35.VUOSIKERTA SISÄLLYSLUETTELO KULUTTAJAPUNTARI - KONSUMENTVÅGEN. 3 Pääkirjoitus: Keitä olemme, miksi olemme? 4 Muistelua ensimmäisiltä vuosilta

Transkriptio

1

2 KULUTTAJAPUNTARI - KONSUMENTVÅGEN 35.VUOSIKERTA TOIMITUS Kasöörinkatu 3 B Helsinki Kassörsgatan 3 B Helsingfors Puhelin/Fax (09) info@kuluttajat-konsumenterna.fi PÄÄTOIMITTAJA Maili Mustonen TOIMITUSSIHTEERI: Kaisa Pannimaa-Pätsi TOIMIKUNTA Eero Ollikainen, pj. Oili Korkeamäki Pirkko Raunemaa Markku Rämö Pentti Tuovinen Tarja Vänskä TAITTO Antti Harkio Päivi Pätsi KULUTTAJAT- KONSUMENTERNA RY:N HALLITUS Maili Mustonen, pj. Ritva Aalto Seppo Ingervo Eero Ollikainen Anne Paalo Kaisa Pannimaa-Pätsi Pirkko Raunemaa Markku Rämö Eija Wirmiala Gun Winter Kansi Päivi Pätsi SISÄLLYSLUETTELO 3 Pääkirjoitus: Keitä olemme, miksi olemme? 4 Muistelua ensimmäisiltä vuosilta 5 Pöytäkirja 6 Kuluttajien etujärjestö 40 vuotta 10 Miten heistä tuli järjestömme kuluttaja-aktivisteja? 14 Kuluttajaoikeuden kehittyminen EU:ssa 16 Poimintoja puheenvuoroista Kuluttajien juhlaseminaarissa 20 En tillbakablick 22 Sisäpiiritietoa 24 Opiskelijat käynnistämässä nuorisotoimintaa kuluttajille 26 Pääkirjoitus: Unelma tasa-arvoisesta maailmasta 27 Konsumentens ansvar i en global handel 28 Eettinen ostaminen 29 FSC edistää ihmisen, luonnon ja talouden tasapainoa maailmassa 30 Elintarvikkeiden alkuperämerkinnät 32 Vaikuttavat ruokavalinnat 34 Lusikka sopassa 36 Kahvin matka 38 Mitä ostat? 39 WTO ja kuluttajat 40 Puhdas vesi 42 Miten suomalaiset suhtautuvat reiluun kauppaan? 43 Järjestäytyneestä vastuuttomuudesta yhteiskuntavastuulliseen kulutukseen? PAINOPAIKKA Multiprint Oy 2005 KULUTTAJAPUNTARI 2

3 Maili Mustonen KEITÄ OLEMME MIKSI OLEMME? Ihailen suuresti 60 luvun pioneereja, jotka saivat oman intonsa tarttumaan niin moneen ihmiseen, että syntyi ensimmäinen kuluttajaliike! Malli tuli lännen markkinoilta, mutta varsinaista vapaata markkinatalouttahan ei silloin vielä meillä tunnettu, ehkä jotkut siitä salaa haaveilivat. Mielenkiintoista on, että noihin aikoihin ei järjestömme nimi, Kuluttajat Konsumenterna herättänyt kielteisiä reaktioita. Kuluttaja koettiin kaupan ja teollisuuden, elinkeinoelämän vastapuoleksi markkinointi- ja kaupantekotilanteessa. Tästä seurasi luonnollisesti, että kuluttajan sallittiin olevan kriittinen ja toimivan etujensa puolustajana. Järjestömme menneitä vuosia tarkasteltaessa näkyy hyvin, että olemme jatkuvasti ärhennelleet aika tehokkaasti pieniin voimavaroihimme nähden. Hyviä yleisötilaisuuksia ja kampanjoita on ollut monia. Vinyylivelasta eli luottokorttien vaaroista varoittelimme hyvissä ajoin ennen lamaa. Rikastuuko pankki Sinun ajallasi kampanja taisi tuoda jopa takaisin pankkeihin asiakaspalvelutyöntekijöitä. Kauppojen aukiolokeskustelut ja mielenosoitukset ovat menneet aika hyvin perille, ainakin torjuntavoittoja sunnuntaiaukioloissa on saatu. Jäsenemme ovat tehneet hyvää työtä kuluttajansuojasäädösten aikaan saamisessa ja niiden kehittämisessä. Valituslautakunnissa, Markkinatuomioistuimessa, monenlaisissa työryhmissä ja kuulemistilaisuuksissa on toimittu näkymättömästi, mutta hienoin tuloksin. Yhteistoiminta erilaisten kansalaisjär- jestöjen, mutta myös viranomaisten ja vastapuolen kanssa on antanut paljon. Hyvä järjestötyö on ihmisistä kiinni. Vaikka emme ole koskaan pystyneet maksamaan oikeasti palkkaa työntekijöillemme, meillä on alusta lähtien ollut erinomaisia sihteereitä ja toiminnanjohtajia. Gun Winter ansaitsisi muutakin kuin kunniajäsenen arvon, samoin Oili Korkeamäki. Sekä heidän että nykyisen toiminnanjohtajan kohdalla voi puhua kutsumustyöstä ja hallituksessa istuvat ovat loistavia vapaaehtoistyöntekijöitä! Nyt nelikymmenvuotias pohtii vähän huolestuneena, millainen keski-iän kriisi sillä on tulossa. Kuluttajasanaakin ihmettelee nykyisin moni siksi, että se tässä 2000-luvun vapaassa markkinataloudessa ja villissä kilpailussa tuo mieleen jatkuvan kuluttamisen lisäämisen. Kansaa jopa kehotetaan kuluttamaan, jotta maan talous ja hyvinvointipalvelut pysyisivät tasapainossa. Juuri tämän takia meitä tarvitaan edelleen. Järjestömme on yhä se perustajiensa tarkoittama ärhäkkä kuluttajien puolesta puhuja, joka vastustaa turhaa kuluttamista. Tavoitteenamme tulevaisuuteen on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kulutus, joka tähtää ihmisten ja luonnon tasavertaisuuteen maailman tasolla. KULUTTAJAPUNTARI

4 Oili Korkeamäki MUISTELUA YHDISTYKSEN ENSIMMÄISILTÄ VUOSILTA Jo muutamia vuosia ennen yhdistyksen perustamista syntyi keskustelua monista kuluttajapolitiikan kysymyksistä. Niitä olivat mm. mainonta, pakkaukset ja hinnat. Siis lähellä kuluttajan arkea olevia kysymyksiä. Seurasin itsekin melko tarkasti näitä keskusteluja ja mielenkiinto kuluttaja-asioihin kasvoi niiden myötä. Minulla oli tuohon aikaan viisi pientä lasta, joista nuorin oli vain vähän yli vuoden ikäinen. Olin kotiäiti ja taloudesta oli selvittävä miehen tuloilla, ei siis ihme, että kuluttajakysymykset kiinnostivat. Perustajajäsenissä olikin runsaasti tavallisia perheenemäntiä, pääasiassa kotiäitejä. Näin lehdestä uuden yhdistyksen toiminnasta ja osallistuin jo ensimmäisenä syksynä yleisötilaisuuteen ja liityin jäseneksi. Yhdistyksen toiminnassa kiinnosti se, että arkisten kysymysten lisäksi se tarttui myös laajempiin kysymyksiin, heti alussa mm. Efta-tulleihin, liikkeiden aukioloaikoihin, yleiseen kuluttajavalistukseen ja tulevaisuuden kunnallisiin palveluihin. Heti alussa pidettiin yhdistyksen riippumattomuutta erittäin tärkeänä. Se oli yksi syy omaan kiinnostukseeni. Ensimmäisinä vuosina tilaisuuksia oli ainoastaan Helsingissä, mutta melko pian alkoi syntyä kiinnostusta laajentaa toimintaa Helsingin ulkopuolelle. Ensimmäiset yhdistykset perustettiin Espooseen, josta oli jo käynyt kuluttajia Helsingin tilaisuuksissa. Ensimmäinen tilaisuus liikeyritysten palveluista pidettiin Espoon Viherlaaksossa 1968 ja se sai hyvän vastaanoton. Tapiolassa keskusteltiin hinnoista, alennustavarataloista ja kengistä sekä Leppävaarassa terveydenhoitopalveluista. Lounais-Espoon kuluttajapiirin perustamisen jälkeen piirit järjestäytyivät myös yhteistyöelimeksi. Espoon kotitalouslautakunta avusti kuluttajapiirejä taloudellisesti tilaisuuksien järjestämisestä. Pääkaupunkiseudulla rakennettiin vilkkaasti 60-luvun loppupuolella. Yksi suurimmista keskustelunaiheista oli Tapiolan rakentaminen ja ensimmäiset asuntotilaisuudet pidettiinkin heti perustamista seuraavana vuonna. Yhdistyksellä oli onni saada jo 60-luvulla joukkoihinsa arkkitehti Pentti Pantzar, joka erityisesti paneutui jo ammattinsakin vuoksi asuntokysymyksiin. Hänen johdollaan perustettiin asuntokoulu, joka vuonna 1970 järjesti peräti kahdeksan eri tilaisuutta. Idea oli kehittynyt Lahdessa pidetyn kuluttajien asuntopäivän aikana. Silloin myös vahvistui tarve kehittää asunnon ostajille apua. Syntyi asunnonvalintalomake, joka on ollut käytössä viime vuosiin saakka. Pentti Pantzarin mielenkiinto kuluttaja-asioihin ei rajoittunut pelkästään asuntoihin, vaan hän osoittautui monipuoliseksi kuluttajaksi ja hänet valittiinkin järjestön pitkäaikaiseksi puheenjohtajaksi. Samalla aloitettiin toiminnan laajentaminen muualle Suomeen. Uusia yhdistyksiä perustettiin mm. Tampereelle, Ouluun ja Vaasaan. Ne olisivat tarvinneet alun jälkeen tukea toimintaansa ja kun yhdistyksellä ei ollut siihen voimavaroja ne kuihtuivat vähitellen. Pisimpään jaksoi toimia Ahvenanmaan yhdistys. Asuntoasioiden lisäksi jäsenet olivat kiinnostuneita mm. tekstiileistä, elintarvikkeista, teknokemian tuotteista ja kuluttajakasvatuksesta. Näihin kaikkiin oli perustettu omat työryhmänsä, joista osa jatkoi toimintaa Kotitalous- ja kuluttajaneuvottelukunnan työryhmien yhteydessä. Vähitellen maahamme perustettiin erilaisia Kuluttajaneuvoston yhteyteen liitettyjä toimikuntia ja valituslautakuntia. Yhdistyksemme sai niihin edustajia ja sen vaikutusvalta lisääntyi. Toki meillä oli edustus myös Kuluttajaneuvostossa. Yhdistyksen vahvoja voimia ovat olleet erityisesti Gun Väyrynen, nykyisin Winter. Hänen ansiostaan me olemme olleet mukana kansainvälisessä yhteistyössä. Myös pitkäaikainen puheenjohtaja Maili Mustonen on syytä mainita. Yhdistyksen lukuisissa työryhmissä on ollut mukana runsas joukko ansioituneita kuluttajia ja eri alojen asiantuntijoita. Heidän avullaan mm on voitu julkaista erilaisia oppaita kuluttajien tueksi sekä julkaista Kuluttajapuntaria. Jäsenmäärä kasvoi vähitellen yltäen enimmillään yli tuhanteen jäseneen. Yhdistys sai myös muutamia jäsenjärjestöjä. Kuluttajat-Konsumenterna ry on koko ajan kuulunut rakkaimpiin yhdistyksiini, vaikka en ole alkuvuosien jälkeen voinutkaan päivätyön ja suuren perheen vuoksi olla enää yhtä aktiivisesti mukana. Toivon, ettei yhdistystä nujerreta, vaan että se voi toimia edelleen yksityisten kuluttajien etujärjestönä KULUTTAJAPUNTARI 4

