Paarkiba -palkinto Kyösti Rothille s. 14

Transkriptio

1 y h t e i s k u n t a a p a l v e l e v a e r i k o i s l e h t i Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. Myyntiaika maalis-, toukokuu Nro 1/2012 Paarkiba -palkinto Kyösti Rothille s. 14 Nuorisovaltuutettu Rony Nyman s. 3 Yhteiseksi hyväksi! s.10 Tuula Nyman ja Päivi Majaniemi toimivat Naisten vuoro -hankkeessa, jossa on tuetaan romaninaisvankien kuntoutumista, etsitään yhdessä keinoja elämää nakertavien ongelmien selvittelyyn ja mahdollisuuksia uusiin, hyviin reitteihin vapaudessa. Romano Mission koordinoima Naisten vuoro on esimerkki järjestöjen toteuttamasta hankkeesta, jossa kehitetään uusia, tarpeellisia palveluja. Romanijärjestöissä on paljon erityistä osaamista. Se kannattaa halutaan laittaa likoon yhteiseksi hyväksi!

2 2 ROMANO BOODOS 1/2012 ROMANO BOODOS 1/ Yhteisöllisyydestä lääkkeet yksilön huomioimiseen Kevään ja syksyn aikana eduskunnassa käsitellään kunta- ja hallintouudistusta. Kuntaministerin asettaman työryhmän ehdotuksessa Suomen kuntarakennetta muutettaisiin hyvin radikaalisti. Ehdotus on nyt kuntien ja kuntalaisten arvioitavana ja uskon, että keskustelu jatkuu myös syksyn kuntavaalien yhteydessä. Omasta mielestäni kuntauudistus pitää tehdä kuntalaisten ja erilaisten kuntien tarpeet huomioiden niin, että eri alueiden omaleimaisuus säilyy, samalla kun turvataan hyvät palvelut koko maahan. Suunta on kuitenkin ollut se, että pienet kunnat liitetään yhteen. Tavoitteena ovat säästöt ja tehokkuus kuntapalveluiden järjestämisessä. Suuruuden ihannointi on laajemminkin yksi vallitseva teema julkisessa keskustelussa. Siinä kuitenkin helposti unohtuu yhteisöllisyyden, oman alueen ja ihmisten tuntemisen merkitys. Suuret ja tehokkaat palvelumuodot eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia pienelle ihmiselle. Hän on vaarassa hukkua massaan. Koulu on yksi hyvä esimerkki yhteisöllisyyden ja yksilön kohtaamisen merkityksestä. Kun pienet kylä- tai kaupunginosakoulut lakkautetaan ja oppilaat siirretään suuriin oppilaitoksiin, vaarana on, että yksilön asema heikkenee. Suuret koulut vaativat ihan uudenlaista suunnitelmallisuutta oppilashuollon ja oppilaanohjauksen järjestämisessä. Myös koulunkäyntiavustajien merkitys kasvaa kouluissa, joissa opettajat eivät pysty huomioimaan yksittäisen oppilaan tarpeita yhtä hyvin kuin pienessä koulussa, jossa ryhmäkoot ovat pienemmät. Uusia kouluja rakennettaessa ja suunniteltaessa on tärkeää huomioida myös se, miten yhteisöllisyys rakentuu koulun seinien sisäpuolella. Koulurakennus ei itsessään saa olla vain iso laitos, vaan sieltä pitää löytyä turvallinen pienympäristö oppilaille. Helsingin yliopiston professori Kirsti Lonka on esittänyt näkemyksiään tulevaisuuden koulusta ja oppimistavoista. Hänen keskeinen sanomansa on, että perinteinen tiedon pakottaminen oppilaille ei ole paras mahdollinen tapa, vaan opetuksessa tarvitaan keinoja, joilla huomioidaan yksilöt ja heidän vahvuutensa. Lonkan mukaan perinteistä koulua ohjaa kontrollipyrkimys. Puhutaan kuuntelemisen sijaan, korostetaan ylikriittisyyttä ja lahjakkuutta. Lonkan mukaan rakentavampi opettamistapa olisi sellainen, jossa tuetaan oppilaiden autonomiaa: kuuntelemiseen, ongelmanratkaisujen löytämiseen ja ihmisen osaamisen löytämiseen. Tärkeää olisi löytää ratkaisu siihen, miten kehittää oppimista niin, että lapsen omat vahvuudet tulevat esille. On ymmärrettävä, ettei ihmisiä voida lokeroida lahjakkaisiin ja lahjattomiin, vaan jokainen yksilö on lahjakas omalla tavallaan. Jokaisen oppimista auttaakseen oppilaitosten pitäisi löytää ja tukea tätä ihmisen omaa lahjakkuutta ja sitä kautta herättää kiinnostus oppimiseen ja oman itsensä kehittämiseen. Yksilön vahvuuksia voidaan korostaa vain yhteisöllisyydellä. Toisten ihmisten kanssa oleminen ja osallistuminen yhteiseen tekemiseen vahvistavat samalla yksilön omia vahvuuksia jos ne havaitaan ja niitä tuetaan. Koulumaailma ja koko yhteiskunta voisivat ottaa oppia joukkueurheilun puolelta. Siellä erilaiset yksilöt erilaisilla vahvuuksilla muuttuvat yhdessä yhdeksi vahvaksi joukkueeksi, jossa jokaisen erityisosaamista tarvitaan ja arvostetaan. Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta. Sananl. 1:5 Leena Rauhala kansanedustaja Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4, Helsinki Puh. (09) , fax (09) HALLITUS 2012 Leena Rauhala Väinö Lindberg Tina Mäkelä Malla Laiti Sirpa Pöllönen Roberg Blomerus Jeppe Isberg Matti Virtanen Päivi Rask-Helin Leea Järvinen puheenjohtaja, kansanedustaja varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos projektijohtaja erikoissuunnittelija oppisopimustoiminnan päällikkö insinööri, amk yrittäjä johtaja romanikulttuuriohjaaja toiminnanjohtaja KESKUSTOIMISTO toimisto@romanomissio.fi Tuula Åkerlund toiminnanjohtaja tuula.akerlund@romanomissio.fi Timo Jokela Mervi Pamukci talouspäällikkö toimistosihteeri mervi@romanomissio.fi SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ Toimisto Puh. (09) NAISTENVUORO -vankilaprojekti Päivi Majaniemi projektikoordinaattori GSM paivi.majaniemi@naistenvuoro.fi Tuula Nyman palveluohjaaja GSM tuula.nyman@naistenvuoro.fi PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI Johtaja Hanna Pekonen Hyväneula, Mieholantie 158, Hämeenkoski Puh (03) , fax (03) paivakumpu@romanomissio.fi KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI Vs. Johtaja Susan Ihanainen Kotimäentie 213, Martinkylä Puh. (09) , Fax (09) kotimaki@romanomissio.fi ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO Sampo Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto Tässä numerossa Oppitunti sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista 4 Siunauksin saatellulla matkalla 5 Koulutus kannattaa opin sauna autuas aina! 6 Uusia hankkeita romanien hyväksi 7 Aika kultaa muistot 8 Voimaantumista vankilassa naisten vuorolla 10 Naisten vuoro 11 Kolmas sektori on osa suomalaista hyvinvointia 12 Sami Valentinin muistoa kunnioittaen 13 Paarkiba-palkinto Kyösti Rothille 14 Toiminnanjohtajan palsta 15 Syvä laulu -musikaali tulee 15 Asiaton oleskelu sallittu 16 Ronysta tuli nuorisovaltuutettu Rony Nyman on romaninuori, josta varmaan kuullaan vielä tulevien vuosien aikana. Pikkupojasta asti vapaa-aikaansa Myyrmäen nuorisotalolla viettänyt Rony on kasvanut vastuulliseksi nuoreksi, josta kertoo parhaiten se, että hän on tuore Vantaan nuorisovaltuutettu. Numero 2/2012 ilmestyy maaliskuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 1.5. Laita kuoreen tunnus Romano Boodos. Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi. Julkaisija: Romano Missio ry Päätoimittaja: Tuula Åkerlund Toimitussihteeri: Jaakko Kaartinen- Koutaniemi Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund/ Grafimus Oy Meillä on Ronyn kanssa treffit Myyrmäen kauppakeskuksen Myyrissä, monitoimitila Arkissa. Reippaan kädenpuristuksen antaa pitkänsalskea nuorukainen, jolla on ikää 16 vuotta. Vuoden vaihtuessa Rony otti harppauksen kohti aikuisuutta, sillä hänet valittiin Vantaan kaupungin nuorisovaltuustoon seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Luottamustoimi on niin uusi, ettei käytännön kokemusta ole vielä ehtinyt karttua, mutta pian kokoukset alkavat ja nuoret valtuutetut pääsevät tositoimiin. Nuorisovaltuusto, eli Nuva, on nuorten äänitorvi Vantaan kaupungin sisällä. Ajamme nuorten asioita, teemme aloitteita, järjestämme tapahtumia, annamme lausuntoja ja kannanottoja. Meiltä on edustajia monissa lautakunnissa ja toimikunnissa, Rony kertoo. Nuorisovaltuustoon valitaan edustajat vaaleilla kahden vuoden välein. Rony aikoo tehdä parhaansa ollakseen saamansa luottamuksen arvoinen. Mielenkiintoista on nähdä mitä kaikkea tämä tuo tullessaan. Olen valtuustossa ennen kaikkea romaniedustaja, toivottavasti täytän tehtävän hyvin. Rajoja ja rakkautta Monella 16-vuotiaalla romaninuorella ei ole asiat näin hyvin. Rony on kiitollinen siitä, että hänen kohdalleen on tullut tur- Toimitusneuvosto: Tuovi Putkonen, Malla Laiti, Taina Cederström. Kannen kuva: Anneli Enqvist Rony Nyman pitää seuraavat kaksi vuotta nuorten puolia Vantaan nuorisovaltuutettuna. vallinen ja rakastava koti, jossa on asetettu rajat. Kaikki kiitos isälleni, joka on pitänyt poikansa kurissa. Nyt, kun ikää on jo tämän verran, osaan arvostaa vanhempien kurinpitoa, Rony toteaa ja kertoo kantavansa huolta päihteiden ja rikollisuuden parissa elävistä ikätovereistaan. Kiitoksen ansaitsee myös Myyrmäen nuorisotalo Arkki, jossa nuoret voivat purkaa energiaa turvallisesti neljän seinän sisällä, mukavien kavereiden ja aikuisten kanssa. Nuoret katsokaa elämää eteenpäin, älkääkä alkako tehdä typeriä. Tulkaa vaikka tänne nuorisotalolle, täällä on tekemistä kaikille. Täällä käy nuoria eri puolilta Vantaata ja Helsinkiä, joten uusia kavereita on helppo saada, Rony kehottaa. Rony itse alkoi käydä Arkissa 10-vuotiaana. Ohjaaja Jenni Järä toteaa, että Ronysta on kasvanut esimerkillinen nuori. Rony on ihan erikoistapaus. Rony haastoi Jennin biljardipeliin. Olemme erittäin ylpeitä, että hän pääsi nuorisovaltuustoon. Ronysta saamme meille vielä hyvän apuohjaajan, Jenni sanoo. Olin koulun TET-jaksolla töissä Koskelan nuorisotalolla Tilaus- ja ilmoitushinnat: Vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. Irtonumero 2 euroa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmoitushinta 1 euro/pmm Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula ja pidin siitä ajasta. Olen kyllä miettinyt itsekin, että nuorisotyö saattaisi olla minun alaani tulevaisuudessa, Ronykin pohtii. VOTS:Monipuolinen Arkki Arkki on varsin kansainvälinen nuorisotalo, jossa kaikille on tilaa. Jenni kertoo, että Arkissa käy nuorta illallassa, viikonloppuisin jopa enemmän. Nuorista noin 26 prosenttia on maahanmuuttajia ja noin 9 prosenttia romaneja. Vantaan suurimmissa nuorisotiloissa on mahdollisuus pelata monenlaisia pelejä, laulaa karaokea ja käyttää kuntosalin laitteita. Salissa järjestetään monenlaista toimintaa, kuten pienryhmätoimintaa, konsertteja, teatteriesityksiä ja discoja. Tiloissa on myös äänitysstudio, joka on 24-raitainen Pro-tools -pohjainen digitaali-/ analogistudio. Arkki Cafe on nettikahvila, jossa on pitkä rivi tietokoneita ja myynnissä on edullisesti pientä purtavaa ja virvokkeita. Sali on monenlaisessa käytössä, nuorten ohella sitä varaavat eläkeläiset. Eläkeläiset myös pitävät kahviota, joten täällä kohtaavat luontevasti eri ikäpolvet, Jenni toteaa. Olemme avoinna joka ilta kello saakka. Ikäraja on vuotta. Kaikilla kävijöillä on oltava kerhokortti, joka varmentaa sen, että lapset ovat toiminnassa mukana vanhempien luvalla, Jenni kertoo. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Vilppulantie 2 C Helsinki. Puh: (09) Telefax: (09) Internet: ISSN Teksti ja kuvat: Anneli Enqvist

