Ensimmäinen Korinttilaiskirje. Pyhä Henki ja armolahjat. Kansanlähetysopisto Syksy 2004 Pirkko Valkama

Transkriptio

1 Ensimmäinen Korinttilaiskirje Pyhä Henki ja armolahjat Kansanlähetysopisto Syksy 2004 Pirkko Valkama

2 Korinton kaupunki ja seurakunta Korinto oli Akaian läänin pääkaupunki. Se oli yksi Rooman valtakunnan suurista kauppa- ja satamakaupungeista. Korintossa asui väkeä monista eri maista ja siellä oli paljon eri jumalien temppeleitä. Kaupungin merkittävin nähtävyys oli Afroditen temppeli. Tuossa temppelissä sanotaan olleen yli tuhat naista, jotka harjoittivat kultillista prostituutiota. Juutalaisilla oli Korintossa ainakin yksi synagooga. Korinto oli kuuluisa paheellisesta elämästä. Rooman valtakunnan eri puolilla käytettiin epäsiveellisestä elämästä jopa käsitettä Aelää Paavali tuli Korintoon vuonna 50 (tai 51) toisella lähetysmatkallaan. Korintossa hän tutustui juutalaiseen aviopariin, Aquillaan ja Priscillaan, jotka olivat tulleet Roomasta. Yhdessä heidän kanssaan Paavali perusti Korintoon kristillisen seurakunnan, joka koostui juutalaiskristityistä ja pakanakristityistä. (Apt 18:1-19) Paavali työskenteli Korintossa puolitoista vuotta (18:11). Myöhemmin Korintossa jatkoi työtä Apollos-niminen juutalaiskristitty (Apt 18:24-19:1). Korintosta lähdettyäänkin Paavali oli yhteydessä seurakuntaan. Ensimmäisestä Korinttilaiskirjeestä käy ilmi, että Paavali oli kirjoittanut seurakunnalle aiemmin jo yhden kirjeen (1 Kor 5:9), joka ei ole säilynyt. I Korinttilaiskirje I Korinttilaiskirje on kirjoitettu Efesossa (1Kor 16:8-9) ilmeisesti keväällä 55 jkr. Korinton nuoressa seurakunnassa oli syntynyt riitoja monista kysymyksistä: avioliitosta, naimattomuudesta, epäjumalille uhratusta lihasta ja ilmeisesti myös seurakunnan kokouksiin ja armolahjoihin liittyvistä kysymyksistä. Seurakunta oli lähettänyt Paavalille kirjeen kysyen häneltä neuvoa ongelmiin (1Kor 7s). Ennen kuin Paavali vastaa seurakunnan kirjeessä esitettyihin kysymyksiin, hän kirjoittaa peräti kuusi lukua muista ongelmista. Hän oli saanut kuulla seurakunnan ongelmallisesta tilanteesta. Siellä oli syntynyt ryhmittymiä (1:10-13). Seurakunnan keskuudessa harjoitettiin siveettömyyttä (5:1-2). Seurakuntalaiset riitelivät maallisten tuomioistuimien edessä (6:1-8). Paavali puuttuu ensin näihin ongelmiin. Sen jälkeen hän vastaa seurakunnan esittämiin kysymyksiin. Kirjeen lopussa (luku 15) Paavali tarkastelee perusteellisesti myös oppia ruumiin ylösnousemuksesta. 2 Luku 1 I Kor 1:1-3 Aloitus on ajalle tyypillinen tapa aloittaa kirje. Kirjoittaja esittelee ensin itsensä, sitten kirjeen saajat, sen jälkeen tulee tervehdys. Paavalin kirjeessä tuo kaava saa kristillisen asun. Kirjeen kirjoittajat olivat Paavali ja Sostenees. Olisiko tämä Sostenees synagoogan esimies, joka mainitaan Apostolien teoissa? (Apt 18:11-17.) Koska Paavali ei esittele häntä tarkemmin, hänen täytyi olla Korinton seurakunnan tuntema ja arvostama henkilö. Paavali tuo heti kirjeen johdannossa esiin sen millä arvovallalla hän kirjoittaa: Jumala on kutsunut hänet Jeesuksen Kristuksen lähettilääksi (apostoliksi) julistamaan evankeliumia. Paavali ei osoita kirjettä jollekin seurakunnan Aeliittijoukolle@ vaan kaikille Korinton kristityille. Paavali kutsuu heitä kaikkia pyhiksi, koska he ovat Jeesuksen Kristuksen pyhittämiä. Paavali osoittaa kirjeen myös kaikille muille kristityille (1:2), jotka lukevat sen. Paavali toivottaa kirjeen saajille AJumalan meidän isämme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa ja rauhaa@: Armon kautta meillä on rauha; oikea eheä suhde Jumalaan. 1Kor 1:4-9 Paavali ei aloita kirjettä nuhteilla, vaan kiittää siitä mitä Jumala on tehnyt Korinton kristityille. Hän kiittää siitä, että Jumala oli armossa asettanut heidät pelastukseen Jeesuksessa ja että he olivat Kristuksessa saaneet kaikkea rikkautta, muun muassa tietoa ja puhetaitoa, kun sanoma Kristuksesta oli lujasti juurtunut heihin (6). Paavali kiitti myös siitä, että seurakunta oli saanut runsaasti armolahjoja (7). Lopuksi Paavali 2

3 vakuuttaa heille Jumalan uskollisuutta. Jumala on kutsunut ja asettanut heidät Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ja hän on uskollinen. Jumala on voimallinen varjelemaan omansa siihen asti kunnes Jeesus tulee takaisin kirkkaudessa. 3 Hajaannus seurakunnassa 1 Kor 1:10-17 Paavali on saanut kuulla Khloe-nimisen naisen väeltä Korinton seurakunnan riidoista. Ilmeisesti Khloe oli Korinton seurakunnan jäsen, jonka perheen jäsenet tai palvelijat olivat kristittyjä. Oliko Khloen väki muuttanut Efesoon vai olivatko he esimerkiksi liikeasioissa käymässä siellä? He saattoivat myös olla siinä joukossa, joka toi Paavalille seurakunnan lähettämän kirjeen. Seurakunta oli jakautunut ryhmittymiin. Siellä oli Paavalin puolue ja Pietarin ja Apolloksen puolue. Yksi ryhmä oli jopa ominut Kristuksen. Paavali ja Apollos olivat molemmat opettaneet seurakunnassa. Oliko myös Pietari käynyt Korintossa, vai oliko hänet jostakin muusta syystä otettu yhden ryhmän keulakuvaksi? Korinttilaiset puhuivat ihan niin kuin olisi olemassa Paavalin Kristus, Apolloksen Kristus ja Pietarin Kristus. Riidellessään he itse asiassa korottivat inhimilliset auktoriteettinsa Kristuksen rinnalle. Paavali osoittaa riidan mielettömyyden, eihän Paavali (tai Apollos tai Pietari) ole ristiinnaulittu heidän puolestaan, eikä heitä ole kastettu Paavalin eikä Pietarin tai Apolloksen nimeen. Nämä kolme miestä olivat vain evankeliumin julistajia. He eivät ole evankeliumin sisältö. Paavali ei ilmeisesti usein suorittanut kasteita, vaan jätti sen muiden tehtäväksi. Nyt hän on kiitollinen siitä, että on kastanut vain muutaman henkilön Korinton seurakunnasta (14-16), joten korinttolaiset eivät voi ainakaan kuvitella olevansa kastettuja Paavalin nimeen. Puhuttuaan seurakuntalaisten riidoista, Paavali osoittaa näiden riitojen oleellisen syyn: He eivät olleet keskittyneet riittävästi evankeliumin keskeiseen totuuteen: ristiin. Paavali ei ala käsittelemään eri ryhmien eroavia näkemyksiä, vaan painottaa, että ristin sanoma on yhteyden perusta. Samalla Paavali osoittaa, että yksi hajaannuksen syy on se, että seurakunta on alkanut omaksua kreikkalaisen viisauden oppia ja kääntynyt pois ristin sanomasta. (17-2:5) Sana rististä on Jumalan voima 1 Kor 1:18-2:5 Kristuksen risti on kristillisen julistuksen keskus. Inhimillisen viisauden näkökulmasta sana rististä, Jeesuksen ristinkuolemasta, on hullutus, mutta nimenomaan ristin sanomassa ilmenee Jumalan voima. Jeesuksen ristinkuoleman kautta Jumala siirtää meidät pelastuksen osallisuuteen. Onhan kirjoitettu: - Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen (19) Paavali lainaa Jesaja 29:14 (Jesaja 29:14, 30:1-3,15): Kuningas Hiskian aikana juutalaiset yrittivät pelastaa maansa erilaisilla poliittisilla suunnitelmilla. Vaikka he ulkoisesti harjoittivat jumalanpalvelusta, todellisuudessa he eivät turvautuneet Jumalaan vaan luottivat omaan viisauteensa ja omiin suunnitelmiinsa. Inhimillisesti suunnitelmat (esim. liittoutuminen Egyptin kanssa) vaikuttivat viisaammilta kuin Jumalan antamat ohjeet, mutta todellisuudessa ne veivät kansan tuhoon. Jumala kehottaa kansaa lopettamaan omaan viisauteensa turvautumisen ja toimimaan Jumalan käskyjen mukaan. AMissä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?@ Paavali lainaa vapaasti Jesajan kysymyksiä (Jes 19:12; 33:18). Kansa tuhoutui kun se ei luottanut Jumalaan. Viisaus, joka ei turvaudu Jumalaan osoittautuu hulluudeksi. 3

