Maanantai Lähtömaljat juotiin lentokentällä, Viivi (vas), Tuukka, Arttu ja Sonja

Transkriptio

1 Maanantai Aamulla oli kotona aikainen herätys ja lähtö lentokentälle. Matkalla jännitti, että minkälaiset jonot jo kentällä on ja ehdimmekö ajoissa koneeseen. Kentällä tapasimme Kotkien ryhmän kanssa johon kuuluivat Tuukka, Arttu, Sonja ja Viivi sekä ohjaajana Kössi. Onneksi kenttä ei ollut vielä ruuhkainen ja saimme selvitykset tehtyä ajoissa. Sitten pääsimme jännittämään miten meidän käy turvatarkastuksessa ja jostain kumman syystä sekin hieman venyi. Kentällä jouduimme odottelemaan hieman kauemminkin kun kone oli melkein tunnin myöhässä. Unkariin saavuttuamme pääsimme heti osallisiksi edellisten viikkojen lämpöaallon jälkilöylyistä. Matkamme pikkubussilla alkoi Budapestin lentokentältä ystävyyskaupunkimme Salgotarjaniin. Matka kesti melkein kaksi tuntia pieniä teitä kierrellen ja kaarrellen, joskus jopa puolet tien asfaltista kadonneena. Saavuimme perille Salgotarjanin leirikeskukseen, jossa meitä oli vastassa Andi, leirinjohtaja. Hän näytti meille huoneet jossa majoittuisimme seuraavan viikon. Huoneet olivat erittäin hyvät ja tilavat. Majoittautumisen jälkeen kävimme viereisessä kylpylässä uimassa. Pääsimme myös tutustumaan paikalliseen ruokaan jo ensipäivänä. Se ei ollut tyypillistä suomalaista ruokaa, mutta syötävää kuitenkin. Valmistelimme seuraavan päivän tuotoksi illan esittäytymisiin. Illalla kun kaikki muutkin ryhmät olivat tulleet, (Italiasta, Puolasta, Slovakiasta (2), ja tietenkin Salgotarjanista), esittäytyivät paikalliset ohjaajat meille ja näimme myös muut ryhmät kokonaisuudessaan. Illan päätteeksi kävimme pienellä kävelyretkellä lähiympäristössä. Klo 22 tuli hiljaisuus ja sen jälkeen mentiin nukkumaan. Lähtömaljat juotiin lentokentällä, Viivi (vas), Tuukka, Arttu ja Sonja Budapestin lentokentällä odotellaan tavaroita hieman jännittyneenä Uimalassa saimme nauttia Unkarin lämmöstä ja vedestä Ryhmä odottelemassa illan ohjelmaa

2 Tiistai Ensimmäisen yön jälkeen kun oli vihdoin saatu silmät auki ja aamupala syötyä, lähdimme paikallisbussilla tutustumaan Salgotarjanin poliisiasemaan. Pääsimme kokeilemaan siellä erilaisia aseita samalla kun poliisit kertoivat meille kuinka heidän laitoksensa toimivat. Halukkailta otettiin sormenjäljet ja saimme myös kokeilla mellakkavarustuksia. Ravintolalounaan jälkeen pääsimme tutustumaan kaivosmuseoon. Museon onkalot olivat todella matalat ja Kössillä kypärä hakkasi kokoajan tukipalkkeihin. Lisäksi tunnelma oli myös kostea ja ahdas. Tytöille taisi tulla hieman huono olo, mikä ei ollut mikään ihme, kun halusivat kesken kierroksen raittiiseen ilmaan. Kierroksen jälkeen kävimme Mäkissä syömässä jäätelöt. Saimme vielä kävellä pienen hetken vapaasti kaupungilla tutkia paikkoja, ennen kuin suuntasimme takaisin leiripaikalle. Illalla oli vuorossa jokaisen ryhmän, maan ja kaupungin esittely. Olimme tehneet seinäjulisteet niin Vantaasta kuin Suomestakin. Esittelyssämme suurimman suosion sai Vantaan osuus, jossa suomalaisen formulakaupungin lapset päristelivät tarjoilemaan Fazerin sinistä suomenlipuin koristeluin paloin. Lauloimme (huusimme) Aalutte ja tanssimme letkistä. Illan päätteeksi järjestettiin unkarilais-italialainen ulkoilmadisco. Italialaisten auto keskelle kenttää ja volyymit kaakkoooon. Ainakin sillä viihtyi Vantaan joukot. Viivi ja Arttu tutkivat paikallista pamppua Arttu mellakkavarusteet päällä Vantaalaiset pääsivät tai joutuivat poliisiautoon kuvattavaksi Kaivosmuseossa kaikki hyvin