5 PÖYTÄKIRJA, JOKA PIDETTIIN KULUTTAJAT-KONSUMENTERNA RY:N PERUSTAVASSA KOKOUKSESSA HELSINGIN SÄÄSTÖPANKIN HUONEISTOSSA KALEVANKATU Kokouksen avasi os.sihteeri Eva Sallavo. Hän lausui läsnäolevat tervetulleiksi ja selosti kokouksen tarkoitusta. 2. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti rva Taina Laati ja sihteeriksi rva Aune Salminen. 3. Vilkkaan keskustelun jälkeen kokouksen osanottajat päättivät perustaa yhdistyksen vaalimaan kuluttajien etuja, nimellä Kuluttajat-Konsumenterna ry. 4. Yhdistyksen hallitukseen valittiin seuraavat henkilöt: rva Taina Laati puheenjohtajaksi, rva Gun Hemming sekä kansanedustaja Sylvi Siltanen varapuheenjohtajiksi sekä muiksi jäseniksi rva Hellin Kivisalo, os.sihteeri Eva Sallavo, rva Aune Jalkanen, rva Anne Mie Österberg, sihteeri Taimi Rinne- Virolainen sekä maisteri Aarne Välikangas. Taloudenhoitajana toimii rva Gun Hemming. Tilintarkastajiksi valittiin rva Martta Mustakallio ja rva Ulla Gyllenberg; varalle rva Edit Rehomäki sekä edust. Viljo Virtanen. 5. Jäsenmaksuna peritään jäseniltä vähintäin 5 mk ja yhdistyksiltä 10 mk. Vakuudeksi Aune Salminen KULUTTAJAPUNTARI

6 Varapuheenjohtaja Gun Winter KULUTTAJIEN ETUJÄRJESTÖ NELJÄKYMMENTÄ VUOTTA Luontoemo antoi meille hyödyllisiä ominaisuuksia. Itsesäilytysvaisto ja sukupuolivietti ovat niistä tärkeimmät, edelliseen liittyvät nälkä, jano, unen tarve ja kivun välttäminen. Lajia hyödyttää myös heikoista yksilöistä huolehtiminen. Jared Diamond on kirjassaan Guns, Germs and Steel osoittanut, miten varhaiset kulttuurit eri puolilla maailmaa saivat alkunsa alueilla, jotka suosivat siirtymistä metsästäjä-keräilijävaiheesta maanviljelyvaiheeseen. Se nimittäin tuotti ylijäämää, jolla voitiin elättää eri tehtäviin erikoistuneita ammatinharjoittajia. Ennen sitä jokaisen aika kului ravinnon hankkimiseen, nyt syntyi vaihdantatalous. Yhteiskuntamoraali syntyy vuorovaikutuksessa ja vaihdannan ehtoihin liittyi ilmeisesti aina erimielisyys oikeasta hinnasta koska meillä ymmärtääkseni on luontainen oikeudenmukaisuuden taju. Niinpä esimerkiksi viisas hallitsija Hammurabi lakikokoelmassaan vuodelta 1700 ennen ajanlaskumme alkua jo vahvisti tärkeimpien hyödykkeiden hinnat. Vielä varhaisemmalta ajalta kertoo savitaulu Uurin kaupungin leipurien valittaneen kuninkaalle siksi, että tämä oli antanut nostaa viljan hintaa sallimatta samalla leivän hinnan korotusta. On sekä tapana että aiheellista kunnioittaa Rochdalen kankureitten rohkeutta, kun he vuonna 1844 perustivat osuustoimintaliikkeen. Onko se menettänyt sielunsa on sitten toinen kysymys. Suomen naisten kasvattaminen isänmaallisiksi ja taitaviksi perheenemänniksi oli Marttaliiton tavoitteena Järjestö jaettiin 1924 kieliryhmien mukaan. Viime sotien aikana vanhat ja elvytetyt perheenemännän taidot olivat varsin merkitykselliset, kun kaikesta oli pulaa. Vastaavaa, uutta kriisitilannetta en uskalla edes ajatella. Neljä kuluttajan perusoikeutta on kytketty J. F. Kennydyn ni- meen, mutta jo Roosevelt oli jossakin puheessaan kongressille puhunut kuluttajien asemasta. Kun viisikymmenluku oli eräänlainen optimismin vaihe eli kaiken ajateltiin muuttuvan paremmaksi, niin kuusikymmenluku oli tavallaan kuluttajien vuosikymmen, Suomessa tosin hieman myöhässä verrattuna muihin Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan. Helsingin Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa kirjoittivat Maire Varhela, Gunvor Hustich, Maj Kuhlefeldt ja Jutta Zilliacus aihepiirinään kuluttajavalistus. Kuluttajansuoja on vasta 70-luvun termi, jota sittemmin on käytetty virheellisesti kaikesta toiminnasta. Aamulehtikin Tampereella oli hyvä vaikuttaja, Pirkko Savisaari aloitti kirjoittamisen kuluttaja-asioista vuonna Själv skrev jag 1964 en artikel i Hufvudstadsbladet med titeln Konsumenter, förenen eder. Inspiration till den hade jag fått av kåserierna i HBL och egna misstag då min familj hade vuxit och vi flyttade in i en större lägenhet. Reino Paasilinnas mycket uppmärksammade program i december 1966 Vakuutus sydämen asia om försäkringsbranschen hade också påverkat opinionen. Som medlem av en Svenska Folkpartiets arbetsgrupp 2005 KULUTTAJAPUNTARI 6