4 4 1:21: Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Jumala on monin tavoin osoittanut viisautensa: Koko luomakunta, Jumalan toiminta historiassa ja ilmoitus, joka löytyy Jumalan Sanasta, osoittavat Jumalan viisautta. Mutta maailma turvautui omaan viisauteensa eikä nähnyt Jumalaa (Room 1:20-23), siksi Jumala valmisti pelastuksen, joka on mahdollinen kaikille. 1:22-25 Kreikkalaiseen filosofiaan ei sopinut ajatus, että Jumala armosta pelastaisi ihmisen. Ihmisen tuli pyrkiä omalla ajattelulla ja hyvällä elämällä kohti Jumalaa. Juutalaiset taas odottivat Messiasta, joka tekisi ihmeitä ja ottaisi vallan. Messias, joka kärsii ja kuolee ristillä oli heille pahennus. Vanhassa testamentissa puhutaan kyllä kärsivästä Vapahtajasta, mutta useimmat juutalaiset painottivat vain niitä profetioita, jotka sopivat heidän omiin toiveisiinsa. Siksi he eivät halunneet vastaanottaa kärsivää Vapahtajaa. Evankeliumin sisältö on henkilö, se mitä hän on ja mitä hän on tehnyt. Ristiinnaulittu Kristus on sekä Jumalan voima että Jumalan viisaus (24). Jos ihmiseltä kysytään, miten Jumala voisi pelastaa maailman, tuskin kukaan ehdottaisi, että Jumala tulisi ihmiseksi ja kuolisi ristillä. Kuitenkin Jumala teki niin ja vain tuon hänen tekonsa kautta ihminen voi pelastua. Niin viisas on tämä Jumalan ja niin voimakas tämä Jumalan 1:26-31 Jumalan päätöstä mitätöidä tämän maailman viisaus, osoittaa Korinton seurakunta, joka muodostui tavallisista ihmisistä. Pelastus ei ole ollut mitenkään kiinni ihmisen viisaudesta tai asemasta. Seurakuntalaisten joukossa oli paljon orjiakin. Jokaisessa yhteiskunnassa on näkemyksiä siitä mikä on viisasta ja arvokasta, mutta ihmisviisaus ei voi siirtää ketään Jumalan yhteyteen. Jumalan toiminnan tuloksena korinttilaiset oli siirretty pelastuksen osallisuuteen. Hänen armostaan he olivat saaneet kaiken sen minkä olivat saaneet. Siksi ainoa asia mistä heidän on syytä olla ylpeitä on Herra, Jumala (Jer 9:22-23). Luku 2 Pyhän Hengen voima 2:1-5 Paavali tuo oman toimintansa Korintossa esimerkiksi siitä, että pelastus todella on sanomassa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Paavali ei ollut houkutellut heitä puhetaidolla tai filosofisella viisaudella. Hän oli yksinkertaisesti kertonut Jeesuksesta Kristuksesta, joka kuoli korinttolaisten syntien tähden ristillä Heikkous (3) voi tarkoitta Paavalin fyysistä kuntoa. Paavalilla on voinut olla jokin sairaus (2 Kor 12:7). Paavali sanoo olleensa arka ja pelokas. Jostakin syystä hän pelkäsi julistaa sanaa Korintossa. Jumalan täytyi erityisen ilmestyksen kautta rohkaista häntä (Apt 18:9-11). 2:4-5: Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan. Se että korinttolaiset ottivat pelastuksen vastaan ei johtunut siitä, että he olisivat nähneet supermiehen tai kuulleet erityisen korkealentoista puhetta, vaan siitä, että Jumala toimi voimassaan. Jumalan Henki avasi ihmisten mielet ymmärtämään sanan, kun Paavali kertoi Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. 4

5 5 2:6-16 Evankeliumin julistuksen yksinkertaisuus voi saada ihmiset kuvittelemaan, ettei kyseessä ole viisaus, mutta se on nimenomaan tie Jumalan viisauden, todellisen viisauden, ymmärtämiseen. Tuo todellinen, syvä Jumalan viisaus avautuu vain Jumalan Hengen kautta. Jumala on näyttänyt uskoville jotakin sellaista, jota maailma ei voi nähdä, koska sen voi nähdä vain Jumalan Hengen avulla (12). Pyhän Henki auttaa meitä ymmärtämää pelastuksen suurenmoisuuden, todellisen viisauden, totuuden, kaiken, mitä Jumala on omilleen lahjoittanut. Katso Ef 1:17-20; 3: Luonnolliselle ihmiselle Jumalan toiminta tuntuu hullutukselta (14). Vasta kun Jumalan Henki saa osoittaa meille taivaallista viisautta voimme käsittää sen. Joh 16:7: Jeesus sanoi: Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne. Miksi meille on parempi, että Pyhä Henki tuli luoksemme? Jeesus syntyi ihmisenä, hän omisti ruumiin. Kun Jeesus kuoli ja nousi kuolleista, hän nousi kuolleista ruumiillisesti. Hän meni taivaaseen kirkastetussa ruumiissa ja Ihmisen Poikana (kirkastetussa ruumiissa) hän tulee myös takaisin. Ruumiin omistaen Jeesus on vain yhdessä paikassa kerrallaan. Pyhä Henki sitä vastoin toimii kaikkialla. Hyvä esimerkki Pyhän Hengen työstä on Pietari ja toiset opetuslapset: Kun luemme evankeliumeita, joskus tuntuu, että opetuslapset olivat todella tyhmiä! Kolme vuotta he elivät Jeesuksen kanssa eivätkä he ymmärtäneet juuri mitään siitä mitä Hän puhui. Mutta kun Pyhä Henki tuli, he ymmärsivät asiat sisältäpäin. Pietari selitti heti helluntaina kuulijoille, miksi Jeesus kuoli ja ylösnousi. Ja Pyhä Henki osoitti ihmisille Pietarin puheen kautta, että he tarvitsevat pelastusta, Jeesuksen sovintotyötä. Samalla tavoin Pyhä Henki tekee työtään tänäänkin: Hän osoittaa meille syntisyytemme (Joh 16:8). Kun hän on näyttänyt mitä me olemme, hän näyttää kuka ja millainen Jeesus on ja vetää meitä Jeesuksen luo (Joh 16:14). Kun ihminen ottaa pelastuksen vastaan, Pyhä Henki tulee ihmiseen asumaan. Pyhässä Hengessä Isä ja Jeesus tulevat meihin asumaan (Joh 14:16-20,23). Pyhän Hengen tulo Apt 2:1-4: Tämä tapahtui ilmeisesti vuoden 30 keväällä, kun Jerusalemissa vietettiin yhtä juutalaisten vuotuisista suurista juhlista! Juhlaa kutsuttiin mm. nimellä pentekoste (viideskymmenes), koska sitä vietettiin 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Sitä kutsuttiin myös viikkojuhlaksi, koska sen vietto tapahtui seitsemän viikkoa pääsiäisen jälkeen ja ensihedelmän juhlaksi, koska silloin korjattiin ensimmäinen sato. Tässä ensihedelmän juhlassa koottiin ensihedelmä Jumalan valtakuntaan: Tuona päivänä noin 3000 ihmistä otti vastaan Jeesuksessa olevan pelastuksen. Sekä ensimmäisenä jouluna että vuoden kolmekymmentä helluntaina tapahtui jotain ihmiskunnan historialle hyvin merkittävää. Ensimmäisenä jouluna Jumalan toinen persoona tuli maailmaan. Tapahtui valtava ihme: kaiken Luoja tuli meidän kaltaiseksemme ihmiseksi. Vuoden 30 helluntaina Jumalan kolmas persoona, Pyhä Henki, tuli maailmaan. Ei niin että toinen Jumala olisi tullut! Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut itsensä meille kolmessa persoonassa. Tästä tapahtumasta alkoi uusi aikakausi: Pyhän Hengen aikakausi, pelastuksen ja lähetyksen aikakausi. Tämä aikakausi päättyy vasta kun Jeesus palaa kirkkaudessa. Tuo kevään 30 helluntain tapahtuma oli ainutkertainen tapahtuma. Joskus ihmiset rukoilevat ja odottavat uutta helluntaita, mutta se on vähän sama kuin jos rukoilimme uutta joulua, sitä että Jeesus syntyisi uudestaan ihmiseksi. Luku 3 3:1-4 5

6 6 Silloin kun Paavali työskenteli Korintossa, hän puhui vain perusasioista, niin kuin pikkulapsille puhutaan, koska korinttilaiset olivat vielä lapsia Kristuksessa. Vieläkään hän ei voinut puhua kuin aikuisille, koska korinttilaiset olivat edelleen vanhan luontonsa vallassa. He elivät kuin eivät olisi koskaan saaneet Jumalan Pyhää Henkeä. He riitelivät keskenään. He eivät olleet juurtuneet Jumalan sanaan. Vertaa Hepr 5:12-6:2 ja Ef 4: Jos kristitty ei pääse juurtumaan Jumalan sanaan, kasvamaan Jumalan Pojan tuntemisessa, hän on kuin lapsi, joka ei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. 3:5-11 Paavali ja Apollos olivat vain Jumalan palvelijoita, eivät enempää eivätkä vähempää. Kullakin työntekijällä on oma tehtävänsä. Paavali julisti evankeliumia ja monet korinttilaiset tulivat uskoon. Sen jälkeen Apollos opetti Jumalan sanaa korinttilaisille niin, että he kasvaisivat uskossa (Apt 18:27). Paavali ja Apollos tekivät Jumalan palvelijoina Jumalalta saamaansa työtä. He istuttivat ja kastelivat, mutta Jumala oli se, joka antoi kasvun. Jos Jumala ei olisi toiminut Paavalin ja Apolloksen työstä ei olisi ollut mitään hyötyä. Korinttolaiset olivat Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus (eivät Paavalin tai Apolloksen). Jumala käytti Paavalia ja Apollosta välineinä hankkiakseen itselleen viljelysmaan ja rakentaakseen rakennuksen, mutta sekä toiminnan aloitus että tulos oli Jumalasta. Millaisen palkan kukin työntekijä saa, se ei riipu ihmisistä, ihmisten arvostuksista ja mielipiteistä, vaan kokonaan Jumalasta (8). 3:10-23 Paavali oli laskenut perustuksen, nyt jokaisen Korinton kristityn tulee katsoa miten he rakentavat sille perustalle (10). Perustus on kaikilla sama ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea (11). Mikään muu perusta ei kestä. Jokainen kristitty rakentaa jollakin tavalla sekä omaa elämäänsä ja seurakuntaa. Paavali puhuu kolmenlaisista rakentajista:1. Viisaat rakentajat. 2. Ne jotka rakentavat tyhmästi käyttäen materiaalia, joka ei kestä, mutta heillä on kuitenkin kestävä perusta. 3. Ne, jotka rakentavat väärälle perustukselle ja turmelevat Jumalan temppelin. Jos meillä on perustana Jeesus Kristus, niin me pelastumme silloinkin kun rakennamme aineksista, jotka eivät kestä Jeesuksen tullessa. Kolmas mahdollisuus on se, että ihminen ei rakenna vaan tuhoaa (Vertaa Matt 25:1-30). Kun olemme vastaanottaneet kasteen syntien anteeksisaamiseksi, kun Pyhä Henki asuu meissä, olemme Jumalan temppeli. Jos turmelemme Jumalan temppelin (hylkäämme Pyhän Hengen), emme pääse ikuiseen elämään. Katso Room 8:11; Ef 1: Korinttolaiset turvautuivat tämän maailman viisauteen ja olivat sen tähden eksyneet pois perustasta. Raamattu osoittaa selvästi miten Jumala suhtautuu inhimilliseen viisauteen, viisauteen, joka hylkää Jumalaan turvautumisen: AHän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa (Job 5:13). ja AHerra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi (Ps 3:21-23 On turha kerskua ihmisistä, heidän opeistaan, taidoistaan tai tyyleistään, kuten korinttolaiset kerskuivat (21-23). Kristittyjen Jumalalta saamat palvelutehtävät ja armolahjat on tarkoitettu kaikkien yhteiseksi hyödyksi, koko seurakunnan omaisuudeksi. Kristuksen viisauden kautta näemme maailmankaikkeuden sellaisena kuin se todellisuudessa on, Jumalan luomana. Näemme Jumalan voiman viisauden ja armon. Kristuksessa me myös omistamme kaiken. Näin maailma on meidän. Kun kuolemme, nukumme Kristuksessa, siten kuolema on meidän. Kun elämme Jeesuksen omina, Jumala vaikuttaa kaiken omiensa iankaikkiseksi parhaaksi (Room 8:28, 31-32), siksi elämä on meidän. Kaikki nykyinen ja tuleva on myös meidän, koska Jumala käyttää kaikkea iankaikkiseksi hyödyksemme. Mutta te olette Kristuksen (23). Paavali ei sano: AKristus on Jokainen seurakunnan jäsen kuuluu Kristukselle. 6

