Valon ja värien juhlaa

Transkriptio

1 Kyrkan och vi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä 3/ Valon ja värien juhlaa 9 11 Pääsiäisen sanoma on kätketty moninaisiin perinteisiin. Jaakko Heinimäki ei kaipaa pikkupääsi- 8 äistä. Lestadiolaiset armonmeren 6 7 aallokossa. 4 Möt Åbo svenskas nya präst och ungdomsarbetsledare.

2 2 3 Mihin ja mistä ihminen uskoo Ihminen tuppaa olemaan sellainen olento, että se näkee asiat ikään kuin omasta näkökulmastaan. Tai oikeastaan täysin omasta näkökulmastaan. Maailmaa voi katsella monesta eri vinkkelistä, muiden ajatusmalleihin, näkökulmiin ja tottumuksiin samaistuen, mutta lopulta niidenkin läpi ihminen näkee kaiken vain omasta näkökulmastaan. Ihmiselle voi kestää kauan hahmottaa tietoisesti, että omien lähtökohtiensa, kasvatuksensa, tapojensa ja kaikkien yksittäisen ihmiselämän sisältämien loputtomien osatekijöiden summan muodostama tapa katsoa maailmaa, muita ihmisiä, omaa itseään ja kristittyjen kohdalla myös tapa uskoa ja käyttäytyä sen mukaisesti, on vain yksi miljardeista näkökulmista. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettei universaalia totuutta olisi. Me ihmiset ateistit, kristityt, muslimit, miehet, naiset, hipit, papit, hippipapit jne. näemme sen vain omalla tavallamme useimmat tämän tapansa ehdottomasta oikeellisuudesta vakuuttuen. Jo yksistään kristittyjen joukossa pienissä muka-yhteneväisissä ryhmissäkin on hajaannus suuri, vaikka ulospäin muulta näyttäisi. Raamattu on sanassaan selkeä, mutta me kristityt olemme käyttäneet sitä aikojen saatossa hyväksemme omiin tarkoitusperiimme. Iän ja elämänviisauden karttuessa moni kristitty on saattanut huomata uskoneensa armon evankeliumin sijasta seurakuntansa johtajaan, oman porukkansa sisäiseen toimintakulttuuriin, omiin vanhempiinsa, tekoihin tai tapoihin, sääntöihin, kirkkohistoriaan, pyhimyksiin, etiikkaan, moraaliin, auktoriteetteihin, herätysliikesukuihin ja mitä ihmeellisimpiin hengellisiin uniriepuihin ja turvakaukaloihin. Näin uskaltaa hyvillä mielin väittää myös vasta kolmekymppinen maallikko, joka on Maailmaa voi katsella monesta eri vinkkelistä." elämänkokemuksessaan keskenkasvuinen ja joka ei ole opiskellut päivääkään teologiaa. Me ihmiset tuppaamme joskus olemaan kuin ravihevosia, jotka eivät näe totuutta sitä ympäröivän aitauksen reunojen peittäessä näkymän. Ei, vaikka olemme silmälappuinemme sen aitauksen sisäpuolella. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole viitata erikseen mihinkään kirkkokuntaan, herätysliikkeeseen, ryhmään tai porukkaan. Epäjumalien olomuoto kun ei katso kokoluokkaa, viitekehystä, elollista tai elotonta. Tässä lehdessä kerrotaan kuitenkin erään vapaustaistelijan tarina yhtenä esimerkkinä siitä, että mekkaloitsijoita tarvitaan, jotta vääristymät suoristuisivat ja heikoimmat saisivat turvan. Runebergiläisesti ihanteellistettu sotasankaruus sammui samoihin aikoihin kuin tätini Vänrikkejä luki. Sitä vastoin talvisota nosti näkyviin arvojen merkityksen arkisessa elämässä niiden sankarilliseen puolustamiseen saakka. Tuolloin iskusanoina olivat koti, uskonto ja isänmaa. Nyt voisimme puhua vaikka turvatusta kasvuympäristöstä, kattavista ihmisoikeuksista ja oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Ilman talvisotaa luultavasti vasta opettelisimme. Turun piispa Kaarlo Kalliala, kolumnissaan Turun Sanomissa Laillisuuden ja kohtuullisuuden erottaminen edellyttää viisautta. Tämä viisaus on erityisen tärkeää niille, joilla on valtaa. Yhtä tärkeää työntekijälle on pystyä tunnistamaan itsessään kateuden tunne. Suurempi palkka suuremmasta vastuusta ei ole epäoikeudenmukaista, vaan tiettyyn rajaan asti se on pelkästään kohtuullista. Päätoimittaja Mari Teinilä, Kotimaa 11/2012 Elämä on Jumalan antama lahja. Koko elämä on tarkoitettu jaettavaksi. En mieti, mitä tapahtuu, kun se kerran päättyy. Ei se ole minun murheeni. Se on Jumalan murhe! Sairaalapappi Eija Mäkinen, Suola 1/2012 Tässä on opittu ymmärtämään koko elämän keskeneräisyys. Talon remontti on elämän vertauskuva, metafora. Tässä yhdistyy kaikki, sekä työ että elämä. Taloaan remontoinut