1. YHTEENVETO RODUN TAUSTA JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA RODUN NYKYTILANNE...

Transkriptio

1 JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA V Sisällys 1. YHTEENVETO RODUN TAUSTA JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA RODUN NYKYTILANNE Populaation rakenne ja jalostuspohja Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun tarkoituksesta Luonne ja kotikäyttäytyminen päivittäisissä tilanteissa sekä terveyskyselyn tuloksia Luonnetestit Käyttö- ja koeominaisuudet Terveys ja lisääntyminen PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet Yleisimmät kuolinsyyt Löwchenien immunogeenien monimuotoisuus kartoitus MCH ja DLA... Löwchenien DLA-monimuotoisuus.. Anaalirauhastulehdusten yhteys DLA 4.4. Ulkomuoto JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS Visiot Todennäköinen visio Uhkaava visio Toivottava visio Jalostuksen tavoitteet Yhdistyksen toimenpiteet Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta. 6. LÄHTEET

2 1.YHTEENVETO Suomen Löwchen Finlands Löwchens ry. on rotuyhdistys, joka ohjaa löwcheneiden jalostusta Suomessa. Löwchenit ovat kotoisin Välimeren alueelta, mutta kotimaa on Ranska. Löwcheneiden jalostus Belgiassa alkoi varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen kaduilta kerätyistä yksilöistä. Näistä Madame Bennertin keräämistä koirista polveutuvat kaikki nykyiset leijonamme. Vuoden 1969 Guinnessin ennätysten kirjan mukaan rotu oli maailman harvinaisin, vain 40 yksilöä. Suomeen ensimmäiset löwchenit tulivat 1970-luvulla. Suomen löwchenpopulaatio on melko pieni sekä yksilöiden lukumäärän että geenipoolin laajuuden perusteella arvioituna. Jalostuksessa ei ole matadoriuroksia, vaikkakin useat käytetyimpien urosten listalla olevat urokset ovat sukua keskenään. Löwcheneiden pääasiallinen käyttötarkoitus on olla seurakoira, vaikka niiden kanssa voi harrastaa myös mm. tottelevaisuuskoulutusta ja agilityä. Luonteeltaan löwchen on ihanteellinen seurakoira urbanisoituneessa yhteiskunnassa. Löwchen on varsin terve rotu. Rodussa esiintyy polvilumpion luksaatiota ja PRA-silmäsairautta. Löwchen ei ole PEVISA-ohjelmassa, mutta yhdistyksen pentuvälitys edellyttää välitykseen ilmoitettujen pentueiden vanhemmilta virallisia silmä- ja polvitarkastustuloksia, jotka eivät ole kahta vuotta vanhempia. Yhdistys pitää aktiivisesti yllä kansainvälistä yhteistyötä eri maiden löwchen yhdistysten kanssa. Löwchen on tasapainoinen ja sopusuhtainen kokonaisvaikutelmaltaan. Ylväästi kannettu pää, silkkinen hulmuava turkki, iloinen luonne ja reippaat liikkeet ovat löwcheneille ominaisia. Rodussa esiintyy eri tyyppejä. Liioitellut tyypit ja koot tulisi kuitenkin karsia pois jalostuksesta eikä niitä tulisi suosia näyttelyissä. Rodun lukumäärä on maailmanlaajuisesti pieni, joten geenipoolin säilyttämiseksi on myös tehtävä kompromisseja Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on koota yhteen oleellinen saatavilla oleva tieto sekä pohtia rodun nykyistä tilannetta eri näkökulmista. Sen avulla voidaan ohjata rodun tilannetta määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Tavoiteohjelmaan perehtyminen ja sen tunteminen on rodun kasvattajille ja harrastajillekin ensiarvoisen tärkeää. Rotukohtaisen tavoiteohjelman tarkoitus on antaa myös rodun ulkopuolelle tärkeää tietoa rodun tilasta ja rotua harrastavan yhdistyksen toiminnasta ja sen kyvystä hoitaa sille uskottua tehtävää. Jalostuksessa on pyrittävä turvaamaan rodun jalostuspohja käyttämällä riittävästi erisukuisia koiria jotta sukusiitosaste ei pääse kohoamaan liian suureksi. Jalostusvalinnoissa on otettava huomioon koiran henkinen ja fyysinen tila käyttämällä siitokseen mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia koiria. Yksittäisen koiran liiallista käyttöä tulee välttää. Kasvattajan vastuu rodun jalostuksessa on suuri. Kasvattaja on vastuussa kasvateistaan, myös niiden perinnöllisten sairauksien osalta. Hänen on kerrottava pennun ostajalle rodussa ja hänen omissa linjoissaan tiedossa olevista seikoista avoimesti ja rehellisesti. Myös jalostusurosten omistajilta vaaditaan samaa avointa asennetta. Uutta tietoa sairauksien ja vikojen periytymisestä pyritään saamaan. Silmä- ja polvitutkimusten yleistymisen myötä kiinnitetään löwcheneien terveyteen enemmän huomiota. Yhdistys laati kolme erilaista, vaihtoehtoista visiota, joissa on kuvattu rodun jalostuksen tulevaisuuden näkymiä. Todennäköisessä visiossa rodun tilanne pysyy suunnilleen ennallaan niin populaation, luonteen, terveyden kuin ulkomuodonkin suhteen, vaikka satunnaisia muotivirtauksia esiintyykin. Uhkaavassa visiossa rodunjalostus olisi keskittynyt asiantuntemattomien kasvattajien käsiin ja geenipooli suppenisi satunnaisesti valikoituneiden sukulinjojen ylettömän käytön vuoksi. Tämä lisäisi mahdollisesti terveysongelmia. Toivottavassa visiossa rodun kasvattajat ja löwcheneiden omistajat ovat aidosti kiinnostuneita rodusta, yhteistyö kasvattajien välillä ja sairauksien torjunnassa on avointa eikä rodussa esiinny muotivirtauksia. Jalostuksen tavoitteiksi asetettiin Suomen löwchenkannan säilyttäminen geenipohjaltaan laajana, vahvan luonteen säilyttäminen, rodussa esiintyvien sairauksien kartoitus ja torjunta, esim. polvilumpion luksaatio ei saa ainakaan yleistyä ja PRA-sairauteen saadaan kehitettyä spesifinen

3 geenitesti kansainvälisenä yhteistyönä. Lisäksi pyritään säilyttämään rodun terve ulkomuoto ja erityispiirteet. Yhdistyksen strategioita tavoitteiden saavuttamiseksi on jalostusta tukevan tiedon tuottaminen ja entistä tehokkaampi jakaminen niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. 2. RODUN TAUSTA Nykyisen Italian etelärannikkoa asuttivat mm. Foinikialaiset jo 1000 ekr.. Saaristoon heidän mukana kulkeutui koiratyyppi, jota voidaan kutsua eräänlaiseksi bichon rotujen kantamuodoksi. Alue oli tuolloin maailmanvallan keskus. Kanssakäyminen ja kauppa, joka tapahtui yleensä tavaroiden vaihtona, oli hyvin vilkasta sekä itään että länteen. Erityisesti edellä mainitut Foinikialaiset olivat luoneet vilkkaat kauppasuhteet kaikkiin Välimeren saariin, Eurooppaan, Afrikkaan sekä Kaukoitään. Kaukoidästä kulkeutui Välimeren saarille ns. temppelikoiria, lhasa apson ja tiibetinterrierin esi-isiä. Nämä sekoittuivat samoille saarille kulkeutuneisiin vesikoiriin, ikbarbetin kantamuotoihin. Vilkkaasti ympäriinsä liikkuneet merimiehet ja kauppiaat levittivät kantamuotoa kaikille Välimeren saarille, joilla ne risteytyivät ennestään saarilla eläneiden koirien kanssa. Laivoilla pienikokoiset koirat olivat erityisen suosittuja, sillä tilaa ja ruokaa oli niukalti sekä matkat olivat hyvin vaativia ja pitkiä. Kyseessä oli puhtaasti seurakoira ja on muistettava, että olosuhteet vuosisatoja sitten olivat paljon kovemmat ja ankeammat kuin nykyään. Niinpä koirien tuli selvitä kylmissä, kolkoissa olosuhteissakin ja olla ketteriä, vankkoja koiria selviytyen hengissä erilaisista koettelemuksista kehittyessään ja vakiintuessaan vuosisatojen kuluessa. Saarilla vaikuttaneen rotutyypin iloisen ja miellyttävän luonteen maine kantautui myös mantereelle. Pian se oli raivannut tiensä hovin suosioon ja sopeutumiskykynsä ansiosta se vaihtoi vaativan saaristolaiselämän jalosukuisten helppoon, ruusuiseen elämään. Tämän vuoksi löwcheniä ei tule sekoittaa myöhempiin kääpiökoiriin, jotka nimenomaan jalostettiin yltäkylläisissä olosuhteissa mm. aateliston ja kuninkaallisten toimesta. Nämä koirat saattoivat olla liioitellun pieniä, kevyitä, ne eivät tarvinneet pohjavillaa jne. Löwchen on ajallisesti ja kulttuurihistoriallisesti aivan toisenlaisissa olosuhteissa kehittynyt koira. Löwchen syntyi ja kehittyi ikään kuin itsestään niukoissa olosuhteissa ja on ensimmäisiä Eurooppalaisia kääpiökoiria. Ehdoton edellytys koiran syntymiselle ja säilymiselle oli tietty liioittelematon vankka maatiaismainen rakenne, voima, luonteen nokkeluus ja kaikenomainen terverakenteisuus.

