KÄYTETYT VAATTEET, TEKSTIILIEN KIERRÄTYS JA TYÖLLISTÄMINEN

Transkriptio

1 KÄYTETYT VAATTEET, TEKSTIILIEN KIERRÄTYS JA TYÖLLISTÄMINEN on loppuvuodesta 2014 perustettu tamperelainen kierrätystekstiilialan käsityöyritys, jonka erikoisuutena on hyödyntää lumpputekstiilejä. Meille lumput tarkoittavat sellaista huonokuntoista tekstiiliä, jota ei enää kelpaa myytäväksi kirpputoreilla tai lahjoitettavaksi kolmannen sektorin kerääjille. Toisin sanoen kyse on tekstiileistä jotka ovat virttyneet, vanuneet, reikiintyneet, hiutuneet, nyppyyntyneet, tahraantuneet, kauhtuneet, tai muuten vaan kuluneet. Me leikkaamme nämä tekstiilit kuteiksi, joista kudotutamme kangaspuilla räsymattomaisia paloja. Nämä palat ommellaan eteenpäin tuotteiksi. Valikoimaamme kuuluu kanto- ja säilytysvälineitä, kuten laukkuja, pussukoita ja koreja. Valitsimme jatkojalostustavaksi lumpuille kuteeksi leikkaamisen, koska kuteessa tekstiilien mahdolliset tahrat tai reiät eivät haittaa, eikä kudotussa kuteessa näy muutenkaan juurikaan näy. Tämä on ollut toimiva tapa, vaikka valitettavasti mekään emme aivan kaikkea materiaalia pysty käyttämään hyödyksi. Suomessa ei ole sellaista tuotantoa, joilla lumpuista saisi tehtyä uutta tuotteissa hyödynnettävää kangasta, mutta meidän tapamme on nyökkäys siihen suuntaan. Me haluamme keksiä uusia tapoja käyttää lumpputekstiiliä ja laajentaa toimintaamme, kuteet ovat olleet meidän tapamme aloittaa hyödyntäminen. Aiemmin luettelin listan erilaisia kulunutta tekstiilejä kuvailevia sanoja. Pelkästään se, että kielessämme on olemassa näin paljon erilaisia adjektiiveja aiheesta kertoo meidän suhtautumisestamme vaatteisiin: ennen vanhaan käytimme vaatteemme niin loppuun, että niiden erilaiset tavat kulua saivat omat verbinsä. Vielä muutamia kymmenia vuosia sitten oli normaalia korjata, parsia ja harsia näitä pitkän elämän nähneitä vaatteita. Vielä senkin jälkeen kun ne eivät enää kelvanneet alkuperäiseen tarkoitukseensa, eli ihmiskehon suojaamiseen ja verhoamiseen, niistä tehtiin rättejä ja matonkuteita.

