Sekahedelmä. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10

Transkriptio

1 Sekahedelmä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 1

2 Sisältö Pääkirjoitus... 3 Sihteerin terveiset... 4 Slangi-visa... 5 Eduskuntavaalit... 6 Pukuetikettiä Pikkuneiti ja vaari eläinmuseossa Poropeukalon mietteitä Vieraskynä Sekahelmä Toimitus Vastaava Jukka Mahlamäki, meira.fi Heikki Vesanto luukku.com Taitto Anitta Kainulainen Tulostus SEL toimisto Seuraava Sekahedelmä -lehti ilmestyy kesäkuussa. Aineistot mennessä sihteerille. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry ao. Osasto 10 Siltasaarenkatu 4, 5 krs, Helsinki puh Johtokunta 2011 Puheenjohtaja: Jukka Mahlamäki GSM meira.fi Varapuheenjohtaja: Jukka Nissinen, Koff Sihteeri: Heikki Vesanto GSM luukku.com Osaston varasihteeri: Olli Hallikas Meira maustetehdas Tarja Palmamäki, Meira Pauli Paavola, Mildola Juha Sulisalo, Paulig Heikki Ylä-Hokkala, Paulig Pekka Helin, Koff Jaokset ja vastaavat Taloudenhoitaja: Pirjo Vainio puh , GSM etunimi.sukunimi@selry.fi 2 Talousjaos: Puheenjohtaja, sihteeri, vara-pj, taloudenhoitaja Tiedotusjaos: Heikki Vesanto, Jukka Mahlamäki Opinto-ja nuorisojaosto: Olli Hallikas Jukka Nissinen Urheilujaos: - Kesälajit: Heikki Vesanto - Talvilajit: Juha Sulisalo

3 Pääkirjoitus Moi No niin, meidänkin alueella on aloitettu vaihteeksi yt-neuvottelut. Koff aloitti neuvottelut, jotka koskevat 55 SEL:n jäsentä. Fazerin keksitehdas aloitti neuvottelut n. 40 henkilön vähentämisestä Tuttua ja turhauttavaa tekstiä. Elintarvikealalla muuallakin Suomessa sama laulu jatkuu. Että kenkää vain. SEL ja ETL aloittivat neuvottelut palkkojen yleiskorotuksesta Tietysti työnantaja voivottelee ja hieroo käsiään, kun on niin vaikeeta, eikä tuota rahaakaan ole yhtään antaa. Mutta hän antaa lopputilejä. Ja ketä vielä töissä käy, niin nostetaan tuntiliksaa muutama sentti, eikö se riitä, mitä? SAK:n johtaja Matti Huutola povaa, että tulevaisuudessa lakot yleistyvät. Kun työnantaja koventaa linjaa kokoajan, työntekijöiden on vastattava siihen. Ja näinhän se onkin, ei ole vaihtoehtoja kohta enää. Postin työntekijät ovat me- nossa lakkoon, syynä viestintäministeri Suvi Lindénin (kok) lupauksen pettäminen, ettei postia tarvitse jakaa öisin. Työministeri Anni Sinnemäki (vihr) puuttui vajaa vuosi sitten meidän työtaisteluun, ja siirsi SEL:n lakkoa 2 vk. Hän oli huolissaan porsaiden hyvinvoinnista, ja määräsi että ne pitää tappaa, jotta asiat on hyvin Suomessa. Että näin. Tästä tuleekin mieleen, äänestäminen on tärkeää. Hyvin tärkeää. Jotta saadaan oikeanlaisia ihmisiä päättämään meidän duunareiden asioista, ilman että niitä päätöksiä pitää moittia ja kritisoida. Mukavaa kevättä kaikille. Jukka 3

4 Sihteerin terveiset Tervehdys toverit P äivät pitenee ja goisaamis aika lyhenee. Aina kin niillä, jotka elää auringon mukaan. Mietin tossa, että mitä hyvää suomalaiset on hyötynyt EU:hun liittymisestä?. Kaikille EU:n kansalaisille, kuten myös meille suomalaisillekkin luvattiin, Demarit ja Kokoomus etu-nenässä, että kun Eurooppa tiivistyy se tuo vakautta ja ettei talouskriisit ole enää mahdollisia. Kuinkas sitten kävikään. Politiikka jonka perustalle EU-järjestelmä rakentuu, on johtanut monien Välimeren maiden ja myös Irlannin ja Portugalin ja ehkä vielä muidenkin maiden syvään kriisikehitykseen. Tätäkö ne 53 prosenttia suomalaisista halusi. Pitikö työttömyydenkin hävitä EU:n jäsenyyden myötä ihan tykkänään? Kyllä näinkin annettiin ymmärtää. Nyt kuitenkin EU:n myötä työttömien määrä on lisääntynyt ja muuttunut vakituiseksi ja pysyväksi elämäksi monille sadoille tuhansille eurooppalaisille. Monissa maissa hallitukset yrittävät nyt korjata rahakriisejään heikompiosasten kustannuksella. Sosiaaliturvaa on helppo leikata, julkisia palveluita on myös helppo leikata, eiväthän he, jotka ovat ajaneet maat talouskriisiin elä näiden palveluiden varassa. Kyllä he ovat huolehtineet siitä, että oma varallisuus on turvassa, vai näkeekö heitä usein leipäjonoissa tai sossun luukuilla? Myös eläkkeiden reaalinen pienentäminen ja eläkeiän reilu nostaminen on monien EU maiden hallitusten pyrkimyksenä. Olisikohan Suomessakin aika miettiä vaalien alla, kuka oikein kansalaisten hyvinvoinnista välittää ja ketkä välittää vain ennestäänkin hyvinvoivien asioista, kuten nykyinen hallitus EU:n myötä. Jos joku luulee, että Soinin porukan lisääntyminen auttaa heikompiosaisten elämää Suomessa, niin kannattaa muistaa mille puolelle se porukka kuuluu puoluekartalla. Taitaa olla yhtä paljon duunaripuolue kuin Kokoomuskin. Hyviä vointeja ja uurnilla tavataan Hessu 4

