Vaikka kamerat. Onnistuneita

Transkriptio

1 VIDEOKUVAUS TEKSTI JA KUVAT: KARI LEPONIEMI Onnistuneita Kesän muistot tallentuvat elävinä videokameralla. Hyvä kamera ei vielä takaa hyvää elokuvaa. Kun kuvaaja välttää muutamat karikot, tututkin katsovat videota mielikseen. Vaikka kamerat ovat automaattisia, ei kuvaus silti tapahdu automaattisesti. Tarvitaan hiukan suunnittelua. Sen lisäksi, että kamera on vakaana kuvaajan kädessä, kuvarajaus on kohdallaan ja kuva terävä, pitää myös toisiaan seuraavien otosten olla keskenään sopusoinnussa. Kuvan koon, kuvan keston ja rytmityksen tulee noudattaa tiettyjä perusohjeita. Kun otoksista syntyy tarina, jaksaa myös ulkopuolinen katsella tuttavansa perhevideota. RAJAA AIHE SOPIVASTI Miten sitten videokameralle tehdään tarina? Tarinassa on alku, keskikohta ja loppu. Tarinan pitää vielä olla sen verran kiinnostava, että katsojan mielenkiinto säilyy. Ensimmäisestä kuvasta (otoksesta) lähtien elokuvatarina ruokkii katsojan mielenkiintoa. Ennen kuin katsojan mielenkiinto herpaantuu, pitää leikata uuteen kuvaan, jossa tulee lisää informaatiota. Annettua informaatiota täydennetään tai katsojalle kerrotaan jotakin aivan uutta. Tämä periaate pätee sekä tavalliseen kotivideoon että ammattimaiseen elokuvatuotantoon. Ainoa ero on, että kotielokuva on sekä muodoltaan että toteutustavaltaan suppeampi. Ensimmäinen vaihe on aiheen rajaaminen. Vaikka videokasettiin mahtuu yleensä tunnin verran materiaalia, ei tarinan tarvitse olla tunnin mittainen. Aiheen rajaamisen lisäksi pitäisi miettiä, mitä tarinaan kannattaa sisällyttää. Varsinkin ulkomailla kuvaaja joutuu yltäkylläisyyden ympäröimäksi. Mielenkiintoista kuvattavaa on paljon ja yhteen asiaan voi olla vaikea keskittyä. Pitempään samalla paikalla viipyvä voisi käyttää pari ensimmäistä päivää ympäristöön tutustumiseen. Silloin saa läpileikkauksen ympäristöstä ja voi mielessään kerätä kiinnostavia kuvauskohteita. Muutaman päivän jälkeen aihe on kypsynyt. Torikauppa tarjoaa aina mielenkiintoista kuvattavaa: eksoottisia tuotteita ja kauppaa käyviä ihmisiä. Kullakin paikkakunnalla on omat historialliset muistomerkkinsä. Tavallinen nykyelämä ja sen erityispiirteet ovat myös kiinnostavia. Kannattaa siis tutkia ympäristöä siltä kannalta, miten se poikkeaa koto- Suomesta ja myös kuvata se. Ei pidä väheksyä arkisia kohteita. Ravintoloissa ja kahviloissa on luonteva kuvata samalla, kun asioi siellä perheineen, muttei pidä suinkaan unohtaa kauppoja, julkisia liikennevälineitä tai lentokenttää. RAKENNA TARINA Ammattilaiset miettivät elokuvan kohderyhmän, siis kenelle elokuva on tarkoitettu. Mutta myös tavallisella lomavideolla on kohderyhmä, joka koostuu oman perhepiirin lisäksi niistä sukulaisista ja tutuista, joille elokuvaa esitetään. Historiallisten kohteiden ja nykyelämän lisäksi videokertomukseen pitää saada mukaan myös päähenkilöt eli oma perhe. Elokuva tarvitsee aina sankarit, jotka ovat erilaisissa paikoissa ja kohtaavat erilaisia asioita. Lomavideossa perheenjäsenet ovat näitä sankareita. Tarina rakentuu kohtauksista. Yksi kohtaus voi olla vaikkapa käynti paikkakunnan historiallisessa linnassa. Mikäli osallistutaan opastettuun kierrokseen, kannat- 34 MikroPC 6 / 2006

