EU:N KILPAILUOIKEUS VÄLIMIESMENETTELYSSÄ

Transkriptio

1 556 Defensor Legis N:o 3/2005 EU:N KILPAILUOIKEUS VÄLIMIESMENETTELYSSÄ Näkökohtia EU:n kilpailuoikeuden sovellettavuudesta ja vaikutuksista välimiesmenettelyssä erityisesti EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanouudistuksen jälkeen 1 (Das EG-Wettbewebsrecht im Schiedsverfahren) 1 Johdanto Artikkelini kysymyksenasettelu koskee Euroopan Unioinin (EU) 2 kilpailuoikeuden merkitystä välimiesmenettelyssä erityisesti vajaa vuosi sitten voimaan tulleen EU:n kilpailumääräysten täytäntöönpanouudistuksen valossa. Artikkeliani kirjoittaessa olen ajatellut erityisesti Suomessa käytävää välimiesmenettelyä, jossa välitystuomio perustetaan lakiin välimiesmenettelylain (967/1992) 31 :n 1 momentin mukaisesti. Tällä ei ole kuitenkaan tarkoitettu välimiesmenettelyn tiukkaa kansallisuutta ja sidonnaisuutta Suomen lakiin. Artikkeli on päinvastoin toivottavasti omiaan havainnollistamaan sitä, että välimiesmenettely ja siinä sovellettava oikeusnormisto ovat perusteiltaan hyvin kansainvälisiä. Kilpailuoikeuden kaltaisen pakottavan oikeuden sovellettavuus (arbitrability) välimiesmenettelyssä oli pitkän aikaa epäselvä ja kiistanalainen asia. Tästä syystä käsittelen aluksi yleisesti välimiesten oikeutta tai jopa velvollisuutta ottaa huomioon kilpailuoikeutta. Kun tarkastelu on EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanouudistuksen jälkeisessä oikeustilassa, artikkeliin sisältyy katsaus uudistuksen ydinsisältöön. Kirjoitukseni ei koske EU:n kilpailunormien aineellista sisältöä, vaan yleisemmäksi luonnehdittavaa tutkimusongelmaa, EU:n kilpailuoikeuden vaikutuksia välimiesmenettelyssä. Toivon kirjoituksen auttavan hahmottamaan niitä tapoja ja vaiheita, joissa EU:n kilpailuoikeus voi vaikuttaa välimiesmenettelyssä tai siihen kohdistuvassa tuomioistuinkontrollissa, mutta konkreettiset soveltamisratkaisut kaipaavat tuekseen myös muunlaista tietoa EU:n kilpailuoikeuden aineellis-oikeudellisesta sisällöstä sekä yleensäkin EU:n oikeudesta. 2 Yleisesti kilpailuoikeuden sovellettavuudesta välimiesmenettelyssä Välimiesmenettelylain 2 :ssä on säädetty välimiesmenettelyn alasta seuraavasti: Yksityisoikeudellinen riitakysymys, josta voidaan tehdä sovinto, saadaan määrätä asianosaisten välisin sopimuksin välimiesten lopullisesti ratkaistavaksi. Samalla tavoin ratkaistavaksi voidaan määrätä myös sopimuksessa ilmaistusta oikeussuhteesta vastaisuudessa aiheutuvat mainitunlaiset riitakysymykset, jollei laissa ole toisin säädetty. Oikeuskirjallisuudessa on korostettu keskeisenä kriteerinä välimiesmenettelyn alan määrittelyssä oikeusseuraamuskriteeriä: onko vaadittu oikeusseuraamus saatavissa laillisesti aikaan 1 Kirjoitus perustuu osin alustukseeni Suomen välimiesoikeusyhdistyksen vuosikokouksessa

2 EU:n kilpailuoikeus välimiesmenettelyssä 557 asianosaisten välisin sopimuksin ilman viranomaisen myötävaikutusta? 3 Välimiesmenettelyn alaan vaikuttavat myös välitystuomion kumoamis- ja mitättömyysperusteet, koska välimiesmenettelyssä ei ole syytä ratkaista kysymystä, johon voi liittyä mitättömyyden tai pätemättömyyden uhka välimiesmenettelylain 40 ja 41 :n nojalla. Lisäksi välimiesmenettelylain 2 :n määräystä on tulkinnanvaraisissa tapauksissa sovellettava pikemminkin laajentavasti kuin supistavasti. 4 Käytännössä välimiesmenettelyssä voidaan ratkaista perusteiltaan dispositiivisia riita-asioita. Kun kilpailuoikeus on kuitenkin pakottavaa ja vahvoja julkisoikeudellisia piirteitä sisältävää oikeutta, kysymys kilpailuoikeuskytkentäisten asioiden välimiesmenettelykelpoisuudesta (arbitrability) oli pitkän aikaa epäselvä ja kiistanalainen asia niin Suomessa 5 kuin muualla maailmalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jota voidaan pitää kilpailuoikeuden pioneerimaana, suhtauduttiin pitkään kielteisesti kilpailuoikeuden soveltamiskelpoisuuteen. Lopullisena läpimurtona kilpailuoikeuskytkentäisten asioiden välimiesmenettelykelpoisuudelle oli kuitenkin liittovaltion korkeimman oikeuden ratkaisu tapauksessa Mitsubishi vuonna Siinä korkein oikeus totesi, että kilpailuoikeudellisen aspektin esille tuleminen välimiesmenettelyssä ei merkitse sitä, että välimiesten ratkaistavaksi annettu riita-asia muuttuu välimiesmenettelykelvottomaksi. Samalla tuomioistuin kuitenkin painotti välitystuomioihin kohdistuvan tuomioistuinkontrollin merkitystä keinona varmistaa kilpailuoikeuden asianmukainen huomioon ottaminen välimiesmenettelyssä. Tällä tavoin liittovaltion korkein oikeus laski perustan ns. second look -doktriinille: tuomioistuinten vallalle tutkia jälkikäteen välitystuomion mitättömyyttä tai täytäntöönpanoa koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä, onko kilpailuoikeus otettu asianmukaisesti huomioon välimiesmenettelyssä. Palaan välitystuomioihin kohdistuvaan tuomioistuinkontrolliin EU:n kilpailuoikeuden kannalta jaksossa 5. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ratkaisu tapauksessa Mitsubishi tasoitti tietä kantojen kehittymiselle samaan suuntaan muualla maailmassa, Euroopan unioni ja Suomi mukaan lukien. Nykyään voidaan jo pitää vallitsevana kantana sitä, että asian kilpailuoikeusliitäntä ei estä käsittelemästä asiaa välimiesmenettelyssä. 7 Joissain maissa, kuten esimerkiksi Ruotsissa 8, välimiesten oikeudesta ratkaista kilpailuoikeudellisia kysymyksiä on säädetty jopa nimenomaisesti laissa. Suomessa nykyisin vallitsevan kannan yhtenä kiteytyksenä voidaan pitää seuraavaa lausumaa: Asia ei muutu sellaiseksi, jota ei voida ratkaista välimiesmenettelyssä, esimerkiksi sen johdosta, että asianosainen väittää sopimuksen, johon kantaja perustaa vaatimuksensa, olevan pakottavan kilpailunrajoituslainsäädännön vastainen. Tässä tapauksessa välimiehet joutuvat ratkaistessaan heille jätetyn riitakysymyksen esikysymyksenä ottamaan kantaa tuohon väitteeseen 9 2 Käytän termejä Euroopan unioni (EU) ja EU:n oikeus, vaikka kilpailumääräykset ovat tarkkaan ottaen Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksessa ja siten EY-pilarissa ja EY:n oikeuden piirissä. 3 Ks. M. Kurkela, Välimiesmenettelylaki. Helsinki 1996, s. 12: [v]älityskelpoisuutta arvioitaessa legaalitoimivallan lähtökohtana on pidettävä välitystuomion oikeusvoimavaikutusta. Välitystuomio ei voi ulottaa oikeusvoimaansa kolmansiin osapuoliin eli välitystuomio rajoittuu vaikutuksiltaan inter partes -suhteeseen. Välitystuomiolla ei ole erga omnes -ulottuvuutta. 4 Kurkela, s G. Möller, The Arbitration Agreement. Teoksessa Law and Practice of Arbitration in Finland. M. Savola toim.), Finnish Arbitration Association, Helsinki 2004, s Mitsubishi Motors v Soler Chrysler Plymouth, 1985 U.S. 614, Ks. A. Redfern and M. Hunter, Law and Practice of International Commercial Arbitration. Third edition, 1999, s ja Ks. myös L. Radicati Di Brozolo, A Paradigm of the Relations Between Mandatory Rules and Arbitration A Fresh Look at the Second Look. International Arbitration Law Review 2004, s , s Ruotsin välimiesmenettelyä koskevan lain Lag (SFS 1999:116) om skiljeförfarande 1 :n 3 momentti kuuluu seuraavasti: Skiljemän får pröva konkurrensrättens civilrättsliga verkningar mellan parterna. 9 G. Möller, Välimiesmenettelyn perusteet, Helsinki 1997, s. 17.

