HE 29/1995 vp ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Transkriptio

1 HE 29/1995 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä kesäkuussa 1994 tehdyn pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on taata Pohjoismaiden kansalaisille yhdenvertainen kohtelu sovellettaessa eri Pohjoismaiden sosiaalipalveluja ja muuta sosiaalihuoltoa koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi sopimuksessa määrätään Pohjoismaiden viranomaisten välisestä yhteistyöstä samoin kuin etuuksien ja kustannusten yhteensovittamisesta erilaisissa Pohjoismaiden välisissä muuttotilanteissa. Sopimus tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa kaksi kalenterikuukautta sen päivän jälkeen, jolloin kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoasiainministeriölle hyväksyneensä sopimuksen. Esitykseen liittyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus. YLEISPERUSTELUT 1. Nykytila Pohjoismaiden välillä ei tällä hetkellä ole voimassa sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon etuuksien yhteensovittamista tarkoittavaa erityissopimusta. Vuoden 1981 pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen (SopS 81181) soveltamisalaan kuuluivat myös elatustuki, sosiaalipalvelut ja muu sosiaalihuolto. Sopimus kumottiin Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen (ETA-sopimus) voimaantullessa vuoden 1994 alusta. Sen tilalle tullut sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 ja sitä täydentävä 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehty pohjoismainen sosiaaliturvasopimus (SopS /93) jättävät sosiaalipalvelut soveltamisalansa ulkopuolelle. Vuoden 1992 sosiaaliturvasopimuksen 30 artik- lan mukaan vuoden 1981 sosiaaliturvasopimuksen sosiaalihuoltoa ja elatustukea koskevat määräykset jäävät edelleen voimaan. Vuoden 1995 alusta lukien kolme Pohjoismaata, eli Ruotsi ja Suomi Tanskan lisäksi, ovat EU:n jäseniä. Tämä uusi tilanne ei kuitenkaan muuta edellisessä kappaleessa kuvattua tilannetta. 2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Sosiaalipalvelusopimuksen tavoitteena on parantaa Pohjoismaissa asuvien henkilöiden oikeusasemaa ja yhdenvertaisuutta sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon alueella. Sopimukseen on otettu määräyksiä, joista on jo pitkään keskusteltu joko kaikkien Pohjoismaiden välillä tai Suomen ja Ruotsin väliiiä. Esimerkkeinä voidaan mainita määräys, joka Z

2 2 HE 29/1995 vp laajentaa 17 päivänä kesäkuuta 1981 Pohjoismaiden kansalaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään muussa Pohjoismaassa tehtyä sopimusta (SopS 11/87, jäljempänä pohjoismainen kielisopimus) sekä pitkäaikaista hoitoa tai hoivaa tarvitsevien henkilöiden muuttoa eli niin sanottuja potilassiirtoja koskeva määräys. Sosiaalipalvelusopimukseen on hieman muutetussa muodossa siirretty vuoden 1981 sosiaaliturvasopimuksen elatustukea ja sosiaalipalveluja koskevat määräykset eli Pohjoismaiden kansalaisten yhdenvertaista kohtelua koskeva määräys (4 artikla), suojaa kotiin lähettämistä vastaan koskeva määräys (7 artikla) ja elatustukea koskeva määräys (11 artikla). Sopimuksella on laajennettu Pohjoismaiden kansalaisten oikeuksia käyttää omaa kieltään heidän ollessaan tekemisissä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa (5 artikla) siihen nähden, mitä pohjoismaisessa kielisopimuksessa on turvattu. Sopimuksessa on myös säännelty eri Pohjoismaiden viranomaisten välistä yhteistyötä ja lainsäädännön yhteensovittamista erilaisissa oleskelu- ja muuttotilanteissa Pohjoismaiden välillä. 