Risto Ranta, Kotiliesi 6/2012 Pääsiäismunilla on pitkä historia. Aiju von Schöneman kertoo lehden keskiaukeamalla mitä yhteistä on Konstantinopolin patriarkalla ja kaupoissa pääsiäisen alla myytävillä suklaamunilla. Kuva Jussi Vierimaa SATTUVAT SANAT KANNEN KUVAT KUUKAUDEN SANA Paluu Öljymäelle Viime viikkoina on noussut esiin pienellä jännityksellä kysymys öljyn saatavuudesta ja riittävyydestä maailmassamme. Teollistuneet ja teollistumassa olevat maat tarvitsevat tuota mustaa kultaa jokapäiväisen elämän sujuvuuden turvaamiseen. Ajautuvatko EU ja USA kiistaan Iranin ja sen johdon kanssa? Miten käy kansainvälisen vapaan merenkulun ja autoilijoiden bensan hinnan? Korvaavien energialähteiden löytämiseksi tehdään toki paljon työtä, mutta taival tuntuu monesti mutkikkaalta ja pitkältä. Ehkä 2030-luvulla tilanne on jo toinen? Jerusalemin läheisen Öljymäen rinteet eivät ole olleet öljynporauslaitteiden aluetta. Vapahtajallemme ja hänen lähipiirilleen tuon mäen oliivipuut tai öljypuut olivat tuttuja ja niiden tuotteet tarpeellisia arjen elämälle. Amerikkalaisen astronautin sanat kuun pinnalla pieni askel ihmiselle, suuri maailmalle ovat jääneet pysyvästi historian lehdille. Samoin ne ikävät ja raskaat hetket, jolloin kolmannessa valtakunnassa tai Stalinin vainoissa vangittu ylitti keskitys- tai työleirin rajan. Sitä kuvattiin monesti elämän ja kuoleman rajaksi. Rajaksi josta ei ollut enää paluuta entiseen. Tuollaisen askeleen Vapahtajamme otti ylittäessään kiirastorstain iltana Kidroninpuron ja astuessaan Öljymäelle. Siinä oli Jeesuksen elämän yksi keskeinen rajapyykki. Rajan ylitys merkitsi lopullista astumista kärsimyksen tielle. Takana oli pääsiäisateria lähimpien opetuslasten kanssa jäähyväisateria ennen tuskaisia tunteja ja hetkiä. Tuo askel oli raskas, vaikka lähipiiri piti sitä varmaan hyvin tavanomaisena siirtymisenä tuttuun ja turvalliseen puutarhaan, vähän kuin me olisimme astuneet joko Kupittaan puistoon tai Ruissalon kansanpuistoon. Jeesuksella oli edessään tie, josta hän ei oikaissut mihinkään. Ehkä mieleen hiipi kuitenkin kysymys, olisiko oikopolkua olemassa vai pitääkö tämä tie kulkea loppuun asti kaikkine rasteineen vuosikerta Julkaisija Utgivare Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet. Ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Seuraava Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Toimitusneuvosto Anni Itähaarla, Pasi Ahola, Harri Raitis, Ann-Mari Rannikko, Uolevi Salonen, Aiju von Schöneman, Siv Skogman Päätoimittaja Paula Heino, paula.heino@evl.fi Toimitussihteeri Mervi Sipilä-Koski, mervi.sipila-koski@evl.fi Toimittajat Juho Niemelä, Minna Vesanto Seurakuntien ilmoitukset Pirjo Seppälä, pirjo.seppala@evl.fi Taitto ja kuvankäsittely Erkki Kiiski ja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Ilmoitusmarkkinointi Jaana Mehtälä, puh , , jaana.mehtala@kotimaa.fi Jakelu Itella oyj Jakeluhuomautukset puh M e r v i S i p i l ä - K o s k i Toimitus Tiedotustoimisto, Eerikinkatu 3 PL 922, Turku puhelin (02) turku.tiedotus@evl.fi ALUKSI Kaikissa ihmisissä ja meidän kristittyjen kaikissa porukoissa, lohkoissa ja lahkoissa on sekä hyvää että huonoa mehän olemme ihmisiä. Ihmisten joukossa harva on profeetta omalla maallaan. Juho Niemelä Ahdistuksen ja tuskan keskellä mekin kyselemme, milloin tämä päättyy vai päättyykö koskaan? Jeesus jätti taakseen vaihtoehdot, luopui omasta tahdostaan ja tiestään ja kulki lopulta loppuun ristin tien meidän edestämme. Tämä päätös piti Getsemanen yössä. Hän jättäytyi kokonaan Isän tahdon varaan ja ihmisten mielivallan alle. Ihmiskunta ojensi Jeesukselle kärsimyksen maljan ja sen hän joi pohjaan asti. Sen tähden me saamme olla osallisia pelastuksen maljasta ja kasteen raikkaasta vedestä. Me saamme olla vapaat ja armahdetut Hänen ansionsa tähden. Öljymäen ja Golgatan kautta kulkee tie pääsiäisen iloon ja riemuun. Tätä iloa ja autuutta meillä ei olisi, jos Jeesus olisi valinnut toisin ja tuo askel Öljymäelle olisi jäänyt ottamatta. Jeesuksen askel oli pieni yhdelle ihmiselle, mutta se avasi meille ja koko ihmiskunnalle taivaan ovet. Tuo astronautti