3 558 Käytännössä kilpailuoikeudellinen aspekti voi tulla esille välimiesmenettelyssä ensinnäkin kanteen tai sen osan oikeusperusteena. Tällöin kilpailuoikeuden vastaisuus voi olla esimerkiksi perusteena toista osapuolta vastaan esitettävälle vahingonkorvausvaatimukselle, jonka mukaan vahinkoa on syntynyt määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. 10 Tosin vahingonkorvausvaatimuksen läpimeno sopimusosapuolten välisissä riita-asioissa saattaa estyä siitä syystä, että vahingonkorvausta kilpailurikkomuksesta vaativa sopimusosapuoli on itse osaltaan merkittävässä vastuussa rikkomuksesta. 11 Kenties vielä yleisemmin kilpailuoikeus voi saada merkitystä kanteen kiistämisen perusteena esimerkiksi niin, että yksi sopijaosapuoli väittää sopimuksen, johon toinen osapuoli perustaa vaatimuksensa, olevan tavalla tai toisella kilpailumääräysten vastainen. 12 Kilpailuoikeudellisten kysymysten tosiasiallisesta merkityksestä (suomalaisessa) välimiesmenettelyssä on vaikea ulkopuolisen havainnoitsijan sanoa mitään, etenkin kun menettely on leimallisen ei-julkista eikä välitystuomioita enää aikaisempaan tapaan taltioida käräjäoikeuteen. Viime vuonna pitämässään alustuksessa Mika Hemmo saattoi kuitenkin ilmeisesti toimintatutkimuksen menetelmän pohjalta todeta, että kilpailuoikeudellisia kysymyksiä oli tullut esille etenkin yrityskauppoihin liitännäisrajoituksina liittyneissä kilpailukieltoasioissa sekä tele- ja sähkönsiirtoverkkojen käyttökustannuksia koskevissa asioissa. 13 Näissä asioissa kilpailuoikeuteen oli vedottu kanteen kiistämisen oikeusperustana tai osana sitä. Esimerkiksi kilpailukieltosopimuksen rikkomisasiassa oli esitetty väite siitä, että kilpailukielto oli liiallisen ajallisen kestonsa tms. syyn vuoksi sitomaton tai että kanteen perusteena oleva sopimusvelvoite merkitsi kartellikiellon vastaista yhteistyötä. Kilpailuoikeus oli Hemmon mukaan myös tarjonnut kanteen oikeusperusteen etenkin tele- ja sähkösiirtoverkon käytön kustannuksia koskevissa asioissa. Kun esimerkiksi televerkon omistajalla on tietyin edellytyksin ja rajoituksin 14 velvollisuus sallia kilpailijalle oman verkon käyttö, kiistoja on käytännössä syntynyt käytöstä perittävistä maksuista. Tällöin televerkon omistajan liian korkeana pidettyä hinnoittelua on vastustettu väitteellä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. 10 Ks. mahdollisuudesta vaatia vahingonkorvausta 82EY artiklan vastaisesta toiminnasta syntyneistä vahingoista EU:n oikeuden nojalla erityisesti C-127/73 BRT v. SV SABAM, Kok. 1974, s. 313, joka laski perustan ns. SABAM-doktriinille. 11 EY:n tuomioistuin on vahvistanut useissa ratkaisuissaan jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä tunnustetun periaatteen, jonka mukaan oikeussubjekti ei voi hyötyä omasta lainvastaisesta toiminnastaan. Ks. esim. C-453/99 Courage, Kok. 2001, s. I-6297, jossa tuomioistuin korosti kuitenkin myös sitä, että sopimusosapuolten taloudellinen ja oikeudellinen tilanne sekä sopimuksen osapuolten neuvotteluvoima ja menettelytavat vaikuttavat päätettäessä siitä, onko kilpailua rajoittavan tai vääristävän sopimuksen tekemisen vuoksi väitetysti vahinkoa kärsineellä sopimusosapuolella oikeutta saada vahingonkorvausta vai ei. Courage, kohdat Ks. Möller1997, s M. Hemmo, Kilpailulainsäädännön soveltaminen välimiesmenettelyssä. Alustus Kilpailuoikeus seminaarissa. Ks. myös M. Alkio ja C. Wik, Kilpailuoikeus. Talentum. Helsinki 2004, s

4 EU:n kilpailuoikeus välimiesmenettelyssä EU:n kilpailuoikeuden sovellettavuus välimiesmenettelyssä 3.1 Lähtökohdaksi: Nordsee välimiesoikeus ei ole jäsenvaltion tuomioistuin EU:n kilpailuoikeuden välimiesmenettelykelpoisuus on sinänsä ollut hyväksyttyä vähintään yhtä kauan kuin yleensä kilpailuoikeuden. EU:n kilpailuoikeuden merkitys ja vaikutukset jäivät kuitenkin pitkän aikaa hyvin epämääräisiksi ja leimallisen abstraktille tasolle. Tähän oli suurena syynä EY:n tuomioistuimen ratkaisu tapauksessa Nordsee. 15 Siinä tuomioistuin päätti, että yksityinen välimiesoikeus ei ole jäsenvaltion tuomioistuin EY:n perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen välimiesoikeus ei voi pyytää EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua välitysasian ratkaisun kannalta merkitykselliseltä näyttäytyvän EU:n oikeuden tulkinnasta tai EY:n toimielinten säädösten, kuten esimerkiksi komission päätöksen, pätevyydestä. 16 Kun lisäksi EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö oli muutoinkin hyvin niukkaa välimiesmenettelyä tavalla tai toisella koskevien kannanottojen osalta, 17 EU:n oikeudella ei näyttänyt välttämättä olevan juuri mitään tekemistä välimiesmenettelyn kanssa. 3.2 Eco Swiss EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastainen välitystuomio on oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena mitätön Käsitykset ainakin EU:n kilpailuoikeuden merkityksestä välimiesmenettelyssä muuttuivat kertaheitolla EY:n tuomioistuimen tapauksessa Eco Swiss antaman ennakkoratkaisun myötä. 18 Oikeuskirjallisuudessa saamansa suuren huomion perusteella ratkaisu näyttää suorastaan havahduttaneen eurooppalaisen oikeusyhteisön tiedostamaan, että EU:n kilpailuoikeus on otettava vakavasti välimiesmenettelyssä Tällöin perustavaa laatua olevia rajoituksia juontuu Suomen perustuslain 15 :ssä turvatusta omaisuudensuojasta, joka on perusoikeutena turvattu myös EU:n oikeudessa, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artikla osoittaa. Esimerkiksi maakaasu-, sähkönsiirto- tai televerkon omistajille on asetettu viime vuosina juuri kilpailun lisäämiseksi erilaisia vuokraamistms. velvoitteita. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan tällaiset velvoitteet ovat kyseisen omaisuuden erityisluonne huomioon ottaen perustuslainmukaisia, jos velvoitteet perustuvat lain täsmällisiin säännöksiin ja ovat omistajan kannalta kohtuullisia. Valiokunta on pitänyt keskeisenä etenkin sitä, että omistajan oma nykyinen ja kohtuullinen tuleva tarve rajoittaa velvollisuuksia. Ks. esim. valiokunnan lausunnot kaapelilähetystoimintaa koskevasta laista (PeVL 2/1986 vp ), sähkömarkkinalaista (PeVL 19/1994 vp ja PeVL 33/1998 vp, PeVL 63/2002vp), maakaasumarkkinalaista (PeVL 4/2000 vp ja PeVL 63/2002vp ) sekä teletoiminta- ja telemarkkinalaista (PeVL 1/1996 vp ja PeVL 47/1996 vp, PeVL 34/2000vp ja PeVL 5/2001vp). Olin valiokunnassa asiantuntijana kuultavana asioissa PeVL 5/2001vp ja PeVL 63/2002vp. 15 Asia 102/81, Nordsee Deutsche Hochseefischerei, Kok. 1982, s. 1095, kohta. 