3. Sopimuksen taloudelliset ja organisaatiovaikutukset Sopimuksen määräykset eivät aiheuta merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Tosin 9 artiklassa annetaan paikallisille viranomaisille mahdollisuus sopia kustannusjärjestelyistä potilassiirtojen yhteydessä. Sopimuksella voidaan poiketa kansallisen lainsäädännön ja vuoden 1992 pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen mukaisesta kustannusten jaosta. Sopimuksen 9 artiklan eräänlaisena esikuvana ollut järjestely on ollut käytössä Suomen ja Ruotsin välillä vuodesta Järjestelyn mukaan kunnille tai Pohjoismaiden itsehallintoalueiden maakäräjille aiheutuneet potilaan hoitokustannukset on kuuden kuukauden siirtämäajan jälkeen korvattu kummankin valtion varoista jakamalla ne puoliksi. Tähän saakka on käsitelty 21 potilassiirtotapausta, joista on toteutunut kymmenen. Näistä kolme potilasta on kuollut pian muuton jälkeen. Kustannukset ovat keskimäärin markkaa vuodessa potilasta kohti eli nyt hoidossa olevilta noin 1,4 miljoonaa markkaa vuodessa. Ei ole oletettavissa, että tapausten lukumäärä kasvaisi voimakkaasti senkään jälkeen, kun sosiaalipalvelusopimus on tullut voimaan. 4. Sopimuksen valmistelu Sopimusta valmistelemaan asetettiin yhteispohjoismainen työryhmä vuoden 1991 lokakuussa. Pohjoismaiden ministerineuvoston esitys annettiin Pohjoismaiden neuvostolle ja hyväksyttiin maaliskuussa Sopimus allekirjoitettiin 14 päivänä kesäkuuta Hallituksen esitysluonnoksesta on pyydetty Suomen Kuntaliiton ja Kansaneläkelaitoksen lausunnot. 5. Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista ETA-sopimuksen ja sittemmin ED-jäsenyyden perusteella sovelletaan Suomessa neuvoston asetusta (ETY) N:o 1612/68 työvoiman vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella. Asetus koskee vain työntekijöitä, jotka ovat jäsenmaiden kansalaisia sekä heidän perheenjäseniään. Sen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti työntekijä ja hänen perheenjäsenensä nauttivat samoja sosiaalisia etuja kuin kyseisen valtion omat kansalaiset työntekijöinä. Tämä yhdenvertaisen kohtelun takaava säännös kattaa myös kaikki sosiaalipalveluihin ja muuhun sosiaalihuoltoon luettavat etuudet. Opiskelijoita, eläkkeensaajia ja muita työelämän ulkopuolella olevia henkilöitä koskevat niin sanotut oleskeludirektiivit (ETY) 90/364, 90/365 ja 90/366 eivät anna oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon alueella. Päinvastoin niissä säädetään oleskeluoikeuden edellytykseksi, ettei henkilöstä muodostu rasitusta oleskelumaan sosiaaliturva järjestelmälle. Edellä mainitut säädökset ovat henkilöpiiriitään ja soveltamisalaltaan ehdotettua sosiaalipalvelusopimusta suppeammat. Suomessa voimaantulleen Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan (SopS 43-44/91) 13 artiklan 1 kappaleessa sopimusvaltiot sitoutuvat varmistamaan, että jokaiselle henkilölle, jolta puuttuvat riittävät varat, turvataan riittävää apua ja sairastapauksissa kyseisen tilan vaatimaa hoitoa. Sopimusvaltiot sitoutuvat soveltamaan näitä määräyksiä tasavertaisesti omiin kansalaisiinsa ja muiden sopi-

3 HE 29/1995 vp 3 musvaltioiden kansalaisiin, jotka laillisesti oleskelevat niiden alueella. Määräyksen katsotaan antavan peruskirjan piirissä oleville henkilöille niin sanotun subjektiivisen oikeuden ennen kaikkea toimeentulotukeen tai sitä vastaavaan etuuteen. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1. Sopimuksen sisältö 1 artikla. Määritelmät. Artiklassa ovat tärkeimmät määritelmät. Islannissa, Norjassa ja Tanskassa useat ministeriöt ovat vastuussa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvasta lainsäädännöstä. Siitä huolimatta toimivaltaiseksi viranomaiseksi on määrätty vain yksi ministeriö joka maassa. Suomessa toimivaltainen viranomainen on sosiaali- ja terveysministeriö. Artiklassa tarkoitettuna toimielimenä pidetään vain sellaista viranomaista tai laitosta, jonka etuudet kuuluvat julkisen palvelujärjestelmän piiriin. Jos on kysymys ostopalveluista, palvelujen tuottaja voi olla yksityinen. 