7 för konsumentfrågor hade jag att göra med försäkringsbranschen i den formen, att gruppen skrev till socialministeriets försäkringsavdelning och bad den vidta åtgärder för förbättrad information om försäkringar. I gruppen ingick en Bertel Bäcks, som till exempel utarbetade ett schema för överblick av olika bolags alternativ, en jämförelseblankett. Informationschefen Erkki Seitovirta fick naturligtvis genast höra om vårt initiativ och var fiffig nog att bjuda den redan då grundade Kuluttajat- Konsumenterna ry:s ordförande och mig på lunch för att få reda på ifall dehär kvinnorna kunde bli farliga för branschen, som just då hotades av att de lagstadgade bli farliga för branschen som just då hotades av att de lagstadgade försäkringarna skulle överföras till Folkpensionsanstalten. Detta var 1967 den 28 november. Inom branschen kom man sedan till, att det var klokare att knyta kontakt till det av regeringen tillsatta Konsumentrådet, vars verksamhet hade börjat ett par månader efter konsumentföreningens. Resultatet blev Försäkringsbranschens Konsumentdelegation, VAKUNEKU kallad efter sitt finska namn. VAKUNEKU grundade sedan - och det var väl dess främsta syfte Konsumenternas Försäkringsbyrå för vilket Konsumentrådet och dess ledning fick äran. Svenska Folkpartiet var det första parti, som hade ett konsumentpolitiskt program, men det har den nuvarande ledningen inte ens kommit ihåg. Miljöfrågorna har där liksom på andra håll fått köra över konsumentfrågorna trots att de givetvis intimt hör ihop. HBL-artikkeli johti siihen, että ekonomi Inger Ehrström, ehdotti minua tilalleen naisryhmään, joka seurasi maatalouden hintakysymyksiä ja varsinkin maalaisliiton Kekkosen pönkittämää vaikutusvaltaa. Näin ainakin ajateltiin. Muut naiset olivat kokoomuksesta, sosiaalidemokraateista ja edistyspuolueesta eli liberaaleista. Tämä laaja kosketuspinta ja kokemus oli tietenkin hyödyksi, kun ruvettiin laatimaan sääntöjä ja pyytämään vapaaehtoisia mukaan. Silloisesta maatalouspolitiikasta voi näin jälkeenpäin todeta pahimman olleen maitorasvan suosiminen. Tämä johtui välillisesti Karjalan siirtolaisten ja rintamalta palanneiden asuttamisesta, kun heille oli hankittava uudet elinmahdollisuudet. Kuluttajayhdistyksen säännöt hyväksyttiin muutoksitta paitsi että yhdistysrekisteri ehdotti yhdistys sanan poistamista, mitä mekin pidimme järkevänä. Valtion tasolla olivat jo olleet käynnissä neuvottelut kaupan esteiden purkamisesta.ne johtivat sitten EFTA-sopimukseen. Vuonna 1992 kirjoittamassaan artikkelissa Talousmiehet Kekkosen tasavallassa Visa Heinonen toteaa: Tuon ajan vallankäytön kannalta kuvaavaa on se, ettei keskustelijoiden joukossa edes komiteoissa ollut yhtään naista. Hyvä havainto! Näkyykö naisnäkökulma nykyään? Kun perustava kokous oli syyskuun 8:na päivänä pidetty, oli luonnollista, että halusimme kuulla, alentaisiko EFTA :an liittyminen todella tuontitavaroiden hintoja. Asiantuntijoiksi kutsuttiin sosiaaliministeriön hintaosaston päällikkönä neuvotteluihin osallistunut Olavi Väyrynen ja tri Pentti Viita puhumaan sotkuisesta maataloustulolainsäädännöstä. Sodanaikainen jäänne valtalaki oli voimassa vain vuoden kerrallaan, mikä johti aina taktikointiin ja iltalypsyyn eduskunnassa. Väyrynen tuli, mutta Viita sai esiintymiskiellon! Hänet korvasi TVK :n johtaja Aarne I. Välikangas. Kokouspaikaksi saimme Helsingin Säästöpankin kerhohuoneiston sillä ehdolla, että tilimme oli tässä pankissa. Kun paikka oli keskeinen Mannerheimintien ja Kalevankadun kulmassa, meillä oli alkuvuosien kuukausikokouksissa runsaasti yleisöä ja mukana lehdistön edustajia. Lisäksi asia oli uusi. Jokainenhan on kuluttaja. Mahtaako tuosta tulla jollekulle poliittisesti hyödyllinen aate, ajateltiin puolin ja toisin. Yhdistyksen puheenjohtajina ovat olleet Taina Laati, vuonna 1968 Vuokko Juhola, Pentti Pantzar ja vuodesta 1974 Maili Mustonen. Kuluttajapuntarin kokousreferaatissa sanotaan arkkitehti Pantzarista: Se, että entinen puheenjohtaja jatkaa työtoverina johtokunnassa, kuvastaa sitä hyvää yhteistyöhenkeä, minkä hän puheenjohtajakautenaan loi. Ensimmäinen oma toimistotila oli ns. potero, Korkeavuorenkadun sisäpihalla oleva entinen pieni kutomo puoli metriä pihatason alapuolella. Sinne unohdetusta vanhasta puntarista tuli julkaisun logo. Ensimmäinen viranomaistunnustus saatiin 1969 opetusministeriön tuhannen markan avustuksen muodossa. Vuoden 1973 alusta rupesimme saamaan valtionavustusta. Siihen on vain kerran ministeri Helena Pesolan ansiosta tullut vaatimaton tasokorotus. Sen jälkeen ei ole rahatilanne muuttunut vastaamaan lisääntyneitä velvollisuuksia. Esimerkiksi EU työllistää meitä yhä enemmän. Toiminnanjohtajalle ei pystytä maksamaan edes minimipalkkaa. Yhdistys hyväksyttiin 1966 International Organisation of Consumers Unionsin KULUTTAJAPUNTARI

8 (IOCU) kirjeenvaihtajajäseneksi, joten kun tämän työvaliokunta päätti samana vuonna pitää kokouksensa Suomessa, jouduimme sen järjestäjäksi. Välikankaan ja varapuheenjohtajamme Sylvi Siltasen suhteilla saimmekin majoituksen ja kestityksen onnistumaan. Tavallisella röyhkeydelläni sanoin ryhmälle, että olimme tyytyväisiä kehumisiin, mutta parempi olisi saada selvää rahaa päästäksemme kunnolla alkuun. Peter Goldmanin johtama Executive lähettikin meille avustuksen, jolla ostimme käytetyt monistuskoneen ja kirjoituskoneen. Vuonna 1983 tulimme täysvaltaisiksi jäseniksi. Liiton nimi on nykyään Consumers International (CI). Personally I would like the IC to be more visible and active and sometimes I get the disturbing feeling that Greenpeace and Friends of the Earth have surpassed it. We got in contact with Bureau Européen des Unions de Consummateurs already during the EFTA period and the cooperation with BEUC has been much more active than with CI since e.g. the Consumer Interpol faded away. Anwar Sadat in Penang I will always remember. I am very pleased that we have a friend from BEUC here today and I hope that Willemien brings her impression, that we are poor but honest with her to Brussels. Palkkaa sihteerille ei pystytty maksamaan, mutta Oili Korkeamäki hoiti ne tehtävät kodikkaassa poterossa. Kun Kuluttajien Vakuutustoimisto perustettiin, hän sai sieltä palkkatyön. Me taas saimme mahdollisuuden läheltä seurata tuon uuden vakuutusyhtiöiden kustantaman elimen toimintaa. Pienen valtionavun turvin vuokrasimme paremman toimistotilan, runsaat 40 neliötä Siltasaarenkadulta, jossa minä sitten aloitin sihteerinä. Sitten huoneisto myytiin. Seuraavat osoitteet olivat Vilhonkatu, Käenkuja ja vuodesta 1997 Kasöörinkatu 3 Itä-Pasilassa. Helsinki omistaa tämän 80 neliön huoneiston. Då vi hade dupliceringsmaskinen, så började vi framställa en anspråkslös tidskrift, som alltså fick namnet Kuluttajapuntari-Konsumentvågen. Den utkom fyra gånger om året, år 1973 till och med fem gånger och var den främsta medlemsförmånen. En annan var givetvis att få hjälp i reklamationsfall. Stencileringsmetoden kräver poröst papper och då sådant gulnar snabbt, så är de gamla numren allt annat än vackra. Småningom kunde vi övergå till offset-tryck och med utomstående hjälp blev tidningen också typografiskt snyggare. Med professor Ralf Helenius som redaktör och stöd av undervisningsministeriet fick vi en Konsumentens handbok utgiven, 1980 på finska som Kuluttajan käsikirja och 1982 på svenska. Jo tätä ennen oli vilkas ryhmätyö tuottanut tuloksia. Tekstiiliopettaja Ruth Hnerikssonin johtama tiimi kehitti kätevän esitteen tekstiilikuitujen hoidosta. Pantzarin ryhmässä taas luotiin asunnonvalintalomake, jota kauan myytiin sekä asunnonostajille että luottolaitoksille. Suoramainonnan lisääntyminen inspiroi 1980 oveen tai postilaatikkoon kiinnitettävän tarran Ei mainoksia, kiitos Ingen reklam, tack. Viesti päivittäistavarapakkaajille oli tarra, jossa luki Takaisin pakkaajalle. Sen tarkoituksena oli, että kuluttaja kassan ohitettuaan repisi turhat pakkausaineet pois ja kauppa toimittaisi ne pakkaajalle. Tästä tuli enemmän mielenosoitus kuin käytäntö, mutta johtihan se keskusteluun. Jo 1973 Kuluttajat ry sai Barbro Kullvik - Siltavuoren avulla aikaan näyttelyn Kertakäyttö -turhakäyttö. Se oli esillä Helsingissä ja Keski-Espoon Kuluttajien kokouksissa sekä Espoon kouluissa. Espoossa oli vilkasta Aino Tarjanteen johtamaa ja kaupungin tukemaa toimintaa. Kierrätysliike perustettiin 1980-luvulla. Yhdistys oli sen aktiivinen jäsen. Eduskunta oli kerran myöntänyt könttäsumman ympäristötyöhön. Siitä saimme osuuden, jolla voitiin toimeenpanna ensimmäinen Suomessa tehty tutkimus pakkausjätteen vähentämisestä. Näyttelyn rakentamiseen ja esittelyyn osallistuttiin myös. Teemana oli tiedostava, vastuullinen elämäntapa. Näyttelytaulut vein sekä Pietariin että Varsovaan vuonna Kierrätyskeskuksen perustaminen Kyläsaareen oli ryhmittymän tärkein saavutus. Vuosina 1990 ja 1993 järjestettiin kierrätysmessut, joihin osallistuimme. Vuodet 1988 ja 1989 olivat elintarvikkeiden uuden uhan aikaa. Ydinvoimateollisuus yritti vähentää yhtä ongelmaansa käyttämällä prosessista poistettuja sauvoja elintarvikkeiden säteilyttämiseen. Tappamalla bakteerit pidennettäisiin tuotteiden myyntiaikaa ja korvattaisiin hygienian puutteita. Tuotteista ei suinkaan silti tullut radioaktiivisia. Vaikka tämä oli tyypillistä kierrätystä, emme lämmenneet ajatukselle. Perustettiin työryhmä, johon mm. Elävän Ravinnon yhdistys tuli mukaan. Ryhdyimme tiedottamaan uudesta menetelmästä, jolla näytti olevan voimakkaita tukijoita. Yleisö reagoi spontaanisti asiaa vastaan, mikä mahdollisti osallistumisen IAEA/WHO/FAO konferenssiin Geneves KULUTTAJAPUNTARI 8