16 Ks. jäsenvaltion tuomioistuimen käsitteen tulkinnasta EY:n perustamissopimuksen 234 artiklassa T. Ojanen, Ennakkoratkaisumenettely, Helsinki 1996, s Kun välimiesoikeus ei ole jäsenvaltion tuomioistuin, se on myös monissa muissa suhteissa erityisasemassa EU:n oikeuden soveltamistilanteissa verrattuna tuomioistuimiin. Ks. T. Ojanen, EY:n oikeus ja välimiesmenettely. Teoksessa P. Helander, J. Lavapuro and T. Mylly (toim.), Yritys eurooppalaisessa oikeusyhteisössä (Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2002), s Ks. kuitenkin asia 393/92 Almelo ym., Kok. 1994, s. 1477, jossa EY:n tuomioistuin totesi, että ennakkoratkaisun pyytämiseen ei vaikuta se, että tuomioistuin perustaa ratkaisunsa asianosaisten välisen välityssopimuksen nojalla siihen, minkä se katsoo oikeaksi ja kohtuulliseksi (ex aequo et bono). Ks. myös asia 174/84 Bulk Oil v Sun International, Kok. 1986, s Asia C-126/97, Eco Swiss, tuomio , Kok. 1999, s. I Ks. tapauksen kommenteista esim. M. Furse ja L. D Arcy, Eco Swiss China Time Ltd v. Benetton: E.C. Competition Law and Arbitration. E.C.L.R, [1999], Issue 7, s ; A. Komninos, Case C-126/97 Eco Swiss China Ltd. v. Benetton International NV, with annotation by A. Komninos. Common Market Law Review, Vol. 37, 2000, s ; G. Zekos, G.: Eco Swiss China Ltd v Benetton International NV Courts Involvement in Arbitration. Journal of International Arbitration, Vol. 17, 2000, s ; P. Zobel, Art 81 EGV im Schiedsgerichtsverfahren. Anmerkungen zum EuGH-Urteil vom Rs C 126/97 (Eco Swiss China Time Ltd v Benetton International NV). Wirtschaftsrechtliche Blätter 2001, s ; ja C.M. von Quitzow, Fallet Benetton. EG-domstolen följer U.S.Supreme Courts syn på konkurrensrätt i skiljeförfaranden. Europarättslig Tidskrift, 1999, s Ks. myös Ojanen 2002, passim.

5 560 Eco Swiss ei sinänsä välittömästi koske välimiesten velvollisuutta tai edes oikeutta ottaa huomioon EU:n kilpailuoikeutta. 20 Oikeastaan ainoa suoraan ja välittömästi välimiesoikeutta koskeva tuomion kohta on se, jossa EY:n tuomioistuin uudisti kantansa, jonka mukaan välimiesoikeus ei ole jäsenvaltion tuomioistuin EY:n perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetulla tavalla. 21 Sitä vastoin Eco Swiss -ratkaisun ydinsisältönä on, että välitystuomion mitättömyyskannetta käsittelevällä kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus hyväksyä kanne, jos tuomioistuin katsoo, että välitystuomio on ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 81(1) artiklassa määrätyn kiellon kanssa. Tämä taas johtuu siitä, että EY:n tuomioistuimen mukaan 81(1) artiklaa voidaan pitää oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvana määräyksenä siten kuin tarkoitetaan ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta New Yorkissa tehdyssä yleissopimuksessa (SopS 8/1962). 22 EY:n tuomioistuimen mukaan kansallisen tuomioistuimen on kumottava 81 artiklan 1 kohdan kieltoa rikkova välitystuomio, jos tuomioistuimella on kansallisen oikeuden nojalla valta kumota välitystuomio sillä perusteella, että välitystuomio on ristiriidassa oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvan kansallisen oikeussäännöksen kanssa. Tällainen mitättömyysperuste on esimerkiksi välimiesmenettelylain 40 :ssä. EY:n tuomioistuimen ratkaisun merkitystä korosti tapauksessa Eco Swiss se, että ennakkoratkaisua pyytäneen hollantilaisen tuomioistuimen mukaan oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa ei olisi ollut ristiriidassa Hollannin oikeuden nojalla se, että välitystuomio on vastoin kansallista kilpailuoikeutta. Lisäksi Eco Swiss -ratkaisun ytimessä ovat eräät muut välitystuomioiden tuomioistuinvalvonnan kysymykset, kuten etenkin yhtäältä kysymys kansallisen tuomioistuimen velvollisuudesta omasta aloitteestaan tutkia välitystuomion laillisuus EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan kannalta. Toisaalta Eco Swiss tuo esiin kysymyksen siitä, mitkä muut määräykset EU:n oikeudessa kuin EY:n perustamissopimuksen 81 artikla ovat sellaista oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvaa normistoa, jonka vastaisuus voi tuottaa välitystuomion mitättömyyden. Palaan näihin kysymyksiin jaksossa Onko välimiesoikeudella velvollisuus soveltaa EU:n kilpailuoikeutta ja vieläpä omasta aloitteestaan? Vaikka EY:n tuomioistuin ei sano nimenomaisesti mitään välimiesoikeuden velvollisuudesta ottaa huomioon EU:n kilpailuoikeutta tapauksessa Eco Swiss, ratkaisu tarjoaa vahvoja perusteita argumentoida sen kannan puolesta, että välimiehillä ei ole vain oikeus, vaan nimenomaan velvollisuus ottaa huomioon 81 artiklan kaltaista EU:n kilpailuoikeutta. Tätä velvollisuutta voidaan perustella ennen muuta sillä, että välimiehet eivät voi viitata kintaalla oikeusnormeille, joiden huomiotta jättäminen voi tuottaa välitystuomion mitättömyyden tuomioistuimessa. Yksi tapa 20 Ojanen 2002, s. 63. Ks. myös T. Eilmansberger, The Relationship between rights and remedies in EC law: In search of the missing link. Common Market Law Review 41, 2004, s , 1213, av. 66. Vrt. Zobel, s. 304 ja von Quitzow, s Heidän mukaan EY:n tuomioistuin olisi lausunut tapauksessa Eco Swiss välimiesten velvollisuudesta ottaa huomioon omasta aloitteestaan EU:n kilpailuoikeus välitysasian ratkaisussa. Totta on, että ratkaisun otsikon mukaan tuomion sisältönä olisi välimiesoikeuden velvollisuus soveltaa omasta aloitteestaan 81 EY artiklaa. Itse ratkaisussa EY:n tuomioistuin ei kuitenkaan lausu mitään välimiesoikeuden velvollisuuksista, vaan sitä vastoin tuomioistuin puhuu kansallisen tuomioistuimen EU:n oikeuden mukaisista velvollisuuksista tilanteessa, jossa tuomioistuin tutkii välitystuomion laillisuutta muutoksenhaun, takaisinsaannin, täytäntöönpanon tms. tilanteen yhteydessä. 21 Eco Swiss, kohta 34. Ks. samoin tuore ratkaisu asiassa C-125/04, Denuit ja Cordenier, tuomio , ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, kohta Eco Swiss, kohta 38.