2 artikla. Soveltamisala. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluu ensiksikin Pohjoismaiden sosiaalipalveluja ja toimeentulotukea koskeva lainsäädäntö. Tämä lainsäädäntö jää sekä asetuksen 1408/71 että vuoden 1992 pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sopimusta sovelletaan lisäksi muihin sosiaalietuuksiin, joihin ei sovelleta asetusta 1408/71 ja vuoden 1992 pohjoismaista sosiaaliturvasopimusta. Näitä ovat Suomessa elatustuki, lasten kotihoidon tuki ja äitiysavustus. Terveydenhuoltolainsäädäntö kuuluu asetuksen 1408/71 ja pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen soveltamispiiriin. Sen lisäksi pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen 5 ja 9 artiklan määräyksiä sovelletaan myös terveydenhuoltolainsäädäntöön. Määräykset koskevat pohjoismaisten kielten käyttämistä ja pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden muuttoa. Jokainen Pohjoismaa toimittaa vuosittain Tanskan ulkoasiainministeriölle luettelon sopimuksen kattamasta lainsäädännöstä. Luettelo on ohjeellinen, joten sopimuksen piiriin voi kuulua sellaistakin lainsäädäntöä, joka on luettelosta jäänyt pois. 3 artikla. Henkilöpiiri. Sopimusta sovelletaan Pohjoismaiden kansalaisiin asuinmaasta riippumatta ja lisäksi kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on "laillinen asuinpaikka" jossakin Pohjoismaassa. Laillisella asuinpaikalla tarkoitetaan sopimuksessa sopimusvaltioiden ulkomaalaislainsäädännön mukaista asumisoikeutta ja yleensä sopimusvaltion väestörekisteriin merkitsemistä. Sopimuksen 4, 5 ja 7 artiklan määräyksiä sovelletaan vain Pohjoismaiden kansalaisiin. Pakolaisista ja valtiottomista ei ole erityismääräystä, koska heillä on laillinen asuinpaikka jossakin Pohjoismaassa. Turvapaikan hakijoita sopimus ei koske. 4 artikla. Pohjoismaiden kansalaisten yhdenvertainen kohtelu. Sopimuksen piirissä olevaa lainsäädäntöä sovellettaessa rinnastetaan maassa laillisesti oleskelevat tai asuvat toisen Pohjoismaan kansalaiset maan omiin kansalaisiin. Työntekijöille ja heidän perheenjäsenilleen samat oikeudet taataan jo ETA-sopimukseen sisältyvien säädösten perusteella. 5 artikla. Pohjoismaisten kielten käyttö. Pohjoismaista kielisopimusta sovelletaan myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaalipalvelusopimuksen 5 artiklassa on kielisopimusta pidemmälle menevät määräykset, jotka koskevat myös terveyspalveluja ja sairaanhoitoa. Kielisopimuksen 7 artiklan mukaan sopimus ei rajoita kahden tai useamman sopimusvaltion mahdollisuutta tehdä tarvittaessa sopimuksia, joissa on pidemmälle ulottuvia velvollisuuksia. Kielisopimuksen 2 artiklan mukaan sopimusvaltion viranomaiset pyrkivät vaikuttamaan siihen, että sopimusvaltion kansalainen voisi käyttää omaa kieltään esimerkiksi asioidessaan toisen sopimusvaltion sosiaali- ja terveysviranomaisissa. Mikäli mahdollista on tällöin huolehdittava siitä, että asianomainen henkilö saa tarvitsemansa tulkkaus- ja käännösavun. Sosiaalipalvelusopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen mukaan Pohjoismaan kansalaisella, joka kirjallisesti kääntyy viranomaisen puoleen sosiaalipalvelua ja muuta sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa, on aina oikeus käyttää omaa kieltään. Viranomaisen velvollisuutena