2 lomavideoita Sanasto Panorointi Kameran vaakasuuntainen kääntäminen. Tilttaus Kameran pystysuuntainen kääntäminen. Zoomaus Polttovälin muuttaminen kuvauksen aikana. Kamera-ajo Kameran liikuttaminen kuvauksen aikana. Rajaus Sen ratkaiseminen, mitä otetaan kuvaan mukaan. Tiivis kuva Osarajaus, esimerkiksi kasvot, jolloin ilme erottuu hyvin. Laaja kuva Ihminen kokonaan kuvassa, paljastaa missä ollaan. taa oppaan puhetta taltioida. Autenttinen selostus tuo läsnäolon tunnun, eikä haittaa, vaikka selostus kestäisi yli minuutin. Opasta ei tarvitse näyttää minuuttia kuvassa, vaan esimerkiksi kuuden sekunnin jälkeen lopun oppaan puheesta voi kuvittaa erilaisilla rajauksilla linnasta. Samaa periaatetta kannattaa käyttää katusoittajaa kuvatessa. Elokuvanteossa puhutaan kahdeksasta eri kuvakoosta. Tässä yhteydessä puhumme vain laajasta ja tiiviistä kuvasta. Kun otoksia yhdistellään, niin lähes poikkeuksetta kaksi tiivistä kuvaa toimivat peräkkäin. Sen sijaan kaksi laajaa kuvaa onkin vaikeampi leikata yhteen. Perusohjeeksi käy, että kutakin laajaa kuvaa kohti otetaan kahdesta neljään tiivistä otosta. Tämä rytmitys toimii lähes aina ja on helppo muistaa. ÄÄNI HERÄTTÄÄ KIINNOSTUKSEN Katselijan mielenkiinto voidaan herättää monella eri tavalla. Helppo tapa varsinkin loma- ja matkaelokuvissa on käyttää kertojan ääntä. Tällöin kuvattaessa riittää, että kamera taltioi vallitsevan tila-akustiikan, mutta jälkikäteen äänitetty kertoja selostaa tapahtumia. Lomavideoiden selostus- tekstejä kirjoitettaessa apua saa matkatoimistojen mainoslehdistä, matkaoppaista ja autenttisista äänistä: katumuusikot, torikauppiaiden huudot, matkaoppaan selostus. Videokamera on myös laadukas ääninauhuri, varsinkin jos sen varustaa erillisellä mikrofonilla. Mielenkiintoista äänipohjaa voi taltioida, vaikkei kuvaa hyödyntäisikään. Vinkkejä matkaelokuviin saa katsomalla vastaavia ammattilaisten televisiolle tekemiä matkaohjelmia. On kuitenkin muistettava, että ne on tehty eri kohderyhmälle. Toinen tapa on käyttää pelkästään autenttista ääntä ja kenties musiikkia. Tällöin kuvalla ja kuvassa esiintyvien henkilöiden vuorokeskustelulla kerrotaan selostajan osuus. Tavallisessa lomavideossa nämä asiat eivät ole kovin syvällisiä. Jos ollaan esimerkiksi kahvilassa, niin katsoja kyllä ymmärtää, mitä siellä on tarkoitus tehdä ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Henkilöiden välinen jutustelu tuo tarinaan lähinnä autenttisuuden tuntua ja mukavia yksityiskohtia lomamatkasta. Ääni kertoo paljon ja usein sanotaankin, että se on puolet kuvaa. Kameran oma mikrofoni taltioi myös moottorin surinan. Kunnollisen äänen edellytyksenä on erillinen mikrofoni. Hyvä