KALEVALA Ateneumin taidemuseo Seinätekstit

Transkriptio

1 KALEVALA Ateneumin taidemuseo Seinätekstit 1. KRS Taiteilijoiden Kalevala 2009 Kalevalaseura on tilannut Kalevalan 160-vuotisjuhlan kunniaksi kymmeneltä suomalaiselta kuvataiteilijalta ja säveltäjältä tässä näyttelyssä esiteltävät uudet teokset. Taiteilijat saivat teostensa lähtökohdaksi määrätyt Kalevalan runot. Samat eepoksen jaksot on näin tulkittu sekä kuvataiteen että musiikin keinoin. Taiteilijoilla on ollut täysi vapaus lähestyä aiheitaan haluamallaan tavalla. Musiikin kuuntelua varten voitte vuokrata museon neuvonnasta ääniopaslaitteen, jolla voitte kuunnella sävelteoksia haluamassanne järjestyksessä. Kalevalan runot ja taiteilijat: Runot Tapahtumat Säveltäjä Kesto Kuvataiteilija 1 5 Maailman synty, Jukka Tiensuu 15 min Juhana Blomstedt kilpalaulanta, Väinämöinen, Aino 6 10 Joukahainen, Olli Kortekangas 12 min Kuutti Lavonen Väinämöisen kosinta, haavan parantaminen, sammon taonta Lemminkäinen, Pohjan Lotta Wennäkoski 15 min Katja Tukiainen neidon kosiminen, Tuonelan joki Veneen luominen, Jovanka Trobojevicin 10 min Martti Aiha Pohjolan emäntä Iso härkä, Pohjolan häät Pekka Jalkanen 13 min Nanna Susi Lemminkäinen, Riikka Talvitie 12 min Santeri Tuori Pohjolassa ja Saaressa, kotiinpaluu Kullervo Aulis Sallinen 15 min Risto Suomi Ilmarinen, sammon Kimmo Hakola 15 min Marjatta Tapiola ryöstö, kanteleen rakentaminen Karhunkaato, tulen synty, Herman Rechberger 12 min Stiina Saaristo taivaanvalot 50 Marjatta Einojuhani Rautavaara 6 8 min Ulla Jokisalo Tuotanto: Kalevalaseura Esillepano: Ateneumin taidemuseo min 1

2 2. KRS Kalevala 160 vuotta taiteellisia tulkintoja Vanhoista runoista koottu Kalevala-eepos ilmestyi vuonna Sen jälkeen Kalevala-aiheet tulivat tärkeiksi suomalaisessa kuvataiteessa. Aihepiirin suosio on kokenut nousuja ja laskuja. Taiteilijoiden Kalevala-tulkinnat ilmentävät historian myötä vaihtuvia ihanteita, taidesuuntia, odotuksia ja uhkakuvia. Joistakin Kalevala-kuvista on tullut suomalaisen kulttuurin ikoneita. Taiteen kalevalaisuus on suomalaisuuden symboleita. Se on ihmisten ja luonnonvoimien rinnakkaiseloa, suuria tunteita ja seikkailuja, mystiikkaa ja traagisia kohtaloita. Näyttelysalien teemat käsittelevät myyttejä, sankaritarinoita ja ihmiselämän käännekohtia. Samankaltaisia yleismaailmallisia aiheita löytyy monien kulttuurien tarustosta ja mytologista. Ne koskevat kaikkia yli kansallisuusrajojen. Näyttelyssä on useita harvoin nähtyjä teoksia Ateneumin kokoelmista. Lisäksi teoksia on lainattu muista museoista ja yksityiskokoelmista. Ateneum kiittää kaikkia lainaajia ja yhteistyökumppaneita. Tuotanto: Ateneumin taidemuseo Kuraattori: Riitta Ojanperä Väinämöisen soitto Kannelta soittava Väinämöinen on vanhimman Kalevala-taiteen suosituin aihe. Koko luomakunta kerääntyy kuuntelemaan tietäjän lumoavaa soittoa. Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot teki perinteisestä kanteleesta koko eepoksen keskeisen symbolin. Väinämöisen kanteleessa kiteytyvät luovuus ja taiteen yhteisöllinen voima. Kanteleen syntytarina on kalevalaisten runojen vanhimpia kulttuurimyyttejä. Kalevalassa kantele rakennetaan ensin suuren hauen leukaluusta ja myöhemmin koivupuusta. Kanteleen kielet tehtiin neidon hiuksista. Eepoksen lopussa Väinämöinen lähtee pois ja jättää perinnöksi kanteleensa. Väinämöisen avulla lähdettiin 1800-luvulla rakentamaan suomalaista kulttuuria. Myöhemmin sama teema on esiintynyt myös yhteiskuntakriittisessä taiteessa. Synnyt Maailman syntymyytit selittävät aikojen alun tapahtumia. Kalevalan keskeiset feminiiniset syntytarinat ovat eepoksen alussa ja lopussa. Alussa Ilmatar laskeutuu alkumereen ja tulee tuulesta raskaaksi. Sotkalintu pesii Ilmattaren polvelle ja munista kuoriutuvat maa, taivas, aurinko, kuu ja tähdet. Ilmatar luo kala-apajat ja rannat. Myöhemmin hän synnyttää Väinämöisen. Kalevalan loppu viittaa kristinuskon tuloon. Marjatta tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää pojan. Rauta syntyy kolmen luonnottaren rinnoissa. Niistä se valuu maahan ja kätkeytyy suohon. 2

3 Sammon ja taivaankannen takoja Maailman alussa seppä Ilmarinen takoo taivaankantta ja asettaa taivaankappaleita paikoilleen. Seppä hallitsee tulen syntyloitsut ja osaa vapauttaa raudan maasta ihmisen tarpeisiin. Hänen pyrkimyksensä koettelevat mahdollisen rajoja. Ilmarisen teoista eniten kuvattu on sammon taonta. Sampo oli lahja Pohjolan emännälle, jonka tyttären Ilmarinen halusi puolisoksi. Vaatimattomista aineksista oli valmistettava ihmelaite, joka toisi omistajalleen rajattomasti onnea, rikkautta ja valtaa. Kalevalan sammosta on tullut suomalaisen hyvinvoinnin symboli. Silti ei tiedetä, mikä ja minkä näköinen sampo on. Kysymys on tuottanut valtavan määrän tulkintoja, oppiriitoja ja kirjallisuutta 1800-luvun alusta lähtien. Projektitila Tämä tila on pedagogisten yhteistyöhankkeiden näyttämö ja levähdystila. Ateneumin kanssa yhteistyötä ovat tehneet muun muassa: Taiteilijat Lea ja Pekka Kantonen ja Kuvataideakatemian Kalevala-kurssi, Taideteollisen korkeakoulun MediaLab sekä Näyttelypedagogiikan kurssi. Tilassa esitetään myös elokuvia. Ajankohtainen ohjelma ja lisätietoa löytyy erillisestä seinätaskusta. Tuonelan joella Kertomukset tämän- ja tuonpuoleisen rajoista ovat yhteistä maailman myyteille. Kreikkalaisen mytologian lyyraa vangitsevasti soittanut Orfeus kävi Manalassa ja pääsi sieltä elossa takaisin. Myös Väinämöinen käy Tuonelassa, Kalevalan Manalassa, ja pääsee vielä tämänilmaisiin. Väinämöinen käy hakemassa veneen syntyloitsusta puuttuvat kolme tärkeää sanaa. Kertomus Lemminkäisestä lienee Kalevalan koskettavin ja eniten taiteilijoita innoittanut selviämistarina. Seikkailija kuolee tavoitellessaan Tuonelan virran pyhää lintua, joutsenta. Lemminkäisen äiti lähtee etsimään poikaansa. Suurella haravalla hän naaraa Lemminkäisen mustasta vedestä rannalle. Luonto auttaa surevaa äitiä. Mehiläinen hakee parantavaa hunajaa, jolla voideltu Lemminkäinen palaa elämään. Suomalaisia kuvittajia Kalevalaa on kuvitettu eri aikoina monin erilaisin tavoin. Louis Sparre pyrki 1800-luvun lopulla luonnonmukaiseen esitystapaan, jossa puvuilla ja esineillä oli esikuvansa todellisuudessa. Matti Visanti oli modernisti, jonka kuvissa on viittauksia luonnonmystiikkaan ja osittain myös teosofien Kalevala-tulkintoihin. Erkki Tantun ja Aarno Karimon kuvamaailman sotaisat kohtaukset ilmentävät kansallisuusaatteen sävyttämää Kalevala-näkemystä. Sen mukaan Kalevalaa on luettu suomalaisena sankarieepoksena. Tapio Tapiovaaran kuvitukset puolestaan perustuvat vasemmistolaiseen ja marxilaiseen Kalevalatulkintaan. 3