4 Kuva 1. Albrecht Dürer (noin ) Työtä tehneet isokokoiset saaristolaiskoirat olivat usein leikattu ns. vesikoira-leikkaukseen. Takaosa ajeltiin paljaaksi, paitsi hännänpäähän jätettiin pieni tupsu. Trimmauksen tuloksena oli veikeä ja silmää viehättävä ulkonäkö. Pian samainen trimmaustyyli alkoi viehättämään myös aateliston silmää. Erotukseksi saaristolaiskoiriin, koon lisäksi, hovin koirille jätettiin ranteisiin mansetit, häntätupsun karva pidemmäksi ja rotutyypin nimitystä muutettiin aatelistolle sopivaksi eli leijonakoiraksi, löwcheniksi. Löwchen kulki hevosten jaloissa tuhansia kilometrejä. Tällöin ymmärtää miten kyseessä on voimakas, jäntevä, liioittelematon koira. Perinteinen nykyisin ajateltu kääpiökoira ei olisi saattanut kulkeutua satoja ja taas satoja kilometrejä ritarien mukana. Toisaalta naisten oli helppoa kuljettaa trimmattua koiraa pukunsa laskoksissa ja vaunumatkoilla nostaa koira syliin vaatteita sotkematta. Englantilaisen teorian mukaan leijonakoiria käytettiin kylmissä ja koleissa makuuhuoneissa kuumavesipullojen tapaan. Tarinalla on toinenkin puoli, vähemmän romanttisen teorian sänkyjen alivuokralaisista, kirpuista ja täistä. Tuon ajan aateliston kulttuuriin kuului peruukit muttei peseytyminen, joten sängyn alivuokralaisten oli helpompi pesiytyä leijonakoiran pitkään turkkiin kuin ihmisen lyhyeksi leikattuihin hiuksiin. Tuolta ajalta on kuitenkin peräisin löwcheneille luonteenomainen tapa tulla nukkumaan omistajansa peiton alle.

5 Kuvat 2 ja 3 (ylhäällä): Francisco de Goya (n ) Tyypillinen löwchen, vankka terverakenteinen liioittelematon koira. Jo 1300-luvulta lähtien löwcheneitä esiintyy useissa espanjalaisissa, ranskalaisissa ja saksalaisissa maalauksissa. Ranskalainen Magnus de la Gardie toi rodun pohjoismaihin jo 1600-luvun puolivälissä. Hän oli aikansa todellinen löwchen-harrastaja, sillä hänen hääkuvassaan esiintyy, tuoreen hääparin lisäksi, hänen lempileijonansa luvun lopulla Goya maalasi muotokuvan ( kuva 4) Alban herttuattaresta hänen lemmikkileijonansa kanssa. Päinvastoin kuin voisi ensiksi ajatella, löwchenit esiintyvät kaikkein runsaimmin vanhojen kirkkojen hautamaalauksissa, haarniskoitujen ritareiden jalkojen juuressa. Leijonan tarkoitus maalauksissa oli luoda ritareihin, sekä tietysti myös hovinaisiin, rohkeutta kuolemanjälkeisiin kamppailuihin sekä olla huolehtimassa ikuisesta unesta. Maalausten perusteella on huomioitavaa, että löwchenit vakiinnuttivat ulkonäkönsä jo ennen lukua. Maalauksiin ikuistetut koirat olisivat rakenteensa puolesta valmiita nykyisiinkin näyttelykehiin. Kuvatut koirat ovat elegantteja, kooltaan pieniä, luonteeltaan iloisia sekä olemukseltaan tyylikkäitä

6 aaltoilevissa turkeissaan. Nykyisiä näyttelyitä varten turkkeja jouduttaisiin kasvattamaan hieman lisää ja turkinhoitoon perehtymään hieman enemmän. Paitsi hoveissa löwchen eli myös rahvaan keskuudessa. Löwchen saattoi elää omaa elämäänsä kuten ennenkin kerjäten ja varastellen ruokaansa. Tässä upea esimerkki Hollannista; Gillis Mostaertin ( )maalauksessa hollantilaisesta taloudesta kuva 5. Ympäri Eurooppaa alkoi tavallinen kansa vaatimaan oikeuksiaan. Vallankumoukset ja muut levottomuuden horjuttivat aatelistoa ja varakkaita hoveja. Eurooppa kuohui ja löwchen oli surullinen muistutus menneistä ajoista sekä aatelistolle että rahvaalle ja huomio alkoi kiinnittymään muihin koirarotuihin. Ensimmäinen maailmansota alkoi ja leijonakoirat hävisivät lähes kokonaan. Kuva 6. Toisen maailmansodan loputtua belgialainen, Brysselissä asunut Madame Bennert aloitti rodun elvyttämisen. Hän keräsi kaduilta kaikki vähänkin löwcheniä muistuttaneet irtokoirat. Puhdasrotuisia leijonia löytyi enää vain muutama. Näistä Madame Bennertin keräämistä koirista polveutuvat kaikki nykyiset leijonamme. Vuoden 1969 Guinnessin ennätysten kirjan mukaan rotu oli maailman harvinaisin, vain 40 yksilöä. Madame Bennertin kansalaisuuden takia belgialaiset pitävät löwcheniä belgialais-ranskalaisena rotuna. Rodun kotimaa on kuitenkin Ranska ja ensimmäinen rotumääritelmä tuli vuonna 1904.