6 EU:n kilpailuoikeus välimiesmenettelyssä 561 ilmaista asia on se, että välimiesten tavoitteena pitää olla täytäntöönpanokelpoisen välitystuomion antaminen. 23 Kysymys ei siis tarkkaan ottaen ole niinkään EU:n kilpailuoikeuden tehokkaasta toteuttamisesta välimiesmenettelyssä välimiesten toimesta. Sitä paitsi EU:n oikeuden tehokkuusargumentin erittelemätön (yli)korostaminen on ongelmallista yksityisten välisissä riita-asioissa ja etenkin välimiesmenettelyssä, jossa määräämisperiaatteella ja ylipäätään riidan osapuolten sopimusvapaudella on korostetun suuri merkitys. Sitä vastoin kysymys on viime kädessä siitä, että välimiehet koettavat EU:n kilpailuoikeuden riittävällä huomioon ottamisella varmistaa välitystuomion täytäntöönpanokelpoisuuden. Äsken todetusta on erotettava kysymys välimiesten velvollisuudesta ottaa huomioon omasta aloitteestaan EU:n kilpailuoikeutta. Kysymys on varsin kiperä, etenkin kun otetaan huomioon määräämisperiaatteen korostettu asema välimiesmenettelyssä sekä ylipäätään koko menettelyn sopimuksenvaraisuus. Kysymyksen herkkyys vielä kasvaa tilanteessa, jossa jutun osapuolet ovat täysin tietoisesti jättäneet mainitsematta välimiesten ratkaistavaksi annetun asian kilpailuoikeudelliset aspektit. Nähdäkseni välimiesoikeuden velvollisuus soveltaa omasta aloitteestaan EU:n kilpailuoikeutta ei ole yksiselitteinen asia edes Eco Swiss -ratkaisun valossa, vaikka vahvoja perusteita tällaisen velvollisuuden tueksi voidaan esittää edellä selostetulla tavalla etenkin välitystuomion täytäntöönpanokelpoisuuden takaamisen näkökulmasta. Perustelen kantaani seuraavasti: Ensinnäkään EY:n tuomioistuin ei sano ratkaisussa mitään välimiesoikeuden velvollisuuksista EU:n oikeuden mukaan, puhumattakaan välimiesoikeuden velvollisuudesta ottaa huomioon omasta aloitteestaan EU:n kilpailuoikeutta. Sitä vastoin ratkaisussa käsitellään kansallisen tuomioistuimen velvollisuutta ottaa huomioon viran puolesta ex officio EU:n kilpailuoikeutta, kun se käsittelee välitystuomion mitättömyyskannetta. Palaan tähän kysymykseen jäljempänä jaksossa 5. EY:n tuomioistuin on toistaiseksi oikeuskäytännössään katsonut, että EU:n oikeus ei yleensä edellytä edes kansallista tuomioistuinta ottamasta esille omasta aloitteestaan kysymyksiä EU:n oikeuden rikkomisesta, jos tämä pakottaisi tuomioistuimen luopumaan siitä kansallisen prosessioikeuden mukaisesta passiivisesta roolista, jossa tuomioistuin ei voi mennä jutun ratkaisussa yli sen, mitä osapuolet ovat vaatineet. 24 On myös vähintään oireellista, että komission tiedonannossa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä on nimenomaisesti todettu seuraavasti: Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoo että mikäli kansallisilla tuomioistuimilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti velvollisuus soveltaa omasta aloitteestaan kansallista oikeusjärjestystä koskevia sitovia sääntöjä joihin osapuolet eivät ole viitanneet, vastaava velvoite koskee myös sitovan yhteisön lainsäädännön, kuten EY:n kilpailulainsäädännön soveltamista. Tilanne on sama mikäli kansallinen lainsäädäntö sallii kansallisille tuo- 23 Ks. myös M. Dolmans ja J. Grierson, Arbitration and the Modernization of EC Antitrust Law: New Opportunities and New Responsibilities, ICC International Court of Arbitration Bulletin 14, 2003, 37 48, s. 44, jossa välimiesten velvollisuutta ottaa ex officio huomioon (EU:n) kilpailuoikeus on perusteltu nimenomaan sillä, että välimiehillä on velvollisuus taata välitystuomion täytäntöönpanokelpoisuus kansainvälisen kauppakamarin välimiesmenettelyä koskevien sääntöjen (ICC Rules of Arbitration) 35 artiklan nojalla. Artikla kuuluu englanniksi seuraavasti: In all matters not expressly provided for in these Rules, the Court and the Arbitral Tribunal shall act in the spirit of these Rules and shall make every effort to make sure that the Award is enforceable at law. Ks. myös R. Nazzini International Arbitration and Public Enforcement of Competition Law. European Competition Law Review 2004, s , s. 157; I. Van Bael J.F. Bellis, Competition Law of the European Community. Haag 2005, s. 1196; ja Alkio ja Wik, s Ks. etenkin yhdistetyt asiat C-430/93 ja C-431/93, Van Schijndel ja Van Veen, Kok. 1995, s. I-4705.