5 Aluesihteerin palsta Huolehtikaa hyvinnoinnista ja äänestäkää Aina pohditaan kannattaako äänestää ja ketä. Viime vuosien oikeistolainen meininki on kurjistanut työläisten elämää ja lisännyt kurjuutta. Eläkejärjestelmä on romutettu ja tulevien sukupolvien eläkkeiden taso roimasti heikentynyt. Ostovoima on hiipunut ja hyvinvointi on valunut omistavan portaan tileille. Leikkaukset sosiaaliturvaan näkyvät turvattomuutena jokapäiväisessä elämässä. Leipäjonot ovat pidentyneet ja köyhyys lisääntynyt. Varsinkin lapsiperheet, sairaat ja oravanpyörästä vastoin tahtoaan syrjäytyneet ovat joutuneet maksumiehiksi ja kärsijöiksi. Verotus on muutettu rikkaita suosivaksi ja tehdyt kulutus ja energia ym verojen korotukset kohdistuvat kipeimmin pienipalkkaisiin. Tänä vuonna käteen jäävä raha pienentyy olennaisesti pienten palkankorotusten ja hintojen nousun takia. Kaikki kallistuu ja kurjuus lisääntyy. Vaalipäivänä on tärkeää mennä ja antaa äänensä paremman yhteiskunnan puolesta. Olemme keränneet tiettyjä ehdokkaita ja suosittelemme heitä vilpittömästi. Perusteena on vuosien tuntemus ja hyvä yhteistyö. Olemme järjestäneet lukuisia tapahtumia ja pyrkineet parantamaan alan työläisten asemaa lainsäädännöllä ja yhteiskunnallisella vaikuttamisella. Aikoinaan pelastimme Koskenkorvan ja vain vasemmisto uskalsi äänestää hallituksen esitystä vastaan eduskunnassa osittain. Viimeinen alaa riipaiseva ja työpaikkoja vähentänyt asia oli kokoomuksen, keskustan, vihreiden, eli siis hallituksen esittämä ja päättämä sokerivero. Päätöstä vastusti vasemmisto kokonaisuudessaan ja tässäkin teimme hyvää yhteistyötä. Hallituksen enemmistöllä vero meni läpi ja työpaikkoja on jo vähentänyt mm. Ingman Ice Cream. Neuvottelut alkavat Pandalla ja Kraft Foodilla ja varmaa on, että ei tämä tähän pääty. Mikäli nykyinen hallitus jatkaa, voimme odottaa uusia kauhistuksia. Vasemmisto kuitenkin perinteisesti ymmärtää duunaria, ja toivon, että jokainen käyttäisi äänensä, jotta voisimme edes pyrkiä kohti parenpaa elämää. Ohessa suosittelemiamme ehdokkaita ja juttuja heistä. Jouni Konttila Aluesihteeri selry.fi 5

6 EDUSKUNTAVAALIT Ylös kyykystä, oikeutta duunareille Pia Lohikoski Keravalainen kaupunginvaltuutettu Vasemmistoliiton puoluevaltuuston 1. varapj SAK:lainen ay-taustainen ehdokas Suomessa työntekijöiden irtisanomissuoja on liian heikko. Yritysten yhteiskuntavastuusta puhutaan paljon, mutta kauniit puheet eivät lämmitä vain muodollisesti läpi vedettyjen yt-neuvotteluiden jälkeen työttömäksi jäävää duunaria. Työntekijät ovat arvokkainta mitä yrityksellä on, ja siksi työntekijöiden kaltoin kohteleminen ja yhteistoiminnallisten periaatteiden noudattamatta jättäminen ovat huonoa työnantajapolitiikkaa ja vahingoksi työpaikan hengelle, firman imagolle sekä koko yhteiskunnalle. Työntekijät ovat ymmärrettävästi pettyneitä työnantajan neuvottelijoiden esitykseen esi- merkiksi Keravan Koffin tehtaalla 51 työntekijän irtisanomisesta. Kustannussäästöt olisi voitu työntekijöiden ehdotuksesta hoitaa inhimillisesti, ilman irtisanomisia, jos siihen olisi työnantajan puolelta ollut halua. On väärin, että työnantaja suhtautuu välinpitämättömästi työntekijöiden esityksiin irtisanomisten välttämiseksi ja haluaa alleviivata isäntävaltaansa. Koffin tapaus osoittaa, että yt-menettely ei toimi riittävän hyvin, koska työnantajapuoli ei piittaa yt-lain hengestä. Työntekijät esittivät joustoja ja konkreettisia toimenpiteitä, joihin he olisivat olleet valmiita kustannussäästöihin päästäkseen, mutta yrityksen johto ei piitannut niistä. Tämä on surullista ja väärin. Suomessa on Euroopan huonoimpiin kuuluva joukkoirtisanomissuoja. Siksi työntekijöiden irtisanomissuojaa on parannettava lailla ja taattava irtisanomistilanteissa reilu korvaus, uudelleenkoulutus ja välittömiä työllistämistoimia. Tavoitteena turvallinen työelämä Epävarmuus työstä ja toimeentulosta heikentää yhä useamman ihmisen elämää myös vauraissa maissa. Pätkä- ja silpputyöt ovat lisääntyneet yleisesti kasaantuen erityisesti nuorille naisille. Perusteettomat pätkä- ja vuokratyöt on lopetettava lakia ja valvontaa tiukentamalla. 6

7 Ammattiyhdistysliikkeelle on säädettävä kanneoikeus, jotta se voi paremmin puolustaa työntekijöiden oikeuksia. Vasemmisto tavoittelee turvallista ja hyvää työelämää. Todellista eläkkeelle jäämisen ikää voidaan nostaa ainoastaan työelämän laatua parantamalla. Nykyisestä joustavasta vuoden eläkkeelle siirtymisestä pidämme kiinni. Vuokratyöstä on maksettava takuupalkka, jolloin kikkailu työntekijöiden kustannuksella loppuu. Työehtosopimuksia pitää vahvistaa ja luoda niitä tukemaan lakisääteinen indeksiin sidottava 10 euron vähimmäistuntipalkka. Teollisuuden työpaikoista on huolehdittava tukemalla ympäristöinvestointeja ja käyttämällä valtionyhtiöissä omistajaohjausta. Samasta tai samanarvoisesta työstä on maksettava samaa palkka. Työn ja perheen yhteensovittamista on parannettava, koska lapsilla ja vanhemmilla on oikeus toistensa aikaan. Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasaisesti kaikkien työnantajien kesken. Arjen ymmärrystä Arkadianmäelle Tulo-, varallisuus- ja terveyserot ovat kasvaneet ennätysvauhtia ja terveys- sekä hoivapalveluiden saatavuus on muuttunut yhä enemmän tuloista riippuvaiseksi. Työelämä on muuttunut epävarmaksi. Vuokra-, pätkä- ja silpputyöt ovat monilla aloilla korvanneet vakaan ja riittävän toimeentulon turvaavat työsuhteet. Köyhien määrä on lisääntynyt. Suuryritysten omistajat ja ylin johto ovat kasanneet itselleen yhä suuremman osan työntekijöiden työn tuloksesta. Vasemmisto vaatii verotuksen kokonaisuudistusta tuloerojen vähentämiseksi sekä veropohjan laajentamista palveluiden ja perusturvan rahoittamiseksi. Palkansaajien, työttömien ja eläkeläisten syrjiminen pääomatuloilla elävien hyväksi on lopetettava. Kaikkia tuloja pitää verottaa tulojen suuruuden mukaan eikä sen mukaan että tulevatko ne eläkkeistä tai työttömyyskorvauksista, jolloin verotus on kovempaa - tai sitten taas osingoista tai pääomasta, jolloin verotus on nykyään kaikkein matalinta. Kaikki samalle viivalle progressiiviseen verotukseen, jolla turvataan hyvinvointipalvelut. Duunareiden ja lapsiperheiden arkiset ongelmat eivät johdu siitä, ettei parempia vaihtoehtoja olisi ollut vaan siitä, ettei nykyisten päättäjien enemmistö ole halunnut käyttää parempia vaihtoehtoja. Suomalainen hyvinvointivaltio on viime vuosina hukannut sinivihreän porvarihallituksen käsissä perimmäiset arvonsa ja toimintatapansa. Tämä tie johtaa luokkayhteiskuntaan, ja tältä tieltä Suomen pitää päästä pois. Vaikuta järjestettävissä eduskuntavaaleissa. Nyt tarvitaan uusi parempi eduskunta, siksi kannattaa antaa ääni Vasemmistolle. Pia Lohikoski Keravalainen kaupunginvaltuutettu Vasemmistoliiton puoluevaltuuston 1. varapj SAK:lainen ay-taustainen ehdokas Uudellamaalla numerolla

