Ensimmäinen Korinttilaiskirje

Transkriptio

1 Ensimmäinen Korinttilaiskirje Kansanlähetysopisto Syksy 2012 Pirkko Valkama

2 Korintin kaupunki ja seurakunta Korintti oli Akaian maakunnan pääkaupunki. Se oli yksi Rooman valtakunnan suurista kauppa- ja satamakaupungeista. Korintissa asui väkeä monista eri maista ja siellä oli paljon eri jumalien temppeleitä. Kaupungin tunnetuin nähtävyys oli Afroditen temppeli. Temppelissä sanotaan olleen yli tuhat naista, jotka harjoittivat kultillista prostituutiota. Korintti oli kuuluisa paheellisesta elämästä. Rooman valtakunnan eri puolilla käytettiin epäsiveellisestä elämästä jopa käsitettä elää korinttilaisittain. Paavali tuli Korinttiin vuonna 50jKr. (tai 51) toisella lähetysmatkallaan. Korintissa hän tutustui juutalaiseen aviopariin, Aquillaan ja Priscillaan, jotka olivat tulleet Roomasta. Yhdessä heidän kanssaan Paavali perusti Korinttiin kristillisen seurakunnan, joka koostui juutalaiskristityistä ja pakanakristityistä. (Apt.18:1-19) Paavali työskenteli Korintissa puolitoista vuotta (Apt.18:11). Myöhemmin työtä jatkoi Apollos -niminen juutalaiskristitty (Apt.18:24-19:1). Korintista lähdettyäänkin Paavali oli yhteydessä seurakuntaan. Ensimmäisestä Korinttilaiskirjeestä käy ilmi, että Paavali oli kirjoittanut seurakunnalle aiemmin jo yhden kirjeen (1 Kor.5:9), joka ei ole säilynyt. I Korinttilaiskirje I Korinttilaiskirje on kirjoitettu Efesossa (1Kor.16:8-9) ilmeisesti keväällä 55 jkr. Korintin nuoressa seurakunnassa oli syntynyt riitoja monista kysymyksistä: avioliitosta, naimattomuudesta, epäjumalille uhratusta lihasta ja ilmeisesti myös seurakunnan kokouksiin ja armolahjoihin liittyvistä kysymyksistä. Seurakunta oli lähettänyt Paavalille kirjeen kysyen häneltä neuvoa ongelmiin (1Kor.7s). Ennen kuin Paavali vastaa seurakunnan kirjeessä esitettyihin kysymyksiin, hän kirjoittaa peräti kuusi lukua muista ongelmista. Hän oli saanut kuulla seurakunnan ongelmista. Siellä oli syntynyt ryhmittymiä (1 Kor.1:10-13). Seurakunnan keskuudessa harjoitettiin siveettömyyttä (1 Kor.5:1-2). Seurakuntalaiset riitelivät maallisten tuomioistuimien edessä (1 Kor.6:1-8). Paavali puuttuu ensin näihin ongelmiin. Sen jälkeen hän vastaa seurakunnan esittämiin kysymyksiin. Kirjeen lopussa (luku 15) Paavali tarkastelee perusteellisesti oppia ruumiin ylösnousemuksesta. 2 Luku 1 I Kor.1:1-3: Paavali käyttää sen ajan tyypillistä kirjeen aloitustapaa: kirjoittaja esittelee ensin itsensä, sitten kirjeen saajat, sen jälkeen tulee tervehdys. Paavalin kirjeessä kaava saa kristillisen asun. Kirjeen kirjoittajat olivat Paavali ja Sostenees. Olisiko tämä Sostenees synagogan esimies, joka mainitaan Apostolien teoissa (Apt.18:11-17)? Koska Paavali ei esittele häntä tarkemmin, hänen täytyi olla Korintin seurakunnan tuntema ja arvostama henkilö. Paavali tuo heti kirjeen johdannossa esiin sen, millä arvovallalla hän kirjoittaa: Jumala on kutsunut hänet Jeesuksen Kristuksen lähettilääksi (apostoliksi) julistamaan evankeliumia. Paavali ei osoita kirjettä jollekin seurakunnan eliittijoukolle, vaan kaikille Korintin kristityille. Paavali kutsuu heitä kaikkia pyhiksi, koska he ovat Jeesuksen Kristuksen pyhittämiä. Paavali osoittaa kirjeen myös kaikille muille kristityille (1:2), jotka lukevat sen. Paavali toivottaa kirjeen saajille: Jumalan meidän isämme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa ja rauhaa: Armon kautta meillä on rauha: oikea eheä suhde Jumalaan. 1Kor.1:4-9: Paavali ei aloita kirjettä nuhteilla, vaan kiittää siitä mitä Jumala on tehnyt Korintin kristityille. Hän kiittää siitä, että Jumala oli armossa asettanut heidät pelastukseen Jeesuksessa ja että he olivat Kristuksessa saaneet kaikkea rikkautta, muun muassa tietoa ja puhetaitoa, kun sanoma Kristuksesta oli lujasti juurtunut heihin. Paavali kiitti myös siitä, että seurakunta oli saanut runsaasti armolahjoja, vaikka hän jatkossa joutui nuhtelemaan seurakuntalaisia armolahjojen väärinkäytöstä. Lopuksi Paavali vakuuttaa heille Jumalan uskollisuutta. Jumala on kutsunut ja asettanut heidät Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ja hän on uskollinen. Jumala on voimallinen varjelemaan omansa siihen asti kunnes Jeesus tulee takaisin kirkkaudessa.