7 562 mioistuimille liikkumavaran itse päättää mikäli ne haluavat omasta aloitteestaan soveltaa sitovia lain sääntöjä: kansallisten tuomioistuinten on sovellettava EY:n kilpailusääntöjä, vaikka osapuoli jolla on intressi niiden soveltamiseen ei olisikaan nojannut niihin, mikäli kansallinen lainsäädäntö sallii tällaisen soveltamisen kansallisessa tuomioistuimessa. Yhteisön lainsäädäntö ei kuitenkaan määrää kansallisia tuomioistuimia ottamaan omasta aloitteestaan esille yhteisön lainsäädännön rikkomista koskevaa asiaa mikäli tämä pakottaisi ne hylkäämään niille tarkoitetun passiivisen roolin menemällä osapuolten itse määrittelemää kiistaa pidemmälle vetoamalla muihin tosiasioihin ja olosuhteisiin kuin niihin joihin osapuoli on niihin sääntöihin perustuvassa hakemuksessaan perustanut vaatimuksensa [kursivointi TO]. 25 EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä löytyy muutamia ratkaisuja, joissa on poikettu äsken siteeratusta lähtökohdasta. Tarkastelen näitä poikkeustilanteita jaksossa 5, jossa on kysymys kansallisen tuomioistuimen velvollisuudesta ottaa omasta aloitteestaan huomioon EU:n kilpailuoikeus välitystuomion mitättömyyttä koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä. Nyt tyydyn toteamaan, että nämä poikkeustilanteet eivät voi kansallisia tuomioistuimia koskevina soveltua sellaisenaan välimiesmenettelyssä. Päädyn siis kantaan, jonka mukaan EU:n oikeudesta ei sen nykytilassa voida yksiselitteisesti johtaa välimiehille velvollisuutta ottaa omasta aloitteestaan huomioon EU:n kilpailuoikeutta. Samaan hengenvetoon totean kuitenkin heti perään, että tarkasteltavaa kysymystä voidaan ainakin osin luonnehtia akateemiseksi. Monessa tilanteessa välimiehillä lienee tosiasiassa mahdollisuus tavalla tai toisella viestiä välitysasian osapuolille siitä, että jutulla on kilpailuoikeudellisia kytkentöjä, jotka olisi syytä ottaa huomioon välitysasian ratkaisussa. Tällöin osapuolet taas voivat esittää näkemyksiään välimiesten aloitteesta esille tulleesta kilpailuoikeudellisesta seikasta. Tilanne muuttuu kiperämmäksi lähinnä tilanteessa, jossa asian EU:n kilpailuoikeuden vastaisuus on sinänsä ilmeistä välimiehille mutta jossa jutun osapuolet eivät syystä tai toisesta ole halunneet tuoda esiin tätä seikkaa. Näissä tilanteissa välimiesten lienee vähintään syytä mainita asiasta jutun osapuolille, etenkin jos EU:n kilpailuoikeuden vastaisuus on välimiesten mielestä sitä luokkaa, että välitystuomio olisi oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen siten kuin ennakkoratkaisussa Eco Swiss tarkoitetaan. Kun välimiesten ei ole syytä tietoisesti antaa EU:n oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista välitystuomiota, välimiesten saattaa olla ääritapauksissa pakko luopua koko tehtävästä. Tarkastelen jaksossa 5.3 tarkemmin niitä lähtökohtia ja perusteita, joiden mukaan EU:n oikeusjärjestyksen perusteita voidaan hahmottaa. 3.4 EU:n oikeuden soveltaminen välimiesmenettelyssä Eco Swiss ratkaisu koski vain EY:n perustamissopimuksen 81(1) artiklan merkitystä välitystuomion tuomioistuinkontrollissa. Ratkaisussa ei siis otettu laajemmin kantaa EU:n kilpailuoikeuden merkitykseen välimiesmenettelyssä siitä puhumattakaan, miten muu EU:n oikeus kuin kilpailuoikeus voi vaikuttaa välimiesmenettelyssä. Koska olen muualla tarkastellut yksityiskohtaisemmin EU:n oikeuden vaikutuksia välimiesmenettelyssä, 26 tyydyn tässä esittämään seuraavan. Ensinnäkin on nähdäkseni selvää, että EU:n kilpailuoikeus on yleisesti välimiesmenettelyssä sovellettavaa oikeutta. Välimiesmenettelyssä on oikeus ja velvollisuus ratkaista esimerkiksi ryhmäpoikkeusasetusten soveltuvuutta ja EY 25 Komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä, 2004/C 101/04, s Ojanen 2002, passim.

8 EU:n kilpailuoikeus välimiesmenettelyssä artiklan vastaisuutta koskevia kysymyksiä. 27 Aiemmin EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohta ei ollut osa välimiesmenettelyssä tai ylipäätään kansallisessa lainkäytössä soveltamiskelpoista oikeutta. Vaikka jäljempänä tarkemmin tarkasteltava uusi täytäntöönpanoasetus ei nimenomaisesti mainitse mitään välimiesmenettelystä, artiklakohdan suoraan soveltamiseen siirtyminen täytäntöönpanoasetuksen voimaantulon myötä merkitsee, että EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohta on nykyään osa välimiesmenettelyssä soveltamiskelpoista EU:n kilpailuoikeutta. 28 EU:n kilpailuoikeutta ei sovelleta tyhjiössä, vaan osana EU:n oikeusjärjestyksen kokonaisuutta sekä välitysasian ratkaisussa sovellettavaa muuta oikeutta. EU:n oikeudessa kilpailunormien soveltamiseen vaikuttavat ennen muuta sellaiset EU:n oikeuden perusperiaatteet kuin etusija, välitön oikeusvaikutus ja tulkintavaikutus, mistä syystä välimiesten on tunnettava ne. 29 EY:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklojen kilpailumääräyksillä on kyky tuottaa horisontaalinen välitön oikeusvaikutus (horizontal direct effect). Yksityinen oikeussubjekti voi siten tukeutua suoraan näihin artikloihin toista yksityistä vastaan esitettävän oikeusvaateen perusteena esimerkiksi sopimus- tai vahingonkorvausasiassa. EU:n oikeuden etusijasta taas seuraa, että kansallisten kilpailunormien soveltaminen rinnakkainen EU:n kilpailuoikeuden kanssa ei voi johtaa erilaiseen lopputulokseen kuin EU:n kilpailuoikeuden soveltaminen. Kun kotimainen kilpailulainsäädäntö on hyvin yhdenmukainen EU:n kilpailuoikeuden kanssa, kansallisen ja EU:n kilpailuoikeuden välisten ristiriitatilanteiden todennäköisyys lienee käytännössä hyvin vähäinen. Ja siltä osin kuin jännitteitä kenties ilmenee, ne on ensisijaisesti purettava normiharmoniaa tavoittelevalla tulkinnalla, jota voi tukea olettama siitä, että kansallinen lainsäätäjä on tarkoittanut kansallisen sääntelyn olevan yhdenmukainen EU:n kilpailuoikeuden kanssa. 30 Lisäksi EU:n kilpailuoikeudella voi olla vaikutusta kansallisen (kilpailu)oikeuden sekä sopimusten tulkintaan (tulkintavaikutus). EU:n kilpailuoikeuden soveltamiseen liittyy etenkin EY:n kilpailumääräysten täytäntöönpanouudistuksen jälkeen erityisiä menettelykysymyksiä, joista osaa tarkastelen jaksossa Tässä totean, että EU:n oikeuden soveltamiselle, kilpailuoikeuden soveltamistilanteet mukaan lukien, on ominaista, että EU:n oikeus ei itse ilmaise omaa toteuttamistaan koskevia prosessi- yms. normeja vaan tukeutuu tältä osin jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin. EU:n oikeus asettaa kuitenkin vaatimuksia kansallisten prosessi- ja sanktionormien soveltamiselle EU:n oikeuden alaan kuuluvissa oikeusjutuissa. Prosessinormien soveltamiselle asettavat vaatimuksia ns. tehokkuusperiaate ja vastaavuusperiaate, kun taas sanktioiden soveltamista koskevat vaatimukset niiden tehokkuudesta, oikeasuhtaisuudesta ja varoittavuudesta. Käytännössä nämä vaatimukset saattavat edellyttää kansallisia tuomioistuimia pohtimaan varsin perusteellisestikin prosessi- ja sanktionormien soveltamista EU-oikeuskytkentäisissä oikeusjutuissa. 32 Näiden prosessi- ja sanktionormeja koskevien vaatimusten soveltuvuus välimiesmenettelyssä on kuitenkin epämääräinen asia yksinkertaisesti sii- 27 Liebscher 2003, s Ks. Komninos 2001, s , Nazzini 2001, s , Liebscher 2003, s , Van Bael Bellis, 2005, s sekä Alkio ja Wik, s Ks. näistä perusperiaatteista T. Ojanen, EY:n oikeuden perusvaikutuksista jäsenvaltioiden tuomioistuinten toiminnassa. Oikeustiede Jurisprudentia XXXII (1999), s Ks. kansallisen oikeuden EU-oikeuden mukaisesta tulkinnasta prima facie normijännitetilanteissa Ojanen 1999, s. 232 ja Ks. prosessikysymyksistä Alkio ja Wik, s Ks. vaatimuksista ja niiden vaikutuksista kootusti esim. O. Mäenpää, Eurooppalainen hallinto-oikeus. Helsinki 2001, erit. s

