YLEISPERUSTELUT. HE 14/1997 vp

Transkriptio

1 HE 4/997 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle Pohjoismaiden välillä pääsystä korkeampaan koulutukseen tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä syyskuussa 995 tehdyn sopimuksen pääsystä korkeampaan koulutukseen. Sopimuksen tarkoituksena on vuodelta 97 olevan pohjoismaisen kulttuurisopimuksen sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston vuonna 99 hyväksymän korkeampaa koulutusta koskevan yhteistyöohjelman mukaisesti entisestään syventää yhteistyötä ja näin luoda mahdollisimman suuri valinnanvapaus koulutukseen hakeutuville Pohjoismaissa. Sopimuksen mukaan toisessa Pohjoismaassa asuvalle koulutukseen hakevalle annetaan pääsymahdollisuus korkeampaan koulutukseen samoilla tai vastaavanlaisilla ehdoilla kuin oman maan hakijoille. Koulutukseen hakeva, jolla on kelpoisuus korkeampaan koulutukseen siinä Pohjoismaassa, jossa hän asuu, on kelpoinen myös muissa Pohjoismaissa. Sopimuksen mukaan Pohjoismaat, lukuun ottamatta Islantia, maksavat korvauksen opiskelijoistaan toisessa Pohjoismaassa. Kunkin maan korvausosuus otetaan huomioon lisäävänä tai vähentävänä tekijänä määriteltäessä maan maksuosuutta pohjoismaisen yhteistyön vuosittaiseen talousarvioon. Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Suomen ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä. Sopimus on voimassa vuoden 999 loppuun. YLEISPERUSTELUT. Nykytila ja asian valmistelu.. Nykytila Pohjoismaiden välillä vuonna 962 tehdyn yhteistyösopimuksen (Helsingin sopimus) 9 artiklan mukaan jokaisen sopimuspuolen olisi ylläpidettävä ja laajennettava toisesta Pohjoismaasta kotoisin olevan opiskelijan mahdollisuuksia harjoittaa opintoja ja suorittaa tutkintoja oppilaitoksissaan. Tällöin olisi myös jossakin Pohjoismaassa suoritettu osatutkinto mahdollisimman laajalti voitava lukea hyväksi loppututkintoa varten muussa Pohjoismaassa. Pohjoismaisesta kulttuuriyhteistyöstä 5 päivänä maaliskuuta 97 tehdyn sopimuksen (SopS 6097) mukaan sopimuspuolten tulee muun muassa lisätä yhdestä Pohjoismaasta olevien opiskelijoiden ja muiden mahdollisuutta saada koulutusta ja suorittaa tutkintoja toisten Pohjoismaiden oppilaitoksissa sekä vastavuoroisesti hyväksyä tutkinnot, osatutkinnot ja opintosuoritukset Pohjoismaiden ministerineuvosto teki 2 päivänä kesäkuuta 975 kulttuuriyhteistyösopimuksen nojalla päätöksen opintosuoritusten pohjoismaisesta kelpoisuudesta ( A Pohjoismaiden ministerineuvoston opintosuoritusten pohjoismaisesta kelpoisuudesta tekemän päätöksen voimaansaattamisesta ). Päätöksen tarkoituksena oli perusedellytysten luominen hyväksyttyjen opintosuoritusten ja muiden vastaavien suoritusten pohjoismaiselle kelpoisuudelle ensisijaisesti humanistisella, matemaattis-luon

2 2 HE 4/997 vp nontieteellisellä ja yhteiskuntatieteellisellä alalla Pohjoismaiden yliopistoissa ja muissa korkea-asteen oppilaitoksissa. Pohjoismaiden neuvoston 39. istunnossa maaliskuussa 99 käsiteltiin Pohjoismaiden ministerineuvoston ehdotus korkeampaa koulutusta koskevaksi yhteistyöohjelmaksi. Ministerineuvosto hyväksyi yhteistyöohjelman 27 päivänä maaliskuuta 99. Yhteistyöohjelmassa edellytetään muun muassa, että ryhdytään valmistelemaan ehdotusta pohjoismaiseksi sopimukseksi pääsystä korkeampaan koulutukseen. Sopimuksen tavoitteena tuli olla, että koulutukseen hakevalla, jolla on oikeus pyrkiä korkeampaan koulutukseen siinä Pohjoismaassa, jossa hän asuu, on sama oikeus toisessa Pohjoismaassa samoilla ehdoilla