3 1 Kor.1:10-17, Hajaannus seurakunnassa Paavali oli saanut kuulla Khloe-nimisen naisen väeltä Korintin seurakunnan riidoista. Ilmeisesti Khloe oli Korintin seurakunnan jäsen, jonka perheen jäsenet tai palvelijat olivat kristittyjä. Oliko Khloen väki muuttanut Efesoon vai olivatko he esimerkiksi liikeasioissa käymässä siellä? He saattoivat myös olla siinä joukossa, joka toi Paavalille seurakunnan lähettämän kirjeen. Seurakunta oli jakautunut ryhmittymiin. Siellä oli Paavalin puolue ja Pietarin ja Apolloksen puolue. Yksi ryhmä oli jopa ominut Kristuksen. Paavali ja Apollos olivat molemmat opettaneet seurakunnassa. Oliko myös Pietari käynyt Korintissa, vai oliko hänet jostakin muusta syystä otettu yhden ryhmän keulakuvaksi? Korinttilaiset puhuivat ihan niin kuin olisi olemassa Paavalin Kristus, Apolloksen Kristus ja Pietarin Kristus. Riidellessään he korottivat inhimilliset auktoriteettinsa Kristuksen rinnalle. Paavali osoittaa riidan mielettömyyden, eihän Paavali tai Apollos tai Pietari ole ristiinnaulittu heidän puolestaan, eikä heitä ole kastettu Paavalin eikä Pietarin tai Apolloksen nimeen. Nämä kolme miestä olivat vain evankeliumin julistajia. He eivät ole evankeliumin sisältö. Paavali ei ilmeisesti usein suorittanut kasteita, vaan jätti sen muiden tehtäväksi. Nyt hän on kiitollinen siitä, että on kastanut vain muutaman henkilön Korintin seurakunnasta, joten korinttilaiset eivät voi ainakaan kuvitella olevansa kastettuja Paavalin nimeen. Puhuttuaan seurakuntalaisten riidoista, Paavali osoittaa riitojen oleellisen syyn: Seurakuntalaiset eivät olleet keskittyneet riittävästi evankeliumin keskeiseen totuuteen: ristiin. Paavali ei ala käsittelemään eri ryhmien eroavia näkemyksiä, vaan painottaa, että ristin sanoma on yhteyden perusta. 1 Kor.1:18-2:5, Sana rististä on Jumalan voima Kristuksen risti on kristillisen julistuksen keskus. Inhimillisen viisauden näkökulmasta, sana rististä, Jeesuksen ristinkuolemasta, on hullutus, mutta nimenomaan ristin sanomassa on Jumalan voima. Jeesuksen ristinkuoleman kautta Jumala siirtää meidät pelastukseen. Onhan kirjoitettu: - Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. Paavali lainaa Jes.29:14 (Jes.29:14, 30:1-3,15): Kuningas Hiskian aikana juutalaiset yrittivät pelastaa maansa erilaisilla poliittisilla suunnitelmilla. Ulkoisesti he harjoittivat jumalanpalvelusta, mutta todellisuudessa he eivät turvautuneet Jumalaan, vaan luottivat omaan viisauteensa ja omiin suunnitelmiinsa. Inhimillisesti suunnitelmat (esim. liittoutuminen Egyptin kanssa) vaikuttivat viisaammilta kuin Jumalan antamat ohjeet, mutta todellisuudessa ne veivät kansan tuhoon. Jumala kehotti kansaa lopettamaan omaan viisauteensa turvautumisen ja toimimaan Jumalan käskyjen mukaan. Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Paavali lainaa vapaasti Jesajan kysymyksiä (Jes.19:12; 33:18). Kansa tuhoutui, kun se ei luottanut Jumalaan. Viisaus, joka ei turvaudu Jumalaan osoittautuu hulluudeksi. 1 Kor.1:21: Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Jumala on monin tavoin osoittanut viisautensa. Koko luomakunta, Jumalan toiminta historiassa ja ilmoitus, joka löytyy Jumalan Sanasta, osoittavat Jumalan viisautta. Mutta maailma turvautui omaan viisauteensa eikä nähnyt Jumalaa (Room.1:20-23), siksi Jumala valmisti pelastuksen, joka on mahdollinen kaikille. 1 Kor.1:22-25: Kreikkalaiseen filosofiaan ei sopinut ajatus, että Jumala armosta pelastaisi ihmisen. Ihmisen tuli omalla ajattelulla ja hyvällä elämällä pyrkiä kohti Jumalaa. Juutalaiset taas odottivat Messiasta, joka tekisi ihmeitä ja ottaisi vallan. Messias, joka kärsii ja kuolee ristillä oli heille pahennus. Vanhassa testamentissa puhutaan kyllä kärsivästä Vapahtajasta, mutta useimmat juutalaiset painottivat vain niitä profetioita, jotka sopivat heidän omiin toiveisiinsa. He eivät halunneet vastaanottaa kärsivää Vapahtajaa. Evankeliumin sisältö on henkilö, se mitä hän on ja mitä hän on tehnyt. Ristiinnaulittu Kristus on sekä Jumalan voima että Jumalan viisaus. Jos ihmiseltä kysytään, miten Jumala voisi pelastaa maailman, 3

4 4 tuskin kukaan ehdottaisi, että Jumala tulisi ihmiseksi ja kuolisi ristillä. Kuitenkin Jumala teki niin ja vain tuon hänen tekonsa kautta ihminen voi pelastua. Niin viisas on tämä Jumalan hulluus ja niin voimakas tämä Jumalan heikkous. 1 Kor.1:26-31: Jumalan päätöstä mitätöidä tämän maailman viisaus, osoittaa Korintin seurakuntakin. Pelastus ei perustunut ihmisen viisauteen tai asemaan. Seurakuntalaisten joukossa oli paljon orjiakin. Jokaisessa yhteiskunnassa on näkemyksiä siitä, mikä on viisasta ja arvokasta, mutta ihmisviisaus ei voi siirtää ketään Jumalan yhteyteen. Jumalan toiminnan tuloksena korinttilaiset oli siirretty pelastuksen osallisuuteen. Hänen armostaan he olivat saaneet kaiken sen, minkä olivat saaneet. Siksi ainoa asia mistä heidän on syytä olla ylpeitä on Herra, Jumala (Jer.9:22-23). Luku 2 1 Kor.2:1-5: Paavali tuo oman toimintansa Korintissa esimerkkinä siitä, että pelastus todella on sanomassa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Paavali ei ollut houkutellut puhetaidolla tai filosofisella viisaudella. Hän oli yksinkertaisesti kertonut Jeesuksesta Kristuksesta, joka oli kuollut korinttilaisten syntien tähden. Heikkous voi tarkoittaa Paavalin fyysistä kuntoa. Paavalilla on voinut olla jokin sairaus (2 Kor.12:7). Paavali sanoo olleensa arka ja pelokas. Jostakin syystä hän pelkäsi julistaa sanaa Korintissa. Jumalan täytyi erityisen ilmestyksen kautta rohkaista häntä (Apt.18:9-11). 1 Kor.2:4-5: Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan. Se, että korinttilaiset ottivat pelastuksen vastaan, ei johtunut siitä, että he olisivat nähneet supermiehen. Se ei johtunut myöskään siitä, että he olisivat kuulleet erityisen korkealentoista puhetta. He vastaanottivat pelastuksen, koska Jumala toimi voimassaan. Jumalan Henki avasi ihmisten mielet ymmärtämään sanan, kun Paavali kertoi Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. 1 Kor.2:6-16: Evankeliumin sanoman yksinkertaisuus voi saada ihmiset kuvittelemaan, että kyseessä ei ole viisaus, mutta se on nimenomaan tie Jumalan viisauden, todellisen viisauden, ymmärtämiseen. Tuo todellinen, syvä Jumalan viisaus avautuu vain Jumalan Hengen kautta. Jumala on näyttänyt uskoville jotakin sellaista, jota maailma ei voi nähdä, koska sen voi nähdä vain Jumalan Hengen avulla. Pyhä Henki auttaa meitä ymmärtämää pelastuksen suurenmoisuuden, todellisen viisauden, totuuden, kaiken, mitä Jumala on omilleen lahjoittanut. Katso Ef.1:17-20; 3: Luonnolliselle ihmiselle Jumalan toiminta tuntuu hullutukselta. Vasta kun Jumalan Henki saa avata meille taivaallista viisautta, voimme käsittää sitä. Luku 3 1 Kor.3:1-4: Kun Paavali työskenteli Korintissa, hän puhui vain perusasioista, koska korinttilaiset olivat vielä lapsia Kristuksessa. Vieläkään hän ei voinut puhua kuin aikuisille, koska korinttilaiset olivat edelleen vanhan luontonsa vallassa. He elivät kuin eivät olisi koskaan saaneet Jumalan Pyhää Henkeä. He riitelivät keskenään. He eivät olleet juurtuneet Jumalan sanaan. Vertaa Hepr.5:12-6:2 ja Ef.4: Jos kristitty ei pääse juurtumaan Jumalan sanaan, kasvamaan Jumalan Pojan tuntemisessa, hän on kuin lapsi, joka ei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Lapsen täytyy kasvaa aikuiseksi. 1 Kor.3:5-11: Paavali ja Apollos olivat vain Jumalan palvelijoita, eivät enempää eivätkä vähempää. Jokaisella työntekijällä on oma tehtävänsä. Paavali julisti evankeliumia ja monet korinttilaiset tulivat uskoon. Sen jälkeen Apollos opetti Jumalan sanaa korinttilaisille niin, että he kasvaisivat uskossa (Apt.18:27). Paavali ja Apollos tekivät Jumalan palvelijoina Jumalalta saamaansa työtä. He istuttivat ja kastelivat, mutta Jumala oli se, joka antoi kasvun. Jos Jumala ei olisi toiminut, Paavalin ja Apolloksen työstä ei

