :n perusteella velvollisia antamaan mm. valtion viranomaisille erikoissairaanhoitolain ja terveydenhuoltolain mukaisesta toiminnastaan kyseisten viranomaisten tehtävien asianmukaiseksi hoitamiseksi tarpeellisiksi katsottavia tietoja ja selvityksiä. Kantelu- ja muihin valvonta-asioihin liittyvän tietojenantovelvollisuuden laiminlyönnin seuraamukset ovat samat kuin mitä yllä on todettu lupaasioiden osalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden osalta edellä on selostettu yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 19 :ssä (ja yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 22 a :ssä) olevia hallinnollista ohjausta koskevia säännöksiä sekä mainitun lain 20 ja 22 :ssä (sekä yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 20 :ssä) olevia määräysten antamista koskevia säännöksiä. Vastaavat säännökset sisältyvät myös julkista terveydenhuoltoa (kansanterveyslain 43 ja 44, erikoissairaanhoitolain 52 ja 53, mielenterveyslain 1116/ b ja 33 c sekä tartuntatautilain 583/ ) ja sosiaalihuoltoa koskeviin lakeihin (sosiaalihuoltolain 56 ja 57 ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 519/ ja 77 ). Lisäksi on huomattava, että kuten yllä jo todettiin, yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 24 :ssä säädetään rangaistus lakiin perustuvan tietojenantovelvollisuuden tahallisesta tai huolimattomuudesta tapahtuvasta rikkomisesta. Säännös voi tulla sovellettavaksi myös kantelu- ja muiden valvonta-asioiden yhteydessä. Lupaviranomaisen on harkintansa mukaan saatettava asia poliisin tutkittavaksi. Laissa säädetty tietojenantovelvollisuus ja tietojensaantioikeus eivät ole riippuvaisia siitä, pyydetäänkö valvonnan kohteelta tietoja konkreettiseen valvonta-asiaan liittyen vai esimerkiksi valvontaohjelmiin liittyvän tiedonkeruun yhteydessä. Säännösten rikkomisen arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja Sekä tietojen antamatta jättäminen silloin kun siihen on velvollisuus että virheellisten tietojen antaminen muodostavat laissa säädetyn tietojenantovelvollisuuden rikkomisen. Se, millainen seuraamus menettelystä seuraa, tulee arvioida tapauskohtaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat ovat velvollisia tuntemaan alaa koskevan lainsäädännön ja siten myös heitä sitovan lakisääteisen tietojenantovelvollisuuden. Se, johon tietojenantovelvollisuus kohdistuu, kantaa tämän vuoksi vastuun oman toimintansa

7 Ohje viranomaisille 7/ (10) asianmukaisuudesta ja myös esimerkiksi huolimattomuutensa seurauksista. Yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 24 :ssä, jossa säädetään rangaistus lakiin perustuvan tietojenantovelvollisuuden rikkomisesta, säädetään rangaistavaksi tahallisen tekomuodon lisäksi myös huolimattomuudesta tapahtuva laiminlyönti. Toiminnan harjoittaja on siis velvollinen varmistumaan siitä, että hänen antamansa tiedot ovat paikkansapitäviä eikä hän voi vedota huolimattomuuteen, jos hänen antamansa tiedot osoittautuvat virheellisiksi. Valvontatoimia harkittaessa voidaan lähtökohdaksi kuitenkin ottaa, että viranomaisen harhautustarkoituksessa tehty tahallinen tietojenantovelvollisuuden laiminlyönti, jolla toimija on pyrkinyt saamaan itselleen etua, on moitittavampi kuin huolimattomuudesta johtuva vähäinen laiminlyönti. Toisaalta sellaisia keskeisiä seikkoja, kuten henkilöstömitoitusta tai henkilöstön pätevyyttä koskevat tiedot ovat jo luoteeltaan niin olennaisia, ettei niitä koskevia virheitä voi selittää huolimattomuudella eikä pitää vähäisinä, ellei kyseessä ole esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuudesta johtuva ohimenevä tilanne. Pyydettäessä tietoja lakiin perustuvan tietojensaantioikeuden nojalla on tietojenantovelvollista aina hyvä muistuttaa siitä, että tietojen antamisessa on kyse lakisääteisen velvollisuuden täyttämisestä, jonka rikkomisella saattaa olla seuraamuksia. Arvioitaessa, miten tietojenantovelvollisuuden laiminlyöntiin suhtaudutaan, tulee huomiota kiinnittää ainakin seuraaviin seikkoihin: - Lupahallinnon ja valvonnan tehokkuus edellyttää, että tietojenantovelvollisuuden laiminlyönteihin puututaan, jollei kyseessä ole niin vähäpätöinen seikka, ettei hallinnollinen seuraamus ole tarpeen. - Laiminlyönnin seuraamuksen tulee olla suhteellisuusperiaatteen mukainen. - Menettelyn arviointiin vaikuttaa se, kuinka keskeisestä tiedosta on kyse toiminnan edellytysten ja asiakas/potilasturvallisuuden kannalta arvioituna. Esimerkiksi henkilömitoitusta ja henkilöstön pätevyyttä koskevat tiedot ovat niin keskeisiä, että niitä koskeviin virheellisiin tietoihin tulee aina kiinnittää huomiota, jollei kyse ole vain lyhytaikaisesta esim. henkilöstön vaihtuvuudesta johtuvasta tilanteesta. Tällöinkin tulee selvittää, onko henkilöstön vaihtuvuus ja pätevän ja riittävän henkilöstön puute laajempi ongelma toimintayksikössä ja mitä asian korjaamiseksi on tehty. - Menettelyn arviointiin vaikuttaa se, kuinka olennaisesta virheestä on kyse ts. kuinka olennaisesti ilmoitettu tieto poikkeaa todellisuudesta. - Lakisääteisen tietojenantovelvollisuuden laiminlyöminen virheellisiä tai puutteellisia tietoja antamalla on itsessään lainvastainen teko. Tämän lisäksi arvioidaan aina myös niitä seikkoja, joita virheellinen tai puutteellinen tieto koskee. Esimerkiksi jos lupahakemuksen yhteydessä on ilmoitettu virheellinen henkilöstömäärä, tulee ensisijaisesti ryhtyä selvittämään tätä asiantilaa ja kohdistaa valvontatoimet siihen, mutta sen ohessa myös harhaanjohtavien tietojen antamiseen. Rikosoikeudellinen vastuu tietojenantovelvollisuuden laiminlyöntitilanteissa Vakavimmissa tapauksissa virheellisen tai puutteellisen tiedon antaminen voi johtaa rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Yllä mainittiin jo yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 24, jossa säädetään rangaistavaksi

8 Ohje viranomaisille 7/ (10) yksityisestä terveydenhuollosta annettuun lakiin perustuvan tietojenantovelvollisuuden rikkominen. Yksityisiä sosiaalipalveluja ja julkisia sosiaalija terveyspalveluja koskevassa lainsäädännössä ei ole vastaavia kriminalisointeja. Virheellisen tiedon antaminen voi kuitenkin täyttää rikoslain 16 luvun 7 :ssä säädetyn rekisterimerkintärikoksen tai 8 :ssä säädetyn väärän todistuksen antamisen viranomaiselle tunnusmerkistön. Lupaviranomainen voi siten harkintansa mukaan saattaa asian poliisin tutkittavaksi. Rekisterimerkintärikoksesta tuomitaan se, joka aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen viranomaisen pitämään yleiseen rekisteriin antaa rekisteriä pitävälle viranomaiselle väärän tiedon. Väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle tuomitaan puolestaan se, joka antaa viranomaiselle oikeudellisesti merkityksellisen totuudenvastaisen kirjallisen todistuksen tai siihen rinnastettavan teknisen tallenteen. Lisäksi väärän todistuksen antamisesta tuomitaan viranomaisen erityisen valvonnan alaisen toiminnan harjoittaja taikka tämän edustaja tai palveluksessa oleva henkilö tai valvottavan yhteisön tilintarkastaja, joka lakiin perustuvan tarkastuksen yhteydessä tai lakiin perustuvaa ilmoitusvelvollisuutta muuten täyttäessään antaa valvovalle viranomaiselle oikeudellisesti merkityksellisen