7 Kuva 7. Rotu sai uuden tulemisen Keski-Euroopassa, kun saksalainen Dr Hans Rickert jatkoi Madame Bennertin elämäntyötä. Rickert laati germaaniseen tyyliin tehokkaan ja määrätietoisen rodunjalostusohjelman. Rotu oli alkanut kiinnostamaan myös englantilaisia Mrs Banks ia sekä Mrs McGregor ia. Nämä englantilaisrouvat tekivät paljon työtä säilyttääkseen eloisan eteläeurooppalaisen löwchentyypin. Jokainen tämän päivän löwchen-harrastaja on kuullut kenneleistä CLUNEEN, omistaja Mrs. Banks sekä LITTLECOURT, omistaja Mrs. McGregor. Edistyksellisesti he lähettivät kasvattejaan ympäri maailmaa, mm. pohjoismaihin ja Australiaan. Näissä maissa osattiin ja osataan arvostaa alkuperäistä löwchentyyppiä sekä suurta työmäärä, mikä englannissa sen hyväksi tehtiin. Tästä syystä näiden kenneleiden koiria löytyy lähes jokaisen suomalaisen, alkuperäistä löwchentyyppiä edustavan, koiran sukutaulusta. LÖWCHENIT SUOMESSA Suomeen ensimmäiset leijonat tulivat luvun alkupuolella Englannista. Tämän jälkeen materiaalia tuli myös Saksasta, Hollannista, Belgiasta, Ruotsista ja Norjasta. Suomeen tulleilla yksilöillä on suuri merkitys suomalaisessa kasvatustyössä. Ensimmäisenä suomalaiset saivat tutustua vuonna 1974 Englannista tuotettuun urokseen nimeltä Nord Ch Cluneen Baron Maximillian, omistajana Leena Hällförs, kennel Gravelbays. Muita, jotka erityisesti on mainittava ovat kaksi kansainvälistä muotovaliota; uros Multi Ch Sjaco v.t. Agnietenhof, jonka toi Hollannista Toini ja Mauri Koivuperä, kennel Tomakon ja narttu Multi Ch Cluneen Countess Glodagh, jonka toi Englannista Leena Hällförs, kennel Gravelbays. Useat uudet löwchenkasvattajat hankkivat omat kantanarttunsa Leena Hällförsin Gravelbays kennelistä. Heitä olivat mm. kennel Mäntynummi Int & Nord Ch Gravelbays Birjana, kennel Marisven Nord Ch Gravelbays Bibi sekä kennel Angel Walley s Fin Ch Gravelbays Larissa. Rodun kasvatus Suomessa perustuu näihin koiriin, jotka olivat aikansa todellisia huippuja, niin ulkomuotonsa kuin sukunsakin perusteella. Kanta oli siis yhtenäinen, mutta kapea. Rotu vakiinnutti asemansa 70-luvun loppuun mennessä. Vuosikymmenen vaihde toi mukanaan uusia kasvattajia, samanaikaisesti osa vanhoista kasvattajista siirtyi pois kuvioista. Jalostusmateriaalia lisättiin tuonneilla Englannista ja astuttamalla narttuja sekä Ruotsissa että Norjassa. 80-luvulla neljä kasvattajaa työskenteli rodun kehityksen eteen; Angel Walley s Ingrid Wiita ja Margot Wiita-Louhelainen, Chic Choix Juha Kares, Marisven Marita Laitinen sekä Mäntynummi Anneli ja Yrjö Pietinen. Näiden kasvattajien työ tuotti tulosta. 80-luvun loppu oli löwcheneiden todellinen valtakausi. Lukuisat eri koirat sijoittuivat ja voittivat ryhmiä, napsivat BIS-sijoituksia ja BIS-voittoja. Ensimmäinen BIS voittaja löwchen Skandivaniassa oli kullanhohtoinen Int & Nord Ch FinW Mäntynummi Mini Evans. Ensimmäinen narttu, joka voitti BIS:n FCI maassa oli black n silver Int &

8 Nord Ch Chic Choix Brigitte Lifar. 90-luvun alussa leijonien rekisteröinnit nousivat muiden rotujen rekisteröintien mukana. Uusia tuonteja hankittiin eniten Belgiasta. Löwcheitä tuotiin myös mm. Englannista ja jalostuskäyttöä varten liisattiin Int Ch uroksia mm. Belgiasta ja Hollannista. Suomesta jalostuslainattiin uroksia useisiin Euroopan maihin kuten Saksaan, Hollantiin ja Tanskaan. Suomalaisten koirien korkealaatuinen taso tunnettiin jo tuolloin ympäri maailmaa. Löwchen kasvattajat ja harrastajat ovat aktiivisia näyttelyissä kävijöitä; tänä päivänä kansallisessa näyttelyssä löwcheneitä on kehässä 5-15 ja kansainvälisessä näyttelyssä Vuoteen 2008 mennessä on Suomessa rekisteröity 1131 löwcheniä, näistä Suomen Muotovalion arvon on saavuttanut 253 löwcheniä. Myös näyttelyt ulkomailla kiinnostavat löwchen harrastajia. Tästä kertoo useiden kymmenien ulkomaisten kansallisten valionarvojen lisäksi 79 kansainvälisen muotovalion tittelin kantajat. Vaikka löwchen on puhtaasti seurakoira, niin eräät löwchenin omistajat ovat löytäneet myös toko- ja agilityharrastuksen koirineen luvulla globalisoituminen on tuonut löwchenkasvattajat entistä lähemmäs toisiaan. Koiria on tuotu ja viety mm. Australiaan, Kanadaan, USAhan, Englantiin, Irlantiin, Skandinaviaan ja ympäri muuta Eurooppaa. Tunnetuin suomalainen löwchen tähti on Int & Multi Ch Multi Winner Chic Choix Markey Lifar, joka oli Vuoden Näyttelykoira JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Löwchen alajaosto on perustettu v Suomen Kääpiökoirayhdistyksen Löwchen alajaostolla oli vuonna 2006 jäseniä 98 kpl. Vuonna 2007 heinäkuun 14. päivä pidettiin Haukiputaalla Suomen Löwchen ry:n perustamiskokous, ja yhdistys rekisteröitiin helmikuussa Kuitenkin virallisesti uusi yhdistys aloitti toimintansa maaliskuussa 2008, kun SKKY:n Löwchen alajaosto lopetettiin kevätkokouksessa Tampereella. Suomen Löwchen ry on Suomen Kääpiökoirayhdistyksen alainen rotua harrastava yhdistys. Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki ja yhdistys on Helsingin Seudun Kennelpiiri ry:n jäsen. Yhdistyksen toiminta kattaa koko maan. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on edistää puhdasrotuisten löwchenien jalostusta ja kasvatusta sekä rodun tunnetuksi tekemistä. Yhdistys kokoontuu vuosittain kahteen varsinaiseen kokoukseen, kevät- ja syyskokoukseen. Yhdistyksen jäseninä ovat yksityiset henkilöt. Yhdistyksen hallinnosta huolehtii syyskokouksen valitsema hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja sekä kuusi muuta jäsentä. Hallitus voi nimetä erilaisia toimikuntia valmistelemaan niille annettuja tehtäviä. Sekä pentujen rekisteröinti että jäsenmäärä ovat olleet pienoisessa kasvussa muutaman viime vuoden ajan. Yhdistyksen jäsenmäärä vuonna 2012 oli 78, joista kunniajäseniä 4. Taulukko Jäsenmäärä Suomen Löwchen ry:llä ei ole tällä hetkellä erillistä jalostustoimikuntaa. Yhdistys järjestää kerran vuodessa kesällä Club Show'n sekä mahdollisuuksien mukaan talvella Open Show'n. Yhdistys julkaisee kolmesti vuodessa ilmestyvän jäsenlehden sekä vuosittaisen Vuosikirjan. Yhdistyksellä on pentuvälittäjä jolta saa tietoa myynnissä olevista pennuista. Yhdistyksellä on myös internet-sivut, joilta rodusta kiinnostuneet saavat hyödyllistä tietoa. 4. RODUN NYKYTILANNE 4.1 POPULAATION RAKENNE JA JALOSTUSPOHJA

9 Useimmissa maissa löwcheneitä on hyvin pieni kanta, joka perustuu lähinnä englantilaisiin koiriin. Englannista ovat pääasiallisesti lähtöisin myös USA:ssa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa olevat löwchenkannat. USA:ssa tämä rotu sai täydet osallistumisoikeudet vasta vuonna USAssa rekisteröintiin vuonna ja vuonna löwcheniä. Vuonna 2009 Ruotsissa rekisteröintiin 46, Norjassa 28 ja Tanskassa 78 pentua. Rodun alkuperämaasta Ranskasta on vaikea löytää rekisteröintitietoja, mutta vuonna 2007 siellä rekisteröintiin 89 pentua. Ranskan rotuyhdistys perustettiin Rekisteröinnit vuonna 2010 Australia 53 Englanti 113 Hollanti 41 Itävalta 18 Kanada 12 Norja 36 Tanska 67 Ranska 84 Ruotsi 40 Sveitsi 13 Saksa 141 USA 108 Suomi 67 Kanta Suomessa Suomen löwchenkanta on kohtalainen. Vuosittain rekisteröidään noin 50 uutta löwcheniä. Vuonna 2009 rekisteröitiin Suomessa 45 löwcheniä. Rekisteröintiluvut ovat olleet selvästi noususuuntaiset sitten vuosituhannen vaihteen notkahduksen. Suomeen ensimmäiset, jalostukseen käytetyt löwchenit tuotiin Englannista vuonna Taulukko 2. Vuosien aikana tuotiin yhteensä 6 löwcheniä luvulla koirat lähes poikkeuksetta tuotiin Englannista, mutta 1980-luvun puolessa välissä alkoi ruotsalaiskoirien tuonti. Sitä tehosti ruotsalaisten ja norjalaisten urosten käyttö jalostukseen ennen karanteenirajan sulkeutumista Suomessa tavattujen raivotautitapausten vuoksi. Ruotsalaisten, norjalaisten, hollantilaisten ja englantilaisten koirien merkitys maamme löwchenkantaan on siis ollut merkittävä.