3 4 ROMANO BOODOS 1/2012 ROMANO BOODOS 1/ Baramisos kentenge Tarinaa lapsille Panna kham aprula 3 dielos Tiljiba siigo Romano Boodos 4/2011 patrosta: Oppitunti sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista Liisa Keltikangas- Järvinen: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY Mestarillinen kirjoittaja ja eturivin tieteen popularisoija, psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut vakavan kirjan sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot -kirjassa liikutaan sosiaalisten taitojen, työpaikan, kiusaamisen, lasten kasvatuksen ja Dauva baramisos rakkila dotta tiijata, ka kaale panna nuorude te vandruven gaavesta aro vauro gau ta leen naa sas iega tßeere. joon d iivude aro tßelta. Dai rakkavena besko Tinos ta lesko huupata. Tßi ko sarra mo kamlo tßau. Mari phenjas lako besko tßaaveske. Thou kaan tukko muoda ta vast, me raavaa tukke paani, dai hin tukke muodakodiklo, khos tukko muoda doi. Av be es dai mango pa al, me daa tukke sarrakiiro. Tino thouvidas lesko muoda ta be das teele doi phuv lesko dako pa al. Ba udalko tu tßi kas? Dikjalko tu suuno? puhdas däi lako tßaavesta. Eja, me ba udom tßi kas ta me dikjom rankano suuno. Savo suuno tu dikjal? Rakka mange, bi adas Mari dai. Me dikjom ajasaavo suuno, te meen sas iego loolo tßeer ta doi sas rankano offos kai sas buut bare rukhja. Maan sas iego d uklo Musti ta Rainer daad lovadas te tßinnel mange iego gres. Soske douva sas suuno, ooh, aa elas douva tßatßo., phenjas Tino kutti mulanes. No voi, ma aa mulano mo tßau, Deevel d aanela amengo d iviba, Jou dikkela saaro. Ame hin mangjadam Deulako daad ta me passaa jakkes, te panna aavela diives, te ame laha menge iego tßeer, katta tu hleppuveha te d al aro skoola ta tutta aavela yök ta barvalo räi. Bi, khaa kaan ast tukko sarrakiiro, te me laas te lel nikki dala troogi ta khaabe. Mari sanjas kutti ta dikjas lako d eenosko praal. Kaan Rainer phenjas. Tino, mo tßau me panna tßinnaa tukke iego gräi, ke tu kammeha dooles. Tino sanjas lyijaha, jakke lo aneske jou aulo. Tino khaijas tßi ko sarrakiiro, so lesko däi, Mari sas tßerdas leske. Jou khaijas dui tßilmaaro. Maaresko praal sas tßi ko goi ta Edamtßiiran, katta Tino horttas rikkadas. Jou biijas thund ta khaijas panna briija. Mari phenjas, Uvakaa, sar buut tu khaijal. Douva sas tßi ko. Kaan tukke na aavela bok hilo diives. persoonallisuuden kehityshäiriöiden maastossa, mutta kirjan lukija on joka luvussa kuin kotonaan. Ilmaisu on vaivatonta, soljuvaa asiatekstiä. Kirjoittaja sanoo asiansa jämäkästi, loogisesti, rohkeasti, suoraan. Luku narsistisesta luonnehäiriöstä avaa viime vuosina keskusteluun noussutta aihetta. Narsistien uhreille on esimerkiksi perustettu oma auttamistahonsa. Mitä narsismi oikein on? Keltikangas-Järvinen kertoo, miten kyvyttömyys empatiaan haittaa kaikkea narsistin sosiaalista kanssakäymistä. Henkinen väkivalta on narsistin Aave ako tu mansa, me d aa te piknaves unti ta dikle aro dai neeruno gau. Doori hin iek latßi raani Maija, joi tßinnela manna alti buut guosi. Joi hin deulikaani ta joi hin bihadas meen buut var te aavel aro lengo khangari. Minsavehako tu douva raani? Lako huupa hin dola dui rakle, Jukka ta Paavo, koonensa tu leijadal siigo var, ka me staudom aro doi tßeer. Eja, me minsavaa tßi kas dola rakle. Me undravaa, te tu rakkaveha kaan lenna. Passehako tu maan, aro doi mango suuno dola rakle aa te niina. Me vaa d intaha doori. D aanehako tu, te dola gaajengo nau hin Virtanen. Tiljula aro naaluno numros Rannime: Tuula Åkerlund ase. Narsisti käyttäytyy erikoisesti. Hän muun muassa jatkaa puhumista, vaikka tilanne on muiden mielestä muuttunut jo huomattavan kiusalliseksi. Kyvyttömyys empatiaan saa aikaan kiusaamista. Toisen kiusaaminen tuo narsistille hetken helpotusta. Se tekee hänelle hyvän olon. Se toimii palkintona. Narsistisella ihmisellä on korkea sosiaalinen älykkyys. Hän osaa hurmata ja manipuloida muita ihmisiä taitavasti. Jokainen narsistin lähellä oleva henkilö on kysynyt itseltään, olenko minä syyllinen, olenko itse häiriintynyt? Häiriön kätkeminen on kuitenkin narsistin vahvuus. Narsistilta puuttuvat oikeat sosiaalisten taitojen elementit: empatia, toisen kunnioittaminen ja syyllisyys hänen tekemistään vääryyksistä. Sen sijaan narsisti nautti nähdessään Vielä aurinko nousee 3. osa Jatkoa numerosta 4/2012 Tämä tarina kertoo ajasta, jolloin romanit vielä joutuivat kiertämään kylästä kylään, eikä heillä ollut omaa kotia. He elivät teltassa. Tarinassa kerrotaan pikku Tinosta ja hänen perheestään. Hyvää huomenta rakas poikani, sanoi Mari pikku Tinolleen. Pesepä nyt kasvosi ja kätesi. Minä kaadan sinulle vettä. Tässä on sinulle kasvopyyhe. Kuivaa kasvosi siihen. Tule sitten istumaan tähän viereeni, laitan sinulle aamiaista. Tino pesi kasvonsa ja istahti maahan äitinsä viereen. Nukuitko hyvin, näitkö mitään unta? kysyi äiti pojaltaan. Kyllä, minä nukuin hyvin ja näin kivaa unta. Mitä unta sinä näit, kerro minulle, pyysi Mari-äiti. Minä näin sellaista unta, että meillä oli oma punainen talo ja siinä oli kaunis piha, jossa oli paljon suuria puita. Minulla oli oma koira, Musti ja Rainer isä lupasi ostaa minulle hevosen. Miksi se oli unta, ooh, olisipa se totta, sanoi Tino hieman surullisena. No voi, älä sure poikani. Kyllä Jumala tietää meidän elämämme. Hän tietää kaiken. Me olemme rukoilleet Taivaan Isää ja minä uskon, että tulee vielä päivä, että me saamme oman kodin, josta sinä voit käydä koulua ja sinusta tulee isona hieno ja rikas herra. Mutta syö nyt nopeasti aamiaisesi, että voin ottaa pois nämä astiat ja ruoat. Mari hymyili ja katsoi miestään. Nyt Rainer sanoi, Tino poikani, minä ostan sinulle vielä oman hevosen, jos sinä tahdot sen. Tino nauroi ääneen, niin iloiseksi hän tuli. Tino söi hyvän aamiaisen, jonka hänen äitinsä oli tehnyt hänelle. Hän söi kaksi voileipää. Leipien päällä oli makkaraa ja Edam-juustoa, mistä Tino erikoisesti piti. Hän joi maitoa ja toisen ihmisen pelkäävän häntä. Narsisti nauttii todetessaan tuhonneensa toisen elämän. Keltikangas-Järvinen kirjoittaa, että on tervettä ja poikkeavaa narsismia. Lapsella terve narsismi on lapsen luonnollista itsekeskeisyyttä, tarvetta olla ihailtu ja rakastettu. Huolestuttavaa puolestaan on se, kun narsistisen lapsen vaativuus on jatkuvasti äärimmäistä, niin suurta, ettei se koskaan voi tulla täytetyksi. Lapsi vaatii itselleen aina enemmän ja enemmän. Hätkähdyttävä on kirjoittajan kuvaus lapsista, joiden side äitiin katkaistiin liian varhain. Aluksi lapsi reagoi voimakkaasti, protestoi ja osoitti haluavansa äidin takaisin. Sitten lapsen valtasi toivottomuus, joka muuttui vähitellen riippumattomuudeksi äidistä. Lapsi ei irrottanut itseään muista söi vielä puuroa Mari sanoi, Oho, kylläpä sinä söit paljon. Se oli hyvä. Nyt sinulle ei tule nälkä koko päivänä. Tuletko sinä minun mukaani, minä menen myymään pitsejä ja liinoja tuohon lähikylään. Siellä on yksi hyvä rouva, Maija, hän ostaa minulta aina monia tavaroita. Hän on uskovainen ja hän on monta kertaa pyytänyt meitä tulemaan heidän kirkkoonsa. Muistatko sen rouvan. Hänen perheeseensä kuuluu ne kaksi poikaa Jukka ja Paavo, kenen kanssa sinä leikit viime kerralla kun kävimme siinä talossa. Kyllä minä muistan hyvin ne pojat. Ihmettelen, miten sinä juuri nyt puhut heistä. Uskotko sinä minua. Siinä unessani oli juuri nuo pojat. Minä tulen mielelläni sinne. Tiedätkö muuten, että niiden gaajeiden nimi on Virtanen. Jatkuu seuraavassa numerossa Kirjoittanut: Tuula Åkerlund ihmisistä. Hän ei kuitenkaan solminut näihin emotionaalisia siteitä vaan jäi manipuloimaan näitä. Hän jäi käyttämään muita ihmisiä hyväkseen tunteiden säätelyssä. Ensimmäinen ihmissuhde oli pettänyt lapsen ja hän purki tätä pettymystä myöhemmissä ihmissuhteissaan. Opimme kirjasta paljon tunteiden säätelystä. Kyky tuntea syyllisyyttä on sisäistettyjen moraalinormien ylläpitäjä. Liian ankara syyllisyydentunto on häiriö, mutta niin on myös syyllisyydentunteen puuttuminen. Kyky tuntea syyllisyyttä saa aikaan lopulta sen, että ihminen ei toimi vain rangaistuksen pelossa, vaan omien ihanteittensa ohjaamana. Heli Vaaranen, perhetoimintojen johtaja Väestöliiton Parisuhdekeskus Siunauksin saatellulla matkalla Ennen kuin sinä olit, Minä jo olin. Jokainen päiväsi oli kirjoitettu kirjaani. Yllä oleva ajatus löytyy raamatusta ja olen todennut sen kohdallani todeksi. Olen saanut kulkea elämäni ennalta suunnitelluissa teoissa. Taivaan Isä on kaikkitietävä, Hän tietää valintani jo etukäteen. Jokainen onnistuminen, epäonnistuminen on Hänen tiedossaan ja silti Hän rakastaa minua. Tuo yllä oleva ajatus tuli ensimmäisenä mieleeni, kun aloin kirjoittamaan tätä artikkelia. Olen Idan ja Vikin tyttö Kuopiosta. Lapsena yliluonnollinen maailma oli minulle luonnollinen maailma. Näin lapsena enkelin ja keskustelin hänen kanssaan. Taivaan Isä puhui minulle etukäteen jostakin ihmisestä, jota en tuntenut ja seuraavassa hetkessä kohtasin jo tuon ihmisen. Taivaan Isä opetti minulle asioita kädestä pitäen ja koin Jumalan läsnäolon lapsesta alkaen. Lapsuuteni liittyi tiivisti myös tietty sosiaalisuus ja kosmopoliittisuus. Ruokapöydässämme istui usein monenlaisia ihmisiä, jotka kuuluivat pää-, romanija ulkomaalaisväestöön. Olen muotoutunut ihmiseksi näissä suhteissa. Suhteilla viittaan sekä Jumalan ja minun, että ihmisten ja minun välisiin suhteisiin. Nämä kaksi asiaa koen perustuksekseni, oman kotini ja lähipiirin kannustuksen, tuen ja rohkaisun lisäksi. Valmistuin kolmessa vuodessa yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Juhlahetkeni oli se, kun sain todistuksen käteeni ja tulin kotiini, joka tuolloin oli tyhjillään. Polvistuin olohuoneen sohvan ääreen ja annoin kunnian sekä kiitoksen sille jolle se oikeasti kuuluu eli Taivaan Isälle. Samalla palasin ajatuksissani menneeseen ja kävin välähdyksinä polkuni tähän päivään läpi. Kävin peruskoulun Kuopiossa. Ala-asteella minua kiusattiin ja päätin itse mielessäni, etten halua mennä enää kouluun. Osasin lukea, kirjoittaa ja laskea, luulin että se riittäisi. Ylä-asteelle siirryin toiseen kouluun. Siellä opettajat näkivät romaniuden myönteisenä asiana ja rohkaisivat minua. Innostuin opiskelusta ja kävin samassa koulussa myös lukion. Pidin itseäni keskinkertaisena oppilaana ja ajattelin, ettei minusta olisi yliopisto-opiske- luun. Ajattelin yliopistoa paikkana, jossa opiskeli vain neroja. Kukaan ei poistanut väärää ennakko-olettamustani. Lähdin lukion jälkeen opiskelemaan sosiaalikasvattajaksi. Työskentelin sen jälkeen runsaan vuoden lastenkodissa ja kouluissa, jonka jälkeen jäin 15 vuodeksi hoitamaan lapsiani. Tuona aikana opiskelin esiopettajaksi ja kirjoitin ensimmäisen suomenkielisen kirjallisen materiaalin romanikulttuurista suomalaiseen varhaiskasvatukseen. Satu- ja tarinakirja sai nimekseen Romaniukin satureppu. Idea yliopisto-opiskelusta alkoi kiinnostaa minua. Kävin ammatinvalinnanohjaajan luona. Varovasti kyselin, olisiko minusta yliopisto opiskeluun. Hän tyrmäsi minut sanomalla, että älä vain mene. Ehkä ajatus romaninaisesta, perinteissä puvussa yliopiston käytävillä, oli hänellekin outo ajatus. Todellisuutta oli kuitenkin myös ymmärrys siitä, etten joka tapauksessa uskaltautuisi hakemaan opintolainaa. Minulla oli jo kokemusta siitä, mitä on maksaa sellaista takaisin pienistä tuloista, enkä halunnut joutua samaan ahdinkoon toista kertaa. Niinpä pyysin Jumalalta apua, että hän aukaisisi oven ja hoitaisi talouden. Jumala alkoikin vastata pikkuhiljaa, askel askeleelta. Menin ensin avoimeen yliopistoon ja opiskelin muutamassa aineesta perusopintoja. Avoimessa yliopistossa opiskeleminen maksoi, ja mietin, miten Jumala järjestäisi asian. Olin joskus juontanut erilaisia yhteiskunnallisia ja hengellisiä tilaisuuksia ja vaivannäköni haluttiin jollain tapaa korvata. En halunnut ottaa palkkaa, minulle riitti se, että tilaisuuksien järjestäjät muistivat minua rukouksin. He kuitenkin yllättivät minut: olivat laittaneet hatun kiertämään ja maksoivat valmiiksi perusopinnot minulle kesäyliopistoon. Avoimessa yliopistossa opiskelu karisti ennakko-oletukseni yliopisto-opiskelijoiden