7 7 Hänessä ollen, ja vain hänessä ollen, omistamme kaiken sen mitä Paavali on edellä luetellut. Ja Kristus on Jumalan (23): Mikään ryhmä ei voi omia itselleen Kristusta, kuten Korintossa oli käynyt. Luku 4 4:1-5 Huoneenhaltija oli palvelija, joka vastasi Isännän omaisuuden hoidosta. Seurakunnan työntekijöitä ja vastuunkantajiakin tulee pitää vain Kristuksen palvelijoina ja huoneenhaltijoina. Ei riitä se, että on saanut huoneenhaltijan aseman, tarvitaan myös uskollisuus tehtävässä. Ratkaisevaa ei ole se mitä korinttolaiset Paavalista ajattelevat, vaan mitä Jumala ajattelee hänestä. Jumala tuomitsee tuntien kaikki asiat täydellisesti. Jumala valaisee myös pimeyden kätköt ja tuo esiin senkin mikä on piilossa ihmissilmältä. 4:6-16 Paavali on kirjoittanut itsestään ja Apolloksesta, jotta korinttolaiset voisivat heistä oppia: Tyytykää siihen mitä on kirjoitettu." (1938 KR: Aei yli sen, mikä on kirjoitettu@). Korinttolaiset tunsivat hyvin Paavalin ja Apolloksen. Molemmat pitäytyivät kirjoituksissa ja julistivat saamillaan armolahjoilla evankeliumia. Jumala on heidän tuomarinsa ja he saavat aikoinaan kiitoksen Jumalalta kuten kaikki muutkin kristityt. Korinttilaisten on turha mahtaillen asettua yhden puolelle toista vastaan. Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?(7) Meillä ei ole mitään syytä ylpeillä saamistamme tehtävistä ja lahjoista. Olemme saaneet kaiken Jumalalta: elämän, pelastuksen, kaikki luonnonlahjat ja kaikki armolahjat. Nyt Paavali siirtyy käyttämään ironiaa: Miten paljon opettajianne edellä te olettekaan. Tehän olette jo kaiken saavuttaneet - toisin on meidän laitamme (8-13). Mikä vastakohta: Apostolit olivat hulluja Kristuksen tähden. He olivat myös heikkoja ja halveksittuja. Korinton kristityt olivat viisaita vahvoja ja kunnioitettuja. Apostolit joutuivat kärsimään monenlaisia ahdistuksia evankeliumin työn tähden ja kaiken lisäksi heitä vainottiin ja heistä puhuttiin pahaa. Korinttilaiset näyttivät olevan kylläisiä ja rikkaita. Paavali ei yritä tällä puheella pilkata vaan auttaa korinttolaisia (14-16). He olivat tulleet uskoon Paavalin työn hedelmänä, siksi hän uskaltaa kehottaa heitä näin kovin sanoin ja suosittaa heille omaa esimerkkiään. 4:17-21 Paavali oli jo lähettänyt Timoteuksen korinttolaisten luo. Hänen opetukseensa ja apuunsa korinttolaiset voivat luottaa. Hän tietää millaista Paavalin elämä ja opetus on. Jotkut Korintossa toimivat rehennellen kun he ajattelivat että Paavali ei enää tule sinne ja he voivat toimia vapaasti. Paavali sanoo, että jos Jumala suo, hän tulee Korintoon ja ottaa selvän millä voimalla nuo rehentelijät toimivat. Se on ihan sama mitä he puhuvat, jos heidän vaelluksessaan ja työnsä tuloksissa ei näy Jumalan valtakunnan voima, joka muuttaa ihmisen elämän. Luku 5 Kun Paavali oli ensin kirjoittanut seurakuntaa uhkaavasta jakautumisesta, hän alkaa käsitellä niitä erityisongelmia, joista oli kuullut. 5:1-5 7

8 8 KR38: AYleensä kuuluu Ilmeisesti Korinton seurakunnan tilanne oli yleisenä puheen aiheena. Paavali on pahoillaan siitä, että vaikka seurakunta tiesi, että seurakunnan jäsen eli tällaisessa synnissä, se ei tehnyt asialle mitään. Seurakuntalaisten olisi pitänyt tulla murheelliseksi ja puuttua asiaan, mutta he olivat ilmeisesti hyväksyneet tilanteen ja olivat jopa ylpeitä siitä (2). Paavali sanoo, että seurakunnan tulee kahdesta syystä erottaa tuo julkisesti synnissä elävä mies: 1. Miehen itsensä tähden, että hän nöyrtyisi ja tekisi parannuksen ja pelastuisi ikuiseen elämään (5:5). 2. Etteivät muut seurakuntalaiset eksyisi (5:6). Ilmeisesti tuo äitipuoli ei ollut uskossa, koska Paavali ei sano hänestä mitään. Katso myös Matt 18:15-20 ja Matt 18: :6-8 Hapate kuvaa Raamatussa syntiä. Kun laitamme pienen palan hiivaa taikinaan, pian se vaikuttaa koko taikinassa. Samalla tavalla jos seurakunnassa sallimme esimerkiksi varastamisen, huorin tekemisen, valheen, epäjumalanpalvelun tai pahan puhumisen, synti leviää. Ihmiset eivät kohta enää tajua mikä on oikein mikä väärin ja koko seurakunta saastuu. Seurakunnalle on ensisijaisen tärkeää elää syntien anteeksisaamisessa. Pääsiäisen vietosta oli määrätty, että ennen sitä talo piti puhdistaa kaikesta hapatteesta (2 Moos 12:18-20) Juutalaiset puhdistivat ennen pääsiäisjuhlaa kotinsa tarkkaan. Kaikki nurkat ja kaapitkin tutkittiin, ettei missään olisi mitään hapanta. Samanlainen puhdistus korinttilaisten tuli tehdä seurakunnassa. Kaikki Korinton kristityt olivat saaneet Jeesukselta puhdistuksen - heidät oli tehty Ahappamattomiksi@. Siksi heidän ei pitänyt palata vanhaan syntiseen elämään vaan elää puhtaudessa, jonka Jeesus oli heille antanut. 5:9-13 Yhteenvetona Paavali vielä korostaa miten tärkeää on, että seurakunta ei salli keskuudessaan siveettömyyttä tai muuta ilmiselvää syntiä. Seurakunnan vaelluksen on oltava puhdasta, mutta on turha odottaa Hengen hedelmää ja Jumalan mielen mukaista vaellusta niiltä, jotka eivät ole uskossa. Heille tulee kertoa evankeliumia, että he pelastuisivat. Luku 6 Kristittyjen keskinäiset riita-asiat 6:1-11 Paavali on edellä puhunut siitä, että seurakunnalla ei ole valtaa tuomita ulkopuolisia, mutta omasta keskuudesta heidän on poistettava se mikä on pahaa. Kristittyjen ei tule mennä pois maailmasta, mutta heidän ei myöskään pidä päästää maailmaa seurakunnan sisälle ratkaisemaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Jumalan sanan ja Jumalan Hengen avulla seurakunnan tulee ratkaista mikä on sopivaa kristittyjen kesken ja mikä ei. Siksi on täysin sopimatonta, että seurakunnan jäsenet taistelevat maallisen tuomioistuimen edessä. Paavali ei halveksi maallisia tuomioistuimia ja epäile niiden päätösten oikeudenmukaisuutta, vaan hän puhuu siitä, mikä on kristitylle sopivaa ja mikä ei. Roomalaiskirjeessä Paavali puhuu esivallan oikeudesta rangaista ja tuomita (Room 13:1-5). Korinttolaiset kerskasivat viisaudestaan. Tässä luvussa Paavali kysyy peräti 6 kertaa ettekö tiedä : Viisaiden luulisi tietävän tällaiset perusasiat. Jeesus oli luvannut opetuslapsilleen, että nämä saavat hallita (tuomita) Israelin kahtatoista heimoa (Matt 19:28), Ilmestyskirjassa sanotaan, että ensimmäisessä ylösnousemuksessa ylösnousseet hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta (Ilm 20:4). Langenneiden enkelien tuomitsemisesta puhutaan mm. Juud 6 ja 2 Piet2:4. Kun Jumala on asettanut kristityt tällaiseen asemaan, eivätkö he pysty ratkaisemaan tähän elämään liittyviä riita-asioita? Seurakunnan asioista päätettäessä korinttolaiset eivät arvostaneet pakanoita, koska päätöksiä tuli tehdä sanan ja hengen johdatuksessa. On omituista, että he riita-asiassa rientävät etsimään apua niiltä, joita 8