10 Vuosina on Suomeen tuotu 13 koiraa, 6 urosta ja 7 narttua. Tuontimaat ovat Iso-Britannia (3), Ruotsi (3), Norja (2), Ranska (2), Yhdysvallat (1), Australia (1) ja Tsekki (1). Seuraavasta taulukosta 3 ilmenevät kymmenen eniten käytettyä urosta ja narttua vuosilta , niiden jälkeläismäärät sekä osuus kokonaispentumäärästä sekä tutkittujen jälkeläisten osuus. v *Toisessa polvessa* Yhteensä # Narttu Pentueita Pentuja % osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja Tutk. P/S 1 CHIC CHOIX HAREM D'ORIENT ,89 % %/25% 2 GWAIHIR'S ASANTE BELLE ,67 % %/27% 3 CHIC CHOIX DIVA DE NUIT ,18 % %/21% 4 CHIC CHOIX JE SUIS BELLE ,93 % %/50% 5 SOLEYDAN HOMECOMIN'QUEEN ,93 % %/42% 6 CHIC CHOIX KHADIJA DE NUIT ,69 % %/36% 7 HEADLINE SOPHIE ROSIE ,44 % %/10% 8 GRESTEAN FIELDFARE FANCY 3 9 2,20 % %/29% 9 CHIC CHOIX EMMA LIFAR 3 9 2,20 % %/42% 10 CHIC CHOIX KARELLE KHAN 2 9 2,20 % %/56% v *Toisessa polvessa* Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja % osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja Tutk. P/S 1 ARDIFFERY TOUCH OF MAGIC ,38 % %/45% 2 LOWENHART AIRBORN ALOT ,13 % %/43% 3 CHIC CHOIX OURS EN PELUCHE ,40 % %/33% 4 DEBRITA DIVERTED TO PRIDESDEN6 16 3,91 % %/12% 5 SOLEYDAN TUFF GUY ,67 % %/45% 6 CHIC CHOIX VENI VIDI VICI ,67 % %/7% 7 SHIMEESHA I'LL BE BACK ,42 % %/29% 8 WANTED KIT'N KABOODLE ,93 % %/50% 9 BUMIR KHOLA KHOALA ,93 % %/33% 10 CHIC CHOIX OEUVRE D'ART ,69 % %/0%

11 Taulukosta ilmenevät käytetyimpien jalostuskoirien sukulaissuhteita. Taulukosta voidaan havaita että jalostus on keskittynyt pääosin tiettyjen sukujen varaan. Taulukko 4 Suomen löwchen ry suosittelee, että jalostukseen käytettävät koirat ovat virallisesti silmä- ja polvitarkastettuja. Tutkimustuloksen tulee olla voimassa astutushetkellä. Silmätarkastustulos ei ole 2 vuotta vanhempi ja jalostukseen käytettävät koirat tutkitaan useammin kuin kerran. Jalostukseen käytettävä uros on vähintään yhden vuoden ikäinen. Narttu astutetaan aikaisintaan kolmannesta juoksusta, jolloin narttu on lähempänä kahta ikävuotta. Jalostukseen käytettävällä koiralla ei ole arkielämää haittaavia vaivoja tai ominaisuuksia. Se on luonteeltaan ja käyttäytymiseltään tasapainoinen, rakenteeltaan terve ja ulkomuodoltaan rodunomainen ilman liioiteltuja ulkonäöllisiä ominaisuuksia. Jalostukseen käytettävän koiran toivotaan olevan mahdollisimman pitkäikäisestä ja terveestä suvusta sekä lisääntyvän luonnollisesti. Kirurgisesti korjattuja (polvi-, legg perthes-, entromium-, ektropum-, napa- ja nivustyrä leikattuja) koiria ei hyväksytä jalostukseen.

12 Pentueet, silmä- ja polvitarkastetut koirat sekä valiot kenneleittäin , 24 kasvattajaa Kennel Pentueet (U+N) Ch S/Ptark SS%c.a Afires 1 (1+4) 1 2/2 4,6 Chic Choix 38 (64+49) 29 23/25 3,1 Elansse 2 (2+2) - 1/1 15,3 Falou Me 3 (4+5) - 3/3 5,4 Gwaihir s 12 (22+22) 12 14/18 7,5 Heidiway s 3 (6+4) 2 5/5 7,8 Helbert s 2 (3+2) - -/1 7,1 Juron 5 (11+3) 2 6/5 2,7 Lehmusvirran 1 (0+2) - - 6,4 Lionland 2 (6+1) 1 3/4 0,6 Lovely Lion 3 (9+2) - 1/1 1,7 Mama Bianca 4 (5+5) 3 4/5 0,1 Mu azzaz 1 (2+2) 1-3,6 Next Chance 6 (10+9) 1 6/6 4,2 Parfait Fleur 10 (11+11) 10 16/16 10,9 Portrait 1 (1+3) 1 2/2 12,6 Royalgrowl 2 (5+1) 3 3/3 4,5 Showhat 1 (1+1) Sinisilkin 1 (1+2) - - 5,4 Soleydan 7 (9+12) 4 5/2 5,7 Wanted 11 (16+18) 3 11/10 1,7 Wheatheart s 3 (7+3) 1 2/2 1,2 Wild Beast 1 (1+2) - 2,0 Wimwam s 9 (12+7) 6 9/10 4,3 Yhteensä 130 ( ) /121 4,9

13 Pentueet, silmä- ja polvitarkastetut koirat sekä valiot kenneleittäin , 14 kasvattajaa Kennel Pentueet (U+N) Ch S/Ptark SS%c.a Angel Walley s 11 (14+23) 3 1/1 4,46% Boondock s 2 (2+6) 4 1/1 0,00% Chic Choix 21 (34+35) 31 17/7 3,47% Garpin 1 (1+1) 1-1,17% Great Gem s 1 (1+1) 1-2,48% Happy Lion 4 (4+4) 5 1/1 1,98% Headline 1 (3+4) 2 2/2 0,00% Jitterbop 1 (0+3) - 1/1 7,15% Mama Bianca 3 (8+1) 3 1/- 15,46% Marisven 6 (11+9) 2-9,87% Mäntynummi 9 (8+9) - - 7,15% Soleydan 5 (8+8) 6 2/1 1,65% Torchy s 2 (5+3) 1 -/- 9,92% Wanted 2 (6+0) 4 3/2 4,11% Yhteensä 69 ( ) 63 29/26 4,9% Taulukko 5. Tehollinen populaatiokoko Tehollinen populaatiokoko (N e ) kuvaa jalostuspohjan laajuutta. Se on yhteydessä niiden yksilöiden lukumäärään, jotka siirtävät geenejä seuraavaan sukupolveen. Suositeltava tehollinen populaatiokoko on vähintään On muistettava, että laskennalliset kaavat antavat aina yliarvioita todellisesta tilanteesta.

14 Taulukko 6. Vuositilasto rekisteröinnit Pennut (kotimaiset) Tuonnit Rekisteröinnit yht Pentueet Pentuekoko 2,7 2,4 3,3 3,3 2,9 2,9 3,1 Kasvattajat Jalostukseen käytetyt eri urokset kaikki kotimaiset Tuonnit ulkomaiset keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4 v 3 v 8 kk 3 v 7 kk 4 v 7 kk 3 v 1 kk 4 v 4 kk 2 v 9 kk Jalostukseen käytetyt eri nartut kaikki kotimaiset Tuonnit keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3 v 3 kk 3 v 2 kk 3 v 10 kk 2 v 10 kk 3 v 6 kk 3 v 3 kk 4 v 1 kk Isoisät Isoäidit Sukusiitosprosentti 3,53 % 5,01 % 2,62 % 5,09 % 5,09 % 4,69 % 2,36 %