ei varmaankaan enää astu kuun kamaralle, mutta Sanassa on meille selvät lupaukset siitä, että Vapahtajamme palaa kerran tuolle Öljymäelle, mutta sillä kertaa kirkkaudessaan ja kunniassaan. Rauhaisaa ja hyvää pääsiäisaikaa! Ismo Seivästö Mikaelinseurakunnan kappalainen Tuomiokirkon reliikeistä uutta tietoa Osa pyhäinjäännöksistä on 2000 vuotta vanhoja Turun tuomiokirkon reliikeistä on ajoitusten perusteella löytynyt luun palasia, jotka ovat ajanlaskumme alusta eli Kristuksen syntymän ajoilta. Varhaisimmat ovat ajalta 50 e.kr. 80 j.kr., kertoo reliikkitutkimusta johtava Turun yliopiston arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsainen. Suurin osa Tuomiokirkon reliikeistä on keskiaikaisia ja peräisin luvuilta. Mukana on myös reliikkejä, kuten ns. Pyhän Henrikin kallo, joka voitiin jo aiemmassa radiohiiliajoituksessa ajoittaa kristinuskon tuloon Suomessa eli 1100-luvun puolivälin vaiheille. Pyhäinjäännöksiä ei ole modernein tutkimusmenetelmin aiemmin missään tutkittu yhtä laajasti ja monipuolisin metodein. Taavitsaisen johtama tutkimus on levinnyt myös Viroon Piritan luostarin raunioista löydettyihin reliikkeihin. Tutkimus jatkuu vielä vuosia Tuomiokirkon reliikkikokoelmasta on tähän mennessä tehty 88 ajoitusta, mikä on professori Taavitsaisen arvion mukaan vasta noin kolmannes. Tutkimushankkeessa selvitetään paitsi luiden, myös tekstiilien ja muiden materiaalien alkuperä. Kaikkiaan Turun tuomiokirkon katoliselta ajalta olevassa reliikkikokoelmassa on 90 reliikkiä, osa kankaanpaloja, paperia tai luunsiruja. Suurimmat pyhäinjäännökset ovat edellä mainittu kallo, silkkinen kallonsuojus ja ns. Pyhän Birgitan kalotti. Kokoelma oli siirretty tutkimuksia varten 1920-luvulla Kansallismuseoon ja se palautettiin Turun tuomiokirkkoon vuonna Arkeologia käyttää tutkimuksessa uusimpia monitieteisiä menetelmiä. Ihmisen uusiutuvaan luuhun kertyy esimerkiksi merkkejä siitä pohjavedestä, jota ihminen on elämänsä ai- Tammikuun lopussa käyttöön otetusta Yli-Maarian seurakuntatalosta ovat paikkansa löytäneet niin tiistaisin kokoontuva perhekerho kuin myös jumalanpalvelukset, päiväkerho, diakoniavastaanotto ja isä-lapsi-kerho. Toimitila on vastaus alueen asukkaiden kysyntään. Perhekerhon äidit iloitsevat paikasta, jonne voi keskellä päivää tulla lastensa kanssa. Uutuuttaan hohtavan salin reunoilla uudet pöydät ja tuolit odottavat istujia. Alttaritauluna on ikkuna ulos luontoon ja salin etuosassa komeilee musta flyygeli. Seurakuntatalon toisessa siivessä kokoontuvasta kerhosta kuuluu iloinen puheensorina. Juhlasali odottaa vielä vieraitaan. Ruokailutilat salissa on noin sadalle, istumapaikkoja on kaiken kaikkiaan noin 170. Tiloja voi vuorata myös yksityiskäyttöön, vaikka häihin tai rippijuhliin. Kastetilaisuuksiakin täällä on jo pidetty, vahtimestari Helena Mäkinen sanoo. K-kaupan naapurissa sijaitsevassa seurakuntatalossa ulko-ovet aukeavat automaattisesti, portaita ei ole ja vessassakin on tilaa pyörähtää pyörätuolilla. Tämä on täysin esteetön rakennus, hän lisää. Ensikonsertti pääsiäisenä Uuden flyygelin ääntä on kokeilemassa Maarian seurakunnan kanttori. kana juonut. Isotooppiajoituksen on mahdollista selvittää, millaiselta alueelta henkilö on ollut kotoisin. DNA:n selvittäminen hyvin vanhasta tutkimusmateriaalista on sen sijaan mutkikasta. Keskiaikana reliikkejä vaihdettiin luostarista toiseen. Professori Taavitsaisen mukaan niitä kaivettiin maasta, myytiin, vaihdettiin, varastettiin ja väärennettiin. Tuomiokirkon pyhäinjäännösten tutkimusta rahoittavat Alfred Kordelinin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Tutkimusta on tehty yhteistyössä Turun tuomiokirkkomuseon ja intendentti Riikka Kaistin kanssa. Tutkimuksella saadaan lisätietoa esimerkiksi keskiajan arjesta, kaupankäynnistä ja uskonnollisesta elämästä. Suurimmat reliikit vaativat lukuisia eri menetelmin tehtyjä ajoituksia ja ne ovat aikaa vieviä ja kalliita. Siksi tutkimus jatkuu vielä useita vuosia. Ajoituksissa on käytetty muun muassa Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen laboratoriota ja Uppsalan yliopiston