4 4 HE 29/1995 vp on huolehtia tarpeellisesta käännös- ja tulkkausavusta. Sopimuksen 5 artiklan 2 kappaleen mukaan toimielimen tulee tilanteissa, joissa kielellä on suuri merkitys palvelun tai etuuden tarkoituksen saavuttamiseksi, mikäli mahdollista käyttää asianomaisen ymmärtämää kieltä. Tässä tarkoitetaan pohjoismaista kieltä. Pohjoismaisessa kielisopimuksessa ei ole vastaavaa, viranomaisen tai toimielimen käyttämää kieltä koskevaa määräystä. 6 artikla. Oikeus sosiaalipalveluihin ja toimeentulotukeen tilapäisen oleskelun aikana toisessa Pohjoismaassa. Artikla sisältää pohjoismaisella tasolla periaatemääräyksen maassa laillisesti oleskelevien henkilöiden oikeudesta sosiaalipalveluihin ja toimeentulotukeen. Apu annetaan tarpeen mukaisena oleskelumaan lainsäädännön mukaisesti. Olskelun kesto ja olosuhteet muutoin vaikuttavat avun laajuuteen. Suomen sosiaalihuoltolaissa (710/82) on jo vastaava säännös. 7 artikla. Suoja kotiin lähettämistä vastaan. Pohjoismaiden välillä vallitsee henkilöiden vapaa liikkuvuus eli maiden kansalaiset saavat muuttaa maasta toiseen ja asettua asumaan ilman passia tai oleskelulupaa. Sosiaalipalvelusopimuksen 7 artiklaan on otettu vuoden 1981 sosiaaliturvasopimuksen 32 artiklan määräys hieman tiukennetussa muodossa. Ehdotuksen mukaan kotiin lähettäminen eli maastakarkotus on kiellettyä jo kolmen vuoden maassa asumisen jälkeen kun määräaika vuoden 1981 sosiaaliturvasopimuksen voimassa olevassa 32 artiklassa on viisi vuotta. Määräys ei anna itsenäistä oikeutta maasta karkottamiseen ja sitä voidaan soveltaa vain, jollei henkilöllä ole ETA-sopimuksen mukaista oleskeluoikeutta ja jos kansallinen lainsäädäntö antaa oikeuden sellaisten henkilöiden maasta karkottamiseen, jotka ovat sosiaalipalvelujen tai toimeentulotuen tarpeessa. Eri Pohjoismaiden lainsäädäntö vaihtelee tältä osin. Suomessa muu ulkomaalainen kuin työnhaussa oleva ETA-maan kansalainen voidaan ulkomaalaislain (378/91) 40 :n mukaan karkottaa maasta muun muassa, jos hän "lyhyen maassa oleskelun aikana on saattanut itsensä kykenemättömäksi huolehtimaan itsestään". Säännöstä ei käytännössä sovellettane Pohjoismaiden kansalaisiin, vaikka nämä eivät olisikaan työnhakijoita. 8 artikla. Toiseen Pohjoismaahan matkustamista koskeva yhteistyö. Määräyksessä viranomaiset veivoitetaan yhteistyöhön tilanteissa, jolloin maasta toiseen muuttava henkilö tarvitsee apua. Kysymys voi esimerkiksi olla maasta karkotuksesta tai asiakkaana voi olla lapsi. Tarkoituksena on estää tilanteet, joissa pelkästään ostetaan henkilölle matkalippu rajalle tai kotimaan lauttasatamaan. 9 artikla. Pitempiaikaisen hoidon tai huolenpidon tarpeessa olevien henkilöiden muutto toiseen Pohjoismaahan. Pohjoismaiden kansalaisten vapaa liikkuminen Pohjoismaiden välillä koskee luonnollisesti yhtä lailla terveitä kuin sairaitakin. Suomen kotikuntalain (201194) 3 :n mukaan henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa "hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa". Säännöstä sovelletaan myös Pohjoismaiden välisissä muutoissa. Kunnalla ei siten ole velvollisuutta ottaa pysyvästi vastaan tällaista potilasta. Asetuksen 1408/71 ja vuoden 1992 pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen säännökset ja määräykset tilapäisen oleskelun aikana annettavasta sairaanhoidosta, kotimatkan lisäkustannusten korvaamisesta ja maiden välisestä kustannusten korvausjärjestelmästä koskevat vain sairaanhoitoa ja tilanteita, joissa hoidon tarve ei ole ennakolta tiedossa eikä ole jatkuvaa ja pitempiaikaista. Ehdotettu sosiaalipalvelusopimuksen 9 artiklan määräys koskee hoitoa ja huolenpitoa sekä sairaanhoidossa että sosiaalipalveluissa, esimerkiksi vanhainkodissa. Sitä on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, jossa henkilö ei pysyvän hoidon tai huolenpidon tarpeen vuoksi voi muuttaa normaalisti vaikka