vaihtoehto on langaton mikrofoni. Silloin mikrofonin voi viedä juuri äänilähteen lähelle, eikä kuvassa ole häiritseviä johtoja. Hyvä langaton mikrofoni maksaa saman verran, jopa enemmän, kuin edullinen kamera. Toisaalta langattoman mikrofonin voi siirtää seuraavaan ja vähän kalliimpaan kameraan. Mikrofonitekniikassa ei ole odotettavissa suuria muutoksia. Kameramallit ovat vaihtuneet moneen kertaan kymmenessä vuodessa, mutta mikrofonit ovat olleet samoja koko ajan. KUVA HERÄTTÄÄ KIINNOSTUKSEN Usein hyvä elokuva rakentuu siten, että kuva antaa vihjeen, jota seuraava kuva täydentää. Syntyy tapahtumaketju. Kat- > MikroPC 6/

3 VIDEOKUVAUS Lavastetussa tilanteessa loma-alueen karttaa tutkiva mies on jaettuna neljään rajaukseen. Leikkausvaiheessa päätetään, mitä kuvia käytetään. Esimerkiksi ensin tiivis kuva kädestä ja kartasta, seuraavaksi paljastuu karttaa tutkivan henkilön kasvot (ilman karttaa) ja lopuksi laajassa kuvassa koko tilanne. sojan mielenkiintoa ruokitaan koko ajan. Jos otos on liian pitkä, kiinnostus herpaantuu. Uuden kuvan pitääkin alkaa tätä ennen. Jännityselokuvien hyytävät kohtaukset ovat usein kuvallisesti hyviä esimerkkejä. Vuorokeskusteluja ei käytetä, vaan kuvilla viedään asiaa eteenpäin ja äänitehosteet syventävät tunnelmaa. Lyhyillä otoksilla saadaan lyhyessä ajassa kerrottua paljon. Reipas kuvakerronta on nopeaan ohjelmavirtaan tottuneelle tavalliselle tv:n katsojallekin helppoa seurattavaa. Toki nopeatempoinen kerronta vaatii suvantopaikkoja. Muutama rauhallinen musiikin siivittämä otos valmistaa katsojaan uuteen vyörytykseen. Otoksen pituudesta voi antaa vain karkeita ohjeita. Perusohje on, että mitä enemmän informaatiota kuvassa, sitä pitempi otos voi olla. Laaja kaupunkinäkymä, jossa autot liikkuvat ja ihmiset kulkevat, voi olla lyhyt kuuden sekunnin mittaisena. Sen sijaan lähikuva liikennemerkistä on jo kolmen sekunnin mittaisena ärsyttävän pitkä. JAA KOHTAUS KUVIIN Valokuvaaja pyrkii kertomaan kaiken yhdellä kuvalla. Elokuvaaja tekee tarinaa. Hänellä on käytettävissään useita otoksia, kuvakulmia ja ääntä. Aina ennen kuvausta kannattaa miettiä, mikä kussakin tilanteessa on oleellista. Lomamatkalla voidaan kohdata ruukuntekijä. Kohteena on siis ihminen, joka tekee käsillään jotakin. Lähtökohta on hyvä. Ihminen työhönsä keskittyneenä ei noteeraa kameraa, ja kun hän työskentelee, toistuvat samat liikkeet työvaiheiden mukaan. Vähän aikaa työntekoa katseltuaan huomaa, mikä on kiinnostavaa ja tallentamisen arvoista. Helppo perusohje on, että kuvaa koko tapahtuman ensin laajassa kuvassa alusta loppuun samalta paikalta ja samaa rajausta käyttäen. Seuraava vaihe on mielenkiintoisten lähikuvien poimiminen: työtä tekevät kädet, työntekijän kasvot, hyllylle kertyvät valmiit ruukut. Kuvakulma valitaan siten, että kuvassa tapahtuva asia näkyy kameralle. Usein tehdään se virhe, että kaikki kuvakulmat otetaan samalta kamerapaikalta zoomin eri polttovälejä