Ångström-laboratoriota. Konservaattori ja arkeologi Aki Arponen Kansallismuseosta on avannut reliikkikotelot ja dokumentoinut eri työvaiheet sekä analysoinut ja luokitellut tekstiilit. Pyhä Kerttu oli palvonnan kohde Yksi reliikeistä liittyy 600-luvulla eläneen Pyhän Gertrudin, Pyhän Kertun, kulttiin. Gertrud oli erityisesti kirkkojen rakentaja, matkalaisten suojelija ja rottien karkottaja. Hänet kuvataan Yli-Maariassa seurakunta ja kauppa saman katon alla Vähän pitää soitella, niin kyllä tämän ääni auki saadaan, Marja Haikka toteaa. Ensimmäinen konsertti Yli-Maarian seurakuntatalolla pidetään pitkäperjantaina 6.4. klo 15. Tuolloin kuullaan Jeesuksen kuolinhetken T imo Jakonen Reliikkitutkimusta johtava professori Jussi-Pekka Taavitsainen kertoo, että pääkallonmuotoiseksi ommeltu silkkinen, sisältä puuvillalla vuorattu pyhäinjäännös sisältää pieniä pusseja, joihin on tallennettu eri-ikäisiä luita. usein hiirien ja rottien kanssa. Gertrudin kultti levisi Suomessa 1300-luvulla ja hänestä tehtiin puuveistoksia kirkkoihin. Turussa pyhimys elää nimistössä: läheltä Turun tuomiokirkkoa alkaa Kerttulinkatu. Pyhän Kertun reliikki sisältää paitsi silkkikankaan palan ja luun paloja, myös hiiren tai rotan karvoja ja turkkia. Silkkikangas on tutkimuksessa ajoitettu 1300-luvun lopulle, yksi luunsiru on ajoitettu ja se on 400-luvulta ja turkki on 300-luvulta. Kaksi näytettä on siis vanhempia kuin 600-luvulla elänyt Gertrud. PH musiikkia Yksi kuolee, kun taas toinen elää. Se tekee maailmasta niin syvästi kauniin. Pianossa Lotta Emanuelsson ja laulusta vastaa Pia Alanne. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. LK T imo Jakonen L e e n a K o s k i Kirkoista valomerkki ilmaston puolesta Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkot osallistuvat maailmanlaajuiseen Earth Hour -ilmastotapahtumaan lauantaina 31. maaliskuuta. Earth Hour sammuttaa silloin valoja tunnin ajaksi klo lähes kaikilta Turun ja Kaarinan kirkoilta - myös Turun tuomiokirkolta. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä haluaa näin olla mukana välittämässä viestiä ilmastonmuutoksen hillitsemisen tärkeydestä. Earth Hour on Maailman luonnonsäätiön (WWF) organisoima ilmastotapahtuma, jossa eri puolilla maailmaa sammutetaan valot samana päivänä samaan kellonaikaan. Tarkoituksena on innostaa ihmisiä ilmastoystävälliseen elämään sekä viestiä päättäjille, että ilmastonmuutos edellyttää ripeitä päätöksiä. WWF on selvittänyt suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälkeen eniten vaikuttavat yksittäiset ilmastoteot. Maalämpöä Ylösnousemuskappeliin Turun Ylösnousemuskappeli vaihtaa sähkölämmityksen maalämpöön loppukevään aikana. Maalämpökäyttöistä lämmitysjärjestelmää varten Turun hautausmaan keskellä sijaitsevan Ylösnousemuskappelin ympärille on kallioon porattu yksitoista maalämpökaivoa kukin halkaisijaltaan noin 10 cm. Kaivometrejä on yhteenlaskettuna 2,5 kilometrin verran. Alueella ei ole hautoja. Pääsiäisen alla työmaalla on ollut vuorossa maalämpöputkien liittäminen kokoojakaivoon ja edelleen kappelin koneistoon. Maalämpöjärjestelmän hinnaksi tulee noin euroa kaikkine Mäkisestä nuorisokuoron suojelija Earth Hour -kampanjan yhteydessä onkin mahdollista sitoutua tutkittuihin ilmastotekoihin tekemällä lupaus earthhour.fi -sivustolla. Ilmastotekojen joukossa on muun muassa kodin energiakartoituksen tekeminen, autoilun korvaaminen pyöräilyllä, naudanlihan kulutuksen puolittaminen sekä ruokajätteen määrän pienentäminen. WWF:n arvion mukaan Earth Houria viettää lähes kaksi miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti. Earth Hour järjestettiin ensimmäisen kerran Australiassa vuonna MV aputöineen, ja järjestelmän on arvioitu maksavan itsensä takaisin 6-7 vuoden aikana sitä pikemmin mitä nopeammin sähkön hinta nousee. Maalämmön tuomaksi energiansäästöksi arvioidaan vuodessa lähes kilowattituntia, joka vastaa noin 15 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosittaista sähkönkulutusta. Talvien pakkashuippuina maalämmön tukena tullaan käyttämään sähkölämmitystä. Myös Pyhän Ristin kappelissa on satsattu ekologisempaan