8 EDUSKUNTAVAALIT Pääomat verolle ja perusturva kuntoon! Suomessa on meneillään iso, mutta hiljainen yhteiskunnallinen kahtiajako. Iso siksi, että tuloerot meillä ovat taantuneet tasolle, jossa ne olivat 40 vuotta sitten. Hiljainen siksi, ettei köyhyydestä ja syrjäytymisestä juuri julkisuudessa puhuta, vaikka yhä useampi suomalainen kokee ne omassa elämässään. Suomesta on tullut kahden kolmasosan yhteiskunta, jossa rikkain eliitti eristyy yhä enemmän omaan todellisuuteensa, suurin osa elää kohtuullisesti, mutta yhä kasvava köyhien joukko työnnetään syrjään. Tilastot kertovat, että lähes kansalaista on tippunut köyhyysrajan alapuolelle ja lasta elää köyhyydessä. Syrjäytyminen ja luokka-asema periytyvät Suomessa yhä rankemmin. Entistä harvempi polku vie köyhyydestä ulos. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita ei kuitenkaan ole huuhtonut rikki tsunami tai muu luonnonmullistus. Kyse on poliittisista valinnoista, joita istuva porvarihallitus on tietoisesti tehnyt. Kansa jakautuu kahtia, kun sitä aktiivisesti kahtia jaetaan. Ihmiset syrjäytyvät, kun heitä tietoisesti syrjäytetään. Samalla kaikki löysä valtiontaloudessa on käytetty massiivisiin veronalennuksiin, jotka ovat menneet ennen muuta suurituloisten taskuun. Näin hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet uppoavat yhä syvemmälle uusitsekkyyden suohon. Mutta helppoa ei ole palkansaajillakaan, Antero Eerola, toimittaja Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Uusimaa, ehdokasnumero 291 erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Monilla pienituloisilla palkansaajilla ei ole enää varaa asua pääkaupunkiseudulla, sillä yhä kohoavat asumiskustannukset syövät entistä isomman siivun tuloista. Vasemmistoliiton resepti on yksinkertainen. On rakennettava lisää asuntoja. Myös valtiovallan on turvattava ihmisille kohtuuhintainen asuminen. Suomessa asuntomarkkinat ovat jakautuneet riittämättömään sosiaaliseen asuntotuo- 8

9 tantoon ja kovan rahan kalliiseen rakentamiseen. On siirryttävä kokonaisasuntotuotantoon, jossa rakentamisen määrä nostetaan ainakin asuntoon vuodessa. Se laskee hintoja ja estää sen, että rikkaat ja köyhät eriytyvät yhä enemmän asumaan omille alueilleen. Samalla myös kaikkein suurituloisimpien suomalaisten on kannettava suurempi osuus hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta. Rikkaat ovat rikastuneet, koska Suomesta on tehty pääomatulojen veroparatiisi. Verotuksessa on porsaanreikiä, joista veroparatiisin puolelle on rynnistänyt kokonainen lauma osinkosikoja. Kovemmin verotettuja ansiotuloja muutetaan aliverotetuiksi pääomatuloiksi. Ei ole perusteita sille, että pörssin ulkopuolisista yhtiöistä voi nostaa osinkoja 7500 euroa kuussa puhtaana käteen kuin lottovoiton. Perusteita ei ole sillekään, että pienistä palkoista, eläkkeistä tai työmarkkinatuesta maksetaan viidennes veroja, jos pörssiyhtiöiden miljoonaosingoista veroja menee vain 28 prosenttia. Mikäli istuvan porvarihallituksen hyvät teot kirjattaisiin yksiin kansiin, siitä tulisi maailman ohuimpia kirjoja. Yksi saavutus silti on. Se oli ruoan arvonlisäveron alentaminen. Vaalitavoitteissaan hallituspuolueet keskusta, kokoomus ja vihreät ovat kuitenkin taas nostamassa arvonlisäveroa, vaikka keskusta jättäisi ruoan korotuksen ulkopuolelle. Arvonlisävero on kuitenkin tasavero, joka lyö kaikkein kovimmin pienituloisia. Siksi sen korotukset, erityisesti ruoan kohdalla on ammuttava alas myös tulevalla vaalikaudella. Politiikan suunta voidaan vielä kääntää. Siksi Suomessa pääomat on laitettava pääomat verolle ja perusturva kuntoon. On purettava pahoinvointiyhteiskunta. Toisenlainen politiikka on mahdollinen. Antero Eerola toimittaja Ehdolla eduskuntaan Uudeltamaalta, ehdokasnumero 291 puh