totuudenvastaisen suullisen tiedon. Oikeus olla antamatta itselleen haitallista tietoa (inkriminaatiokielto) Asianosaisen myötävaikutusvelvollisuudella asian selvittämiseen on eräissä tilanteissa rajoituksia, jotka johtuvat lähinnä menettelyn asianmukaisuuden vaatimuksista ja hallinnon lainalaisuudesta. Lähtökohtana on, että jos asianosaisella on laissa määritelty tietojenantovelvollisuus, on hänen noudatettava sitä, vaikka se johtaisi häneen kohdistuvaan valvonnalliseen seuraamukseen. Hyvään hallintoon kuuluvana oikeussuojatakeena voidaan kuitenkin pitää oikeutta olla todistamatta itseään vastaan. Tämän vuoksi asianosaisella ei ole yleistä velvollisuutta esittää hallinnollisen valvonnan yhteydessä selvitystä, joka voi toimia perusteena häntä koskevan rikossyytteen nostamiseen (inkriminaatiokielto). On kuitenkin huomattava, että varsinaisen rikosprosessin ulkopuolella inkriminaatiokiellolla on suppeampi merkitys kuin rikosprosessissa. Inkriminaatiokiellosta ei tämän vuoksi seuraa oikeutta olla täyttämättä lakiin perustuvaa velvoitetta antaa viranomaiselle tietoja taikka alistua lakisääteisiin tarkastuksiin tai valvontatoimiin. Inkriminaatiokiellolla ja siihen perustuvalla vaitiolo-oikeudella ei siten välttämättä ole olennaista merkitystä hallinnollisessa valvonnassa, jonka seurauksena voidaan päättää ainoastaan hallinnollisista seuraamuksista. Tämä inkriminaatiokiellon rajoitus on perusteltu myös siltä kannalta, että hallinnollisen valvonnan kohteena oleva voisi muuten kieltäytyä noudattamasta lakiin perustuvaa tietojenantovelvollisuuttaan, jonka tarkoituksena on asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistaminen. Sikäli kun valvonnan kohteelta vaadittavaan selvitykseen sisältyy rikossyytteen nostamisen perusteeksi välittömästi käytettäväksi tarkoitettuja tietoja, inkriminaatiokielto rajoittaa selvitysvelvollisuuden sisältöä.

9 Ohje viranomaisille 7/ (10) Luvan- tai ilmoituksenvaraisen toiminnan aloittaminen ennen luvan saamista tai ilmoituksen tekemistä Yksityiset sosiaalipalvelut Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 7 :ssä säädetään, että lupavelvollisen palveluiden tuottajan on saatava viranomaiselta lupa palveluiden tuottamiseen ennen toiminnan aloittamista ja olennaista muuttamista. Toiminnan aloittaminen ennen luvan myöntämistä joko niin, että palvelun tuottaja on hakenut lupaa, mutta viranomainen ei ole vielä tehnyt asiassa päätöstä, tai että lupaa ei ole lainkaan haettu, on siis lain vastaista. Toiminta on luvatonta ja siten lain vastaista myös silloin kun lupaviranomainen on antanut lupahakemukseen kielteisen päätöksen ja asiaa koskeva valitus on vireillä hallintotuomioistuimessa. Lain 11 :ssä säädetään, että ilmoituksenvaraisten palvelujen tuottajan tulee tehdä ilmoitus toiminnasta ennen sen aloittamista tai olennaista muuttamista. Ilmoituksen rekisteröinnin voidaan katsoa pitävän sisällään sen, että ilmoituksen rekisteriin vievä viranomainen on arvioinut, täyttääkö toiminta laissa säädetyt edellytykset ja tehnyt rekisterimerkinnän tai kielteisessä tapauksessa antanut valituskelpoisen hallintopäätöksen. Lain 20 :ssä säädetään, että jos yksityinen sosiaalipalvelujen tuottaja ei ole täyttänyt ilmoitus- tai luvanhakuvelvollisuuttaan tai jos toiminta on muutoin tämän lain vastaista, lupaviranomainen voi antaa määräyksen puutteiden korjaamisesta. Määräystä annettaessa on asetettava määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet, kuten luvan hakeminen, ilmoituksen tekeminen tai lainvastaisen toiminnan keskeyttäminen/lopettaminen on suoritettava. Jos