9 9 eivät pitäneet seurakunnassa arvossa. Eikö seurakunnasta löytynyt sellaista hengellisesti kypsää kristittyä, joka voisi ratkaista kahden kristityn välisen riidan. Kristityn pitäisi mieluummin kärsiä vääryyttä kuin ryhtyä tekemään vääryyttä (7). Katso Room 12: Korinton kristittyjen luulisi tietävän, että vääryydentekijät eivät peri Jumalan valtakuntaa (9). Käräjöinti johtaa meidät helposti tekemään vääryyttä. Paavali luettelee joitakin syntejä, jotka erottavat meidät Jumalasta (9-10). Käräjöimällä omien etujemme puolesta lankeamme helposti muun muassa ahneuden, varkauden ja riistämisen synteihin. Osa kristityistä oli ennen kristityksi tuloa elänyt Paavalin edellä mainitsemissa synneissä, mutta heidät oli pesty niistä puhtaiksi. Jos he palaavat entiseen elämäänsä, he eivät peri Jumalan valtakuntaa. 6:12-20 "Kaikki on minulle luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" - mutta en saa antaa minkään hallita itseäni (12). Sanonta Kaikki on minulle luvallista, oli ehkä Korintossa ahkerasti käytössä. Paavali oli itse opetuksessaan korostanut vapautta, johon Kristus on meidät vapauttanut. Lause sinänsä sisälsi totuuden, mutta korinttolaisten siitä vetämät johtopäätökset olivat vääriä. Siksi Paavali tekee lauseeseen lisäykset: "Kaikki on minulle luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" - mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. Kristityn vapaus ei tarkoita sitä, että kristitty voi elää miten vain. Jokaisen asian kohdalla tulee kysyä, onko se hyödyksi minulle kristittynä ja seurakunnalle, vai hallitseeko ja orjuuttaako se minua. Katso Room 6:15B19. Korinttilaiset olivat oikeassa siinä, että kristityt olivat vapaita erilaisista ruokasäädöksistä (13). Se mitä syömme, ei vaikuta jumalasuhteeseemme. Mutta ilmeisesti Korinton seurakunnassa oli kristittyjä, jotka ulottivat tämän ajatuksen myös sukupuolielämän alueelle: Koska ruumis on vain ainetta, joka ei pysy ikuisesti, sillä ei ole merkitystä mitä teen ruumiilleni, joten voin esimerkiksi tyydyttää sukupuoliviettini miten vain. Korinttolaisten arvostamassa kreikkalaisessa filosofiassa halveksittiin yleensä ruumista ja ruumiin toimintoja, koska ruumis oli ainetta ja vain henkeä pidettiin tärkeänä. Paavali torjuu tuollaisen ajattelun jyrkästi. Pyhän Hengen kautta Jeesus asuu ruumiissamme. Ruumiimme on siis Pyhän Hengen temppeli(19). Jumala on ostanut meidät täydestä hinnasta (Kristuksen sovintoverellä) ja siksi kuulumme hänelle(19c-20). Hän on asettanut Henkensä meihin johtamaan meitä, auttamaan meitä, että emme lankeaisi syntiin. Koska ruumiimme on Kristuksen ruumiin jäseniä, niiden yhdistäminen porttoon on mahdotonta. Ettekö tiedä? Kristittyjen olettaisi ilman muuta tietävän mitä Raamattu sanoo yhdynnästä: nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä! (15b). Aviopuolisoiden fyysinen yhteys on Jumalan luoma asia ja hänen tahtonsa mukaista (1 Kor 7:3-4), eikä se estä ruumiin kuulumista Herralle. Avioliitosta Paavali puhuu Efesolaiskirjeessä jopa esikuvana Kristuksen ja seurakunnan yhteydestä. Mutta jos harjoitamme haureutta, saastutamme oman ruumiimme, jonka tulisi olla Pyhän Hengen temppeli. Paavali päättää tämän osuuden kehotukseen.@ Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa! A Koska ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli, Jumalan asumus, ei ole yhdentekevää mitä sillä teemme. Luku 7 Nyt Paavali alkaa vastata Korinton kristittyjen esittämiin kysymyksiin. Korinttolaiset olivat kysyneet häneltä mm. tulisiko kristityn pysyä naimattomana vai mennä naimisiin (7), miten suhtautua epäjumalille uhratun lihan syömiseen (8), Pyhän Hengen lahjoista (12-14). Olisivatko he myös kysyneet ylösnousemuksesta (15) ja avustuksesta Jerusalemin pyhille (16:1-4)? 9

10 7:1 AOtan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte. Miehen on kyllä hyvä olla koskematta Mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. Olisiko korinttolaisten kysymys ollut: Aeikö miehen olisi hyvä olla menemättä Paavali vastaa että kyllähän se on hyvä, mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. Paavali on sanonut avioliitosta myös näin: Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. 2. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. 3. Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa. 4. Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. 5. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen. (1 Tim 4:1-5) 7:2-7 Jae 5 viittaisi siihen, että Korintossa jotkut avioliitossa elävät kristityt pidättäytyivät sukupuoliyhteydestä - ehkä ollakseen hengellisempiä. Paavali sanoo, että siinä he tekevät väärin. Molemmilla aviopuolisoilla on oikeutensa ja velvollisuutensa avioliitossa. Vain yhteisestä sopimuksesta ja vain määräajaksi puolisot voivat, jos katsovat sen hyväksi, voidakseen keskittyä paremmin rukoukseen, vetäytyä avioyhteydestä, mutta sitten on taas palattava yhteen. Paavali lisää (6) että tuo avioyhteydestä vetäytyminen ei ole käsky vaan myönnytys niille jotka näkevät hyväksi niin tehdä. Vastoi sen ajan yleistä ajattelua, Paavali korostaa tasa-arvoa aviollisissa oikeuksissa ja velvollisuuksissa. Korinttolaiset tiesivät, että Paavali oli naimaton. Paavali lisää, ettei hänellä olisi mitään sitä vastaan jos kaikki eläisivät naimattomana kuin hän, mutta kun jokaisella on oma Jumalalta saatu armolahjansa. 10 7: : Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. 9. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa. Paavali tuo selvästi esiin, että tämä on hänen mielipiteensä. Toisessa tilanteessa Paavali kehottaa nuoria leskiä menemään naimisiin (1 Tim 5:14). On paljon parempi olla naimisissa kuin olla himojen kiusaama : Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan. Paavali toistaa tässä suunnilleen Jeesuksen antaman käskyn (Matt 19:3-12; Mark 10:11-12; Luuk 16:18). Tämän jälkeen hän taas kertoo oman näkemyksensä joihinkin korinttolaisten avioliitoa koskeviin kysymyksiin (12-16): Juutalaisuudessa oli selvä kielto, ettei juutalainen saanut mennä naimisiin pakanan kanssa. Tätä taustaa vasten helposti myös kristityt saattoivat ajatella, että kristityn tulisi erota ei-kristitystä puolisosta, ellei ollut toiveita, että tämä kääntyisi. Paavali korostaa, että kristityn puolison ei tule pyrkiä eroon jos toinen suostuu asumaan hänen kanssaan. Kristityn ei tarvitse pelätä, että hän tekisi väärin eläessään avioyhteydessä ei-kristityn kanssa. Jumala pyhittää myös heidän avioliittonsa. Kristityn ei tarvitse pelätä, että koska hänen puolisonsa ei ole kristitty heidän lapsena eivät ole Jumalan siunauksesta osallisia. Ei-kristityn vaatiessa eroa uskova ei ole pakotettu jäämään avioliittoon. Kristityn ei tarvitse myöskään ajatella, että pelastaakseen ei-kristityn puolisonsa hänen on pidettävä tästä kiinni, vaikka taistellen, silloinkin kun tämä haluaa erota. 7: : Jokainen eläköön edelleen sen osan mukaisesti, jonka Herra on hänelle suonut ja joka hänellä oli, kun Jumala hänet kutsui. Tämän ohjeen minä annan kaikissa seurakunnissa. Oli kristittyjä, jotka 10