4 Aleksander Lindebergin kuvitukset edustavat 1960-luvun tyylittelevää ilmaisutapaa. Björn Landström ja Pirkko-Liisa Surojegin lähestyvät eeposta satukuvituksen näkökulmasta. Hannu Väisäsen lähtökohta on runojen rakenne. Nelipolvinen runomitta ja toistuva kahdeksan tavun rytmi on kuvattu kahdeksan esineen tai tavaran avulla. Kuvituskokonaisuus: Heikki Malme ja Erkki Anttonen Valo ja pimeys, elämän puu Valo kasvun ja elämän ehto. Kalevalan alussa jättimäiseksi kasvava tammi peittää auringon. Merestä nousee Väinämöisen avuksi mies, joka kaataa tammen. Myöhemmin Pohjolan emäntä sulkee kuun ja auringon kallion sisään. Taivaanvalot vapautetaan, ja elämä voi jatkua. Puut ovat tärkeitä Kalevalassa. Suuri kuusi lennättää Ilmarisen Pohjolaan kosiomatkalle ja Sampoa takomaan. Pyhästä pihlajasta ei saa taittaa oksaakaan. Aikojen alussa Sampsa Pellervoinen kylvää puita ja eloton maa alkaa kasvaa. Väinämöinen kaataa metsän, polttaa ensimmäisen kasken, kylvää siemenet ja saa ensimmäisen viljasadon. Yksi puu on kuitenkin jätettävä kasvamaan lintujen levähdyspaikaksi ja laulupuuksi. Karelianismi 1800-luvun lopulla eräät suomalaiset taiteilijat lähti matkalle Suomen ja Venäjän puoleiseen Karjalaan. He kävivät seuduilla, joilla vielä osattiin laulaa vanhoja runoja. Liikkeen aloitti Akseli Gallen-Kallela kesällä Taiteilijakareliaaneihin kuuluivat myös I. K. Inha, Louis Sparre, Emil Wikström ja Jean Sibelius. Karelianisteja innoittivat kaukaisten seutujen erämaaluonto, karjalainen rakennustyyli ja arjen estetiikka, koristemuodot ja ornamentit. Heitä kiehtoi ajatus alkuperäisestä kalevalaisesta kulttuurista sekä ihmisen ja luonnon yhteydestä. He olivat opiskelleet Euroopan taidekeskuksissa ja jakoivat unelman turmeltumattomasta elämänmuodosta monien aikalaistensa kanssa. Kullervo Nuoren miehen kehityskertomus. Kodittomuuden, hylkäämisien, epäonnistumisien, koston ja väkivallan kierre. Elias Lönnrot muokkasi voimakkaasti Kullervon tarinaa kootessaan Kalevalaeeposta. Ristiriitainen Kullervo oli suosituimpia Kalevala-taiteen aiheita erityisesti ja lukujen vaihteessa ja 1930-luvulla. Aihe on tuottanut monenlaisia taiteellisia tulkintoja. Kullervon suvussa vallitsevat kateus ja veljesviha. Hänellä on jo syntyessään aikuisen miehen voimat, joita hän ei pysty hallitsemaan. Kullervo myydään orjaksi ja laitetaan paimeneksi metsään. Siellä hän taittaa puukkonsa eväsleipään leivottuun kiveen. Hän kiroaa talon väen. Kostoretkelle hän saa avukseen metsän pedot, joiden avulla hän surmaa ihmiset ja karjan. Tarinan lopussa hän syöksyy omaan miekkaansa. Aino Nuoren naisen kehityskertomus. Taiteilijoiden suosikkiaihe 1800-luvun loppukymmeninä ja myöhemminkin. Elias Lönnrotin Kalevala-eeposta varten voimakkaasti muokkaama tarina. Aino on Väinämöisen kilpakumppanin Joukahaisen sisar. Joukahainen pelastaa nahkansa lupaamalla Ainon Väinämöiselle puolisoksi. Äitikin on naimakaupan kannalla ja kieltää Ainoa suremasta. Aino ei 4