5 olisi ollut mitään hyötyä. Korinttilaiset olivat Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus (eivät Paavalin tai Apolloksen). Jumala käytti Paavalia ja Apollosta välineinä hankkiakseen itselleen viljelysmaan ja rakentaakseen rakennuksen, mutta sekä toiminnan aloitus että tulos oli Jumalasta. Millaisen palkan kukin työntekijä saa, se ei riipu ihmisistä, ihmisten arvostuksista ja mielipiteistä, vaan Jumalasta. 1 Kor.3:10-23: Paavali oli laskenut perustuksen, nyt jokaisen Korintin kristityn tuli katsoa miten he rakentavat sille perustalle. Perustus on kaikilla sama ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Mikään muu perusta ei kestä. Jokainen kristitty rakentaa jollakin tavalla sekä omaa elämäänsä ja seurakuntaa Paavali puhuu kolmenlaisista rakentajista:1. Viisaat rakentajat. 2. Ne jotka rakentavat tyhmästi käyttäen materiaalia, joka ei kestä, mutta heillä on kuitenkin kestävä perusta. 3. Ne, jotka rakentavat väärälle perustukselle ja turmelevat Jumalan temppelin. Jos meillä on perustana Jeesus Kristus, niin me pelastumme silloinkin kun rakennamme aineksista, jotka eivät kestä Jeesuksen tullessa. Kolmas mahdollisuus on se, että ihminen ei rakenna vaan tuhoaa. Vertaa Matt.25:1-30. Kun olemme vastaanottaneet kasteen syntien anteeksisaamiseksi, kun Pyhä Henki asuu meissä, olemme Jumalan temppeli myös seurakunta kokonaisuudessaan on Jumalan temppeli. Jos turmelemme Jumalan temppelin (hylkäämme Pyhän Hengen), emme pääse ikuiseen elämään. Katso Room.8:11; Ef.1: Korinttilaiset turvautuivat tämän maailman viisauteen. He olivat sen tähden eksyneet pois perustasta. Raamattu osoittaa selvästi miten Jumala suhtautuu inhimilliseen viisauteen, viisauteen, joka hylkää Jumalaan turvautumisen: Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa (Job 5:13) ja Herra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi (Ps.94:11). 1 Kor.3:21-23: On turha kerskua ihmisistä, heidän taidoistaan tai tyyleistään, kuten korinttilaiset kerskuivat. Kristittyjen Jumalalta saamat palvelutehtävät ja armolahjat on tarkoitettu kaikkien yhteiseksi hyödyksi, koko seurakunnan omaisuudeksi. Kristuksen viisauden kautta näemme maailmankaikkeuden sellaisena kuin se todellisuudessa on, Jumalan luomana. Kristuksessa myös omistamme kaiken. Näin maailma on meidän. Kun kuolemme, nukumme Kristuksessa, sen tähden voidaan sanoa, että kuolema on meidän. Kun elämme Jeesuksen omina, Jumala vaikuttaa kaiken omiensa iankaikkiseksi parhaaksi (Room.8:28, 31-32), siksi elämä on meidän. Kaikki nykyinen ja tuleva on myös meidän, koska Jumala käyttää kaikkea iankaikkiseksi hyödyksemme. Mutta te olette Kristuksen. Paavali ei sano: Kristus on teidän. Jokainen seurakunnan jäsen kuuluu Kristukselle. Vain Kristuksessa omistamme kaiken sen mitä Paavali on edellä luetellut. Ja Kristus on Jumalan: Mikään ryhmä ei voi omia itselleen Kristusta, kuten Korintissa oli tehty. 5 Luku 4 1 Kor.4:1-5: Huoneenhaltija oli palvelija (orja), joka vastasi isännän omaisuuden hoidosta. Seurakunnan työntekijät ja vastuunkantajat ovat Kristuksen palvelijoita ja huoneenhaltijoita. Ei riitä se, että on saanut huoneenhaltijan aseman, tarvitaan myös uskollisuus tehtävässä. Ratkaisevaa ei ole se, mitä korinttilaiset ajattelevat Paavalista, vaan mitä Jumala ajattelee hänestä. Jumala tuomitsee tuntien kaikki asiat täydellisesti. Jumala valaisee myös pimeyden kätköt. Hän tuo esiin senkin, mikä on piilossa ihmissilmältä. 1 Kor.4:6-16: Paavali on kirjoittanut itsestään ja Apolloksesta, jotta korinttilaiset voisivat heistä oppia: Tyytykää siihen mitä on kirjoitettu. (KR38: ei yli sen, mikä on kirjoitettu). Korinttilaiset tunsivat hyvin Paavalin ja Apolloksen. Molemmat pitäytyivät kirjoituksissa ja julistivat saamillaan armolahjoilla evankeliumia. Jumala on heidän tuomarinsa ja he saavat aikoinaan kiitoksen Jumalalta, kuten kaikki muutkin kristityt. Korinttilaisten on turha mahtaillen asettua yhden puolelle toista vastaan.

6 Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi? Meillä ei ole mitään syytä ylpeillä saamistamme tehtävistä ja lahjoista. Olemme saaneet kaiken Jumalalta: elämän, pelastuksen, kaikki luonnonlahjat ja kaikki armolahjat. Nyt Paavali siirtyy käyttämään ironiaa: Miten paljon opettajianne edellä te olettekaan. Tehän olette jo kaiken saavuttaneet - toisin on meidän laitamme. Mikä vastakohta: Apostolit olivat hulluja Kristuksen tähden. He olivat heikkoja ja halveksittuja. Korintin kristityt olivat viisaita vahvoja ja kunnioitettuja. Apostolit joutuivat kärsimään monenlaista evankeliumin työn tähden ja kaiken lisäksi heitä vainottiin ja heistä puhuttiin pahaa. Korinttilaiset näyttivät olevan kylläisiä ja rikkaita. Paavali ei yritä tällä puheella pilkata vaan auttaa korinttilaisia (14-16). He olivat tulleet uskoon Paavalin työn hedelmänä, siksi hän uskaltaa kehottaa heitä näin kovin sanoin ja suosittaa heille omaa esimerkkiään. 1 Kor.4:17-21: Paavali oli lähettänyt Timoteuksen Korinttiin. Hänen opetukseensa ja apuunsa korinttilaiset voivat luottaa. Hän tietää millaista Paavalin elämä ja opetus on. Jotkut Korintissa rehentelivät, kun he ajattelivat, että Paavali ei enää tule sinne ja he voivat toimia vapaasti. Paavali sanoo, että jos Jumala suo, hän tulee ja ottaa selvän millä voimalla nuo rehentelijät toimivat. On ihan sama mitä he puhuvat, jos heidän vaelluksessaan ja työnsä tuloksissa ei näy Jumalan valtakunnan voima, joka muuttaa ihmisen elämän. 6 Luku 5 Kun Paavali on ensin kirjoittanut seurakuntaa uhkaavasta jakautumisesta, hän alkaa käsitellä niitä erityisongelmia, joista oli kuullut. 1 Kor.5:1-5: KR38: Yleensä kuuluu että: Ilmeisesti Korintin seurakunnan tilanne oli yleisenä puheen aiheena. Paavali on pahoillaan siitä, että vaikka seurakunta tiesi, että sen jäsen eli tällaisessa synnissä, se ei tehnyt asialle mitään. Seurakuntalaisten olisi pitänyt tulla murheelliseksi ja puuttua asiaan, mutta he olivat ilmeisesti hyväksyneet tilanteen ja olivat jopa ylpeitä siitä. Paavali sanoo, että seurakunnan tulee kahdesta syystä erottaa tuo julkisesti synnissä elävä mies: 1. Miehen itsensä tähden, että hän nöyrtyisi ja tekisi parannuksen ja pelastuisi ikuiseen elämään. 2. Että muut seurakuntalaiset eivät eksyisi. Ilmeisesti äitipuoli ei ollut uskossa, koska Paavali ei sano hänestä mitään. Katso myös Matt.18:15-20 ja Matt.18: Kor.5:6-8: Hapate kuvaa Raamatussa syntiä. Kun laitamme pienen palan hiivaa taikinaan, se vaikuttaa pian koko taikinassa. Samalla tavalla, jos seurakunnassa sallimme esimerkiksi varastamisen, haureuden, valheen, epäjumalanpalvelun tai pahan puhumisen, synti leviää. Ihmiset eivät kohta enää tajua mikä on oikein mikä väärin ja koko seurakunta saastuu. Seurakunnalle on ensisijaisen tärkeää elää syntien anteeksisaamisessa. Pääsiäisen vietosta oli määrätty, että ennen sitä talo piti puhdistaa kaikesta hapatteesta (2 Moos.12:18-20) Juutalaiset puhdistivat tarkasti kotinsa ennen pääsiäisjuhlaa. Kaikki nurkat ja kaapit tutkittiin, ettei missään olisi hapanta. Samanlainen puhdistus korinttilaisten tuli tehdä seurakunnassa. Kaikki Korintin kristityt olivat saaneet Jeesukselta puhdistuksen: heidät oli tehty happamattomiksi. Siksi heidän ei pitänyt palata vanhaan syntielämään. Heidän tuli elää puhtaudessa, jonka Jeesus oli heille antanut. 1 Kor.5:9-13: Yhteenvetona Paavali vielä korostaa miten tärkeää on, että seurakunta ei salli keskuudessaan siveettömyyttä tai muuta ilmiselvää syntiä. Seurakuntalaisten vaelluksen on oltava puhdasta. Mutta on turha odottaa Hengen hedelmää ja Jumalan mielen mukaista vaellusta niiltä, jotka eivät ole uskossa. Heille tulee kertoa evankeliumia, että he pelastuisivat.