11 katsoivat, että heidän piti erota ei-kristitystä puolisostaan tultuaan kristityiksi. Oli juutalaiskristittyjä, jotka katsoivat, että heidän oli kristityksi tultuaan tehtävä ympärileikkauksensa mitätöidyksi ollakseen vapaita laista ja pakanakristittyjä, jotka ajattelivat, että heidän on otettava ympärileikkaus, ollakseen todellisia kristittyjä (18). Oli orjia (alkuseurakunnissa oli paljon orjia), jotka miettivät, että kun Kristus on vapauttanut heidät, heidän tulisi taistella itsensä vapaiksi myös ulkoisesti.(21-24). Paavali ei tässä puolusta yhteiskunnan vääriä rakenteita esimerkiksi orjuutta. Paavali puhuu siitä mikä on yksityisen kristityn oikea asennoituminen siihen tilaan, jossa hän on tullut kristityksi: jos hän onkin orja, hänen Aei tarvitse olla huolissaan On hyvä muistaa, että Kristuksessa hän on vapaa ja vapaakin ihminen on Kristuksen orja. Kristinuskon historia osoittaa hyvin, että orjuus kuten muukin vääryys väistyy parhaiten sisältäpäin tapahtuvan uudistuksen myötä. Paavali korostaa, että kristityn ei tule väkisin lähteä muuttamaan elämänsä tilannettaan, vaan hän saa rauhassa elää Jumalan omana siinä asemassa, missä on (24). Kristityn ulkoinen asema ei ole tärkeintä, tärkeintä on, että kristitty elää Jumalan tahdon mukaan (19). 11 7:25-28 Korinttolaiset olivat ilmeisesti kysyneet Paavalilta myös miten naimattomien ja leskien tulisi suhtautua avioitumiseen. Paavali korostaa, että hänellä ei ole tästä asiasta Jumalalta saatua käskyä, mutta hän kertoo miten hän asian näkee. Emme tiedä varmasti, mitä Paavali tarkoittaa Aahdingon Oliko korinttolaisilla jokin erityinen ahdingon (vainojen) aika? Vajaat kymmenen vuotta tämän kirjeen kirjoittamisen jälkeen alkoivat Neron vainot (64 jkr.). Paavali sanoo, että tuon ahdingon tähden kristittyjen on parasta elää juuri siinä tilanteessa, jossa elävät, olivatpa he naimisissa tai eivät. Mutta ettei syntyisi väärinkäsitystä hän heti lisää, että jos naimaton menee naimisiin, hän ei tee siinä väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää: Tarkoittaako Paavali esimerkiksi, että vainojen aikana on paljon helpompi, jos ei tarvitse pelätä puolison tai lasten puolesta? Paavali neuvoo kaikkia muuttamaan asennettaan maallisiin asioihin nähden. Hän korostaa, että on tärkeää avioliitossakin elää Herralle - asettaa Jeesus ensisijalle (29). Itku ja nauru kuuluvat ihmisen elämään, mutta tämän elämän ilot ja surut katoavat, ne eivät saisi hallita elämäämme, eivätkä sitoa tai lamaannuttaa meitä (30). Katseemme pitäisi olla kiinnitetty Jeesukseen, iankaikkisiin. Sama pätee siihen mitä hankimme: emme saa antaa omaisuuteemme sitoa meitä ja vetää meitä pois Kristuksesta (31). Kaikki, mikä on tästä maailmasta, on katoavaa (31) ja siksi emme saisi kiinnittää sydäntämme siihen. Sydämemme pitäisi olla kiinnitetty taivaallisiin, silloin asenteemme maallisiin asioihin on oikea. 7:32-35 Paavali tuo esiin sen, että kun ihminen menee naimisiin, hänen on tajuttava, että se tuo lisää huolta ja vastuuta. Vaimon ja miehen on hoidettava puolisoaan ja perhettään. Helposti käy myös niin, että puoliso saa ensimmäisen sijan (33). Paavali oli juuri edellä sanonut, että naimisissa olevankin tulee asettaa Jumala ensimmäiselle sijalle. Naimaton on vapaampi (jos tahtoo) keskittymään kokonaan Jumalan palvelemiseen. Paavali oli sellaisesta naimattomasta hyvä esimerkki. Paavali korostaa, että hän ei sano näin sitoakseen kristittyjä (35). He voivat toimia kuten oikeaksi näkevät. Hän kirjoittaa ajatuksiaan, jotta auttaisi kaikkia kristittyjä elämään kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä Herran yhteydessä. 7:36-38: Joku ehkä arvelee menettelevänsä sopimattomasti morsiantaan kohtaan, kun hän tuntee tähän ylivoimaista halua eikä voi sille mitään. Hän saa kuitenkin tehdä niin kuin haluaa, se ei ole väärin, he voivat mennä naimisiin. 37. Mutta jos joku ei tunne (voittamatonta) pakkoa vaan hallitsee tahtonsa ja 11

12 pysyy lujasti päätöksessään säilyttää morsiamensa koskemattomana, hän tekee oikein. 38. Se, joka menee morsiamensa kanssa naimisiin, tekee siis oikein, mutta se, joka ei mene, tekee vielä paremmin. KR92, jossa puhutaan A ylivoimaisen halun tuntemisesta@, on omituinen. Alkutekstissä on sana hyperakmos, joka tarkoittaa olla parhaassa miehuudessa tai olla parhaassa kukoistuksessa. Alkutekstin mukainen käännös: Mutta jos joku arvelee toimivansa sopimattomasti neitsyelleen kun on parhaassa miehuudessaan ja siten pitää tapahtua, tehköön niin kuin tahtoo. Hän ei tee syntiä, menkööt naimisiin. KR38 käänsi neitsyen tyttäreksi. KR92 kääntää sanan morsiameksi. Varsinkin juutalaisessa kulttuurissa, mutta myös monissa muissa kulttuureissa, vanhemmat sopivat lasten avioliitoista usein hyvin varhaisessa vaiheessa. Juutalaisuudessa katsottiin tällainen kihlaus, jonka vanhemmat olivat sopineet, sitovaksi ja ajateltiin henkilöitä puolisoina jo ennen yhteiselämän alkamista. Korinttilaiset ehkä olivat kysyneet, onko tällaisessa tilanteessa pakko avioitua. 7:39-40 Lopuksi Paavali vielä toteaa, että avioliitto on elinikäinen liitto. Korintossa jotkut ehkä ajattelivat, että leski ei voi mennä naimisiin, koska hän on ikuisesti sidottu mieheensä. Paavali sanoo, että miehen kuoltua vaimo on vapaa menemään uudestaan naimisiin, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Luonnollisesti tämä koskee myös miestä, jonka vaimo on kuollut. Paavali arvelee kuitenkin, että hänen olisi parempi pysyä leskenä. Paavali viitannee siihen, että hän olisi vapaampi maallisista huolista (34). Toisessa tilanteessa Paavali suosittaa nuorille leskille avioitumista (1 Tim 5:14). 12 Luku 8 Korinttolaiset olivat kysyneet Paavalilta myös miten heidän tuli suhtautua epäjumalille uhratun lihan syömiseen. Ongelma oli varmasti polttava, sillä käytännöllisesti katsoen kaikki torilla myytävä liha oli epäjumalille uhrattua. Lisäksi monet julkiset kokoontumiset pidettiin epäjumalien temppeleissä ja siellä aterialla tarjottu liha oli epäjumalille uhrattua. Kylässä saatettiin myös tarjota epäjumalille uhrattua lihaa. 8:1-3 Paavali aloittaa vastauksensa kysymykseen epäjumalille uhratun lihan syömisestä hyvin keskeisellä asialla: 1-3: Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta. Meillä kaikilla toki on tästä asiasta tieto. Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. 2. Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. 3. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee. Korinttilaisten tieto oli oikea, mutta asenne ei. Tieto teki heidät ylpeäksi, niin että he vähät välittivät niistä, jotka heidän toimintansa kautta joutuivat lankeemukseen. Väärä asenne oikeassa tiedossa voi johtaa meidät harhaan. Jotta voisimme käyttää tietoamme oikein, tarvitsemme rakkautta, nimenomaan rakkautta Jumalaan. Silloin pyrimme myös toimimaan Jumalan tahdon mukaan, elämme Jumalan yhteydessä (Jumalan tuntemina). 8:4-12 Monet Korinton kristityt tiesivät sen mitä Paavali ajatteli epäjumalista. Ehkä he olivat kirjeessäänkin todenneet Paavalille jotain tämäntapaista: Ame tiedämme, ettei ole muita jumalia kuin yksi, joten epäjumalille uhrattu liha on aivan tavallista lihaa, jota voi vapaasti syödä. Samoin me luonnollisesti voimme osallistua uhriaterioihin, koska mitään epäjumalia ei todellisuudessa ole. Jotkut kuitenkin seurakunnassa ovat sitä mieltä, että epäjumalille uhratun lihan syöminen on vaarallista. Heidän mielestään teemme väärin syödessämme tällaista lihaa, osallistuessamme aterioihin. He eivät käsittääksemme ymmärrä vapautta Kristuksessa. Mitä mieltä sinä olet?@ Paavali myöntää, että todellisuudessa epäjumalia ei ole olemassa. Kaikki luotu on lähtöisin Isästä ja Jeesuksesta, joten kaikki 12

13 luotu on sinänsä hyvää. (1 Tim 4:1-5). Paavali sanookin heti jakeessa 8: Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme. Syödessään uhrilihaa jotkut kristityt kuitenkin ajattelivat, että he siten osallistuvat epäjumalanpalvelukseen. Jos minä tiedoillani ja vapaudellani saatan kristityn veljeni lankeamaan, teen syntiä Kristusta vastaan. Paavali toteaa, että vaikka ruualla sinänsä ei ole mitään merkitystä jumalasuhteen kanssa, jos hän syömällä uhrilihaa viettelee toista kristittyä syntiin, niin hän ei enää ikinä syö lihaa, ettei viettelisi veljeä. Ei riitä, että olemme vahvoja tiedossa, meidän tulee olla vahvoja myös rakkaudessa. Tieto yksin ei riitä. Tarvitaan rakkaus, jotta osaamme käyttää tietoamme Jumalan tahdon mukaan lähimmäisemme parhaaksi. Meidän tulee suojella heikkoja ja auttaa heitä tulemaan vahvoiksi. Luku 9 Paavali on juuri asettanut itsensä esimerkiksi oikeasta kristityn vapauden käytöstä huudahtamalla, että jos hän syömällä uhrilihaa viettelee toista kristittyä syntiin, niin hän ei enää syö lihaa, ettei viettelisi veljeä (8:13). Nyt Paavali osoittaa, että hän on noudattanut muissakin asioissa tätä itsensä kieltävän rakkauden periaatetta. Hän on luopunut monista oikeuksistaan, voittaakseen Jeesukselle niin monta kuin mahdollista. Esimerkiksi hän ei ole käyttänyt oikeuttaan saada palkkaa työstään evankeliumin julistajana. 9:1-18 Paavali on juuri opettanut, että kristitty on vapaa syömään mitä ruokaa vain ja sitten hän sanoo, että Ajos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni@. Eikö hän siis ole vapaa? Eikö hän olekaan oikea apostoli? Eikö oikean apostolin tulisi elää kristityn vapaudessa? Ehkä jotkut Korinton kristityt olivat esittäneet syytöksen, että Paavali ei ollut oikea apostoli ja siksi hän ei uskaltanut vaatia palkkaa työstään. Paavali sanoo, että hän ei ole jättänyt palkkaa vastaanottamatta, siksi että hän ei olisi apostoli tai ei olisi oikeutettu vastaanottamaan palkkaa. Todistukseksi siitä, että hän on oikea apostoli, Paavali esittää kaksi asiaa: Sen että hän on nähnyt Jeesuksen ja sen, että hän on perustanut Korinton seurakunnan. Jeesus itse teki Paavalista apostolin (Apt 26:9-19). Myös Paavalin työn hedelmät osoittavat, että hän on oikea apostoli. Vaikka muut eivät häntä apostolina pitäisikään, ainakin korinttolaisten pitäisi nähdä, mitä Jumala Paavalin kautta oli heidän keskuudessaan tehnyt. Vaikka Paavali ei ottanut palkkaa työstään, hänellä olisi ollut siihen oikeus (4). Paavalilla olisi ollut oikeus saada elatus myös vaimolleen, jos hänellä olisi ollut vaimo. Hän korostaa, että hänellä olisi kyllä oikeus olla naimisissa ja kulkea yhdessä vaimonsa kanssa, kuten muut apostolit ja Jeesuksen veljet ja Pietari tekevät (5). Periaatteessa jokaisen tulee saada elatus työstään (7). Kun sotilas lähetetään sotaan hänen lähettäjänsä varustaa hänet ja maksaa hänelle palkan. Kun joku istuttaa viinitarhan, hän luonnollisesti saa myös nauttia niiden hedelmiä. Paimen saa elantonsa lampaista, joita hän paimentaa. Inhimillisetkin perustelut riittäisivät osoittamaan sen, että Paavalilla ja Barnabaalla oli oikeus saada elanto työstään evankeliumin julistajina. Inhimillisten perustelujen lisäksi Paavali osoittaa Raamatun sanalla, että sanan julistajilla on oikeus saada palkkansa työstään (8-11). Jumala huolehti jopa härästä ja määräsi, ettei sen suuta saa sitoa puidessa, vaan sen tulee antaa syödä viljaa. Jumala ei huolehdi näin vain härästä vaan myös meistä. Työntekijän (olipa hän kyntäjä tai puimamies) tulee tehdä työtä oman osuutensa saamisen toivossa. Paavali ja Barnabas ovat samanlaisessa työssä kuin kyntäjä ja puimamies. He ovat kylväneet hengellistä kylvöä. Heidän kylvötyönsä oikeuttaa heidät palkkaan siinä missä aineellisen siemen kylväjäkin on oikeutettu palkkaan. Paavalilla ja Barnaballa olisi Korinton seurakunnan perustajina suurempi oikeus palkkaan kuin muilla seurakunnassa työskentelevillä, joille seurakunta ilmeisesti antoi palkkaa työstä (12). Paavali ei ollut jättänyt palkkaa ottamatta, siksi, että hänellä ei olisi siihen oikeutta, vaan siksi ettei olisi esteenä Kristuksen evankeliumille (12). Korinttolaiset tiesivät hyvin, että papit ja leeviläiset, jotka työskentelivät temppelissä saivat elantonsa temppelistä (13-14). Siten Vanha testamenttikin osoittaa, että seurakuntatyössä olevalle kuuluu palkka työstään. Jeesus oli opettanut asiasta samoin (Luuk 10:7, Matt 10:10)