15 Taulukko 7. Vuositilasto jalostuspohja Per vuosi pentueet Jalostukseen käytetyt eri urokset Jalostukseen käytetyt eri nartut isät/emät 0,88 0,78 0,65 0,84 0,6 0,65 0,5 tehollinen populaatio 30 (94%) 40 (87%) 27 (79%) 46 (92%) 30 (75%) 32 (80%) 24 (67%) uroksista käytetty jalostukseen 0 % 6 % 13 % 14 % 17 % 18 % 34 % nartuista käytetty jalostukseen 4 % 4 % 26 % 21 % 36 % 58 % 58 % Per sukupolvi (4 vuotta) pentueet Jalostukseen käytetyt eri urokset Jalostukseen käytetyt eri nartut isät/emät 0,77 0,75 0,79 0,74 0,57 0,59 0, tehollinen populaatio (70%) 112 (66%) 99 (60%) 99 (60%) 69 (49%) 55 (50%) 56 (57%) uroksista käytetty jalostukseen 9 % 12 % 15 % 20 % 23 % 26 % 32 % nartuista käytetty jalostukseen 15 % 22 % 33 % 40 % 52 % 61 % 56 % 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet Löwchen on puhtaasti seurakoira, mutta se on löytänyt paikkansa myös monipuolisena harrastuskoirana. Puhuttaessa harrastuskoirista tarkoitetaan yksilöitä, joiden kanssa harrastetaan näyttelyitä, agilitya ja tottelevaisuuskokeita. Löwcheniä pidetään älykkäänä, ystävällisenä, vilkkaana ja hyvin seurallisena koirana. Löwchen on myös tottelevainen ja omistajaansa kiintyvä, luonteeltaan avoin ja vastaanottavainen. Varsinaisia käyttöominaisuuksia rodulta ei vaadita, mutta perusluonteen säilyminen ja kaikenlaiset arkuuteen, agressiivisuuteen ym. viittaavat ominaisuudet tulee jalostuksella pyrkiä eliminoimaan Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä ja rodun tarkoituksesta Rotumääritelmän mukaan löwchen on pieni, älykäs ja iloinen koira, jolla on eloisa ja hyvin tarkkaavainen ilme. Löwchen liikkuu ylväästi ja päättäväisesti, mitä leikkauksella aikaansaatu aaltoileva leijonaharja vielä korostaa. Lisäksi rotumääritelmässä mainitaan, että löwchen on omistajaansa kiintyvä ja erittäin tottelevainen, tarkkaavainen, vastaanottavainen ja sopeutuvainen koira, joka osaa tarvittaessa olla rauhallinen ja hillitty. Sen avoin ja lempeä katse kuvastaa miellyttämisen halua. Osa löwchenin omistajia harrastaakin koiransa kanssa mm. agilityä tai tottelevaisuuskoulutusta. Löwchen on kuitenkin oman arvonsa tunteva ja sillä on oma tahto, mikä tekee siitä vaativan koulutettavan. Löwcheniä ei voi pakottaa tai uhkailla tekemään mitään, yritys saa aikaan vain kapinointia. Rodun yksilöiden koulutus edellyttää luottavaista ilmapiiriä. Oikein ja hienovaraisesti koulutettuna löwchenit tottelevat ainakin miellyttääkseen omistajiaan. Löwchenin tarkkaavaisuus saattaa joskus ilmetä haukkuherkkyytenä. Haukkuherkkyys ei yleensä ole toivottu ominaisuus seurakoiralla. Se on kuitenkin yksilöllinen ominaisuus. Jotkut löwchenit eivät hauku juuri lainkaan, ja pennun kouluttamisella voidaan vaikuttaa erittäin paljon sen haukkuherkkyyteen aikuisena. Vieraita ihmisiä kohtaan löwchen on avoin ja ystävällinen. Aggressiivisuus tai pelokkuus uusia ihmisiä tai tilanteita kohtaan ovat ehdottoman ei toivottuja.

16 4.2.2 Luonne ja kotikäyttäytyminen päivittäisissä tilanteissa sekä terveyskyselyn tuloksia Suomen Löwchen teki vuosien terveyttä koskevan kyselyn. Kyselyissä oli kysymyksiä jokapäiväisestä koiran perushoidosta, ruokinnasta, turkinhoidosta, trimmauksesta, turkin laadusta, korvien- ja silmienpuhdistuksesta, kynsien leikkauksesta, loishäädöstä ja suuhygienista. Kyselyssä pyydettiin arvioimaan yleistä terveydentilaa, ihoa, luonnetta, lisääntymistä ja muita sairauksia. Kyselyn perusteella löwchenit ruokitaan pääasiallisesti kuivamuonalla. Turkin pesuväli on 1-3 viikkoa, trimmausväli 0-2 kk, turkkien laatu on runsasta, pumpulimaista, pehmeää ja laineikasta. Liikuntaa leijonat saivat 1-3 tuntia päivässä. Yleinen terveyden tila oli hyvä. Rodussa ei esiinny silmä-, korva-, eikä ihotulehduksia. Ruoka-aine allergioista kärsi 6 kpl, 90stä vastanneesta. Luonteita pidettiin kohtuullisen vilkkaana tai vilkkaana, avoimena ja ystävällisenä sekä eläimille että ihmisille. Aggressiivisuutta muita koiria tai ihmisiä kohtaan oli osoittanut alle 10 kpl, 90stä vastanneesta. Pelokkaita (lapset, miehet, vieraat ihmisiä, kovat äänet) oli yhteensä 17 kpl, 1 kpl pelkopurijoita ja eroahdistuksesta kärsi 6 löwcheniä. Muutamilla nartuilla oli ollut kohtutulehduksia, tiinehtymisongelmia, nisäkasvaimia ja valeraskauksia (1-2 kpl vastanneista). Uroksilla eturauhastulehduksia, eturauhasen liikakasvua, seksuaalista yliaktiivisuutta ja kivesvikaa (1-4 kpl vastanneista). Terveyskyselyn muita sairauksia olivat; epilepsia 5 kpl, yksittäisiä epileptisiä kohtauksia (ed. lisäksi) 3 kpl, 1 aivokasvain epäily, rokotuskomplikaatioita 1 kpl, maksavika tai kirroosi 4 kpl, kilpirauhasen vajaatoiminta 1 kpl, anaalirauhastulehduksia 1 kpl, keuhkotulehdus 1 kpl, virtsakivet 2 kpl. Välilevyn luiskahduksia 5 kpl (5,6%), ristisiderepeämä 2 kpl, 1 häntämutka/poikkeavan lyhyt häntä ja kasvaimia 5 kpl Luonnetestit Luonnetestin osa-alueita ovat toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taisteluhalu, hermorakenne, temperamentti, kovuus, luoksepäästävyys ja laukauspelottomuus. Toimintakyky on luonteenominaisuus, jonka avulla koira kykenee toimimaan ilman ulkoista pakkoa, todellisten vaaratilanteiden tai luuloteltujen vaaravaikutusten keskellä joutumatta paniikkiin ja keskeyttämättä toimintaansa. Terävyys on koiran taipumus reagoida vihamielisesti odottamattoman ärsytyksen sattuessa. Puolustushalu on perinnöllinen ominaisuus asettua vaaratilanteessa puolustamaan ohjaajaansa ja itseään. Taisteluhalu on perinnöllinen taipumus nauttia taistelemisesta itsestään, leukojen ja lihasten käytöstä. Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä vahva- tai heikkohermoisuutta, joka ilmenee kun koira joutuu jostakin syystä voimakkaaseen, vaihtelevaan sisäiseen jännitystilaan. Temperamentti on koiran kyky reagoida nopeasti, kohdata ympäristöärsykkeitä järjestäytyneesti ja sopeutua nopeasti muuttuneisiin tilanteisiin. Kovuudella tarkoitetaan sitä, miten koira antaa epämiellyttävän tuntuisten järkytysten vaikuttaa toimintaansa. Luoksepäästävyys kuvaa koiran suhtautumista vieraaseen henkilöön. Laukauspelottomuus testataan paukkupanoksin. Luonnetesti soveltuu myös löwchenin luonteen arvioimiseen. Luonnetestitulosten tarkastelussa tulisi kuitenkin huomioida rodun oma luonnekuva. Löwcheneille ei ole vielä laadittu rotukohtaista luonneprofiilia ja on selvää, että löwchenien luonne poikkeaa paljon käyttökoirarotujen luonteesta. Luonnetestissä on käynyt seitsemän löwcheniä ja jokainen niistä on läpäissyt luonnetestin. Testatuista löwcheneistä 2 oli uroksia ja 5 narttuja. Testituloksia on vielä toistaiseksi liian vähän luotettavien johtopäätösten tekemiseen etenkin urosten ja narttujen välisistä eroista. Oheisessa kaaviossa kuvataan testattujen koirien tulosten keskiarvoa osa-alueittain. Kokonaispistemäärän keskiarvo oli 117,4 pistettä. Laukauspelottomuus on muunnettu luvuksi siten että +3=laukausvarma, +2=laukauskokematon jne. Testitulosten perusteella voidaan todeta että löwchenit ovat avoimia ja luoksepäästäviä eivätkä pelkää laukauksia. Ne ovat hieman pehmeitä ja toimintakyky sekä taisteluhalu ovat pieniä. Terävyys on pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Puolustushalu on pieni. Hermorakenteeltaan testatut löwchenit ovat olleet hieman rauhattomia ja temperamentiltaan vilkkaita tai kohtuullisen vilkkaita.