10 EDUSKUNTAVAALIT Kuntoisuustesti poliitikoille Kansan edustajia vai yhtiön miehiä? Pääministeri Kiviniemi on ehdottanut uutta yhteiskuntasopimusta, jolla turvattaisiin kilpailukyky. Mallissa ei kuitenkaan ole mitään uutta. Se ainoastaan vakiinnuttaisi viimeisen 20 vuoden oikeistopolitiikan ja antaisi hyväksynnän kaikille 1990-luvun jälkeisille heikennyksille sekä lisäisi köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Täytyy toimia juuri päinvastoin kuin pääministeri ehdottaa. Täytyy nostaa palkkoja inflaation ja työn tuottavuuden nousua vastaavasti ja ryhtyä lyhentämään työaikaa. Täytyy tiukentaa yritysverotusta sosiaaliturvan ja hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi, ja pyrkiä palauttamaan ennen 1990-luvun lamaa vallinneet tulonjakosuhteet. Tuolloin palkkojen osuus arvonlisäyksestä oli lähes 80 prosenttia ja voittojen noin 20 prosenttia. Nykyään luvut ovat 65 ja 35. Maltilliset palkankorvaukset pelaavat siis suoraan porvarin pussiin ja heikentävät matalan osinko- ja yritysverotuksen takia hyvinvoinnin rahoitusmahdollisuuksia. Valtaosa suomalaisista vastustaa eriarvoisuuden kasvua, hyvinvointipalveluiden alasajoa ja Nato-yhteistyötä. Silti asioita on ajettu viimeisten 20 vuoden aikana päinvastaiseen suuntaan. Onkin syytä kysyä miksi kansalaisten tahto ei toteudu äänestämisestä huolimatta? Ennen seuraavia vaaleja on lisäksi mietittävä erilaisten vaalitulosten vaikutusta. Jos kokoomuksesta tulee suurin puolue, se pääsee hyvin suurella todennäköisyydellä valitsemaan hallituskumppaninsa. Niinpä demarit ja keskusta tasapainottelevat soisella polulla, toisella puolella on kansalaisten mielipiteet toisella kokoomuksen miellyttäminen. Lisäksi ylemmän keskiluokan puolueeksi osoittautuneet perussuomalaiset sekoittavat pakkaa. Miksi sitten SDP, keskusta, vasemmistoliitto ja vihreät eivät liittoudu, kovan linjan porvareita vastaan? Anu Kantolan tutkimusten mukaan kaikkien puolueiden ja jopa ay-liikkeen johtoon on pesiytynyt pieni ryhmä, jonka asenteet ja arvot ovat samoja kuin huippurikkaiden nousukkaiden. Tämä ryhmä käyttää merkittävästi valtaa puolueissa ja on mahdollistanut politiikan muuttumisen pelkäksi hallinnoinniksi ja yhden vaihtoehdon päätöksenteoksi, eikä ideologiseksi kamppailuksi. Puolueen lisäksi pitää siis valita myös ehdokas tarkasti. Julkinen keskustelu käy nykyisenkin laman jälkimainingeissa kuin yhdellä suulla kestävyysvajeissa ja leikkauslistoissa. Vain Vasemmistoliitto on esittänyt oman oikeudenmukaisen verotuksen mallinsa, joka ottaa rikkailta ja antaa työläisille ja vähävaraisille. Perussuomalaiset taas eivät ole ratkaisu. Kyseessä on oikeistolehtien luoma illuusio protestista. Perussuomalaisten johtaja on ilmoittanut hyväksyvänsä Naton ja puolueesta löytyy kannatusta hyvin työläisvastaiselle politiikalle kuten lakko-oikeuden rajaamiselle ja palkanalennuksille. Kysymykseksi jääkin miten erottaa oikea kansan edustaja yhtiöiden edustajasta? Jotain selvyyttä kansanedustajaehdokkaan mielipiteistä saa tekemällä seuraavat kyselyt vaalikoneisiin ja / tai suoraan kansanedustajaehdokkaille. Va- 10

11 litettavasti tulevasta toiminnasta ei ole mitään rahat takaisin periaatetta, jolla suojella omaa oikeusturvaansa, joten vastauksiinkin on suhtauduttava kriittisesti. Näillä pääsee kuitenkin alkuun. Turvallisuutta vai sen puutetta? Haluatko, että Suomi osallistuu sotaan, joka vaatii siviiliuhreja? - Tarkista kannattaako mahdollinen ehdokkaasi ja puolueesi yksiselitteisesti Suomen pysymistä Naton ulkopuolella ja joukkojen kotiuttamista. Kaikki muu heikentää kotimaan turvallisuutta. Veroja työstä vai toisten työstä saatavasta hyödystä? - Haluatko, että yritysten ja rikkaiden suosiminen verotuksessa loppuu? Tarkista mitkä ehdokkaat ja puolueet vaativat yritysten ja pääomatulojen verotuksen tiukentamista, pörssiveroa sekä varallisuusveron ja työnantajien KELA-maksun palauttamista. Eläketurvaa vain rikkaille? - Poliitikot puhuvat leikkauksista, eikä paljon puhuttu takuueläke auta juuri ketään sen leikatessa vastaavalla summalla asumisen tukia. Onkin syytä kysyä ketkä oikeasti kannattavat perusturvan ja ansiosidonnaisten etuuksien korottamista sekä vapaaehtoisten eläkemaksujen veroetujen poistamista. Haluatko, että muut rikastuvat omaistesi terveydellä? - Jos haluat, että monikansallisille yrityksille ei sysätä veronmaksajien rahoja tarkista, että ehdokkaasi vastustaa yksityistämistä ja kannattaa kuntien omaa palvelutuotantoa. Pitääkö työstä mielestäsi maksaa palkkaa? - Siinä tapauksessa kannattaa tsekata mistä löydät ehdokkaita, jotka vaativat, että ammattikoululaisten ja työttömien työssäoppimisen ja työharjoittelun ajalta maksetaan palkkaa. Samalla tulee pyrkiä siihen, että työttömien koulutus johtaa joko tutkintoon tai ammattitaidon tunnustettuun kohoamiseen. Pitääkö työttömänkin mielestäsi tulla toimeen? - Tarkista mitkä puolueet ovat heikentäneet nuorten työttömyystukea, vastustaneet nuorten heikennyksiä työmarkkinatuen saamisessa ja ketkä kannattavat peruspäivärahan ja ansiosidonnaisen korottamista? Haluatko, että ruoka tulee läheltä ja on terveellistä? - Tässä tapauksessa kannattaa valita ehdokas, joka kannattaa maataloustukien maksamista luonnonmukaisesta viljelystä ja toimii sen puolesta, että vanhainkodit, lastentarhat, koulut ja muut julkiset laitokset käyttävät kotimaisia, terveellisiä sekä lähellä tuotettuja ja jalostettuja elintarvikkeita. Tämän voidaan varmistaa hankintakriteerein. Lopuksi on syytä varmistaa, että ehdokkaasi ei ole aiemmin myynyt periaatteitaan, eikä tee niin jatkossakaan vaan pysyy selkärankaisena. Yhtä selkärankaisena kuin ne luottamusmiehet ja lakkolaiset, joihin itse tutustuin SEL:n lakon aikana ja joiden kanssa sovimme lakon tukitempausten järjestämisestä. Oli ilo tehdä työtä kanssanne. Dan Koivulaakso Vasemmistonuorten puheenjohtaja, Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numero 57 puhelin: +358 (0) dan@vasemmistonuoret.fi