haluaisikin. Muuton tulee aina perustua vapaaehtoisuuteen ja henkilön omiin toiveisiin. Jos henkilö ei pysty itse ilmaisemaan tahtoaan, pyritään se selvittämään potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/92) periaatteiden mukaisesti. Pelkkä sukulaisten toivomus henkilön siirrosta ei ole riittävä. Muuton tulee perustua siihen, että sillä on selvästi myönteinen vaikutus asianomaisen hoitoon tai kuntoutukseen, ja sen tulee johtaa hänen elämäntilanteensa parantamiseen. Muuton syynä on, että henkilöllä on erityiset siteet muuttomaahan. Hoidon tarve sinänsä ei oikeuta määräyksen soveltamiseen. Lähtö- ja tulomaan kuntien tai vastaavien alue- tai paikallisviranomaisten tulee toimia yhteistyössä muuton edistämiseksi, jos se parantaa henkilön elämäntilannetta. Kysymys

5 HE 29/1995 vp 5 saattaa esimerkiksi olla Suomesta Ruotsiin muuttaneesta henkilöstä, joka ikääntyessään on unohtanut oppimansa ruotsin kielen ja haluaa palata vanhaan kotimaahansa. Lähtö- ja tulomaan vastuussa olevat viranomaiset voivat sopia muutto- ja hoitokustannusten jakamisesta. Suomen ja Ruotsin välisessä järjestelyssä lähtömaan kunta tai maakäräjät (landsting) maksaa muuttokustannukset ja hoitokulut kuudelta ensimmäiseltä kuukaudelta. Sen jälkeen hoitokulut jaetaan valtioiden kesken. JO artikla. Kuljetuspalvelut. Kaikissa Pohjoismaissa sovelletaan erilaisia vanhusten ja vammaisten kuljetuspalveluja koskevia säännöksiä. Sen vuoksi ei ole ollut mahdollista määrätä sitovasti palvelujärjestelmien yhteensovittamisesta maiden välillä esimerkiksi siten, että oikeus kuljetuspalveluihin yhdessä maassa antaisi saman oikeuden toisessa maassa. Sen sijaan sopimuksen 10 artiklassa veivoitetaan raja-alueiden kuntia yhteistyöhön vanhusten ja vammaisten matkojen mahdollistamiseksi toisessa maassa sijaitsevaan naapurikuntaan samoin kuin omassa maassa sijaitsevaan naapurikuntaan. 11 artikla. Elatustuki. Artiklan 1 kappaleessa poistetaan mahdolliset ulkomaalaisia koskevat odotusajat Pohjoismaiden kansalaisten osalta odotusaika poistuu jo sopimuksen 4 artiklan yhdenvertaisuusmääräyksen perusteella. Sopimuksen II artiklan 2 ja 3 kappaleen määräykset vastaavat joitakin kielellisiä tarkistuksia lukuun ottamatta vuoden 1981 sosiaaliturvasopimuksen voimassa olevan 31 artiklan määräyksiä. Asetuksessa 1408/71 ei ole elatustukea koskevia määräyksiä. Elatusavun perimisestä elatusvelvolliselta määrätään 23 päivänä maaliskuuta 1962 tehdyssä pohjoismaisessa sopimuksessa (SopS 8/63) artikla. Muut määräykset. Sopimuksen 13 artiklan 2 kappaleessa todetaan, että lapsia koskevassa yhteistyössä tulee kiinnittää erityistä huomiota lapsen tarpeisiin ja toivomuksiin sekä hänen mahdollisuuksiinsa olla yhteydessä hänelle tärkeisiin henkilöihin. Määräys on sopusoinnussa YK:n lapsen oikeuksia koskevan, 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyn yleissopimuksen (SopS 59-60/91) periaatteiden kanssa. Sosiaalipalvelusopimuksen tullessa voimaan kumotaan 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 30 artiklan viimeinen virke, joka koskee vuoden 1981 sosiaaliturvasopimuksen sosiaalihuolto- ja elatustukimääräysten voimassaoloa. 2. Voimaantulo Sopimus tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa kaksi kalenterikuukautta sen päivän jälkeen, jolloin kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoasiainministeriölle hyväksyneensä sopimuksen. Ahvenanmaalla sopimus tulee 14 artiklan 2 kappaleen mukaisesti voimaan, kun Ahvenanmaan maakuntapäivät on hyväksynyt sen ja ilmoittanut siitä Suomen hallitukselle, joka edelleen tekee asiasta ilmoituksen Tanskan ulkoasiainministeriölle. 3. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus Sopimuksen 5 artiklan määräykset asettavat viranomaisille pidemmälle menevät vaatimukset kuin voimassa oleva kielilainsäädäntö. Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on eduskunnan suostumus näiltä osin tarpeellinen. Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 :n mukaisesti esitetään, että Eduskunta hyväksyisi ne Arendalissa 14 päivänä kesäkuuta 1994 tehdyn pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen. Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