9 sä. Kova manipulointi taisi lyödä itseään poskelle, sillä kauppa on toistaiseksi ollut sitä mieltä, että kuluttajat eivät ostaisi säteilytettyä tuotetta. Uskon edelleen näin. Lienenkö väärässä? Ryhmämme jatkoi sitten Ruokaryhmänä ja laati esitteen laadullisesti hyvästä ruoasta. Vaikka ei osattu aavistaa, että ruoka viihteenä ilmiö saisi nykyiset mittasuhteensa, otti ryhmä jo kantaa napostelutuotteisiin. Yhteistyössä Marttaliiton ja Lääkintöhallituksen kanssa hoidettiin 1985 kampanja Puhtaan veden puolesta. Se suositteli puhdasta vettä sen kaikissa muodoissa, ts. vastusti myös janon sammuttamista oluella ja makeilla virvoitusjuomilla. Tärkeä ja laajalti kannatettu oli myös Nestlé - boikotti IBFAN. Kehitysmaissa markkinoitiin äidinmaidonkorviketta länsimaiseen elämäntyyliin kuuluvana lapsen terveyttä edistävänä tuotteena, vaikka sen sekoittamiseen tarvittavaa puhdasta vettä ei ole saatavissa. Myös tupakointia on monissa vähemmän kehittyneissä maissa markkinoitu samalla tavalla. Poltat Lucky Strikea ja sinusta tulee arvokas! Vastalauseita oli Ad Busters aloittanut Australiassa jo 1970-luvulla, mutta IOCU:n edustajat eivät enää halunneet kiivetä katoilla hävittämässä mainostauluja, vaan ryhtyivät sanan avulla kampanjoimaan. Kampanjan nimi oli AGHAST, joka Suomessa sai nimen Savurengas rikki, kun raittiusjärjestöt ja Kuluttajat ry Lääkintöhallituksen tukemana lähti mukaan. Tuki mahdollisti Risto Isomäen tekemän kirjan julkaisemisen. Kirjaa myytiin ja sen tuomat rahat lähetettiin IOCU: n aluetoimistolle Penangiin. Meillä oli jo melko hyvä tupakkalainsäädäntö, joten hanke kiinnosti kansainvälistä tupakkaalaa niin paljon, että se maksoi kymmenen tuhatta markkaa tämän pienen kirjan kääntämisestä englanninkielelle. (Kääntäjä kevensi omantunnontuskiaan kertomalla meille tästä!) Kotitalous- ja kuluttajaneuvottelukunta on ollut tärkeä yhteistyön foorumi. Sen elintarvikeryhmässä otettiin kantaa EY: n kasviksia koskeviin normiehdotuksiin. Vasta pikku hiljaa huomattiin näiden koskevan vain kappalaatua eikä kuluttajan toivomaa kokonaislaatua. Jo vuonna 1991 meillä oli keskustelutilaisuus nimeltä Koivu ja tähdet. EU:hun liittymiskampanjan aikana oli yhdistyksellä erityinen tiedottamismääräraha. Toiminnanjohtaja piti eri kaupungeissa alustuksia osallistuen liittymisen eduista ja haitoista käytyihin keskusteluihin Med Consumer Rights Day, som vi hämtade till landet från den internationella organisationen 1983, har det inte gått så bra. I det allmänna medvetandet har konsumentfrågorna hamnat i kläm under miljöfrågorna trots att de är intimt sammanlänkade. EU-tiden har på det sättet å andra sidan varit nyttig, att konsumenten allt mera blivit någon man hänvisar till. I själva verket är vi ju industrins arbetsgivare i stället för att som nu uppfattas som mindre vetande objekt för en aggressiv marknadsföring. Man talar nog om hörande kuuleminen, men är det kanske mest ett sätt att pröva hur långt man kan gå utan att förlora makten. Hur långt förslår medborgarnas tålamod inför alla nedskärningar, som globaliseringens ensidiga bruk gör nödvändiga? Nu, då så många omständigheter påminner om läget 1930, så skulle det vara önskvärt med större besinning och ödmjukhet hos de politiska beslutsfattarna. Jag rekommenderar varmt P. E. Lönnfors både kloka och roliga bok Rädda världen bränn böckerna i ekonomi. Nationalekonomi är en ideologi mera än en vetenskap. Olen sattumalta äskettäin lukenut Z. Topeliuksen Muistiinpanoja vanhasta Helsingistä, joka perustui artikkelisarjaan Finland-lehdessä Topelius sanoo: Lars von Haartmannin raharealisaatio 1840, joka muutti kaiken hopearupliksi, lopetti sekasorron, mutta aiheutti kaikkien hintojen nousua. Hopearupla ei pian merkinnyt enempää kuin setelirupla ennen. Tämä tuntuu jotenkin niin ajankohtaiselta! Globalisaatio on sinänsä hyvä, mutta sen nykyistä varsin yksipuolista käyttöä olisi jarrutettava. Jopa George Soros on sanonut, että nyt on aihetta palata (ainakin osittain) regulaatioon. Yrityksetkin ovat huomanneet, että on menty liian pitkälle ja ovat lukeneet sanakirjasta, mitä sana moraali tarkoittaa. Sehän tulee aakkosissa mainonnan ja markkinoinnin jälkeen, mutta nyt on ehditty siihen. Tuloksia ovat Social Responsibility, Corporate Responsibility ja Social Audit. Luottamusta ei kuitenkaan synnytetä iskusanoilla, se kasvaa alhaalta päin kuin ruoho! Ajattelen suurella kiitollisuudella kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat kuluneiden vuosien aikana vapaaehtoisella työllään meitä tukeneet. Tätä tukea me edelleen tarvitsemme. KULUTTAJAPUNTARI

10 HAASTATTELU Miten heistä tuli JÄRJESTÖMME KULUTTAJA-AKTIVISTEJA Pyysin haastattelua joistakin hallituksemme jäsenistä. Esitin muutamia kysymyksiä ja annoin kuluttajakonkareidemme vapaasti kertoa niistä asioista, jotka he kokivat tärkeimmiksi. Pirkko Raunemaa Kaisa Pannimaa-Pätsi 1. Miten Sinusta tuli kuluttaja-aktivisti? Olin jo alunperin valinnut opintoalakseni kuluttajaekonomian (nykyinen nimi) Helsingin yliopistossa. Halusin auttaa ihmisiä käyttämään hyväkseen oikein hyödykkeitä ja toisaalta ohjaamaan tarjontaa kuluttajien etujen mukaiseksi. Uskoin, että löydän työn, jossa niin voi tehdä. Kuluttajat-Konsumenterna ry:hyn liityin pian sen perustamisen jälkeen ja toimin siinä aktiivisesti luvuilla, kunnes työ ja perhe veivät voiton harrastuksesta. 2. Millä tavalla kuluttajajärjestötoiminta on muuttunut sinä aikana kun olet ollut mukana toiminnassa? Aluksi järjestimme yleisötilaisuuksia ajankohtaisista kuluttaja-aiheista, ja ne saivat paljon julkisuuttakin. Sitten valtio otti hoitaakseen yhä enemmän kuluttajaongelmia eli kuluttajapolitiikasta tuli virallista. Kuluttajasuojalainsäädännön voimaantulo 1978 oli suuri askel meille kaikille Suomessa ja jo sitä ennen muissa pohjoismaissa. Lainsäädännön toimeenpano edellyttää kuitenkin seurantaa ja painostusta niiltä, joiden suojaksi lait on tarkoitettu, vaikkei Suomessa ole koskaan ollut suurta näkyvää ristiriitaa elinkeinoelämän ja kuluttajajärjestöjen välillä, kuten monissa muissa maissa. Nythän kuluttajatoimintaa tukemaan on tullut koko EU:n kuluttajaorganisaatio, ja etenkin BEUC, jota kyllä kuunnellaan unionin päätöksenteossa. Myös kansainvälinen kuluttajajärjestö on vahvempi kuin ennen. Kuluttajajärjestöillä onkin nyt enemmän valtaa kuin koskaan. Kun tiede, tekniikka ja kaupan muodot kehittyvät, kuluttajakysymykset muuttuvat monimutkaisemmiksi. Siksi järjestöjä tarvitaan tekemään priorisointeja ja kertomaan päättäjille, mitkä ovat ihmisten todelliset huolenaiheet ja ongelmat. 3. Mitkä ovat mielestäsi Kuluttajat-Konsumenterna ry:n merkittävimmät saavutukset? Yhdistyksemme on sisukas pioneeri, joka aikanaan toi kuluttajatietoisuuden nykymuodossaan Suomeen, ja on pitänyt yllä kuluttajakeskustelua mediassa ja kuluttajaorganisaatioissa. Elinkeinoelämä kuuntelee edelleen Kuluttajat-Konsumenterna ry:n mielipiteitä ja toteuttaa aloitteita. On hyvä, että tavarakulutuksen ja hintojen lisäksi olemme ottaneet kantoja myös laatu- ja ympäristökysymyksiin, ja että tietotekniikkapalvelut on nostettu hyvin valokeilaan, kansainvälistymistä myöten. Olemme myös aina olleet yhteistyökykyisiä suhteessa muihin alan järjestöihin. Se on tärkeää, koska ihmiset järjestäytyvät hiukan eri perusteilla, vaikka ongelmat ja syyt aktivoitumiseen voivat olla hyvinkin lähellä toisiaan. Näin pienikin järjestö voi alansa asiantuntijana vaikuttaa enemmän kuin yksin toimien. 4. Mitkä ovat suurimmat kuluttajaongelmat tällä hetkellä? Ajamme varmaan liikaa hyvin toimeentulevien asioita. Köyhimmillähän kuluttajaongelmat ovat näennäisesti yksinkertaisempia, jos tai kun viranomaiset pitävät huolta perustarpeiden tyydytyksen turvallisuudesta. Jos ei ole varaa ostaa kalliita laitteita ja palveluja, ei niistä voi valittaakaan, eivätkä ihmiset jaksakaan vaikeuksien keskellä pitää puoliaan. Asunto-ongel KULUTTAJAPUNTARI 10