9 564 tä syystä, että välimiesoikeus ei ole jäsenvaltion tuomioistuin. Välimiesmenettelyssä peruslähtökohtana ylipäätään on, että välimiesten on asian käsittelyssä noudatettava sitä normistoa, josta asianosaiset ovat sopineet. Jos sopimusta menettelystä ei ole, esimerkiksi Suomessa käytävässä välimiesmenettelyssä on sovellettava välimiesmenettelylain menettelysäännöksiä (21 30 ). Välimiesten on kuitenkin syytä ainakin tiedostaa se, että EU:n oikeus asettaa erinäisiä vaatimuksia kansallisten lakien prosessi- ja sanktionormistojen soveltamiselle. 4 EU:n kilpailumääräysten täytäntöönpanouudistus 4.1 Yleisiä näkökohtia uudistuksesta EU:n kilpailumääräysten täytäntöönpano uudistui vajaa vuosi sitten voimaan tulleen asetuksen 1/ myötä. Uusi täytäntöönpanoasetus, johon liittyy komission tiedonannoista ja suuntaviivoista koostuva mittava asiakirjapaketti 34, panee täytäntöön EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan kilpailumääräykset, joilla kielletään yhtäältä kartellien tyyppiset sopimukset yms. yritysten kilpailua vääristävä yhteistyö (81 artikla) ja toisaalta määräävän markkinaaseman väärinkäyttö (82 artikla). 35 Uudella täytäntöönpanoasetuksella kumottiin vuoden 1962 asetus N:o 17 EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamisesta. Täytäntöönpanouudistuksella on ennen muuta kaksi päätavoitetta. 36 Yhtäältä sen tehtävänä on hajauttaa EY:n perustamissopimusten 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille ja tuomioistuimille (decentralization). Tältä osin merkittävin muutos liittyy EY:n perustamissopimuksen 81(3) artiklan täytäntöönpanojärjestelmän muutokseen. Artiklakohtaan sisältyy poikkeussääntö, jonka nojalla on tietyin edellytyksin mahdollista poiketa saman artiklan 1 kohdasta, jossa kielletään sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla. Vuoden 1962 asetuksella EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi oli luotu keskitetty ennakkoilmoitus- ja poikkeuslupajärjestelmä, jossa komissiolla oli yksinomainen toimivalta päättää EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta. 37 Uudella täytäntöönpanoasetuksella keskitetystä poikkeuslupamenettelystä on nyt kuitenkin luovuttu ja siirrytty 81(3) artiklan suoran soveltamisen malliin, 33 Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16. päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, VL L 1, , s Ks. asiakirjapaketin sisällöstä &aged=0&language=fi&guilanguage=en. Käyntipäivä Ks. uudistuksesta yleisesti K. DeKeyser ja M. Laurila, The New Era of European Antitrust Enforcement the Main Principles and Mechanisms of the New Regime for the Enforcement of Articles 81 ja 82 of the EC Treaty. Kilpailuoikeudellinen vuosikirja 2003, s ; R. Whish, Competition Law, 2003, luku 7 passim. Ks. myös T. Ojanen, EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanouudistuksen haasteista suomalaisille tuomioistuimille. Kilpailuoikeudellisen yhdistyksen vuosikirja 2005 (painossa, ilmestyy toukokuussa 2005). 36 EYVL 13, , s. 204/62, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1216/1999, EYVL L 148, , s Ks. kuitenkin Wik ja Alkio, s. 139, jossa muun muassa todetaan, että kansalliset tuomioistuimet saattoivat tosiasiassa soveltaa poikkeussäännöstä.

10 EU:n kilpailuoikeus välimiesmenettelyssä 565 jossa avainasemassa ovat kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet. 38 Kuten jo edellä totesin, poikkeussäännös on nyt osa soveltamiskelpoista EU:n (kilpailu)oikeutta myös välimiesmenettelyssä. Toisaalta uudistuksella on tarkoitus tehostaa kilpailumääräysten täytäntöönpanoa yksityisten tahojen toimesta ( private enforcement of competition laws, jäljempänä private enforcement ). Käytännössä private enforcement tarkoittaa, että yksityiset oikeussubjektit vetoavat kansallisissa tuomioistuimissa EU:n kilpailumääräyksiin toisia yksityisiä vastaan esitettävien oikeusvaateiden perusteena sopimus- ja vahingonkorvausasioissa tai että kilpailumääräysten täytäntöönpano muutoin rakentuu olennaisessa määrin yksityisten oikeussubjektien aloitteellisuuden ja myötävaikutuksen varaan. Esimerkiksi kilpailunrajoituslakiin (480/1992) viime vuonna lainmuutoksella (318/2004) lisätyissä säännöksissä seuraamusmaksun alentamisesta ja siitä vapauttamisesta (8 ja 9 ) on piirteitä private enforcement -muotoisen täytäntöönpanon edistämisestä, koska seuraamusmaksun alentaminen ja siitä vapauttaminen edellyttävät elinkeinonharjoittajalta huomattavaa oma-aloitteisuutta sekä yhteistyötä viranomaisen kanssa. 39 Monen mielestä private enforcement on melkeinpä välttämätön edellytys kilpailunormien tehokkaalle toteutumiselle. Kuten esimerkiksi EY:n tuomioistuin on luonnehtinut kilpailunormien rikkomiseen liittyvän vahingonkorvausmahdollisuuden merkitystä tapauksessa Courage ja Crehan, joka on laskenut perustan vahingonkorvausvastuuta kilpailuoikeusrikkomuksista EU:n oikeudessa koskevalle ns. Courage -doktriinille. 40 Perustamissopimuksen 85 artiklan täysi tehokkuus ja erityisesti tämän määräyksen 1 kohdassa esitetyn kiellon tehokas vaikutus vaarantuisivat, jos kaikki henkilöt eivät voisi vaatia sellaisen vahingon korvaamista, joka on aiheutunut kilpailua rajoittavasta tai vääristävästä sopimuksesta tai menettelytavasta. Tällainen oikeus vahvistaa yhteisön kilpailusääntöjen operatiivista luonnetta ja tekee kilpailua rajoittavien tai vääristävien, usein peiteltyjen sopimusten tai menettelytapojen käytöstä vähemmän houkuttelevaa. Tältä osin kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevat vahingonkorvauskanteet edistävät huomattavasti toimivan kilpailun ylläpitämistä yhteisössä. 41 Toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa private enforcement on kilpailunormien täytäntöönpanon pääasiallinen muoto ja -keino, kilpailuoikeuden toimeenpano Euroopan unionissa on näihin päiviin asti ollut korostetun viranomaisvoittoista ja -lähtöistä. Tästä kertoo hyvin havainnollisesti komission tuella mutta ei vastuulla laadittu 38 Uusi täytäntöönpanoasetus ei kumonnut ns. ryhmäpoikkeusasetuksia, joiden nojalla tietyille sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmille on myönnetty poikkeus EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan nojalla. Samanaikaisesti uuden täytäntöönpanoasetuksen kanssa tuli voimaan kilpailunrajoituslain (480/1992) muutos (318/2004), jonka pääasiallisena tavoitteena on yhtenäistää yritysten toimintaympäristöä yhdenmukaistamalla kotimainen kilpailusääntely EU:n kilpailusääntöjen kanssa. Lakiin lisättiin myös säännökset (8 ja 9 ) kilpailunrajoituslakia rikkoneille elinkeinonharjoittajille määrättävien seuraamusten alentamisesta tai niistä vapauttamisesta tietyin edellytyksin. Säännökset koskevat kilpailunrikkomismaksua, eikä niissä siten ole kysymys elinkeinonharjoittajan vapauttamisesta vahingonkorvausvastuusta. 39 Ks. tarkemmin kilpailuviraston suuntaviivat kilpailunrajoituslain 8 ja 9 :ien soveltamisesta (seuraamusmaksun alentaminen ja siitä vapauttaminen), suuntaviivat-leniency, käyntipäivä Uudet säännökset osoittivat heti tehonsa. UPM-Kymmene Oyj toimitti ensimmäisenä arkipäivänä ( ) kilpailunrajoituslain muutosten voimaantulon jälkeen kilpailuvirastolle tietoja raakapuun hankintaan liittyvästä kartellista, jotta yhtiö vapautuisi itse kilpailunrajoituslain rikkomiseen liittyvästä seuraamusmaksusta 9 :n mukaisesti. Kilpailuviraston tiedote Ks. erityisesti N. Reich, The Courage Doctrine: Encouraging or Discouraging Compensation for Antitrust Injuries? Common Market Law Review 42, 2005, Asia 453/99 Courage ja Crehan, tuomio , Kok. 2001, s. I-6297, tuomion kohdat 26 ja 27.