7 Luku 6 1 Kor.6:1-11, Kristittyjen keskinäiset riita-asiat Paavali on edellä puhunut siitä, että seurakunnalla ei ole valtaa tuomita ulkopuolisia, mutta omasta keskuudesta heidän on poistettava se, mikä on pahaa. Kristittyjen ei tule mennä pois maailmasta, mutta heidän ei myöskään pidä päästää maailmaa seurakunnan sisälle, ratkaisemaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Jumalan Sanan ja Jumalan Hengen avulla seurakunnan on ratkaistava, mikä on sopivaa kristittyjen kesken ja mikä ei. On sopimatonta, että seurakunnan jäsenet taistelevat maallisen tuomioistuimen edessä. Paavali ei halveksi maallisia tuomioistuimia. Hän puhuu siitä, mikä on kristitylle sopivaa ja mikä ei. Roomalaiskirjeessä Paavali puhuu esivallan oikeudesta rangaista ja tuomita (Room.13:1-5). Korinttilaiset kerskasivat viisaudestaan. Tässä luvussa Paavali kysyy peräti kuusi kertaa ettekö tiedä : Viisaiden luulisi tietävän perusasiat. Jeesus oli luvannut opetuslapsilleen, että nämä saavat hallita (tuomita) Israelin kahtatoista heimoa (Matt.19:28). Ilmestyskirjassa sanotaan, että ensimmäisessä ylösnousemuksessa nousseet hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta (Ilm.20:4). Langenneiden enkelien tuomitsemisesta puhutaan mm. Juud.6 ja 2 Piet.2:4. Kun Jumala on asettanut kristityt tällaiseen asemaan, eivätkö he pysty ratkaisemaan tähän elämään liittyviä riita-asioita? Seurakunnan asioista päätettäessä korinttilaiset eivät arvostaneet pakanoita, koska päätöksiä tuli tehdä Sanan ja Hengen johdatuksessa. Oli omituista, että he riita-asiassa rientävät etsimään apua niiltä, joita eivät pitäneet seurakunnassa arvossa. Eikö seurakunnasta löytynyt sellaista hengellisesti kypsää kristittyä, joka voisi ratkaista kahden kristityn välisen riidan. Kristityn pitäisi mieluummin kärsiä vääryyttä kuin ryhtyä tekemään vääryyttä. Katso Room.12: Korintin kristittyjen luulisi tietävän, että vääryydentekijät eivät peri Jumalan valtakuntaa. Käräjöinti johtaa helposti tekemään vääryyttä. Paavali luettelee joitakin syntejä, jotka erottavat meidät Jumalasta. Taistelemalla etujemme puolesta, lankeamme helposti muun muassa ahneuden, varkauden ja riistämisen synteihin. Osa kristityistä oli ennen kristityksi tuloa elänyt Paavalin edellä mainitsemissa synneissä, mutta heidät oli pesty niistä puhtaiksi. Jos he palaavat entiseen elämäänsä, he eivät peri Jumalan valtakuntaa. 1 Kor.6:12-20: Kaikki on minulle luvallista - mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on minulle luvallista - mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. Sanonta Kaikki on minulle luvallista, oli ehkä Korintissa ahkerasti käytössä. Paavali oli itse opetuksessaan korostanut vapautta, johon Kristus on meidät vapauttanut. Lause sinänsä sisälsi totuuden, mutta korinttilaisten siitä vetämät johtopäätökset olivat vääriä. Siksi Paavali tekee lauseeseen lisäykset: Kaikki on minulle luvallista - mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on minulle luvallista - mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. Kristityn vapaus ei tarkoita sitä, että kristitty voi elää miten vain. Jokaisen asian kohdalla tulee kysyä, onko se hyödyksi, vai hallitseeko ja orjuuttaako se minua. Katso Room.6: Korinttilaiset olivat oikeassa siinä, että kristityt olivat vapaita erilaisista ruokasäädöksistä. Se mitä syömme, ei vaikuta jumalasuhteeseemme. Mutta ilmeisesti Korintin seurakunnassa oli kristittyjä, jotka ulottivat tämän ajatuksen myös sukupuolielämän alueelle: Koska ruumis on vain ainetta, joka ei pysy ikuisesti, sillä ei ole merkitystä, mitä teen ruumiilleni, joten voin esimerkiksi tyydyttää sukupuoliviettini miten vain. Korinttilaisten arvostamassa kreikkalaisessa filosofiassa halveksittiin ruumista ja ruumiin toimintoja, koska ruumis oli ainetta - vain henkeä pidettiin tärkeänä. Paavali torjuu sellaisen ajattelun jyrkästi. Pyhän Hengen kautta Jeesus asuu ruumiissamme. Ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli. Jumala on ostanut meidät täydestä hinnasta (Kristuksen sovintoverellä) ja siksi kuulumme hänelle. Jumala on asettanut Henkensä meihin johtamaan ja auttamaan meitä, että emme lankeaisi syntiin. Koska ruumiimme on Kristuksen ruumiin jäseniä, niiden yhdistäminen porttoon on mahdotonta. Ettekö tiedä? Kristittyjen olettaisi ilman muuta tietävän mitä Raamattu sanoo yhdynnästä: nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä! 7

8 Aviopuolisoiden fyysinen yhteys on Jumalan luoma asia ja hänen tahtonsa mukaista (1 Kor.7:3-4), eikä se estä ruumiin kuulumista Herralle. Avioliitosta Paavali puhuu Efesolaiskirjeessä jopa esikuvana Kristuksen ja seurakunnan yhteydestä. Mutta jos harjoitamme haureutta, saastutamme oman ruumiimme, jonka tulisi olla Pyhän Hengen temppeli. Paavali päättää tämän osuuden kehotukseen: Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa! Koska ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli, Jumalan asumus, ei ole yhdentekevää mitä sillä teemme. 8 Luku 7 Seuraavaksi Paavali alkaa vastata Korintin kristittyjen kysymyksiin. He olivat kysyneet häneltä mm. tulisiko kristityn pysyä naimattomana vai mennä naimisiin (luku 7), miten suhtautua epäjumalille uhratun lihan syömiseen (luku 8), Pyhän Hengen lahjoista (luvut 12-14). Olisivatko he myös kysyneet ylösnousemuksesta (luku 15) ja avustuksesta Jerusalemin pyhille (luku16:1-4)? 1 Kor.7:1 Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte. Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen Mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. Olisiko korinttilaisten kysymys ollut: eikö miehen olisi hyvä olla menemättä naimisiin? Paavali vastaa että kyllähän se on hyvä, mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. Paavali kirjoitti avioliitosta myös näin: Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. 2. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. 3. Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa. 4. Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. 5. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen. (1 Tim.4:1-5) 1 Kor.7:2-7: Jae 5 näyttää viittaavan siihen, että Korintissa jotkut avioliitossa elävät kristityt pidättäytyivät sukupuoliyhteydestä - ehkä ollakseen hengellisempiä. Paavali sanoo, että siinä he tekevät väärin. Molemmilla aviopuolisoilla on oikeutensa ja velvollisuutensa avioliitossa. Vain yhteisestä sopimuksesta ja vain määräajaksi puolisot voivat, voidakseen keskittyä paremmin rukoukseen, vetäytyä avioyhteydestä, mutta sitten on taas palattava yhteen. Paavali lisää, että tuo avioyhteydestä vetäytyminen ei ole käsky, vaan myönnytys niille, jotka näkevät hyväksi niin tehdä. Vastoi sen ajan yleistä ajattelua, Paavali korostaa tasa-arvoa aviollisissa oikeuksissa ja velvollisuuksissa. Korinttilaiset tiesivät, että Paavali oli naimaton. Paavali lisää, ettei hänellä olisi mitään sitä vastaan jos kaikki eläisivät naimattomana kuin hän, mutta kun jokaisella on oma Jumalalta saatu armolahjansa. 1 Kor.7:8-16: Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. 9. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa. Paavali tuo selvästi esiin, että tämä on hänen mielipiteensä. Toisessa tilanteessa hän kehottaa nuoria leskiä menemään naimisiin (1 Tim 5:14). On paljon parempi olla naimisissa kuin olla himojen kiusaama. 1 Kor.7:10-11: Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan. Paavali toistaa tässä osittain Jeesuksen sanoja (Matt.19:3-12; Mark.10:11-12; Luuk.16:18). Tämän jälkeen Paavali taas kertoo oman näkemyksensä joihinkin korinttilaisten avioliitoa koskeviin kysymyksiin (12-16): Juutalaisuudessa oli selvä kielto, että juutalainen ei saanut mennä naimisiin pakanan kanssa. Tätä taustaa vasten kristityt saattoivat ajatella, että kristityn tulisi erota ei-kristitystä puolisosta, ellei ollut toiveita, että tämä kääntyisi. Paavali sanoo, että kristityn puolison ei tule pyrkiä

