Kalevala on myös eroottinen eepos. Sen

Transkriptio

1 Raimo Jussila Kalevala on myös eroottinen eepos. Sen seksuaalisuus on kuitenkin jäänyt sankareiden ja sammon varjoon. Toki tutkijat ja taiteilijat ovat havainneet Kalevalan eroottiset teemat, mutta niiden suureen osuuteen ei ole kiinnitetty huomiota. Tätä aihepiiriä on kaiketi karteltu kansalliseen eepokseen sopimattomana. Elias Lönnrotkin karsi koululaisille tarkoitetusta suppeasta laitoksesta nimenomaan sukupuolisuuteen liittyviä kohtia. Naisen tavoitteleminen on moneen kertaan toistuva teema ja siten mitä keskeisintä Kalevalaa. Neiti selättää niin karhun kuin sammonkin Kalevalan sankareiden ajatuksissa ei suinkaan päällimmäisenä ollut sampo tai sota vaan nuori nainen ja hänen saamisensa. Neidot puolestaan kutoivat kapioitaan ja laskeskelivat käen kukunnasta, montako vuotta joutuisivat vielä elämään naimattomina kassapäinä. Nuoren naisen merkittävä osuus näkyy jo pelkkinä numeroina. Kalevalassa on kaksi affektiivista käsitettä, jotka ovat poikineet ylivoimaisesti suurimman joukon erilaisia nimityksiä, kumpikin noin 80 ilmaisua. Toinen näistä käsitteistä on karhu, toinen neiti molemmat mieheville uroksille kiihottavia ja vaarallisia olentoja. Neiti hakkaa kuitenkin karhun tullen mennen esiintymien kokonaismäärissä: kun karhu-sana variantteineen esiintyy Kalevalassa runsaat 150 kertaa, neiti synonyymeineen nousee peräti yli 800:aan ynnä lisäksi erisnimet ( Jussila 2009). Kalevalassa karhulla on tärkeä rooli karjaja karhunkaatorunoissa. Naisen tavoitteleminen puolestaan on moneen kertaan toistuva teema ja siten mitä keskeisintä Kalevalaa. Ilmarinen Kalevalaisen miehen normaali keino naisen ja nimenomaan puolison saamiseksi oli kosiminen. Se ei ollut mikään rutiinitoimi vaan työläs ja riskialtis rituaali. Itse asiassa vain kerran Kalevalan sankari onnistuu kosinnassaan. Tämä teltamoinen ( onnellinen ) on seppo Ilmarinen, joka takoi sammon ja oletti saavansa takomispalkkiona luvatun Pohjolan tyttären. Luvattua palkintoa hänelle ei annettu, vaan hän joutui tavoittelemaan tytärtä myöhemmin Väinämöisen kilpakosijana. Hän selviytyikin kolmesta vaativasta ansiotyöstä (kyisen pellon kynnäntä, Tuonen karhun ja Manalan susien vangitseminen, Tuonen hauen pyydystäminen) myötämielisen morsianehdokkaan neuvojen avulla. Ilmarisen ja Pohjan tytin kosio- ja häämenojen kuvaukset kattavat Kalevalasta peräti kahdeksan pitkää runoa (runot 18 25). Kalevalan miehet olivat melkoisia itkupillejä nykymiehiin verrattuna, ja heillä oli kyky 2747 Duodecim 2010;126:

2 Duodecim Joulunumero 2010: Onnellisuus on rakkautta purkaa surunsa ilmoille. Kun seppolan paimen Kullervo nostattaa sudet ja karhut raatelemaan emännän kuoliaaksi, itkee Ilmarinen puolisoaan työhön kykenemättömänä kolme kuukautta, ja öisin hänellä koura tyhjeä kokevi, käsi vaalivi valetta, kupehelta kummaltaki (Kalevala 37:32). Ilmarinen päätyy lopulta erikoiseen ratkaisuun: hän takoo itselleen kullasta ja hopeasta naisen. Vuoteessa kultanainen osoittautuu varsinaiseksi pakastimeksi: ku oli nuorta neittä vasten, vasten kullaista kuvoa, se oli kylki kylmimässä, oli hyyksi hyytymässä, meren jääksi jäätymässä, kiveksi kovoamassa (Kalevala 37:191). Ilmarinen tarjoaa tyttöään Väinämöiselle, joka kieltäytyy ja kieltää jyrkästi myös kansansa kasvavia nuoria miehiä kosimasta kullasta ja hopeasta tehtyä naista. Miksi näin jyrkkä