14 14 Ettei kukaan ymmärtäisi väärin sitä miksi hän kirjoittaa, Paavali korostaa, että hän ei missään tapauksessa kirjoita näin saadakseen palkkaa (15-18). Hän on kirjoittanut asiasta osoittaakseen korinttolaisille, että hänellä on oikeus saada palkka. Hän on vapaa vastaanottamaan palkkaa, mutta hän on itse kieltäytynyt siitä oikeudesta evankeliumin tähden. Paavali ei voi kerskata siitä, että hän julistaa evankeliumia. Hänen on pakko tehdä niin: Jeesus oli ottanut hänet omakseen ja antanut hänelle tehtävän julistaa evankeliumia. Mutta siitä hän voi kerskata, että hän ei käytä oikeuttaan ottaa palkkaa työstään (18). Samalla tavalla kuin Paavali ei ole käyttänyt oikeuttaan ottaa palkkaa työstään hän on myös jättänyt käyttämättä oikeuttaan vapauteen. 9:19-23: Paavali oli ollut valmis luopumaan vapaudestaan, ruvennut orjaksi, voittaakseen Kristukselle mahdollisimman monia. Vaikka Paavali Kristuksessa on vapaa laista, hän on vapaaehtoisesti noudattanut lakia, jotta voittaisi juutalaiset Kristukselle. Katso esim. Apt 16:1-3, 21: Pakanoiden keskuudessa Paavali ei toiminut juutalaisten säädösten mukaan, vaan ikään kuin olisi ollut niistä täysin riippumaton (21). Ettei syntyisi väärinkäsitystä Paavali lisää, että hän kyllä elää Kristuksen lain mukaan -ei laittomasti. 9:22-23: Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen. Edellisessä luvussa Paavali oli jo kuvannut miten hän haluaa auttaa heikkoa veljeä, ettei tämä lankeaisi ja siksi jättää käyttämättä vapauttaan, jos se on veljelle iankaikkiseksi parhaaksi. Evankeliumin tähden Paavali oli valmis uhraamaan oman vapautensa ja etuoikeutensa. Hän ajatteli myös omaa pelastustaan ja halusi elää niin kuin evankeliumista osallisen tuli elää. 9:24-27 Korinton kaupungin lähellä pidettiin Kreikan kuuluisat urheilukilpailut, joista tuli olympialaisten esikuva. Jos ihmiset alistuvat itsekuriin voittaakseen katoavan seppeleen, eikö kristittyjen tulisi harjoittaa itsekuria kun heillä oli paljon arvokkaampi päämäärä. Paavali ei käyttänyt voimiaan turhaan (26). Hän teki kaikkensa saavuttaakseen päämäärän, johon muitakin oli kutsumassa. Tuon päämäärän tähden hän kieltäytyi niin paljosta. Luku 10 Luvussa 10 Paavali käsittelee tarkemmin kysymystä epäjumalan temppelien uhriaterioihin osallistumisesta -epäjumalien palveluun osallistumista. 10:1-2: Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. 2. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Korinttolaiset kuuluivat Jumalan kansaan, joten vaikka heistä monet olivat pakanakristittyjä, erämaavaelluksen Jumalan kansa oli heidän isiään. Jumala vapautti israelilaiset orjuudesta. Hän itse johdatti heitä pilvipatsaassa ja tulipatsaassa (2 Moos 13:21-22). Veden kautta hän pelasti israelilaiset (2 Moos 14:21-31). Samalla tavoin korinttolaiset olivat saaneet kasteen Kristuksen seuraajiksi ja Jumala itse johdatti heitä Pyhän Henkensä kautta. 10:3-6 14

15 Isät söivät erämaassa mannaa ja joivat Jumalan kalliosta antamaa vettä, mutta heidän ruokansa ei ollut vain aineellista, vaan Kristus itse kulki heidän kanssaan. Israelilaiset näkivät ja kokivat Jumalan valtavat pelastusteot. He saivat nauttia hengellistä ruokaa ja juomaa, mutta siitä huolimatta useimmat heistä eivät päässeet perille luvattuun maahan. Nuo isät ovat varoittava esimerkki meille, että emme himoitsisi pahaa, kuten he tekivät. He himoitsivat asioita, joihin olivat tottuneet Egyptissä ja jotka sitten vetivät heidät pois Jumalan yhteydestä. 10:7-14 Seuraavaksi Paavali luettelee erämaavaelluksen ajan tapahtumia, joiden johdosta niin monet jäivät matkalle. Hän tuo ensin esiin kaksi tapahtumaa, jossa nimenomaan epäjumalanpalvelus johti israelilaiset pois Jumalan yhteydestä. Israelilaiset tekivät itselleen epäjumalan Egyptin mallin mukaan ja viettivät hillitöntä juhlaa (2 Moos 32:1-6, 26-28, 33-35). Epäjumalanpalvelukseen liittyi yleensä haureus, kuten Korintonkin epäjumalien temppeleissä. Toisessa Paavalin mainitsemassa tilanteessa Israelin miehet luopuivat Herrasta moabilaisten naisten tähden. He osallistuivat moabilaisten jumalien uhrijuhliin ja kumarsivat näitä jumalia (4 Moos 25:1-3). Vielä Paavali mainitsee tilanteen, jossa israelilaiset kaipasivat takaisin Egyptiin ja sen elämän napisivat Herraa vastaan ja monet kuolivat käärmeenpuremiin (4 Moos 21:4-9). Korinttilaiset halusivat samoin palata takaisin pakanallisiin tapoihin. Älkää liioin nurisko niin kuin jotkut heistä; he saivat surmansa kuolemanenkelin kädestä (10). Tällaisista tapauksista kerrotaan mm. 4 Moos 14: israelilaiset pelkäsivät luvatun maan asukkaiden voimakkuutta ja valittivat sitä miksi Jumala johdatti heidät pois Egyptistä kuolemaan ja 4 Moos 16: Koorahin ja hänen väkensä kapina. Nuo kaikki tapahtumat on kirjoitettu varoitukseksi ja ojennukseksi meille (11). Meidän ei pidä olla liian varmoja omasta kestävyydestämme ja antautua kiusauksiin ja vaaroihin. Kaikki me joudumme kiusauksiin (13). Korinttolaisetkin elivät monien kiusausten keskellä, mutta niissä he saivat luottaa Jumalaan. Jumala auttaa meitä koetuksissa kun turvaamme häneen. Jos ehdoin tahdoin hankkiudumme vaarallisiin, langettaviin tilanteisiin, meille voi käydä kuten israelilaisille erämaassa. Siksi Paavali varoittaa: ARakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta (11).@ Katso Jaak 1: :14-22 Paavali on puhunut paljon epäjumalien palvelemisen vaarallisuudesta. Nyt hän tuo vielä uuden esimerkin, mikä osoittaa sen että kristitty ei voi osallistua sekä Jumalan että epäjumalien palvelemiseen. Ehtoollisessa tulemme osalliseksi Kristuksen ruumiiseen ja vereen, Jeesuksen ristinkuolemaan. Kaikki jotka murtavat tuosta samasta leivästä ovat yksi ruumis - Kristuksen ruumis. Vanhan testamentin aikaan papit olivat osallisia alttarista, Jumalasta, uhrien kautta. Samalla tavoin epäjumalan alttarista osalliseksi tuleminen vetää yhteyteen epäjumalien kanssa. Vaikka epäjumalia ei todellisuudessa ole (8:4-6), pahat henget johtavat ihmiset kääntymään pois elävästä Jumalasta ja palvelemaan epäjumalia. Epäjumalien palvelu on yhteydessä pahoihin henkiin, riivaajiin. Osallistumalla uhriaterioihin, epäjumalan palvelukseen, kristityt joutuvat yhteyteen pahojen henkien kanssa. Sellainen tilanne on täysin luonnoton: olla samanaikaisesti osallisina Herrasta ja riivaajista. Tuollaista uskallamme tehdä vain jos kuvittelemme olevamme Jumalaa vahvempia. Miksi vihastuttaisimme Jumalaa, joka on pelastanut meidät yhteyteensä. 10:23-33 Tähän asti Paavali on puhunut epäjumalan temppelien uhriaterioihin osallistumisesta -epäjumalien palvelemisesta. Ettei syntyisi väärinkäsitystä, hän vielä palaa kysymykseen epäjumalille uhratun lihan syömisestä. 15