9 eroon jos toinen suostuu asumaan hänen kanssaan. Kristityn ei tarvitse pelätä, että hän tekee väärin eläessään avioyhteydessä ei-kristityn kanssa. Jumala pyhittää myös heidän avioliittonsa. Kristityn ei tarvitse pelätä, että koska hänen puolisonsa ei ole kristitty heidän lapsena eivät olisi Jumalan siunauksesta osallisia. Ei-kristityn vaatiessa eroa uskova ei kuitenkaan ole pakotettu jäämään avioliittoon. Kristityn ei tarvitse myöskään ajatella, että pelastaakseen ei-kristityn puolisonsa hänen on pidettävä tästä kiinni, vaikka taistellen, silloinkin, kun tämä haluaa erota. 1 Kor.7:17-24: Jokainen eläköön edelleen sen osan mukaisesti, jonka Herra on hänelle suonut ja joka hänellä oli, kun Jumala hänet kutsui. Tämän ohjeen minä annan kaikissa seurakunnissa. Jae 20 alkutekstissä: Jokainen kutsumuksessa, jossa kutsuttiin, siinä pysyköön. Jae 24 alkutekstissä: Jokainen missä kutsuttiin, veljet siinä pysyköön edessä Jumalan. Ajatus on ilmeisesti se, että on tärkeä pysyä Jumalan kutsumana, pysyä Jumalan edessä. Oli kristittyjä, jotka katsoivat, että heidän piti erota ei-kristitystä puolisostaan tultuaan kristityiksi. Oli juutalaiskristittyjä, jotka katsoivat, että heidän oli kristityksi tultuaan tehtävä ympärileikkauksensa mitätöidyksi, ollakseen vapaita. Oli pakanakristittyjä, jotka ajattelivat, että heidän on otettava ympärileikkaus, ollakseen todellisia kristittyjä. Oli orjia, jotka ajattelivat, että kun Kristus oli vapauttanut heidät, heidän tulisi taistella itsensä vapaiksi myös ulkoisesti. Paavali ei tässä puolusta yhteiskunnan vääriä rakenteita, esimerkiksi orjuutta. Paavali puhuu siitä mikä on yksityisen kristityn oikea asennoituminen vastaanottamaansa Jumalan kutsuun: vaikka hän olisi orja, hänen ei tarvitse olla huolissaan siitä. On hyvä muistaa, että Kristuksessa hän on vapaa ja vapaakin ihminen on Kristuksen orja. Kristinuskon historia osoittaa hyvin, että orjuus ja monet muutkin väärät rakenteet väistyvät parhaiten sisältäpäin tapahtuvan uudistuksen myötä. Paavali korostaa, että kristityn ei tule väkisin lähteä muuttamaan elämänsä tilannetta, vaan hän saa rauhassa elää Jumalan omana siinä asemassa, missä on. Kristityn ulkoinen asema ei ole tärkeintä, tärkeintä on elää Jumalan tahdon mukaan. 1 Kor.7:25-31: Korinttilaiset olivat ilmeisesti kysyneet Paavalilta myös miten naimattomien ja leskien tulisi suhtautua avioitumiseen. Paavali korostaa, että hänellä ei ole tästä asiasta Jumalalta saatua käskyä, mutta hän kertoo, miten asian näkee. Emme tiedä varmasti, mitä Paavali tarkoittaa ahdingon ajalla. Oliko korinttilaisilla jokin erityinen ahdingon aika? Vajaat kymmenen vuotta tämän kirjeen kirjoittamisen jälkeen alkoivat Neron vainot (64 jkr.). Paavali sanoo, että ahdingon ajan tähden kristittyjen on parasta elää juuri siinä asemassa, jossa elävät, olivatpa he naimisissa tai eivät. Ettei syntyisi väärinkäsitystä, hän heti lisää, että jos naimaton menee naimisiin, hän ei tee siinä väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää: Tarkoittaako Paavali esimerkiksi, että vainojen aikana on paljon helpompi, jos ei tarvitse pelätä puolison tai lasten puolesta? Paavali neuvoo kaikkia muuttamaan asennettaan maallisiin asioihin nähden. Hän korostaa, että on tärkeää avioliitossakin elää Herralle - asettaa Jeesus ensisijalle. Itku ja nauru kuuluvat ihmisen elämään, mutta tämän elämän ilot ja surut katoavat, ne eivät saisi hallita elämäämme, eivätkä sitoa tai lamaannuttaa meitä. Katseemme pitäisi olla kiinnitetty Jeesukseen, iankaikkisiin. Sama pätee siihen mitä hankimme: emme saa antaa omaisuuteemme sitoa meitä ja vetää meitä pois Kristuksesta (31). Kaikki, mikä on tästä maailmasta, on katoavaa. Sen tähden emme saisi kiinnittää sydäntämme siihen. Jos sydämemme on kiinnitetty taivaallisiin, asenteemme maallisiin asioihin on oikea. 1 Kor.7:32-35: Kun ihminen menee naimisiin, se tuo lisää huolta ja vastuuta. Vaimon ja miehen on hoidettava puolisoaan ja perhettään. Helposti käy niin, että puoliso saa ensimmäisen sijan. Paavali oli juuri edellä sanonut, että naimisissa olevankin tulee asettaa Jumala ensimmäiselle sijalle. Naimaton on vapaampi - jos tahtoo - keskittymään kokonaan Jumalan palvelemiseen. Paavali oli sellaisesta naimattomasta hyvä esimerkki. Paavali korostaa, että hän ei sano näin sitoakseen kristittyjä. He voivat toimia kuten oikeaksi näkevät. Hän kirjoittaa ajatuksiaan, jotta auttaisi kaikkia kristittyjä elämään kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä Herran yhteydessä. 9