lämmitykseen. Pyhän Ristin kappeli lämpiää osittain talteen kerätyn hukkalämmön avulla. MV Turun tuomiokirkon nuorisokuoro, Turku Cathedral Youth Choir, on saanut toiminnalleen vahvaa tukea arkkipiispa Kari Mäkiseltä. Arkkipiispa on lupautunut nuorisokuoron suojelijaksi. Mäkinen tähdentää kuorotoiminnan roolia työnä, joka kokoaa nuoria yhteen pyhän äärelle. Olen saanut nauttia nuorisokuoron innostuneesta ja mukaansatempaavasta laulusta Tuomiokirkon tilaisuuksissa, arkkipiispa Mäkinen kiittää. Toivon nuorisokuorolle rikkaita yhdessäolon hetkiä ja laulamisen iloa. Musiikilla, sen toteuttamisella ja kuuntelemisella annamme sijan pyhän kokemiselle. Myös Turun tuomiokirkon poikakuoro Chorus Cathedralis Iuniorum toimii arkkipiispan suojeluksessa. MV

3 4 5 Öhman ny kyrkoherde i Åbo svenska församling Söndagen 18.3 valdes Björn Nalle Öhman till ny kyrkoherde i Åbo svenska församling. Öhman, som är teologie doktor och omsorgspräst vid Kyrkans central för det svenska arbetet, fick 343 röster. Motkandidaten Johan Westerlund, som är kyrkoherde i Pojo svenska församling, fick 210 röster. Röstningsprocenten uppgick till 7,65 % och 557 av Åbo svenska församlings medlemmar röstade i valet. Vid rösträkningen kasserades 4 röstsedlar. Åbo svenska församling hör till Borgå stift, men hör också till Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet som har nio finska församlingar. Församlingens 8900 medlemmar Ungdomar ska få vara sig själva Christer Romberg är nyutexaminerad kyrkans ungdomsarbetsledare och arbetar sedan årsskiftet i Åbo svenska. Han ser skriftskollägren som församlingens triumfkort. Det var genom att hjälpa till på ett läger i Åbo svenska församling år 2007 som Christer Romberg insåg vilket yrke han ville studera till. Jag studerade historia, men såg inga framtidsutsikter i den branschen, så jag funderade väldigt mycket över vad jag skulle göra med mitt liv. Jag hade tidigare aldrig ens tänkt på att bli ungdomsarbetsledare, men när jag kom på idén kändes det självklart, säger Christer. Lämpligt nog hade utbildningen för kyrkans ungdomsarbetsledare precis flyttat till Åbo, så Christer sökte in och kände snabbt att han var på rätt plats. Jag trivdes och känner fortsättningsvis yrket som ett kall. Dessutom går det bra ihop med mina hobbyer, som bland annat är musik. bor spridda över hela samfällighetens område. Församlingens nuvarande kyrkoherde Eero Sepponen går i pension 1.8. Björn Nalle Öhman fick 343 röster i kyrkoherdevalet. Mycket planering Christer har under hela sin studietid fungerat som resursperson för ungdomsarbetet i Åbo svenska, och skrev sitt examensarbete om församlingens skriftskolförnyelse. Han blev färdig hösten 2011, och arbetar sedan årsskiftet som ungdomsarbetsledare i församlingen (som vikarie t.o.m och därefter som anställd). Nu i början har det handlat mest om planering, och att lära mig alla praktiska system. Bara jag kommit i gång kommer jag att satsa på att träffa ungdomar och skapa kontakter med dem. Till Christers arbetsuppgifter hör allt från skriftskolan, hjälpledarutbildningen och ungdomsgården Café 18 till att sköta kontakten till skolor och hålla morgonsamlingar. Främst arbetar jag med ungdomar i högstadie- och gymnasieoch yrkesskoleåldern, men jag strävar också efter att ordna verksamhet för femmor och sexor, och för unga vuxna. Utmaningen med ungdomsarbete i Åbo är enligt Christer främst att det finns så många andra fritidsaktiviteter som konkurrerar om ungdomarnas tid. Det gäller för oss att ordna så bra verksamhet att ungdomarna känner att det är meningsfullt att komma hit. Mitt mål är att de ska uppleva församlingens gemenskap som en plats där man får vara sig själv, där man inte behöver prestera. Satsar på skriban Skriftskollägren hör enligt Christer till Åbo svenskas triumfkort. De är en jättebra grogrund för att skapa relationer mellan församlingen och ungdomarna, som man senare kan bygga vidare på. I och med skriftskolförnyelsen kommer lägren att ske innan församlingsintroduktionen, och det gör förhoppningsvis att ungdomarna lättare hålls kvar i verksamheten. Det första