16 16 Kristityllä on täysi vapaus syödä kaikkea mitä lihakaupassa on tarjolla. Maa ja kaikki mitä siinä on, on Jumalan(26). Näin ollen minun ei tarvitse pelätä, että jokin ruoka sinänsä johtaisi minut pois Jumalan yhteydestä. Mutta kristityn tulee tehdä kaikki Jumalan kunniaksi (31). Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta (24). Kun menemme kylään, voimme vapaasti syödä kaikkea mitä on tarjolla, mutta jos joku sanoo meille "Tämä on uhrilihaa", meidän on jätettävä se syömättä tuon toisen tähden, että hän ei joudu lankeemukseen palvella epäjumalia. Kaiken toimintamme motiivina tulisi olla se, että monet pelastuisivat (32-33). 11:1: Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta. (jatkoa jakeille 32-33) Tämä jae kuuluu luvun 10 kokonaisuuteen. Useissa käännöksissä se onkin sijoitettu tähän. Luku 11 11:2-16 Pään peittäminen Yksi kaikkein eniten huomiota herättäneistä asioista alkuseurakunnassa oli varmasti naisen elämässä tapahtunut suunnaton muutos. Kreikkalaisessa filosofiassa pohdittiin onko naisella sielua. Juutalaisuudessa ei voitu ajatellakaan, että naista olisi opetettu samalla tavalla kuin miestä (Jeesus teki tässä kohden jotain ennenkuulumatonta). Naista ei laskettu niiden kymmenen joukkoon, joka oli alaraja synagogan jumalanpalveluksen viettoon. Kristillisessä seurakunnassa naiset sitä vastoin osallistuivat sekä rukoukseen että profetoimiseen (11:5). Naiset myös toimivat eri tavoin seurakunnan työssä (Room 16:1-2,3,6,12). Nyt Korinton seurakunnassa jotkut naiset olivat yrittäneet soveltaa väärin kristityn vapauden periaatetta tuomalla seurakuntaan tavan rukoilla ja profetoida pää peittämättömänä. Jos juutalainen nainen kulki tukka hajallaan julkisella paikalla, sitä pidettiin niin häpeällisenä, että hänen miehensä saattoi ottaa sen tähden eron. Vain yleiset naiset kulkivat pää verhoamattomana. Myös kreikkalaiset naiset, lukuun ottamatta temppelin papittaria, pitivät huntua julkisella paikalla liikkuessaan. Kun jotkut Korinton seurakunnan naiset esiintyivät tukka sitomattomana tai peittämättömänä he häpäisivät miehensä -toimivat kuin prostituoidut. Heidän toimintansa oli yhtä häpeällistä kuin jos he olisivat ajaneet päänsä paljaaksi. Näin tehtiin joskus rangaistukseksi jostakin rikoksesta tai surun merkiksi. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa (exusia = voima, oikeus, arvovalta) merkkiä enkeleiden takia (10). Enkelitkin ovat läsnä kristillisessä seurakunnassa. Seurakunnan tulee vaeltaa pyhyydessä -oikein. Väärien johtopäätösten välttämiseksi Paavali huomauttaa, että luomisjärjestyksestä johtuva miehen ja naisen ero, joka vaikuttaa heidän pukeutumiseensa, ei tietenkään vaikuta heidän jumalasuhteeseensa ja uskonnolliseen asemaansa (11-12). Mies ja nainen ovat samassa asemassa Jumalan edessä. Molemmat ovat riippuvaisia toisistaan ja Jumalasta. Nainen luotiin miehestä, mutta mies syntyy naisesta. Toista ei ole ilman toista. Paavali toivoo, että korinttolaiset itse päättelisivät mikä on sopivaa ja mikä ei. Muissa seurakunnissa eivät naiset olleet ottaneet käytäntöä esiintyä pää peittämättömänä, joten korinttolaistenkaan ei tässä pitäisi väittää vastaan, vaan toimia niin kuin muissakin seurakunnissa (13-16). Kephale (pää) [Manfred T Brauch, Suorat Sanat, Paavalin opetuksen vaikeita kohtia, 1989, Perussanoma Oy s.128-] 1 Kor 11:3: Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen (kephale) pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. Miten Paavalin kirjeiden vastaanottajat käsittivät tuon sanan kephale, joka on meillä käännetty sanalla pää? Perusteellisin kreikan sanakirja, joka kattaa Kreikan kirjallisuuden noin vuodesta 900 ekr. vuoteen 600 jkr., luettelee useita kuvaannollisia merkityksiä sanalle kephale, mutta niiden joukossa ei ole ainoatakaan määritelmää, joka viittaisi siihen, että sanalla 16

17 olisi jokapäiväisessä kreikan kielessä merkitys Aarvoltaan Ajonkin tai Vasta sanakirjan vuonna 1879 ilmestyneessä kahdeksannessa uudistetussa laitoksessa merkitysten luettelon viimeisenä kohtana on Aihmisistä, Tämän määritelmän tueksi tai havainnollistamiseksi ei kuitenkaan esitetä yhtään lainausta kirjallisuudesta. Tämän vuoksi määritelmää ei todistusaineiston puutteessa ole otettu mukaan myöhempiin painoksiin. Sanalle kephale oli jokapäiväisessä kreikan kielessä kuitenkin mm. merkitykset ASanaa kephale ei käytetä myöskään muualla Uudessa testamentissa viittaamaan valtaa käyttävään henkilöön. Sitä ei myöskään käytetä kohdissa, joissa puhutaan perhekunnan päästä, (esim. Matt 10:25; 13:52; Luuk 13:25; 14:21). Paavalin käyttämän sanan pää taustalla oleva merkitys on siis joko tai Kristus on miehen elämän lähde (kaikki on luotu Kristuksessa). Mies on naisen elämän lähde (nainen luotiin miehen kylkiluusta). Sen, että lähde on tässä oikea käännös vahvistaa Paavalin puhe miehen ja naisen elämän alkuperästä, hänen vedotessaan luomiskertomukseen. Jumala on kaiken elämän lähde. Tämän vuoksi Kristuksen elämän lähde on Jumala. Oikea käännös olisi siis ilmeisesti tällainen:ateidän tulee tietää, että Kristus on miehen elämän lähde, mies on naisen elämän lähde; ja Jumala on Kristuksen elämän 17 Herran aterian oikea vietto 11:17-22 Paavali oli kuullut hajaannuksista seurakunnan kokouksissa. Hän toteaa, että tuollaisissa tilanteissa tulee esiin ketkä ovat luotettavia, ketkä todella seuraavat Jeesusta: toimivat niin kuin hän on opettanut. Seurakunnan rakkausaterian ja ehtoollisen vieton tarkoitus oli hengellinen rakentuminen, keskinäisen yhteyden syventyminen, mutta Korintossa nuo kokoontumiset olivat seurakuntalaisille enemmän vahingoksi kuin hyödyksi. Kokoontumisissa näkyi voimakkaana puoluehenki, joka johtui sosiaalisista eroista. Ehkä myös aiemmin mainitut riitakysymykset(1:11-12) olivat vaikuttamassa siihen, että kaikkia ei otettu samalla tavalla mukaan. Varakkaammat seurakuntalaiset toivat ruokaa yhteisiin aterioihin, mutta he eivät jakaneet niitä kaikille. Näin he häpäisivät niitä veljiä ja sisaria, joilla ei ollut ruokaa. Köyhät joutuivat katselemaan kun rikkaat mässäilivät. Paavali toteaa, että sellainen kokoontuminen ei ole oikeaa Herran aterian viettämistä. Tuollainen ateriointi oli kaikkea muuta kuin Jeesuksen mielen mukaista yhteyttä. 11:23-34 Paavali oli opettanut Korinton seurakunnalle ehtoollisen merkityksen, joten heidän piti tietää, miksi he viettivät ehtoollista. Ehtoollisen asetussanat eivät olleet Paavalin ajatuksia vaan Jeesus itse oli antanut ne tiedoksi. Ehtoollisessa vastaanotamme Jeesuksen ruumiin ja veren. Tulemme osallisiksi Jeesuksen ristinkuolemasta. Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen syntimme. Ehtoollisessa tulemme osallisiksi tuosta sovituksesta. Ehtoollinen muistuttaa meitä siitä mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Ehtoollinen muistuttaa, että pelastuksemme on hänen kuolemassaan - ja vain siinä. Kun nautimme ehtoollista, julistamme Jeesuksen kuolemaa (sitä, että hänen kuolemassaan on pelastuksemme) siihen asti kunnes Jeesus tulee takaisin. Korinttolaisten itsekäs, puoluehenkinen käyttäytyminen oli jokaisessa tilanteessa syntiä, mutta tuollainen toiminta Herran aterian yhteydessä oli aivan erityisellä tavalla Jeesuksen sovintotyön halveksimista. Se joka osallistui ehtoolliseen niin väärällä mielellä, nautti ehtoollisen tuomiokseen - ei siunaukseksi : Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois. 31. Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi. 32. Rangaistessaan Herra kuitenkin 17