hyödyntäen. Tämä on toki kuvaajan kannalta helpointa, mutta lopputuloksen kannalta huono vaihtoehto. Ruukuntekijäkohtaus voidaan lopettaa siihen, kun valmis saviruukku nostetaan lähikuvassa hyllylle kuivumaan. Käsien poistuttua kuvasta ruukku jää kuvaan. Seuraava kohtaus voikin olla valmis kippo kaupan hyllyllä, josta matkailija ottaa sen lähempään tarkasteluunsa. Ihminen on tottunut lukemaan kuvaa ja ymmärtää hyvinkin pienistä vihjeistä, mistä on kulloinkin kyse. Ehkä aloittelevan kuvaajan pahin virhe on yliselittää asioita. Kun kaupassa ollaan tyhjän ostoskorin kanssa, ymmärretään kyllä, että jotakin ollaan hankkimassa. Elokuvallinen mielenkiinto syntyy katsojan pohdiskellessa, mitä aiotaan hankkia. Kun koriin laitetaan ensim- mäinen tavara, saadaan viitteitä tulevasta: ollaanko lähdössä uimarannalle vaiko valmistamaan päivällistä. Pelkkää kaupassa asiointia ei pitkään kannata kuvata, ellei sieltä löydy jotakin erikoista. Pari otosta riittää. Väliin voi leikata kuvia eksoottisista tuotteista, kuten erikoisista meren elävistä. Ehkä tallennetaan muutama hintalappu. Hintavertailut lomakohteen ja kotimaan välillä ovat aina kiintoisia. OHJAUKSEN ALKEET Hyvinkin arkiset asiat ovat myöhemmin rakkaita muistoja. Lasten kanssa tehtävä onkireissu on aiheena kiitollinen. Tarina voi alkaa matojen etsimisellä. Hyviä lähikuvia syntyy ongen kohosta, jota kalat nyppivät, sekä väliin leikatuista tarkkaavaisesti kohoa seuraavista katseista. Tapahtumien kuvaaminen on sikälikin palkitsevaa, että jotakin tehdessään ihmiset usein unohtavat kameran läsnäolon. Varsinkin lapset on hienoa saada taltioitua omina itsenään. Valokuvamaisella poseeraamisella ei tarinaa synny. Lapsia on vaikea ohjata, mutta perusohjeena kuvassa oleville aikuisille voi sanoa, etteivät katso kameraan, vaan siihen tulisi suhtautua, kuten mitään ei olisi. Kuvaamisen periaate on, että liike tapahtuu kohteessa, ei kamerassa. Jos kohde on 36 MikroPC 6 / 2006

4 Kuvaan saadaan syvyyttä sommittelemalla etualalle palmunlehti. Huvivenesatama on kuvana staattinen. Tilanne elävöityy, kun kuvaan astelee tyttö. Aina kun ihmisillä on luontevaa tekemistä, kameran läsnäolo unohtuu. Turistipaikoissa paikalliset ovat myös tottuneet kuvaamiseen. ABUSO on espanjaa ja tarkoittaa riittää. Selityksen muurissa olevalle tekstille tuovat seuraavan otoksen kirkon kellot. Joidenkin mielestä ne soivat liian usein. paikallaan, on myös kamera. Jos kohde lähtee liikkeelle, voi kamera seurata mukana. Tai esimerkiksi henkilön lähdettyä liikkeelle kamera jää paikalleen ja kuva jää tyhjäksi. Leikkausta helpottaa, jos on otoksia, joihin tullaan tai joista lähdetään. ALOITETAANKO LAAJA- VAI LÄHIKUVALLA Usein kohtaus aloitetaan laajalla kuvalla. Se kertoo, missä ollaan, mitä tapahtuu, ketkä ovat paikalla, mikä vuodenaika ja niin edelleen. Laajassa kuvassa on paljon informaatiota ja otoksena se voi olla pitkähkö. Kun otoksessa tapahtuu uusia asioita, on se peruste