skribalägret enligt den nya modellen kör i gång den 3 juni. Men före det kommer påsken. Vad betyder påsken för dig? När jag var liten kändes påsken inte så viktig jämfört med julen, men på sena- re år har den betytt mer och mer. Jag tycker om att få gå in påskberättelsen år efter år, det finns mycket att meditera över där. Påsken är så stor att man får upptäcka nya sanningar varje år, och det är jättespännande! Ylva Vikström Christer Romberg och Malena Björkgren är nyanställda som ungdomsarbetsledare respektive församlingspastor i Åbo svenska, men församlingen är bekant för båda två sedan flera år tillbaka. Måndag 2.4 kl Passionsandakt i Aurelia (1 vån.), Sepponen. Gospelkören medverkar. Tisdag 3.4 kl Passionsandakt i Aurelia (1 vån.), Sepponen. Lovsångskören medverkar. Onsdag 4.4 kl. 17 Gudstjänstgrupp 5 samlas i Aurelia (3 vån.) kl Passionsandakt i Aurelia (1 vån.), Sepponen. kl. 20:30 Konsert med Camerata Aboensis i Martinskyrkan Skärtorsdag 5.4 kl. 14 Nattvardsgudsjänst i Aurelia (1 vån.), Mullo. kl Fastegruppen samlas i Domkyrkan Ny präst i bekant församling Ett år efter prästvigningen är Malena Björkgren glad över möjligheten att få arbeta i Åbo svenska, som hon upplever som sin hemförsamling. Efter fjorton år i staden är Åbo svenska församling inte obekant för Malena Björkgren, men att hon sedan årsskiftet är anställd som församlingspastor innebär mycket nytt att lära sig. Jag har tidigare varit aktiv som frivilligarbetare och medlem av församlingsrådet, men det är ändå annorlunda att ha församlingen som arbetsplats. Hittills trivs jag i alla fall Y l v a V i k s t r ö m Stilla veckan och påsken bra, och ser fram emot att arbeta här, säger Malena. Från landet till stan Efter sin prästvigning vintern 2011 arbetade hon ett år som församlingspastor i Kimito kapellförsamling. Kontrasten till stadsförsamlingen Åbo svenska medför både goda och dåliga sidor, men eftersom Malena och hennes man är bosatta i Åbo är det av praktiska skäl en bekvämare arbetsplats. Det är skönt att kunna promenera till arbetet. Fördelen med en mindre ort som Kimito är att de flesta man möter i olika sammanhang är församlingsbor det är lättare att hitta kontaktytor. Åbo är mer splittrat, så det kan vara en utmaning att nå ut till folk. Värdefullt barnfamiljearbete Malena är för tillfället anställd på 50 procent och särskilt ansvar för barn-, familje- och miljöarbete. Människor i alla åldrar intresserar mig. Jag hoppas att församlingen kan vara en trygg plats för både barn och vuxna. Församlingen har sedan tidigare fina traditioner när det gäller barn- och familjearbete, så det har varit tacksamt för mig att fortsätta. Bl.a. ordnar församlingen ett påskdrama för dagis- och skolgrupper inför påsk, och ett familjeläger på Senaps lägergård under morsdagshelgen maj. Malena upplever att kontakten hon får till familjer i samband med dopsamtal är väldigt viktig, men att man kunde bli bättre på att föl- kl Nattvardsgudstjänst i Skarpskyttekapellet, Sepponen. kl :30 Gudstjänst i Henrikskyrkan, Mullo. Långfredag 6.4. kl Gudstjänst i Martinskyrkan, Sepponen. Kyrkokören medverkar. kl Andakt vid Jesu dödsstund i Skarpskyttekapellet, Sepponen. Påskdagen 8.4 kl. 12 Högmässa i Domkyrkan. Björkgren (pred), Sepponen (lit). Kyrkokören medverkar. Kyrkkaffe efter högmässan Annandag påsk 9.4 kl. 12 Högmässa i Pikis kyrka. Mullo (pred), Sepponen (lit). Kyrkkaffe efter högmässan. Kyrkbuss ordnas. ja upp den i takt med att barnet blir äldre. Jag har till exempel via ett seminarium fått idén att man kunde bjuda in föräldrar till en facebookgrupp för föräldrar till barn som är döpta ett visst år. Via den kunde man sedan informera om vår verksamhet. Forskning och församling Malena är ursprungligen hemma från Karleby, och flyttade till Åbo för att studera teologi. Beslutet att bli präst är något som mognat fram under studierna och åren som forskare. Jag känner mig hemma både som präst och som forskare och känner att de olika områdena berikar varandra. Just nu trivs jag väldigt bra med att ha ett jobb där jag får samarbeta med flera människor, och dela livets olika sidor