11 HAASTATTELU miin voisimme ainakin tarttua aktiivisemmin. Toinen suuri ongelma on kuluttamiseen liittyvän tiedon suuri määrä ja tieteellinenkin monimutkaisuus. Se joko edellyttää, että kuluttaja itse, ko. viranomainen tai kuluttajajärjestö ovat hyvin asiantuntevia, jotta oikea tieto voidaan siivilöidä tuottajan ja kuluttajan käyttöön ja käyttää sitä hyvinvoinnin ja ympäristön kannalta oikein. Kyse on siis tieteellisen tiedon käytöstä ihmisen - myös muiden ihmisten - kannalta kuluttajaystävällisesti ja oikein. Kolmas ongelma on se, että kun kehitysmaat nyt vaurastuvat ja tuotantoa siirtyy mm. WTO:n ja luonnollisen kehityksen ansiosta aikaisempiin kehitysavun saajamaihin, oppisimme sen hyväksymään, olemaan siitä onnellisia ja tukemaan sitä kehitystä myös järjestönä aidosti. Maailman köyhissä maissa ympäristö- ja kuluttajaongelmat ovat aivan toista luokkaa kuin EU:ssa, ja kuluttajaliike on pohjimmiltaan kansainvälistä ja solidaarista, ainakin toivon niin. 5. Miltä näyttää kuluttajajärjestötoiminnan tulevaisuus? Voimme jatkaa itsenäisenä yhdistyksenä vain valtiontuen varassa, mikä on suuri uhka - tuleeko sitä vai ei - ja toisaalta harmin paikka. Puhtaasti kuluttajaideologian kannalta meidän pitäisi toimia myös valtiosta riippumattomana kuluttajaetujen tulkkina ja ajajana. Jäsenmäärämme ei siihen kuitenkaan riitä, eivätkä suomalaiset ole kovin kiinnostuneita näköjään liittymään tällaiseen yleiskriittiseen, kilttiin järjestöön, jonka työn tuloksia on vaikea havaita konkreettisesti. Toisaalta kuluttajajärjestöjä tarvitaan, jos ne eivät jämähdä yhden tai kahden asian liikkeiksi, vaan seuraavat maailman menoa ja suuntaavat toiminnan kärkeä sinne, missä suurimmat uhkat ovat. Myös paikallinen kuluttajavaikuttaminen on tarpeellista. Nykyään äänensä saa kyllä kuuluville pieninkin varoin, joten kyse on enemmän järjestön omasta asiantuntemuksesta kuin rahan määrästä. Toimihenkilöiden palkat tosin pitäisi voida maksaa myös kuluttajajärjestössä. Eli vaikealta näyttää. Eero Ollikainen 1. Miten Sinusta tuli kuluttaja-aktivisti? Aluksi olin kiinnostunut tavaroista. Lapsuuteni lempilukemistoja olivat Työtehoseuran vuoden 1948 suurnäyttelyn tuoteluettelo ja kustannusliikkeiden kirjaluettelot, jotka siihen aikaan sisälsivät koko varaston tiedot. Nuorena toimittajana sain v osuusliike Elannon lehtimiesapurahan kuluttajansuojeluun tutustumista varten. Tämä johti ensimmäisen opintoaineiston laatimiseen Työväen Sivistysliiton tarpeisiin. Tutustumisen tiellä olen edelleen. 2. Millä tavalla kuluttajajärjestötoiminta on muuttunut sinä aikana kun olet ollut mukana toiminnassa? Alkuun toiminta keskittyi vahvasti hintoihin ja erityisesti elintarvikkeisiin. Ajan myötä se on laajentunut käsittämään ihmiselon koko kirjon. Samoin on koko maailma tullut kuluttajatoiminnan kenttään. Myös eettiset näkökohdat ovat mukana entistä painavammin. 3. Mitkä ovat mielestäsi Kuluttajat- Konsumenterna ry:n merkittävimmät saavutukset? Järjestö on ollut mukana luomassa suomalaista kuluttajapolitiikkaa ja kuluttajansuojajärjestelmää. Mitään ei ole syntynyt vain järjestömme vaatimuksista, mutta ei myöskään ilman sen myötävaikutusta. Merkittävin saavutus on ehkä sittenkin sitkeä hengissä pysytteleminen. 4. Mitkä ovat suurimmat kuluttajaongelmat tällä hetkellä? Sieltä se tulee Marseljeesin sanoista pahin vihollinen meillä, on kansan tietämättömyys. Nykyisin ehkä voisi sanoa piittaamattomuus. Ihmiset eivät ole riittävästi kiinnostuneita omista asioistaan ja asemastaan kuluttajina. Hyväkään lainsäädäntö ei voi toimia vain virkamiesten varassa eikä kaikkea voida edes yhteiskunnan toimin kuluttajille turvata. 5. Miltä näyttää kuluttajajärjestötoiminnan tulevaisuus? Kovin se on vähäisen joukon varassa. Tämä joukko on myös osin huolestuttavan harmaantunutta. Jos nuoremmasta väestä löytyy vielä intoa, niin äänekkyys saattaa korvata määrää. Sisäsiisteys ja salonkikelpoisuus on myös uhka tulevaisuudelle. Ruma sana on uskallettava sanoa. KULUTTAJAPUNTARI

12 HAASTATTELU Maili Mustonen 1. Miten Sinusta tuli kuluttaja-aktivisti? Olin 70-luvun alussa töissä Suomen sairaanhoitajaliitossa ammattiasiain osastopäällikkönä. Tarmokas esimieheni, puheenjohtaja Toini Nousiainen suunnilleen määräsi minut TVK:n toimitusjohtajan Aarne Välikankaan tilalle Kuluttajat Konsumenterna ry: n hallitukseen. Siinä sitä sitten on oltu. Aktiivisuus lienee henkilökohtainen ominaisuuteni. 2. Millä tavalla kuluttajajärjestötoiminta on muuttunut sinä aikana kun olet ollut mukana toiminnassa? Tässä järjestössä on aina ollut sama huikea aatteen ja tunteen palo, ehkä osittain siksi, että taloudelliset voimavaramme ovat alusta saakka olleet lähes olemattomat, mutta ihmisten intoa, luovuutta ja voimaa on riittänyt! Kansalaisjärjestönä emme ole oikeastaan muuttuneet lainkaan, vaikka toiminta on laajentunut, yhteistyökumppaneita, työvälineitä ja uusia haasteita on tullut jatkuvasti lisää. 4. Mitkä ovat suurimmat kuluttajaongelmat tällä hetkellä? Tietotekniikan huima kehitys tuo jatkuvasti uusia kuluttajaongelmia. Kestävän kehityksen periaatteiden saaminen käytännön teoiksi kaikessa tuotannossa ja kulutuksessa on valtava haaste. 40 vuotta sitten oli hintapolitiikka eräs keskeinen järjestömme työmaa. Nyt ollaan markkinatalouden ja kilpailuhengen ajamina samassa tilanteessa: arjen välttämättömyydet kuten asuminen, energia, liikkuminen ja terveellinen ruoka maksavat niin paljon, ettei kaikilla ole niihin varaa. Julkiset palvelut ontuvat. 5. Miltä näyttää kuluttajajärjestötoiminnan tulevaisuus? Edelliseen vastaukseen viitaten tulevaisuutta näyttää olevan. Nyt keskustellaan kahden tärkeimmän suomalaisen kuluttajajärjestön yhdistymisestä uudeksi vahvaksi kansalaisliikkeeksi. On kuitenkin muistettava, että kansanliike on ihmisten yhteenliittymä. Meidän on siis saatava suomalaiset kuluttajat liikkeelle! 3. Mitkä ovat mielestäsi Kuluttajat-Konsumenterna ry:n merkittävimmät saavutukset? Suomen hyvien kuluttajansuojasäännösten ja niiden perusteella rakentuneen turvaverkon teossa olimme alusta asti mukana tavallisten suomalaisten etuja puolustamassa. Tiedotusvälineiden lisääntynyt aktiivisuus kuluttaja-asioissa on mielestäni myös pitkälti meidän ansiotamme. Kansalaisjärjestöstä puhuttaessa on kuitenkin vaikea sanoa, että jokin toiminta olisi merkittävin saavutus, koska jokainen jäsenten hyväksi heidän ehdoillaan tehty työ on merkittävä KULUTTAJAPUNTARI 12