jatkaa kestoa. Esimerkiksi tyhjään kuvaan tuleva ihminen herättää katsojassa mielenkiintoa. Toinen mahdollisuus on aloittaa uusi kohtaus lähikuvalla. Esimerkiksi lähikuva veden pinnasta on varsin arvoituksellinen. Lisää informaatiota tuo kuvaan tippuva ongen koho. Vasta tämän jälkeen paljastetaan laajassa kuvassa, ketkä ovat onkimassa. Jos onkipaikalle tulo on esitelty, sieltä lähtöä ei tarvitse näyttää. Seuraava kohtaus tarinassa voi olla kalojen perkaus tai kala-aterian valmistus. Jos lomalla käydään kalassa useampana päivänä, riittää että kalareissu kuvataan kerran, mutta kuitenkin siten, et- tä materiaalia on riittävästi. Jos usean eri päivän kalareissuja halutaan yhdistää yhdeksi tarinaksi, on edessä monia vaikeuksia. Sää tai ihmisten vaatetus vaihtuu kesken elokuvan ja kokonaisuus tuntuu oudolta. Kaupallisissa elokuvissa pidetäänkin tarkkaa kirjaa, mitä kullakin esiintyjällä on päällä. Harrastetuotannoissa päästään helpoimmalla, kun tapahtuma taltioidaan kerralla. LEIKATAANKO KAMERALLA Edellä annetut ohjeet vaativat materiaalin leikkaamisen eli editoinnin jälkikäteen. Tämä saattaa olla monille pelote. Toki elokuvaa voi tehdä toisinkin, ja tällaista tapaa kutsutaan kameralla leikkaamiseksi. Periaatteena on, että halutut otokset kuvataan oikean pituisina oikeassa järjestyksessä. Ehkä tärkein ohje kameralla leikkaamiseen on, että malttaa ottaa tarpeeksi lyhyitä otoksia. Vastaavasti kun otokset ovat lyhyitä, niitä pitää olla paljon jo kymmenen minuutin elokuvaan. Toinen tärkeä seikka on jalkazoomin käyttö eli kamerapaikan ahkera vaihtelu. Kun kuvataan zoomin laajakulmaasennolla ja tiiviit kuvat tehdään kävelemällä kohteen lähelle, saadaan käsivaraltakin vakaata kuvaa. Nyt vain kuvaamaan. > MikroPC 6/

5 VIDEOKUVAUS Aloittelijasta mestariksi Kuvista tarinaksi 1. Jos haluat yhden muiston, ota valokuva. Tarinaan on videokamera parempi valinta. 2. Rajaa tarina. Jos teet elokuvatarinan syntymäpäivistä, lomamatkasta tai kesähäistä, valitse vain sellaisia otoksia, jotka tukevat kokonaisuutta. Veneen kunnostus ei kuulu aiheesiin, ellei sitten kunnostettu vene satu olemaan lahja päiväsankarille. 3. Ole valmis karsimaan. Ammattilaiset käyttävät lopullisessa elokuvassa alle 10 prosenttia kuvatusta materiaalista. Omalle väelle voit toki näyttää kaiken materiaalin, mutta vieraita varten kannattaa tehdä leikattu ja tiivistetty versio. Monesti kuulee sanottavan, että on vaikea päättää, mitä materiaalista jättää pois. Oikeampi ajattelutapa on, mitä materiaalista käyttää elokuvaan. Vaikka otos olisi hyvä ja onnistunut, se voi joutaa pois. 4. Vaihtelu virkistää myös elokuvissa. Vaihtele kuvakulmaa, kuvan kestoa, kuvan kokoa ja sommittelua. Yhtä laajaa otosta kohti 2 4 tiivistä kuvaa. 5. Vaihtele otosten kestoa. Mieluummin viisi neljän sekunnin otosta kuin yksi 20 sekunnin mittainen. Mitä vähemmän informaatiota kuvassa on, sitä lyhyempänä se toimii. Kuvauksen perusohjeet 1. Pidä kamera vakaana. Aivan kuten valokuvia otettaessa. 