6 6 HE 29/1995 vp Laki pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Arendalissa 14 päivänä kesäkuuta 1994 Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä tehdyn pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu. 2 Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella. 3 Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 1995 Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Ulkoasiainministeri Tarja Halonen

7 HE 29/1995 vp 7 POHJOISMAINEN SOSIAALIPALVELUSOPIMUS Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset, ottaen huomioon, että 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehty Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus koskee vain sosiaalivakuutusetuuksia erona aikaisempaan Pohjoismaiseen sosiaaliturvasopimukseen, joka koski myös sosiaalihuoltoa, katsoen, että niiden sosiaalisten etuuksien lisäksi, jotka seuraavat 2 päivänä toukokuuta 1992 tehdystä Euroopan talousaluetta koskevasta sopimuksesta, on edelleen tarvetta erityisiin sosiaalipalveluja ja muuta sosiaalihuoltoa koskeviin pohjoismaisiin säännöksiin, katsoen, että 17 päivänä kesäkuuta 1981 tehdyn pohjoismaisen kielisopimuksen mukaista oikeutta käyttää omaa kieltään toisessa Pohjoismaassa on laajennettava tietyi1tä osin sosiaali- ja terveydenhuollon alalla, ovat päättäneet tehdä seuraavan Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen: 2 artikla Soveltamisala 1. Sopimusta sovelletaan kaikkeen Pohjoismaissa kulloinkin voimassa olevaan, seuraavia sosiaalisia etuuksia koskevaan lainsäädäntöön: a) sosiaalipalvelut ja toimeentulotuki, b) muut sosiaalietuudet, joihin ei sovelleta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehtyä Pohjoismaista sosiaaliturvasopimusta ja 9 artiklan määräyksiä sovelletaan myös terveydenhuoltolainsäädäntöön. 3. Hyväksyessään sopimuksen jokainen Pohjoismaa toimittaa luettelon sopimuksen kattamasta lainsäädännöstään. Sen jälkeen jokainen maa ilmoittaa vuosittain ennen helmikuun loppua Tanskan ulkoasiainministeriölle edellisen kalenterivuoden aikana hyväksytyistä lainsäädännöstä johtuvista luetteloon tehtävistä muutoksista. I osasto Yleiset määräykset 1 artikla Määritelmät Tässä sopimuksessa tarkoitetaan ilmaisulla a) "Pohjoismaa" kutakin sopimusvaltiota, b) "Pohjoismaan kansalainen" jonkin Pohjoismaan kansalaista, c) "toimivaltainen viranomainen" Tanskassa sosiaaliministeriä, Suomessa sosiaali- ja terveysministeriötä, Islannissa sosiaaliministeriötä, Norjassa sosiaali- ja terveysministeriötä, Ruotsissa hallitusta (sosiaaliministeriötä), tai mainittujen viranomaisten nimeämää viranomaista, d) "toimielin" palvelun järjestävää tai antavaa keskus-, alue- tai paikallisviranomaista tai -laitosta. 3 artikla Henkilöpiiri Jollei yksittäisissä määräyksissä muuta todeta, sopimusta sovelletaan a) Pohjoismaiden kansalaisiin, b) muihin henkilöihin, joilla on laillinen asuinpaikka jossakin Pohjoismaassa. 4 artikla Pohjoismaiden kansalaisten yhdenvertainen kohtelu Sovellettaessa jonkin Pohjoismaan sopimuksen piirissä olevaa lainsäädäntöå rinnastetaan laillisesti tilapäisesti maassa oleskelevat tai laillisesti asuvat toisen Pohjoismaan kansalaiset maan omiin kansalaisiin.