12 EDUSKUNTAVAALIT Ruoka on politiikkaa Kaikki puolueet haluavat puheiden tasolla panostaa kotimaiseen ruokaan. Se on puhtaampaa, terveellisempää ja ekologisempaa. Jostain syystä harvempi puolue puhuu siitä, että kotimaiseen ruokaan panostaminen luo myös työtä Suomeen. Mutta edistetäänkö kotimaisen ruuan menekkiä ja suomalaisen elintarviketeollisuuden työllisyyttä todellisissa poliittisissa päätöksissä? Viime vaalien alla vain kaksi puoluetta linjasi ohjelmassaan ruuan arvonlisäveron alentamisen tärkeäksi tavoitteekseen, Vasemmisto ja Keskusta. Tavoite oli sama, mutta perusteet olivat erilaiset. Me painotimme ruuan hinnan merkitystä pieni- ja keskituloisille sekä elintarviketyöläisten työllisyyttä. Keskustaa kiinnosti ennen muuta maanviljelijöiden asema. Muut puolueet vastustivat lähes kiihkeästi ruuan arvonlisäveron alentamista. Pitää antaa kiitosta hallitukselle siitä, että ruuan arvonlisäveroa laskettiin kokoomuksen ja vihreiden vastustuksesta huolimatta. Kovin kummallista oli se, että sosiaalide mokraatit vastustivat jopa oppositioasemassa ruuan verotuksen laskemista. Tosin osa ruuan arvonlisäveron alentamisesta syötiin nopeasti, kun hallitus nosti yleistä arvonlisäveroa heti perään prosenttiyk siköllä. Vasemmistolle kotimaisen elintarviketeollisuuden työllisyyden turvaaminen myös vaalien jälkeen on erittäin tärkeää. Kokoomus, Vihreät ja RKP haluavat nostaa ruuan arvonlisäveroa vaalien jälkeen. Myös Keskusta haluaa nostaa arvonlisäveroa, mutta jättää sentään ruuan korotuksen ulkopuolelle. Vasemmiston linja on selvä. Me emme kannata arvonlisäveron korottamista kahdesta syystä. Ensinäkin pieni- ja keskituloiset tavalliset työssäkäyvät, työttömät ja eläkeläiset maksavat arvonlisäveroa suhteessa enemmän kuin suurituloiselta. Toisaalta arvonlisävero on suoraan työn verottamista. Suomalaiset haluavat ostaa kotimaista ruokaa, mutta entistä harvemmalla on varaa siihen, jos ruuan hinta nousee arvonlisäveroa korottamalla. Silloin on pakko valita kaupasta halvimmat tuotteet ja etsiä viimeisen päivän punaisia hintalappuja. Kotimaisen ruuan kysynnälle ja suomalaiselle työlle on oleellista pieni- ja keskituloisten ostovoima. Perusturva on jäänyt viimeisen 15 vuoden aikana noin 30 prosenttia jälkeen tulokehityksestä. Tämä on merkinnyt köyhyyttä ja köyhällä ei monesti ole varaa kotimaiseen ruokaan. Perusturvaan pitää tehdä selvä tasokorotus. Pieni- ja keskituloisten verotusta pitää myös keventää, jotta käteen jää enemmän rahaa kotimaiseen kysyntään. Isotuloisten verotuksen progressiota pitää samalla kiristää, myös pääoma- ja osinkotuloja pitää verottaa progressiivisesti. Myös lapsilla, nuorilla ja vanhuksilla pitää olla oikeus kotimaiseen ruokaan. Suomalaisen elintarviketeollisuuden työllisyyden kannalta on keskeistä, tilataanko julkisissa hankinnoissa kotimaista ruokaa. Itsekin olen vuosia tehnyt Helsingin kaupun- 12

13 gin päätöksenteossa töitä sen puolesta, että päiväkodeissa, kouluissa ja van hustenhoivassa tarjottaisiin kotimaista ruokaa. Vastauksissa yritetään vetäytyä EU:n hankintalainsäädännön taakse. EU tuo monia ongelmia ja älyttömyyksiä, mutta ei sen taakse voi mennä kaikessa päätöksenteossa. Ruokahankinnat on mahdollista kilpailuttaa niin, että suositaan kotimaista lähiruokaa. Tämä vaatii viitseliäisyyttä ja osaamista kilpailutuksissa. Siihen tarvitaan vahvempaa poliittista ohjausta. Kotimaisen ruuan ja suomalaisen työn puolustaminen on poliittisesta tahdosta kiinni. Vasemmistolla on tätä tahtoa. Elintarviketyöläisen kannattaa nojata vasemmalle. Paavo Arhinmäki Vasemmistoliiton puheenjohtaja, Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Helsingissä numero 51 Slangi-visa 1. Mä skrivasin johonki mun pakinaan, et Slurkit skujas pitsgulle ja alko aukoo boltsii. 1) Vartijat saapuivat pihalle ja ryhtyivät avaamaan Abloy-lukkoa. x) Poliisit riensivät pizzalle ja rupesivat kertomaan vitsejä. 2) Poliisit ajoivat pihalle ja alkoivat moittimisensa. 2. KISMAILLA on jotain kliffaa, jees, mut mitä? 1) Suudella. x) Käydä kioskilla. 2) Juoda Kippurahäntää (viinaa). 3. byggattiin skvetta siihen kaltsille Eduskuntatalon ja Auroorankadun väliin, mut ei me siitä itse slepattu, bulimpia kundeja tuli kun hirvas Eli SLEPATTU? 1) Vakoiltu. 13 x) Hypätty. 2) Ulostettu. 4. SUBU on skäfä, kliffa sana, mut mitä se meinaa? 1) Keittoa. x) Heittoa. 2) Peittoa. 5. BLISAA on gamla, yleinen sana, se on mm: 1) Pestä. X) Myydä. 2) Tuomita esim. jalkapallo-ottelu. 6. Joskus staral oli femti handus, se oli..., siis mikä: 1) Avohaava. x) Syyhy, eli teki mieli tuhlata omat rahansa.. 2) 50 mk. OIKEA RIVI: 21x 1x2