2. Pyri etsimään useita rajauksia. Laaja kuva orkesterista esittelee yhtyeen koon. Lähikuva sormista kertoo soittajan taituruuden. 3. Älä zoomaa. Aloitteleva kuvaaja innostuu zoomauksesta ja se tuntuu kivalta kameran läpi katsottuna. Vaikutus on päinvastainen tv-ruudulta nähtynä. 4. Jos kuvaat ilman jalustaa, käytä objektiivin laajakulma-asentoa. Käytä jalkazoomia eli rajaa kuva menemällä kohdetta lähemmäs. Mitä laajempi kuvakulma, sitä vähemmän kameran tutina näkyy kuvassa. 5. Kun olet oppinut pitämään kameran vakaana, voit kääntää sitä rauhallisesti. Kameraliike näyttää hyvältä, jos se on perusteltu. Panorointi voi seurata esimerkiksi liikkuvaa ihmistä, autoa tai lentävää lintua. Aloita panorointi määrätietoisesti ja myös lopeta se. Älä tee edestakaista liikettä kameralla. 6. Älä kuvaa pitkiä otoksia vaan monta lyhyttä. Tilanteisiin saa eloa kamerapaikkaa, kuvakokoa ja otosten kestoa vaihtelemalla. 7. Liikkumattomissa kohteissa on usein liikettä. Raunioilla hyppivä lintu tai tuulessa heiluva kukka tuovat eloa staattiseen kuvaan. 8. Ääni on hyvä kerronnallinen elementti. Jos äänessä on jotakin mielenkiintoista kuten katumuusikko, ota pitkä otos. Leijanlennätystä kuvattaessa otoksesta toiseen voi siirtyä useaan kertaan. Ainoastaan liikkeen suunnan kanssa on oltava tarkkana. Leijan suunnan muutoksen tulee näkyä otoksen aikana. Jos suunta muuttuu leikkauskohdasta, skarvi (leikkaus) on huono. Vältä sudenkuopat 1. Turhaa ilmaa pään päällä. Usein rajataan siten, että pää on keskellä kuvaa. Ylhäällä on runsaasti tyhjää ja vartalo leikkautuu poikki. 2. Ruiskumaalaus. Edestakainen kameraliike näyttää kamalalta televisiosta katsottuna. Pidä kamera paikallaan ja anna kohteen liikkua. 3. Kuvatutina. Käytä käsivaralta kuvatessasi zoomin laajakulmaasentoa. Telepään käyttö vaatii jalustan. 4. Pitkät otokset. Kuvaa lyhyitä otoksia ja vaihtele kamerapaikkaa. 5. Ääni katkeaa. Jos äänessä on mielenkiintoista, älä katkaise kuvausta. 38 MikroPC 6 / 2006

6 Mitä saa kuvata 1 Julkisella paikalla olevia kohteita saa vapaasti kuvata, olkoonpa kohde patsas, rakennus, eläin tai ihminen. Paikka on julkinen, jos sinne on kaikilla vapaa pääsy. Kahvilat, ravintolat ja tavaratalot ovat julkisia tiloja. Sen sijaan liikkeen omistaja voi vedota julkisrauhaan ja vaatia kuvaajaa poistumaan. Esimerkki: Kesähäät JARI TOMMINEN 2 Yksittäistä ihmistä saa kuvata ja materiaalia käyttää myös julkisessa esityksessä, mutta kuvassa esiintyvää ihmistä ei saa loukata. Torilla marjoja ostava ihminen on sallittu kuvauskohde, mutta sama henkilö kuvattuna sammuneena maassa makaamassa ja materiaalin julkaiseminen katsotaan henkilöä loukkaavaksi. HÄÄVIDEON VOI aloittaa kuvaamalla häiden valmistelua. Tarina voi alkaa hääasujen valinnalla, hääpaikan koristelulla tai vasta vihkitilaisuudesta kirkossa. Häät pitää myös päättää johonkin. Laskeva kesäillan aurinko tai lyhyeksi palanut kynttilä