kielto? Kiellon kohteena voisi olla masturbointi, pumpattava barbara, pelkkään ulkoiseen kauneuteen ihastuminen tai naisen tavoittelu vain rikkauden takia. Ilmarisen tilanteessa ensimmäiset vaihtoehdot tuntuvat todennäköisemmiltä. Epäonnistuneita kosintoja Kalevalassa on koko liuta. Niin käy viimein seppo Ilmarisellekin. Kultaneitokokeilun jälkeen hän lähtee tavoittelemaan vaimovainajansa sisarta, mutta sekä Pohjolan emäntä että tytär torjuvat tylysti sulhasen aikeet. Ilmarinen ei aikaile vaan ryöstää neidon mukaansa. Hän ei kuitenkaan kykene lepyttämään saalistaan, vaikka ajaakin käsi ohjassa orosen, toinen neien nännisillä (38:123). Neito pilkkaa rekimatkalla Ilmarista, jonka mitta täyttyy siinä vaiheessa, kun neito kostaa ryöstönsä pettämällä nukkuvaa miestä. Siitä Ilmarinen raivostuu ja loitsii naisen lokiksi meren luodoille. Väinämöinen Väinämöinen on naisasioissaan iänikuinen epäonnistuja. Äidit haluaisivat vävykseen tämän kuuluisan ja varakkaan sankarin, mutta Väinämöinen on naisasioissaan iänikuinen epäonnistuja. tyttäret eivät huoli vaivoikseen tätä vanhaa äijää. Joukahainen, jonka Väinämöinen laulaa suuta myöten suohon, lupaa henkilunnaikseen sisarensa Ainon. Väinämöinen ihastuu tarjouksesta mutta ei malta odottaa luovutusta vaan ryhtyy piirittämään Ainoa. Tämä kieltäytyy Väinämösen korusanoista ja lahjoista huolimatta. Ainon reaktio äidin painostukseen ja Väinämöisen ahdisteluun on äärimmäinen: hän hukuttautuu. Hänestä on parempi olla siikojen sisarena kuin on vanhalla varana, turvana tutisijalla, sukkahansa suistujalla, karahkahan kaatujalla (4:251). Kalevalaiseen tapaan Väinämöinen itkee Ainoa. Magian keinoin hän saa tietää, että Aino on Ahtolassa Vellamon neitona, jota hän ryhtyy onkimaan. Hän saakin suuren lohen mutta ei tunnista sitä Ainoksi vaan ryhtyy paloittelemaan kalaa ateriaksi. Silloin lohi ponkaisee mereen ja pilkkaa sieltä Väinämöistä, kun tämä ei tuntenut tavoittelemaansa neitoa. Väinämöinen masentuu perin juurin. Haudan takaa äiti (ilman impi) neuvoo poikaansa unohtamaan Joukahaisen sisaren ja naimaan parhaan Pohjan tyttäristä. Pohjolan tyttäriin suuntautuva kosiomatka on jo lähtövaiheessa koominen, sillä Väinämöinen Otti olkisen orihin, hernevartisen hevosen (6:5) eli tulkintani mukaan valkoisen, notkoselkäisen hevosen. Tämä vastaisi nykyään sitä, että Miss Suomen kosija rämistelisi vanhalla Ladalla. Väinämöisen matka katkeaa kesken Joukahaisen ampumaan nuoleen. Sulho syöksyy mereen, josta Louhi pelastaa hänet Pohjolaan, eikä itkevä, läpimärkä miesparka pukahda sanaakaan kosinnastaan. Pohjolasta Väinämöinen pääsee lähtemään kotiinsa luvattuaan Louhelle, että seppo Ilmarinen takoo lunnaiksi sammon. Kotimatkalla hän näkee kauniin Pohjan neidin, joka istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti (Kalevala 8:3). Sateenkaarella istuva tyttö on tulkittavissa Väinämöisen seksuaaliseksi 2748 R. Jussila

3 mielikuvaksi, jolla hän torjuu varsinaisen kosinnan mynkääntymistä. Oitis Väinämöinen kosii neitiä, joka asettaa ansiotyöehtoja toinen toisensa jälkeen (jouhen halkaiseminen kärjettömällä veitsellä, munan solmuun vetäminen, tuohen kiskominen kivestä, aidaksien särkeminen jäästä). Kosija selviää niistä. Viides tehtävä (veneen veistäminen kehrävarren murusista) koituu Väinämöiselle kohtalokkaaksi: venettä veistäessään hän lyö kirveellä jalkaansa ja kosinta-aikeet hukkuvat veritulvaan. Asetettujen tehtävien mielikuvista voi halutessaan löytää seksisymboliikkaa. Viimeiselle kosiomatkalleen Pohjolaan Väinämöinen yrittää lähteä salaa Ilmariselta, jolle Pohjolan tytär on luvattu palkkioksi sammon taonnasta. Ilmarinen saa sisareltaan tiedon Väinämöisen aikeista, ja alkaa kilpaajo. Pohjolassa Ilmarinen suorittaa vaaditut ansiotyöt ja voittaa Väinämöisen, joka olisi 2749