13 HAASTATTELU Gun Winter 1. Miten Sinusta tuli kuluttaja-aktivisti? Puoluepoliittisista syistä en ainakaan, vaan todennäköisesti on näin, että lapsuuteni vaikutelmat olivat luoneet kapinalle pohjan. Nelihenkisen perheeni muuttaessa omaan asuntoon minä, kotiäitinä, jouduin huolehtimaan monista hankinnoista ja silloin mikä ehkä ei ole yllättävää rautakaupan myyjän erehdys tai piittaamattomuus tuli kimmokkeeksi. Rautakauppa on vaikea ala, mutta vaikeampi se oli minulle, jolla ei ollut keittiötuulettimista mitään kokemusta. 2. Millä tavalla kuluttajajärjestötoiminta on muuttunut sinä aikana kun olet ollut mukana toiminnassa? Kuluttajajärjestön työkenttä on laajentunut valtavasti siten, että meitä tarvitaan siellä sun täällä antamaan legitimiteettiä erilaisiin hankkeisiin. Samalla olemme suuressa vaarassa byrokratisoitua sekä menettää alkuperäistä terävyyttä ja varsinaista tavoitetta. 3. Mitkä ovat mielestäsi Kuluttajat-Konsumenterna ry:n merkittävimmät saavutukset? Vaikea sanoa. Ehkä suurin saavutus on se, että on voitu toimia näinkin kauan näinkin pienin rahavaroin. Ansio kuuluu sadoille meitä auttaneille vapaaehtoisille. Pakkausjätteisiin sekä pankkipalveluihin liittyneet tempaukset ovat nähdäkseni ainakin ulospäin näkyvimmät sellaiset. 4. Mitkä ovat suurimmat kuluttajaongelmat tällä hetkellä? Eiköhän suurin ongelma kaikissa maissa ole ostovoiman epätasainen jako. Tämä on paha kehä, minkä globalisaatio toistaiseksi vain on pahentanut. Kun ei ole työtä, ei ole tuloja eikä ostovoimaa millä tukea markkinoita, jotka synnyttäisivät työpaikkoja, jotka lisäisivät hyvinvointia, joka luo ostovoimaa jne. Raha tuottaa valtaa, varaton on myös voimaton. Elintarvikepuolella on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vähitellen tapahtunut sellainen muutos, että hedelmät, vihannekset ja muut massatuotteet ovat tasalaatuiset, mutta alemmalla tasolla kuin silloin, kun huomiota ei kiinnitetty kuten nyt, vain ulkonäköön ja säilyvyyteen. Meille tuli ehkä ensin tuo ikiomena ja sitten vähitellen nämä tomaatit ym. vihannekset, jotka on kehitetty kuljetusta ja säilytystä, mutteivät makunautintoa varten. 5. Miltä näyttää kuluttajajärjestötoiminnan tulevaisuus? Toivoisin, että se pysyisi uskollisena tehtävälleen, mutta tätä en todellakaan tiedä tapahtuvan. Oikeus puhtaaseen ympäristöön kuuluu CI:n perusoikeuksiin, mutta nyt näyttää hieman siltä, että vallankumous syö lapsensa. Ympäristöhaasteet, niin tärkeitä kuin ovatkin, eivät saisi tunkea paikaltaan kuluttaja aspektia! Tekstiilipuolella on yhä rajummin muuttuva naisten muoti johtanut kankaiden laatujen heikkenemiseen. Vertaan nykyisiä valmisvaateteollisuuden käyttämiä kankaita lukujen laatuihin. KULUTTAJAPUNTARI

14 Anja Peltonen, Kuluttajavirasto KULUTTAJAOIKEUDEN KEHITTYMINEN EU:SSA Kuluttajien hyvinvointi kasvaa toimivilla markkinoilla ja toimiviin markkinoihin päästään, jos läpinäkyvyys on varmistettu, vastuunjako on kohtuullinen ja jos kuluttajilla on aihetta luottaa markkinoihin. Kehä ruokkii itseään ja toimivat markkinat lisäävät kuluttajien luottamusta ja tämä taas parantaa markkinoiden toimivuutta. TILKKUTÄKKIMALLISTA KOKONAISAJATTELUUN EU:n kuluttajalainsäädännöllä on annettu signaaleja kuluttajille siitä, että vähimmäissuoja toimii kaikissa jäsenvaltioissa. Alussa ongelmia ratkottiin tarpeen mukaan aloittain tai aiheittain kuten harhaanjohtava markkinointi, hinnat, tuotevastuu ja käsittelytapa oli ongelmakohtainen. Tämä tausta näkyy edelleenkin kirjavuutena, esimerkiksi peruuttamisaikojen eripituisuutena tai tiedonantovelvollisuutta koskevien artiklojen erilaisuutena. Tavoitteet ja päämäärät koko kuluttajalainsäädännön alueella eivät tulleet näkyviin. Kokonaiskuvaa kuluttajalainsäädännöstä on näiden yksittäisten toimien pohjalta ollut vaikea hahmottaa. Joskus valmistunut direktiivi on yksityiskohtaisuudessaan ollut valmistuessaan riittämätön tai jopa vanhentunut kuten etämyyntidirektiivi. Joskus taas mallin toimivuus on ollut enemmän teoria- kuin käytännöntasoinen kuten kieltokanne. Tilanne on onneksi muuttunut. Nyt EU:n kuluttajaoikeudessa on tietoisempana tavoitteena hahmottaa keskeiset tavoitteet ja päämäärät, esimerkiksi sopimusoikeuden puitteita koskeva hanke. Näin myös pääperiaatteet selventynevät ja yksityiskohdista päättäminen käynee helpommaksi. Edellytyksenä kuitenkin on, että kuluttajanäkökulma saadaan valmisteluvaiheessa riittävästi esille. Tämä tavoite on keskeinen kaikille kuluttajia edustaville tahoille. Toisaalta uusi kokonaisajattelutapamalli on itse asiassa helppoa suomalaisille. Pohjoismaat ovat olleet aktiivisesti vai- kuttamassa näkemykseen, jonka mukaan kuluttajanäkökulma tulee ottaa huomioon kaikilla politiikan lohkoilla, ja uudessa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä olevaan yleislauseke ajattelutapaan. EU:n kuluttajapoliittisessa strategiassa toimintalinjoina on myös kuluttajansuojaa koskevan sääntelyn parantaminen ja toimeenpano sekä kuluttajien oikeuksiinsa pääsyn parantaminen. Kytkentä muihin politiikan lohkoihin näkyy ilahduttavan selvästi. Hyviä esimerkkejä ovat sekä yleishyödyllisten välttämättömien palvelujen saatavuuden varmistaminen sekä kuluttajien hyötyjen kytkentä kilpailupolitiikkaan KULUTTAJAPUNTARI 14

15 UHKANA KAIKEN YHTENÄISTÄ- MINEN JA SOSIAALISEN ULOTTUVUUDEN PUUTE Kuluttajasuojan kokonaisajattelussa ollaan siis edistytty. Uhkiakin on. Lainsäädännön pitäisi edelleenkin olla EU-lainsäädännössäkin selkeätä ja ymmärrettävää. Kaiken kuluttajaa koskevan lainsäädännön harmonisointi ei myöskään voi olla tavoite. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden kieli- ja kulttuurierot, joiden kunnioittaminen jatkossakin on keskeistä, ei ole realistista uskoa kaiken yhtenäistämiseen. Kunkin maan kuluttajansuoja heijastelee valtion omaa ajattelutapaa. Tämä näkemys ilmenee myös uudessa direktiivissä sopimattomista kaupallisista menettelyistä, jossa viitataan erityisesti kulttuurieroihin, vaikka suuret linjat ovatkin yhteisiä.. Myös European Financial Round Table on todennut, että rahoituspalvelualueella pitää käynnistää keskustelu kuluttajansuojan perusperiaatteista menemättä suoraan yksityiskohtiin. Jos päämäärä on selvillä, tie löytyy helpommin. Toisaalta uudessa strategiassa korostuu myös kansallisten parhaiden käytäntöjen kerääminen ja niistä oppiminen. Tärkein kysymys jatkossa on vähimmäissääntelyn ja täysharmonisoinnin suhde. Jos täysharmonisointi on tuleva linja, voiko se ruokkia vaihtoehtoisia toimintamalleja ja varmistaa jatkuvan kehittymisen? Euroopan sopimusoikeutta koskevassa tiedonannossa eräs kysymys on, onko yhdenmukaistaminen riittävä sisämarkkinoiden esteiden ja kilpailun vääristymien poistamiseksi. Ainakin yhtä tärkeä on tiedonannossa oleva kysymys siitä, onko direktiiveissä vaadittava kuluttajansuojataso riittävän korkea lisätäkseen kuluttajien luottamusta. Miten esimerkiksi palveludirektiiviehdotuksen käsittelyssä tulee esille kuluttajien tärkeä rooli? Eräs kuluttajan luottamusta synnyttävä seikka on, sovelletaanko kuluttajan kotivaltion vai alkuperämaan sääntöjä. Palveludirektiiviehdotuksen yhteydessä tämä kysymys on keskeinen. Kuluttajalainsäädännön pitää kuitenkin aina heijastaa myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Se, että kuluttajapolitiikka ja kansanterveys on strategiassa yhdistetty, on toivottavasti tuonut mukanaan myös ajatuksen syrjäytymisen ehkäisemisestä. Onko kuluttajalainsäädäntö olemassa pelkästään markkinoiden toimivuuden varmistamiseksi? Tarkoittaako kuluttajien hyvinvointi ainoastaan hyvinvointia kaupan osapuolena? KULUTTAJAPUNTARI