5 tahdo Väinämöistä. Hän itkee päiväkaudet ja jättää kotinsa. Rannalla hän riisuu korunsa ja vaatteensa ja siirtyy toiseen maailmaan, vedenneitojen joukkoon. Ainon tarinasta on useimmiten valittu kuvattavaksi alaston Aino veden äärellä. Monet Ainon tulkinnat muistuttavat taiteen historiassa suosittuja Venus- ja vedenneitoaiheita. Sankareita ja taisteluita Elias Lönnrot sisällytti Kalevalaan runsaasti seikkailutarinoita. Ne ovat innoittaneet myös Kalevalaaiheita käyttäneitä kuvataiteilijoita, joista suurin osa on ollut miehiä. Vahvat tunteet ja intohimo ajavat Kalevalan miehiä ja naisia. Miessankareilta odotetaan ihme- ja urotekoja. Lemminkäinen saa kiinni Hiiden hirven. Tulijoella hän voittaa tulisen kotkan. Ilmarinen kyntää kyisen pellon. Joukahainen kostaa sisarensa Ainon surman. Kalevalan nainen on sankaritekojen syy tai odotettu palkinto. Hän on myös huolehtiva ja sureva äiti tai uhkaavien voimien edustaja. Lemminkäinen viettelee Saaren neitoja ja ryöstää itselleen Kyllikin. Hän lupaa olla sotimatta ja Kyllikki lupaa olla juoksematta kylillä. Molemmat rikkovat sopimuksen. Pohjolan emäntä Louhi ja Väinämöinen kamppailevat raivoisasti sammon, hyvinvointia tuottavan ihmekojeen omistuksesta. Kansallinen kalevala Kalevala-aiheisen taiteen rooli suomalaisen identiteetin rakentajana huipentui 1900-luvun vaihteessa. Suomella oli Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 oma paviljonki, joka oli monen taiteilijan yhteinen voimainponnistus. Akseli Gallen-Kallela maalasi sen kattoon Kalevala-aiheiset freskot. Esillä oli myös kansallisen teeman mukaisia kirjontatöitä, ryijy, huonekaluja ja astioita luvun lopulla syntyi myös runonlaulajakultti. Vanhojen runojen taitajia kutsuttiin esiintymään laulujuhlille eri puolille Suomea. Kansallismieliselle sivistyneistölle runonlaulajat olivat menneisyyden ääni, yhteys suomalaisen kulttuurin juurille. Ihailu kiteytyi heistä tehdyissä taiteilijamuotokuvissa, joilla kerrottiin taiteellisen luomisen mysteeristä ja suomalaisen kulttuurin voimasta. Kirjasto Kalevala Kalevala ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1835 ja uudistettuna vuonna Kustantaja oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, jonka tuella vanhoja runoja kirjoitettiin talteen. Suomalainen runonlaulu on yli 2000 vuotta vanha perinne. Runoja laulettiin erityisellä alkusoinnullisella neli-iskuisella runomitalla, jota on myöhemmin alettu kutsua kalevalamitaksi. Runonlaulua saatettiin säestää kanteleella. Vanha lauluperinne eli koko Suomessa 1500-luvulle saakka. Uskonpuhdistuksen jälkeen se alkoi väistyä. Elias Lönnrot kokosi osan runoista yhtenäiseksi kirjalliseksi eepokseksi. Hänen työnsä tuloksena syntyi juonellinen tarina, johon hän lisäsi myös joitakin uusia osuuksia. 5