neroudesta. Oivalsin, että pärjäisin siinä missä muutkin. Ratkaiseva käänne tapahtui, kun minua pyydettiin Savon NYTKISin puheenjohtajaksi. NYTKISiin kuuluu poliittisia sekä ei-poliittisia naisjärjestöjä. Sain rinnalleni valtaisan joukon vaikutusvaltaisia ja osaavia naisia. Eräs heistä kehotti minua ottamaan yhteyttä yliopistoon. Tein niin ja minulle kerrottiin, että pääsisin aikaisempien opintojeni pohjalta suoraan maisterinopintoihin. Tein kuitenkin pääaineessani sekä perus- että aineopinnot, jotta minulla olisi sama päivitetty pohja kuin muillakin opiskelijoilla. Talous ja perheeni arjen sujuminen kuitenkin huolettivat minua. Sain silloin yläkerrasta apua konkreettisesti. Sain Kuopion kaupungin palvelupalkinnon, kansainvälinen järjestö antoi minulle stipendin, Romanimissio antoi pieniä avustuksia, lapset itse vakuuttivat pärjäävänsä ja mieheni hoiti arjen sujumisen kotona. Kerran minulla oli vaikea tentti edessä. Siihen piti lukea englanninkielisiä kirjoja, yhtä kirjaa en saanut lainattua mistään, toinen oli niin vaikeaa tieteellistä tekstiä, että en ymmärtänyt sitä. Jumala johdatti ystäväkseni englannin ja ruotsin kielien osaajan. Henkilö oli myös kielenkääntäjä. Hän käänsi saamastani kirjasta tärkeimmät kohdat ja niillä eväillä menin tenttiin ja sain kiitettävän. Kerran professorini antoi minusta kirjallisen arvion. Sain sen käsiini ja lukiessa itku ei ollut kaukana. Arviossaan hän kertoi, että Ingassa yhdistyvät älyllinen rehellisyys, peräänantamaton etsivä mieli yhdistyneenä määrätietoiseen tavoitteellisuuteen. Opiskelija Angersaaren mittava sosiaalinen pääoma, verkostoituminen ja yhteistyökykyisyys ovat tehneet syvän vaikutuksen minuun ja opettaja kollegoihin. Ensimmäisenä ihmettelin, miten hän oli nähnyt minusta tuon kaiken. Koin hänen tekstinsä pitävän paikkansa. Koin vahvasti, että se oli Taivaan Isän vaikuttamaa. Esimerkiksi verkottumisesta ja sosiaalisesta pääomasta oli hyötyä, kun sain kaupallisissa opinnoissa tehtäväkseni tehdä eräälle tilaisuudelle budjetin, toimintasuunnitelman, tavoitteet, ennakoida karikot, etsiä keinot ohittaa ne ja lopuksi arvioida tilaisuuden vaikuttavuus sekä keksiä mittareita, joiden avulla se voitaisiin toteuttaa. En tiennyt, miten se kaikki olisi pitänyt tehdä. Hatara kuva minulla oli, mutta epävarmuus vaivasi. Niinpä otin yhteyttä Kuopion kaupungin tiedotuspäällikköön ja hän ystävällisesti neuvoi minua ja antoi mukaani materiaalia tuekseni. Minun oli helppo lähestyä häntä, koska tunsin hänet aikaisemmista yhteyksistäni. Tehtävä oli helppo toteuttaa asiantuntijan neuvoihin nojaten. Ei tämä tarina tähän pääty. Olen nyt sosiaalialan opettajana jouluun saakka. Opiskelen edelleen yliopistossa toista maisterintutkintoa. Olen iloinen siitä, että jotkut muutkin romaniväestöstä ovat löytäneet paikkansa yliopistossa. Samassa yliopistossa, missä itse opiskelin, opiskeli kaksi romanimiestä. Viimeksi kun kuulin heistä, toinen heistä jatkaa tohtori opintoihin ja toinen toimii kuraattorina toisella paikkakunnalla. Haluan alleviivata esirukousten merkitystä. Mennessäni tentteihin koin niiden voiman. Haluan kiittää vanhempiani Idaa ja Vikiä, sekä Hultaa, Kristiinaa, Ramonaa, Maaritia, Melinaa, Hiljaa, veljeäni Ilkkaa ja hänen perhettään ja monia muita esirukouksista. En olisi tässä ilman niitä. Taivaan Isän siunaamaa kevättä jokaiselle lehden lukijalle! Inga Angersaari Kuopiosta

4 6 ROMANO BOODOS 1/2012 ROMANO BOODOS 1/ Koulutus kannattaa opin sauna autuas aina! Terhi Bollströmin ja Jouni Nymanin perheessä on onnistuttu koulutuksessa ja työelämässä. Lapset seuraavat vanhempien hyvää mallia. Viime vuosina on paljon puhuttu ja kirjoitettu siitä, miten romanien koulutustasoa tulisi nostaa. Suomen romanien koulutushistoria on suhteellisen lyhyt. Siihen on vaikuttanut useat seikat, kuten historian tuomat rajoitteet ja sosiaalipoliittiset ongelmat. Pitkään myös ajateltiin, etteivät romanit halua kouluttautua ja ettei kouluttautuminen kuulu kulttuuriin. Näin ollen ei ole myöskään suunnattu erityisiä voimavaroja romanien koulutukseen. Ammattitaidottomuus on ollut yksi suurimpia tekijöitä romanien huonoon työllistymiseen. Romanit ovat kuitenkin huomanneet koulutuksen tärkeyden ja ovat yhä enemmän uskaltaneet tuoda esiin osaamistaan koulutus- ja työmarkkinoilla. Tarvitaan kuitenkin lisää koulutuspaikkoja, jotta koulutuseroja pääväestön ja romanien välillä saataisiin kavennettua. Hyvillä kokemuksilla eteenpäin Oman osaamisen tiedostamiseen ja vahvuuksien löytämi- seen tarvitaan myös osaavaa opettajaa. Käsitys itsestä oppijana voi romanilla olla usein usvan peitossa: epävarmuus, pelot ja syrjivät kokemukset estävät luottamasta omaan itseen. Näitä asioita pohdimme ystäväni kanssa ajaessamme kiemurtelevaa, talvista kylätietä kohti Mikkelin Kovalaa, jossa meidän oli tarkoitus haastatella romaniperhettä, jossa koulutuksen merkitys oli mielestämme ymmärretty todella hyvin. Noin kymmenen kilometriä Mikkelin keskustasta ajettuamme saavuimme Terhi Bollströmin ja Jouni Nymanin omakotitalon pihalle, jossa meitä jo odoteltiinkin. Vieraanvarainen isäntäväki oli kattanut kauniin kahvipöydän valmiiksi ja saimme maisteltavaksemme emännän tekemiä meheviä laskiaispullia. Tässä perheessä molemmat vanhemmat käyvät säännöllisesti työssä ja halusimmekin haastatella heitä paitsi heidän työhistoriastaan, myös koulutustaustastaan. Aloitetaanpa haastattelu Terhistä, joka onkin malliesimerkki siitä, miten koulutus on auttanut työelämässä eteenpäin. Koulutus auttoi Terhiä työuralle Olen kotoisin Kotkasta. Peruskoulun jälkeen menin Kotkan kauppaoppilaitokseen, josta valmistuin merkantiksi. Sen jälkeen sain töitä Kotkan merenkulkuoppilaitoksesta, jossa työskentelin toimistovirkailijana n. 3 vuotta, jonka jälkeen muutin Mikkeliin. Työskentelin vuoden kirjanpitäjänä Suur- Savon 4H-piirissä, mutta se ei tuntunut mielekkäältä, vaan halusin kokeilla jotain muutakin, kertoo Terhi Bollström. Seuraavaksi pääsin töihin Mikael-kouluun. Työn ohessa suoritin koulunkäyntiavustajan tutkinnon Etelä-Savon ammattiopistossa v sekä lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon Koulutuskeskus Agricolassa Pieksämäellä v Viihdyin hyvin Mikael-koulussa, jossa opetetaan kuulovammaisia lapsia. Työni kesti Mikael-koulussa seitsemän vuotta, mutta sitten työni loppui aivan yllättäen v Oikeastaan työt eivät hävinneet minnekään, mutta minun työsopimustani ei jatkettu, vaikka kouluun otettiin samaan aikaan myös uusia koulunkäyntiavustajia. Se vähän ihmetytti minua. Nykyisin Terhi toimii Saksalan päiväkodissa erityispäivähoidonavustajana. Työ on mukavaa ja ilmapiiri päiväkodissa todella hyvä. Joskus tosin mietin sitä, että opintoni kautta olisin pätevä myös muiden kuin erityislasten ohjaukseen, johon minua tällä hetkellä eniten käytetään. Kotona kannustettiin aina opiskelemaan, jotta pääsisi paremmin eteenpäin työelämässä ja saisi turvatun toimeentulon. Myös työyhteisöt ovat kannustaneet minua hankkimaan koulutusta pärjätäkseni paremmin kilpailussa työpaikoista, kertoo Terhi. Myös työ tekijäänsä opettaa Terhin mies, Jouni Nyman, toimii autonkuljettajana Lassila & Tikanojalla. Jouni on hyvä esimerkki siitä, miten hän on päässyt eteenpäin työ tekijäänsä opettaa -menetelmällä. Jouni kävi joitain työllisyyskursseja kone- ja metallialalle mutta sillä alalla ei oikein löytynyt töitä. Niinpä hän sitten meni kysymään töitä Lassila & Tikanojalta, jossa aluksi suhtauduttiin epäillen siihen, että Jouni jaksaisi kovinkaan pitkään niin raskaassa työssä. Mutta Jounipa jaksoi ja niin on vain kulunut jo 9 vuotta samassa työssä, vaikka Jouni toteaakin samaan hengenvetoon, että työpaikalla ilmapiiri ei ole aivan niin hyvä kuin Terhillä. Jonkin verran saa kuulla manne-vitsejä, jotka eivät minua ymmärrettävistä syistä juurikaan naurata, toteaa Jouni. Olen työni ohessa käynyt erilaisia täydennyskursseja, erityisesti työturvallisuuteen liittyviä, joita muun muassa EU meiltä vaatii. Seuraavaksi on vuorossa tulityökurssi, joka liittyy myös työturvallisuuteen. Tällä hetkellä olen siirtynyt vähän kevyempiin töihin terveysongelmien takia ja tulevaisuus muutenkin nykyisessä työpaikassa vaikuttaa hieman epävarmalta. Todennäköistä on, että joudun uudelleenkoulutukseen jossain vaiheessa. Olisiko niin, että sosiaalialalla ihmiset ovat hieman suvaitsevaisempia kuin miehisellä kuljetusalalla, mietin itsekseni, kun kuuntelen Terhin ja Jounin kokemuksia työelämästä. Terhi ei ole juurikaan kokenut työpaikallaan minkäänlaista syrjintää kun taas Jounin työpaikalla manne-vitsit eivät ole niinkään harvinaisia. Kivaa koulunkäyntiä Perheen nuoria, 14-vuotiasta Tinoa ja 17-vuotiasta Janettea on myös kannustettu kovasti opintojen pariin. Jopa liian innokkaasti, toteavat molemmat nuoret nauraen kuin yhdestä suusta. Janette opiskelee lähihoitajaksi Etelä-Savon ammattiopistossa. Kysyn, kuinka hän tuli valinneeksi lähihoitajan opinnot. Kävimme koulun kanssa viimeisellä luokalla tutustumassa erilaisiin työpaikkoihin ja aika iso osa kavereistani lähti opiskelemaan lähihoitajaksi, joten se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Toki olin myös kiinnostunut alasta. Erityisesti minua kiinnostaa työskentely lasten ja nuorten parissa. Janette on varmasti valinnut hyvän alan, sillä lähihoitajilla riittää varmasti töitä myös tulevaisuudessa. 14-vuotias Tino on jo paikallinen TV-tähti esiintyessään muutama vuosi sitten FST:n ohjelmassa, jossa kierrettiin ympäri Suomea eri paikkakunnilla, myös Mikkelissä. Meille näytettiin pätkä ohjelmasta, jossa Tino kertoi innokkaasti hänen ja Janetten ponista Mimosasta Uudessa romanipoliittisessa ohjelmassa korostetaan romanien koulutustason nostamisen tärkeyttä. Myös pääministeri Jyrki Katainen on peräänkuuluttanut avoimempaa ja tasa-arvoisempaa suomalaista yhteiskuntaa. Itä-Suomen alueellinen romaniasian neuvottelukunta onkin omassa toimenpideohjelmassaan korostanut koulutustason merkitystä romaniväestön elinolojen parantamiseksi. Päätavoitteena on saada romaniväestölle eri alojen ammattikoulutusta, mikä parantaisi työnsaantimahdollisuuksia. Yhteistyötahoina nähdään opetushallitus, kunnat, ELY ja siitä, kuinka hän isoisänsä Hemmin ohjauksella opiskeli kaikkea hevosiin liittyvää. 8-luokkalaisen Tinon tulevaisuuden suunnitelmista udellessani hän totesi rauhallisesti menevänsä peruskoulun jälkeen lukioon ja miettivänsä siellä, mikä ala kiinnostaa. Tällä hetkellä koulunkäynti on ihan kivaa. Vanhassa koulussaan Tino kohtasi kiusaamista, mutta koulun vaihto poisti sen ongelman. Haluaisin myös opiskella romanikieltä enemmän. Meillä on joskus ollut sisareni kanssa romanikielen opetusta, mutta silloin se ei ollut niin järjestelmällistä emmekä opiskelleet lainkaan kielioppia. Haluaisin opiskella oikein kunnolla romanikieltä. Tähän toiveeseen yhtyi myös sisar Janette, mikä ilahdutti meitä vanhempia ihmisiä oikein kovasti. Terhi totesikin tähän, että olisi kovasti toivonut, että hänen vanhempansa olisivat puhuneet hänelle romanikieltä, jotta hän olisi voinut puolestaan siirtää kielen omille lapsilleen. Arvot kohdallaan! Onpa hyvä asia, että nuorilta löytyi näin innokasta opiskeluhalua romanien omaan kieleen. Ehkäpä romanikieli, joka on erittäin tärkeä romanien identiteetille, säilyy sittenkin uhkakuvista huolimatta pitkälle tulevaisuuteen! Näihin toiveikkaisiin tunnelmiin jätimme Bollström Nymanien perheen, jossa koulutuksen arvo ymmärretään. Koulutus on avain työelämään, joka nykyisellään kiristyy koko ajan ja jossa ei todellakaan enää pärjää ilman kunnollista koulutusta. Ainakin tässä perheessä olivat arvot tässä suhteessa kohdallaan! Teksti: Kristiina Markkula ja Helena Valentin Kuvat: Janette Nyman Uusia hankkeita romanien hyväksi -keskukset ja te-toimistot sekä ammatilliset oppilaitokset. Savon ammatti- ja aikuisopisto onkin ottanut haasteen vastaan ja suunnittelee parhaillaan romanien koulutukseen liittyvää hanketta. Hankkeen nimi on Tunnista osaava romaani ja yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada romaneille eri alojen ammattitutkinto. Lisäksi Itä-Suomen alueellinen neuvottelukunta järjestää yhteistyössä Itä- Suomen aluehallintoviraston sivistystoimen kanssa opetushenkilöstölle ja romanivanhemmille suunnatun koulutus- ja neuvottelupäivän Mikkelissä Toimintaa ja kirjattua historiaa jo vuodesta 1889 Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön historia alkoi Raajarikkoisten Auttamisyhdistyksen perustamiskokouksessa vuonna Säätiö on 123 vuoden toimintahistoriansa myötä yksi Suomen vanhimpia, edelleen aktiivisesti toimivia säätiöitä. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön historian aikana Suomi on muuttunut monelta osin, niin materiaalisesti kuin myös arvo- ja asennekysymyksissä. Monet nyt itsestään selvänä pidetyt asiat yhteiskunnassamme eivät olleet vammaisten lasten ja nuorten kohdalla itsestään selviä vielä sata vuotta sitten. Nykyisin yhteiskuntaamme ohjaa yleinen integraatiotavoite. Tasavertaisen yhteiskunnallisen osallistumisen oikeus koskee tietenkin myös vammaisia sekä pitkäaikaissairaita lapsia ja nuoria. Säätiössämme teemme töitä tämän tavoitteen toteutumiseksi käytännössä ja kaikilla elämän osaalueilla. Lasten ja nuorten puolesta Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön ydintehtävänä on kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja toimintamalleja lasten ja nuorten tasavertaisen osallisuuden tukemiseksi nykymuotoisessa yhteiskunnassa. Säätiön toimintaa laajennetaan tulevaisuudessa huomiomaan entistä paremmin myös monikulttuurisissa perheissä elävät pitkäaikaissairaat ja vammaiset lapset sekä nuoret. Toiminnassaan säätiö tukee vammaisia ja pitkäaikaissairaita lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään esimerkiksi mahdollistamalla vapaaehtois- ja vertaistukitoimintaa ja kehittämällä arjessa selviytymisen tukimuotoja. Vaikutamme ammatti- ja viranomaiskäytäntöihin edunvalvonnallisissa asioissa. Säätiön alaisuudessa toimiva YTRY-verkosto on alueellinen sekä valtakunnallinen asiantuntijaelin pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sekä heidän perheidensä elämään ja arkeen liittyvissä asioissa. Teemme alaan liittyviä selvityksiä, edistämme tutkimustyötä, koulutamme ammattihenkilökuntaa ja julkaisemme koulutusmateriaalia. Tämän hetkisiä tutkimusalueitamme on vammaiseen lapseen kohdistuvan väkivallan ja huostaanottojen selvittäminen. VOTS:Opiskelun ja työllistymisen mallien kehittämistä Säätiön toiminnassa erityisesti opiskeluun ja työelämään tukevien mallien kehittäminen on aina ollut avainasemassa luvun alussa toimme Suomeen Melba- ja IMBA-arviointivälineet tukemaan moniammatillisesti toteutettavaa urasuunnittelua ja työllistymispalveluita. Vuonna 2011 päättynyt Työllistymisen polku -projekti mallinsi vaikeavammaisten työllistymisen polkuja. Vuoden 2012 alussa käynnistyvän nelivuotisen Ratko-projektin aikana tullaan kehittämään uusi työyhteisövalmennuksen malli. Lauttasaaren asumispalveluyksikössä tarjoamme vammaisen opiskelijan kotiin tukea sekä ympärivuorokautista palvelua. Asumispalvelu mahdollistaa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden opiskelijoiden itsenäisen asumisen muiden opiskelijoiden keskuudessa. Asumispalvelu on tarkoitettu peruskoulun jälkeen opiskelemaan lähteville vammaisille nuorille. Säätiö jakaa apurahoja vammaisille lapsille ja nuorille harrastustoimintaan, kodin perustamiseen ja opiskeluun. Lisätietoja verkosta: Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön toiminnassa noudatetaan seuraavia arvoja: n pitkäaikaissairaan ja vammaisen lapsen ja/tai nuoren hyvä elämä n erilaisuuden ymmärtäminen ja ihmisen kunnioittaminen n luovuus ja innovatiivisuus työssä n yleishyödyllinen näkökulma palveluiden järjestämisessä

5 8 ROMANO BOODOS 1/2012 ROMANO BOODOS 1/ Aika kultaa muistot Palvelutalossa Helsingissä asuva Vieno Palm on kotoisin Säkkijärveltä. Luovutettu Karjala elää mielessä lapsuuden kultamaana, jonne jäivät rakkaimmat muistot. Huhtikuussa 86 vuotta täyttävä Vieno on virkeä vanhus ja harras esirukoilija. Vieno Palmin lapsuuden Säkkijärvi oli kukoistava pitäjä Virolahden naapurissa, Suomenlahden rantamailla. Elämä oli vilkasta, rannikolla kalastettiin, rakennettiin veneitä ja laivoja, puuastioita ja ajopelejä ja maata lous oli ajan tasalla ja tuottoisaa. Ennen sotia säkkijärveläisiä oli noin Sinne lapsuuden kultamaille 85-vuotiaan Vieno Palmin mieli palaa tämän tästä helsinkiläisessä palvelutalossa. Aiaiai, kaipaan sinne vieläkin, niin rakas paikka se oli! Vieno huokaa. Leipä tiukassa Vienon isän Aleksanderin eli Santun Hagert-suku oli säkkijärveläisiä. Isän vanhin setä Johannes, eli Janne Hagert, oli ollut seutukunnan piiskurin virassa, tehtävänään toimeenpanna kihlakunnan oikeudessa luetut rangaistukset. Raipparangaistus oli käytössä Suomessa vuoteen 1889 asti. Omaisten elämä ei ollut mitään hääppöistä. He joutuivat kulkemaan talosta taloon ja pyytämään leipää ja yösijaa. Ne olivat tiukassa, vaikka oli tutut talot. Säkkijärven kylissä tunnettiin Hagertit, Ärlingit ja Åkerlundit. Miehet ajoivat, vaihtoivat ja möivät hevosia. Nuoret olivat keväisin uittomiehinä. Tädin mies, Ievan Hemmi teki peltiastioita. Siihen aikaan mustalaisnaisen elämä oli kurjaa. Kotoaan lähtiessä tyttö ei saanut muuta perintöä kuin valkoisen leipäsäkin ja maitokannun. Nainen piti koko perheestä huolen. Muistan kuinka talvella hameet oli puoleen väliin jäässä ja kengät jäässä, mutta niissä jäisissä vaatteissa piti nukkua ja taas nousta ylös ja lähteä eteenpäin. Naisen piti noudattaa tapoja. Tapoja ei opetettu, eikä kieltä. Ne vain tulivat mukaan, kulkiessa, kuten puhtaus- ja miehen kunnioittamiseen ja naisten säädyllisyyteen liittyvät tavat. Oma koti Säkkijärvellä Vienolla oli pysyvä koti isossa Kallioinen-nimisessä maalaistalossa. Isä salvasi sikoja ja teki hevoskauppaa. Äiti oli ahkera ja osaava ihminen. Hän teki ankarasti työtä talossa ja pelloilla ja pui kapulalla viljaa riihessä. Hänen hameissaan ei ollut koskaan samettia, Vieno muistaa. Lapsuuden mieliruokakin tulee mieleen: hapanlohko, keitto joka valmistettiin happamasta taikinasta, perunoista, kermasta ja voista. Kotitalossa oli tupa ja kaksi kamaria. Vienon äiti oli Karl Gustaf eli Kalle Tanu Isbergin ja Miinan tytär Jääskestä, nimeltään Sinun vierelläs nukkuja hiljainen kun unesi rauha on syvin sanoi enkeli otsaasi sivellen -nyt lapsi kaikki on hyvin. (Muistokirjoitus kaatuneille ja esivanhemmille Säkkijärven entisellä kirkkomaalla) Iita. Hän oli 30 vuotta miestään nuorempi, Vienon tietämän mukaan aikanaan paremmissa oloissa pappilassa piikonut ja siellä sivistynyttä elämäntapaa oppinut. Äiti sairastui kurkkusyöpään ja kuoli Säkkijärven kunnalliskodin sairaalassa kun Vieno oli vain 8-vuotias. Perhe hajosi. Toiset oli jo aikaihmisiä ja kulun päällä. Niillä oli oma elämä. Veli jäi isän kanssa ja teki työtä taloissa. Isä halusi, että minun piti käydä koulua. Vieno otettiin osuuskaupan johtajan kotiin kasvatiksi. Kaikki oli niin vierasta valkolaisperheessä, vaikka kohtelu oli hyvää, Vieno muistaa ja kertoo, että noin vuoden hän jaksoi siellä olla ennen kuin karkasi. Sitten minua heiteltiin kuin palloa. Jumalan armosta olen säilyttänyt mielen tasapainon. Vieno joutui vaivaistalon ainoaksi lapseksi ja Jääskeen äidin sukulaisten luo, mutta isä haki hänet takaisin Säkkijärvelle ja huolehti siitä, että Säkkijärvellä talon omistavat sukulaiset Miina Åkerlund ja isän siskonpoika Kalle Zitron ottivat Vienon kasvatiksi. Isä kuoli neljä vuotta myöhemmin kuin äiti, vuonna Santtu oli hyvä isä. En nähnyt häntä koskaan humalassa ja hän kuoli uskossa kuten äitikin. Pikku-Lottana Talvisodan syttyessä vuonna 1939 Vieno oli Säkkijärven kansakoulun neljännellä luokalla. Kun tuli ensimmäinen hälytys, opettaja tuli luokkaan sanomaan, että on mentävä tien oikeata reunaa käsi kädessä, parijonossa pommisuojaan. Minä juoksin alakouluun hakemaan serkkuni Kaisan ja kannoin selässä pommisuojaan, koska hän oli niin laiha ja hentoinen. Säkkijärven kirkonkylän pommisuoja sijaitsi muutaman sadan metrin päässä Osuuskaupan pihalla. Silloin pommitettiin Viipuria, onneksi ei Säkkijärveä. Sota murskasi Vienon koulunkäyntiunelmat. Koulun rehtori oli mennyt puhumaan isälle sairaalaan, että Vieno on niin hyvä koulussa, että hänet on pantava oppikouluun, ja isä oli ollut siihen myöntyväinen. Mutta sitten isä kuoli ja tuli sota. Talvisodassa palopommi tuhosi entisessä palokunnantalossa sijainneen yhteiskoulun komean koulurakennuksen ja Säkkijärven kirkon. Niistä jäivät vain lähtemättömät muistot menetetystä maailmasta. Evakkotaival johti Vienon Satakuntaan Merikarvialle. Kuin olisi joutunut erämaahan jonnekin ulkomaille, murrekin oli niin outoa! Sieltä jäi ikuinen pelko metsiä, latoja ja hirsitaloja kohtaan. Pelkäsin niin kovasti desantteja, kun piti hakea maitoa maalaistalosta ja kulkea metsätietä ison riihen ohitse. Kasvattivanhemmat vuokrasivat Porista asunnon, mutta kouluun Vieno ei päässyt. Kasvatti-isä oli sitä mieltä, että tyttö saa miehen ilman koulujakin. Jatkosodan aikoihin Vieno muistaa olleensa niin innokas isänmaan puolustaja, että jos olisi ollut mies, olisi ollut linjoilla. Väärensin kasvatusäitini nimen, ryhdyin pikku-lotaksi ja kävin ompelemassa ja paikkailemassa sotilaiden vaatteita Porin suojeluskuntatalolla. Kasvatusäitini sai tietää siitä ja oli kauhean vihainen eikä antanut enää mennä sinne. Kadonnutta etsimässä Vieno Palm kävi sotien jälkeen Säkkijärvellä ensimmäisen kerran helluntaiherätyksen avustustyöntekijöiden teetupaautolla. Oli lupa ajaa vain suoraan Viipuriin, mutta me pysähdyimme Säkkijärvellä. Vaalimaalta vain viidentoista kilometrin päässä sijaitseva Kondratjevo on entinen Säkkijärvi. Menneestä ei paljon mikään muistuta. Jokunen entisistä taloista on jäljellä, kuten kivirakenteinen kasvattiperheen isän johtama osuuskauppa, jonka pihalla pommisuojakin aikanaan oli. Kauppatalossa toimii nykyisin venäläinen sairaala. Hautausmaalta Vieno etsi turhaan vanhempiensa ja sukulaisten hautoja. Sinne oli tehty uusia hautoja sikin sokin vanhojen päälle. Hautakivetkin oli viety jonnekin rakennus- ja porraskiviksi. Muiden kotiseutumatkailijoiden kanssa Vieno on käynyt Säkkijärvellä sittemmin monta kertaa. Minua on pyydetty kirjoittamaan muistojani sieltä lapsuuden kultamailta, ja olen minä kirjoittanutkin niitä vihkoon. Vieläkin minusta tuntuu, että meiltä vietiin koti ja omat paikat, Vieno kertoo Helsingin Lassilassa sijaitsevassa palveluasunnossa, 70 vuotta sotien jälkeen. Tummia muistoja Pannukahvi porise liedellä, kirjahylly pursuu valokuvia ja muistoja monivaiheisen elämän varrelta. Siellä on myös vuosi sitten Ruotsissa aivokasvaimeen 59-vuotiaana kuolleen Vienon nuoremman pojan Kyöstin valokuva. Vienon veljet joutuivat sotaan. Nuorempi veli oli vain 16-vuotias ja ehti olla rintamalla vain kolme viikkoa ennen kuin jo haavoittui ensimmäisen kerran. Sotavammat seurasivat häntä läpi elämän