8 8 HE 29/1995 vp II osasto Erityiset määräykset 5 artikla Pohjoismaisten kielten käyttö 1. Pohjoismaan kansalaisella, joka kirjallisesti kääntyy toisen Pohjoismaan viranomaisen puoleen yksittäisessä sosiaalipalvelua ja muuta sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa, on oikeus käyttää tanskan, suomen, islannin, norjan tai ruotsin kieltä. Viranomaisen on tällöin huolehdittava siitä, että asianomainen saa tarvittaessa hänen tarvitsemansa tulkkaus- ja käännösavun näillä kielillä. 2. Tilanteissa, joissa kielellä on suuri merkitys palvelun tai etuuden tarkoituksen saavuttamiseksi, toimielimen tulee, mikäli mahdollista, käyttää asianomaisen ymmärtämää kieltä. 3. Ensimmäisen ja toisen kappaleen määräykset koskevat myös terveyspalveluja ja sairaanhoitoa. 4. Muilta osin noudatetaan 17 päivänä kesäkuuta 1981 tehdyn pohjoismaisen kielisopimuksen määräyksiä. 6 artikla Oikeus sosiaalipalveluihin ja toimeentulotukeen tilapäisen oleskelun aikana toisessa Pohjoismaassa Henkilön, johon sovelletaan sopimusta ja joka oleskellessaan laillisesti tilapäisesti jossakin Pohjoismaassa joutuu välittömän sosiaalipalvelujen tai toimeentulotuen tarpeeseen, tulee saada tarpeen edellyttämää apua oleskelumaasta kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti. 7 artikla Suoja kotiin lähettämistä vastaan Pohjoismaan kansalaista ei saa lähettää kotiin sillä perusteella, että hän on sosiaalipalvelujen tai toimeentulotuen tarpeessa, jos hänen perhesuhteensa, siteensä asuinmaahan tai muut olosuhteet puoltavat hänen jäämistään sinne, eikä missään tapauksessa jos hän viimeisen kolmen vuoden ajan on laillisesti asunut maassa. 8 artikla Toiseen Pohjoismaahan matkustamista koskeva yhteistyö Kun Pohjoismaan viranomainen harkitsee, että henkilö, johon sovelletaan sopimusta, olisi otettava vastaan toisessa Pohjoismaassa, on viranomaisen tarvittaessa tarpeellisessa laajuudessa huolehdittava matkaan liittyvistä järjestelyistä yhteistyössä toisen Pohjoismaan vastuussa olevan toimielimen kanssa. 9 artikla Pitempiaikaisen hoidon tai huolenpidon tarpeessa olevien henkilöiden muutto toiseen Pohjoismaahan 1. Kun henkilö, johon sovelletaan sopimusta, on pitempiaikaisen hoidon tai huolenpidon tarpeessa ja toivoo voivansa muuttaa Pohjoismaasta toiseen Pohjoismaahan, johon hänellä on erityisiä siteitä, kahden maan vastuussa olevien viranomaisten tulee edistää muuttoa, jos se parantaa asianomaisen henkilön elämäntilannetta. 2. Lähtö- ja tulomaan vastuussa olevat viranomaiset voivat muuttoa koskevan sopimuksen osana päättää hoidon tai huolenpidon aiheuttamien kustannusten jakamisesta maiden viranomaisten välillä. 3. Jos toisessa kappaleessa tarkoitettu sopimus koskee sairaanhoidosta aiheutuvien kustannusten jakamista, sitä on pidettävä 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 23 artiklan ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettuna sopimuksena. 10 artikla Kuljetuspalvelut Pohjoismaiden raja-alueilla sijaitsevien kuntien tulee olla yhteistyössä mahdollistaakseen kuljetuspalvelujensa avulla vammaisten ja vanhusten matkat toisessa maassa sijaitsevaan naapurikuntaan samalla tavoin kuin maan rajojen sisäpuolella sijaitsevaan naapurikuntaan. 11 artikla Elatustuki 1. Henkilöllä, johon sovelletaan sopimusta ja joka muuttaa Pohjoismaasta toiseen Pohjoismaahan, on oikeus elatustukeen viimeksi mainitussa maassa samoin edellytyksin kuin tämän maan omilla kansalaisilla muuttoajankohdasta lukien. 2. Pohjoismaassa annettua, lapsen oikeutta elatusapuun koskevaa asiakirjaa, pidetään laillisena perusteena elatustuen saamiseksi myös