14 Pukuetikettiä Koska tänä keväänä ollaan muuten ankarilla asioilla liikkeellä vaalien ja verojen ja tulonjaon kanssa, voisi joku köykäinen muistelma kaukaisesta historiasta keventää päivän synkeää sanomaa. Tällöin tulee eittämättä mieleen pukuetiketti, joka tuotti minulle menneinä vuosina suurta huolta. Kasvoin hilpeällä 1960-luvulla ja päädyin Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosaston työntekijäksi täysin tietämättömänä alan hienostuneesta pukeutumiskulttuurista. Taisin olla melkoinen hutilus. Ensimmäisiltä vuosilta muistan, kuinka eräs Primulan naisleipuri yritti suoristaa itse tehdyn pukuni rinnustaa, rapsutti puseroni edustaa ja sanoi: tahroja rinnuksella, nappi roikkuu, nyppyjä. On siinä meillä toimistonhoitaja. Silloinen aluesihteeri Lindblad yritti myös hienovaraisesti viritellä samaa teemaa ja vihjaisi, että sitä voisi yrittää näyttää vähän vauraamman talon tyttäreltä ja Aino Pakkala pohti, että minun ehkä kannattaisi vaihtaa pesuainetta, kun kaikki vaatteet näyttää muuttuvan saman värisiksi. Varsinainen tuska tuli sitten liiton palkkasihteeri Kalle, Karl Erikssonin hahmossa, koska hänen pukeutumisetikettitietoisuutensa lähenteli täydellisyyttä ja sisälsi kaikki ne salamerkitykset ja koodit, joita vaatteilla saatettiin antaa. Hävittyään liittosihteeriviran äänestyksessä hän mm. tuli liittokokousillallisille repaleisessa villapuserossaan normaalin tyylikkään vaatetuksensa sijaan. Silloin yötyö oli kiellettyä leipomoissa ja kiersimme tämän Erikssonin kanssa öisin käräyttämässä laitonta yötyötä tekeviä yrityksiä. Yritettiin tirkistellä aina ensin tuuletusaukoista ja ovenlävistä ja sitten painuttiin sisään jonkun leipurin mukana nykyisen kaltaisia tunnistus- ja turvalukkoja ei tietenkään ollut. Joskus joku jäsen kavalsi myös etukäteen oikeat reitit. Oli sellainenkin aika, jolloin yhdessä Leipuriliiton ja alueen pienisäntien kanssa yritettiin saada laitonta yöleipomista kuriin ja leipomoisännät käräyttivät salaa toisiaan meille. Mutta pukeutumisetiketistä. Se oli hyvin hauskaa aikaa, mutta sisälsi ansoja. Minulla oli mielestäni aika kiva musta lyhyt lammasturkki, vanha tosin, joka piti kylmää näillä yökierroksilla. Eriksson näki asian toisin ja ilmoitti, ettei pitänyt yrittää näyttää silloisen Neuvostoliiton salaiselta poliisilta ja kysyi epäluuloisesti, et teihän minulla vaan ollut nagaikaa taskussa. Seuraavalla kerralla yritin sitten tosissani parantaa tasoa, mutta sekin yritys oli tuhoon tuomittu. Nyt jo eläkkeellä olevalla palkkasihteerillämme oli ja on vieläkin sana hallussaan. Hän arvosteli olemustani pohtien, miten raskasta työtä tekevä, proletaariset arvot omaava leipuri voisi ikinä hyväksyä sitä, että ammattiosaston työntekijä muistuttaa jotain Ekbergilla aikaansa viettävää rappeutunutta suomenruotsalaista ylimystörouvaa ja että hänen uskottavuutensa kärsii minun seurassani. Aloin olla aika ymmälläni. Kukapa olisi uskonut, että laitonta yötyötä tekevien leipomoyritysten 14

15 yökäräyttämisessä juuri vaatetus olisi näin keskeisellä sijalla. Mutta Kalle, Karl Eriksson oli sellainen mieletön herjanheittäjä. Eriksson piti muutenkin tarkkaa kuria. Kun olet kiertänyt leipomoita koko yön ja tulet tuoksuvan karjalanpiirakkalinjan äärelle, tekisi mieli tietenkin antaa ymmärtää, että asiathan tässä riitelevät, ei ihmiset ja napata yksi piirakka. Sellaiseen ei tiukkalinjaisen palkkasihteerin kanssa koskaan alennuttu. Hän moitti minua päinvastoin liiasta hyvänahkaisuudesta suhteessa työnantajiin ja ikuisiksi ajoiksi on mieleeni jäänyt se uhkaus, kun hän sanoi ottavansa yhteyttä kaikkiin vallankumousjohtajiin, ettei tätä Uljasta saa ikinä päästää eturintamaan, koska sitten ei kuole ketään, vaan kaikki roistot ja petturit lähtee mukanaan likan viimeiset rahat. Ja hän totesi useaan kertaan myöhemminkin tyytyväisenä päättämäänsä asiaan: se on pantava vaan virkkaamaan pipoja vallankumouksellisille, ei koskaan eturintamaan, sitä ei pidä päästää, ei koskaan. Muuan toinen pukumuisto liittyi pääkaupunkilisälak koon. Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosastosta koettiin 1980-luvun lopulla, että palkkataso oli liian pieni ja alettiin puuhata pääkaupunkilisää. Kysyttiin muitakin osastoja mukaan, mutta ne eivät lähteneet. Osasto esitti sitten työnantajille vaatimukset ja alkoi suunnitella lakkoa. Ilmapiiri kärjistyi ikäväksi, kun eräs lakkoon sovitun yrityksen porukka päätti ruveta rikkuroimaan. Lakon oli tarkoitus alkaa aivan joulun alla ja samana päivänä oli koulujen joulujuhlat. Ompelin koko yön pikku tytölleni mekkoa vihreästä satiinista, helmaan laitoin kolme volankia ja tein niihin silkkinauhasta kauniit kanttaukset ja lisäksi hienon tyllialushameen. Joulujuhlassa mieleni pyöri koko ajan siinä, miten lakkoon lähtevissä leipomoissa tilanne kehittyi, eivätkä ajatukset pysyneet hartaan kuusijuhlan tunnelmissa. Erään koululaisen äiti kysyi, että oletkos ostanut tytön mekon Pariisista ja vastasin mieli muualla, että ompelin siihen totisesti muutaman rikkurin viime yönä. Ikäni muistan pakilalaisten naisten kauhistuneet katseet ja hämmentyneet hymyt. Vaivautunut hiljaisuus levisi ympäristöön. Juhlan jälkeen lähdin sitten Työväentalolle, jonne leipomotyöväki marssi ja voitimme taistelun oikein komeasti. Yhden kauden helsinkiläisillä leipomotyöntekijöillä oli oma taulukko liiton työehtosopimuksessa ja siitä oltiin ylpeitä. Sitten muutkin alat saivat sen täällä. Mutta aina kun muistan sitä matsia, muistan ne lapsen koulun joulujuhlan äitien kauhistuneet ilmeet ja minua alkaa naurattaa kovasti. Hyvää Kevättä kaikille selliläisille toivottaa Päivi Uljas, eläkkeellä oleva Etelä-Suomen aluetoimiston hoitaja. 15