4 Duodecim Joulunumero 2010: Onnellisuus on rakkautta Pohjolan emännälle kuitenkin ollut mieluisampi. Monissa suhteissa ylivertainen Väinämöinen näyttää jäävän naima-asioissa äidin ohjailemaksi takakamarin pojaksi. Aino Kuten edellä on esitetty, Aino on Joukahaisen sisar, jonka veli lupaa oman henkensä lunnaiksi Väinämöiselle. Lähiomaisen luovuttaminen pantiksi tai lunnaaksi oli vanhaan aikaan yleinen menettely. Taiteessa Aino kuvataan kauniina suomalaisneitona, vaikka runon mukaan hän on lappalainen. Väinämöisen äiti kehuu, että Pohjan tyttäret ovat Ainoa somemmat, ei Joukon jorottaria, Lapin lapsilönttäreitä kuten Aino (5:234). Lemminkäinen Epäonnisten kosijoiden joukkoon kuuluu myös Ahti Kauko Lemminkäinen, jota luonnehditaan näin: vaan tuli vähän vialle, tavoiltansa turmiolle: ain oli naisissa eläjä, yli öitä öitsilöissä (11:17). Äitinsä varoituksista huolimatta tämä naissankari lähtee tavoittelemaan Saaren kuulua Kyllikkiä. Kosinta kompastuu alkuunsa, kun komeasti Saaren kartanolle ajaes saan kosija törmää reensä kumoon veräjällä ja joutuu pilkan kohteeksi. Lemminkäinen ryöstää lopulta väkivalloin Saaren Kyllikin. Aikansa vastusteltuaan Kyllikki suopuu ryöstäjäänsä, ja heidän liittonsa näyttää alkavan suotuisasti, kun anoppikin on ihastunut miniään. Pari solmii avioehdon, jonka mukaan Kyllikki ei käy kylillä eikä Lemminkäinen sodissa. Ehdot osoittautuvat kohtalokkaiksi. Kun Lemminkäinen on yökalassa, Kyllikki ei malta vaan menee kylälle neitojen kisaan karkelemaan. Kun Lemminkäinen kuulee tämän sisareltaan Ainikilta, ilman häitä solmittu suhde on kerrasta poikki. Yksin tein Lemminkäinen varustautuu Pohjolan sotaan ja kosimaan Pohjolan neittä. Kalevalassa iskemisen ja viettelemisen ylivertainen mestari on Lemminkäinen. Äiti toteaa kauhistuneena: Kamala on kaksi naista yhen miehen vuotehella (12:121). Lemmikäinen antaa Kyllikilleen vapaat kädet: juoskohon joka kisassa, maatkohon joka majassa (12:125) Pohjolassa emäntä asettaa kosijalle ansiotöiksi Hiiden hirven hiihdännän, Hiiden ruunan suitsimisen ja Tuonelan joutsenen ampumisen. Kahdessa ensimmäisessä koetuksessa Lemminkäinen onnistuu, mutta kolmas koituu hänen tuhokseen (vrt. tapaus karjapaimen). Kalevalassa tunnetaan myös iskeminen ja vietteleminen. Alan ylivertainen mestari on Lemminkäinen. Kalevala tilastoi hänen saavutuksiaan näin: Tuhat tunsi morsianta, sa an leskiä lepäsi. Kaht ei ollut kymmenessä, kolmea koko sa assa piikoa pitämätöntä, leskeä lepäämätöintä (29:241). Lemminkäistä vaivaa kyltymätön valloitushalu, mutta naimisissa olevista naisista hän kuitenkin pitää näppinsä erossa. Monen muun toimen lisäksi Kalevalan sankarit ovat sotureita. Lemminkäinen pyytää sotatoveriaan Tieraa sotaretkelle aloittaen puhuttelunsa lemmekkäästi näin: Tieraseni, tiettyiseni, armaiseni, ainoiseni (30:59)! Kotiväki vakuuttaa, ettei Tiera jouda, koska on vasta nainut nuoren naisen, jolta viel on nännit näppimättä, rinnat riuahuttamatta (30:91). Tästä huolimatta Tiera kiiruhtaa mukaan niin vauhdikkaasti, että ennättää sitoa kenkänsä vasta portailla ja vyönsä veräjällä. Homeroksen urhojen tapaan miesten välinen kiintymys voittaa naisrakkaudenkin. Kyllikki Kyllikin kohtalo on kuvattu aiemmin. Saaren suurisukuinen neiti on antanut kosmologiset rukkaset peräti Päivälle, Kuuhuelle ja Tähdelle ja kansainväliset rukkaset Viron ja Inkerin kosijoille. Myös Lemminkäisen hän ajaa tiehensä. Kyllikki nauttii tanssimisesta, ja kisakedolta riuskaotteinen Lemminkäinen 2750 R. Jussila