6 Kun Kalevala ilmestyi, Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen suuriruhtinaskunta. Eepoksella oli alusta asti suuri merkitys suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin aseman vahvistajana. Kalevalaa alettiin pitää Suomen kansalliseepoksena, ja se herätti heti ilmestyttyään kiinnostusta myös ulkomailla. Tähän mennessä se on käännetty yli 60 kielelle. Kalevala-eepos alkaa maailman synnyn kuvauksella ja päättyy uuden kulttuurikauden alkuun, kun kristinusko tulee Suomeen. Se kertoo myyttisistä tapahtumista, Kalevalan ja Pohjolan kansojen välisistä taisteluista ja sankariteoista. Kalevala on innoittanut eri taiteenalojen tekijöitä. Sen aiheista on tehty kuvataiteen lisäksi oopperaa, sarjakuvia, heavy-rockia, runoutta, proosaa, teatteria ja tanssiteoksia. Karelianismi Suomessa kasvoi 1800-luvun lopulla innostus suomalaisten muinaisuutta kohtaan. Elias Lönnrot ja muut tutkijat olivat keränneet kansanrunoutta Suomen ja Venäjän puoleisesta Karjalasta. Erityisesti 1890-luvulla taiteilijat ja tutkijat lähtivät tutkimusmatkoille samoille seuduille. Kaukaisissa kylissä osattiin yhä laulaa vanhoja runoja. Ilmiötä kutsutaan karelianismiksi. Taiteilijoita kiehtoi ajatus alkuperäisestä kalevalaisesta kulttuurista sekä ihmisen ja luonnon yhteydestä. Ajateltiin myös, että runonlaulussa, karjalaisissa elintavoissa ja seudun rakennus- ja esinekulttuurista ilmeni aito suomalaisuus. Ensimmäisten Karjalaan matkanneiden taiteilijoiden joukossa kesällä 1890 oli taidemaalari Akseli Gallen-Kallela. Taiteilijakareliaaneja olivat myös valokuvaaja I. K. Inha, taiteilija Louis Sparre, kuvanveistäjä Emil Wikström, säveltäjä Jean Sibelius sekä kirjailijat Eino Leino ja Juhani Aho. He olivat opiskelleet ja työskennelleet Euroopan taidekeskuksissa, missä he jakoivat unelman turmeltumattomasta elämänmuodosta monien aikalaistensa kanssa. Elias Lönnrot Kalevalan ja Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, suomen kielen uudistaja, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja Syntyy Sammatissa 9. huhtikuuta Opiskelee Tammisaaren pedagogiossa ja Turun katedraalikoulussa Maisterinväitös Turun akatemiassa: De Väinämöine priscorum fennorum numine Ensimmäinen runonkeruumatka Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustava kokous, Lönnrot sihteerinä. Koleralääkärinä Helsingissä, myöhemmin lääkärinä Kuopiossa ja Kajaanissa Seuraavat runonkeruumatkat. Tekee viidentoista vuoden aikana yhdeksän runonkeruumatkaa pääasiassa kävellen, soutaen ja hiihtäen. Ääripisteitä ovat 6

7 Petsamo, Arkangeli, Viena, Viro ja Inkeri. Viidennellä matkallaan keväällä 1834 Lönnrot laulattaa Latvajärvellä Vienan Karjalassa Arhippa Perttusta ( ) kolme päivää. Tämä on yksi Lönnrotin runonkeruumatkojen huippuhetkistä Valmistuu lääketieteen tohtoriksi Helsingissä Keisarillisesta Aleksanterin-Yliopistosta (Helsingin yliopisto) Vanhan Kalevalan ensimmäinen osa ilmestyy, toinen osa Vanhoja runoja sisältävä Kalevalan sisarteos Kanteletar ilmestyy Uusi Kalevala ilmestyy. Avioituu Maria Piponiuksen ( ) kanssa. Lapset Elias ( ), Maria ( ), Ida ( ), Elina ( ) ja Thekla ( ) Suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi Helsingin yliopistoon. Eroaa virasta täysin palvelleena Eläkevuosina sanakirjatyötä, aktiivista toimintaa tieteellisissä seuroissa ja komiteoissa, useita kunniajäsenyyksiä ja arvonimiä myös ulkomailta Kuolee Sammatin Lammilla 19. maaliskuuta Suomen valtio hankkii haltuunsa Lönnrotin synnyintorpan. Se tunnetaan Paikkarin torppa -nimisenä Lönnrotin kotimuseona Kuvanveistäjä Emil Wikströmin tekemä Elias Lönnrotin patsas paljastetaan Helsingissä. 7