10 10 1 Kor.7:36-38: Joku ehkä arvelee menettelevänsä sopimattomasti morsiantaan kohtaan, kun hän tuntee tähän ylivoimaista halua eikä voi sille mitään. Hän saa kuitenkin tehdä niin kuin haluaa, se ei ole väärin, he voivat mennä naimisiin. 37. Mutta jos joku ei tunne (voittamatonta) pakkoa vaan hallitsee tahtonsa ja pysyy lujasti päätöksessään säilyttää morsiamensa koskemattomana, hän tekee oikein. 38. Se, joka menee morsiamensa kanssa naimisiin, tekee siis oikein, mutta se, joka ei mene, tekee vielä paremmin. KR92, jossa puhutaan ylivoimaisen halun tuntemisesta, on erikoinen käännös. Alkutekstissä on sana hyperakmos, joka tarkoittaa olla parhaassa miehuudessa tai olla parhaassa kukoistuksessa. Alkutekstin mukainen käännös: Mutta jos joku arvelee toimivansa sopimattomasti neitsyelleen kun on parhaassa miehuudessaan ja siten pitää tapahtua, tehköön niin kuin tahtoo. Hän ei tee syntiä, menkööt naimisiin. KR38 käänsi neitsyen tyttäreksi. KR92 kääntää sanan morsiameksi. Juutalaisessa kulttuurissa ja myös monissa muissa kulttuureissa, vanhemmat sopivat lasten avioliitoista usein hyvin varhaisessa vaiheessa. Juutalaisuudessa katsottiin, että vanhempien sopima kihlaus oli sitova ja henkilöitä pidettiin puolisoina jo ennen yhteiselämän alkamista. Korinttilaiset olivat ehkä kysyneet, onko tällaisessa tilanteessa pakko avioitua. 1 Kor.7:39-40: Lopuksi Paavali vielä toteaa, että avioliitto on elinikäinen. Korintissa jotkut ehkä ajattelivat, että leski ei voi mennä naimisiin, koska hän on ikuisesti sidottu mieheensä. Paavali sanoo, että miehen kuoltua vaimo on vapaa menemään uudestaan naimisiin, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Luonnollisesti tämä koskee myös miestä, jonka vaimo on kuollut. Paavali arvelee kuitenkin, että lesken olisi parempi pysyä leskenä. Paavali viitannee siihen, että tämä näin olisi vapaampi maallisista huolista (7:34). Toisessa tilanteessa Paavali suosittaa nuorille leskille avioitumista (1 Tim.5:14). Luku 8 Korinttilaiset olivat kysyneet Paavalilta myös sitä, miten heidän tuli suhtautua epäjumalille uhratun lihan syömiseen. Ongelma oli varmasti polttava. Käytännöllisesti katsoen kaikki torilla myytävä liha oli jumalille uhrattua, joten kylässä saatettiin tarjota epäjumalille uhrattua lihaa. Lisäksi monet julkiset kokoontumiset pidettiin temppeleissä ja siellä aterialla tarjottu liha oli jumalille uhrattua. 1 Kor.8:1-3: Paavali aloittaa vastauksensa kysymykseen epäjumalille uhratun lihan syömisestä hyvin keskeisellä asialla: 1. Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. 2. Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. 3. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee. Korinttilaisten tieto oli oikea, mutta asenne ei. Tieto teki heidät ylpeäksi, niin että he vähät välittivät niistä, jotka heidän toimintansa kautta joutuivat lankeemukseen. Väärä asenne oikeassa tiedossa johti harhaan. Jotta voisimme käyttää tietoa oikein, tarvitsemme rakkautta, nimenomaan rakkautta Jumalaan. Silloin pyrimme toimimaan Jumalan tahdon mukaan. 1 Kor.8:4-12: Monet Korintin kristityt tiesivät mitä Paavali ajatteli epäjumalista. Ehkä he olivat kirjeessäänkin todenneet jotain tämäntapaista: me tiedämme, ettei ole muita jumalia kuin yksi, joten epäjumalille uhrattu liha on tavallista lihaa, jota voi vapaasti syödä. Samoin me luonnollisesti voimme osallistua uhriaterioihin, koska mitään epäjumalia ei todellisuudessa ole. Jotkut kuitenkin seurakunnassa ovat sitä mieltä, että epäjumalille uhratun lihan syöminen on vaarallista. Heidän mielestään teemme väärin syödessämme tällaista lihaa, osallistuessamme aterioihin. He eivät käsittääksemme ymmärrä vapautta Kristuksessa. Mitä mieltä sinä olet? Paavali myöntää, että todellisuudessa epäjumalia ei ole olemassa. Kaikki luotu on lähtöisin Isästä ja Jeesuksesta, joten kaikki luotu on sinänsä hyvää (1 Tim.4:1-5). Paavali sanookin heti jakeessa 8: Ei

11 ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme. Syödessään uhrilihaa jotkut kristityt kuitenkin ajattelivat, että he siten osallistuivat epäjumalanpalvelukseen. Jos minä tiedoillani ja vapaudellani saatan kristityn veljeni lankeamaan, teen syntiä Kristusta vastaan. Paavali toteaa, että vaikka ruualla sinänsä ei ole mitään merkitystä jumalasuhteen kanssa, jos hän syömällä uhrilihaa viettelee toista kristittyä syntiin, niin hän ei enää ikinä syö lihaa, ettei viettelisi veljeä. Ei riitä, että olemme vahvoja tiedossa, meidän tulee olla vahvoja myös rakkaudessa. Meidän tulee suojella heikkoja ja auttaa heitä tulemaan vahvoiksi. 11 Luku 9 Paavali on edellä asettanut itsensä esimerkiksi oikeasta kristityn vapauden käytöstä, huudahtamalla, että jos hän syömällä uhrilihaa viettelee toista kristittyä syntiin, niin hän ei enää syö lihaa, ettei viettelisi veljeä (8:13). Nyt Paavali osoittaa, että hän on noudattanut muissakin asioissa tätä itsensä kieltävän rakkauden periaatetta. Hän on luopunut monista oikeuksistaan, voittaakseen Jeesukselle niin monta kuin mahdollista. Esimerkiksi hän ei ole käyttänyt oikeuttaan saada palkkaa työstään evankeliumin julistajana. 1 Kor.9:1-18: Paavali oli ensin opettanut, että kristitty on vapaa syömään mitä ruokaa vain. Heti sen jälkeen hän oli todennut, että jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni. Eikö hän siis ole vapaa? Eikö hän olekaan oikea apostoli? Eikö oikean apostolin tulisi elää kristityn vapaudessa? Ehkä jotkut Korintin kristityt olivat esittäneet syytöksen, että Paavali ei ollut oikea apostoli ja sen tähden hän ei uskaltanut vaatia palkkaa työstään. Paavali sanoo, että hän ei ole jättänyt palkkaa vastaanottamatta siksi että hän ei olisi apostoli tai ei olisi oikeutettu vastaanottamaan palkkaa. Todistukseksi siitä, että hän on oikea apostoli, Paavali esittää kaksi asiaa: Sen että hän on nähnyt Jeesuksen ja sen, että hän on perustanut Korintin seurakunnan. Jeesus itse teki Paavalista apostolin (Apt.26:9-19). Myös Paavalin työn hedelmät osoittavat, että hän on oikea apostoli. Vaikka muut eivät häntä apostolina pitäisikään, ainakin korinttilaisten pitäisi nähdä, mitä Jumala Paavalin kautta oli heidän keskuudessaan tehnyt. Vaikka Paavali ei ottanut palkkaa työstään, hänellä olisi ollut siihen oikeus. Paavalilla olisi ollut oikeus saada elatus myös vaimolleen, jos hänellä olisi ollut vaimo. Paavalilla olisi myös oikeus olla naimisissa ja kulkea yhdessä vaimonsa kanssa, kuten muut apostolit ja Jeesuksen veljet ja Pietari tekevät. Jokaisella on oikeus saada elantonsa työstään. Kun sotilas lähetetään sotaan, lähettäjä varustaa hänet ja maksaa hänelle palkan. Kun joku istuttaa viinitarhan, hän saa nauttia niiden hedelmiä. Paimen saa elantonsa lampaista, joita paimentaa. Inhimillisetkin perustelut riittäisivät osoittamaan sen, että Paavalilla ja Barnabaalla oli oikeus saada elanto työstään evankeliumin julistajina. Inhimillisten perustelujen lisäksi Paavali osoittaa Raamatun sanalla, että sanan julistajilla on oikeus saada palkka työstään (8-11). Jumala huolehti jopa härästä ja määräsi, ettei sen suuta saa sitoa puidessa, vaan sen tulee antaa syödä viljaa. Jumala ei huolehdi näin vain härästä, vaan myös meistä. Työntekijän, olipa hän kyntäjä tai puimamies, tulee tehdä työtä oman osuutensa saamisen toivossa. Paavali ja Barnabas ovat samanlaisessa työssä kuin kyntäjä ja puimamies. He ovat kylväneet hengellistä kylvöä. Heidän kylvötyönsä oikeuttaa heidät palkkaan siinä missä aineellisen siemen kylväjäkin on oikeutettu palkkaan. Paavalilla ja Barnaballa olisi Korintin seurakunnan perustajina suurempi oikeus palkkaan kuin muilla seurakunnassa työskentelevillä, joille seurakunta ilmeisesti maksoi palkkaa. Paavali ei ollut jättänyt palkkaa ottamatta sen tähden, että hänellä ei olisi siihen oikeutta, vaan sen tähden, ettei olisi esteenä Kristuksen evankeliumille. Korinttilaiset tiesivät hyvin, että papit ja leeviläiset, jotka työskentelivät temppelissä, saivat elantonsa temppelistä. Siten Vanha testamenttikin