11 566 varsin tuore selvitys kilpailunormien soveltamisesta yksityisten osapuolten välisissä vahingonkorvausasioissa. 42 Suomessa kilpailunormien täytäntöönpano on toistaiseksi ollut lähinnä akselilla kilpailuvirasto-markkinaoikeus (aikaisemmin kilpailuneuvosto) ja korkein hallinto-oikeus. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan ennakkoilmoitusjärjestelmä oli aiemmin yksi suurimpia esteitä EY:n kilpailumääräysten soveltamiselle yksityisten välisissä oikeuskiistoissa kansallisissa tuomioistuimissa. Kun poikkeusluvista päättäminen kuului komissiolle, yritykset ilmoittivat käytännössä sopimuksistaan tms. komissiolle. Jo tämä oli omiaan heikentämään EU:n kilpailumääräysten soveltamista jäsenvaltioiden viranomaisissa ja tuomioistuimissa, vaikka EY:n tuomioistuin oli tunnustanut jo hyvin varhain 81 artiklan 1 kohdan ja 82 artiklan kyvyn tuottaa niin sanottu välitön oikeusvaikutus (direct effect). 43 Entisestään EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamista kansallisissa tuomioistuimissa jarrutti se, että yritykset tukeutuivat ennakkoilmoitusjärjestelmään usein taktisista syistä, koska ilmoitus komissiolle merkitsi kansallisen oikeudenkäynnin keskeytymistä komission päätöksenteon ajaksi. 44 Yksityisten vireille panemien oikeusjuttujen osuutta EU:n kilpailunormien täytäntöönpanossa on koetettu lisätä jo vuosia, mutta vasta täytäntöönpanouudistus voi merkitä todellista läpimurtoa tässä suhteessa. Suoraan soveltamiseen perustuva malli asettaa juuri elinkeinonharjoittajat avainasemaan sen varmistamisessa, että niiden sopimukset, päätökset ja menettelytavat ovat sopusoinnussa EU:n kilpailumääräysten kanssa. Kun käytännössä asiasta saattaa olla epävarmuutta ja erimielisyyttä, eikä komissio ole enää aikaisempaan tapaan käytettävissä, kynnys tuomioistuinprosessien vireillepanolle on aikaisempaan oikeustilaan verrattuna olennaisesti matalammalla. 4.2 Private enforcement mitä siitä saattaa seurata kansalliselle lainkäytölle ja etenkin välimiesmenettelylle? Jos ja kun private enforcement saa lisää merkitystä, tämä asettaa haasteita Suomessa yhtä hyvin elinkeinonharjoittajille ja näiden asiamiehille kuin tuomioistuimille, yksityiset välimiesoikeudet mukaan lukien. On kuitenkin huomattava, että suomalaisissa tuomioistuimissa haasteet koskevat pääosin aivan muita tuomioistuimia kuin niitä, jotka ovat olleet toistaiseksi pääroolissa kilpailuoikeuden soveltajina Suomessa (markkinaoikeus ja korkein hallinto-oikeus). Private enforcement merkitsee haasteita nimenomaan niille tuomioistuimille, joiden toimivaltaan kuuluu käsitellä yksityisten osapuolten välisiä sopimustai vahingonkorvausasioita: käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus. Jos kilpailuoikeuden soveltaminen lisääntyy yleisissä tuomioistuimissa 42 European Commission, Competition DG: Study on the Conditions of Claims for Damages in case of Infringement of EC Competition Rules. Comparative and Economics Reports by Ashurst for the European Commission, DG Competition, 31 August 2004, Brussels 2004, Käyntipäivä Selvityksen mukaan unionissa olisi ollut toistaiseksi vireillä noin 60 vahingonkorvausjuttua, joista 12:ssa oli vedottu EU:n kilpailunormeihin vahingonkorvausvastuun perusteena, 32:ssa taas kansallisiin kilpailunormeihin sekä 6:ssa molempiin. Noin joka toisen jutun lopputuloksena oli ollut vahingonkorvauksen määrääminen EU:n kilpailumääräysten (8 tapausta) tai kansallisten kilpailunormien (16 tapausta) taikka molempien (4 tapausta) rikkomisen perusteella. 43 Ks. esim. asia 127/73, BRT ja SABAM, tuomio , Kok. 1974, s. 51, 16 kohta, ns. BRT I -tuomio; Kok. Ep. II, s Ks. tuoreesta oikeuskäytännöstä esim. Courage ja Crehan, tuomion kohta 23. Ks. välittömästä oikeusvaikutuksesta T. Ojanen, EY:n oikeuden perusvaikutuksista jäsenvaltioiden tuomioistuinten toiminnassa. Oikeustiede Jurisprudentia XXXII (1999), s , s Ks. vanhan ilmoitusjärjestelmän väärinkäytöstä myös komission ns. valkoinen kirja vuodelta White Paper on modernisation of the rules implementing Articles 81 and 82 of the EC Treaty (formerly Articles 85 and 86 of the EC Treaty), Official Journal, C 132, , kohta 6.