eikä hän koskaan niistä toipunut. Mieleen on jäänyt ikävä muisto sotavuosilta. Vienon molemmat veljet olivat päässeet yhtä aikaa rintamalta lomalle. Vieno oli heitä Lahdessa vastassa. Pojat tahtoivat ostaa kahvilasta pullot kaljaa, mutta tarjoilija sanoi, ettei mustalaisille tarjota. Veli hermostui siitä, suoraan rintamalta tullut mies, kaatoi pöydät ja huusi, että täällä työ mahtailette, vaikka myö ollaan sodassa teitä puolustamassa. Paikalle soitettu poliisi ei vienyt veljeä putkaan. Poliisin mielestä mustalaissotilasta piti palvella niin kuin muitakin. Sotien jälkeen mustalaista ei enää pidetty missään arvossa. Se oli harva baari mihin pääsi sisään, jos vaan oli musta pää. Mustalainen oli hyljeksitty. Sanotaan, että mustalaisella ei ole maata, mutta kahdella veljelläni ainakin on. Toinen on saanut maata Malmin hautausmaalta ja toinen Honkanummelta, koska ovat olleet isänmaata puolustamassa. Lähtökohdat unohtuneet Vienon asunto palvelutalossa Helsingin Lassilassa on lämmin ja viihtyisä. Palvelutalon väljässä alakerran aulatilassa vilisee asukkaita, hoitohenkilökuntaa ja vierasta väkeä. Romanivanhus tuntee kuitenkin itsensä hyvin yksinäiseksi ja usein myös syrjityksi. Täällä ei ole muita mustalaisia ja monet asukkaat ja joskus henkilökuntakin käyttäytyy rumasti minua kohtaan. Monet ovat sairaita ja heillä on ennakkoluuloja. Ryhdikäs, kauniisti harmaantunut Vieno mustalaishameissaan löysi miehen ja lähti maailmalle nuorena, kodinperintönä leipäpussi ja maitokannu, kuten tapa oli. Kiertämisen vuodet hän koki Viipurista kotoisin olleen Aarne Palmin ja pienten poikiensa kanssa Hämeessä, Hauhon seuduilla, kunnes Vieno lapsineen löysi Helsingin Eerikinkadulta Pelastusarmeijasta suojan. Pelastusarmeijaan kuuluvan tuttavan kautta hän sai myös asunnon ja työpaikan Uuden Suomen konttorissa. Viisi vuotta Vieno kävi työssä konttorissa Mannerheiminkadulla valkolaisvaatteissa. Vuonna 1963 tarjoutui sukulaisen kautta mahdollisuus muuttaa työhön ja asumaan Ruotsiin, Boråsiin. Siellä Vieno myöhemmin perusti perheen ruotsalaismiehen Ewaldin kanssa. Sairauttakin oli, selkäleikkaus ja syöpä. Vieno viipyi Ruotsissa 32 vuotta ennen kuin tuli takasin Suomeen veljiensä takia. Muutto Suomeen oli pettymys ja järkytys siksi, ettei Helsinki ollut enää sama kuin ennen ja siksi, että romanit eivät enää tunne toisiaan eivätkä välitä toinen toisistaan entiseen tapaan. Jos toisella oli leipää, toisella ei, leipä laitettiin puoliksi eikä mustalainen myynyt mitään toiselle mustalaiselle, vaan antoi. Vaikka oli kuinka pienet huoneet, sinne mahduttiin. Nykyinen nuoriso ei tiedä ollenkaan mitä mustalaisen elämä on ollut. On unohdettu lähtökohdat. Nyt on vain raha, raha, raha ja pitkä hame, mutta mustalaisuus on kaukana. Syvästi uskonnollinen Vieno oli Ruotsissa ahkerasti mukana helluntaiseurakunnassa ja lauloi kuorossa yli 20 vuotta. Nykyisin hän toimii esirukoilijana. Seurakuntaelämä on hänen mielestään Suomessa tyhjempää kuin Ruotsissa. Seurakuntaan ja toisen mustalaisen luo mennessä pitäisi olla sellainen henkisesti rikas olo, että kuin kotiin olisi tullut, sanoo Vieno. Tuovi Putkonen

6 10 ROMANO BOODOS 1/2012 ROMANO BOODOS 1/ Voimaantumista vankilassa naisten vuorolla Romano Mission Naisten vuoro -hankkeella pyritään lisäämään vankiloiden työntekijöiden romanikulttuurin ymmärtämystä. Lisäksi vapautuville romanivangeille koulutetaan romanitaustaisia tukihenkilöitä. Romano Mission Naisten vuoro -hankkeen tavoitteena on ehkäistä romaninaisvankien syvenevää syrjäytymistä ja uusintarikollisuutta. Vanajan vankilassa romaninaisvangeille järjestettiin kesällä oma Voiva-ohjelma, joka valmensi ja rohkaisi naisia osallistumaan vankilan kuntoutuksiin ja koulutukseen. Voivasta tehdään käsikirja työkaluksi vankiloihin. Huonojen asioiden karu kierre Jasmin, 25, puhuu kännykkäänsä Vanajan vankilan perheosastolla soluhuoneessaan. Seinällä on pinkkejä prinsessajulisteita ja lattialla korissa on vauvan leluja. Vaaleanpunaiseen asuun puettu Jasminen kohta vuoden täyttävä tytär kärttää äidiltään puhelinta. Äiti tarjoaa tytölle muovista leikkikännykkää, mutta se ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin oikea. Jasmin saa kuin saakin puhelunsa toimitetuksi. Soitto koskee tärkeätä asiaa, peruskoulun suorittamista. Jasminen peruskoulu jäi aikanaan seitsemänteen luokkaan. Jasmin oli 14-vuotias, kun hänen isänsä tapettiin. Perhe joutui ulos kodistaan ja puille paljaille. Kun äiti sai vankilatuomion, Jasminen tehtäväksi tuli huolehtia nuoremmista sisaruksista. Varastaminen oli ainoa keino pysyä hengissä. Varastin ruokaa ja vaatteita, Jasmin kertoo. Sittemmin Jasmin perusti oman perheen. Mies oli väkivaltainen ja käytti huumeita. Hän käytti minua hyväkseen ja pakotti minut hankkimaan rahaa aineisiin ja muuhun elämiseen. Rehellisin keinoin en siihen pystynyt, Jasmin kertoo. Tästä kerrasta viimeinen Rikoksia kertyi ja Jasmin joutui vankilaan. Toukokuussa Jasmin passitettiin toistamiseen Vanajalle. Tällä kertaa rangaistus on runsaan vuoden mittainen. Toista tuomiotaan suorittava Jasmin toivoo pääsevänsä koevapauteen alkutalvesta. Vankilan pienessä huoneessa taaperoikäisen kanssa asuminen rassaa Jasminea kovasti. Soluasunnon muut asukkaat eivät Jasminen mielestä aina osaa ottaa riittävästi muita huomioon ja se käy hermoille. Jasmin haluaisi myös nähdä enemmän kahta vanhempaa lastaan. Nuorempi on tuotu vankilaan tapamaan äitiään. Vanhempaa lastaan äiti ei ole tavannut aikoihin. Jasmin on päättänyt, että tämänkertainen vankilareissu jää viimeiseksi. Hän aikoo saada peruskoulun päätökseen ja tyytyä vaatimattomaan, mutta rehelliseen elämään siviiliin päästyään. En tarvitse kaikkea sitä, mitä kaupoissa on tarjolla. Pitsiliinoja ei enää osteta Jasminen tarina on karu, mutta valitettavasti ei harvinainen, sanoo Tuula Nyman. Talvesta lähtien Nyman on työskennellyt kolmena päivänä viikossa Vanajan vankilassa palveluohjaajana. Nymanin työ palveluohjaajana on osa Romano Missio ry:n koordinoimaa romaninaisvankien kuntoutuksen Naisten vuoro -kehittämishanketta. Romaninaisten määrä vankiloissa kasvaa koko ajan. Nymanin ja Naisten vuoro -hanketta koordinoivan Päivi Majaniemen mukaan muutokset yhteiskunnassa ja yhteisöllisyyden hiipuminen romaniyhteisössä ovat keskeisiä syitä lisääntyneeseen rikollisuuteen. Sekatyömiehiä ei enää tarvita. Pitsiliinat ja muu romanien perinteinen myyntitavara eivät enää käy kaupaksi. Koulutuksen merkitystä ei vieläkään ymmärretä romaniyhteisössä. Nuoret haluavat aikuistua varhain. Keinona aikuistumiseen nähdään perheen perustaminen. Opiskelut jäävät tai ne aloitetaan vasta aikuisena. Vaikka olisi kuinka hyvä koulutus tahansa, niin 30-vuotiaana on vaikea saada töitä, koska ei ole työkokemusta ja on vielä romani, Majaniemi sanoo. Joka viidennellä menee erittäin huonosti Naisten vuoro -hanke aloitettiin syyskuussa Ensimmäisessä vaiheessa selvitetään romaninaisvankien määrä, heidän elämäntilanteensa ja palvelu- ja kuntoutustarpeensa. Selvitystä varten on haastateltu romaninaisvankeja Vanajalla. Aineistoa analysoidaan parhaillaan. Aikaisempaa tietoa romaninaisvangeista on hyvin vähän. Päivi Majaniemi muistuttaa, että romanivangit kuuluvat romaniväestön osaan, joka on syrjäytynyt romaniyhteisön sisällä. Hän arvioi, että noin 20 prosentilla romaneista menee huonosti, koska he joutuvat elämään köyhyysrajan alapuolella. Tämä köyhyysrajan alapuolella elävä joukko on täysin tukien varassa, mutta se sinnittelee kuten valtaväestönkin köyhät. Valitettavasti noin 20 prosentilla romaneista menee erittäin huonosti. Osalla on päihteiden väärinkäyttäjiä tai hyvin moniongelmaisia ihmisiä, jotka vetävät sitten perheensäkin mukaan vaikeuksiinsa, sanoo Majaniemi Suullinen perimätieto romaneilla tärkeää Majaniemi huomauttaa, että vasta nyt 2000-luvulla on kasvamassa romanisukupolvi, joka on laajemmassa mitassa käynyt kouluja. Romanikulttuuri on ollut perinteisesti suullinen kulttuuri. Vasta 1970-luvulta lähtien koulunkäynti on tullut edes mahdolliseksi koko romaniväestölle. Tästä syystä romanien luku- ja kirjoitustaito on muuta väestöä heikommalla tasolla. Romanien tiedon käsittely on perustunut erilaiseen tapaa oppia ja muistaa. Romaneilla on usein hyvä kuulo- ja näkömuisti, mutta kirjallisesti esitetty tieto jää usein huomioimatta, koska se vaatii erilaista käsittelytapaa, Päivi Majaniemi sanoo. Majaniemen mukaan esimerkiksi tällaisia romanikulttuurin erityispiirteitä voisi nykyistä paremmin ottaa huomioon myös vankienhoidossa. Romanivangit eivät hyödy kuntoutusohjelmista, koska tieto tarjotaan heille vieraassa muodossa. Vetäjien romanitaustasta paljon hyötyä Naisten vuoro -hankkeen tavoitteena on lisätä romaninaisvankien kykyä vastaanottaa rangaistusajan suunnitelmaan kuuluvia kursseja ja kuntoutusta. Majaniemi ja Nylund suunnittelivat ja toteuttivat romaninaisvangeille Voiva-ohjelman. Voiva tulee sanoista voimaantuminen, identiteetti ja vaihtoehto. Ensimmäinen Voiva-ohjelma järjestettiin kesän aikana Vanajan vankilassa. Vapaaehtoiseen ryhmään osallistui 6 8 romanivankia. Ryhmä kokoontui kymmenen kertaa. Voiva on vasta pilottivaiheessa. Se on todellakin uraauurtava kokeilu, mitään tällaista ei ole aikaisemmin romanivangeille, ei naisille eikä miehille, järjestetty. Suorastaan yllätyimme kuinka suuri tarve tällaiselle kurssille on, Majaniemi sanoo. Kurssilla käytiin asioita identiteetistä ihmisoikeuksiin ja arjen hallintaan. Käsittelimme elinikäistä oppimista ja positiivista ajattelua. Ohjelmaan kuului myös romaneiden historiaan tutustumista. Pohdimme ihan perusasioitakin kuten, onko helpompi muuttaa itseään kuin toista, Tuula Nyman kertoo. Majaniemen ja Nymanin mukaan ohjelman onnistumiseen vaikutti paljon myös se, että kumpikin vetäjistä on romanitaustainen. Meillä ei ole kulttuurien välistä ylemmyyttä rasituksena. Ymmärrämme ryhmän taustoja ja tarpeita. Tunnemme myös vankeinhoidon toiveet. Meillä on melko realistiset käsitykset siitä mitä ja miten Juttu on julkaistu Kriminaalihuollon tukisäätiön, Kritsin, Portti Vapauteen -sivustolla. voimme yhdellä ohjelmalla vaikuttaa. Tärkeintä on tarjota romaninaisvangeille rohkeutta ja välineitä osallistua erilaisiin kuntoutusohjelmiin. Vartijoille romanikulttuurin opetusta Romanitaustansa takia Majaniemi ja Nyman tietävät ja uskaltavat sanoa ääneen, että osa romaneista on sotkenut itse asioitaan. Samoin kuin sen, että edelleen romaneja kohtaan tunnetaan suurta epäluuloa ja heidät sysätään helposti yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle. Naisten vuoro -hankkeen kohderyhmänä romaninaisvankien lisäksi on vankilan henkilöstö. Edelleen vankiloissa työskentelevät tuntevat huonosti romanikulttuuria. Rikosseuraamusalalla tunnetaan samalla lailla ennakkoluuloisuutta romaneja kohtaan kuin muuallakin yhteiskunnassamme. Näistä syistä tarvitaan henkilöstön lisäkoulutusta ja asenteiden muokkausta, Majaniemi toteaa. Majaniemi ja Nyman laativat Voiva-ohjelmasta käsikirjan, jota voidaan käyttää työkaluna vankiloissa. Naisten vuoro -hankkeen tavoitteena on kouluttaa romanitaustaisia tukihenkilöitä vapautuville. Vapautuvalla romanivangille on huomattavasti matalampi kynnys ottaa vastaan apua oman kulttuurinsa edustajalta kuin valtaväestöön ja -kulttuuriin kuuluvalta viranomaiselta. Tuki-ihminen toimisi yhdyshenkilönä vapautuvan ja viranomaistahojen välillä, Nyman sanoo. Portti vaputeen on verkkopalvelu rangaistuksesta vapautuville, heidän läheisilleen ja rikostaustaisten