3 Sonja ja Arttu tarjoavat suklaata Vantaan esityksen aikana Letkajenka lähtee liikenteeseen Arttu, Viivi, Tuukka ja Sonja discossa

4 Keskiviikko Aamulla heräsimme hieman aikaisemmin, sillä lähdimme Budapestin seikkailemaan paikalliselle seikkailuradalle joka oli tehty puiden varteen. Menomatka meni ihan mukavasti aina Budapestiin asti mutta sitten seikkailupaikan löytymiseen meni hieman enemmän aikaa. Onneksi rata löytyi ja lapset pääsivät näyttämään taitonsa. Metsässä oli eri vaikeusasteisia ratoja ja ennen kuin niihin pääsi, tarkastettiin, että jokainen osaa käyttää turvavälineitä oikein. Ensimmäisillä radoilla kuului Viivin ja Sonjan suista tuskailuja ja hieman pelonsekaisia ääniä. Muuta siitä huolimatta he voittivat itsensä ja menivät radan läpi. Pojat tekivät se hymyssä suin. Toiselle radalle mentäessä olivat nyt pojat kärjessä. Rata oli huomattavasti vaativampi kuin edellinen ja se sai myös ohjaajan hieman epäilemään lasten taitoja ja radasta selviämistä. Kaikki vantaalaiset lapset selvittivät radan hammasta purren ja perinteisellä suomalaisella periksi ei anneta sisulla. Se meni niin hyvin, että radan jälkeen oli aika maistella virvokkeita. Tosin osa muiden ryhmien isommista tytöistä ja pojista jättivät saman reitin kesken Radalta selvittyämme menimme paikallisessa näköalajunalla takaisin vuorilta alas Budapestiin ja tutustumaan sankarien aukioon, jossa oli nyt kaikki sankarit paikalla myös vantaalaiset Nuoret Kotkat. Paluumatkalla pistäydyimme vielä syömässä ravintolassa ja loppumatka olikin hyvin hiljainen useamman levätessä matkan suurista haasteista. Turvavaljaat on laitettu, mitä seuraavaksi? Mainoksen Härät Tuukka yli esteiden Arttu menee aukosta kuin aukosta

5 Viivi rengaskävelyssä Sonja huilaa ennen seuraavaa rataosuutta Sankarien aukio monumentti jossa nyt kaikki päivän sankarit

6 Torstai Torstaina pääsimme tutustumaan paikalliseen vanhan ajan linnaan joka oli tosin kyllä Slovakian puolella. Matkustimme rajakylään bussilla ja sieltä kävelimme rajan yli linnalle. Päivä oli erittäin kuuma ja vanhaan suomalaiseen tapaan lapset kastoivat paidat ja hatut läpimäriksi viereisessä suihkulähteessä. Linna oli komea ja sieltä oli hyvät näköalat. Linnan alla oli yksi viidestä maailman ihmeellisyyksistä. ns. kiviputous joka oli muodostunut joskus kuumien kivien syöksyessä Unkarin ja Slovakian rajalla. Myöhemmin iltapäivällä meillä oli vapaa aikaa jolloin pääsimme tutustumaan läheisen Sparkauppaan ja siltä saimme täydennystä karkki ja juomavarastoihin. Illalla oli aika askarrella kivikoruja, lasipurkkeja ja muita erikoisuuksia. Meidän ryhmä keskittyi enemmän kivikoruihin kun se oli uusi juttu meille. Askartelujen jälkeen meille tuli paikallinen jousiampuja opettamaan jousella ammuntaa. Hyvinhän se meni, maakohtaisessa kilpailussa pääsimme jaetulle 5 sijalle. Illalla saimme vielä t-paidat johon jokainen kävi keräämässä muiden nimmareita. Illalla alkoi jo olla sellaista värinää, että vantaalaiset, jotka olivat muita hieman nuorempia, alkoivat saada kontakteja muihin nuoriin. Englannin kielen kuuluminen oli kuin musiikkia myös kaikille ohjaajille ja uusien ystävien saaminen näytti hienolta. Tuukka matkalla linnaan Maiseman ihailijat Kiviputous linnan alla Old finnish tradition Kesällä paidat märkinä kun vain mahdollista