12 EU:n kilpailuoikeus välimiesmenettelyssä 567 riita-asioissa, samalla toteutuisi myös merkittävä prosessuaalinen muutos, siirtymä hallintolainkäytöstä siviiliprosessiin. Poikkeuksena olisivat tilanteet, joissa on kysymys kilpailunormeja rikkoneille elinkeinonharjoittajille määrättävien seuraamusten alentamisesta tai seuraamuksista vapauttamisesta. Tältä osin haasteet ovat yleisten tuomioistuinten sijasta markkinaoikeuden ja viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden suunnalla. On kuitenkin korostettava, että mitään EU:n kilpailuoikeusjuttujen tulvaa ei yleisissä tuomioistuimissa tarvitse pelätä. Etenkin EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan sovellettavuuden edellytyksenä oleva ns. kauppakriteeri, jonka mukaan kilpailunrajoituksella on oltava vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, 45 vähentää EU:n kilpailuoikeuden soveltamistilanteita suomalaisissa tuomioistuimissa. Toinen syy siihen, miksi EU:n kilpailumääräysten mahdollinen lisääntyvä soveltaminen yksityisten välisissä oikeuskiistoissa ei välttämättä näy yleisissä tuomioistuimissa, on siinä, että osa tällaisista jutuista käsitellään välimiesmenettelyssä. Itse asiassa rohkenen ennakoida, että private enforcement näkyy tuomioistuinten ohella ja osin sijaankin välimiesoikeuksissa, etenkin kun välityslauseke sisältynee tyypillisesti juuri sellaisiin yritysten välisiin sopimuksiin, jotka voivat potentiaalisesti vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jotka siten ylipäätään täyttävät EU:n kilpailumääräysten soveltamisedellytykset. Välimiesmenettelyn suosiota tuomioistuinmenettelyn kustannuksella selittävät ennen muuta välimiesmenettelyn ripeys, salaisuus ja mahdollisuus luoda parempia takeita käsittelyn asiantuntemukselle. Yksi suuri syy välimiesmenettelyn suosioon on etenkin siinä, että välitystuomiot ovat tehokkaasti täytäntöön pantavissa myös kansainvälisissä, yksittäisten valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan New Yorkin yleissopimuksen (SopS 8/1962) vahvan aseman ja laajan maantieteellisen pohjan takia EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen erityiskysymyksiä kilpailuoikeusuudistuksen jälkeen EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanouudistus lisää tai ainakin sen on tarkoitus lisätä EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamistilanteita kansallisissa tuomioistuimissa ja välimiesoikeuksissa. Samalla kuitenkin yleistyvät tilanteet, joissa tulee entistä enemmän esiin EU:n kilpailuoikeuden ja kansallisen kilpailulainsäädännön yhteensovittamisen kysymyksiä. 47 Uusi täytäntöönpanoasetus sekä komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja jäsenvaltion tuomioistuinten välillä sisältävät yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, mikä on kansallisten tuomioistuinten toimivalta EU:n kilpailusääntöjä soveltamistilanteissa ja miten määräytyy EU:n kilpailusääntöjen rinnakkainen ja peräkkäinen soveltaminen komissiossa ja kansallisessa tuomioistuimessa. Nähdäkseni myös välimiesten on syytä ottaa huomioon ainakin seuraavat EU:n ja kansallisen kilpailuoikeuden yhteensovittamista koskevat periaatteet, vaikka välimiesoikeus ei ole jäsenvaltion tuomioistuin EY:n perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Yhtäältä välimiesoikeudella on kansallisen tuomioistuimen tavoin oikeus soveltaa EU:n kilpailumääräyksiä ilman velvollisuutta soveltaa 45 Ks. kauppakriteeristä esim. Alkio ja Wik, s Ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva, New Yorkissa 10. päivänä kesäkuuta 1958 solmittu sopimus. Sopimuksessa oli osapuolena 135 valtiota helmikuun loppuun 2005 mennessä. Ks. org/en-index.htm. Käyntipäivä Ks. syistä suosia välimiesmenettelyä sopimus- yms. riitojen ratkaisukeinona esim. Möller 1997, s Ks. niistä myös Alkio ja Wik, s

13 568 samanaikaisesti kansallista kilpailulainsäädäntöä, jos EU:n kilpailusääntöjen soveltamisedellytykset täyttyvät. Toisaalta välimiesoikeudella on velvollisuus soveltaa EY:n kilpailusääntöjä, jos se soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä sellaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sama koskee kansallisen kilpailulainsäädännön soveltamista perustamissopimuksen 82 artiklassa tarkoitettuihin kiellettyihin väärinkäyttötapauksiin. Kun välimiesoikeus soveltaa EY:n kilpailusääntöjä rinnan kansallisen kilpailulainsäädännön kanssa, se ei voi soveltaa kansallisia kilpailunormeja EU:n kilpailusäännöistä poikkeavalla lopputuloksella. Näin ollen esimerkiksi sopimusta ei voi kieltää kansallisen kilpailulainsäädännön perusteella, jos sopimus täyttää EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 ja 3 kohdista johtuvat vaatimukset. Vastaavasti EY:n kilpailusääntöjen vastainen sopimus ei voi olla pätevä kansallisen kilpailunormiston nojalla. Sama ei kuitenkaan koske kansallisen kilpailunormiston ja EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamista, vaan määräävää markkina-asemaa koskevien kansallisten sääntöjen soveltaminen voi johtaa edelleen 82 artiklaa ankarampaan lopputulokseen. Näiden perusperiaatteiden lisäksi uusi täytäntöönpanoasetus sisältää erityisiä määräyksiä EU:n kilpailusääntöjen rinnakkaisesta tai peräkkäisestä soveltamisesta komissiossa ja kansallisessa tuomioistuimessa sekä komission ja kansallisten tuomioistuinten yhteistyöstä. Nähdäkseni nämä määräykset eivät sovellu välimiesoikeuksiin, mistä syystä näiden määräysten tarkastelu on tässä tarpeetonta. Jos kuitenkin välimiesmenettelyssä sattuisi tulemaan esille asia, joka koskee olennaisessa määrin samoja sopimuksia, päätöksiä tai käytäntöjä kuin on esillä komissiossa vireillä olevassa asiassa, välimiesoikeus saattaa olla hyvä harkita oman menettelynsä viivyttämistä, kunnes komissio on tehnyt oman päätöksensä. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on jonkin verran pohdintoja välimiesoikeuden ja komission välisen ja/tai kansallisen kilpailuviranomaisen välisen yhteistyön mahdollisuuksista, kuten esimerkiksi siitä, että välimiesoikeus esittäisi komissiolle lausuntopyynnön asiassa, joka koskee EU:n kilpailusääntöjen soveltamista. 48 Tästä pohdiskelusta tyydyn toteamaan, että sen paremmin välimiesoikeudella kuin komissiolla tai kansallisella kilpailuviranomaisella ei ole velvollisuutta tällaiseen yhteistyöhön, mutta toisaalta tällaiselle yhteistyölle ei näytä olevan mitään ehdotonta oikeudellista estettäkään. 5 Välitystuomioiden tuomioistuinkontrolli EU:n oikeuden mukaan 5.1 Tuomioistuinkontrolli EU:n (kilpailu)oikeuden tehokkaan ja yhdenmukaisen toteutumisen takeena EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanouudistus ja etenkin siihen kytkeytyvä tavoite lisätä kilpailuoikeuden private enforcement -muotoista täytäntöönpanoa voi siis tarkoittaa, että EU:n kilpailusääntöjen soveltaminen lisääntyy jatkossa välimiesoikeuksissa ja ainakin siis osin yleisten tuomioistuinten sijaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita välimiesmenettelyssä ratkottavien asioiden jäämistä varsinaisten tuomioistuinten toiminnan ulottumattomiin. EU:n oikeudessa korostetaan välitystuomioihin kohdistuvan tuomioistuinkontrollin merkitystä sen takeena, että EU:n (kilpailu)oikeuden vaatimukset toteutuvat välimiesmenettelyssä. 48 Komninos (2001, s ) on jopa esittänyt komission tiedonannon antamista komission ja välimiesoikeuksien yhteistyöstä.