kanssa työskenteleville. Portissa on myös omat sivut lapsille. Kriminaalihuollon tukisäätiön, Kritsin, ylläpitämän sivuston tavoitteena on vähentää uusintarikollisuutta ja parantaa rikostaustaisten ja heidän läheistensä selviytymismahdollisuuksia yhteiskunnassa. Portissa on muun muassa opas vankilasta vapautuville ja opas oppimisvaikeuksiin. Sivuilla on tietoa paikoista ja järjestöistä, joista vankilasta vapautunut voi hakea tukea ja apua. Kalenteriin on koottu tapahtumia ja toimintaa. Vankien läheisille Portissa on muun muassa vankiloiden ohjeista koottu tapaajan opas. Sivulta saa tietoa vankien läheisten tukiryhmistä ja leireistä. Sivuilla on myös suosittu keskustelupalsta Linnalesket. Keskustelupalstalta vankien omaiset ja vankilasta vapautuvat voivat jakaa tuntojaan ja kokemuksiaan sekä saada vertaistukea. Ammattilaisille on tietoa verkostoista, hyviä toimintatapoja eri paikkakunnilta, Oppimisvaikeuksista vapaaksi ohjaajan käsikirja ja muita työvälineitä. Portti vapauteen lastensivuilla on tietoa vankiloista ja rangaistuksista lapsille sopivassa muodossa. Animaation avulla pääsee esimerkiksi katsomaan, minkälaista on vankilassa. Portin neuvontapalstalla Kritsin asiamiessosiaalityöntekijä, perheterapeutti ja oppimisvalmennuskoordinaattori vastaavat verkossa kysymyksiin. Myös lapset voivat lähettää Portin asiantuntijoille kysymyksiä. Sivustolla on tietopankki, jossa on noin 50 asiantuntijoiden laatimaa tietoiskua. Järjestö- ja linkkihakemistoista voi etsiä lisää tietoa alan palveluista ja toimijoista. Portissa on selviytymistarinoita sekä alan uutisia. Sivustolla on tietoa rikosseuraamusalan tapahtumista, seminaareista, messuista ja muusta toiminnasta. Jasmin haluaa opiskella mustalaiskieltä Lounasaika on lähestymässä. Jasmin valmistautuu lähtemään vauvansa kanssa keittiöön, jossa vangit ovat tänään valmistaneet yhdessä aterian. Jasmin ehtii vielä kertoa Voiva-ryhmästä, johon hän osallistui. Ryhmästä oli apua. Se lisäsi itsetuntemustani. Aloin miettiä, kuinka voisin muuttaa totuttuja reagointitapojani, Jasmin pohtii. Hän sanoo kurssin auttaneen myös ymmärtämään paremmin, miksi hän on vankilassa ja mikä hänet on ajanut tekemään rikoksia. Jasminen mielestä vankilan henkilökunta ei aina ymmärrä romanien kulttuuria ja tapoja. Häntä esimerkiksi harmittaa, kun sanotaan, että lasten ja aikuisten pyykki pitäisi pestä yhtä aikaa samalla koneellisella. Onneksi tänne osastolle on nyt tulossa toinen pesukone Jasmin kertoo. Muihin kuin romaninaisvangeille järjestettyyn ryhmään tai ohjelmiin Jasmin ei ole osallistunut. Jasminin mielestä vankilassa pitäisi olla äideille ja lapsille yhteistä ohjelmaa. Esimerkiksi vauvauintia ja muskaria Toivon myös mustalaiskielen kurssia ja perheleirejä. Vanhemmuuskurssikin voisi olla hyvä, Jasmin toteaa. Romanikielen kurssin Jasmin saa. Nymanin mukaan sellainen on jo päätetty järjestää Vanajalla. Jutussa haastatellun Jasminen nimi on muutettu. Teksti ja kuvat: Susanna Särkkä Naisten vuoro Naisten vuoro on Romano Mission hallinnoima romaninaisvankien kuntoutus- ja kehittämisprojekti. Projekti on nelivuotinen ( ) ja saa tukea RAY:ltä. Projektissa työskentelee kaksi henkilöä, Päivi Majaniemi ja Tuula Nyman. Projektin päätavoitteena on ehkäistä romaninaisvankien pahenevaa syrjäytymistä ja uusintarikollisuutta. Tavoitteisiin pyritään tuottamalla palvelumalli, jolla voidaan tukea vankilassa olevia romaninaisvankeja. Lisäksi tuotetaan tietoa romaniperheitä varten sekä tarjotaan koulutusta rikosseuraamuslaitoksen ja yhdyskuntatoimistojen henkilökunnalle. Projektin tavoitteena on myös koota vapaaehtoisista yhdyshenkilöverkosto vapautuvien vankien tueksi. Yhdyshenkilöille suunnitellaan ja toteutetaan koulutus tehtävään. Tähän mennessä projektissa on aloitettu naisvankien haastattelut ja niitä jatketaan vielä ensi vuoden puolellakin. Haastatteluilla pyritään kartoittamaan romaninaisvankien erityistarpeita kuntoutuksen kehittämistä varten. Vanajan vankilassa on aloitettu palvelunohjaus. Palveluohjaaja Tuula Nyman toimii siellä kolmena päivänä viikossa Vanajan vankilan henkilöstön työparina ja romaninaisvankien tukena. Naisten vuoro -projektin tuottamaa VOIVA- kuntoutusohjelmaa on jo kokeiltu Vanajan vankilassa ja se on saanut kiitosta sekä vangeilta että henkilökunnalta. Lisäksi projekti on aloittanut vankilahenkilökunnan koulutuksen muutamilla paikkakunnilla. Projektilla on verkkosivut osoitteessa ja projektin esitettä voi tilata Romano Missiosta. Jos vapaaehtoistyö vapautuvien vankien kanssa kiinnostaa sinua, voit ilmoittautua alkavaan koulutukseen sähköpostilla: tuula.nyman@naistenvuoro.fi ja paivi. majaniemi@naistenvuoro.fi Oikein kaunista kevään aikaa kaikille, mutta erityisesti romanivangeille ja heidän omaisilleen Toivottavat Naisten vuoron Päivi ja Tuula

7 12 ROMANO BOODOS 1/2012 ROMANO BOODOS 1/ Kolmas sektori on osa suomalaista hyvinvointia Liitot, järjestöt ja yhdistykset tarjoavat monenlaista palvelua. Järjestötyöllä on maailmassa ja myös Suomessa pitkät perinteet. Kun kunnalliset tai valtion tarjoamat palvelut eivät tavoita kaikkia tarvitsevia, on Suomessakin ollut tapana perustaa yhdistys tai järjestö kyseistä asiaa eteenpäin viemään ja edistämään. Monet nykyään itsestään selvät palvelut ovat alkaneet vapaaehtoisten järjestöjen ja yhdistysten tekemän pohjatyön ansiosta ja kasvaneet koko Suomen kattaviksi palvelujärjestöiksi, jotka palvelevat kaikkia avun, tuen ja virkistyksen tarvitsijoita. Esimerkkinä näin syntyneistä palvelujärjestöistä voitaisiin mainita vaikkapa Mannerheimin lastensuojeluliitto, Hengitysliitto, Ihmisoikeusliitto, Suomen Punainen Risti (kansainvälinen SPR), Invalidiliitto, Lomakotien liitto, jne. Monet palvelut, joita käytämme, ovatkin usein erilaisten liittojen, yhdistysten ja järjestöjen ylläpitämiä. Emme vain tule ajatelleeksi, kuka toimintaa pyörittää ja rahoittaa. Ja jos olemme oikein onnekkaita, meillä on varaa sallia muillekin samaa palvelua, vaikkemme itse sitä henkilökohtaisesti tarvitsisikaan. Kuka järjestöjä pyörittää? Vapaaehtoistyö on useimpien järjestöjen kantava voima. Vapaaehtoisvoimin on hyvä aloittaa, yleensä pienellä samanmielisten porukalla, joka toiminnan ja tarpeen mukaan kasvaa ja laajenee. Kun asia tai toiminta jota ajetaan alkaa vaatia voimia ja aikaa enemmän kuin kohtuudella vapaaehtoiselta voi odottaa, on alettava hankkia järjestölle rahoitusta. Mannerheimin lastensuojeluliittokin sai alkunsa yhdistyksestä. Nykyään sen toimintaa tukevat niin Ray, kunnat kuin valtio. Keskusjärjestö työllistää 70 henkilöä, lisäksi 10 piirijärjestössä on palkattua henkilökuntaa, jäseninä järjestössä on lisäksi 566 paikallisyhdistystä. Eikä lastensuojelun eteen tehtävän työn tarpeellisuus ole vieläkään kadonnut vaikka yhdistys on toiminut jo vuodesta Samoilla periaatteilla toimivat romanijärjestötkin Myös monissa romanijärjestöissä alkuun on aloitettu vapaaehtoisvoimin, ja kun työ on katsottu tarpeelliseksi, niin sille on saatu rahoitusta. Näin on hankittu työlle jatkuvuutta. Monen romanin työura on alkanut järjestöissä harjoittelijana tai työllisyystöissä. Hankitun kokemuksen ja asiantuntemuksen turvin moni on myös lähtenyt opiskelemaan ja sitä kautta pyrkimään työelämään muille markkinoille. Ja kaikki työssä käyvät romanit maksavat veroja, joilla rahoitetaan kaikille tarkoitettuja julkisia terveydenhoidon, Kelan, sosiaalitoimen palveluita. Romanijärjestöt Suomessa Suomessa toimii tällä hetkellä noin 15 alueellista ja paikallista romanijärjestöä sekä viisi valtakunnallista järjestöä. Monen järjestön toiminta on yhden vapaaehtoisen aktiivisen ihmisen varassa, muu toiminta on projekteissa. Yhden aktiivisen työtä tukevat usein myös sukulaiset, ystävät ja läheiset. Palkkatyövoimaa ei romanijärjestöissä juurikaan ole, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Yhdistysten saama tuki on vain toimintaan Tukea yhdistyksen toimintaan voi hakea erilaisista valtion tai kunnan järjestöille tarkoitetuista avustuksista. Näitä rahoja voidaan saada eri käyttötarkoituksiin: yleisavustuksilla katetaan yleensä toimistokuluja, vuokria, toimintaa tai vapaaehtoisten työstä aiheutuvia kuluja, palkkoja niillä ei makseta. Yleensä saadut avustukset ovat pieniä, e, riippuen toiminnan laajuudesta. Kaikkien tukien käyttö, joita anotaan ja saadaan, täytyy myös selvittää rahoittajalle. Tätä varten yhdistyksillä pitää olla hallitus, puheenjohtaja, taloudesta vastaava, kirjanpito sekä tilintarkastaja. Lisäksi yhdistyksen tulee antaa vuosittain toimintakertomus, tilinpäätös, toimintasuunnitelma ja talousarvio seuraavalle vuodelle. Ilman näitä yhdistys ei pysty toimintaansa todentamaan eikä avustusta tai jatkorahoitusta tule. Projekteilla pyritään työllistämään ja vakiinnuttamaan toimintaa Kun yhdistys on muutaman vuoden toiminut pienillä avustuksilla ja/tai vapaaehtoistyöllä, voi lähteä yrittämään projektihakua. Projekteihin haetaan myös 1-2 työntekijän palkkakuluja. Projekteja haetaan yleensä 1-4 vuoden mittaisina. Tällä hetkellä voidaan laskea että n. yhden e ansaitsevan henkilön palkkakulut sivukuluineen ovat vuodessa noin 35000e-44000e. Sen lisäksi tarvitaan puhelin ja toimisto, toimintaan suunnattua rahaa, rahaa myös hallinnon kuluihin eli kirjanpitoon ja tilintarkastukseen. Eli jos on myönnetty projektille e/vuosi, ei sillä todellakaan pysty ihmeitä tekemään, vaikka järjestötyön kokemus on osoittanut, että hyvä projekti tavoittaa välillisesti kymmeniä, jopa satoja ihmisiä. Ilmaista rahaa ei ole olemassa Kaikkea järjestötyöhön annetun rahan käyttöä valvotaan. Siitä on osoituksena vaikkapa viime eduskuntavaalien aikaan syntynyt vaalirahakohu, jossa mm. Nuorisosäätiön osallistumista poliitikkojen tukemiseen julkisella toimintaan tarkoitetulla rahalla tutkitaan. Suuri osa romaniprojekteista saa rahoitusta RAY:ltä. RAY valvoo projekteja vuosi vuodelta tiukemmin ja hyvä niin. Ainoa hankaluus on se, että tiukka valvonta tekee myös hakemisen vaikeammaksi. On vaikea todistaa toimintaa ja toiminnan tärkeyttä ilman pohjatyötä, jota pitäisi tehdä vapaaehtoistyönä kaikkia sääntöjä noudattaen muutaman vuoden ajan. Rahaa ei romanijärjestöistäkään voida jakaa kenellekään: Ei asiakkaille eikä työntekijöille. Toimintaan tarkoitetun rahan antaminen esimerkiksi työttömille tai sosiaalituella eläville on lainvastaista, ellei sitä ilmoiteta tuloksi asiakkaalle. Toisaalta avustus on tarkoitettu toimintaan, eli sen saa antaa asiakkaalle palveluna ei rahana. Järjestöjen avustusten ja projektien tavoitteena on, että apua, tukea ja neuvoja annetaan olemassa olevien ongelmien hoitoon, ei niiden ylläpitoon. Työ tekijäänsä kiittää vai kiittääkö? Me vuosia järjestötyössä sekä vapaaehtoisina ja palkattuina työskennelleet olemme työuramme aikana hakeneet monia projekteja. Joitakin on saatu, joitakin ei. Samoin olemme etsineet useita kertoja vapaaehtoisia tai työllistettäviä, määräaikaisia tai osapäivätyötä tekeviä luotettavia henkilöitä erilaisiin projekteihin. Eipä heitä juuri tunkuun asti ole tarjolla, yleensä sopivan henkilön löytäminen on kiven takana. Projektien ongelma ja toisaalta hyvä puoli on kuitenkin se, että ne ovat määräaikaisia, aina parin vuoden välein tulee uusia projekteja ja työpaikkoja ja toisaalla vapautuu hyväksi osoittautuneita henkilöitä uusiin projekteihin. Toisaalta miksi kenenkään pitäisi tulla töihin ilman palkkaa? Tai miksi jättää hyvä projekti väliin siksi, ettei halukkaita tai osaavia uusia tekijöitä löydy? Valitettava