7 Tuukka ja Kössi askartelevat kivikoruja Sonja ja slovakialainen ohjaaja Lucia tekevät kivikoruja Tuukan kanssa

8 Perjantai Suuntasimme matkan kohti Egerin kaupunki. Kaupunki on kuuluisa mm. viinistä, yliopistosta ja kylpylöistä. Aamulla sää ei oikein suosinut meitä ja pidättelimmekin sadetta tunnin paikallisessa ostoskeskuksessa kauppoja tehden ja tuliaisia etsien. Lopulta pääsimme tutustumaan Egerin kauniiseen keskustaan ja sen rakennuksiin. Kierreltyämme aikamme pääsimme syömään ensimmäisen lounaan tällä reissulle Mäkissä mikä oli kaikkien lasten mieleen. Lounaan jälkeen tiemme vei paikalliseen kylpylään, joka oli erittäin iso. Kun sen erilaisiin altaisiin oli ehtinyt tutustumaan, niin sen jälkeen pääsi nauttimaan myös eri laitteista, paikallisesta villistä virrasta, aalloista, kuumista kylvyistä ja vesihierontapieteistä. Joskus pelkkä löhöäminen vedessä voi tehdä tosi hyvää kun asteita on 45 ja vesi vilvoittaa oloasi. Muutama tunti meni kylpylässä ja jälleen takaisin leiripaikalle bussilla. Matkalla oltiin jälleen niin väsyneitä, että uni kävi matkalla hyvin kaupaksi. Leiripaikalle saavuttuamme pidimme ns. lahjojen vaihtoillan, sillä seuraavana päivänä toinen slovakialaisista ryhmistä oli jo lähdössä leiriltä ja tunnelmasta tuli haikea. Illalla yksi ryhmän pojista soitteli kitaraa ja me muut kuuntelimme haikeana ja totesimme, ettei tämä hauskuus tosiaankaan kauan enää kestä. Yöllä oli tulossa tähtisadetta taivaalta ja kaikki halukkaat saivat mennä ulos nukkumaan ja katselemaan tähden lentoja. Tosin sade lopetti senkin ja Tuukka heräsi kun herätettiin nukkumaan sisätiloihin. Pojat Egerissä Hei täällä on vanha ystävä Sonja huilaa bussissa Jäähyväiskitarahetki

9 Lauantai Aamusta lähdimme ostoksille Salgotarjaniin. Jokaisella oli vielä jotain ostettavaa kotiin tuomisiksi joten ostos- ja kävelykierros oli paikallaan. Keskeltä kaupunkia löytyi myös puistosta opasteet Vantaalle, mutta emme kuitenkaan lähteneet heti kotiin kävelemään. Kun ostokset oli tehty niin takaisin leirikeskukseen ja pikkuhiljaa pakkaamaan matkalaukkuja seuraavan päivän lentoa kotiin varten. Illalla oli ohjelmassa vielä läksiäisillan hauskuuksia ja kilpailuja. Ensiksi ryhmästä valittiin yksi joka meikattiin ja Tuukan tehtävänä oli istua muiden meikattavana. Leikit jatkuivat siten, että seuraavaksi piti laittaa makaroneja naruun, tuolit pois musiikin loppuessa, ohjaajien syöttämisellä ja lapset vastaan ohjaajat kolikkoviestillä. Illan päätteeksi jokainen ryhmä laski oman veneen matkaan paikalliselle järvelle. Salgotarjanin keskusta Opasteet Vantaalle Tuukka meikattavana, tehtävästä Vantaalle täydet pisteet Syö Kössi syö ja kyllähän sä syötkin Veneet on laskettu

10 Sunnuntai Aamulla herätys ja viimeisten kamojen pakkaus, aamupala, huoneiden siivous ja pikkubussilla lähtö Budapestiin. Melkein selvittiin aikataulussa, muuta koneeseen ehdittiin kyllä. Lähtiessä meitä oli saattamassa koko porukka, jotka eivät olleet vielä poistuneet leiriltä. Haikea ja onnellinen olo jäi päällimmäiseksi, sillä leiri oli erittäin onnistunut ja uusia ystäviä oli jälleen saatu ympäri Eurooppaa. Kiitoksia Nuorisopalveluille, että mahdollistitte meille tämän leirin t. Sonja, Viivi, Arttu, Tuukka ja Kössi Vantaalaiset lähdössä ja muut ovat saattamassa Budapestin kentällä kotilentoa odotellessa.