med församlingsborna. I år ska Malena för första gången vara i tjänst på påskdagen, vilket hon ser fram emot. Jag tyckte om att jobba på julen också, det hinner kanske ändra om tio år, men i det här skedet trivs jag med att arbeta under de stora helgerna. Vad betyder påsken för dig? Det är livets seger på så många sätt: våren kommer och vi får ta del av uppståndelseberättelsen den ger hopp och kraft. Påsken får mig också att tänka på barndomen, hur jag och mamma byggde en påskträdgård, och hur jag tyckte så mycket om att vara påskhäxa att jag började rita påskbrev redan i slutet av januari! Ylva Vikström Yhä useampi kirkko saatetaan suojella Kirkkohallitus on valmistellut alkuvuonna ehdotusta kirkkolain rakennussuojelusäädösten uudistamisesta. Muutoksen tavoitteena on selkeyttää kirkollisen rakennuksen käsitettä ja kehittää näiden rakennusten suojelua sekä huomioida entistä paremmin niiden kulttuurihistorialliset sekä rakennussuojelulliset arvot. Kirkkohallituksen mietinnössä vanhojen kirkollisten rakennusten suojelua halutaan laajentaa niin, että kaikkien ennen vuotta 1917 rakennettujen, jo suojeltujen rakennusten lisäksi suojelun piiriin tulisivat automaattisesti kaikki yli 50-vuotiaat kirkolliset rakennukset. Tämä merkitsisi siis sitä, että 1960-luvun alun jälkeen valmistuneet rakennukset tulisivat suojeltaviksi heti. Ristiriitaisia näkemyksiä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän hallintojohtaja Hannu Kallio pitää esityksen taustaa ymmärrettävänä. Kirkko haluaa hänen mukaansa selkeät säännökset suojelun piiriin kuuluvista rakennuksista. On helppo ymmärtää, että itsenäisyyden vuosi 1917 ei oikeastaan kerro mitään olennaista suojelun tarpeesta. Tuon ajan jälkeen Suomeen on rakennettu monia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kirkkorakennuksia, hän sanoo. Kallio katsoo, että esimerkiksi modernismin tai funktionalismin tyylisuuntia edustavat kirkot ovat oman aikansa tunnusmerkkejä, jotka ansaitsevat tulla suojelluiksi. Pelkkää kiitosta esitys ei kuitenkaan saa. Kaikkina aikoina on tehty sekä hyviä että vähemmän hyviä rakennuksia. Nyt luotaisiin automaattinen mekanismi, jolla suojeltujen seurakuntatilojen määrä ajan myötä kasvaa merkittävästi. Seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Seppo Kosolakaan ei lähtisi suojelemaan kaikkia yli 50-vuotiaita kirkkoja vain niiden iän vuoksi. Pitää miettiä, millä perusteilla rakennuksia suojellaan. Siihen on oltava esimerkiksi taiteellinen tai kulttuurihistoriallinen syy. Pelkkä yli 50 vuoden ikä olisi keinotekoinen peruste, hän toteaa. Kosolan mukaan vuoden 1917 jälkeen rakennettuja kirkkoja käytiin Kirkkohallituksen kanssa läpi viimeksi 2000-luvun taitteessa ja silloin päädyttiin esittämään a vapaaehtoiseksi suojelukohteeksi. Koko maassa vastaaviksi suojelukohteiksi valikoitui silloin 44 kirkkoa. Monitoimikirkkojen pulmat Mahdollisen suojelun piiriin tulisi esityksen myötä pian koko joukko kaupungistumisen myötä luvuilla rakennettuja lähiöiden monitoimikirkkoja, jotka on suunniteltu muunneltaviksi tiloiksi eri käyttötarkoitusten mukaan. Kosola pelkää, että jos nämä rakennukset suojeltaisiin automaattisesti, niitä ei ehkä tulevaisuudessa voitaisi enää muokata, vaikka tilan käyttö sitä joskus vaatisikin. Näiden tilojen käyttö voi silloin hankaloitua selvästi. Kallion mukaan säännöksellä ei ole kuitenkaan tarkoitus vaikeuttaa rakennusten kehittämistä. Monitoimikirkkojen suurin innovaatio oli muunneltavuus, enkä usko, että 1960-luvun toiminnallisten vaatimusten jäädyttäminen vastaisi silloisten arkkitehtien perusajatusta. Rahaa seiniin Rakennusten suojeleminen on myös taloudellinen kysymys. Seurakunnan budjetista Turussa suurimman loven lohkaisevat henkilöstökulut, mutta kiinteistökulut ovat heti seuraavana. Seurakunnan jäsenmäärän laskiessa sen tulot pienenevät, jolloin kiinteistömenoista on Kosolan mukaan tulevaisuudessa löydettävä säästöjä. Kalliokin tiedostaa nämä tulevaisuudennäkymät. Hänen mukaansa keskiaikaisiin kivikirkkoihin verrattuna nyt mahdollisesti suojeltavaksi tulevien rakennusten kunnossapito on muun muassa