2 Tänä päivänä asiat ovat toisin. Vaikka monelle meistä täällä nyt paikalla olijoista vaatteiden arvostus on itseisarvo, yhteiskunta ympärillämme tuntuu käyvän jonkinlaisella sairaalla pikakelauksella. Vaatejätteen määrä länsimaissa on kasvanut koko 2000-luvun, mikä kertoo vaatteiden kulutuksen kertakäyttömentaliteetin vahvistumisesta. Ketjutettujen tuotanto- ja alihankintakoneistojen uumenista markkinoille syydetyt vaatteet on tehty kestämään vain muutaman pesun verran, sillä meidän halutaankin ostavan jatkuvasti lisää näitä räikeästi alihinnoiteltuja, valitettavan usein kestämättömissä oloissa valmistettuja vaatteiden irvikuvia. Onneksi tämän vuosikymmenen puolella kestävän kehityksen arvot ovat kuitenkin nostaneet statustaan toden teolla. Erilaiset kansalaisjärjestöt ja organisaatiot ovat tehneet hienoa työtä vaatejättien painostuksessa vastuullisempaan suuntaan, materiaalien arvostus on jälleen noussut ja jos viime vuoden kuuminta hottia oli luomu- ja lähiruoka, tänä vuonna kaikki ovat puhuneet tulevasta orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoituskiellosta ja hyvä niin, kyseessähän on aihe joka koskettaa lähes meitä kaikkia tähän seminaariin osallistuvia. Nyt pääsemme käsiksi puheenvuoroni varsinaiseen aiheeseen, eli tekstiilikierrätyksen käytännön kokemuksiin täällä Tampereella. Ja jos me jotain Sannan kanssa olemme asiasta huomanneet, on se se että ihmisillä täällä on kaapit ja varastot täynnä vanhoja tekstiileitä. Meidän toimintapaamme kuuluu, että otamme vastaan lumppua lahjoituksena: itselleen tarpeettomista tekstiileistä eroon haluava henkilö voi ottaa meihin yhteyttä, minkä jälkeen me tulemme ja haemme ne huomaamme. Lajittelemme lahjoitukset työhuoneellamme ja sellaiset hyväkuntoiset tekstiilit joiden arvelemme vielä tuottavan jollekin iloa (koska sellaistakin tulee), viemme eteenpäin keräyslaatikoihin. Meille soveltuvat tekstiilit lajittelemme vielä värin mukaan varastoon, josta minä kudevastaavana valitsen sitten tarpeen mukaisia materiaaleja ja värejä valmistettavien tuotteiden kuteisiin. Ja kuulkaa voin kertoa teille, että meidän varastomme on tällä hetkellä mahdollisesti koko Lamminpään täysinäisin varasto. Yhteydenottoja ihmisiltä jotka haluavat lahjoittaa tekstiileitä on tullut niin paljon, että olemme joutuneet ilmoittamaan nettisivuillamme, että emme tällä hetkellä voi

3 ottaa vastaan enempää lahjoituksia ennen kuin olemme saaneet materiaalivarastoamme pienennettyä. Olemme saaneet lahjoituksia kaikenlaisilta ihmisiltä lapsiperheistä teineihin ja työmiehiin. Ahkerimmin meitä ovat kuitenkin muistaneet vanhan kansan edustajat liekö syynä perinteiset kulutusarvot joihin kuuluu se, että mitään ei koskaan heitetä hukkaan? Lahjoitustenhakureissuilla ihmiset ovat kiitelleet meitä vuolaasti. Monet ovat tuumanneet kuinka hieno juttu on, että joku käyttää hyödyksi vanhoja vaatteita. Heidän kasvoiltaan on loistanut tyyvyväisyys koska he ensinnäkin saavat kaappeihinsa tilaa, mutta myös siksi että nämä tekstiilit eivät joudu roskiin. Osa ei halua niitä sinne koska niihin liittyy tunnearvoa, osa ei siksi että omatunto ei anna periksi moiselle. Ja tottahan se on, melko lailla järjetöntä onkin laittaa joillekin vielä käyttökelpoisia vaatteita roskiin olkoonkin, että jokainen suomalainen tuottaa tekstiilijätettä noin kymmenen kiloa vuodessa. Millaista lumpputekstiili sitten on kierrättää? No, ainakin vaate on vaikea hyödyntää kun se on kerran ommeltu. Saumat ja muut tekniset ratkaisut vaativat sen kierrättäjältä erityistä kekseliäisyyttä, jotta se onnistuu. Kierrätustuotteissa ei kaikki yksinkertaisesti vain ole samalla tavalla mahdollista kuin uudesta kankaasta tehtäessä. Lisäksi on vaikeaa saada kasaan tarpeeksi suuria määriä tasalaatuista materiaalia, minkä vuoksi sarjojen teko ei useimimilta käsityöläisiltä esimeriksi onnistu kuin korkeintaan pienessä mittakaavassa. Tekstiilien kuitusisällön vaihtelevuus asettaa myös tekemiselle omat haasteensa, eikä kierreätystekstiilien kestävyys ole samalla tavalla taattavissa tai mitattavissa kuin uusissa materiaaleissa. Tämän vuoksi mekään emme hyödynnä esimerkiksi käytettyjä vetoketjuja tai muita lisätarvikkeita laadun ja tuotteiden yhteneväisyyden takaamiseksi. Lisäksi kierrätetyistä tekstiileistä tehdyt tuotteet vaativat enemmän työvaiheita kuin sarjoina uusista materiaaleista tehdyt. Napit, vetoketjut ja muut lisätarvikkeet pitää poistaa vaatteista ja vuorit ratkoa irti miehustoista. Esimerkiksi meidän tapauksessamme tekstiilit pitää leikata paloihin, jotka taas leikataan edelleen kuteeksi. Kaikki käsin tehtävä työ on hitaampaa kuin koneella tehtävä, mikä tekee siitä kallista. Tämä puolestaan tekee tuotteesta kalliimmaan, eikä tässä vaiheessa tarvitse vielä edes puhua arvonlisäverosta tai jälleenmyyjän provisioista. Kun kaikki työvaiheet siis lisätään