5 2751

6 Duodecim Joulunumero 2010: Onnellisuus on rakkautta hänet ryöstääkin. Tanssihaluilleen hän ei voi puolisonakaan mitään, ja tästä syystä Lemminkäinen hänet hylkää. Kun Lemminkäisen kohtaa surma Tuonelan joella, Kyllikki seuraa vielä taikamerkeistä kosiomatkalla olevan miehensä kohtaloita. Sen jälkeen tämä kuulu kaunotar katoaa niin Lemminkäisen mielestä kuin runoistakin. Kullervo Kullervo on Kalevalan traaginen hahmo, ja hänen psykologiastaan on kirjoitettu perusteellisesti. Kullervon suhdetta Ilmarisen emäntään on käsitelty jäljempänä Pohjan tyttären tapauk sessa. Kullervo ei kuulu kosijoiden pitkään jonoon, mutta naista hänkin mielii, kun sellainen vastaan tulee. Rekimatkalla hän kohtaa yksin hiihtävän neiden, jota houkuttelee rekeensä, mutta tämä torjuu tylysti yrityksen. Tilanne toistuu vielä kaksi kertaa. Kolmannen neiden Kullervo tempaa väkisin rekeensä. Neiti uhkaa särkeä reen, ellei pääse pois. Kullervo suovuttelee tytön näyttämällä hopearahoja ja kankaita, ja niinpä hän siinä neitosen kisasi, tinarinnan riu utteli alla vaipan vaskikirjan, päällä taljan taplikkaisen (35:185). Ilmeisesti lemmenhetki oli onnistunut, koska pari on sen jälkeen puheväleissä. Sukuja selvitettäessä he huomaavat olevansa sisaruksia, Kalervon lapsia. Sisar hukuttautuu heti koskeen. Kullervo jatkaa vielä synkkää elämäänsä niin kauan, että kostaa isänsä veljelle Untamolle orvon lapsuutensa. Sitten hän palaa paikalle, missä oli pilannut emonsa lapsen, ja surmaa itsensä iskeytymällä miekkaansa. Pohjan tytär Pohjan tyttären (neidin, tytin) kohtalot kytkeytyvät kaikkiin Kalevalan pääsankareihin: Ilmariseen, Väinämöiseen, Lemminkäiseen ja Kullervoon. Hän osoittautuu paitsi kauniiksi myös älykkääksi naiseksi, joka saattoi itse Kullervo ei kuulu kosijoiden pitkään jonoon, mutta naista hänkin mielii. päättää sulhasestaan äitinsä mielipiteestä välittämättä. Väinämöisen kosintaan hän antaa epämääräisiä lupauksia ja vaatii jatkuvasti lisää ansiotöitä. Lemminkäinen ei tosin yksilöi kosintansa kohdetta vaan pyytää rempseään tapaansa parasta ja pisintä, ihaninta ja kaunokaisinta tytärjoukosta. Ilmarisen kosintaa Pohjan tytti edesauttaa antamalla neuvoja ansiotöistä selviytymiseen ja päätyy hänen vaimokseen. Ilmarisen emäntänä Pohjolan tytär osoittautuu toimeliaaksi ja osaavaksi. Motiiviltaan ongelmallinen on hänen suhteensa paimeneen, Kullervoon. Miksi hän leipoi kohtalokkaan kiven paimenen leipään? On muistettava, ettei Kullervo ollut suinkaan vähäinen poikaparka vaan väkivahva uros, joka myytiin Ilmariselle orjaksi liiallisten voimiensa ja niiden aiheuttamien vahinkojen takia. Torjuiko paimen emännän lähentelyt, ja emäntä kosti sen kivellä; tähän Kalevala ei anna suoraa vastausta. Näin kuitenkin alkoi kostonkierre, jossa emäntä menettää henkensä karhujen ja susien kidassa. Viime hetkillään emäntä pyytää Kullervoa lausumaan perin lauseensa eli päästämään