tasakattojen ja ilmastointilaitteiden vuoksi vanhoja rakennuksia vaikeampaa. Toivon, että vaikka lainsäädäntö menisikin kirkolliskokouksessa läpi, rakennussuojeluviranomaiset eivät pakottaisi kirkkoa muuttamaan painopistettään ihmisten suojelusta rakennusten suojeluun. Mikäli suojeluesitys hyväksytään, seurakuntayhtymän tiloista suojelun piiriin tulisi heti Hirvensalon kirkko. Seuraavina vuorossa olisivat Kaarinan, Varissuon ja Henrikinkirkot sekä Koivulan ja Pallivahan seurakuntakeskukset. Näistä Kosola olisi valmis suojelemaan vapaaehtoisesti ehkä Pallivahan kirkon. Sen betoniarkkitehtuurin vuoksi sitä voisi harkita, hän pohtii. Kallio uskoo, että ilman muodollisia suojelupäätöksiäkin arkkitehtonisia arvoja kunnioitetaan myös jatkossa. Itse hän kertoo arvostavansa esimerkiksi Pyhän Ristin kappelia. Olen modernin muotokielen kasvatti ja arvostan monia Pekka Pitkäsen töitä, vaikkapa Pyhän Ristin kappelikokonaisuutta. Se on pian täyttämässä 50 vuotta. T imo Jakonen Jos kirkkohallituksen esitys toteutuu, kaikki yli 50-vuotiaat kirkkorakennukset suojellaan iän perusteella. Näiden suojelukohteiden joukkoon kuuluisi myös Hirvensalon kirkko. Kuntaliitokset ja tulevaisuus Seurakunnan kiinteistöjen tulevaisuudensuunnitelmissa on otettava huomioon myös mahdolliset kuntaliitokset. Tilojen muunneltavuudesta voi silloin olla apua, jos toiminta ja kävijämäärät muuttuvat. Kymmenen vuoden sisällä voi tulla kuntaliitoksia ja lisää rakennuksia seurakunnalle. Jos tiloissa on vajaakäyttöä, toiminnan keskittäminen olisi viisasta. Tällä hetkellä vajaakäytössä ovat tosin enemmän seurakuntakodit ja -talot. Kirkot olisivat viimeisiä, mistä seurakunta luopuisi, Kosola linjaa. Kalliokin on sitä mieltä, että jos kuntaliitoksia tulee, seurakunnan rakennusten käyttöä voidaan joutua suunnittelemaan uudella tavalla. Näin voisi käydä esimerkiksi jos asuinaluetta halkonut kuntaraja poistuisi tai vastaan tulisi toimitiloja, joissa on tehty rakennusvirheitä. Vajaakäyttöisten tilojen ylläpitämistä hänkään ei pidä mielekkäänä. Uskon, että elämää vilisevä seurakuntatila on parempi kuin kaksi muutamia ihmisiä kokoavaa tilaa. Usein syy toiminnan hiipumiseen on väestörakenteen muutos: lähiössä on tapahtunut perusteellinen sukupolvenvaihdos. Plussapuolet Lakiesitys ei saa kuitenkaan pelkkiä pyyhkeitä. Kosola pitää hyvänä sitä, että kirkollisten rakennusten asema selkenee, kun mukaan luetaan myös hautausmaat. Lisäksi esitys antaa mahdollisuuden kirkollisten rakennusten statuksen muuttamiseen. Lakimuutosta Kosola pitää muuten hyvänä, sillä se antaa mahdollisuuden kirkollisten rakennusten statuksen muuttamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että suojelu voi myös päättyä, jos rakennukselle esimerkiksi ei enää ole tarvetta. Kallion mukaan esitys on positiivinen siltä osin, että se kiinnittää huomiota kirkon rakennusperintöön. Ei ole kirkolle kunniaksi, mikäli ajattelemattomuuksissamme menemme muuttamaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ulkoasua tai sisätiloja taitamattomasti, hän arvioi. Kosolan mukaan kirkkolaki pitää jo nykyisellään hyvää huolta kirkollisista rakennuksista. Siihen on kirjattu, että jos kirkollisiin rakennuksiin tehdään merkittäviä muutoksia, asiassa on kuultava Kirkkohallitusta ja Museovirastoa. Ainakin isot seurakunnat keskustelevat Kirkkohallituksen ja Museoviraston kanssa nytkin jo suunnitteluvaiheessa, jos muutoksia tehdään, Kosola kertoo. Minna Uusivirta Parantava rukous Rukousilta Kaarinan kirkossa ti klo 18 Rukoilemme kanssasi! Kaarinan seurakunta ja Rukousystävät ry Ihmisen Poika - pääsiäisvaellus ESITYKSET ma 2.4. klo 14 ja 18 ti 3.4. klo 12 ja 18 ke 4.4. klo 12 ja 18 to 5.4. klo 14 pe 6.4. klo 14 ja 18 la 7.4. klo 14 ja 18 su 8.4. klo 14 Pääsiäisvaellus Ihmisen Poika vie uskon ytimeen. Pääsiäisaamuna tapahtuu ihme, johon kristityt laittavat toivonsa tänäkin päivänä. Liput 10 e. Kesto n. 1,5 h. Teethän varauksesi ennakkoon! Lohjalle ajat vain tunnin Turusta. Vivamon Raamattukylä Vivamontie LOHJA puh Varaa itsellesi tai ryhmälle aika ja tule tutustumaan palvelutaloomme. Kahvitarjoilu! Pirkko Jalovaara