kuin tämän maan omilla hakijoilla. Pohjoismaiden välinen sopimus pääsystä korkeampaan koulutukseen allekirjoitettiin 29 päivänä toukokuuta 994 (SopS 24996). Sopimus oli voimassa siten, että se koski opiskelijavalintoja korkeampaan koulutukseen lukuvuoteen asti, jollei tätä ennen oltu muuta sovittu. Sopimuksen johtolauseessa edellytettiin, että opiskelijavaihdon taloudellisista seurauksista tehtäisiin erillinen sopimus, joka tulisi voimaan päivänä heinäkuuta 996. Jo vuonna 992 tehtiin Pohjoismaiden välinen sopimus lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia koskevasta pohjoismaisesta koulutusyhteistyöstä, joka tuli voimaan tammikuussa 993 (SopS 6/993). Tämän sopimuksen mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat antamaan toisessa Pohjoismaassa asuville koulutukseen hakeville mahdollisuuden lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen samoilla ehdoilla kuin omille kansalaisilleen. Koulutukseen hakevat, jotka ovat saaneet tutkintotodistuksen tai muun todistuksen, joka osoittaa heidän suorittaneen lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen toisessa Pohjoismaassa, ovat oikeutettuja hakemaan kotimaassaan samaan jatkokoulutukseen, johon he voivat pyrkiä siinä maassa, jossa he ovat suorittaneet koulutuksensa..2. Asian valmistelu Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristössä valmisteltu ehdotus Pohjoismaiden väliseksi sopimukseksi pääsystä korkeampaan koulutukseen oli vuonna 992 lausunnolla Pohjoismaiden opetusministeriöissä. Lausuntoa valmistellessaan Suomen opetusministeriö hankki lausunnot mm. yliopistoilta ja korkeakouluilta. Sopimusehdotuksen jatkovalmistelua varten Pohjoismaiden ministerineuvosto asetti vuonna 993 yhteispohjoismaisen työryhmän, jonka tuli työssään ottaa huomioon lausunnoissa esitetty. Työryhmän ehdotus annettiin Pohjoismaiden ministerineuvostolle syksyllä 994. Aikaisemmin mainittu lukuvuoden loppuun asti voimassa ollut sopimus pääsystä korkeampaan koulutukseen allekirjoitettiin 29 päivänä toukokuuta 995 Reykjavikissä.. Uusi sopimus pääsystä korkeampaan koulutukseen allekirjoitettiin Kööpenhaminassa 3 päivänä syyskuuta 996. Uuteen sopimukseen tehdyt muutokset verrattuna ensimmäiseen sopimukseen ovat, lukuun ottamatta maiden välistä korvausjärjestelmää, vähäisiä ja luonteeltaan täsmentäviä ja teknisiä. Sopimusehdotus oli valmisteltu yhteispohjoismaisessa työryhmässä. 3. Sopimuksen taloudelliset vaikutukset Sopimuksen 7 ja 8 artiklan mukaan Tanska, Suomi, Norja ja Ruotsi maksavat kalenterivuosittain korvauksen opiskelumaalle kotimaastaan opintotukea saavista opiskelijoistaantoisessa Pohjoismaassa. Nämä sopimuksen artiklat eivät koske Islantia. Kunkin neljän maan korvausosuus otetaan huomioon lisäävänä tai vähentävänä tekijänä määriteltäesä maan maksuosuutta pohjoismaisen yhteistyön vuosittaiseen talousarvioon. Korvausmenettelyn piirissä olevaa opiskelijamäärää laskettaessa käytetään pohjana pohjoismaisten opintotukiviranomaisten Pohjoismaiden ministerineuvoston toimeksiannosta laatimia tilastotietoja. Itsehallinnollisilta alueilta, so. Färsaarilta, Grönlannista ja Ahvenanmaalta tulevia ja sinne lähteviä opiskelijoita ei oteta huomioon eikä myöskään tiettyjä muita opiskelijaryhmiä. Korvaus maksetaan 75 prosentista siitä opiskelijoiden määrästä, joka on korvausmenettelyn piirissä. Vuosittainen opiskelijakohtainen korvaus on Tanskan kruunua. Kalenterivuodelta, jolloin sopimus tulee voimaan, lasketaan korvaukset lukuvuoden tilastotietojen perusteella. Seuraavien kahden kalenterivuoden osalta käytetään lukuvuoden ja vastaavasti lukuvuoden tietoja, jollei Pohjoismaiden