16 Pikkuneiti ja vaari eläinmuseossa Vaari istui ilta-oluella ja pikku-neiti nuoli jätskiään. Se oli melkein kuin Juicen vanhassa biisissä, paitsi että vaarilla oli edessään vain kahvikuppi. Ei arvaa nautiskella oluita kun hoitelee poikansa tyttöä Veeraa. Mietittiin siinä korttia pelatessa sitä, että mitä tehtäis huomenna. Tsiikattiin siinä sivusilmällä uutisia telkusta. Kuvissa vilahti stadin Kansallismuseo. Siitä pikku-neiti innostui sanomaan, että mennään eläinmuseoon. Näin päätettiin tehdä. Tullessamme sisälle eläinmuseoon vastassa oli iso norsu. Sen jälkeen näimme ison apinan, Veera meinas,ettei tollasia ole ollut edes olemassa. Tämän jälkeen Veera meinas, että annas vaari se kamera mulle, ettei kaikki kuvien katsojat luule, että hänkin kuuluu näyttely esineisiin. Sen jälkeen pikku-neiti hoitikin kuvaus hommat. Retki museossa jatkuu Seuraavaksi löytyi karhu. Jatkaessamme matkaa eriosastojen läpi näimme myös täy- 16

17 Madrilleja oli joskus myös Korkeasaaressa. Nälkäinen nalle nuolee puuta? 17

18 Isä-leijona venttaa sapuskaa, äiti-leijona käynyt Siwassa.. 18 tetyn leijonan, joka oli Veeran mielestä sen näköinen, että pistäis vitriinin ulkopuolella seisovan pojan heti poskeensa, jos ei lasi olis välissä. Matka jatkui osastolle joka kertoi siitä, miten eläimet ovat olleet tärkeitä myös merimiehille aikoinaan. Yhdessä vitriinissä oli täytetty kissa. Arvelimme sen syövän liiat jyrsijät laivasta, lukuunottamatta tietenkään mahdollisia eväskaneja. Yhdessä nurkassa oli karsin, jossa oli kana ja possu. Veera kysyi miksi laivassa oli ollut eläviä eläimiä? Kerroin, että se oli kai siihen aikaan ainoa tapa pitää sapuska tuoreena. Viimeiseksi tulimme osastolle, jossa oli dinosaurusten ja muidenkin sukupuuttoon kuolleiden eläinten kuvia.

19 Tämä kaveri piti rotat kurissa laivassa. Merimiesten eväiden piti pysyä tuoreena siihenki aikaan, kun ei ollut jääkaappeja. Pikku-neiti katsoi yhtä isoa luurakennelmaa ja tuumasi että, ei ole ihme jos on kuollut, kun on noin pahasti laihtunut. Siinä ratkesi syy dinosaurusten häviämiseen. Teksti Heikki Vesanto, kuvat edellinen ja Veera Vesanto Sukupuuttoon laihtuneet. J.K Muistakaa SEL:liläiset ja muutkin syödä Suomessa tehtyä ruokaa, ettei käy kuin dinoille, muuten on viimeisen SEL:liläisen luut samassa museossa ja kaikki safga tuodaan ulkomailta. 19

20 :: Vieraskynä Guggenheimiä kansalle Eräänä aivan tavallisena arkipäivänä avasin telkkarin iltauutisten aikaan nauttiakseni päivittäistä tulva-, maanjäristys-, lumikaaos- ja terroristiuutisannokseni, joka tosin ei nykyisessä vuolaassa uutisvirrassa enää kovinkaan paljon jaksa järkyttää. Tällä kertaa sieltä tuli kuitenkin tieto joka sai minut pureksimaan vaahtoa ja lausumaan sielunvihollisen nimen sekä monasti että painokkaasti. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ilmoitti kaikelle kansalle ilouutisen, että Helsinkiin saataisiin Guggenheim-museo, eikä hankkeen valmisteluun menisi kuin vaivaiset kaksi miljoonaa euroa. Nyt se saakelin metropoli-haihattelija on seonnut lopullisesti, ajattelin. Ensin veroäyriä nostettiin ja budjettivalmisteluissa ilmoitettiin, että siitä huolimatta jaettavana on pelkkää niukkuutta, Kaikesta, ja erityisesti lasten ja vanhusten hoivasta, olisi leikattava ja tämä kehtaa puhua hankkeesta, johon vielä tulevaisuudessa varmasti uppoaisi enemmän rahaa kuin musiikkitalon monttuun on tähän mennessä uponnut. Ensinhän kaupungin pitäisi tietysti lahjoittaa edustava tontti. Sitten järjestettäisiin arkkitehtikilpailu arvokkaine palkintoineen, jonka tuloksena syntyisi kauhean näköinen ja rakennettavaksi kallis pytinki. Jäljet kauhistuttavat. Varoittavaksi esimerkiksi voidaan ottaa Mannerheimin hevosen hännän takana seisova vääntynyt peltihalli. jota jostakin syystä nimitetään Kiasmaksi. Minusta se olisi pitänyt nimittää suunnittelijansa jenkkiarkkitehti Stewen Hollin mukaan vaikka hollituvaksi. Kerran kävin velipojan tyttären - joka on norjalaisen Sandneesin kaupungin kulttuurijohtaja - ylipuhumana tutustumassa laitokseen. Esillä olevasta näyttelystä on jäänyt mieleen teos, jossa kattoon ripustettu videotykki heijasti jonkinlaiseen sängyntapaiseen kuvan nukkuvasta naisesta ja toinen, jossa pitkälle pöydälle sijoitetuista ruukuista voi haistella erilaisia tuoksuja. Ainoa järkevä paikka koko laitoksessa oli mielestäni kahvila, jossa sumppi tosin oli kallista ja sisustus nykyaikaisen kylmä ja epäviihtyisä. Minusta nykytaiteilijat taitavat tehdä tekosensa piruuttaan ja nauravat selän takana ivanaurun niitä ymmärtäville kriitikoille. Jotenkin olen aina pitänyt uutisvuodon älypäästä Jari Tervosta. Hän esitti ohjel- 20

21 massa, että tuleva museo tulisi halvemmaksi jos se sijoitettaisiin Katajanokan perukoille peltiseen bajamajaan ja nimeksi annettaisiin Kakkenheim-museo. Ajatus oli hyvä, mutta minusta kannattaisi kyllä satsata vanhaan suomalaiseen puurakennusperinteisiin. Arkkitehtikilpailuakaan ei tarvitsisi järjestää. Onhan kaupungin arkistossa varmaankin vielä tallella piirustukset linjojen vanhojen puisten kivitalojen pihoilla seisoneista pitkistä ulkohuuseista. Näyttelyistäkään ei tarvitsisi kantaa huolta. En ole nähnyt yhtään julkista mukavuuslaitosta, jonka seinille ei varsin nopeasti olisi syntynyt nykytaidetta. Jos tällainen laitos sijoitettaisiin Katajanokan risteilijälaiturin viereen ja mainostettaisiin ulkomaankielillä, niin saataisiin näyttelyyn varmaan myös kansainvälistä taidetta. Tuohtuneena tammikuussa 2011 Rudolf Lindblad JOHTAJIEN PALKKA- MALTTI UNOHTUI Suomalaisten yritysjohtajien palkat nousivat viime vuonna kymmeniä prosentteja, kertoo sanomalehti Keskisuomalainen. 21