ovat käytettyjä lopetuskuvia. Tarinassa on tärkeää, ettei sitä venytä liikaa. Kun asia on kerrottu eikä mitään uutta mielenkiintoista ole tulossa, tarina kannattaa lopettaa. Häävalssi on hyvä loppupuolen kohokohdaksi, josta luontevasti voikin siirtyä muutaman otoksen kautta lopputeksteihin. Elokuva on kokonaisuus, jossa palasten tulee olla keskenään oikeassa suhteessa. Puolen tunnin häävideossa alkuvalmistelujen osuus ei voi olla yli viidesosaa kokonaiskestosta. Kuvattaessa on myös mietittävä, mitkä ovat ne välttämättömät kuvattavat seikat. Videossa vihkiminen huipentuu tahdon -sanaan ja sormuksen sormeen laittamiseen. Juhlapaikalla tärkeitä seikkoja ovat hääkakun leikkaus ja häävalssi. Koska kyseessä on juhla, joissa koko suku on kerralla paikalla, on myös tärkeää, että jokainen paikalla olija näkyy kuvassa ainakin kerran. Hääparia onniteltaessa kannattaakin kuvata Sonyn UWP -sarjan langaton mikrofonivastaanotin on kiinnitettynä kameran varustekenkään. Järjestelmä käsittää mikrofonin, lähettimen ja vastaanottimen. Hintaa paketille tulee noin 650 euroa. onnittelijat hääparin vierestä takaviistosta siten, että onnittelijoiden kasvot tulevat hyvin kuvaan. Tyypillisesti häissä onnittelijat tulevat jonossa ja onnittelu käsittää muutaman sanan. Kamera kannattaakin pitää koko ajan käynnissä. Ennen onnittelujakson alkua on kameraan syytä laittaa uusi kasetti ja ladattu akku. LANGATON MIKRO- FONI KÄYTÖSSÄ Häitä kuvattaessa langaton mikrofoni on helppo piilottaa alttarille, josta papin puheet saa talteen, vaikka kuvaaja vaihtelisi kuvauspaikkaa. Koska äänessä saattaa tapahtua jotakin tärkeää, lienee turvallisinta, että kamera käy myös silloin kun kuvaaja vaihtaa kamerapaikkaa. Lomamatkalla langattoman mikrofonin voi antaa oppaalle ja saada näin ammattimaisen selostuksen omaan matkavideoon. Tietysti asiasta on sovittava oppaan kanssa etukäteen ja myös kerrottava, mihin käyttöön tallenne tulee. Pöytäseuruetta kuvattaessa langaton mikrofoni on helppo piilottaa pöydälle vaikkapa koristeena olevaan kukkapuskaan. Esitelmää kuvattaessa langaton mikrofoni viedään puhujapönttöön, kuvaaja voi liikkua vapaasti. 3 Jos materiaalia käytetään kaupallisesti esimerkiksi tv-mainoksessa, kuvassa esiintyvältä ihmiseltä pitää saada siihen lupa. Jos materiaalia käytetään epäkaupallisessa yhteydessä, kuten videokilpailussa, ei lupaa tarvita. 4 Kotirauhan suojaamalla alueella (koti, oma piha, kesämökki ympäristöineen) oleskelevien ihmisten kuvaaminen on kiellettyä. Julkisrauha kieltää kuvaamisen ihmisen työpaikalla. Toki näilläkin alueilla saa kuvata, jos siihen saa erikseen luvan. 5 Kussakin maassa noudatetaan aina kyseisen maan lakia. Suomessa sallittu asia voi ulkomailla olla kielletty. Myös ulkomaiset tavat ja kulttuuri poikkeavat suomalaisesta. On parempi pyytää etukäteen kuvauslupa kuin selvitellä tekojaan jälkikäteen. LÄHDE: VUORTAMA KEROSUO: VIESTINNÄN LAIT JA SÄÄNNÖT, KUSTANNUS-MÄKELÄ OY. MikroPC 6/