3 HE 4/997 vp 3 ministerineuvosto toisin päätä. Lukuvuoden opintotukea koskevien tilastotietojen mukaan muista Pohjoismaista tulevien opiskelijoiden määrä Tanskassa ja Ruotsissa on suurempi kuin näiden maiden omien opiskelijoiden määrä muissa Pohjoismaissa. Suomen ja Norjan osalta tilanne on päinvastainen. Sopimus tulee näin ollen lisäämään Suomen ja Norjan maksuosuutta pohjoismaisen yhteistyön talousarviossa ja vähentämään Tanskan ja Ruotsin maksuosuutta. Kyseisen lukuvuoden tilastojen ja sopimuksen määräysten perusteella Suomi joutuu maksamaan opiskelijakobtaisen korvauksen noin 390 opiskelijasta vuonna 997. Sopimuksen perusteella Suomen maksuosuus pohjoismaisen yhteistyön talousarviossa tulee vuonna 997 lisääntymään 8,6 miljoonalla Tanskan kruunulla. Lisäys on otettu huomioon valtion vuoden 997 talousarvion momentille (Eräät jäsenmaksut ja rahoitusosuudet) myönnetyssä määrärahassa. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT. Sopimuksen sisältö -2 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät määräykset sopimuksen soveltamisalasta. artiklan mukaan sopimusta sovelletaan julkiseen korkeampaan koulutukseen hakeviin edellyttäen, että hakija asuu toisessa Pohjoismaassa. Koulutukseen hakevalla, jolla on kelpoisuus korkeampaan koulutukseen siinä Pohjoismaassa, jossa hän asuu, on kelpoisuus korkeampaan koulutukseen myös muissa pohjoismaissa. Pääsymahdollisuus korkeampaan koulutukseen tulee antaa samoilla tai vastaavanlaisilla ehdoilla kuin oman maan hakijoille. Sopimus ei kuitenkaan koske pääsyä tutkijakoulutukseen. Korkeammalla koulutuksella tarkoitetaan Suomen osalta paitsi koulutusta yliopistoissa (tiede- ja taidekorkeakoulut) ja ammattikorkeakouluissa, myös vastaavaa koulutusta muissa oppilaitoksissa, jos koulutus pohjautuu ylioppilastutkintoon tai muuhun koulutukseen, joka antaa opiskelukelpoisuuden Suomessa. Muiden Pohjoismaiden korkeamman koulutuksen määritelmä vastaa sopimuksessa Suomen osalta määriteltyjä koulutuksia. 2 artiklan ensimmäisessä kappaleessa todetaan, että sopimuksen määräykset eivät merkitse poikkeamista asianomaisen maan oleskelulupaa koskevista säännöksistä. Artiklan toisen kappaleen määräyksen mukaan sopimuspuolet voivat tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia tietyn erityisen koulutuksen opiskelijapaikkojen ostamisesta tai vastaavasta järjestelystä toisesta Pohjoismaasta. 3-4 artikla. Nämä artiklat koskevat sopimuspuolten korkeamman koulutuksen erilaisten valintamenettelyjen soveltamista. 3 artiklan mukaan muusta Pohjoismaasta koulutukseen hakevan on täytettävä artiklassa määritellyn yleisen kelpoisuuden lisäksi sellaiset erityiset vaatimukset, joita voidaan vaatia tiettyyn korkeampaan koulutukseen pääsemiseksi toisessa Pohjoismaassa. Jotta tällaisten kansalliseen koulutusjärjestelmään pohjautuvien erityisten vaatimusten soveltaminen olisi mahdollista, edellytetään kuitenkin ainoastaan, että muusta Pohjoismaasta koulutukseen hakeva täyttää tällaiset vaatimukset vastaavaolaisin ehdoin kuin oman maan hakijat. Jos opiskelupaikkojen määrä on rajoitettu, tulee 4 artiklan mukaan muista Pohjoismaista hakevien valinta suorittaa samojen tai vastaavanlaisten sääntöjen mukaan, jotka koskevat oman maan hakijoita. Valinnassa tulee pyrkiä käyttämään sellaisia menettelyjä, joissa muista Pohjoismaista tulevat hakijat asetetaan mahdollisimman tasa-arvoiseen asemaan oman maan hakijoihin nähden. 