9 HE 29/1995 vp 9 toisessa Pohjoismaassa. Jollei asiakirja ole tuomioistuimen tai muun julkisen viranomaisen päätös, siinä on vahvistettava, että sitä voidaan käyttää perusteena elatusavun perimiseksi elatusvelvolliselta siinä maassa, joka on asiakirjan antanut. 3. Elatustukea voidaan vähentää siinä määrin kuin sitä on maksettu toisesta Pohjoismaasta samanaikaisesti. 111 osasto Muut määräykset 12 artikla Toimeenpanomääräykset Toimivaltaisten viranomaisten tulee yhdessä sopia määräyksistä, jotka ovat tarpeen sopimuksen yhdenmukaisen pohjoismaisen soveltamisen varmistamiseksi. 13 artikla Viranomaisten ja toimielinten yhteistyö 1. Viranomaisten ja toimielinten tulee tarvittavassa määrin avustaa toisiaan sopimuksen toimeenpanossa, esimerkiksi sosiaalipalvelujen antamisessa Pohjoismaiden välisillä raja-alueilla. Jokaisessa Pohjoismaassa tulee olla toimivaltaisen viranomaisen nimeämä yhdyselin. 2. Lapsia koskevassa yhteistyössä tulee kiinnittää erityistä huomiota lapsen tarpeisiin, hänen mahdollisuuksiinsa olla yhteydessä niihin henkilöihin, jotka ovat erityisen tärkeitä hänelle sekä lapsen omiin toivomuksiin. 14 artikla Voimaantulo 1. Sopimus tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kaksi kalenterikuukautta päivästä, jona kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoministeriölle hyväksyneensä sopimuksen. 2. Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta sopimus tulee voimaan vasta sen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kaksi kalenterikuukautta päivästä, jona Tanskan ja Suomen hallitukset ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoasiainministeriölle, että Färsaarten ja Grönlannin maakuntahallitukset sekä Ahvenanmaan maakuntapäivät ovat ilmoittaneet, että sopimus tulee voimaan Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta. 3. Tanskan ulkoasianministeriö ilmoittaa muille sopimusvaltioille ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristölle edellä mainittujen ilmoitusten vastaanottamisesta ja sopimuksen voimaantuloajankohdasta. 15 artikla Irtisanominen 1. Sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen kirjallisella ilmoituksella Tanskan ulkoasiainministeriölle, joka tiedottaa muille sopimusvaltioille ilmoituksen vastaanottamisesta ja sen sisällöstä. 2. Irtisanominen koskee vain asianomaista sopimusvaltiota ja tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin Tanskan ulkoasiainministeriö on vastaanottanut tiedon irtisanomisesta. 16 artikla Sosiaaliturvasopimuksessa olevan määräyksen kumoaminen 1. Sopimuksen tullessa voimaan kumotaan 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 30 artiklan viimeinen virke. 17 artikla Alkuperäiskappaleen tallettaminen Sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa muille sopimusvaltioille oikeaksi todistetut jäljennökset siitä. Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat siihen valtuutettuina allekirjoittaneet tämän sopimuksen. Tehty 14 päivänä kesäkuuta 1994 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jonka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset Z

10