4 itseään kunnioittavan käsityöläisen tuotteiden hintoihin niin kuin kuuluu, ei todellakaan ole mikään ihme että silloin painitaan aivan eri sarjassa kuin suurten vaateketjujen tuotteiden hintalappuja katsoessa. Kierrätystekstiilin työstämisen hitaus, eli hintavuus, on varmasti yksi syy miksi Suomessa kierrätystekstiiliyritykset ovat kaikki pieniä. Toisaalta maailmalla on esimerkkejä siitä, miten tekstiilien kierrätyksen voi saada toimimaan isossa mittakaavassa niin, että siitä tulee samalla kaupallisesti kannattavaa bisnestä. Muutamina esimerkkeinä mainittakoon sellaiset yritykset kuin N.A.W.S. Inc (North American Wool Stock), American Textile & Supply Inc. ja Leigh Fibers. Nämä yritykset esimerkiksi tekevät lumpusta uutta kuitua, prosessoivat sitä suomalaisen Dafecorin tapaan uusiin muotoihin (siivouspyyhkeet, imeytysliinat) tai tarjoavat tekstiilijätteen vähentämiseen liittyviä palveluita muille yrityksille. Näihin pohjoisamerikkalaisiin esimerkkeihin verrattuna Suomessa ollaan vielä lapsenkengissä mitä tulee tekstiilin kierrätykseen isolla kapasiteetilla, mutta toisaalta suunta on oikea. Suomen kaltaisessa harvaan asutussa massa ala vaatii voimien yhdistämistä ja järjestäytymistä, minkä vuoksi on ollut ilo huomata, miten Helenan ja Harrin tapaiset toimijat ovat onnistuneet saamaan ihmisiä yhteen ja toimimaan kohti yhteistä päämäärää. Meillä on käsissämme mahdollisuus toistaa Forssassa jo kokeiltu pehmeiden arvojen kierrätystekstiilipankin tarina täällä Tampereella, minkä eteen moni on valmis tekemään työtä. Ihmisillä on halu kierrättää vanhoja vaatteita, joten nyt, vuoden 2016 kaatopaikka-asetusuudistuksen kynnyksellä, on korkea aika vastata siihen. Loppuun haluan sanoa vielä pari sanaa vaatteista meidän kaikkien yllä. Kuten aikaisemmin jo totesin, vaatteet herättävät meissä tunteita. Ne kertovat kantajastaan paljon ennen kuin tämä ehtii avaamaan suunsa: tämän aseman tai arvon yhteiskunnassa. Vaatteet antavat osviittaa ihmisen ajatusmaailmasta ja näkemyksistä. Ne voivat herättää meissä ihastuksen huokauksia tai inhon väristyksiä. Vaatteet pitävät meidät lämpimänä kylmällä kelillä ja vilvoittuneina helteellä. Juuri oikein valitut vaatteet voivat saada meidät tuntemaan itsemme parhaimmaksi itseksemme. Ennen kaikkea vaatteet ovat tapa ilmaista itseämme: keitä me olemme, mitä me ajattelemme ja mitä haluamme tästä kaikesta jakaa ympäröivän maailman kanssa.

5 Vähintään näiden syiden vuoksi meidän pitäisi jälleen arvostaa vaatteitamme: ostaa niitä vain harkiten, käyttää usein, huoltaa oikein ja lopuksi jättää niille hyvästit niiden ansaitsemalla tavalla ja haluan tähän loppuun vielä todeta, ettei tähän hyvästijättöön saa kuulua matka poltettavaksi voimalaitoksessa sekajätteen seassa.