12 osoittaa, että seurakuntatyössä olevalle kuuluu palkka työstään. Jeesus oli opettanut asiasta samoin (Luuk.10:7, Matt.10:10). Ettei kukaan ymmärtäisi väärin Paavali korostaa, että hän ei missään tapauksessa kirjoita näin, saadakseen palkkaa. Hän on kirjoittanut asiasta osoittaakseen korinttilaisille, että hänellä on oikeus saada palkka. Hän on vapaa vastaanottamaan palkkaa, mutta hän on itse kieltäytynyt siitä oikeudesta evankeliumin tähden. Paavali ei voi kerskata siitä, että hän julistaa evankeliumia. Hänen on pakko tehdä niin: Jeesus oli ottanut hänet omakseen ja antanut hänelle tehtävän julistaa evankeliumia. Mutta siitä hän voi kerskata, että hän ei käytä oikeuttaan ottaa palkkaa työstään. Samalla tavalla kuin Paavali ei ole käyttänyt oikeuttaan ottaa palkkaa työstään hän on myös jättänyt käyttämättä oikeuttaan vapauteen. 1 Kor.9:19-23: Paavali oli ollut valmis luopumaan vapaudestaan, ruvennut orjaksi, voittaakseen Kristukselle mahdollisimman monia. Vaikka Paavali Kristuksessa oli vapaa laista, hän oli vapaaehtoisesti noudattanut lakia, jotta voittaisi juutalaiset Kristukselle. Katso esim. Apt.16:1-3, 18:18, 21: Pakanoiden keskuudessa Paavali ei toiminut juutalaisten säädösten mukaan, vaan ikään kuin olisi ollut niistä täysin riippumaton. Ettei syntyisi väärinkäsitystä Paavali lisää, että hän kyllä eli Kristuksen lain mukaan. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen. Edellisessä luvussa Paavali oli jo kuvannut miten hän halusi auttaa heikkoa veljeä, ettei tämä lankeaisi ja siksi jätti käyttämättä vapauttaan, jos se on veljelle iankaikkiseksi parhaaksi. Evankeliumin tähden Paavali oli valmis uhraamaan oman vapautensa ja etuoikeutensa. Hän ajatteli myös omaa pelastustaan. Sen tähden hän pyrki elämään niin kuin evankeliumista osallisen tuli elää. 1 Kor.9:24-27: Korintin kaupungin lähellä pidettiin Kreikan kuuluisat urheilukilpailut. Jos ihmiset alistuvat itsekuriin voittaakseen katoavan seppeleen, eikö kristittyjen tulisi harjoittaa itsekuria kun heillä oli paljon arvokkaampi päämäärä. Paavali teki kaikkensa saavuttaakseen päämäärän, johon oli muitakin kutsumassa. Tuon päämäärän tähden hän kieltäytyi paljosta. 12 Luku 10 Luvussa 10 Paavali käsittelee tarkemmin kysymystä epäjumalan temppelien uhriaterioihin ja epäjumalien palveluun osallistumisesta. 1 Kor.10:1-2: Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. 2. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Korinttilaiset kuuluivat Jumalan kansaan, joten vaikka heistä monet olivat pakanakristittyjä, erämaavaelluksen Jumalan kansa oli heidän isiään. Jumala vapautti israelilaiset orjuudesta. Veden kautta hän pelasti israelilaiset (2 Moos.14:21-31). Näin heidät kastettiin Mooseksen seuraajiksi eli he olivat osallisia pelastuksesta, jonka Jumala valmisti Mooseksen välityksellä. Moosekseen kastettujen tuli seurata Moosesta ja noudattaa niitä käskyjä, jotka Jumala hänen välityksellään antoi. Israelilaiset olivat myös osallisia Jumalan läsnäolosta pilven välityksellä (2 Moos.13:21-22). Korintin kristityt oli kasteen kautta liitetty Jeesuksen valmistaman pelastuksen osallisuuteen. Jeesukseen kastetut ovat osallisia Jumalan läsnäolosta Pyhän Hengen kautta. Pyhän Hengen kautta Isä ja Jeesus asuivat heissä (Joh.14:17,23). Jeesukseen kastettujen tulee seurata Jeesusta. 1 Kor.10:3-6: Isät söivät erämaassa mannaa ja joivat Jumalan kalliosta antamaa vettä, mutta heidän ruokansa ei ollut vain aineellista, vaan Kristus itse kulki heidän kanssaan. Israelilaiset näkivät ja kokivat Jumalan suuret pelastusteot. He saivat nauttia hengellistä ruokaa ja juomaa, mutta siitä huolimatta useimmat heistä eivät päässeet perille luvattuun maahan. Nuo isät ovat