5 artikla. Artikla sisältää määräykset opintosuoritusten hyväksilukemisesta. 6 artikla. Artiklassa edellytetään, että sopimuspuolet huolehtivat siitä, että tietoa korkeampaa koulutusta antavien oppilaitosten tarjoamista koulutusmahdollisuuksista on saatavilla. 7-8 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät määräykset maiden välisestä korvausjärjestelmästä. Artikloiden sisältö on selvitetty yllä kappaleessa, joka koskee sopimuksen taloudellisia vaikutuksia. 9 artikla. Sopimuksen soveltamisen seurantaa varten Pohjoismainen ministerineuvosto asettaa neuvoa-antavan elimen, joka

4 4 HE 4/997 vp tarpeen mukaan raportoi ministerineuvostolle ja voi myös tehdä esityksiä sopimuksen muuttamiseksi. Pohjoismainen ministerineuvosto on päättänyt, että sen asettama korkeakoulutuksen johtoryhmä huolehtii artiklassa edellytetystä tehtävästä. 0 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimus on voimassa vuoden 999 loppuun, jollei tätä ennen ole toisin sovittu. artikla. Sopimuksen irtisanomista koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. 2. Voimaantulo Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet sopimuksen hyväksymisestä. Sopimus on voimassa vuoden 999 loppuun. 3. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus Sopimukseen ei kuulu lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimus sen sijaan aiheuttaa valtiolle lisääntyviä vuosittaisia kustannuksia, minkä vuoksi eduskunnan suostumus on tarpeen. Edellä olevan perusteella ja hallintomuodon 33 :n mukaisesti ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi ne Pohjoismaiden välillä 3 päivänä syyskuuta 996 pääsystä korkeampaan koulutukseen tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumusta. Helsingissä päivänä maaliskuuta 997 Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Ulkoasiainministeri TOJja Halonen

5 HE 4/997 vp 5 SOPIMUS Tanskan, Suomen, Islannin, N mjan ja Ruotsin välillä pääsystä kmkeampaan koulutukseen Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset, jäljempänä sopimuspuolet, jotka Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä 5 päivänä maaliskuuta 97 kulttuuriyhteistyöstä tehdyn sopimuksen 3 artiklan e ja g kohtien mukaisesti haluavat - lisätä yhdestä Pohjoismaasta olevien opiskelijoiden ja muiden mahdollisuutta saada koulutusta ja suorittaa tutkintoja toisten Pohjoismaiden oppilaitoksissa, - vastavuoroisesti hyväksyä tutkinnot, osatutkinnot ja opintosuoritukset, jotka ottavat huomioon Pohjoismaiden ministerineuvoston 2 päivänä kesäkuuta 975 tekemän päätöksen opintosuoritusten pohjoismaisesta kelpoisuudesta, jotka viittaavat 27 päivänä maaliskuuta 99 tehtyyn Pohjoismaiden ministerineuvoston Pohjoismaiden korkeampaa koulutusta koskevaan yhteistyöohjelmaan, jotka ovat 4 päivänä maaliskuuta 992 tehneet sopimuksen lukiota ja ammatillisia oppilaitoksia koskevasta pohjoismaisesta koulutusyhteistyöstä, jotka ovat yksimielisiä siitä, että korkeampaa koulutusta koskevaa pohjoismaista yhteistyötä tulee entisestään syventää tavoitteena luoda mahdollisimman suuri valinnanvapaus kaikista Pohjoismaista tuleville hakijoille ja edistää Pohjoismaiden korkeamman koulutuksen laatua, ovat sopineet seuraavasta: artikla Sopimuspuolet sitoutuvat vastavuoroisesti antamaan toisessa Pohjoismaassa asuville koulutukseen hakeville pääsymahdollisuuden julkiseen korkeampaan koulutukseensa samoilla tai vastaavanlaisilla ehdoilla kuin oman maan hakijoille. Koulutukseen hakevalle, jolla on kelpoisuus