17 Taulukko Käyttö- ja koeominaisuudet Luonteeltaan aktiivinen ja älykäs löwchen sopii hyvin harrastuksiin. Rodun harrastajat eivät kuitenkaan ole innostuneet kilpailemaan kovinkaan aktiivisesti virallisissa kilpailuissa. Ainoastaan agilityssä on muutamia säännöllisesti kilpailevia koirakkoja. Yksi löwchen on päässyt agilityssä 3- luokkaan, kaksi 2-luokkaan ja loput ovat 1-luokassa. Suurin osa koirista kuuluu mini-säkäluokkaan (alle 35cm), mutta yksi kilpailee medi luokassa. Löwchenit ovat osallistuneet useana vuonna Agirotu-tapahtumaan rotujoukkueiden voimin. Tottelevaisuuskokeet eivät ole saavuttaneet kovin suurta suosiota rodun parissa, vuosina vain yksi koirakko on kilpaillut tokon alokasluokassa. Oheisesta taulukosta ilmenee agilityn ja tottelevaisuuskokeiden kilpailumäärät vuosina virallisissa kilpailuissa. Taulukko 9.

18 4.3 TERVEYS JA LISÄÄNTYMINEN Löwchen on varsin pitkäikäinen ja terve rotu. Perinnöllisiä sairauksia on esiintynyt hyvin vähän ja kasvattajilta sekä koirien omistajilta toivotaan avoimuutta jokaisen uuden perinnöllisen sairauden löytymisen myötä. Löwchenin tulee pystyä lisääntymään luonnollisesti. Yksittäisen koiran jalostuskäytön tulee olla järkevää ja aina pitää ottaa huomioon koiran oma terveys. Suomen Kennelliiton koirarekisteriohjeen mukaan saa narttua penikoittaa enintään kerran kymmenessä kuukaudessa. Nartun tulisi olla pentujen syntyessä iältään vähintään 15 kk ja korkeintaan kahdeksan vuotias, nartun fyysisen kunnon huomioon ottaen. On suositeltavaa, että ennen ensimmäistä pentuetta synnyttäessään narttu olisi alle neljä vuotias. Pentujen luovutusikä on Kennelliiton määräysten mukaan aikaisintaan 7 viikkoa. SKL:n alaikärajaa tulee ehdottomasti noudattaa PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Löwchenit eivät kuulu Pevisaan, joten silmä- ja polvitarkastukset ovat vapaaehtoisia. Löwchen Yhdistyksellä ei ole ollut koskaan jalostustoimikuntaa Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet Seuraavassa on esitelty sairauksia, joita voi esiintyä löwcheneillä. Näitä sairauksia tulee jalostustyössä vastustaa, jotta rodun terveystilanne pysyy jatkossakin hyvänä. PRA (progressiivinen retinan atrofia) etenevä verkkokalvon surkastuma PRA on resessiivisesti periytyvä vika, josta on eri muotoja, mm. generalisoitunut eli yleistynyt PRA (perifeerinen PRA), joka aiheutuu valoja aistivien solujen vajaakehityksestä ja/tai rappeutumisesta, ja sentraalinen PRA, joka aiheutuu valoa aistivien solujen alaisen pigmenttiepiteelin ravitsemushäiriöistä. PRA johtaa aina sokeutumiseen, sillä verkkokalvo ja sen näkösolut kuihtuvat vähitellen. PRA- sairauden tyyppi ja sen ilmenemisikä on rotukohtaista. Joillakin roduilla oireilu alkaa vasta keski-ikäisillä koirilla tavallisesti hämäränäön heikkenemisenä, mutta joillakin roduilla oirehtiminen voi alkaa jo muutaman kuukauden iässä. Sairauden kantajat ovat kliinisesti täysin terveitä. Taulukossa 11 on kuvattu PRA:n periytymistä jälkeläisille erilaisissa jalostusyhdistelmissä.

19 Taulukko 10. Vanhemmat J ä l k e l ä i s e t terve PRA kantaja PRA sairas Terve + terve 100 % - - Terve + PRA kantaja 50 % 50 % - Terve + PRA sairas % - PRA kantaja + PRA kantaja 25 % 50 % 25 % PRA kantaja + PRA sairas - 50 % 50 % PRA sairas + PRA sairas % Silmäpeilausten määrä vuosina Taulukko 11. Syntymävuosi Rekisteröinnit Tutkittu Tutkittu % OK OK % HC 1 PRA 1 2 Löwchenit sopeutuvat PRA-sairauteen yksilöllisesti. Sokea löwchen saattaa pärjätä tutussa ympäristössä lähes normaalisti. PRA ei tällä hetkellä haittaa merkittävästi rodun jalostusta, mutta tilannetta tulee seurata.

20 Silmäpeilatut ja terveet v Taulukko 12. PATELLA LUKSAATIO polvilumpion sijoiltaanmeno Polvilumpion sijoiltaanmeno on perinnöllinen vika, jossa polvilumpio siirtyy normaalilta paikaltaan reisiluun nivelnastojen välisestä urasta polven etupuolelta jommallekummalle puolelle, joko raajan ulko- tai sisäpuolelle. Luksaatio voidaan todeta jo nuorella iällä. Se ilmenee ontumisena tai siten, että koira vetää jalkansa kokonaan ylös joksikin aikaa. Polvilumpiota paikallaan pitävä ura voi olla synnynnäisesti epämuodostunut ja liian matala, reisiluu ja sääriluu voivat olla toisiinsa nähden virheasentoiset tai joillakin koirilla polvilumpio voi olla myös synnynnäisesti väärin sijoittunut. Mediaalisessa luksaatiossa polvilumpio siirtyy uran sisäpuolelle ja sitä esiintyy lähinnä kääpiökoirilla. Lateraalisessa luksaatiossa polvilumpio siirtyy uran ulkopuolelle ja sitä esiintyy lähinnä suuremmilla roduilla. Kliinisen tutkimuksen perusteella polvilumpion sijoiltaanmeno voidaan jakaa neljään asteeseen, 1, 2, 3 ja 4. Mitä suurempi aste, sitä luksoituneempi polvilumpio on. Kliinisesti terve polvi saa lausunnon 0. Koiran molemmat polvet voivat olla kliinisesti terveet tai molemmat polvet voivat luksoitua eriasteisesti. Tutkimustulos annetaan lausuntona Putnamin asteikon mukaan. Suomen löwchen ry suosittaa että jalostusyhdistelmän yhteenlaskettu polvitulos ei saa ylittää kahta. Patellaluksaatiota voidaan hoitaa kirurgisesti. Taulukko 13. Polvitutkitut ja terveet v