16 POIMINTOJA PUHEENVUOROISTA KULUTTAJIEN JUHLASEMINAARISSA Maili Mustonen puheenjohtaja MIKSI TÄÄLLÄ TÄNÄÄN Järjestömme on sen perustamisesta lähtien painottanut, että aktiivinen kuluttajien osallistuminen on kaiken kaupankäynnin ja markkinoinnin perusta. Tällä vuosituhannella tuo periaate on elinehto. EU:n laajeneminen uusine perustuslakeineen, sisämarkkinoiden sääntelyn yhtenäistäminen ja globalisaation tuntuminen maapallon joka kolkassa edellyttävät kansalaisten vaikuttamisen ulottamista kaikkien tuotannon, kaupan ja markkinoinnin tasojen päätöksentekoon vähintään avoimen ja oikean tiedon saannin muodossa. Läpinäkyvyys on välttämätöntä, olipa tuotantopaikka missä tahansa maapallolla. Monet omankin maamme toiminnat kaipaavat vielä avoimuutta ja alamaisiksi koulutettujen suomalaisten uutta aktiivista osallistumista. Miten muuten tavallisten kuluttajien ääni mahtaa kuulua esimerkiksi budjettiriihessä? Vaikuttamistahdosta kaikki myös 40 vuotta sitten alkoi. Rohkea joukko pääasiassa naisia aloitti uraa uurtaneen työn suomalaisten viranomaisten, liike-elämän ja tiedotusvälineiden huomion kiinnittämiseksi hintoihin ja kuluttajien asemaan markkinoilla. He onnistuivat mielestäni hyvin. Suomessa on erinomainen pohjoismainen kuluttajansuoja. Se kannattaa tuotteistaa vientiin. Ehkä kuitenkin osittain tästä johtuen ovat suomalaiset kuluttajat kuluneina vuosikymmeninä olleet pääasiassa nöyriä, tyytyväisiä alamaisia, joita on vaikea saada liikkeelle etujaan puolustamaan. Meidän järjestöömme on onneksi aina löytynyt aktiivisia, kriittisiä tekijöitä vähistä taloudellisista voimavaroista huolimatta. Heidän ansiostaan olemme usein onnistuneet herättämään sekä keskustelua että isokenkäisiä. Mistä sitten tänä päivänä keskustellaan, miten isokenkäisiä nyt pitäisi herätellä? Antaako EU vai vain ottaa? Uskon perustuslain tulevan aikanaan, mutta sen vaikutus ei varmaan eurooppalaisille kuluttajille ole kovin dramaattinen. Ehkä sittenkin ovat globalisaation haasteet meille tulevaisuuden kannalta merkittävämmät kuin EU :n tapahtumat. Kestävä kulutus on Suomessa vasta puheiden tasolla, samoin siihen olennaisesti liittyvä tuotannon ja kaupankäynnin eettisten periaatteiden noudattaminen. Kun maailma pienenee, pitäisi kaiken järjen mukaan näkyvyyden parantua! Eli vaadimme lisää avoimuutta. Yhteiskuntavastuun kehittäminen yhteistyössä kaikkien kuluttajapolitiikan sidosryhmien kesken on välttämätöntä. Kun kuluttajajärjestö juhlii, on syytä pohtia myös tällaisen kansanliikkeen tulevaisuutta. Varmaa on, että Suomessa 2005 KULUTTAJAPUNTARI 16

17 jatkossakin tarvitaan sidonnaisuuksista vapaata, avointa kuluttajan oikeuksien puolustajaa, joka vaatii tuotteilta ja palveluilta kohtuullisten hintojen lisäksi laatua sekä eettistä, ekologista ja sosiaalisesti oikeudenmukaista tuotantoprosessia ostohetkeen saakka. Nyt on mietittävä, miten tätä tarpeellista kuluttajaliikettä on mahdollista vahvistaa vastaamaan uusiin osallistumisen haasteisiin, jotka Suomessakin ulottuvat esimerkiksi arjen uudesta teknologiasta suomalaisten talousmetsien tuotannon eettisyyteen. Satu Hassi Euroopan parlamentin jäsen, Vihreät EU-PARLAMENTISSA VÄÄNNETÄÄN KÄTTÄ KULUTTAJIEN TERVEYDESTÄ Hassin mukaan EU:n komission ehdottama kemikaalilainsäädäntö eli REACH olisi suuri parannus kuluttajien terveyden ja turvallisuuden kannalta, kun myynnissä olevat kemikaalit pitäisi testata ja haitallisimpien kemikaalien käyttö muuttuisi luvanvaraiseksi. Asiasta käydään kuitenkin parhaillaan ankaraa kädenvääntöä. Muun muassa Europarlamentin teollisuusvaliokunta on ehdottanut uudistuksen vesittämistä pahan kerran. Ympäristövaliokunta, joka on asian pääkäsittelijä, äänestää lokakuussa ja täysistunto on marraskuussa. Kemian teollisuuden lobbaus uudistuksen vesittämiseksi on ollut ennennäkemättömän voimakasta. Kuluttajien terveyttä edistäisi myös ehdotus, jolla rajoitettaisiin harhaanjohtavien terveellisyysväitteiden käyttöä elintarvikemainonnassa. Kemikaaleja, joita myydään Euroopassa vähintään tonni vuodessa on noin Ruoassa, juomavedessä, vaatteissa, pesuaineissa, meikeissä, huonekaluissa, elektroniikassa ja leluissa on kemikaaleja, joiden vaikutuksia ihmiseen ei tunneta kunnolla. Syövistä noin 75 prosentin arvioidaan johtuvan altistumisestamme haitallisille kemikaaleille. Kemikaalit aiheuttavat myös hedelmättömyyttä ja allergioita. Haitallisiksi tiedettyjä kemikaaleja voi olla lasten veressä jopa enemmän kuin heidän vanhempiensa tai isovanhempiensa veressä. - Lasten syövät ovat lisääntyneet Euroopassa joka vuosi prosentin verran. Lasten leukemia on kaksinkertaistunut 20 vuodessa. Euroopassa 15 prosenttia pareista on hedelmättömiä. Myös astma ja allergia ovat yleistyneet rajusti: joka seitsemännellä eurooppalaisella lapsella on nykyään astma, kertoo Hassi. Ja kemikaaliuudistus hyödyttää myös yrityksiä. - Yrityksen on kallista ja vaikeaa omatoimisesti valvoa raaka-aineidensa sisältämiä kemikaaleja. Nykytilanteessa melkein mikä tahansa yritys voi menettää maineensa, jos paljastuu, että sen tuotteet ovat vaaraksi kuluttajien terveydelle. Uudistus parantaisi tiedonsaantia kemikaaleista kaikkien kannalta, kuluttajien, työntekijöiden ja yritystenkin. Elintarvikkeiden terveellisyysväitteitä koskeva komission ehdotus tulee kohta parlamentin toiseen käsittelyyn. - Tällä hetkellä kuluttajia jymäytetään esimerkiksi mainostamalla ruokaa rasvattomaksi tai runsaskuituiseksi, vaikka se olisi tönkkösokeroitu. Suomalaisen kau- KULUTTAJAPUNTARI

18 pan hyllyllä rasvattomassa mutta sokeroidussa jogurtissa voi olla jopa 20 prosenttia enemmän kaloreita kuin samanmerkkisessä jogurtissa, joka on maustamaton, mutta jossa on rasvaa kevytmaidon verran, sanoo Hassi. - Vielä on epävarmaa, millainen uudistuksesta tulee. Ministerineuvosto on ollut tiukemmalla kannalla kuin parlamentti, jonka enemmistö tuki ensimmäisessä käsittelyssä elintarviketeollisuuden vaatimusta saada mainostaa tuotteitaan terveellisinä, vaikka ne tihkuisivat sokeria, rasvaa, suolaa tai alkoholia, harmittelee Hassi. Visa Heinonen Kuluttajaekonomian professori Helsingin yliopisto SUOMALAINEN KULUTTAJA JA GLOBALISAATION HAASTEET KULUTUSYHTEISKUNNAN MUUTOKSEN NÄKÖKULMA Globalisoituminen ja nopea teknologinen muutos ovat vaikuttaneet monin tavoin kuluttajien ja kotitalouksien arkisiin toimintaympäristöihin ympäri maailman. Historioitsijat ovat muistuttaneet siitä, että eri kulttuurien ja kansakuntien välisenä vuorovaikutuksena ymmärrettynä globalisaatio on paljon vanhempi ilmiö kuin mitä julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää. Yhteiskuntatieteilijä ja historioitsija Immanuel Wallerstein on esittänyt globalisaation käynnistyneen jo suurten löytöretkien myötä ja tarkoittavan kapitalistisen markkinatalousjärjestelmän leviämistä ympäri maapallon. Muutaman viime vuosikymmenen aikana tapahtunut globaali tuotannon rakennemuutos on tuonut kuluttajien ulottuville uusia kulutustavaroita ja palveluja. Samalla perinteisiä maatalouteen tai tavaratuotantoon liittyviä työpaikkoja on jälkiteollisissa läntisen pallonpuoliskon maissa menetetty matalien työvoimakustannusten kehittyviin uusiin markkinatalouksiin. Tämä merkitsee yksittäisten kuluttajien ja kotitalouksien kannalta sitä, että aineellisen toimeentulon takaamiseen tarvittavien voimavarojen riittävyys on edelleen hyvin tärkeää inhimillisen hyvinvoinnin kannalta. On ollut nähtävissä jopa tulo- ja varallisuuserojen kasvua vauraissa yhteiskunnissa, joissa toisen maailmansodan jälkeen erot pienenivät usean vuosikymmenen ajan luvun alun lamaa edeltävinä vuosikymmeninä Suomessa onnistuttiin kaventamaan tuloeroja merkittävästi ja jakamaan toimeentulomahdollisuuksia entistä tasaisemmin ihmisten kesken. Kansalaisten hyvinvoinnin edellytykset paranivat muutenkin 1960-luvulta aina 1980-luvulle asti. Runsaat kymmenen vuotta sitten talouslama koetteli suomalaisia. Jotkut kärsivät edelleen sen seurauksista. Maahamme näyttää jääneen velkaantumiseen liittyvien pulmien kanssa painiskeleva joukko ihmisiä, joista monet lisäksi ovat joutuneet vaikeuksiin olosuhteiden uhreina ilman omaa syytään. Konkurssien, työpaikan menetyksen, velkojen takauksen ja kahden asunnon tai nousevien korkojen loukkuun jääneet ihmiset eivät juuri voineet ennakoida tulevaisuuttaan. Peli ei suinkaan ole menetetty. Lähitulevaisuus näyttää, onko maallamme malttia säilyttää vaurautensa ja huolehtia hedelmien kohtuullisen tasaisesta jakautumisesta kansalaisten kesken. Tähän liittyvät ehkä globalisaation suurimmat haasteet maamme ja koko Euroopan kannalta. Tutkimusten mukaan hyvinvoinnin ja voimavarojen suhteellisen tasaisen jakautumisen on havaittu pitkällä aikavälillä pitävän yllä myös kohtuullista talouskasvua sekä vakautta ja turvallisuutta yhteiskunnassa. Suomen kehitys toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä on hyvä esimerkki. Nykyajan hyvin kiivastahtisen ja epävakaan elämän sekä pätkätyöläisyyteen liittyvän epävarman toimeentulon aiheuttamia ongelmia pitäisi pyrkiä ratkomaan vahvistamalla ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä sen sijaan, että lietsotaan kriisitietoisuutta kriiseistä, joita ei ole näköpiirissä. Halutaanko näillä kriisitietoisuuspuheilla johdattaa kansalaisten huomiota arkipäivän epäkohdista ja huolenaiheista? Kasvavan ahdistuksen ja kriisiuhan yhteiskunnassa tuskin kovin moni haluaa elää. Kaikesta huolimatta viime aikojen myönteinen kehitys on pitänyt suomalaisten tulevaisuudenuskoa hyvänä. Willemien Bax johtaja, BEUC (Euroopan kuluttajayhdistysten keskusjärjestö, Bryssel) EU JA KULUTTAJAT BEUC on edustanut kuluttajia EU-instituutioissa aina vuodesta 1962 ja myös BEUC juhli äskettäin 40-vuotista taivaltaan. BEUCin ovat perustaneet jäsenjärjestöt ja Euroopan komissio ja henkilökuntaa on 23. BEUCilla on nyt 40 jäsenjärjestöä 29 maassa. Suomesta BEUCin jäseniä ovat Kuluttajat-Konsumenterna ry (KK), Suomen kuluttajaliitto (SK) ja Kuluttajavirasto KULUTTAJAPUNTARI 18