13 13 varoittava esimerkki meille, että emme himoitsisi pahaa, kuten he tekivät. He himoitsivat asioita, joihin olivat tottuneet Egyptissä ja jotka sitten vetivät heidät pois Jumalan yhteydestä. 1 Kor.10:7-14: Paavali luettelee erämaavaelluksen ajan tapahtumia, joiden johdosta monet jäivät matkalle. Hän tuo ensin esiin kaksi tapahtumaa, joissa nimenomaan epäjumalanpalvelus johti israelilaiset pois Jumalan yhteydestä. Israelilaiset tekivät itselleen epäjumalan Egyptin mallin mukaan ja viettivät hillitöntä juhlaa (2 Moos.32:1-6, 26-28, 33-35). Epäjumalanpalvelukseen liittyi yleensä haureus, kuten Korintinkin epäjumalienpalvelukseen. Toisessa Paavalin mainitsemassa tilanteessa, Israelin miehet luopuivat Herrasta moabilaisten naisten tähden. He osallistuivat moabilaisten jumalien uhrijuhliin ja kumarsivat näitä jumalia (4 Moos.25:1-3). Sitten Paavali mainitsee tilanteen, jossa israelilaiset kaipasivat takaisin Egyptiin ja sen elämän mukavuuksiin ja napisivat Herraa vastaan. Tuossa tilanteessa monet kuolivat käärmeenpuremiin (4 Moos.21:4-9). Korinttilaiset halusivat samoin palata takaisin pakanallisiin tapoihin. Älkää liioin nurisko niin kuin jotkut heistä; he saivat surmansa kuolemanenkelin kädestä: Tällaisista tapauksista kerrotaan mm. 4 Moos.14: israelilaiset pelkäsivät luvatun maan asukkaiden voimakkuutta ja valittivat sitä miksi Jumala johdatti heidät pois Egyptistä kuolemaan, ja 4 Moos.16: Koorah ja hänen väkensä kapina. Nuo kaikki tapahtumat on kirjoitettu varoitukseksi ja ojennukseksi meille. Meidän ei pidä olla liian varmoja omasta kestävyydestämme ja antautua kiusauksiin ja vaaroihin. Kaikki joudumme kiusauksiin. Korinttilaisetkin elivät monien kiusausten keskellä, mutta niissä he saivat luottaa Jumalaan. Jumala auttaa meitä koetuksissa, kun turvaamme häneen. Jos ehdoin tahdoin hankkiudumme vaarallisiin, langettaviin tilanteisiin, meille voi käydä kuten israelilaisille erämaassa. Siksi Paavali varoittaa: Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta. 1 Kor.10:14-22: Paavali on puhunut paljon epäjumalien palvelemisen vaarallisuudesta. Nyt hän tuo vielä uuden esimerkin, mikä osoittaa sen että kristitty ei voi osallistua sekä Jumalan että epäjumalien palvelemiseen. Ehtoollisessa tulemme osalliseksi Kristuksen ruumiiseen ja vereen, Jeesuksen ristinkuolemaan. Kaikki jotka murtavat tuosta samasta leivästä ovat yksi ruumis, Kristuksen ruumis. Vanhan testamentin aikaan papit olivat osallisia alttarista (Jumalasta) uhrien kautta. Samalla tavoin epäjumalan alttarista osalliseksi tuleminen vetää yhteyteen epäjumalien kanssa. Vaikka epäjumalia ei todellisuudessa ole (1 Kor.8:4-6) pahat henget johtavat ihmiset kääntymään pois elävästä Jumalasta ja palvelemaan epäjumalia. Epäjumalien palvelu on yhteydessä pahoihin henkiin, riivaajiin. Osallistumalla epäjumalan palvelukseen kristityt joutuvat yhteyteen pahojen henkien kanssa. Sellainen tilanne on luonnoton: olla samanaikaisesti osallisena Herrasta ja riivaajista. Tuollaista uskallamme tehdä vain jos kuvittelemme olevamme Jumalaa vahvempia. Miksi vihastuttaisimme Jumalaa, joka on pelastanut meidät yhteyteensä. 1 Kor.10:23-11:1: Tähän asti Paavali on puhunut epäjumalan temppelien uhriaterioihin osallistumisesta ja epäjumalien palvelemisesta. Ettei syntyisi väärinkäsitystä, hän vielä palaa kysymykseen epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Kristityllä on vapaus syödä kaikkea mitä lihakaupassa on tarjolla. Maa ja kaikki mitä siinä on, on Jumalan. Näin ollen minun ei tarvitse pelätä, että jokin ruoka sinänsä johtaisi minut pois Jumalan yhteydestä. Mutta kristityn tulee tehdä kaikki Jumalan kunniaksi. Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan, vaan toisen parasta. Kun menemme kylään, voimme vapaasti syödä kaikkea mitä on tarjolla, mutta jos joku sanoo meille Tämä on uhrilihaa, meidän on jätettävä se syömättä tuon toisen tähden, että hän ei joudu lankeemukseen palvella epäjumalia. Kaiken toimintamme motiivina tulisi olla se, että monet pelastuisivat. 11:1: Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta. (jatkoa jakeille 32-33) Tämä jae kuuluu luvun 10 kokonaisuuteen. Useissa käännöksissä se onkin sijoitettu tähän.

14 14 Luku 11 1 Kor.11:2-16, Pään peittäminen Yksi paljon huomiota herättäneistä asioista alkuseurakunnassa oli varmasti naisen elämässä tapahtunut suunnaton muutos. Kreikkalaisessa filosofiassa pohdittiin onko naisella sielua. Juutalaisuudessa ei voitu ajatellakaan, että naista olisi opetettu samalla tavalla kuin miestä. Jeesus toimi täysin vastoin aikansa ajattelua, kun hän esimerkiksi opetti naisia ja antoi naisten seurata itseään matkoilla. Juutalaisuudessa naista ei laskettu niiden kymmenen joukkoon, joka oli alaraja synagogan jumalanpalveluksen viettoon. Kristillisessä seurakunnassa naiset sitä vastoin osallistuivat sekä rukoukseen että profetoimiseen (11:5). Naiset myös toimivat eri tavoin seurakunnan työssä (Room.16:1-2,3,6,12). Korintin seurakunnassa jotkut naiset olivat yrittäneet soveltaa väärin kristityn vapauden periaatetta tuomalla seurakuntaan tavan rukoilla ja profetoida pää peittämättömänä. Jos juutalainen nainen kulki tukka hajallaan julkisella paikalla, sitä pidettiin niin häpeällisenä, että hänen miehensä saattoi ottaa sen tähden eron. Vain yleiset naiset kulkivat pää verhoamattomana. Ilmeisesti myös kreikkalaiset naiset, lukuun ottamatta temppelin papittaria pitivät huntua tai sitoivat tukkansa julkisella paikalla liikkuessaan. Kun jotkut Korintin seurakunnan naiset esiintyivät tukka sitomattomana tai peittämättömänä he häpäisivät miehensä. He toimivat kuin prostituoidut. Heidän toimintansa oli yhtä häpeällistä kuin jos he olisivat ajaneet päänsä paljaaksi. Näin tehtiin joskus rangaistukseksi jostakin rikoksesta tai surun merkiksi. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa (exusia: voima, oikeus, arvovalta) merkkiä enkeleiden takia: Enkelitkin ovat läsnä kristillisessä seurakunnassa. Seurakunnan tulee vaeltaa pyhyydessä. Väärien johtopäätösten välttämiseksi Paavali huomauttaa, että luomisjärjestyksestä johtuva miehen ja naisen ero, joka vaikuttaa heidän pukeutumiseensa, ei tietenkään vaikuta heidän jumalasuhteeseensa ja uskonnolliseen asemaansa. Mies ja nainen ovat samassa asemassa Jumalan edessä. Molemmat ovat riippuvaisia toisistaan ja Jumalasta. Nainen luotiin miehestä, mutta mies syntyy naisesta. Toista ei ole ilman toista. Paavali toivoo, että korinttilaiset itse päättelisivät mikä on sopivaa ja mikä ei. Muissa seurakunnissa eivät naiset olleet ottaneet käytäntöä esiintyä pää peittämättömänä, joten korinttilaistenkaan ei pitäisi väittää vastaan, vaan toimia niin kuin muissakin seurakunnissa. 1 Kor.11:17-22, Herran aterian oikea vietto Paavali oli kuullut hajaannuksista seurakunnan kokouksissa. Hän toteaa, että tuollaisissa tilanteissa tulee esiin, ketkä ovat luotettavia, ketkä todella seuraavat Jeesusta: toimivat niin kuin hän on opettanut. Seurakunnan rakkausaterian ja ehtoollisen vieton tarkoitus oli hengellinen rakentuminen ja keskinäisen yhteyden syventyminen, mutta Korintissa nuo kokoontumiset olivat seurakuntalaisille enemmän vahingoksi kuin hyödyksi. Kokoontumisissa näkyi voimakas puoluehenki, joka johtui sosiaalisista eroista. Ehkä myös aiemmin mainitut riitakysymykset (1:11-12) vaikuttivat siihen, että kaikkia ei otettu samalla tavalla mukaan. Varakkaammat seurakuntalaiset toivat ruokaa yhteisiin aterioihin, mutta he eivät jakaneet niitä kaikille. Näin he häpäisivät niitä veljiä ja sisaria, joilla ei ollut ruokaa. Köyhät joutuivat katselemaan kun rikkaat mässäilivät ja juopottelivat. Sellainen kokoontuminen ei ollut oikeaa Herran aterian viettämistä. 1 Kor.11:23-34: Paavali oli opettanut Korintin seurakunnalle ehtoollisen merkityksen, joten heidän piti tietää, miksi he viettivät ehtoollista. Ehtoollisen asetussanat eivät olleet Paavalin ajatuksia, vaan Jeesus itse oli antanut ne tiedoksi. Ehtoollisessa vastaanotamme Jeesuksen ruumiin ja veren. Tulemme osallisiksi Jeesuksen ristinkuolemasta. Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen syntimme. Ehtoollisessa tulemme osallisiksi sovituksesta. Ehtoollinen muistuttaa meitä siitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Ehtoollinen muistuttaa, että pelastuksemme on Jeesuksen kuolemassa. Kun nautimme