21 HD (hip dysplasia) lonkkanivelen kehityshäiriö Koirien lonkkatilannetta kartoitetaan röntgenkuvausten avulla ja tietoja pyritään käyttämään hyväksi jalostuksessa. Suomessa käytetään FCI:n suosittelemaa asteikkoa, joka jakaa lonkat viiteen luokkaan, A, B, C, D, E. Luokituksessa kiinnitetään huomiota lonkkamaljan syvyyteen, lonkkanivelen löysyyteen, maljan ja reisiluun pään muotoon sekä nivelrikkomuutoksiin. Asteita A ja B sanotaan terveiksi ja asteita C, D, E sairaiksi. Lonkkanivelien arvioinnissa on ensiarvoisen tärkeää, että röntgenkuvat ovat mahdollisimman hyvälaatuisia teknisesti ja oikeassa asennossa otettuja. Polygeenisen (usean eri geenin vaikutuksenalainen) periytymistavan johdosta myös ympäristötekijät vaikuttavat lonkkavian syntyyn. Kasvuolosuhteiden kuten ruokinnan ja liikunnan lisäksi koiran ilmiasuun voivat vaikuttaa kuvausikä, kuvaustilanne ja arvostelutilanne. Kevyille kääpiökoirille lonkat eivät yleensä aiheuta ongelmia. Löwcheneitä on kuvattu kahdeksan kappaletta, joiden lausunnot jakautuvat seuraavasti: A: 3kpl, B: 4kpl ja C: 1kpl. OD-Kyynärniveldysplasia Kyynärniveldysplasia on lonkkadysplasian tapaan nivelen kasvuhäiriö (osteokondroosi), johon vaikuttavat monet tekijät kuten perimä, ruokinta ja rasitus. Osteokondroosimuutoksia voidaan todeta kyynärnivelen lisäksi tavallisimmin myös olka-, polvi- ja lonkkanivelessä. Kasvuhäiriön muodostuminen ajoittuu pitkien rus-toisten putkiluiden luutumisjaksoon 4-7 kuukauden välillä. Oireilun tavallisin alkamisikä on 6-9 kk, oireina kipu ja ontuminen. Kyynärniveldysplasiassa voidaan erottaa seuraavat vauriotyypit: a) Häiriöt luunmuodostuksessa (osteokondroosi) b) Kyynärpään sakaran irtautuminen tai rapautuminen (Processus anconaeuksen irtopalamuoto) c) Kyynärnivelen/olkavarren sulkijalisäkkeen irtoaminen tai rapautuminen (Pro-cessus coronoideus irtopalamuoto). Kyseiset vauriotyypit voivat esiintyä puhtaina tai yhdessä. Edellä mainittujen kasvuhäiriöiden seurauksena voi kehittyä nivelrikko, jolle tyypillistä on nivelrustojen tuhoutuminen, luiden syvälle käyvät muutokset ja nivelen pehmytosien tulehdus ja muutokset. Nivelrikko on voimakkaasti invalidisoiva ja koirien käyttöä ra-joittava, joskus jopa jokapäiväistä liikkumistakin haittaava. Kyynärniveldysplasiaa pidetään polygeenisesti eli monen eri geenin välityksellä periytyvänä sairautena. Perimän lisäksi dysplasian muodostumista oletettavasti edesauttavat kasvuaikana tapahtunut liikuntaelinten ylikuormitus sekä väärä ruokinta (mm. ravinnon liiallinen kivennäisaine- ja energiapitoisuus). Dysplasiakartoitustutkimus voidaan tehdä röntgenkuvauksella. Koiran tulee olla kuvattaessa vähintään 12 kuukauden ikäinen. Arvosteluasteikko on seuraava: 0 normaalit kyynärnivelet 1 lievät muutokset 2 kohtalaiset muutokset 3 voimakkaat muutokset. Löwcheneiden kyynäriä on kuvattu neljä kappaletta, kaikki ovat saaneet lausunnoksi 0/0. LEGG-PERTHES Reisiluun pään kuoliosairaus, joka aiheutuu reisiluun kaulan alueen verenkiertohäiriöstä. Reisiluun pää tuhoutuu muuttuen vähitellen epämuotoiseksi sienimäiseksi muodostumaksi, jonka seurauksena on nivelrikko. Sairaus tulee ilmi yleensä 4-10 kk:n iässä, se ilmenee jalan ontumisena tai kannatteluna ja on erittäin kivulias. Pitkälle edenneissä tapauksissa reisilihakset surkastuvat. Korjausleikkauksista on hyviä kokemuksia. Sairauden katsotaan olevan resessiivisesti periytyvä. Legg-Perthes tapauksia tiedetään Suomessa olevan kolme kappaletta. HC Perinnöllinen kaihi eli HC voi olla synnynnäinen, varhaisnuoruudessa syntyvä tai myöhemmällä iällä kehittyvä mykiön samentuma. Se ilmenee molemmissa silmissä, rodulle ominaisessa paikassa linssiä ja useimmiten lisääntyy tai tiivistyy iän myötä. Kaihin periytymismekanismi on tuntematon. Kaihista on olemassa myös ei-perinnöllinen muoto, joka voi aiheutua jostakin sairaudesta, lääkkestä, tapaturmasta tai vanhuudesta. HC-tapauksia on Suomessa tietoon tullut yksi. RD Retinan dysplasia eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö jaetaan kolmeen muotoon: -multifokaaliin (MRD), jossa verkkokalvolla näkyy yksittäisiä poimuja, jotka syntyvät verkkokalvon paikallisen virhekehityksen seurauksena. Poimujen määrä voi vaihdella. MRD ei vaikuta näkökykyyn.

22 -geografiseen (GRD), jossa verkkokalvo on väärin kehittynyt laajemmalla alueella, mikä voi vaikuttaa koiran näkökykyyn. GRD:aan saattaa iän myötä liittyä paikallista verkkokalvon rappeumaa muutoksen alueella. -totaaliseen (TRD), jossa verkkokalvo on kokonaan irtautunut, mikä aiheuttaa silmän taydellisen sokeuden. Useilla roduilla on RD:n todettu periytyvän väistyvästi. Eri RD-muotojen välistä geneettistä yhteyttä ei tunneta. ENTROPIUM/EKTROPIUM/MAKROBLEPHARON Silmäluomien rakennevirhe. Entropiumissaluomi kiertyy silmän sarveiskalvoa vasten, ektropiumissa luomi on löysä ja roikkuva tai liian suuri (makroblepharon) myös näiden yhdistelmiä esiintyy (ns. diamond eye). Entropium/ektropium/makroblepharon potilaiden silmäluomiin joudutaan usein tekemään korjaavaa kirurgiaa, monessa tapauksessa virheasennon korjaaminen voi vaatia useamman leikkauksen. CHERRY EYE kirsikkasilmä Kirsikkasilmä kehittyy tavallisesti nuorelle koiralle, jonka silmät ovat voineet olla jonkin aikaa ärtyneet. Kolmannen silmäluomen (vilkkuluomen) sisäpinnan tulehtunut ja suurentunut kyynelrauhanen kasvaa niin suureksi, että se pullistuu esiin silmän sisänurkasta. Tämä voidaan korjata kirurgisesti, jolloin osa rauhasesta poistetaan. Kirsikkasilmän kirurginen hoitaminen voi harvoin johtaa ns. kuivaan silmään, jossa kyynelnesteen eritys häiriintyy. Kirsikkasilmä liittyy löysiin luomiin ja yleiseen kallon ja silmän rakenteeseen. TRICHIASIS Silmäluomen (normaalien) karvojen/ripsien käntyminen silmäänpäin. DISTICHIASIS/ECTOPIC CILIA (koodistossa Cilia aberranta) Luomen reunaan liian lähelle silmää/luomen sisäpuolelle (ectop. ciliat) kasvavia ylimääräisiä ripsiä, jotka hankaavat silmän sarveiskalvon pintaa ja aiheuttavat pahimmillaan silmän sarveiskalvon haavautumisen. Ylimääräisiä ripsiä joudutaan usein poistamaan polttamalla, toimenpide vaatii nukutuksen, ja usein se tehdään potilaalle säännöllisin väliajoin uudelleen. GLAUKOOMA Silmänpainetauti (vanha nimitys viherkaihi ) Silmän sisäinen nestekierto häiriintyy ja silmän sisälle kehittyy painetta. Paineen nousu aiheuttaa koiralle erittäin kovaa kipua, sekä vaurioittaa nopeasti silmän rakenteita. Glaukooma-potilaat menettävät yleensä näkökykynsä sairaasta silmästä, pahimmillaan koiralta joudutaan poistamaan silmä hätäleikkauksella. Glaukoomaa esiintyy sekä primääri- (perinnöllinen kammiokulman rakenneviasta johtuva silmänpaineen nousu) että sekundäärimuodoissa (esim. linssiluksaation aiheuttamana). MORBI CORPORIS VITREI Luokittelemattomia lasiaismuutoksia MORBI ORGANORUM LACRIMALIUM Kyynelrauhasen ja/tai -kanavan sairaus/vika PAPILLAN HYPOPLASIA/MIKROPAPILLA Vajaakehitteinen näköhermo EPILEPSIA Epilepsia johtuu aivojen sähköisen toiminnan häiriöstä. Tyypillinen epilepsian oire on lyhyen hetken ajan kestävä kohtaus, jossa koira menettää tajuntansa, kaatuu kyljelleen maahan ja kouristelee. Epilepsian perimmäistä syytä ei tunneta, mutta koiran perimä vaikuttaa sairauteen. Diagnoosin jälkeen epilepsialääkitys jatkuu koko koiran loppuiän. Kaikista koirista noin 1 % sairastaa epilepsiaa. Suomen löwcheneissä on tavattu muutama epilepsiatapaus. Epilepsia-koiraa tai sen sisaruksia ei tulisi käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä.