korkeampaan koulutukseen siinä Pohjoismaassa, jossa hän asuu, on kelpoisuus korkeampaan koulutukseen myös muissa Pohjoismaissa. Sopimuspuolet sitoutuvat lisäksi parhaansa mukaan vaikuttamaan siihen, että vastaavaa sovelletaan yksityisten julkista rahoitusta saavien oppilaitosten järjestämään virallisesti hyväksyttyyn korkeampaan koulutukseen. Korkeammalla koulutuksella tarkoitetaan tässä sopimuksessa Tanskassa: korkeakoulujen antamaa koulutusta ja korkeampaa koulutusta muissa oppilaitoksissa, joka edellyttää lukiokoulutusta tai vastaavaa kelpoisuutta, Suomessa: koulutusta yliopistoissa, korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa, jonka pohjana on ylioppilastutkinto tai muu opiskelukelpoisuuden antava koulutus, sekä vastaavaa koulutusta muissa oppilaitoksissa, Islannissa: kaikkea koulutusta, jonka pohjana on ylioppilastutkinto tai vastaavanlainen kelpoisuus, Norjassa: koulutusta yliopistoissa ja korkeakouluissa tai vastaavissa, jonka pohjana on hyväksytysti suoritettu lukiotasoinen koulutus (videregående opplaering) tai vastaava opiskelukelpoisuuden antava koulutus, Ruotsissa: yliopistojen ja korkeakoulujen tai vastaavien antamaa koulutusta, jonka pohjana ovat lukiokoulun kansalliset koulutusohjelmat tai vastaava kelpoisuus ja jotka kuuluvat korkeakouluasetuksen piiriin. Tämä sopimus ei koske pääsyä tutkijankoulutukseen. 2 artikla Tämän sopimuksen määräykset eivät merkitse poikkeamista asianomaisen maan oleskelulupaa koskevista säännöksistä. Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sopimuspuolia tekemästä kahdenkeskisiä sopimuksia tietyn erityisen koulutuksen opiskelijapaikkojen ostamisesta tai vastaavasta järjestelystä.

6 6 HE 4/997 vp 3 artikla Jos tiettyyn koulutukseen pääsemiseksi asetetaan erityisiä vaatimuksia tai vaaditaan ainekohtaisia tietoja, muista Pohjoismaista koulutukseen hakevien tulee täyttää tällaiset vaatimukset vastaavaulaisin ehdoin kuin oman maan hakijat. 4 artikla Jos pääsyä korkeampaan koulutukseen on rajoitettu, muista Pohjoismaista tulevat hakijat valitaan samojen tai vastaavanlaisten sääntöjen mukaan, jotka koskevat oman maan hakijoita. Tavoitteena tulee olla, että valinnassa käytetään sellaisia valintamenettelyjä, joissa muista Pohjoismaista tulevat hakijat asetetaan mahdollisimman tasa-arvoiseen asemaan oman maan hakijoihin nähden. 5 artikla Sopimuspuolet ovat yksimielisiä siitä, että koulutukseen hakevan, joka on hyväksytysti suorittanut osan korkeammasta koulutuksestaan jossakin Pohjoismaassa, tulee saada lukea tämä osa hyväkseen vastaavassa koulutuksessa muissa Pohjoismaissa. Opintosuoritusten arviointi kuuluu sille korkeakoulutusta antavalle oppilaitokselle, jossa koulutus halutaan saada hyväksiluetuksi. 6 artikla Sopimuspuolten tulee huolehtia siitä, että Pohjoismaiden korkeampaa koulutusta autavien oppilaitosten tarjoamista koulutusmahdollisuuksista tiedotetaan. 7 artikla Tanska, Suomi, Norja ja Ruotsi maksavat kalenterivuosittain korvauksen opiskelumaalle opiskelijoistaan toisessa Pohjoismaassa. Tämä määräys ei koske Islantia. Pohjoismainen ministerineuvosto hyväksyy kunkin edellä mainitun neljän maan korvauksen määrän. Korvaus maksetaan 75 prosentista siitä opiskelijoiden määrästä, joka saa opintotukea kotimaastaan tämän maan säännösten mukaan toisessa Pohjoismaassa tapahtuvaa artiklassa tarkoitettua korkeampaa koulutusta varten. Vuosittainen opiskelijakohtainen korvaus on Tanskan kruunua. Maiden väliset korvaukset suoritetaan vähentämällä tai lisäämällä näiden maiden maksuosuutta pohjoismaisen yhteistyön vuotuiseen talousarvioon. 