hänet petojen kynsistä tehden turhaan tarjouksen kuin sulhaselle: paitoja, kaatioita ( housuja ), voita, vehnäsiä ja rieskamaitoa. Kalevalan sankareiden tavoittelema ihanne joutuu orjapaimenen uhriksi. karjapaimen Märkähattu karjapaimen, ukko vanha umpisilmä, on Kalevalassa kuvattu halveksituksi hahmoksi, sukurutsariksi ja eläimiinsekaantujaksi. Lemminkäinen laulaa Pohjolan miehet minkä minne, kunka kunne mutta jättää karjapaimenen loitsimatta. Kun tämä perää syytä, Lemminkäinen vastaa tämän olevan katala katseltavaksikin, koska nuorempana turmelit emosi tuoman, sisaresi siuvahutit; kaikki herjasit hevoset, tamman varsat vaivut R. Jussila

7 telit (12:489). Karjapaimen kostaa loukkauksen loitsimalla virrasta kuolettavan vesikyyn Lemminkäisen kimppuun, kun tämä saapui ansiotöissään ampumaan joutsenta Tuonelan joelta. Hedelmällisyystapaukset Kalevalan seksuaalisuus ei rajoitu vain ihmisten välisiin suhteisiin, vaan se merkitsee myös laajempaa hedelmällisyyttä. Seuraavassa pari esimerkkiä. Loitsut ovat kalevalaisessa maailmassa esitiedettä, joka pyrkii hallitsemaan ilmiöitä niiden alkuperän tietämällä. Raudan synty on tyypillinen syntyloitsu, jossa Ukko, ilmojen jumala, synnyttää kolme neittä, luonnotarta, luomaan kolmea erilaista rautalaatua lypsämällä maitoaan. Kalevala kuvaa: Neiet käyä notkutteli, astui immet pilven äärtä utarilla uhkuvilla, nännillä pakottavilla (9:47). Mustaa maitoa lypsänyt neiti tuotti meltoraudan, valkoista lypsänyt teräksen ja punaista lypsänyt rääkyraudan. Ainakin taidemaalareita tämä tapahtuma on hedelmöittänyt eroottisiin tulkintoihin. Riutuneet rinnat osoittavat puolestaan hedelmättömyyttä. Hiiden hirveä tavoitellessaan Lemminkäinen lukee ensin metsämiehen lukuja ja hiihtää sitten Tapion talolle. Hän näkee ikkunasta kurkistaessaan metsän emännän arkiryysyissään ja ihmettelee, miksi emäntä on ilkeä imertimiltä, rungolta ruman näköinen (14:111). Nykykieleksi tulkiten: miksi rintasi ovat kamalat, vartalosi ruma? Tämä heijastaa käsitystä, että metsänväki pukeutumisellaan ja ruumiinsa rumuudella ilmaisee metsästysonnen puuttumista. keinotekoiset muodot eivät kykene lämmittämään, ja Lemminkäisen avoliitto Kyllikin hylkäämiseen. Väinämöinen jää monista yrityksistä huolimatta ikuiseksi sinkuksi, ja hänet karkotetaan kansansa parista muun muassa Ainon hukuttautumisen takia. Märkähattu karjapaimen saa kantaa ikänsä syyllisyyttä nuoruuden synneistä. Nuoruutensa kukoistuksessa ihaillut neidet kokevat vaimoina kovia, kuten häärunojen väkivalta- ja syrjimisesimerkit osoittavat. Kilvan kosittu Pohjan tytti murhataan perusmotiiveiltaan hämärissä olosuhteissa, ja kuuluisa Kyllikki joutuu hyljätyksi ja katoaa kertomuksesta. Taustalla soi kuitenkin rakkauden ikuinen odotus käen kukuntana: Yksi kukkui: lemmen lemmen! Toinen kukkui: sulhon, sulhon! Kolmas kukkui: auvon, auvon! (4:490) RAIMO JUSSILA fil. lis. Helsinki Kirjallisuutta Jussila R. Kalevalan sanakirja. Helsinki: Otava Jussila R, Länsimäki M. Seksisanat: Suuri suomalainen seksisanakirja. Tallinna: Prometheus Kalevala. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura käen kukunta Kalevalassa seksuaalisuus johtaa lohduttomiin lopputuloksiin. Äärimmäisiä seurauksia ovat itsemurhat, joihin päätyvät Aino (hukuttautuminen) sekä Kullervo (miekka) ja hänen sisarensa (hukuttautuminen). Ilmarisen avioliitto loppuu leskeyteen, jota rakkauden 2753