19 BEUCin keskeiset kampanjat ovat: Maataloustukien muuttaminen kuluttajat haluavat uudistaa maataloutta Ravitsemuskampanja Kemikaalikampanja päivittäinen kemikaalicoctail Beucilline lääkkeiden markkinoinnista ja mainonnasta Kulutusluotot Puhumassa Willemiem Bax, istumassa Anja Peltonen ja Visa Heinonen BEUCin yleiskokouksen muodostaa 40 jäsentä 29 Euroopan maasta, jotka kuuluvat EU:hun ja EEA:han, Yleiskokous päättää BEUCin yleisistä toimintalinjoista ja prioriteeteista. Johtokuntaan kuuluvat jäsenistä Belgia, Tanska, Ranska, Saksa, Unkari, Italia, Hollanti, Slovenia, Espanja ja Iso- Britannia. Johtokunta sopii kuinka toteuttaa yleisiä toimintaperiaatteita. Bryssel on tärkeä paikka, koska 85 % lainsäädännöstä, joka koskee kuluttajia, päätetään EU-tasolla. Brysselissä on eniten tiedotusvälineiden edustajia maailmassa erilaista yhdistystä pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöprosessiin, mutta vain yhtä kuluttajien edustajaa vastaa lobbaajana sata yritysten edustajaa. Kuluttajille tärkeitä komissaareja ovat Neelie Kroes (Kilpailuasiat), Markos Kyprianou (Terveys- ja kuluttajansuoja-asiat), Stavros Dimas (Ympäristöasiat), Charlie McCreevy (Sisämarkkinat ja palvelut) ja Jacques Barrot (Liikenne). Terveydenhoito ja kuluttajansuoja strategia ja komission päämäärät vuosina ovat olleet kuluttajansuojan korkea yleinen taso, tehokas kuluttajansuojan sääntöjen noudattaminen ja kuluttajayhdistysten osallistuminen EU:n politiikkaan Komission päämäärät vuosina ovat suojella kansalaisia vaaroilta ja uhkilta (terveys, vaaralliset tuotteet, epärehellinen kaupankäynti), lisätä kansalaisten mahdollisuutta saada parempia päätöksiä terveydenhoidosta ja kuluttajien eduista, suunnata terveys- ja kuluttajapolitiikan päämäärät kaikkeen yhteiseen politiikkaan, yleinen korkeatasoinen suoja ja lisätä kuluttajien mahdollisuuksia ajaa omia asioitaan. Ratkaisevia neuvostoja kuluttajille ovat: Kilpailuneuvosto kuluttajien pankipalvelut, epärehelliset kaupalliset menettelykeinot mainos- ja myyntikampanjat, terveysja ravitsemusväittämät, kemikaalit Työllisyys, sosiaalitoimi, kulutta ja-asiat neuvosto terveydenhoito ja kuluttajapolitiikka strategia Maatalous- ja kalastusneuvosto GMO (geenimanipuloidut tuotteet), CAP (maataloustuet) Ympäristöneuvosto kylpyvesi, paristot ja akut, kemikaalit Liikenne- ja kuljetusneuvosto ylibuukkaus, matkustajien oikeudet Kuluttaja-asioiden käsitteleminen monissa neuvostoissa tekee BEUCille vaikeammaksi vaikuttaa lainsäädäntöprosessiin. Ratkaiset ajankohdat lobbaamiselle ovat ennen komitean äänestystä ja ennen täysistuntoa. Kaikkein tehokkainta lobbaaminen on ensimmäisen lukemisen aikana ja vähemmän tehokasta toisen lukemisen aikana. Riitta MyllerEuroopan parlamentin jäsen, SDP EU-LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ KOHENTAMISEN VARAA - EU:n on pystyttävä vastaamaan kansalaisten sitä kohtaan tuntemaan epäluuloon, turhan EU-lainsäädännön karsiminen on siksi paikallaan, totesi euroedustaja Riitta Myller Kuluttajat-Konsumenterna ry:n 40- vuotisjuhlassa Helsingissä perjantaina. Myller toivottaa tervetulleeksi Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroson aloitteen yli 60 lakiehdotuksen heittämisestä romukoppaan. - Purkutyö pitää kuitenkin tehdä harkiten, sillä siinä on varmasti kiusaus sortua populismiin, kansansuosion kalasteluun tosiasioiden kustannuksella. - Kansalaisten edun mukaista on, että EU kykenee nykyistä parempaan lainsäädäntöön niillä alueilla, joilla yleiseurooppalaista lainsäädäntöä selkeästi tarvitaan, mm. ympäristö- ja kuluttajansuoja-asioissa. - Yhteiset säännökset ja laki yleensäkin toimivat heikompien suojana. EU:n sisämarkkinoilla on oltava riittävä varmuus siitä, että ihmisten suojelu ja kuluttajien oikeudet toteutuvat samalla tavoin koko EU:n alueella. - EU-lainsäädäntöä pitää myös joustaa niin, että lainsäädäntö ottaa huomioon alueiden ja valtioiden väliset kulttuuriset ja vaikkapa ilmastolliset erot. KULUTTAJAPUNTARI

20 Gun Winter KULUTTAJAPUNTARI KONSUMENTVÅGEN EN TILLBAKABLICK Under konsumentföreningens pionjärskede i slutet av 1960-talet ordnades månatliga möten för allmänheten. Mötesplatsen låg bekvämt centralt och vi representerade något nytt, så mötena var välbesökta och blev även refererade i dagpressen. Medlemsanslutningen var givetvis viktig eftersom medlemsavgifterna var den enda inkomstkällan. Medlemsbrev med alltmera innehåll sändes ut, men det började snart stå klart, att föreningen borde ha en egen tidskrift, både för att kunna informera effektivt och för att få nya medlemmar. På grund av naturlig förståelse för våra målsättningar gav oss tjänstemansorganisationernas centralförbund praktisk hjälp. Aarne I. Välikangas, dåvarande TOC:s direktör lät oss använda sitt kontors kopieringsmaskin för medlemsbreven, men det var allt. Understöd söktes från både kommun och stat, men utan resultat. Annonsintäkter är ju alltid uteslutna i en konsumenttidning. Kuluttajat-Konsumenterna hade redan 1966 ansökt om och fått medlemskap i det internationella konsumentorganisationernas förbund, IOCU. Det ledde till ett nyfiket intresse för vad man kunde göra där i det avlägsna landet varför International Organisation of Consumers Unions meddelade oss 1970, att dess arbetsutskott ämnade sammanträda i Finland. Efter föreningens grundande hade statsmakten skyndat sig att tillsätta ett Konsumentråd efter nordisk modell. För att ta emot de höga gästerna pålämpligt sätt mobiliserades både Rådet och TV-TOC. Middag i statsrådets festvåning och inkvartering på TOC:s villa i Kyrkslätt bör ha gjort dem nöjda. Undertecknad höll på knagglig engelska ett litet tal till de fem-sex gästerna och sade, att vi givetvis var glada över uttalat stöd, men att vad vi behövde var pengar! En orsak till att mötet hölls i Norden hade varit, att Sveriges ledande konsumenttjänsteman Ursula Wallberg, var på förslag till ordförande för IOCU. Enligt uppgift för att inte förarga Moskva, som i henne såg en exilest, så blev hon inte vald utan en belgisk professor. Det kalla kriget hindrade dock lyckligtvis inte IOCU:s styrelse att på Peter Goldmans rekommendation ge oss en startpeng om dåvarande ca. sjutusen mark. Då kunde vi köpa en begagnad skrivmaskin och en dito dupliceringsmaskin. Föreningen fick till ett rimligt pris hyra en källarlokal vid en innergård på Högbersgatan 17, mittemot Johanneskyrkan i Helsingfors. Utrymmet, som kallades Gropen (Potero) hade varit någons vävstuga och ett gammalt besman, med vilket man kanske vägt garn, hängde kvar på väggen då vi tog det knappa utrymmet i bruk. Medlemmar donerade eller tiggde sig till några bord och stolar och så satte vi igång med ny tillförsikt. Arbetsgrupper bildades för olika områden och diskussionerna i Helsingfors Sparbanks klubblokal i Kalevagatans hörn fortsatte. I Hulda Böhling, erfaren typograf, hade vi en utmärkt kraft då vi planerade tidskriften. Det var också hon, som föreslog dess namn. Besmanet på väggen gav idén och vi använde det även som modell för en logo. Denna var till en början naturalistisk, men fick senare en knubbigare form KONSUMENTVÅGEN 20