asiakasturvallisuus sitä edellyttää, lupaviranomainen voi lain 21 :n perusteella kieltää toiminnan tai määrätä sen keskeytettäväksi taikka kieltää toimintayksikön, sen osan tai laitteen käytön välittömästi. Lain 22 :n mukaan palvelujen tuottaja voidaan velvoittaa noudattamaan määräystä puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta sakon uhalla taikka uhalla, että toiminta keskeytetään, taikka että toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö kielletään. Lupaviranomaisen päätös, joka koskee toiminnan keskeyttämistä, toimintayksikön tai sen osan tai laitteen käytön kieltämistä taikka luvan peruuttamista, voidaan lain 37 :n 1 momentin mukaan panna muutoksenhausta huolimatta heti täytäntöön, jos se on asiakkaiden turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Päätös voidaan lisäksi hallintolainkäyttölain (586/1996) 31 :n 2 momentin perusteella panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana silloin, kun päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti, tai jos päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Lähtökohtana on, että selkeästi ilman lupaa aloitettu luvanvarainen tai ennen ilmoituksen tekemistä aloitettu ilmoituksenvarainen toiminta määrätään lopetettavaksi lyhyessä määräajassa tai asiakas- tai potilasturvallisuuden niin vaatiessa välittömästi. Lähtökohtaisesti päätöksessä myös todetaan, että määräystä on noudatettava tapauksesta riippuen joko yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 37 :n 1 momentin tai hallintolainkäyttölain 31 :n 2 momentin nojalla muutoksenhausta huolimatta. Joissakin tilanteissa voi kuitenkin olla riittävää, että palvelujen tuottaja määrätään hakemaan lupaa tai tekemään ilmoitus määräajassa. Määräys on syytä antaa uhkasakonvaraisena.

10 Ohje viranomaisille 7/ (10) Yksityiset terveyspalvelut Terveydenhuollon palvelujen antaminen yksityisesti ilman lupaa on säädetty rangaistavaksi rikoslain 44 luvun 3 :ssä. Säännöksen mukaan se, joka ilman yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa vaadittua lupaa ylläpitää terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä, tuomitaan luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Lupaviranomaisten on harkintansa mukaan ilmoitettava tietoonsa tulleesta ilman lupaa tapahtuvasta luvanvaraisesta toiminnasta poliisille esitutkinnan aloittamista varten. Yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 24 :ssä säädetään rangaistavaksi kyseisessä laissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden tahallinen tai huolimattomuudesta tapahtuva laiminlyönti. Säännös koskee siis muun muassa tapauksia, joissa itsenäinen ammatinharjoittaja on laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa. Myös näistä tapauksista tulee lupaviranomaisen harkintansa mukaan ilmoittaa asiasta poliisille. Rikosoikeudellisten seuraamusten ohella tulevat lisäksi sovellettavaksi yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 20 :n määräyksiä ja pakkokeinoja koskevat säännökset. Näiden säännösten perusteella tilanteessa tulevat kyseeseen vastaavat toimenpiteet, kuin mitä edellä on todettu yksityisten sosiaalipalvelujen osalta. Tämä ohje korvaa aikaisemman annetun ohjeen viranomaisille 2/2013. Ylijohtaja Marja-Liisa Partanen Marja-Liisa Partanen Lakimies Riitta Husso Riitta Husso Lisätiedot Lakimies Riitta Husso, puh Jakelu Tiedoksi Aluehallintovirastot - POL/PEOL vastuualueiden johtajat - yksiköiden päälliköt - Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöryhmien jäsenet Sosiaali- ja terveysministeriö Valviran johtoryhmä Aluehallintovirastot, ylijohtajat