totuus on kuitenkin se, että moni kotona oleskeleva on vailla koulutusta. Ja nykyään useimmat rahoittajat toivovat, että projekteissa työskentelisi alalle koulutettua väkeä. Pelkkä perusromanius (kuten ei muukaan etnisyys) kun ei enää riitä asiantuntijuuteen. Eihän se riitä muillekaan työnantajille. Eli silloin todellakin jää jäljelle muutama harva ahkerasti projekteissa ja järjestöissä toimiva ja työnsä ohella opiskeleva romani. Mutta hei, eikö ole parempi, että heidät palkataan, sillä silloin kotonakin olevat välillisesti nauttivat työssäkäyvien romanien veromarkoilla rahoitettuja palveluita. Järjestöavustukset eivät vähennä sosiaaliavustuksia Järjestöille jaettavat projektiavustukset on tarkoitettu kaikille Suomen järjestöille, niitä hakevat kaikki halukkaat. Raha on tarkoitettu käytettäväksi järjestöjen työn tukemiseen. Se ei ole pois kenenkään yksittäisen henkilön sosiaali- tai muusta etuudesta. Jos romanit eivät rahoituksia hae, niitä saavat muut, yhtälailla kantaväestö kuin vähemmistötkin. Esimerkiksi urheilujärjestöjä ja niille tarkoitettuja tukia on Suomi pullollaan, sinne mahtuisi iloisesti pari romanihankettakin mukaan. Eikä olisi ollenkaan kyse vähäosaisuudesta vaan halusta virkistäytyä ja näyttää osaamistaan muillekin. Romanijärjestöt ylläpitävät myös kulttuuria ja kieltä Romanijärjestöt tekevät arvokasta työtä romaniväestön hyväksi. Työlle ja toiminnalle on tarvetta, ja kuten työn tekeminen niin myös yhdistysten toimintaan mukaan tuleminen on vapaaehtoista. Emme todellakaan pakota ketään leireille, opiskelemaan kieltä, tutustumaan palveluihin, työllistymään, käymään kouluja, opiskelemaan työn ohella tai virkistäytymään romaniporukassa. Ne jotka näitä palveluja haluavat, ovat meidät jo löytäneet ja heitä pyrimme auttamaan ja tukemaan. Yhä useammin kuulemme enemmänkin moitteita siitä, että miksei järjestetä sellaista tai tällaista toimintaa ja miksei siellä ja täällä. Valitettavasti, kuten yllä todettiin, tekijöitä meillä on aivan liian vähän, työ kun on kovaa ja sitä tehdään joskus kellon ympäri viikonpäivistä välittämättä. Usein unohdettu todella tärkeä asia on, se että samalla kun tarjoamme erilaista virkistystä, neuvontaa, palvelua ja muuta toimintaa, ylläpidämme myös romanikulttuuria ja -kieltä. Ellei olemassa oleva tarjonta kelpaa, niin hakeutumalla vapaaehtoiseksi järjestöön tai perustamalla oman voi päästä vaikuttamaan siihen millaista toimintaa järjestöt tulevaisuudessa tekevät. Eikä ole pakko osallistua edes romanijärjestössä, saa valita muitakin palveluja ja järjestöjä ihan oman mielensä mukaan. Tai ellei halua, ei ole pakko osallistua mihinkään. Suomi on osa Eurooppaa ja maailmaa Suomen järjestöt ja romanijärjestöt tekevät monenlaista avustustyötä sekä kotimaassa että muualla maailmassa, myös Euroopassa. Maailmanlaajuiset yhtiöt palvelevat meilläkin, on Nokiaa, Shelliä, autoja tuodaan maailmalta, Internetkään ei ole suomalainen keksintö. Pidämmepä siitä tai emme, Suomi on osa Eurooppaa ja osa maailmaa ja meidän täytyy ottaa se järjestötoiminnassa ainakin jonkin verran huomioon. Maailmanpolitiikka vaikuttaa meihin ja meidän toimintaamme, samoin kuin me vaikutamme siihen. Suomessa on sanan-, aatteen ja yhdistystoiminnan vapaus. Saamme ajatella ja sanoa ja toimia yhdistyksissä vapaasti ja hyväksi katsomallamme tavalla. Jos haluamme, että tämä vapaus säilyy, on meidän sallittava myös muiden käyttää samoja vapauksia. Meitä on monenlaisia ja monenlaisin tarpein Nykyisessä kovien arvojen Suomessa järjestöjen ja yhdistysten työ on vuosi vuodelta arvokkaampaa ja tärkeämpää. Moni ei osaa eikä jaksa hakea yksin itselleen tai läheiselleen apua, tukea tai virkistystä. Silloin järjestö tai yhdistys voi auttaa. Kun itsellä menee hyvin, on työtä ja koulutusta, voi katsoa ympärilleen ja nähdä monenlaista avuntarvitsijaa. Omastaan ei tarvitse luopua, eikä auttaakaan ole pakko, mutta voi sallia avuntarjoajien tehdä työtä niiden hyväksi, jotka sitä tarvitsevat. Ja kun tarve poistuu, niin silloin toimintakin loppuu. Eihän meiltä keneltäkään ole pois sotainvalidien, lastensuojelun, väkivallan ja rikosten uhriksi joutuneiden tai eläkeläisten hyväksi tehtävä työ, ei, vaikka se koskettaisikin suomalaisia, romanialaisia, romaneja tai saamelaisia Suomessa tai maailmalla. Toimitus Sami Valentinin muistoa kunnioittaen ( ) Pitkän linjan evankelista ja romaniaktivisti Sami Valentin on poissa Sami Valentin oli monessa mukana sekä evankelistana että romaniaktivistina. Sami oli Viipurista kotoisin ja tullut lapsena Suomen puolella. Lapsuudessa koetut traumat vaikuttivat Samiin siten, että nuorena sieluntuska vei huonoille teille. Onneksi kuitenkin Jumala pelasti ja 60-luvulta asti taivasasiat olivat Samille tärkeimmät. Sitä sanomaa hän toi mukanaan myös järjestötoimintaan, missä hän oli monessa mukana. Sitä varten täällä taistellaan, että taivaskodissa sitten tavataan Sami Valentin oli kiivas ja ehdoton taistellessaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Hänellä oli tapana sanoa suoraan mitä mieltä hän oli asioista. Ei turhia päänsilittelyjä eikä takanapäin puhumista. Ja vaikka joskus se tapa sai aikaan kielteisiä reaktioita, se oli kuitenkin tarpeellista osallistumista ja vaikuttamista. Asiat menevät eteenpäin vain osallistumalla, sitä mieltä Sami oli. Samilla oli huoli ja pyrkimys turvata muidenkin taivaspaikka ei vain omansa. Minkä kerkiää lupaamaan, se pitää pitää, sitä sanaa ei saa pettää. Ja rehellinen pitää olla, ikinä ei saa valehdella. Rehellisyys oli Samille tärkeää, sitä opetti Sami lapsilleen ja tätä hän noudatti toiminnassaan. Sami oli kiivas, mutta myös anteeksiantavainen. Kun asia oli sovittu ja anteeksiannettu siitä ei kaunaa kannettu. Ja vaikka lasten kanssa välit välillä viilenivät, niin loppua kohti yhteys lapsiin uudistui. Jumala oli Samin turva 47 vuotta. Mutta myös koti oli paikka jossa sai levätä ja kodin yhteisymmärryksestä Sami sai voimaa jatkaa, kun maailma koetteli kovasti. Sami oli hieno mies ja kunnioitti kotiaan, siinäkin Sami oli lupauksensa mittainen mies. Järjestötoiminnassa Sami jaksoi olla toiminnassa mukana loppuun saakka, vaikka hän kärsi pitkään vakavasta sairaudesta. Sami ymmärsi velvoitteensa: mihin hänet oli valittu, siihen hän osallistui. Näinä aikoina, jolloin moni työryhmiin, hallituksiin ja johtokuntiin valittu henkilö ei jaksanut osallistua, Sami tuli paikalle ja osallistui keskusteluun, kantoi oman kortensa kekoon, otti luottamustehtävät vakavasti, muistutti taivastietä. Ja oli aina paikalla ennen muita, koska puolta tuntia ennen lähtöä on aina lähdettävä, että varmasti on ajoissa perillä, myöhästyä ei saa. Samilla oli kokemusta ja tietoa romanipolitiikasta pitkältä ajalta. Hän osallistui Romaniasian neuvottelukunnan tointaan, oli pitkään Romano Mission hallituksessa samoin kuin Suomen Romaniyhdistyksen hallituksessa. Olemme kiitollisia siitä ajasta jonka saimme hänen kanssaan työskennellä. Levätköön hän rauhassa taivaskodissaan ja siunattu olkoon hänen sielunsa. Romano Missio ry Evankelista ja romaniaktivisti Sami Valentin oli Suomen Romaniyhdistyksen hallituksen jäsen useamman vuoden ajan. Sami oli erittäin aktiivinen yhdistyksen asioiden hoitamisessa, vaikka olikin viime aikoina vakavasti sairas. Sami sanoi asiansa suoraan ja otti vahvasti kantaa asioihin, joskus kiivaillen joskus huumorilla, mutta aina kuitenkin asioiden eteenpäin viemisen puolesta ja taivasasioista muistuttaen. Samin myötä menetimme paljon osaamista ja kokemusta. Muistamme Samia kiitollisuudella ja lämmöllä. Otamme osaa omaisten ja läheisten suruun. Siunausta taivastiellä, Sami. Suomen Romaniyhdistys ry

8 14 ROMANO BOODOS 1/2012 ROMANO BOODOS 1/ Romano Mission toimintamuodot Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen kanssa. Lastensuojelutyö Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 10-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Sosiaali- ja diakoniatyö Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. Naisten vuoro ( ): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti. Julkaisutoiminta Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden. Stipendirahasto Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. Vastaanottaja maksaa postimaksun Palvelukortti ROMANO MISSIO Tunnus VASTAUSLÄHETYS Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) Kestotilaus (laskutus vuoden välein) Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi (jäsenmaksu 16 euroa/vuosi, sisältää jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) Lehden saaja Lähiosoite postitoimipaikka Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen Nimi Lähosoite Postitoimipaikka Päiväys / 20 Paikkakunta Allekirjoitus Tilaukset myös puh. (09) klo 9-15) Paarkiba-palkinto Kyösti Rothille Romaniasiain neuvottelukunta on myöntänyt vuoden 2011 Paarkiba -tunnustuksen muusikko Kyösti Rothille hänen pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnastaan monipuolisena musiikin ammattilaisena ja romanien musiikkielämän kehittäjänä. Kyösti Roth on toiminut luvulta alkaen muusikkona, säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana sekä musiikin tuottajana viihde- ja hengellisen musiikin alueella. Hänen ansiotaan on erityisesti romanien hengellisen musiikin uudistaminen. Roth on saanut menestystä ja kansallista tunnustusta myös Syksyn sävel -kilpailussa ja Emma -gaalassa perustamansa Pelimannet -yhtyeen jäsenenä. Yhtye on ollut yksi merkittävimmistä ja näkyvimmistä romaniväestöä edustavista musiikintekijöistä ja esiintyjistä viime vuosikymmeninä. Laaja-alaisella ja monipuolisella toiminnallaan musiikin eri alueilla Kyösti Roth on Syvä laulu -musikaali tulee ensi kesänä Ainutlaatuinen ja musiikillisesti laajaalainen draamamusikaali Syvä Laulu tulee ensi kesänä Paimion idylliseen kesäteatteriin Syvä Laulu kertoo tarinaa romanien vaiheista viimeisen sadan vuoden ajalta. Musikaalissa on aineksia kansainvälisyydestä; vankkurit vaeltavat halki Euroopan aikamatkana toisen maailmansodan kuohuista Suomeen. Musikaali palaa takaumien kautta flamencon lähteille Andaluciaan, missä soi cante jondo syvä laulu Federico García Lorcan mustalaisromanssien kuvaamana. Syvä Laulu on läpileikkaus mustalaismusii- Romano Missiolla myynnissä l Tie omana, keppi turvana s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa l Onnittelu- ja suruadresseja kukka-aiheisia, 10 euroa KEVÄTKOKOUS tukenut ja edesauttanut muiden romanitaustaisten musiikintekijöiden esillepääsyä ja urakehitystä. Hän on edistänyt opettajana ja kuoronjohtajana myös romaniväestön musiikin harrastusta ja koulutusta sekä erityisesti romanilasten ja -nuorten musiikin opintoja. Paarkiba -tunnustuksen myöntämisen perusteena on myös Kyösti Rothin näkyvä ja aktiivinen toiminta romanien aseman ja oikeuksien puolesta olivatpa kyseessä Suomen romanit tai Euroopan liikkuvat, huonoosaiset romanit. Romaniasiain neuvottelukunta myöntää Paarkiba -tunnustuksen romanien asemaa, kieltä ja kulttuuria merkittävästi ja innovatiivisesti edistävälle henkilölle tai instituutiolle. Kyösti Rothille luovutettu Paarkiba -tunnustus on järjestyksessään kuudes. Ensimmäinen Paarkiba -tunnustus myönnettiin vuonna 2006 tasavallan presidentti Tarja Haloselle. Muut tunnustuksen saaneet ovat opetusneuvos Viljo Koivisto (2007), teologi Paavo Lounela (2008), Opetushallitus (2009) ja toimittaja Raila Halmetoja (2010). Romaniasiain neuvottelukunta kista, sen erilaisista musiikkityylien kirjosta, missä kuuluu voimakkaiden tunteiden ja aiheiden sävyttämä maailma. Ohjaus: Valtteri Roiha Musiikillinen ohjaus: Lasse Heikkilä Käsikirjoitus: Merja Issa Tuotanto: Operaatio Ruokakassi Esitykset Paimion kesäteatterissa Liput nyt ennakkoon 23 (norm. hinta 25/28 ). Ennakkolippu maksetaan Operaatio Ruokakassi ry:n tilille Nordea , viiteeksi: Syvä laulu ja päivämäärä, mihin esitykseen liput ovat sekä lippujen määrä. Laita mukaan myös oma yhteystietosi ( tai puh.), johon vastakoodi lähetetään. Esiintymispäivänä saat varsinaisen paikkalipun koodia vasten. Romano Missio ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään keskiviikkona klo 17 Malmin kirkolla, Kunnantie 1, Helsinki. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa! l Tartu käteeni: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa l Romani ja päihdehuollon palvelut Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut Suomen Evankelisen Allianssin julkilausuma: P E R H E HYVÄÄ VOINTIA PERHEILLE Jokainen nuori unelmoi onnellisesta perheestä. Parhaimmillaan perhe on suurenmoinen lahja ja voimavara. Suomalaisen hyvinvointivaltion pilarit alkavat rapistua, arvioi poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Pilarit rapistuvat, koska niiden perustukset ovat murentuneet. Arvoperustamme on kristillisessä uskossa. Kun arvopohja murenee, joutuvat peruselementit, kuten perhe, kovan paineen kohteeksi. Paineen alla murtuu myös yksilö, joka kokee epäonnistuneensa. Monissa kulttuureissa ajatellaan, että on jotenkin kunniakkaampaa surmata itsensä kuin myöntää epäonnistuneensa. Ihminen on silloin saapunut epätoivon viimeiselle rajalle. Kristinuskoon kuuluu vahvasti epäonnistumisen myöntäminen ja anteeksianto Jumalan edessä. Kristillinen usko saattaa näyttää synkältä synnintunnustuksineen. Mutta tähän kätkeytyy suuri armollisuus ja rohkeus: Uskallan myöntää epäonnistumiseni, eikä se ole kaiken loppu. Viime vuosikymmeninä perheen määritelmää on väljennetty samalla jääkaapilla Toiminnanjohtajan palsta käyviksi ihmisiksi. Samalla vanhempien ja lasten tiivis, molemminpuoliseen vastuuseen ja välittämiseen sitoutunut perheen kokonaisuus on työnnetty syrjään. Näin arvioi kirkkoherra Pekka Särkiö. Nyt on aika herätä puhumaan perheen puolesta. Emme ole onnistuneet olemaan yhteiskunta, joka tukisi jäseniään hädän hetkellä. Suomen Evankelinen Allianssi on julistanut Rakas perhe -teemavuoden Haastamme jokaisen uudelleen arvioimaan oman perheensä ja sukunsa merkitystä. Voisitko olla enemmän yhteydessä sukulaistesi kanssa? Onko sinulla suunnitelma, miten vahvistat oman perheesi yhteyttä? Haastamme kristillisiä kirkkoja etsimään uusia tapoja auttaa perheitä. Seurakunnilla ja kristillisillä järjestöillä on avioliittoleirejä, vanhempien ja lasten yhteisiä tapahtumia, täsmällistä tukea ja paljon muuta. Hae ideoita ja jaa omasi teemavuoden nettisivujen kautta. Suomen Evankelisen Allianssin hallitus Helsingissä Yhteisöllisyys - voimavaraksi Tämän lehden teema on yhteisöllisyys. Teemat valitaan lehteen aina sen mukaan mikä tuntuu tärkeältä ja ajankohtaiselta aiheelta. Viime vuonna lehtipalaverissa pohdimme sitä kuinka romanikulttuurin yhteisöllisyys on muuttumassa. Laajentumaperheet ovat pienentyneet ydinperheiksi. Työ ja koulutus vie aikaa, niin ettei kotiin tullessa enää jaksakaan lähteä kyläilemään, sukuloimaan ja kuulumisia kyselemään. Aikaa ei tunnu löytyvän edes omalle porukalle saati sitten ystäville, tutuille tai uusiin ihmisiin tutustumiseen. Minun sukupolveni ja vanhempani ovat sitä sukupolvea, jolle vuorovaikutus muiden lauantaina klo A.I. Virtanen Sali, (Sipoonjoen koulun juhlasali) Pohjoinen koulutie 4 Sipoo, Nikkilä Konsertin juontavat: Kotimäkeläiset yhdessä Markku Arokannon kanssa Esiintyjät: Remu Aaltonen Pelimannet Petri Laaksonen Räppimummo Eila Nevanranta Titi Kroos Kate ja Reeta Viljamaa Kotimäkeläiset ym. tunnettuja yllätysesiintyjiä Markku Arokanto yhdessä muiden artistien kanssa järjestää hyväntekeväisyyskonsertin - Iloinen kevätkonsertti Tapahtuman tuotto käytetään Kotimäen pienryhmäkodin lasten Englannissa pidettävää leirikouluretkeä varten. Konsertin väliajalla Kotimäkeläiset pitävät buffetia! Liput: Aikuiset 15 e, lapset 5 e Lippujen ennakkomyynti Romano Mission keskustoimistolta Vilppulantie 2 C 4, HELSINKI, puh kanssa on ollut tuki ja turva, ilon aihe ja rikkaus. Ennen romanien tekemä työ oli sirpaleista ja raskasta. Leipä ei silloinkaan tullut helpolla. Omilla vanhemmillani oli lääninhallituksesta haettu kulkukauppalupa. He lähtivät aamulla aikaisin maalaiskyliin kauppatavaroidensa kanssa ja saattoivat tulla vasta seuraavana päivänä kotiin. Mummo ja muu lähisuku huolehti meistä lapsista. Mutta yhdessä elettiin ja aikaa vietettiin toinen toistemme kanssa, lapset, kasvatit, vanhemmat, mummot, ukit, enot ja tädit ja kaikki yhdessä. Elämää elettiin tässä ja nyt, päivä kerrallaan. Nyt kaaleet on siirtyneet gaajeiden töihin kahdeksasta viiteen ja sitä ennen on vietävä lapset päiväkotiin, kouluun ja illemmalla haettava lapset kotiin. Ja kaduilla meillä kasvaa nuoria poikia ja tyttöjä, jotka etsivät sitä vuorovaikutusta toinen toisistaan. Monellakaan heistä ei ole suvun tuomaa turvaa ja sisältöä. He ovat tipahtaneet kärryiltä, syrjäytyneet omistaan. Yhdistyksissä yhteisöllisyys on myös hakusessa, liian paljon puurretaan yksinään ja hukataan voimavaroja turhaan. Yhteistyössä meillä olisi opiskelemista, miten ulottaa yhteisöllisyyttä järjestötyöhön, perheiden ja nuorten ahdinkoon, vanhusten yksinäisyyteen ja vaikka mihin. Kaikille meille riittää työtä ja tarvetta niin paljon kuin sielu sietää. Tuetaan toisiamme, pohditaan mitä voimme yhdessä tehdä ja uskalletaan tarttua kipeisiinkin asioihin. Joka yhteisössä tapahtuu muutosta, se kuuluu asiaan, mutta voimme itse vaikuttaa mihin suuntaan muutos tapahtuu.

9 16 ROMANO BOODOS 1/2012 ROMANO BOODOS 1/ Asiaton oleskelu sallittu Ihminen, joka on itse elämässään rypenyt syvimmät syöverit, on paras auttamaan muita. Päiväkeskus Kaalossa työskentelevä Terno Theslund ottaa lämpimästi vastaan apua tarvitsevan ja auttaa eksynyttä palaamaan takaisin normaalin elämän pariin. Kaalo on oiva paikka ystävien tapaamiseen, sanoo Terno Theslund (edessä vasemmalla). Helsingin Diakonialaitoksen projektina 2005 alkanut Päiväkeskus Kaalo on ollut vuodesta 2008 vakinainen toimintapiste, jota ylläpitävät Helsingin diakonialaitos ja RAY. Kaalo on matalan kynnyksen paikka pääkaupunkiseudun romaneille ja palvelujen piiriin haetaan etenkin syrjäytymisvaarassa olevia romaneja. Kaalon iskulauseena on Asiaton oleskelu sallittu, joten tervetulleita ovat kaikki. Koskaan ei ole liian myöhäistä Terno Theslundilla on takanaan lähes 20 vuoden raskas päihdetausta ja useita rikoksia, joita hän sovitti vankilassa 14 vuotta. Mies ei olisi vielä kahdeksan vuotta sitten voinut kuvitellakaan, että hän opiskelee lähihoitajaksi ja ottaa elämäntehtäväkseen muiden auttamisen. Vuonna 2005 Laukaan vankilassa tulin uskoon. Se muutti kaiken ja vapautumisestani alkaen olen ollut mukana tässä työssä. Tätä projektia ideoivat tuolloin Paula Åkerlund ja Johannes Niska-Virta, ja minä pääsin tänne harjoittelijaksi. Ensimmäiset puolitoista vuotta oli jalkautumisen aikaa eli kiersimme katuja ja kohtasimme romaneja, joille kerroimme projektista ja tarjoamastamme avusta, muistelee Terno. Noista ajoista Kaalon toiminta on kehittynyt paljon ja Ternolla on tällä hetkellä vapaat kädet kehittää päiväkeskuksen toimintaa. Syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat romanit ovat edelleen meille tärkeä kohderyhmä. Tämä ei tarkoita vain päihdeongelmaisia tai vankilasta vapautuvia romaneja, vaan toimintamme suuntautuu entistä enemmän myös perhetyöhön. Muun muassa asunnottomuus ja lasten koulunkäynti ovat nykyajan ongelmia, joihin etsimme yhdessä ratkaisuja. Teemme yhteistyötä Diakoniaopiston kanssa ja siellä opiskelee tälläkin hetkellä 12 romania. Itse valmistuin oppisopimuksella lähihoitajaksi vuonna Ammattiin opiskelun sijasta on mahdollisuus suorittaa myös kesken jäänyt peruskoulu. Vanhin peruskoulun loppuunsuorittanut on 42-vuotias romaninainen, joten koskaan ei ole liian myöhäistä istua koulun penkille, Terno kannustaa. Monipuolista auttamista Kaalossa kävi alkuaikoina kymmenisen asiakasta viikossa, nyt asiakasmäärä on jo parikymmentä päivässä. Asiakaskuntamme on aina vauvasta vaariin. Esimerkiksi isovanhemmat kantavat huolta lastenlastensa päihteiden käytöstä ja nuorten avioparien riidoista muun muassa tällaisista mieltä painavista asioista voi tulla keskustelemaan. Palvelumme eivät myöskään jää kuuntelun tasolle, vaan tarvittaessa ohjaamme ja tuemme avun tarvitsijaa hakemaan apua myös julkisen palvelujärjestelmän piiristä, Terno kertoo. Kaalon toiminta ei nykyisinkään jää Kaalon katon alle, sillä kotikäyntejä sekä kenttäpäivystystä tehdään joka viikko. Terno tekee myös säännöllisesti vierailuja vankiloihin. Lisäksi erilaiset kesäleirit ovat suosittuja. Helsingin Diakonissalaitos tuottaa pääkaupunkiseudulla myös asumispalveluja kaikenikäisille, pitkään asunnottomille. Terno kertoo, että asumispalvelun kautta on tällä hetkellä saanut asunnon 15 heidän asiakastaan. Naisenergiaa Kaalo kuuluu Helsingin Diakonilaitoksen asumispalvelujen sektoriin. Terno Theslundin esimies on Jukka Hampunen. Käytännön työssä Ternon rinnalla työskentelee sosionomi-diakoni Lidia Gripenberg. Bulgariasta Suomeen muuttanut ja Suomessa opiskellut Lidia tuo Ternon rinnalla Kaalon toimintaan naisenergiaa. Lidia kertoo menettäneensä sydämensä romanityölle, ollessaan tulkkina suomalaisten romanien vierailulla Bulgariassa. Vierailulle lähti ryhmä, joka tekee yhteistyötä bulgarialaisen seurakunnan kanssa. Olin mukana tulkkina ja asuin kaksi viikkoa bulgarialaisen romaniperheen kodissa. Pala sydäntäni jäi sinne. Sen jälkeen elämääni on aina kuulunut romaneja, Lidia kertoo. Kaalossa on työt jaettu miesten ja naisten kesken. Naisten vastuulla on muun muassa pitää yllä romaanikulttuurista tunnettua vieraanvaraisuutta. Kahvia ja leipää on aina tarjolla ovesta tulijalle. Paikat ovat siistit ja kodikkaat, myös niissä näkyy naisen käden jälki. Viihtyisiä puitteita tärkeämpää kuitenkin on läsnäolo, kuunteleminen ja lähimmäisen auttaminen. Moni tärkeä asia olisi jäänyt kertomatta, jos naisromaneilla olisi ollut ainoa vaihtoehto kertoa se Ternolle. Lidia on naisten luottohenkilö Kaalo matalan kynnyksen päiväkeskus romaniväestölle Päiväkeskus Kaalo on matalan kynnyksen periaatteella toimiva yksikkö, joka toteuttaa ja kehittää erityisesti romaneille suunnattuja sosiaalipalveluja. Kaalon lähtökohtana on asioiden ymmärtäminen romaniväestön arvomaailmasta käsin. Palvelut on erityisesti kohdistettu vaikeuksissa oleville tai jo syrjäytyneille romaneille. Heille on tarjolla tila, jossa päiväkeskuksen työntekijät auttavat heitä. Kaalon tarjoamia palveluja ovat palveluohjaus, ryhmätoiminta, aamupala, konsultointi konfliktitilanteissa, romaniväestölle suunnatuista koulutuksista tiedottaminen sekä mahdollisuus puhelimen ja internetin käyttöön. Kaalo sijaitsee Helsingin Diakonissalaitoksen Alppikadun korttelissa, Alppikatu 2, sisäpiha. Puh. (09) , Kaalo on avoinna ma-to klo ja hänelle voi puhua myös asioista, joista romaninainen ei voisi puhua edes vanhemmalle romaninaiselle. Lidia viihtyy työssään hyvin. Kantavana voimanaan hän kertoo olevan Äiti Teresan sanat: Jos et pysty tekemään suuria tekoja, tee pieniä suurella rakkaudella. Teksti ja kuvat: Anneli Enqvist