22 :: Vieraskynä Hampaat Hailla hampaat, julmat suuret, niitä ei se piiloon saa, runoili Berthold Brecht Kerjäläisoopperansa Puukko-Mackie laulussa. Leonardo da Vincin mestariteoksen Mona Liisan juonikkaasti hymyilevä esikuva sen sijaan pitää hampaansa täysin piilossa. Kuuluisasta hymystä on kirjoitettu palstametreittäin selityksiä ja arveluja, joista itse pidän parhaana sen, että ko. neidolla oli huonot hampaat. Siirtykäämme kuitenkin teatterin ja taiteen maailmasta proosalliseen työelämään ja vulgääristen mainosten pariin. Mieleeni on jäänyt eräs naisen hampaita koskeva keskustelu, joka käytiin joskus viime vuosisadan puolivälin jälkeen pienen autoverstaan sosiaali- ja ruokamurjun kahvipöydän ympärillä. Olin kahvia keittäes - säni ripustanut seinälle Pirellin rengasfirman ensi vuoden tyttökalenterin, jota miehissä ihailtiin. Atski avasi ensimmäisenä sanaisen arkkunsa ja lausui: - Onpa mimmillä komeat utareet ja hymykin kuin jakoavaimella. Se on varmaan onnellinen siitä, että sen poikakaveri Luigi on ostanut pikku Fiatinsa alle uudet Pirellit. - Eihän tuo mimmi voi hymyillä kuin jakoavain. Eihän jakoavaimella ole hampaita. Sä tsiikasit varmaan niitä daisareita niin tarkkaan, ettet hiffannut miten sillä on suu täynnä valkeita hampaita, vinoili Pena. - Putkitongeissa on kyllä hampaat, mutta olisi aika hävytöntä sanoa, että mimmi hymyilee kuin putkipihti, jatkoi Hemppa. - Minulla on pakissa niklatut boksipihdit, joissa on kiiltävät hampaat. Boksipihtejähän sanotaan myös papukaijapihdeiksi, joten ehkä voisi sanoa, että mimmi hymyilee kiiltävillä hampaillaan kuin papukaijapihdit, esitin. Kalenteri otettiin vielä seinältä ja plarattiin tarkkaan tammikuusta joulukuuhun, ja paljon muuta kommentoitiin ennen kuin se kahvitauko päättyi, mutta hampaista ei enää puhuttu. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut lisätä, että aika moni suomalainen voisi tänäkin päivänä ottaa tekohampaat suustaan ja hymyillä jakoavaimen lailla. Tosiasiahan on, että suurin osa meistä sodan ja sodanjälkeisenä aikana lapsuutensa eläneellä suomalaisilla, puutteellisen ravitsemuksen ja huonon suuhygienian takia, menettivät hampaansa varsin nuorina. Kuulin joskus puhuttavan, että tekohampaat olivat jossa- 22

23 kin sydänmailla varsin suosittu rippilahja. Siihen aikaan lähdettiin jo poikasina isän mukana hammasta purren metsätöihin, ja kun päästiin miehen ikään hommat jatkuivat hampaattomat ikenet irvessä. Hammaslääkäreitä oli harvassa ja jos tuli hammassärky niin mentiin kunnanlääkärille, joka veti pahan hampaan pois. Hampaattomuudesta saattoi siihen aikaan tulla jopa taiteilijoiden esiintymisvaltti. Esimerkiksi varkautelainen laulajahumoristi Esa Pakarinen mainosti olevansa Suomen ainoa hampaaton tenoristi. Sen ajan iskelmissä kuvattiin - yleensä petollisten - naisten kauneutta monin ylistävin riimein, mutta hampaista ei koskaan laulettu sanaakaan, hampaattomuudesta kylläkin. Mieleeni tulee ainakin Ruikonperän multakurkun Matti Tepon laulu Hilmasta, jonka kanssa onni hymyili heidän nukkuessa yhdessä tekohampaat samassa vesilasissa. Tarina päättyi onnettomasti kun petollinen Hilma maalikylän kravattisonnin folkkarissa poistui onnettoman laulajan elämästä. Laulun teksti osoitti senkin, että hampaattomillakin naisilla oli kova kysyntä sodanjälkeisen Suomen agraariyhteiskunnassa. Itselläni on hampaiden suhteen ollut hyvä tuuri. Kun minulle kasvoi ns. rautahampaat olin sotalapsena Ruotsin lihapatojen äärellä. Siellä opin myös pesemään hampaitani ja kun äiti vielä täällä kotisuomessa jaksoi jatkuvasti siitä muistuttaa, eikä Helsingissä ollut hammaslääkäreistä puutetta, on minulla vielä tässä iässä suhteellisen täydellinen hammastarha tallella. Olen joskus kirjoittanut jopa runon hammaslääkärissä käynnistä. Siinä sanottiin mm. näin: Instrumentit suussani kiiltää / tuska leukapieliäni viiltää / vaan tämän kivun kun uljaasti kärsin / vielä omin hampain leipäni järsin. Kun viime vuonna kävin hammaslääkärissä minulta poistettiin kaksi risaa viisaudenhammasta. Sain siitä aiheen pakinassani eläkeläislehdessä todeta, etten enää ole kuin puoliviisas. Totesin siinä näin ollen olevani myös puolihullu, jonka tästäkin tekstistä ilmeisesti itsekin toteatte. Pari viikkoa sitten jouduin taas käymään hammaslääkärissä ja sillä reissulla menetin viimeisetkin viisaudenhampaani. Niinpä niin Limppu 23

24 Poropeukalon mietteitä Tässä pikku hiljaa kevät antaa ensi merkkejään ja kummasti alkaa mieli piristyä pitkän kaamoksen jälkeen. Tosin Japanin tapahtumat laski kevät intoilua. No, ei auta kuin olla kiitollinen, että meillä toistaiseksi on suhteellisen hyvin asiat. Ainahan asiat voisi paremminkin olla, ainakin työllisyystilanteen osalta. Asiasta viidenteentoista... liittyen elintarvikkeisiin. Pidän tärkeänä elintarvikkeiden hinta-laatusuhdetta, sillä hyvin ravittu ruumis voi paremmin. Siis kohtuus kaikessa. Asiaa voi sitten ajatella monelta kantilta. Lainaten erästä hyvin tunnettua kirjaa:"työmies on palkkansa ansainnut" ja eräässä käännöksessä oli "työmies on ruokansa ansainnut". Mielestäni molemmat ajatukset osuvat nappiin! Tällä erää ei sitten muuta kuin kevättä kohti! Poropeukalo 24