18 18 kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi. Kirjeessä tessalonikalaisille, Paavali lohduttaa kristittyjä kuolemantapausten johdosta (1 Tess 4:13-). Tässä hän toteaa, että korinttolaisten elämäntavan johdosta, Jumala on sallinut heidän keskuuteensa paljon heikkoutta, sairautta, kuolemantapauksia. Mutta hän korostaa, että Herran kuritus on meille hyödyksi, koska se tähtää siihen, että pelastuisimme iankaikkisesta tuomiosta. Luku 12 Luvuissa Paavali alkaa käsittelee kysymystä hengellisistä lahjoista ja niiden käytöstä seurakunnassa. 1 Kor 12: 2-3 Kun korinttolaiset olivat vielä pakanoita paha henki toimi eri tavoin ja veti heitä epäjumalien luo. Mutta nyt kun he ovat kristittyjä, Pyhä Henki asuu heissä. Yksi selvä merkki Pyhän Hengen toiminnasta on se, että hän meissä korottaa Jeesusta Herrana (Jahvena; Jumalana). Jos Pyhä Henki asuu meissä, emme voi kirota Jeesusta vaan ylistämme häntä Herrana (Kyrios = Jahve). Tarkoittaako Paavali sitä, että jos joku sanoo AJeesus on herra@, se on tae siitä, että hän on todellinen kristitty? Vertaa Matt 7:21-23: ei edes Jeesuksen nimessä tehdyt voimateot, profetoiminen tai pahojen henkien karkottaminen ole vielä tae siitä että ihminen on Jeesuksen oma. Jeesuksen oman tunnusmerkki on se että hän elää Jumalan tahdon mukaan. Se mitä Jumala tahtoo meidän tekevän, on selkeästi ilmaistu hänen sanassaan. 1 Kor 12:1-11: Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista (pneumatika). 2. Muistattehan, kuinka ollessanne vielä pakanoita vastustamaton voima ajoi teitä mykkien epäjumalien luo. 3. Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta. 4. Armolahjoja (karisma) on monenlaisia, mutta Henki on sama. 5. Myös palvelutehtäviä (diakonioi) on monenlaisia, mutta Herra on sama. 6. Jumalan voiman vaikutuksia (energemata)on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. 7. Hän antaa Hengen ilmetä (fanerosis ton pneumaton) itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. 8. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, 9. toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, 10. joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. 11. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. Pyhän Hengen antamista lahjoista käytetään seuraavia ilmaisuja: Pneumatika: hengelliset (1 Kor 12:1) Pneumata: henget (1 Kor 14:12) Kharisma: Kharis = armo; ma = pääte, joka ilmaisee toiminnan tulosta. Kharisma (1 Kor 12:4) on siis armon toiminnan tulos tai seuraus, armosta saadut lahjat. Diakoniai: palvelu, palvelutehtävät (1 Kor 12:5) Energmata: voimavaikutukset (1 Kor 12:6). Sana ilmaisee ennen muuta sitä, että Pyhän Hengen antamat lahjat, ovat lähtöisin Jumalan voimasta. Fanerosis: ilmoitus (fanero: tehdä tunnetuksi, tuoda julki), Hengen ilmoitus (1Kor 12:7: Hän antaa Hengen ilmetä (fanerosis ton pneumaton) itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi). 18

19 Kolmiyhteinen Jumala antaa meille näitä lahjoja: 1 Kor 12:4-6: Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. 5. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 6. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Koska armolahjat ja palvelutehtävät ovat kaikki Jumalan Hengen antamia lahjoja nuo tehtävät ja lahjat eivät, oikein käytettynä, erota vaan ne yhdistävät ja rakentavat seurakuntaa. Korintossa armolahjojen käyttö toi ristiriitoja seurakuntaan, koska niitä käytettiin väärin. Armolahjojen väärinkäyttö ei kuitenkaan saa johtaa armolahjojen väheksyntään. Paavali kehottaa meitä tavoittelemaan kaikkein arvokkaimpia armolahjoja (1 Kor 12:31). Emme voi itse valita mitä armolahjoja saamme, vaan Pyhä Henki jakaa kullekin niin kuin tahtoo: Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. (1 Kor 12:11). Armolahjat ovat lahjoja palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Ef 4:11-16: 12. varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. 1 Kor 12:7: Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. 1 Kor 12:12-31: Paavali vertaa seurakuntaa ruumiiseen. Kaikki ne, joissa Pyhä Henki asuu muodostavat Kristuksen ruumiin. Olimmepa minkä ulkoisen seurakunnan jäseniä tahansa olemme saman ruumiin jäseniä. Korinton kristityt kokoontuivat eri kodeissa, mutta kaikki he yhdessä muodostivat Kristuksen ruumiin. Samalla tavalla kuin ruumiissamme on erilaisia jäseniä ja kullakin jäsenillä omat tehtävänsä, samalla tavalla Kristus-ruumiissa on erilaisia jäseniä ja kullakin jäsenellä on oma tehtävänsä. Kuten emme oman ruumiin osilta voi pitää yhtään ruumiimme jäsentä tarpeettomana, emme myöskään voi sanoa kenestäkään Kristuksen ruumiin jäsenestä, että hän on tarpeeton tai hän ei kuulu ruumiiseen. Jos ruumiissamme joku jäsen on sairas, se tuntuu koko ruumiissa. Näin on myös seurakunnassa. Kun seurakunnan yhteys on oikeaa rakkauden yhteyttä, kaikki jäsenet kärsivät kun yksi jäsen kärsii ja kaikki jäsenet iloitsevat kun yksi jäsen saa kunniaa. Kaikki jäsenet pyrkivät siihen, että koko ruumis voi hyvin. Seurakunnassa on erilaisia palvelutehtäviä ja erilaisia armolahjoja, mutta me kaikki olemme saman Kristus ruumiin jäseniä. Kaikki palvelutehtävät ja armolahjat on annettu koko ruumista varten. Seurakunnassa ei ole ketään, joka ei tarvitsisi toisia jäseniä. 19 Hengen antamat palvelutehtävät ja armolahjat 1 Kor 12:4-11, Armolahjat: kyky jakaa viisautta, kyky jakaa tietoa, uskon voima, parantamisen lahja, voima tehdä ihmeitä, profetoimisen lahja, kyky erottaa henget, kielilläpuhumisen lahja, kyky tulkita kielilläpuhumista, kyky auttaa muita, kyky toimia johtajana Room 12:1-11 Armolahjat: profetoiminen, palvelutehtävä, opetustehtävä, rohkaisemisen lahja, omasta antaminen, johtaminen, köyhien auttaminen. Ef 4:1-16 Armolahjoja: apostolit, profeetat, evankeliumin julistajat, paimenet, opettajat Armolahjat ja luonnonlahjat Armolahjat ja palvelulahjat eivät ole sama asia kuin luonnonlahjat. Joku meistä voi olla taitava tekemään esineitä. Joku on hyvä laulamaan. Joku osaa organisoida asioita. Nämäkin ovat Jumalan 19

20 lahjoja, jotka olemme saaneet Jumalan armosta. Kun Pyhä Henki saa ohjata meitä, käytämme kaikkia Jumalalta saamiamme lahjoja Jumalan kunniaksi. Monesti Pyhä Henki antaa armolahjoja, jotka tukevat luonnonlahjojamme: Hyvä organisaattori voi saada johtamisen armolahjan. Kätevä ihminen voi saada palvelemisen armolahjan. Mutta armolahja voi olla myös jotain sellaista johon luonnonlahjamme ei mitenkään viittaa. Armolahjat eivät ole palkkioita ahkeruudestamme, hyvästä vaelluksestamme. Ne ovat lahjoja joita Pyhä Henki antaa niin kuin tahtoo! Juuri kristityksi tullut ja monta vuotta kristittynä vaeltanut voivat aivan samalla lailla saada näitä lahjoja. 20 Armolahjat Jeesus oli syntynyt Pyhästä Hengestä. Ihmisenä täällä ollessaan Jeesus käytti kaikkia näitä Pyhän Hengen lahjoja sataprosenttisesti. Hän on esikuva kaikkien lahjojen käytössä. Apostoli Kreikan sana apostolos on suomeksi käännettynä lähetetty, lähetti, lähettiläs. Sana tulee verbistä apostello = lähettää, lähettää menemään. Kun me puhumme apostoleista, ajattelemme yleensä niitä kahtatoista ja Paavalia, jotka Jeesus valitsi aivan erityiseen lähetystehtävään ensimmäisten kristillisten seurakuntien perustajina. Mutta Uudessa testamentissa kerrotaan myös muista apostoleista; lähetystyöntekijöistä: Apt 14:14; 1 Kor 16:5; 1 Tess 2:6-7; Room 16:7; Fil 2:25: Nyt minun kuitenkin täytyy lähettää teidän luoksenne veljemme Epafroditos, työ- ja taistelutoverini. Hän on myös teidän lähettinne (apostolon), joka tuli palvelemaan minua ollessani avun tarpeessa. Toisessa Korinttolaiskirjeessä Paavali puhuu myös vääristä apostoleista, jotka eivät julista oikein evankeliumia (2 Kor 11:4-5; 12-13). Uusi testamentti puhuu siis paitsi noista kahdestatoista erityiseen, ainutlaatuiseen, tehtävään asetetusta apostolista, myös muista apostoleista, lähetetyistä, läheteistä, lähetystyöntekijöistä. 1 Kor 12:27-28: Jumala on jotkut seurakunnan jäsenet asettanut lähetin tehtävään. Mutta lähetystyö, evankeliumin julistaminen kaikille luoduille, on koko seurakunnalle annettu tehtävä. Jeesus apostolina, lähetettynä: Joh 20:21-23: Niin kuin Isä oli lähettänyt Jeesuksen suorittamaan pelastustyön niin Jeesus lähettää omansa maailmaan julistamaan pelastusta. Opettaja Jeesus opettajana: Matt 7:28-29: Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. 29. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. Joh 3:1-2: Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." Opettamisen armolahja: Opettamisen armolahja mainitaan kaikissa kolmessa armolahjaluettelossa. Opettamisen armolahja on kyky välittää Raamatun opetuksia selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa. Opettamisen armolahjassa yhdistyy käsittääkseni usein sekä luonnon lahja että armolahja. Opettajan on tärkeä käyttää paljon aikaa Raamatun lukemiseen ja tutkimiseen, että hän voisi selkeästi tuoda esiin sekä pelastushistorian laajat näköalat että selittää yksittäisiä tekstejä Raamatun avulla. Opettajan tehtävä on myös tunnistaa Raamatun perusteella harhaopit ja varottaa niistä. Jeesus sisältää opettamisen tärkeyden jo lähetyskäskyyn (Matt 28:18-20). 20