23 PURENTAVIAT JA HAMMASPUUTOKSET Löwcheneillä esiintyy erilaisia purentavirheitä ja hammaspuutoksia. Kulmahampaiden asentovirhe tai rotumääritelmän vastainen purenta voidaan todeta vasta, kun pysyvät hampaat ovat täysin kehittyneet. Pentu vaihtaa hampaansa 4-6 kuukauden iässä. Purentavikoihin liittyy perinnöllisiä tekijöitä, joten purentavikaisia (ylä- tai alapurenta) koiria ei suositella jalostuskäyttöön. KIVESVIKA Urokset molemmat kivekset ovat normaalisti kivespussissa, mutta joskus toinen tai molemmat kivekset saattavat jäädä nivuskanavaan tai vatsaonteloon, jolloin ne eivät laskeudu normaalisti. Molemminpuoleisesti kivesvikainen uros on normaalisti steriili, mutta toispuoleisesti kivesvikainen on siitoskykyinen. Kivesvikaisuuden periytymismallia ei tunneta, mutta kivesvikaisia uroksia ei suositella jalostuskäyttöön. DIABETES Diabetes eli sokeritauti johtuu siitä, että haima tuottaa liian vähän insuliinia, jota koiran aineenvaihdunta tarvitsee säätelemään veren sokeripitoisuutta. Sokeritautia hoidetaan koko koiran eliniän kestävällä insuliinihoidolla. Usein sokeritautia sairastavalle koiralle kehittyy myös nopeasti etenevä sokeuteen johtava kaihi. Sokeritauti on tavallinen varsinkin vanhemmilla nartuilla. NAPATYRÄ Jos napa-aukon sulkeutuminen pentuaikana hankaloituu, syntyy napatyrä eli vatsaontelon kalvoon jää reikä. Aukon sulkeutuminen voi estyä, jos napanuora joutuu epätavallisen kovaan venytykseen syntymähetkellä. Emo voi myös purra napanuoran poikki liian läheltä ja aiheuttaa tyrän syntymisen. Myös napatulehdus voi häiritä sulkeutumista. Useimmissa tapauksissa navan aukko on perintötekijöiden vaikutuksesta liian suuri ja sulkeutuminen epätäydellistä. Napatyrät voivat olla hyvin eri kokoisia. Suuret napatyrät hoidetaan pienellä kirurgisella toimenpiteellä. NIVUSTYRÄ Nivustyrä on lähes aina synnynnäinen. Tyrä muodostuu ns. nivuskanavan aukkoon, jos se on liian suuri. Aukkoon pääsee vatsaontelon rasvakudosta, joskus myös suolta. Yleensä synnynnäinen nivustyrä havaitaan nuorella koiralla siinä vaiheessa kun koira alkaa liikkua enemmän. Se kannattaa yleensä leikata, jos se aiheuttaa kipua nivustaipeessa. Leikkaus tehdään useimmiten noin puolen vuoden iässä. SYDÄMEN VAJAATOIMINTA Arviolta noin 10 % koirista sairastaa kliinisiä oireita aiheuttavaa sydämen vajaatoimintaa. Noin 95 % kaikista sydänvioista on hankittuja (läppävika, sydänlihaksen rappeuma) ja vain 5 % on synnynnäisten epämuodostumien aiheuttamia. Hankitulla sydänvialla tarkoitetaan sairautta, joka ei ole ollut koirassa sen syntymähetkellä, vaan kehittyy myöhemmin koiran elämän aikana. Kun sydämen pumppausteho kroonisen sydänvian seurauksena heikkenee, laskimoverenkiertoon muodostuu verentungos. Tätä tilaa nimitetään kongestiiviseksi vajaatoiminnaksi. Tyypillisiä vajaatoiminnan oireita ovat yskä, hengenahdistus, vähentynyt rasituksen sieto, väsyminen, laihtuminen ja pyörtyily. Sydänsairauksia ei voida parantaa, mutta lääkehoidolla voidaan lisätä koiran elinikää. KITALAKIHALKIO Kitalakihalkiolla tarkoitetaan suuontelon kattoon jäävää avannetta, jonka kautta ruokaa ja nestettä pääsee pusertumaan suuontelosta nenäonteloon. Halkiota esiintyy kaikilla roduilla, eniten kuitenkin lyhytkuonoisilla roduilla. Kitalakihalkion syitä ovat mm. sikiön kärsimä hapenpuute, muu trauma, lääke- tai myrkkyvaikutus sikiöaikana tai perinnöllinen geenivirhe, jonka yksilö on perinyt molempien vanhempiensa puolelta. Halkion pituudesta, leveydestä ja sijainnista riippuu miten paljon yksilön elämä vaikeutuu. Ainakin teoriassa osa kitalakihalkioista on kirurgisesti korjattavissa. PHTVL/PHPV PHTVL/PHPV on sikiöaikaisen verisuonijäänteen aiheuttama silmän kehityshäiriö. VESIPÄÄ

24 Vesipää syntyy, kun kallon sisällä erittyvä neste ei pääse normaalisti poistumaan. Tällöin päähän kertyy nestettä, joka painaa aivojen kuorikerrosta. Vesipään perinnöllisyydestä ei vielä ole tarkkaa tietoa, mutta lyhyt kuono ja pallomainen kallo on todettu riskitekijöiksi. Myös löwcheneillä on todettu joitakin vesipäätapauksia. Vaikeimmissa tapauksissa oireet tulevat esiin jo parin viikon ikäisellä pennulla, mutta pentu voi myös vaikuttaa useita kuukausia terveeltä. Vesipää johtaa yleensä koiran lopetukseen Yleisimmät kuolinsyyt KoiraNet tietokantaan on merkitty 28 löwchenin kuolintiedot. Yleisin kuolinsyy on ollut vanhuus, ja löwchenien keskimääräinen elinikä on 9 vuotta 1 kuukautta. Oheisesta kaaviosta nähdään kuolinsyiden jakautuminen. Taulukko 14.

25 Löwchenien immunogeenien monimuotoisuus kartoitus MHC ja DLA Perinnöllisyystieteen termit kuulostavat vaikeilta, mutta useimmiten ne ovat vain lyhenteitä englanninkielisistä sanoista. MHC tulee sanoista major histocompatibility complex, eli vapaasti suomennettuna suuri kudosten yhteensopivuuskompleksi. Nimi viittaa yhteen alueen geenien tehtävistä, jonka vuoksi MHC-geenejä alettiin tutkia vuosikymmeniä sitten. MHC-geenit ovat nimittäin tärkeässä osassa eläimen tunnistaessa omat kudoksensa vieraista kudoksista. MHC-geeneistä johtuvia hylkimisreaktioita ilmenee muun muassa elinsiirtojen yhteydessä. MHC-alue on säilynyt evoluution aikana samantapaisena kaikilla nisäkkäillä niin ihmisellä kuin koirallakin. Koiran MHCgeenejä kutsutaan nimellä DLA, joka tulee sanoista dog leucocyte antigen, suomeksi koiran valkosoluantigeeni. Kuvassa 8 on koiran MHC-alue, joka sijaitsee kromosomissa 12. MHC-alueen geenit voidaan jakaa kolmeen luokkaan niiden tuottamien proteiinien toiminnan perusteella. Löwcheneiltä tutkittiin luokkaan II kuuluvia geenejä DLA-DRB1, DLA-DQA1 ja DLA-DQB1. Näiden geenien koodaamien proteiinien toiminta on esitetty kuvassa 2. Luokan II geenit koodaavat proteiineja, jotka osallistuvat puolustusreaktion alkuvaiheeseen. Ne tunnistavat ja esittelevät erilaisista vierasaineista pilkottuja osia muille puolustusreaktioon osallistuville soluille. Koska tunnistettavien vierasaineiden määrä on suuri, on tärkeää, että sekä yksilöllä että populaatiossa säilyy erilaisia alleeleja. Alleelien pieni määrä voi lisätä populaation herkkyyttä erilaisille taudinaiheuttajille. MHC-geenien suhteen homotsygootti yksilö saattaa sairastua helpommin tartuntatauteihin ja autoimmuunisairauksiin. Kuva 8. Koiran MHC-alue sijaitsee kromosomissa 12. MHC-luokat I, III ja II ovat kromosomissa peräkkäin. Löwcheneiltä tutkitut geenit DRB1, DQA1 ja DQB1 sijaitsevat vierekkäin ja kuuluvat toiminnaltaan II-luokan geeneihin. (kb = kiloemäs, DNA:n mittayksikkö)