8 artikla Opiskelijamäärää laskettaessa käytetään pohjana pohjoismaisten opintotukiviranomaisten Pohjoismaiden ministerineuvoston toimeksiannosta vuosittain laatimia tilastotietoja. Färsaarilta, Grönlannista ja Ahvenanmaalta tulevia tai sinne lähteviä opiskelijoita ei oteta tällöin huomioon eikä myöskään tutkijankoulutuksessa olevia opiskelijoita, 2 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuja opiskelijoita eikä Nordiskt Program för Lärare, Utbildningssökande och Studerande (NORDPLUS) -nimisessä ohjelmassa olevia tai muussa vastaavassa ohjelmassa olevia opiskelijoita. Kalenterivuodelta, jolloin tämä sopimus tulee voimaan lasketaan korvaukset lukuvuoden 994/95 tilastotietojen perusteella. Erittelemättömässä korkeammassa koulutuksessa opiskelevien määrää ei oteta huomioon. Seuraavien kahden kalenterivuoden osalta korvaukset lasketaan vastaavasti lukuvuoden 995/96 ja lukuvuoden 996/97 tilastotietojen perusteella, jollei Pohjoismaiden ministerineuvosto toisin päätä. 9 artikla Sopimuspuolten tulee yhdessä seurata tämän sopimuksen soveltamista sekä ryhtyä niihin toimenpiteisiin, joihin kehitys mahdollisesti antaa aihetta. Tätä tarkoitusta varten Pohjoismaiden ministerineuvosto asettaa neuvoa-antavan toimikunnan, joka tarpeen mukaan raportoi Pohjoismaiden ministerineuvostolle sopimuksen soveltamisesta ja joka voi esittää sopimukseen muutoksia ja lisäyksiä. 0 artikla Tämä sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet Suomen ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä, kuitenkin aikaisintaan päivänä tammikuuta 997. Sopimus on voimassa vuoden 999 loppuun, jollei tätä ennen ole toisin sovittu. Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta sopimus tulee kuitenkin voimaan vasta kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun Tanskan ja Suomen hallitukset ovat ilmoittaneet Suomen ulkoasiainministeriölle, että Pärsaarten landsstyre, Grönlannin hjemmestyre ja vastaavasti Ahvenanmaan maakuntahallitus ovat ilmoittaneet, että sopimus

7 HE 4/997 vp 7 tulee voimaan Färsaarten, Grönlannin ja vastaavasti Ahvenanmaan osalta. Suomen ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille sopimuspuolille sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristölle näiden ilmoitusten vastaanottamisesta ja sopimuksen voimaantuloajankohdan. artikla Sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Suomen ulkoasiainministeriölle, joka ilmoittaa muille sopimuspuolille tällaisen ilmoituksen vastaanottamisesta ja sen sisällön. Sopimus lakkaa olemasta voimassa sen kalenterivuoden päättyessä, jonka aikana jokin sopimuspuoli on sen irtisanonut, mikäli Suomen ulkoasiainministeriö on ottanut vastaan tätä koskevan ilmoituksen viimeistään kesäkuun 30 päivänä kyseisenä vuonna ja muussa tapauksessa seuraavan kalenterivuoden päättyessä. Sopimuksen irtisanomisella ei ole vaikutusta niiden opiskelijoiden osalta, jotka sopimuksen voimassa ollessa on hyväksytty korkeampaan koulutuksen toisessa Pohjoismaassa. 2 artikla Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Suomen ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa siitä muille sopimuspuolille oikeaksi todistetut jäljennökset. Tämän vakuudeksi ovat asianmukaisesti valtuutetut edustajat allekirjoittaneet tämän sopimuksen. Tehty Kööpenhaminassa 3 päivänä syyskuuta 996 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jotka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia.

8